Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 4. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon "Vihreä kirja – Euroopan laajuinen liikenneverkko: Katsaus politiikkaan (KOM(2009)0044),

–   ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Euroopan talouden elvytyssuunnitelma" (KOM(2008)0800),

–   ottaa huomioon ympäristöystävällisempää liikennettä koskevat neuvoston päätelmät, jotka liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto antoi 8. ja 9. joulukuuta 2008 pidetyssä istunnossaan,

–   ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon "Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi" (KOM(2006)0314),

–   ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030),

–   ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon "Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2007)0607),

–   ottaa huomioon komission 14. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

–   ottaa huomioon komission 20. tammikuuta 2009 antaman kertomuksen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien suuntaviivojen toteuttamisesta vuosina 2004–2005 (KOM(2009)0005),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lissabonin strategiasta(1),

–   ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0224/2009),

A.   katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva poliittinen määritelmä, sellaisena kuin se on määriteltynä yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23. heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY(3) ja yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY(4), johti 30 ensisijaisen hankkeen "toivelistaan", joka syntyi lähinnä kansallisten etujen pohjalta,

B.   katsoo, että rautateiden ja merten tavaraliikenteen ulkoista kilpailukykyä tieliikenteeseen verrattuna on parannettava, jotta taataan moottoriteiden, merireittien ja rautateiden tavaraliikennekäytävien tasapainoinen käyttö,

C.   ottaa huomioon, että näiden 30 ensisijaisen hankkeen takia komissio ehdotti noin 20 000 000 000 euron EU:n rahoituksen myöntämistä rahoituskehyksen 2007–2013 puitteissa koko Euroopan laajuiselle liikenneverkolle ja että kyseistä määrää vähennettiin neuvoston vaatimuksesta lopulta noin 8 000 000 000 euroon, mistä määrästä vain 5 300 000 000 euroa osoitettiin 30 ensisijaiselle hankkeelle,

D.   ottaa huomioon Euroopan unionin tunnetun kyvyttömyyden noudattaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta koskevia sääntöjä, joista on säädetty yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007(5), sekä tämän aiheuttaman epävarmuuden hankkeiden rahoituksen suunnittelussa,

E.   katsoo, että on tarpeen tehostaa komission valmiuksia edistää etenkin rautatiealan suuria rajatylittäviä hankkeita, jotka edellyttävät jatkuvaa tiivistä yhteistyötä osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä monivuotista rahoitusta, joka ulottuu monivuotisen rahoituskehyksen kattamaa aikaväliä pidemmälle,

F.   toteaa, että edellä mainitun 14. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon liitteet osoittavat, että noin 49 prosenttia liikennehankkeiden määrärahoista käytetään teihin, noin 31 prosenttia rautateihin ja noin 9 prosenttia kaupunkiliikenteeseen, mutta ei ole aivan selvää, millaiset erityiset hankkeet saavat yhteisrahoitusta,

1.   tunnustaa, että ensimmäiset pyrkimykset EU:n liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan kehittämiseksi saivat alkunsa Euroopan johtavien teollisuusjohtajien yhteenliittymän (European Roundtable of Industrialists, ERT) toteamien puutteiden pohjalta ja että niitä vauhditti komission 2. joulukuuta 1992 päivätty tiedonanto yhteisen liikennepolitiikan kehittämisestä, jossa kyseisiä pyrkimyksiä perusteltiin talouskasvun saavuttamisella sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella, ja että ne saattoi alkuun entinen liikenteestä vastaava komission jäsen Karel Van Miert; panee merkille, että Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18. syyskuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2236/95(6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY pyrittiin suuntautumaan edellä mainittuja tavoitteita kohti; kiinnittää huomiota liikenteestä ja energia-asioista vastaavan komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion tälle politiikalle antamiin virikkeisiin;

2.   pitää Euroopan laajuisten liikenneverkkojen koordinaattoreiden raportteja kiinnostavina esimerkkeinä tärkeiden, mutta määrältään rajoitettujen hankkeiden koordinoinnin ja yhtenäistämisen jatkamisesta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan nykyisten ensisijaisten hankkeiden kehittämiseksi; katsoo, että keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja olisi jatkettava koko verkon loppuunsaattamista koskevan tavoitteen mukaisesti;

3.   suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun 4. helmikuuta 2009 päivättyyn komission tiedonantoon, jossa tavoitteena on arvioida perusteellisesti EU:n liikenneinfrastruktuuria ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa politiikkaa nykyisten ja tulevien liikenteeseen, rajatylittävään liikkuvuuteen, rahoitukseen, talouteen, alueisiin (pysyvästi muita huonommassa asemassa olevat alueet mukaan lukien), sosiaalisiin kysymyksiin, turvallisuuteen sekä ympäristöön liittyvien haasteiden kannalta;

4.   ei tässä yhteydessä ymmärrä, mitä mieltä on ottaa käyttöön epämääräinen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen "käsiteosio", joka tekisi ensisijaisten hankkeiden luettelosta liian raskaan; katsoo, että nimenomaisesti käsitteellisenä esitetty osio ei komission ilmoittaman tavoitteen vastaisesti kykene lisäämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan uskottavuutta, joka saavutetaan pikemminkin konkreettisia hankkeita toteuttamalla;

5.   on siksi samaa mieltä siitä, että on kehitettävä yhtenäisempi verkostolähestymistapa, jossa otetaan huomioon kansalaisten ja rahdin tarvitsemat intermodaaliset yhteydet; painottaa siksi, että etusija on annettava rautateille, satamille, kestäville meri- ja sisävesiväylille ja niiden yhteyksille sisämaahan tai infrastruktuurin intermodaalisille solmukohdille uusissa jäsenvaltioissa tai niiden kanssa ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös rajatylittäviin liikenneyhteyksiin sekä entistä parempiin lentokenttä- ja merisatamayhteyksiin Euroopan laajuisissa verkoissa; korostaa, että tulisi kiinnittää huomiota sekä matkustajien että rahdin erilaisiin mutta toisiaan täydentäviin tarpeisiin; suosittelee, että jäsenvaltiot ja paikalliset viranomaiset parantavat väliasemia ja paikallisia yhteyksiä yhteyksinä Euroopan laajuiseen verkkoon, jotta voidaan minimoida syrjäiseen sijaintiin liittyvät kustannukset;

6.   kehottaa komissiota antamaan erityistä tukea usean jäsenvaltion kautta kulkeville ensisijaisille hankkeille, jotka sisältävät intermodaalisia yhteyksiä ja johdonmukaista yhteentoimivuutta; huomauttaa, että näiden ensisijaisten hankkeiden varrella sijaitsevien talousalueiden yhdistäminen on kansallinen tehtävä;

7.   panee tyytyväisenä merkille, että ympäristöä säästävät liikennemuodot saavat ensisijaisten hankkeiden luettelossa suhteellisesti hyvin paljon huomiota; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että tämä suhde säilytetään tulevaisuudessa hankkeita toteutettaessa;

8.   korostaa tarvetta integroida ilmastonsuojelu sekä kaikkien liikennemuotojen kestävä kehitys Euroopan infrastruktuuria koskevaan politiikkaan, jotta se vastaa EU:n tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

9.   kehottaa komissiota pyrkimään saamaan jäsenvaltiot sisällyttämään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja suunnittelutyöhön EU:n ympäristölainsäädäntö, muun muassa Natura 2000, strateginen ympäristöarviointi, ympäristövaikutusten arviointi, ilman laatu, vesipolitiikan puitedirektiivi, luontotyyppi- ja lintudirektiivi sekä liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM) raportit, jotka koskevat Euroopan ympäristökeskuksen kehittämiä liikenteen ja ympäristön ilmaisimia;

10.   kehottaa komissiota minimoimaan yhteistä etua koskevien ilmoitusten ja ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyviä epäselviä tai ristiriitaisia säännöksiä; katsoo myös, että kun hankkeille on myönnetty Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan hankkeen asema, jäsenvaltioiden ei tulisi käyttää väärin 9 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden estämiseksi;

11.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan oleellisina tekijöinä huomioon uudet seikat, kuten maailmanlaajuisen rahoituskriisin, demografiset muutokset, laajentumisen, uudet naapurimaat ja entistä tiiviimmät yhteydet Itä-Euroopan ja Välimeren maihin;

12.   korostaa, että etenkin nykyisessä talouden kriisissä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittäminen ja EU:n liikenteen integrointi sen naapurimaiden liikenteeseen on luotettavin keino varmistaa sekä sisämarkkinoiden pitkän aikavälin kestävyys että unionin taloudellinen ja sosiaalinen koheesio;

13.   kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan alueellisen kehityksen (Euroopan unionin alueellinen agenda ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate) ja liikennesuunnittelun paremman koordinoinnin varmistamiseksi EU:ssa siten, että alueellinen saavutettavuus otetaan huomioon parempien alueiden välisten verkkojen avulla; katsoo, että on otettava huomioon suuret erot vuoristoalueiden, rannikkoalueiden ja saarten, keskeisten ja syrjäisten alueiden sekä muiden rajatylittävien alueiden välillä samoin kuin tarve liittää kaupunkiliikenteen järjestelmät nykyistä paremmin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

14.   kehottaa komissiota asettamaan tärkeimpiä rautatie-, maantie- ja sisävesireittejä koskevat keskeiset hankkeet erityiselle etusijalle, jotta taataan rajatylittävät yhteydet uusiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin;

15.   ehdottaa tässä yhteydessä, että Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat (ESDP) otetaan suunnittelun perustaksi ja että saatavilla olevia ESPONin tutkimuksia käytetään aluesuunnittelupainotteisena tieteellisenä taustatietona liikenteen kehityksestä;

16.   korostaa tarvetta sisällyttää sekä Lissabonin strategian että elvytyssuunnitelman tavoitteet Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien toimien toteuttamiseen, koska liikkuvuus, saavutettavuus ja logistiikka ovat EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeitä tekijöitä, sekä parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta;

17.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan intermodaaliseen Euroopan laajuisten verkkojen konseptiin ympäristöä säästävät käytävät, rautateiden tavaraliikenneverkot, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käytävät, merten "valtatiet", kuten lyhyet merikuljetukset, olemassa olevat sisävesiväylät, joilla on rajallinen kapasiteetti tai kapasiteetiltaan riittämättömiä sulkuja, kuivasatamat, logistiikkakeskukset ja kaupunkiliikenteen solmukohdat samoin kuin Euroopan laajuisten verkkojen suunnitellun laajentamisen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin maihin sekä itäisiin ja Välimeren maihin niin, että se perustuu suunniteltuihin ympäristöystävällisempiä, vähemmän öljyä kuluttavia ja turvallisempia liikennemuotoja suosiviin toimiin, ja kehottaa huolehtimaan eri liikennemuotojen optimaalisesta käytöstä ja kehottaa edistämään eri liikennemuotojen välisiä yhteyksiä ja etenkin satamien rautatieyhteyksiä; kehottaa lisäksi huolehtimaan johdonmukaisuudesta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen nykyisen ja tulevan kehyksen sekä rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan ehdotetun lainsäädännön välillä;

18.   huomauttaa, että uusimpien tutkimusten mukaan viime aikoihin asti vain yhtä prosenttia Euroopan infrastruktuurivaroista on käytetty sisävesiväyliin; katsoo, että Euroopan sisävesi-infrastruktuurin kehittämiseen tarvitaan riittävää unionin tukea, jotta sisävesiväylien kestävänä ja luotettavana liikennemuotona tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimittaisesti;

19.   kehottaa komissiota toimimaan sen varmistamiseksi, että rautateiden tavaraliikenteen laajentamista tehostetaan verkon tehostamiseksi ja kuljetusten nopeuttamiseksi;

20.   ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (KOM(2008)0852) sekä edellä mainittuun 18. lokakuuta 2007 päivättyyn komission tiedonantoon;

21.   korostaa, että monivälinekuljetuksissa on tärkeää mahdollistaa tiedonjakaminen, jotta edistetään ja tuetaan pehmeän ja kovan infrastruktuurin vuorovaikutusta (tietojärjestelmät kuten ETMS/RIS/ITS/SESAR/Galileo), kehitetään yhteentoimivuutta, rautateiden liikkuvaa kalustoa (ERTMS:n laitteistot ja ohjelmistot junissa sekä tavaravaunujen aiheuttaman melun vähentäminen), vihreää logistiikkaa, intermodaalisia yhteyksiä ja solmukohtia, hajautettuja ovelta ovelle toimivia toimitusketjupalveluja sekä liikkuvuuden hallintaa;

22.   korostaa, että on tärkeää kehittää yhdenmukaistettuja ja standardoituja älykkäitä liikennejärjestelmiä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten tehokkaamman, sujuvamman, turvallisemman ja ympäristöä säästävämmän liikenteenohjauksen aikaansaamiseksi;

23.   suosittaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutusta parannetaan parantamalla tiedon saatavuutta TENtec -tietojärjestelmän kaltaisten järjestelmien avulla ottamalla käyttöön avoin koordinointimenetelmä, johon sisältyvät vertailuanalyysi ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

24.   keskittyy tarpeeseen parantaa olemassa olevan infrastruktuurin tehokkuutta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden puitteissa lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos hankkeiden toteutus on jo alkanut, jotta liikennekäytävistä saataisiin toimivampia ja tehokkaampia ilman, että vain odotettaisiin erittäin suurten hankkeiden toteuttamista pitkällä aikavälillä kyseisillä liikennekäytävillä;

25.   tukee vihreän kirjan rakennevaihtoehtoa C Euroopan laajuisten liikenneverkkojen muodoksi eli kattavasta verkosta koostuvaa kaksinkertaista rakennetta, joka perustuu nykyisiin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin suunnitelmiin, ja intermodaaliseen ydinverkkoon, joka on vielä määriteltävä ja jossa rautatiet, kestävät vesiväylät ja satamat sekä niiden yhteydet logistiikkakeskuksiin ovat ensisijaisina tavoitteina;

26.   kannattaa "maantieteellisestä osiosta" ja "käsiteosiosta" koostuvaa "ydinverkon" mallia, jossa "käsiteosio" sisältää perusteet ja tavoitteet, joiden avulla hankkeet, liikennekäytävät ja verkon osat voidaan yksilöidä joustavasti ajan mittaan eikä jäykästi koko budjettikaudeksi sen alussa; katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja olisi voitava laajentaa budjettikauden aikana, jotta voidaan mukautua muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

27.   tunnustaa jäsenvaltioiden, jotka kuulevat alueellisia ja paikallisia viranomaisiaan, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä sekä paikallisväestöä, ratkaisevan aseman päätettäessä liikenneinfrastruktuurista sekä suunniteltaessa ja rahoitettaessa sitä, samoin kuin eurooppalaisessa rajatylittävässä koordinoinnissa ja yhteistyössä; odottaa Euroopan unionin neuvostolta johdonmukaisempaa toimintaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankepyyntöjen ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen talousarvioiden välillä; pyytää jäsenvaltioita EU:n rahoituskehyksen välitarkistusta ja myös EU:n elvytyssuunnitelmasta käytävää nykyistä keskustelua silmälläpitäen harkitsemaan perusteellisesti tarvittavaa rahoitustukea Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluville liikenneinfrastruktuureille ensisijaisena kysymyksenä tähänastisen EU:n politiikan mukaisesti;

28.   yhtyy täysin hallintotaakan vähentämistä koskevaan yhteisön tavoitteeseen ja rohkaisee näin ollen komissiota tarkistamaan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden rahoituskehykset byrokratian karsimiseksi edelleen;

29.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kansallisella tasolla harjoitetun politiikan koordinointia, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan ohjelman yhteisrahoituksesta ja toteutuksesta tehdään johdonmukaista EY:n perustamissopimuksen 154 ja 155 artiklan mukaisesti;

30.   korostaa tässä suhteessa, että rahoituskriisi painostaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja alueita perustamaan päätökset liikenneinfrastruktuuria koskevista hankkeista perusteellisiin kustannus-hyötyanalyyseihin, kestävyyteen ja eurooppalaiseen rajatylittävään lisäarvoon;

31.   katsoo kuitenkin, että liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on yksi keskeinen tapa talous- ja rahoituskriisin voittamiseksi, ja kehottaa näin ollen komissiota vauhdittamaan Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä ja rakenne- tai koheesiorahastoista rahoitettuja infrastruktuurihankkeita; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen investointiensa painopisteet tämän lähestymistavan valossa niiden vastuulla olevien Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden vauhdittamiseksi erityisesti raja-alueilla;

32.   muistuttaa komissiota siitä, että liikenneinfrastruktuuria koskevien hankkeiden, joille myönnetään EU:n yhteisrahoitusta Euroopan laajuisista liikenneverkoista, koheesio- ja aluekehitysrahastoista sekä Euroopan investointipankilta, on oltava seuraavien perusteiden mukaisia: taloudellinen elinkelpoisuus, kilpailukyvyn kohentuminen, yhtenäismarkkinoiden edistäminen kestävyys ympäristön kannalta, avoimuus veronmaksajia kohtaan sekä kansalaisten osallistuminen (kumppanuusperiaate); painottaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen merkitystä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoittamiseksi sekä tarvetta löytää joustavia ratkaisuja tämän mittakaavan hankkeiden yhteydessä esiintyviin ongelmiin (maantieteelliset ja tekniset ongelmat, kansalaisten vastustus jne.);

33.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että EU:n rahoitusohjelmien yhteydessä arvioitavissa hankkeissa otetaan huomioon niiden mahdolliset vaikutukset muiden tarpeellisten investointien, jotka eivät saa EU:n rahoitusta, kansalliseen rahoitukseen; katsoo erityisesti, että EU:n rahoittamia hankkeita täydentävä jäsenvaltioiden rahoitus ei saa tapahtua syöttölinjojen ylläpidon tai niihin tehtävien investointien kustannuksella; katsoo, että hankkeet olisi näin ollen pikemmin laadittava ja niitä olisi arvioitava ainakin osittain sen perusteella, kuinka hyvin niihin voidaan sisällyttää tarvittavan uuden syöttöinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito (sen sijaan että tämä laiminlyödään);

34.   korostaa, että Euroopan lentoliikennemarkkinoiden investointitarpeet kasvavat erityisesti yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II -paketin sekä ehdotetun "kokonaisvaltaista ilmailujärjestelmää koskevan lähestymistavan" vuoksi; kehottaa komissiota tästä syystä harkitsemaan lentoasemille sekä ilmaliikenteen hallinnalle ja lennonvarmistuspalveluille myönnettävän rahoituksen osuuden lisäämistä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettikehyksen tarkistuksen yhteydessä;

35.   panee merkille, että tarvitaan lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamisen parhaista ja tehokkaimmista käytännöistä sekä rahoituksen myönteisistä vaikutuksista kilpailukykyyn ja työllisyyden määrään ja laatuun, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä saadut kokemukset mukaan lukien, kuten komission nykyisissä tutkimuksissa on jo alettu tehdä;

36.   korostaa tarvetta perustaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanovirastoon työryhmä, jonka tehtävänä on lisätä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttöä eräiden ensisijaisten hankkeiden tai osuuksien rahoittamisessa sekä levittää ratkaisuja parhaina käytäntöinä;

37.   korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja Euroopan investointipankin lisääntyvällä käytöllä ei voida korvata merkittävää osaa sellaisten suurhankkeiden budjettirahoituksesta, joiden kuoletusaika kattaa useita sukupolvia;

38.   katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi harkita uudelleen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettia vuosien 2009–2010 rahoitusnäkymien väliarvioinnin yhteydessä pikemmin kuin tehdä rajuja leikkauksia muihin hankkeisiin ja tavoitteisiin kehittää niiden kanssa käsi kädessä kulkevia rautateitä ja vesiliikenneväyliä;

39.   korostaa, että tietullituloista olisi osoitettava tietty osuus Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoitukseen lainojen vipuvaikutuksen lisäämiseksi;

40.   pyytää komissiota laatimaan esimerkkejä alueellisista rajatylittävistä rautatieyhteyksistä, jotka on purettu tai hylätty, ja suosimaan erityisesti niitä reittejä, jotka voisivat yhdistyä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

41.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään Eurovelo-verkostoa ja Iron Curtain Trail -reittiä mahdollisuutena edistää eurooppalaisia rajatylittäviä polkupyöräilyyn tarkoitettuja verkkoja, tukien siten pehmeää liikkuvuutta ja kestävää matkailua;

42.   kehottaa komissiota tekemään koko Euroopan laajuisen rautatieverkon kilpailukyvyn lisäämiseksi toimikautensa loppuun mennessä lainsäädäntöaloitteen rautateiden kotimaisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta kilpailulle 1. tammikuuta 2012 lähtien;

43.   pahoittelee raja-alueilla ja etenkin Pyreneillä toteutettavien Iberian niemimaan ja Ranskan kannalta erittäin tärkeiden ensisijaisten hankkeiden toteutuksen hitautta;

44.   kannustaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston osallisina (monivuotisista ja) vuosittaisista ehdotuksistaan ja valinnoistaan, jotka koskevat Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien hankkeiden yhteisrahoitusta;

45.   kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaikkien ensisijaisten hankkeiden tilanteesta, niiden kustannusten luotettavuudesta, niiden toteuttamiskelpoisuudesta sekä hankkeiden toteutuksen ajoituksesta;

46.   kehottaa komissiota ja EIP:tä esittämään parlamentille ja neuvostolle vuosittain luettelon aluerahastoista, koheesiorahastoista ja EIP:ltä yhteisrahoitusta saavista Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevista hankkeista, kuten Euroopan laajuisista liikenneverkoista yhteisrahoitusta saavien hankkeiden osalta jo tapahtuu;

47.   korostaa, että ekologiselta ja taloudelliselta kannalta tulevaisuuteen suuntautuneita ja kestäviä ovat usein vain eri liikennemuotoja yhdistävät mallit, jotka mahdollistavat eri liikennevälineiden käytön samalla reitillä;

48.   korostaa, että äskettäin laajentuneella Schengen-alueella Länsi- ja Itä-Euroopan välinen liikenneinfrastruktuuri on äärimmäisen tärkeä tekijä, kun otetaan huomioon siihen liittyvä taloudellinen kasvupotentiaali erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään rajat ylittäviä maantie- ja rautatieyhteyksiä Itä- ja Länsi-Euroopan välillä ja tukemaan erityisesti rajat ylittävää liikenneinfrastruktuuria erityisellä toimintaohjelmalla, jota toteutetaan yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; muistuttaa myös, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen parempi yhdistäminen kolmansien maiden liikenneverkkoihin parantaisi erityisesti rajaseutujen asemaa ja antaisi lisäarvoa alueiden väliselle yhteistyölle ja koko EU:lle;

49.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0120. (2) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154. (3) EYVL L 15, 17.1.1997, s. 1. (4) EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1, (5) EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1. (6) EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1.