Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 13. lokakuuta 2010 laatiman vihreän kirjan Tilintarkastuspolitiikka: kriisin opetukset (KOM(2010)0561),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmistä(1),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY(2) täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0200/2011),

A.  ottaa huomioon, että tuoreen rahoituskriisin vuoksi tilintarkastajan työtä pidetään epäluotettavana,

B.  katsoo, että kriisin jälkeen rahoituslaitosten liiallinen riskinotto on liitetty merkittävässä määrin salliviin, niukkoihin ja tehottomiin valvonta- ja riskienhallintamekanismeihin, erityisesti järjestelmän kannalta merkittävissä rahoituslaitoksissa,

C.  huomauttaa, että tilintarkastajien on todettu voivan osallistua merkittävästi erityisesti rahoituslaitosten riskienhallinnan valvonnan lujittamiseen,

D.  toteaa, että tilintarkastuskomiteoiden roolia erityisesti rahoituslaitoksissa ei ole vielä täysin hyödynnetty,

E.  ottaa huomioon, että laadukas tilintarkastus on erittäin tärkeä markkinoiden taloudelliselle vakaudelle ja luottamukselle, koska se antaa takeet yritysten taloudellisen vakauden todenmukaisuudesta,

F.  ottaa huomioon, että tilintarkastajan riippumattomuus on olennainen osa laadukasta tilintarkastusta,

G.  katsoo, että eturistiriidat ovat todennäköisiä, kun tilintarkastusyhteisöt tarjoavat erilaisia palveluita samalle yhtiölle,

H.  ottaa huomioon, että markkinoiden keskittyminen neljälle suurelle tilintarkastusyhteisölle voi aiheuttaa riskin liiallisen kasvun ja että pienempien yritysten kirjo on suuri ja niiden kasvua ja asiantuntemusta olisi kannustettava tarjoamalla lisää tilaisuuksia kilpailuun,

I.  ottaa huomioon, että sen vuoksi on erittäin tärkeää keskustella uudelleen perusteellisesti tilintarkastajan tehtävistä ja tilintarkastusmarkkinoiden rakenteesta,

Yleistä

1.  pitää komission vihreää kirjaa myönteisenä ja antaa tunnustuksen sen kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle;

2.  puoltaa vihreän kirjan peruskysymyksenasettelua siitä, miten tilinpäätöstä voitaisiin parantaa, vaikka aikaisemmin ei ollutkaan merkittäviä viitteitä siitä, ettei tilinpäätöstä olisi suoritettu sovellettavien sääntöjen ja vaatimusten mukaan;

3.  katsoo, että keskusteltaessa tilintarkastajan tehtävästä on samalla vahvistettava nykyisin melko tehottoman tarkastusvaliokunnan tehtäviä ja yritysten taloudellisten tietojen ja riskejä koskevien tietojen ilmoittamisvelvollisuuksia;

4.  ei tällä hetkellä vielä näe riittävää perustaa loppuarvion tekemiselle ja muistuttaa siksi komissiota, että on lisättävä asetusten käyttöä ja tehtävä laaja ja kattava vaikutustenarviointi, jossa analysoidaan erilaisia ratkaisumalleja ja keskitytään käytännön kysymyksiin paremman säädöskäytännön periaatteiden mukaisesti ja jossa sen lisäksi pohditaan tilinpäätöksen merkitystä yrityksen kestävää taloudellista kehitystä koskevien tietojen oikeellisuuden kannalta ja johon kuuluu sidosryhmien analyysi, jotta selvennetään vaikutustenarviointitutkimuksen jakamista osiin eri ryhmille kuten pk-yrityksille, järjestelmän kannalta merkittäville rahoituslaitoksille ja muille pörssissä noteeratuille ja noteeraamattomille yhtiöille; katsoo, että olisi tutkittava vaikutukset tilintarkastuskertomusten käyttäjiin, kuten sijoittajiin ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten sääntelijöihin; pyytää komissiota analysoimaan lisäarvon, joka saataisiin ehdotetusta lainsäädännöstä ja vaiheittaisesta tilintarkastusten sääntöjen ja käytäntöjen yhtenäistämisestä Euroopan yhteismarkkinoilla;

5.  pitää myönteisenä, että suhteellisuus on tunnustettu vihreässä kirjassa;

Tilintarkastajan tehtävät

6.  katsoo, että lakisääteisellä tilintarkastuksella on yhteiskunnallinen tehtävä ja että se on yleisen edun mukaista, sillä se on ehdottomasti keskeinen osa demokraattista taloudellista ja poliittista järjestelmää, ja suhtautuu siksi myönteisesti vihreän kirjan pyrkimykseen lisätä avoimuutta ja parantaa tarkastuskertomusten laatua, jotta voidaan edistää rahamarkkinoiden vakautta ja parantaa rahoituksen saatavuutta; kannattaa kaikkia sellaisia toimia, jotka perustuvat näyttöön siitä, että rahoituslaitosten laadun huomattava parantuminen on merkittävämpää kuin niille aiheutuvat kustannukset ja rasitteet, ja että sama koskee myös säännöllistä ulkopuolista arviointia ja kunnollista säännönmukaista valvontaa; korostaa, että tarvitaan erityistä lainsäädäntöä;

7.  huomauttaa, että laadukas tilintarkastusjärjestelmä on olennainen osa yritysten vakaata hallintoa; pyytää komissiota esittämään ehdotuksensa yritysten hallinnosta ja tilintarkastuksesta parlamentille ja neuvostolle johdonmukaisesti;

8.  korostaa tarkastuskertomuksen merkitystä osakkeenomistajille ja yleisölle; tunnustaa ”an audit is an audit” -periaatteen (tilintarkastuksen pääasiallisen sisällön tulisi olla sama riippumatta siitä, kuka sen suorittaa) ja varoittaa, että erilaisten normien soveltaminen saattaa aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta; kannattaa siksi soveltamisalan laajentamista kaikkiin rahoituslaitoksiin;

9.  on samaa mieltä komission kanssa periaatteesta, että tarkastuskertomuksissa olisi keskityttävä sisältöön muodon sijasta;

10.  pyytää komissiota selvittämään, miten tilintarkastajan toimenkuvaa voidaan laajentaa tarkastettavan yhteisön toimittamien riskejä koskevien tietojen tarkastamiseen unohtamatta kuitenkaan keskeisissä tilinpäätöksissä esitettyjen tietojen tarkastamista; suosittelee, että tilintarkastajille olisi ilmoitettava kaikista tapauksista, joissa riskinarviointikomitean päätös on kumottu;

11.  katsoo, että tarkastuskertomusten olisi oltava lyhyitä ja niiden päätelmien selkeitä ja ytimekkäitä, ja että niissä olisi käsiteltävä kaikkia tilintarkastajien lakisääteiseen vastuualueeseen kuuluvia asioita; katsoo, että tilintarkastajan olisi annettava tarkastusvaliokunnalle ja yleiskokoukselle lisäselvityksiä yleisistä kysymyksistä kuten taseen laatimisessa käytetyistä menetelmistä ja konkreettisista kysymyksistä kuten keskeisistä indikaattoreista, olennaisuusrajoista ja olennaisiin kirjanpidollisiin arvioihin tai olennaisuuspäätöksiin liittyvien riskien arvioinnista sekä tilintarkastuksen yhteydessä havaituista erityisistä vaikeuksista;

12.  kehottaa sisällyttämään rahoituslaitosten tilintarkastuskertomuksiin vähemmän likvidien varojen arvostamista koskevia vahvistettuja ilmoittamisvaatimuksia, jotta voitaisiin vertailla rahoitusvälineiden arvostamista laitosten välillä;

13.  korostaa, että tilintarkastajien on varoitettava valvojia tai asiaankuuluvia viranomaisia, kun he havaitsevat ongelmia, jotka saattavat vaarantaa tarkastettavan yhteisön toiminnan jatkumisen; suosittelee, että tilintarkastajien ja suurten rahoituslaitosten valvojien välillä järjestetään kahdenvälisiä kokouksia;

14.  ottaa huomioon mahdollisen vastuun, joka voi liittyä siihen, että tietoja toimitetaan enemmän kuin asetuksessa vaaditaan; uskoo kuitenkin yhteiskunnan vaativan, että tilintarkastajilla on sekä tulevaisuuteen että ulospäin suuntautuva velvollisuus etenkin suurten ja järjestelmän kannalta merkittävien yhtiöiden osalta; katsoo, että sääntelyviranomaisille pitäisi aina ilmoittaa tilintarkastajien käytettävissä olevat tiedot, joihin liittyy yleinen etu ja jotka koskevat riskejä, taseen ulkopuolisia toimintoja tai mahdollisia tulevia riskeille altistumisia, ja useimmissa tapauksissa ne olisi asetettava yleisön saataville;

15.  kehottaa lujittamaan kaikkien rahoituslaitosten tarkastusvaliokuntien roolia siten, että niitä vaaditaan hyväksymään riskimallin arviointi, johon sisältyy yrityskohtaisten tietojen vertaaminen viitearvoihin, sekä raportoimaan mahdollisista tulevista rahoitustarpeista, pankkien sopimuksista, tulevista kassavirroista, riskienhallinnasta, hallintoarvioista ja keskeisten tilintarkastusperiaatteiden noudattamisesta sekä kaikista yrityksen liiketoimintamalliin liittyvistä ennakoitavissa olevista riskeistä; vaatii esittämään arvioinnin tulokset sekä täydellisen tarkastuskertomuksen vuosittain rahoituslaitosten johtokunnalle ja hallintoneuvostolle tarkastelua ja hyväksyntää varten;

16.  katsoo, että ammatillinen kriittisyys on tilintarkastuksen kulmakivi ja se vaikuttaa kaikkiin tarkastuksen vaiheisiin; katsoo, että kriittisyys syntyy tilintarkastajan puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta sekä kokemuksen myötä kehittyneestä ammatillisesta harkintakyvystä, jota ruutujen rastimiseen perustuvat menetelmät eivät voi korvata;

17.  katsoo, että tilintarkastuskertomuksiin sisältyvien varaumien järjestelmää ei tarvitse harkita uudelleen, koska sillä on estävä vaikutus ja se vaikuttaa taloudellisten tietojen laatuun;

18.  katsoo, että sujuva ja säännöllinen vuoropuhelu ulkopuolisen tilintarkastajan ja sisäisen tarkastajan sekä tarkastusvaliokunnan välillä on olennaista tehokkaan tilintarkastuksen kannalta ja että osakkaille on annettava tietoa esimerkiksi tilintarkastajan valinnan, uudelleenvalinnan tai vaihtamisen syistä tarkastusvaliokunnan kertomuksiin liitettävillä yksityiskohtaisilla selvityksillä;

19.  katsoo, että tilintarkastajalla pitäisi olla oikeus tulla kuulluksi yrityksen yleisissä kokouksissa asioissa, jotka liittyvät tilitarkastajan rooliin;

20.  katsoo, että lakiin on välttämätöntä rajata selkeästi tilintarkastuksen kaksi eri toimintaa, eli sisäinen ja ulkoinen tarkastus;

Kansainväliset tilintarkastusstandardit (ISA)

21.  ehdottaa, että komissio vauhdittaa asetuksen avulla selvennettyjen kansainvälisten tilintarkastusstandardien (ISA) käyttöönottoa, mikä auttaisi yhtenäistämään tilintarkastuksia Euroopan tasolla ja helpottaisi valvontaelinten tehtävää; katsoo, että tilintarkastuksen on oltava yhdenmukainen menettely tarkastettavan yhtiön koosta riippumatta, mutta sen soveltaminen on tarpeen mukauttaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ominaispiirteisiin; muistuttaa komissiota, että yritysten, joihin olisi sovellettava kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja (ISA), ohella on myös muita yrityksiä, jotka tosin jätetään näiden standardien käyttöönoton ulkopuolelle, mutta joiden taloudelliset tilanteet valtuutettujen tilintarkastusyhteisöjen olisi kuitenkin tarkastettava;

Tilintarkastusyhteisöjen hallinnointi ja riippumattomuus

22.  on yhtä mieltä siitä, että tilanne on ristiriitainen, jos tarkastettava yritys valitsee tilintarkastajan ja maksaa tämän korvauksen; ei pidä kuitenkaan toistaiseksi perusteltuna, että valinnasta vastaisi jokin kolmas osapuoli; vaatii tämän vuoksi ja rajoittamatta direktiivin 2006/43/EY 37 artiklan 2 kohdan soveltamista, että tarkastusvaliokunnan asemaa vahvistetaan;

23.  on sitä mieltä, että tarkastettavan yrityksen hallituksen sijaan tarkastusvaliokunnan olisi valittava tilintarkastaja silloin, kun tilintarkastajaa edellytetään, ja vähintään puolella tarkastusvaliokunnan jäsenistä on oltava asianmukaista kokemusta, ainakin puolella heistä kirjanpidosta ja tilintarkastuksesta; on lisäksi sitä mieltä, että tarkastusvaliokunnan on taattava tilintarkistajan riippumattomuus, erityisesti niiden neuvontapalvelujen osalta, joita tämä antaa tai tarjoutuu antamaan;

24.  katsoo, että tilintarkastajan riippumattomuuden ja tilintarkastuslaadun varmistamiseksi annettujen sääntöjen yksityiskohtaisen tarkistamisen tulisi olla tehokkaan ja ammattikunnasta täysin riippumattoman valvontaelimen vastuulla;

25.  kannattaa kansainvälisen hyvän hallinnointisäännöstön luomista tilintarkastusyhteisöille, jotka tarkastavat yhteisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä;

26.  myöntää, että tilintarkastajan riippumattomuus on äärimmäisen tärkeää ja että on toteutettava toimia liiallisen läheisyyden estämiseksi; ehdottaa, että komission olisi suoritettava vaikutustenarviointi, joka kattaa useita vaihtoehtoja, erityisesti tilintarkastajien ulkoisen vaihtamisen ja vapaaehtoisten yhteisten tilintarkastusten vaikutuksen; pitää tilintarkastajien ulkoista vaihtamista keinona vahvistaa tilintarkastajien riippumattomuutta, mutta toistaa näkemyksensä, että paras sääntelyratkaisu ei ole tilintarkastajien ulkoinen vaihtaminen vaan pikemminkin sisäisten tilintarkastajien säännöllinen vaihtaminen kuten myös direktiivissä 2006/43/EY on vahvistettu ja että nykyiset vaihtojärjestelyt takaavat riippumattomuuden, jota tehokkaassa tarkastuksessa edellytetään;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan, että yritysten käytännöt auttavat ylläpitämään laadittuja suojatoimenpiteitä, joihin kuuluu tärkeimpien tilintarkastuspartnereiden pakollinen vaihtaminen, myös silloin, kun nämä vaihtavat yritystä;

28.  ehdottaa, että määrätyin välein tehtävälle vaihdolle tai sen rinnalle harkitaan vaihtoehtoja, esimerkiksi yhteisten tilintarkastusten yhteydessä vaihtoväli voisi olla kaksinkertainen verrattuna yhden tilintarkastajan käyttöön, sillä kolmen toimijan dynamiikka on eri kuin kahden, ja ehdottaa että yhteisen tilintarkastuksen tilintarkastajavaihto voitaisiin myös jaksottaa;

29.  katsoo, että direktiivin 2006/43/EY 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen eturistiriitojen välttämiseksi ja ammattikunnan sääntöjen mukaisesti olisi eroteltava selkeästi tilintarkastusyhteisön asiakkaalle tarjoamat tilintarkastuspalvelut oheispalveluista; huomauttaa, että siten voitaisiin rajoittaa tilintarkastuksen hintojen alentamista keinotekoisesti, jolloin alennettu hinta aiotaan korvata veloittamalla lisäpalveluista; katsoo tämän vuoksi, että palvelujen erottelua pitää soveltaa kaikkiin yhteisöihin ja niiden asiakkaisiin; kehottaa komissiota tilintarkastajien riippumattomuutta koskeviin vuoden 2002 suosituksiin viitaten laatimaan luettelon edellytyksistä, joiden täyttyessä tällaisten palvelujen katsottaisiin olevan yhteensopimattomia tilintarkastuspalvelujen kanssa; tunnustaa, että oheispalvelujen tarjoaminen silloin, kun se ei ole ristiriidassa tilintarkastajan riippumattomuuden kanssa, voi olla tärkeää pienten ja keskisuurten tilintarkastusyhteisöjen osaamisen laaja-alaistamisen kannalta, mutta katsoo, ettei sisäisen ja ulkoisen tilintarkastuksen palveluja pitäisi tarjota samanaikaisesti;

30.  katsoo, että on välttämätöntä säilyttää tilintarkastajan riippumattomuus; katsoo, että ulkoisia tilintarkastajia on kiellettävä tarjoamasta tarkastettavalle yritykselle palveluita, jotka voisivat johtaa sovellettavien riippumattomuutta koskevien tai muiden eettisten vaatimusten noudattamatta jättämiseen; myöntää, että Euroopan talouden kasvun edistämiseksi on tarpeen varmistaa, että kaikenkokoiset yritykset, pk-yritykset mukaan lukien, voivat palkata riippumattomia tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä, joilla on laaja pätevyys;

31.  toteaa erityisesti, että sama yhtiö ei saa tehdä tilintarkastuspalveluja, joiden katsotaan aiheuttavan eturistiriitoja, mukaan lukien tietyt neuvontapalvelut ja monimutkaisten strukturoitujen tuotteiden arviointi, ja pitää kiinni siitä, että asiasta vastaavien valvontaviranomaisten olisi valvottava tämän toteutumista;

32.  katsoo, että tarkastusvaliokuntien tärkeään valvontatehtävään kuuluu varmistaa, että tilintarkastaja pysyy riippumattomana, ja pyytää komissiota toimittamaan ohjeet, jotka auttavat tarkastusvaliokuntaa kyseisessä asiassa;

33.  suosittaa, että tarkastusvaliokunta, joka on hallintoneuvoston alainen elin, päättäisi johtokunnan sijasta siitä, sallitaanko oheispalveluiden tarjoaminen määrätylle rahoitusyhtiölle, sekä neuvottelisi tarjouksesta ja toimeksiannon yksityiskohdista; kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin oheispalvelujen liikevaihtoon perustuvan rajoittamisen toteutettavuudesta ja vaikutuksista;

34.  katsoo, että palkkiot, jotka tilintarkastusyhteisö tai niiden verkosto voi saada yhdeltä asiakkaalta, olisi julkistettava, jos ne ylittävät tietyn kynnysarvon, ja että valvojien pitäisi voida ryhtyä tarkastuksiin, rajoituksiin tai muihin suunnitteluvaatimuksiin, jos palkkiot ylittävät tietyn suhteellisen osuuden yhteisön kokonaistulosta, jotta tilintarkastusyhteisö ei joutuisi taloudellisesti riippuvaiseen asemaan; huomauttaa kuitenkin, että pienten yritysten osalta toimenpiteet eivät saisi rajoittaa kasvua ja että kasvun kannalta on olennaista onnistua saamaan suuri ja merkittävä asiakas, jonka osuus yrityksen alkuvaiheen työmäärästä on suuri;

35.  katsoo, että yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä tarkastavien tilintarkastusyhteisöjen on julkistettava tilinsä ja että ne sekä käytetyt menetelmät on arvioitava niiden laadun varmistamiseksi;

36.  katsoo, että jos on olemassa todisteita yrityksen, yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön ja/tai tilintarkastusyhteisön johtajan aseman väärinkäytöstä, kaikki asianosaiset on voitava asettaa syytteeseen;

37.  uskoo, että kumppanuusmalli on asianmukainen tilintarkastusyhteisöille, koska se suojaa niiden riippumattomuutta;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisyhteisöjen tilintarkastukset ovat esimerkillisiä, ja estämään tilintarkastajan ja päätöksentekijöiden välisistä kytköksistä tarkistettavassa julkisyhteisössä johtuvat eturistiriidat;

Konsernien tilintarkastukset

39.  kannattaa vihreän kirjan konsernien tilintarkastuksia koskevia ehdotuksia;

40.  kehottaa komissiota tutkimaan tietosuojaa koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä kysymyksiä, jotka koskevat tietojen toimittamista konsernien tilintarkastusten aikana;

41.  katsoo, että konsernien tilintarkastajilla pitäisi olla selvä yleiskuva konsernista ja että konsernitasolla valvottavien rahoituslaitosten tapauksessa heidän olisi käytävä vuoropuhelua konsernin valvojan kanssa;

Valvonta

42.  pyytää komissiota esittämään ehdotuksen, jolla parannetaan yhteisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastajien ja sääntelyviranomaisten välistä viestintää;

43.  toteaa, että on laadittava viestintää ja luottamuksellisuutta koskevat säännöstöt ja että vuoropuhelun on oltava aidosti kaksisuuntaista;

44.  vaatii rahoituslaitosten tilintarkastajia ja rahoitusvalvontaviranomaisia tehostamaan keskinäistä tietojenvaihtoaan etenkin tietyistä huolta aiheuttavista aloista, joihin kuuluu eri rahoitustuotteiden vuorovaikutus; vaatii tilintarkastajia ja Euroopan valvontaviranomaisia ottamaan käyttöön vastaavan tietojenvaihdon rajatylittäville yhteisöille;

45.  viittaa tarpeeseen yhdenmukaistaa tilintarkastusten valvontakäytäntöjä ja pyytää komissiota harkitsemaan Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten asiantuntijaryhmän liittämistä Euroopan finanssivalvojien järjestelmään mahdollisesti Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kautta;

46.  vaatii rahoituslaitosten ulkoisia tilintarkastajia raportoimaan määräajoin alakohtaisesti Euroopan järjestelmäriskikomitealle, jotta voidaan havaita alakohtaisia kehityskulkuja ja mahdollisia järjestelmäriskin aiheuttajia ja mahdolliset konkurssit, ja toteaa, että tämä tulisi toteuttaa suhteellisella tavalla;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten tilintarkastusvirastojen tarkastustehtävässään julkaisemien havaintojen huomioon ottamisen;

Keskittyminen ja markkinoiden rakenne

48.  katsoo, että tilintarkastusmarkkinoiden nykyinen rakenne on sellainen, että jos jokin neljästä suuresta yrityksestä kaatuu, koko tilintarkastusalan uskottavuus joutuu koetukselle;

49.  katsoo, että vaikka tilintarkastusyhteisön kaatuminen ei aiheuttaisi suoraa dominovaikutusta muualla taloudessa, yritykset, jotka ovat ”liian suuria kaatuakseen”, aiheuttavat moraalikadon riskin ja että suuriin tilintarkastusyhteisöihin liittyviä valmiussuunnitelmia olisi vahvistettava; katsoo lisäksi, että näillä suunnitelmilla pitäisi pyrkiä minimoimaan mahdollisuus, että jokin tilintarkastusyhteisö häviää markkinoilta ilman perusteltua syytä, ja vähentämään epävarmuutta ja häiriöitä, jota tällainen tapahtuma aiheuttaisi;

50.  katsoo, että valmiussuunnitelmat ovat tärkeitä keinoja yrityksen hallitsemattoman hajoamisen estämiseksi ja kyseisiin suunnitelmiin on sisällytettävä mekanismi, jolla sääntelyviranomaiselle ilmoitetaan tilintarkastusyhteisöä kansallisesti ja kansainvälisesti uhkaavista ongelmista, jotta sääntelyviranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä ja käsitellä tilanteita asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen;

51.  tukee ”likvidaatiosuunnitelmien” (living wills) käyttöön ottamista neljälle suurelle tilintarkastusyhteisölle ja sellaisille tilintarkastajille, jotka tarjoavat merkittäviä tilintarkastuspalveluita rahoitusalalle, sekä rajat ylittävien valmiussuunnitelmien laatimista asiakassopimusten järjestelmälliseksi siirtämiseksi, mikäli huomattava toimija poistuu markkinoilta;

52.  korostaa, että jokaisen tilintarkastusalalla toteutettavan toimenpiteen yhtenä tavoitteena on oltava alalla toimivien eri yritysten välisen kilpailun kehittäminen samalla kun ylläpidetään tilintarkastusten laatua, tarkkuutta ja perusteellisuutta;

53.  pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että kaikkien tilintarkastusmarkkinoilla toimivien yritysten kohdalla vallitsevat yhtäläiset kilpailuehdot, ja yksinkertaistamaan tilintarkastussäännöstöä Euroopan tasolla; katsoo, että helpompi markkinoille pääsy ja markkinoille pääsyn esteiden poistaminen ovat olennaisia tekijöitä, joilla tilintarkastusmarkkinoille osallistuvien yritysten määrää voidaan lisätä; katsoo, että tarkastusvaliokunnat, eivätkä yritysten hallitukset, osaavat parhaiten valita tarkastettavan yhteisön tarpeita parhaiten vastaavan tarkastustyypin sekä valvoa tämän tarkastuksen tehokkuutta ja laatua ja että tarkastajan riippumattomuutta olisi erityisesti painotettava; katsoo, että komission olisi tutkittava tapoja, joilla mahdollistetaan, että yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, julkinen sektori ja unionin toimielimet voivat paremmin arvioida tilintarkastusyhteisöjen tarjoamien tarkastuspalvelujen laatua riippumatta kyseisten yhteisöjen koosta;

54.  tunnustaa, että yhteisen tilintarkastuksen toteuttaminen voisi vaikuttaa myönteisesti tilintarkastusmarkkinoiden eriytymiseen; muistuttaa, että markkinatilanteet ja kokemukset yhteisistä tilintarkastuksista vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota arvioimaan pakollisen käyttöönoton mahdollisia etuja ja kustannuksia erityisesti pienille tilintarkastusyhtiöille sekä tarkastettaville yhtiöille ja erityisesti rahoituslaitoksille, ja miten se voisi vaikuttaa tilintarkastusmarkkinoiden keskittymiseen ja talouden vakauteen;

55.  katsoo, että neljän suuren tilintarkastusyhteisön tekemiä yritysostoja olisi arvioitava muiden yritysten tai verkostojen kasvulle aiheutuvien vaikutusten perusteella;

56.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten pankit ja muut rahoituslaitokset käyttävät rajoittavia sopimuksia yrityksille tarjottavissa lainoissa ja muissa rahoitustuotteissa, koska tämä saattaa rajoittaa tilintarkastajan valintaa;

57.  pitää ensiarvoisen tärkeänä, että neljää suurta tilintarkastusyhteisöä suosivien rajoittavien lausekkeiden käyttäminen sopimuksissa kielletään;

58.  pyytää edistämään pienten ja keskisuurten tilintarkastusyhtiöiden fuusioita; kehottaa komissiota selvittämään tilintarkastusyhteisöjen laatutodistuksen ja rekisterin perustamista, joilla osoitettaisiin, että pienet ja keskisuuret tilintarkastusyhtiöt pystyvät suoriutumaan työstään tyydyttävästi; katsoo, että julkisissa hankinnoissa pitäisi pyrkiä käyttämään muita yrityksiä kuin neljää suurta tilintarkastusyhteisöä ja että julkisten elinten olisi asetettava prosentuaalinen kynnysarvo tällaisten yritysten käyttämistä varten;

59.  pyytää komissiota yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tarjouskilpailujen kohdalla vaatimaan, että ainakin kahdelle muulle kuin neljän suuren tilintarkastusyhteisön joukkoon kuuluvalle yhteisölle tarjotaan mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun neljän suuren yhteisön ohella; katsoo, että tarkastusvaliokunnille on annettava ratkaiseva asema tässä prosessissa ja että myös osakkaiden on osallistuttava siihen; pyytää komissiota tarkistamaan tarkastusvaliokunnan käytännöt tarjouspyyntömenettelyissä etenkin muodollisiin tarjouspyyntömenettelyihin liittyvän hallinnollisen rasitteen näkökulmasta ja pyrkien varmistamaan, että osakkaiden lopullinen päätös tilintarkastajien valinnasta perustuu tarkastusvaliokunnan ehdotukseen; katsoo, että tähän ehdotukseen pitäisi sisältyä kuvaus noudatetusta menettelystä, käytetyistä arviointiperusteista ja tarkastusvaliokunnan suositusten taustalla olevista perusteista;

60.  kehottaa komissiota (kilpailun pääosastoa) tekemään tarkan tutkimuksen tilintarkastusalan markkinoista;

Unionin markkinoiden luominen

61.  katsoo, että tilintarkastus on olennainen osa sisämarkkinoiden elvyttämistä; kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin rajatylittävien tilintarkastuspalvelujen tarjoamisen helpottaminen voisi vähentää markkinoille pääsyn esteitä ja kapasiteetin pullonkauloja; kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin Euroopan unionin laajuiset tilintarkastusmarkkinat voisivat vähentää menettelyjen monimutkaisuutta ja kaikille markkinoille osallistujille, erityisesti pienille ja keskisuurille tilintarkastusyhteisöille, koituvia kustannuksia; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet, jotta kansainväliset tilintarkastusstandardit otettaisiin osaksi EU:n lainsäädäntöä ja pantaisiin täytäntöön, sillä ne voivat myötävaikuttaa todella yhtäläisten kilpailuehtojen luomiseen tilintarkastusmarkkinoilla; muistuttaa komissiota sen antamista tilintarkastajan vastuuta koskevista suosituksista; pyytää komissiota tätä taustaa vasten esittämään yhdenmukaistamisen lisäämiseen tähtääviä ehdotuksia Euroopan unionin laajuisen tilintarkastajien toimiluvan perustamiseksi ja painottamaan kaikkia seikkoja, joilla varmistetaan tilintarkastajan riippumattomuus;

62.  kehottaa komissiota kehittämään yleiseurooppalaisen tilintarkastusalan vastuujärjestelmän;

Kansainvälinen yhteistyö

63.  pyytää komissiota tiivistämään työtään lainsäädännön lähentämiseksi;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0223. (2) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 23. (3) EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.