(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0436),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0276/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0066/2009),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Kestävän liikenteen edistäminen on keskeinen osa yhteistä liikennepolitiikkaa. Tämän vuoksi liikenteen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti liikkuvuutta haittaavaa ruuhkaa, terveydelle ja ympäristölle vahingollista pilaantumista sekä liikenteen osuutta ilmastonmuutokseen on vähennettävä. Lisäksi ympäristönsuojeluvaatimukset on otettava huomioon yhteisön muiden politiikkojen suunnittelussa ja toteuttamisessa, yhteinen liikennepolitiikka mukaan lukien. Samoin ympäristönsuojelua, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta sekä EU:n kilpailukykyä koskevat ensisijaiset tavoitteet olisi sovitettava tasapainoisesti yhteen osana kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa.

(2)  Liikenteen haittavaikutuksia olisi kyettävä vähentämään niin, että samalla vältetään aiheuttamasta suhteettomia esteitä vapaalle liikkuvuudelle terveen talouskasvun vuoksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Olisi myös korostettava, että ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin vastaa eräänlaista hallinnointivälinettä ja että sen avulla olisi kannustettava tienkäyttäjiä ja asianomaisia teollisuuden aloja hyödyntämään ja tehostamaan valmiuksiaan ympäristöystävällisen liikenteen saralla esimerkiksi muuttamalla ajotapaa tai jatkamalla teknistä kehitystyötä. On erittäin tärkeää löytää keinoja maantieliikenteestä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi sen sijaan, että saadut tulot vain käytetään kyseisten kustannusten kattamiseen.

(3)  Liikennejärjestelmän vastaava optimoiminen edellyttää, että yhteisessä liikennepolitiikassa käytetään sellaista välineiden yhdistelmää, jolla liikenteen infrastruktuuria ja teknologiaa voidaan parantaa ja joka mahdollistaa liikenteen kysynnän hallinnan entistä tehokkaammin. Tämä taas edellyttää käyttäjä maksaa -periaatteen entistä laajempaa soveltamista ja saastuttaja maksaa -periaatteen kehittämistä liikennealalla.

(4)   ║ Direktiivin 1999/62/EY(4) 11 artiklassa komissiota kehotettiin esittelemään kaikkien liikenneinfrastruktuurin käytöstä aiheutuvien ulkoisten kustannusten arviointimalli, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Malliin oli määrä liittää vaikutustenarviointi ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin kaikissa liikennemuodoissa ja strategia mallin täytäntöönpanemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa sekä tarvittaessa ehdotuksia mainitun direktiivin tarkistamiseksi uudelleen.

(5)  Liikennepolitiikan kehittämiseksi kestävämpään suuntaan liikenteen hintojen olisi vastattava entistä paremmin ▌ajoneuvojen, junien, lentokoneiden tai alusten käytöstä johtuvia ulkoisia kustannuksia. ▌Tämä edellyttää kaikissa liikennemuodoissa johdonmukaisia ja tavoitteellisia toimia, joissa otetaan huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet.

(6)  Muut liikennemuodot kuin maantieliikenne ovat jo alkaneet sisällyttää hintoihinsa ulkoisia kustannuksiaan, ja asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä tällainen hintoihin sisällyttäminen otetaan joko käyttöön vaiheittain tai sitä ei ainakaan estetä. Hiilidioksidipäästöihin olisi puututtava ottamalla lentoliikenne mukaan päästökauppajärjestelmään. Sähkön käyttö junia varten kuuluu myös päästökauppajärjestelmään, ja laivaliikennettä ollaan sisällyttämässä siihen piakkoin. Muita ulkoisia kustannuksia voidaan sisällyttää hintoihin lentokenttäveroilla, jotka voidaan eriyttää ympäristötarkoituksiin sekä rautateiden käyttöä koskevilla infrastruktuurimaksuilla rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY(5) mukaisesti. Lisäksi komission olisi ehdotettava ensimmäisen rautatiepaketin laatimista uudelleen lähitulevaisuudessa voidakseen ottaa käyttöön melutasoon sidotun yhdenmukaisen maksujärjestelmän raiteiden käyttöoikeuksille.

(7)  Direktiivin 2001/14/EY 7 artiklassa säädetään rautatieliikenteen infrastruktuurin hinnoitteluperiaatteista, ja sen mukaan ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on jo nyt mahdollista. Jotta raiteiden käyttöoikeusmaksuja mukautettaisiin laajemmin ja rautatieliikenteen ulkoiset kustannukset sisällytettäisiin täysimääräisesti hintoihin, myös tieliikennesektorin on ensin sovellettava ulkoisten kustannusten perimistä.

(8)  Maantiekuljetuksiin sovelletaan jo nyt monia veroja ja maksuja, myös sellaisia, joilla osittain korvataan hiilidioksidin kaltaisia ulkoisia kustannuksia, mistä on kyse esimerkiksi polttoaineiden valmisteveron yhteydessä.

(9)  Tieliikennealalla perittävät tietullit ovat infrastruktuurin käytöstä perittäviä matkaperusteisia maksuja ja sellaisina oikeudenmukainen ja tehokas taloudellinen väline tavoitteeseen eli kestävään liikennepolitiikkaan pääsemiseksi. Ne ovat välittömässä yhteydessä infrastruktuurin käyttöön ja niitä voidaan porrastaa matkan pituuden, ajoneuvojen ympäristöominaisuuksien ja ajoneuvojen käyttöpaikan ja -ajankohdan mukaan. Ne voidaan siis asettaa tasolle, joka vastaa ajoneuvojen tosiasiallisen käytön aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ja ruuhkautumisen kustannuksia. Tietullit eivät myöskään vääristä kilpailua sisämarkkinoilla, koska ne peritään kaikilta liikenteenharjoittajilta riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta liikenteenharjoittajat ovat peräisin tai mihin jäsenvaltioon ne ovat asettautuneet, ja suhteessa tieverkon käyttöasteeseen.

(10)  Vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että jos sovelletaan tietulleja, jotka on laskettu ympäristön pilaantumisen kustannusten perusteella ja ruuhkaisten teiden osalta ruuhkakustannusten perusteella, voidaan edistää tai saada aikaan tehokkaampaa ja ympäristöystävällistä maantieliikennettä ja edistää EU:n ilmastonmuutoksen torjuntastrategiaa. Näin voidaan vähentää ruuhkia ja paikallista ympäristön pilaantumista, rohkaista käyttämään puhtaampaa ajoneuvoteknologiaa ja vähentää tyhjänä ajamista. Samalla tietullit vaikuttavat epäsuorasti polttoaineenkulutuksen vähentämiseen ja edesauttavat ilmastonmuutoksen torjumista. Tietullit, joiden laskennassa otetaan huomioon teiden ruuhkautumiseen liittyvä kustannustekijä, voivat olla tehokkaita ainoastaan silloin, kun ne ovat osa toimintasuunnitelmaa, johon on sisällytetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tienkäyttäjiä koskevia toimia, kuten samankaltaisia hinnoittelujärjestelmiä tai vaikutukseltaan vastaavia toimia, joita ovat esimerkiksi liikenneteen rajoittaminen jaerillisten kaistojen käyttöönotto korkean käyttöasteen ajoneuvoille. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole kyetty riittävässä määrin osoittamaan, että tietullit olisivat saaneet aikaan tuntuvia muutoksia eri liikennemuotojen jakaumassa.

(11)  ▌Saastuttaja maksaa -periaate toteutetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvin maksuin, minkä ansiosta myös ulkoiset kustannukset alenevat.

(12)  Komission suunnittelema malli ▌ulkoisten kustannusten laskemiseksi sisältää luotettavia menetelmiä ja yksikköarvojen vaihteluvälit, joita voidaan jo nyt käyttää tienkäyttömaksujen laskentaperusteina.

(13)  Keskipitkällä aikavälillä olisi toteutettava toimia, joilla pyritään lähentämään menetelmät, joita kaikissa Euroopan maksujärjestelmissä sovelletaan ulkoisia kustannuksia koskeviin laskelmiin, jotta voitaisiin varmistaa, että Euroopan maanteiden rahdinkuljettajat saavat selviä hintasignaaleja, jotka kannustavat heitä toiminnan optimointiin.

(14)  Vähäliikenteisten teiden eriytettyjen käyttömaksujen täytäntöönpanon vaatimien järjestelmien kustannuksista ja hyödyistä on vielä epävarmuutta. Yhteisön tasolla on asianmukaisinta käyttää joustavaa lähestymistapaa, niin kauan kuin epävarmuutta on olemassa. Tällaista joustavaa lähestymistapaa käytettäessä jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, ottavatko ne ulkoisiin kustannuksiin perustuvat maksut käyttöön ja millä teillä, verkon paikallisten ja kansallisten ominaispiirteiden perusteella.

(15)  Jäsenvaltion alueella ei pitäisi soveltaa samanaikaisesti sekä aikaperusteisia käyttäjämaksuja että tietulleja, jotta vältettäisiin maksujärjestelmien hajanaisuus ja siitä johtuva kielteinen vaikutus kuljetusalaan, lukuun ottamatta erityistapauksia, joissa tämä on välttämätöntä tunnelien, siltojen tai vuoristosolien rakennustöiden rahoittamiseksi.

(16)  Päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai vuosittain perittävillä aikaperusteisilla käyttäjämaksuilla ei pitäisi syrjiä satunnaisia käyttäjiä, koska suuri osa tällaisista käyttäjistä on todennäköisesti muita kuin kansallisia liikenteenharjoittajia. Tästä syystä olisi vahvistettava entistä yksityiskohtaisemmin päivittäisten, viikoittaisten, kuukausittaisten ja vuosittaisten maksujen suhteet. Tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta aikaperusteisia käyttäjämaksuja olisi pidettävä siirtymäkauden välineinä infrastruktuurista laskuttamiselle. Tästä syystä olisi harkittava aikaperusteisia maksujärjestelmiä. Kolmansien maiden kanssa yhteisiä ulkorajoja omaavien maiden olisi voitava poiketa tästä säännöksestä ja jatkaa aikaperusteisten käyttäjämaksujen soveltamista rajanylityspaikoille saapuvia raskaan tavaraliikenteen ajoneuvoja varten.

(17)  Olisi vältettävä maksujärjestelmiä, joissa on epäjohdonmukaisuuksia Euroopan laajuisen verkon ja tieverkon sellaisten muiden osien välillä, joita kansainvälinen liikenne voi käyttää. Koko kaupunkien väliseen tieverkkoon olisi tämän vuoksi sovellettava samoja veloitusperiaatteita.

(18)  Matkan pituuteen perustuvia tietulleja pitäisi voida korottaa ulkoisten kustannusten perusteella niin, että otetaan huomioon liikenneperusteisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen kustannukset. Lisäksi pääasiassa paikallistasolla maksettavat ruuhkakustannukset olisi voitava kattaa ulkoisiin kustannuksiin perustuvalla maksulla tavallisesti ruuhkaisilla teillä ja ruuhkahuippujen aikana. Tietulleihin sisällytettävä ulkoiseen kustannukseen perustuva osuus olisi voitava lisätä infrastruktuurikustannuksiin sillä edellytyksellä, että kustannusten laskennassa noudatetaan tiettyjä edellytyksiä, jotta vältettäisiin kohtuuttomien maksujen periminen.

(19)  Liikenneperäisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen sekä ruuhkien kustannusten ottamiseksi paremmin huomioon ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu olisi porrastettava tietyypeittäin, ajoneuvotyypeittäin ja ajankohdittain, esimerkiksi päivittäisten, viikoittaisten tai kausittaisten ruuhka- ja muiden aikojen sekä yöajan mukaan.

(20)  Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää yhteisön puitteita sen varmistamiseksi, että liikenneperäisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen sekä ruuhkien paikallisten kustannusten perusteella asetetut tiemaksut ovat avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Tämä taas edellyttää yhteisiä veloitusperiaatteita, laskentamenetelmiä ja ulkoisten kustannusten yksikköarvoja, jotka perustuvat tunnustettuihin tieteellisiin menetelmiin, sekä mekanismeja, joilla tietullijärjestelmistä ilmoitetaan ja tiedotetaan komissiolle.

(21)  Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun asettavalle viranomaiselle ei myöskään saisi olla etua maksun asettamisesta kohtuuttomalle tasolle. Tämän vuoksi kyseisen viranomaisen olisi oltava riippumaton elimestä, joka kerää ja hallinnoi tietulleista saatavia tuloja. Kokemus on osoittanut, että vuoristoalueiden tietullien korotus Euroopan laajuisen verkon ensisijaisten hankkeiden rahoittamiseksi ei ole infrastruktuurin ylläpitäjille toteutuskelpoinen vaihtoehto, jos käytävän määritelmä ei ole todellisten liikennevirtojen mukainen. Tilanteen korjaamiseksi ▌maksujen korottaminen voitaisiin sallia käytävissä, jotka kattavat ennen kaikkea sellaisia tieosuuksia, joilta liikenne maksujen korottamisen jälkeen siirtyisi kyseiselle ensisijaiselle hankkeelle.

(22)  Jotta Euroopan edun mukaisten ensisijaisten hankkeiden rakentaminen asetettaisiin etusijalle, jäsenvaltioiden, jotka voivat soveltaa korotusta, olisi käytettävä tätä vaihtoehtoa ennen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun perimistä. Jotta käyttäjiltä ei perittäisi kohtuuttomia maksuja, ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ei pitäisi yhdistää tietullin korotukseen, elleivät ulkoiset kustannukset ole suuremmat kuin jo perityn korotuksen määrä. Tällaisessa tapauksessa on asianmukaista vähentää korotuksen määrä ulkoisiin kustannuksiin perustuvasta maksusta.

(23)  Jos peritään eriytettyjä ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, infrastruktuurimaksun porrastaminen ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurin käytön optimoimiseksi, infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi olisi kohtuuton taakka tietyille käyttäjäryhmille, ja se olisi vastaavasti kiellettävä.

(24)  Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vähennykset ja alennukset olisi kiellettävä, koska olisi olemassa merkittävä riski, että niillä syrjitään tarpeettomasti tiettyjä käyttäjäryhmiä.

(25)  Ulkoisten kustannusten periminen tietulleina vaikuttaa tehokkaammin liikennettä koskeviin päätöksiin, jos käyttäjät ovat tietoisia näistä kustannuksista. Ne olisikin mainittava erikseen tietullien kerääjän antamassa ymmärrettävässä ilmoituksessa, laskussa tai vastaavassa asiakirjassa. Tällaisen asiakirjan avulla liikenteenharjoittajat voivat myös helpommin siirtää ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun kustannukset rahtaajalle tai muille asiakkaille.

(26)  Sähköisten tietullijärjestelmien käyttö on olennaisen tärkeää, jotta turvattaisiin liikenteen sujuvuus ja vältyttäisiin tullipuomeille muodostuvien jonojen kielteisiltä vaikutuksilta paikalliseen ympäristöön. Sen vuoksi on syytä varmistaa, että infrastruktuuriin ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen keruussa käytetään tällaista järjestelmää ja että samalla noudatetaan sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteentoimivuudesta yhteisössä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/52/EY(6) vaatimuksia. Mainitussa direktiivissäsäädetään aiheellisista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä teknisten, oikeudellisten ja kaupallisten kysymysten sekä tietosuojan ja yksityisyyden suojan huomioon ottamiseksi sähköisen tietullin toteuttamisessa. Lisäksi järjestelmät olisi suunniteltava niin, että ne voidaan myöhemmin laajentaa koskemaan muita teitä vähäisin kustannuksin. On kuitenkin syytä säätää siirtymäkaudesta tarvittavien mukautusten tekemiseksi.

(27)  Olisi tärkeää, että tämän direktiivin tavoite saavutettaisiin tavalla, joka ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi on tärkeää välttää se, että raskaiden hyötyajoneuvojen kuljettajat joutuvat jatkossa hankkimaan ohjaamoihinsa entistä yhteensopimattomampia ja kalliimpia sähköisiä laitteita, joiden käytössä saatetaan tehdä virheitä. Teknisten laitteiden lukumäärän lisääntyminen on epäsuotavaa. Siksi yhteisön tietullijärjestelmien yhteentoimivuus, josta on säädetty direktiivissä 2004/52/EY, olisi toteutettava mahdollisimman pian. Lisäksi olisi toteutettava toimia, joilla ajoneuvossa olevien laitteiden määrä saadaan rajoitettua yhteen, minkä seurauksena olisi mahdollista soveltaa eri jäsenvaltioissa voimassa olevia erilaisia maksuja.

(28)  Komission olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen todella yhteentoimivan järjestelmän nopean käyttöönoton vuoden 2010 loppuun mennessä direktiivin 2004/52/EY mukaisesti.

(29)  Oikeudellisen selkeyden vuoksi olisi säädettävä siitä, missä tilanteissa on sallittua periä säänteleviä maksuja, joilla pyritään erityisesti vähentämään liikenneruuhkia tai torjumaan ympäristövaikutuksia, myös ilmanlaadun huononemista.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN–T) koskevaa talousarviota sekä rakennerahastoja liikenneinfrastruktuurien parantamiseen, jotta voidaan yleisesti vähentää liikenteen ulkoisia kustannuksia ja panna täytäntöön sähköiset järjestelmät tämän direktiivin säännöksistä johtuvien maksujen keräämiseksi.

(31)  Tämän direktiivin liikennepoliittisten tavoitteiden mukaisesti ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tuottamat lisätulot olisi käytettävä ensisijaisesti maantieliikenteen ulkoisten kustannusten vähentämiseen ja poistamiseen, jos tämä on mahdollista. Niitä voidaan käyttää myös edistämään kestävää liikkuvuutta yleisesti. Tällaisilla hankkeilla olisi tästä syystä pyrittävä helpottamaan tehokasta hinnoittelua, vähentämään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lieventämään sen vaikutuksia, parantamaan maantieajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä parantamaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehittämään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria. Tähän kuuluvat esimerkiksi puhtaampien ajoneuvojen tutkimus- ja kehitystyö sekä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY(7) ja ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY(8) mukaisten toimintasuunnitelmien liikenneosuuden täytäntöönpano, joihin voi sisältyä esimerkiksi toimenpiteitä, joilla lievennetään liikenneperäisiä meluhaittoja ja ilman pilaantumista merkittävien infrastruktuurien ympärillä ja taajamissa. Tulojen käyttötarkoituksen määrittely ei vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä velvoitteesta antaa komissiolle tieto tietyistä kansallisista toimenpiteistä. Direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan nojalla mahdollisesti aloitettavien tai jo aloitettujen valtiontukimenettelyjen tuloksiin.

(32)  Jotta edistettäisiin tietullijärjestelyjen yhteentoimivuutta, ▌olisi kannustettava jäsenvaltioita yhteistyöhön yhteisen tietullijärjestelmän käyttöön ottamiseksi koko niiden alueella edellyttäen, että tietyt ehdot täyttyvät. Komission olisi tuettava jäsenvaltioita, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja ottaa yhteisen tietullijärjestelmän käyttöön alueillaan.

(33)  Komission olisi toimitettava hyvissä ajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kattava arvio kokemuksista, joita on kertynyt jäsenvaltioissa, jotka soveltavat ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tämän direktiivin mukaisesti. Arvioon olisi liitettävä myös selvitys edistymisestä ilmastonmuutoksen torjumista koskevan strategian toteuttamisessa, myös ilmastonmuutokseen liittyvän yhteisen polttoainevero-osuuden määrittelyssä energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY(9). Lisäksi olisi laadittava kaikkien muiden liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä koskeva kattava arviointi, jota käytetään lainsäädäntöehdotusten perustana tällä alalla. Tällä olisi varmistettava sellaisen oikeudenmukaisen ja kilpailuun perustuvan ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämistä koskevan järjestelmän käyttöön ottaminen, jolla vältetään kaikkien liikennemuotojen sisämarkkinoiden vääristyminen.

(34)  Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ║ 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(10) 55 artiklan 2 kohdassa säädetään, että käyttäjien maksettavaksi tulevista maksuista saadut tulot on otettava huomioon rahoitusvajeen määrittelyssä, kun kyseessä on tuloja tuottava hanke. Koska ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tuottamat tulot on kuitenkin ohjattava hankkeisiin, joilla vähennetään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lievennetään sen vaikutuksia, parannetaan ajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä parannetaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehitetään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria, niitä ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa rahoitusvajetta.

(35)  Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(11) mukaisesti.

(36)  Komissio olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteitä 0, III, III a ja IV tekniikan ja tieteen kehitykseen sekä liitteitä I, II ja III a inflaatiotason kehitykseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin 1999/62/EY muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(37)  Tämän direktiivin tavoitetta, joka on rohkaista soveltamaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvia eriytettyjä maksuja liikenteen kehittämiseksi kestävämpään suuntaan, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan liikenteen merkittävän rajatylittävän ulottuvuuden takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 1999/62/EY seuraavasti:

1.  Korvataan 2 artiklan b ja ba alakohta seuraavasti:"

2.  Korvataan 7, 7 a ja 7 b artikla seuraavasti:"

7 artikla

1.  Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietullit ja/tai käyttäjämaksut Euroopan laajuisessa liikenneverkossa tai millä tahansa tieverkkonsa osalla, jolla säännöllisesti esiintyy merkittävää kansainvälistä tavaraliikennettä, tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 7 a–7 j artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa kantaa ▌sekä tietullia että käyttäjämaksua. Jäsenvaltiot, jotka kantavat tieverkossaan käyttäjämaksua, voivat kuitenkin kantaa myös tietullia siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä.

3.  Tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan eivätkä välillisesti syrjiviä etenkään sellaisin perustein, jotka johtuvat liikenteenharjoittajan kansallisuudesta, jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut tai jossa ajoneuvo on rekisteröity, taikka kuljetuksen alkuperästä tai määräpaikasta.

4.  Jäsenvaltiot voivat myös määrätä tietullien tai käyttäjämaksujen määrien alentamisesta tai tietullin tai käyttäjämaksun maksuvelvoitetta koskevista vapautuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka on tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85* nojalla vapautettu valvontalaitteiden asentamis- ja käyttövelvoitteesta, sekä tapauksissa, jotka kuuluvat tämän direktiivin 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan, mainituissa kohdissa säädetyin edellytyksin.

5.  Jäsenvaltio voi 31 päivään joulukuuta 2011 asti päättää pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietulleja ja/tai käyttäjämaksuja, joita sovelletaan ainoastaan ajoneuvoihin, joiden suurin sallittu kokonaispaino on vähintään 12 tonnia. Tietulleja ja/tai käyttäjämaksuja on sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2012 kaikkiin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin, paitsi ║ jos jäsenvaltio katsoo, että soveltamisen ulottaminen alle 12 tonnin painoisiin ajoneuvoihin...(12)

▌

7 a artikla

1.  Käyttäjämaksujen on oltava suhteessa infrastruktuurin käytön kestoon, ja ne on vahvistettava päivän, viikon, kuukauden ja vuoden kestävälle käytölle. Erityisesti kuukausimaksu saa olla enintään 10 prosenttia vuosimaksusta, viikkomaksu enintään 5 prosenttia vuosimaksusta ja päivämaksu enintään 2 prosenttia vuosimaksusta.

▌

2.  Kaikkia ajoneuvoluokkia koskevat käyttäjämaksut, mukaan lukien hallintokulut, vahvistetaan kyseisissä jäsenvaltioissa tasolle, joka ei ylitä liitteessä II säädettyjä enimmäismääriä.

7 b artikla

1.  Infrastruktuurimaksun on perustuttava infrastruktuurikustannusten korvaamisen periaatteeseen. Painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun on perustuttava kyseisen infrastruktuuriverkon rakennuskustannuksiin sekä sen turvallisuusstandardien käyttö-, kunnossapito-, kehittämis- ja varmistamiskustannuksiin. Painotettuun keskimääräiseen infrastruktuurimaksuun voidaan sisällyttää myös pääoman tuotto tai markkinaehtoinen voittomarginaali.

2.  Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun on perustuttava liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannuksiin, liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksiin tai molempiin. Ruuhkautuvilla tieosuuksilla ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu voi sisältää myös ruuhkakustannuksia aikoina, joina kyseiset tieosuudet ovat yleensä ruuhkaisia.

3.  Huomioon otettavien kustannusten on liityttävä siihen verkkoon tai verkon osaan, jolta tietullia peritään, ja ajoneuvoihin, joilta tietullia peritään. Jäsenvaltiot voivat päättää periä ainoastaan prosenttiosuuden näistä kustannuksista.

7 c artikla

1.  Ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu on porrastettava tietyypin ja Euro-päästöluokan mukaan (liitteessä III a oleva taulukko 1) sekä ajankohdan mukaan silloin, kun maksu sisältää ruuhkakustannuksia ja/tai liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksia.

2.  Kultakin ajoneuvoluokan, tietyypin ja ajankohdan yhdistelmältä perittävän ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä on vahvistettava liitteessä III a olevien vähimmäisvaatimusten, yhteisten kaavojen ja ulkoisista kustannuksista veloitettavien enimmäismäärien mukaisesti.

3.  Ulkoisiin kustannuksiin perustuviamaksuja ei peritä ajoneuvoilta, jotka vastaavat europäästöstandardeja jo asiaa koskevissa säännöksissä vahvistettuja soveltamispäivämääriä ennen.

4.  Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä. Jos jokin jäsenvaltio nimeää viranomaisen tätä tehtävää varten, viranomaisen on oltava oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumaton maksun tai sen osan hallinnoinnista tai keruusta vastaavasta elimestä.

7 d artikla

1.  Jäsenvaltioiden on käytettävä infrastruktuurimaksun laskentaan liitteessä III esitettyihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää.

2.  Käyttöoikeusmaksujen osalta infrastruktuurimaksun enimmäistason on oltava samansuuruinen tai alempi kuin olisi saatu käyttämällä liitteessä III esitettyihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää. Tason vastaavuuden arviointi on tehtävä käyttöoikeussopimuksen luonteeseen sopivan, riittävän pitkän viiteajanjakson perusteella.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet eivät koske tietullijärjestelyjä, jotka olivat jo käytössä 10 päivänä kesäkuuta 2008 tai joiden osalta on vastaanotettu tarjouksia tai vastauksia pyyntöihin käydä neuvotteluja neuvottelumenettelyn puitteissa julkisen hankintaprosessin perusteella ennen 10 päivää kesäkuuta 2008, niin kauan kuin kyseiset järjestelyt pysyvät voimassa ja edellyttäen, ettei niitä merkittävästi muuteta.

7 e artikla

1.  Erityisiä tieosuuksia koskevia tietulleja voidaan korottaa poikkeuksellisissa tapauksissa vuoristoalueiden ja tiheästi asuttujen alueiden infrastruktuurin osalta sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu komissiolle, jos näillä tieosuuksilla esiintyy äkillisiä ruuhkia tai jos ajoneuvojen tienkäyttö aiheuttaa merkittäviä ympäristövahinkoja, edellyttäen, että

Kaikkien hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden on sovittava ensimmäisen alakohdan soveltamisesta uusiin rajatylittäviin hankkeisiin.

2.  Korotusta voidaan soveltaa myös tieosuuteen, joka on vaihtoehtoinen reitti sille tieosuudelle, johon 1 kohdassa tarkoitettua korotusta sovelletaan, kun asiasta on ensin ilmoitettu komissiolle ja jos

3.  Jäljempänä 7 f artiklan mukaisesti porrastettuun infrastruktuurimaksuun voidaan soveltaa korotusta.

4.  Kun komissio vastaanottaa korotuksen soveltamista suunnittelevalta jäsenvaltiolta tarvittavat tiedot, se toimittaa nämä tiedot 9 c artiklassa tarkoitetun komitean jäsenille. Jos komissio katsoo, ettei suunniteltu korotus täytä 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia tai jos se katsoo, että suunnitellulla korotuksella on merkittäviä haittavaikutuksia syrjäseutualueiden talouskehitykselle, se voi hylätä kyseisen jäsenvaltion esittämät maksusuunnitelmat tai pyytää niiden muuttamista 9 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5.  Tieosuuksilla, joilla 1 kohdan mukaiset korotuksen soveltamisen edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot eivät saa periä ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, ellei korotusta sovelleta.

▌

7 f artikla

1.  Ainoastaan infrastruktuurimaksusta muodostuvat tietullit on porrastettava Euro-päästöluokan (liitteessä III a oleva taulukko 1) mukaan niin, ettei perittävä tietulli ole yli 100:aa prosenttia korkeampi kuin vastaavilta kaikkein ankarimmat päästönormit täyttäviltä ajoneuvoilta perittävä tietulli.

2.  Jos kuljettaja ei tarkastuksessa pysty esittämään ajoneuvoa koskevia asiakirjoja, joita tarvitaan Euro-päästöluokan varmistamiseksi, jäsenvaltiot voivat soveltaa korkeimpia perittäviä tietulleja edellyttäen, että puutteiden korjaaminen jälkikäteen on mahdollista ja mahdollisesti liikaa perityt maksut palautetaan.

3.  Ainoastaan infrastruktuurimaksusta muodostuvat tietullit voidaan porrastaa myös ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimiseksi ja asianomaisen infrastruktuurin käytön optimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi, edellyttäen että

4.  Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen porrastusten tarkoituksena ei saa olla tuottaa ylimääräistä tietullituloa, vaan mahdollinen tulojen suunnittelematon kasvu tasataan porrastuksen rakenteeseen tehtävillä muutoksilla, jotka on toteutettava kahden vuoden kuluessa sen tilivuoden päättymisestä, jonka aikana ylimääräinen tulo on syntynyt.

5.  Jos tietulli sisältää ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun, 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta siihen osaan tietullista, joka muodostuu infrastruktuurimaksusta.

7 g artikla

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen uuden infrastruktuurimaksuja koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa

2.  Komissio antaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki tarvittavat tiedot 1 kohdan mukaisesti, lausunnon siitä, onko 7 d artiklan mukaisia velvoitteita noudatettu. Komission lausunnot toimitetaan 9 c artiklassa tarkoitetulle komitealle komitealle ja Euroopan parlamentille.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen uuden ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa

4.  Komissio voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tiedot 3 kohdan mukaisesti, päättää pyytää asianomaista jäsenvaltiota mukauttamaan ehdotettua ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, jos se katsoo, että 7 b, 7 c ja 7 i artiklassa tai 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei ole noudatettu. Komission päätös toimitetaan 9 c artiklassa tarkoitetulle komitealle komitealle ja Euroopan parlamentille.

7 h artikla

1.  Jäsenvaltiot eivät saa säätää tietulliin sisältyvän ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vähennyksistä tai alennuksista millekään käyttäjille.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää infrastruktuurimaksun vähennyksistä tai alennuksista edellyttäen, että

3.  Ellei 7 f artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 7 f artiklan 4 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, tietullien määrät voivat poikkeustapauksissa Euroopan edun kannalta erittäin tärkeiden tavaraliikenteen hankkeiden osalta vaihdella muulla tavoin kyseisten hankkeiden kaupallisen elinkelpoisuuden turvaamiseksi silloin, kun ne joutuvat välittömään kilpailuun muiden ajoneuvoliikennemuotojen kanssa. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava lineaarinen, suhteellinen, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin, eikä se saa aiheuttaa muille käyttäjille lisäkustannuksia korkeampien tietullien muodossa. Komissio tarkistaa, että nämä edellytykset täyttyvät ennen kuin kyseinen maksurakenne pannaan täytäntöön.

7 i artikla

1.  Tietulleja ja käyttäjämaksuja on sovellettava ja kerättävä ja niiden maksamista valvottava siten, että aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä liikenteen sujuvuudelle ja vältetään pakollista valvontaa tai tarkastuksia yhteisön sisärajoilla. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sellaisten menetelmien vahvistamiseksi, että liikenteenharjoittajilla on 24 tunnin ajan vuorokaudessa mahdollisuus maksaa käyttäjämaksut kaikkia tavanomaisia maksuvälineitä käyttäen ainakin tärkeimmissä myyntipisteissä jäsenvaltioissa, joissa maksuja sovelletaan, sekä jäsenvaltioiden ulkopuolella. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tietullien ja käyttäjämaksujen maksupaikoilla on riittävät tilat ja laitteet tavanomaisten liikenneturvallisuusnormien ylläpitämiseksi.

2.  Tietullien ja/tai käyttäjämaksujen keruujärjestelyt eivät saisi taloudellisesti tai muutoin asettaa tieverkon satunnaisia käyttäjiä perusteettomasti epäedulliseen asemaan verrattuna niihin, jotka käyttävät vaihtoehtoisia maksutapoja. Erityisesti jos jäsenvaltio kerää tietullit ja/tai käyttäjämaksut yksinomaan sellaisen järjestelmän avulla, joka edellyttää ajoneuvoon asennettua laitetta, sen on varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/52/EY* vaatimusten mukaiset ajoneuvoon asennettavat laitteet ovat kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuullisin hallinnollisin ja taloudellisin järjestelyin.

3.  Jos jäsenvaltio perii ajoneuvolta tietullin, sen kokonaismäärä, infrastruktuurin käyttömaksun määrä ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun ▌määrä on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle annetussa asiakirjassa, mahdollisuuksien mukaan sähköisesti.

4.  Ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu on kannettava ja kerättävä direktiivin 2004/52/EY 2 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisella sähköisellä järjestelmällä. Jäsenvaltioiden on myös tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että käytössä on yhteentoimivia sähköisiä järjestelmiä, joita ne voivat käyttää toistensa alueilla, jotta maksuja voidaan tarvittaessa mukauttaa.

5.  Heti kun Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmään perustuvat tietullien keruujärjestelmät ovat teknisesti toimintakelpoisia, ulkoisiin kustannuksiin perustuvat maksut kannetaan ja kerätään direktiivin 2004/52/EY mukaisella yhteentoimivalla Euroopan sähköisellä tiemaksujärjestelmällä.

7 j artikla

Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön tietulli- ja/tai käyttäjämaksujärjestelmän, säätämästä asianmukaista korvausta näistä maksuista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat säätää korvauksista myös silloin, kun saadut summat jäävät liitteessä I vahvistettujen vähimmäismäärien alapuolelle.

_________________

* EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

** EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124.

3.  Lisätään III lukuun seuraava ║ artikla:"

8 b artikla

1.  Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi toimia yhteistyössä ottaakseen käyttöön koko niiden alueella sovellettavan yhteisen tietullijärjestelmän. Jäsenvaltioiden on siinä tapauksessa varmistettava, että komissio osallistuu tällaiseen yhteistyöhön sekä järjestelmän toteuttamiseen ja mahdolliseen muuttamiseen.

2.  Yhteiseen tietullijärjestelmään sovelletaan 7–7 j artiklassa säädettyjä edellytyksiä, ja muiden jäsenvaltioiden on voitava liittyä siihen.

4.  Korvataan 9 artiklan 1 a ja 2 kohta seuraavasti:"

1 a.  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita soveltamasta syrjimättömiä säänteleviä maksuja, jotka on erityisesti suunniteltu vähentämään liikenneruuhkia tai torjumaan ympäristövaikutuksia, huono ilmanlaatu mukaan lukien, millä tahansa teillä, erityisesti kaupunkialueilla, mukaan lukien kaupunkialueen halki kulkevat Euroopan laajuisen tieverkon tiet.

2.  Jäsenvaltion, jossa peritään ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, on varmistettava, että maksun tuottamat tulot ohjataan ensisijaisesti maantieliikenteen ulkoisten kustannusten vähentämiseen ja poistamiseen, jos tämä on mahdollista. Tuloja voidaan lisäksi käyttää toimenpiteisiin, joilla pyritään helpottamaan tehokasta hinnoittelua, vähentämään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lieventämään sen vaikutuksia, parantamaan maantieajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä kehittämään ja parantamaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehittämään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria.

Jäsenvaltion, jossa peritään infrastruktuurimaksua, on päätettävä maksun tuottamien tulojen käytöstä. Jotta varmistettaisiin koko liikenneverkon kehittäminen, maksujen tuottamat tulot on käytettävä pääasiassa tieliikennealan hyödyksi ja tieliikennejärjestelmän optimoimiseen.

Vuodesta 2011 alkaen vähintään 15 prosenttia ulkoisten kustannusten ja infrastruktuurin perusteella perittävistä maksuista kussakin jäsenvaltiossa saatavista tuloista on kohdennettava liikenteen kestävyyttä parantavien Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon liittyvien hankkeiden taloudelliseen tukemiseen. Tätä prosenttiosuutta on nostettava asteittain ajan myötä.

5.  Korvataan 9 b ja 9 c artikla seuraavasti:"

9 b artikla

Komissio edistää jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja teknisen taitotiedon vaihtoa tämän direktiivin ja erityisesti sen liitteiden täytäntöönpanossa. Komissio mukauttaa liitteitä 0, III, III a ja IV tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella ja liitteitä I, II ja III a inflaation perusteella. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 9 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

9 c artikla

1.  Komissiota avustaa komitea.

2.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan neuvoston päätöksen 1999/468/EY* 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.  Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

_______________

* EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

6.  Korvataan 11 artikla seuraavasti:"

11 artikla

1.  Jäsenvaltioiden, jotka perivät ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ja/tai infrastruktuurimaksua, on laadittava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja sen jälkeen neljän vuoden välein kertomus alueellaan perityistä tietulleista ja toimitettava se komissiolle. Kertomuksessa on oltava tietoja

2.  Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen turvallisten ja valvottujen pysäköintialueiden saatavuudesta Euroopan laajuisen tieverkon varrella.

3.  Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista, erityisesti ruuhkien ja liikenneperäisen ympäristön pilaantumisen kustannusten korvaamista ja yli 3.5 tonnin ja alle 12 tonnin painoisten ajoneuvojen sisällyttämistä koskevien säännösten tehokkuudesta. Kertomuksessa arvioidaan myös

Kertomuksen mukana on arvio kaikkien liikennemuotojen edistymisestä ulkoisten kustannusten sisällyttämisessä hintoihin sekä ehdotus Euroopan parlamentille ja komissiolle tämän direktiivin uudelleentarkastelusta.

7.  Muutetaan liite III seuraavasti:

8.  Lisätään liitteen III jälkeen tämän direktiivin liitteessä oleva liite III a.

2 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ║.

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL L […], […], s. […]. (2) EUVL C 120, 28.5.2009, s. 47. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2009. (4) EYVL L 187, 20.7.1999, s. 42 ║. (5) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29. (6) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124 ║. (7) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55 ║. (8) EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12. (9) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51 ║. (10) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25 ║. (11) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23 ║. (12) * Täydennetään lainsäädäntömenettelyn myöhemmässä vaiheessa.

"LIITE III a

ULKOISIIN KUSTANNUKSIIN PERUSTUVAN MAKSUN PERIMISTÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET JA ULKOISISTA KUSTANNUSTEKIJÖISTÄ VELOITETTAVAT ENIMMÄISMÄÄRÄT

Tässä liitteessä vahvistetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun perimistä koskevat vähimmäisvaatimukset ja maksun määrää asetettaessa huomioon otettavien kustannustekijöiden sallitut enimmäismäärät.

1.  VERKON OSAT, JOIHIN MAKSUA SOVELLETAAN

Jäsenvaltion on määriteltävä tarkasti, mihin osaan tai osiin verkkoa ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua sovelletaan.

▌Jäsenvaltio voi päättää periä ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua vain osassa tai osissa verkkoa objektiivisten kriteerien mukaisesti.

▌

2.  AJONEUVOT, TIET JA AJANKOHDAT, JOIHIN MAKSUA SOVELLETAAN

Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ajoneuvoluokitus, jonka mukaan tietulli on porrastettu. Sen on myös ilmoitettava komissiolle sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä 'taajamatiet', ja sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan alempia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä 'muut kaupunkien väliset tiet'.

Jäsenvaltion on tapauksen mukaan ilmoitettava komissiolle myös tarkat ajankohdat, joilla määritellään yöaika sekä päivittäiset, viikoittaiset tai kausittaiset ruuhkahuiput, joiden aikana voidaan periä korkeampaa ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua pahemman ruuhkautumisen tai pahempien meluhaittojen ottamiseksi huomioon.

Teiden luokittelussa ja ajankohtien määrittelyssä on käytettävä objektiivisia perusteita, jotka liittyvät teiden ja niiden lähialueiden altistumiseen ruuhkille ja ympäristön pilaantumiselle, esimerkiksi väestötiheyttä, direktiivin 96/62/EY mukaisesti mitattujen pilaantumishuippujen vuosittaista määrää, keskimääräistä liikennettä päivässä ja tunnissa sekä käyttöastetta (prosenttiosuus päivästä tai vuodesta, jolloin tien kapasiteetti käytetään lähes kokonaan tai kun se ylitetään, keskimääräiset viivästymiset ja/tai jonojen pituudet). Käytetyt perusteet on liitettävä ilmoitukseen.

3.  MAKSUN MÄÄRÄ

Riippumattoman viranomaisen on määriteltävä yksi maksu kullekin ajoneuvon EURO-päästöluokalle, tietyypille ja ajankohdalle. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava avoin, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin.

Riippumattoman viranomaisen on maksuja asettaessaan noudatettava tehokkaan hinnoittelun periaatetta, jonka mukaan hinnan on oltava lähellä ajoneuvon, johon maksua sovelletaan, käytön sosiaalisia rajakustannuksia. Maksu on vahvistettava niin, että se poikkeaa mahdollisimman vähän ulkoisista kustannuksista, jotka voidaan katsoa asianomaisen tienkäyttäjäryhmän aiheuttamiksi.

Ennen maksun vahvistamista on myös selvitettävä liikenteen siirtymän riski sekä mahdolliset haittavaikutukset liikenneturvallisuuteen, ympäristöön ja ruuhkiin, ja ratkaisut näiden riskien lieventämiseksi.

Riippumattoman viranomaisen on seurattava maksujärjestelmän tuloksellisuutta tieliikenteestä johtuvien ympäristövahinkojen vähentämisessä ja ruuhkien lievittämisessä siellä, missä maksuja sovelletaan. Viranomaisen on säännöllisin väliajoin mukautettava maksurakennetta ja tietylle ajoneuvon EURO-päästöluokalle, tietyypille ja ajankohdalle asetetun maksun määrää liikenteen kysynnän muutoksiin.

4.  ULKOISET KUSTANNUSTEKIJÄT

4.1.  Liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannukset

Kun jäsenvaltio päättää sisällyttää liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannukset kokonaan tai osittain ulkoisiin kustannuksiin perustuvaan maksuun, riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisestä ilman pilaantumisesta perittävä määrä seuraavan kaavan avulla tai käyttäen taulukossa 1 olevia yksikköarvoja, jos nämä ovat alemmat:

PCVij = ∑k EFik x PCjk, jossa

PCVij on luokan i ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman ilman pilaantumisen kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

EFik on epäpuhtauden k ja ajoneuvoluokan i päästökerroin (grammaa/kilometri)

PCjk on epäpuhtauden k rahallinen kustannus tietyypillä j (euroa/gramma).

Huomioon otetaan vain hiukkaspäästöt sekä otsonia muodostavien yhdisteiden kuten typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt. Päästökertoimet ovat samat kuin ne, joita jäsenvaltiot käyttävät laatiessaan tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun direktiivin 2001/81/EY(1) mukaisia kansallisia päästökartoituksia (mihin käytetään EMEPin ja CORINAIRin päästökartoitusohjeistoa)(2). Epäpuhtauksien rahalliset kustannukset otetaan liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan ("Handbook on estimation of external cost in the transport sector") taulukosta 13.

Taulukko 1: Kaikilta tietyn luokan ajoneuvoilta veloitettavan ilman pilaantumisen kustannuksen enimmäismäärä

Arvot eurosentteinä, 2000

Taulukon 1 arvot ovat aritmeettisia keskiarvoja liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan ║ taulukossa 15 olevista arvoista ajoneuvoille, jotka kuuluvat neljään eri painoluokkaan. Jäsenvaltiot voivat soveltaa taulukon 1 arvoihin korjauskerrointa ottaakseen huomioon todelliseen ajoneuvokantaan kuuluvien ajoneuvojen kokojakauman. Taulukon 1 arvot voidaan kertoa kertoimella, joka on enintään 2 vuoristoalueilla siinä määrin kuin se on perusteltua teiden kaltevuuden, korkeuden ja/tai lämpötilan inversioiden perusteella.

Riippumaton viranomainen voi hyväksyä vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa käytetään ilman epäpuhtauksien mittaustietoja ja ilman epäpuhtauksien rahallisten kustannusten paikallista arvoa, edellyttäen, että tuloksena saadut luvut eivät ole suurempia kuin ne, joita olisi saatu edellä esitetyn kaavan tai yksikköarvojen avulla missä tahansa ajoneuvoluokassa.

Kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten ilman pilaantumisen kustannukset on laskettu, on julkistettava.

4.2.  Liikenneperäisten meluhaittojen kustannukset

Kun jäsenvaltio päättää sisällyttää liikenneperäisten meluhaittojen kustannukset kokonaan tai osittain ulkoisiin kustannuksiin perustuvaan maksuun, riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisistä meluhaitoista perittävä määrä seuraavien kaavojen avulla tai käyttäen taulukossa 2 olevia yksikköarvoja, jos nämä ovat alemmat:

NCVij (päivä) = ∑k NCjk x POPk / ADT

NCVij (yö) = n x NCVij (päivä), jossa

-  NCVij on luokan i ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman meluhaitan kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

-  NCjk on melun kustannus melutasolle k altistunutta henkilöä kohden tietyypillä j (euroa/henkilö)

-  POPk on päivittäiselle melutasolle k altistunut väestö kilometriä kohden (henkilöä/kilometri)

-  ADT on keskimääräinen päivittäinen liikenne (ajoneuvoa)

Melutasolle k altistunut väestö otetaan ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY(3) 7 artiklan nojalla ║.

Kustannukset melutasolle k altistunutta henkilöä kohden otetaan liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan ║ taulukosta 20.

Keskimääräisen päivittäisen liikenteen painotuskerroin raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen ja henkilöautojen välillä saa olla korkeintaan 4.

Taulukko 2: Ajoneuvoilta veloitettava melukustannus

Arvot eurosentteinä, 2000

Lähde: Handbook on ║ estimation of external cost in the transport sector, taulukko 21║

Taulukon 2 arvot voidaan kertoa kertoimella, joka on enintään 5 vuoristoalueilla siinä määrin kuin se on perusteltua teiden kaltevuuden, lämpötilan inversioiden ja/tai laaksojen "amfiteatterivaikutuksen" perusteella.

Kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten melukustannukset on laskettu, on julkistettava."

▌

(1) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22. (2) Euroopan ympäristökeskuksen menetelmät ║. (3) EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.