Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2211(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0089/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0089/2009

Keskustelut :

PV 01/04/2009 - 23
CRE 01/04/2009 - 23

Äänestykset :

PV 02/04/2009 - 9.24
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0216

Hyväksytyt tekstit
PDF 96kWORD 55k
Torstai 2. huhtikuuta 2009 - Bryssel Lopullinen painos
Sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät terveyshaitat
P6_TA(2009)0216A6-0089/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. huhtikuuta 2009 sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyshaitoista (2008/2211(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 137, 152 ja 174 artiklan, joissa pyritään edistämään korkeatasoista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua sekä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua,

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta(1) ja kyseisen suosituksen täytäntöönpanoa koskevan 1. syyskuuta 2008 annetun komission kertomuksen 2002–2007 (KOM(2008)0532),

–   ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/40/EY terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille(2) ,

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta(3) , ja vastaavasti lähennetyt matkapuhelimien ja tukiasemien turvallisuusnormit,

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/95/EY tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä(4) ,

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)"(5) ,

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 1999 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston suositukseksi väestön altistumisen rajoittamisesta taajuudeltaan 0 Hz–300 GHz oleville sähkömagneettisille kentille(6) ,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0089/2009),

A.   ottaa huomioon, että sähkömagneettisia kenttiä esiintyy luonnossa ja niitä on aina esiintynyt maapallolla; ottaa kuitenkin huomioon, että viime vuosikymmenten aikana sähkön kysynnän, yhä kehittyneempien langattomien teknologioiden ja yhteiskunnallisessa järjestelmässä tapahtuneiden muutosten seurauksena ympäristöaltistuminen ihmisen valmistamille sähkömagneettisten kenttien lähteille on säännöllisesti kasvanut; tämä tarkoittaa, että nykyään jokainen kansalainen niin kotona kuin työpaikallakin altistuu eri taajuuksilla toimivien sähkö- ja magneettikenttien monimutkaiselle yhdistelmälle,

B.   ottaa huomioon, että langattomat laitteet (matkapuhelimet, Wifi-WiMAX, Bluetooth, DECT-puhelimet) synnyttävät sähkömagneettisia kenttiä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen,

C.   ottaa huomioon, että valtaosa Euroopan väestöstä ja erityisesti 10–20-vuotiaat nuoret käyttävät matkapuhelinta hyöty- ja käyttöesineenä ja muotivarusteena ja että mahdollisten terveysriskien suhteen vallitsee edelleen epävarmuus, ja tämä koskee erityisesti nuoriin kohdistuvia terveysriskejä, sillä heidän aivonsa kehittyvät edelleen,

D.   ottaa huomioon, että tiedeyhteisön sisäiset sähkömagneettikentistä johtuviin mahdollisiin terveysriskeihin liittyvät erimielisyydet ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 1999 suosituksen 1999/519/EY väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta (0 Hz–300 GHz),

E.   ottaa huomioon, että tiedeyhteisön virallisten johtopäätösten puuttumisesta huolimatta tietyt kansalliset tai alueelliset hallitukset ovat ainakin yhdeksässä Euroopan unionin jäsenvaltiossa, mutta myös Kiinassa, Sveitsissä ja Venäjällä, asettaneet ennaltaehkäiseviksi sanottuja altistumisrajoja, jotka ovat komission ja sen riippumattoman tiedekomitean (kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea, SCENIHR) suosituksia(7) alhaisempia,

F.   katsoo, että yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille rajoittavien toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa niihin elämänlaadullisiin parannuksiin, joita sähkömagneettisia kenttiä lähettävillä laitteilla on saatu aikaan turvallisuuden kannalta,

G.   ottaa huomioon, että niin mielenkiintoa kuin keskustelua herättävien tieteellisten tutkimusten joukossa on unionin 3 800 000 eurolla, pääasiassa viidennen TTK-puiteohjelman kautta(8) , rahoittama epidemiologinen tutkimus Interphone, jonka tuloksia on odotettu vuodesta 2006 lähtien,

H.   ottaa kuitenkin huomioon ilmeisen yksimielisyyden eräistä seikoista, erityisesti siitä, että mikroaalloille altistumisesta johtuvat reaktiot vaihtelevat henkilöstä toiseen, että on tarpeellista suorittaa ensisijaisena tavoitteena täysimittaisia altistumiskokeita, joilla arvioidaan radiotaajuuskenttiin (RF) liittyvät muut kuin lämpövaikutukset, ja että lapset ovat erityisen haavoittuvaisia joutuessaan alttiiksi sähkömagneettisille kentille(9) ,

I.   ottaa huomioon, että unioni on määrittänyt altistumisrajoja suojellakseen työntekijöitä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksilta; katsoo, että ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tällaisia toimenpiteitä pitäisi toteuttaa myös asiaankuuluvien väestönosien, kuten asukkaiden ja kuluttajien, suojelemiseksi,

J.   ottaa huomioon, että sähkömagneettisista kentistä tehdyn erityisen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan (Eurobarometri 272a, kesäkuu 2007) suurin osa kansalaisista katsoo, etteivät viranomaiset tiedota heille riittävästi toimenpiteistä, joilla heitä suojellaan sähkömagneettisilta kentiltä,

K.   katsoo, että välitaajuuksia ja hyvin matalia taajuuksia koskevaa tutkimusta on ehdottomasti jatkettava, jotta niiden terveysvaikutuksista voidaan tehdä johtopäätöksiä,

L.   katsoo, ettei direktiivi 2004/40/EY saa vaarantaa magneettikuvauksen käyttöä, sillä magneettikuvaustekniikka edustaa eurooppalaisten potilaiden hengenvaarallisten tautien tutkimuksessa, diagnosoinnissa ja hoidossa käytettävän tekniikan huippua,

M.   ottaa huomioon, että magneettikuvausta koskevassa turvallisuusstandardissa IEC/EN 60601-2-33 vahvistetaan sähkömagneettisten kenttien raja-arvot, jotka on asetettu siten, etteivät kentät aiheuta potilaille tai työntekijöille vaaraa,

1.   vaatii komissiota tarkistamaan sähkömagneettisille kentille suosituksessa 1999/519/EY asetettujen rajojen tieteellistä perustaa ja riittävyyttä sekä tiedottamaan asiasta parlamentille; tarkistustyön toteuttaminen olisi annettava SCENIHR:n tehtäväksi;

2.   kehottaa ottamaan erityisesti biologiset vaikutukset huomioon sähkömagneettisen säteilyn mahdollisia terveysvaikutuksia arvioitaessa erityisesti siksi, että joissakin tutkimuksissa haitallisimpien vaikutusten on havaittu syntyvän matalimmilla tasoilla; kehottaa puuttumaan mahdollisiin terveysongelmiin aktiivisen tutkimuksen avulla kehittämällä ratkaisuja, jotka kumoavat tai vähentävät lähetystaajuuksien värähtelyä ja amplitudimodulaatiota;

3.   korostaa, että rinnatusten tai vaihtoehtoisesti eurooppalaisten sähkömagneettisia kenttiä koskevien rajojen kanssa komission olisi järkevää yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja asiaankuuluvien teollisuuden alojen (sähköyhtiöt, puhelinoperaattorit sekä sähkölaitteiden, kuten matkapuhelinten, valmistajat) kanssa laatia ohjekirja saatavissa olevista teknologiavaihtoehdoista, joilla voidaan tehokkaasti vähentää altistumista sähkömagneettisille kentille;

4.   täsmentää, että teollisuuden toimijat sekä asiaankuuluvat infrastruktuurin haltijat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat jo nyt – ja niiden myös pitäisi – vaikuttaa tiettyihin tekijöihin, esimerkiksi hyväksymällä määräyksiä, jotka koskevat tietyn paikan ja lähetysasemien välistä etäisyyttä tai paikan korkeutta merenpinnasta suhteessa tukiaseman korkeuteen ja lähetysantennin suuntaa suhteessa asuinpaikkoihin, jotta voitaisiin rauhoittaa ja suojella paremmin laitteistojen läheisyydessä elävää väestöä; kehottaa sijoittamaan mastot ja lähetysasemat parhaaseen mahdolliseen paikkaan ja kehottaa palveluntarjoajia käyttämään yhdessä tällä tavoin sijoitettuja mastoja ja lähetinasemia, jotta huonosti sijoitettujen mastojen ja lähetinasemien määrän voimakasta kasvua voidaan rajoittaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tarkoituksenmukaiset ohjeet;

5.   kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia kehittämään antennien ja toistinten asentamista koskevan yhtenäisen lupajärjestelmän sekä laatimaan kunnallisten suunnitelmien lisäksi myös antennien kehittämistä koskevan alueellisen suunnitelman;

6.   kehottaa matkapuhelinantennien sijoittamislupien myöntämisestä vastaavia viranomaisia sopimaan alan toimijoiden kanssa infrastruktuurin yhteiskäytöstä, jotta infrastruktuurin määrää voidaan pienentää ja jotta väestön altistumista sähkömagneettisille kentille voidaan vähentää;

7.   tunnustaa matkaviestinliikenteen ja muiden sähkömagneettisia kenttiä lähettävien teknologioiden tehneen ponnistuksia ympäristön vahingoittamisen välttämiseksi ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

8.   arvioi, että sähkömagneettisia kenttiä lähettävien uusien laitteiden asentamista koskevien, viranomaisten nostamien kanteiden tai kieltojen kaltaisten toimenpiteiden määrän kasvaessa on yleisen hyödyn mukaista suosia ratkaisuja, jotka perustuvat vuoropuheluun teollisten toimijoiden, julkisen vallan, sotilasviranomaisten ja asukasyhdistysten välillä, mitä tulee uusien GSM-antennien tai korkeajännitelinjojen asennuskriteereihin, ja huolehtia ainakin siitä, että koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveydenhoitolaitokset pidetään tietyn, tieteellisten kriteerien perusteella määritellyn välimatkan päässä näistä laitteista;

9.   pyytää jäsenvaltioita laatimaan yhdessä alan toimijoiden kanssa yleisölle karttoja, jotka kuvaavat altistumista korkeajännitteelle, radiotaajuuksille ja mikroaalloille, etenkin jos niiden aiheuttajana on televiestintämasto, radiotoistinasema tai puhelinantenni; kehottaa julkaisemaan kyseiset tiedot Internet-sivustolla, jotta yleisön olisi helppoa tutustua niihin, ja levittämään tietoa tiedotusvälineiden välityksellä;

10.   kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää Euroopan laajuisten energiaverkkojen varoja erittäin matalataajuuksisten ja erityisesti sähköenergian jakelulinjojen aiheuttamien sähkömagneettisten kenttien vaikutusten tutkimiseen;

11.   pyytää komissiota aloittamaan vaalikauden 2009–2014 aikana kunnianhimoisen ohjelman keinotekoisesti luotujen ja ihmiskehon luonnollisesti lähettämien aaltojen sähkömagneettisen bioyhteensopivuuden selvittämiseksi, jotta voidaan määrittää, onko mikroaalloista terveydelle ei-toivottuja seurauksia;

12.   kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain kertomuksen sähkömagneettisesta säteilystä EU:ssa ja sen lähteistä sekä EU:n toteuttamista toimista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun parantamiseksi;

13.   pyytää komissiota löytämään ratkaisun direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanon nopeuttamiseksi ja varmistamaan näin, että työntekijöitä todella suojellaan sähkömagneettisilta kentiltä samalla tavoin kuin heitä jo suojellaan melulta(10) ja tärinältä(11) kahdella muulla yhteisön säädöksellä, sekä esittämään kyseisen direktiivin 1 artiklan nojalla magneettikuvausta koskevaa poikkeusta;

14.   pahoittelee sitä, että kansainvälisen epidemiologisen Interphone-tutkimuksen, joka pyrkii selvittämään, onko matkapuhelimen käytöllä yhteyttä tiettyihin syöpätyyppeihin ja erityisesti aivo-, kuulohermo- ja korvasylkirauhasen kasvaimiin, tulosten julkaisemista on lykätty järjestelmällisesti vuodesta 2006 lähtien;

15.   korostaa tässä yhteydessä, että Interphone-tutkimuksen koordinaattori Elisabeth Cardis on kehottanut varovaisuuteen ja suosittelee, että lapset käyttävät matkapuhelinta kohtuudella ja että yleisesti suositaan kiinteän puhelimen käyttöä;

16.   arvioi, että komission tulee joka tapauksessa vaatia hankkeen vastuuhenkilöitä perustelemaan, miksi lopullinen julkaisu on myöhässä, sillä komissio on rahoittanut tätä maailmanlaajuista tutkimusta merkittävällä osuudella, ja saadessaan vastauksen, ilmoittaa siitä viipymättä parlamentille ja jäsenvaltioille;

17.   kehottaa myös komissiota poliittisen ja budjettiin liittyvän tehokkuuden turvaamiseksi siirtämään osan sähkömagneettikenttien tutkimukseen varatusta yhteisön rahoituksesta eurooppalaisille nuorille suunnatun laaja-alaisen tiedotuskampanjan rahoittamiseen, jolla heidät tutustutetaan hyviin matkapuhelimen käyttötapoihin, kuten hands free -pakettien käyttöön, lyhyiden puheluiden soittamiseen, puhelimen virran sammuttamiseen, kun puhelinta ei käytetä (esimerkiksi oppitunneilla), ja matkapuhelimen käyttöön alueilla, joilla on hyvä kuuluvuus;

18.   katsoo, että tällaisissa tiedotuskampanjoissa nuorille eurooppalaisille pitäisi myös kertoa kotitalouskoneisiin liittyvistä terveysriskeistä ja siitä, kuinka tärkeää on sammuttaa laitteista virta eikä jättää niitä valmiustilaan;

19.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kasvattamaan tutkimus- ja kehitysmäärärahoja sen arviointiin, mitkä ovat matkapuhelinten radiotaajuuksien mahdolliset haittavaikutukset pitkällä aikavälillä; kehottaa niitä myös lisäämään julkisten ehdotuspyyntöjen tekemistä niiden haittavaikutusten tutkimisesta, joita aiheutuu altistumisesta usealle erilaiselle sähkömagneettisen kentän lähteelle, erityisesti kun kyseessä ovat lapset;

20.   ehdottaa, että luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän (EGE) tehtäviin lisätään tieteellisen luotettavuuden arviointi, jotta voidaan auttaa komissiota estämään mahdolliset riskitapaukset, eturistiriidat tai jopa vilppi, jotka ovat mahdollisia tutkijoiden välisen lisääntyneen kilpailun yhteydessä;

21.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon monessa jäsenvaltiossa esiintyvän huolestuneisuuden ja tekemään yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kuten kansallisten asiantuntijoiden, kansalaisjärjestöjen ja teollisuudenalojen kanssa, parantaakseen maallikoiden ymmärrettävissä olevan ja ajantasaisen, langatonta teknologiaa ja suojastandardeja koskevan tiedon saatavuutta;

22.   kehottaa kansainvälistä ionisoimattoman säteilyn komiteaa (ICNIRP) ja Maailman terveysjärjestöä (WHO) olemaan avoimempia ja valmiimpia vuoropuheluun kaikkien sidosryhmien kanssa standardeja asetettaessa;

23.   tuomitsee matkapuhelinoperaattoreiden joulun alla ja muissa erityistilanteissa käynnistämät hyvinkin hyökkäävät markkinointikampanjat, kuten ainoastaan lapsia varten suunnitellut matkapuhelimet tai nuorille suunnatut, ilmaista puheaikaa tarjoavat paketit;

24.   ehdottaa, että unioni sisällyttäisi sisäilman laatua koskevaan politiikkaansa tutkimuksen langattomista kotitalouslaitteista, kuten langattomasta internetyhteydestä Wifistä ja digitaalisen eurooppalaisen langattoman televiestintäjärjestelmän (DECT) puhelimista, jotka ovat viime vuosien aikana yleistyneet julkisilla paikoilla ja kodeissa altistaen väestön jatkuvalle mikrosäteilylle;

25.   vaatii kuluttajien tiedon jatkuvaksi parantamiseksi Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CENELEC) teknisten standardien muuttamista siten, että asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa tuotemerkinnöissä säteilyteho ja liittää kaikkiin langattomiin laitteisiin ilmoitus, että ne lähettävät mikroaaltoja;

26.   kehottaa neuvostoa ja komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja alueiden komitean kanssa edistämään yhtenäisen standardin luomista, jotta voitaisiin minimoida paikallisasukkaiden altistuminen korkeajännitelinjaverkkoja laajennettaessa;

27.   suhtautuu varsin vakavasti siihen, että vakuutusyhtiöt yrittävät jättää sähkömagneettisiin kenttiin liittyvien riskien korvaukset vastuuvakuutuksen ulkopuolelle, mikä tarkoittaa selkeästi, että eurooppalaiset vakuutusyhtiöt noudattavat ennalta varautumisen periaatetta jo omalla tavallaan;

28.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Ruotsin esimerkkiä ja tunnustamaan sähköyliherkkyydestä kärsivät henkilöt vammaisiksi, jotta heille voidaan taata asianmukainen suojelu ja yhtäläiset mahdollisuudet;

29.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Maailman terveysjärjestölle.

(1) EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59.
(2) EUVL L 159, 30.4.2004, s. 1.
(3) EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10.
(4) EUVL L 374, 27.12.2006, s. 10.
(5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0410.
(6) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 129.
(7) Komitean 16. täysistunnossa 21. maaliskuuta 2007 annettu lausunto.
(8) Elämänlaadun ja luonnonvarojen hoitamista koskevan ohjelman sopimusnumero QLK4-1999-01563.
(9) STOA-tutkimus maaliskuulta 2001 "Ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn fysiologiset vaikutukset ja ympäristövaikutukset" PE 297.574.
(10) Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6 päivänä helmikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/10/EY (EUVL L 42, 15.2.2003, s. 38).
(11) Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/EY (EYVL L 177, 6.7.2002, s. 13).

Päivitetty viimeksi: 8. joulukuuta 2009Oikeudellinen huomautus