Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta antaman yhteisen julkilausuman: Eurooppalainen konsensus(1) 9 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan, jossa vahvistetaan unionin periaatteet ja päämäärät kansainvälisten suhteiden alalla, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimuksen) 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että Euroopan unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimus) 7 artiklan, jonka mukaan unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen,

–  ottaa huomioon AKT–EY-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimuksen) 12 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian, joka hyväksyttiin Lissabonissa joulukuussa vuonna 2007,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi” (KOM(2005)0134 – SEC(2005)0455),

–  ottaa huomioon komission ensimmäisen kaksivuotiskertomuksen ”EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta” (KOM(2007)0545) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2007)1202),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevista EU:n menettelysäännöistä (KOM(2007)0072),

–  ottaa huomioon vuoden 2009 EU:n kertomuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (KOM(2009)0461 lopullinen) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2009)1137),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle” (KOM(2009)0458),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden työohjelma” (SEC(2010)0421, lopullinen), joka oli neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon liitteenä,

–  ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon: 12-kohtainen EU:n toimintaohjelma vuosituhattavoitteiden edistämiseksi (KOM(2010)0159),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kriisitilanteen tuki kehitysmaille”(KOM(2009)0160),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus” (KOM(2009)0163),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuutta koskevasta vihreästä kirjasta(2),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta ja erityisesti sen liitteen I(3),

–  ottaa huomioon 21. ja 22. joulukuuta 2004 annetut neuvoston päätelmät maataloudesta ja kalastuksesta,

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2005 annetut neuvoston päätelmät vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttamisesta,

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2006 hyväksytyt neuvoston päätelmät kehitysnäkökohtien huomioon ottamisesta neuvoston päätöksenteossa,

–  ottaa huomioon 14. ja 15. joulukuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 49 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston 19. ja 20. marraskuuta 2007 antamat päätelmät kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 61 kohdan,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2009 annetut yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät kriisituesta kehitysmaille,

–  ottaa huomioon neuvoston 17. marraskuuta 2009 antamat päätelmät kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja avun tuloksellisuutta koskevasta toimintakehyksestä,

–  ottaa huomioon vuoden 1996 OECD:n strategia-asiakirjan ”Hahmottamassa 2000-lukua – kehitysyhteistyön vaikutukset” ja vuoden 2002 OECD:n ministerikokouksen antaman julistuksen ”Toimet kohti yhteistä kehitystoimintaohjelmaa” sekä vuoden 2008 OECD:n raportin ”Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden peruselementit”,

–  ottaa huomioon avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon OECD:n 4. kesäkuuta 2008 hyväksymän ministerikokouksen julistuksen kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta,

–  ottaa huomioon vuoden 2000 YK:n vuosituhatjulistuksen sekä kehitysyhteistyötä koskevan kahdeksannen vuosituhattavoitteen,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2001 kokoontuneen WTO:n ministerikokouksen tulokset ja vuoden 2002 Monterreyn konsensuksen,

–  ottaa huomioon vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksen ja vuoden 2005 huippukokouksen puitteissa yleiskokouksen hyväksymän päätöslauselman,

–  ottaa huomioon päätöslauselman Cotonoun kumppanuussopimuksen asemasta AKT-maiden elintarvike- ja rahoituskriisin hoitamisessa, joka hyväksyttiin Prahassa 4.–9. huhtikuuta 2009 pidetyssä 17:nnessä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa(4),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietintöihin perustuvat seuraavat päätöslauselmansa: 23. maaliskuuta 2006 talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla(5), 1. helmikuuta 2007 kestävyyden huomioon ottamisesta kehitysyhteistyöpolitiikassa(6), 25. lokakuuta 2007 EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta(7), 17. kesäkuuta 2008 kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa(8), 29. marraskuuta 2007 Afrikan maatalouden edistämisestä – Ehdotus maatalouden kehittämisestä ja elintarviketurvasta Afrikassa(9) sekä 22. toukokuuta 2008 avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annetun Pariisin julistuksen seurannasta(10) antamansa päätöslauselman,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintöihin perustuvat seuraavat päätöslauselmansa: 23. toukokuuta 2007 EU:n avusta kaupan kehittämiseksi(11) ja 1. kesäkuuta 2006 kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä(12),

–  ottaa huomioon Concordin vuonna 2009 julkaiseman raportin ”Spotlight on Policy Coherence”,

–  ottaa huomioon ActionAidin vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen ”Policy (in)coherence in European Union support to developing countries: a three country case study”,

–  ottaa huomioon Guido Ashoffin vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen ”Enhancing policy coherence for development: conceptual issues, institutional approaches and lessons from comparative evidence”,

–  ottaa huomioon ECDPM:n vuonna 2007 julkaiseman raportin ”The EU institutions & Member States” mechanisms for promoting policy coherence for development: final report”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0140/2010),

A.  ottaa huomioon, että OECD on ehdottanut käsitteen ”kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus” (PCD) määrittelemistä siten, että se tarkoittaa pyrkimistä siihen, että hallituksen kehitysyhteistyöpolitiikkojen tavoitteita ja tuloksia ei heikennetä muilla kyseisen hallituksen politiikoilla, jotka vaikuttavat kehittyviin maihin, ja että nämä muut politiikat tukevat kehitysyhteistyötavoitteita silloin kuin se on mahdollista(13), ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ottanut käyttöön PCD-käsitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa EU:n politiikkojen välistä synergiaa, ja ottaa huomioon, että sitä koskevan poliittisen toiminnan puute voi vaikuttaa haitallisesti kehitysyhteistyön odotettuihin tuloksiin,

B.  muistuttaa, että Euroopan unioni on Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 antamien päätelmien(14) mukaisesti sitoutunut toimimaan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämiseksi,

C.  huomauttaa, että johdonmukainen politiikka (ulkoisen politiikan eri alojen välisten ristiriitaisuuksien välttäminen) on eri asia kuin kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus (velvollisuus ottaa huomioon kehitystavoitteet kaikilla kehitysmaihin vaikuttavilla unionin politiikan aloilla),

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa asetetaan köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi, ja ottaa huomioon, että PCD:llä pyritään unionin kehitysyhteistyötavoitteiden toteuttamiseen kaikissa sen politiikoissa,

E.  ottaa huomioon, että EU:n kauppa-, maatalous-, kalastus-, ilmasto-, teollis- ja tekijänoikeus-, maahanmuutto-, finanssi-, varustelu- ja raaka-ainepolitiikoissa on selkeitä epäjohdonmukaisuuksia, ja että PCD voi johtaa köyhyyden vähentämiseen, sillä se luo perustavanlaatuista synergiaa unionin politiikan eri alojen välille,

F.  ottaa huomioon, että PCD:tä rajoittavat poliittisen tuen puuttuminen, epäselvät toimivaltuudet, riittämättömät voimavarat, tehokkaiden valvontavälineiden ja -indikaattorien puute sekä PCD:n toissijainen asema ristiriitatilanteissa,

G.  ottaa huomioon, että ne taloudelliset korvaukset, joita unioni on myöntänyt kalastuskumppanuussopimuksien perusteella, eivät ole auttaneet kumppanimaita vahvistamaan kalastuspolitiikkojaan, ja tämä on johtunut suurelta osin kyseisten sopimusten täytäntöönpanon seurannan laiminlyönnistä, avun hitaasta toimittamisesta ja toisinaan jopa avun käyttämättä jäämisestä,

H.  ottaa huomioon, että kehitysyhteistyötä koskevan ensimmäisen vuosituhattavoitteen tarkoituksena on vähentää nälästä kärsivien ihmisten määrä puoleen nykyisestä vuoteen 2015 mennessä ja että noin miljardi ihmistä näkee edelleen nälkää päivittäin huolimatta siitä, että maailmassa tuotetaan riittävästi ruokaa koko väestön tarpeisiin,

I.  ottaa huomioon, että eurooppalaisille maataloustuotteille myönnetyillä unionin vientituilla on katastrofaalinen vaikutus kehitysmaiden elintarviketurvaan ja elinvoimaisen maataloussektorin kehittymiseen kehitysmaissa,

J.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut saavuttamaan YK:n tavoitteen, jonka mukaan 0,7 prosenttia BKTL:stä olisi annettava viralliseen kehitysapuun (ODA) vuoteen 2015 mennessä, ja että koko EU:n väliaikainen tavoite on 0,56 prosenttia vuoteen 2010 mennessä,

K.  ottaa huomioon marraskuussa 2008 tehdyn Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen, jonka mukaan kehitys on asetettava taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden edelle kehitysmaissa toteutettavissa Euroopan investointipankin (EIP) toimissa,

L.  toteaa talouskriisin osoittaneen virallisen kehitysavun ainutlaatuisuuden, sillä sitä annetaan kaikkein köyhimmille maille ja se on muita rahavirtoja luotettavampi ja ennustettavampi kehityksen rahoittamisen väline,

M.  muistuttaa lukuisten tutkimusten osoittaneen, että kehitysmaista valuu vuosittain pois laittomasti arviolta 900 miljardin euron edestä rahavirtoja, mikä rajoittaa suuresti verotulojen kartuttamista ja siten kehitysmaiden omaa kehityskapasiteettia,

1.  pitää tervetulleena sitä, että komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot osoittavat kasvavaa kiinnostusta PCD:tä kohtaan ja ovat sitoutuneempia siihen, kuten kahden vuoden välein esitettävä kertomus osoittaa;

2.  vahvistaa olevansa itse sitoutunut lujittamaan PCD:tä EU:ssa ja parlamentaarisessa toiminnassaan;

3.  korostaa, että Euroopan unioni on ylivoimaisesti merkittävin tuenantaja maailmassa (EU:n tuki oli 49 miljardia euroa vuonna 2008 eli 0,40 % BKTL:sta) ja että tukimäärien odotetaan nousevan 69 miljardiin euroon vuonna 2010, jotta kunnioitetaan Gleneaglesin G8-huippukokouksessa vuonna 2005 annettua yhteistä lupausta eli että annetaan 0,56 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta; huomauttaa, että näin saataisiin 20 miljardia euroa lisävaroja kehitystavoitteisiin;

4.  muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä koskeva EU-strategia (Aid for Trade), jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä kahteen miljardiin euroon vuodessa (miljardi yhteisöltä, miljardi jäsenvaltioilta);

5.  kehottaa kehitysmaita ja etenkin niitä, jotka saavat eniten tukea EU:lta, varmistamaan hyvän hallintotavan kaikissa julkisissa yhteyksissä ja etenkin saadun tuen hallinnoinnissa; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tuen avoimen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

6.  panee tyytyväisenä merkille PCD-työohjelman vuosiksi 2010–2013 ohjenuorana EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille ja tunnustaa sen roolin tulevien poliittisten aloitteiden varhaisvaroitusjärjestelmänä; panee myös tyytyväisenä merkille eri politiikan alojen kytkemisen toisiinsa;

7.  muistuttaa, että Euroopan unionin on otettava huomioon kehitysmaiden ja niiden kansalaisten edut;

8.  katsoo, että kun EU:n politiikoilla on ulkoisia vaikutuksia, politiikat on suunniteltava siten, että ne eivät ole ristiriidassa vaan tukevat köyhyyden torjuntaa, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista sekä ihmisoikeuksien saavuttamista, mukaan luettuna sukupuolten tasa-arvo ja sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristölliset oikeudet;

9.  korostaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien merkityksellisten näkökohtien huomioonottamista kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppasopimuksissa ja WTO-sääntöjärjestelmään vakaasti pohjautuvissa monenvälisissä kauppasopimuksissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti kaikkien sellaisten muiden WTO-kumppanien kanssa, jotka voivat myötävaikuttaa siihen, että Dohan kierrokselle saadaan tasapainoinen, kunnianhimoinen ja kehityssuuntautunut päätös aivan lähitulevaisuudessa;

10.  painottaa, että nk. Singaporen aiheet, kuten palvelujen vapauttaminen, investoinnit ja julkiset hankinnat, kilpailusääntöjen käyttöönotto ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen tiukempi valvonta, eivät auta saavuttamaan kahdeksaa vuosituhannen kehitystavoitetta;

11.  vaatii, että Euroopan unioni, jäsenvaltiot ja EIP toimivat tältä osin suunnannäyttäjinä ja vähentävät veroparatiisien välityksellä tehtyjen investointien houkuttelevuutta antamalla julkisista hankinnoista ja julkisten varojen kohdentamisesta sääntöjä, joilla kielletään kaikilta veroparatiisiin rekisteröidyiltä yrityksiltä, pankeilta tai muilta laitoksilta julkisten varojen saanti; pyytää tältä osin komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään EIP:n ulkoisen luotonannon puolivälitarkistuksen tarjoamaa tilaisuutta parantaa konkreettisesti EIP:n valmiuksia arvioida luotonsaajiaan ja varmistaa, että sen investoinnit kehitysmaissa todellakin auttavat poistamaan köyhyyttä antamalla vuosittaiset edistymiskertomukset;

12.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kolmansien maiden kanssa tehtyjä kalastuskumppanuussopimuksia koskevan yleisarvion, jotta unionin ulkopolitiikka kalastusalalla olisi täysin johdonmukaista sen kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa ja voitaisiin vahvistaa unionin kumppanimaiden valmiuksia taata kalastuksen kestävyys omilla vesillään sekä parantaa elintarviketurvaa ja kalastusalan paikallista työllisyyttä;

13.  muistuttaa, että kehitysavun antaminen kolmansille maille ei saisi missään nimessä edellyttää, että EU voi hyödyntää niiden kalakantoja;

14.  kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään kaikkiin kalastuskumppanuussopimuksiin sosiaalisten lausekkeiden lisäksi ihmisoikeuksia koskevia lausekkeita, jotta Euroopan unioni voisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin silloin, kun käy ilmi, että unionin kanssa kalastuskumppanuussopimuksen allekirjoittaneissa kolmansissa maissa on loukattu ihmisoikeuksia;

15.  muistuttaa, että 75 prosenttia maailman köyhästä väestöstä asuu maaseutualueilla, mutta vain neljä prosenttia julkisesta kehitysavusta ohjataan maatalouteen; kehottaa sen vuoksi komissiota, jäsenvaltioita sekä kehitysmaita huomioimaan maatalouden tehokkaammin kehityspolitiikassa;

16.  on huolestunut siitä, että veronkierron järjestämiseen keskittyneillä rahoituslaitoksilla on negatiivinen vaikutus kolmansien maiden kehitykseen; pyytää komissiota tältä osin tehostamaan verohallinnon alalla tehtävää yhteistyötä varsinkin niiden maiden kanssa, jotka on mainittu 24. huhtikuuta 2009 tehdyn parlamentin lainsäädäntöehdotuksen (A6-0244/2009) liitteessä 1 ja jotka saavat EU:n kehitysyhteistyövaroja;

17.  pitää myönteisenä 14. toukokuuta 2008 pidetyn neuvoston kokouksen päätelmissä olevaa suositusta hyvää verohallintoa koskevan lausekkeen sisällyttämisestä kauppasopimuksiin, sillä tämä on ensimmäinen askel veronkiertoa ja veropetoksia suosivien verosäännösten ja verotuskäytäntöjen vastaisessa toiminnassa; kehottaa komissiota sisällyttämään välittömästi tällaisen lausekkeen tulevia kauppasopimuksia koskeviin neuvotteluihin;

18.  kehottaa komissiota ja AKT-valtioita jatkamaan vuoropuheluaan maahanmuutosta kiertomuuton periaatteen vahvistamiseksi ja sen helpottamiseksi kiertoviisumien myöntämisen avulla; korostaa, että kauttakulkumaiden kanssa tehdyt kahdenväliset takaisinottosopimukset heikentävät vakavasti ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja AKT-valtioiden kansalaisten tasavertainen kohtelun periaatteita Euroopan ulkoistaessa muuttovirtojen hallinnan, sillä kyseisissä sopimuksissa ei taata maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamista ja ne voivat johtaa peräkkäisiin takaisinottoihin, joissa maahanmuuttajien henki ja turvallisuus vaarantuvat;

19.  velvoittaa neuvoston löytämään nopeasti mahdollisimman laajan yksimielisyyden säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevan direktiivin tarkistusehdotuksesta ja varsinkin niiden maiden osalta, jotka mainitaan edellä mainitussa parlamentin lainsäädäntöehdotuksen liitteessä 1 ja jotka saavat EU:n kehitysyhteistyövaroja;

20.  korostaa, että EU:n kehitysyhteistyön keskeinen rahoitusväline, Euroopan kehitysrahasto, on otettava mukaan PCD:hen; vahvistaa tukevansa EKR:n ottamista kokonaisuudessaan talousarvioon ja siten demokraattisen parlamentaarisen valvonnan piiriin ja sen täytäntöönpanon avoimuutta, ottaen huomioon, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpanossa yhä tärkeämpää on erityisten toimintakokonaisuuksien laatiminen (kuten EU–Afrikka-strategia);

21.  kehottaa komissiota talouden kasvutavoitteiden seuraamisen ohella kiinnittämään erityistä huomiota epätasa-arvon vähentämiseen tulonjaossa sekä yksittäisissä kehitysmaissa että maailmanlaajuisesti; katsoo, että huomiota on kiinnitettävä erityisesti kestävän omaehtoisen kehityksen mukaisten osallistavien prosessien lisäämiseen osuuskuntien ja osallistavien suunnittelumenetelmien (”Participatory Reflection and Action”) kautta; katsoo, että ne perustuvat paikallisyhteisöjen yhteisymmärrykseen ja osallistumiseen, jolloin voidaan varmistaa mahdollisimman tehokkaat ja vaikutuksiltaan kestävät organisointimallit sekä hyödyntää sosiaalisen talouden merkitystä kehitysyhteistyössä;

22.  kehottaa komissiota edistämään kehitystä tukevia toimia, joissa otetaan huomioon rahoituskriisin vaikutukset, jolloin niillä voidaan ehkäistä epävarmuuden ja ristiriitojen, maailmanlaajuisen poliittisen ja taloudellisen epävakauden lisääntymistä sekä pakon saneleman siirtolaisuuden kasvua (”nälkäpakolaiset”);

23.  kehottaa kehitysmaita tarjoamaan julkiset peruspalvelut ja varmistamaan mahdollisuus maanomistukseen myös pienviljelijöille tarjottavilla luotoilla, jotta voidaan edistää elintarviketurvaa ja köyhyyden torjuntaa ja vähentää suurtilojen keskittymistä ja luonnonvarojen laajamittaista hyödyntämistä keinottelutarkoituksiin, mikä johtaa ekosysteemien tuhoutumiseen; kehottaa lisäksi komissiota tukemaan edellä mainittuja toimia;

24.  kehottaa komissiota arvioimaan rikkaiden maiden ja köyhien maiden välisen digitaalisen kahtiajaon vaikutusta ja kiinnittämään erityistä huomiota vaaraan, että tietotekniikka aiheuttaa syrjintää, koska se jättää väliinputoajan asemaan sellaiset ihmiset, jotka jäävät sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista syistä vaille mahdollisuutta saada käyttöönsä uusia tuotteita, jotka tuovat tullessaan tietoteknisen mullistuksen;

25.  pyytää selkeitä valtuuksia PCD:n arviointiin, selkeitä ja täsmällisiä operatiivisia tavoitteita sekä yksityiskohtaisia menettelyjä tämän tehtävän toteuttamista varten;

26.  korostaa ratkaisevan tärkeää tarvetta lähestyä PCD:tä pitkän aikavälin hankkeena, jotta voidaan turvata kestävä tuki PCD:lle; korostaa, että on tärkeää arvioida politiikat ajoissa, jotta vältetään kehitysmaihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset; kehottaa tässä tarkoituksessa tutkimaan eurooppalaisten ja muiden kuin eurooppalaisten yksityisten toimijoiden toiminnan vaikutusta ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota monikansallisiin yrityksiin;

27.  kehottaa arvioimaan vertailuanalyysin avulla Euroopan ulkopuolisten maiden yhteistyö- ja avustuspolitiikkojen lähestymistapaa, menetelmiä ja tuloksia sekä niihin liittyvää kansainvälisen yhteistyön tasoa ja kiinnittämään erityistä huomiota Kiinan toimiin Afrikassa;

28.  korostaa, että neuvoston päätös valita viisi laajaa aluetta PCD:tä varten vuonna 2009 ei saisi korvata kahdentoista perinteisen politiikan alan valvontaa, jotka ovat kauppa, ympäristö, ilmastonmuutos, turvallisuus, maatalous, kahdenväliset kalastussopimukset, sosiaalipolitiikka (työllisyys), muuttoliike, tutkimus ja kehittäminen, tietoyhteiskunta, liikenne ja energia; kehottaa lisäksi komissiota yksilöimään epäjohdonmukaisuudet aina kun EU:n politiikalla on negatiivinen vaikutus kehitykseen, ja esittämään ratkaisuja; kehottaa komissiota luomaan mekanismeja, joiden avulla voitaisiin tarvittaessa sisällyttää uusia politiikan aloja, kuten raaka-aineet, joita ei ole tyydyttävästi katettu nykyisten kahdentoista alan puitteissa;

29.  palauttaa mieliin unionin keskeiset kansainväliset sitoumukset virallisen kehitysavun määrän nostamisesta 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä ja sen kohdistamisesta yksinomaan köyhyyden poistamiseen; on huolissaan siitä, että ”ODA+” -lähestymistapa uhkaa vesittää EU:n virallisen kehitysavun köyhyyden torjunnassa; kritisoi sitä, että ”ODA+”-lähestymistavalla kerättyihin varoihin ei liity juridista velvoitetta myötävaikuttaa köyhyyden poistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen;

30.  ilmaisee huolensa siitä, että ”ODA+”-lähestymistavan mukaisten epäjohdonmukaisten politiikkojen aiheuttamaa pääomien virtaamista kehitysmaista EU:hun ei mainita ja että haittoja, joita kehitysmaille koituu epäreilusta verokilpailusta ja laittomasta pääomapaosta, ei huomioida;

31.  on huolissaan siitä, että ”ODA+”-toimintamalli keskittyy vain Euroopan unionista kehitysmaihin suuntautuviin rahavirtoihin huomioimatta lainkaan kehitysmaista unioniin saapuvia varoja, josta syystä se antaa harhaanjohtavan kuvan rahavirtojen suunnista;

32.  kehottaa komissiota edelleen täsmentämään koko unionin kattavaa lähestymistapaa ja sen vaikutusta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan; katsoo, että tämä lähestymistapa voitaisiin sisällyttää seuraavaan rahoituskehykseen;

33.  kehottaa OECD:n kehitysapukomitean eurooppalaisia jäseniä torjumaan kaikenlaiset yritykset laajentaa virallisen kehitysavun määritelmää kattamaan esimerkiksi komission hiljattain ehdottamat koko unionin ja ODA+-lähestymistavat taikka kehitysapuun kuulumattomat kohteet, joita ovat muun muassa rahavirrat, sotilasmenot, velkojen anteeksianto ja erityisesti vientiluottovelkojen mitätöinti sekä opiskelijoiden ja pakolaisten hyväksi Euroopassa käytetyt varat;

34.  myöntää, että virallista kehitysapua koskevien sitoumusten täyttäminen on välttämätöntä, mutta se ei vielä riitä ratkaisemaan kehitystä koskevaa hätätilannetta, ja pyytää toistamiseen komissiota löytämään kiireisesti uudenlaisia kehitysavun rahoituslähteitä ja tekemään ehdotuksia, jotta käyttöön otettaisiin kansainvälisistä rahoitustoimista perittävä vero, joka tuottaisi lisäresursseja talouskriisin pahimmista seurauksista selviämiseksi sekä edistymisen jatkamiseksi kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

35.  muistuttaa päättäväisesti komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että virallisen kehitysavun on oltava jatkossakin köyhyyden poistamiseen tähtäävän eurooppalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan kulmakivi; painottaa siksi, että vaikka innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä onkin edistettävä laajalti, ne ovat vain virallista kehitysapua täydentäviä, niitä on käytettävä kaikkein köyhimpien väestönosien auttamiseen, eivätkä ne voi millään muodoin korvata virallista kehitysapua;

36.  pelkää pahoin, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei useimmissa kehitysmaissa saavuteta vuoteen 2015 mennessä; kehottaa siksi painokkaasti jäsenvaltioita saavuttamaan yhteisen tavoitteen sekä säätämään sitovia säädöksiä ja laatimaan vuosittaiset aikataulut annettujen lupausten täyttämiseksi; pitää tältä osin myönteisenä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tammikuussa 2010 tekemää kansainvälistä kehitysapua koskevaa lakiesitystä;

37.  muistuttaa ehdottaneensa unionin toimielinrakenteen mukaisesti, että nimetään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta vastaava pysyvä esittelijä, jonka tehtävänä on seurata Euroopan unionin politiikkaa ja tiedottaa kehitysyhteistyövaliokunnalle mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista;

38.  kehottaa komissiota käyttämään PCD:n mittaamiseen järjestelmällisiä ja selkeitä kriteereitä ja säännöllisesti päivitettäviä indikaattoreita, esimerkiksi kestävän kehityksen indikaattoreita, sekä lisäämään avoimuutta suhteessa Euroopan parlamenttiin, avunsaajamaihin ja kansalaisyhteiskuntaan;

39.  kehottaa kehitysmaita luomaan EU:n yleisten indikaattorien mukaisesti maakohtaisia PCD:tä koskevia indikaattoreita kehityksen todellisten tarpeiden ja saavutusten objektiivista mittaamista varten;

40.  katsoo, että jos EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan puitteissa toteutettavissa toimissa ja toimenpiteissä ei noudateta Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa lueteltuja unionin ulkoisen toiminnan periaatteita ja tavoitteita, kyseessä on velvoitteen laiminlyönti, josta voidaan nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 ja 265 artiklan nojalla;

41.  korostaa kauppa- ja kehityspolitiikan välisen johdonmukaisuuden merkitystä kehityksen edistämiselle ja konkreettiselle toteuttamiselle; panee tältä osin tyytyväisenä merkille vuoden 2009 EU:n kertomuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (KOM(2009)0461);

42.  toistaa, että kauppapolitiikan on oltava johdonmukaista muiden politiikkojen kanssa (ympäristö- ja sosiaalipolitiikka), etenkin mitä tulee kauppasopimuksiin, jotka sisältävät kannustimia biopolttoaineiden tuottamiselle kehitysmaissa;

43.  palauttaa mieliin, että kauppa- ja kehityspolitiikan on ehdottomasti oltava johdonmukaista, ja korostaa, että kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevien lausekkeiden täytäntöönpanon pitäisi antaa komissiolle mahdollisuuksia edistää hyvää hallintotapaa ja eurooppalaisten perusarvojen noudattamista;

44.  katsoo, että Euroopan unionin hiljattain tekemä päätös maitojauheen ja muiden maitotuotteiden vientituen palauttamisesta, millä pääasiassa tuetaan Euroopan maatalousliiketoimintaa kehitysmaiden köyhien viljelijöiden kustannuksella, rikkoo räikeästi kehitykseen vaikuttavien politiikanalojen johdonmukaisuuden perusperiaatteita, ja kehottaakin neuvostoa ja komissiota kumoamaan päätöksen välittömästi;

45.  kehottaa lopettamaan vientituet; muistuttaa tässä yhteydessä kaikkien Maailman kauppajärjestön jäsenten Dohassa vuonna 2001 antamasta sitoumuksesta saattaa päätökseen kehitystä koskeva neuvottelukierros, jonka tarkoituksena on korjata kauppajärjestelmän nykyiset epäsuhdat, asettaa kauppa kehityksen palvelukseen ja edistää köyhyyden poistamista sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

46.  kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon ne ehdot, joita parlamentti asettaa puoltavan lausunnon antamiselle kauppasopimusten tekemiseksi, jotta varmistetaan, että kauppapolitiikan pääosastolla on johdonmukainen mandaatti kauppaneuvotteluihin;

47.  kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan, että kun sokeripöytäkirjan soveltaminen päättyy ja EU:n sokerijärjestelmän uudistus astuu voimaan, se suojaa asianomaisia kumppaneita mahdollisilta väliaikaisilta markkinoiden mullistuksilta;

48.  ehdottaa, että tullien alentamiseen tähtääviä EU:n nykyisiä välineitä, kuten yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) ja erityistä kannustusmenettelyä (GSP+) sekä tiettyjä vapaakauppasopimusten ja talouskumppanuussopimusten lukuja, kehitetään edelleen ja niihin liitetään tiiviimmin kansainvälisesti sovitut työ- ja ympäristönormit;

49.  kehottaa jälleen komissiota hyödyntämään täysimääräisesti yleistä tullietuusjärjestelmää ja erityistä kannustusmenettelyä kehitysmaiden institutionaalisten valmiuksien kehittämiseksi, sillä siten parannetaan niiden omaa sisäistä johdonmukaisuutta kehitysstrategioiden laadinnassa;

50.  korostaa, että ammattijärjestöjen ja -liittojen järjestelmällinen kuuleminen sosiaalisten ja ympäristönormien täytäntöönpanosta EU:n ulkopuolisissa maissa ja erityisesti ennen talouskumppanuussopimusten tekemistä tai GSP +:n myöntämistä voisi varmistaa paremman johdonmukaisuuden kestävää kehitystä kehitysmaissa hyödyttävässä kauppapolitiikassa;

51.  toteaa, että komission kauppaa tukevasta avusta esittämän seurantakertomuksen 2009 (KOM(2009)0160 lopullinen, s. 30) mukaan kauppaa tukevaa EU:n apua koskevat sitoumukset Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioille romahtivat 2 975 miljoonasta eurosta vuonna 2005 aina 2 097 miljoonaan euroon vuonna 2007 ja että AKT-valtioiden osuus EU:n kauppaa tukevan avun kokonaissitoumuksista putosi tuona samana aikana 50 prosentista 36 prosenttiin, mikä ei ole johdonmukaista, kun muistetaan aiemmat lupaukset asettaa köyhyyden poistaminen ja kehitys etusijalle;

52.  panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikki nykyiset kauppaa kehitysmaiden kanssa koskevat aloitteet EU:n ja WTO:n tasolla ja erityisesti ”Kaikki paitsi aseet” -aloitteen (EBA), yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP ja GSP+), epäsymmetrisyyden ja siirtymäkaudet kaikissa eurooppalaisissa kumppanuussopimuksissa (EPA) sekä kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä koskevan työohjelman 2010–2011; kehottaa tarkistamaan viimeksi mainitun, jotta se voisi vaikuttaa laajemmin kestävään kehitykseen;

53.  tunnustaa EU:n GSP+ -järjestelmän merkittävän aseman hyvän hallintotavan ja kestävän kehityksen edistämisessä kehitysmaissa ja kannustaa komissiota varmistamaan, että tämä väline on tehokas ja että ILO:n ja YK:n yleissopimukset pannaan asianmukaisesti täytäntöön paikan päällä;

54.  toistaa kantansa, että EU:n olisi tuettava kehitysmaita, jotka käyttävät TRIPS-sopimukseen sisältyviä joustomahdollisuuksia voidakseen tarjota kohtuuhintaisia lääkkeitä osana omia kansanterveysohjelmiaan;

55.  panee tyytyväisenä merkille elintarviketurvaa koskevan suojalausekkeen talouskumppanuussopimuksissa ja kehottaa komissiota varmistamaan sen tehokkaan täytäntöönpanon;

56.  pitää valitettavana, että TRIPS+-määräykset on sisällytetty EY:n ja CARIFORUM-valtioiden talouskumppanuussopimukseen ja sopimuksiin, joista neuvotellaan Andien yhteisön ja Keski-Amerikan maiden kanssa, koska ne vaikeuttavat elintärkeiden lääkkeiden saatavuutta;

57.  kehottaa komissiota lopettamaan nykyisen ”TRIPS+”-käytännön taloudellisesta kumppanuudesta käytävissä neuvotteluissa lääkkeiden ja rohdosten osalta, jotta kehitysmaat voivat tarjota lääkkeitä kohtuullisilla hinnoilla kotimaisten kansanterveysohjelmien puitteissa;

58.  korostaa, että rajat ylittäviä tarkastuksia ja takavarikointia koskevien valtuuksien vahvistamiseen tähtäävät toimet ACTA-neuvotteluissa eivät saisi haitata laillisten, kohtuuhintaisten ja turvallisten lääkkeiden maailmanlaajuista saatavuutta;

59.  on huolissaan viimeaikaisista tapauksista, joissa EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat takavarikoineet Euroopan satamien ja lentokenttien kautta kulkeneita rinnakkaislääkkeitä, ja painottaa, että tällainen toiminta vaarantaa lääkkeiden saatavuutta koskevan Maailman kauppajärjestön julistuksen; pyytää asianomaisia jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä tämän käytännön; kehottaa komissiota vakuuttamaan parlamentille, että parhaillaan neuvoteltava väärentämisenvastainen kauppasopimus ei estä lääkkeiden saantia kehitysmaissa;

60.  katsoo, että ilmastonmuutoksen haaste on kohdattava rakenteellisten uudistusten avulla ja kehottaa toteuttamaan järjestelmällisen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioinnin kaikkien politiikan alojen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä, esimerkiksi kauppa-, maatalous- ja elintarviketurvallisuuspolitiikassa; vaatii hyödyntämään arvioinnin tuloksia selkeiden ja johdonmukaisten maa- ja aluekohtaisten strategioiden laadinnassa sekä kaikissa kehitysohjelmissa ja -hankkeissa;

61.  panee tyytyväisenä merkille komission hiljattain esittämät kommentit, joiden mukaan se aikoo tarkastella uudelleen asetusta (EY) N:o 1383/2003, jolla on ollut tahattomia vaikutuksia kehitysmaihin tarkoitettujen rinnakkaislääkkeiden kauttakulkuun EU:ssa;

62.  katsoo, että sellaiset aloitteet, kuten Unitaidin patenttipooli HIV/AIDS-lääkkeille, voivat auttaa lisäämään johdonmukaisuutta EU:n terveys- ja tekijänoikeuspolitiikoissa;

63.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio tukee ehdotuksia alkuperäisväestöjen auttamisesta niiden perinnetiedon ja geneettisten resurssien hyödyntämisessä;

64.  panee tyytyväisenä merkille komission todenneen, että EU voisi alentaa ympäristöystävällisten tuotteiden tariffeja yhdessä samanhenkisten maiden kanssa, jos WTO:ssa ei saada aikaan sopimusta asiasta;

65.  tukee komissiota sen pyrkiessä helpottamaan teknologian siirtoa kehitysmaihin ja etenkin sellaisen vähäpäästöisen ja ilmastonmuutoksen kestävän teknologian siirtoa, joka on välttämätöntä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi;

66.  tunnustaa rahalähetysten taloudellisen merkityksen kehitysmaille, mutta korostaa tarvetta käsitellä ns. aivovientiä kahdenvälisten kauppasopimusten täytäntöönpanon yhteydessä ja etenkin terveydenhuollon alalla;

67.  korostaa monien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden työtä EU:n monikansallisten yritysten kehitysmaissa harjoittaman veronkierron estämiseksi; pyytää komissiota ottamaan niiden suositukset huomioon tulevissa neuvotteluissa;

68.  pitää tervetulleena komission mekanismeja PCD:n vahvistamiseksi (erityisesti yksiköiden välinen kuulemisjärjestelmä, vaikutustenarviointiprosessi, kestävyysvaikutusten arviointi ja yksiköiden välinen laatutukiryhmä sekä strateginen ympäristövaikutusten arviointi tarvittaessa); kysyy kuitenkin, mitä kriteerejä kehitysyhteistyön pääosasto käytti päättäessään epäjohdonmukaisten politiikkojen hylkäämisestä, ja pyytää lisäämään yksiköiden välisten kuulemisten tulosten avoimuutta; pyytää antamaan vaikutustenarvioinneissa kerätyt tiedot Euroopan parlamentille nykyistä ymmärrettävämmässä muodossa ja vaatii lisäksi ottamaan Euroopan parlamentin, kansalliset parlamentit ja kehitysmaiden parlamentit tiiviimmin mukaan näihin mekanismeihin;

69.  pyytää, että kauppaa tukevan avun strategiaa sovelletaan kaikkiin kehitysmaihin eikä ainoastaan niihin, jotka suostuvat markkinoidensa laajempaan vapauttamiseen; vaatii kauppaneuvottelujen ja erityisesti talouskumppanuussopimusten yhteydessä, että komissio ei määrää neuvotteluluvuksi nk. Singaporen aiheita ja rahoituspalveluja silloin, kun kehitysmaat eivät sitä halua, ja että se ei tee tällaista sopimusta ennen kuin kyseiset maat ovat saaneet mahdollisuuden laatia asian vaatimat kansalliset säädös- ja valvontapuitteet;

70.  pyytää komissiota sisällyttämään oikeudellisesti sitovia sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja järjestelmällisesti kaikkiin Euroopan unionin neuvottelemiin kauppasopimuksiin kehitystä tukevan kaupan tavoitteen eteenpäin viemiseksi;

71.  kehottaa komissiota käynnistämään vaikutustenarvioinnit aikaisemmin, ts. ennen kuin politiikka-aloitteiden luonnostelu on edennyt pitkälle, ja perustamaan ne aiempiin tai varta vasten toteutettaviin, todisteisiin pohjautuviin tutkimuksiin sekä huomioimaan niissä järjestelmällisesti sosiaaliset, ympäristölliset ja ihmisoikeusnäkökohdat, sillä tiedon puutteesta ja kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen tähtäävän toiminnan monimutkaisuudesta johtuen ennakoiva analyysi on kaikkein hyödyllisin ja käytännöllisin keino; kehottaa komissiota sisällyttämään vaikutustenarviointien tulokset sekä seurantaa koskevia ehdotuksia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) alue- ja maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

72.  ilmaisee huolensa siitä, että komission vuonna 2009 suorittamista 82 vaikutustenarvioinnista ainoastaan yksi käsitteli kehitystä; korostaa tarvetta mitata järjestelmällisesti kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen tähtäävän toiminnan tuloksellisuutta; kehottaa sen vuoksi komissiota asettamaan ennusteista ja politiikan johdonmukaisuudesta vastaavan kehitysyhteistyön pääosaston yksikön keskeiseen asemaan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden tehokkaamman huomioimisen varmistamisessa;

73.  kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin mukaan komission PCD-kertomuksen käsittelyyn (esim. kyselylomake, parempi ajoitus ja parlamentin omasta aloitteestaan laatimien mietintöjen huomioon ottaminen);

74.  kehottaa komissiota ottamaan EU:n edustustot mukaan PCD-työhönsä nimittämällä kuhunkin edustustoon PCD-vastaavat, jotka valvovat EU:n politiikan vaikutusta kumppanimaan tasolla; kehottaa sisällyttämään PCD:n henkilöstön koulutukseen; kehottaa komissiota julkistamaan vuosittain EU:n edustustojen suorittamien kuulemisten tulokset; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n edustustoilla on riittävät valmiudet kuulla laajalti paikallisia hallituksia ja parlamentteja ja huolehtia, että valtiosta riippumattomilla toimijoilla ja kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus osallistua aktiivisesti kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen liittyviin asioihin;

75.  ehdottaa, että PCD-asioiden parissa työskentelevälle komission henkilöstölle ja neuvoston valtuuskuntien jäsenille annetaan koulutusta kyseistä poliittista tavoitetta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;

76.  kehottaa komissiota antamaan kehitysyhteistyöstä vastaavalle komission jäsenelle yksinomaisen vastuun maakohtaisista määrärahoista, alue- ja maa- ja alakohtaisista strategia-asiakirjoista, kansallisista ja monivuotisista tavoiteohjelmista, vuotuisista toimintaohjelmista sekä avun täytäntöönpanosta kaikissa kehitysmaissa tiiviissä yhteistyössä korkean edustajan ja humanitaarisesta avusta vastaavan komission jäsenen kanssa kollegion ja neuvoston toimien johdonmukaisuuden varmistamiseksi;

77.  kehottaa jäsenvaltioita ja kansallisia parlamentteja edistämään kehityspoliittista johdonmukaisuutta soveltamalla erityistä toimintaohjelmaa ja sitovia aikatauluja, ja tehostamaan siten eurooppalaista kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toimintaohjelmaa ja avustustyötä varmistaen samalla, että ohjelma ei ole ristiriidassa kumppanimaiden kehitysstrategioiden kanssa;

78.  suosittelee PCD:n sisällyttämistä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen puolivälin tarkasteluun erityisesti kyseisissä temaattisissa ohjelmissa;

79.  suosittelee erityisten PCD-sitoumusten sisällyttämistä kunkin puheenjohtajavaltion työohjelmaan;

80.  ehdottaa, että neuvosto parantaa PCD:n tehostamiseen tarkoitettujen nykyisten rakenteiden toimintaa esimerkiksi järjestämällä enemmän työryhmien yhteisiä kokouksia ja asettamalla työohjelman yleisesti saataville;

81.  ehdottaa Euroopan parlamentin PCD-mietinnön laatimista kahden vuoden välein; suosittaa, että kaikki valiokunnat laativat mietintöjä, joissa tarkastellaan kunkin valiokunnan kehitysyhteistyönäkökulmaa;

82.  painottaa valiokuntien välisen yhteistyön merkitystä Euroopan parlamentissa; esittää sen vuoksi, että kun jossakin valiokunnassa keskustellaan kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen liittyvästä arkaluonteisesta kysymyksestä, muut asianomaiset valiokunnat osallistuvat tiiviisti asian käsittelyyn, ja valiokunnan järjestäessä asiaa koskevan asiantuntijakuulemisen muut toimivaltaiset valiokunnat otetaan mukaan järjestelyihin;

83.  pyytää selventämään eri toimielinten roolia politiikkojen johdonmukaisuudesta annetussa komission tiedonannossa (KOM(2009)0458) tarkoitetussa tehostetussa kumppanuudessa ja vuoropuhelussa, jota harjoitetaan kehitysmaiden kanssa PCD-kysymyksissä; kysyy, käsittääkö mainittu tehostettu kumppanuus menettelyn kehitysmaiden neuvomiseksi sen suhteen, kuinka ne itse voivat edistää kehityspoliittista johdonmukaisuutta, sekä suunnitelman kehityspoliittisen johdonmukaisuuden arviointivalmiuksien lisäämiseksi eri maissa;

84.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0039. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0325. (4) AKT-EU/100 568/09/lopullinen. (5) EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 121. (6) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 77. (7) EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 633. (8) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 5. (9) EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 201. (10) EUVL C 279E, 19.11.2009, s. 100. (11) EUVL C 102E, 24.4.2008, s. 291. (12) EUVL C 298E, 8.12.2006, s. 261. (13) ”Policy Coherence for Development: Institutional Approaches: Technical Workshop”: OECD:n tilaisuus Pariisissa 13. lokakuuta 2003. (14) Euroopan unionin kehityspolitiikkaa käsittelevän neuvoston ja neuvostossa, Euroopan parlamentissa ja komissiossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisen lausuman 35 artikla: ”Eurooppalainen konsensus” (2006)/C 46/01).