Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2009/2548(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B6-0134/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0134/2009

Keskustelut :

PV 11/03/2009 - 3
CRE 11/03/2009 - 3

Äänestykset :

PV 11/03/2009 - 5.21
CRE 11/03/2009 - 5.21
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0121

Hyväksytyt tekstit
PDF 94kWORD 55k
Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009 - Strasbourg Lopullinen painos
Ilmastonmuutoksen torjuminen
P6_TA(2009)0121B6-0134/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan,

–   ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä ilmasto- ja energiapaketin ja erityisesti kantansa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi(1) sekä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä(2) ,

–   ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2008 ja 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta "2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia"(3) ,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 14. konferenssin (COP 14) ja osapuolten neljännen konferenssin, joka toimii Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP 4) kokouksena Poznańissa (Puolassa) 1.–12. joulukuuta 2008,

–   ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon aiheesta "Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa" (KOM(2009)0039),

–   ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) – Kohti vähähiilistä tulevaisuutta"(KOM(2007)0723),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan,

A.   ottaa huomioon, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 on määrä saattaa päätökseen neuvottelut kattavasta kansainvälisestä ilmastonmuutossopimuksesta, joka olisi globaalin keskilämpötilan kohoamisen rajoittamista alle kahteen celsiusasteeseen koskevan tavoitteen mukainen,

B.   ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja että puolta prosenttia maailman BKT:stä vastaavilla kustannuksilla tuuli- ja aurinkoenergian sekä muiden uusiutuvien energialähteiden avulla voitaisiin tuottaa lähes kolmannes maailman kokonaisenergiantarpeesta; ottaa huomioon, että energiatehokkuuden avulla kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää yli neljänneksellä ja metsien hävittäminen pysäyttää lähes kokonaan,

C.   ottaa huomioon, että yhä suurempi joukko tiedemiehiä tunnustaa, että vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen edellyttää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttamista 350:en tilaavuuden miljoonasosaan (hiilidioksidiekvivalentteina), joka on aiemmin suositeltua huomattavasti matalampi taso,

D.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni sopii neuvottelutavoitteistaan kevään 2009 Eurooppa-neuvostossa,

E.   ottaa huomioon, että EU on ponnistellut päästäkseen johtavaan asemaan kansainvälisessä ilmaston lämpenemisen torjunnassa ja tukee kaikin puolin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) neuvotteluprosessia,

F.   ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt edellä mainitun ilmasto- ja energiapaketin, joka muodostuu lainsäädäntötoimista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisesti 20 prosenttia vuoden 1990 päästömääriin nähden vuoteen 2020 mennessä ja johon sisältyy sitoumus 30 prosentin vähennykseen etenemisestä, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan riittävän kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus,

G.   ottaa huomioon, että päästöt kasvavat nopeasti kehitysmaissa, jotka eivät pysty vähentämään niitä ilman huomattavaa teknistä ja taloudellista tukea,

H.   ottaa huomioon, että 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on seurausta metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä, jotka ovat ilmastonmuutoksen näkökulmasta merkittävä uhka, sillä se vaarantaa metsien tärkeän tehtävän hiilinieluina; ottaa huomioon, että metsiä hävitetään hälyttävää tahtia noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joista valtaosa sijaitsee trooppisilla alueilla kehitysmaissa,

I.   katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmä voi toimia päästökaupan kehittämisen mallina muille teollistuneille maille ja alueille,

J.   ottaa huomioon, että globaalit hillintätoimet voidaan toteuttaa vähän kuluja aiheuttavilla kaikkia tyydyttävillä toimenpiteillä esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta,

K.   ottaa huomioon, että päästöhuutokauppa voi tuottaa tulevaisuudessa huomattavan paljon tuloja, joita voitaisiin käyttää ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen kehitysmaissa,

L.   ottaa huomioon, että kehitysmaissa toteutettavien korkealaatuisten hankkeiden rahoittamisen helpottaminen riippuu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tapauksessa kattavasta, avoimesta ja jatkuvasta rahoituksen saatavuutta ja sen hakemista koskevasta tiedonkulusta; katsoo, että kansainvälisen yhteisön on oltava tästä vastuussa siten, että EU ottaa itselleen johtavan roolin ja toimii hyvänä esimerkkinä,

M.   ottaa huomioon, että viimeaikaisten arvioiden mukaan päästöjen vähentämiseksi tarvitaan vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisesti noin 175 000 miljoonan euron verran uusia investointeja, joista yli puolet pitäisi tehdä kehitysmaihin,

N.   ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan metsien hävittämisen puolittaminen vuoteen 2020 mennessä maksaa vuosittain 15–25 miljoonaa euroa edellä mainittuun vuoteen saakka ja että metsien hävittämisen pysäyttämiseen tarvitaan vieläkin suurempia summia,

O.   ottaa huomioon, että kansainvälisten järjestöjen teettämien erilaisten tutkimusten mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset kehitysmaissa liikkuvat vuosittain kymmenissä miljardeissa euroissa,

1.   korostaa, että EU:n on säilytettävä johtava rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa; korostaa, että on tärkeää, että EU puhuu yksimielisesti, jotta sen uskottavuus tässä roolissa säilyy;

2.   kehottaa EU:ta tavoittelemaan aktiivisesti sellaista Kööpenhaminan sopimusta, jossa otetaan huomioon viimeisimmät ilmastonmuutosta koskevat tieteelliset raportit, sitoudutaan sellaisiin vakiinnuttamismääriin ja lämpötilatavoitteisiin, joiden ansiosta vaarallinen ilmastonmuutos pystyttäisiin hyvin todennäköisesti välttämään, ja mahdollistetaan säännöllinen tarkistaminen sen varmistamiseksi, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia uusimman tieteellisen tiedon kanssa; pitää asiaa koskevia komission ehdotuksia myönteisinä;

3.   muistuttaa, että sen lisäksi, että teollistuneet maat vähentävät huomattavasti päästöjään, myös kehitysmaiden on osallistuttava kyseisen tavoitteen saavuttamiseen maailmanlaajuisen keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen esiteollisen kauden tasoon nähden;

4.   korostaa, että päästöjen vähentäminen kehitysmaissa alle "ei muutoksia entiseen" -tasojen on olennaisen tärkeää haluttaessa rajoittaa globaalin keskilämpötilan kohoamista selvästi alle kahteen asteeseen, mihin vaaditaan teollisuusmaiden laajaa tukea;

5.   korostaa, että kehitysmaissa tarvitaan merkittävästi enemmän taloudellisia voimavaroja päästöjä koskevien lieventämistoimien toteuttamiseksi;

6.   korostaa teollisuusmaiden vastuuta riittävän taloudellisen ja teknisen tuen antamisessa kehitysmaille, jotta niille voidaan tarjota kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sitoutumiseen, ilmastonmuutoksen seurauksiin mukautumiseen, metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvien päästöjen vähentämiseen sekä valmiuksien kehittämiseen kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mukaisten vaatimusten täyttämiseksi; korostaa, että suurimman osan määrärahoista on oltava uusia ja virallista kehitysapua (ODA) täydentäviä;

7.   palauttaa mieliin edellä mainitun, 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ja erityisesti sen osat, joissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta sekä rahoitukseen ja talousarvioon liittyviä seikkoja, myös sen, että on tärkeää asettaa EU:n ja muiden teollisuusmaiden yhteiseksi pitkän aikavälin tavoitteeksi vähintään 80 prosentin vähentämistavoite vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990;

8.   palauttaa lisäksi mieliin antamansa suosituksen, jonka mukaan eräitä ilmasto- ja energiapakettiin hyväksyttyjä periaatteita käytettäisiin kansainvälisen sopimuksen toimintamallina erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskevaa lineaarista siirtymää, toteutuneisiin päästöihin perustuvaa eriyttämistä ja vuosittaisen hillitsemistä koskevan kertoimen sisältävän valvontajärjestelmän tiukennettua noudattamista;

9.   korostaa, että tämänhetkisen talous- ja finanssikriisin vuoksi EU:n ilmastonmuutoksen torjumista koskeva päämäärä voidaan yhdistää merkittäviin uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin kehittää uusia tekniikoita, luoda työpaikkoja ja parantaa energiatehokkuutta; korostaa, että sopimuksen tekeminen Kööpenhaminassa olisi riittävä kimmoke tällaisen vihreän New Deal -sopimuksen tekemiseksi, jonka avulla lisättäisiin taloudellista kasvua, edistettäisiin vihreitä teknologioita ja turvattaisiin tällaiset uudet työpaikat EU:ssa ja kehitysmaissa;

10.   kehottaa Euroopan neuvostoa pyrkimään teollisuusmaiden kanssa tehtävään kansainväliseen sopimukseen kollektiivisten kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi 25–40 prosentin tavoitteeseen, mieluummin sen yläpäähän, kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa annetun suosituksen mukaisesti siten, että kyseiset vähennykset ovat maakohtaisia;

11.   pitää huolestuttavana tarkkuuden puuttumista edellä mainitusta 28. tammikuuta 2009 päivätystä komission tiedonannosta, mitä tulee EU:n rahoitusvastuun tasoon; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksyessään neuvotteluvaltuutusta Kööpenhaminan kokousta varten tekemään rahoitusta koskevia konkreettisia sitoumuksia, jotka ovat yhdenmukaisia tarvittavien maailmanlaajuisten ponnistelujen kanssa keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi huomattavasti alle kahden celsiusasteen;

12.   katsoo, että rahoitusta koskeviin sitoumuksiin pitäisi, kuten Eurooppa-neuvosto totesi joulukuussa 2008, sisältyä jäsenvaltioiden lupaus siitä, että ne käyttävät merkittävän osan EU:n päästökauppajärjestelmän tuottamista huutokauppatuloista ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen niissä kehitysmaissa, jotka ratifioivat kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, mutta korostaa, että koska alle 50 prosenttia EU:n päästöistä katetaan päästökaupan avulla, myös muita jäsenvaltioiden talouden sektoreita on sisällytettävä näiden tärkeiden toimien rahoittamista koskeviin ponnistuksiin;

13.   painottaa, että tällaisten sitoumusten on mahdollistettava ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä sovittujen virallista kehitysapua täydentävien ja jäsenvaltioiden vuosittaisista talousarviomenettelyistä riippumattomien mekanismien ennakoitava rahoittaminen;

14.   suhtautuu myönteisesti edellä mainitussa 28. tammikuuta 2009 päivätyssä tiedonannossa kaavailtuun kahteen innovatiivista rahoitusta koskevaan vaihtoehtoon, edellyttäen, että ne suunnitellaan siten, että niiden avulla taataan riittävän ennakoitavissa oleva rahoituksen taso; lisäksi on suosituksen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä on yhdistettävä ilmailualan ja meriliikenteen huutokauppaamisesta hankittuun rahoitukseen yläraja- ja kauppajärjestelmien mukaisesti;

15.  15 pitää myönteisenä komission ajatusta, että osa rahoituksesta olisi myönnettävä lainoina, sillä tiettyjen toimintojen avulla voidaan luoda kaikkia tyydyttävä tilanne myös kehitysmaissa;

16.   korostaa, että sitovien tavoitteiden ansiosta investoijat pystyisivät paremmin arvioimaan ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia ja että ne saisivat investoijat osallistumaan hankkeisiin, jotka olisivat lieventämis- ja mukautumistavoitteen mukaisia; korostaa lisäksi olevan tarpeen selkiyttää yksityisen pääoman roolia tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavissa investoinneissa;

17.   katsoo kuitenkin, että on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä kattavampi ilmastopolitiikan tulevaa rahoittamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa käsiteltäisiin kaikkia asiaankuuluvia osa-alueita ja rahoituslähteitä; pitää edellä mainittua 28. tammikuuta 2009 annettua komission tiedonantoa lupaavana lähtökohtana kyseisille toimille, mutta korostaa, että sitä on tarpeen vahvistaa selkeästi määritellyillä toimilla; kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan komissiolle tehtäväksi laatia viipymättä kyseinen toimintasuunnitelma Kööpenhaminan neuvotteluja silmällä pitäen;

18.   katsoo, että suuri osa kollektiivisesta rahoitusosuudesta kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi on omistettava metsien hävittämisen ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämistä koskeville hankkeille sekä metsityshankkeille tällaisissa maissa;

19.   suhtautuu myönteisesti Kioton pöytäkirjaan perustuvan puhtaan kehityksen mekanismiin (CDM), jonka avulla kehitysmaat voivat mahdollisesti osallistua hiilimarkkinoille; korostaa, että kompensaatioiden käyttö siihen, että teollisuusmaat pystyvät saavuttamaan päästövähennystavoitteensa, ei voi kuulua kansainvälisessä ilmastonmuutossopimuksessa määriteltyyn kehitysmaiden vastuuseen lieventää kasvihuonekaasupäästöjään; painottaa näin ollen, että tulevaisuuden kompensaatiomekanismeihin on sisällyttävä tiukat hankkeiden laatua koskevat kriteerit, jotta teollisuusmaat eivät ottaisi kustannuksiltaan edullisia vähentämisvaihtoehtoja pois kehitysmailta, jotta taattaisiin tällaisten hankkeiden korkea taso luotettavien, todennettavien ja todellisten päästövähennysten avulla, jotka huolehtivat näin ollen myös tällaisten maiden kestävästä kehityksestä;

20.   katsoo, että EU:n kollektiivisen rahoitusosuuden kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi ei pitäisi olla alle 30 000 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä ja että summa voi kasvaa ilmastonmuutoksen vakavuutta ja sen kustannustasoa koskevan uuden tiedon myötä;

21.   korostaa, että ongelma ratkaistaan vain osittain kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseen myönnetyillä rahasummilla; painottaa, että varat on käytettävä kestävällä tavalla välttäen byrokratiaa, erityisesti pk-yritysten tapauksessa, ja korruptiota; korostaa, että rahoituksen on oltava ennakoitavaa, koordinoitua ja avointa siten, että kehitysmaiden valmiuksia kehitetään sekä keskus- että paikallistasolla ja etusijalle asetetaan ei ainoastaan hallitukset vaan myös ilmastonmuutoksesta kärsivät ihmiset; painottaa tässä yhteydessä jatkuvan ja helposti hyödynnettävän tarjolla olevaa rahoitusta koskevan tiedon tärkeyttä; kehottaa neuvostoa ja seuraavaa puheenjohtajavaltiota Ruotsia edistämään näitä periaatteita ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) Kööpenhaminan ilmastokonferenssia (COP15) koskevien neuvottelujen aikana Kööpenhaminassa joulukuussa 2009;

22.   kehottaa komissiota lopettamaan aikaisemman vastustuksensa metsätalouden sisällyttämiselle päästökauppajärjestelmään; katsoo, että sekä markkinarahoitusta että markkinoiden ulkopuolista rahoitusta tarvitaan tulevaisuudessa metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskeviin mekanismeihin vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan sopimuksen mukaisesti; tässä yhteydessä kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan johtoaseman metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskevien pilottihiilimarkkinoiden kehittämiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa harkitsemaan yksityiskohtaisesti, miten markkinoihin perustuva ja markkinoiden ulkopuolinen metsätaloutta koskeva rahoitus voisi täydentää toinen toistaan;

23.   katsoo, että EU:n johtavan aseman myötä taloudellisen ja teknisen tuen tarjoamisessa kehitysmaille Kööpenhaminan neuvottelujen onnistumismahdollisuudet paranevat huomattavasti; katsoo, että EU:n on osoitettava johtajuutta rahoituksen alalla tarjoamalla jo varhaisessa vaiheessa konkreettisia summia neuvotteluja varten on tarpeen riittävän kotimaisen julkisen tuen mobilisoimiseksi kehitysmaiden rohkaisemiseksi hyväksymään kunnianhimoisia sitovia päästövähennystavoitteita ja muiden OECD:n jäsenmaiden kannustamiseksi osallistumaan vastaavalla tavalla;

24.   myöntää, että EU kokonaisuudessaan on saavuttamassa Kioton tavoitteen, mutta huomauttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat kaukana Kioton tavoitteen saavuttamisesta, mikä voi vaarantaa EU:n uskottavuuden Kööpenhaminan prosessissa; painottaa sen vuoksi, että jäsenvaltioiden, jotka eivät ole saavuttamassa Kioton tavoitetta, on tehostettava toimenpiteitään;

25.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään tätä välittämään sen edelleen kaikille sopimuspuolille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0610.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0611.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.

Päivitetty viimeksi: 2. joulukuuta 2009Oikeudellinen huomautus