Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2248(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0082/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0082/2009

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 26/03/2009 - 4.6
CRE 26/03/2009 - 4.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0192

Hyväksytyt tekstit
PDF 138kWORD 82k
Torstai 26. maaliskuuta 2009 - Strasbourg Lopullinen painos
Espanjan laajan kaupungistamisen vaikutus Euroopan kansalaisten oikeuksiin, ympäristöön sekä EU:n lainsäädännön soveltamiseen, saatuihin vetoomuksiin perustuen
P6_TA(2009)0192A6-0082/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. maaliskuuta 2009 Espanjan laajan kaupunkirakentamisen vaikutuksesta Euroopan kansalaisten oikeuksiin, ympäristöön sekä EU:n lainsäädännön soveltamiseen, saatuihin vetoomuksiin perustuen (2008/2248(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon tämän päätöslauselman aiheeseen liittyvät vetoomukset, etenkin vetoomuksen nro 0609/03,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 194 artiklassa vahvistetun vetoomusoikeuden,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0082/2009),

A.   ottaa huomioon, että vetoomusmenettely antaa Euroopan kansalaisille ja asukkaille mahdollisuuden oikeuslaitoksen ulkopuoliseen oikeussuojaan heidän ongelmissaan, jotka liittyvät Euroopan unionin toimialaan kuuluviin kysymyksiin,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa todetaan, että "unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin",

C.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa unioni sitoutuu pitämään arvossa perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa (Euroopan ihmisoikeussopimus),

D.   katsoo, että kaikkien kansalaisten, jotka asuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaneessa maassa ja katsovat, että heidän ihmisoikeuksiaan on rikottu, pitäisi kääntyä Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, mutta ennen kuin he nostavat kanteen tässä tuomioistuimessa, heidän on käytettävä ensin kyseisen sopimuksen 35 artiklan mukaisesti kaikki kansalliset muutoksenhakukeinot,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätään menettelyistä, joiden mukaisesti unioni voi ryhtyä toimiin 6 artiklan 1 kohdassa mainittujen periaatteiden rikkomusten johdosta,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa annetaan lisäksi parlamentille oikeus esittää neuvostolle perusteltu ehdotus sen toteamiseksi, onko olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti unionin perustana olevia arvoja,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taataan yksityis- ja perhe-elämän sekä kansalaisten kodin suoja ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa viitataan samoihin oikeuksiin ja selvennetään, että "viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi"; ottaa huomioon, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet noudattamaan perusoikeuskirjaa kaikissa toimissaan,

H.   ottaa huomioon, että omistusoikeus tunnustetaan Euroopan kansalaisten perusoikeudeksi perusoikeuskirjan 17 artiklassa, jossa vahvistetaan, että "jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä" ja että "keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä", ja että "omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä",

I.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 18 artiklassa määrätään, että "jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu",

J.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 295 artiklassa todetaan, että "tällä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin"; ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tässä määräyksessä ainoastaan tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus määrittää omistusoikeusjärjestelmänsä; ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että jäsenvaltioiden asiaa koskevaa toimivaltaa on sovellettava aina yhdessä yhteisön oikeuden perusperiaatteiden, kuten tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden, kanssa (ks. asia C-119/75, Terrapin v. Terranova, tuomio 22.6.1976, Kok. 1976, s. 1039),

K.   ottaa kuitenkin huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut johdonmukaisesti, että omistusoikeus on yksi yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista, vaikka sitä ei pidetäkään ehdottomana oikeutena, koska se on otettava huomioon suhteessa sen yhteiskunnalliseen tehtävään, ja tästä syystä omistusoikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. asia C-491/01 British American Tobacco (Investments) ja Imperial Tobacco, tuomio 10.12.2002, Kok. 2002, s. I-11453),

L.   ottaa huomioon, että kyseisestä oikeuskäytännöstä huolimatta yhteisöjen tuomioistuin on katsonut johdonmukaisesti, että silloin, kun kansallinen lainsäädäntö ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, yhteisöllä ei ole tuomiovaltaa arvioida, onko kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva perusoikeuksien kanssa, joiden noudattamista tuomioistuin valvoo (ks. esim. asia C-328/04, Vajnai, tuomio 6.10.2005, Kok. 2005, s. I-8577, 12 ja 13 kohta),

M.   ottaa huomioon, että ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että "keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti"; ottaa huomioon, että kyseisen artiklan toisessa kappaleessa todetaan, että "edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen"; ottaa huomioon, että kyseisen lisäpöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä Espanja esitti 1 artiklaa koskevan varauman viitaten Espanjan perustuslain 33 artiklaan, jossa säädetään seuraavaa: "Omistusoikeus ja perintöoikeus tunnustetaan. 2. Näiden oikeuksien yhteiskunnallinen tehtävä ratkaisee niiden soveltamisalan siten kuin laissa säädetään. 3. Kenenkään omaisuutta tai oikeuksia ei voida riistää, ellei kyse ole yleishyödyllisestä asiasta tai yhteiskunnan edusta, joista maksetaan asianmukainen korvaus lain määräämällä tavalla.",

N.   ottaa huomioon, että parlamentti katsoo, että velvollisuus luovuttaa laillisesti hankittua yksityisomaisuutta ilman asianmukaista menettelyä ja korvausta sekä velvollisuus maksaa mielivaltaisia kustannuksia sellaisten infrastruktuurien kehittämisestä, joita ei ole pyydetty ja jotka ovat usein tarpeettomia, rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön (ks. esim. asia Aka v. Turkki(1) ) mukaan kansalaisten perusoikeuksia,

O.   ottaa huomioon, että Espanjan viranomaiset antoivat vuonna 2008 ohjeita vuonna 1988 annetun rannikkolain soveltamisesta, jonka täytäntöönpanoa on laiminlyöty monia vuosia, ja tänä aikana Espanjan rannikkoalueet ovat kärsineet laajoja ympäristövahinkoja; ottaa huomioon, ettei edes nykyisissä ohjeissa määrätä selvistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita asiaankuuluvien paikallis- ja alueviranomaisten on noudatettava, ja että monissa uusissa vetoomuksissa ilmoitetaan ohjeiden taannehtivasta sisällöstä, yksilöiden laillisesti hankkiman omaisuuden mielivaltaisesta tuhoamisesta ja purkamisesta sekä siitä, että heidän omistusoikeuttaan ja heidän mahdollisuuksiaan siirtää oikeuksiaan perintönä eteenpäin on rikottu,

P.   ottaa huomioon, että toimenpiteistä kärsimään joutuvat ovat vyöhykejaon toteuttamisen perusteella vahvasti sitä mieltä, että rajat on vedetty mielivaltaisesti, mikä on haitaksi ulkomaalaisille kiinteistönomistajille esimerkiksi Formenteran saarella,

Q.   katsoo, että rannikkolailla on suhteettomat vaikutukset yksittäisiin omistajiin, joiden oikeuksia pitäisi kunnioittaa täysin, ja samalla riittämättömät vaikutukset niihin, jotka ovat todella tuhonneet rannikkoa syyllistymällä rannikoilla monissa tapauksissa liialliseen kaupunkirakentamiseen, myös lomakohteiden rakentamiseen, ja joilla on ollut hyvät edellytykset tietää rikkovansa alati kyseisen lain säännöksiä,

R.   ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on tehnyt kuluvan vaalikauden aikana lukuisten vastaanotettujen vetoomusten johdosta yksityiskohtaisia tutkimuksia ja esittänyt kolme selontekoa siitä, miten laajasti Espanjassa on rikottu Euroopan kansalaisten laillisia oikeuksia lainmukaisesti hankittuun omaisuuteen, ja esittänyt yksityiskohtaisesti huolensa, jotka koskevat kestävää kehitystä, ympäristönsuojelua, veden saantia ja laatua sekä kaavoitussopimuksia koskevia julkisia hankintamenettelyjä ja paikallis- ja alueviranomaisten(2) harjoittamaa riittämätöntä kaavoitushankkeiden valvontaa, joista on parhaillaan vireillä oikeudenkäyntejä sekä Espanjassa että yhteisöjen tuomioistuimessa,

S.   katsoo, että on runsaasti esimerkkejä, että kaikki viranomaiset – niin keskusviranomaiset, itsehallintoalueen viranomaiset kuin paikallisviranomaisetkin – ovat vastuussa siitä, että ne ovat ottaneet käyttöön kestämättömän kehityksen mallin, jolla on ollut hyvin vakavat vaikutukset paitsi ympäristöön myös yhteiskuntaan ja talouteen,

T.   ottaa huomioon, että parlamentti on saanut yksityishenkilöiltä ja erilaisilta EU:n kansalaisia edustavilta yhdistyksiltä paljon vetoomuksia, joissa valitetaan erilaisista kaupunkirakentamiseen liittyvistä näkökohdista, ja toteaa, että monissa kaupunkialueiden laajentamista koskevissa ongelmatapauksissa, joita vetoomuksissa tuodaan esiin, ei ole havaittu, että yhteisön oikeutta olisi rikottu (mikä ilmenee jäsenvaltioille osoitetuista ilmoituksista), joten ne pitäisi ratkaista käyttämällä kyseisten jäsenvaltioiden kansallisia muutoksenhakukeinoja,

U.   ottaa huomioon, että on yhä enemmän todisteita siitä, että Espanjan oikeusviranomaiset ovat alkaneet vastata monilla rannikkoalueilla liiallisesta kaupunkirakentamisesta aiheutuneeseen haasteeseen etenkin käynnistämällä tutkimuksia ja nostamalla syytteitä korruptoituneita paikallisviranomaisia vastaan, jotka ovat helpottaneet toimillaan Euroopan kansalaisten oikeuksien kustannuksella tapahtunutta ennennäkemätöntä ja sääntelemätöntä kaupunkirakentamista ja aiheuttaneet siten peruuttamatonta vahinkoa monien Espanjan alueiden monimuotoisuudelle ja ympäristötavoitteille; ottaa huomioon, että parlamentti on kuitenkin vastauksena tällaisiin syytöksiin todennut, että menettelyt ovat edelleenkin kohtuuttoman hitaita ja että useissa tarkastelluissa tapauksissa annettuja tuomioita ei voida panna täytäntöön tällaisen väärinkäytöksen uhreja tyydyttävällä tavalla, ja että sen vuoksi monien ei-espanjalaisten Euroopan kansalaisten mielestä Espanjan oikeuslaitos laiminlyö tehtävänsä ja/tai on puolueellinen; katsoo, että eräs merkittävä tapa hakea muutosta asiaan on kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, kun kansalliset muutoksenhakumenettelyt on käytetty,

V.   ottaa huomioon, että tällainen laajalle levinnyt toiminta, jota vastuuttomat paikallis- ja alueviranomaiset ovat tukeneet riittämättömällä ja toisinaan perusteettomalla lainsäädännöllä, joka on monissa tapauksissa ristiriidassa useiden eurooppalaisten säädösten tavoitteiden kanssa, on vahingoittanut merkittävästi kuvaa Espanjasta ja sen laajempia taloudellisia ja poliittisia etuja Euroopassa, ja sama vaikutus on ollut myös voimassa olevan kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölainsäädännön puutteellisella soveltamisella Espanjan autonomisilla alueilla joidenkin kaupunkirakennushankkeiden yhteydessä ja näihin hankkeisiin liittyvillä korruptiotapauksilla,

W.   ottaa huomioon, että alueelliset oikeusasiamiehet ovat puolustaneet usein erittäin vaikeissa olosuhteissa EU:n kansalaisten etuja kaupunkirakentamiseen liittyvissä väärinkäyttötapauksissa, vaikka tietyillä autonomisilla alueilla aluehallitukset ovat saattaneet toisinaan jättää heidän toimensa huomiotta,

X.   ottaa huomioon, että Espanjan perustuslain 33 pykälässä viitataan yksilöiden omistusoikeuteen ja että kyseisestä pykälästä on esitetty erilaisia tulkintoja, varsinkin omaisuuden hankinnasta yhteiskunnalliseen käyttöön suhteessa yksilöiden oikeuksiin heidän laillisesti hankkimiinsa koteihin ja asuntoihin; ottaa huomioon, että maankäyttöä sääntelevien lakien soveltamisesta Valencian alueella ei ole annettu tuomioita,

Y.   ottaa huomioon, että Espanjan perustuslain 47 artiklassa säädetään, että kaikilla espanjalaisilla on oikeus säälliseen ja tarkoituksenmukaiseen asuntoon ja että viranomaisten on pyrittävä luomaan tämän edellyttämät olosuhteet, sekä vahvistetaan asianmukaiset säännöt tämän oikeuden toteutumiseksi ja säädetään yleisen edun mukaisesta maankäytöstä keinottelun estämiseksi,

Z.   ottaa huomioon, että Espanjan hallituksen velvollisuutena on noudattaa EY:n perustamissopimusta ja tukea eurooppalaisen lainsäädännön täysimääräistä soveltamista sen alueella ja taata se Espanjan kuningaskunnan perustuslaissa vahvistetuista poliittisten viranomaisten sisäisistä järjestelyistä riippumatta,

AA.   ottaa huomioon, että komissio, joka toimii sille EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa annetun toimivallan rajoissa, on käynnistänyt yhteisöjen tuomioistuimessa rikkomusmenettelyn Espanjaa vastaan asiassa, joka liittyy Espanjassa liiallisen kaupunkirakentamisen yhteydessä tapahtuneisiin väärinkäytöksiin ja joka koskee välittömästi sitä, miten Valencian viranomaiset ovat panneet täytäntöön julkisista hankinnoista annetun direktiivin(3) ,

AB.   ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt vetoomusvaliokunnan pyynnöstä tutkimuksen yli 250 kaupunkirakennushankkeesta, joista toimivaltaiset vesiviranomaiset ja vesipiiriviranomaiset ovat antaneet kielteisen lausunnon ja näin ollen hankkeet saattavat olla vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin(4) vastaisia erityisesti Andalusiassa, Kastilia-La Manchassa, Murciassa ja Valenciassa,

AC.   ottaa huomioon, että monet näistä kaupunkirakennushankkeista ovat erillään vakiintuneista kaupunkialueista, joiden peruspalvelut, kuten sähkö-, vesi- ja tieinfrastruktuuri, ovat aiheuttaneet suuria kustannuksia; ottaa huomioon että näihin investointeihin käytetään usein EU:n rahoitusta,

AD.   ottaa huomioon, että useissa Espanjassa ilmenneissä kaupunkirakentamiseen liittyvissä dokumentoiduissa ongelmissa komissio ei ole kuitenkaan toiminut riittävän voimallisesti, mikä koskee paitsi ympäristölain ennalta varautumisen periaatteen täytäntöönpanoa myös komission löyhää tulkintaa paikallis- tai alueviranomaisten säädöksistä, joilla on velvoittava oikeudellinen vaikutus, kuten paikallisviranomaisten antama kaupunkialueiden yhdennetyn kehittämishankkeen "alustava hyväksyntä",

AE.   ottaa huomioon, että ympäristövaikutusten strategisesta arvioinnista annetussa direktiivissä(5) , jonka 3 artikla kattaa nimenomaisesti matkailun ja kaupunkirakentamisen, tavoitteeksi on asetettu korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen edistäminen suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä kestävän kehityksen edistämiseksi; ja ottaa huomioon, että yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa direktiivissä vaaditaan jäsenvaltioita estämään vesiensä tilan huononeminen edelleen ja edistämään juomavesivarojensa kestävää käyttöä,

AF.   ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toistuvat tiedonkeruumatkat ovat osoittaneet, että monet paikallis- ja alueviranomaiset (myös muualla kuin rannikkoalueilla) ymmärtävät nämä tavoitteet usein väärin ehdottaessaan kattavia kaupunkirakennusohjelmia tai sopiessaan niistä; ottaa huomioon, että useimmat vetoomuksen kohteena olevat kaupunkirakennussuunnitelmat liittyvät maaseutualueen luokituksen muuttamiseen kaupunkirakentamiseen kaavoitetuksi alueeksi – josta koituu merkittävää taloudellista etua kaupunkirakennushankkeen edustajalle ja toteuttajalle; ja ottaa huomioon, että on myös useita tapauksia, joissa suojeltu maa-alue tai maa-alue, jota olisi suojeltava sen herkän biologisen monimuotoisuuden takia, on poistettu suojelualueiden luettelosta tai on luokiteltu uudelleen tai on jätetty kokonaan merkitsemättä luetteloon nimenomaan kaupunkirakentamisen mahdollistamiseksi kyseisellä alueella,

AG.   ottaa huomioon, että tällaiset näkökohdat ilmentävät väärinkäyttöä, jonka ovat saaneet kokea tuhannet Euroopan kansalaiset, jotka ovat kaupunkirakennushankkeen edustajan suunnitelmien seurauksena paitsi menettäneet laillisesti hankkimansa omaisuuden myös joutuneet maksamaan pakosta mielivaltaisia kustannuksia sellaisista infrastruktuurihankkeista, joita ei ole pyydetty, jotka ovat usein tarpeettomia ja joilla on suora vaikutus heidän omistusoikeuksiinsa, mikä on aiheuttanut taloudellista ja emotionaalista vahinkoa monille perheille,

AH.   ottaa huomioon, että monet tuhannet Euroopan kansalaiset ovat hankkineet eri tilanteissa hyvässä uskossa kiinteistön Espanjasta neuvoteltuaan ensin paikallisten juristien, kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa ja havainneet myöhemmin joutuneensa häikäilemättömien paikallisviranomaisten harjoittaman kaupunkirakentamiseen liittyvän väärinkäytön uhreiksi ja että tämän seurauksena heidän kiinteistönsä tuhotaan, sillä heidän kotinsa on todettu laittomasti rakennetuksi, ja siksi niillä ei ole mitään arvoa eikä niitä voida myydä,

AI.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kiinteistövälittäjät ja muut Espanjan kiinteistömarkkinoihin liittyviä palveluja tarjoavat tahot markkinoivat edelleen uusilla kaupunkialueilla sijaitsevia kiinteistöjä, vaikka he ovat varmasti tietoisia siitä, että on varsin mahdollista, ettei kyseistä rakennushanketta saateta päätökseen tai toteuteta,

AJ.   ottaa huomioon, että Välimerellä sijaitsevat Espanjan luonnonvaraiset saari- ja rannikkoalueet ovat kärsineet mittavasta tuhosta viime vuosikymmenen aikana sementin ja betonin kyllästäessä nämä alueet tavalla, jolla on ollut vaikutusta paitsi herkkään rannikkoympäristöön – josta suurta osaa suojellaan nimellisesti luontodirektiivillä/Natura 2000 -direktiivillä(6) ja lintudirektiivillä(7) – mistä esimerkkeinä mainittakoon Cabo de Gata (Almeriassa) sekä Murciassa sijaitsevat kaupunkialueet – myös monien alojen sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaan, mikä merkitsee traagista ja peruuttamatonta menetystä tällaisten alueiden kulttuuri-identiteetille ja -perinnölle sekä niiden ympäristöeheydelle, ja tämä johtuu ensisijaisesti siitä, ettei kuntia ylemmällä tasolla ole laadittu kaavoitussuunnitelmia tai -ohjeita, joissa asetettaisiin kohtuulliset rajat kaupunkialueiden kasvulle ja kehitykselle ja jotka perustuisivat yksiselitteisiin ekologista kestävyyttä koskeviin kriteereihin, ja tiettyjen paikallisviranomaisten ja rakennusteollisuuden edustajien ahneudesta ja keinottelusta, sillä he ovat onnistuneet saamaan tämän alan toimistaan valtavia voittoja, joista valtaosa on viety maasta(8) ,

AK.   katsoo tämän kasvumallin vaikuttavan haitallisesti myös matkailualaan: malli on laadukkaan matkailun kannalta tuhoisa, sillä se tuhoaa alueen arvot ja edistää kaupunkialueiden hallitsematonta kasvua,

AL.   katsoo, että kyseinen malli tuhoaa kulttuuriomaisuutta, Espanjan kulttuurisen monimuotoisuuden perusarvoja ja kulttuuri-identiteetin perusmerkkejä, arkeologisia esiintymiä, rakennuksia ja kulttuurisesti tärkeitä paikkoja sekä niitä ympäröivää luontoa ja maisemaa,

AM.   ottaa huomioon, että rakennusala, joka sai valtavat voitot nopean taloudellisen kasvun vuosina ja joka on itse toiminut osittain asuntorakentamisen alan spekulatiivisten hankkeiden yllyttämänä, on saanut kärsiä eniten rahoitusmarkkinoiden nykyisestä romahduksesta, ja ottaa huomioon, että tämä koskee paitsi vararikon tehneitä yrityksiä myös kymmeniä tuhansia rakennusalan työntekijöitä, jotka ovat joutuneet työttömiksi kestämättömien kaupunkirakennuspolitiikkojen seurauksena, joiden uhriksi hekin ovat nyt joutuneet,

1.   kehottaa Espanjan ja asianomaisten alueiden hallituksia toteuttamaan perusteellisen arvioinnin ja tarkistamaan kaikki säädökset, joilla on vaikutusta yksittäisten kiinteistön omistajien oikeuksiin laajamittaisen kaupunkirakentamisen tuloksena, jotta lopetetaan EY:n perustamissopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja asiaa koskevissa EU:n direktiiveissä sekä muissa yleissopimuksissa, joissa EU on osapuolena, vahvistettujen oikeuksien ja velvollisuuksien rikkominen;

2.   kehottaa Espanjan viranomaisia poistamaan käytöstä kaikki oikeudelliset muodollisuudet, jotka edistävät keinottelua, kuten kaupunkirakentamishankkeiden edustajat;

3.   katsoo, että toimivaltaisten alueviranomaisten pitäisi keskeyttää ja tarkistaa kaikki uudet kaupunkirakentamissuunnitelmat, joissa ei noudateta ympäristön kestävyyden ja sosiaalisen vastuun tiukkoja kriteerejä ja joilla ei taata laillista omistajuutta lainmukaisesti hankittuun omaisuuteen, ja pysäyttää ja peruuttaa kaikki nykyiset hankkeet, joissa ei ole noudatettu tai sovellettu EU:n lainsäädännössä vahvistettuja perusteita, jotka liittyvät etenkin kaupunkirakentamissopimusten myöntämiseen ja vesistöön ja ympäristöön liittyvien säädösten noudattamiseen;

4.   kehottaa Espanjan viranomaisia varmistamaan, ettei yksikään hallintomääräys, joka velvoittaa kansalaisen luovuttamaan laillisesti hankkimaansa omaisuutta, perustu lakiin, joka on hyväksytty kyseisen omaisuuden rakentamisen jälkeen, sillä tämä rikkoisi hallintomääräysten takautumattomuuden periaatetta, joka on yhteisön oikeuden yleinen periaate (ks. yhteisöjen tuomioistuin asiassa 234/83, Gesamthochschule Duisburg, 29. tammikuuta 1985 antama tuomio, Kok. 1985, s. 327), ja heikentäisi kansalaisten takeita oikeusvarmuudesta ja siitä, että he voivat luottaa ja oikeutetusti odottaa saavansa EU:n oikeuden tarjoamaa suojaa;

5.   pyytää Espanjan viranomaisia luomaan avoimuuden ilmapiirin ja tiedottamaan kansalaisille maankäytöstä ottamalla käyttöön tiedottamiseen ja kansalaisten osallistumiseen tarkoitettuja tehokkaita mekanismeja;

6.   vaatii Espanjan hallitusta järjestämään julkisen keskustelun, johon osallistuvat kaikki hallintoelimet ja joka edellyttää tarkan tutkimuksen tekemistä ja Espanjan kaupunkirakentamista käsittelevän työvaliokunnan perustamista keinottelun ja kestämättömän rakentamisen torjumiseen tähtäävien lainsäädäntötoimenpiteiden toteuttamiseksi;

7.   kehottaa toimivaltaisia kansallisia ja alueellisia viranomaisia ottamaan käyttöön toimivat oikeudelliset ja hallinnolliset mekanismit, alueelliset oikeusasiamiehet mukaan luettuina, joille annetaan toimivaltuudet toteuttaa toimia, joilla nopeutetaan oikeudenkäyntejä ja korvauksen myöntämistä kaupunkirakentamiseen liittyvien väärinkäyttötapausten uhreille, joille on aiheutunut vahinkoa voimassa olevien lakien säännösten soveltamisen takia;

8.   kehottaa rakennus- ja kaupunkirakentamisen alalla toimivia toimivaltaisia rahoitus- ja talousalan elimiä etsimään yhdessä poliittisten viranomaisten kanssa ratkaisuja ongelmiin, jotka johtuvat huomattavasta kaupunkirakentamisesta, jolla on ollut vaikutusta moniin Euroopan kansalaisiin, jotka ovat päättäneet turvautua EY:n perustamissopimuksen määräyksiin ja jotka ovat käyttäneet 44 artiklan mukaista sijoittautumisoikeuttaan sellaisessa EU:n jäsenvaltiossa, joka ei ole heidän kotimaansa;

9.   vaatii toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ja alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan, että vireillä olevat oikeudenkäynnit ratkaistaan oikeudenmukaisella tavalla niiden EU:n kansalaisten tapauksessa, joiden talot eivät ole valmistuneet huonon suunnittelun sekä toimielinten ja rakennusyhtiöiden keskinäisen koordinoinnin puutteiden vuoksi;

10.   huomauttaa, että ellei vahinkoa kärsinyt osapuoli saa tyydyttävää ratkaisua Espanjan tuomioistuimista, hän voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikäli väitetyt omistusoikeutta koskevat perusoikeusrikkomukset eivät kuulu yhteisöjen tuomioistuimen soveltamisalaan;

11.   pyytää EU:n toimielimiä antamaan Espanjan viranomaisille niiden pyynnöstä neuvoja ja tukea, jotta niille annetaan käyttöön keinot korjata tehokkaasti laajamittaisen kaupunkirakentamisen tuhoisat vaikutukset kansalaisten elämään suhteellisen lyhyessä mutta kuitenkin kohtuullisessa aikataulussa;

12.   kehottaa komissiota varmistamaan samalla, että yhteisön oikeutta ja tämän päätöslauselman alaan kuuluvissa direktiiveissä vahvistettuja tavoitteita noudatetaan tarkasti, jotta direktiivien noudattaminen voitaisiin varmistaa;

13.   on huolestunut siitä, että Espanjan oikeusviranomaiset ovat kohdanneet ongelmia käsitellessään laajamittaisen kaupunkirakentamisen vaikutuksia ihmisten elämään, mistä ovat todisteena parlamentin ja sen asiasta vastaavien valiokuntien vastaanottamat tätä aihetta koskevat tuhannet esitykset;

14.   pitää hyvin huolestuttavana, että suuri osa vetoomusten esittäjistä näyttää epäilevän Espanjan oikeusjärjestelmän muutoksenhaku- ja oikeussuojakeinojen tehokkuutta;

15.   on huolissaan siitä, ettei rahanpesusta annettuja direktiivejä(9) ole siirretty asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä – mistä on käynnistetty perustamissopimuksen rikkomista koskeva menettely – sillä tämä on vähentänyt avoimuutta ja heikentänyt mahdollisuuksia seurata pääoman, myös tiettyihin suuriin kaupunkirakentamishankkeisiin tehtyjen investointien, laittomia liikkeitä;

16.   katsoo, että henkilöillä, jotka ovat ostaneet hyvässä uskossa Espanjasta kiinteistön havaitakseen myöhemmin, että kauppa on julistettu laittomaksi, pitäisi olla oikeus saada Espanjan tuomioistuinten kautta asianmukainen korvaus;

17.   katsoo, että jos yksityishenkilöt, jotka ovat ostaneet Espanjasta kiinteistön tietoisina siitä, että kyseinen kauppa on todennäköisesti laiton, voidaan velvoittaa kantamaan riskinottonsa kustannukset, samaa periaatetta on sovellettava vähintäänkin vastaavalla tavalla alan ammattilaisiin; siksi rakennuttajien, jotka ovat tehneet sopimuksia, joiden laittomuudesta niiden olisi pitänyt olla tietoisia, ei pitäisi saada korvausta suunnitelmista, jotka on hylätty siksi, etteivät ne olleet kansallisen ja EU:n lainsäädännön mukaisia, eikä niillä pitäisi olla oikeutta saada automaattisesti takaisin kunnille jo suorittamiaan maksuja, jos maksut on suoritettu tietoisena tehdyn sopimuksen todennäköisestä laittomuudesta;

18.   uskoo kuitenkin, että nykyisen lainsäädännön henkilökohtaista omistusoikeutta koskeva selkeyden, tarkkuuden ja oikeusvarmuuden puute sekä ympäristöoikeuden asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen puute ovat kaupunkirakentamiseen liittyvien lukuisten ongelmien perimmäisiä syitä ja että tämä seikka yhdessä oikeudenkäyntimenettelyssä ilmenneen tietynlaisen piittaamattomuuden kanssa on paitsi aiheuttanut tämän ongelman myös johtanut endeemiseen korruptioon, josta kärsivät jälleen kerran etenkin EU:n kansalaiset mutta joka on aiheuttanut merkittävää vahinkoa myös Espanjan valtiolle;

19.   tukee Valencian autonomisen alueen oikeusasiamiehen ("Síndica de Greuges") – jota pidetään perustellusti kansalaisten perusoikeuksia puolustavana elimenä – päätelmiä, joiden mukaan omistajien oikeuksia on saatettu loukata joko rakennuttajan aliarvostuksen seurauksena tai siten, että he ovat joutuneet vastaamaan rakennuttajan yksipuolisesti asettamista, toisinaan liiallisista kustannuksista;

20.   katsoo, että kansalaisten tiedonsaanti ja mahdollisuus osallistua kaupunkisuunnitteluprosessiin on turvattava prosessin alusta asti ja että kansalaisille on tarjottava selviä, yksinkertaisia ja ymmärrettäviä ympäristötietoja;

21.   ottaa myös huomioon, ettei voimassa olevassa kaupunkisuunnittelulainsäädännössä määritellä eivätkä toimivaltaiset viranomaiset ole määritelleet "yleisen edun" käsitettä, minkä vuoksi ekologisesti kestämättömien hankkeiden hyväksymisen yhteydessä tukeudutaan tähän käsitteeseen ja joissakin tapauksissa vältytään ympäristövaikutusten arvioinneilta ja vesivarojen käyttöä valvovien virastojen (Confederación Hidrográfica) kielteisiltä lausunnoilta;

22.   antaa tunnustusta ja tukea Espanjan viranomaisten pyrkimyksille suojella rannikkoympäristöä ja palauttaa se mahdollisuuksien mukaan tilaan, joka mahdollistaa biologisen monimuotoisuuden ja kotoperäisten kasvi- ja eläinlajikantojen elpymisen; kehottaa tätä taustaa vasten Espanjan viranomaisia tarkastelemaan kiireesti ja tarvittaessa tarkistamaan rannikkolakia suojellakseen laillisen omistusoikeuden hankkineiden asunnonomistajien sekä niiden, jotka omistavat rannikkoalueilla pieniä maatilkkuja, jotka eivät vaikuta kielteisesti rannikkoympäristöön, oikeuksia; korostaa, ettei tällaista suojelua pitäisi antaa keinotteluyrityksiksi todetuille hankkeille, jotka eivät noudata EU:n ympäristödirektiivejä; sitoutuu tarkastelemaan tästä aiheesta esitettyjä vetoomuksia Espanjan toimivaltaisten viranomaisten vastausten valossa;

23.   on huolestunut Andalusiassa sijaitsevan Marbellan kaupungin kaavoitustilanteesta, sillä Marbellassa on rakennettu laittomasti kymmeniä tuhansia asuntoja, jotka rikkovat todennäköisesti ympäristönsuojelusta ja yleisön osallistumisesta, vesipolitiikasta ja julkisista hankinnoista annettua EU:n lainsäädäntöä, ja niitä ollaan laillistamassa kaupungin uudella yleiskaavalla, mikä johtaa asunnonostajien, kiinteistönomistajien ja yleensä kansalaisten oikeusturvan ja oikeussuojakeinojen puuttumiseen;

24.   kiittää alueellisia oikeusasiamiehiä ("síndics de greuges") ja niiden henkilöstöä niiden toimista ja tukee niitä täysimääräisesti sekä kiittää myös väsymättömiä yleisiä syyttäjiä ("fiscales"), jotka ovat tehneet runsaasti työtä saadakseen asianosaiset laitokset soveltamaan taas oikeita menettelyjä näissä kysymyksissä;

25.   kiittää myös niiden tahojen toimia, jotka ovat vetoomuksen esittäjiä, niiden järjestöjä ja paikallisyhteisöjen järjestöjä, joissa on mukana kymmeniä tuhansia Espanjan ja muiden maiden kansalaisia, jotka ovat tuoneet nämä kysymykset parlamentin tietoon ja jotka ovat myötävaikuttaneet naapuriensa ja kaikkien muiden sellaisten henkilöiden perusoikeuksien turvaamiseen, joita tämä monimutkainen ongelma koskee;

26.   muistuttaa siitä, että ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa direktiivissä(10) ja ympäristövaikutusten strategisesta arvioinnista annetussa direktiivissä(11) säädetään velvoitteesta kuulla yleisöä, jota hanke koskee, suunnitelmien arvioinnin ja laatimisen kuluessa eikä – kuten on usein tehty parlamentin vetoomusvaliokunnan käsiteltäväksi osoitetuissa tapauksissa – sen jälkeen kun paikallisviranomaiset ovat tosiasiallisesti hyväksyneet suunnitelmat; muistuttaa samassa yhteydessä siitä, että kaikissa voimassa oleviin suunnitelmiin tehdyissä muutoksissa on noudatettava tätä menettelyä ja että suunnitelmien on myös oltava ajankohtaisia ja tilastollisesti tarkkoja ja ajan tasalla;

27.   muistuttaa myös siitä, että asetuksen (EY) N:o 1083/2006(12) 91 artiklassa komissiolle annetaan valtuudet keskeyttää maksut rakennerahastosta ja 92 artiklan nojalla komissio voi keskeyttää tällaisen rahoituksen maksamisen kyseiselle jäsenvaltiolle tai alueelle ja tehdä rahoitusoikaisuja rahoitusta saavien hankkeiden osalta, jos myöhemmin todetaan, ettei hanke ole täyttänyt kaikilta osin asiaa koskevien EU:n säädösten soveltamista koskevia sääntöjä;

28.   muistuttaa myös siitä, että budjettivallan käyttäjänä parlamentti voi myös päättää siirtää varaukseen koheesiopolitiikkoja varten varatun rahoituksen, jos se katsoo sen olevan välttämätöntä saadakseen jäsenvaltion lopettamaan vakavat loukkaukset, jotka koskevat sääntöjä ja periaatteita, joita se on velvollinen noudattamaan joko perustamissopimuksen nojalla tai EU:n lainsäädännön soveltamisen tuloksena, kunnes ongelma on ratkaistu;

29.   toistaa edellisissä päätöslauselmissaan esittämänsä päätelmät ja kyseenalaistaa kaupunkirakennushankkeiden edustajien nimeämisessä käytettävät menetelmät ja sen, että paikallisviranomaiset antavat kaupunkisuunnittelijoille ja rakennusurakoitsijoille usein liian suuret valtuudet, mikä tapahtuu paikallisyhteisöjen ja alueella asuvien kansalaisten kustannuksella;

30.   pyytää jälleen paikallisia viranomaisia kuulemaan kansalaisia ja ottamaan nämä osallisiksi kaupunkialueiden rakentamishankkeisiin edistääkseen oikeudenmukaista, avointa ja kestävää kehitystä niissä tapauksissa, joissa rakentaminen on tarpeen ja paikallisyhteisöjen edun mukaista eikä vain rakennusurakoitsijoiden, kiinteistönvälittäjien ja muiden vastaavien oman edun tavoittelijoiden edun mukaista;

31.   kehottaa kaupunkisuunnittelusta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia laajentamaan kaupunkisuunnitteluun liittyviä kuulemismenettelyjä omistajiin siten, että heiltä pyydetään vastaanottovahvistus aina, kun heidän omaisuutensa luokitukseen tehdään muutoksia; ehdottaa, että kunnat kutsuisivat omistajat suoraan henkilökohtaisesti kuultaviksi maankäyttösuunnitelmista tai maa-alueiden uudesta luokituksesta tehtyjen valitusten käsittelyihin;

32.   tuomitsee jyrkästi joidenkin rakennusurakoitsijoiden laittoman käytännön, jolla vaarannetaan Euroopan kansalaisten laillinen omistusoikeus puuttumalla maarekisterien ja kiinteistörekisterin ilmoituksiin, ja kehottaa paikallishallintoja laatimaan sopivia oikeudellisia suojakeinoja tätä käytäntöä vastaan;

33.   vahvistaa, että omaisuuden menetyksen johdosta maksettavat korvaukset olisi maksettava suuruudeltaan asianmukaisina lain sekä yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

34.   muistuttaa, että direktiivissä sopimattomista kaupallisista menettelyistä(13) säädetään, että kaikkien jäsenvaltioiden on tarjottava tällaisten käytäntöjen uhreiksi joutuneille kuluttajille asianmukaiset oikeussuojakeinot ja muutoksenhakukeinot sekä varmistettava, että käytössä on asianmukaiset seuraamukset, joilla rangaistaan tällaisista menettelyistä;

35.   kehottaa jälleen komissiota käynnistämään tiedotuskampanjan, joka suunnataan kiinteistön hankkimisesta toisesta jäsenvaltiosta suunnitteleville kansalaisille;

36.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle, Espanjan kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille ja itsenäisille alueellisille hallituksille ja edustuselimille, Espanjan kansallisen ja alueellisen tason oikeusasiamiehille ja vetoomusten esittäjille.

(1) Tuomio 23.9.1998; ks. myös 21. kesäkuuta 2007 annettu parlamentin päätöslauselma Andalusian, Valencian ja Madridin alueille vetoomusvaliokunnan puolesta tehdyn tietojenkeruumatkan tuloksista (EUVL C 146 E, 12.6.2008, s 340).
(2) Ks. edellä mainittu 21. kesäkuuta 2007 annettu päätöslauselma ja 13. joulukuuta 2005 annettu päätöslauselma Valencian itsehallintoalueen maankäyttöä sääntelevän lain "Ley Reguladora de la Actividad Urbanística" (LRAU) väitetystä virheellisestä soveltamisesta ja unionin kansalaisille siitä koituneista seuraamuksista (vetoomukset nro 609/2003, 732/2003, 985/2002, 1112/2002, 107/2004 ja muut) (EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 225).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31. maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27. kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
(6) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
(7) Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).
(8) Ks. Espanjan keskuspankin, Greenpeace- ja Transparency International -järjestöjen hiljattain esittämät kertomukset.
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26. lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). Komission direktiivi 2006/70/EY, annettu 1. elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 29).
(10) Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27. kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27. kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
(12) Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

Päivitetty viimeksi: 9. joulukuuta 2009Oikeudellinen huomautus