Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä annetun delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 muuttamisesta 30. lokakuuta 2015 annettua komission delegoitua asetusta (C(2015)07555 – 2015/2939(DEA))

P8_TA(2015)0448 B8-1336/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2015)07555),

–  ottaa huomioon komission 12. marraskuuta 2015 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan 27. marraskuuta 2015 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 210 artiklan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta 28. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/1929(2),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan päätössuosituksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyy 15. joulukuuta 2015, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että direktiivit 2014/23/EU(3) ja 2014/24/EU(4), jotka jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 18. huhtikuuta 2016 mennessä, aiheuttivat sen, että asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä annettua komission delegoitua asetusta (EU) N:o 1268/2012 oli muutettava EU:n toimielinten hankintamenettelyjen ja niiden omaan lukuunsa tekemien sopimusten osalta;

B.  ottaa huomioon, että asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 muutettiin näin ollen 28. lokakuuta 2015 asetuksella (EU, Euratom) 2015/1929, jolla se mukautettiin edellä mainittuihin direktiiveihin ja joka tuli voimaan 30. lokakuuta 2015;

C.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 30. lokakuuta 2015 delegoidun asetuksen (C(2015)07555), jotta voitaisiin varmistaa, että vastaavaa komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 päivitettyä versiota voitaisiin soveltaa varainhoitovuoden alusta, mikä varmistaa selkeän siirtymisen uusiin sääntöihin EU:n julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista;

D.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 210 artiklan nojalla, jossa komissiolle siirretään valta antaa tällaisia delegoituja säädöksiä, delegoitu asetus (C(2015)07555) voi periaatteessa tulla voimaan vasta parlamentin ja neuvoston tarkastelujakson lopussa, joka on kaksi kuukautta tiedoksiantamisesta eli 30. joulukuuta 2015, ja määräaikaa voidaan jatkaa kahdella kuukaudella;

E.  ottaa huomioon, että komissio pyysi kuitenkin parlamenttia 12. marraskuuta 2015 ilmoittamaan viimeistään 21. joulukuuta 2015 komissiolle, jos parlamentti ei aio vastustaa delegoitua säädöstä, koska jotta voitaisiin varmistaa julkaiseminen virallisessa lehdessä ajoissa ennen 31. joulukuuta 2015 ja jotta taattaisiin tällä tavoin delegoidun säädöksen voimaantulo 1. tammikuuta 2016 suunnitelmien mukaisesti, asiakirja olisi toimitettava julkaisutoimistoon 21. joulukuuta 2015 mennessä;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 286, 30.10.2015, s. 1. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon malliasetuksesta annetun delegoidun asetuksen (EU) N:o 110/2014 muuttamisesta 30. lokakuuta 2015 annettua komission delegoitua asetusta (C(2015)07554 – 2015/2940(DEA))

P8_TA(2015)0449 B8-1337/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2015)07554),

–  ottaa huomioon komission 12. marraskuuta 2015 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan 27. marraskuuta 2015 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1), ja erityisesti sen 210 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta 28. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/1929(2),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyy 15. joulukuuta 2015, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisessä lausumassa varainhoitoasetuksen 209 artiklassa tarkoitetusta yhteisyritysten erillisestä vastuuvapausmenettelystä(3) nämä kolme toimielintä totesivat erityisesti, että ne aikovat "ehdottaa asiaankuuluvia muutoksia varainhoitoasetuksen 209 artiklaan ja 60 artiklan 7 kohtaan varainhoitoasetuksen tulevassa tarkistuksessa";

B.  ottaa huomioon, että asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 muutettiin 28. lokakuuta 2015 asetuksella (EU, Euratom) 2015/1929, millä sen lisäksi, että asetus mukautettiin direktiiveihin 2014/23/EU(4) ja 2014/24/EU(5) ja että vahvistettiin EU:n talousarvion suojajärjestelmää, myös muutettiin asetuksen 209 ja 60 artiklaa ja mukautettiin varainhoitoasetuksen 209 artiklassa tarkoitettujen elinten vastuuvapautta, ulkoista tarkastusta ja vuotuista raportointia koskevat säännöt 208 artiklassa tarkoitettujen elinten vastaaviin sääntöihin;

C.  ottaa huomioon, että komissio antoi 30. lokakuuta 2015 delegoidun asetuksen (C(2015)07554), jolla päivitettiin asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 209 artiklassa tarkoitettujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien elinten varainhoidon malliasetuksesta annettu delegoitu asetus (EU) N:o 110/2014 (ja mukautettiin se delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 vastaaviin säännöksiin, joita sovelletaan varainhoitoasetuksen 208 artiklassa tarkoitettuihin elimiin), tarkoituksena soveltaa päivitettyä asetusta varainhoitovuoden alusta lähtien ja näin varmistaa selkeä siirtymä uusiin sääntöihin;

D.  ottaa huomioon, että delegoitu asetus (C(2015)07554) voi asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 210 artiklan, jossa komissiolle siirretään valta antaa tällaisia delegoituja säädöksiä, mukaisesti tulla periaatteessa voimaan ainoastaan parlamentin ja neuvoston tarkasteluajan päätyttyä ja että tämä tarkasteluaika kestää kaksi kuukautta siitä, kun asianomainen asetus on annettu tiedoksi, eli 30. joulukuuta 2015 asti ja että sitä voidaan jatkaa kahdella kuukaudella;

E.  ottaa huomioon, että komissio on kuitenkin pyytänyt parlamentilta 12. marraskuuta 2015, että jos parlamentti ei aio vastustaa delegoitua säädöstä, se ilmoittaisi tästä komissiolle viimeistään 21. joulukuuta 2015, koska jotta varmistettaisiin säädöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä hyvissä ajoin ennen 31. joulukuuta 2015 ja siten delegoidun säädöksen voimaantulo 1. tammikuuta 2016 niin kuin on tarkoitus, säädös olisi toimitettava julkaisutoimistoon 21. joulukuuta 2015 mennessä;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (2) EUVL L 286, 30.10.2015, s. 1. (3) EUVL L 163, 29.5.2014, s. 21. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1). (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

Euroopan parlamentin päätös 16. joulukuuta 2015 Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta (C8-0313/2015 – 2015/0903(NLE))

P8_TA(2015)0450 A8-0347/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EPV:n hallintoneuvoston 8. syyskuuta 2015 päivätyn ehdotuksen EPV:n puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella (C8‑0313/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010(1) 48 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0347/2015),

A.  ottaa huomioon, että EPV:n hallintoneuvosto nimitti EPV:n ensimmäisen puheenjohtajan vuonna 2011 avoimen valintamenettelyn jälkeen viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1093/2010 48 artiklan 4 kohdassa säädetään, että EPV:n hallintoneuvosto voi kyseisessä kohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus;

C.  ottaa huomioon, että EPV:n hallintoneuvosto ehdotti 8. syyskuuta 2015 EPV:n nykyisen puheenjohtajan Andrea Enrian toimikauden jatkamista toisella viiden vuoden kaudella ja ilmoitti siitä asianmukaisesti Euroopan parlamentille;

D.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 17. marraskuuta 2015 EPV:n nykyisen puheenjohtajan Andrea Enrian kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy ehdotuksen EPV:n nykyisen puheenjohtajan Andrea Enrian toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, EPV:lle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

Euroopan parlamentin päätös 16. joulukuuta 2015 Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta (C8‑0314/2015 – 2015/0904(NLE))

P8_TA(2015)0451 A8-0348/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EIOPAn hallintoneuvoston 30. syyskuuta 2015 päivätyn ehdotuksen EIOPAn puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella (C8‑0314/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010(1) 48 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0348/2015),

A.  ottaa huomioon, että EIOPAn hallintoneuvosto nimitti EIOPAn ensimmäisen puheenjohtajan vuonna 2011 avoimen valintamenettelyn jälkeen viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1094/2010 48 artiklan 4 kohdassa säädetään, että EIOPAn hallintoneuvosto voi kyseisessä kohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus;

C.  ottaa huomioon, että EIOPAn hallintoneuvosto ehdotti 30. syyskuuta 2015 EIOPAn nykyisen puheenjohtajan Gabriel Bernardinon toimikauden jatkamista toisella viiden vuoden kaudella ja ilmoitti siitä asianmukaisesti Euroopan parlamentille;

D.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 17. marraskuuta 2015 EIOPAn nykyisen puheenjohtajan Gabriel Bernardinon kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy ehdotuksen EIOPAn nykyisen puheenjohtajan Gabriel Bernardinon toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, EIOPAlle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

Euroopan parlamentin päätös 16. joulukuuta 2015 Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta (C8-0315/2015 – 2015/0905(NLE))

P8_TA(2015)0452 A8-0346/2015

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ESMAn hallintoneuvoston 24. syyskuuta 2015 päivätyn ehdotuksen ESMAn puheenjohtajan toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella (C8‑0315/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(1) 48 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0346/2015),

A.  ottaa huomioon, että ESMAn hallintoneuvosto nimitti ESMAn ensimmäisen puheenjohtajan vuonna 2011 avoimen valintamenettelyn jälkeen viiden vuoden toimikaudeksi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1095/2010 48 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ESMAn hallintoneuvosto voi kyseisessä kohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus;

C.  ottaa huomioon, että ESMAn hallintoneuvosto ehdotti 24. syyskuuta 2015 ESMAn nykyisen puheenjohtajan Steven Maijoorin toimikauden jatkamista toisella viiden vuoden kaudella ja ilmoitti siitä asianmukaisesti Euroopan parlamentille;

D.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta järjesti 17. marraskuuta 2015 ESMAn nykyisen puheenjohtajan Steven Maijoorin kuulemistilaisuuden, jossa tämä esitti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten kysymyksiin;

1.  hyväksyy ehdotuksen ESMAn nykyisen puheenjohtajan Steven Maijoorin toimikauden jatkamisesta toisella viiden vuoden kaudella;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, ESMAlle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. joulukuuta 2015 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta Euroopan poliisivirastolle (Europol) Bosnia ja Hertsegovinan sekä Europolin välisen operatiivista ja strategista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemiseen (10509/2015 – C8-0276/2015 – 2015/0808(CNS))

P8_TA(2015)0453 A8-0352/2015

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (10509/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0276/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6. huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/371/YOS(1) ja erityisesti sen 23 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon täytäntöönpanosäännöistä, jotka koskevat Europolin suhteita kumppaneihin, henkilötietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihto mukaan lukien, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/934/YOS(2) ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon luettelon määrittämiseksi kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia, 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/935/YOS(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0352/2015),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa komissiota arvioimaan yhteistyösopimuksen säännöksiä, erityisesti tietosuojaa koskevia säännöksiä, uuden Europol-asetuksen (2013/0091(COD)) voimaantulon jälkeen; kehottaa komissiota tiedottamaan arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja antamaan tarvittaessa suosituksen sopimusta koskevien kansainvälisten neuvotteluiden uudelleenkäynnistämisen hyväksymiseksi;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja Europolille.

(1) EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37. (2) EUVL L 325, 11.12.2009, s. 6. (3) EUVL L 325, 11.12.2009, s. 12.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 13 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2015/006 IE/PWA International, Irlanti) (COM(2015)0555 – C8-0329/2015 – 2015/2295(BUD))

P8_TA(2015)0454 A8-0363/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0555 – C8-0329/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0363/2015),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, asetetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Irlanti jätti hakemuksen EGF/2015/006 IE/PWA International EGR:n rahoitustuen saamiseksi sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 33 (Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus)(4) luokitellulla toimialalla NUTS 2 ‑tason alueella Irlannissa (Southern ja Eastern) toimiva PWA International Ltd (PWAI) oli vähentänyt 108 työntekijää, ja että kaikkien vähennettyjen työntekijöiden odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin;

E.  toteaa, että hakemus ei täytä EGR-asetuksessa vahvistettuja perinteisiä tukikelpoisuuskriteereitä vähennettyjen työntekijöiden määrän perusteella ja että se perustuu kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaiseen toimintakriteeriin, joka mahdollistaa poikkeusmenettelyn poikkeuksellisissa olosuhteissa;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että Irlannin esittämiä perusteita voidaan pitää ”poikkeuksellisina olosuhteina” ja että Irlanti on näin ollen oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 442 293 euroa;

2.  toteaa, että Irlannin viranomaiset jättivät EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 19. kesäkuuta 2015 ja että komissio sai arvionsa valmiiksi 6. marraskuuta 2015; pitää myönteisenä, että arviointi sujui nopeasti alle viidessä kuukaudessa;

3.  panee merkille, että PWAI perustettiin vuonna 1989 Rathcooleen United Technologies Corporation -yhtiön ja Lufthansa Technik Airmotive Ireland -yhtiön yhteisyrityksenä;

4.  toteaa, että Irlanti erikoistui huolto-, korjaus- ja tarkastuspalvelualalle (MRO) 90-luvulla, jolloin se vielä oli kannattavaa, mutta siihen vaikuttivat erityisen vakavasti tämän hetken suuntaus sijoittaa MRO-palvelut lähelle maailmanlaajuisesti kasvavan ilmailun keskuksia eli Aasiaan sekä globaalien kauppasopimusten kielteiset vaikutukset; pitää osoituksena tästä haavoittuvuudesta kahta muuta Irlannin EGR-hakemusta koneiden ja laitteiden korjauksen, huollon ja asennuksen toimialalla(5); toteaa myös, että MRO-toimintaan Euroopassa ja erityisesti Irlannissa on vaikuttanut vakavasti se, että SR Technics sulki toimipisteensä vuonna 2009 ja Lufthansa Technik Airmotive Ireland vuonna 2014, jolloin menetettiin yhteensä arviolta 1 520 työpaikkaa;

5.  huomauttaa, että vaikka South Dublinin työttömyysaste oli vain hieman korkeampi (11,61 %) kuin koko maan keskiarvo (10,83 %), näiden lukujen taakse kätkeytyy tiettyjä alueita, joilla paikallinen huono-osaisuus on huomattavaa, ja että PWAI:n sulkemisella on ollut vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen, alueelliseen tai kansalliseen talouteen alueen jo ennestään vaikean tilanteen vuoksi, johon yhdistyy huolto-, korjaus- ja tarkastuspalvelusektorin lyhyessä ajassa tapahtuneiden kolmen suuren sulkemisen kumuloituva vaikutus;

6.  on yhtä mieltä siitä, että alueen jo ennestään vaikea tilanne, johon yhdistyy MRO-sektorin lyhyessä ajassa tapahtuneiden kolmen suuren sulkemisen kumuloituva vaikutus, sekä se, että tällä toimialalla ei ole enää jäljellä lainkaan työnantajia koko Irlannissa, voivat oikeuttaa poikkeukseen EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisen 500 työntekijän vähennyksen kynnysarvosta; toistaa tässä yhteydessä komissiolle esittämänsä suosituksen joko selkeyttää EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaista poikkeuskriteeriä tai alentaa 500 vähennetyn työntekijän kynnysarvoa;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että voidakseen antaa työntekijöille nopeaa apua Irlannin viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 22. toukokuuta 2015 eli hyvissä ajoin ennen lopullista päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille;

8.  on myös tyytyväinen siihen, että EGR:n tuella yhteisrahoitettavia yksilöllisiä palveluja tarjotaan lisäksi 108:lle työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalle nuorelle, jotka olivat alle 25-vuotiaita hakemuksen jättöpäivänä;

9.  toteaa, että Irlanti suunnittelee viidenlaisia toimenpiteitä tämän hakemuksen piiriin kuuluville vähennetyille työntekijöille: i) ohjaus sekä urasuunnittelu ja -kehitys, ii) EGR:n koulutusapurahat, iii) koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmat, iv) korkea-asteen koulutusohjelmat ja v) ajallisesti rajatut avustukset; suosittelee, että tässä EGR-ohjelmassa noudatetaan vastaavanlaisen SR Technicsin EGR-ohjelman esimerkkiä, koska siitä saatiin myönteisiä tuloksia, kun noin 53,45 prosenttia edunsaajista oli jälleen työelämässä syyskuussa 2012 eli alle 12 kuukautta ohjelman loppumisen jälkeen; huomauttaa, että näiden toimien menoihin voidaan myöntää EGR:n rahoitustukea 22. toukokuuta 2014 ja 19. kesäkuuta 2017 väliseltä ajalta;

10.  on ilahtunut siitä, että edunsaajille on tarjolla monenlaisia koulutustoimia; toteaa, että yrittäjyyden ja itsenäisen ammatinharjoittamisen tukitoimet koskevat vain suppeaa määrää edunsaajia;

11.  panee merkille, että viranomaisten arvioiden mukaan 24,81 prosenttia kustannuksista käytetään ajallisesti rajoitettuihin avustuksiin, joiden osuus jää selvästi alle sallitun 35 prosentin enimmäisosuuden;

12.  toteaa, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu työmarkkinaosapuolia;

13.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti EGR:n varoilla tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

14.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä vähennettyjen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

15.  toteaa Irlannin viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn sen jälkeen, kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa; panee merkille uuden aikataulun aiheuttamat määräaikoihin liittyvät paineet ja mahdolliset vaikutukset tapausten tutkintaan;

17.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppapoliittisia päätöksiä tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten ne voivat vaikuttaa unionin työmarkkinoihin;

18.  pitää valitettavana, että EGR:n varojen käyttöönottoa ehdotetaan vain 108 vähennetylle työntekijälle, joiden on määrä hyötyä välineestä, ja huomauttaa, ettei EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohtaa ole välttämättä tarkoituksenmukaista tulkita laajentavasti;

19.  huomauttaa, että tällä ehdotuksella pyritään ottamaan käyttöön EGR:n varoja toistaiseksi pienimmälle esitetylle määrälle vähennettyjä työntekijöitä;

20.  huomauttaa, että lähes 80 prosenttia vähennetyistä työntekijöistä on 30–54-vuotiaita ja että he muodostavat siten ryhmän, jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet ja pienempi pitkäaikaistyöttömyyden riski;

21.  huomauttaa, että kaikki 108 työntekijävähennystä ovat koneiden ja laitteiden, tarkemmin sanottuna lentokoneiden suihkumoottoreiden, korjauksen, huollon ja asennuksen toimialalla, jolla työntekijät ovat ammattitaitoisia ja sopeutuvat helposti työmarkkinoille;

22.  korostaa, että irtisanomiset toteutettiin Dublinin lähistöllä sijaitsevassa Rathcoolessa ja että kyseessä on talouden ja teollisuuden keskus, jossa työttömyyden on todettu vähenevän, liiketoiminnan lisääntyvän ja koko talouden yleisesti ottaen kasvavan;

23.  kiinnittää huomiota siihen, että viittaus hakemukseen EGF/2009/021 IE/SR Technics on kaukaa haettu, sillä kyseinen asia on vuodelta 2009;

24.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

25.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta

(Irlannin hakemus – EGF/2015/006 IE/PWA International)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2015/2458.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884. (3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1). (5) EGF/2014/016 IE/Lufthansa Technik (COM(2013)0047) ja EGF/2009/021 IE/SR Technics (COM(2010)0489).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 mukaisesti (D041932/01 – 2015/3010(RSP))

P8_TA(2015)0455 B8-1345/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanoasetukseksi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 mukaisesti (D041932/01),

–  ottaa huomioon haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014(1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että komission on määrä hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo, jäljempänä ’unionin luettelo’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014, jäljempänä ’haitallisia vieraslajeja koskeva asetus’, 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen perusteiden pohjalta ja että nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään kyseisen asetuksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että ehdotukset täytäntöönpanosäädöksiksi on toimitettava haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle viimeistään 2. tammikuuta 2016 ja että ne tulevat voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

C.  toteaa, että unionin luettelo on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa;

D.  huomauttaa, että koska haitallisia vieraslajeja on paljon, on tärkeää varmistaa, että etusijalle asetetaan ne haitalliset vieraslajit, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta;

E.  katsoo, että haitallista vieraslajia olisi pidettävä unionin kannalta merkityksellisenä, jos sen kohteenaan olevissa jäsenvaltioissa aiheuttama vahinko on niin merkittävä, että on perusteltua ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä, joita sovelletaan kaikkialla unionissa, myös jäsenvaltioissa, joissa lajia ei vielä esiinny tai todennäköisesti ei edes tule esiintymään;

F.  toteaa, että epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa pidettiin ensisijaisen tärkeänä varmistaa, että unionin kannalta merkityksellisiksi todettujen haitallisten vieraslajien määrä pysyy oikeasuhteisena ja että keskitytään lajeihin, joiden sisällyttämisellä unionin luetteloon voidaan tehokkaasti ehkäistä ennalta, vähentää mahdollisimman paljon ja lievittää näiden lajien haittavaikutuksia kustannustehokkaalla tavalla;

G.  katsoo, että arviointiperusteet, joiden nojalla lajeja sisällytetään unionin luetteloon, ovat tärkein väline haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen soveltamisessa;

H.  katsoo, että varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi näillä arviointiperusteilla olisi varmistettava, että unionin luetteloon merkitään mahdollisista haitallisista vieraslajeista ne, joiden haittavaikutukset ovat merkittävimmät;

I.  panee merkille haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleen, jonka mukaan olisi vahvistettava yhteiset riskinarvioinnin toteuttamisen perusteet sen varmistamiseksi, että WTO:n asiaankuuluvien sopimusten sääntöjä noudatetaan ja että tätä asetusta sovelletaan yhdenmukaisesti;

J.  panee merkille, että haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, että ympäristöalan uusimman tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti yhteisten tekijöiden vahvistamiseksi riskinarviointien laatimista varten;

K.  panee merkille, että haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa pidetään lisäksi erityisen tärkeänä, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja todetaan, että komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti;

L.  toteaa, että Euroopan parlamentti ei ole saanut asiamukaisesti tietoa yhteisten tekijöiden vahvistamisesta riskinarviointien laatimista varten eikä asianomaisia asiakirjoja ole toimitettu sille yhtäaikaisesti neuvoston kanssa, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti;

M.  toteaa, että haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen 29 artiklan mukaisesti komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamista varten tarvittavan hyväksyttävän näytön tyypin tarkempaa määrittelemistä ja yksityiskohtaisen kuvauksen tekemistä asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a–h alakohdan soveltamisesta, että yksityiskohtaiseen kuvaukseen on sisällytettävä riskinarvioinneissa käytettävät menetelmät, joissa otetaan huomioon asiaankuuluvat kansalliset ja kansainväliset standardit sekä tarve asettaa etusijalle niiden haitallisten vieraslajien vastaiset toimet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa merkittäviä haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen tai siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin sekä ihmisten terveyteen tai talouteen, ja että tällaisia haittavaikutuksia on pidettävä tilanteen vakavuutta lisäävinä tekijöinä;

N.  toteaa, että komissio ei noudattanut haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen 4 artiklan 3 kohdan säännöksiä, se ei määritellyt tarkemmin kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamista varten tarvittavan hyväksyttävän näytön tyyppiä eikä se tehnyt asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a–h alakohdan soveltamisesta yksityiskohtaista kuvausta, johon olisi sisällytetty riskinarvioinneissa käytettävät menetelmät;

O.  toteaa, että komissio ei kyennyt varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat riskinarviointimenetelmiä samalla tavoin ehdottaessaan haitallisen vieraslajin sisällyttämistä unionin luetteloon, ja että ei ole mahdollista varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät samantyyppistä näyttöä ja soveltavat samoja yleisiä vaatimuksia;

P.  toteaa, että perusteet, joiden nojalla lajeja sisällytetään ehdotukseen unionin luetteloksi, ovat pikemminkin poliittisia kuin tieteellisiä;

Q.  toteaa, että lajien luetteloon merkitseminen ei perustu yhdenmukaistettuun riskinarviointiin ja menetelmiin vaan ennemminkin jäsenvaltioiden poliittiseen tahtoon;

R.  toteaa, että ehdotus unionin luetteloksi ei ratkaise haitallisten vieraslajien ongelmaa kattavasti niin, että se suojaisi kotoperäisen luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita ja vähentäisi mahdollisimman paljon ja lieventäisi näiden lajien mahdollisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai talouteen;

S.  katsoo, että haitallisia vieraslajeja koskeva asetus voisi erityisenä EU:n säädöksenä puuttua biodiversiteetin köyhtymiseen liittyviin, vielä ratkaisematta oleviin ongelmiin, tuottaa tuloksia ja auttaa saavuttamaan biodiversiteettistrategian päämäärät, mutta vain jos se pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja se saa taakseen paikallisviranomaisten ja kansalaisten tuen;

T.  huomauttaa, että useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, sidosryhmät ja kansalaiset ovat kritisoineet komission alkuperäistä luetteloa niin voimakkaasti, että haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen tulevasta tehokkuudesta on herännyt vahva epäilys varsinkin, koska monet kaikkein ongelmallisimmista haitallisista vieraslajeista eivät ole luettelossa mutta siihen on toisaalta sisällytetty lajeja, joilla ei voi olla merkittävää kielteistä vaikutusta biodiversiteettiin, ekosysteemipalveluihin, ihmisten terveyteen tai talouteen tai joita koskevat toimenpiteet aiheuttaisivat suhteettomia kustannuksia;

U.  toteaa, että alustavasta luettelosta on jätetty pois lajeja, jotka kuuluvat kaikkein vahingollisimpiin Euroopassa tavattaviin haitallisiin vieraslajeihin; toteaa, että jotkut maakasvilajit ja maan päällä elävät nisäkäslajit täyttävät perusteet ja niistä on olemassa pitävä riskinarviointi, mutta ne eivät siitä huolimatta ole luettelossa; toteaa, että luetteloon ei ole merkitty nisäkäslajeja, jotka kuuluvat Euroopassa viime vuosina nopeimmin levinneisiin vieraslajeihin, ja että luettelossa ei myöskään ole laajalle levinneitä ja nopeasti leviäviä kasvilajeja, joilla on huomattavia ja perusteellisesti dokumentoituja haittavaikutuksia ihmisten terveyteen;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi ylittää asetuksessa (EU) N:o 1143/2014 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanoasetukseksi ja toimittamaan komitealle uuden ehdotuksen;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35. (2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (2015/3006(RSP))

P8_TA(2015)0456 B8-1365/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) mukaisesti,

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista(2) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(3) yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, ja erityisesti sen 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 15. heinäkuuta 2015 antaman lausunnon(4),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 17. toukokuuta 2010 Monsanto Europe SA toimitti Alankomaiden toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen maissia NK603 x T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille;

B.  ottaa huomioon, että muuntogeeninen maissi MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, ilmentää CP4 EPSPS -proteiinia, jonka ansiosta se kestää kudos-selektiivisesti rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glyfosaattia, ja PAT-proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää glufosinaattiammoniumia; ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus luokitteli 20. maaliskuuta 2015 glyfosaatin mahdollisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi(5);

C.  toteaa, että vaikka parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli hyväksynyt 1. joulukuuta 2015 päätöslauselmaesityksen, jossa vastustettiin täytäntöönpanopäätöstä muuntogeenistä maissia NK603 × T25 (MON-ØØ6Ø3-6 × ACS-ZMØØ3-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta, komissio päätti sivuuttaa EU:n toimielimien vilpitöntä yhteistyötä koskevan periaatteen hyväksymällä edellä mainitun täytäntöönpanopäätöksen 4. joulukuuta 2015, eli kymmenen päivää ennen parlamentin täysistuntoa, jossa parlamentilla oli ensimmäistä kertaa tilaisuus äänestää täysistunnossa kyseisen valiokunnan hyväksymästä päätöslauselmaesityksestä;

D.  ottaa huomioon, että komissio piti asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan, 22. huhtikuuta 2015 julkaistun lainsäädäntöehdotuksensa perusteluissa valitettavana sitä, että kyseisen asetuksen tultua voimaan komissio on hyväksynyt lupapäätökset sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ilman jäsenvaltioiden komiteassa antamaa tukea ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on muodostunut säännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii;

E.  toteaa, että komission nimittäminen perustui parlamentille esitettyihin poliittisiin suuntaviivoihin, ja että kyseisissä suuntaviivoissa oli sitouduttu tarkastelemaan uudelleen muuntogeenisten organismien lupiin sovellettavaa lainsäädäntöä;

F.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015(6) asetusta (EY) N:o 1829/2003 muuttavan, 22. huhtikuuta 2015 julkaistun lainsäädäntöehdotuksen, koska viljelyä harjoitetaan vääjäämättä jäsenvaltion alueella, jolloin muuntogeenisiä organismeja kaupataan rajojen yli, mikä tarkoittaa, että komission ehdottamaa myyntiä ja käyttöä koskevaa kansallista kieltoa ei ehkä kyettäisi panemaan täytäntöön palauttamatta maahantuontia koskevia rajatarkastuksia;

G.  toteaa, että nykyinen muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskeva lupajärjestelmä ei toimi hyvin, sillä ranskalaisen Le Monde -sanomalehden 14. lokakuuta 2015 julkaiseman artikkelin(7) mukaan unionissa on myönnetty maahantuontilupa kuudelle muuntogeeniselle maissilajikkeelle, joiden muuntogeenisyyttä ei ollut käsitelty arvioinneissa siinä vaiheessa, kun lajikkeille myönnettiin lupa, ja että Syngenta oli ilmoittanut uusista muuntogeenisistä ominaisuuksista Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja komissiolle vasta heinäkuussa 2015, vaikka lajikkeita sai tuoda maahan jo 2008–2011;

H.  toteaa, että hylätessään asetusta (EY) N:o 1829/2003 muuttavan lainsäädäntöehdotuksen parlamentti kehotti komissiota peruttamaan ehdotuksensa ja antamaan uuden ehdotuksen;

1.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2279 ylittää asetuksessa (EU) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että komission päätös edetä komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2279 antamisessa, vaikka asiasta vastaava parlamentin valiokunta oli hylännyt sitä koskevan luonnoksen jo ennen täysistuntoäänestystä, on vastoin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohtaa, joka koskee toimielinten keskinäistä vilpitöntä yhteistyötä;

3.  katsoo, että nykyinen täytäntöönpanopäätös, joka koskee muuntogeenisiä organismeja sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti, ei toimi nykyisessä muodossaan ja että sen soveltaminen olisi keskeytettävä, kunnes asiasta on hyväksytty uusi säädös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen perusteella;

4.  katsoo, että komission täytäntöönpanopäätös ei sovi yhteen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 eikä asetuksen (EY) N:o 396/2005(8) tavoitteen kanssa; toteaa, että niiden tavoitteena on asetuksessa (EY) N:o 178/2002(9) vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti säätää perustasta ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen, samalla kun varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

5.  pyytää komissiota kumoamaan täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2279;

6.  kehottaa komissiota antamaan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamista koskevan uuden lainsäädäntöehdotuksen, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja jossa otetaan huomioon kansalliset huolenaiheet, jotka eivät liity pelkästään muuntogeenisten organismien turvallisuutta terveydelle tai ympäristölle koskeviin kysymyksiin;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 322, 8.12.2015, s. 58. (2) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1. (3) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (4) Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen GMO-lautakunnan vuonna 2015 antama tieteellinen lausunto ”Scientific Opinion on application (EFSA-GMO-NL-2010-80) for the placing on the market of herbicide tolerant genetically modified maize NK603 × T25 for food and feed uses, import and processing under Regulation (EC) No 1829/2003 from Monsanto”, EFSA Journal: 2015; 13(7):4165, 23 pp. doi:10.2903/j.efsa.2015.4165. (5) IARC Monographs Volume 112: evaluation of five organophosphate insecticides and herbicides 20 March 2015 http://www.iarc.fr/en/media-centre/iarcnews/pdf/MonographVolume112.pdf (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0379. (7) http://www.lemonde.fr/planete/article/2015/10/14/failles-dans-l-homologation-de-six-mais-ogm-en-europe_4788853_3244.html (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1). (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin (2015/2010(INL))

P8_TA(2015)0457 A8-0349/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan mietintöluonnoksen (2015/2066(INI) (TAXE 1 -erityisvaliokunta)),

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD)/G20:n 5. lokakuuta 2015 julkaistun veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevan hankkeen loppuraportin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0349/2015),

Tärkeimmät havainnot luxleaks-skandaalista

A.  ottaa huomioon, että veropäätöksiä ja muita haitallisia käytäntöjä Luxemburgissa (LuxLeaks) tutkinut tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä (ICIJ) paljasti marraskuussa 2014, että lähes 340 monikansallista yhtiötä oli tehnyt Luxemburgin kanssa salaisia sopimuksia, joiden avulla monet niistä onnistuivat saamaan kokonaisverotuksensa mahdollisimman pieneksi unionin yleisen edun tappioksi, vaikka niillä oli vähän tai ei lainkaan taloudellista toimintaa Luxemburgissa;

B.  ottaa huomioon, että paljastusten mukaan jotkut veroneuvojat ovat tietoisesti ja kohdennetusti auttaneet monikansallisia yhtiöitä saamaan ainakin 548 veropäätöstä Luxemburgissa vuosien 2002 ja 2010 välisenä aikana; ottaa huomioon, että kyseisiin salaisiin sopimuksiin sisältyy monimutkaisia rahoitusjärjestelyjä, jotka on suunniteltu huomattavien veronalennusten aikaansaamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että tällaisten veropäätösten johdosta lukuisien yhtiöiden Luxemburgiin siirtämiin voittoihin on sovellettu alle yhden prosentin suuruista tosiasiallista verotusta; ottaa huomioon, että monikansalliset yritykset hyötyvät toimintamaissaan julkisista hyödykkeistä ja palveluista, mutta eivät maksa niistä omaa osuuttaan; ottaa huomioon, että eräiden monikansallisten yritysten lähes nollaveroaste niiden tekemien voittojen osalta voi vahingoittaa unionia ja muita talouksia;

D.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa Luxemburgissa toimivien tytäryhtiöiden, jotka käsittelevät satojen miljoonien eurojen arvoista liiketoimintaa, läsnäolo ja taloudellinen toiminta Luxemburgissa ovat vähäisiä ja että joissakin osoitteissa toimii yli 1 600 yhtiötä;

E.  ottaa huomioon, että TAXE 1 ‑erityisvaliokunnan suorittamissa tutkimuksissa paljastui, ettei veropäätöskäytäntöä noudateta ainoastaan Luxemburgissa vaan se on yleinen kaikkialla unionissa; ottaa huomioon, että veropäätöskäytäntöä voidaan käyttää täysin laillisesti välttämättömän oikeusvarmuuden tarjoamiseen yrityksille ja taloudellisen riskin vähentämiseen rehellisille yrityksille, mutta se jättää kuitenkin sijaa väärinkäytöksille ja veronkierrolle ja saattaa tarjotessaan oikeusvarmuuden ainoastaan valikoiduille toimijoille luoda jonkinasteista eriarvoisuutta sellaisten yritysten välille, joille on myönnetty veropäätöskäytäntö, ja sellaisten, jotka eivät hyödynnä tällaisia päätöksiä;

F.  ottaa huomioon OECD:n 12. helmikuuta 2013 julkaiseman raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting”, jossa ehdotettiin uusia kansainvälisiä standardeja veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen (BEPS) torjumiseksi;

G.  ottaa huomioon myös 5. lokakuuta 2015 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon;

H.  toteaa, että eräitä kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta kansalliset poliittiset johtajat eivät ole kyllin innokkaasti käsitelleet veron kiertämisen ongelmaa yhtiöverotuksessa;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toteuttanut taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi merkittäviä toimia, kuten talous- ja rahaunionin sekä pankkiunionin, ja että veropolitiikan unionin tason koordinointi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen rajoissa on välttämätön osa yhdentymisprosessia;

Yhtiöverotus ja aggressiivinen verosuunnittelu

J.  ottaa huomioon, että EU:n 28 jäsenvaltion yhtiöverotulot muodostivat keskimäärin noin 2,6 prosenttia BKT:sta vuonna 2012(1);

K.  ottaa huomioon, että tilanteessa, jossa investointeja on vähän ja kasvu hidasta, on tärkeää säilyttää yritykset unionissa tai houkutella niitä unioniin, ja että siksi unionille on tärkeää edistää houkuttavuuttaan paikallisille ja ulkomaisille yrityksille;

L.  toteaa, että kaikessa verosuunnittelussa olisi noudatettava lakeja ja voimassa olevia sopimuksia;

M.  ottaa huomioon, että aggressiivisessa verosuunnittelussa pyritään verovelvollisuuden pienentämiseen hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän keskinäisiä eroja tai lainsäädännön porsaanreikiä;

N.  ottaa huomioon, että aggressiivisen verosuunnittelun järjestelmät johtavat usein yhdistelmään, jossa hyödynnetään eri maiden verojärjestelmien eroja, erityisen suotuisia kansallisia verosääntöjä sekä veroparatiiseja;

O.  ottaa huomioon, että päinvastoin kuin aggressiivinen verosuunnittelu, veropetos ja verovilppi ovat ennen kaikkea laitonta toimintaa, koska niissä on kyse verovelvollisuuden välttelystä;

P.  ottaa huomioon, että kaikkein paras vastaus aggressiiviseen verosuunnitteluun näyttää olevan hyvä lainsäädäntö, sen asianmukainen täytäntöönpano ja toivottuja tuloksia koskeva kansainvälinen koordinointi;

Q.  ottaa huomioon, että yhtiöverojen kiertämisestä aiheutuvaa valtion tulojen kokonaismenetystä yleensä kompensoidaan joko nostamalla yleistä verotasoa, leikkaamalla julkisia palveluja tai lisäämällä valtion luotonottoa ja tuottaen siten vahinkoa muille veronmaksajille ja koko taloudelle;

R.  ottaa huomioon, että tutkimuksessa(2) arvioitiin, että unionissa yhtiöverotuksen kiertämisen vuoksi menetettävät tulot saattavat olla vuosittain noin 50–70 miljardia euroa, jotka vastaavat voitonsiirroissa menetettävää summaa, ja ottaa huomioon, että tässä tutkimuksessa arvioitiin myös, että unionissa yhtiöverotuksen kiertämisen vuoksi menetettävät tulot saattavat todellisuudessa olla jopa noin 160–190 miljardia euroa, jos myös erityisverotusjärjestelyt, veronkannon tehottomuus sekä muu vastaava toiminta otetaan huomioon;

S.  ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa arvioitiin yhtiöverotuksen tehokkuudeksi 75 prosenttia, vaikka siinä myöskin todettiin, ettei kyseinen arvio vastaa niitä summia, jotka veroviranomaisten voitaisiin olettaa keräävän, koska tietty prosenttiosuus kyseisistä summista olisi liian kallista tai teknisesti vaikeaa kerätä; ottaa huomioon, että kyseisessä tutkimuksessa todetaan, että jos veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ongelmaan löytyisi kokonaisvaltainen ratkaisu, joka voitaisiin toteuttaa kaikkialla EU:ssa, sen myönteiset vaikutukset jäsenvaltioiden hallitusten verotuloihin olisivat arviolta 0,2 prosenttia verotulojen kokonaismäärästä;

T.  ottaa huomioon, että veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuvat menetykset vaarantavat sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan sekä EU:n yhtiöverojärjestelmien uskottavuuden, tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden; ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa tehdään myös selväksi, ettei sen laskelmiin sisälly arvioita harmaan talouden toiminnasta ja että joidenkin yhtiöiden rakenteita ja maksuja koskevan avoimuuden puutteen vuoksi on vaikeaa arvioida tarkasti verotuloihin kohdistuvia vaikutuksia, minkä vuoksi ne voivat olla huomattavasti laajempia kuin kyseisessä raportissa arvioidaan;

U.  ottaa huomioon, että veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista aiheutuvat menetykset osoittavat myös selvästi, että yhtiöillä, etenkin pk- ja perheyrityksillä ja itsensä työllistävillä henkilöillä, jotka toimivat vain yhdessä jäsenvaltiossa ja maksavat siellä veronsa, ja eräillä monikansallisilla yrityksillä, jotka pystyvät siirtämään kohdennetusti voittojaan korkean verotuksen oikeudenkäyttöalueilta matalamman verotuksen oikeudenkäyttöalueille sekä harjoittamaan aggressiivista verosuunnittelua pienentäen näin kokonaisveropohjaa ja lisäten valtiontalouden paineita unionin kansalaisten ja pk-yritysten tappioksi, ei ole keskenään tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

V.  katsoo, että monikansallisten yhtiöiden harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu on ristiriidassa reilun kilpailun ja tiedonannon COM(2011)0681 mukaisen yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden kanssa, sillä verosuunnittelustrategioiden laatiminen edellyttää voimavaroja, jotka ovat ainoastaan suurien yritysten saatavilla, että tämä estää pk-yritysten ja suurten yhtiöiden väliset tasapuoliset toimintaedellytykset ja että tähän on kiireellisesti puututtava;

W.  painottaa lisäksi, että verokilpailu EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa voi joissakin tapauksissa olla vahingollista ja johtaa kilpajuoksuun kohti yhä alhaisempia veroasteita, kun taas läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja lähentymisen parantaminen tarjoaisi tehokkaan kehyksen reilun kilpailun takaamiseksi unionin yritysten välillä ja suojelisi valtioiden talousarvioita haitallisilta tuloksilta;

X.  toteaa, että aggressiivisen verosuunnittelun mahdollistavat toimenpiteet eivät sovi yhteen jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa;

Y.  ottaa huomioon, että aggressiivista verosuunnittelua helpottavat muiden tekijöiden ohella yritysten yhä suurempi monimutkaistuminen sekä talouden digitalisoituminen ja globaalistuminen, jotka johtavat talouskasvulle ja unionin yrityksille, etenkin pk-yrityksille, haitallisiin kilpailun vääristymiin;

Z.  toteaa, etteivät yksittäiset jäsenvaltiot pysty torjumaan aggressiivista verosuunnittelua; toteaa, että läpinäkymättömään ja koordinoimattomaan yhtiöveropolitiikkaan liittyy jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaan kohdistuva riski, mikä johtaa epäedullisiin tuloksiin kuten vähemmän liikkuvien veropohjien verotuksen kiristämiseen;

AA.  ottaa huomioon, että koordinoitujen toimien puute johtaa siihen, että monet jäsenvaltiot toteuttavat yksipuolisia kansallisia toimenpiteitä; ottaa huomioon, että tällaiset toimenpiteet ovat usein tehottomia, riittämättömiä ja joissakin tapauksissa jopa vahingoksi;

AB.  toteaa, että näin ollen tarvitaan koordinoitua ja monitahoista toimintamallia kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla;

AC.  ottaa huomioon, että EU on ollut edelläkävijä aggressiivisen verosuunnittelun maailmanlaajuisessa torjunnassa ja se on edistänyt veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen etenemistä OECD:n tasolla; toteaa, että EU:n olisi edelleenkin toimittava edelläkävijänä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen edetessä ja pyrittävä estämään vahinko, jota veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot voivat aiheuttaa sekä jäsenvaltioille että kehitysmaille kaikkialla maailmassa; toteaa, että unionin olisi varmistettava veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen lisäksi toimet, joilla on merkitystä kehitysmaiden kannalta ja joita ovat esimerkiksi G20-kokouksen kehitystyöryhmälle vuonna 2014 annetussa raportissa yksilöidyt kysymykset;

AD.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n kattava toimenpidepaketti toteutetaan vähimmäisstandardina EU:n tasolla ja että toimenpiteet ovat kunnianhimoisia; pitää erittäin tärkeänä, että kaikki OECD:n jäsenvaltiot panevat veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja käsittelevän hankkeen täytäntöön;

AE.  katsoo, että komission olisi ilmoitettava selvästi, miten se aikoo toteuttaa kaikki veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan OECD:n/G20:n hankkeen tuloksena esitetyt 15 toimea tässä mietinnössä jo mainittujen toiminta-alojen lisäksi ja ehdotettava mahdollisimman pian kunnianhimoista lainsäädäntötoimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa, jotta kannustetaan muita valtioita seuraamaan OECD:n suuntaviivoja ja unionin esimerkkiä toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; katsoo, että komission olisi myös pohdittava, millä aloilla EU:n olisi mentävä OECD:n suosittelemia vähimmäissääntöjä pidemmälle;

AF.  ottaa huomioon, että unionin perussopimusten mukaan jäsenvaltioilla on tällä hetkellä toimivalta yhtiöverotusta koskevan lainsäädännön alalla mutta suuri osa aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvistä ongelmista on luonteelta monikansallisia;

AG.  katsoo, että kansallisten veropolitiikkojen parempi koordinointi on näin ollen ainoa toteutettavissa oleva tapa luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja välttää toimenpiteet, jotka suosivat suuria monikansallisia yrityksiä pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella;

AH.  katsoo, että yhteensovitettujen veropolitiikkojen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin kansalaisille ja EU:ssa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiville yrityksille ja etenkin pk-yrityksille ja aiheuttaa tahatonta kaksinkertaista verotusta, kaksinkertaista verottamattomuutta tai edistää aggressiivista verosuunnittelua, ja katsoo, että tällaiset tapaukset olisi eliminoitava ja ne edellyttävät siksi avoimempia ja yksinkertaisempia ratkaisuja;

AI.  katsoo, että verosääntöjen ja oikeasuhteisten hallinnollisten menettelyjen suunnittelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yrityksiin ja perheyrityksiin, jotka ovat unionin talouden selkäranka;

AJ.  ottaa huomioon, että viimeistään 26. kesäkuuta 2017 on oltava toiminnassa unionin laajuinen todellisista omistajia ja edunsaajia koskeva rekisteri, joka auttaa jäljittämään mahdolliset veronkierto- ja voitonsiirtotapaukset;

AK.  ottaa huomioon, että LuxLeaks-skandaalin myötä ilmi tulleet asiat sekä TAXE 1 ‑erityisvaliokunnan tutkimukset osoittavat selvästi, että tarvitaan EU:n tason lainsäädäntötoimia EU:n yhtiöveropolitiikkojen avoimuuden, koordinoinnin ja lähentämisen parantamiseksi;

AL.  katsoo, että yhtiöverotuksen johtavana periaatteena olisi oltava, että voittoja verotetaan siellä, missä ne syntyvät;

AM.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edelleen toimittava hyvin aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla sellaisten kansainvälisten sääntöjen laatimiseksi, jotka perustuvat ensisijaisesti avoimuuden, tietojenvaihdon ja haitallisten verokäytäntöjen käytöstä poistamisen periaatteille;

AN.  ottaa huomioon, että sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) vahvistettu kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate edellyttää, että EU varmistaa, että kaikki politiikkojen laadinnan vaiheet kaikilla aloilla, myös yhtiöverotuksen alalla, ovat sopusoinnussa kestävän kehityksen tavoitteen kanssa ja edistävät sitä;

AO.  ottaa huomioon, että koordinoitu lähestymistapa yhtiöverojärjestelmään kaikkialla Euroopan unionissa antaisi mahdollisuuden torjua epäreilua kilpailua ja vahvistaa EU:n yritysten ja varsinkin pk-yritysten kilpailukykyä;

AP.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi verotukseen liittyvissä menettelyissä otettava laajemmin käyttöön elektronisia ratkaisuja vähentääkseen siten hallinnollista rasitusta ja yksinkertaistaakseen rajatylittäviä menettelyjä;

AQ.  katsoo, että komission olisi arvioitava vaikutuksia, joita aiheutuu unionin nykyisten erityistalousalueiden veroeduista, ja kannustaa tässä yhteydessä vaihtamaan parhaita käytäntöjä veroviranomaisten välillä;

Läpinäkyvyys

AR.  katsoo, että yhtiöverotuksen suurempi läpinäkyvyys voi parantaa veronkantoa ja tehostaa veroviranomaisten työtä, ja että se on erittäin tärkeä yleisön uskon ja luottamuksen lisäämisessä verojärjestelmiin ja hallituksiin, mikä olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi;

Koordinointi

AS.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on toimivalta yhtiöverotusta koskevan lainsäädännön alalla mutta suuri osa aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvistä ongelmista on luonteelta monikansallisia; katsoo, että kansallisten veropolitiikkojen parempi koordinointi on näin ollen ainoa toteutettavissa oleva tapa puuttua veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin sekä aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyviin ongelmiin;

Sääntöjen lähentäminen

AT.  ottaa huomioon, ettei koordinoinnin parantaminen yksistään ratkaise niitä perustavanlaatuisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, että eri jäsenvaltioissa on erilaiset yhtiöverotusta koskevat säännöt; katsoo, että joitakin kansallisia verotuskäytäntöjä on lähennettävä osana kokonaisvaltaista vastausta aggressiiviseen verosuunnitteluun; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa säilyttäen samalla jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus niiden yhtiöverojärjestelmien muita osa-alueita koskevissa asioissa;

AU.  ottaa huomioon, että veronkannon kokonaistehokkuutta, verotuksen oikeudenmukaisuuden periaatetta ja kansallisten verohallintojen uskottavuutta eivät heikennä ainoastaan aggressiivinen verosuunnittelu sekä veropohjan rapautuminen ja voitonsiirrot; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava yhtä tuntuvia toimenpiteitä verovilppiin ja veropetoksiin puuttumiseksi sekä yhtiöiden että yksityishenkilöiden verotuksessa sekä niihin ongelmiin puuttumiseksi, jotka liittyvät muiden verojen kuin yhtiöveron ja varsinkin arvonlisäveron keruuseen; ottaa huomioon, että nämä veronkannon ja hallinnon muut osat muodostavat huomattavan osan nykyisestä verokuilusta;

AV.  katsoo, että komission olisi näin ollen myös harkittava, miten se aikoo puuttua laajempiin epäkohtiin, erityisesti arvonlisäverosääntöjen noudattamisen valvontaan jäsenvaltioissa ja arvonlisäverosääntöjen soveltamiseen rajatylittävissä tapauksissa, tehottomuuteen arvonlisäveron (joka on joissakin jäsenvaltioissa tärkeä valtion tulonlähde) kannossa, arvonlisäveron välttelyä koskeviin käytäntöihin sekä myös joidenkin veroarmahduksien tai ei-avoimien verojen anteeksiantojärjestelmien kielteisiin seurauksiin; katsoo, että mahdollisissa tämänsuuntaisissa uusissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon kustannusten ja hyötyjen tasapaino;

1.  pyytää komissiota esittämään parlamentille kesäkuuhun 2016 mennessä yhden tai useamman lainsäädäntöesityksen tämän asiakirjan liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten pohjalta;

2.  toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A.  Läpinäkyvyys

Suositus A1. Monikansallisten yhtiöiden pakollinen ja julkaistava maakohtainen raportointi kaikilla aloilla

Euroopan parlamentti pyytää jälleen kerran komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kesäkuuhun 2016 mennessä voidaan ottaa käyttöön kattava ja julkaistava kaikkien monikansallisten yhtiöiden maakohtainen raportointi kaikilla aloilla.

–  Tämä ehdotus olisi laadittava OECD:n syyskuussa 2014 julkaisemassa maakohtaista raportointia koskevassa tietomallissa esitettyjen vaatimusten pohjalta (veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n/G20:n hankkeen toimi numero 13).

–  Ehdotusta laatiessaan komission olisi otettava huomioon myös

–  tulokset komission 17. kesäkuuta – 9. syyskuuta 2015 järjestämästä maakohtaista raportointia koskeneesta konsultoinnista, jossa tutkittiin eri vaihtoehtoja maakohtaisen raportoinnin mahdolliseksi täytäntöönpanemiseksi EU:ssa

–  tarkistetun osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin, sellaisena kuin Euroopan parlamentti äänesti siitä 8. heinäkuuta 2015(10), täyttä julkista maakohtaista raportointia koskevat ehdotukset sekä tätä direktiiviä koskevat edelleen käynnissä olevat trilogimenettelyt.

Suositus A2. Uusi Fair Tax Payer -merkki hyviä käytäntöjä noudattaville yhtiöille

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian ehdotuksen vapaaehtoisesta eurooppalaisesta Fair Tax Payer -merkistä.

–  Ehdotukseen olisi sisällyttävä eurooppalaiset myöntämisperusteet, joiden mukaisesti kansalliset elimet voisivat myöntää merkin.

–  Näissä myöntämisperusteissa olisi tehtävä selväksi, että Fair Tax Payer -merkki myönnetään ainoastaan sellaisille yhtiöille, jotka ovat tehneet enemmän kuin niiltä kirjaimellisesti edellytetään unionin ja kansallisessa lainsäädännössä.

–  Yhtiöitä olisi kannustettava Fair Tax Payer -merkillä tekemään verojen oikeudenmukaisesta maksamisesta olennaisen osan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa politiikkaansa ja julkaisemaan verotuskysymysten tilannetta koskevat tiedot vuosikertomuksessaan.

Suositus A3. Uusien verotoimenpiteiden pakollinen ilmoittaminen

Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen sellaisesta uudesta mekanismista, joka velvoittaisi jäsenvaltiot ilmoittamaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä, jos ne aikovat ottaa käyttöön uuden tuen, helpotuksen, vapautuksen, kannustimen tai muun vastaavan toimenpiteen, jolla voisi olla merkittäviä vaikutuksia tosiasialliseen verokantaan kyseisessä jäsenvaltiossa tai jonkin toisen jäsenvaltion veropohjaan.

–  Näihin jäsenvaltioiden antamiin ilmoituksiin on sisällyttävä uusista verotoimenpiteistä muille jäsenvaltioille ja kehitysmaille aiheutuvien merkittävien vaikutusten heijastusvaikutusanalyysi, joka tukisi käytännesääntötyöryhmän toimintaa haitallisten verokäytäntöjen tunnistamisessa.

–  Nämä uudet verotoimenpiteet olisi myös sisällytettävä talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja niistä olisi esitettävä suosituksia seurantaa varten.

–  Euroopan parlamentin olisi saatava säännöllisesti ajantasaiset tiedot sekä ilmoituksista että komission laatimista arvioinneista.

–  Olisi kannustettava käynnistämään seuraamuksia sellaisia jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata kyseisiä raportointivaatimuksia.

–  Komission olisi myös harkittava sitä, että veroneuvontaa harjoittavat yritykset velvoitetaan ilmoittamaan kansallisille veroviranomaisille aina, kun ne kehittävät ja käynnistävät tiettyjä verojen optimointia koskevia järjestelmiä, joilla pyritään auttamaan yhtiöitä huojentamaan verovelvollisuudesta aiheutuvaa kokonaisrasitusta, kuten joissakin jäsenvaltioissa tehdään nykyisin; sen olisi myös harkittava, olisiko tällaisten tietojen jakaminen jäsenvaltioiden välillä käytännesääntötyöryhmän välityksellä tehokas väline parannusten toteuttamiseksi unionin yhtiöverotuksen alalla.

Suositus A4. Veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihdon ulottaminen koskemaan kaikkia veropäätöksiä ja näiden tietojen tietynasteinen julkistaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota täydentämään direktiiviä 2011/16/EU, johon sisältyy veropäätöksiä koskevaa automaattista tietojenvaihtoa koskevia osatekijöitä, seuraavasti:

–  Ulotetaan automaattisen tietojenvaihdon soveltaminen rajatylittäviä veropäätöksiä pidemmälle kattamaan kaikki yhtiöverotuksen alan veropäätökset. Annettavien tietojen on oltava kattavia ja yhteisesti sovitussa muodossa, jotta voidaan varmistaa, että asianomaisten maiden veroviranomaiset voivat käyttää niitä.

–  Lisätään veropäätösten avoimuutta huomattavasti EU:n tasolla siten, että otetaan kuitenkin asianmukaisella tavalla huomioon yritysten luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet sekä joissakin jäsenvaltiossa tällä hetkellä sovellettavat hyvät käytännöt julkaisemalla perustettavan veropäätöksiä ja ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan turvallisen keskusrekisterin sisältöön perustuva vuosikertomus.

–  Annettavat tiedot on esitettävä sovitussa vakiomuodossa, jotta suuri yleisö voi käyttää niitä tehokkaasti.

–  Taataan, että komissio osallistuu täysimääräisesti ja mielekkäällä tavalla veropäätöksiä koskevaan pakolliseen tietojenvaihtoon luomalla sellaisen suojatun keskitetyn hakemiston, joka on jäsenvaltioiden ja komission käytettävissä kaikkia EU:ssa tehtyjä veropäätöksiä koskevissa asioissa.

–  Varmistetaan asianmukaisten seuraamusten soveltaminen jäsenvaltioihin, jotka eivät vaihda automaattisesti veropäätöksiä koskevia tietoja siten kuin niiden pitäisi.

Suositus A5. Läpinäkyvyys ja tullivapaat satamat

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöesityksen, jossa

–  säädetään enimmäisaikaraja, jonka kuluessa tavaroita voidaan myydä tullivapaissa satamissa tullivapaasti sekä ilman valmisteveroa ja arvonlisäveroa;

–  velvoitetaan tullivapaiden satamien viranomaiset ilmoittamaan asianomaisen jäsenvaltion ja kolmansien maiden veroviranomaisille välittömästi niiden verovelvollisten tullivapaiden satamien alueella suorittamista liiketoimista.

Suositus A6. Komission arvio yhtiöveron vajauksesta

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota

–  luomaan jäsenvaltioiden tällä hetkellä noudattamien parhaiden käytäntöjen pohjalta yhdenmukaistetut menettelyt, jotka olisi julkaistava ja joita jäsenvaltiot voivat käyttää suoran ja välillisen yhtiöverotuksen vajauksen – maksettavien ja keräämättä jäävien yhtiöverojen välisen erotuksen – suuruuden arvioimiseen kaikissa jäsenvaltioissa;

–  tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ne antavat kaikki tarvittavat tiedot, joita analysoidaan näitä menettelyjä käyttäen, jotta lopputulokseksi saadaan mahdollisimman tarkat luvut;

–  käyttämään sovittuja menettelyjä ja kaikkia tarvittavia tietoja suoran ja välillisen yhtiöverotuksen vajauksen suuruutta koko unionissa koskevan arvion laatimiseksi ja julkistamiseksi kahden vuoden välein.

Suositus A7. Ilmiantajien suojelu

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa

–  suojellaan ilmiantajia, jotka toimivat vain yleisen edun nimissä (eivätkä samalla rahaa tai muuta henkilökohtaista etua tavoitellen) tuodakseen esille yhtiöverotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, petoksia tai laittomuuksia jossakin EU:n jäsenvaltiossa; varmistetaan, että tällaisia ilmiantajia on suojeltava, jos he ilmoittavat epäillyistä väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja heitä olisi suojeltava myös, jos he tuovat julkisesti esille huolenaiheitaan tapauksissa, joissa jatkuvasti viranomaisten valvonnan ulottumattomissa olevat yhtiöverotukseen liittyvät väärinkäytökset, petokset tai laittomuudet voisivat vahingoittaa yleistä etua;

–  varmistetaan, että oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen säilyy EU:ssa;

–  varmistetaan, että tällainen suojelu on sopusoinnussa yleisen oikeusjärjestelmän kanssa ja se suojelee perusteettomalta syytteeseen asettamiselta, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä;

–  varmistetaan, että tällaisen lainsäädäntöehdotuksen pohjana on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014(11) ja siinä on otettava huomioon kaikki unionin tuleva lainsäädäntö kyseisellä alalla;

–  varmistetaan, että tällaisessa lainsäädäntöehdotuksessa olisi myös otettava huomioon ilmiantajien suojelua koskeva Euroopan neuvoston suositus CM/Rec(2014)(12) ja etenkin ilmaisun ”ilmiantaja” määritelmä, jonka mukaan ”ilmiantajalla” tarkoitetaan henkilöä, joka antaa tai paljastaa työsuhteensa yhteydessä tietoja yleisen edun vastaisesta uhasta tai haitasta riippumatta siitä, työskenteleekö kyseinen henkilö julkisella vai yksityisellä sektorilla.

B.  Koordinointi

Suositus B1. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönottamisesta:

Ensimmäisessä vaiheessa olisi otettava kesäkuuhun 2016 mennessä EU:ssa käyttöön pakollinen yhteinen yhtiöveropohja mahdollisin tilapäisin poikkeuksin pk-yritysten ja sellaisten yhtiöiden tapauksessa, jotka eivät ole monikansallisia yhtiöitä ja joilla ei ole rajatylittävää toimintaa, jotta useassa jäsenvaltiossa toimiviin yhtiöihin sovellettaisiin vain yksiä sääntöjä niiden veronalaisia voittoja laskettaessa.

Toisessa vaiheessa eli mahdollisimman pian ja ehdottomasti viimeistään vuoden 2017 lopussa olisi otettava käyttöön pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki erilaiset vaihtoehdot (ottaen esimerkiksi lukuun ne kustannukset, jotka syntyvät siitä, että mukaan otetaan pk-yritykset ja yhtiöt, joilla ei ole rajatylittävää toimintaa).

Pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan olisi perustuttava jakokaavaan, joka vastaisi yhtiöiden todellista taloudellista toimintaa eikä suosisi aiheettomasti tiettyjä jäsenvaltioita.

Pakollisen yhteisen yhtiöveropohjan käyttöönoton ja täyden yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönoton välisenä aikana olisi toteutettava toimenpiteitä voitonsiirtojen vähentämiseksi (lähinnä siirtohinnoittelun avulla), ja näihin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä vähintäänkin EU:n lainsäädäntöesitys veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi. Näihin toimenpiteisiin ei saisi sisällyttää väliaikaista rajatylittävää tappiontasausjärjestelmää, jollei komissio voi taata, että siitä tulee avoin ja ettei se suo mahdollisuutta aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Komission olisi pohdittava, missä määrin olisi tarpeen laatia yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa varten tarvittavien perustavanlaatuisten tilinpäätöstietojen valmistelemiseksi.

Kaikkiin joko yhteistä yhtiöveropohjaa tai täysimääräistä yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskeviin ehdotuksiin olisi sisällytettävä lauseke verojen välttelyn torjumisesta.

Suositus B2. Neuvoston käytännesääntötyöryhmän (yhtiöverotus) valtuutuksen vahvistaminen ja avoimuuden parantaminen

Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään parlamentille ehdotuksen käytännesääntötyöryhmän sisällyttämiseksi yhteisömenetelmään neuvoston työryhmän muodossa siten, että komissio ja parlamentti osallistuisivat siihen tarkkailijoina.

–  Käytännesääntötyöryhmä on muutettava avoimemmaksi ja sen tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta on lisättävä esimerkiksi seuraavin keinoin:

–  Sen on ilmoitettava säännöllisesti havainnoistaan, joita se on tehnyt seuratessaan sitä, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat ryhmän valtiovarainministereille puolivuosittain antamassa edistymiskertomuksessa esittämiä suosituksia, ja päivitettävä havaintojaan ja julkistettava ne.

–  Sen on laadittava säännöllisesti kahden vuoden välein luettelo haitallisista verokäytännöistä ja päivitettävä luetteloa ja julkistettava se.

–  Sen on laadittava säännöllisesti kokouksistaan pöytäkirjat ja julkistettava ne ja suositusten laadintaprosessin on myös oltava avoimempi, jäsenvaltioiden edustajien kantojen ilmoittaminen mukaan luettuna.

–  Valtiovarainministerit nimittävät työryhmän poliittisen puheenjohtajan.

–  Kukin jäsenvaltio nimittää korkean tason edustajan ja tämän varajäsenen ryhmän profiilin kohottamiseksi.

–  Käytännesääntötyöryhmän tehtäviin on kuuluttava

–  EU:ssa noudatettavien haitallisten verokäytäntöjen tunnistaminen

–  toimenpiteiden ja määräaikojen ehdottaminen haitallisten verokäytäntöjen poistamiseksi sekä ehdotettujen suositusten/toimenpiteiden tulosten seuranta

–  jäsenvaltioiden edellä esitetyn mukaisesti käyttöön ottamien uusien verotoimenpiteiden heijastusvaikutuksia koskevien raporttien tarkastelu sekä toimien käynnistämisen tarpeellisuuden arviointi

–  muiden verotoimenpiteisiin EU:n ulkopolitiikassa keskittyvien aloitteiden ehdottaminen

–  valvontamekanismien parantaminen sellaisten käytäntöjen tapauksessa, jotka edistävät aggressiivista verosuunnittelua.

Suositus B3. Patenttiboksit ja muut veroetuuskohtelujärjestelmät: veroetuuskohtelujärjestelmien kytkeminen siihen paikkaan, jossa arvonmuodostus tapahtuu

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota jatkamaan ohjeistuksen tarjoamista jäsenvaltioille siitä, miten patenttiboksijärjestelmät pannaan täytäntöön muutetun ”nexus-lähestymistavan” mukaisesti sen varmistamiseksi, etteivät ne ole haitallisia.

–  Ohjeistuksessa olisi tehtävä selväksi, että veroetuuskohtelujärjestelmien, kuten patenttiboksien, on perustuttava OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan hankkeen toimessa numero 5 määriteltyyn muutettuun ”nexus-lähestymistapaan” eli veroetuuksien ja niiden perustana olevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan välillä on oltava suora yhteys.

–  Laajat patenttiboksijärjestelmät, joilla ei ole yhteyttä tietotaidon maantieteelliseen alkuperään ja ”ikään”, olisi katsottava haitallisiksi käytännöiksi.

–  Jos jäsenvaltiot eivät ole 12 kuukauden kuluessa alkaneet soveltaa tätä uutta lähestymistapaa johdonmukaisesti, komission olisi tehtävä sitova lainsäädäntöesitys.

–  Komission olisi annettava ehdotuksia yhteisistä eurooppalaisista standardeista ja määritelmistä sen suhteen, mitä pidetään tutkimuksen ja kehittämisen edistämisenä ja mitä ei, ja miten harmonisoidaan patentti- ja innovointiboksien käyttöä, mihin sisältyy vanhan järjestelmän lopettamisen aikaistaminen siten, että se tapahtuu 30. kesäkuuta 2017, lyhentämällä saavutettujen etuuksien säilyttämisaikaa.

Suositus B4. Ulkomaiset väliyhtiöt

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

–  otetaan käyttöön unionin koordinoima ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen järjestelmä sen varmistamiseksi, että alhaisen tai nollaverotuksen maihin sijoitettuja voittoja verotetaan tosiasiallisesti, ja sen estämiseksi, että kansallisten ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen monimuotoisuus unionissa vääristäisi sisämarkkinoiden toimintaa. Tällä järjestelmällä varmistettaisiin ulkomaisia väliyhtiöitä koskevan lainsäädännön täysimääräinen soveltaminen myös silloin, kun järjestelyt ovat täysin keinotekoisia. Tällä ei estetä yksittäisiä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tiukempia sääntöjä.

Suositus B5. Jäsenvaltioiden verotarkastuksia koskevan koordinoinnin parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta, jotta voidaan

–  varmistaa tehokkaammat samanaikaiset verotarkastukset ja valvonta silloin, kun kaksi tai useampi kansallista veroviranomaista päättää kohdistaa valvontaa yhteen tai useampaan yhteisen tai täydentävän kiinnostuksen kohteena olevaan henkilöön;

–  varmistaa, että asianomaiset veroviranomaiset tarkastavat EU:ssa sijaitsevan emoyhtiön ja tytäryhtiöt samalla ajanjaksolla emoyhtiöstä vastaavien veroviranomaisten johdolla, jotta voidaan varmistaa veroviranomaisten välinen tehokas tiedonkulku. Osana tätä järjestelyä

–  veroviranomaisten olisi vaihdettava säännöllisesti tietoja tutkimuksistaan sen varmistamiseksi, etteivät yhtiöt hyödy erilaisten kansallisten verojärjestelmien yhdistelmien eroavuuksista tai porsaanrei'istä

–  meneillään olevia verotarkastuksia koskevien tietojen vaihtamisen määräaikojen olisi oltava mahdollisimman lyhyitä

–  jostakin tietystä yhtiöstä vastaavien veroviranomaisten olisi ilmoitettava järjestelmällisesti saman yhtiön muista yksiköistä vastaaville veroviranomaisille verotarkastusten tuloksista

–  yhdenkään veroviranomaisen ei pitäisi tehdä verotarkastuksen tulosta koskevaa päätöstä tiedottamatta asiasta muille asianomaisille veroviranomaisille.

Suositus B6. Yhteisen eurooppalaisen verotunnisteen käyttöönotto

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta.

–  Ehdotuksen on perustuttava eurooppalaisen verotunnisteen luonnokseen, joka sisältyi komission vuonna 2012 laatimaan toimintasuunnitelmaan veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (toimi numero 22)(13), sekä vuonna 2013 toteutetun konsultoinnin tuloksiin(14).

C.  Lähentyminen

Suositus C1. Uusi lähestymistapa kansainvälisiin verojärjestelyihin

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jotta unioni voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisten verojärjestelyjen yhteydessä.

–  Komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan verosopimuksista kolmansien maiden kanssa unionin puolesta nykyisen käytännön sijasta, jossa käydään kahdenvälisiä neuvotteluja ja josta seuraa optimaalista heikompia tuloksia etenkin kehitysmaille.

–  Komission olisi varmistettava, että tällaiset sopimukset sisältävät vastavuoroisuussäännökset ja niissä kielletään kaikki unionin kansalaisiin ja yrityksiin, etenkin pk-yrityksiin, kohdistuvat haittavaikutukset, jotka johtuvat kolmannen maan lainsäädännön ekstraterritoriaalisesta soveltamisesta unionin ja sen jäsenvaltioiden lainkäyttöalueella.

–  Olisi otettava käyttöön unionin yhteinen monenvälinen verotusta koskeva sopimus, joka korvaisi moninaiset jäsenvaltioiden väliset ja kolmansien maiden kanssa tehdyt kahdenväliset verosopimukset.

–  Kaikkiin uusiin unionin tekemiin kansainvälisiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke.

–  Kaikissa kansainvälisissä verojärjestelyissä olisi huolehdittava voimaan saattamisen mekanismista.

Suositus C2. Luodaan veroparatiiseja koskeva yhteinen ja tiukka määritelmä

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen tiukkojen kriteerien asettamisesta veroparatiisien määrittelemiseksi yhteistyössä muun muassa OECD:n ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa.

–  Kyseisten kriteerien olisi perustuttava laaja-alaisiin, avoimiin, vakaisiin, objektiivisesti tarkistettavissa oleviin ja yhteisesti hyväksyttyihin indikaattoreihin, joiden avulla kehitettäisiin edelleen vuonna 2009 annetussa komission tiedonannossa ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla” määriteltyjä hyvän hallinnon periaatteita(15): tietojenvaihto ja hallinnollinen yhteistyö, oikeudenmukainen verokilpailu ja avoimuus.

–  Näiden kriteereiden olisi katettava erilaisia käsitteitä, kuten pankkisalaisuus, yhtiöiden, trustien ja säätiöiden omistusrekisterit, yhtiön kirjanpidon julkaiseminen, valmius tietojenvaihtoon, verohallinnon tehokkuus, verovilpin edistäminen, haitallisten laillisten välineiden olemassaolo, rahanpesun ehkäiseminen, tietojenvaihtovalmius, kahdenvälisten sopimusten olemassaolo sekä kansainväliset avoimuutta koskevat sitoumukset ja oikeudellinen yhteistyö.

–  Näiden kriteerien perusteella komission olisi laadittava veroparatiiseista tarkistettu luettelo, jolla korvattaisiin kesäkuussa 2015 laadittu väliaikainen luettelo.

–  Tämä veroparatiisien luettelo olisi kytkettävä asiaa koskevaan verotuslainsäädäntöön käytettäväksi muiden politiikkojen ja lainsäädännön viitekohtana.

–  Komission olisi tarkistettava luettelo vähintään kahdesti vuodessa tai luettelossa esiintyvän lainkäyttöalueen perustellusta pyynnöstä.

Suositus C3. Veroparatiiseja käyttäviin yhtiöihin kohdistettavat vastatoimet

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota laatimaan luettelon vastatoimista, joita unionin ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava julkisten elinten, pankkien ja rahoitusohjelmien osakkaina ja rahoittajina veroparatiiseja aggressiivisten verosuunnittelujärjestelmien täytäntöönpanossa käyttäviin ja unionin verotusalan hyvää hallintotapaa rikkoviin yhtiöihin.

–  Kyseisiin vastatoimiin olisi sisällytettävä

–  valtiontuen tai unionin tai jäsenvaltion julkisia hankintoja koskevien mahdollisuuksien ulkopuolelle jättäminen

–  tietyn unionin rahoituksen ulkopuolelle jättäminen.

–  Tähän voidaan päästä muun muassa:

–  muuttamalla Euroopan investointipankin (EIP) perussääntöä (perussopimuksiin liitetty pöytäkirja nro 5), jotta varmistetaan, ettei EIP:n rahoitusta mene loppukäyttäjille tai rahoituksen välittäjille, jotka käyttävät veroparatiiseja tai hyödyntävät haitallisia verokäytäntöjä(16)

–  muuttamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2015/1017(17), jotta varmistetaan, ettei ESIR:in varoja mene tällaisille yhtiöille(18)

–  muuttamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) N:o 1305/2013(19), (EU) N:o 1306/2013(20), (EU) N:o 1307/2013(21) ja (EU) N:o 1308/2013(22), jotta varmistetaan, ettei YMP:n varoja mene tällaisille yhtiöille

–  jatkamalla valtiontukiuudistusta koskevaa prosessia, jotta varmistetaan, etteivät jäsenvaltiot myönnä valtiontukea tällaisille yhtiöille(23)

–  muuttamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1303/2013(24), jotta varmistetaan, ettei viiden Euroopan rakenne- ja investointirahaston (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) rahoitusta voi mennä tällaisille yhtiöille

–  muuttamalla sopimusta Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin perustamisesta, jotta varmistetaan, ettei sen rahoitusta voi mennä tällaisille yhtiöille(25)

–  kieltämällä, ettei unioni saa tehdä kauppasopimuksia komission veroparatiiseiksi määrittelemien lainkäyttöalueiden kanssa.

Komissio tarkastaa, voidaanko veroparatiiseiksi julistettavien maiden kanssa tehdyt nykyiset kauppasopimukset keskeyttää tai irtisanoa.

Suositus C4. Kiinteä toimipaikka

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

–  mukautetaan kiinteän toimipaikan määritelmää niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltioissa, joissa niillä on taloudellista toimintaa; tämän määritelmän olisi katettava myös tilanteet, joissa täysin aineetonta digitaalista toimintaa harjoittavien yhtiöiden katsotaan sijoittautuneen pysyvästi jäsenvaltioon, jos ne tuottavat merkittävää digitaalista sisältöä kyseisen jäsenvaltion taloudessa

–  otetaan käyttöön myös digitaalitalouden käsittävä taloudellista vähimmäissisältöä koskeva unionin määritelmä, jotta voidaan varmistaa, että yhtiöt todella luovat arvoa ja kerryttävät sen jäsenvaltion taloutta, jossa ne harjoittavat veronalaista toimintaa.

Edellä mainittujen määritelmien olisi oltava osa niin kutsuttujen postilaatikkoyhtiöiden konkreettista kieltämistä.

Suositus C5. Unionin siirtohinnoittelukehyksen parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

–  kehitetään komission kokemusten ja siirtohinnoittelua koskevien uusien OECD:n periaatteiden analysoinnin perusteella erityiset unionin suuntaviivat, joissa vahvistetaan, millä tavoin OECD:n periaatteita olisi sovellettava ja kuinka niitä olisi tulkittava unionissa, jotta

–  heijastetaan sisämarkkinoiden taloudellista todellisuutta

–  tilanne on varma, selkeä ja oikeudenmukainen jäsenvaltioiden ja unionissa toimivien yhtiöiden kannalta

–  vähennetään sääntöjen väärinkäyttöriskiä voitonsiirtotarkoituksiin.

Suositus C6. Verokohtelun eroavuudet

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla

–  yhdenmukaistetaan velkaa, pääomaa sekä ei-avoimia ja avoimia oikeushenkilöitä koskevat kansalliset määritelmät, yhdenmukaistetaan varojen ja velkojen luokittelu kiinteään toimipaikkaan ja yhdenmukaistetaan kulujen ja voittojen jakaminen saman ryhmän eri yksiköiden välillä tai

–  estetään kaksinkertainen verottamattomuus, jos on olemassa epäsuhta.

Suositus C7. Muutetaan unionin valtiontukijärjestelmän suhdetta verotukseen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään vuoden 2017 puoleenväliin mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jossa

–  esitetään sitovia valtiontuen suuntaviivoja sen selventämiseksi, miten komissio aikoo määritellä verotukseen liittyvän valtiontuen ja tarjota näin suuremman oikeusvarmuuden sekä yhtiöille että jäsenvaltioille, kun otetaan huomioon, että tällaiset suuntaviivat ovat osoittautuneet muilla aloilla erittäin tehokkaiksi pyrittäessä lopettamaan ja ehkäisemään jäsenvaltioiden käytänteitä, jotka ovat unionin valtiontukilainsäädännön vastaisia; tähän voidaan päästä ainoastaan tekemällä suuntaviivoista erittäin yksityiskohtaisia ja asettamalla numeerisia raja-arvoja

–  ilmoitetaan julkisesti ne veropolitiikan toimenpiteet, jotka eivät ole johdonmukaisia valtiontukipolitiikan kanssa, jotta yhtiöt ja jäsenvaltiot saavat ohjeistusta ja jotta niiden oikeusvarmuus paranee. Komission on jaettava tätä tarkoitusta varten resursseja kilpailun pääosastolle, jotta se voi tehokkaasti puuttua kaikkiin laittomia valtiontukia koskeviin asioihin (valikoivat veroedut mukaan luettuina).

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota myös arvioimaan pitkällä aikavälillä mahdollisuutta muuttaa voimassa olevia sääntöjä, jotta estetään, ettei valtiontukisääntöjen rikkomisen seurauksena takaisin perittyjä määriä palauteta laitonta verotukseen liittyvää apua antaneelle jäsenvaltiolle, kuten nyt tehdään. Takaisin peritty valtiontuki voitaisiin kohdentaa unionin talousarvioon tai palauttaa jäsenvaltioille, joiden veropohja on rapautunut.

Suositus C8. Muutetaan neuvoston direktiivejä 90/435/ETY(26), 2003/49/EY ja 2005/19/EY ja muuta asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä ja otetaan käyttöön yleinen veronkierron vastainen säännöstö

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jotta

–  sen jälkeen, kun yleinen veronkierron vastainen säännöstö on sisällytetty direktiiviin 90/435/EY, tällainen säännöstö voidaan sisällyttää mahdollisimman pian direktiiviin 2003/49/EY ja voidaan tehdä ehdotuksia tällaisen säännöstön sisällyttämiseksi direktiiviin 2005/19/EY ja muuhun asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön

–  tällainen yleinen veronkierron vastainen säännöstö sisällytetään kaikkeen veroasioita koskevaan tai verovaikutuksia sisältävään unionin tulevaan lainsäädäntöön

–  direktiivin 2003/49/EY yhteydessä yleisen veronkierron vastaisen säännöstön käyttöönoton lisäksi poistetaan jäsenvaltioille asetettu vaatimus myöntää etuuskohtelua korko- ja rojaltimaksuille, ellei muualla unionissa ole tosiasiallista verotusta

–  direktiivin 2005/19/EY yhteydessä otetaan yleisen veronkierron vastaisen säännöstön käyttöönoton lisäksi käyttöön myös avoimuutta koskevia lisävelvoitteita ja jos nämä muutokset osoittautuvat riittämättömiksi estämään aggressiivista verosuunnittelua, otetaan käyttöön myös vähimmäisverotussäännös, jota olisi käytettävä ”veroetujen” käytön yhteydessä (kuten osinkojen verottamattomuus) tai muiden vastaavasti vaikuttavien toimenpiteiden yhteydessä.

Suositus C9. Verotusta koskevien rajatylittävien riitojenratkaisumenetelmien parantaminen

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kesään 2016 mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla

–  parannetaan nykyisiä rajatylittäviä verotuskiistoja unionissa koskevia ratkaisumekanismeja siten, että ei keskitytä ainoastaan kaksinkertaista verotusta koskeviin tapauksiin, vaan myös kaksinkertaiseen verottamattomuuteen. Tavoitteena on luoda riitojenratkaisuun koordinoitu unionin lähestymistapa, jossa on selvemmät säännöt ja tiukemmat aikarajat ja joka perustuu jo olemassa oleviin järjestelmiin.

–  taataan riitojenratkaisumenetelmän työskentelyn ja päätöksenteon avoimuus, jotta voidaan vähentää yhtiöiden epävarmuutta sovellettavasta verolainsäädännöstä.

Suositus C10. Otetaan käyttöön lähdevero tai vastaava toimenpide, jotta estetään voittojen valuminen verottomasti ulos unionista

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kesään 2016 mennessä ehdotuksen, jonka avulla otetaan käyttöön lähdevero tai vastaava toimenpide varmistamaan, että kaikkia unionissa kerrytettyjä ja unionista poistumassa olevia voittoja verotetaan tosiasiallisesti unionissa ennen kuin ne siirtyvät unionin rajojen ulkopuolelle.

D.  Muut toimenpiteet

Suositus D1. Lisätoimenpiteet verokuiluun puuttumiseksi

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota keskittymään myös muihin tekijöihin kuin aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin, jotka osaltaan vaikuttavat olemassa olevaan verovajaukseen, kuten

–  veronkannon, alv:n kanto mukaan luettuna, tehottomuuden syiden tutkiminen;

–  verojen epäoikeudenmukaisuuden tai veroviranomaisten heikon uskottavuuden syiden tutkiminen muilla kuin yhtiöverotuksen aloilla;

–  verojen anteeksiantojärjestelmiä koskevien periaatteiden määritteleminen mukaan luettuina olosuhteet, joissa tämä olisi asianmukaista sekä olosuhteet, joissa muut poliittiset vaihtoehdot olisivat suotavampia, sekä sen edellyttäminen, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle etukäteen kaikista verojen anteeksiannoista, jotta eliminoidaan tällaisen toiminnan kielteiset vaikutukset tulevaan veronkantoon;

–  hallitusten noudattamien verojen anteeksiantojärjestelmien ja harkinnanvaraisten verohelpotusten avoimuuden vähimmäistason ehdottaminen;

–  suurempien valtuuksien antaminen jäsenvaltioille tarkastella yhtiöiden veronmaksua ja erityisesti järjestelmällisiä laiminlyöntitapauksia julkisia hankintoja koskevien sopimusten yhteydessä;

–  sen varmistaminen, että veroviranomaisilla on täysimääräinen ja mielekäs pääsy keskusrekistereihin, jotka sisältävät sekä yhtiöiden että trustien todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ja että kyseisiä rekistereitä pidetään asianmukaisesti yllä ja niiden tietoja tarkistetaan.

Jäsenvaltiot voivat päästä tähän saattamalla rahanpesun torjumista koskevan neljännen direktiivin ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja varmistamalla, että keskusrekistereissä olevat edunsaajia ja omistajia koskevat tiedot ovat saatavilla laajalti ja helposti, myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, toimittajien ja kansalaisten kannalta

(1) http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/gen_info/economic_analysis/tax_structures/2014/report.pdf (2) ”European added value of legislative report on bringing Transparency, coordination and convergence to corporate tax policies in the European Union”, Benjamin Ferrett, Daniel Gravino ja Silvia Merler – Ei vielä julkaistu. (3) Hyväksytyt tekstit, 8.7.2015, P8_TA(2015)0257. (4) http://ec.europa.eu/finance/consultations/2015/further-corporate-tax-transparency/index_en.htm (5) Kuten Fair Tax Mark: http://www.fairtaxmark.net/. (6) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1). (7) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A8-2015-0040+0+DOC+XML+V0//FI (8) Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3. kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49). (9) Neuvoston direktiivi 2005/19/EY, annettu 17. helmikuuta 2005, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/434/ETY muuttamisesta (EUVL L 58, 4.3.2005, s. 19). (10) Hyväksytyt tekstit, 8.7.2015, P8_TA(2015)0257. (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1). (12) http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/cdcj/Whistleblowers/protecting_whistleblowers_en.asp (13) COM(2012)0722. (14) https://circabc.europa.eu/faces/jsp/extension/wai/navigation/container.jsp (15) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2009:0201:FIN:EN:PDF (16) http://www.eib.org/attachments/general/governance_of_the_eib_en.pdf (17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/1017, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto (EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1). (18) http://ec.europa.eu/priorities/jobs-growth-investment/plan/docs/proposal_regulation_efsi_en.pdf (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487). (20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549). (21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608). (22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671). (23) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2013-0026+0+DOC+XML+V0//EN (24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320). (25) http://www.ebrd.com/news/publications/institutional-documents/basic-documents-of-the-ebrd.html (26) Neuvoston direktiivi 90/435/ETY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1990, eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 EU:n ja Kiinan suhteista (2015/2003(INI))

P8_TA(2015)0458 A8-0350/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että EU ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet 6. toukokuuta 1975,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden, joka käynnistettiin vuonna 2003,

–  ottaa huomioon Kiinan suhteiden pääasiallisen oikeudellisen kehyksen eli toukokuussa 1985 allekirjoitetun EU:n ja Kiinan kauppa- ja talousyhteistyösopimuksen(1), joka kattaa talous- ja kauppasuhteet sekä EU:n ja Kiinan välisen yhteistyöohjelman,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan EU:n ja Kiinan strategisen yhteistyöohjelman, josta sovittiin 21. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan välisen rakenteellisen poliittisen vuoropuhelun, joka käynnistyi virallisesti vuonna 1994, ja strategisista ja ulkopoliittisista kysymyksistä käytävän korkean tason strategisen vuoropuhelun, joka käynnistyi vuonna 2010, ja erityisesti Pekingissä 6. toukokuuta 2015 käydyn EU:n ja Kiinan viidennen korkean tason strategisen vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon, että vuodesta 2007 lähtien on käyty neuvotteluja uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta,

–  ottaa huomioon, että tammikuusta 2014 lähtien on käyty neuvotteluja kahdenvälisestä investointisopimuksesta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan seitsemännentoista huippukokouksen, joka pidettiin Brysselissä 29. kesäkuuta 2015, ja sen päätteeksi annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin EU:n ja Kiinan seitsemännentoista huippukokouksen päätteeksi 29. kesäkuuta 2015 yhdessä Kiinan pääministerin Li Keqiangin kanssa pitämässään lehdistötilaisuudessa esittämät lausunnot, joissa hän totesi EU:n olevan huolestunut sanan- ja yhdistymisvapaudesta Kiinassa ja sen koskevan myös vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, kuten tiibetiläisten ja uiguurien, tilannetta ja kannusti Kiinaa aloittamaan uudelleen merkityksellisen vuoropuhelun dalai-laman edustajien kanssa,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "EU ja Kiina: kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa" (COM(2006)0631),

–  ottaa huomioon neuvoston Itä-Aasiaa koskevat poliittiset suuntaviivat,

–  ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 11.–12. joulukuuta 2006 pidetyssä kokouksessa hyväksytyt päätelmät ”EU:n ja Kiinan strateginen kumppanuus”,

–  ottaa huomioon komission Kiinaa koskevan strategia-asiakirjan 2007–2013, monivuotisen maaohjelman 2011–2013 ja strategia-asiakirjan väliarvioinnin 2010 sekä monivuotisen maaohjelman 2011–2013 arvioinnin,

–  ottaa huomioon Kiinan ensimmäisen Euroopan unionia käsittelevän toimintapoliittisen asiakirjan, joka julkaistiin 13. lokakuuta 2003,

–  ottaa huomioon, että Kiinan kansankongressin pysyvä komitea hyväksyi 1. heinäkuuta 2015 uuden kansallista turvallisuutta koskevan lain ja että 5. toukokuuta 2015 julkaistiin toinen luonnos uudeksi ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaksi hallintolaiksi,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetun valkoisen kirjan, joka koskee Kiinan sotilasstrategiaa,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995 ja jonka 32. kierros käytiin Pekingissä 8.–9. joulukuuta 2014,

–  ottaa huomioon, että Kiinan ja Euroopan unionin välillä on käynnissä 60 alakohtaista vuoropuhelua, jotka koskevat muun muassa ympäristöä, aluepolitiikkaa, työ- ja sosiaalikysymyksiä ja kansalaisyhteiskuntaa,

–  ottaa huomioon, että helmikuussa 2012 käynnistettiin EU:n ja Kiinan kansalaisten välinen korkean tason vuoropuhelu, joka kattaa kaikki EU:n ja Kiinan yhteiset tämän alan aloitteet,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan välisen tieteellistä ja teknistä yhteistyötä koskevan sopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2000(2), sekä tieteellistä ja teknologista kumppanuutta koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin 20. toukokuuta 2009,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan EU:n ja Kiinan yhteisen julkilausuman, joka annettiin kesäkuussa 2015 pidetyssä EU:n ja Kiinan seitsemännessätoista huippukokouksessa, sekä ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen (UNFCCC) liittyvät kansalliset panokset, joista Kiina ilmoitti 30. kesäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon Brysselissä 3. toukokuuta 2012 annetun EU:n ja Kiinan yhteisen julistuksen energiaturvallisuudesta sekä EU:n ja Kiinan välisen energia-alan vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan väliset pyöreän pöydän keskustelut,

–  ottaa huomioon Kiinan kommunistisen puolueen kahdeksannentoista kansalliskongressin, joka pidettiin 8.–14. marraskuuta 2012, ja puolueen politbyroon pysyvän komitean johdon muutokset, joista kansalliskongressissa päätettiin,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon tulokset, joita saatiin aikaan 20.–23. lokakuuta 2014 pidetyssä Kiinan kommunistisen puolueen kahdeksannentoista keskuskomitean neljännessä kokouksessa,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2015 pidetyssä Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) 26. huippukokouksessa annetun puheenjohtajan julkilausuman,

–  ottaa huomioon julkilausuman, jonka komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antoi 6. toukokuuta 2015 tavattuaan Kiinan pääministerin Li Keqiangin,

–  ottaa huomioon viimeisimmän, 26. marraskuuta 2013 pitämänsä parlamenttien välisen kokouksen Kiinan kanssa,

–  ottaa huomioon äskettäiset päätöslauselmansa Kiinasta, erityisesti 23. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU ja Kiina”: kaupan epätasapaino?"(3), 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskevasta EU:n ulkopolitiikasta: tavoitteet ja strategiat(4), 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Korean demokraattisen kansantasavallan ydinaseuhasta ja ihmisoikeustilanteesta(5), 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pohjois-Korean (Korean demokraattisen kansantasavallan) tilanteesta(6), 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(7) sekä 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille(8),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(9), 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa(10), 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(11), 9. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan kahdenvälistä investointisopimusta koskevista neuvotteluista(12) sekä 9. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Taiwanin kauppasuhteista(13),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa ihmisoikeuksia koskevan päätöslauselman Kiinasta: vähemmistöjen oikeudet ja kuolemanrangaistuksen käyttö(14), 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Kashgarin tilanteesta ja kulttuuriperinnöstä (Xinjiangin uiguurien autonominen alue, Kiina)(15), 5. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Kiinan pakkoaborttiskandaalista(16), 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman elinten poistoista Kiinassa(17) sekä 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(18),

–  ottaa huomioon asevientikiellon, jonka EU asetti Taivaallisen rauhan aukion kesäkuussa 1989 tehdyn iskun jälkeen ja jonka jatkamista parlamentti kannatti 2. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa, joka koskee neuvoston vuosittaista selvitystä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista(19),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n, Kiinan ja Taiwanin suhteista ja Kaukoidän turvallisuustilanteesta(20),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tiibetistä ja erityisesti 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Tiibetistä – suunnitelmat kiinan kielen muuttamisesta pääopetuskieleksi(21), 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tiibetistä, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhista(22) sekä 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Tiibetin ihmisoikeustilanteesta(23),

–  ottaa huomioon arvovaltaisten Kiinan hallituksen ja dalai-laman edustajien välillä vuosina 2002–2010 käydyt yhdeksän neuvottelukierrosta, ottaa huomioon Kiinan valtioneuvoston tiedotustoimiston 15. huhtikuuta 2015 julkaiseman valkoisen kirjan Tiibetistä ”Tibet's Path of Development Is Driven by an Irresistible Historical Tide”, ottaa huomioon neljännentoista dalai-laman edustajien vuonna 2008 esittämän asiakirjan Memorandum on Genuine Autonomy ja vuonna 2009 esittämän asiakirjan Note on Genuine Autonomy,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0350/2015),

A.  toteaa, että vuonna 2015 vietetään EU:n ja Kiinan diplomaattisten suhteiden 40‑vuotispäivää; toteaa, että EU:n ja Kiinan strateginen kumppanuus on hyvin tärkeää, kun otetaan huomioon EU:n ja Kiinan kansantasavallan suhteet sekä tarve löytää yhteisiä vastauksia erinäisiin maailmanlaajuisiin huolenaiheisiin ja kartoittaa yhteisiä etuja, joita ovat esimerkiksi globaali ja alueellinen turvallisuus, terrorismin torjunta, järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, kyberturvallisuus, joukkotuhoaseet ja ydinsulku, energiaturvallisuus, maailmanlaajuinen rahoituksen ja markkinoiden sääntely, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys sekä sellaisten puitteiden luominen, joilla käsitellään EU:n ja Kiinan kahdenvälisiä ongelmia;

B.  toteaa, että Kiina ja EU aloittivat neuvottelut kahdenvälisestä investointisopimuksesta vuonna 2013;

C.  ottaa huomioon, että Kiina on EU:n merkittävä kauppakumppani, jolla on valtavat ja yhä laajentuvat markkinat; toteaa, että käynnissä olevat neuvottelut investointisopimuksesta muodostavat yhden tärkeimmistä näkökohdista EU:n ja Kiinan kahdenvälisissä talous- ja kauppasuhteissa;

D.  toteaa, että Kiina on nykyisen kommunistisen puolueen pääsihteerin ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin johdolla käynnistänyt erinäisiä aloitteita, kuten uutta silkkitietä koskevan hankkeen, integroidakseen Kiinan taloudellisesti Keski-Aasiaan ja viime kädessä Eurooppaan ja Afrikkaan; toteaa, että Kiina on sopinut energia-alalla Venäjän kanssa strategisesti merkittävästä 38 miljardin kuutiometrin vuosittaisesta maakaasutoimituksesta sekä öljyputken rakentamisesta ja muista yhteisistä Kiinassa toteutettavista öljynetsintä- ja öljynhyödyntämishankkeista; toteaa, että Kiina on lisännyt viime vuosina aktiivista investointipolitiikkaansa sekä EU:ssa että itäisissä naapurimaissaan;

E.  ottaa huomioon, että presidentti Xi Jinping on käynnistänyt ”kiinalaista unelmaa” koskevan aloitteen, joka esitettiin konseptina ja visiona, jolla pyrittiin kansalliseen uudistamiseen ja kohtuullisen vauraan yhteiskunnan kehittämiseen laajalla rintamalla talouden, yhteiskunnan, kulttuurin ja politiikan alalla ja siihen, että Kiinasta tulee täysin kehittynyt kansakunta vuoteen 2049 mennessä;

F.  ottaa huomioon, että Kiinan talous on kasvanut erittäin paljon viimeisen 20 vuoden aikana ja 600 miljoonaa kiinalaista on päässyt irti köyhyydestä;

G.  ottaa huomioon, että Kiinan osakemarkkinoiden romahdus vaikutti vuonna 2015 kielteisesti maailmanlaajuiseen rahoitusvakauteen ja siten myös rahoitusvakauteen EU:ssa;

H.  toteaa, että Kiinan perhesuunnittelupolitiikka on 1980-luvulta lähtien johtanut väestörakenteen nopeaan vanhenemiseen ja että maassa on nyt yli 200 miljoonaa kansalaista, jotka ovat yli 60-vuotiaita;

I.  toteaa, että Kiinan ympäristön pilaantuminen on saavuttanut dramaattiset mittasuhteet ja että asiassa tarvitaan kiireellisiä, voimakkaita ja kohdennettuja hallituksen toimia; ottaa huomioon, että kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta keskusteltiin äskettäisessä EU:n ja Kiinan huippukokouksessa ja että ilmastonmuutoksesta annettiin yhteinen julkilausuma;

J.  ottaa huomioon, että Kiina on myöntänyt tarpeen reagoida ilmastonmuutoksen muodostamaan uhkaan ja on lupautunut hyväksymään pöytäkirjan tai muun oikeudellisen välineen, joka mahdollistaa kattavan sopimuksen aikaansaamisen asiasta Pariisin ilmastonmuutoskonferenssissa;

K.  ottaa huomioon, että presidentti Xi Jinpingin suosittu korruptionvastainen kampanja, joka käynnistettiin vuonna 2012 ja jolla haluttiin puuttua hallintoon liittyviin ongelmiin kohdistamalla toimia korruptiosta epäiltyihin puolueen, hallituksen, armeijan ja valtionyhtiöiden edustajiin, on paljastanut näkyvässä asemassa olevia henkilöitä yksi toisensa jälkeen ja tuonut ilmi lahjusten oton ja Kiinan johtajien haalimat valtavat omaisuudet ja myös sen, että vahvat rikollisverkostot ovat soluttautuneet maan poliittiseen järjestelmään;

L.  panee merkille, että ulkomaiset kansalaisjärjestöt ovat toimineet menestyksekkäästi ja niillä on keskeinen rooli paikallisten kansalaisjärjestöjen kehittämisessä ja Kiinan avaamisessa uudistuksen jälkeen;

M.  ottaa huomioon, että Kiina on kansalliseen turvallisuuteen vedoten julkaissut tänä vuonna kolme uutta lakiesitystä, joihin sisältyy kyberturvallisuutta ja kansalaisjärjestöjä koskevia säännöksiä;

N.  ottaa huomioon, että vuosina 2013 ja 2014 Pekingissä, Kunmingissa ja Urumqissa tehtiin mittavia ja väkivaltaisia terroristi-iskuja, joissa menehtyi kaikkiaan 72 ihmistä ja 356 loukkaantui; toteaa, että Kiina valmistelee terrorisminvastaista lakia, mikä vahvistaa sen, että hallitus on asettanut terrorismin torjumisen yhdeksi tärkeimmistään tavoitteista;

O.  ottaa huomioon, että Hongkongin lakiasäätävä neuvosto äänesti kesäkuussa 2015 kumoon kiistanalaisen ehdotuksen, joka olisi antanut äänestäjille Hongkongissa mahdollisuuden valita hallintojohtajansa mutta ainoastaan kiinalaismielisen komitean tarkastamasta ehdokasjoukosta; ottaa huomioon, että juuri tämä ehdotus käynnisti demokratian puolesta järjestetyt 79 päivää kestäneet mittavat sateenvarjomielenosoitukset, jotka jatkuivat syyskuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin 2014;

P.  panee merkille, että Kiinan johdon mielestä Kiinan kansantasavallan nousu on kiistaton tosiseikka, joka on seurausta maan siirtymisestä ”reagoivasta diplomatiasta” ”proaktiiviseen diplomatiaan”;

Q.  ottaa huomioon, että Kiinan sotilasstrategiaa koskevassa uudessa valkoisessa kirjassa todetaan, että on luovuttava perinteisestä ajattelusta, jonka mukaan maa on meriä tärkeämpää, ja että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota merien hoitamiseen ja meriä koskevien oikeuksien ja etujen suojelemiseen; panee merkille, että Kiina kieltäytyy tunnustamasta YK:n merioikeusyleissopimusta (UNCLOS) Etelä- ja Itä-Kiinan meren kiistojen yhteydessä;

R.  ottaa huomioon, että Kiina ja ASEAN-maat lupasivat vuonna 2002 annetussa osapuolten toimintaa koskevassa julistuksessa luoda sellaiset olosuhteet, että Etelä-Kiinan meren tilanteeseen löydettäisiin rauhanomainen ja kestävä ratkaisu; toteaa, että tästä huolimatta jännitys kasvaa edelleen naapurimaissa, kuten Taiwanissa, Vietnamissa, Filippiineillä, Malesiassa ja Bruneissa;

S.  ottaa huomioon, että Kiina on Pohjois-Korean tärkein poliittinen tukija ja suurin investoija, tuenantaja, elintarvikkeiden ja energian toimittaja ja kauppakumppani; ottaa huomioon, että kiinalaiset asiantuntijat ilmoittivat äskettäin, että Pohjois-Korealla saattaa jo olla kaksikymmentä ydinkärkeä;

T.  toteaa, että Venäjä ja Kiina ovat Ukrainan kriisin seurauksena tehostaneet kahdenvälisiä suhteitaan ennakoimattomalla tavalla;

U.  panee merkille, että Venäjä ja Kiina allekirjoittivat 8. toukokuuta 2015 kahdenvälisen tietoturvaa koskevan sopimuksen, jossa määritellään kyberuhat sellaisten tietojen siirroksi, jotka voivat vaarantaa sosiaalis-poliittisen ja sosioekonomisen järjestelmän sekä valtioiden henkisen, moraalisen ja kulttuurisen ympäristön;

V.  toteaa, että Kiina on vuodesta 2005 lähtien lisännyt Latinalaisen Amerikan maille antamaansa luototusta, jonka kokonaisarvo on noin sata miljardia Yhdysvaltain dollaria; toteaa, että Kiina on tällä haavaa Brasilian tärkein kauppakumppani ja esimerkiksi Argentiinan, Venezuelan ja Kuuban toiseksi tärkein kauppakumppani;

W.  toteaa, että Kiinan hallitus myöntää ihmisoikeuksien tärkeyden ja jopa yleismaailmallisuuden, mutta se ei ole saanut aikaan konkreettisia tuloksia ihmisoikeustilanteen parantamisessa;

X.  toteaa, että Kiina on virallisesti ja muodollisesti hyväksynyt ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana valinnut kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan kehyksen allekirjoittamalla useita ihmisoikeussopimuksia liittyen näin kansainväliseen ihmisoikeuksia koskevaan oikeudelliseen ja institutionaaliseen kehykseen;

Y.  panee merkille, että presidentti Xi Jinping ilmoitti vuoden 2015 alussa julkisesti aikomuksestaan ulottaa oikeusvaltio koko maahan, koska hän on vakuuttunut siitä, että tehokas oikeuslaitos on keskeinen tekijä Kiinan modernin talouden ja yhteiskunnan kannalta;

Z.  ottaa huomioon, että Kiinan kommunistinen puolue tunnustaa viisi uskontoa, joita puolueen oma United Front Work Department -komitea viime kädessä valvoo; toteaa, että tämä luettelo on poissulkeva ja muut uskonnot ja kultit kokevat siksi syrjintää;

AA.  toteaa, että EU ja Kiina ovat käyneet ihmisoikeusvuoropuhelua vuodesta 1995;

AB.  toteaa, että Euroopan oikeusasiamies arvosteli 26. maaliskuuta 2015 hyväksytyssä suositusluonnoksessaan sitä, että neuvoteltaessa Vietnamin kanssa kauppa- ja investointisopimuksesta ei ole tehty arviota sijoittajien ja valtion välisen riitojenratkaisumenettelyn vaikutuksesta ihmisoikeuksiin; toteaa, että tämä luo merkittävän ennakkotapauksen neuvotteluille EU:n ja Kiinan kahdenvälisestä investointisopimuksesta;

AC.  toteaa, että tiibetiläiset ilmaisevat kulttuuri-identiteettiään Lhakar-liikkeellä ("valkoinen keskiviikko"), jonka jäsenet käyttävät keskiviikkoisin ainoastaan tiibetiläisiä vaatteita, puhuvat ainoastaan tiibetin kieltä ja syövät ainoastaan tiibetiläistä ruokaa; toteaa, että tähän mennessä yli 140 tiibetiläistä on tehnyt polttoitsemurhan protestoidakseen Kiinan hallituksen Tiibetin autonomisella alueella harjoittamaa politiikkaa vastaan; toteaa, että jännitteet voimistuivat kun lama Tenzin Delek Rinpoche kuoli äskettäin vankilassa; toteaa, että Tiibetissä harjoitetaan han-asutuspolitiikkaa; toteaa, että vuonna 2015 tulee kuluneeksi 50 vuotta Tiibetin autonomisen alueen perustamisesta; toteaa, ettei viime vuosina ole saavutettu mitään edistystä Tiibetin kriisin ratkaisemisessa ja edellinen rauhanneuvottelukierros käytiin vuonna 2010;

AD.  ottaa huomioon, että EU pitää kiinni yhden Kiinan politiikastaan Kiinan kansantasavallan ja Taiwanin välisissä suhteissa;

EU:n ja Kiinan strateginen kumppanuus ja yhteistyö

1.  pitää EU:n ja Kiinan diplomaattisten suhteiden 40-vuotispäivää myönteisenä tapahtumana, joka innoittaa moninapaisessa ja globaalistuvassa maailmassa tarvittavaan strategisen kumppanuuden lujittamiseen ja vauhdittaa käynnissä olevia neuvotteluja uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, joka perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; korostaa, että äskettäin 29. kesäkuuta 2015 järjestetyssä EU:n ja Kiinan huippukokouksessa molemmat osapuolet ilmaisivat sitoutuneisuutensa tämän kumppanuuden syventämiseen; korostaa, että Kiina on keskeinen kansainvälinen toimija ja yksi EU:n tärkeimmistä kumppaneista; korostaa, että kumpikin osapuoli on sitoutunut edistämään seuraavan kymmenen vuoden aikana EU:n ja Kiinan kattavaa strategista kumppanuutta, joka hyödyttää kumpaakin osapuolta; tukee vuosittain tai joka toinen vuosi käytäviä korkean tason strategisia vuoropuheluja, korkean tason talouden ja kaupan alan vuoropuheluja, EU:n ja Kiinan kansalaisten välistä korkean tason vuoropuhelua ja yli 60:tä alakohtaista vuoropuhelua EU:n ja Kiinan välillä erilaisista kysymyksistä; edellyttää, että tällaiset alakohtaiset vuoropuhelut johtavat luottamuksen lisääntymiseen ja konkreettisiin tuloksiin;

2.  pitää myönteisenä 29. kesäkuuta 2015 pidetyn EU:n ja Kiinan seitsemännentoista huippukokouksen tulosta, joka nosti kahdenväliset suhteet uudelle tasolle ja antoi signaalin entistä tiiviimmästä poliittisesta yhteistyöstä, joka ulottuu pelkkiä kauppasuhteita laajemmalle ja kohti koordinoituja strategisia toimia yhteisten globaalien haasteiden ja uhkien käsittelemiseksi; panee merkille, että molemmat osapuolet tunnustivat täysin edistyksen vuoteen 2020 ulottuvan EU:n ja Kiinan strategisen yhteistyösuunnitelman toteutuksessa ja että perustetaan virkamiestason kahdenvälinen tarkastelumekanismi jatkotoimien valvomiseen; pitää myönteisenä, että molemmat osapuolet sopivat huippukokouksessa tietyistä prioriteeteista kahdenvälisen yhteistyönsä vahvistamiseksi ja strategisen kumppanuutensa globaalin ulottuvuuden laajentamiseksi;

3.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on puhuttava Kiinan hallitukselle yhdellä äänellä, etenkin kun otetaan huomioon Pekingin nykyinen dynaaminen diplomatia ja globaalin hallintorakenteen uudelleen muotoutuminen; korostaa neuvottelujen saattamista päätökseen Aasian infrastruktuuri-investointipankkia (AIIB) koskevan sopimuksen artikloista ja odottaa tulevaisuudessa EU:n tiivistä yhteistyötä Aasian infrastruktuuri-investointipankin kanssa; pitää valitettavana, että EU:n tasolla ei ole käyty syvällisiä keskusteluja jäsenvaltioiden jäsenyydestä AIIB:ssä eikä koordinoitu asiaa huolellisesti; korostaa kauppa- ja investointipolitiikan merkitystä aloina, joilla voidaan ilmeisimmin saada aikaan mahdollisimman suuri vaikutus Kiinan kanssa toteutettavalla strategisella kumppanuudella; on huolissaan Kiinan viime aikoina kehittyneestä yhteistyöstä Keski- ja Itä-Euroopan maiden eli myös monia EU:n jäsenvaltioita käsittävän 16+1-ryhmän kanssa; katsoo kuitenkin, että tämän ei pitäisi jakaa EU:ta eikä heikentää sen asemaa Kiinaan nähden ja että tällöin olisi käsiteltävä myös ihmisoikeuskysymyksiä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuosikertomuksen EU:n ja Kiinan välisten suhteiden kehittymisestä; kehottaa vahvistamaan toteuttamiskelpoista ja sääntöihin perustuvaa kauppaa sekä investointeja Kiinan kanssa;

4.  toteaa, että Kiinalla olisi oltava monenvälisissä rahoituslaitoksissa vahvempi rooli, joka heijastaisi paremmin sen talouden kokoa; katsoo vasta perustetun AIIB:n tarjoavan Kiinalle mahdollisuuden osallistua vastuullisena toimijana monenväliseen kehykseen; kehottaa uutta laitosta luopumaan entisistä virheistä, kuten suurisuuntaisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen asettamisesta etusijalle, ja kehottaa sen sijaan keskittymään tekniseen apuun ja globaalin tiedon saantiin ottaen samalla huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja kehitykseen liittyvät ensisijaiset tavoitteet;

5.  pitää erittäin tärkeänä, että unionin osallistuminen AIIB:hen käsittää avoimet menettelyt lainojen arviointia varten, hyvää hallintotapaa koskevat selkeät normit, sosiaalisen vastuun ja ympäristön samoin kuin sen varmistamisen, että lainataakka pysyy lainaa ottavien maiden hallittavissa;

6.  pitää myönteisenä useiden jäsenvaltioiden osallistumista AIIB:hen; pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n tasolla ei käydä syvällisiä keskusteluja Kiinan hallituksen käynnistämistä aloitteista uusien monenvälisten laitosten kehittämiseksi eikä reagoida näihin aloitteisiin tiiviissä yhteistyössä ja koordinoidusti; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään tätä herätyksenä, jotta samanlainen koordinoinnin puute voidaan välttää tulevaisuudessa;

7.  pitää myönteisenä poliittista sopimusta EU:n ja Kiinan välisten strategisten infrastruktuuriyhteyksien parantamiseksi; pitää siksi myönteisenä päätöstä uuden yhteyskehyksen perustamisesta tavoitteena luoda suotuisa ympäristö kestäville ja yhteentoimiville rajat ylittäville infrastruktuuriverkoille EU:n ja Kiinan välisissä maissa ja alueilla; antaa erityisen kiitoksen EU:n valmiudelle käynnistää tämä hanke Euroopan tasolla; kehottaa kumpaakin osapuolta hyödyntämään tarjoutuvia tilaisuuksia huolehtimalla tiiviistä keskinäisistä yhteyksistä, joihin kuuluu yhteistyö tehtäessä infrastruktuuri-investointeja maihin, jotka ovat uuden silkkitien ja uuden merten silkkitien varrella;

8.  korostaa Kiinan talouden rajua kasvua viimeisten 20 vuoden aikana ja tähdentää, että EU:n jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä entistä paremmin tämän talouskehityksen tarjoamia mahdollisuuksia; panee merkille Kiinan halukkuuden tehdä strategisia infrastruktuuri-investointeja Euroopassa ja korostaa, että on tehtävä yhteistyötä Kiinan ja alueen muiden maiden kanssa Kiinan uutta silkkitietä koskevan hankkeen ja Junckerin investointisuunnitelman yhteydessä, mukaan luettuna rautatieyhteydet, merisatamat ja lentoasemat; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota harkitsemaan Kiinan maailmanlaajuisen investointipolitiikan vaikutuksia ja maan investointitoimintaa EU:ssa ja sen itäisissä naapurimaissa; korostaa parhaillaan neuvoteltavana olevan, EU:n ja Kiinan kahdenvälisen investointisopimuksen merkitystä parlamentin aiemmin omaksumien kantojen mukaisesti ja kunnioittaen INTA‑valiokunnan toimivaltuuksia; edellyttää, että kahdenväliseen investointisopimukseen sisällytetään kokonainen kestävää kehitystä koskeva luku, jossa annetaan sitovia lupauksia ILO:n työelämän perusnormien ja keskeisten monenvälisten ympäristösopimusten noudattamisesta; korostaa, että eurooppalaisilla yrityksillä on tapana valittaa yhä useammin siitä, että ne ovat joutuneet mielivaltaisen sääntelyn ja syrjinnän uhreiksi; korostaa, että käynnissä olevissa investointisopimusneuvotteluissa on saatava aikaan tuloksia, jotta voidaan edistää investointeja ja huolehtia investointisuojasta ja markkinoille pääsemisestä, myös julkisten hankintojen yhteydessä, sekä niin eurooppalaisten kuin kiinalaisten yritysten oikeudenmukaisesta kohtelusta; edellyttää lisätoimia ja aktiivisia jatkotoimia, joilla taataan tasapainoisemmat kauppasuhteet, kun eurooppalaisia yrityksiä koskevat kaupan ja investoinnin esteet on ensin poistettu; kehottaa Kiinaa ja EU:ta jatkamaan yhteistyönsä tehostamista, jotta voidaan parantaa pk-yritysten pääsemistä kummankin osapuolen markkinoille; korostaa EU:n ja Kiinan välistä sitoutumista avoimeen globaaliin talouteen sekä oikeudenmukaiseen, avoimeen ja sääntöihin perustuvaan kauppaan sekä investointiympäristöön niin, että taataan yhtäläiset toimintaedellytykset ja vastustetaan protektionismia;

9.  panee tähän liittyen merkille käynnistetyn ”One Belt, One Road” -aloitteen, jolla pyritään rakentamaan merkittäviä energia- ja tietoliikennealan yhteyksiä Keski-, Länsi- ja Etelä-Aasiassa sekä Euroopassa; katsoo, että aloitteen geostrategisen merkityksen vuoksi sitä olisi toteutettava monenkeskisesti; pitää erittäin tärkeänä, että synergioita ja hankkeita kehitetään täysin avoimesti ja kaikkien sidosryhmien osallistumisen avulla;

10.  edellyttää, että EU ja Kiina tehostavat koordinointiaan strategisesti merkittävillä aloilla, joita ovat esimerkiksi G20-maat, turvallisuus ja puolustus, terrorismin torjunta, laiton muuttoliike, rajatylittävä rikollisuus, ydinsulku, globaali ja alueellinen turvallisuus, kyberturvallisuus, globaali rahoituksen ja markkinoiden hallinta ja sääntely, ilmastonmuutos sekä kaupungistumista, kehittämistä ja annettavaa apua koskevat ohjelmat ja kestävä kehitys; pitää tärkeänä yhteistyötä aluekehityksen alalla sekä vuoropuhelua ja vaihtoa liittyen Eurooppa 2020 -strategiaan ja tulevaan Kiinan kolmanteentoista viisivuotissuunnitelmaan;

11.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että ihmisoikeudet ovat tärkeällä sijalla asialistalla suhteissa Kiinaan sekä sen kanssa käytävissä vuoropuheluissa;

12.  panee merkille sitoumukset, joita annettiin maaliskuussa 2014 Kiinan presidentin Xi Jinpingin vieraillessa Brysselissä ja jotka koskivat EU:n ja Kiinan välisen ihmisoikeuskeskustelun syventämistä, ja kehottaa edistämään konkreettista käytännön tilannetta niiden mukaisesti;

13.  kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään Kiinan osallistumista edelleen rakentavan vuoropuhelun avulla, jolla pyritään edistämään Kiinan siirtymistä oikeusvaltioon sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja tuetaan maan integroitumista maailmantalouteen;

14.  pitää myönteisenä kaupungistumista koskevaa EU:n ja Kiinan kumppanuutta; kehottaa tekemään yhteistyötä myös kaupunkisuunnittelun ja -arkkitehtuurin, julkisten palveluiden, vihreiden rakennusten ja älykkään liikenteen alalla; kehottaa käynnistämään uusia yhteisiä ohjelmia, joihin osallistuu eurooppalaisia ja kiinalaisia kaupunkeja ja yrityksiä;

15.  pitää myönteisenä 15. syyskuuta 2015 järjestetyn kansalaisten välisen korkean tason vuoropuhelun kolmannen kokouksen yhteistä julkilausumaa; pitää tärkeänä kansalaisten välistä vaihtoa ja EU:n ja Kiinan kansalaisten välisen vaihdon edistämistä; kannustaa kehittämään kansalaisten välistä korkean tason vuoropuhelua siten, että siinä keskitytään yhteisiin hankkeisiin, parhaiden käytänteiden jakamiseen ja kansalaisten välisen vaihtotoiminnan edistämiseen; korostaa, että olisi tuettava erityisesti asiantuntijoiden ja opiskelijoiden molemminpuolista vaihtoa;

16.  on huolissaan polkumyynnistä sekä Kiinan hallituksen politiikkaan liittyvän avoimuuden puutteesta samoin kuin verohelpotusten avulla annettavista tuista, maan antamisesta, halvoista lainoista, tuetuista raaka-aineista ja muista toimista;

17.  on huolissaan unionin yritysten Kiinan markkinoilla kohtaamista esteistä, kuten pakollisesta teknologian siirrosta, teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon heikosta tilanteesta sekä syrjivästä kohtelusta; pitää tärkeänä Kiinan markkinoiden uudistamista, markkinatalouden periaatteiden toteuttamista sekä syrjinnän ja perusteettomien rajoitusten poistamista;

18.  panee merkille mahdollisuudet, joita kiinalaisille investoinneille tarjoutuu Euroopassa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) yhteydessä; korostaa, että rahasto on avoin useiden toimijoiden investoinneille, mutta sen tulisi kuitenkin säilyä EU:n hallinnassa;

19.  panee merkille haasteen, joka liittyy Kiinan talouden saattamiseen todella kestävälle uralle ”uuden normaalin talousympäristön” yhteydessä; katsoo, että Kiinan entistä näkyvämpi osallistuminen kansainvälisiin talousalan järjestöihin, kuten Kansainväliseen valuuttarahastoon, voisi edistää myönteisellä tavalla Kiinan talouden sekä maailmantalouden kestävyyttä ja tasapainoa samoin kuin tällaisten järjestöjen uudistamista; kehottaa Kiinan viranomaisia esittämään luotettavia tilastoja talouden tilasta ja lisäämään siihen liittyvää avoimuutta;

20.  pitää huolestuttavana, että viime kuukausina Kiinan osakeindeksien arvo on laskenut kolmanneksella ja että satoja kaupankäyntitapahtumia on keskeytetty osakkeiden hintojen laskettua liikaa; on huolissaan nykyisestä finanssikriisistä, joka koettelee Kiinaa ja etenkin sen osakemarkkinoita, ja toteaa, että asia uhkaa maailmanlaajuista taloutta, kun otetaan huomioon Kiinan näkyvä rooli maailmanlaajuisessa kaupassa ja maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä; kehottaa Kiinan viranomaisia paneutumaan siihen, miten maan nykyisestä talousmallista siirrytään kestävään talouteen; toteaa, että Kiinan osakemarkkinoiden viimeaikaiset notkahdukset ovat saattaneet valtion valvontakulttuurin vastatusten finanssimarkkinoiden luontaisen vaihtelun kanssa;

21.  pitää myönteisenä, että viime vuosikymmeninä huomattavan monet Kiinan kansalaiset ovat päässeet nousemaan äärimmäisestä köyhyydestä merkittävän taloudellisen kasvun sekä Kiinan talouden asteittaisen avaamisen ansiosta; on kuitenkin huolissaan siitä, että taloudelliset edistysaskeleet aiheuttavat usein ympäristöongelmia ja suurta eriarvoisuutta;

22.  pitää myönteisenä, että 29. kesäkuuta 2015 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytyssä EU:n ja Kiinan yhteisessä julkilausumassa ilmastonmuutoksesta molemmat osapuolet ilmaisivat sitoutuneisuutensa yhteistyöhön saavuttaakseen kunnianhimoisen ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa; kehottaa konferenssin kaikkia osanottajia hyödyntämään EU:n ja Kiinan sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten ilmastojulkilausumien luoman otollisen tilanteen; korostaa tarvetta energia-alan yhteistyöhön, jotta voidaan käsitellä yhdessä energiaturvallisuuteen ja globaaliin energia-arkkitehtuuriin liittyviä moninaisia haasteita;

Sisäinen tilanne

23.  toteaa, että Kiinan hallitus osoittaa presidentti Xi Jinpingin johdolla lisääntyvää itsevarmuutta sekä sisäisesti että ulkoisesti; korostaa, että maan kansalaisoikeusaktivistien, asianajajien, toimittajien, bloggaajien, tutkijoiden ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien vapauksia rajoitetaan nyt tuntuvammin kuin vuosikymmeniin; toteaa, että Kiinan ihmisoikeustilanne on edelleen vakava huolenaihe;

24.  pitää hyvin valitettavana, että Kiinan esitys kansalaisjärjestöjä koskevaksi laiksi aiotaan hyväksyä piakkoin, koska se supistaisi edelleen Kiinan kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa ja rajoittaisi tuntuvasti yhdistymis- ja ilmaisunvapautta; toteaa, että tähän sisältyisi se, että merentakaisia kansalaisjärjestöjä, jotka eivät ole rekisteröityneet Kiinan yleisen turvallisuuden ministeriössä tai maakuntien yleisen turvallisuuden virastoissa, kiellettäisiin rahoittamasta Kiinan kansalaisia tai järjestöjä, ja että kiinalaisryhmiltä kiellettäisiin aktivismi tällaisten rekisteröitymättömien merentakaisten kansalaisjärjestöjen puolesta tai luvalla ja että kielto koskisi myös Hongkongin ja Macaon kansalaisjärjestöjä; kehottaa Kiinan viranomaisia muuttamaan lakia tuntuvasti, jotta se voidaan saattaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaiseksi;

25.  on huolissaan uudesta kyberturvallisuutta koskevasta lakiesityksestä, joka voimistaisi verkkosensuuria ja -valvontaa ja vakiinnuttaisi ne ja joka saattaisi pakottaa eurooppalaiset yritykset jättämään tietotekniikkaa koskevaan infrastruktuuriinsa takaportteja; ottaa huomioon, että Kiinan uudistusmieliset asianajajat ja kansalaisoikeusaktivistit pelkäävät kyseisen lain rajoittavan entisestään ilmaisunvapautta ja voimistavan itsesensuuria; korostaa, että niin kyberturvallisuutta koskeva laki kuin kansalaisjärjestöjä koskeva laki haittaavat tuntuvasti eurooppalaisten yritysten ja instituutioiden toimintaa Kiinan kansantasavallassa; kehottaa siksi neuvostoa, ulkosuhdehallintoa ja komissiota valittamaan edelleen painokkaasti Kiinan viranomaisille näistä erittäin kiistanalaisista toimenpiteistä; on hyvin huolestunut siitä, että Kiina määrittelee laajasti ”kansallisen turvallisuuden” ja ”merkittävät uhat” uudessa kansallisessa turvallisuuslaissaan, jossa uhkaksi luokitellaan myös ”haitalliset kulttuurivaikutukset”; toteaa, että Kiinan kansalliset turvallisuusedut määritellään kyseisessä laissa niin väljästi ja epämääräisesti, että Kiinan viranomaisilla on käytännössä rajattomat valtuudet toteuttaa operaatioita epäsuotavina pitämiään toimia, henkilöitä tai julkaisuja vastaan;

26.  on huolissaan, koska Kiinan johdon käynnistämä korruptionvastainen kampanja¸ joka sinällään osoittaa kiitettävää pyrkimystä lisätä kansalaisten luottamusta hallitukseen, ei ole luonteeltaan avoin eikä siinä useimmiten noudateta oikeusvaltioperiaatetta; toteaa, että eräissä tapauksissa kampanjaa käytetään väärin sisäisiin kamppailuihin ja maan kommunistisen puolueen roolin ja vallan edistämiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että kampanjaa toteutetaan keinoilla, jotka heikentävät entisestään oikeusvaltioperiaatetta, sillä syytettyjen virkamiesten kerrotaan joutuneen laittomasti vangituiksi eikä heillä ole perustavanlaatuista oikeussuojaa ja heidän tunnustuksensa on usein hankittu väkisin;

27.  ilmaisee myötätuntonsa Tianjinin satamakaupungissa 12. elokuuta 2015 tapahtuneessa tuhoisassa räjähdyksessä menehtyneiden yli 173 uhrin perheenjäsenille ja ystäville sekä räjähdyksen vuoksi asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille tuhansille asukkaille; panee merkille, että maan eri osissa järjestetään ympäristöasioiden vuoksi yhä enemmän rauhanomaisia joukkomielenosoituksia; korostaa, että tuhansia tonneja erittäin myrkyllisiä kemikaaleja oli varastoituna laittomasti alle 600 metrin etäisyydellä asuinalueista; pitää Tianjinin katastrofia koskevan hitaan ja salailevan virallisen tiedotuspolitiikan vaikutuksia erittäin kielteisinä, etenkin yhdistettynä sosiaalisen median sensurointiin sen pyrkiessä kertomaan tästä tragediasta; korostaa, että on huolehdittava kaikista teollisuuden turvastandardeista Kiinan lainsäädännön ja kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti; kehottaa Kiinan hallitusta parantamaan vaarallisten tuotantoalojen turvallisuus- ja ympäristövaatimuksia ja huolehtimaan aluksi siitä, että kyseisillä aloilla toimitaan maan omien lakien mukaisesti;

28.  toteaa, että Tianjinissa 12. elokuuta 2015 tapahtunut räjähdys ja Dongyingissa 31. elokuuta 2015 tapahtunut räjähdys pakottavat Kiinan käsittelemään vakavasti teollisuustuotannon turvallisuutta etenkin korruption ja rankaisemattomuuden kannalta;

29.  painottaa ympäristönsuojelua koskevien lisätoimenpiteiden kiireellisyyttä, kun otetaan huomioon esimerkiksi se, että vuonna 2014 ainoastaan kahdeksan 74 suuresta kaupungista pystyi noudattamaan ilman epäpuhtauksille asetettua hiukkaspäästöjä koskevaa kansallista standardia (PM 2,5) ja että Kiinassa sairastuu vuosittain 190 miljoonaa ihmistä pilaantuneen veden vuoksi; varoittaa, että kaksinkertainen vesikriisi (massiivinen pilaantuminen ja lisääntynyt vedenkäyttö) saattaa aiheuttaa merkittävää poliittista ja yhteiskunnallista epävakautta; muistuttaa, että Kiinan ympäristön pilaantumisesta aiheutuvat seuraukset tuntuvat myös sen naapurimaissa; korostaa ympäristön pilaantumisesta aiheutuvia kustannuksia ja toivoo, että ympäristöasiat asetetaan seuraavan viisivuotissuunnitelman yhdeksi painopisteeksi; korostaa myös, että ympäristönsuojelun puute johtaa kyvyttömyyteen estää ympäristövahinkoja ja aiheuttaa epäreilun kilpailuasetelman; pitää myönteisenä, että EU ja Kiina ovat sopineet tehostavansa yhteistyötään reagoidakseen merkittäviin ympäristökysymyksiin, kuten ilman, veden ja maaperän pilaantumiseen; pitää myönteisenä, että paikallisviranomaiset voivat uuden ympäristölainsäädännön nojalla joutua myös takautuvasti vastuuseen ympäristövahingoista, jotka ovat aiheutuneet heidän virkakaudellaan, ja että paikallisviranomaisten ylentämisprosessissa painotetaan nykyistä tuntuvammin sitoutumista ympäristönsuojeluun; kehottaa sekä kansallisia että paikallisviranomaisia ottamaan ympäristöjärjestöt ja ruohonjuuritason ympäristöliikkeet rakentavassa hengessä ja aktiivisesti mukaan maan ympäristöpolitiikan ja -aloitteiden valvontaan, täytäntöönpanoon ja voimaan saattamiseen; korostaa, että unionin ja Kiinan kesäkuussa 2015 pitämässä huippukokouksessa vahvistettiin myös ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikan toimenpiteet, joiden mukaisesti Kiina pyrkii hiilidioksidin päästörajoituksiin, joissa otetaan huomioon joulukuussa 2015 pidettävä Pariisin huippukokous sekä Pekingissä vuonna 2013 hyväksytyn vuoteen 2020 ulottuvan strategisen ohjelman tavoitteet;

30.  pitää myönteisenä, että EU ja Kiina ovat lisänneet yhteistyötään ja kokemusten vaihtoa kuluttajien oikeuksien ja kuluttajansuojan saralla; pitää lisäksi myönteisenä, että Kiinan hallitus on tiukentanut asiaa koskevia toimenpiteitään lisäämällä vähittäismyyjien vastuuta ja pyrkimällä alan käytännesääntöihin, jotka koskevat palauttamis- ja korjaamisvelvoitteita, mahdollisia petoksia, harhaanjohtavaa ja vilpillistä mainontaa, ennakkomaksujärjestelyjä sekä kuluttajien henkilötietojen suojaa, etenkin kun otetaan huomioon Kiinan nopeasti laajentuva internetpohjainen kaupankäynti;

31.  panee merkille, että Kiinan terrorisminvastaisessa politiikassa on viime vuosina siirrytty nopeasti reaktiivisuuteen perustuvasta ”puolustautumisesta terrorismia vastaan” proaktiiviseen ”terrorismin torjuntaan”, joka yhdistyy pysyvään kriisinhallintaan, mihin sisältyy laajuudeltaan ennennäkemättömiä toimia terrorismin kohteiksi joutuneilla alueilla ja yhteiskunnassa; on huolissaan Kiinan terrorisminvastaista lakia koskevasta luonnoksesta, joka saattaa johtaa uusiin ilmaisunvapauden, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden ja uskonnonvapauden loukkaamisiin etenkin vähemmistöjen asuttamilla alueilla, kuten Tiibetissä ja Xinjiangissa;

32.  ilmaisee solidaarisuutensa Kiinan kansalaisille näiden pyrkiessä torjumaan terrorismia ja ääriliikkeitä; on kuitenkin huolissaan siitä, että ellei Kiinan terrorisminvastaisen lain luonnoksessa olevaa ”terroristin” määritelmää muuteta tuntuvasti, määritelmällä voidaan saattaa rangaistavaksi lähes mikä tahansa rauhanomainen tiibetiläistä kulttuuria, uskontoa tai identiteettiä koskeva ilmaus, joka saattaa poiketa valtion näkemyksestä;

33.  kehottaa Kiinaa lisäämään internetiä koskevaa vapautta ja kunnioittamaan kaikkien maiden kyberturvallisuutta;

34.  on huolissaan siitä, että Xinjiang on ajautunut noidankehään, koska toisaalta maan turkinkielisten muslimiuiguurien keskuudessa on väkivaltaisia separatisti- ja ääriryhmiä, jotka eivät kuitenkaan edusta laajaa enemmistöä, ja toisaalta taas Peking reagoi vakaudesta huolehtiakseen yhteiskunnallisiin levottomuuksiin yhä useammin tukahduttavilla toimenpiteillä ja se on voimistanut turvallisuuskoneiston läsnäoloa kyseisellä alueella, mikä vieraannuttaa monet uiguurit Pekingistä ja lietsoo han-kiinalaisvastaisia asenteita uiguuriväestön keskuudessa; pitää valitettavana, että Xinjiangissa syrjitään uiguurien kulttuuria muun muassa siten, että uiguurivirkamiehiä kielletään käymästä moskeijoissa ja paikoin myös viettämästä ramadania; kehottaa Kiinan viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta uiguuriyhteisön kanssa voitaisiin kehittää aitoa vuoropuhelua ja jotta uiguuriväestön kulttuuri-identiteettiä voitaisiin suojella; panee huolestuneena merkille erityisesti Tiibetin ja Xinjiangin matkustusrajoitukset, joita voidaan asettaa EU:n kansalaisille ja etenkin diplomaateille ja toimittajille; toteaa, että tällaisia rajoituksia ei sovelleta Kiinan kansalaisiin (diplomaatit ja toimittajat mukaan luettuina) EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi painokkaasti ryhtymään toimenpiteisiin vastavuoroisuuden periaatteen täytäntöön panemiseksi;

35.  ilmaisee sympatiansa ja solidaarisuutensa Hongkongin asukkaille tukeakseen demokraattisia uudistuksia; korostaa, että Hongkongin autonominen asema on taattu perustuslaissa; katsoo, että yleisen täysimääräisen äänioikeuden käyttöön ottaminen erityishallintoalueella olisi täysin ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteen mukainen; pitää valitettavana, että Hongkongin hallintojohtajan nimittämistä koskevan vaalilain uudistamista ei ole kyetty viemään päätökseen; toivoo, että uudistusprosessi voidaan käynnistää uudelleen lähitulevaisuudessa, jotta Hongkongin asukkaille saataisiin vuonna 2017 suora ja yleinen äänioikeus ja mahdollisuus valita aidosti useampien ehdokkaiden joukosta; pitää myönteisenä, että Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja komissio antoivat 24. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen kertomuksen ”Hongkongin erityishallintoalue: vuosikertomus 2014” ja kannattaa EU:n sitoutumista demokratian lujittamiseen, mukaan luettuina Hongkongin oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitoksen riippumattomuus, perusvapaudet ja oikeudet, avoimuus sekä tiedon- ja ilmaisunvapaus;

36.  kannattaa painokkaasti ”yksi maa ja kaksi järjestelmää” -periaatetta perustana Hongkongin ja Macaon erityishallintoalueiden ja Manner-Kiinan hyville suhteille;

37.  ilmaisee olevansa huolissaan Hongkongin äskettäisistä poliittisista levottomuuksista ja mellakoista ja kehottaa Kiinaa noudattamaan velvoitteita, jotka aiheutuvat Kiinan ja Ison-Britannian vuonna 1984 allekirjoittamasta yhteisestä julistuksesta, ja huolehtimaan Hongkongin asukkaiden oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta;

Ulkoinen tilanne

38.  ottaa huomioon presidentti Xi Jinpingin ”kansallista aktivoitumista” koskevan ”kiinalaisen unelman”, jossa Kiinalle kaavaillaan vahvempaa ja ennakoivampaa roolia; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kartoittamaan mahdollisuuksia kehittää Yhdysvaltojen kanssa yhteinen Kiinaan sovellettava lähestymistapa aina, kun näin kyettäisiin ajamaan EU:n etuja; korostaa, että Kiinan pysyvä nousu maailmanlaajuisena mahtina merkitsee, että Euroopan on alituiseen ja nopeasti harkittava strategisia prioriteettejaan Kiinan-suhteiden osalta uudelleen kiireellisenä asiana; korostaa, että Kiinan kaltaisen maailmanmahdin on nykyisessä globaalistuvassa keskinäisen riippuvuuden toimintaympäristössä osallistuttava aktiivisemmin ja rakentavammassa hengessä maailmanlaajuisten haasteiden ja alueellisten konfliktien ratkaisemiseen sekä pyrittävä monenväliseen maailmanjärjestykseen, jossa kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta, yleismaailmallisia arvoja ja rauhaa; katsoo, että Kiinan olisi otettava vaiheittain paikkansa maailman johtavien maiden joukossa ja toimittava kaikille tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti;

39.  ottaa huomioon, että presidentti Xi Jinping on asettanut Yhdysvaltojen-suhteet yhdeksi presidenttikautensa tärkeimmistä tavoitteista, koska hän on ehdottanut Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden alueellisten toimijoiden "uudenlaista mahtivaltioiden suhdetta"; kannattaa kuitenkin rakentavampaa lähestymistapaa uuteen maailmanjärjestykseen, jonka luomisessa Kiinan olisi oltava mukana ja johon sen olisi liityttävä ja jonka olisi perustuttava ihmisoikeuksien, demokratian ja ihmisten turvallisuuden yleismaailmallisiin arvoihin; kehottaa EU:ta olemaan aktiivisempi Aasiassa ja tekemään yhteistyötä Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa alueen vakauden parantamiseksi;

40.  korostaa, että äskettäisessä Kiinan sotilaallista strategiaa koskevassa valkoisessa kirjassa todetaan Pekingin aikovan jatkaa Kiinan laivaston laajentamista ja pidentää operaatioiden toimintasädettä siten, että rannikkovesien puolustuksesta siirrytään avomerten turvaamiseen; pitää valitettavana, että ilmapuolustuksen tunnistusvyöhyke on perustettu yksipuolisesti, koska se merkitsee meri- ja ilmavalvonnan ulottamista Japanin ja Etelä-Korean alueelle; edellyttää tasapainoista asennetta, jolla vältetään Kiinan naapureiden huolestuminen ja uudet jännitteet Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä ja varmistetaan Euroopan olennaiset edut, jotka liittyvät vapaaseen navigointiin merillä;

41.  pitää valitettavana, että useat osapuolet vaativat vastoin vuonna 2002 antamaansa vakuutusta Spratlysaaria omakseen; on erityisen huolissaan Kiinan nykyisten pyrkimysten laajasta mittakaavasta, joihin sisältyy sotilaskohteiden ja satamien sekä ainakin yhden kiitoradan rakentaminen; varoittaa erityisesti uhkaavasta vaarasta, jonka toisilleen uhittelevat toimintaansa lisäävät alukset ja ilmapartiot sekä Etelä-Kiinan meren ilmapuolustuksen tunnistusvyöhykkeen mahdollinen perustaminen muodostavat;

42.  on edelleen huolestunut osapuolten välisten jännitteiden lisääntymisestä Etelä-Kiinan merellä; kehottaa siksi kaikkia asianomaisia osapuolia pidättymään yksipuolisista provosoivista toimista Etelä-Kiinan merellä ja korostaa, että kiistat on ratkaistava rauhanomaisesti ja kansainvälistä oikeutta soveltaen sekä turvautuen puolueettomaan kansainväliseen sovitteluun esimerkiksi YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) mukaisesti; pitää valitettavana, että Kiina kiistää sekä UNCLOSin pätevyyden että välimiesoikeuden toimivallan; kehottaa Kiinaa harkitsemaan kantaansa ja kehottaa kaikkia osapuolia, myös Kiinaa, noudattamaan UNCLOSin asiassa lopulta tekemää päätöstä; katsoo, että Etelä-Kiinan meren ja Itä-Kiinan meren alueiden jännityksen mahdollisessa rauhanomaisessa ratkaisussa voidaan edetä neuvottelemalla ja ottamalla käyttöön kyseisten merialueiden rauhanomaista hyödyntämistä koskevat käytännesäännöt, mukaan lukien turvallisten kauppareittien ja kalastuskiintiöiden perustaminen tai alueiden määrittäminen luonnonvarojen hyödyntämistä varten; kannattaa ASEAN-maiden 26. huippukokouksessa esitettyä vaatimusta siitä, että Etelä‑Kiinan merta koskevat käytännesäännöt on hyväksyttävä pikaisesti; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Kiinan ja Kaakkois-Aasian valtioiden liiton väliseen äskettäin tehtyyn sopimukseen Etelä-Kiinan meren kiistoja koskevista käytännesäännöistä järjestettävien kuulemisten nopeuttamisesta; panee merkille Taiwanin Etelä-Kiinan meren rauhanaloitteen, jonka tarkoituksena on päästä yhteisymmärrykseen käytännesäännöistä ja sellaisen mekanismin luomisesta, joka antaa kaikille osapuolille mahdollisuuden toimia yhteistyössä alueen luonnonvarojen ja meriluonnonvarojen hyödyntämiseksi yhdessä; kannattaa kaikkia toimia, joiden avulla Etelä-Kiinan merestä voi tulla rauhan ja yhteistyön meri;

43.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kartoittamaan Euroopan unionin merellisessä turvallisuusstrategiassa määriteltyjen painopisteiden mukaisesti rauhaa ja turvallisuutta koskevat riskit alueella ja maailmanlaajuisesti siltä varalta, että Itä-Kiinan merellä ja Etelä-Kiinan merellä syttyisi aseellisia konflikteja; pyytää myös määrittämään, mitä riskejä tästä aiheutuisi navigoinnin vapaudelle ja turvallisuudelle kyseisellä alueella ja mitä riskejä aiheutuisi Euroopan erityisille eduille; toteaa, että muut toimijat (erityisesti Australia) ovat poliittisesti jo huomattavan aktiivisia Tyynellämerellä ja että EU:n olisi luotettava kahdenväliseen ja monenväliseen yhteistyöhön, jotta voidaan tehokkaasti edistää alueen turvallisuutta;

44.  kehottaa Kiinan hallitusta käyttämään kaikin tavoin vaikutusvaltaansa varmistaakseen Korean niemimaan vakauden ja saadakseen Pohjois-Korean jatkamaan ydinaseriisuntaneuvotteluja uskottavalla tavalla ja toteuttamaan konkreettisia ydinaseriisuntatoimenpiteitä; muistuttaa, että Kiina on edelleen Pohjois-Korean tärkein liittolainen; kehottaa sen vuoksi Kiinan hallitusta omaksumaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa rakentavan roolin ja puuttumaan nopeasti Pohjois-Korean vakavaan ihmisoikeustilanteeseen ja myös huolehtimaan tuhansista pohjoiskorealaisista pakolaisista, jotka ylittävät Kiinan rajan paetessaan kotimaansa hirvittäviä oloja; kehottaa Kiinan hallitusta YK:n pakolaisyleissopimuksen sopimusvaltion velvoitteidensa mukaisesti pidättymään epäämästä näiltä pakolaisilta oikeutta hakea turvapaikkaa ja palauttamasta heitä väkisin Pohjois-Koreaan ja suojelemaan heidän perusoikeuksiaan; kehottaa tätä tarkoitusta varten unionia painostamaan Kiinan hallitusta diplomatian keinoin ydinsulkua koskevien kattavien tavoitteiden mukaisesti;

45.  kehottaa Kiinan hallitusta käyttämään vaikutusvaltaansa Pakistania kohtaan, jotta tämä pidättäytyisi ruokkimasta epävakautta alueella;

46.  suhtautuu myönteisesti EU:n ja Kiinan väliseen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön, mukaan luettuina merirosvouden torjuntaoperaatiot Adeninlahdella, ja kehottaa lisäämään yhteisiä toimia terrorismin kaltaisiin maailmanlaajuisiin turvallisuus- ja puolustuskysymyksiin puuttumiseksi;

47.  muistuttaa Pekingiä EU:n ja Yhdysvaltojen ratkaisevasta roolista Kiinan nykyaikaistamistavoitteiden kannalta; muistuttaa Pekingiä lisäksi siitä, että sillä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä rauhan ja globaalin turvallisuuden edistämiseen liittyviä kansainvälisiä velvoitteita ja vastuita; pitää tässä suhteessa valitettavana, että Kiina on yhdessä Venäjän kanssa jatkuvasti estänyt YK:n toiminnan Syyriassa, jossa Bashar al-Assad on käynyt jo yli neljän vuoden ajan tuhoisaa sotaa Syyrian kansaa vastaan;

48.  korostaa, että Kiinan, EU:n ja muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden välinen luottamus ja yhteistyö ovat globaalien turvallisuuskysymysten käsittelyn kannalta tärkeitä; toivoo, että Kiina tarjoaa tukeaan EU:n ja Yhdysvaltojen johtamille aloitteille, joilla pyritään lopettamaan kansainvälisen oikeuden loukkaukset, jotka ovat aiheuttaneet konfliktin Itä-Ukrainassa, ja palauttamaan Ukrainan alueellinen yhtenäisyys ja suvereniteetti Venäjän vihamielisten toimien jälkeen;

Ihmisoikeustilanne

49.  pitää erittäin ristiriitaisena sitä, että virallisesti Kiina kannattaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia samaan aikaan kun maan oma ihmisoikeustilanne on muuttumassa huonommaksi; panee merkille, että Kiinan ihmisoikeus- ja perusvapaustilanne alkoi heikentyä vuonna 2013 ja että jo olemassa olevia väestöön kohdistuvia tukahduttamistoimia on kiristetty, mikä rajoittaa entistä enemmän ilmaisumahdollisuuksia ja kansalaisyhteiskunnan rauhanomaista puolustamista; on erittäin huolissaan lukuisten kansalais- ja ihmisoikeusaktivistien ja hallituksen arvostelijoiden pidätyksistä, oikeudenkäynneistä ja tuomioista sekä siitä, että Kiinan poliisi on pidättänyt tai kuulustellut yli sataa ihmisoikeuksia puolustavaa asianajajaa ja aktivistia; kehottaa Kiinan viranomaisia vapauttamaan pidätetyt ja varmistamaan, että he voivat harjoittaa ammattiaan esteettä;

50.  katsoo, että vahvojen ja jatkuvien EU:n ja Kiinan suhteiden on tarjottava tehokas foorumi kypsille, merkityksellisille ja avoimille ihmisoikeusvuoropuheluille, jotka perustuvat keskinäiseen kunnioitukseen; katsoo lisäksi, että EU:n ja Kiinan suhteiden 40. juhlavuosi vuonna 2015 tarjoaa aidon mahdollisuuden edistyä tällä alalla;

51.  kehottaa EU:ta jatkamaan painostusta Kiinan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi kaikilla tasoilla käytävissä vuoropuheluissa ja sisällyttämään ihmisoikeuslausekkeet kaikkiin Kiinan kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin;

52.  suhtautuu myönteisesti 8. ja 9. joulukuuta 2014 järjestettyyn EU:n ja Kiinan vuoropuhelun 33. kierrokseen; toteaa, että vuoropuhelu yhdessä muiden kansainvälisten kumppaneiden aiheuttaman painostuksen kanssa on edistänyt joitakin käytännön toimia; korostaa, että EU on tehnyt useissa yhteyksissä selväksi, että se haluaa saada vuoropuhelulla aikaan lisää konkreettisia parannuksia ihmisoikeustilanteeseen paikalla;

53.  palauttaa mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus on aina ollut keskeisellä sijalla EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuheluissa; panee huolestuneena merkille, että Kiinan virallisessa kannassa yleismaailmallisuus asetetaan kyseenalaiseksi kulttuurieroihin vedoten, mikä on ollut huomattava käsitteellisten erojen aiheuttaja niiden välillä ja johtanut EU:n ja Kiinan välisissä suhteissa ymmärryksen puutteeseen ja epäluottamukseen ja rajoittanut EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelujen edistymistä; kehottaa sen vuoksi Kiinan johtoa pohtimaan uudelleen sitä, miten ne lähestyvät tätä kysymystä, ja kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti; kannattaa lisäksi sitä, että EU:n toimielimet työskentelevät yhdessä Kiinan viranomaisten kanssa vuoropuheluissaan yleismaailmallisuuden kunnioittamisen edistämiseksi;

54.  on edelleen hyvin huolestunut siitä, että Kiina teloittaa nykyään eniten ihmisiä maailmassa ja jatkaa salaa kuolemanrangaistuksen langettamisia tuhansille ihmisille vuosittain ottamatta huomioon kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevia kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia; korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen myötävaikuttaa ihmisarvon arvostuksen lisääntymiseen ja ihmisoikeuksien asteittaiseen kehittymiseen;

55.  on edelleen huolissaan jatkuvista vakavista yhdistymis- ja kokoontumisvapauden ja uskonnonvapauden sekä ihmisoikeusjärjestöjen toimien rajoituksista;

56.  tuomitsee Kiinan uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen usein syrjivän kohtelun;

57.  arvostelee sitä, että vaikka Kiinassa uskonnonvapautta ei pidetä muodollisesti perustuslaissa taattuna oikeutena, käytännössä hallitus rajaa uskonnon harjoittamisen virallisesti hyväksyttyihin ja tunnustettuihin uskonnollisiin yhteisöihin; tukee Kiinan kirkkojen nousemista vastarintaan hallituksen uudelleen käynnistämää kristillisyyden kiinalaistamisstrategiaa kohtaan; tuomitsee erityisesti Zhejiangin maakunnassa käynnissä olevan kristillisyyden vastaisen kampanjan, jonka aikana jo pelkästään vuonna 2014 tuhottiin kymmeniä kirkkoja ja yli 400 ristiä poistettiin näkyviltä; on kirkkojen tavoin huolissaan muiden sellaisten maakuntien tilanteesta, joissa kristillisyys on esillä näkyvästi: tuomitsee lisäksi ”isänmaallisen kasvatuksen” avulla toteutetut buddhalaisuuden vastaiset kampanjat, mukaan luettuina toimenpiteet, joilla Tiibetin buddhalaisluostarit otetaan valtion hallintaan; tuomitsee buddhalaismunkeille ja -nunnille suunnatut ”oikeudellisen kasvatuksen” ohjelmat; ei voi ymmärtää eikä hyväksyä dalai-laman kuvien kieltämistä Kiinassa; on huolestunut siitä, että Kiinan rikoslakia käytetään väärin tiibetiläisten ja buddhalaisten vainoamiseen, koska heidän uskonnollinen toimintansa rinnastetaan separatismiin, ja pitää huoliaan aiheellisina, koska munkit ja nunnat muodostavat tätä nykyä noin 44 prosenttia Tiibetin poliittisista vangeista; pitää valitettavana sitä, että buddhalaisuuden harjoittamisen edellytykset Tiibetissä heikentyivät huomattavasti tiibetiläisten protestien jälkeen maaliskuussa 2008, koska Kiinan hallitus omaksui entistä laaja-alaisemman lähestymistavan ”isänmaalliseen kasvatukseen”, mukaan luettuina toimenpiteet, jotka koskevat Tiibetin buddhalaisten luostariasioiden mikrotason hallinnointia esimerkiksi kuhunkin luostariin asetettujen vaaleilla valitsemattomien hallintokomiteoiden avulla; toteaa, että munkeille ja nunnille tarkoitettujen ”oikeudellisen kasvatuksen” ohjelmien avulla varmistetaan, että he eivät osallistu toimintaan, joka jakaa isänmaan ja häiritsee yhteiskunnallista järjestystä; toteaa, että dalai-laman kuvat on kielletty;

58.  panee merkille, että presidentti Xi Jinping on tehnyt joitakin sitoumuksia maan hallitsemisen kokonaisvaltaisesta edistämisestä lakien mukaisesti sekä terrorismin torjunnasta; on kuitenkin erittäin huolestunut siitä, että äskettäin pidätettiin yli 200 erityisesti ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunutta asianajajaa, joista monia syytetään yleisen järjestyksen häiritsemisestä ja pyrkimyksistä horjuttaa puoluetta, ja panee merkille, että viranomaisten mukaan tällaiset mittavat toimenpiteet ovat itse asiassa Kiinan oikeusjärjestelmän puolustamista; korostaa, että nämä toimenpiteet ovat ristiriidassa oikeusvaltion edistämistä koskevien viranomaisten väitteiden kanssa ja heikentävät kaikkia poliittisen uudistamisen vuoksi toteutettuja toimenpiteitä;

59.  palauttaa mieliin, että Kiinan virallisen kannan mukaan sosioekonomiset oikeudet ovat edelleen yksilön kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien edellä, ja toteaa, että Euroopan käsityksen mukaan näitä oikeuksia pidetään perusoikeuksina ja yhtä tärkeinä ja että talouskehitys ja ihmisoikeudet kuuluvat yhteen, mikä kuvaa Euroopan ja Kiinan virallisissa kannanotoissa näkyvien ihmisoikeuskäsitysten eroja; korostaa lisäksi, että ihmisoikeuksien kokonaisvaltainen suojelu on olennaista jatkuvan talouskasvun kannalta Kiinassa, ja kehottaa siksi Kiinan viranomaisia varmistamaan sosioekonomisten sekä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittamisen;

60.  arvostelee Kiinan erittäin rajoittavaa mediaympäristöä ja tiukasti valvottua digitaalista ympäristöä, jossa ulkomainen verkkosisältö, eurooppalainen mukaan luettuna, estetään ja kotimainen sisältö, jota pidetään poliittisesti uhkaavana, rutiininomaisesti poistetaan tai sensuroidaan; arvostelee voimakkaasti sitä, että suuri määrä Kiinan kansalaisia on vangittu ilmaisunvapauteen liittyvistä rikoksista erityisesti internetissä;

61.  on erittäin huolissaan siitä, että Kiina harjoittaa edelleen tiukan linjan politiikkaa tiibetiläisiin, ja etenkin siitä, että Kiina torjuu dalai-laman ”keskitien lähestymistavan”, jolla ei pyritä itsenäisyyteen eikä separatismiin, vaan aitoon autonomiaan Kiinan kansantasavallan perustuslain puitteissa; kehottaa Kiinan hallitusta aloittamaan uudelleen vuoropuhelun Tiibetin edustajien kanssa; esittää vastalauseen tiibetiläisen kulttuurin tukahduttamiseen pyrkivää Kiinan kommunistisen kansantasavallan politiikkaa vastaan ja kehottaa Kiinan viranomaisia kunnioittamaan tiibetiläisten ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonnonvapautta; pitää valitettavana, että Tiibetin humanitaarisen tilanteen heikentymisen vuoksi polttoitsemurhatapaukset ovat lisääntyneet; panee huolestuneena merkille äskettäin hyväksytyt lainsäädäntötoimet, joiden mukaisesti polttoitsemurhat kriminalisoidaan ja joiden tarkoituksena on rangaista polttoitsemurhan tekijöihin väitetysti liittyviä henkilöitä; on syvästi huolestunut siitä, että yli kaksi miljoonaa tiibetiläistä paimentolaista ja karjankasvattajaa on vuodesta 2006 lähtien sijoitettu pakkokeinoin uudelleen ”uuteen sosialistiseen kylään”, koska heiltä evätään terveydenhoito, koulutus ja hyvinvointi; on vastaavasti huolissaan myös siitä, että Tiibetiin siirretään edelleen han-kiinalaista väestöä; on huolissaan kidutuksesta, katoamisista ja mielivaltaisista pidätyksistä sekä siitä, että vangeilta, kuten munkki Tenzin Delek Rinpochelta ja kymmeneltä muulta tunnetulta tiibetiläisvangilta, evätään mahdollisuus saada terveydenhoitoa; vaatii tutkimaan yksityiskohtaisesti kaikki vankiloissa sattuneet kuolemantapaukset; on hyvin huolissaan Tiibetin ympäristön pilaantumisesta; korostaa, että Tiibetin ylänkö on lämpenemässä nopeasti, mikä saattaa aiheuttaa Tiibetin jäätiköiden sulamista, ja että monet näistä jäätiköistä pitävät yllä Aasian suurimpia jokia;

62.  kehottaa Kiinaan investoivia eurooppalaisia yrityksiä noudattamaan kansainvälisiä työnormeja ja sitoutumaan Kiinan työoikeuksia vaativampiin normeihin, jos ne eivät täytä kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja;

Taiwaninsalmen rantojen väliset suhteet

63.  toteaa, että sekä Kiina että Taiwan ovat merkittäviä EU:n talouskumppaneita Aasiassa ja Tyynenmeren alueella; pitää kaikkea Taiwaninsalmen rantojen välisissä suhteissa tapahtuvaa kohenemista myönteisenä; kehottaa neuvottelemaan pikaisesti kahdenvälisen investointisopimuksen EU:n ja Taiwanin välille, koska Taiwan on alueellisesti tarkasteltuna Kiinan kannalta paras väylä ja ponnahduslauta EU:n yritysten liiketoimintaan ja koska lukuisat valtiot – Kiinan kansantasavalta mukaan luettuna – ovat (de facto) tehneet tällaisia sopimuksia Taiwanin kanssa;

64.  panee merkille, että Kiinan hallitus ei vastusta Taiwanin osallistumista eräisiin YK:n järjestöihin (Maailman terveysjärjestö WHO ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO); on huolestunut siitä, että Kiinan hallitus uudisti vuonna 2005 annetun valtiosta irtaantumisen kieltävän lain, joka sallii sotilaallisten keinojen käytön siinä tapauksessa, että Taiwan julistautuu itsenäiseksi; pitää valitettavana, että Taiwaniin on edelleen suunnattu 1 500 pitkän kantaman ohjusta Etelä-Kiinasta; katsoo, että alueen asteittainen demilitarisointi helpottaisi entisestään osapuolten lähentymistä; korostaa, että kaikki salmen ylittävät kiistat olisi ratkaistava rauhanomaisin keinoin kansainvälisen oikeuden perusteella; korostaa, että 23. toukokuuta 2015 Kinmenin saarella pidetty Manner-Kiinan ja Taiwanin korkeiden virkamiesten kokous oli rohkaiseva askel; panee merkille, että tämä kokous oli kolmas virallinen Manner-Kiinan ja Taiwanin välisiä asioita käsittelevä johtajien kokous; kannattaa aloitteita, joilla kehitetään Manner-Kiinan ja Taiwanin välisiä suhteita rauhanomaisesti;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden, liittymässä olevien ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja Kiinan kansankongressille, Taiwanin hallitukselle ja Taiwanin lakiasäätävälle Yuanille.

(1) EYVL L 250, 19.9.1985, s. 2. (2) EYVL L 6, 11.1.2000, s. 40. (3) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 33. (4) EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 1. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0096. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0462. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0075. (9) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 219. (10) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 132. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0097. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0411. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0412. (14) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 80. (15) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 185. (16) EUVL C 349 E, 29.11.2013, s. 98. (17) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0603. (18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0252. (19) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 59. (20) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 471. (21) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 118. (22) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 121. (23) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 185.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet (2015/2051(INI))

P8_TA(2015)0459 A8-0332/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 1991 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 46/182 humanitaarisen hätäavun koordinoinnin vahvistamisesta(1),

–  ottaa huomioon YK-järjestöjen välisen pysyvän komitean (IASC) muutosohjelman(2),

–  ottaa huomioon maailmanlaajuisessa humanitaarisen avun foorumissa 12. heinäkuuta 2007 vahvistetut kumppanuuden periaatteet(3),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 64/290 oikeudesta koulutukseen hätätilanteissa(4) ja asiaa koskevat suuntaviivat, mukaan luettuina Unicefin ja Unescon suuntaviivat,

–  ottaa huomioon IASC:n suuntaviivat sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen sisällyttämistä humanitaariseen toimintaan(5),

–  ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030, joka hyväksyttiin Sendaissa, Japanissa 14.–18. maaliskuuta 2015 järjestetyssä katastrofiriskien vähentämistä käsitelleessä kolmannessa YK:n maailmankonferenssissa(6),

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/313 kolmannessa kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman vahvistamisesta(7),

–  ottaa huomioon Genevessä 8.–10. joulukuuta 2015 pidettävän Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 32. kansainvälisen konferenssin edellä käytävät keskustelut,

–  ottaa huomioon maailmanlaajuista humanitaarista apua vuonna 2015 käsittelevän selvityksen ”Global Humanitarian Assistance Report 2015”(8),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2015 julkaistun, maailmanlaajuista humanitaarista apua käsittelevän selvityksen ”Global Humanitarian Overview”(9),

–  ottaa huomioon hyvän humanitaarisen avunannon periaatteet(10),

–  ottaa huomioon humanitaarisen avun rahoitusta käsittelevän YK:n korkean tason paneelin,

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96(11),

–  ottaa huomioon vuonna 2007 hyväksytyn humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen, joka on komission, neuvoston, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden allekirjoittama yhteinen julkilausuma(12), ja sen toimintasuunnitelman, joka on määrä uudistaa,

–  ottaa huomioon Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisesta (”EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite”) 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 375/2014(13) ja vuosikertomuksen EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen täytäntöönpanosta vuonna 2014(14),

–  ottaa huomioon unionin pelastuspalvelumekanismista 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU(15),

–  ottaa huomioon sukupuolikysymyksiä ja humanitaarista apua käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Gender in Humanitarian Aid: Different Needs, Adapted Assistance” (SWD(2013)0290)(16),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Vuosikertomus humanitaarista apua ja pelastuspalvelua koskevista Euroopan unionin politiikoista ja niiden täytäntöönpanosta vuonna 2014” (COM(2015)0406)(17),

–  ottaa huomioon komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) vuotuisen toimintakertomuksen vuodelta 2014(18),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisistä periaatteista monikäyttöistä käteiseen perustuvaa tukea varten humanitaarisiin tarpeisiin vastaamiseksi(19),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista vuodelta 1989 ja siihen 25. toukokuuta 2000 liitetyn valinnaisen pöytäkirjan, joka koskee lasten osallistumista aseellisiin konflikteihin; ottaa huomioon (vuonna 2008 päivitetyt) EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät uudesta maailmanlaajuisesta kumppanuudesta köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi vuoden 2015 jälkeen(20),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät selviytymiskykyä koskevasta EU:n lähestymistavasta(21),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Hyogon toimintakehyksen jatkaminen vuoden 2015 jälkeen: riskien hallinta selviytymiskyvyn saavuttamiseksi”(22),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeisestä muutosohjelmasta(23),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 annetun yhteisen tiedonannon EU:n ulkoisen toiminnan roolista Euroopan pakolaiskriisin ratkaisemisessa (JOIN(2015)0040)(24),

–  ottaa huomioon humanitaarisen avun huippukokouksen edellä järjestettävät alueelliset, aihekohtaiset ja maailmanlaajuiset kuulemiset(25),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(26),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(27),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta(28), 11. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Nepalin tilanteesta maanjäristysten jälkeen(29), 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman tilanteesta Jarmukin pakolaisleirillä Syyriassa(30), 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Etelä-Sudanista ja viimeaikaisista lasten kaappauksista(31), 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(32) ja 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Libyan tilanteesta(33),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa(34) ja 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikasta(35),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa määrätään, että unioni ”ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 214 artiklan, joka koskee humanitaariseen apuun liittyviä unionin toimia,

–  ottaa huomioon 2. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Kohti humanitaarisen avun huippukokousta: maailmanlaajuinen kumppanuus periaatteisiin pohjautuvan ja tuloksellisen humanitaarisen toiminnan tueksi” (COM(2015)0419)(36) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0166(37),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0332/2015),

A.  toteaa, että elämme hyvin hauraassa maailmassa, jossa luonnonkatastrofit ja nälänhädät ovat yhä monimuotoisempia, yleisempiä ja rajumpia ja myös konfliktit ovat monilukuisempia ja monitahoisempia kuin koskaan;

B.  toteaa, että humanitaarista apua tarvitaan yhä enemmän ja enemmän kaikkialla maapallolla, mikä johtuu voimistuvista haasteista, joita aiheuttavat kaupungistuminen, nopea väestönkasvu, väestörakenteen muutokset, luonnonkatastrofien yleistyminen ja niiden voimakkuuden lisääntyminen, ympäristön pilaantuminen, ilmastonmuutos, lukuisat pitkäkestoiset ja samanaikaiset alueellisesti vaikuttavat konfliktit ja luonnonvarojen niukkuus pahentavat köyhyyden, epätasa-arvon, muuttoliikkeen, kotiseudultaan siirtymään joutumisen ja haavoittuvuuden seurauksia;

C.  toteaa, että hädänalaisten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2004 ja heitä oli yli 100 miljoonaa vuonna 2015; huomauttaa, että humanitaariset kriisit koskettavat 250:tä miljoonaa ihmistä; ottaa huomioon, että kotiseudultaan siirtymään joutuneita on enemmän kuin koskaan sitten toisen maailmansodan, melkein 60 miljoonaa, ja heistä lähes 40 miljoonaa on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä; toteaa, että yli puolet maailman pakolaisista on lapsia;

D.  toteaa, että miljardi ihmistä voi joutua siirtymään vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen seurauksena, sillä yli 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joihin kohdistuu vakava vesistressi; ottaa huomioon, että luonnonkatastrofien aiheuttamat taloudelliset tappiot lisääntyvät todennäköisesti dramaattisesti nykyisistä 300 miljardin Yhdysvaltojen dollarin vuotuisista tappioista;

E.  toteaa, että kahdeksan viime vuoden aikana nykyinen humanitaarisen avun järjestelmä on tullut äärirajoilleen tarpeiden ja haasteiden lisääntyessä, kestävien sitoumusten puuttuessa ja humanitaarisen avun kustannusten kasvaessa, mikä on pakottanut useita järjestöjä tilapäisesti keskeyttämään ruoka-avun, majoituksen tarjoamisen ja muut ihmishenkiä pelastavat humanitaariset toimet;

F.  toteaa, että humanitaarista apua tarjoavat sairaalat joutuvat usein joukkotuhoasein tehtyjen iskujen kohteiksi; ottaa huomioon, että humanitaarista henkilöstöä vastaan kohdistuvat uhat ja hyökkäykset ovat lisääntymässä; toteaa, että humanitaarisen henkilöstön ja loukkaantuneiden turvallisuus on hyvin usein uhattuna; toteaa, että nämä iskut loukkaavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja vaarantavat vakavasti humanitaarisen avun tulevaisuuden;

G.  katsoo, että humaaniuden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaaristen periaatteiden, kuten Geneven sopimuksiin ja niiden lisäpöytäkirjoihin sisältyvien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien keskeisten sääntöjen, on oltava kaiken humanitaarisen toiminnan keskiössä; muistuttaa, että kotiseudultaan siirtymään joutuneiden suojelu on turvattava ehdoitta ja että avun on oltava riippumatonta eli siihen ei saa liittyä minkäänlaisia poliittisia, taloudellisia tai turvallisuusnäkökohtia eikä minkäänlaista syrjintää;

H.  katsoo, että kaikkien konfliktin osapuolten ja myös valtiollisten ja valtiosta riippumattomien aseistautuneiden osapuolten on taattava humanitaarisille toimijoille pääsyoikeudet siinä määrin kuin se on tarpeen, että he pääsevät konfliktista kärsivien, heikossa asemassa olevien siviiliväestöryhmien luokse;

I.  toteaa, että naiset ja lapset ovat ensinnäkin erittäin haavoittuvassa asemassa ja altistuvat suhteettomasti riskeille tuhoalueilla sekä itse hätätilanteessa että sen jälkimainingeissa ja toisekseen he ovat vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi, syrjäytyä, saada infektion ja joutua sodankäynnin muotona harjoitettavan seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi; ottaa huomioon, että naisiin ja lapsiin kohdistuu kotiseudultaan siirtymään joutumisen ja tavallisten suoja- ja tukirakenteiden hajoamisen seurauksena muita suurempia riskejä; katsoo kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edellyttävän, että sodassa raiskatuille tytöille ja naisille on tarjottava syrjimättä kaikki heidän tarvitsemansa lääketieteellinen hoito; toteaa, että vaaralliset raskaudenkeskeytykset ovat WHO:n mukaan yksi kolmesta tärkeimmästä äitiyskuolleisuuden syystä; toteaa, että äitiysterveys, raiskatuille naisille suunnattu psykologinen tuki ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden lasten koulutus ovat pakolaisleirien suurimpia haasteita;

J.  toteaa, että humanitaarisen avun vetoomus vuodeksi 2015 ylsi YK:n historian ennätyslukemiin, lähes 19 miljardiin euroon; toteaa, että avunantajien ennätyksellisistä avuntarjouksista huolimatta maailmanlaajuisessa vetoomuksessa pyydetystä määrästä saatiin rahoitettua vain neljäsosa ja että EU on joutunut käymään kamppailuja maailmanlaajuisten humanitaaristen vetoomusten ja humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) tukemien operaatioiden rahoittamiseksi; toteaa, että sen vuoksi on entistäkin enemmän tarpeen varmistaa maailmanlaajuisesti koordinoitu, oikea-aikainen, ennakoitavissa oleva ja joustava rahoitus, joka räätälöidään eri tilanteisiin ja jota tuetaan uudella julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudella innovatiivisen varautumisen ja toimitusmenetelmien edistämiseksi; toteaa, että EU:lla on ollut vaikeuksia rahoittaa maailmanlaajuisia humanitaarisia vetoomuksia ja ECHOn toimia; toteaa, että sitoutuminen uudelleen 0,7 prosentin tukitavoitteeseen ja sitoumusten oikea-aikainen toteuttaminen on tällaisessa tilanteessa entistäkin tärkeämpää;

K.  ottaa huomioon, että suurin osa humanitaarisista kriiseistä on ihmisten aiheuttamia; ottaa huomioon, että 80 prosenttia EU:n kansainvälisestä humanitaarisesta avusta kohdennetaan ihmisen aiheuttamiin kriiseihin, joihin tarvitaan etenkin poliittisia, ei ainoastaan humanitaarisia, ratkaisuja; huomauttaa, että köyhyys ja kriisialttius ovat yhteydessä toisiinsa, joten on välttämätöntä puuttua kriisien taustalla oleviin syihin, kehittää selviytymiskykyä, vahvistaa kykyä sopeutua luonnonkatastrofeihin ja ilmastonmuutokseen ja vastata kriiseistä kärsivien ihmisten pitkän aikavälin tarpeisiin; katsoo, että humanitaaristen kriisien seuraukset, kuten muuttoliikkeeseen ja pakolaisiin liittyvät haasteet, vain pahenevat, jollei perimmäisiin syihin puututa eikä humanitaarista apua ja kehitysyhteistyöapua nivelletä toisiinsa entistä paremmin;

L.  toteaa, että humanitaarinen apu ja kehitys ovat sidoksissa toisiinsa, etenkin kun otetaan huomioon, että katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta on vahvistettava riskejä vähentämällä ja iskuilta suojautumalla, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää humanitaarisia tarpeita ja torjua terveyteen, hygieniaan, koulutukseen, ravintoon ja jopa yksinkertaiseen suojaan liittyviä häiriöitä;

M.  toteaa, että kansainvälisen, paikallisen ja alueellisen koordinoinnin, tietojenvaihdon ja yhteisen ohjelmasuunnittelun, tietojenkeruun ja arviointien avulla voidaan parantaa päätöksentekoa, tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vastuuvelvollisuutta avun toimittamisessa;

N.  katsoo, että yksityisen sektorin toimijoiden, kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja hallitusten välistä luottamusta on parannettava ja yhteistyötä on lisättävä; katsoo, että yritysten resurssit, asiantuntemus, toimitusketjut, tutkimus- ja kehitysvalmiudet ja logistiikka voivat auttaa varmistamaan tehokkaamman humanitaarisiin kriiseihin valmistautumisen ja humanitaarisen toiminnan;

O.  toteaa, että EU:n humanitaarista apua koskevan luvun määrärahat, jotka ovat vuonna 2015 yhteensä 909 miljoonaa euroa, muodostavat alle prosentin EU:n koko talousarviosta; ottaa huomioon, että hätäavun ja pidemmän aikavälin avun yhdistäminen paremmin toisiinsa on yksi tapa vähentää nykyistä epäsuhtaa poikkeuksellisten humanitaaristen tarpeiden ja saatavilla olevien resurssien välillä;

P.  toteaa, että Punaisen ristin ja YK:n järjestöjen kaltaiset kansalaisjärjestöt ja kansainväliset järjestöt ovat nykyisin humanitaarisen avun pääasiallisia toteuttajia ja että ne toimittavat elintärkeää apua ja suojelua noin 120 miljoonalle ihmiselle vuodessa;

Q.  toteaa, että ennaltaehkäisy ja paikallinen toiminta sekä paikalliset valmiudet ovat tärkeässä asemassa tarpeiden tyydyttämiseksi ja kansainvälisen avun tarpeen vähentämiseksi; toteaa, että vuonna 2015 vain 2 prosenttia kaikesta kansainvälisestä humanitaarisesta avusta päätyi suoraan avuntarvitsijamaiden paikallisille ja kansallisille kansalaisjärjestöille, vaikka niiden reaktiivisuus, tietämys tarpeista ja mahdollisuudet saavuttaa apua tarvitsevat ihmiset ovat yleensä parempia kuin muilla toimijoilla; ottaa huomioon, että kriisistä kärsiviä ihmisiä ja yhteisöjä koskevan vastuuvelvollisuuden varmistamista vaaditaan yhä enenevissä määrin;

R.  toteaa, että humanitaarisen avun on perustuttava jatkossakin humanitaaristen toimijoiden arvioimiin tarpeisiin ja että avunantajien on pidättäydyttävä käyttämästä apua kriisinhallinnan työkaluna;

S.  katsoo, että humanitaarisia toimia ja niissä käytettäviä välineitä olisi räätälöitävä yhteisesti arvioitujen tarpeiden mukaisesti ja ne olisi mukautettava eri tilanneyhteyksiin; toteaa, että on välttämätöntä pyrkiä kaikin tavoin varmistamaan, että humanitaarisissa toimissa otetaan huomioon ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä varsinkin naisten, lasten, ikääntyneiden, vammaisten henkilöiden, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet;

T.  toteaa, että maailmanlaajuisia toimijoita kannustetaan sisällyttämään humanitaarinen apu osaksi ihmisoikeuksien valvonta- ja raportointimekanismeja;

U.  katsoo, että Istanbulissa 23. ja 24. toukokuuta 2016 pidettävässä ensimmäisessä humanitaarisen avun huippukokouksessa olisi uudistettava humanitaarisen avun rakenteita tekemällä niistä entistä osallistavampia, tuloksellisempia ja avoimempia ja aidosti maailmanlaajuisia, jotta voidaan reagoida ennakoituihin humanitaarisen avun tarpeisiin, jotka liittyvät nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, joita ovat elintarviketurva, väestönkasvu, ilmastonmuutos, haavoittuvuus avustustyöntekijöiden turvallisuus, pakkosiirrot ja sosioekonominen kehitys;

V.  huomauttaa, että huippukokous on jatkoa katastrofiriskien vähentämistä, kehitysrahoitusta, vuoden 2015 jälkeistä kestävän kehityksen ohjelmaa ja ilmastonmuutosta koskeville hallitustenvälisille neuvotteluille, joiden vaikutukset näkyvät kehitysasioiden ja humanitaarisen työn toimintaympäristössä vielä vuosikausia, joten se on ainutlaatuinen, olennaisen tärkeä ja konkreettinen tilaisuus sovittaa yhteen tavoitteita, periaatteita ja toimia sekä puuttua maailmanlaajuisesti entistä johdonmukaisemmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin ja kehittää heidän selviytymiskykyään;

W.  katsoo, että EU:lla on johtavana avunantajana vastuu ja tarvittava vipuvoima ottaa johtoasema pyrkimyksissä löytää entistä parempia ja innovatiivisia keinoja vastata miljoonien konflikteista ja katastrofeista kärsivien ihmisten tarpeisiin ja löytää toteutuskelpoisia pitkän aikavälin ratkaisuja;

X.  toteaa, että akuutti aliravitsemus on lisääntynyt viime aikoina koko maailmassa ja ns. 3‑tason kriisimaiden poliittisella epävakaudella on alueellisia ja kansainvälisiä heijastusvaikutuksia, mikä on jälleen muistutus siitä, että huippukokouksessa on vauhditettava humanitaarisen avun järjestelmän muutosta ja otettava apua tarvitsevat entistä paremmin huomioon;

Maailmanlaajuisista kuulemisista maailmanlaajuisiin toimiin

1.  on ilahtunut YK:n pääsihteerin päätöksestä kutsua koolle ensimmäinen monien sidosryhmien humanitaarisen avun huippukokous ja Turkin halukkuudesta isännöidä tätä kokousta; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan huippukokousta ja antamaan asiasta konkreettiset sitoumukset ja ensisijaiset toimenpidealueet sisältävät määrätietoiset neuvoston päätelmät sekä huolehtimaan operatiivisesta tehokkuudesta, yhteisistä laatuvaatimuksista, koordinoinnin parantamisesta ja kumppanuuksista uusien avunantajien kanssa siten, että lähtökohtana ovat poliittisesti puolueeton apu sekä humaaniuden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaariset periaatteet ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisten velvoitteiden noudattamista koskeva yhteisymmärrys ja niiden soveltaminen;

2.  pitää myönteisenä YK:n aloitetta kerätä tietoja kaikkialta maailmasta, jotta voidaan kartoittaa luonnonkatastrofeja ja konflikteja ja selvittää, kuinka voidaan pelastaa ja suojella useampia ihmisiä tällaisten kriisien vaikutuksilta; pitää myönteisenä, että järjestetään kahdeksan alueellista kuulemista, joihin kytkeytyy aihekohtaisia kokouksia ja maailmanlaajuinen kuuleminen ja joihin saapuu hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, vapaaehtoisverkostojen, yritysten ja uskonnollisten verkostojen edustajia; pitää lisäksi myönteisenä aloitetta verkossa toteutettavista kuulemisista ja perustettavasta korkean tason paneelista, joka käsittelee humanitaarista rahoitusta ja jonka yhtenä puheenjohtajana toimii EU;

3.  korostaa, että nykypäivän valtavat humanitaariset haasteet edellyttävät, että huippukokouksessa lujitetaan entistä osallistavampaa ja monimuotoisempaa ja aidosti maailmanlaajuista humanitaarisen avun järjestelmää, samalla kun otetaan huomioon nykypäivän humanitaarisen avun järjestelmän monimuotoisuus ja kaikkien toimijoiden toisiaan täydentävät roolit; kehottaa EU:ta edistämään humanitaarisia toimia koskevaa maailmanlaajuista konsensusta, jossa vahvistetaan humanitaarisen avun periaatteet ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaiset velvoitteet ja oikeudet ja edistetään ihmiskeskeisiä ja ihmisoikeuksiin perustuvia suojelutoimia ja jossa myös hallitukset asetetaan vastuuseen niiden roolista ja vastuusta ihmisten suojelemisessa; haluaa tuoda julki humanitaarisen avun politisoinnin kielteiset vaikutukset ja palauttaa mieliin, että keskeisten humanitaaristen periaatteiden vaaliminen ja jatkuva sitoutuminen niihin ovat olennaisen tärkeitä humanitaarisen avun toimintaympäristön varmistamiseksi konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla;

4.  korostaa, että ollakseen merkityksellinen huippukokouksen päätösasiakirjan olisi sisällettävä viisivuotinen etenemissuunnitelma annettujen konkreettisten poliittisten sitoumusten kehittämiseksi ja toteuttamiseksi sekä hallitustenvälinen seurannan ja vastuuvelvollisuuden kehys, arvio järjestöjen käytännöistä ja vaikutustenarviointi, johon relevantit sidosryhmät osallistuvat;

5.  kehottaa, että huippukokouksessa yhdistetään toisiinsa vuoden 2015 jälkeen sovellettava kehitysohjelma, katastrofiriskien vähentämistä koskeva Sendain kehys ja vuonna 2015 järjestettävä YK:n ilmastonmuutoskonferenssi (COP21), jotta voidaan lisätä politiikkojen ja instituutioiden johdonmukaisuutta katastrofivalmiuden ja ‑palautuvuuden kehittämiseksi ja vaatia kehitysasioiden toimijoilta aktiivisempaa roolia selviytymiskyvyn kehittämisessä; kehottaa avunantajahallituksia laatimaan kansallisia politiikkojaan varten nämä kehykset yhdistävät yhteiset tavoitteet, painopistealueet ja indikaattorit;

6.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suurimpina avunantajina ja keskeisinä operatiivisina toimijoina ottamaan johtoaseman ja näyttämään muille esimerkkiä; korostaa, että kaikissa EU:n humanitaarisissa toimissa olisi noudatettava solidaarisuuden, vastuun ja vastuuvelvollisuuden periaatteita ja että niillä olisi pyrittävä takaamaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten fyysinen sekä henkinen suojelu; peräänkuuluttaa maailmanlaajuista ja kokonaisvaltaista pitkän aikavälin ratkaisua konfliktialueilta pakenevien ihmisjoukkojen tilanteeseen; huomauttaa, että se, miten EU reagoi nykyiseen kriisiin, vaikuttaa myös Euroopan asemaan ja uskottavuuteen maailmanlaajuisena humanitaarisena toimijana;

7.  vaatii, että huippukokouksessa sitoudutaan tuloksiin perustuvaan järjestelmälliseen ja osallistavaan lähestymistapaan laatimalla erityiset avunantajien ja täytäntöönpanosta vastaavien järjestöjen vahvistamat ja yhteiset indikaattorit ja työskentelymenetelmät, jotta asianomaiset ihmiset voivat osallistua humanitaarisen toiminnan kaikkiin vaiheisiin; kehottaa humanitaarisen avun huippukokousta edistämään asianomaisia väestöryhmiä koskevan YK:n vastuuvelvollisuuden kehyksen vakiinnuttamista, valvonnan tehostamista ja arviointia;

8.  korostaa, että huippukokous tarjoaa myös kaikille sidosryhmille mahdollisuuden pohtia välttämätöntä tarvetta uudistaa YK:ta kohti osallistavaa, läpinäkyvää ja tehokasta koordinointijärjestelmää, jossa on osallistavampi ja toimintakykyisempi YK-järjestöjen välinen pysyvä komitea (IASC) ja jossa sitoutetaan paremmin kumppaneita täydentävyyden ja muutosohjelman täydellisen toteuttamisen tehostamiseksi, ja vahvistaa monenvälisiä humanitaarisen avun rakenteita kaikkien kriisien osalta perustamalla luotettava tarvearviointijärjestelmä, joka toimii yhteisten vetoomusten perustana, minkä avulla varmistetaan kattava taloudellinen seuranta, järjestöjen välinen kustannusten vertailujärjestelmä ja arviointimekanismi;

9.  painottaa, että tällainen maailmanlaajuinen toiminta ei onnistu ilman kattavia ja huomattavia resursseja; korostaa, että uusien ja toistuvien katastrofien ja haavoittuvuuksien ratkaiseminen edellyttää rinnakkaisten järjestelmien välttämistä, rahoituspohjan laajentamista, pitkän aikavälin ennustettavissa olevia investointeja ja uuden kestävän kehityksen ohjelman noudattamista, missä on edistettävä erityisesti yhteistä riskien ja tarpeiden arviointia, suunnittelua ja rahoitusta humanitaaristen toimijoiden, kehitysasioiden toimijoiden ja ilmastonmuutoksen parissa toimivien toimijoiden välillä; korostaa, että humanitaarisen avun ja kehitysavun keskinäistä täydentävyyttä on parannettava, jotta voidaan puuttua tehokkuuteen ja humanitaarisen rahoituksen puutteisiin; korostaa, että samalla olisi lisättävä kehitysapua ja humanitaarista rahoitusta; muistuttaa tässä yhteydessä, että kansainvälisesti on jo pitkään sitouduttu tavoitteeseen, joka koskee 0,7 prosentin BKT-osuutta;

10.  kehottaa unionia osoittamaan maailman suurimpana humanitaarisen avun antajana johtajuutta maailman humanitaarisen avun huippukokouksessa vaatimalla joustavampia menetelmiä humanitaarisen avun toimittamiseksi sekä proaktiivisia ja johdonmukaisia toimenpiteitä ja tehokkaita välineitä kriisien ehkäisemistä varten; kehottaa unionia ja muita avunantajia pitäytymään rahoitusta koskevissa sitoumuksissaan ja kehittämään tapoja lyhentää rahoitussitoumusten ja paikalla toteutettavien toimien välistä ajallista viivettä; korostaa lisäksi ihmisoikeustilanteesta raportoimisen merkitystä kriisejä koskevan varhaisvaroitusmekanismina ja kannustaa maailman humanitaarisen avun huippukokousta ottamaan tämän seikan huomioon, kun reagointiin perustuvasta ajattelutavasta siirrytään ennaltaehkäisevään ajattelutapaan;

Konfliktitilanteessa olevien ihmisten tarpeisiin vastaaminen

11.  kehottaa EU:ta asettamaan suojelun tarvepohjaisen humanitaarisen toiminnan ytimeen luomalla järjestelmän, jolla valvotaan vaatimusten noudattamista, ja sisällyttämään sen kaikkeen ohjelmasuunnitteluun; korostaa tarvetta vakiinnuttaa suojelusta vastaavien viranomaisten rooli ja kehittää strategisia ja yhdennettyjä toimintatapoja sekä osoittaa suojelutoimiin riittävästi määrärahoja hätätilanteiden ensimmäisessä vaiheessa; kehottaa EU:ta sitoutumaan entistä painokkaammin ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan humanitaarisissa toimissa, jotta varmistetaan, että erityisen heikossa asemassa olevien ryhmien ja erityisesti naisten, nuorten, maahanmuuttajien, Hi-viruksen kanssa elävien ihmisten, HLBTI-henkilöiden ja vammaisten henkilöiden ihmisarvo, tarpeet ja oikeudet otetaan huomioon;

12.  kehottaa EU:ta ajamaan huippukokouksessa kattavan sopimuksen tekemistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, ihmisoikeuslainsäädännön ja pakolaisoikeuden kunnioittamisen ja noudattamisen vahvistamista koskevista käytännön keinoista, jollainen on esimerkiksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säännöistä tiedottaminen alueellisille ja kansallisille hallintoelimille, turvallisuusjoukoille, paikallisviranomaisille ja yhteisöjen johtajille; kehottaa EU:ta tukemaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen roolia, jotta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkaamiseen nykyisin liittyvä rankaisemattomuus päättyisi;

13.  korostaa tarvetta laajentaa pakolaissopimusta ja Kampalan sopimusta siten, että niiden avulla suojellaan ja autetaan kotiseudultaan karkotettuja ja ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneita ihmisiä eri puolilla maailmaa ja suojellaan heitä väkivallan eri muodoilta, kuten ihmiskaupalta, sukupuoleen perustuvalta väkivallalta sekä kaupunkiväkivallalta ja taloudelliselta väkivallalta, koska heillä voi olla perusteltu pelko joutua vainotuiksi tai koska he voivat olla vaarassa kärsiä vakavaa vahinkoa; korostaa, että maahanmuuttajien oikeuksia on suojeltava kriisien yhteydessä samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin ryhmien; kehottaa kiinnittämään huomiota erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten maahanmuuttajiin, valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka sivuutetaan usein humanitaarisessa keskustelussa; edellyttää ihmisoikeuksien puolustamisvälineiden uutta sukupolvea, jotta näitä väestöryhmiä voidaan suojella;

14.  korostaa tarvetta muuttaa perusteellisella tavalla pakolaisille ja vastaanottajamaille ja -yhteisöille annettavaa tukea; suhtautuu myönteisesti maailmanlaajuisen kuulemisen tiivistelmäraporttiin, jossa kehotetaan arvioimaan huippukokouksessa mahdollisuutta tehdä kattava ”pakolaisten vastaanottoa koskeva sopimus”, jossa tunnustetaan vastaanottajamaiden panokset, järjestetään pitkäkestoiset, ennustettavissa olevat ja kestävät rahoituspaketit näiden maiden tukemiseksi, edistetään pakolaisten itseluottamusta tarjoamalla mahdollisuus toimeentulon hankkimiseen ja luodaan oikeudenmukaisempia järjestelyjä pakolaisten sijoittamiseksi uudelleen kolmansiin maihin;

15.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään humanitaarisia periaatteita koskevaan maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen ja niiden täytäntöönpanoon huippukokouksen edellä ja kehittämään yhdessä laajempia osallistavia käytännesääntöjä nykyisten ja uusien avunantajien keskuudessa, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä, helpottaa apua tarvitsevien ihmisten saavuttamista ja kehittää nykyisiä avunannon hyviä käytäntöjä koskevia sitoumuksia, kuten hyvän humanitaarisen avunannon periaatteita;

16.  kehottaa EU:ta myötävaikuttamaan siihen, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus sisällytetään perusperiaatteina huippukokouksen julkilausumaan, käyttämällä erityisiä osoittimia ja eriteltyjä tietoja (eli sukupuoli- ja ikätietoja ja erityisiä muuttujia lapsia varten) ohjelmasuunnittelun ja arvioinnin pohjana sekä edistämällä kansainvälisen humanitaarisen avun avoimuusvaatimuksia koskevaa aloitetta, jotta voidaan varmistaa maailmanlaajuisen vastuuvelvollisuuden kehyksen tuloksellisuus edistyksen mittaamisessa;

17.  korostaa, että jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada ravintoa, vettä, suojaa, puhtaanapitoa ja sairaanhoitoa; on erittäin huolissaan kehnoihin saniteettioloihin ja turvallisen juomaveden rajoitettuun saatavuuteen liittyvistä epidemiariskeistä sekä olennaisten lääkkeiden saatavuuden puutteesta humanitaarisissa kriiseissä; kehottaa unionia ottamaan johtavan aseman varmistettaessa, että välttämättömiä lääkkeitä ja turvallista juomavettä on riittävästi saatavilla humanitaaristen kriisien yhteydessä;

18.  vaatii Euroopan unionia ja kaikkia kansainvälisiä toimijoita vahvistamaan pakolaisleireillä humanitaarisen avun tekniikoita ja perustamaan erityisesti liikkuvia laboratorioita epidemioiden torjuntaa varten, parantamaan hätäavun toimittamismenetelmiä huomioimalla heikoimmassa asemassa olevat ryhmät sekä parantamaan hygieniaa ja terveydenhoidon hätäinfrastruktuureja;

19.  korostaa, että lastensuojelu on sisällytettävä olennaiseksi osaksi humanitaarista toimintaa, jotta voidaan ehkäistä ja torjua lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä, laiminlyömistä ja väkivaltaa; korostaa, että koska lapset ovat muutoksen pääasiallisia aikaansaajia, on tärkeää luoda lapsiystävällisiä toimintaympäristöjä osana humanitaarista toimintaa;

20.  korostaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa konflikteissa ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa, sillä he ovat yleensä ensimmäisiä toimijoita kriiseissä ja perheidensä ja yhteisöjensä koossapitäjiä; kehottaa avunantajia ja hallituksia valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon humanitaarisessa ohjelmoinnissa ja tukemaan naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisäämistä;

21.  kehottaa siihen, että humanitaarisen avun antamisessa noudatetaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja että EU:n antamalle humanitaariselle avulle ei aseteta rajoituksia, joita muut avunantajakumppanit mahdollisesti soveltavat; on erittäin huolissaan siitä, että raiskauksia ja muita naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja käytetään humanitaarisissa hätätilanteissa sodankäynnin välineinä, ja tuomitsee ne; korostaa, että tähän väkivaltaan sekä siitä aiheutuviin fyysisiin ja psykologisiin seurauksiin on puututtava; vaatii kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen mukaisesti maailmanlaajuista sitoutumista sen varmistamiseen, että naiset ja tytöt ovat jokaisen hätätilan tai kriisin alusta saakka turvassa; katsoo tämän edellyttävän seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan riskin torjumista, valistustyötä ja sen varmistamista, että tällaiseen väkivaltaan syyllistyneet joutuvat syytteeseen ja että naisilla ja tytöillä on humanitaarisissa kriiseissä saatavillaan kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, mukaan lukien turvallinen raskaudenkeskeytys, sen sijaan, että vain ylläpidettäisiin epäinhimillistä kohtelua;

22.  katsoo, että kaikkien humanitaarisen avun toimittamisessa mukana olevien työntekijöiden, poliisit ja sotilaat mukaan luettuina, olisi saatava riittävää sukupuolinäkökohdat huomioonottavaa koulutusta ja että olisi otettava käyttöön tiukat käytännesäännöt, jotta heitä estetään käyttämästä väärin asemaansa ja jotta varmistetaan sukupuolten tasa-arvo;

23.  kehottaa humanitaarisia toimijoita sisällyttämään sukupuoleen perustuvan väkivallan ennaltaehkäisy- ja vähentämisstrategiat kaikkiin alakohtaisiin toimiinsa, mikä helpottaa EU:n uusien rahoitusvälineiden kohdentamista, ja noudattamaan tässä yhteydessä Global Protection Clusterin laatimia suuntaviivoja, jotka koskevat sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen sisällyttämistä humanitaariseen toimintaan; katsoo myös, että humanitaarisen avun toimijoiden (myös EU:n) olisi kuultava tyttöjä ja poikia (erityisesti teini-ikäisiä tyttöjä) kaikissa katastrofivalmius- ja aputoimissa;

24.  kehottaa kutakin humanitaarista järjestöä parantamaan koordinointiaan, jotta voidaan tunnistaa uhrit ja mahdolliset uhrit ja suojella heitä seksuaaliselta hyväksikäytöltä;

25.  arvostaa EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa, kun se huolehtii eri ulkopolitiikan välineidensä koordinoinnista ja johdonmukaisuudesta panostaakseen kestäviin poliittisiin ratkaisuihin; kiinnittää huomiota humanitaarisen avun erityisluonteeseen ja korostaa, että on erittäin tärkeää erottaa humanitaariset toimet ulkopolitiikkaan, turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan liittyvistä näkökohdista ottamalla käyttöön erilaisia takeita; pitää valitettavina kaikkea humanitaarisen toiminnan periaatteiden väärinkäyttämistä tai loukkaamista, koska tällainen väärinkäyttö vaarantaa avun toimittamisen ja humanitaarisen henkilöstön turvallisuuden; painottaa, että terrorisminvastaiset toimenpiteet eivät saa heikentää eivätkä estää humanitaarisia ponnisteluja, ja pyytää käsittelemään tätä asiaa asianmukaisella tavalla huippukokouksessa;

Humanitaarisen avun tuloksellisuus

26.  tuomitsee humanitaarisen avun toimittamisyritysten alituisen estämisen ja kaiken toiminnan, joka rikkoo vaarassa olevien auttamisen ja palauttamiskiellon periaatteita, joita kaikki toimijat, olivatpa ne EU:n jäseniä tai eivät, soveltavat kotiseudultaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin; kehottaa hallituksia kantamaan ensisijaisen vastuunsa siviilien suojelemisesta ja auttamisesta ja ottamaan käyttöön oikeus- ja toimintakehyksiä avustustyöntekijöiden alueelle pääsyn ja avun toimittamisen helpottamiseksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti; ehdottaa, että tällaisiin kehyksiin sisältyisi humanitaarisia verovapautuksia, rahansiirtovirtoihin liittyvien siirtokustannusten leikkauksia ja yksinkertaistettuja tullimenettelyjä; kehottaa avuantajia, vastaanottajamaita ja täytäntöönpanotoimijoita kunnioittamaan humanitaarisen avun ja muun avun toimittamista kaikkien mahdollisten kanavien avulla, ja kehottaa niitä kantamaan vastuunsa sen varmistamisesta, että ammattimainen, oikea-aikainen, koordinoitu, asianmukainen ja laadukas apu tavoittaa kaikki sitä tarvitsevat, myös syrjäisillä alueilla;

27.  on humanitaaristen toimijoiden suojelun parantamisen yhteydessä erittäin huolissaan sekä avustustyöntekijöitä että infrastruktuuria, myös sairaaloita, vastaan tehdyistä toistuvista iskuista; korostaa, että tarvitaan lisää työtä, jotta voidaan parantaa heidän turvallisuuttaan, suojelemistaan ja liikkumisen vapauttaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kannattaa avustustyöntekijöiden suojelemiseen liittyvää vastuuvelvollisuutta vahvistavien erityislausekkeiden sisällyttämistä lainsäädäntöön ja kaikkien maiden avunantajien toimintasuunnitelmiin; kannattaa myös, että kaikkia avustustyöntekijöitä vastaan kohdistuvia hyökkäyksiä seurataan päättäväisesti ja järjestelmällisesti ja että hyökkäyksistä raportoidaan;

28.  tukee komission suosituksia, jotka koskevat kattavaa tulostaulua tuloksellisuuden arvioimiseksi;

29.  korostaa tarvetta jatkuvalle vuoropuhelulle erilaisten humanitaaristen toimijoiden toisiaan täydentävistä rooleista ja toimenkuvista; katsoo, että humanitaariset siviilitoimijat ja sotilaalliset toimijat on erotettava selkeästi toisistaan; katsoo, että etusijalle on asetettava humanitaarinen siviilitoiminta; pyytää humanitaarisen avun huippukokousta kartoittamaan uusia järjestelmiä, joilla toimijoiden koordinointia voidaan parantaa, koska se on tehokkaamman, tuloksekkaamman ja asianmukaisemman humanitaarisen toiminnan pääelementti; korostaa tarvetta laatia parempia arviointeja paikallisista toimintavalmiuksista ja parempia yhteisiä arviointeja tarpeista ja humanitaarisen toiminnan vastuuvelvollisuudesta;

30.  edellyttää todellisia pyrkimyksiä varmistaa tarvittavista taloudellisista ja henkilöresursseista huolehtimalla tuloksekkaasti, että oikeus koulunkäyntiin toteutuu pitkittyneissä humanitaarisissa kriiseissä, koska opetuksen puute vaarantaa lasten tulevaisuuden ja minkä tahansa yhteiskunnan tulevan kehityksen; korostaa jatkuvan opetuksen merkitystä turvattaessa ja edistettäessä yhteisiä ja yleismaailmallisia arvoja, kuten ihmisarvoa, tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia;

31.  on ilahtunut komission sitoumuksesta, joka koskee lasten koulunkäyntiin myönnettävän rahoituksen lisäämistä humanitaarisissa hätätilanteissa, kun otetaan huomioon vaille koulutusta jäävien lasten huolestuttava määrä ja ne mittavat mahdollisuudet, joiden ansiosta koulutuksella voidaan lisätä kansalaisten sinnikkyyttä; kehottaa neuvostoa hyväksymään komission ehdotuksen, että tähän tarkoitukseen osoitetaan 4 prosenttia EU:n humanitaarisen avun talousarviosta; katsoo, että tämän lisäyksen seurauksena ei pitäisi johtaa siihen, että muihin ensisijaisiin tarpeisiin kiinnitettäisiin vähemmän huomiota;

32.  on huolissaan pakolaisleireillä olevien lasten koulunkäynnistä ja kehottaa EU:ta ja kaikkia kansainvälisiä toimijoita lisäämään valmiuksia huolehtia opetuksesta pakolaisleireillä;

33.  katsoo, että ennakoitavuus, operatiivinen joustavuus ja monivuotiset rahoitusosuudet ovat tehokkaan ja tuloksellisen avun toimittamisen keskeisiä edellytyksiä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan hyvän humanitaarisen avunannon periaatteet uudestaan esille huippukokouksen julkilausumassa;

34.  korostaa, että rahoitusvajeen poistamiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia toimia; kehottaa perustamaan humanitaarisen avun maailmanlaajuisen rahaston (GFHA), jolla tuetaan DAC:n ulkopuolisten avunantajien osallistumista ja mukaan ottamista ja johon kootaan kaikki olemassa olevat kansainväliset rahoitusmekanismit, paikalliset resurssit ja yhdistetyt varat (kuten YK:n hätäapurahastot, YK:n keskitetyn hätäapurahaston varat ja yhdistetyt rahastot) ja jota hallitukset, yksityinen sektori ja alueelliset järjestöt täydentävät vapaaehtoisin rahoitusosuuksin; ehdottaa, että rahoitusosuuksia voitaisiin käyttää humanitaarisissa sitoumuksissa olevan vajeen poistamiseen 3-tason hätätilanteissa, valmistautuneisuuden tukemiseen, sosiaaliturvavalmiuksia koskevan paketin tarjoamiseen pitkäaikaisille pakolaisille tai ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten muun muassa ebolaepidemiaan;

35.  korostaa, että kansainvälisten rahoituslaitosten on osallistuttava täysimääräisesti ja muotoiltava uudelleen myöntämiensä pehmeäehtoisten lainojen kohdistaminen määrittelemällä pääasiassa uudelleen rahoituslaitosten pehmeäehtoisten varojen kelpoisuusvaatimukset, jotta voidaan lisätä institutionaalisten toimien joustavuutta haavoittuvissa tilanteissa ja pohtia lähemmin kansallisia valmiuksia kotimaan resurssien lisäämiseen;

36.  vaatii hallituksia, avunantajia ja niiden suotuisia toimintaympäristöjä yksinkertaistamaan täytäntöönpanokumppaneiden hallinnollisia vaatimuksia virtaviivaistamalla menettelyjä ja kartoittamalla hallinnollisia ja sopimuksiin ja raportointiin liittyviä parhaita käytäntöjä ja varmistamaan samalla vastuuvelvollisuuden toteutuminen; kehottaa niitä lisäksi tukemaan aloitteita, joilla pyritään tarjoamaan jatkuvaa apua valmiuksien lujittamisessa ja paikallisten toimijoiden valvonnassa ja tehostamaan kansallisen koordinoinnin rakenteita;

37.  korostaa, että paikallisilla kansalaisjärjestöillä on oltava mahdollisuus saada suoraan rahoitusta, jotta ne voivat paremmin huolehtia asianomaisen väestön hengestä ja ihmisarvosta ja turvata ne; kehottaa jäsenvaltioita ja avunantajia lisäämään merkittävästi suoraa rahoitusta sellaisille paikallisille humanitaarisille toimijoille, joilla on kyky, asiantuntemus ja valmiudet toimia tällä alalla, samalla kun varmistetaan vastuuvelvollisuuden toteutuminen;

38.  kehottaa laatimaan huippukokouksessa hauraita valtioita ja pitkittyneitä kriisejä koskevaan sitoumukseen liittyvän uuden sopimuksen, joka sisältää kestävät ohjelmat, täytäntöönpanosuunnitelmat ja ennustettavissa olevan kehitysrahoituksen; korostaa, että Addis Abeban toimintasuunnitelmassa painotetaan tarvetta investoida sosiaaliturvajärjestelmiin turvaverkkoihin, jotta haavoittuvissa tilanteissa toimintaa voidaan laajentaa nopeasti ja tuloksekkaasti;

Haavoittuvuuden vähentäminen ja riskinhallinta

39.  korostaa, että humanitaarisen avun järjestelmä on mukautettava paikallisiin, kansallisiin ja alueellisiin vaatimuksiin ja että asianomaisten väestöryhmien, erityisesti kaikenikäisten naisten, lasten ja vammaisten henkilöiden, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen mahdollisuuksia on lisättävä, ja on tunnustettava heidän roolinsa muutosta edistävinä toimijoina varmistamalla mahdollisuuksien mukaan heidän kuulemisensa ennen humanitaaristen toimien ohjelmasuunnittelua ja täytäntöönpanoa sekä otettava huomioon heiltä saatu palaute;

40.  korostaa, että kansainvälisen toiminnan olisi rakennuttava rinnakkaisten toimintojen luomisen sijasta nykyisten paikallisten tai kansallisten aloitteiden ja kumppanuuksien pohjalle; painottaa paikallisten ja alueellisten humanitaarisen avun tarjoamisen valmiuksien ja mahdollisuuksien mukaan sellaisten osallistavien prosessien merkitystä, joissa paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta, yksityinen sektori ja asianomaiset väestönosat otetaan mukaan suunnitteluprosessiin;

41.  korostaa, että tarvitaan uutta maailmanlaajuista täydentävyyden mallia, joka toimii humanitaaristen toimijoiden ja kehitysalan toimijoiden yhteistyön perustana, jolloin voidaan kehittää vaiheittain vastustus- ja palautumiskyvyltään parempia ja omavaraisempia yhteisöjä, ja joka käynnistetään yhteisillä analyyseillä ja yhteisellä ohjelmasuunnittelulla; korostaa, että tällaisessa mallissa olisi oltava ensinnäkin kehitysasioiden toimijoiden aloitusstrategioita yhteyksien luomiseksi paikan päällä, toiseksi kehitysohjelmiin sisällytettäviä erityisiä kriisimekanismeja ja kolmanneksi humanitaarisiin toimiin liittyviä poistumisstrategioita, jotta voidaan soveltaa entistä joustavampaa lähestymistapaa, mukaan lukien vastuuvelvollinen ja joustava monivuotinen rahoitusmekanismi pitkittyneisiin kriiseihin liittyviä toimia varten; korostaa paikallisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan johtajien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä pysyvien rakenteiden luomiseksi konfliktiherkille alueille;

42.  kehottaa komissiota esittämään aloitteen humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja selviytymiskyvyn järjestelmällisemmästä yhdistämisestä toisiinsa, jotta EU voi vastata joustavammin ja tehokkaammin lisääntyviin tarpeisiin ja jotta voidaan edistää parempien yhteyksien pohdintaa huippukokouksessa; kehottaa EU:ta hyödyntämään nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia humanitaarisen toiminnan ja kehitysyhteistyön välisten yhteyksien lisäämiseksi edelleen;

43.  korostaa katastrofiriskien vähentämisen merkitystä selviytymiskyvyn parantamiseksi seuraavalla neljällä painopistealueella: 1) katastrofiriskien ymmärtäminen, 2) riskinhallinnan vahvistaminen katastrofiriskien hallitsemiseksi, 3) investoinnit katastrofiriskien vähentämiseen selviytymiskyvyn parantamiseksi, valmiussuunnitelmien laatimiseksi ja varhaisvaroitusjärjestelmien perustamiseksi ja 4) katastrofivalmiuden parantaminen tehokasta toimintaa ja parempaa jälleenrakennusta varten palautumisen, kunnostamisen ja jälleenrakennuksen yhteydessä;

44.  kehottaa jäsenvaltioita ja muita avunantajia vahvistamaan ja kehittämään humanitaarista toimintaa ja katastrofiriskien vähentämistä ja hallintaa koskevia kansallisia oikeudellisia kehyksiä soveltaen perustana kansainvälistä katastrofiapua koskevia lakeja, sääntöjä ja periaatteita; korostaa, että katastrofivalmius, riskien vähentäminen ja selviytymiskyky olisi sisällytettävä järjestelmällisesti osaksi paikallisten, alueellisten ja kansallisten hallintojen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan laatimia toimintasuunnitelmia, joita olisi samalla tuettava riittävällä rahoituksella ja lisäämällä ennustamiseen ja riskien mallintamiseen liittyvää innovointia;

45.  kehottaa painottamaan huippukokouksessa tuntuvasti ilmastonmuutosta ja humanitaarista toimintaa; katsoo, että siihen olisi kuuluttava valmistautuminen ilmastonmuutoksen seurauksiin ja sitä koskevan selviytymiskyvyn lujittaminen ja ilmastosta johtuvaan kotiseudulta siirtymään joutumiseen ja siirtolaisuuteen kaikessa asiaankuuluvassa poliittisessa päätöksenteossa sekä alueellisella että maailmanlaajuisella tasolla; kehottaa tässä yhteydessä unionia ja jäsenvaltioita jatkamaan rohkeiden poliittisten päätösten tekemistä ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

Muutos innovoinnin kautta

46.  korostaa, että innovoinnissa olisi hyödynnettävä useita lähteitä ja erityisesti kohdealueiden asianosaisten, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen tietämystä; korostaa, että humanitaarisessa toiminnassa on sovellettava humanitaarisia vähimmäisnormeja, jotta voidaan tehostaa välttämättömiä julkisia palveluja, kuten koulutusta, ravitsemustietoa, terveydenhuoltoa, suojaa ja vesi- ja jätevesihuoltoa; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja monialaiset kumppanuudet voivat täydentää lisääntyviin humanitaarisiin tarpeisiin reagoimista, kun sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on yhteiset arvot ja ensisijaiset tavoitteet, joiden nojalla liike-elämän tavoitteet mukautetaan unionin kehitystavoitteisiin, ja kumpikin sektori noudattaa kehitystyön tuloksellisuutta koskevia kansainvälisiä normeja; toteaa, että käteiseen perustuva apu, joka on kytketty asianmukaisesti avun tuloksellisuutta koskeviin periaatteisiin, on yksi tehokas esimerkki humanitaariseen apuun liittyvästä innovoinnista;

47.  suhtautuu myönteisesti neuvoston päätelmiin yhteisistä periaatteista monikäyttöistä käteiseen perustuvaa tukea varten humanitaarisiin tarpeisiin vastaamisessa; panee merkille, että vaikka vain pieni osa humanitaarisesta avusta on tällä hetkellä käteiseen perustuvaa tukea, se on innovatiivinen, ihmisarvoinen, turvallinen, sukupuolisensitiivinen, joustava ja kustannustehokas keino, joka tarjoaa huomattavat mahdollisuudet kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien perustarpeiden tyydyttämiseen; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään huippukokouksen edellä yhteisiä periaatteita ja ehdoitta myönnettävän käteistuen käyttöä tilanteen ja toiminnan arvioinnin perusteella samalla kun tuetaan seurantamekanismia;

48.  vaatii EU:ta edistämään ja tukemaan maailmanlaajuista humanitaarisen innovoinnin liittoumaa maailmanlaajuisesti yhteisten eettisten lähestymistapojen kehittämiseksi YK:n innovointia ja teknologian kehittämistä koskevien periaatteiden ja sellaisten humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, jotka takaavat, että kaikkien humanitaariseen innovointiin tehtävien investointien tarkoituksena on parantaa tuloksia asianomaisten väestöryhmien kannalta; kehottaa perustamaan humanitaarisia innovointirahastoja alueellisella ja kansallisella tasolla;

49.  panee merkille, että innovaatiot voivat olla merkittävässä roolissa uusien haasteiden ratkaisemisessa ja nykyisten ohjelmien parantamisessa muiden alojen uusien kehitysten integroinnin avulla, jotta voidaan laatia, lisätä ja kehittää malleja, joiden avulla saavutetaan humanitaaristen haasteiden ratkaisemiseen liittyviä läpimurtoja;

50.  korostaa uusien teknologioiden ja innovatiivisten digitaalisten työkalujen roolia humanitaarisen avun organisoinnissa ja toimittamisessa erityisesti avun toimittamisen ja seurannan, katastrofeihin liittyvän valvonnan, tietojen jakamisen, avunantajien välisen koordinoinnin ja avustusjärjestöjen ja paikallishallitusten välisten suhteiden edistämisen osalta varsinkin syrjäisillä alueilla ja katastrofialueilla; korostaa, että Afrikassa ja erityisesti Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa on käynnissä mobiilipohjainen digitaalinen vallankumous, minkä seurauksena matkapuhelinsopimukset (ja matkapuhelimella tapahtuva internetin käyttö) ovat lisääntyneet huomattavasti, minkä vuoksi tällaiset työkalut ja palvelut ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa varhaisvaroitusjärjestelmien käyttöönoton ja terveyteen, vaara-alueisiin ja avustajien yhteystietoihin liittyvien tietojen nopean tarjoamisen kannalta;

51.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan humanitaarisia periaatteita ja eettisiä vaatimuksia noudattamalla tapahtuvaa yritysten ja erityisesti pk-yritysten osallistamista kehittämällä yrityksille tarkoitetut toimintaohjeet ja edistämällä paikallisia ja alueellisia kumppanuusalustoja, joiden avulla yrityksiä voidaan osallistaa hätätilanteissa jäsennellyllä, koordinoidulla ja kestävällä tavalla; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan yritykset paremmin mukaan kansallisiin hätäapusuunnitelmiin ja vastuuvelvollisuusmekanismeihin;

52.  kehottaa EU:ta tutkimaan ja edistämään kumppanuuksia muun muassa uusyritysten, vakuutusyhtiöiden ja teknologiayritysten kanssa, jotta voidaan kehittää valmistautumiseen liittyviä ja hätätilanteissa käyttöön otettavia työkaluja; korostaa tarvetta tukea ja kehittää edelleen YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston työstämää yksityisen sektorin käytettävissä olevien varojen ja valmiuksien maailmanlaajuista kartoittamista, jotta voidaan tehostaa hätäapuun liittyvää teknistä yhteistyötä;

53.  kehottaa EU:ta ja sen humanitaarisia kumppaneita kannustamaan huippukokouksessa nuorten parempaa sitouttamista humanitaariseen valmistautumiseen ja palautumisprosesseihin ja edistämään vapaaehtoisjärjestelyjä;

54.  korostaa, että EU:n vapaaehtoisapua koskevalla aloitteella voi olla tärkeä rooli tulevassa huippukokouksessa tehtävien päätösten ja humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen täytäntöönpanossa; korostaa, että vapaaehtoistyöntekijöiden ja muiden humanitaarisen avun parissa toimivien aktivistien kokemuksella voi olla ratkaisevan tärkeä rooli parhaiden käytäntöjen ja täytäntöönpanotyökalujen laatimisessa;

55.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään huippukokouksessa humanitaarisen neuvonnan merkittävää asemaa, sillä neuvonta voi olla tehokas tapa tehostaa suojelua ja lisätä innovointia;

56.  korostaa, että Istanbulissa tehtävät lupaukset on pantava täytäntöön EU:n ja sen jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan yhdessä humanitaaristen toimijoiden kanssa Istanbulin huippukokouksessa saavutettavien tulosten täytäntöönpanosuunnitelman; korostaa, että humanitaarisen avun ennustettavissa oleva ja oikea-aikainen rahoitus EU:n talousarviosta on varmistettava takaamalla, että EU:n humanitaariset maksusitoumusmäärärahat rahoitetaan järjestelmällisesti kokonaan määrältään samansuuruisilla maksumäärärahoilla;

57.  kehottaa laatimaan johdonmukaisen ja vankan eurooppalaista konsensusta humanitaarisesta avusta koskevan uuden toimintasuunnitelman, jossa taataan EU:n tehokas ja puolueeton humanitaarinen toiminta, joka on mukautettu ikä- ja sukupuoliseikat huomioiden paikalliseen tilanteeseen ja jossa toimitaan ketään syrjimättä ja tarpeisiin nähden oikeasuhtaisesti;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä YK:n pääsihteerille.

(1) http://www.un.org/documents/ga/res/46/a46r182.htm (2) https://interagencystandingcommittee.org/iasc-transformative-agenda (3) https://docs.unocha.org/sites/dms/ROWCA/Coordination/Principles_of_Partnership_GHP_July2007.pdf (4) http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/64/290 (5) https://interagencystandingcommittee.org/files/guidelines-integrating-gender-based-violence-interventions-humanitarian-action (6) http://www.preventionweb.net/files/43291_sendaiframeworkfordrren.pdf (7) http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/69/313 (8) http://www.globalhumanitarianassistance.org/wp-content/uploads/2015/06/GHA-Report-2015_-Interactive_Online.pdf (9) https://www.humanitarianresponse.info/en/system/files/documents/files/gho-status_report-final-web.pdf (10) http://www.ghdinitiative.org/ghd/gns/principles-good-practice-of-ghd/principles-good-practice-ghd.html (11) EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1. (12) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=URISERV:ah0009 (13) EUVL L 122, 24.4.2014, s. 1. (14) https://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2015/FI/1-2015-335-FI-F1-1.PDF (15) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924. (16) http://ec.europa.eu/echo/sites/echo-site/files/Gender_SWD_2013.pdf (17) http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2015/FI/1-2015-406-FI-F1-1.PDF (18) http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/doc/echo_aar_2014.pdf (19) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9420-2015-INIT/fi/pdf (20) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9241-2015-INIT/fi/pdf (21) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9325-2013-INIT/fi/pdf (22) http://www.preventionweb.net/files/37783_eccommunicationsdgs.pdf (23) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-16827-2014-INIT/fi/pdf (24) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=JOIN:2015:0040:FIN:FI:PDF (25) https://www.worldhumanitariansummit.org/ (26) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0196. (27) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059. (28) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0270. (29) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0231. (30) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0187. (31) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0072. (32) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040. (33) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0010. (34) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0317. (35) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0176. (36) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=comnat:COM_2015_0419_FIN (37) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1441187290883&uri=SWD:2015:166:FIN

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 kestävän eurooppalaisen perusmetallialan kehittämisestä (2014/2211(INI))

P8_TA(2015)0460 A8-0309/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 147, 173, 174, 192 ja 345 artiklan,

–  ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009(1),

–  ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009(2),

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta(3), direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

–  ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU(4),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(5),

–   ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY(6) ja erityisesti sen 1 artiklan ja vastaavat johdanto-osan kappaleet,

–  ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY(7) muuttamisesta 13. lokakuuta 2003 annetun konsolidoitun version Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/87/EY sekä siihen liittyvät täytäntöönpanoasetukset,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Energiaunionipaketti” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan energiaturvallisuusstrategia” (COM(2014)0330),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2013)0407) ja siihen liittyvät korkean tason työryhmän tilannekatsaukset,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(8),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(9),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n terästeollisuuden tilanteesta: työntekijöiden ja yritysten suojelu(10),

–  ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030,

–  ottaa huomioon komission Centre for European Policy Studies -keskukselta tilaaman 10. kesäkuuta 2013 annetun selvityksen ”Assessment of cumulative cost impact for the steel industry”,

–  ottaa huomioon komission Centre for European Policy Studies -keskukselta tilaaman 31. lokakuuta 2013 annetun selvityksen ”Assessment of cumulative cost impact for the aluminium industry”,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon WTO:n sopimuksen, joka tunnetaan nimellä ”GATT 1994”, ja erityisesti sen XX artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0309/2015),

A.  toteaa, että perusmetalleihin kuuluvat seuraavat metallit:

jotka ovat kaikki peräisin perustuotantoprosessista, johon kuuluu kaivannaistoiminta ja metallien valmistaminen pyrometallurgian tai hydrometallurgian avulla, kun taas sekundaarituotannon lähde on peräisin talteenotto- ja kierrätysprosessista;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan teräsalalla on ollut huomattava historiallinen merkitys Euroopan yhdentymiselle ja että se muodostaa teollisuuden tuottaman lisäarvon ja tuotantoketjujen perustan Euroopassa; katsoo, että perusmetalliteollisuudella on keskeinen asema talouden yleisen kehityksen kannalta ja että tämä koskee sekä teknologiaa että toimitusongelmien ratkaisemista; ottaa huomioon, että vuoden 2008 jälkeen terästeollisuuden alalla on lopetettu yli 40 miljoonan tonnin arvosta tuotantokapasiteettia ja menetetty välittömästi yli 60 000 ja välillisesti yli 100 000 työpaikkaa tällä alalla, joka kärsii historiansa vakavimmasta rauhan ajan kriisistä, josta seuraa jalostusteollisuuden alojen laajempi riippuvuus tuonnista kolmansista maista ja teollisen osaamisen menettämistä, millä on suora vaikutus miljooniin työpaikkoihin; ottaa huomioon, että arviot maailmanlaajuisesta ylikapasiteetista, josta suurin osa on Kiinassa, vaihtelevat kolmestasadasta neljäänsataan miljoonaan tonniin;

C.  toteaa, että perusmetalliteollisuuden kysyntä on vähentynyt merkittävästi ja siihen kohdistuu voimakasta maailmanlaajuista kilpailua pääasiassa sellaisten kolmansien maiden taholta, joissa ei sovelleta samoja korkeita standardeja ja tiukkaa sääntelyä kuin Euroopassa;

D.  toteaa, että energian hinnat ovat Euroopassa korkeampia kuin joissakin muissa talouksissa pääasiassa energiamarkkinoiden riittämättömän yhdentymisen, nousevien verojen, maksujen ja verkkokustannusten vuoksi ja että tämä rajoittaa merkittävästi eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla;

E.  toteaa, että eurooppalaista perusmetalliteollisuutta uhkaa vakava investointien karkaaminen kolmansiin maihin, pääasiassa verrattain korkeiden energiahintojen ja hiilidioksidikustannusten vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että alumiinin, kuparin ja magnesiumin kaltaisia metalleja prosessoivia eurooppalaisia elektrolyysilaitoksia on suljettu yksi toisensa jälkeen, mikä osoittaa, että tämän alan teollisuus vähenee huomattavasti Euroopassa, ja että tämä ei suinkaan johdu siitä, että eurooppalainen kysyntä olisi laskussa, vaan pääasiassa siitä, että sähkön hinta on noussut ja on yhä epävakaampi useissa jäsenvaltioissa ja että kolmannet maat harjoittavat polkumyyntiä;

G.  ottaa huomioon, että sellaisten metallien kuin teräksen, alumiinin, sinkin, titaanin, kuparin (galvanoidut levyt mukaan luettuina) ja muiden metallien, joita tässä päätöslauselmassa kutsutaan perusmetalleiksi, seokset ovat sähköteknisen teollisuuden, koneenrakennusteollisuuden, laitteiden valmistusteollisuuden, ajoneuvoteollisuuden ja rakennusalan perusraaka-aineita; toteaa, että EU:n perusmetalliteollisuus olisi katsottava Euroopan kilpailukyvyn kannalta strategiseksi voimavaraksi erityisesti muiden teollisuusalojen sekä nykyisen ja uuden infrastruktuurin kehittämisen osalta;

H.  katsoo, että kilpailukykyä ja hiilivuodon vaaraa olisi tarkasteltava painopistealoina ja että protektionistisia toimenpiteitä on vältettävä;

I.  toteaa, että vuodesta 2009 lähtien EU:n päästökauppajärjestelmässä (ETS) on kertynyt päästöoikeuksien ja kansainvälisten hyvitysten ylijäämää päästöihin nähden, ja tämä on heikentänyt merkittävästi hiilidioksidin hintasignaalia; katsoo, että kun EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien arvo nousee tulevaisuudessa, se muuttaa kilpailutilannetta huonompaan suuntaan; katsoo, että jos vastaavia pyrkimyksiä ei toteuteta kansainvälisesti tai kansallisesti luomalla EU:n hiilimarkkinoiden kaltaiset markkinat, monien EU:n teollisuudenalojen ja teollisuuslaitosten kansainvälinen kilpailukyky heikkenee, mikä voi johtaa jossain määrin hiilivuotoon; katsoo, että perusmetalliteollisuudessa on edelleen merkittävää energiansäästöpotentiaalia, jota voitaisiin hyödyntää tehokkaasti yksityisten investointien ja laitosten nykyaikaistamiseen tarkoitettujen tukijärjestelmien avulla;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan perusmetalliteollisuudella on meneillään kilpajuoksu aikaa vastaan, jotta kansainvälinen kilpailukyky ja kyky investoida Euroopassa saadaan takaisin ja jotta näin ollen voidaan vastata niihin sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin, joista sen on selvittävä samaan aikaan kun sen laitosten yhteiskunta- ja ympäristövastuun on oltava maailman huippuluokkaa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen ylikapasiteetin, epäoikeudenmukaisten tukien ja kolmansien maiden polkumyynnin vuoksi Euroopan perusmetallimarkkinoihin on kohdistunut entistä suurempia paineita; toteaa, että tuotantoon kohdistuvalla innovoinnilla on myönteinen vaikutus työllisyyden kasvuun kaikissa teollisuuden suhdannevaihtelujen vaiheissa; toteaa, että toisaalta jotkut yritykset ovat noudattaneet strategioita, joissa panostetaan lyhyen aikavälin taloudelliseen tuottavuuteen innovoinnin, T&K-investointien, työllisyyden ja taitojen uudistamisen sijaan; katsoo, että työntekijöiden osallistuminen innovoinnin ja strategian määrittelyyn on taloudellisen menestyksen paras takaaja; katsoo, että myös oikeudenmukaisuus terästuotteiden kaupassa voi toteutua ainoastaan, jos siinä toimitaan perustavia työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönormeja noudattaen;

K.  katsoo, että (talteenotto- ja kierrätysprosessista peräisin olevien) toissijaisten metallien hyödyntäminen on välttämätöntä teollistuneessa ja resurssitehokkaassa taloudessa ja sitä on kehitettävä osana kilpailukykyistä ja kestävää kiertotaloutta, mutta se ei mitenkään riitä täysin tyydyttämään laadullisesti eikä määrällisesti eurooppalaisten talouksien perusmetallitarpeita; ottaa huomioon, että romumetallin kauppatase on positiivinen ja että tarvitaan lisäponnistuksia romumetallin kierrättämiseen kannustamiseksi Euroopassa; katsoo, että perusmetalliteollisuutta ja sen raaka-aineita ja toimittajia olisi tarkasteltava kattavalla ja yhdennetyllä tavalla;

L.  katsoo, että tämä pätee erityisesti energia-alan siirtymävaiheeseen, koska perusmetallit, kuten harvinaiset maametallit, ovat keskeisessä asemassa sen toteutumisessa tarvittavien uusien teknologioiden kannalta; ottaa huomioon, että Eurooppa on edelleen erittäin riippuvainen sellaisten metallien tuonnista, joita tarvitaan sellaisten uusiutuvaa energiaa tuottavien laitteistojen valmistamiseen, jotka tarjoavat alalle tosiasiallisia mahdollisuuksia selvitä mahdollisista toimitusvaikeuksista; toteaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat merkittävä investointien vauhdittaja teollisuustuotteiden, myös kuparin, alumiinin ja teräksen alalla; katsoo, että kunnianhimoisella eurooppalaisella uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevalla politiikalla voitaisiin lisätä perusmetallien tulevaa kysyntää Euroopassa ja tarjota mahdollisuus tuottaa korkean lisäarvon tuotteita; pitää yritysten ympäristövastuuta puutteellisena; katsoo, että tietyt teollisuuslaitokset rikkovat räikeästi unionin lainsäädäntöä ja tietyt hylätyt laitokset aiheuttavat vaaraa ihmisten terveydelle ja ympäristölle; katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kehittämiseen ja innovointiin tehtävien investointien on perustuttava ympäristönormeihin ja kiertotalouden periaatteisiin; toteaa, että komission energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energia-alan hiilipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian runsaaseen käyttöön perustuva skenaario ovat halvempi vaihtoehto kuin nykyisten menettelytapojen jatkaminen ja että ajan myötä ydinvoiman ja fossiilisista polttoaineista tuotettavan energian hinnat nousevat edelleen, kun taas uusiutuvien energialähteiden hinnat laskevat;

M.  ottaa huomioon, että parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnossa suosituksista Euroopan komissiolle transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskeviin neuvotteluihin (2014/2228(INI)) korostettiin energiaa koskevan luvun merkitystä ja painotettiin samalla EU:n energiaintensiivisten teollisuudenalojen heikkoa asemaa ja tarvetta turvata niiden kilpailukyky;

N.  katsoo, että EU pystyy selviytymään yhä kiristyvässä maailmanlaajuisessa kilpailussa vain kunnianhimoisen innovaatiopolitiikan avulla, joka mahdollistaa laadukkaiden, energiatehokkaiden ja innovatiivisten tuotteiden (esimerkiksi erikoislujat ja samalla joustavat teräkset) ja uusien tuotantoprosessien kehittämisen; ottaa huomioon, että yritysten T&K-menoista 65 prosenttia tulee valmistusteollisuudesta; katsoo, että on siksi olennaisen tärkeää vahvistaa teollisuuspohjaa asiantuntemuksen ja osaamisen säilyttämiseksi EU:ssa;

O.  katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn heikentyminen johtuu osittain sääntelyn ja hallinnon aiheuttamasta rasitteesta;

P.  toteaa, että energiaunionipaketilla on määrä saada aikaan turvalliset, kestävät, kilpailukykyiset ja kohtuuhintaiset energiamarkkinat Euroopan talouden maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseksi sekä energiahintojen laskemiseksi ja yhdenmukaistamiseksi Euroopassa ja jäsenvaltioiden kesken;

Q.  katsoo, että markkinatalousaseman antaminen valtiojohtoiselle taloudelle tai muulle kuin markkinatalousmaalle kiinnittämättä huomiota niiden todelliseen toimintatapaan vaarantaisi kaupan suojakeinot ja vaikuttaisi vakavalla tavalla eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukykyyn ja työllisyyteen pahentamalla maailman suurimman teräksentuottajan harjoittaman hintasodan sekä perusmetalliteollisuuden surullisen kuuluisan ylikapasiteetin vaikutusta;

R.  katsoo, että tämän alan tutkimuksella, kehittämisellä ja innovoinnilla on ratkaiseva merkitys eurooppalaiselle teollisuudelle; katsoo, että tuotantolaitosten sulkemisesta seuraa usein peruuttamaton teknologian ja osaaminen menettäminen sekä teollisuuden työvoiman ammattitaidon heikkeneminen;

Perusmetallien merkitys Euroopan teollisuudelle

1.  korostaa perusmetalliteollisuuden merkitystä toimitusketjun loppupään teollisuudelle, kuten auto- ja ilmailuteollisuudelle, energiantuotannolle sekä rakennus- ja pakkausteollisuudelle;

2.  katsoo, että Eurooppa on jo erittäin riippuvainen raaka-aineista, joten se ei voi tulla riippuvaiseksi myös perusmetalleista, koska asialla olisi erittäin kielteinen vaikutus edellä mainittuun toimitusketjun loppupään teollisuuteen;

3.  toteaa, että EU:n terästeollisuus kärsii teräslevyjen tuotantokapasiteetin vajeesta, koska laitoksia on suljettu suuri määrä viime vuosina ja kysyntä on kääntynyt kasvuun;

4.  korostaa, että muiden kuin rautametallien, kuten alumiinin ja kuparin, kysyntä kasvaa kriisistä huolimatta jatkuvasti;

Ilmastonmuutoksen ja korkeiden energiahintojen torjunnan merkitys

5.  korostaa, että Euroopan nykyisen päästökauppajärjestelmän uudelleensuunnittelu on yksi kiireellisimmistä asioista perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi; panee merkille, että komissio on tehnyt ehdotuksia, joiden tarkoituksena on uudistaa päästökauppajärjestelmää neljänteen budjettikauteen 2021–2030 mennessä; kehottaa tässä yhteydessä lainsäätäjiä varmistamaan, että uudistuksessa käsitellään hiilivuoto-ongelmaa ja edistetään tehokkuutta, teollista innovointia ja optimaalisia tuottoja, jotka tämän uudistuksen olisi taattava, ja siinä olisi harkittava samanaikaisesti muiden välineiden ja innovatiivisten strategioiden käyttöönottoa päästökauppajärjestelmän rinnalle, jotta päästöjä voitaisiin tosiasiallisesti vähentää; pyytää komissiota palkitsemaan päästökauppajärjestelmän uudistuksessa ne energiaintensiivisen teollisuuden parhaat toimijat, jotka tuottavat tavaroita aiheuttaen vähiten päästöjä;

6.  panee merkille markkinavakausvarannon käyttöönoton vuonna 2019 ja ottaa huomioon komission ehdotukset vuoden 2020 jälkeiseksi päästökauppajärjestelmän rakenneuudistukseksi, jota parlamentti tarkastelee yksityiskohtaisesti ja erikseen;

7.  vaatii, että energiavaltaisilla teollisuudenaloilla jatketaan ponnisteluja hiilidioksidipäästöjen parhaan mahdollisen uudelleenkäytön ja rajoittamisen varmistamiseksi, jotta voidaan turvata teollisuuden kilpailukyky tulevaisuudessa ja täyttää EU:n vahvistetut sitovat vähennystavoitteet; korostaa tässä yhteydessä, että teollisuuden kilpailukyky, resurssitehokkuus ja päästörajoitukset voivat olla toisiaan täydentäviä tavoitteita, koska jos eurooppalaisesta tuotannosta tulee vähähiilistä, sen eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten markkinaosuuksien säilyttäminen on tehokas keino vähentää teollisuuden aiheuttamia kasvihuonepäästöjä maailmassa; lisää, että sama pätee tuontituotantoon, joka täyttää samat energiatehokkuutta ja päästöjä koskevat normit kuin EU:ssa tuotetut tuotteet; korostaa, että arvoketjuun kuuluvissa kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten on myös toimittava EU:n ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukaisesti ja otettava huomioon erityisesti energiatehokkuuden alalla saavutettava edistys;

Hiilipäästöön liittyvät sopeuttamistoimet rajoilla – väliaikainen ja joustava kansainvälisen tason toimenpide WTO:n pohjalta

8.  korostaa voimakkaasti, että Rion yleissopimuksen vuonna 1992 valmistelleen kansainvälisen neuvottelukomitean perustamisesta asti Euroopan unioni on pyrkinyt neuvottelemaan kolmansien maiden kanssa kansainvälisen sopimuksen, jonka tavoitteena on suojautuminen ilmastonmuutokselta, siinä kuitenkaan onnistumatta huolimatta siitä, että asian ratkaisemisen kiireellisyydestä vallitsee miltei yksimielinen tieteellinen yhteisymmärrys; vaatii EU:ta säilyttämään johtoasemansa ja painottaa, että sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaaminen Pariisissa on erittäin tärkeää ja että kaikkien osapuolten on sitouduttava täysimääräisesti vaarallisen ilmastonmuutoksen torjuntaan; korostaa, että neuvottelujen on johdettava oikeudellisesti sitovaan sopimukseen, joka kattaa kaikkien osapuolten kaikki talouden alat ja jossa noudatetaan hyväksyttyä tavoitetta ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen; painottaa, että kattava kansainvälinen sopimus tasapuolistaa teollisuuden toimintaedellytyksiä ja vähentää EU:n hiilivuodon vaaraa;

9.  painottaa, että kansainväliset ilmastotoimet ovat paras keino hiilivuodon torjumiseen; korostaa, että kansainvälinen ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeva kunnianhimoinen sopimus, jonka ansiosta luotaisiin yhdenvertaiset toimintaedellytykset kaikille valtioille, jotka haluavat tehdä yhteistyötä monenvälisellä tasolla ja työstää johdonmukaisen maailmanlaajuisen ympäristöjärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, olisi positiivisin tapa puuttua maailmanlaajuisiin päästöihin; korostaa, että tällaisen sopimuksen ansiosta kaikki perusmetallien tuottajat voisivat kilpailla keskenään tasavertaisesti, mikä tekisi rajoilla toteutettavia sopeuttamistoimia koskevista pohdinnoista tarpeettomia edellyttäen, että sopimuksen täytäntöönpanoa seurataan tehokkaasti ja että siihen sovelletaan korjaustoimia tarvittaessa; painottaa, että tällaiseen kansainväliseen sopimukseen on sisällyttävä suurimpia päästöjä aiheuttavien valtioiden uskottavat sitoumukset; muistuttaa tässä yhteydessä myös, että on tarpeen noudattaa sosiaali- ja ympäristönormeja tasavertaisten kilpailuedellytysten luomiseksi;

10.  toteaa, että ottamalla huomioon sekä tuonnin että viennin, hiilipäästöön liittyvien sopeuttamistoimien mekanismi rajoilla sisällyttää eurooppalaiseen sääntelyyn päästövähennysmallin, joka sisältää myös alueelliseen kulutukseen keskittyvää suuntausta koskevan lähestymistavan ja että tällaisen alhaalta ylöspäin -lähestymistavan etuna on se, että sitä voidaan pitää yleispätevänä ratkaisuna, jonka ansiosta kukin valtio voi päättää itsenäisesti oman ilmastopolitiikkansa tavoitteista ja tehdä tarkan vaikutustenarvioinnin sen seurauksista; kehottaa komissiota varmistamaan tulevissa kauppasopimuksissa, että eurooppalaisten perusmetalleihin pohjautuvien tuotteiden vientimahdollisuuksia ja markkinoille pääsyä parannetaan tuntuvasti; muistuttaa, että komission olisi sisällytettävä alueellisiin, kahdenvälisiin ja monenvälisiin vapaakauppasopimuksiin raaka-aineisiin liittyvien vääristävien käytäntöjen (kaksoishinnoittelun, vientirajoitusten) kielto;

11.  korostaa, että kaikkien kauppaan vaikuttavien toimenpiteiden on oltava kansainvälisten kauppasopimusten mukaisia; tähdentää, että ihmisten, eläinten ja kasvien elämän ja terveyden sekä ehtyvien luonnonvarojen säilyttämiseen tähtäävän ilmastopolitiikan tavoitteet ovat GATT-sopimuksen XX artiklan poikkeusten mukaisia, jos niitä sovelletaan syrjimättä ja ilman, että kyseessä on peitelty rajoittaminen; tähdentää, että ilmastonmuutoksen olisi maailmanlaajuisen luonteensa vuoksi saatava oikeudellista huomiota; toteaa, että vähähiilisen ilmakehän (puhdas ilma) katsotaan jo nyt olevan ehtyvä luonnonvara, ja näin ollen se pitäisi katsoa julkiseksi omaisuudeksi; korostaa, että vastatoimenpiteitä ei voida ottaa käyttöön rajoilla toteutettavissa hiilipäästöön liittyvissä sopeuttamistoimissa rikkomatta kansainvälisen kaupan sääntöjä ja ilman riskiä sovellettavista seuraamuksista; muistuttaa, että kyse ei ole missään tapauksessa EU:n teollisuudenalojen suojelemisesta vaan niiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ulkomaisiin kilpailijoihin nähden;

12.  toteaa, että olisi toivottavaa harkita huutokaupasta saatujen varojen osittaista uudelleen jakamista ympäristönsuojeluhankkeille ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimille, kuten vihreälle ilmastorahastolle Cancúnin sopimusten mukaisesti ja muille kansainvälisille ilmastorahoitusvälineille;

13.  toteaa, että tuotteiden hiilisisällön ja elinkaaren aikaisten päästöjen hyväksytyt laskentamenetelmät lisäävät avoimuutta ja voivat helpottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämistä, myös metalliteollisuudessa;

Epäsuorien päästöjen korvaaminen

14.  pitää valitettavana, että valtiontukeen perustuvasta välillisten kustannusten korvausjärjestelmästä on syntynyt uusi, vilpillistä kilpailua EU:n sisämarkkinoilla aiheuttava tekijä paljon sähköä kuluttavien tuottajien kesken, sillä jotkut niistä saavat rahoitustukea oman maansa viranomaisilta; vaatii, että korvaus yhdenmukaistetaan ja sitä myönnetään perustellusti unionin tasolla yhdenvertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kansainvälisten kilpailijoiden ja eurooppalaisten tuottajien välillä sekä tehokkaan hiilivuotosuojan varmistamiseksi; toteaa, että tämä koskee erityisesti kuutta ei-rautametallia, joiden kauppahinnat määrittyvät maailmanlaajuisen kysynnän ja tarjonnan perusteella ja ne vahvistetaan pääasiassa Lontoon pörssissä; katsoo tämän vuoksi, että perusmetallien tuottajat ovat ”hinnanottajia”, jotka eivät pysty siirtämään kustannusten nousua asiakkailleen; katsoo siksi, että on ehdottomasti säilytettävä välillisten päästöjen korvaaminen; viittaa markkinavakausvarannon perustamisesta ja sen toiminnasta tehtyyn sopimukseen, jossa todetaan, että tarkistuksen yhteydessä ja tasapuolisten toimintaedellytyksien tavoitteeseen pyrittäessä olisi myös tarkasteltava yhteensovitettuja järjestelyjä, joilla korvataan välilliset kustannukset unionissa(11); muistuttaa tässä yhteydessä perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1/2003(12) sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklasta, joilla säännellään valtion tukia; kehottaa komissiota tarkistamaan erilaisten energian tukijärjestelmien vaikutusta energian vähittäismarkkinahintoihin, jotka vaikuttavat välillisesti energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyyn yksittäisissä jäsenvaltioissa;

15.  katsoo, että hiilivaikutuksen erittely jokaisen tuottajan energiayhdistelmän perusteella laskettavassa sähkön hinnassa on kilpailukykyyn vaikuttava tekijä, jossa on kyse muun muassa kunkin itsenäisen valtion omasta valinnasta; on tyytyväinen komission ehdotukseen Euroopan energiaunionista; katsoo, että hyvin toimivat energian sisämarkkinat, jotka tuottavat varmaa ja kestävää energiaa ja joilla varmistetaan asianmukaiset jäsenvaltioiden väliset yhteenliitännät, auttavat laskemaan eurooppalaisten kuluttajien ja teollisuuden energiakustannuksia; katsoo, että päästökauppajärjestelmä on yhdenmukaistettu EU:n toimenpide teollisuuden päästöjen vähentämiseksi, joten sen vaikutuksia on tarkasteltava yhdenmukaistetussa järjestelmässä;

Tuki vähähiilisten perusmetallien tuotantoon kohdistuvia investointeja varten

16.  vaatii, että ilmaisia päästöoikeuksia myönnetään hiilivuotoalojen tehokkaimmille laitoksille uusia laitteita, tutkimusta ja kehittämistä (hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö mukaan luettuna) sekä henkilöstön koulutusta koskevien investointiohjelmien mukaisesti mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa vuodesta 2018 alkaen ja neljännessä vaiheessa, eli kaudella 2021–2030, jotta noudatetaan ilmaston- ja ympäristönsuojelun tiukkoja vaatimuksia sekä työntekijöiden oikeuksia; pitää välttämättöminä investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta Eurooppa pysyy huipputasolla perusmetallien tuotannon alalla; muistuttaa, että investoivat yritykset kestävät parhaiten kriisejä; vaatii, että päästökauppajärjestelmän huutokaupasta saatavat tulot käytetään ilmastotoimien, myös uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuushankkeita koskevien teollisuuden investointien rahoittamiseen EU:ssa ja kehitysmaissa; kannattaa vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin liittyvää suunnitelmaa perustaa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, uusiutuvaa energiaa ja teollisuudenalojen vähähiilisiä innovaatioita koskeva järjestelmä (NER400), kuten 23. lokakuuta 2014 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä esitetään; ehdottaa, että hiilidioksidin talteenottoa, käyttöä ja varastointia koskevia pilotti- ja esittelyhankkeita olisi otettava osaksi komission edistämiä vähähiilisen teknologian rahoitusohjelmia NER300 -ohjelman ja tulevan NER400 -ohjelman tavoin ja että taloudellinen riskinotto jaetaan rahoittajan ja toimijan välillä; painottaa julkisten investointien ja yhteisön osalta Horisontti 2020 -ohjelman varojen merkitystä perusmetalliteollisuuden energia- ja ympäristötehokkuuden parantamisessa, myös Eurooppa 2020 -strategian mukaisten pienempien hiilidioksidipäästöjen saavuttamisessa; pitää työntekijöiden kouluttamista teollisuuden vähähiilisestä teknologiasta ja käytännöistä strategisena investointina, ja katsoo, että tämä on sisällytettävä täysimääräisesti komission edistämiin vähähiilisyyteen siirtymistä koskeviin rahoitusohjelmiin;

Rahoituskirjanpito ja avoimuus

17.  ehdottaa, että hiilidioksidien päästöoikeudet julkistettaisiin yritysten tilinpäätösten julkaisemisen yhteydessä, ja että Euroopan unioni edistäisi erityistä kansainvälistä tilinpäätösstandardia koskevien keskustelujen uudelleen aloittamista;

18.  painottaa avoimuuden merkitystä tavassa, jolla jäsenvaltiot käyttävät päästöoikeuksista saatuja tuloja; viittaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden velvoitteeseen ilmoittaa komissiolle päästökauppajärjestelmästä saatujen tulojen käytöstä; painottaa, että suurempi avoimuus auttaisi kansalaisia ymmärtämään, miten kansalliset viranomaiset käyttävät päästökauppajärjestelmästä saatuja tuloja;

19.  painottaa, että laitosten ja yritysten on noudatettava kaikkia yhteiskuntavastuuta ja raportointia koskevia oikeudellisia vaatimuksia, jotta varmistetaan ympäristölainsäädännön yhtäläinen ja tehokas täytäntöönpano sekä se, että kaikki olennaiset tiedot ovat toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien, myös työntekijöiden edustajien sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen edustajien saatavilla; painottaa oikeutta ympäristötiedon julkiseen saatavuuteen sellaisena kuin siitä määrätään Århusin yleissopimuksessa sekä sen täytäntöönpanoa koskevassa EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä, myös direktiivissä 2003/87/EY; ehdottaa, että kaikki päästökauppajärjestelmään kuuluvat luokitellut laitokset ilmoittaisivat joka vuosi kattavat ilmastonmuutoksen torjuntaan ja EU:n ympäristödirektiivien sekä työturvallisuutta ja työterveyttä koskevien direktiivien noudattamiseen liittyvät tiedot ja että nämä tiedot olisivat työntekijöiden edustajien sekä laitosta ympäröivien lähialueiden väestöön kuuluvien kansalaisyhteiskunnan edustajien saatavilla;

Sähköntoimitussopimuksia koskeva kysymys

20.  painottaa, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että pitkäaikaisten sopimusten tekeminen on edelleen mahdollista tietyin ehdoin, joita komission on täsmennettävä ja joiden on oltava yhteensopivia sijoitetun pääoman tuottoa koskevien vaatimusten kanssa, ja kestoajan on oltava vähintään 15 vuotta voimakkaasti pääomavaltaisilla teollisuudenaloilla; muistuttaa, että teollisten toimijoiden on turvattava investointinsa ennakoitavilla hinnoilla ja selkeän oikeudellisen kehyksen avulla; korostaa, että vuotuisten sähkön huutokauppojen sijaan olisi suosittava vakaita pitkän aikavälin sähköntoimitussopimuksia; on huolissaan markkinoilla sovellettavista säännöksistä, jotka mahdollistavat joissakin jäsenvaltioissa rakenteelliset erot sähkön hinnoissa ja tuotantokustannuksissa; kehottaa komissiota torjumaan yksityisten oligopolien ansiottomia voittoja energiamarkkinoilla;

21.  on huolissaan markkinoilla sovellettavista säännöksistä, jotka mahdollistavat rakenteelliset erot sähkön hinnoissa ja tuotantokustannuksissa;

Osaamisen siirto

22.  pyytää, että osaamisen siirto työntekijäsukupolvelta toiselle järjestetään kaikissa laitoksissa, joiden ikärakenne on epäedullinen, ja kaikissa korkeaa ammattitaitoa vaativissa tuotannon työpaikoissa; kannattaa nuorten työntekijöiden ammattitaidon kartuttamista yrityksessä rakenteellisella oppisopimuskoulutuspolitiikalla, jolla varmistetaan työntekijöiden kollektiivisen ammattitaidon kehittäminen; painottaa perusmetallialan työntekijöiden ammattitaidon ja pätevyyden merkitystä; kehottaa toteuttamaan aktiivista työllisyys- ja teollisuuspolitiikkaa sen varmistamiseksi, että tätä osaamista kehitetään ja se tunnustetaan eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden merkittäväksi voimavaraksi; pyytää ottamaan huomioon teollisen osaamisen ja työvoiman ammattitaidon säilyttämisen arvioitaessa yksittäisten laitosten tuotannon elinkelpoisuutta;

Raaka-aineiden toimitukset

23.  kehottaa EU:ta ryhtymään metallin tuotantoon tarvittavia raaka-aineita koskeviin diplomaattisiin toimiin, jotka perustuvat lisäarvoa tarjoavaan strategiseen kumppanuuteen unionin ja raaka-aineiden tuottajavaltioiden kesken, jotta kannustetaan pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomista koko arvoketjussa; pyytää komissiota luomaan perusteellisen teräsmarkkinoiden analysointivälineen, joka tarjoaa täsmällistä tietoa teräksen kysynnän ja tarjonnan välisestä tasapainosta Euroopassa ja muualla maailmassa ja jossa erotellaan toisistaan näiden markkinoiden kehitykseen vaikuttavat rakenteelliset ja suhdannevaihteluun liittyvät osatekijät; katsoo, että ensi- ja toissijaisten perusmetallien markkinoiden seurannalla voitaisiin saada hyödyllistä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää korjaavia ja ennakoivia toimia, jotka ovat välttämättömiä näiden terästeollisuuksien syklisen luonteen vuoksi; on tyytyväinen eurooppalaisen harvinaisten maametallien asiantuntemusverkoston (ERECON) raporttiin(13); kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan kyseisessä verkostossa monipuolisen ja kestävän harvinaisten maametallien toimitusketjun kehittämiseksi Euroopassa ja erityisesti panemaan täytäntöön poliittiset suositukset ja tukemaan korvaavia ratkaisuja ja entistä laajempaa kierrätystä;

Unionin markkinoiden suojaaminen perusmetallien alalla: mieluummin ennaltaehkäiseviä toimia kuin elpymisen viivästyminen

24.  kehottaa neuvostoa saattamaan päätökseen kahden kaupan suojatoimia koskevan asetuksen tarkistuksen näiden välineiden virtaviivaistamiseksi, vahvistamiseksi ja nopeuttamiseksi ja varmistamaan, että niitä ei heikennetä; ehdottaa enintään kuukauden mittaista kartoitusvaihetta, jonka aikana voitaisiin käsitellä alustavasti polkumyyntiä ja kilpailunvastaisia tukia koskevia valituksia, ja alustavien havaintojen perusteella voitaisiin määrittää ennaltaehkäisevät korjaustoimet, joiden toteuttamista seuraisi perinpohjainen arviointi; pitää valitettavana, että lainsäädäntöehdotus kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta on pysähdyksissä neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi; kehottaa neuvostoa käynnistämään pikaisesti kaupan suojatoimien modernisoinnin, jotta varmistetaan, että vihdoin reagoidaan asianmukaisesti epäterveisiin käytäntöihin ja Euroopan markkinoita voidaan suojella polkumyynniltä ja jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja energia-alan siirtymävaiheen tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen;

25.  pitää tavoitteena, että unionissa käytettyjen harvinaisten ja kriittisten maametallien kierrätyksessä edistytään nopeasti;

26.  korostaa, että ruostumattoman teräksen, alumiinin ja kaikkien perusmetallien alalla kilpailu on maailmanlaajuista; katsoo, että komission on kiireellisesti otettava tutkimuksissaan ja vertailuissaan maantieteellisiksi viitemarkkinoiksi maailmanmarkkinat eikä rajoitettava tutkimuksiaan pelkästään sisämarkkinoihin määritellessään merkityksellisiä markkinoita; pyytää, että tuotantokapasiteetista tehdään vaikutustenarviointi, jossa olisi tarkasteltava muun muassa tehdaslaitoksia ja työpaikkoja, ennen kuin komission kilpailun pääosasto tekee asiasta päätöksiä, ja että tutkimuksen päätelmät sisällytetään sidosryhmille annettavaan lopulliseen julkaisuun; kehottaa tarkistamaan kilpailupolitiikkaa ja valtiontukisääntöjä sellaisten julkisten toimien helpottamiseksi, joilla pyritään säilyttämään sosiaalinen ja alueellinen koheesio, parantamaan ympäristönormeja tai puuttumaan kansanterveyttä koskeviin huolenaiheisiin;

27.  kannattaa sellaisten paikallisten teollisuuden riskinhallintaa käsittelevien tiedotus- ja yhteistoimintakomiteoiden perustamista, joihin osallistuvat kaikki ne sidosryhmät, joilla on valvonta- ja hälytysvaltuudet; korostaa henkilöstön edustajien tunnettua asiantuntemusta yrityksen strategisissa valinnoissa ja päätöksenteossa;

Perusmetallien asema kiertotaloudessa

28.  painottaa tässä yhteydessä toissijaisten metallien myönteistä vaikutusta, koska ne auttavat vähentämään merkittävästi energian ja raaka-aineiden kulutusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota helpottamaan toissijaisten metallien markkinoiden kehittämistä ja toimintaa; kannustaa ottamaan kiertotalouden käyttöön jokaisessa perusmetallien tuotantopaikassa, jotta yhdistetään sivutuotteiden ja kierrätettyjen metallien hyödyntäminen, mikä lisää niiden kilpailukykyä; vaatii, että jokaisessa perusmetallien tuotantopaikassa otetaan pakollisena käyttöön kiertotalous, jotta yhdistetään sivutuotteiden ja kierrätettyjen metallien hyödyntäminen, niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi; pitää tavoitteena unionissa käytettyjen harvinaisten ja kriittisten maametallien kierrätyksen pikaista edistymistä; pyytää kehittämään vahvoja yhteyksiä perusmetallien kierrätysalan ja muiden teollisuudenalojen välille teollisuuspohjan koon ja kestävyyden vahvistamiseksi erityisesti alueilla, jotka ovat kärsineet teollisuuden alasajosta; painottaa tässä yhteydessä tuotteiden ja materiaalien korvaamisen ja romumetallin käytön suurta potentiaalia muun muassa teräksen ja alumiinin tuotannossa; painottaa, että useimmat perusmetallit voidaan kierrättää monta kertaa murto-osalla siitä energiasta, joka kuluu primäärituotannossa; on huolestunut alumiinin ja kuparin muun muassa Kiinaan ja Intiaan tapahtuvan laillisen ja laittoman viennin aiheuttamasta suuresta energiahäviöstä Euroopassa, kun nämä maat ovat itse ottaneet käyttöön alumiinin vientikieltoja; katsoo, että eurooppalaisen perusmetalliteollisuuden kehittämiseen ja innovointiin tehtävien investointien on perustuttava tiukkoihin ympäristönormeihin ja kiertotalouden periaatteisiin; kehottaa komissiota kehittämään taloudellisia kannustimia metallien, myös nykyisin epätaloudellisten kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, kierrättämiseen, tutkimaan miten kierrätysmateriaalien markkinoita voidaan tukea muun muassa kierrätysmateriaalien vihreillä sertifikaateilla, ekologista muotoilua koskevilla vaatimuksilla ja verokannustimilla sekä varmistamaan, että myös koheesiopolitiikan ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) määrärahoilla myötävaikutetaan resurssitehokkuuden ja kierrätyksen edistämiseen; katsoo, että jätelainsäädäntöä olisi parannettava siten, että sillä tuettaisiin EU:n metalliromumarkkinoiden toimintaa, esimerkiksi tarkistamalla romuajoneuvodirektiiviä ja muuta jätelainsäädäntöä; ehdottaa, että ryhdytään toimiin keräystavoitteiden asettamiseksi, tuottajan vastuun vahvistamiseksi sekä romua koskevan lainsäädännön soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan esimerkiksi kuorma-autoja, linja-autoja ja moottoripyöriä; painottaa ammattitaitoisen ja pätevän työvoiman tarvetta, jotta siirtymä entistä kestävämpiin tuotantomenetelmiin ja tuotteisiin olisi sujuva, ja kehottaa laatimaan unionin koulutusstrategian yritysten, tutkimuslaitosten ja työmarkkinaosapuolten tukemiseksi, jotta nämä voivat yhdessä tarkastella, mitkä taidot ovat ympäristön kestävyyden kannalta tarpeellisia;

o
o   o

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51. (2) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93. (3) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. (4) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. (5) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (6) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (7) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0032. (9) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0104. (11) Katso päätöksen (EU) 2015/1814 johdanto-osan 9 kappale (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1). (12) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. (13) http://ec.europa.eu/growth/sectors/raw-materials/specific-interest/erecon/index_en.htm

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 Unkarin tilanteesta (2015/2935(RSP))

P8_TA(2015)0461 RC-B8-1351/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen johdanto-osan toisen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen kappaleen,

–  ottaa huomioon erityisesti SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan samoin kuin SEU-sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) perusoikeuksien kunnioittamista, edistämistä ja suojaamista Euroopan unionissa koskevat artiklat,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Unkarin tilanteesta(1), 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman perusoikeustilanteesta: standardit ja käytännöt Unkarissa(2), 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä(3) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä(4),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2015 järjestetyn neuvoston ensimmäisen vuosittaisen oikeusvaltiovuoropuhelun,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 27. marraskuuta 2015 antaman lausunnon vierailustaan Unkariin,

–  ottaa huomioon laajasta muuttoliikkeestä vuonna 2015 annetun Unkarin parlamentin lain nro CXL,

–  ottaa huomioon Unkarin rajojen tehokkaasta suojelusta ja laajasta muuttoliikkeestä vuonna 2015 annetun Unkarin parlamentin lain nro CXLII,

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2015 annetun Unkarin parlamentin päätöslauselman nro 36/2015 viestistä Euroopan unionin johtajille,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta esitetyn suullisen kysymyksen komissiolle Unkarin ihmisoikeustilanteesta: Euroopan parlamentin 10. kesäkuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman seuranta (O‑000140/2015 – B8-1110/2015),

–  ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2015 päivätyn vastauksen parlamentin 10. kesäkuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan,

–  ottaa huomioon Unkarin tilannetta käsitelleessä parlamentin täysistuntokeskustelussa 2. joulukuuta 2015 esitetyn komission julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä arvot ovat yleismaailmallisia ja jäsenvaltioille yhteisiä (SEU-sopimuksen 2 artikla); toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen räikeän loukkaamisen selkeä riski jossakin jäsenvaltiossa johtaisi sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirja on osa EU:n primaarioikeutta ja siinä kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan;

C.  ottaa huomioon, että tapa, jolla oikeusvaltion periaatetta toteutetaan kansallisesti, on keskeisessä asemassa varmistettaessa luottamusta jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmiin; toteaa, että EU:n perusteltu joustamattomuus demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevien arvojen suhteen on ratkaisevan tärkeä tekijä varmistettaessa, että unionilla on uskottavuutta sekä sisäisesti että kansainvälisesti;

D.  toteaa, että oikeus turvapaikkaan taataan pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja siihen liitetyn 31. tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan määräysten sekä SEU-sopimuksen ja SEUT-sopimuksen mukaisesti;

E.  katsoo, että moitteettoman julkisten varojen käytön ja EU:n taloudellisten etujen suojaamisen olisi oltava keskeisiä tekijöitä EU:n toimissa, joiden tarkoituksena on lisätä kansalaisten luottamusta niin, että varmistetaan heidän rahojensa käyttäminen asianmukaisesti, tehokkaasti ja vaikuttavasti;

F.  toteaa, että Unkarin viimeaikaiset tapahtumat ja siellä viime vuosien aikana toteutetut aloitteet ja toimet ovat heikentäneet vakavasti ja systeemisesti oikeusvaltiota ja perusoikeuksia, kuten ilmaisunvapautta ja akateemista vapautta, maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, kansalaisjärjestöjen esteetöntä ja rajoituksetonta toimintaa, oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, romanien, juutalaisten, hlbti-henkilöiden ja muiden vähemmistöihin kuuluvien oikeuksia, sosiaalisia oikeuksia, perustuslaillisen järjestelmän toimintaa, oikeuslaitoksen ja muiden instituutioiden riippumattomuutta ja johtaneet moniin huolestuttaviin korruptio- ja eturistiriitasyytöksiin;

G.  toteaa, että heinäkuussa ja syyskuussa 2015 Unkarin parlamentti hyväksyi useita lakimuutoksia, jotka liittyivät ennen kaikkea turvapaikkaa, rikoslakia, rikosoikeudellista menettelyä, rajavalvontaa, poliisitointa ja maanpuolustusta koskevaan lainsäädäntöön; toteaa, että komission alustavassa arvioinnissa tuotiin esille lukuisia vakavia huolenaiheita ja kysymyksiä kyseisten lakimuutosten yhteensopivuudesta turvapaikka-asioita ja rajavalvontaa koskevaan unionin säännöstöön sekä unionin perusoikeuskirjaan; toteaa, että komissio lähetti 6. lokakuuta 2015 hallinnollisen kirjeen Unkarin hallitukselle; toteaa, että Unkarin hallitus vastasi kyseiseen kirjeeseen; toteaa, että komissio käynnisti 10. joulukuuta 2015 rikkomusmenettelyn Unkaria vastaan;

H.  ottaa huomioon, että komissio ei ole vastannut parlamentin esittämään pyyntöön aloittaa perusteellinen valvontaprosessi, joka koskee demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilannetta Unkarissa; ottaa huomioon, että parlamentin täysistuntokeskustelussa 2. joulukuuta 2015 komissio ilmoitti julkilausumassaan olevansa valmis käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja, myös rikkomusmenettelyä, varmistaakseen, että Unkari – samoin kuin mikä tahansa muukin jäsenvaltio – noudattaa EU:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan ja kunnioittaa SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja unionin arvoja; ottaa huomioon, että komission käsityksen mukaan edellytykset oikeusvaltiotoimintakehyksen aktivoimiseksi Unkarin osalta eivät täyty tässä vaiheessa;

1.  toistaa Unkarin tilanteesta 10. kesäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan;

2.  ilmaisee vakavan huolestumisensa viime kuukausina toteutetuista pikaisista lainsäädäntötoimista, joilla on tehty kansainvälisen suojelun saamisesta äärimmäisen hankalaa ja joilla on perusteettomasti kriminalisoitu pakolaisia, maahantulijoita ja turvapaikanhakijoita; korostaa olevansa erittäin huolestunut palauttamiskiellon periaatteen noudattamisesta, yhä useammin tapahtuvasta turvautumisesta turvapaikanhakijoiden säilöönottoon sekä varsinkin hallituksen tiedotuskampanjoissa ja kansallisissa kuulemistilaisuuksissa esiintyvistä muukalaisvihamielisistä palopuheista, joissa maahantulijat yhdistetään sosiaalisiin ongelmiin tai turvallisuusriskeihin, mikä aiheuttaa vaikeuksia kotouttamiselle; vaatii Unkarin hallitusta palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja kumoamaan hätätoimenpiteet;

3.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden on lainsäädäntö- ja hallintokäytännöissään noudatettava täysin EU:n lainsäädäntöä ja hallinnollisia käytäntöjä ja että kaiken lainsäädännön on heijastettava eurooppalaisia perusarvoja – demokratian periaatteet, oikeusvaltio ja perusoikeudet – ja oltava niiden mukaista;

4.  korostaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut neuvostoa reagoimaan Unkarin huolestuttaviin tapahtumiin; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja Eurooppa-neuvostoa käymään keskustelua ja hyväksymään päätelmiä Unkarin tilanteesta mahdollisimman nopeasti; katsoo, että neuvosto ja komissio eivät ole käsitelleet parlamentin jäsenten enemmistön toistuvasti esittämiä parlamentin huolenaiheita eivätkä vastanneet niihin asianmukaisesti, mikä heikentää SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa määriteltyä periaatetta toimielinten välisestä vilpittömästä yhteistyöstä;

5.  katsoo, että Unkari on testi, jolla EU voi osoittaa kykynsä ja halukkuutensa reagoida omia perusarvojaan koskeviin uhkiin ja rikkomuksiin jäsenvaltiossa; pitää valitettavana samankaltaisia tapahtumia eräissä muissa jäsenvaltioissa ja katsoo, että unionin toimettomuus on saattanut edistää tällaista kehitystä, jossa näkyy Unkarin tavoin huolestuttavia merkkejä oikeusvaltioperiaatteen heikentämisestä; toteaa, että tämä herättää vakavaa huolta unionin kyvystä varmistaa jatkossakin, että poliittisia Kööpenhaminan kriteerejä noudatetaan sen jälkeen, kun jäsenvaltio on liittynyt unioniin;

6.  muistuttaa, että komission rooliin perussopimusten vartijana kuuluu varmistaa, että kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia; korostaa, että komission ja parlamentin yksittäisissä jäsenvaltioissa toteuttaminen arviointien ja analyysien on oltava ehdottomasti tosiasioihin perustuvia ja objektiivisia; kehottaa Unkarin hallitusta ja komissiota työskentelemään tiiviisti yhdessä kaikkien niiden kysymysten parissa, jotka saattavat edellyttää lisää arviointia tai analysointia; panee tyydytyksellä merkille, että Unkaria vastaan käynnistettiin rikkomusmenettely turvapaikkasäännöstön vuoksi;

7.  pitää valitettavana, että komission nykylinja keskittyy lähinnä lainsäädännön marginaalisiin teknisiin näkökohtiin ja jättää huomiotta trendien, käyttäytymismallien ja toimenpiteiden yhteisvaikutuksen oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin; katsoo, että etenkään rikkomusmenettelyt eivät useimmiten ole johtaneet todellisiin muutoksiin ja tilanteen laaja-alaisempaan käsittelyyn;

8.  kehottaa jälleen komissiota käynnistämään oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista koskevan EU:n toimintakehyksen ensimmäisen vaiheen ja aloittamaan siten välittömästi perusteellisen valvontaprosessin, joka koskee demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilannetta Unkarissa sekä erinäisten toimenpiteiden yhteisvaikutusta, samoin kuin sitä, onko jäsenvaltiossa syntymässä oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuva systeeminen uhka, josta voisi kehittyä SEU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettu vakavan loukkauksen selvä vaara;

9.  kehottaa komissiota jatkamaan kaikkia tutkimuksia ja käyttämään täysimääräisesti kaikkia olemassa olevia lainsäädäntövälineitä, jotta varmistetaan, että EU:n varojen käyttö Unkarissa on avointa ja asianmukaista EU:n lainsäädännön mukaisesti; panee merkille komission 14. heinäkuuta 2015 tekemän päätöksen keskeyttää useiden hankintasopimusten soveltamisen kahdeksassa EU:n rahoitusohjelmassa, koska Unkarin julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä oli sovellettu äärimmäisen rajoittavia valintakriteerejä;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Unkarin presidentille, hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0227. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0315. (3) EUVL C 249 E, 30.8.2013, s. 27. (4) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154.