Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7, 9, 145–161, 206–209 ja 215 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5,12, 14, 15,16, 21, 23, 26, 27, 28, 29, 31, 32, 33, 34 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusvälineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (1990) ja yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006)(1),

–  ottaa huomioon suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja (”Protect, Respect and Remedy”) koskevan YK:n viitekehyksen, joka liittyy liiketoimintaan ja ihmisoikeuksiin, jota YK:n pääsihteerin ihmisoikeuksia, monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä käsittelevä erityisedustaja, professori John Ruggie ehdotti ja jota YK:n ihmisoikeusneuvosto kannatti yksimielisesti vuonna 2008 (päätöslauselma 8/7), hiljattain julkaistut suuntaa-antavat periaatteet kehyksen(2) täytäntöönpanoa varten, sekä ulkoasioiden neuvoston 8. joulukuuta 2009 esittämät päätelmät, joissa pannaan merkille yritysten toimivan merkittävässä osassa työssä, joka tähtää ihmisoikeuksien täysipainoiseen kunnioittamiseen, ja joissa toistetaan neuvoston tukevan täysin YK:n erityisedustajan työtä(3),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan John Ruggien viimeisimmän raportin ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista yrityksistä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 5, 6 ja 19 artiklan(5),

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen(6),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset, erityisesti kahdeksan perustavaa laatua olevaa yleissopimusta ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta (yleissopimukset 87 ja 98), pakkotyön poistamisesta (yleissopimukset 29 ja 105), työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta (yleissopimukset 100 ja 111) sekä lapsityön kieltämisestä (yleissopimukset 138 ja 182)(7),

–  ottaa huomioon myös ILOn yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa (yleissopimus nro 94) ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä (yleissopimus nro 154)(8),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILOn laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILOn kansainvälisen työllisyyssopimuksen(9),

–  ottaa huomioon sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevan julistuksen, jonka ILOn 183 jäsenvaltiota hyväksyivät yksimielisesti 10. kesäkuuta 2008(10),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen(11), sekä Dohassa marraskuussa 2001 järjestetyssä neljännessä ministerikokouksessa hyväksytyn julistuksen ja erityisesti sen 31 kohdan(12),

–  ottaa huomioon palvelukaupan yleissopimuksen ja etenkin sen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan (palvelujen niin sanottu neljäs toimitusmuoto)(13),

–  ottaa huomioon globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän maailmankomission raportin ”A Fair Globalisation: Creating Opportunities For All”(14),

–  ottaa huomioon G20-ryhmän Pittsburghin huippukokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 antaman johtajien julkilausuman(15),

–  ottaa huomioon viimeisimmät päivitykset, jotka on tehty OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille(16),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(17) sekä sitä muuttavan asetuksen (EY) N:o 546/2009,

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY(18) (työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin(19) sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(20),

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman(21), jossa se pyytää WTO:ta kunnioittamaan ILOn sosiaalisia perusnormeja ja Euroopan unionia hyväksymään ILOn päätökset, mukaan luettuna kehotukset pakotteisiin, jotka liittyvät sosiaalisten perusnormien vakaviin rikkomuksiin,

–  ottaa huomioon ihmisarvoisesta työstä kaikille 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman(22), jossa pyydetään ihmisarvoisen työn edistämisen nimissä sisällyttämään sosiaalinormit Euroopan unionin kauppasopimuksiin, eritoten kahdenvälisiin sopimuksiin,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta(23),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö(24),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä(25),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Globaali Eurooppa – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat”(26), jolla vastattiin komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaan tiedonantoon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa: EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2006)0567),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä(27) ja 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman ”EU:n normit eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä”(28),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus”(29),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(30),

–  ottaa huomioon AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa tekemistään talouskumppanuussopimuksista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. syyskuuta 2002(31), 23. toukokuuta 2007(32) ja 12. joulukuuta 2007(33) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2010 esittämät päätelmät lapsityöstä(34),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. syyskuuta 2010 esittämät päätelmät aiheesta ”Muuttuva maailma EU:n haasteena”(35),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset” (KOM(2004)0383),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 julkaistun EU:n uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman (KOM(2008)0412),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

–  ottaa huomioon sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston tilinpäätösraportoinnin yksikön käynnistämän julkisen kuulemisen yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta(36),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys: Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (KOM(2010)0612),

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2009 ja jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnettiin tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannuste heikoimmassa asemassa oleville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita(37),

–  ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset,

–  ottaa erityisesti huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010(38),

–  ottaa erityisesti huomioon Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen(39),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2010 järjestämänsä kuulemistilaisuuden ”Sosiaalisten normien ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasiain valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A7-0172/2011),

A.  ottaa huomioon, että EU:n sosiaalista suojelua ja ihmisoikeuksien suojelua koskevat tiukat vaatimukset ovat unionin kannalta ratkaisevia vaatimuksia kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppasuhteita koskevissa neuvotteluissa,

B.  ottaa huomioon, että taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suojelu on kaikkia jäsenvaltioita ja kaikkia muitakin valtioita koskeva velvoite, joka perustuu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, ja että jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistys ja liittyä sellaiseen omien etujensa suojaamiseksi,

C.  katsoo, että tärkeimmät ILOn yleissopimukset ovat kansainvälisesti tunnustettu perusta oikeudenmukaiselle kansainväliselle kaupalle, mutta kaikki jäsenvaltiot eivät valitettavasti noudata niitä täysimääräisesti,

D.  katsoo, että on unionin etujen mukaista tehdä unionia ja sen kauppakumppaneita hyödyttäviä kahdenvälisiä kauppasopimuksia sillä edellytyksellä, että molemmat osapuolet noudattavat ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä oikeuksia,

E.  ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden on selvästi noudatettava eurooppalaisen sosiaalisen mallin periaatteita käsiteltäessä sosiaalisia kysymyksiä ja avoimeen koordinointimenetelmään perustuvaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

F.  ottaa huomioon, että demokraattinen oikeusvaltio perustuu voimakkaisiin ja vapaisiin ammattiyhdistyksiin, työntekijäjärjestöihin ja sosiaalisiin liikkeisiin ja että näitä voi olla vain demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa noudatetaan vallanjaon periaatetta,

G.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden mielestä niitä painostetaan luopumaan suhteellisista eduistaan, kun unioni pyytää niitä noudattamaan kansainvälisiä työnormeja,

H.  ottaa huomioon, että sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevassa ILOn julistuksessa, jonka ILOn 183 jäsenvaltiota hyväksyivät yksimielisesti vuonna 2008, todetaan, että työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien loukkaamiseen ei voida vedota eikä sitä voida muutenkaan käyttää oikeutettuna kilpailuetuna ja ettei työnormeja pitäisi käyttää kaupassa protektionistisiin tarkoituksiin,

I.  ottaa huomioon, että eräät kolmannet maat pyrkivät EU:n kanssa käymissään kauppaneuvotteluissa painostamaan neljännen toimitusmuodon (MODE4)(40) käyttämiseen,

J.  ottaa huomioon, että lukuisat yritykset toimivat yhteiskuntavastuunsa mukaisesti ja pyrkivät vaikutusmahdollisuuksiensa mukaisesti varmistamaan sosiaalisten ja ympäristöstandardien noudattamisen, esimerkiksi liittymällä YK:n Global Compact -aloitteeseen tai vapaaehtoisiin yritysmaailman aloitteisiin,

K.  ottaa huomioon, että yritysten yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavat periaatteet, jotka on täysimääräisesti tunnustettu kansainvälisellä tasolla niin OECD:ssä, ILOssa kuin YK:ssakin, ja että nämä periaatteet koskevat yrityksiltä odotettua vastuullista käytöstä ja edellyttävät ennen kaikkea erityisesti työllisyyttä, työelämän suhteita, ihmisoikeuksia, ympäristöä, kuluttajien etuja, kuluttajiin kohdistuvaa avoimuutta ja korruption torjuntaa koskevan voimassaolevan lainsäädännön noudattamista,

L.  ottaa huomioon, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan suosituksen ja sen noudattamisen edistämisen olisi toteuduttava EU:n tasolla,

M.  ottaa huomioon, että globalisaatio helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja kolmansiin maihin,

N.  ottaa huomioon, että ILOn asemaa uusien normien asettajana ei tunnusteta, vaikka ILO on osallistunut G20-kokoukseen, ihmisarvoisen työn toimintaohjelma on hyväksytty maailmanlaajuisesti ja työllisyys ja ihmisarvoinen työ on sisällytetty ensimmäiseen vuosituhattavoitteeseen,

O.  pitää tärkeänä muistuttaa yhdistymisvapauden ja tosiasiallisen kollektiivisen neuvotteluoikeuden ehdottoman noudattamisen merkityksestä,

P.  katsoo, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa olisi edistettävä,

Q.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan samasta työstä on maksettava sama palkka, ja katsoo, että on äärimmäisen tärkeää ehkäistä kaikenlaista palkkasyrjintää,

R.  ottaa huomioon, että EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP)(41) puolivälin arviointi osoittaa, että GSP+ -kauppajärjestelmä, jossa edellytetään, että edunsaajamaat ratifioivat ja panevat tehokkaasti täytäntöön tietyt ihmisoikeuksia, keskeisiä työnormeja, kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa koskevat kansainväliset yleissopimukset, on vaikuttanut myönteisesti sukupuolten tasa-arvoon näissä maissa,

S.  katsoo, että työntekijöiden sosiaalista suojelua on edistettävä,

T.  ottaa huomioon, että ILOn ajantasaisiksi luokittelemien ILOn yleissopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa on edistettävä, jotta ihmisarvoisen työn neljä perustavoitetta – työllisyys, sosiaalinen suojelu, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työelämän oikeuksien kunnioittaminen – saavutettaisiin vähitellen, niin että painopiste on erityisesti työ- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmään liittyvissä yleissopimuksissa eli yleissopimuksissa nro 81 ja 129 ammattientarkastuksesta, yleissopimuksessa nro 122 työllisyyspolitiikasta ja yleissopimuksessa nro 144 kolmikantaneuvotteluista,

U.  ottaa huomioon, että 2. heinäkuuta 2008 julkaistussa EU:n uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa (KOM(2008)0412) kehotetaan kaikkia jäsenvaltioita näyttämään kumppanimaille esimerkkiä ratifioimalla ja panemalla täytäntöön ILOn yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajan tasalla oleviksi,

V.  ottaa huomioon, että heikko työvoimahallinto ja työmarkkinaosapuolten puutteelliset valmiudet vaikuttavat monissa maissa kielteisesti kansainvälisten työnormien tehokkaaseen soveltamiseen,

W.  ottaa huomioon, että työllisyyden maailmanlaajuisia suuntauksia koskevassa ILOn raportissa vuodelta 2011 (Global Employment Trends 2011) arvioidaan, että vuonna 2009 koko maailmassa 50,1 prosenttia kaikista työntekijöistä eli 1,53 miljardia ihmistä teki työtä heikossa asemassa(42) ja että talous- ja rahoituskriisin seurauksena ennen vuotta 2008 kirjattu heikossa asemassa työskentelevien henkilöiden määrän lasku on pysähtynyt ja kääntynyt jälleen nousuun,

X.  ottaa huomioon, että maailman sosiaaliturvaa koskevassa ILOn raportissa vuodelta 2010 (Global Social Security Report 2010) todetaan, että yli puolella kaikista työntekijöistä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa ja että sosiaaliturvan laajentaminen – sosiaaliturvajärjestelmien edistäminen mukaan luettuna – on herättänyt uutta kiinnostusta,

Yleisperiaatteet

1.  palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on pyrkiä maailman johtavaksi sosiaalipolitiikan toimijaksi edistämällä sosiaalisia tavoitteita maailmanlaajuisesti; korostaa Lissabonin sopimuksen Euroopan parlamentille antamaa merkittävää roolia, joka lujittaa huomattavasti sen vaikutusvaltaa;

2.  palauttaa myös mieliin, että yhteisön politiikkaa ja tavoitteita tarkasteltaessa on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan horisontaalinen sosiaalinen lauseke, sillä yhteisö ei voi olla ottamatta huomioon yleistä etua koskevia vaatimuksia esimerkiksi 46 artiklan, 49 artiklan tai EU:n kauppapolitiikan suhteen;(43)

3.  palauttaa lisäksi mieliin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaan EU:n politiikalta edellytetään johdonmukaisuutta ja että lainsäätäjän on otettava huomioon EU:n kaikki tavoitteet ja toimittava toimivaltuuksien siirtoa koskevan periaatteen mukaisesti, eli tasapainotettava eri tavoitteita ja/tai etuja hyväksyttäessä tietyn säädöksen oikeusperustaa(44);

4.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan ILOn yleissopimuksia, erityisesti kun kyse on sellaisten yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevien esteiden poistamisesta, joita syntyy kannustamalla väärin perustein yksityisyrittäjyyteen tai pakottamalla ihmisiä luopumaan oikeudestaan kollektiivisiin neuvotteluihin;

5.  kehottaa vapaakauppasopimusten osapuolia sitoutumaan velvoitteisiin, jotka johtuvat ILOn jäsenyydestä ja Kansainvälisen työkonferenssin 86. kokouksessa 1998 hyväksytystä työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista annetusta ILOn julistuksesta ja sen seurannasta, ja kunnioittamaan, edistämään ja toteuttamaan lainsäädännössä ja käytännössä perusoikeuksia koskevia periaatteita, joita ovat:

Kansainvälinen yhteistyö – sosiaalinen liittoutuma

6.  palauttaa mieliin, että EU nähdään maailmanlaajuisesta perspektiivistä vetovoimaisena ja houkuttelevana kumppanina, koska taloudellinen dynaamisuus yhdistyy sosiaaliseen malliin ainutlaatuisella tavalla;

7.  korostaa, että eurooppalainen sosiaalinen malli tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää sosiaalipalveluja taloudellisen menestyksen osatekijöinä;

8.  katsoo, että kansainvälisten sosiaalisten perusnormien rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden kanssa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseksi siten, että viitekehyksenä käytetään Euroopan sosiaalista mallia;

10.  korostaa sosiaaliturvaa koskevien toimien johdonmukaisuuden merkitystä sekä unionin alueella että sen ulkopuolella;

11.  ehdottaa kaikkien sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun kehittämistä korostaen sosiaalikysymysten merkitystä ja keskittyen käytännöllisten ja kestävien ratkaisujen täytäntöönpanon valvontaan; korostaa tässä yhteydessä, että työmarkkinaosapuolten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvoitteistaan on parannettava;

12.  katsoo, että on vahvistettava toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen (erityisesti ILOn, WTO:n, OECD:n ja YK:n) asemaa sekä niiden harjoittamaa yhteistyötä kansainvälisten sosiaalisten perusnormien ja niihin liittyvien seuraamusten määrittelemiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja edistämiseksi;

13.  toivoo, että unioni pidättyy kauppasopimuksista sellaisten maiden kanssa, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja työelämän perussääntöjä;

14.  tukee kumppanimaiden kanssa keskinäisen kunnioituksen hengessä käytävän vuoropuhelun välineiden kehittämistä ja pyrkimyksiä kehittää näiden maiden – erityisesti kehitysmaiden – omia resursseja ja niiden kykyä kehittää huolella talouden eri aloja;

15.  kehottaa komissiota lisäksi mukauttamaan neuvotteluissa vaatimustasoaan kunkin kumppanimaan kehitystason mukaan; ehdottaa näin ollen, että komissio laatii luettelon muista normeista, jotka on pantava täytäntöön asteittain ja joustavasti ottaen huomioon kyseisen kumppanin taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen tilanteen;

16.  katsoo, että mainittujen perusnormien täytäntöönpano olisi sekä kumppanimaiden että jäsenvaltioiden alueella asetettava riippumattomien elinten jatkuvaan seurantaan ja että niiden soveltamatta jättämisestä tai rikkomisesta, joka on todettu ennalta määritettyjen kriteerien perusteella, olisi määrättävä seuraamus tehokkaita ja avoimia menettelyjä käyttäen;

17.  katsoo, että mainittuja normeja olisi sovellettava täysimääräisesti ja ettei vapaa-alueita eikä isäntämaiden kanssa tehtyjä sopimuksia (”host country agreements”) voi käyttää niiden välttelemiseksi;

18.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harjoittamaan yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseksi unionissa ja sen ulkopuolella vuosituhattavoitteiden periaatteiden ja Pekingin toimintaohjelman mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan merkittävästi naisten oikeudellista ja sosiaalista asemaa naisten potentiaalisen panoksen hyödyntämiseksi taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

19.  pitää myönteisenä sitä, että sukupuolten tasa-arvoa edistetään kehitysmaissa ja -alueilla nykyisten ja tulevien GSP-kauppasopimusten avulla; pyytää asettamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja tehokkaan täytäntöönpanon kaikkien ulkomaankauppa- ja talouskumppanuussopimusten hyväksymisen ehdoksi;

20.  kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan yhteistyössä keskenään ja yhteistyössä kumppanivaltioiden kanssa heikommassa asemassa olevia ryhmiä ja torjumaan sekä sukupuoleen perustuvaa syrjintää että rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää; kiinnittää köyhyyden perussyiden torjumiseksi erityistä huomiota henkilöihin, joiden asemaa heikentävät useat seikat ja useat syrjinnän muodot;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan lapsityön poistamisen ja lapsen oikeuksien kunnioittamisen etusijalle kauppasopimuksissa, vuoropuhelussa muiden maiden kanssa sekä kehitysyhteistyössä ja panee merkille, että yksityinen sektori on keskeisessä asemassa lasten oikeuksien kunnioittamisen kannalta; katsoo, että lapsityövoiman hyväksikäytön torjuntaan on sisällytettävä kunnollisten työpaikkojen luominen aikuisille ja sopivan koulutuksen antaminen lapsille; pyytää perustamaan EU:lle myös lapsityövoimaa koskevan ”kuuman linjan”, jonne kansalaiset voisivat ilmoittaa eurooppalaisista yrityksistä, jotka käyttävät lapsityövoimaa missä päin maailmaa hyvänsä; katsoo, että tällä kuumalla linjalla tulisi olla pieni mutta riittävä tutkimuskapasiteetti, jotta se voi julkaista vuosikertomuksen havainnoistaan;

22.  korostaa, että unionin varojen käyttö kehitysyhteistyö-, assosiaatio- tai vakaussopimusten ja kauppasopimusten yhteydessä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden avustaa kumppanimaita toimivan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, työmarkkinajärjestelmän ja sosiaalisen perusturvan perustamisessa sosiaaliturvan ja taloudellisen turvan parantamiseksi ja sitä kautta hyvinvoinnin lisäämiseksi;

23.  vaatii, että kehitysyhteistyötä tehdessään ja ulkoista apua antaessaan komission ja jäsenvaltioiden on tuettava sellaisten ihmisarvoista työtä koskevien ohjelmien täytäntöönpanoa, jotka vastaavat kansallisia työllisyys- ja sosiaalipoliittisia tarpeita ja painopisteitä ja perustuvat kolmikantasopimukseen (työnantajajärjestöt, työntekijäjärjestöt, valtiovalta); pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sosiaali- ja työllisyysalan tavoitteet paremmin osaksi talouden ja kaupan alaa kehitysyhteistyötä tehdessään ja ulkoista apua antaessaan;

24.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kumppanimaiden kanssa yhteistyötä kansalaisten taitojen – erityisesti uusien työpaikkojen ja uusien työllistymismahdollisuuksien kannalta merkityksellisten taitojen – parantamiseksi keinona nopeuttaa kehitystä kohti vakautta, vaurautta, osallistavia yhteiskuntia ja hyvää hallintotapaa, erityisesti EU:n naapurimaissa;

25.  kehottaa luomaan ulkosuhdehallintoon sosiaaliattasean virkoja sosiaalipolitiikan alan tehokkuuden parantamiseksi ja etenkin sen varmistamiseksi, että politiikan keskeiseksi tavoitteeksi otetaan ”ihmisarvoista työtä kaikille”;

26.  tunnustaa, että vaikka kauppaohjelmiin liittyvät työnormit ja sosiaaliset säännöt hyväksytään kansainvälisesti enenevässä määrin kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, vapaakauppasopimukset sisältävät edelleen vain rajallisesti työnormeja; pitää valitettavana sitä, että Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä ”sosiaalilausekkeen” mallia, joka voitaisiin sisällyttää kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin; kehottaa EU:ta sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiinsa ja myös WTO:n toimivaltaan kuuluviin kauppasopimuksiin muiden kansainvälisesti sovittujen ja tunnustettujen normien (ILOn perustyönormien) mukaisen sosiaalilausekkeen;

27.  palauttaa mieliin, että WTO:n nykyisten käytäntöjen on tuotettava yhtäläisesti hyötyä kehitysmaille ja teollisuusmaille;

28.  muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja sosiaalipolitiikka on liitettävä yhteen ja korostaa, että Euroopan sosiaalista mallia ei saa missään olosuhteissa heikentää vetoamalla kilpailukykyyn ja väitettyihin taloudellisiin etuihin; palauttaa mieliin, että eurooppalaisen sosiaalisen mallin on toimittava esimerkkinä kehitysmaiden työntekijöiden suojelun parantamiselle;

Yritysten yhteiskuntavastuu

29.  muistuttaa, että EU pyrkii sekä esikuvaksi yritysten yhteiskuntavastuun alalla että edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta omissa ulkoisissa toimissaan; arvostaa komission ponnisteluja yhteiskuntavastuuta koskevien parhaiden käytäntöjen edistämiseksi ulkomailla toimivien eurooppalaisten yritysten keskuudessa, mutta korostaa, että sen olisi otettava paremmin huomioon, että tarvitaan sertifikaatteja ja merkkejä, jotka osoittavat yritysten noudattavan yhteiskuntavastuun periaatteita;

30.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on käyttökelpoinen ja ei-sitova malli yritysten sitoutumiselle; suosittelee yritysten yhteiskuntavastuun kehittämistä edelleen ja kohdistetummin muun muassa ISO 26000 –normin, YK:n Global Compact –aloitteen tai monikansallisille yhtiöille tarkoitettujen OECD:n suuntaviivojen avulla kytkemällä se laajempiin aloitteisiin, joilla edistetään ihmisarvoista työtä jollakin alalla, yhteisöissä, kansallisesti ja alueellisesti, kuten ILOn Better Work -ohjelmaan ja SCORE-ohjelmaan, johon työntekijät, työnantajat, viranomaiset ja muut sidosryhmät voivat osallistua;

31.  korostaa, että Euroopan unionin tasolla ei pitäisi antaa direktiiviä yritysten yhteiskuntavastuun sääntelemisestä eikä sen noudattamisen täytäntöönpanon valvonnasta;

32.  katsoo, että komission olisi tulevassa tiedonannossaan pk-yritysten toiminnan kansainvälistymisestä ehdotettava toimenpiteitä, joilla voidaan tukea ja edistää pk-yritysten yhteiskuntavastuualoitteita ja joissa noudatetaan ”pienet ensin” -periaatetta ja otetaan huomioon näiden yritysten erityispiirteet;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille vahvistetaan niiden nykymuodossa, että niiden soveltamista ”erityistapauksiin” jatketaan ja parannetaan ja että käyttöön otetaan kansallisia yhteyspisteitä koskevat parhaat käytännöt, mukaan luettuna selonteko siitä, miten Euroopan unioni voisi hoitaa paremmin kansallisia yhteyspisteitä koskevat velvoitteensa Euroopan ulkosuhdehallinnon edustustojen kautta;

34.  huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuussa pitäisi puuttua uusiin alueisiin, kuten työn organisointiin, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen osallisuuteen, syrjinnän vastaisiin toimiin sekä elinikäisen oppimisen ja koulutuksen kehittämiseen; korostaa, että kestävään talouteen siirtymisen edistämiseksi yritysten yhteiskuntavastuuseen olisi sisällyttävä muun muassa työn laatu, samapalkkaisuus ja urakehitysmahdollisuudet sekä innovatiivisten hankkeiden edistäminen;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä, joiden kotipaikka on EU:ssa, kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, ja suojelemaan ympäristöä kaikessa maailmanlaajuisessa toiminnassaan, erityisesti tytäryhtiöidensä ja muiden niihin kytköksissä olevien oikeushenkilöiden toiminnassa;

36.  painottaa, että sitä, että EU:n yritykset noudattavat tiukkoja ympäristönormeja kolmansissa maissa, on pidettävä yhtä tärkeänä kuin työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista, sillä ympäristövahingot vaarantavat lähes aina myös työntekijöiden terveyden, pilaavat viljelymaan, kalavedet ja muut taloudelliset resurssit ja vievät näin toimeentulon perustan monilta ihmisiltä;

37.  korostaa, että koska eurooppalaisilla yrityksillä sekä niiden tytäryhtiöillä ja alihankkijoilla on suuri painoarvo kansainvälisessä kaupassa, ne ovat merkittävässä asemassa, kun pyritään edistämään ja levittämään sosiaalisia ja työnormeja kansainvälisesti, minkä vuoksi niiden olisi toimittava eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti; pitää oikeana ja asianmukaisena, että eurooppalaiset yritykset, jotka siirtävät tuotantoaan maihin, joissa sosiaaliset velvoitteet ovat löyhemmät, voitaisiin asettaa vastuuseen esimerkiksi unionin tuomioistuimissa mahdollisista paikalliseen väestöön kohdistuneista vahingoista ja kielteisistä ulkoisvaikutuksista;

38.  kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (2010/0383(COD)), jotta kantajat voivat haastaa oikeuteen tytäryhtiön, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, yhdessä eurooppalaisen emoyhtiön kanssa uusien tuomiovaltaperusteiden luomisen avulla;

39.  kehottaa komissiota edistämään yritysten yhteiskuntavastuun huomioon ottamista monenvälisissä kauppapoliittisissa menettelytavoissa paitsi yritysten yhteiskuntavastuuta kannattaneilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti OECD:ssä ja ILOssa, myös WTO:ssa Dohan jälkeistä aikaa silmällä pitäen;

40.  kehottaa komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa neuvottelemiinsa vapaakauppa- ja investointisopimuksiin järjestelmällisesti kestävää kehitystä koskevan luvun, johon sisällytetään oikeudellisesti sitova yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke;

41.  ehdottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa lausekkeessa edellytetään ILOn kahdeksan perusyleissopimuksen ja neljän keskeisen yleissopimuksen noudattamista ja että se käsittää myös kannustimia, joilla yrityksiä kannustetaan tekemään yhteiskuntavastuuta koskevia sitoumuksia, sekä yritysten ja yritysryhmien huolellisuusvelvoitteen eli velvoitteen ryhtyä ennakoiviin toimiin, joiden avulla voidaan tunnistaa kaikki ihmis- ja ympäristöoikeuksien rikkomukset, korruptio ja veronkierto ja ehkäistä niitä sekä yrityksissä että niiden tytäryhtiöissä ja hankintaketjuissa (eli kaikkialla niiden vaikutuspiirissä);

Työntekijöiden oikeudet ja työolot

42.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ja edistämään ILOn keskeisiä työnormeja, kunnioittamaan tähän mennessä tehtyjä sosiaalialan yleissopimuksia ja soveltamaan työntekijöiden perusoikeuksia koskevia periaatteita käytännössä;

43.  korostaa, että useissa GSP+ -edunsaajamaissa on ilmoitettu toistuvista perustyönormien rikkeistä, mikä ei kuitenkaan ole johtanut etuuksien keskeyttämiseen; katsoo, että ehtojen täytäntöönpanon valvonnan laiminlyönti vaarantaa Euroopan unionin päämäärän edistää sosiaalipolitiikkaa ja perustyönormeja maailmanlaajuisesti ja on johdonmukaisen kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteen vastaista;

44.  pitää myönteisenä ILOn kansainvälisiä työnormeja koskevaa kansainvälisesti ainutlaatuista valvontajärjestelmää, joka edistää sen varmistamista, että valtiot panevat täytäntöön ratifioimansa sopimukset; painottaa, että ongelmatilanteissa ILOn olisi tuettava valtioita sosiaalisella vuoropuhelulla ja teknisellä tuella;

45.  kehottaa komissiota edistämään WTO:n ja ILOn tiiviimpää yhteistyötä työnormien ja ihmisarvoisen työn valtavirtaistamiseksi WTO:n toiminnassa ja sosiaalisen kehityksen vaarantamisen ehkäisemiseksi;

46.  katsoo, että inhimillisen pääoman kehittämistä ja työmarkkinoiden uudistuksia koskevassa unionin politiikassa olisi instituutioiden lisäksi keskityttävä myös henkilöihin;

47.  ilmaisee huolensa sen johdosta, että jotkut kolmannet maat käyttävät neljättä toimitusmuotoa koskevaa prosessia (MODE4) kauppatoimissaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen sijaan pyrkimään kansainvälisen muuttoliikkeen järjestämiseen siten, että hyväksikäyttö ja aivovuoto estetään;

48.  tukee aloitteita, jotka tehostavat työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön kehittämistä kumppanimaissa ja kansainvälisesti, ja pyytää komissiota kehittämään nykyisiä ohjelmia edelleen keskittyen niihin, joiden tavoitteena on antaa työmarkkinaosapuolille institutionaaliset valmiudet politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon;

49.  tukee ammatillisen järjestäytymisvapauden ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien ehdotonta toteuttamista, jotta ihmisarvoiset työolot voidaan panna täytäntöön, jotta niiden täytäntöönpanoa voidaan valvoa ja jotta niitä voidaan puolustaa;

50.  palauttaa mieliin EU:n suuntaviivat erilaisissa ihmisoikeuskysymyksissä, jotka sisältävät voimakkaan poliittisen viestin näiden asioiden ensisijaisesta merkityksestä unionille; pyytää neuvostoa hyväksymään ILOn kahdeksaan keskeiseen yleissopimukseen nojautuvat vastaavanlaiset ohjeet käytettäviksi EU:n käytännön välineenä unionin ulkoisen sosiaalipolitiikan edistämiseksi; toistaa, että yleismaailmallisen julistuksen mukaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen on edelleen kaikkia yrityksiä sitova velvoite;

51.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ennakoivaa lähestymistapaa, jolla lievennetään uudelleenjärjestelyjen sosiaalisia seurauksia ja globalisaatioon liittyviä rakennemuutoksia;

Globaalin talouden hallinta

52.  pitää myönteisenä sosiaaliministerien G20-kokousten järjestämistä ja kehottaa komissiota osallistumaan kokouksiin aktiivisesti; pitää valitettavana, että seuranta varsinkaan EU:n tasolla ei ole tyydyttävää;

53.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sekä ympäristöpolitiikan, sukupuolten tasa-arvo mukaan luettuna, kaikkiin maailmantalouden hallintarakenteita ja makroekonomista vuoropuhelua koskeviin neuvotteluihin;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään talouden, verotuksen ja lainsäädännön alojen hyvää hallintoa keinona parantaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta;

55.  pyytää komissiota antamaan EU:n jäsenvaltioille suunnatun suosituksen ILOn ajantasaisiksi luokittelemien ILOn yleissopimusten täytäntöönpanosta ja ratifioinnista työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi ja työolojen parantamiseksi unionissa ja kumppanimaissa siten, että pyrittäisiin oikeudenmukaiseen ja osallistavaan globalisaatioon jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalialan toimien ulkoisen ulottuvuuden yhdenmukaistamisen kautta; pyytää komissiota samassa hengessä kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne tarkastelisivat säännöllisesti talous-, raha- ja kauppapolitiikan vaikutuksia;

56.  katsoo, että kansainvälisten sääntelyelinten määrän voimakas kasvu aiheuttaa kiireellisesti ratkaistavia ongelmia, jotka liittyvät kansainvälisen oikeusjärjestyksen johdonmukaisuuteen ja tehokkuuteen, varsinkin työntekijöiden oikeuksien ja perusoikeuksien suojelun osalta;

57.  ehdottaa, että globaalin hallinnan uudistuksessa pitäisi keskittyä siihen, että sääntelyelimiä liitetään enemmän osaksi YK:n oikeusjärjestystä, sekä siihen, että sen erityisjärjestöjen, kuten ILOn ja WHO:n, kannattamia periaatteita noudatetaan paremmin;

o
o   o

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) http://www2.ohchr.org/english/law/vienna.htm (2) http://www.business-humanrights.org/SpecialRepPortal/Home/Protect-Respect-Remedy-Framework (3) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/en/jha/111819.pdf (4) http://www.business-humanrights.org/SpecialRepPortal/Home/Protect-Respect-Remedy-Framework (5) http://conventions.coe.int/Treaty/en/Treaties/Html/163.htm (6) http://www.coe.int/t/dg3/migration/documentation/Default_conv_en.asp (7) http://www.ilo.org/ilolex/english/convdisp1.htm (8) Ks. ed. (9) http://www.ilo.org/jobspact/about/lang--en/index.htm (10) http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/@dgreports/@cabinet/documents/publication/wcms_099766.pdf (11) http://www.wto.org/english/docs_e/legal_e/04-wto.pdf (12) Ks. http://www.wto.org/english/thewto_e/minist_e/min01_e/mindecl_trips_e.htm. (13) WTO: GATS, 1 artiklan 2 kohdan d alakohta = MODE 4. (14) Geneve, ILO 2004. http://www.ilo.org/jobspact/about/lang--en/index.htm (15) http://www.pittsburghsummit.gov/mediacenter/129639.htm (16) http://www.oecd.org/document/33/0,3746,en_2649_34889_44086753_1_1_1_1,00.html (17) EUVL L 48, 22.2.2008, s. 82. (18) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1. (19) EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261. (20) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (21) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 326. (22) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321. (23) EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 65. (24) EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 84. (25) EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 865. (26) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 128. (27) EUVL C 187 E, 7.8.2003, s. 180. (28) EYVL C 104, 14.4.1999, s. 180. (29) EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45. (30) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0446. (31) EUVL C 273, 14.11.2003, s.305. (32) EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 301. (33) EUVL C 323 E, 18.12.2008, s. 361. (34) Neuvoston 14.6.2010 esittämät päätelmät lapsityöstä, 10937/1/2010. (35) Eurooppa-neuvoston 16.9.2010 annetut päätelmät, EUCO 00021/1/2010. (36) http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/investor_compensation_en.htm (37) EUVL L 211, 6.8.2008. (38) http://ec.europa.eu/development/icenter/repository/second_revision_cotonou_agreement_20100311.pdf (39) http://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?id=691 (40) WTO: GATS, 1 artiklan 2 kohdan d alakohta = MODE 4. (41) http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2010/may/tradoc_146196.pdf (42) Huono työllisyystilanne: Heikossa asemassa työskentelevillä henkilöillä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajia ja palkatonta työtä tekeviä perheenjäseniä. Heikossa asemassa tehtävää työtä koskeva indikaattori on yksi vuosituhattavoitteen 1 (äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen) virallisista työllisyysindikaattoreista. äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen. (43) Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön lausunto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan (horisontaalinen sosiaalimääräys) soveltamisalasta, kuten EMPL-valiokunnan puheenjohtaja edellytti (SJ-00004/10), 15 kohta. (44) Idem, 8 kohta.