Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2642(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0199/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0199/2011

Keskustelut :

PV 06/04/2011 - 20
CRE 06/04/2011 - 20

Äänestykset :

PV 07/04/2011 - 6.9
CRE 07/04/2011 - 6.9
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0154

Hyväksytyt tekstit
PDF 324kWORD 98k
Torstai 7. huhtikuuta 2011 - Strasbourg
Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – eteläinen ulottuvuus
P7_TA(2011)0154B7-0199/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. huhtikuuta 2011 Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehityksen vuodesta 2004 lähtien ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä,

–  ottaa huomioon Egyptin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Marokon, palestiinalaishallinnon ja Tunisian kanssa hyväksytyt toimintasuunnitelmat,

–  ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 päivätyn tiedonannon ”Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin” (KOM(2003)0104), 12. toukokuuta 2004 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikka – strategia-asiakirja (KOM(2004)0373), 4. joulukuuta 2006 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726), 5. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon vahvasta Euroopan naapuruuspolitiikasta (KOM(2007)0774) ja 12. toukokuuta 2010 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista (KOM(2010)0207),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (KOM(2011)0200),

–  ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2010 annetut ulkoasioiden neuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon seuraavat aiemmat päätöslauselmansa: 19. tammikuuta 2006 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikasta(1), 6. heinäkuuta 2006 annettu lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä(2), 15. marraskuuta 2007 annettu päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta(3), 19. helmikuuta 2009 annettu päätöslauselma aiheesta ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni”(4), 19. helmikuuta 2009 annettu päätöslauselma eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uudelleentarkastelusta(5), 20. toukokuuta 2010 annettu päätöslauselma Välimeren unionista(6) ja 9. syyskuuta 2010 annettu päätöslauselma Jordanjoen ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta(7),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tunisian tilanteesta(8), 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(9) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina(10),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetut EU–Marokko-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Marokolle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2010 annetut EU–Jordania-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Jordanialle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

–  ottaa huomioon, että Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttiin aloite ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni”,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” (KOM(2008)0319),

–  ottaa huomioon Marseillessa 3. ja 4. marraskuuta 2008 pidetyssä Välimeren unionin ulkoministerien kokouksessa esitetyn loppulausuman,

–  ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euro–Välimeri-kumppanuus ja joka hyväksyttiin 27. ja 28. marraskuuta 1995 järjestetyssä Euro–Välimeri-alueen ulkoministereiden kokouksessa,

–  ottaa huomioon Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen puhemiehistön julkilausumat sen Pariisissa (12. heinäkuuta 2008), Kairossa (20. marraskuuta 2009), Rabatissa (22. tammikuuta 2010), Palermossa (18. kesäkuuta 2010) ja Roomassa (12. marraskuuta 2010) pidetyissä kokouksissa, Euroopan parlamentin valtuuskunta talousarviomenettelyn sovittelukomiteassa,

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen suosituksen, joka hyväksyttiin Ammanissa 13. lokakuuta 2008 ja toimitettiin Barcelonan prosessin mukaisen Välimeren unionin ensimmäiselle ulkoministerikokoukselle,

–  ottaa huomioon Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen valiokuntien suositukset, jotka hyväksyttiin Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyssä kuudennessa täysistunnossa,

–  ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEMin) Barcelonassa 21. tammikuuta 2010 järjestetyn avauskokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä (ENPI) koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006(11),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimusta koskevista neuvotteluista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että demokratian ja ihmisoikeuksien, erityisesti naisten oikeuksien, kunnioittaminen ja edistäminen, oikeusvaltio, turvallisuuden vahvistaminen, demokraattinen vakaus, vauraus, tulojen ja varallisuuden sekä yhteiskunnallisten mahdollisuuksien oikeudenmukainen jako ja siten korruption torjunta ja hyvän hallintotavan edistäminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja tavoitteita ja että niiden on oltava yhteisiä arvoja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kanssa ja niistä on tultava Euroopan naapuruuspolitiikan keskeisiä tavoitteita,

B.  katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon useissa EU:n eteläisissä naapurimaissa järjestetyt mielenosoitukset, joissa on vaadittu vapautta, demokratiaa ja uudistuksia, koska ne osoittavat kansalaisten toivovan vahvasti todellista muutosta ja parempia elinolosuhteita alueella,

C.  katsoo, että kansalaisten yleinen tyytymättömyys hallitseviin järjestelmiin on lisääntynyt koko alueella suurelta osin vaurauden ja talouskasvun epätasaisen jakautumisen, vapauksien puutteen ja yhteiskunnallisten levottomuuksien vuoksi,

D.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet kumppanuusmaissa jo olemassa olleita poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita erityisesti työttömyysongelman ja hintojen nousun suhteen, joista viimeksi mainittu on johtanut kansannousuihin kyseisellä alueella,

E.  katsoo, että EU:n on Tunisian, Egyptin, Libyan, Syyrian, Algerian, Marokon, Jordanian ja muiden demokraattisia uudistuksia vaativien maiden tapahtumien vuoksi tehtävä asianmukaiset muutokset Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jotta tuetaan tehokkaasti poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten prosessia, mutta tuomitsee samalla varauksetta voimakeinojen käytön rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamisessa,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikka on perustamisestaan vuodesta 2004 lähtien osoittautunut tehottomaksi täyttämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat tavoitteet ja että sillä ei ole saatu aikaan tarvittavia poliittisia, yhteiskunnallisia ja institutionaalisia uudistuksia; katsoo, että suhteissaan alueen kanssa EU on laiminlyönyt vuoropuhelua Välimeren etelärannan kansalaisyhteiskuntien ja demokraattisten voimien kanssa; katsoo, että puutteita ja haasteita on yhä jäljellä ja että huomio olisi nyt keskitettävä täytäntöönpanoon ja olisi pyrittävä toimimaan sellaisten kumppanien kanssa, jotka todella edustavat kansalaisyhteiskuntaa ja demokratian rakentamiselle olennaisen tärkeitä instituutioita siten, että määritellään toiminnalle tarkat painopisteet, selkeät viitearvot sekä suoritukseen ja saavutuksiin perustuva eriyttäminen,

G.  katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten kumppanuusmaiden välillä on huomattavaa taloudellista, sosiaalista ja väestötieteellistä epäsuhtaisuutta, joka edellyttää vastauksia kaikkien kumppanien yhteisen edun vuoksi,

H.  katsoo, että EU:n on määriteltävä tarkemmin strategiset tavoitteensa ja painopisteensä kumppanuudessa itäisten ja eteläisten naapurimaiden kanssa ja että sen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota asiaan liittyviin kysymyksiin poliittisessa päätöksenteossaan ja talouden suunnittelussaan,

I.  katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikkaan olisi sisällyttävä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia välineitä, joilla kannustetaan ja tuetaan poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia EU:n naapurialueilla,

J.  katsoo, että Lissabonin sopimus on luonut EU:lle olosuhteet, joissa se voi parantaa toimintalinjojensa ja toimintansa tehokkuutta ja yhtenäisyyttä, erityisesti ulkosuhteiden alalla komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan viran ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustamisen ansiosta, ja että korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan olisi varmistettava, että EU:n ääni kuullaan kansainvälisissä yhteyksissä,

K.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 ja 21 artiklassa kehitetään edelleen unionin ulkopolitiikan tavoitteita ja asetetaan ihmisoikeuksien puolustaminen ja erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus sekä perusvapaudet unionin ulkoisen toiminnan keskipisteeseen,

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan unionin on luotava naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet,

M.  katsoo, että ratkaisemattomat konfliktit ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön rikkominen estävät Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamista ja ovat haitaksi taloudelliselle, yhteiskunnalliselle ja poliittiselle kehitykselle sekä alueelliselle yhteistyölle, vakaudelle ja turvallisuudelle,

N.  katsoo, että lyhyen aikavälin vakautta koskevat pyrkimykset ovat viime vuosina monesti jättäneet varjoonsa demokratian, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien arvot EU:n suhteissa eteläisiin naapurimaihinsa,

O.  katsoo, että EU:n olisi jatkettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja annettava enemmän tukea instituutioiden kehittämiselle, kansalaisyhteiskunnalle ja demokratiaprosessien käynnistämispyrkimykselle etenkin naisten osallistumisen ja sosioekonomisen kehityksen yhteydessä, sillä ne ovat pitkän aikavälin vakautuksen edellytys,

P.  katsoo, että ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittaminen, mukaan luettuna kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun torjuminen sekä kuolemanrangaistuksen vastustaminen ovat EU:n perusperiaatteita,

Q.  ottaa huomioon, että Välimeren unionin toiminta on tällä hetkellä keskeytetty erityisesti sen vuoksi, että Välimeren unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten toista huippukokousta ja ministerikokouksia on lykätty epämääräiseksi ajaksi, ja koska sen pääsihteeri erosi paikaltaan; ottaa huomioon, että alueellisia oloja, joissa Välimeren unioni on muotoutumassa, leimaavat alueelliset konfliktit, poliittiset kriisit ja sosiaalisten jännitteiden lisääntyminen ja että ne ovat muuttuneet Tunisian, Egyptin ja muiden Välimeren ja Lähi-idän kansannousujen vuoksi, mikä kaikki vaikeuttaa Välimeren unionin toimielinten toimintaa sekä Välimeren unionin valtion- ja hallitusten päämiesten Pariisin huippukokouksessa heinäkuussa 2008 ja sen ulkoministerien Marseillessa 3. ja 4. marraskuuta 2008 pidetyssä kokouksessa yksilöimien keskeisten alueellisten yhdentymishankkeiden aloittamista; toteaa, että Välimeren unioni, jonka oli tarkoitus tehostaa EU:n politiikkaa Välimeren alueella, ei ole kyennyt lievittämään kasvavaa epäluuloa eikä tyydyttämään alueen kansojen perustarpeita,

R.  ottaa huomioon Välimeren unionin perustamisen tarjoaman mahdollisuuden vahvistaa kahdenvälisten ja alueellisten toimintalinjojen täydentävyyttä, jotta Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteet saavutetaan tehokkaammin,

S.  ottaa huomioon, että muut maailmanlaajuiset toimijat ja erityisesti BRIC-maat ovat vahvistaneet edelleen taloudellista läsnäoloaan ja poliittista vaikutusvaltaansa EU:n eteläisellä naapuruusalueella,

T.  katsoo, että poliittisen, talous-, sosiaali- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä kumppanuusmaissa jo olemassa olleita poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, katsoo, että kustannukset uudistuksista, jotka liittyvät lainsäädännön lähentämiseen yhteisön säännöstöön, ja taloudellisten ja sosiaalisten suhteiden asteittaiseen lähentämiseen liittyvät mukauttamistoimet ovat lisähaasteita EU:n eteläisissä kumppanimaissa; ottaa huomioon, että nämä tekijät ovat joissakin valtioissa vaikuttaneet merkittävästi yhteiskunnalliseen levottomuuteen sekä demokratisointia ja uudistuksia koskeviin vaatimuksiin,

U.  ottaa huomioon, että vesihuoltoa koskeva kysymys ja erityisesti oikeudenmukainen vedenjakelu, jolla vastataan alueen kaikkien asukkaiden tarpeisiin, on erittäin tärkeä kestävälle rauhalle ja vakaudelle Lähi-idässä,

V.  katsoo väestönkehityksen suuntausten osoittavan, että tulevina kahtenakymmenenä vuotena EU:n jäsenvaltioiden väestömäärä pysyy vakaana, mutta väestö ikääntyy yhä enemmän, kun taas Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä maissa väestö kasvaa ja erityisesti työikäisten määrä kasvaa; katsoo, että talouskasvu ja työpaikkojen luominen näissä maissa eivät ehkä pysty pysymään ennustetun väestönkasvun tahdissa, erityisesti kun joissakin maissa työttömyysaste on jo hyvin korkea ja nuorisotyöttömyys vielä korkeampi,

W.  ottaa huomioon, että korruptio Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä kumppanimaissa on edelleen vakava ongelma ja että se koskee merkittävää osaa yhteiskunnasta sekä valtion laitoksia,

X.  katsoo, että eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline on myötävaikuttanut eurooppalaisen naapuruuspolitiikan rahoituksen yksinkertaistamiseen; katsoo, että kehitettäessä sen korvaavaa välinettä olisi otettava huomioon viimeaikainen kehitys alueella sekä erityisesti väestön legitiimit demokraattiset pyrkimykset, Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan strategisen uudelleentarkastelun päätelmät, ja prosessi olisi toteutettava kaikkien sidosryhmien ja erityisesti paikallisten toimijoiden kuulemisten pohjalta,

ENP:n uudelleentarkastelu – yleisiä huomioita

1.  tunnustaa uudelleen ne arvot, periaatteet ja sitoumukset, joille Euroopan naapuruuspolitiikka rakentuu ja joihin kuuluvat muun muassa demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, naisten oikeuksien kunnioittaminen, hyvä hallintotapa, markkinatalous ja kestävä kehitys, sekä toistaa jälleen, että Euroopan naapuruuspolitiikasta on tultava tarkoituksenmukainen kehys suhteiden syventämiselle ja vahvistamiselle lähimpien kumppaneiden kanssa niiden poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten, joiden tavoitteena on luoda ja vakiinnuttaa demokratiaa, kehitystä ja kaikkien yhteiskunnallisia ja taloudellisia mahdollisuuksia, tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää säilyttää jaetun ja yhteisen vastuun periaatteet Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa; katsoo, että käynnistysvuodestaan 2004 lähtien Euroopan naapuruuspolitiikka on tarjonnut yhtenäiset toimintapuitteet ja tuonut tulosten perusteella tapahtuvalla toiminnan eriyttämisellä ja tarpeisiin mukautetulla tuella tuntuvia etuja sekä Euroopan naapuruuspolitiikan kumppaneille että EU:lle;

2.  muistuttaa eteläisen Välimeren alueen, erityisesti Tunisian, Egyptin, Libyan, Syyrian, Algerian, Marokon, Jordanian ja muiden demokraattisia uudistuksia vaativien maiden viimeaikaisten tapahtumien taustaa vasten siitä, ettei Euroopan naapuruuspolitiikalla ole pystytty edistämään ja turvaamaan ihmisoikeuksia kolmansissa maissa; kehottaa EU:ta ottamaan oppia näistä tapahtumista ja tarkistamaan demokratian ja ihmisoikeuksien tukemista koskevaa politiikkaansa ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanomekanismin luomiseksi kaikissa kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa; vaatii, että Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisessa annetaan etusija kriteereille, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien, moniarvoisuuden ja lehdistön vapauden kunnioittamista ja korruption torjuntaa; kehottaa koordinoimaan entistä paremmin unionin politiikkaa suhteessa kyseisiin maihin;

3.  kehottaa EU:ta tukemaan voimakkaasti poliittisia ja taloudellisia uudistuksia alueella soveltamalla Euroopan naapuruuspolitiikan kehyksen kaikkia olemassa olevia välineitä ja hyväksymään tarvittaessa uusia, jotta demokraattista siirtymäprosessia tuetaan tehokkaimmalla tavalla siten, että keskitytään perusvapauksien kunnioittamiseen, hyvään hallintoon, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja korruption torjuntaan, millä vastataan eteläisten naapurimaidemme kansojen tarpeisiin ja odotuksiin;

4.  korostaa tarvetta lisätä Euroopan naapuruuspolitiikalle osoitettuja varoja tulevassa vuoden 2013 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä painottaen viimeaikaisten tapahtumien perusteella Euroopan naapuruuspolitiikan eteläistä ulottuvuutta; katsoo, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi otettava huomioon kunkin maan erityispiirteet ja -tarpeet;

5.  korostaa, että EU:n naapurimaille on esitettävä avoimuuden, yhteisvastuun ja ehdollisuuden periaatteisiin perustuva konkreettinen tarjous aiempaa tiiviimmästä poliittisesta kumppanuudesta ja taloudellisesta yhdentymisestä; kehottaa mukauttamaan tämän tarjouksen kunkin maan ja alueen erilaisiin tarpeisiin, jotta edistyneimmille kumppaneille voidaan tarjota nopeampi reitti EU:n normien ja arvojen noudattamiseen;

6.  kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, koska ne ovat olleet kansannousujen tärkein taustavoima kaikkialla tällä alueella;

7.  korostaa tarvetta tarjota riittävää EU:n rahoitusta yhteistyölle naapurimaiden kanssa ja toteaa jälleen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen merkityksen Euroopan naapuruuspolitiikan pääasiallisena rahoitusvälineenä sekä katsoo, että sitä olisi kehitettävä siten, että vastataan joustavammin naapurivaltioiden ja -alueiden erilaisiin tarpeisiin, varmistetaan Euroopan naapuruuspolitiikan poliittisten tavoitteiden ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ohjelmasuunnittelun välinen suora yhteys sekä ilmennetään tulevan Euroopan naapuruuspolitiikan suorituksiin perustuvaa luonnetta; korostaa kuitenkin tarvetta tarjota avun parempaa kohdentamista erityisesti kansalaisyhteiskunnalle ja paikallisyhteisöille alhaalta ylös -lähestymistavan mukaisesti; korostaa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineellä rahoitettavien erilaisten ohjelmien hallinnon ja täytäntöönpanon seurannan arvoa;

8.  korostaa, että kaikkien tarpeellisten järjestelyjen, muun muassa riittävien taloudellisten ja teknisten resurssien sekä henkilöresurssien, on oltava saatavilla sen takaamiseksi, että EU voi SEUT-sopimuksen 80 artiklan mukaisesti reagoida asianmukaisesti mahdolliseen laajamittaiseen muuttoliikkeeseen;

9.  korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan strategisessa uudelleentarkastelussa olisi asianmukaisesti vastattava tämän politiikan puutteisiin ja suosittava kaikkien kumppaneiden tiiviimpää poliittista sitoutumista ja että samalla olisi vahvistettava selkeästi määriteltyihin vertailuarvoihin ja suorituksiin perustuvaa eriyttämistä; vaatii, että uudelleentarkastelussa myös kiinnitetään perusteellista huomiota kiireelliseen tarpeeseen kehittää monenvälistä ulottuvuutta ja pyrkiä aikaansaamaan tiiviimpää, jatkuvaa ja merkittävää poliittista vuoropuhelua kumppanuusmaiden kanssa;

10.  katsoo, että tähän mennessä toteutetuissa ohjelmissa saavutettujen tulosten lisäksi myös kumppanuuden puitteissa käytettyjen resurssien riittävyyden jatkuva arviointi on erittäin tärkeää; katsoo, että tämä menettely antaa jatkossa mahdollisuuden korjata mahdollisia puutteita ja vääriä valintoja;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkistamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa eteläisten naapurimaiden osalta ja tarjoamaan resursseja ja apua aidon demokraattisen muutoksen aikaansaamiseksi sekä luomaan perustan syvällisille poliittisille, sosiaalisille ja institutionaalisille uudistuksille; vaatii, että naapuruuspolitiikan tarkistamisessa on annettava etusija kriteereille, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien, muun muassa tiedotusvälineiden vapauden, kunnioittamista ja korruption torjuntaa;

12.  panee merkille ja painottaa eroa sellaisten EU:n naapurivaltioiden, jotka voivat virallisesti liittyä EU:hun täytettyään Kööpenhaminan kriteerit, ja sellaisten EU:n naapurivaltioiden välillä, jotka eivät voi liittyä EU:hun maantieteellisen sijaintinsa vuoksi;

13.  katsoo, että tämän vuoksi on erittäin tärkeää ja kiireellistä tarkastella uudelleen ja uudistaa EU:n Välimeri-strategiaa ja että tällä uudella strategialla olisi edistettävä poliittista vuoropuhelua ja tukea kaikille demokraattisille ja yhteiskunnallisille voimille sekä myös kansalaisyhteiskunnan toimijoille; kehottaa tältä osin neuvostoa määrittelemään poliittiset kriteerit, jotka Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden on täytettävä, jotta niille voidaan myöntää pitkälle edistyneen maan asema;

14.  korostaa tarvetta tunnustaa Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat muutokset ja hyödyntää niitä, erityisesti sellaisia muutoksia kuten komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan roolin vahvistaminen, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustaminen ja Euroopan parlamentin uudet toimivaltuudet, jotta EU:n ulkopolitiikasta tehdään yhdenmukaisempaa ja EU:n ulkoisen ulottuvuuden ja toiminnan tehokkuutta ja oikeutusta lisätään; katsoo, että ainoastaan silloin, kun neuvosto ja komissio pystyvät ottamaan opiksi aikaisemmista ja tämänhetkisistä tapahtumista ja tekemään perusteellisen ja kattavan arvion nykyisen Euroopan naapuruuspolitiikan puutteista, EU pystyy kehittämään Välimeren kumppaneita koskevaa uskottavaa ja tehokasta politiikkaa;

15.  korostaa EU:n ja eteläisten naapurimaiden kumppanuuden merkitystä ja korostaa, että tämä tiivis yhteistyö on molempien edun mukainen;

16.  katsoo, että EU:n olisi otettava opiksi eteläisen naapurialueen viimeaikaisista tapahtumista ja että Euroopan naapuruuspolitiikkaa olisi tarkasteltava tämän perusteella uudelleen, jolloin pyritään yhteiskuntien eikä ainoastaan valtioiden väliseen kumppanuuteen;

Eteläinen ulottuvuus

17.  korostaa, että on tärkeää perustaa työryhmä, johon parlamentti osallistuu, vastauksena demokraattisia muutoksia haluavien toimijoiden pyyntöihin valvoa demokratisoitumiskehitystä erityisesti vapaiden ja demokraattisten vaalien ja instituutioiden, mukaan luettuna riippumattoman oikeuslaitoksen, luomisen suhteen;

18.  tukee voimakkaasti alueen viimeaikaisen kehityksen vuoksi EU:n eteläisen naapuruusalueen usean kohdemaan kansan ilmaisemia legitiimejä demokratiaa koskevia toiveita ja kehottaa näiden maiden viranomaisia aikaansaamaan mahdollisimman nopean rauhanomaisen siirtymän todelliseen demokratiaan; korostaa, että tällaiset kehityssuunnat olisi otettava täysimääräisesti huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan strategisessa uudelleentarkastelussa ja että siinä olisi ilmennettävä niitä;

19.  kehottaa tässä yhteydessä, että EU antaa merkittävää tukea eteläisten naapurimaiden demokraattiselle muutokselle yhteistyössä niiden yhteiskuntien kanssa soveltamalla, tarkistamalla ja mukauttamalla olemassa olevia välineitä, joilla pyritään edistämään poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota asettamaan lyhytaikaisia siirtymäkauden rahoitustukijärjestelyjä – lainat mukaan lukien – niiden maiden saataville, jotka ilmaisevat tarvitsevansa niitä nopeiden demokraattisten muutosten ja poikkeuksellisen likviditeetin romahduksen seurauksena; pyytää lisäksi komissiota tarkistamaan mahdollisimman nopeasti Tunisian ja Egyptin vuosien 2011–2013 maaohjelmia, jotta otetaan huomioon näiden kumppanien uudet demokratian rakentamista koskevat kiireelliset tarpeet;

20.  korostaa, että on tärkeää tehostaa poliittista vuoropuhelua EU:n eteläisten naapurivaltioiden kanssa; korostaa edelleen, että demokratian lujittaminen, oikeusvaltio, hyvä hallinto, korruption torjuminen ja ihmisoikeuksien sekä perusvapauksien kunnioittaminen ovat keskeisiä tekijöitä tässä vuoropuhelussa; korostaa tältä osin mielipiteen, uskonnon- ja ajatuksenvapauden, sananvapauden, lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden vapauden, yhdistymisvapauden, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon kunnioittamisen, vähemmistöjen suojelun ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumisen merkitystä;

21.  panee merkille, että joillekin kumppanimaille pitkälle edistyneen maan asema on jo myönnetty tai siitä käydään neuvotteluja; korostaa, että on tärkeää omaksua avoimempi ja yhtenäisempi lähestymistapa tähän eriyttämiseen, jotta luodaan konkreettinen prosessi, jolla saadaan aikaan tuloksia, sekä määrittää selkeät vertailuarvot, jotta vältetään kaksinaismoralismia koskien niitä arviointiperusteita, jotka on täytettävä, jotta pitkälle edistyneen maan asema myönnetään;

22.  korostaa, että Kööpenhaminan kriteerejä on mukautettava pitkälle edistyneen maan asemaan liittyviin vaatimuksiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansille maille myönnetään pitkälle edistyneen maan asema, kun ne täyttävät nämä kriteerit;

23.  korostaa, että korruption torjumisen erityisesti oikeuslaitoksessa ja poliisivoimissa pitäisi olla EU:n tärkein painopisteala, kun sen suhteita eteläisiin kumppanimaihin kehitetään;

24.  vaatii tulla kuulluksi kaikissa vaiheissa myönnettäessä pitkälle edistyneen maan asemaa kumppanimaille ja laadittaessa Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia Lissabonin sopimuksessa vahvistetun uuden roolinsa mukaisesti; pyytää neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan Euroopan parlamentin mukaan pitkälle edistyneen maan asemaa koskevaan päätöksentekoprosessiin, kehittämällä selkeän kuulemismekanismin, jota käytetään neuvottelujen kaikissa vaiheissa, muun muassa päätöksen tekemiseen arviointiperusteista, jotka maan on täytettävä, sekä toimintaohjelmiin sisällytettävien prioriteettien ja ohjeiden laatimiseen;

25.  korostaa, että EU:n ja eteläisten naapurimaiden välinen tehokas kumppanuus voi perustua ainoastaan siihen synergiaan, joka vallitsee tämän yhteistyön toisiinsa yhteydessä olevien kahdenvälisten ja monenvälisten ulottuvuuksien välillä; pahoittelee sen vuoksi, että Euroopan naapuruuspolitiikassa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota tarpeeseen vahvistaa monenvälistä ulottuvuutta;

26.  ilmaisee kunnioituksensa rohkeudesta, jota Tunisian, Egyptin ja Libyan kansalaiset osoittivat puolustaessaan päättäväisesti demokratiaa ja vapautta koskevia vaatimuksia, ja kehottaa EU:n kaikkia toimielimiä antamaan täyden tukensa näiden maiden demokraattiselle siirtymäprosessille;

27.  pahoittelee ihmishenkien menetystä Tunisian ja Egyptin rauhanomaisissa kapinoissa ja kehottaa viranomaisia tutkimaan kyseisiä tapahtumia asianmukaisesti sekä saattamaan syylliset oikeuden eteen;

28.  katsoo, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on koko Lähi-idän ja Välimeren alueen poliittisten jännitteiden pohjimmainen syy;

29.  pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa osallistumaan aktiivisesti konfliktien ratkaisemiseen ja luottamuksen rakentamiseen alueella, varmistamaan EU:n aktiivisen roolin myös toimijana eikä vain maksajana erityisesti keskeisessä Lähi-idän rauhanprosessissa ja Länsi-Saharan konfliktissa; katsoo, että konfliktien ratkaiseminen on keskeistä poliittiselle, taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle alueella ja Euroopan naapuruuspolitiikan alueellisen ulottuvuuden ja sen monenvälisen yhteistyön, esimerkiksi Välimeren unionin, edistymiselle; panee merkille, että kansainvälisen oikeuden mukaisen kokonaisvaltaisen ratkaisun löytäminen useisiin konflikteihin, ja erityisesti arabivaltioiden ja Israelin väliseen konfliktiin, EU:n eteläisissä naapurimaissa on erittäin tärkeää Euroopan naapuruuspolitiikan täysimittaiselle onnistumiselle;

30.  katsoo, että Välimeren alueen kulttuurienvälinen vuoropuhelu on erityisen tärkeää sen kansojen yhteisymmärryksen, solidaarisuuden, suvaitsevaisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseksi; edellyttää, että uudelleentarkastelussa tarkastellaan välineiden kehittämistä tähän tarkoitukseen;

31.  on syvästi huolestunut siitä, että Välimeren unionin valtion- ja hallitusten päämiesten toista huippukokousta ja ministerikokouksia on jatkuvasti lykätty toistaiseksi, mikä antaa kielteisen signaalin alueen kansoille ja instituutioille; katsoo, että Välimeren unionin pääsihteerin eroaminen korostaa tarvetta selkeyttää Välimeren unionin menettelyjä ja toimielimiä; huomauttaa, etteivät Välimeren alueen poliittiset jännitteet ja alueelliset konfliktit saa haitata konkreettista etenemistä kohti alakohtaista ja monenvälistä yhteistyötä ja että juuri suurten integraatiota edistävien hankkeiden toteuttamisen ja avoimen poliittisen vuoropuhelun avulla Välimeren unioni voi osaltaan auttaa kehittämään oikeuden ja turvallisuuden yhteisten tavoitteiden saavuttamista edistävää luottamuksen ilmapiiriä solidaarisuuden ja rauhan hengessä;

32.  pahoittelee Välimeren unionille myönnettävien määrärahojen vähyyttä ja Välimeren molemmin puolin sijaitsevien jäsenvaltioiden erittäin alhaista sitoutumista; pitää valitettavana sitä, että EU:n Välimeren politiikan lähestymistapaa ei ole määritelty ja vaatii EU:ta kehittämään pitkän aikavälin strategisen näkemyksen alueen kehittämiseen ja vakauttamiseen; korostaa tarvetta sisällyttää Euro–Välimeri-alueen yhdentymisprosessi EU:n toiminnan poliittisiin painopistealueisiin;

33.  on vakuuttunut tarpeesta käynnistää Välimeren unioni uudelleen ottaen huomioon alueen uusi kehitys; katsoo, että tämän uuden Välimeren unionin olisi edistettävä tervettä taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä ja luotava vahva ja yhteinen perusta EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden välisille läheisille suhteille; katsoo, että tämä uusi yhteisö tarjoaisi myös uusia mahdollisuuksia kestävälle rauhalle Lähi-idässä juurruttaen sen alueen eri yhteiskuntiin siten, että se ei olisi riippuvainen pelkästään alueen autoritaaristen johtajien helposti murtuvasta poliittisesta tahdosta;

34.  toteaa, että uudelleentarkastelussa olisi käsiteltävä sitä, että Välimeren unioni ei ole pystynyt vastaamaan odotuksiin, arvioimaan tulevia haasteita ja tarkastelemaan uusia keinoja Euroopan naapuruuspolitiikan kahdenvälisten välineiden vahvistamiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että olisi kohdistettava lisää resursseja aloille, joilla voidaan saavuttaa konkreettista edistystä;

35.  on huolissaan siitä, ettei Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisessa ole edistytty; kehottaa vakavasti tavoittelemaan yhteisten neuvottelujen käymistä heti kun syvälle ulottuvia ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita, joilla edistetään Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen luomista ja jotka on mukautettu kunkin kumppanimaan sosiaalis-taloudellisiin realiteetteihin, koskevat vaatimukset on täytetty ja ottamaan huomioon kunkin kumppanimaan sosiaalis-taloudellisiin realiteetit edellyttäen, että näiden sopimusten sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia arvioidaan kaikilta osin ajallaan; pahoittelee, että eri toimijat eivät ole saaneet aikaan todellista edistystä tarvittavien edellytysten luomiseksi; puoltaa myös kahden- ja monenvälisen taloudellisen etelä-etelä-yhteistyön kehittämistä, joka toisi konkreettisia etuja osallistuvien maiden kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä;

36.  korostaa tarvetta puuttua kunkin maan kaikkein tärkeimpiin erityiskysymyksiin, mutta toistaa, että etenkin nuorempien sukupolvien sosioekonominen tilanne on aihe, johon naapuruuspolitiikassa on erityisesti keskityttävä;

37.  katsoo, että alueita pienempien yksiköiden tiivistetty yhteistyö sellaisten jäsenvaltioiden ja ENP-maiden kesken, joilla on yhteisiä erityisintressejä, arvoja ja huolenaiheita, voisi panna liikkeelle myönteisen muutosvoiman koko Välimeren alueella; kannustaa jäsenvaltioita tutkimaan vaihtelevan geometrian mahdollisuuksia yhteistyömallina ja korostaa, että tulevan Euroopan naapuruuspolitiikan olisi helpotettava ja edistettävä tätä lähestymistapaa erityisesti alueellisten määrärahojen avulla;

38.  katsoo, että naapuruuspolitiikan eteläisen ulottuvuuden puitteissa on puututtava laittoman maahanmuuton ongelmaan; pyytää neuvostoa ja komissiota seuraamaan kaikkien eteläisten naapurimaiden kanssa tehtävien sopimusten täytäntöönpanoa ja EU:n jäsenvaltioiden ja kaikkien alueellisten toimijoiden nykyisten kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanoa, kun on kyse maahanmuuttoa ja erityisesti takaisinottoa koskevista kysymyksistä;

39.  pahoittelee EU:n omaksumaa liikkuvuutta ja viisumipolitiikkaa koskevaa eriarvoista lähestymistapaa itäisiä ja eteläisiä naapurimaita kohtaan; kannattaa liikkuvuuden osalta viisumimenettelyjen helpottamista Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten kohdemaiden kohdalla, erityisesti opiskelijoiden, tutkijoiden ja yritysten edustajien hyväksi, ja liikkuvuutta koskevan Euro–Välimeri-kumppanuuden käyttöönottoa; korostaa merkittävää roolia, mikä joillakin Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemailla voi olla muuttovirtojen hallinnassa; korostaa, että yhteistyössä muuttovirtojen hallitsemiseksi on noudatettava täysimääräisesti EU:n arvoja ja kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita; pitää kiinni siitä, että takaisinottosopimusten tekeminen kumppanimaiden kanssa tulee kyseeseen ainoastaan laittomien maahanmuuttajien tapauksessa, jolloin se ei koske turvapaikanhakijoita, pakolaisia tai suojelun tarpeessa olevia henkilöitä, ja toistaa, että palauttamiskiellon periaate koskee kaikkia henkilöitä, joita uhkaa kuolemanrangaistus, epäinhimillinen kohtelu tai kidutus; vaatii tiiviimpää yhteistyötä ihmiskaupan lopettamiseksi ja siirtotyöläisten olojen kohentamiseksi EU:ssa ja Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä kohdemaissa;

40.  pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota asettamaan kontakteissa Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten kohdemaiden kanssa etusijalle EU:n poliittiset prioriteetit, joita ovat kuolemanrangaistuksen poistaminen, ihmisoikeuksien, naisten ihmisoikeudet mukaan lukien, ja perusvapauksien, mukaan lukien omantunnon- ja uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus, kunnioittaminen sekä oikeusvaltion kunnioittaminen, oikeuslaitoksen riippumattomuus, kidutuksen ja julman ja epäinhimillisen kohtelun torjuminen, rankaisemattomuuden torjuminen ja useiden kansainvälisen oikeuden välineiden, muun muassa kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, ratifiointi;

41.  pyytää Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten kohdemaiden kanssa tehtyjen sopimusten tarkistamisen yhteydessä kiinnittämään uudelleen huomiota erityisesti kyseisten valtioiden kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapauden täydelliseen kunnioittamiseen; korostaa, että uskonnonvapauteen sisältyy myös vapaus joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti ilmaista uskonsa jumalanpalveluksessa, uskonnon opetuksessa, harjoittamisessa ja noudattamisessa ja että tällaiseen vapauteen täytyy kuulua myös oikeus vaihtaa uskontoa;

42.  korostaa, että EU:n sopimussuhteet kaikkien ENP-maiden kanssa sisältävät järjestelyjä säännöllisesti kokoontuvan, ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevän foorumin perustamiseksi ihmisoikeuksia käsittelevien alivaliokuntien muodossa; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään tehokkaasti hyväksi näitä järjestelyjä ja ottamaan nykyiset alivaliokunnat mukaan kaikkiin neuvotteluihin ja ajamaan niiden toiminnan tehostamista ja tulossuuntautuneisuuden lisäämistä sekä varmistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien osallistumisen; suosittelee, että EU:n ja Israelin ihmisoikeuksia käsittelevän epävirallisen työryhmän asemaa parannetaan tekemällä siitä asianmukainen alivaliokunta; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan myös neuvoston ihmisoikeustyöryhmän ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan väliseen rakenteelliseen yhteistyöhön;

43.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota jatkamaan viestinnän vapauden ja – myös Internetissä julkaistujen – tietojen saannin aktiivista edistämistä ja turvaamista;

44.  pyytää komission varapuheenjohtajaa/ korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, erityisesti ihmisoikeusjärjestöjen ja naisjärjestöjen, roolia politiikan seurannassa ja avun ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa valmiuksien kehittämiseen keskitetyn välineen avulla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta parantaa naisten asemaa ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tutkimaan järjestelmällisesti sen hankkeiden ja ohjelmien sukupuolivaikutusta sekä edistämään naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon ottamista huomioon perustuslakien, rikos- ja perhelainsäädännön ja muun siviililainsäädännön tarkistamisen yhteydessä ja ihmisoikeusvuoropuhelussa, jota käydään Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kanssa vaatii, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja, Euroopan ulkosuhdehallinto ja komissio eivät vahvista suhteita kolmansien maiden ja EU:n välillä, jos nämä maat eivät anna kansalaisyhteiskunnan järjestöjen riittävästi osallistua politiikkaansa; panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat EU:n uskollisimpia ja voimakkaimpia liittolaisia demokraattisten arvojen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien edistämisessä kumppanimaissa; kehottaa, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä ammatilliset järjestöt ja työmarkkinaosapuolet osallistuvat tiiviimmin EU:n yhteistyöhön eteläisten naapurimaiden kanssa; kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan edelleen ja käyttämään tehokkaammin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä tässä yhteydessä;

45.  korostaa tarvetta toteuttaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamistoimia ja tukea erityistoimia, jotta Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaissa saadaan aikaan tehokas ja järjestelmällinen sukupuolten tasa-arvoa koskeva lähestymistapa; kehottaa hallituksia ja kansalaisyhteiskuntaa lisäämään naisten sosiaalista osallistumista, torjumaan naisten lukutaidottomuutta ja edistämään naisten työllisyyttä, jotta varmistetaan, että naisten läsnäolo on merkittävä kaikilla tasoilla;

46.  korostaa rakenteellisen yhteistyön merkitystä korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen alalla, jotta kannustetaan tutkintojen ja koulutusjärjestelmien vastavuoroiseen tunnustamiseen erityisesti opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien liikkuvuuden lisäämiseksi ja toteutetaan toimia aivovuodon torjumiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Tempus-ohjelman tarjoamaa apua korkeakouluopetuksessa ja ERASMUS Mundus -ohjelman toimen 2 tarjoamaa vaihtoa sekä Euro–Välimeri-yliopiston (EMUNI) perustamista, ja katsoo, että se muodostaa Välimeren etelä- ja pohjoisrannan maissa sijaitsevien yliopistojen Euro–Välimeri-verkoston;

47.  korostaa paikallisten viranomaisten merkitystä kumppanuusmaidemme demokraattisessa kehityksessä ja kannustaa laajentamaan EU:n ja kumppanuusmaiden paikallisten viranomaisten välisiä ystävyystoimintaohjelmia;

48.  korostaa ammattiliittojen ja sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä osana eteläisten kumppaneiden demokraattista kehitystä; kehottaa näitä maita vahvistamaan työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia; panee merkille, että sosiaalisella vuoropuhelulla voi olla merkittävä rooli alueen sosioekonomisten haasteiden kannalta;

49.  korostaa voimakkaasti, että on tärkeää tuoda investoinnit, koulutus, tutkimus ja innovointi tiiviimmin yhteen ja kiinnittää erityistä huomiota työmarkkinoiden tarpeisiin mukautettuun koulutukseen, jotta voidaan vastata alueen sosioekonomisiin haasteisiin; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota naisiin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuten nuoriin; korostaa samanaikaisesti, että on ratkaisevan tärkeää antaa lisätukea paikallisille kehityshankkeille, jotta myötävaikutetaan heikoimmassa asemassa olevien kaupunkien ja alueiden elvyttämiseen;

50.  korostaa, että hyvin toimiva, tehokas ja turvallinen multimodaalinen liikennejärjestelmä on talouskasvun ja kehityksen edellytys ja että se edistää Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen eteläisten kumppanivaltioiden välistä kauppaa ja yhdentymistä; kehottaa komissiota antamaan väliarvioinnin Välimeren alueellisesta liikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2007–2013) ja ottamaan sen tulokset huomioon kaikissa tulevissa liikennettä koskevissa toimintasuunnitelmissa;

51.  katsoo, että kestävän kehityksen olisi oltava Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa kaikkialle ulottuva arviointiperuste ja että erityisesti olisi keskityttävä ympäristönsuojelun parantamiseen, uusiutuvaan energiaan liittyvien alueen runsaiden mahdollisuuksien kehittämiseen sekä vähäisten vesivarojen parempaa käyttöä suosivien toimintalinjojen ja hankkeiden edistämiseen;

52.  toistaa pyyntönsä neuvostolle, komissiolle ja EU:n jäsenvaltioille kannustaa ja tukea kattavaa suunnitelmaa, jonka perustella korjataan Jordanjoen tuhoa ja tarjotaan edelleen taloudellista ja teknistä tukea joen ja erityisesti Jordanjoen alajuoksun elvyttämiseksi myös Välimeren unionin puitteissa;

53.  korostaa energia-alan yhteistyön ja uusiutuvien energialähteiden kuten tuuli-, aurinko- ja aaltoenergian tarjoamia hyviä mahdollisuuksia; kannattaa Välimeren aurinkosuunnitelman ja teollisuushankkeiden, joilla pitäisi pyrkiä täyttämään kumppanuusvaltioiden ensisijaiset tarpeet, koordinoitua täytäntöönpanoa sekä energiatehokkuutta koskevan Euro–Välimeri-strategian hyväksymistä; korostaa, että on tärkeää edistää Euro–Välimeri-alueen sähkö-, kaasu- ja öljyalan yhteyksiä energian toimitusvarmuuden parantamiseksi koko Euro–Välimeri-alueen yhdistävän älykkään verkon toteuttamisen avulla;

54.  muistuttaa paikallisia viljelijöitä suosivan maatalouden, maaseudun kehityksen, elintarviketurvan ja elintarvikeomavaraisuuden, ilmastonmuutokseen sopeutumisen, veden saatavuuden ja sen järkevän käytön sekä energian tärkeydestä; suosittelee maatalousyhteistyön asettamista etusijalle Euroopan naapuruuspolitiikassa maataloutta koskevan Euro–Välimeri-etenemissuunnitelman tukemiseksi ja keinona vakauttaa elintarvikkeiden hintoja kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla;

55.  toistaa kehotuksensa Euro–Välimeri-alueen pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta, sillä luonnonkatastrofien suuruusluokan kasvu ja lukumäärän lisääntyminen aiheuttavat sen, että on erittäin tärkeää tarjota asianmukaiset resurssit, ja tällaisella aloitteella vahvistetaan Euro–Välimeri-alueen kansojen välistä solidaarisuutta;

56.  korostaa, että on tärkeää tehdä tiiviimpää yhteistyötä etelän monenvälisten alueellisten järjestöjen ja varsinkin Arabiliiton sekä Afrikan unionin kanssa, jotta edellä mainituilla aloilla ilmeneviin haasteisiin voidaan vastata onnistuneesti; kehottaa komissiota harkitsemaan uutta jäsenneltyä vuoropuhelua näiden foorumeiden kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelun aikana;

57.  toistaa, että eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline on arvokas eurooppalaisen naapuruuspolitiikan rahoitusvälineenä; korostaa kuitenkin tarvetta tarjota enemmän joustavuutta ja varmistaa avun parempi kohdentaminen erityisesti kansalaisyhteiskunnan tasolle ja paikallistasolle alhaalta ylös -lähestymistavan mukaisesti; kehottaa lisäksi tekemään eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen tehokkuutta mittaavan kattavan tutkimuksen, jotta voidaan hyödyntää paremmin EU:n suhteisiin eteläisten naapurimaiden kanssa käytössä olevia rahoitusvälineitä ja varoja ja varmistaa, että kehitysapua ja tukea käytetään asianmukaisesti edunsaajamaissa; pitää keskeisenä rahoituksen avoimuutta ja korruption vastaisten menettelyjen sisällyttämistä rahoitusvälineisiin; korostaa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineellä rahoitettavien erilaisten ohjelmien hallinnon ja täytäntöönpanon seurannan arvoa; korostaa rajatylittävien hankkeiden vahvistamisen, ihmisten välisten yhteyksien edistämistä koskevien ohjelmien vauhdittamisen ja alueellista yhteistyötä koskevien aloitteiden kehittämisen tärkeyttä; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kuulemaan aikaisessa vaiheessa parlamenttia ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä, kun jatkossa valmistellaan korvaavaa välinettä;

58.  pyytää neuvostoa hyväksymään eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä annetun asetuksen 23 artiklan muuttamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jonka komissio esitti toukokuussa 2008 ja Euroopan parlamentti hyväksyi 8. heinäkuuta 2008 ja joka mahdollistaisi aikaisemmista toimista takaisin maksettujen varojen sijoittamisen uudelleen ja tarjoaisi siten EU:lle erittäin tarpeellisen välineen nykyisen rahoituskriisin reaalitalouteen kohdistuvan vaikutuksen sekä elintarvikkeiden hintojen merkittävän nousun naapuruusalueella ja erityisesti sen eteläisissä osissa aiheuttaman vaikutuksen lieventämiseen;

59.  korostaa, että eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline ei ole ainoa väline, jolla rahoitetaan Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmia ja toimia, ja pitää sen vuoksi tarpeellisena soveltaa johdonmukaista lähestymistapaa, joka perustuu kaikkien rahoitusvälineiden käyttämiseen; kehottaa sen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota antamaan selkeän yleiskuvan rahoituksesta edunsaajamaata kohden mukaan lukien välinekohtainen erittely;

60.  korostaa tarvetta lisätä Euroopan naapuruuspolitiikan eteläiselle ulottuvuudelle osoitettuja varoja tulevassa EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2014–2020, jotta varmistetaan, että rahoitus on poliittisten tavoitteiden mukainen ja jotta pitkälle edistyneen maan asemaa koskevat säännökset voidaan panna täytäntöön tämän vaikuttamatta Euroopan naapuruuspolitiikan muihin painopisteisiin; korostaa tarvetta noudattaa komission vuonna 2006 pysyvien edustajien komitealle esittämän julkilausuman jälkeen tehtyä sopimusta, jonka mukaan kaksi kolmasosaa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen kokonaisrahoituksesta käytetään eteläisiä kumppanuusvaltioita ja yksi kolmasosa itäisiä kumppanuusvaltioita varten niiden väestömäärän mukaisen painotuksen perusteella;

61.  korostaa kuitenkin, että myönnettävien varojen määrän lisäämisen olisi perustuttava tarkkaan tarpeiden arviointiin ja vastattava toteutettujen ohjelmien tehokkuuden lisääntymistä sekä olla kunkin edunsaajamaan tarpeiden mukaisesti mukautettu ja priorisoitu;

62.  pitää myönteisenä Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) tekemää työtä ja korostaa tarvetta synergioiden lisäämiseen muiden alueella aktiivisesti toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa; ehdottaa jälleen, että perustetaan Euro–Välimeri-alueen yhteistä kehittämistä koskeva rahoituslaitos, jonka pääosakkaana olisi Euroopan investointipankki; kannattaa Euroopan investointipankin takauksen enimmäismäärän lisäämistä, jotta se voi pitää toimintansa tehokkaana alueella tulevina vuosina; pyytää Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia muuttamaan perussääntöään, jotta myös se osallistuisi tähän rahoitustukimenetelmään;

Euroopan parlamentin rooli

63.  painottaa Euroopan parlamentin keskeistä roolia sen varmistamisessa, että EU:n vakaus ja hyvinvointi liittyvät läheisesti demokraattiseen hallintoon ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä naapurivaltioissa, sekä siinä, että poliittista vuoropuhelua, täysimittaisia vapauksia, demokraattisia uudistuksia ja oikeusvaltiota edistetään EU:n naapureina olevissa kumppanimaissa, erityisesti parlamenttien välisten valtuuskuntien ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen kautta;

64.  toistaa sitoutuvansa jatkamaan parlamentaarisen valvontaoikeuden käyttämistä Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa ja myös käymällä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevia säännöllisiä keskusteluja komission kanssa; pitää myönteisenä komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua koskevia laajoja kuulemisia ja toivoo, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto takaavat myös sen, että parlamenttia kuullaan täysimittaisesti ja järjestelmällisesti relevanttien asiakirjojen, esimerkiksi Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien, valmistelun yhteydessä; vaatii lisäksi antamaan parlamentille mahdollisuuden tutustua kaikkia parhaillaan Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden kanssa parhaillaan neuvoteltavia kansainvälisiä sopimuksia koskeviin valtuutuksiin SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jossa todetaan, että parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden hallituksille ja parlamenteille ja Välimeren unionin pääsihteerille.

(1) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 312.
(2) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 760.
(3) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 443.
(4) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 76.
(5) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 83.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0192.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0314.
(8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0038.
(9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0064.
(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0095.
(11) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö