Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2191(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0212/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0212/2008

Keskustelut :

PV 16/06/2008 - 26
CRE 16/06/2008 - 26

Äänestykset :

PV 17/06/2008 - 7.26
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0288

Hyväksytyt tekstit
PDF 130kWORD 55k
Tiistai 17. kesäkuuta 2008 - Strasbourg
Koheesiopolitiikan vaikutus heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroitumiseen
P6_TA(2008)0288A6-0212/2008

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. kesäkuuta 2008 koheesiopolitiikan vaikutuksesta heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroitumiseen (2007/2191(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan, 137 artiklan ja 158 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(1),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299),

–   ottaa huomioon 9. helmikuuta 2005 annetun komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (KOM(2005)0033),

–   ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY(2),

–   ottaa huomioon 17. toukokuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Koheesiota käsittelevä kolmas väliraportti: kohti uutta kasvua, työllisyyttä ja koheesiota koskevaa kumppanuutta" (KOM(2005)0192),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Kasvu- ja työllisyysstrategia ja Euroopan koheesiopolitiikan uudistaminen – koheesiota koskeva neljäs väliraportti" (KOM(2006)0281),

–   ottaa huomioon EU:n alueellisen toimintasuunnitelman, EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan ja Euroopan unionin alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon komission valmisteleman alueellista koheesiota käsittelevän vihreän kirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon (ESPON) selvityksen Euroopan tulevaisuudesta ja alueellisista näkymistä ("Territorial Futures – Spatial scenarios for Europe") sekä Euroopan parlamentin selvityksen alueellisista eroista ja koheesiosta sekä mahdollisista strategioista tulevaisuutta varten ("Regional Disparities and Cohesion: what Strategies for the Future?"),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3, 13 ja 141 artiklan, joissa edellytetään jäsenvaltioiden takaavan tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille kansalaisille,

–   ottaa huomioon 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman romaneja koskevasta Euroopan unionin strategiasta(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A6-0212/2008),

A.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti yksi yhteisön tavoitteista on edistää koko yhteisön laajuudella sopusointuista talous- ja yhteiskuntakehitystä ja vähentää yksittäisten alueiden välisiä sosioekonomisia eroja,

B.   ottaa huomioon, että eroja voi syntyä sekä alueiden sisällä että niiden välillä,

C.   ottaa huomioon, että vauraampien ja köyhimpien alueiden välisten sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten erojen tasoittaminen on koheesiopolitiikan alkuperäinen tavoite, ja katsoo, että sen soveltamisala ei näin ollen saa rajoittua vain muiden strategisten tavoitteiden tukemiseen, sillä tämä voisi luoda esteitä taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle koheesiolle,

D.   ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on tähän mennessä auttanut tehokkaasti köyhimpiä alueita pienentämään sosioekonomisen kehityksen eroja muihin alueisiin nähden,

E.   ottaa huomioon, että kokonaisilla valtioilla on yhä huomattavia kehityshaasteita ja että lähentymistä ei pidetä todennäköisenä nykyisen kehyksen eli vuosien 2007–2013 aikana,

F.   ottaa huomioon, että talouskasvu keskittyy joissakin jäsenvaltioissa kansallisten ja alueellisten pääkaupunkien ja laajojen kaupunkikeskusten ympärille, jolloin sosioekonominen kehitys on muilla alueilla, kuten maaseudulla, syrjäisillä alueilla sekä saaristo- ja vuoristoalueilla, suhteessa vähäisempää ja heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien asema näillä alueilla heikkenee entisestään,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa alueellinen koheesio luetellaan yhdeksi EU:n tavoitteeksi ja että sopimuksen mukaan unioni ja jäsenvaltiot käyttävät jaettua toimivaltaa tällä alalla,

H.   ottaa huomioon, että "heikossa asemassa olevan yhteisön" määritelmä on hyvin laaja, eikä sen määrittelemiseen ole olemassa selviä kriteerejä,

I.   ottaa huomioon, että monilla alueilla kärsitään yhä syrjäisyyden ja alueiden maantieteellisten haittojen kielteisistä vaikutuksista, eikä niillä ole tarvittavaa infrastruktuuria, joka tarjoaisi niille todellisia kehittymismahdollisuuksia ja auttaisi niitä nousemaan EU:n keskimääräiselle kehitystasolle,

J.   ottaa huomioon, että liikenneinfrastruktuurin kehittäminen ja liikennepalvelujen saatavuus parantaa syrjäisten seutujen kulkuyhteyksiä ja vähentää näillä syrjäseuduilla asuvien yhteisöjen ja väestöryhmien eristyneisyyttä ja että yleishyödyllisten palveluiden, etenkin koulutuksen, kehittäminen parantaa heikossa asemassa olevien väestöryhmien ja yhteisöjen tilannetta,

K.   ottaa huomioon, että köyhimmillä alueilla ei ole riittävästi varoja maksaakseen omarahoitusosuutensa yhteisön rahoituksesta, jota niillä on oikeus hakea, eikä niillä ole usein myöskään hallinnollisia valmiuksia ja henkilöstöä myönnetyn rahoituksen hyödyntämiseksi,

L.   katsoo, että koska maaseudun kehittämispolitiikka vaikuttaa voimakkaasti alueisiin, se on koordinoitava entistä paremmin aluepolitiikan kanssa, jotta molempien politiikkojen yhteisvaikutusta voitaisiin lisätä ja jotta ne täydentäisivät toisiaan, ja jotta kyseisten politiikkojen uudelleenyhdistämisen tuomia hyötyjä ja haittoja voidaan arvioida,

M.   ottaa huomioon, että EU:n mikroalueista, joilla asuu heikossa asemassa olevia yhteisöjä ja väestöryhmiä, ei ole saatavilla riittävästi vertailukelpoisia tilastotietoja,

N.   katsoo, että köyhyys ja syrjäytyminen on vahvasti aluesidonnaista,

O.   ottaa huomioon, että suurin osa kaikkein heikoimmassa asemassa olevista mikroalueista kärsii monitahoisista ja moniulotteisista ongelmista, jotka liittyvät niiden syrjäiseen sijaintiin, huonoihin kulkuyhteyksiin, puutteelliseen perusinfrastruktuuriin, heikkoon sosioekonomiseen kehitykseen, teollisuustoiminnan vähenemiseen, matalaan koulutustasoon, hallinnollisten valmiuksien puutteellisuuteen, korkeaan työttömyysasteeseen, huonontuviin asuin- ja elinoloihin, yleishyödyllisten palvelujen heikkoon saatavuuteen, tekniseen kehitykseen ja edistykseen liittyvien edellytysten puuttumiseen sekä eristyneiden vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien laajuuteen,

P.   katsoo, että koheesiopolitiikka edellyttää sen tavoitteiden mukaista rahoitusta ja tehokkaita välineitä, joiden avulla alueet voivat poistaa kehityseroja ja vastata alueellisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa väestörakenteen muutos, väestön keskittyminen kaupunkeihin, muuttoliikkeet, globalisaatio, ilmastonmuutos ja energiahuolto,

1.   painottaa, että heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien alueellinen keskittyminen ja vähiten kehittyneiden alueiden sosiaalinen eristyneisyys on yhä merkittävämpi haaste koheesiolle EU:ssa; korostaa lisäksi, että kyseinen ilmiö ei ole ainoastaan vähemmän kehittyneillä alueilla esiintyvä alueiden välinen vaan myös merkittävältä osalta sekä kehittyvillä että kehittyneillä alueilla esiintyvä alueiden sisäinen ilmiö ja että siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä siitä kärsiviä heikossa asemassa olevia yhteisöjä ja väestöryhmiä on vaikea havaita, kun yleiskuva on kokonaisuudessaan suotuisampi;

2.   kehottaa jäsenvaltioita sopimaan heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien määrittelyä koskevista kriteereistä, jotta niiden ongelmat pystytään yksilöimään paremmin ja jotta kohdennettuihin, systemaattisiin toimenpiteisiin voidaan helpommin ryhtyä;

3.   katsoo, että sosiaalisen syrjäytymisen alueellista ulottuvuutta pitäisi käsitellä alueellisen koheesiopolitiikan yhteydessä;

4.   tähdentää tässä yhteydessä, että yksittäiset toimet eivät yksinään ole riittävä ratkaisu sosiaalisen syrjäytymisen alueellisiin ongelmiin, ja suosittelee sen vuoksi, että jäsenvaltiot soveltavat kokonaisvaltaista aluekehitysstrategiaa, jossa toteutetaan eroja tasoittavaa politiikkaa ja jossa otetaan käytäntöön eri sektorien yhdennetty lähestymistapa ja keskitytään EU:n kaikkien alueiden tarjoamiin mahdollisuuksiin;

5.   korostaa, että puutteet, jotka liittyvät tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja yhteiskunnallisten ristiriitojen mahdolliseen keskittymiseen vähiten kehittyneille alueille, on poistettava yhdennetyn lähestymistavan avulla;

6.   huomauttaa tässä yhteydessä, että heikossa asemassa olevia väestöryhmiä voi olla kaikilla alueilla, jopa vauraammilla alueilla, ja että kyseiset ryhmät tulisi ottaa huomioon yhdennetyssä lähestymistavassa;

7.   katsoo, etteivät köyhtyminen ja syrjäytyminen ole vain kaupungeille ominaisia ilmiöitä, vaan koskevat myös maaseutua, vaikka ne voivat siellä saada erityiset muodot lähinnä siksi, että maaseudulla sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyy alueellinen syrjäytyminen ja että näillä taloudellisen kehityksen ulkopuolelle jääneillä alueilla ongelma koskee kaikkia yhteiskuntaryhmiä;

8.   painottaa, että yhdennetyn lähestymistavan yhteydessä on tärkeää tehdä terveellisen ympäristön kehittämisestä prioriteetti yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, jotta voidaan saavuttaa koheesiopolitiikan tavoitteet – kuten köyhyyden torjunta, kansalaisten hyvä terveydentila ja parempi elämänlaatu kaikilla alueilla – jotka ovat ratkaisevan tärkeitä pitkän aikavälin kehityksen ja EU:n sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion kannalta;

9.   korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset, talous- ja työmarkkinaelämän toimijat sekä asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt on tärkeää saada mukaan yhdennettyjen kehitysstrategioiden suunnitteluun ja toteutukseen, ja myös alhaalta ylöspäin suuntautuvia ("bottom-up") aloitteita on tuettava;

10.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan kehittyneiden kaupunkien ja syrjäisten alueiden, mukaan lukien maaseutualueiden, kesken resursseja alueiden erityistarpeiden mukaisesti ja laatimaan tietyille heikossa asemassa oleville yhteisöille ja väestöryhmille räätälöityjä pitkäaikaisia ohjelmia, joiden päätäntäprosessiin ja toteuttamiseen osallistuvat paikallisviranomaiset, asiaankuuluvat talous- ja työmarkkinaelämän toimijat sekä asiaankuuluvien väestöryhmien edustajat, jotta ryhmien tarpeet otettaisiin mahdollisimman hyvin huomioon ja syrjäytymiseen ja sen seurauksiin löydettäisiin oikeanlaisia ratkaisuja;

11.   kehottaa jatkamaan tuloa tuottavia toimia maaseudulla, mikä edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä perheviljelmiin sekä pieniin ja keskisuuriin maatiloihin, erityisesti tarkistamalla yhteistä maatalouspolitiikkaa, jotta siitä saataisiin tasapuolisempaa, mutta myös maatalouden ulkopuoliseen yritystoimintaan, jolla tarjotaan tuotteita ja palveluita, jotka ovat välttämättömiä nykyisten asukkaiden säilyttämiseksi ja uusien asukkaiden vastaanottamiseksi;

12.   korostaa, että maataloustoiminta ja muu taloudellinen toiminta (kuten maataloustuotteiden jalostus ja suoramarkkinointi, matkailu, palvelut, pk-yritykset) maaseudulla ovat tärkeitä työllisyyden kannalta ja köyhyyden ja maaltapaon torjunnassa; kehottaa siksi parantamaan mahdollisuuksia ammatilliseen koulutukseen maaseudulla yritysten kehittämisen tukemiseksi;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin käytettävissä olevien eri rahoitusvälineiden yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä, jotta niistä saataisiin lisäarvoa; tällaisia välineitä ovat muun muassa Euroopan aluekehitysrahasto, koheesiorahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan integraatiorahasto, yhteisön toimintaohjelma terveyden alalla ja Euroopan maaseuturahasto;

14.   kehottaa komissiota esittämään tulevan alueellista koheesiota käsittelevän vihreän kirjan yhteydessä tarkan määritelmän alueellisesta koheesiosta, sen tavoitteen, sitä koskevat kriteerit ja siihen kuuluvat välineet, mukaan lukien keinot, jotka ovat käytettävissä alueellisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

15.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan mikroalueista vertailukelpoisia tilastotietoja, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti sosiaali-indikaattoreihin, kuten YK:n inhimillisen kehityksen indeksiin, jotta voitaisiin aiheellisin toimenpitein puuttua tilanteeseen alueilla, joilla kaikkein heikoimmassa asemassa olevat yhteisöt ja väestöryhmät asuvat, ja löytää ratkaisuja niitä koskeviin ongelmiin;

16.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä tutkimaan tarkkaan, missä määrin asukaskohtaisen BKT:n lisäksi on käytettävä uusia määrällisiä kehitysindikaattoreita, kuten sosiaalisia indikaattoreita, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien ja heidän sijaintinsa tunnistamiseksi ja alueiden välisten ja sisäisten erojen tuomiseksi esiin sekä toteutuksen ja politiikan tehokkuuden arvioimiseksi, ja missä määrin niitä olisi käytettävä ohjeena kehittämissuunnittelussa;

17.   kehottaa komissiota tutkimaan alueellista koheesiota koskevan vihreän kirjan puitteissa, olisiko NUTS 4 -taso sopiva eriytetyn politiikan soveltamiseen alueellisen koheesion tavoitteen saavuttamiseksi;

18.   korostaa tarvetta keskittyä niihin demografisiin suuntauksiin, jotka johtavat väestön keskittymiseen kaupunkeihin ja maaltapakoon, ja näiden suuntausten alueelliseen vaikutukseen; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita laatimaan strategioita heikossa asemassa olevien alueiden elvyttämiseksi kehittämällä infrastruktuuria, lisäämällä todellisia kehittymismahdollisuuksia kyseessä olevien alueiden erityispotentiaalin mukaisesti, pitämällä yllä yleishyödyllisiä palveluja parantamalla paikallishallinnon valmiuksia ja hajauttamalla julkista sektoria, tarjoamalla asianmukaista koulutusta ja työllistymismahdollisuuksia, kohentamalla asuin- ja elinoloja ja lisäämällä sijoittajien kiinnostusta kyseisiin alueisiin; katsoo samalla, että kaupungit tarvitsevat tukea pyrkimyksissään ratkaista kaupunkeihin liittyviä vaikeuksia;

19.   katsoo, että vaikka aiemmin maaltapako saattoi toimia ulospääsykeinona alkuperäisestä toiminnastaan syrjään joutuneille viljelijöille, näin ei enää ole, sillä työttömyys koettelee nyt voimakkaasti ammattitaidottomia, ja siten maaseudulle perustetut teollisuuslaitokset joutuvat ensimmäisinä rakenneuudistusten ja tuotannon muualle siirron kohteiksi, mikä vähentää mahdollisuuksia tehdä samanaikaisesti useammanlaista työtä, minkä varaan vaikeuksissa olleet pienviljelijät saattoivat aikaisemmin laskea täydentääkseen maataloudesta saamiaan tuloja, ja nopeuttaa köyhtymistä;

20.   painottaa, että rakennepoliittisia toimia on toteutettava myös vuoden 2013 jälkeen, mutta samalla on hyödynnettävä määrärahaosuuksien tarkistuksen tarjoamaa tilaisuutta varmistaa, että käyttöön saadaan riittävästi resursseja, jotta EU:n alueiden ja valtioiden taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio voitaisiin taata myös tulevaisuudessa;

21.   suosittelee, että poliittisiin aloitteisiin, joilla pyritään puuttumaan sosiaaliseen syrjäytymiseen ja aktivoimaan heikossa asemassa olevia yhteisöjä ja väestöryhmiä, tulisi sisältyä vapaaehtoisuuden elementti;

22.   kehottaa komissiota esittämään asiasta ehdotuksen, jossa tartutaan realistisesti ja erityistoimin heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien ongelmiin, mukaan lukien sosiaaliseen syrjäytymiseen;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(2) EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0035.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö