(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0447)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0356/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0234/2006),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY(4), vahvistetaan tarve vähentää ilman pilaantumista siten, että ihmisten terveydelle ja erityisesti herkille väestöryhmille ja ympäristölle yleisesti aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset, tarve parantaa ilmanlaadun seurantaa ja arviointia, myös epäpuhtauslaskeumien osalta, ja tarve huolehtia yleisölle tiedottamisesta.

(2)  Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä. Siksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä. Tätä varten komission olisi vahvistettava välittömästi kaikille aiheellisille päästölähteille tarkoituksenmukaiset päästöjä koskevat säännöt ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset Maailman terveysjärjestön ilmanlaatua koskevat normit, ohjeet ja ohjelmat.

(3)  Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/62/EY(5), ilmassa olevien rikkidioksidin, typpioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/30/EY(6), ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista 16 päivänä marraskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/69/EY(7), ilman otsonista 12 päivänä helmikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/3/EY(8) ja ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta 27 päivänä tammikuuta 1997 tehtyä neuvoston päätöstä 97/101/EY(9) on tarkistettava merkittävästi, jotta niihin voidaan sisällyttää terveyden ja tieteen alan viimeisin kehitys ja jäsenvaltioiden kokemukset. Selkeyden, yksinkertaistamisen ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi olisi asianmukaista, että mainitut viisi säädöstä korvataan yhdellä direktiivillä.

(4)  Sen jälkeen kun ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/107/EY(10) täytäntöönpanosta on saatu riittävästi kokemuksia, voidaan harkita mahdollisuutta mainitun direktiivin säännösten yhdistämiseen tämän direktiivin säännöksiin.

(5)  Ilmanlaadun arvioinnissa olisi käytettävä yhteistä lähestymistapaa ja yhteisiä arviointiperusteita. Ilmanlaatua arvioitaessa olisi otettava huomioon ilman epäpuhtauksille altistuvan väestön ja ekosysteemin koko. Sen vuoksi on asianmukaista jaotella kunkin jäsenvaltion alue alueisiin tai taajamiin asukastiheyden perusteella.

(6)  Pilaantumisen leviämisen mallintamista pitäisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Tämä voisi toimia perustana kyseisen alueen väestön kollektiivisen altistumisen laskemiselle.

(7)  Jotta ilman epäpuhtauksista yhteisössä kerätyt tiedot olisivat tarpeeksi edustavia ja riittävässä määrin vertailukelpoisia, on tärkeää käyttää ilmanlaadun arvioinnissa käytettävien mittausasemien määrän ja sijainnin määrittelyssä yhdenmukaisia mittaustekniikkoja ja yhteisiä perusteita. Ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää myös muita tekniikoita kuin mittauksia, joten on tarpeen määritellä perusteet näiden tekniikoiden käytölle ja niiltä edellytetylle tarkkuudelle.

(8)  Tausta-alueilla olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasmittauksia ja -laskelmia, jotta tämän epäpuhtauden vaikutuksista saataisiin lisää tietoa, taustakuormitusilmiö saataisiin määriteltyä ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja. Asianmukaisissa politiikoissa olisi erityisesti pyrittävä ottamaan realistisesti huomioon taustakuormituksen osuus kokonaissaastekuormituksesta ja laskettava se mukaan raja-arvoja määritettäessä. Mittaukset olisi suoritettava tehokkaasti. Kiinteissä mittauksissa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja olisi täydennettävä mahdollisuuksien mukaan mallintamisesta ja suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla. Mittausten olisi oltava yhdenmukaisia 11 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyllä neuvoston päätöksellä 81/462/ETY(11) hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen mukaisen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelman kanssa.

(9)  Jos ilmanlaatu on jo hyvä, se olisi säilytettävä jatkossakin sellaisena, että ilmanlaadun raja-arvot eivät ylity. Ilmanlaatua olisi parannettava osana asianomaisen alueen kestävää kehitystä. Jos ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät, jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia vahvistettujen raja-arvojen saavuttamiseksi, jolloin asia koskee erityisesti jäsenvaltioita, joissa raja-arvot ylittyvät merkittävästi, sillä siellä ilmanlaadun parantaminen voidaan yleensä toteuttaa kustannustehokkaimmin. Talvella tapahtuvasta teiden hiekoituksesta aiheutuvia ylityksiä ei pitäisi ottaa huomioon.

(10)  Ilman epäpuhtauksien kasvistolle aiheuttamat riskit ovat huomattavimmat kaupunkialueiden ulkopuolella, jossa tällaista kasvistoa on. Tällaisten riskien arvioinnissa ja kasviston suojeluun liittyvien ilmanlaatunormien noudattamisessa olisi sen vuoksi keskityttävä rakennetun ympäristön ulkopuolella oleviin alueisiin.

(11)  Pienhiukkaset (PM2,5) aiheuttavat merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. PM2,5-hiukkasille ei tähän mennessä ole voitu tunnistaa kynnysarvoa, jonka alittuessa ne eivät aiheuttaisi riskiä. Koska PM2,5-hiukkasista ei vielä ole riittävästi tietoa raja-arvon asettamiseksi, olisi sovellettava tavoitearvoa siihen asti, kunnes raja-arvo voi tulla voimaan. Sen vuoksi tätä epäpuhtautta ei pitäisi säädellä samalla tavoin kuin muita ilman epäpuhtauksia. Tämän lähestymistavan tavoitteeksi olisi asetettava kaupunkien taustapitoisuuksien yleinen alentaminen, jotta voidaan varmistaa, että suuri osa väestöstä hyötyy paremmasta ilmanlaadusta. Vähennysmahdollisuudet olisi käytettävä mahdollisimman hyvin erityisesti alueilla ja taajamissa, joissa pienhiukkaskuormitus on erittäin korkea. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa vähimmäistason terveydensuojelu kaikkialla, kaikille alueille ja taajamille olisi asetettava tavoitearvo.

(12)  Voimassa olevia pitkän aikavälin tavoitteita, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja kasviston sekä ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, ei saisi muuttaa. Olisi asetettava varoitus- ja tiedotuskynnys väestön ja sen herkkien osien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille otsonipitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä on väestölle annettava tietoja altistumisen aiheuttamista riskeistä ja toteutettava asianmukaisia lyhyen aikavälin toimia otsonitasojen alentamiseksi alueilla, joilla varoituskynnykset ylittyvät.

(13)  Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä ensisijaisten epäpuhtauksien päästöistä; näitä on käsitelty tiettyjen epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY(12). Kehitys kohti tässä direktiivissä vahvistettavia ilmanlaatutavoitteita ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita olisi määriteltävä direktiivissä 2001/81/EY säädettyjen tavoitteiden ja päästökattojen mukaisesti.

(14)  Ilman epäpuhtauksien mittaukset olisi suoritettava tehokkaasti ja kohdennetusti. Tästä syystä kiinteitä mittauksia olisi mahdollisuuksien mukaan täydennettävä mallintamisella ja suuntaa-antavilla mittauksilla. Otsonin kiinteiden mittausten olisi oltava pakollisia alueilla, joilla pitkän aikavälin tavoitteet on ylitetty. Muiden arviointikeinojen käyttö olisi sallittava pakollisten kiinteiden mittauspisteiden määrään vähentämiseksi.

(15)  Luonnollisista lähteistä peräisin olevia epäpuhtauspäästöjä voidaan mitata, mutta niitä ei voi rajoittaa. Jos luonnollisista lähteistä peräisin olevat ilman epäpuhtaudet voidaan määritellä riittävällä varmuudella, ne olisi vähennettävä kokonaispäästöistä arvioitaessa ilmanlaadun raja-arvojen saavuttamista.

(16)  Alueilla ja taajamissa, joissa olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja- ja tavoitearvojen saavuttamisen määräaikaa pitäisi voida jatkaa tapauksissa, joissa tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä aluetta tai taajamaa koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava suunnitelma tai ohjelma, jonka mukaisesti raja-arvojen saavuttaminen varmistetaan tarkistetun määräajan puitteissa. Joustavuus on sitäkin tärkeämpää jäsenvaltioille, jos tarvittavat yhteisön toimenpiteet, jotka heijastavat ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa lähteisiin kohdistuville toimille valittua vaatimustasoa, mukaan lukien ainakin liitteessä XVII mainitut toimenpiteet, eivät ole tulleet voimaan 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä, sillä jotkut jäsenvaltiot eivät pysty saavuttamaan raja-arvoja ilman näitä toimenpiteitä erittäin suurista kansallisista ponnisteluista huolimatta.

(17)  Alueille ja taajamille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä aluetta tai taajamaa koskevat ilmanlaatunormit sekä mahdolliset alueella sovellettavat tilapäiset sallitut poikkeamat, olisi laadittava suunnitelmia tai ohjelmia. Ilman epäpuhtauksia pääsee ilmakehään useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi tällaisten suunnitelmien ja ohjelmien oltava yhdenmukaisia tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY(13), direktiivin 2001/81/EY sekä ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY(14) mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa ja lisäksi ne olisi yhdistettävä niihin.

(18)  Olisi laadittava toimintasuunnitelmia, joissa esitellään lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimet alueilla, joilla on riski yhden tai useamman kyseisiin alueisiin sovellettavan ilmanlaatunormin tai varoituskynnyksen ylittymisestä, jotta voidaan vähentää tällaisten ylitysten riskiä ja rajoittaa niiden kestoa. Otsonin osalta tällaisissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa olisi otettava huomioon ohjeista ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY täytäntöönpanemiseksi 19 päivänä maaliskuuta 2004 tehty komission päätös 2004/279/EY(15).

(19)  Tällaisten suunnitelmien ja ohjelmien tavoitteena on parantaa välittömästi ilmanlaatua ja ympäristöä, eikä niihin sen vuoksi pitäisi soveltaa tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/42/EY(16).

(20)  Jäsenvaltioiden olisi kuultava toisiaan, jos epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää toisen jäsenvaltion aiheuttaman merkittävän pilaantumisen seurauksena sovellettavat ilmanlaatunormit, joihin on lisätty sallittu poikkeama, tai tapauksesta riippuen varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin tai hiukkasten, kulkeutuminen helposti valtiosta toiseen voi edellyttää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteensovittamista suunnitelmien, ohjelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä yleisölle tiedottamisessa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, korostaen erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa.

(21)  Ottaen huomioon tiettyjen epäpuhtauksien rajat ylittävä luonne sekä tästä johtuva mahdollisuus, että raja-arvojen ylittyminen voi olla seurausta syistä, joihin jäsenvaltio ei voi suoraan vaikuttaa, komission olisi voitava tässä tapauksessa antaa jäsenvaltioille lisäaikaa tämän direktiivin mukaisten normien täyttämiseen.

(22)  Jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole ryhtyneet riittäviin toimiin ilman pilaantumisen vähentämiseksi, mukaan lukien liitteessä XV olevassa 10 kohdassa tarkoitettujen direktiivien täytäntöönpano kyseisissä direktiiveissä mainittuihin määräaikoihin mennessä, eivät ole oikeutettuja 20 artiklan mukaisiin poikkeuksiin. Komission olisi tutkittava poikkeuksia koskevat pyynnöt huolellisesti ja otettava samalla huomioon, että 20 artiklassa tarkoitetut poikkeusten määräajat ovat enimmäisaikoja. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille päätöksistään ja ilmoittaa samalla päätöstensä perusteet ja jäsenvaltioille myönnettyjen poikkeusten määräajat.

(23)  Tämän direktiivin perusteellinen vaikutustenarviointi on tehty ottaen huomioon sekä parempaa sääntelyä koskeva aloite että kestävän kehityksen strategia. Koska hiilidioksidipäästöjen vähentämisen odotetaan kuitenkin olevan merkittävämpää kuin vaikutustenarvioinnissa on ennustettu, kustannukset on saatettu arvioida liian suuriksi ja hyödyt liian vähäisiksi, koska vuoden 2012 jälkeen jatkuva päästöjen vähentäminen edistää osaltaan muun muassa ilmanlaadun parantamista.

(24)  Tämän direktiivin tavoitteet olisi mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen asianomaisten alueiden ja taajamien kestävän kehityksen kanssa.

(25)  Tässä direktiivissä ei tulisi edellyttää teollisuuslaitoksilta muita toimia kuin parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltaminen, kuten ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY(17) edellytetään, ja etenkään sen ei pitäisi johtaa laitosten sulkemiseen. Direktiivissä olisi kuitenkin edellytettävä, että kaikki jäsenvaltiot toteuttavat kaikki päästöjen vähentämistä koskevat kustannustehokkaat toimet tarkoituksenmukaisilla aloilla.

(26)  Jäsenvaltioiden ja komission on tarpeen kerätä, vaihtaa ja levittää ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman pilaantumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja kehitettäisiin asianmukaisia toimintatapoja. Yleisön saatavilla olisi oltava säännöllisesti ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista. Olisi varmistettava, että yleisölle tiedotetaan päivittäin kulloisistakin päiväkohtaisista mittausarvoista.

(27)  Ilmanlaatua koskevien tietojen käsittelyn ja vertailun helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava komissiolle yhdenmukaisessa muodossa.

(28)  Ilmanlaatua koskevien tietojen toimittamista, arviointia ja raportointia koskevia menettelyjä on tarpeen mukauttaa, jotta sähköisiä välineitä ja Internetiä voidaan käyttää pääasiallisina välineinä tietojen saattamiseksi yleisön saataville ja menettelyt ovat [yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta ... annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/.../EY(18) mukaiset.

(29)  On asianmukaista säätää mahdollisuudesta mukauttaa ilmanlaadun arvioinnissa käytettävät perusteet ja tekniikat tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä toimitettaviin tietoihin. Lisäksi olisi hyväksyttävä vertailutekniikoita ilmanlaadun mallintamista varten, jos tällaisia tekniikoita on käytettävissä.

(30)  Tämän direktiivin ilmanlaatutavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa ainoastaan jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan ilman epäpuhtauksien rajatylittävän luonteen takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(32)  Tiettyjen tällä direktiivillä kumottujen säädösten säännösten olisi jäätävä voimaan, jotta voidaan varmistaa nykyisten typpidioksidia koskevien ilmanlaaturajojen voimassaolo, kunnes ne korvataan 1 päivästä tammikuuta 2010, varmistaa ilmanlaadun raportointia koskevien säännösten voimassaolo, kunnes uudet täytäntöönpanotoimet on vahvistettu, ja huolehtia siitä, että direktiiviin 2004/107/EY liittyvät ilmanlaadun alustavaa arviointia koskevat vaatimukset pysyvät voimassa.

(33)  Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joissa säädetään muutoksista asiasisältöön verrattuna aikaisempiin direktiiveihin. Velvoite saattaa muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(34)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti edistää ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamisen sisällyttämistä yhteisön politiikkaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, kuten määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa.

(35)  Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(19) mukaisesti.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

2 artikla

Määritelmät

17.  "PM 10-hiukkasilla" hiukkasia, jotka läpäisevät EN 12341 -standardin mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

18.  "PM 2,5-hiukkasilla" hiukkasia, jotka läpäisevät EN 14907 -standardin mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

3 artikla

Vastuut

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä tarkoituksenmukaisilta tasoilta toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, jotka ovat vastuussa seuraavista tehtävistä:

Toimivaltaisten viranomaisten ja elinten on tarvittaessa toimittava liitteessä I olevan C jakson säännösten mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleisölle 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä varten nimetty toimivaltainen viranomainen tai elin.

II luku

Ilmanlaadun arviointi

1 jakso

Yleistä

4 artikla

Alueiden ja taajamien määrittäminen

Jäsenvaltioiden on vahvistettava alueet ja taajamat alueellaan. Ilmanlaadun arviointi ja ilmanlaadun hallinta suoritetaan kaikilla alueilla ja kaikissa taajamissa.

2 jakso

Ilmanlaadun arviointi rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten, lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta

5 artikla

Arviointijärjestelmä

1.  Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typenoksidien, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta on sovellettava liitteessä II olevassa A jaksossa terveyden ja kasvien suojelemiseksi yksilöityjä ylempiä ja alempia arviointikynnyksiä.

Kukin alue ja taajama on luokiteltava näiden arviointikynnysten mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua luokitusta on seurattava ja tulosten arvioinnin jälkeen sitä on tarkasteltava uudelleen joka viides vuosi liitteessä II olevassa B jaksossa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Luokituksia on tarkasteltava uudelleen useammin, jos ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, tai tarvittaessa typen oksidi-, hiukkas- (PM10, PM2,5), lyijy- tai hiilimonoksidipitoisuuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

6 artikla

Arviointiperusteet

1.  Jäsenvaltioiden on suoritettava koko alueellaan ilmanlaadun mittauksia 5 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

2.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen ilman epäpuhtauksien tasot ylittävät näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, on käytettävä ilmanlaadun arvioinnissa kiinteitä mittauksia. Näitä kiinteitä mittauksia täydennetään mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadusta.

3.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen ilman epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, on ilmanlaadun arvioinnissa käytettävä kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää.

4.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen ilman epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut alemmat arviointikynnykset, on mallintamista tai objektiivista arviointia taikka molempia pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.

5.  Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen mittausten lisäksi mittauksia on tehtävä tausta-alueilla, jotka eivät sijaitse lähellä merkittäviä epäpuhtauslähteitä, jotta mittauksista saataisiin vähintään pienhiukkasten (PM2,5) massakonsentraatiota ja lukumäärätiheyttä koskevat tiedot vuotuisina keskiarvoina; mittaukset on suoritettava seuraavien perusteiden mukaisesti:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle myös pienten hiukkasten (PM2,5) kemiallisen koostumuksen mittauksissa käytetyt mittausmenetelmät.

7 artikla

Näytteenottopaikat

1.  Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10, PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin mittausten näytteenottopaikkojen sijainti on määriteltävä liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisesti.

2.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on kutakin mitattavaa epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä. Näillä alueilla tai näissä taajamissa asianmukaiset mittaukset on tehtävä päivittäin.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa raja-arvoihin tai tavoitearvoihin.

3.  Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että näytteenottopaikkojen valinnassa sovelletaan yhdenmukaisia vaatimuksia.

8 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevassa A ja C jaksossa vahvistettuja mittausten vertailumenetelmiä ja perusteita.

Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

3 jakso

Ilmanlaadun arviointi otsonin osalta

9 artikla

Arviointiperusteet

1.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta otsonipitoisuus on jonkin viimeksi kuluneen viiden mittausvuoden aikana ylittänyt liitteen VII 3 kohdassa vahvistetut pitkän aikavälin tavoitteet, on suoritettava kiinteitä mittauksia.

2.  Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyistä mittausjaksoista saadut tiedot, jotka on kerätty sellaisina vuodenaikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoituksesta ja mallintamisesta saadut tiedot sen määrittämiseksi, onko 1 kohdassa tarkoitetut pitkän aikavälin tavoitteet ylitetty kyseisen viiden vuoden jakson aikana.

10 artikla

Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti

1.  Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteessä VIII vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on otsonin mittauksessa käytettäviä näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä IX olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa tavoitearvoihin.

3.  Myös typpidioksidia on mitattava vähintään puolessa liitteessä IX olevassa A jaksossa edellytetyistä otsonin näytteenottopaikoista. Typpioksidimittausten on oltava jatkuvia lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia, joilla voidaan käyttää muita mittausmenetelmiä.

4.  Alueilla ja taajamissa, joiden osalta pitoisuudet ovat kunkin viiden viimeksi kuluneen mittausvuoden aikana alittaneet pitkän aikavälin tavoitteet, määritellään kiinteitä mittauksia suorittavien näytteenottopaikkojen määrä liitteessä IX olevan B jakson mukaisesti.

5.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle on asennettu ja siellä on toiminnassa vähintään yksi näytteenottopaikka liitteessä X lueteltujen otsonia muodostavien aineiden pitoisuuksia koskevien tietojen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on määriteltävä niiden asemien määrä ja sijainti, joilla otsonia muodostavia yhdisteitä mitataan, ottaen huomioon liitteessä X vahvistetut tavoitteet ja menetelmät.

11 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevan A jakson 8 kohdassa vahvistettua otsonin mittauksen vertailumenetelmää. Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä X lueteltujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden näytteenottoon ja mittaukseen käyttämänsä menetelmät.

III luku

Ilmanlaadun hallinta

12 artikla

Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot ja tavoitearvot

Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, PM10-, PM2,5-, lyijy-, bentseeni- ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat alempia kuin liitteissä XI ja XIV eritellyt näitä aineita koskevat raja-arvot tai tavoitearvot, jäsenvaltioiden on säilytettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot raja-arvojen tai tavoitearvojen alapuolella, ja niiden on pyrittävä säilyttämään paras mahdollinen kestävän kehityksen periaatteen mukainen ilmanlaatu.

13 artikla

Ihmisten terveyden suojelua koskevat raja-arvot ja varoituskynnykset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava liitteessä III oleva A jakso huomioon ottaen, että niiden alueella vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksidipitoisuudet eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

Liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin ja bentseenin raja-arvoja ei saa ylittää liitteessä vahvistetuista ajankohdista alkaen.

Näiden vaatimusten noudattamista arvioidaan liitteessä III olevan B jakson mukaisesti.

Liitteessä XI säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 21 artiklan mukaisesti.

2.  Ilman rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä XII olevassa A jaksossa.

3.  Jäsenvaltiot voivat nimetä alueita tai taajamia, joiden alueella PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät talviaikaan tapahtuvan teiden hiekoittamisen tai teiden puhdistamisen aiheuttaman PM10-leijuman johdosta edellyttäen, ettei sillä ole vaikutusta PM2,5-hiukkaspitoisuuden tasoihin.

Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle luettelo kyseisistä alueista ja taajamista sekä niiden PM10-pitoisuuksista ja -lähteistä.

Toimittaessaan komissiolle 25 artiklan mukaiset tiedot jäsenvaltioiden on esitettävä tarvittavat todisteet, jotka osoittavat, että ylitykset johtuvat kyseisestä leijumasta ja että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

Jäsenvaltioiden on laadittava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen alueiden tai taajamien osalta 21 artiklan mukaiset suunnitelmat tai ohjelmat ainoastaan, jos PM10-pitoisuuksien ylitykset johtuvat muista lähteistä kuin talvisin tapahtuvasta teiden hiekoituksesta ja suolauksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

14 artikla

Kriittiset tasot

1.  Jäsenvaltioiden on taajamien ja muiden rakennettujen alueiden ulkopuolella sijaitsevilla alueilla varmistettava liitteessä XIII vahvistettujen kriittisten tasojen noudattaminen.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kriittisiä tasoja myös taajamissa ja muilla rakennetuilla alueilla, jos on olemassa haitallisten vaikutusten merkittävä riski.

2.  Jos kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa C jaksossa täsmennetty vähimmäismäärä. Jos näitä tietoja täydennetään suuntaa-antavista mittauksista tai mallintamisesta saaduilla tiedoilla, voidaan näytteenottopaikkojen määrää vähentää enintään 50 prosentilla edellyttäen, että asiaankuuluvien epäpuhtauksien arvioidut pitoisuudet voidaan määritellä liitteessä I olevassa A jaksossa vahvistettujen laatuvaatimusten mukaisesti.

15 artikla

PM2,5:lle altistumisen vähennystavoite ja PM2,5-pitoisuuden tavoite- ja raja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä XIV olevassa B jaksossa säädetty PM2,5:lle altistumisen vähennystavoite saavutetaan liitteessä täsmennetyn aikataulun mukaisesti.

2.  PM2,5-hiukkasia koskeva keskimääräisen altistumisen indikaattori on arvioitava liitteessä XIV olevan A jakson mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on liitteen III mukaisesti huolehdittava siitä, että näytteenottopaikkojen jakautumisella ja määrällä, johon PM2,5-hiukkasten keskimääräisen altistumisen indikaattori perustuu, varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä V olevassa B jaksossa säädetään.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman PM2,5-hiukkaspitoisuuden tavoite- ja raja-arvo saavutetaan niiden alueella liitteessä XIV olevassa C jaksossa täsmennetystä ajankohdasta alkaen.

5.  Liitteessä XIV olevassa C jaksossa säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 21 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta pitoisuudet ylittävät pitkän aikavälin tavoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä VII yksilöidyt tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan liitteessä vahvistetussa aikataulussa.

2.  Tavoitearvot ylittävien taajamien ja alueiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2001/81/EY 6 artiklan mukaisesti laadittu suunnitelma tai ohjelma pannaan täytäntöön tavoitearvojen saavuttamiseksi liitteessä VII olevassa 2 kohdassa täsmennetystä ajankohdasta alkaen, paitsi jos niiden saavuttaminen ei ole mahdollista oikeasuhteisilla toimenpiteillä.

Jos tämän direktiivin 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti on laadittava tai pantava täytäntöön muita epäpuhtauksia kuin otsonia koskevia suunnitelmia tai ohjelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön kaikkia kyseessä olevia epäpuhtauksia koskevia yhtenäisiä suunnitelmia tai ohjelmia.

3.  Jäsenvaltioiden on laadittava ja toteutettava kustannustehokkaita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman otsonipitoisuudet ovat korkeammat kuin pitkän aikavälin tavoitteet, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin tavoitearvot. Näiden toimenpiteiden on vähintään oltava johdonmukaisia 2 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.

17 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta pitoisuudet ovat pitkän aikavälin tavoitteiden mukaiset

Otsonitasoiltaan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisten alueiden ja taajamien osalta jäsenvaltioiden on pidettävä otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella ja oikeasuhteisin toimenpitein säilytettävä kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet.

18 artikla

Tiedotus- tai varoituskynnysten ylittyessä toteutettavat toimenpiteet

Liitteessä XII yksilöidyn tiedotuskynnyksen tai samassa liitteessä vahvistettujen varoituskynnysten ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi radion, television, sanomalehtien tai Internetin välityksellä.

Jäsenvaltioiden on myös viipymättä toimitettava komissiolle alustavat tiedot mitattujen epäpuhtauksien tasoista ja varoitus- tai tiedotuskynnysten ylitysjaksojen pituudesta.

19 artikla

Päästöt luonnollisista lähteistä

1.  Jäsenvaltiot voivat nimetä alueita tai taajamia, joiden osalta tietyn epäpuhtaiden raja-arvojen tai tavoitearvojen ylitykset aiheutuvat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelot tällaisista alueista tai taajamista samoin kuin tiedot pitoisuuksista ja lähteistä sekä todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.

2.  Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 1 kohdan mukaisesti, ei tätä ylitystä pidetä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.

20 artikla

Tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen jatkaminen ja tiettyjen raja-arvojen soveltamisvelvoitteita koskeva poikkeus

1.  Jos liitteessä XI tai liitteessä XIV olevassa C jaksossa eriteltyjä määräaikoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa typpidioksidin, bentseenin tai PM10-hiukkasten raja-arvojen tai PM2,5-hiukkasten tavoitearvon osalta, jäsenvaltio voi jatkaa näitä määräaikoja enintään neljällä vuodella tämän direktiivin voimaantulon jälkeen kyseisen alueen tai taajaman osalta, jos jäsenvaltio osoittaa, että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on ryhdytty kaikkiin tarvittaviin toimiin edellä mainittujen määräaikojen saavuttamiseksi. Kyseistä aluetta tai taajamaa varten laaditaan 21 artiklan mukaisesti suunnitelma tai ohjelma, josta ilmenee, mitä toimenpiteitä toteutetaan raja- tai tavoitearvojen saavuttamiseksi uuteen määräaikaan mennessä.

2.  Jos rikkidioksidille, hiilimonoksidille ja lyijylle liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja ei saavuteta tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen johdosta, jäsenvaltiot vapautetaan velvoitteesta soveltaa näitä raja-arvoja enintään 31 päivään joulukuuta 2009 saakka, edellyttäen että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

3.  Jäsenvaltiot voivat jatkaa tietyn alueen tai taajaman osalta PM10-hiukkasten raja-arvoille tai PM2,5-hiukkasten tavoitearvolle 1 kohdassa asetettuja määräaikoja lisäajanjaksolla, joka on enintään kaksi vuotta, silloin kun 1 kohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma osoittaa, että raja-tai tavoitearvoja ei voida saavuttaa, jos jäsenvaltio osoittaa, että se on noudattaakseen edellä mainittuja määräaikoja toteuttanut kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kaikki asianmukaiset toimet, mukaan lukien liitteessä XV olevassa 10 kohdassa mainittujen direktiivien täytäntöönpano kyseisissä säädöksissä asetettuihin määräaikoihin mennessä. Tarkistetussa suunnitelmassa tai ohjelmassa on selitettävä, miksi edellä mainitut määräajat on ylitetty ja mitä toimia toteutetaan raja- tai tavoitearvojen saavuttamiseksi jatkoajan puitteissa.

4.  Jos jäsenvaltio soveltaa 1, 2 tai 3 kohtaa, sen on varmistettava, että kutakin epäpuhtautta koskeva raja- tai tavoitearvo ei ylity kullekin epäpuhtaudelle liitteissä XI tai XIV vahvistettua ylitysmarginaalia suuremmalla määrällä.

5.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sekä kaikille toisille jäsenvaltioille viipymättä, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1, 2 tai 3 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat tai ohjelmat ja kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio voi arvioida, täyttyvätkö asetetut edellytykset. Asetettujen edellytysten täyttymistä arvioitaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, mitä lisätoimia yhteisö on toteuttanut auttaakseen jäsenvaltioita saavuttamaan asetetut tavoite- ja raja-arvot.

Jos komissio ei ole ottanut kielteistä kantaa ilmoitukseen kuuden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, katsotaan 1, 2 tai 3 kohdan edellytysten täyttyvän.

Jos ilmoitukseen on otettu perustellusti kielteinen kanta, komissio voi vaatia jäsenvaltioita mukauttamaan suunnitelmia tai ohjelmia taikka laatimaan uudet suunnitelmat tai ohjelmat.

IV luku

Suunnitelmat ja ohjelmat

21 artikla

Ilmanlaatua koskevat suunnitelmat tai ohjelmat

1.  Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät raja- tai tavoitearvon taikka kyseisessä tapauksessa sallitun poikkeaman tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisille alueille tai taajamille laaditaan suunnitelmia tai ohjelmia liitteissä XI ja XIV eritellyn raja- tai tavoitearvon saavuttamiseksi.

Näihin suunnitelmiin tai ohjelmiin on sisällytettävä vähintään liitteessä XV luetellut tiedot.

Nämä suunnitelmat ja ohjelmat voivat sisältää 22 artiklan mukaisia toimia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut suunnitelmat ja ohjelmat laaditaan siten, että direktiivin 96/61/EY soveltamisalaan kuuluvilta teollisuuslaitoksilta, joissa sovelletaan kyseisen direktiivin 2 artiklan 11 kohdassa tarkoitettua parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, ei edellytetä parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöä laajempia toimia. Suunnitelmat ja ohjelmat on toimitettava komissiolle yhtenä kokonaisuutena asianmukaisessa sähköisessä muodossa 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetettavaan päivämäärään mennessä.

2.  Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava yhdenmukaisuus muiden direktiivin 2001/80/EY, direktiivin 2001/81/EY tai direktiivin 2002/49/EY edellyttämien suunnitelmien kanssa asian kannalta merkityksellisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja suunnitelmia tai ohjelmia ei arvioida direktiivin 2001/42/EY mukaisesti.

22 artikla

Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat

1.  Jos tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa on riski, että ilman epäpuhtaudet ylittävät yhden tai useamman liitteissä VII, XI, XII ja XIV vahvistetuista raja-arvoista, tavoitearvoista tai varoituskynnyksistä, jäsenvaltioiden on tarpeen vaatiessa laadittava toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä kyseisen uhan vähentämiseksi ja sen keston lyhentämiseksi.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin laadittava tällainen lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma ainoastaan, jos niiden mielestä kansalliset maantieteelliset, meteorologiset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen on todellisia mahdollisuuksia vähentää tällaisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta. Tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon päätös 2004/279/EY.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa voidaan tapauksesta riippuen määrätä nopeatehoisiksi osoittautuneista valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen keskeyttämisestä, jotka selkeästi ovat syynä siihen, että kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot taikka varoituskynnykset saattavat ylittyä. Edellä 21 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

3.  Jäsenvaltioiden on asetettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuudesta ja sisällöstä ja tiedot suunnitelmien täytäntöönpanosta yleisön ja asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden saataville. Asian kannalta merkityksellisiä organisaatioita ovat ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien väestöryhmien etua valvovat järjestöt ja muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset taloudelliset järjestöt.

4.  Komissio julkaisee ...(20) alkaen säännöllisesti esimerkkejä hyvistä käytänteistä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimista varten.

23 artikla

Valtioiden rajat ylittävä ilman pilaantuminen

1.  Jos mikä tahansa varoituskynnys, raja- tai tavoitearvo taikka sallittu poikkeama tai pitkän aikavälin tavoite ylittyy epäpuhtauksien tai prekursoriaineiden merkittävän kaukokulkeuman vuoksi, kyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja tarvittaessa laadittava yhteisiä toimia, kuten yhteisten tai yhteensovitettujen suunnitelmien tai ohjelmien laatiminen 21 artiklan mukaisesti, tällaisten ylitysten poistamiseksi asianmukaisia mutta oikeasuhteisia toimia soveltamalla.

2.  Komissio on kutsuttava mukaan kaikkeen 1 kohdassa tarkoitettuun yhteistyöhön. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin 2001/81/EY 9 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko yhteisön tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten prekursoripäästöjen rajoittamiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.

3.  Jäsenvaltioiden on, tarvittaessa 22 artiklan mukaisesti, laadittava ja pantava täytäntöön yhteisiä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka kattavat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia naapurialueita. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat naapurialueet, jotka ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, saavat kaikki tarvittavat tiedot.

4.  Jos tiedotus- tai varoituskynnykset ylittyvät kansallisten rajojen läheisyydessä sijaitsevilla alueilla tai taajamissa, asiasta on tiedotettava mahdollisimman pian kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseiset tiedot on saatettava myös yleisön saataville.

5.  Laatiessaan 1 ja 3 kohdassa säädettyjä suunnitelmia tai ohjelmia sekä tiedottaessaan yleisölle 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti ehdokasmaiden kanssa.

V luku

Tiedottaminen ja kertomukset

24 artikla

Yleisölle tiedottaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö ja asian kannalta merkitykselliset järjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset taloudelliset järjestöt saavat riittävästi ja ajantasaista tietoa seuraavista:

Tiedot on asetettava saataville maksutta käyttämällä helposti saatavissa olevaa välinettä, mukaan lukien Internet ja mikä tahansa muu soveltuva televiestinnän väline, ja niissä on otettava huomioon [yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta annetun] direktiivin 2006/.../EY säännökset.

2.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville vuosikertomukset kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista epäpuhtauksista.

Kyseisissä kertomuksissa on oltava tiivistetysti tiedot pitoisuuksista, jotka kyseessä olevina keskiarvon laskentajaksoina ylittävät raja-arvot, tavoitearvot, pitkän aikavälin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. Näihin tietoihin on yhdistettävä tiivistetty arviointi kyseisten ylitysten vaikutuksista. Kertomuksiin voi sisältyä soveltuvin osin metsänsuojelua koskevia lisätietoja ja arviointeja sekä tietoa muista epäpuhtauksista, kuten esimerkiksi liitteessä X olevassa B jaksossa luetelluista, valikoiduista otsonin prekursoriaineista, joita koskevasta seurannasta on säädetty tässä direktiivissä, mutta joiden pitoisuuksia ei säännellä.

25 artikla

Tietojen toimittaminen ja kertomukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmanlaatua koskevat tiedot toimitetaan komissiolle.

26 artikla

Muutoksia ja täytäntöönpanoa koskevat toimet

1.  Komissio muuttaa tarvittaessa liitteitä I–VI, VIII–X ja liitettä XV 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2.  Komissio yksilöi 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, mitä tietoja jäsenvaltioiden on 25 artiklan nojalla toimitettava.

Komission on myös 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti yksilöitävä tapoja, joilla voidaan yhdenmukaistaa tietojen raportointia ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioissa toimivien verkostojen ja yksittäisten ilmanlaadun mittausasemien välillä.

3.  Komissio laatii suuntaviivat 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen yhteisten mittausasemien perustamista koskevia sopimuksia varten.

4.  Komissio julkaisee ohjeet liitteessä VI olevassa B jaksossa tarkoitetun vastaavuuden osoittamisesta.

VI luku

Komitea sekä siirtymä- ja loppusäännökset

27 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa ilmanlaatua käsittelevä komitea, jäljempänä "komitea".

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohdassa ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

28 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

29 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.  Kumotaan direktiivit 96/62/EY, 1999/30/EY, 2000/69/EY ja 2002/3/EY tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdassa ilmoitettuna ajankohtana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden direktiivien sisällyttämiselle kansalliseen lainsäädäntöön tai soveltamiselle asetettuja määräaikoja koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

2.  Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XVIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.  Kumotaan neuvoston päätös 97/101/EY tämän direktiivin 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien voimaantulosta.

30 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee PM2,5- ja PM10-hiukkasia koskevia säännöksiä uudelleen viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ottaen huomioon uusimman tieteellisen tiedon. Tämä tarkoittaa erityisesti, että komissio antaa yksityiskohtaisen ehdotuksen altistumisen vähentämistä koskevista oikeudellisesti sitovista velvoitteista; ehdotuksessa otetaan huomioon erot jäsenvaltioiden ilmanlaadussa sekä niiden mahdollisuuksissa vähentää altistumista. Komissio arvioi uudelleentarkastelussa, onko tarkoituksenmukaista säilyttää PM10-hiukkaisten raja-arvot vai olisiko ne korvattava PM2,5-hiukkasten raja-arvoilla.

31 artikla

Lähteisiin kohdistuvat yhteisön toimet

Jos tarvittavat liitteessä XVII tarkoitetut lähteisiin kohdistuvat yhteisön toimet eivät ole tulleet voimaan 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä, jäsenvaltiolle myönnetään PM2,5- ja PM10-hiukkasia koskeva poikkeus kahdeksi vuodeksi 1 päivästä tammikuuta 2010 lähtien, edellyttäen että kyseinen jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimet ilman pilaantumisen vähentämiseksi. Poikkeuksen kokonaiskesto ei saa ylittää 20 artiklan 1 ja 3 kohdassa määrättyjä ajanjaksoja.

32 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ...(21). Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

33 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

TIETOJA KOSKEVAT LAATUTAVOITTEET

A.  ILMANLAADUN ARVIOINTIIN LIITTYVÄT TIETOJEN LAATUTAVOITTEET

Arviointimenetelmien epävarmuus (95 prosentin luottamusvälillä) arvioidaan CEN-oppaassa "Guide to the Expression of Uncertainty in Measurement (ENV 13005-1999)", standardissa ISO 5725 (1994) tai CEN-kertomuksen "Air Quality – Approach to Uncertainty Estimation for Ambient Air Reference Measurement Methods (CR 14377:2002E)" periaatteiden mukaisesti. Edellä olevassa taulukossa olevat epävarmuutta osoittavat prosenttiluvut koskevat raja-arvon määritysjaksolta laskettua yksittäisten mittausten keskiarvoa luottamusvälin ollessa 95 prosenttia. Kiinteiden mittausten epävarmuutta on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa asianmukaisen raja-arvon alueella.

Mallintamisen ja objektiivisen arvioinnin epävarmuus määritellään enimmäispoikkeamana mitatuista ja lasketuista pitoisuustasoista raja-arvon arviointijakson aikana ottamatta huomioon tapahtumien ajoitusta.

Mitattavan aineiston vähimmäismäärää ja mittausten ajallista kattavuutta koskevat vaatimukset eivät sisällä tietohukkaa, joka aiheutuu laitteiden säännöllisestä kalibroinnista tai normaalista kunnossapidosta.

B.  ILMANLAADUN ARVIOINNIN TULOKSET

C.  ILMANLAADUN ARVIOINNIN LAADUNVARMISTUS: TULOSTEN VALIDOINTI

1.  Mittaustarkkuuden ja tämän liitteen A jaksossa vahvistettujen laatutavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi 3 artiklan mukaisesti nimettyjen asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja elinten on varmistettava, että:

2.  Raportoitu aineisto on katsottava kaikilta osin vahvistetuksi.

LIITE II

ILMAN RIKKIDIOKSIDI-, TYPPIDIOKSIDI-, JA TYPEN OKSIDIEN, HIUKKAS- (PM1O JA PM2,5), LYIJY-, HIILIMONOKSIDI- JA BENTSEENIPITOISUUKSIEN ARVIOINTIVAATIMUSTEN MÄÄRITTÄMINEN ALUEELLA TAI TAAJAMASSA

A.  YLEMMÄT JA ALEMMAT ARVIOINTIKYNNYKSET

Seuraavia arvoja käytetään ylempinä ja alempina arviointikynnyksinä:

a)  Rikkidioksidi

b)  Typpidioksidi ja typen oksidit

c)  Hiukkaset (PM10/PM2,5)

d)  Lyijy

e)  Bentseeni

f)  Hiilimonoksidi

B.  YLEMMÄN JA ALEMMAN ARVIOINTIKYNNYKSEN YLITTYMISEN MÄÄRITTÄMINEN

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen on määritettävä viiden edellisen vuoden aikana saatujen pitoisuuksien pohjalta, jos niistä on saatavilla riittävät tiedot. Arviointikynnys on katsottava ylitetyksi silloin, kun se on ylittynyt ainakin kolmena eri vuonna kyseisten viiden edellisten vuoden aikana.

Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyet mittausjaksot, jotka on toteutettu sellaisina vuodenaikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoitusta ja mallintamista koskevat tiedot ja määrittää näiden perusteella ylempien ja alempien arviointikynnysten ylitykset.

LIITE III

ILMAN RIKKIDIOKSIDI-, TYPPIDIOKSIDI- JA TYPENOKSIDI-, HIUKKAS- (PM10 JA PM2,5), LYIJY-, HIILIMONOKSIDI- JA BENTSEENI-PITOISUUKSIEN MITTAUKSESSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN SIJAINTI

Seuraavia perusteita sovelletaan kiinteisiin mittauksiin:

A.  MAKROTASON SIJOITUSPERUSTEET

a)  Ihmisten terveyden suojelu

1.  Ihmisten terveyden suojelemiseksi perustetut näytteenottopaikat olisi sijoitettava siten, että saadaan tietoja seuraavista:

2.  Näytteenottopaikat olisi yleensä valittava siten, että vältetään näytteenottopaikan välittömässä läheisyydessä olevien hyvin pienten mikroympäristöjen mittaukset, mikä tarkoittaa, että näytteenottopaikka olisi valittava siten, että se edustaa mahdollisuuksien mukaan ympäröivän alueen ilmanlaatua vähintään 200 neliömetrin laajuudelta liikenneympäristöä edustavien kohteiden osalta ja vähintään 250 m x 250 m:n alueella teollisuusalueiden osalta.

3.  Kaupunkien tausta-alueiden näytteenottopaikat on valittava niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat kaikkien asemasta vastatuuleen olevien lähteiden päästöt. Yksittäinen lähde ei saisi olla hallitseva epäpuhtaustasoon nähden, ellei tällainen tilanne ole luonteenomaista suuremmalle taajama-alueelle. Näiden näytteenottopisteiden on edustettava ilmanlaatua usean neliökilometrin laajuudelta.

4.  Jos tavoitteena on arvioida taustatasoja, näytteenottopaikkojen läheisyydessä eli muutamaa kilometriä lähempänä ei tule olla taustatasoihin vaikuttavia taajamia tai teollisuuslaitoksia.

5.  Jos arvioidaan teollisten lähteiden osuutta, on asennettava ainakin yksi näytteenottopaikka lähteestä katsoen tuulen alapuolella sijaitsevalle asutusalueelle. Jos taustapitoisuutta ei tiedetä, lisätään ylimääräinen näytteenottopaikka päätuulensuunnan myötäisesti.

6.  Näytteenottopaikoiksi on mahdollisuuksien mukaan valittava paikkoja, jotka edustavat samankaltaisia paikkoja, jotka eivät sijaitse niiden välittömässä läheisyydessä.

7.  On otettava huomioon tarve sijoittaa näytteenottopaikkoja saarille, joilla se on tarpeen ihmisten terveyden suojelemiseksi.

b)  Ihmisten terveyden suojelua koskevien raja-arvojen noudattamisen arviointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksidipitoisuudet eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

c)  Kasvillisuuden suojelu

Näytteenottopisteet, joiden tarkoituksena on kasvillisuuden suojelu, on sijoitettava yli 20 kilometrin päähän taajamista tai yli viiden kilometrin päähän muista rakennetuista alueista, teollisuusalueista tai moottoriteistä, mikä tarkoittaa, että näytteenottopaikka on valittava niin, että kerätyt näytteet edustavat ympäröivän ilman laatua vähintään tuhannen neliökilometrin laajuudelta. Jäsenvaltiot voivat sijoittaa näytteenottopaikan lähemmäksi tai siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilman laatua suppeammalla alueella maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen.

On otettava huomioon tarve arvioida ilman laatua saarilla.

B.  MIKROTASON SIJOITUSPERUSTEET

C.  DOKUMENTOINTI JA VALITUN NÄYTTEENOTTOPAIKAN TARKISTAMINEN

Näytteenottopaikan valintamenettely on dokumentoitava asianmukaisesti luokitteluvaiheessa esimerkiksi ympäristöstä eri ilmansuunnista otettujen valokuvien ja yksityiskohtaisen kartan avulla. Näytteenottopaikat on tarkistettava ja dokumentoitava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan varmistaa, että valintaperusteet täyttyvät edelleen.

LIITE IV

PITOISUUKSISTA RIIPPUMATTOMAT MITTAUKSET TAUSTA-ALUEILLA

A.  TAVOITTEET

Näiden mittausten päätavoitteena on varmistaa, että taustapitoisuuksista saadaan riittävästi tietoa. Näitä tietoja tarvitaan pilaantuneempien alueiden (kuten kaupunkien tausta-alueet, teollisuusalueet, liikenneympäristö) kohonneiden pitoisuuksien arviointiin, kaukokulkeutuvien ilman epäpuhtauspäästöjen mahdollisten vaikutusten arviointiin ja päästölähdekohtaisen analyysin tueksi. Tiedot ovat välttämättömiä tiettyjä epäpuhtauksia, kuten hiukkasia koskevan tietämyksen lisäämiseksi. Lisäksi näitä taustatietoja tarvitaan myös kaupunkialueilla lisääntyvän mallintamisen vuoksi.

B.  AINEET

PM2,5-hiukkasten mittauksissa on selvitettävä vähintään massakonsentraatio ja asiaankuuluvat yhdisteet hiukkasten kemiallisen koostumuksen luonnehtimiseksi. Niihin on sisällytettävä ainakin seuraavassa luetellut kemialliset aineet.

C.  SIJAINTI

Mittaukset olisi suoritettava erityisesti maaseudun tausta-alueilla liitteessä III olevien A, B ja C jaksojen mukaisesti.

LIITE V

ILMAN RIKKIDIOKSIDI-, TYPPIDIOKSIDI (NO2)- JA TYPENOKSIDI-, HIUKKAS- (PM10 JA PM2,5), LYIJY-, HIILIMONOKSIDI- JA BENTSEENIPITOISUUKSIEN KIINTEISSÄ MITTAUKSESSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISLUKUMÄÄRÄN MÄÄRITTÄMINEN

A.  KIINTEISSÄ MITTAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISLUKUMÄÄRÄ IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI ASETETTUJEN RAJA-ARVOJEN TAI TAVOITEARVOJEN JA VAROITUSKYNNYSTEN NOUDATTAMISEN ARVIOIMISEKSI NIILLÄ ALUEILLA JA NIISSÄ TAAJAMISSA, JOIDEN OSALTA KIINTEÄT MITTAUKSET OVAT AINOA TIETOLÄHDE

a)  Hajakuormituslähteet

b)  Pistekuormituslähteet

Kun arvioidaan epäpuhtauksien määrää pistekuormituslähteiden läheisyydessä, on kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen lukumäärää määriteltäessä otettava huomioon päästömassat, ilman epäpuhtauksien todennäköiset leviämismallit sekä väestön mahdollinen altistuminen.

B.  KIINTEIDEN MITTAUSTEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄ ARVIOITAESSA IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI ASETETUN PM2,5-HIUKKASILLE ALTISTUMISEN VÄHENNYSTAVOITTEEN NOUDATTAMISTA

Taajamissa ja muissa yli 100 000 asukkaan asutuskeskuksissa on oltava yksi näytteenottopaikka miljoonaa asukasta kohden. Nämä näytteenottopaikat voivat olla samoja kuin A jaksossa tarkoitetut näytteenottopaikat.

C.  KIINTEISSÄ MITTAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISLUKUMÄÄRÄ KASVILLISUUDEN SUOJELEMISEKSI ASETETTUJEN KRIITTISTEN TASOJEN NOUDATTAMISEN ARVIOIMISEKSI MUILLA ALUEILLA KUIN TAAJAMISSA

Saaristoalueilla kiinteissä mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen lukumäärä pitäisi laskea ottaen huomioon ilman epäpuhtauksien todennäköinen leviäminen sekä kasvillisuuden mahdollinen altistuminen.

LIITE VI

ILMAN RIKKIDIOKSIDI-, TYPPIDIOKSIDI- JA TYPENOKSIDI-, HIUKKAS- (PM10 JA PM2,5), LYIJY-, HIILIMONOKSIDI- JA BENTSEENI-PITOISUUKSIEN ARVIOINNEISSA KÄYTETTÄVÄT VERTAILUMENETELMÄT

1.  Rikkidioksidin mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä

Rikkidioksidin mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14212:2005 "Ambient air quality – Standard method for the measurement of sulphur dioxide by ultraviolet fluorescence".

2.  Typpidioksidin ja typen oksidien mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä

Typpidioksidin ja typenoksidien mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14211:2005 "Ambient air quality – Standard method for the measurement of the concentration of nitrogen dioxide and nitrogen monoxide by chemiluminescence".

3.  Lyijyn näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä

Lyijyn näytteenotossa käytettävä vertailumenetelmä on selostettu tämän liitteen A jakson 4 kohdassa. Lyijyn mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14902:2005 "Reference method for determination of Pb/Cd/As/Ni in ambient air".

4.  PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä

PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 12341:1999 "Air Quality – Determination of the PM10 fraction of suspended particulate matter – Reference method and field test procedure to demonstrate reference equivalence of measurement methods".

5.  PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä

PM2,5–hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14907:2005 "Standard gravimetric measurement method for the determination of the PM2,5 mass fraction of suspended particulate matter in Ambient air".

6.  Bentseenin näytteenotossa ja mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä

Bentseenin mittauksessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardin EN 14662:2005 "Ambient air quality - Reference method for measurement of benzene concentrations" 1–3 osassa.

7.  Hiilimonoksidin mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä

Hiilimonoksidin mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14626:2005 "Ambient air quality – Standard method for the measurement of the concentration of carbon monoxide by nondispersive infrared spectroscopy".

8.  Otsonin mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä

Otsonin mittaamisessa käytettävä vertailumenetelmä on kuvattu standardissa EN 14625:2005 "Ambient air quality – Standard method for the measurement of the concentration of ozone by ultraviolet photometry".

1.  Jäsenvaltio voi käyttää mitä tahansa muuta menetelmää, jonka se voi osoittaa antavan vastaavat tulokset kuin jokin A jaksossa tarkoitetuista menetelmistä, tai hiukkasten osalta mitä tahansa menetelmää, jonka kyseinen jäsenvaltio voi osoittaa olevan vertailumenetelmän kanssa yhdenmukainen. Tällaisella menetelmällä saatuja tuloksia on korjattava, jotta saataisiin vertailumenetelmää käyttämällä saatavia tuloksia vastaavat tulokset.

2.  Komissio voi edellyttää, että jäsenvaltiot laativat ja toimittavat sille kertomuksen vastaavuuden osoittamisesta 1 kohdan mukaisesti.

3.  Komissio arvioi 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen hyväksyttävyyden vastaavuuden osoittamista koskevien ohjeidensa (julkaistaan myöhemmin) mukaisesti. Jos jäsenvaltio on käyttänyt vastaavuuden likimääräisessä arvioinnissa väliaikaisia kertoimia, ne on varmistettava ja/tai niitä on muutettava komission ohjeiden mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että korjauksia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan myös takautuvasti aikaisempiin mittauksiin aineiston verrattavuuden parantamiseksi.

C.  STANDARDOINTI

Kaasumaisten epäpuhtauksien tilavuuden on oltava standardoitu 293 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n ilmanpaineessa. Hiukkasten ja hiukkasina analysoitavien aineiden (kuten lyijy) näytteet on kerättävä ulkoilman lämpötilassa.

LIITE VII

OTSONIN TAVOITEARVOT JA PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEET

1.  Määritelmät ja perusteet

a)  Määritelmät

AOT40 (ilmaistuna yksikkönä (µg/m³)•h) tarkoittaa 80 µg/m³:n (= 40 ppb) ylittävien tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m³ erotuksen summaa määrättynä ajanjaksona käyttäen ainoastaan päivittäin klo 8.00–20.00 CET(22) mitattuja tuntiarvoja.

b)  Perusteet

Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia parametreja laskettaessa on käytettävä seuraavia perusteita validiteetin tarkistamiseksi:

2.  Tavoite-arvot

3.  Pitkän aikavälin tavoitteet

LIITE VIII

PERUSTEET OTSONIPITOISUUKSIEN ARVIOINTIA KOSKEVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN LUOKITTELEMISEKSI JA SIJOITTAMISEKSI

Seuraavia perusteita on sovellettava kiinteisiin mittauksiin:

A.  MAKROTASON SIJOITUSPERUSTEET

Tarvittaessa on harkittava maaseudun ja maaseudun tausta-alueiden asemien sijaintia koskevien vaatimusten yhteensovittamista yhteisön metsien suojelusta ilmansaasteilta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3528/86 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista 29 päivänä huhtikuuta 1994 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1091/94(23) sisältyvien seurantavaatimusten kanssa.

B.  MIKROTASON SIJOITUSPERUSTEET

Siinä määrin kuin se on mahdollista olisi noudatettava liitteessä III olevassa B jaksossa vahvistettua mikrotason sijoitusmenettelyä varmistaen myös, että näytteenottopää sijoitetaan riittävän etäälle uunien ja savuhormien tyyppisistä lähteistä ja vähintään 10 metrin päähän lähimmältä tieltä; välimatkaa on pidennettävä suhteessa liikenteen määrän kasvuun.

C.  DOKUMENTOINTI JA VALITUN NÄYTTEENOTTOPAIKAN TARKISTAMINEN

Tämä edellyttää liitteessä III olevassa C jaksossa vahvistettujen menettelyjen noudattamista, seuranta-aineiston perusteellista seulontaa ja tulkintaa siten, että otetaan huomioon ne meteorologiset ja valokemialliset prosessit, jotka vaikuttavat kulloisellakin paikalla mitattuihin otsonipitoisuuksiin.

LIITE IX

OTSONIN PITOISUUKSIEN KIINTEISSÄ MITTAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISLUKUMÄÄRÄN MÄÄRITTÄMISPERUSTEET

A.  KIINTEISSÄ MITTAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISLUKUMÄÄRÄ IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI ASETETTUJEN TAVOITEARVOJEN JA VAROITUSKYNNYSTEN NOUDATTAMISEN ARVIOIMISEKSI NIILLÄ ALUEILLA JA NIISSÄ TAAJAMISSA, JOIDEN OSALTA KIINTEÄT MITTAUKSET OVAT AINOA TIETOLÄHDE

B.  KIINTEISSÄ MITTAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄ ALUEILLA JA TAAJAMISSA, JOIDEN OSALTA PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEET ON SAAVUTETTU

Otsonin näytteenottopaikkoja ja muita täydentäviä arviointikeinoja, kuten ilmanlaadun mallintaminen ja typpidioksidin yhdistetyt mittaukset, on oltava riittävästi, jotta otsonin aiheuttaman pilaantumisen kehittymistä voidaan tutkia ja varmistaa pitkän aikavälin tavoitteiden toteutuminen. Taajamissa ja muilla alueilla sijaitsevien asemien määrää voidaan vähentää kolmannekseen A jaksossa vahvistetusta määrästä. Jos kiinteiden mittausasemien tiedot ovat ainoa tietolähde, olisi säilytettävä vähintään yksi mittausasema. Jos tämän seurauksena jollekin niistä alueista, joilla täydentävää arviointia tehdään, ei jää yhtään asemaa, naapurialueiden eri asemien välisellä koordinoinnilla on varmistettava, että otsonipitoisuuksia arvioidaan riittävästi pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden. Maaseudun tausta-alueilla on oltava 1 asema 100 000 neliökilometriä kohden.

LIITE X

OTSONIN PREKURSORIAINEIDEN MITTAUKSET

A.  TAVOITTEET

Mittausten tärkeimmät tavoitteet ovat otsonin prekursoriaineidenkehityssuunnan analysointi, päästöjen vähentämisstrategioiden tehokkuuden tarkistaminen, päästökartoitusten yhtenäisyyden tarkistaminen ja havaittujen epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin.

Lisätavoitteena on tukea otsonin muodostumista ja prekursorien leviämisprosessia koskevaa tietämystä sekä fotokemiallisten mallien soveltamista.

B.  AINEET

Otsonin prekursoriaineiden mittauksiin on sisällytettävä vähintään typen oksidien (NO ja NO2) ja seuraavien VOC-yhdisteiden mittaukset:

C.  SIJAINTI

Mittauksia on tehtävä erityisesti kaupunki- ja esikaupunkialueilla sellaisilla seurantapaikoilla, jotka on perustettu tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti ja joiden katsotaan olevan A jaksossa tarkoitettujen seurantatavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia.

LIITE XI

RAJA-ARVOT IHMISTEN TERVEYDEN SUOJELEMISEKSI

LIITE XII

TIEDOTUSKYNNYS JA VAROITUSKYNNYS

A.  MUIDEN EPÄPUHTAUKSIEN KUIN OTSONIN VAROITUSKYNNYKSET

Mitattava kolmen peräkkäisen tunnin aikana paikoista, jotka edustavat ilman laatua vähintään 100 neliökilometrin alueella tai kokonaisella alueella taikka taajamassa eli kulloinkin pienimmällä alueella.

B.  OTSONIA KOSKEVAT TIEDOTUS- JA VAROITUSKYNNYKSET

LIITE XIII

KRIITTISET TASOT KASVILLISUUDEN SUOJELEMISEKSI

LIITE XIV

PM2,5 – HIUKKASPÄÄSTÖILLE ALTISTUMISEN VÄHENNYSTAVOITE, TAVOITEARVO JA RAJA-ARVO

Keskimääräisen altistumisen indikaattorin (AEI), joka on ilmaistu yksikköinä µg/m3, on perustuttava kaupunkien tausta-aluemittauksiin taajamissa ja alueilla koko jäsenvaltion alueella. Se olisi arvioitava kaikkien 6 ja 7 artiklan mukaan perustettujen näytteenottopaikkojen kolmen kalenterivuoden liukuvana keskiarvona. Vertailuvuoden 2010 AEI on vuosien 2008, 2009 ja 2010 keskiarvo. Vastaavasti vuoden 2020 AEI on kaikkien näytteenottopaikkojen vuosien 2018, 2019 ja 2020 kolmen vuoden keskiarvo.

B.  ALTISTUMISEN VÄHENNYSTAVOITE

Kun yksikkönä µg/m3 ilmaistu vertailuvuoden keskimääräisen altistumisen indikaattori on 10 µg/m3 tai vähemmän, on altistumisen vähennystavoite nolla.

C.  TAVOITE- JA RAJA-ARVO

LIITE XV

PAIKALLISIIN, ALUEELLISIIN TAI KANSALLISIIN ILMANSUOJELUSUUNNITELMIIN TAI OHJELMIIN 21 ARTIKLAN MUKAISESTI SISÄLLYTETTÄVÄT TIEDOT

1.  Paikka, jossa raja-arvot on ylitetty

2.  Yleistä

3.  Vastuussa olevat viranomaiset

Ilmansuojeluohjelmien laadinnasta ja toteuttamisesta vastuussa olevien henkilöiden nimi ja osoite.

4.  Pilaantumisen luonne ja arviointi

5.  Epäpuhtauksien alkuperä

6.  Tilanneanalyysi

7.  Tämän direktiivin voimaantuloa edeltäviä ilmansuojelutoimia tai -hankkeita koskevia tietoja

8.  Tiedot, jotka koskevat tämän direktiivin voimaantulon jälkeen hyväksyttyjä, epäpuhtauksien vähentämiseen pyrkiviä toimenpiteitä tai hankkeita

9.  Pitkällä aikavälillä suunniteltuja tai tutkittuja toimenpiteitä tai hankkeita koskevat tiedot.

10.  Tiedot seuraavien direktiivien täytäntöönpanotilanteesta:

1)   moottoriajoneuvojen moottoreiden kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 1970 annettu neuvoston direktiivi 70/220/ETY(24);

2)   ajoneuvojen puristussytytysmoottoreiden kaasumaisten ja hiukkasmaisten päästöjen sekä ajoneuvoissa käytettävien maa- tai nestekaasulla toimivien ottomoottoreiden kaasupäästöjen torjumiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä joulukuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 88/77/ETY(25);

3)   bensiinin varastoinnista ja sen jakelusta varastoalueilta huoltoasemille aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen torjunnasta 20 päivänä joulukuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/63/EY(26);

4)   ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY(27);

5)   liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY(28);

6)   bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY(29);

7)   orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11 päivänä maaliskuuta 1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/13/EY(30);

8)   tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 26 päivänä huhtikuuta 1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/32/EY(31);

9)   jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY(32);

10)   tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY;

11)   tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY;

12)   orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta ja direktiivin 1999/13/EY muuttamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY(33);

13)   energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY(34);

14)   direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta 6 päivänä heinäkuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/33/EY(35).

11.  Tiedot kaikista ilman epäpuhtauksien vähennystoimista, joiden toteuttamista on suunniteltu ilmanlaatutavoitteiden saavuttamisen yhteydessä, mukaan luettuina:

Taajamissa tai alueilla:

a)  Kiinteiden lähteiden päästöjen vähentäminen varmistamalla, että pilaantumista aiheuttaviin pieniin ja keskisuuriin kiinteisiin polttolähteisiin (mukaan luettuna biomassa) asennetaan päästöjä rajoittavat laitteet tai että ne vaihdetaan.

b)  Ajoneuvojen päästöjen vähentäminen asentamalla ajoneuvoihin päästöjä rajoittavat laitteet. Olisi harkittava taloudellisia kannustimia tällaisten laitteiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

c)  Viranomaisten on noudatettava ympäristöasiat huomioon ottavia julkisia hankintoja koskevan käsikirjan(36) ohjeita hankkiessaan ajoneuvoja, polttoainetta ja päästöjä vähentäviä polttolaitteita, mukaan lukien

d)  Toimenpiteet liikenteen päästöjen alentamiseksi liikenteen suunnittelun ja hallinnan avulla (mukaan luettuna ruuhkien hinnoittelu, eriytetyt pysäköintimaksut tai muut taloudelliset kannustimet, vähäpäästöisten alueiden perustaminen).

e)  Toimenpiteet, joilla tuetaan siirtymistä vähemmän saastuttaviin liikennemuotoihin.

f)  Vähäpäästöisten polttoaineiden käytön varmistaminen pienissä, keskisuurissa ja suurissa kiinteissä lähteissä ja liikkuvissa lähteissä.

Alueellisella tai kansallisella tasolla:

g)  Toimenpiteet ilman pilaantumisen vähentämiseksi direktiivin 96/61/EY mukaisen lupamenettelyn, direktiivin 2001/80/EY mukaisten kansallisten suunnitelmien ja taloudellisten välineiden, kuten verojen, maksujen tai päästökaupan avulla.

12.  Luettelo julkaisuista, asiakirjoista, neuvotteluista jne., jotka täydentävät tämän liitteen mukaisesti pyydettyjä tietoja.

LIITE XVI

KANSALAISILLE TIEDOTTAMINEN

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien epäpuhtauksien pitoisuuksista annetaan yleisölle säännöllisesti ajantasaista tietoa.

2.  Ilman epäpuhtauspitoisuudet on esitettävä keskimääräisinä arvoina liitteessä VII ja liitteissä XI–XIV vahvistettujen tarkoituksenmukaisten keskiarvon laskentajaksojen mukaisesti. Tietoihin on sisällyttävä vähintään tasot, jotka ylittävät ilmanlaatutavoitteet, mukaan lukien säänneltyä epäpuhtautta koskevat raja-arvot, tavoitearvot, varoituskynnykset, tiedotuskynnykset tai pitkän aikavälin tavoitteet. Niissä on myös oltava lyhyt arviointi ilmanlaatutavoitteista ja tarkoituksenmukaista tietoa terveysvaikutuksista tai tarvittaessa kasvillisuuteen kohdistuvista vaikutuksista.

3.  Ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, hiukkas-, otsoni- ja hiilimonoksidipitoisuuksia koskevat tiedot on päivitettävä vähintään päivittäin ja aina kun se on mahdollista, tunneittain. Edellisen 12 kuukauden keskiarvona ilmoitettavat ilman lyijy- ja bentseenipitoisuuksia koskevat tiedot on ajantasaistettava kolmen kuukauden välein ja kuukauden välein, jos mahdollista.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan riittävän ajoissa tietoa varoituskynnysten ja tiedotuskynnysten todellisista tai ennustetuista ylityksistä. Yleisölle on annettava vähintään seuraavat tiedot:

LIITE XVII

SUORAAN LÄHTEESEEN KOHDISTUVAT TOIMENPITEET, JOTKA ON PANTAVA TÄYTÄNTÖÖN, JOTTA JÄSENVALTIOT VOIVAT SAAVUTTAA ILMANLAADUN RAJA-ARVOT ESITETYSSÄ MÄÄRÄAJASSA

–   20–50 MWh:n polttolaitokset sisällytetään direktiiviin 96/61/EY;

–   raskaita hyötyajoneuvoja koskevat EURO VI -standardit;

–   kotitalouksien lämmitysjärjestelmiä koskevat uudet standardit;

–   yhteisön tasolla koordinoidut toimet alusten omistajien kannustamiseksi vähentämään päästöjä ja/tai ottamaan käyttöön EU:n alusten moottorien päästöjä koskevia standardeja tai sopimaan alusten moottorien päästöjä koskevista uusista standardeista Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tasolla.

LIITE XVIII

VASTAAVUUSTAULUKKO

(1) EUVL C 195, 18.8.2006, s. 84. (2) EUVL C 206, 29.8.2006, s. 1. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. syyskuuta 2006. (4) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1. (5) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). (6) EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/744/EY (EYVL L 278, 23.10.2001, s. 35). (7) EYVL L 313, 13.12.2000, s. 12. (8) EYVL L 67, 9.3.2002, s. 14. (9) EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14, päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/752/EY (EYVL L 282, 26.10.2001, s. 69). (10) EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3. (11) EYVL L 171, 27.6.1981, s. 11. (12) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (13) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (14) EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12. (15) EUVL L 87, 25.3.2004, s. 50. (16) EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30. (17) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 166/2006 (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1). (18) EUVL L […], […], s. […]. (19) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). (20) * 12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. (21) * 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta. (22) Tai syrjäisimpien alueiden osalta soveltuvana aikana. (23) EYVL L 125, 18.5.1994, s. 1. (24) EYVL L 76, 6.4.1970, s. 1. (25) EYVL L 36, 9.2.1988, s. 33. (26) EYVL L 365, 31.12.1994, s. 24. (27) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 22. (28) EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1. (29) EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58. (30) EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1. (31) EYVL L 121, 11.5.1999, s. 13. (32) EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91. (33) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87. (34) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64. (35) EUVL L 191, 22.7.2005, s. 59. (36) SEC(2004) 1050.