Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 178 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 2005 Euroopan unionin kehityspolitiikasta annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(1) ,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(2) sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla kumppanuussopimusta muuttavalla sopimuksella(3) ,

–   ottaa huomioon yhteisen EU–Afrikka-strategian,

–   ottaa huomioon komission ensimmäisen kaksivuotiskertomuksen "EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta" (KOM(2007)0545) yhdessä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2007)1202) kanssa,

–   ottaa huomioon 21. ja 22. joulukuuta 2004, 24. toukokuuta 2005, 10. maaliskuuta 2006, 11. huhtikuuta 2006, 17. lokakuuta 2006, 5. joulukuuta 2006, 15. joulukuuta 2006 ja 19. ja 20. marraskuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta, työohjelma vuosiksi 2006–2007 (SEC(2006)0335),

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen,

–   ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2002 saavutetun Monterreyn konsensuksen kehitysrahoituksesta,

–   ottaa huomioon arviointitutkimuksen "The EU Institutions & Member States´ Mechanisms for Promoting Policy Coherence for Development" (EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden menetelmät kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden edistämiseksi), jonka European Centre for Development Policy Management, PARTICIP GmbH ja Complutense Institute of International Studies julkaisivat toukokuussa 2007,

–   ottaa huomioon Evert Vermeer -rahaston ja CONCORDin (European NGO confederation for relief and development) laatiman EU:n koherenssiohjelman,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle alttiiden köyhien kehitysmaiden välille" (KOM(2007)0540),

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 13. konferenssin (COP13) tulokset sekä 3. ja 14. joulukuuta 2007 Balilla Indonesiassa pidetyn Kioton pöytäkirjan sopimuspuolten kokouksen,

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman biologisen monimuotoisuuden vähentämisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä(4) ,

–   ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 esitetyn komission ehdotuksen metsälainsäädännön valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevaksi EU:n toimintasuunnitelmaksi (KOM(2003)0251), jota maatalousasioiden ministerineuvosto tuki 13. lokakuuta 2003, ja Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20. joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005(5) ,

–   ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman FLEGT-toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vauhdittamisesta(6) ,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2007 hyväksytyt ympäristöneuvoston päätelmät EU:n tavoitteista vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen ilmastojärjestelmän kehittämiseksi, joissa korostetaan konkreettisen politiikan ja toiminnan tarvetta metsän hävittämisestä kehitysmaissa aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen pysäyttämiseksi ja kasvun kääntämiseksi päinvastaiseksi seuraavien kahden tai kolmen vuosikymmenen aikana,

–   ottaa huomioon 23. joulukuuta 2002 annetun komission tiedonannon "Yhdennetystä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten" (KOM(2002)0637),

–   ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vastuullista kalastusta koskevat toimintasäännöt vuodelta 1995 ja kalastuskapasiteetin hallintaa koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman vuodelta 1999,

–   ottaa huomioon John Kurienin FAO:lle vuonna 2005 vastuullisesta kalastustuotteiden kaupasta ja elintarviketurvasta tekemän tutkimuksen "Responsible Fish Trade and Food Security",

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 16. heinäkuuta 2007 teettämän tutkimuksen kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman kalataloudesta ja köyhyyden vähentämisestä(7) ,

–   ottaa huomioon tutkimuksen Senegalin rannikolta Euroopan unioniin suuntautuvasta laittomasta siirtolaisuudesta ("L'émigration irrégulière vers l´Union européenne au départ des côtes sénégalaises"), jonka on tehnyt Juliette Hallaire syyskuussa 2007 ja julkaissut Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A6-0137/2008),

A.   ottaa huomioon, että YK:n vuosituhatjulistuksessa kehotetaan kaikkia valtioita varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikkojen johdonmukaisuus,

B.   ottaa huomioon, että EU on voimakkaasti sitoutunut varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikkojen johdonmukaisuuden EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan mukaisesti siten, että yhteisö ottaa yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevat tavoitteet huomioon sellaisessa toteuttamassaan politiikassa, joka on omiaan vaikuttamaan kehitysmaihin,

C.   ottaa huomioon, että eurooppalaista konsensusta koskevan edellä mainitun julistuksen 35 kohdan mukaan "EU on täysin sitoutunut toimimaan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämiseksi useilla eri aloilla" ja että "muilla politiikan aloilla on tärkeää auttaa kehitysmaita saavuttamaan vuosituhattavoitteet",

D.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission kaksivuotiskertomuksessa kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta todetaan muun muassa, että

E.   ottaa huomioon, että 24. toukokuuta 2005 pidetyn neuvoston päätelmiin sisältyy sitoumus tehostaa EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuutta erityisesti 12 ensisijaisella politiikan alueella, mukaan luettuina kauppa, kalastus, ympäristö, ilmastonmuutos, maahanmuutto ja työllisyys,

F.   ottaa huomioon, että EU:n Länsi-Afrikassa hyödyntämät tärkeimmät biologiset luonnonvarat ovat kala ja puu ja että komission kauppapolitiikan pääosaston mukaan Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) kalan ja puun viennistä yli 80 prosenttia suuntautuu EU:hun,

G.   ottaa huomioon, että YK määrittelee Länsi-Afrikan Afrikan läntisimmäksi alueeksi, johon kuuluvat seuraavat 16 maata: Benin, Burkina Faso, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kap Verde, Liberia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal, Sierra Leone ja Togo (toisin sanoen ECOWAS ja Mauritania)(8) ja lisäksi Kamerun katsotaan usein osaksi Länsi-Afrikkaa,

Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus

1.   pitää myönteisenä komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden mielenkiinnon ja sitoutumisen lisääntymistä kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuteen, mikä näkyy kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta koskevissa 12 maksusitoumuksessa, kaksivuotiskertomuksessa ja monissa muissa uusissa järjestelmissä;

2.   korostaa, että politiikan johdonmukaisuus on tärkeää, koska se on yksi osatekijöistä, joiden kautta EU osallistuu vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen;

3.   korostaa sitä tosiseikkaa, että poliittinen tahto ja sitoutuminen sen suhteen, että otetaan kehitysmaiden edut huomioon kaikilla politiikan aloilla, jotka vaikuttavat niihin, ovat ratkaisevan tärkeitä entistä paremman politiikan johdonmukaisuuden saavuttamisen kannalta;

4.   kiinnittää huomiota vahvoihin kytköksiin, joita on Euroopan unionin kehitys- ja kalastuspolitiikkojen sekä kehitys- ja puukauppaa koskevien politiikkojen välillä, ja korostaa, että kalastusta ja puuta koskevien politiikkojen alalla toteutetuilla toimenpiteillä on suuri vaikutus paikalliseen kestävään kehitykseen;

5.   muistuttaa, että edellä mainitussa COP 13-konferenssissa tunnustettiin metsien hävittämisen merkittävä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen, ja korostaa, että on tarpeen tukea kehitysmaita metsien suojelua ja kestävää hoitoa koskevissa ponnisteluissaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita antamaan huomattavaa taloudellista tukea kehitysmaiden metsien suojelua, kestävää käyttöä ja hoitoa koskeville kansainvälisille aloitteille ja tukemaan erityisesti Afrikan maita;

Puu

6.   on huolissaan siitä, että trooppisten metsien hävittäminen on yksi ilmastonmuutosta aiheuttavista tekijöistä, saa aikaan noin 20 prosenttia kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä vuosittain ja tuhoaa miljoonien paikallisiin ja alkuperäisväestön yhteisöihin kuuluvien ihmisten elinkeinon;

7.   on huolestunut siitä, että laittoman puutavaran ja metsästä saatavien tuotteiden halpatuonti sekä teollisuuden eräiden toimijoiden piittaamattomuus keskeisiä sosiaalisia standardeja ja ympäristöstandardeja kohtaan epävakauttavat kansainvälisiä markkinoita ja vähentävät tuottajamaiden verotuloja;

8.   on huolissaan siitä, että FAO:n tietojen mukaan alle seitsemää prosenttia maapallon metsäalueesta on varustettu ympäristömerkillä ja alle viittä prosenttia trooppisista metsistä hoidetaan kestävällä tavalla;

9.   suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio käy Länsi-Afrikassa virallisia neuvotteluita Ghanan ja Kamerunin kanssa sekä alustavia keskusteluja Liberian kanssa tarkoituksenaan vapaaehtoisuuteen perustuvien kumppanuussopimusten allekirjoittaminen suoraan Euroopan unioniin vietävien puutuotteiden laillisuuden valvomiseksi;

10.   korostaa, että kaikkien metsiensuojelujärjestelmien, mukaan luettuina Forest Carbon Partnership Facility (FCPF) ja FLEGT, on välttämättä turvattava alkuperäisten ja paikallisten yhteisöjen perinteiset ja tavanomaiset oikeudet käyttää metsiään alkuperäiskansojen oikeuksista annetun YK:n julkilausuman mukaisesti;

11.   kehottaa komissiota vastaamaan myönteisesti kestävän metsänhoidon aloitteita koskeviin rahoituspyyntöihin avustusohjelmien ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteydessä;

12.   kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon, jossa määritellään EU:n suhtautuminen, osallistuminen ja tuki metsänsuojelua edistäviin ja metsäkadosta johtuvia päästöjä vähentäviin nykyisiin ja tuleviin rahoitusjärjestelmiin, mukaan lukien UNFCCC ja Kioton pöytäkirja sekä metsähiili-hankkeet (Forest Carbon Partnership Facility, FCPF); tässä tiedonannossa olisi hahmoteltava EU:n sitoutuminen myöntämään varoja kehitysmaille niiden metsien suojeluun, rahoittamaan metsänsuojelualueita ja edistämään kannattavia vaihtoehtoja metsien hävittämiselle;

13.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan edellä mainittua EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmaa ja asetusta, jonka tarkoituksena laittoman puunkaadon ja siihen liittyvän kaupan ehkäiseminen ja kestävällä tavalla valmistettujen puutuotteiden kulutuksen kannustaminen ja kumppanuusmaiden määrän merkittävä lisääminen;

14.   kehottaa erityisesti komissiota tekemään tällä vaalikaudella kokonaisvaltaisen lainsäädäntöesityksen, jolla ehkäistäisiin laittomista ja metsää tuhoavista lähteistä peräisin olevan puun ja siitä tehtyjen tuotteiden markkinoille saattaminen;

15.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vauhdittamaan vihreitä julkisia hankintoja koskevan politiikan täytäntöönpanoa EU:n tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla, millä edistetään eko-merkillä varustettujen ja erityisesti metsänhoitoneuvoston normien mukaan sertifioitujen puutuotteiden myyntiä;

Kalatalous

16.   korostaa Länsi-Afrikan maiden suurta riippuvuutta kalataloudesta työllisyyden, elintarviketurvallisuuden, proteiinien, hallitusten tulojen ja valuutan lähteenä; panee merkille, että tämä näkyy Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön äskettäin julkaisemasta tutkimuksesta, jossa todettiin, että tärkeimpiä syitä Senegalista lähtöisin olevaan siirtolaisuuteen on paikallisen kalatalousteollisuuden heikkeneminen;

17.   panee tyytyväisenä merkille tällä alalla toteutuneen kehityksen ja tukee sitä, mutta ilmaisee edelleen huolensa joidenkin alueen maiden haluttomuudesta osallistua omien luonnonvarojensa suojeluun; pahoittelee, että kumppanuussopimusten puitteissa toteutetuista EU:n ponnisteluista huolimatta biologisten luonnonvarojen, joihin kalavarat kuuluvat, kestävyys ja kestävästä hyödyntämisestä saatavat hyödyt eivät edelleenkään ole ainoastaan puuttuva prioriteetti kyseisissä maissa, vaan ne jäävät muiden poliittisten ja taloudellisien intressien alle;

18.   kehottaa sen takia komissiota tutkimaan asiaa ja sitä, että on olemassa selvä yhteys Länsi-Afrikan maista EU:hun tulevien maahanmuuttotasojen ja Länsi-Afrikan rannikoiden edustan kalakantojen voimakkaan taantumisen välillä;

19.   kehottaa komissiota ja Länsi-Afrikan maiden hallituksia hillitsemään laitonta kalastusta sekä valvomaan ja seuraamaan kalakantoja voidakseen pysäyttää kalakantojen voimakkaan taantumisen Länsi-Afrikan merialueilla;

20.   katsoo, että Länsi-Afrikan kalavarat edustavat merkittäviä mahdollisuuksia paikalliselle kehitykselle ja elintarviketurvallisuuden edistämiselle; panee huolestuneena merkille, että itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean vuodesta 2006 alkaen tekemien uusimpien tieteellisten arvioiden mukaan useimpia Länsi-Afrikan kalakantoja kalastetaan liikaa ja ainakin yksi on vaarassa kuolla sukupuuttoon;

21.   katsoo, että arvioon, joka koskee yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan ja kalastuspolitiikan välisen johdonmukaisuuden lisäämistä, kuuluu monia seikkoja useiden Länsi-Afrikan kolmansien maiden kanssa allekirjoitettujen kahdenvälisten kalastuskumppanuussopimusten lisäksi; katsoo, että yhtä tärkeitä ovat seuraavia seikkoja koskevat yhteisön politiikat:

22.   pyytää komissiota jatkamaan – niiden talouskumppanuussopimuksien (EPA) valossa, joista Länsi-Afrikan maiden kanssa ei ole täysin vielä sovittu ja joita ei ole allekirjoitettu – kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta koskevan ohjelman mukaista linjaa, kun se neuvottelee puuta ja kalastusta koskevista sopimuksista EPA-prosessin puitteissa;

23.   kehottaa komissiota jälleen kerran toimimaan noudattaen talouskumppanuussopimusten perimmäistä tavoitetta, joka on alueellisen yhtenäisyyden edistäminen ja AKT-maiden taloudellisen aseman vahvistaminen, ja korostaa tässä yhteydessä erityisesti Länsi-Afrikan maiden asemaa;

24.   katsoo, että EU:n kalastuspolitiikassa, myös unionin suhteissa Länsi-Afrikkaan, on noudatettava edellä mainittua FAO:n vuonna 1995 laatimaa vastuullista kalataloutta koskevaa toimintaohjetta;

25.   ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että seitsemän Länsi-Afrikan maata on allekirjoittanut kalastussopimuksen EU:n kanssa noudattamalla uutta tapaa tehdä kumppanuussopimuksia, joihin yhteisön kalastuslaivaston etujen puolustamista koskevan alkuperäisen tavoitteen ohella sisällytetään lausekkeita, joiden nojalla kolmannen maan on laadittava suunnitelmia, joilla varmistetaan kalavarojen kestävä hyödyntäminen;

26.   katsoo, että kalastuskapasiteetin valtava kasvu alueella, jolla on melko heikko kalastuksen valvontajärjestelmä ja riittämättömästi varoja valvoa kalastusalusten toimintaa, on osaltaan vaikuttanut kalavarojen ongelmalliseen tilaan tällä alueella; panee näin ollen tyytyväisenä merkille päätöksen kalastuskapasiteetin siirroista EU:sta Länsi-Afrikkaan maksettavien tukien lakkauttamisesta vuonna 2005;

27.   katsoo, että kun EU vähentää toimintaansa Länsi-Afrikan vesillä, sen paikan voivat ottaa muiden maiden alukset, jotka eivät ehkä noudatakaan samoja kestävän kalatalouden periaatteita;

28.   katsoo, että erityisesti kalavarojen suhteen on tarpeen vahvistaa ensisijaisesti seuraavia näkökohtia:

29.   kehottaa EU:ta tekemään eron sopimusperusteisten maksujen tason ja vastavuoroisesti myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien tason välillä, sillä se voi heikentää kolmannen maan haluja vähentää pyyntiä silloin, kun kalavarat ovat vähenemässä, tai johtaa äkkinäiseen ja merkittävään kolmannen maan hallituksen tulojen vähenemiseen;

30.   kehottaa EU:ta toteuttamaan seuraavia toimia, joilla kalastustoiminta saataisiin kestäväksi Länsi-Afrikassa ja johdonmukaiseksi yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa, olipa sen perustana kumppanuussopimus tai yksittäinen sopimus:

31.   myöntää, että huolimatta siitä, että kalastussopimusten mukaiset taloudelliset korvaukset ovat muodostaneet huomattavan osan joidenkin kolmansien maiden kokonaisbudjeteista, joihin on lisättävä alusten omistajien tekemät investoinnit ja jäsenvaltioiden kahdenvälinen yhteistyö, taloudellinen yhteistyö mukaan lukien, kestävää kehitystä tukevaa yhteistyötä ei voida toteuttaa ainoastaan yhteisen kalastuspolitiikan avulla, ja että se on tarpeen yhdistää muihin yhteisön politiikkoihin, erityisesti kehitysyhteistyöhön, jotta saadaan aikaan poliittiset ja sosioekonomiset olosuhteet, joiden avulla kyseiset maat voivat vähentää hallinnollisia ja taloudellisia ponnisteluita jopa niin, että ne voivat hyödyntää täysimääräisesti ja kestävästi biologisten luonnonvarojensa potentiaalia;

32.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kehitysyhteistyöhankkeiden koordinointia, myös painopisteitä ja tavoitteita laadittaessa;

33.   pahoittelee sitä, että komission toukokuussa 2007 teettämässä EU:n ja AKT:n talouskumppanuussopimuksen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa (SIA) ei ole tutkittu metsätalousaloja ja että siinä vain hipaistaan kalataloutta koskevia kysymyksiä;

34.   pyytää komissiota

35.   tekee johtopäätöksen, että FLEGT-prosessi ja uuden sukupolven vuoden 2003 jälkeen uudistetut kalastuskumppanuussopimukset merkitsevät tärkeää lähtökohtaa kehitystä suosivalle politiikalle; korostaa kuitenkin, että EU:n Länsi-Afrikkaa koskevaa kalastus- ja puupolitiikkaa on laajennettava ja pantava täytäntöön, jotta saataisiin aikaan kehitysyhteistyöpolitiikan todellinen johdonmukaisuus;

o
o   o

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sihteeristöille, ECOWASille, Afrikan unionille, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestölle (OECD), Sub-Regional Fisheries Commission -järjestölle, Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitealle, kaikkien ECOWAS-maiden hallituksille, sekä Mauritanialle ja Kamerunille.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (2) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3, sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22). (3) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (4) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 117. (5) EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1. (6) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 482. (7) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 353. (8) YK:n alueeseen kuuluu myös Saint Helenan saari, joka on Britannian merentakainen alue eteläisellä Atlantin valtamerellä ja jota tämä päätöslauselma ei koske.