Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdan,

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan Euroopan avoimuusaloitteesta (KOM(2006)0194),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan avoimuusaloitetta koskevan vihreän kirjan jatkotoimenpiteistä (KOM(2007)0127),

–   ottaa huomioon komission 10. joulukuuta 2007 esittämän luonnoksen edunvalvojia koskeviksi menettelysäännöiksi,

–   ottaa huomioon 17. heinäkuuta 1996 tekemänsä päätöksen työjärjestyksen muuttamisesta (edunvalvonta Euroopan parlamentissa)(1),

–   ottaa huomioon 13. toukokuuta 1997 tekemänsä päätöksen työjärjestyksen muuttamisesta (edunvalvojia koskevat menettelysäännöt)(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0105/2008),

A.   ottaa huomioon, että lobbaus Euroopan parlamentissa on lisääntynyt merkittävästi, kun parlamentin toimivaltuuksia on laajennettu,

B.   ottaa huomioon, että lobbauksella pyritään vaikuttamaan paitsi poliittisiin ja lainsäädännöllisiin päätöksiin myös yhteisön varojen kohdentamiseen sekä lainsäädännön valvontaan ja täytäntöönpanoon,

C.   ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen odotettavissa olevan ratifioinnin jälkeen Euroopan parlamentin toimivaltuudet lisääntyvät siten, että siitä tulee toinen lainsäätäjä lähes kaikissa tavanomaisissa lainsäädäntömenettelyissä, minkä seurauksena se tulee olemaan entistä useamman edunvalvontaryhmän kiinnostuksen kohteena,

D.   ottaa huomioon, että edunvalvojilla on keskeinen rooli demokraattisen järjestelmän perustan muodostavassa avoimessa ja moniarvoisessa vuoropuhelussa ja että he ovat parlamentin jäsenten tehtävien suorittamisen kannalta tärkeä tiedon lähde,

E.   ottaa huomioon, että edunvalvontaryhmät eivät kohdista toimiaan ainoastaan parlamentin jäseniin vaan yrittävät vaikuttaa myös parlamentin päätöksiin kohdistamalla edunvalvontatoimia parlamentin valiokuntien sihteeristössä työskenteleviin virkamiehiin, poliittisten ryhmien työntekijöihin ja jäsenten avustajiin,

F.   ottaa huomioon, että arvioiden mukaan Brysselissä on noin 15 000 edunvalvojaa ja 2 500 edunvalvontaorganisaatiota,

G.   ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut, että osana eurooppalaista avoimuusaloitetta otetaan käyttöön EU:n toimielimissä toimivien edunvalvojien yhteinen rekisteri,

H.   ottaa huomioon, että parlamentilla on jo vuodesta 1996 ollut oma lobbaajien rekisteri(3) sekä menettelysäännöt(4), joiden sisältämän velvoitteen nojalla rekisteröityjen lobbaajien on noudatettava korkeita eettisiä standardeja,

I.   ottaa huomioon, että parlamentissa on nykyisin noin 5 000 rekisteröityä edunvalvojaa,

J.   ottaa huomioon, että edunvalvontaryhmiin kuuluu paikallisia ja kansallisia organisaatioita, joiden toiminnan sääntely on jäsenvaltioiden vastuulla,

Parlamentin avoimuuden parantaminen

1.   tunnustaa edunvalvontaryhmien vaikutuksen EU:n päätöksentekoon ja pitää siksi tärkeänä, että parlamentin jäsenten olisi tiedettävä, mitä järjestöjä edunvalvontaryhmät edustavat; korostaa, että avoin ja yhtäläinen oikeus päästä vaikuttamaan kaikkiin EU:n toimielimiin on unionin legitimiteetin ja sen kansalaisten keskuudessa nauttiman luottamuksen ehdoton edellytys; korostaa, että avoimuus on kaksisuuntainen tie, jota tarvitaan sekä itse toimielinten työssä että lobbaajien keskuudessa; korostaa, että edunvalvontaryhmien yhtäläiset oikeudet päästä vaikuttamaan EU:n toimielimiin lisäävät unionin asioiden hoitamista varten käytettävissä olevaa asiantuntemusta; pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan edustajat pääsevät vaikuttamaan EU:n toimielimiin ja ennen kaikkea parlamenttiin;

2.   katsoo, että parlamentin jäsenet ovat itse vastuussa siitä, että he saavat tasapuolista tietoa; painottaa, että jäseniä on voitava pitää kykenevinä tekemään poliittisia päätöksiä lobbaajista riippumattomasti;

3.   hyväksyy, että esittelijä voi halutessaan (vapaaehtoisesti) soveltaa "lainsäädännöllistä jalanjälkeä", ts. (parlamentin mietintöihin liitettävää) suuntaa-antavaa luetteloa rekisteröidyistä edunvalvojista, joita on kuultu mietinnön valmistelun aikana ja jotka ovat antaneet siihen merkittävän panoksen; pitää erityisen suositeltavana tällaisen luettelon sisällyttämistä lainsäädäntöpäätöslauselmiin; korostaa kuitenkin, että on yhtä tärkeää, että komissio liittää tällaisen "lainsäädännöllisen jalanjäljen" lainsäädäntöaloitteisiinsa;

4.   vaatii, että parlamentin on saatava päättää täysin itsenäisesti, missä laajuudessa se ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnasta tulevat mielipiteet;

5.   panee merkille nykyiset säännöt, joiden mukaan jäsenten on ilmoitettava taloudellisista eduistaan; kehottaa puhemiehistöä laatimaan kvestoreiden ehdotuksen perusteella suunnitelman siitä, miten voidaan entistä paremmin panna täytäntöön ja valvoa parlamentin sääntöjä, joiden mukaan jäsenten on ilmoitettava kaikesta saamastaan tuesta riippumatta siitä, onko se taloudellista vai saadaanko se työvoiman tai materiaalin muodossa(5);

6.   panee merkille nykyiset virallisia toimintaryhmiä koskevat säännöt, jotka velvoittavat ilmoittamaan rahoituksesta; kehottaa selkeyttämään virallisten toimintaryhmien asemaa luetteloimalla kaikki olemassa olevat rekisteröidyt ja rekisteröimättömät toimintaryhmät parlamentin verkkosivuilla ja tekemällä tyhjentävänselvityksen toimintaryhmän saamasta ulkopuolisesta tuesta sekä ilmoittamalla toimintaryhmän laaja-alaiset tavoitteet; korostaa kuitenkin, että toimintaryhmiä ei tulisi millään tavalla pitää parlamentin eliminä;

7.   kehottaa puhemiehistöä tarkastelemaan kvestorien ehdotuksen pohjalta mahdollisuuksia rajoittaa luvatonta pääsyä kerroksiin, joissa jäsenten toimistot ovat parlamentin rakennuksissa, kun taas yleisön pääsyä valiokuntien huoneisiin olisi rajoitettava vain poikkeustapauksissa;

Komission ehdotus

8.   pitää tervetulleena komission ehdotusta, joka koskee edunvalvojien toiminnan aiempaa säännellympää kehystä osana eurooppalaista avoimuusaloitetta;

9.   yhtyy komission määritelmään, jonka mukaan lobbaus on "toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan EU:n politiikan muotoutumiseen ja toimielinten päätöksentekoon"; katsoo tämän määritelmän olevan työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohdan mukainen;

10.   korostaa, että kaikkia tämän määritelmän piiriin kuuluvia ja toimielinten toimintaan säännöllisesti vaikuttavia toimijoita, mukaan lukien kaikki EU:n toimielinten ulkopuolisten julkisten ja yksityisten eturyhmien edustajat, olisi pidettävä lobbaajina ja kohdeltava samalla tavoin: ammattimaiset lobbaajat, yritysten omat lobbaajat, kansalaisjärjestöt, ajatushautomot, ammattiyhdistykset, ammattiliitot ja työnantajajärjestöt, voittoa tuottavat ja tuottamattomat järjestöt sekä lakimiehet, kun näiden tarkoituksena on vaikuttaa politiikkaan pikemmin kuin tarjota apua ja puolustaa oikeusmenettelyissä tai antaa oikeudellista neuvontaa; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden alueet ja kunnat sekä kansallisen ja eurooppalaisen tason poliittiset puolueet sekä elimet, joilla on perustamissopimusten mukainen oikeudellinen asema, eivät kuulu näiden sääntöjen soveltamisalaan, kun ne toimivat tällaisten elinten aseman mukaisesti ja suorittavat niille kuuluvia tehtäviä perustamissopimuksessa määrätyllä tavalla;

11.   pitää periaatteessa tervetulleena komission ehdotusta "yhden luukun" järjestelmäksi, jossa lobbaajat voisivat rekisteröityä sekä komissioon että parlamenttiin, ja kehottaa laatimaan neuvoston, komission ja parlamentin välille yhteistä pakollista rekisteriä, jollainen parlamentissa jo on olemassa, koskevan toimielinten välisen sopimuksen, jota sovellettaisiin kaikissa toimielimissä ja joka sisältäisi täydellisen taloudellisia tietoja koskevan ilmoittamisen, rekisteristä poistamista koskevan yhteisen mekanismin sekä yhteiset eettiset käyttäytymissäännöt; muistuttaa kuitenkin neuvoston, komission ja parlamentin keskeisistä eroista toimieliminä; varaa siksi oikeuden arvioida komission ehdotusta sen valmistuttua ja päättää vasta sitten, asettuuko se tukemaan sitä vai ei;

12.   muistuttaa, että parlamentin tiloihin pääsevien lobbaajien määrä on pidettävä kohtuullisena; kehottaa siksi ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa lobbaajien on rekisteröidyttävä ainoastaan kerran kaikkiin toimielimiin ja jossa kukin toimielin voi päättää, antaako se kulkuluvan tiloihinsa, jolloin parlamentti voi jatkossakin rajoittaa kullekin järjestölle tai yritykselle myönnettävien kulkulupien määrän neljään;

13.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja parlamenttia tunnustamaan vastavuoroisesti erilliset rekisterit, mikäli yhteisestä rekisteristä ei päästä sopimukseen; ehdottaa, että jos toimielimet eivät pääse sopimukseen yhteisestä rekisteristä, niiden erillisten verkossa olevien rekisterien olisi sisällettävä linkit muihin rekistereihin, jotta edunvalvojien merkintöjä voidaan vertailla; kehottaa pääsihteeriä siirtämään parlamentin luettelon hyväksytyistä eturyhmien edustajista helpommin saatavissa olevaan paikkaan parlamentin verkkosivuilla;

14.   ehdottaa, että perustetaan viipymättä neuvoston edustajista, komission jäsenistä ja puheenjohtajakokouksen nimittämistä Euroopan parlamentin jäsenistä koostuva yhteinen työryhmä tarkastelemaan vuoden 2008 loppuun mennessä sitä, millainen vaikutus on yhteisellä rekisterillä, joka sisältää kaikki lobbaajat, jotka haluavat pääsyn neuvostoon, komissioon tai parlamenttiin, sekä yhteisten menettelysääntöjen laatimista; kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet;

15.   kehottaa neuvostoa liittymään mahdolliseen yhteiseen rekisteriin; katsoo, että on huolellisesti tarkasteltava tapaa, jolla edunvalvojat ovat yhteydessä neuvoston sihteeristöön yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävien asioiden yhteydessä;

16.   panee merkille, että komissio on päättänyt ottaa käyttöön vapaaehtoisen rekisterin ja arvioida järjestelmää vuoden kuluttua, mutta on huolissaan siitä, että puhtaasti vapaaehtoinen järjestelmä antaa vähemmän vastuullisille lobbaajille mahdollisuuden välttää järjestelmän noudattamista; kehottaa kolmea toimielintä tarkistamaan lobbaajien toimintaa koskevia sääntöjä vähintään kolmen vuoden kuluttua yhteisen rekisterin käyttöönotosta, jotta voidaan arvioida, voidaanko muutetulla järjestelmällä saavuttaa tarvittava avoimuus lobbaajien toiminnan suhteen; on tietoinen Lissabonin sopimuksessa määrätystä pakollista rekisteriä koskevasta oikeusperustasta, ja ilmaisee olevansa tällä välin halukas tekemään toimielinten kanssa yhteistyötä toimielinten välisen sopimuksen nojalla ja nykyisten rekisterien pohjalta; katsoo, että pakollisen rekisteröinnin olisi oltava edellytys lobbaajille, jotka haluavat pääsyn toimielimiin, kuten parlamentin tapauksessa käytännössä jo onkin;

17.   katsoo, että koska lobbauskäytännöt kehittyvät edelleen ajan mittaan, tällaista toimintaa koskevien sääntöjen on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voitaisiin mukauttaa nopeasti muutoksiin;

18.   panee merkille komission luonnoksen edunvalvojia koskeviksi menettelysäännöiksi; muistuttaa komissiota siitä, että parlamentilla on ollut tällainen säännöstö käytössä jo yli kymmenen vuoden ajan, ja kehottaa komissiota neuvottelemaan parlamentin kanssa yhteisen säännöstön luomiseksi; katsoo, että säännöstöllä olisi varmistettava voimakas valvontaelementti suhteessa lobbaajien toimintaan; korostaa, että menettelysääntöjä rikkoviin lobbaajiin olisi sovellettava seuraamuksia; korostaa, että rekisteriin merkittyjen tietojen varmentamista varten on osoitettava riittävät henkilöstövoimavarat ja rahoitusvarat; katsoo, että komission rekisterin osalta seuraamukset voivat sisältää väliaikaisen rekisteristä ja vakavammissa tapauksissa rekisteristä poistamisen; uskoo, että kun yhteinen rekisteri on otettu käyttöön, lobbaajien rikkeistä aiheutuvien seuraamusten olisi vaikutettava niiden pääsyyn kaikkiin toimielimiin, joissa rekisteriä käytetään;

19.   korostaa, että rekisterin on oltava käyttäjäystävällinen ja saatavilla internetissä: yleisön on voitava helposti löytää rekisteri ja tehdä sieltä hakuja, ja sen on sisällettävä edunvalvontajärjestöjen nimien lisäksi myös itse lobbaajien nimet;

20.   korostaa, että rekisterin olisi sisällettävä erillisiä luokkia, joihin lobbaajat rekisteröidään niiden edustamien ryhmien tyypin mukaan (esimerkiksi ammattiyhdistykset, yritysten edustajat, ammattiliitot, työnantajien järjestöt, asianajotoimistot, kansalaisjärjestöt jne.);

21.   pitää tervetulleena komission päätöstä vaatia, että rekisteriin liittyviltä edunvalvojilta edellytettävä taloudellisia seikkoja koskeva ilmoitus sisältää seuraavat tiedot:

22.   korostaa, että taloudellisten tietojen esittämisvaatimuksen on koskettava samalla tavoin kaikkia rekisteröityjä edunvalvojia;

23.   kehottaa edellä mainittua yhteistä työryhmää esittämään erityisiä kriteerejä, jotka edellyttäisivät taloudellisten tietojen esittämistä, esimerkiksi ilmoitusta lobbauskuluista järkevissä rajoissa (tarkat luvut eivät olisi tarpeen);

24.   kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa valmistelemaan tarvittavat muutokset parlamentin työjärjestykseen;

o
o   o

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 261, 9.9.1996, s. 75. (2) EYVL C 167, 2.6.1997, s. 20. (3) Työjärjestyksen 9 artiklan 4 kohta. (4) Työjärjestyksen liite IX, 3 artikla. (5) Työjärjestyksen liite I, 2 artikla.