Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2011(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0212/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0212/2007

Keskustelut :

PV 20/06/2007 - 12
CRE 20/06/2007 - 12

Äänestykset :

PV 21/06/2007 - 8.7
CRE 21/06/2007 - 8.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0283

Hyväksytyt tekstit
WORD 87k
Torstai 21. kesäkuuta 2007 - Strasbourg Lopullinen painos
Nuorisorikollisuus: naisen, perheen ja yhteiskunnan rooli
P6_TA(2007)0283A6-0212/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. kesäkuuta 2007 nuorisorikollisuudesta: naisen, perheen ja yhteiskunnan rooli (2007/2011(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 37 ja 40 artiklan,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta eli "Beijingin säännöt", jotka yleiskokous hyväksyi 29. marraskuuta 1985 antamassaan päätöslauselmassa 40/33,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1990 antamat suuntaviivat nuorisorikollisuuden torjumiseksi eli "Riadin suuntaviivat", jotka yleiskokous hyväksyi 14. joulukuuta 1990 antamassaan päätöslauselmassa 45/112,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vapautensa menettäneiden nuorten suojelusta antamat säännöt, jotka yleiskokous hyväksyi 14. joulukuuta 1990 annetussa päätöslauselmassa 45/113,

–   ottaa huomioon lasten oikeuksien harjoittamista koskevan 25. tammikuuta 1996 tehdyn Euroopan neuvoston sopimuksen ja erityisesti sen 1 sekä 3–9 artiklan,

–   ottaa huomioon nuorisorikollisuuden uusista hoitokeinoista ja nuoriso-oikeuden asemasta 24. syyskuuta 2003 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen(1) ,

–   ottaa huomioon yhteiskunnan vastauksesta nuorisorikollisuuteen 17. syyskuuta 1987 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen(2) ,

–   ottaa huomioon yhteiskunnan vastauksesta maahanmuuttajaperheitä koskevaan nuorisorikollisuuteen 18. huhtikuuta 1988 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen(3) ,

–   ottaa huomioon EU:sta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä VI osaston säännökset rikosasioissa tehtävästä poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen sosiaalipolitiikkaa, koulutusta, ammatillista koulutusta ja nuorisoa koskevan XI osaston ja erityisesti sen 137 artiklan,

–   ottaa huomioon 31. joulukuuta 2006 päättyneen poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevan ohjelman (AGIS-puiteohjelma) ja Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007(4) ,

–   ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 hyväksymänsä kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston valtuuttamisesta harjoittamaan toimintaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon kuuluvilla aloilla(5) ,

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 hyväksymänsä kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan erityisohjelman (Daphne III -ohjelma) perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa(6) ,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" (KOM(2006)0367),

–   ottaa huomioon lapsen oikeuksien eurooppalaisesta peruskirjasta 8. heinäkuuta 1992 antamansa päätöslauselman(7) ja erityisesti sen 8.22 ja 8.23 kohdat,

–   ottaa huomioon eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston perustamisesta 28. toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/427/YOS(8) ,

–   ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(9) aiheesta "Nuorisorikollisuuden torjuminen, nuorten tekemien rikosten käsittely ja nuoriso-oikeusjärjestelmän rooli Euroopan unionissa",

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla Glasgowssa 5.–7. syyskuuta 2005 järjestetyn konferenssin aiheesta "nuoret ja rikollisuus: eurooppalainen perspektiivi",

–   ottaa huomioon Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen uusimmat vuosikertomukset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0212/2007),

A.   ottaa huomioon, että nuorisorikollisuus on luonteeltaan vaarallisempaa kuin aikuisten rikollisuus, sillä se koskee erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa väestönosaa eli nuoria heidän persoonallisuutensa muodostusvaiheessa ja altistaa nuoret hyvin varhaisessa vaiheessa sosiaaliselle syrjäytymiselle ja leimaamiselle,

B.   ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttäminen on yksi nuorisorikollisuuden riskiä lisäävä tekijä,

C.   ottaa huomioon, että kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan nuorisorikollisuus on lisääntynyt hälyttävästi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana,

D.   katsoo, että nuorisorikollisuus on huolestuttava ilmiö erityisesti yleisyytensä vuoksi, koska rikoksentekijät ovat yhä nuorempia ja koska alle 13-vuotiaiden lasten tekemät rikokset lisääntyvät ja koska nuorisorikollisuus on raaistunut,

E.   katsoo, että tapa, jolla nuorisorikollisuutta koskevia tilastoja nykyisin kerätään ja esitetään, ei vastaa todellisia tarpeita eikä sovellu nykyoloihin, minkä vuoksi luotettavien kansallisten tilastojen saatavuus on entistä välttämättömämpää,

F.   katsoo, että on vaikeaa tehdä tyhjentävää luokitusta nuoren rikolliseen käyttäytymiseen johtavista syistä, koska lopulta rikollisuuteen johtavan sosiaalisesti poikkeavan käytöksen omaksumisen syyt ovat yksilölliset ja tapauskohtaiset ja riippuvat lasten ja nuorten omakohtaisista kokemuksista ja kasvuympäristöstä, toisin sanoen perheestä, koulusta ja ystäväpiiristä sekä laajemmassa mielessä siitä sosioekonomisesta ympäristöstä, jossa nuori elää,

G.   ottaa huomioon, että pääasialliset nuorisorikollisuuteen vaikuttavat syyt ovat järjestyksen, kommunikaation ja asianmukaisten perheen sisäisten mallien puuttuminen, mikä usein johtuu vanhempien poissaolosta, lähipiiriin kuuluvien ihmisten harjoittamaan huonoon kohteluun tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä psykopatologisista ongelmista, koulutusjärjestelmien epäonnistumisesta sosiaalisten mallien välittämisessä sekä köyhyydestä, työttömyydestä, sosiaalisesta syrjäytymisestä ja rasismista; korostaa, että muita merkittäviä tekijöitä ovat lisäksi nuorten persoonallisuutensa muodostamisvaiheessa omaksuma voimakas taipumus jäljittelyyn, alkoholin- ja huumeidenkäyttöön liittyvät persoonallisuushäiriöt sekä joukkoviestimissä, internetissä ja videopeleissä esitetyt mielettömän, liiallisen ja tarpeettoman väkivallan mallit,

H.   katsoo, ettei nuorten poikkeava käyttäytyminen johdu automaattisesti perheoloista,

I.   katsoo, että kannabiksen ja muiden huumeiden ja/tai alkoholin käytön lisääntymisellä nuorten keskuudessa on selvä yhteys nuorisorikollisuuden lisääntymiseen,

J.   katsoo, että maahanmuuttajat ja erityisesti maahanmuuttajanuoret ovat muuta väestöä alttiimpia sosiaaliselle valvonnalle, mistä voi syntyä vaikutelma, että nuorisorikollisuuden ongelmat koskisivat ensisijaisesti maahanmuuttajayhteisöjä eivätkä niinkään yhteiskuntaa kokonaisuudessaan; katsoo lisäksi, että tällainen käsitys on paitsi virheellinen myös yhteiskunnallisesti vaarallinen,

K.   katsoo, että nuorisojengien syntyminen ja kouluväkivallan paheneminen ovat nuorisorikollisuuden kaksi nykyistä muotoa, joita esiintyy paljon joissakin jäsenvaltioissa, ja niitä koskevat tutkimukset ja mahdolliset torjuntakeinot ovat monitahoisia,

L.   katsoo, että esimerkiksi väkivaltaisten ja järjestäytyneiden nuorisojengien ilmiön laajuus on saanut eräät jäsenvaltiot avaamaan keskustelun tarpeesta tarkastella uudelleen alaikäisiä koskevaa rikosoikeutta,

M.   katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa koulujen ympäristöistä ja jopa koulujen pihoista on tullut turvattomia paikkoja myös hyväosaisten asuinalueilla (turvattomuutta lisää huumeiden tarjoaminen, väkivalta, jossa saatetaan käyttää teräaseita, kiristys eri muodoissaan sekä vaarallisten pelien leviäminen, kuten ns. "happy slapping' -ilmiö, jossa matkapuhelimella otettuja kuvia väkivallanteoista levitetään internetiin),

N.   ottaa huomioon, että viime vuosina alaikäisiin liittyviä rikoslakeja on asteittain tarkistettu ja että lakien uudistusprosessi olisi kohdistettava ennalta ehkäiseviin toimiin, oikeudellisiin ja muihin kuin oikeudellisiin toimiin sekä yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja muihin kuntoutustoimiin, tarvittaessa myös terapiaan; katsoo, että on kuitenkin syytä korostaa, että toimien täytäntöönpano estyy usein käytännössä, mikä johtuu asianmukaisten, nykyaikaisten tilojen ja koulutetun, erikoistuneen henkilökunnan, rahoituksen ja joskus asianomaisten henkilöiden tahdon puutteesta tai järjestelmän sisäisistä ongelmista,

O.   katsoo, että viestintävälineiden ja audiovisuaalisten välineiden, kuten pelien, television ja internetin välityksellä esitettävien raakaa väkivaltaa ja pornografista materiaalia sisältävien kohtausten valtava määrä sekä se, että tiedotusvälineet käyttävät hyväkseen mielikuvia nuorisorikollisista ja uhreista, lähentelevät usein lapsen perusoikeuksien rikkomista ja ovat omiaan edistämään väkivallan arkipäiväistymistä,

P.   toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa julkaistujen tilastojen mukaan 70–80 prosenttia rangaistuksen saaneista ensikertalaisista nuorista rikoksentekijöistä ei uusi rikosta,

Q.   ottaa huomioon eräissä jäsenvaltioissa julkaistut tutkimukset ja artikkelit, joista ilmenee, että nuorten omiin vanhempiinsa kohdistama väkivalta on lisääntynyt samoin kuin vanhempien voimattomuus nuorten edessä,

R.   ottaa huomioon, että järjestäytyneen rikollisuuden verkostot käyttävät joskus nuoria rikoksentekijöitä toiminnassaan,

S.   ottaa huomioon, että vuonna 2001 perustetun eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston puitteissa käynnistettiin nuorisorikollisuuden torjuntaan tarkoitettu työryhmä, joka on alkanut laatia alan tulevan EU:n politiikan perustaksi yksityiskohtaista vertailevaa tutkimusta 27 jäsenvaltiossa,

1.   korostaa, että nuorisorikollisuutta voidaan tehokkaasti torjua ainoastaan hyväksymällä integroitu kansallisen ja EU:n tason strategia, jossa yhdistyy kolme johtavaa periaatetta: ennaltaehkäiseminen, oikeudelliset ja muut seuraamukset sekä kaikkien nuorisoryhmien osallistaminen yhteiskuntaan;

Kansallisen tason politiikat

2.   korostaa, että kaikkien yhteiskunnan sidosryhmien eli valtion keskushallintoelimenä, alue- ja paikallisviranomaisten, kouluviranomaisten, perheen, erityisesti nuoriin liittyvien kansalaisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan sekä kaikkien yksilöiden, on ratkaisevan tärkeää osallistua suoraan integroidun kansallisen strategian suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; pitää lisäksi välttämättömänä, että saatavilla on asianmukaisia varoja tehokkaiden nuorisorikollisuuden vastaisten toimien täytäntöönpanemiseksi;

3.   korostaa, että nuorisorikollisuuden torjuminen tehokkaasti edellyttää integroitua ja tehokasta koulu-, sosiaali-, perhe- ja koulutuspolitiikkaa, jolla voidaan edistää sosiaalisten ja kansalaisarvojen välittämistä ja nuorten varhaista sosiaalistumista; katsoo, että lisäksi on määritettävä politiikka, jolla pyritään parempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen samoin kuin sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseen kiinnittäen erityistä huomiota lasten köyhyyteen;

4.   katsoo, että on tarpeen, että perheet, kasvattajat ja yhteiskunta välittävät nuorille jo pienestä pitäen arvoja;

5.   katsoo, että nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisy edellyttää julkisen politiikan kehittämistä myös muilla aloilla, joita ovat esimerkiksi asunto- ja työllisyysasiat, nuorten ammatillinen koulutus, nuorten vapaa-aika ja yhteydenpito;

6.   muistuttaa, että perheiden sekä koulujen ja koko yhteiskunnan on toimittava yhdessä lisääntyvän nuorisoväkivallan torjumiseksi;

7.   korostaa perheen erityistä roolia nuorisorikollisuuden torjunnan kaikissa vaiheissa sekä kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen tuen vanhemmille; toteaa, että tietyissä tapauksissa vanhempien osallistumista ja vastuuta olisi lisättävä;

8.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin politiikkoihin vuoden pituisen vanhempainloman, jotta vanhemmat voivat halutessaan panna etusijalle lastensa varhaiskasvatuksen, jolla on ratkaiseva merkitys lasten tunne-elämän kehitykselle;

9.   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan erityisesti taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevia perheitä; korostaa, että toimenpiteillä, joilla pyritään tyydyttämään kaikkien perheenjäsenten ja erityisesti lasten asumiseen ja ravinnonsaantiin liittyvät perustarpeet, takaamaan kaikille perheenjäsenille, aloittaen lapsista, yhtäläinen pääsy peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä näiden perheiden jäsenten yhtäläinen pääsy työmarkkinoille ja yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään, voidaan varmistaa, että lapset voivat kehittyä ja sosiaalistua terveessä ja turvallisessa perheympäristössä;

10.   kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävät varat sellaisten tehokkaiden psykologisten ja sosiaalisten neuvontapalvelujen lisäämiseksi, joihin kuuluu myös kontaktipisteiden perustaminen nuorisorikollisuusongelmista kärsiville perheille;

11.   painottaa koulun ja kouluyhteisön erityistä roolia lasten ja nuorten persoonallisuuden rakentumisessa; korostaa, että nykykoululle ominaiset kulttuurinen monimuotoisuus ja sosiaalisten luokkien erojen korostaminen ovat omiaan synnyttämään kouluväkivaltaa;

12.   kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita laatimaan kouluviranomaisille suuntaviivat kouluissa esiintyvien konfliktitilanteiden ratkaisemiseen tarkoitetun, nykyaikaisen menettelyn luomiseksi sellaisten sovitteluelinten avulla, joihin otetaan mukaan sekä oppilaat, heidän vanhempansa, opettajat että paikalliset kouluviranomaisyksiköt;

13.   katsoo, että opettajien asianmukaisen koulutuksen varmistaminen on välttämätön edellytys sille, että opettajat selviytyvät opetuksesta hyvin heterogeenisissä luokissa ja voivat työssään paitsi soveltaa pedagogiaa, joka ei perustu moralisointiin vaan ongelmien ennaltaehkäisyyn ja solidaarisuuteen, myös ennaltaehkäistä nuorten rikoksentekijöiden ja uhreina olevien luokkatovereiden leimautumisen ja syrjäytymisen;

14.   kehottaa lisäksi jäsenvaltioita sisällyttämään opetuspolitiikkaan seuraavat tavoitteet: myönnetään psykologista tukea ja neuvontaa erityisesti lapsille, joilla on ongelmia sosiaalistumisessa, mahdollistetaan terveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen kaikissa kouluissa, nimetään kouluihin tarve- ja tapauskohtaisesti sosiaalityöntekijä, sosiologi-kriminologi, lastenpsykiatri sekä lapsirikollisuuden asiantuntijoita, valvotaan tiukasti oppilaiden alkoholin ja päihteiden käyttöä, torjutaan kaikkea kouluyhteisön jäseniin kohdistuvaa syrjintää, nimetään sovittelija, joka toimii linkkinä koulun ja yhteiskunnan välillä, sekä varmistetaan eri kouluyhteisöjen välinen yhteistyö väkivallan torjuntaohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa;

15.   kehottaa jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia kansallisia ja alueellisia sääntelyviranomaisia valvomaan tiukasti, että tv-lähetysten ja muiden erityisen väkivaltaisten tai lapsilta kiellettyjen ohjelmien sisällön ilmoittamisesta säädettyjä yhteisön ja jäsenvaltioiden lakeja noudatetaan ehdottomasti; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita laatimaan yhdessä tiedotusvälineiden johdon kanssa ohjeistuksen, jonka avulla voidaan suojella lasten oikeuksia ja erityisesti nuorten rikoksentekijöiden oikeuksia niin, että raakaa väkivaltaa sisältävien ohjelmien lähettäminen kielletään tiettyyn kellonaikaan ja että rikollisiin tekoihin syyllistyneiden nuorten henkilöllisyyden paljastaminen kielletään;

16.   kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan nuorten kohtaamispaikkoina toimivien nuorisokeskusten asemaa ja parantamaan niiden laatua, sekä korostaa, että nuorisorikollisten ottamisella mukaan nuorisokeskusten toimintaan edistetään heidän sosiaalistumistaan ja vahvistetaan heidän yhteiskuntaan kuulumisen tunnettaan;

17.   korostaa, että tiedotusvälineet voivat ennaltaehkäistä merkittävästi nuorisorikollisuutta tekemällä kansalaisille suunnattuja tiedotukseen ja valistukseen tähtääviä aloitteita sekä levittämällä korkealaatuisia ohjelmia, joissa korostetaan nuorten myönteistä osuutta yhteiskunnassa, samalla kun rajoitetaan väkivaltaa ja pornografiaa sisältäviä ja päihteiden käyttöä esittäviä ohjelmia; korostaa lisäksi, että tähän pyritään sopimuksin, jotka sisällytetään edellä mainittuun ohjeistukseen lasten oikeuksista;

18.   korostaa lisäksi nuorisorikollisuuden torjunnan yhteydessä, että jäsenvaltioissa olisi syytä kehittää vankeusrangaistuksia korvaavia vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja ja pedagogisia toimenpiteitä, joihin kansalliset tuomioistuimet voisivat laajalti turvautua: nuorille tarjotaan mahdollisuus yhdyskuntapalveluun, kuntoutukseen tai sovitteluun rikoksen uhrin kanssa, tai he saavat mahdollisuuden osallistua koulutukseen, jossa otetaan huomioon rikoksen vakavuus sekä rikoksentekijän ikä, persoonallisuus ja henkinen kehitys;

19.   kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavia uusia innovatiivisia toimenpiteitä oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseksi: nuorten vanhemmat ja holhoojat voisivat osallistua suoraan rikosoikeudelliseen prosessiin oikeudenkäynnistä alkaen aina seuraamusten soveltamiseen asti, nuorelle tarjotaan mahdollisuus yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja intensiiviseen psykologiseen tukeen, tarjotaan mahdollisuus valita sijaisperhe, joka vastaa nuoren kasvatuksesta, vanhemmille, opettajille ja oppilaille tarjotaan neuvontaa ja tietoa, jos nuori käyttäytyy väkivaltaisesti koulussa;

20.   muistuttaa, että nuorten tekemiä rikoksia koskevan oikeudenkäynnin kulkua ja kestoa sekä toimenpiteiden valintaa ja niiden täytäntöönpanoa on ohjattava periaatteella, jonka mukaan lapsen etu on ensisijainen kaikkiin muihin etuihin nähden ja jossa korostuu kunkin jäsenvaltion prosessioikeuden noudattaminen; korostaa tässä suhteessa, että vankeusrangaistuksiin on turvauduttava vain viimeisenä keinona, jolloin ne on pantava täytäntöön nuorille rikoksentekijöille soveltuvissa laitoksissa;

21.   kehottaa jäsenvaltioita nuorisorikollisuuden integroidun lähestymistavan yhteydessä osoittamaan erityiset ja itsenäiset budjettimäärärahat nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyyn, lisäämään nuorten yhteiskunnallista osallisuutta ja työelämään pääsyä käsitteleville ohjelmille suunnattavia määrärahoja sekä antamaan lisää resursseja nuorisorikollisten vastaanottojärjestelmien parantamiseen ja uudistamiseen keskus- ja alueellisella tasolla sekä kaikkien alan ammattilaisten ja vastuuhenkilöiden erityis- ja jatkokoulutukseen;

Kohti eurooppalaista strategiaa

22.   kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission kanssa laatimaan ja hyväksymään viipymättä nuorisorikollisuutta koskevia, kaikille jäsenvaltioille yhteisiä vähimmäisstandardeja ja suuntaviivoja, jotka keskittyvät neljään peruspilariin eli ensinnäkin ennaltaehkäisemiseen, toiseksi oikeudellisiin ja muihin toimiin ja kolmanneksi kuntoutukseen, nuorisorikollisten sopeuttamiseen ja integroimiseen takaisin yhteiskuntaan kansainvälisesti tunnustettujen Beijingin sääntöjen ja Riadin suuntaviivojen, lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen sekä alan muiden kansainvälisten sopimusten perusteella;

23.   katsoo, että yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan tavoitteena pitäisi olla muiden kuin oikeudellisten mallien määrittäminen nuorisorikollisuuden torjumiseksi ja sen hallitsemiseksi, kun taas vankeus- ja muiden rangaistusten olisi oltava viimeinen keino ja niitä olisi sovellettava vain silloin, kun ne katsotaan aivan välttämättömiksi;

24.   katsoo, että nuorten osallistuminen ja mukaan ottaminen kaikkiin heitä koskeviin asioihin ja päätöksiin on välttämätöntä onnistuneiden yhteisten ratkaisujen määrittelemiseksi; katsoo lisäksi, että tämän vuoksi on varmistettava, että alaikäisten tekemiä rikoksia käsittelevien tuomioistuinten maallikkojäsenten toimiessa heillä on paitsi kokemusta nuorten kasvatuksesta myös asianmukainen koulutus väkivaltaan ja nuoriin liittyvissä kysymyksissä;

25.   kehottaa komissiota määrittämään kaikkia jäsenvaltioita koskevia erityisiä arviointiperusteita kansallisten tilastojen keräämiseksi sen varmistamiseksi, että tilastot ovat vertailukelpoisia ja näin ollen käyttökelpoisia EU:n tason toimien suunnittelussa; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti komission työskentelyyn motivoimalla ja hankkimalla tietoa kaikilta toimivaltaisilta kansallisilta, alueellisilta ja paikallisilta viranomaisilta sekä yhdistyksiltä, kansalaisjärjestöiltä ja muilta alalla toimivilta kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä;

26.   kehottaa komissiota sekä kansallisia ja paikallisia viranomaisia ottamaan mallia EU:n jäsenvaltioissa voimassa olevista parhaista käytännöistä, joilla aktivoidaan koko yhteiskunta ja joihin sisältyvät koulujen vanhempainyhdistysten, kansalaisjärjestöjen ja naapuruston asukkaiden positiivinen toiminta, sekä laatimaan yhteenvedon jäsenvaltioissa luottamuksellisesti suoritetuista yhteistyökokeiluista poliisiviranomaisten, oppilaitosten, paikallisviranomaisten, nuorisojärjestöjen ja paikallisten sosiaaliviranomaisten välillä, sekä nuorille suunnatuista kansallisista tukiohjelmista ja -strategioista; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan mallia kyseisistä käytännöistä nuorten huolestuttavasti lisääntyvän päihteidenkäytön ja siihen liittyvän rikollisuuden torjunnassa sekä soveltamaan parhaita sairaanhoidon ratkaisuja alkoholin tai päihteiden ongelmakäyttöön tarttumiseksi;

27.   panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden myönteisiä integrointitoimia sisältävät aloitteet, joista esimerkkinä mainittakoon Riojan alueella toimiva koulun ulkopuolinen ohjaaja;

28.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n nykyisiä välineitä ja ohjelmia ja liittämään niihin nuorisorikollisuuden torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn pyrkiviä toimia; kehottaa lisäksi varmistamaan nuorisorikollisten ja rikoksen uhrien yhteiskuntaan sopeuttamisen; kehottaa tässä tarkoituksessa kiinnittämään huomiota seuraaviin ohjelmiin:

   rikollisuuden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskeva erityisohjelma (2007–2013), jossa pääpaino on rikollisuuden ennaltaehkäisyssä ja rikoksen uhrien suojelussa,
   rikosoikeutta koskeva erityisohjelma (2007–2013), jolla pyritään edistämään rikosoikeudellista yhteistyötä, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteeseen sekä yhteydenpidon ja tietojenvaihdon parantamiseen,
   lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeva Daphne III -ohjelma,
   "Youth in action" -nuorisotoimintaohjelma (2007–2013), jossa pääpaino on vähäosaisten nuorten tukemisessa,
   Euroopan sosiaalirahaston ja Equal-ohjelman yhteydessä toteutettava toimet, joilla pyritään edistämään vähäosaisten integroitumista yhteiskuntaan, torjumaan heihin kohdistuvaa syrjintää sekä edistämään heidän työnsaantimahdollisuuksiaan,
   EU:n rahoittama Urbact-aloite, jossa painotetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa eurooppalaisten kaupunkien välillä kestävän kehityksen mukaisen kaupunkiympäristön luomiseksi asukkaille; aloite käsittää myös toimia, jotka tähtäävät entistä turvallisemman kaupunkiympäristön tarjoamiseen nuorille, sekä toimia, joilla edistetään kaikkein vähäosaisimpien nuorten integroitumista yhteiskuntaan ja lisätään heidän sosiaalistumistaan ja osallistumistaan,
   valtioiden väliset aloitteet, kuten "Let bind safe net for children and youth at risk' -ohjelma, joissa keskitytään riskiryhmään kuuluvien tai sosiaalisesti syrjäytyneiden lasten ja nuorten tukemiseen, ja joihin voi ja kuuluu osallistua yhteistyökumppaneita mahdollisimman monesta jäsenvaltiosta,
   kadonneiden lasten hätälinja: tähän kuuluvat myös nuorisorikollisuuden uhreiksi joutuneet lapset;

29.   korostaa, että kaikkien oikeus- ja poliisiviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja verkostoiduttava kansallisella ja yhteisön tasolla nuorisorikollisuuden uhreiksi joutuneiden kadonneiden lasten tapausten tutkinnassa ja ratkaisemisessa ja että tällöin on käytettävä perustana komission tiedonannossa esitettyjä lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian erityistavoitteita;

30.   korostaa, että nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan kuuluu myös sellaisen viestintäpolitiikan kehittäminen, jonka avulla kansalaisia voidaan valistaa näistä ongelmista, väkivallan kitkeminen pois tiedotusvälineistä sekä sellaisten audiovisuaalisten välineiden tukeminen, joiden ohjelmistoon kuuluu myös muita kuin väkivaltaohjelmia; vaatii näin ollen vahvistamaan eurooppalaiset standardit, joilla pyritään vähentämään audiovisuaalisten välineiden ja lehdistön välittämää väkivaltaa;

31.   korostaa, että direktiivissä 89/552/ETY(10) ("Televisio ilman rajoja" -direktiivi) asetetaan konkreettiset rajat väkivaltaisten kohtausten esittämiselle ja yleisemmin sellaisen materiaalin esittämiselle, jota ei suositella lasten nähtäväksi heidän yhteiskuntaan sopeuttamisekseen; katsoo, että näin ehkäistään asianmukaisesti väkivaltaa, jossa nuoret ovat mukana joko tekijöinä tai uhreina; kehottaa komissiota ryhtymään edellä mainitun tavoitteen toteuttamisen vaatimiin lisätoimenpiteisiin sitouttamalla niihin myös matkapuhelinsektorin ja internetin, sillä näiden toimien olisi oltava poliittisesti etusijalla yllä mainitussa lastenoikeuksia koskevassa komission tiedonannossa;

32.   ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että on tullut voimaan eurooppalaisille yrityksille suunnattu itsesääntelykehys, jolla pyritään lisäämään matkapuhelimien käytön turvallisuutta nuorten ja lasten keskuudessa; korostaa, että komission on näin ollen tehtävä konkreettisia ja sitovia koko EU:ta koskevia ehdotuksia, jotka koskevat kansalaisten valistamista internetin ja matkapuhelimien turvallisesta käytöstä;

33.   kehottaa komissiota vauhdittamaan ongelmalapsille ja -nuorille tarkoitetun EU:n ilmaispalvelunumeron käyttöönottoa, jolla voidaan merkittävästi ehkäistä nuorisorikollisuutta;

34.   kehottaa komissiota – sen jälkeen, kun tarvittavat tutkimukset Euroopan unionin tasolla on toteutettu – ehdottamaan integroitua yhteisön puiteohjelmaa, johon sisältyy yhteisön ennaltaehkäiseviä toimia, tukea valtioista riippumattomien järjestöjen aloitteille ja kansainväliselle yhteistyölle ja joka perustuu parhaille kansallisille käytännöille, jossa pyritään levittämään kyseisiä käytäntöjä koko Eurooppaan ja joka kattaa myös sosiaaliset ja pedagogiset infrastruktuurivaatimukset;

35.   korostaa, että on kaksi yhteisön perustoimintalinjaa, jotka olisi laadittava välittömästi:

   nykyisiin yhteisön ohjelmiin sisältyvien ennaltaehkäisevien toimien rahoittaminen ja uuden budjettikohdan perustaminen nuorisorikollisuuden vastaisille integroiduille toimille ja verkostoille,
   tutkimuksen ja sen jälkeen komission tiedonannon julkaiseminen ongelman laajuudesta Euroopassa ja asianmukaisten valmistelujen laatiminen siten, että kansallisten asiantuntijoiden verkko laatii integroidun puiteohjelman nuorisorikollisuuden torjumiseksi;

36.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä laatimaan yhteisrahoitetuista toimista koostuvan ohjelman, johon sisältyy

   pohdintaa parhaista ennaltaehkäisemiskäytännöistä ja monialaisesta lähestymistavasta syntyvistä uudistusmielisistä ja tehokkaista ratkaisuista,
   nuorisorikollisten hoitoa koskevien hiljattain kehitettyjen menetelmien, kuten restoratiivisen oikeuden mahdollisten pitkän aikavälin vaikutusten mittaaminen ja analysointi,
   parhaiden käytäntöjen vaihtaminen kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla ottaen huomioon väkivallan torjuntaan tähtäävästä Daphne-ohjelmasta saadut erittäin myönteiset kokemukset, sillä kyseinen ohjelma voisi toimia esimerkkinä parhaista käytännöistä, joita on sovellettu useissa tehokkaissa väkivallan vastaisissa hankkeissa,
   sen varmistaminen, että näissä palveluissa ja käytännöissä keskitytään lasten ja nuorten edun asettamiseen etusijalle, heidän oikeuksiensa suojeluun sekä siihen, että he oppivat tuntemaan velvollisuutensa ja kunnioittamaan lakia,
   sellaisen nuorten suojeluun tähtäävän eurooppalaisen mallin kehittäminen, jossa keskitytään kolmeen peruspilariin, eli ennaltaehkäisemiseen, oikeudellisiin ja muihin kuin oikeudellisiin toimiin sekä yhteiskuntaan sopeuttamiseen, ja toisten kunnioitukseen sekä ihmisten keskinäiseen tasavertaisuuteen perustuviin arvoihin sekä kaikkia ihmisiä sitovien oikeuksien ja velvollisuuksien edistämiseen,
   alaikäisten opetusta ja ammatillista koulutusta koskevien ohjelmien laatiminen heidän integraationsa helpottamiseksi, aitojen tasavertaisten mahdollisuuksien luominen kaikille avoimen elinikäisen oppimisen avulla; tehokas kaikille avoin koulutus sekä Barcelonan tavoitteiden toteuttaminen, mikä on yksi kaiken väkivallan tehokkaan ennaltaehkäisyn edellytys; tässä yhteydessä nuorisojärjestöjen antama tuki meneillään oleville aloitteille,
   koordinoidun jatkokoulutusohjelman järjestäminen kansallisille asiamiehille, poliisivoimille, oikeusviranomaisille, toimivaltaisille kansallisille elimille ja valvontaviranomaisille,
   alueellisten ja paikallisten yhteisöjen toimivaltaisten yksiköiden, nuorisojärjestöjen ja kouluyhteisön verkostoiminen;

37.   kehottaa komissiota eurooppalaisen nuorisorikollisuutta tutkivan seurantakeskuksen ja siihen liittyvän puiteohjelman valmistelussa ehdottamaan viipymättä kokemusten ja tietotaidon levittämiseksi seuraavia toimia:

   kansallisia politiikkoja koskeva yhteinen tutkimus ja sen tulosten levittäminen,
   konferenssien ja foorumien järjestäminen yhdessä kansallisten asiantuntijoiden kanssa,
   internetin välityksellä tapahtuvan toimivaltaisten viranomaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisen tiedonvälityksen edistäminen ja näihin asioihin erikoistuneen internet-sivuston perustaminen,
   kansainvälisen osaamiskeskuksen perustaminen;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

(1) Rec(2003)20.
(2) Rec(87)20.
(3) Rec(88)6.
(4) EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0510.
(6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0188.
(7) EYVL C 241, 21.9.1992, s. 67.
(8) EYVL L 153, 8.6.2001, s. 1.
(9) EUVL C 110, 9.5.2006, s. 75.
(10) EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23.

Päivitetty viimeksi: 26. helmikuuta 2008Oikeudellinen huomautus