Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla” (KOM(2011)0128),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 51, 52 ja 56 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön(1),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Ruotsin, Espanjan ja Unkarin edistymiskertomukset uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä(2),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta(3),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU(4),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(5),

–  ottaa huomioon kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20. toukokuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY(6),

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(7),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Korruption torjunta EU:ssa” (KOM(2011)0308),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(8),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(9),

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (KOM(2011)0012),

–  ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY(10),

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(11),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(12),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0342/2011),

A.  ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien ala on jatkuvassa kasvussa ja osittain niiden kansallisten hallituksien valvonnan ulkopuolella, joiden kansalaisille pelejä tarjotaan, ja että ala ei muodosta muiden alojen kaltaisia markkinoita, mikä johtuu kuluttajien suojelemiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä riskeistä;

B.  ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelylle ei Euroopan unionissa ole toissijaisuusperiaatteen mukaisesti olemassa erityisiä säädöksiä;

C.  ottaa huomioon, että pelipalveluja säännellään useissa EU:n säädöksissä, kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä, etämyyntidirektiivissä, rahanpesun torjuntaa koskevassa direktiivissä, tietosuojadirektiivissä, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä ja yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevassa direktiivissä;

D.  toteaa, että rahapelialaa säännellään eri tavoin eri jäsenvaltioissa, mikä vaikeuttaa paitsi säänneltyjen rahapelioperaattoreiden laillista rahapelitarjontaa yli rajojen myös lainsäätäjien toimia kuluttajien suojelemiseksi sekä laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien ja laittomiin rahapeleihin mahdollisesti liittyvän rikollisuuden torjumiseksi;

E.  toteaa, että unionin laajuinen lähestymistapa tuo huomattavaa lisäarvoa torjuttaessa rikollisuutta ja petoksia erityisesti urheilun rehellisyyden sekä pelaajien ja kuluttajien suojelemiseksi;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artikla takaa palvelujen tarjoamisen vapauden mutta sähköisesti välitettävät rahapelit jätettiin niiden erityisluonteen vuoksi sähköistä kaupankäyntiä, palveluja ja kuluttajien oikeuksia koskevien direktiivien ulkopuolelle;

G.  katsoo, että vaikka Euroopan unionin tuomioistuin on selvittänyt useita tärkeitä oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat sähköisesti välitettäviä rahapelejä EU:ssa, oikeudellista epävarmuutta liittyy yhä useisiin muihin kysymyksiin, jotka voidaan ratkaista vain poliittisesti; ottaa huomioon, että oikeudellinen epävarmuus on lisännyt merkittävästi rahapelien laitonta tarjontaa ja niihin liittyviä suuria riskejä;

H.  ottaa huomioon, että jollei sähköisesti välitettäviä rahapelejä säännellä asianmukaisesti, niihin voi liittyä muun muassa niiden käytön helppouden ja sosiaalisen kontrollin puuttumisen vuoksi suurempi riippuvuusriski kuin perinteisiin reaaliympäristössä pelattaviin rahapeleihin;

I.  katsoo, että kuluttajia on valistettava sähköisesti välitettävien rahapelien mahdollisista haitoista ja suojeltava alaan liittyviltä vaaroilta, erityisesti riippuvuudelta, petoksilta ja huijauksilta, sekä estettävä alaikäisten pelaaminen;

J.  ottaa huomioon, että rahapelit ovat huomattavia tulolähteitä, joista saatavia tuloja jäsenvaltiot voivat kohdistaa urheilun kaltaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin tai hyväntekeväisyystarkoituksiin;

K.  ottaa huomioon, että urheilun rehellisyys on ehdottomasti turvattava vahvistamalla lahjonnan ja sopupeli-ilmiön torjuntaa;

L.  katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä ottaa käyttöön urheilukilpailujen ja rahavirtojen valvontamekanismeja sekä Euroopan unionissa käytettäviä yhteisiä valvontamekanismeja;

M.  katsoo, että kansainvälinen yhteistyö, johon osallistuvat kaikki osapuolet (instituutiot, urheiluseurat, vedonlyöntioperaattorit), on myös ensisijaisen tärkeässä asemassa hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi;

1.  pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt aloitteen sähköisesti välitettävistä rahapeleistä annettua vihreää kirjaa koskevan julkisen kuulemisen käynnistämiseksi, sillä näin on mahdollista tarkastella alan tulevaisuutta unionissa käytännönläheisesti ja realistisesti;

2.  pitää myönteisenä komission selvennystä, että vihreän kirjan myötä käynnistetyn poliittisen prosessin tavoitteena ei ole purkaa sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevaa sääntelyä tai vapauttaa niitä;

3.  muistuttaa sähköisesti välitettävien rahapelien alan kasvavasta taloudellisesta merkityksestä, sillä vuonna 2008 sen vuosituotto oli yli kuusi miljardia euroa, mikä on 45 prosenttia maailmanmarkkinoista; katsoo Euroopan unionin tuomioistuimen tavoin, että kyse on erityisluonteisesta taloudellisesta toiminnasta; muistuttaa, että taloudellisen merkityksen kasvu tuo mukanaan myös suuremmat sosiaaliset kustannukset, jotka johtuvat ongelmapelaamisesta ja laittomista käytännöistä;

4.  katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien tehokkaalla sääntelyllä olisi

5.  katsoo, että sääntelyn avulla olisi mahdollista varmistaa, että urheilukilpailut ovat kuluttajien ja yleisön kannalta houkuttelevia, ja taata jatkossa urheilutulosten luotettavuus ja urheilukilpailujen arvovaltaisuus;

6.  korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen näkemystä(13), että internet on vain väylä rahapelien tarjoamiselle ja että siihen liittyvää edistyksellistä tekniikkaa voidaan hyödyntää kuluttajien suojelemiseksi ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, vaikka tällä ei olekaan vaikutusta siihen, että jäsenvaltiot voivat päättää, miten ne sääntelevät sähköisesti välitettäviä rahapelejä, ja rajoittaa tiettyjä kuluttajille tarjottavia palveluja tai estää niiden tarjoamisen;

Toissijaisuusperiaate ja eurooppalainen lisäarvo

7.  korostaa, että jäsenvaltioiden erilaisten perinteiden ja kulttuurien vuoksi rahapelialalla on sovellettava toissijaisuusperiaatetta ja että toissijaisuusperiaatteen on oltava kaiken alaa koskevan sääntelyn perustana, ja korostaa myös, että kyseessä on ”aktiivinen toissijaisuus”, jonka puitteissa kansalliset hallinnot voivat tehdä yhteistyötä; katsoo kuitenkin, että periaatteen soveltaminen edellyttää sisämarkkinasääntöjen noudattamista siltä osin kuin ne ovat sovellettavissa Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti;

8.  katsoo, että sekä internetin että perinteisten fyysisten jakelukanavien välityksellä pelattavien rahapelien houkuttelevalla ja laillisella luvanvaraisella tarjonnalla varmistetaan, että kuluttajat eivät käytä sellaisten operaattoreiden palveluja, jotka eivät täytä kansallisia lupavaatimuksia;

9.  vastustaa siksi sellaisia unionin säädöksiä, joilla säännellään yhtenäisesti koko rahapelialaa, mutta katsoo kuitenkin, että sähköisesti välitettävien rahapelien rajatylittävän luonteen vuoksi koordinoitu eurooppalainen lähestymistapa kansallisen sääntelyn ohella toisi monilla aloilla selvää lisäarvoa;

10.  tunnustaa jäsenvaltioiden oikeuden organisoida rahapelien ja vedonlyöntipelien pelaamisen haluamallaan tavalla, mutta niin, että ne noudattavat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisia syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita; kunnioittaa joidenkin jäsenvaltioiden Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista päätöstä kaikkien tai tietyntyyppisten sähköisesti välitettävien rahapelien kieltämisestä tai monopolin ylläpitämisestä alalla, kunhan ne omaksuvat tässä johdonmukaisen lähestymistavan;

11.  muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on todennut useasti, että myöntämällä yksinoikeudet toimijalle, jota julkinen valta valvoo tiiviisti, on mahdollista tehostaa kuluttajien suojelemista petoksia vastaan ja sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyvän rikollisuuden torjumista;

12.  huomauttaa, että sähköisesti välitettävissä rahapeleissä on kyse erityislaatuisesta taloudellisesta toiminnasta, johon voidaan soveltaa vain rajoitetusti sisämarkkinasääntöjä, kuten sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta; tunnustaa kuitenkin Euroopan unionin tuomioistuimen johdonmukaisen oikeuskäytännön, jossa korostetaan, että kansallista valvontaa olisi toteutettava yhdenmukaisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi;

13.  korostaa, että yhtäältä sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien on aina noudatettava niiden maiden kansallista lainsäädäntöä, joissa kyseiset pelit toimivat, ja toisaalta kyseisillä jäsenvaltioilla on oikeus määrätä toimenpiteistä sähköisesti välitettävien laittomien rahapelien torjumiseksi, jotta kansallinen lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön ja estää laittomien palveluntarjoajien pääsy markkinoille;

14.  katsoo, että lupien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ei voida soveltaa rahapelimarkkinoilla mutta että sähköisten rahapelien markkinat kaikenlaisille tai tietyntyyppisille sähköisille rahapeleille avaavien jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisesti varmistettava avoimuus ja mahdollistettava ilman syrjintää tapahtuva kilpailu; kehottaa tässä tapauksessa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lupamallin, jonka ansiosta kulloisenkin vastaanottavan jäsenvaltion asettamat ehdot täyttävät eurooppalaiset rahapelien tarjoajat voivat anoa lupaa; katsoo, että luvanhakumenetelmiä, joilla vähennetään hallinnollista rasitetta välttämällä tarpeetonta päällekkäisyyttä eri jäsenvaltioiden vaatimusten ja valvonnan välillä, voitaisiin luoda sellaisiin jäsenvaltioihin, joilla on lupajärjestelmä käytössä, ja taata sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisten ensisijainen asema, jossa lupaa on haettu; katsoo näin ollen, että on tarpeen vahvistaa kansallisten sääntelyviranomaisten keskinäistä luottamusta tehostamalla hallinnollista yhteistyötä; kunnioittaa lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden päätöstä määrätä operaattoreiden määrästä, tarjolla olevista pelityypeistä ja niiden määrästä kuluttajien suojelemiseksi ja rikoksien ehkäisemiseksi sillä edellytyksellä, että rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja että niillä pyritään rajoittamaan toimia rahapelialalla johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla;

15.  kehottaa komissiota tarkastelemaan ”aktiivisen toissijaisuuden” periaatteen puitteissa kaikkia mahdollisia EU:n tason välineitä tai toimia, joiden avulla rahapelialalla suojellaan pelaamiselle alttiita kuluttajia, ehkäistään peliriippuvuutta ja torjutaan laittomia operaattoreita muun muassa kansallisten sääntelijöiden virallisen yhteistyön, operaattoreille asetettavien yhteisten normien tai puitedirektiivin avulla; katsoo, että sääntelijöiden ja operaattoreiden yhdessä sopima Euroopan laajuinen menettelysäännöstö sähköisesti välitettäville rahapeleille voisi olla hyvä alku;

16.  katsoo, että laadittaessa Euroopan laajuista menettelysäännöstöä sähköisesti välitettäville rahapeleille olisi otettava huomioon sekä palvelun tuottajan että kuluttajan oikeudet ja velvoitteet; katsoo, että menettelysäännöstön avulla olisi varmistettava vastuullinen pelaaminen, erityisesti alaikäisten ja muiden alttiissa asemassa olevien pelaajien korkeatasoinen suojelu, tukimekanismien käyttöönotto niin EU:ssa kuin jäsenvaltioissa tietoverkkorikollisuuden, petosten ja harhaanjohtavan mainonnan torjumiseksi sekä viime kädessä laadittava sellainen periaate- ja sääntökehys, jolla taataan kuluttajien samantasoinen suojelu kaikkialla EU:ssa;

17.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia, jotta estetään laittomien rahapelien tarjoajia tarjoamasta palvelujaan sähköisesti, esimerkiksi siten, että laaditaan musta lista laittomista rahapelien tarjoajista; kehottaa komissiota tarkastelemaan, olisiko mahdollista ehdottaa oikeudellisesti sitovia välineitä, joilla EU:ssa olevat pankit, luottokorttiyhtiöt ja muut maksujärjestelmän toimijat velvoitetaan estämään kansallisten mustien listojen perusteella tilisiirrot asiakkaidensa ja sellaisten rahapelioperaattoreiden välillä, joilla ei ole rahapelilupaa lainkäyttöalueella, jolla ne toimivat, mutta niin, että laillisia siirtoja ei estetä;

18.  kunnioittaa jäsenvaltioiden oikeutta turvautua useisiin erilaisiin rajoittaviin toimiin sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumiseksi; kannattaa sähköisesti välitettävien rahapelien laittoman tarjonnan torjumisen tehostamiseksi sellaisen sääntelyperiaatteen käyttöönottoa, jonka myötä rahapeliyritys voi toimia (tai hakea vaadittua kansallista toimilupaa) yhdessä jäsenvaltiossa, vain siinä tapauksessa, että se ei riko toiminnallaan minkään muun EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöä;

19.  kehottaa komissiota perussopimuksien vartijana sekä jäsenvaltioita valvomaan edelleen tehokkaasti EU:n lainsäädännön noudattamista;

20.  toteaa, että vireillä olevissa rikkomustapauksissa ei ole edistytty sitten vuoden 2008 ja ettei yhtäkään jäsenvaltiota vastaan ole nostettu kannetta Euroopan unionin tuomioistuimessa; kehottaa komissiota jatkamaan tutkimuksiaan, joissa tarkastellaan jäsenvaltioiden (sekä sähköisessä että reaaliympäristössä pelattavia rahapelejä koskevien) rahapelilainsäädäntöjen mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen nähden ja tarvittaessa johdonmukaisuuden varmistamiseksi jatkamaan rikkomismenettelyjä, jotka ovat olleet vireillä vuodesta 2008 lähtien; muistuttaa komissiota, että se on perussopimusten valvojana velvollinen toimimaan nopeasti, kun se vastaanottaa valituksia perussopimuksissa vahvistettujen vapauksien loukkauksista;

Sääntelyelinten yhteistyö

21.  kehottaa lisäämään huomattavasti yhteistyötä kansallisten sääntelyelinten välillä ja antamaan niille tarpeeksi toimivaltuuksia, komission toimiessa koordinaattorina, kehittää yhteisiä vaatimuksia ja ryhtymään yhteisiin toimiin sähköisessä ympäristössä ilman vaadittavaa kansallista toimilupaa toimivia rahapelioperaattoreita vastaan; katsoo, että jäsenvaltioiden yksittäiset ratkaisut eivät tuota tulosta varsinkaan silloin, kun halutaan tunnistaa mustalla listalla olevia pelaajat, torjua rahanpesua ja vedonlyöntipetoksia ja muuta järjestäytynyttä rikollisuutta; tässä yhteydessä katsoo, että sääntelyalan yhteistyön parantamiseksi kuhunkin jäsenvaltioon on tarpeen perustaa sääntelyviranomainen, jolle annetaan riittävät toimivaltuudet; toteaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä voisi toimia kansallisten sääntelyelimien tehokkaamman yhteistyön perustana; panee merkille kansallisten sääntelyviranomaisten, kuten European Regulatory Platform (ERP) -pohdintaryhmän ja GREF-verkoston, aloitteet tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä; vaatii tiiviimpää yhteistyötä ja koordinaation parantamista EU:n jäsenvaltioiden, Europolin ja Eurojustin välillä torjuttaessa laittomia rahapelejä, petoksia, rahanpesua ja muita talousrikoksia sähköisesti välitettävien rahapelien alalla;

22.  katsoo, että online-pelaamisen eri muodot, kuten nopeat, sekuntien tapahtumavälillä pelattavat vuorovaikutteiset uhkapelit, vedonlyönti tai viikoittain arvottavat lottopelit, ovat erilaisia ja vaativat siksi erilaisia ratkaisuja, sillä joissakin pelimuodoissa väärinkäytösten mahdollisuus on suurempi kuin toisissa; huomauttaa erityisesti, että rahanpesun mahdollisuus riippuu tunnistamisen luotettavuudesta, pelimuodosta ja käytetyistä maksuvälineistä, mikä vaatii toisissa pelimuodoissa pelitapahtumien seurantaa reaaliajassa ja tiukempaa kontrollia kuin toisissa;

23.  korostaa, että rahapelien yhteydessä avattuja kuluttajien tilejä on suojeltava palveluntarjoajan maksukyvyttömyystapauksissa; ehdottaa siksi, että lainsäädännöllä pyrittäisiin jatkossa turvaamaan tileille siirretyt rahasummat silloin, kun sivustoille langetetaan sakkoja tai niitä vastaan käynnistetään oikeustoimia;

24.  pyytää komissiota auttamaan kuluttajia, jotka ovat joutuneet laittomien käytäntöjen uhreiksi, ja tarjoamaan heille oikeusapua;

25.  kehottaa ottamaan käyttöön Euroopan laajuiset yhtenäiset vähimmäisvaatimukset sähköiselle tunnistamiselle; katsoo, että rekisteröitymisessä pelaajan henkilöllisyys on tunnistettava ja varmistettava samalla, että pelaajalla on käytössään enintään yksi pelitili peliyhtiötä kohden; korostaa, että luotettavat rekisteröinti- ja todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua;

26.  katsoo, että kuluttajien, etenkin nuorten ja muita alttiimmassa asemassa olevien pelaajien tehokkaaksi suojelemiseksi sähköisesti välitettävien rahapelien kielteisiltä vaikutuksilta EU:n on hyväksyttävä yhteiset kuluttajansuojanormit; korostaa tässä yhteydessä, että valvonnan ja suojelun on oltava valmiina ennen rahapelitoiminnan alkamista ja että ne voisivat pitää sisällään muun muassa iän tarkastamisen, sähköisten maksujen ja rahapelitilien välisten varojen siirtojen rajoituksia ja operaattoreille asetettavan vaatimuksen ilmoittaa sähköisillä rahapelisivustoilla pelaamiseen lakisääteisesti vaadittavan ikärajan sekä välittämään tietoa riskialttiista käyttäytymisestä ja peliriippuvuudesta sekä kansallisista yhteyspisteistä;

27.  vaatii puuttumaan ongelmapelaamiseen tehokkain keinoin muun muassa pelikielloin sekä pakollisten, mutta asiakkaan itsensä määrittelemien, tiettyyn aikaväliin sidottujen kulutusrajojen avulla; painottaa, että mahdolliseen kulutusrajan nostamiseen on lisäksi asetettava aikamääräinen viive;

28.  korostaa, että pakonomainen pelaaminen on tosiasiassa käyttäytymishäiriö, joka eräissä maissa voi koskettaa jopa 2:ta prosenttia väestöstä; kehottaa siksi kartoittamaan ongelman laajuutta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tehtävällä tutkimuksella, joka toimisi perustana yhtenäiselle strategialle, jolla pyritään suojaamaan kuluttajia tältä riippuvuuden muodolta; katsoo, että heti pelitilin luomisen yhteydessä on oltava tarjolla kattavaa ja totuudenmukaista informaatiota peleistä, vastuullisesta pelaamisesta ja peliriippuvuuden hoitomahdollisuuksista;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon alalla jo tehdyt tutkimukset, keskittymään tutkimuksiin, joissa tutkitaan peliriippuvuuden esiintyvyyttä, syntyä ja hoitoa, sekä keräämään tilastotietoja rahapelialan kaikista kanavista (sähköinen ja reaaliympäristö) ja peliriippuvuudesta ja julkaisemaan tiedot, jotta saadaan kattavaa tietoa rahapelialasta EU:ssa; painottaa tarvetta kerätä riippumattomista lähteistä erityisesti peliriippuvuutta koskevia tilastotietoja;

30.  kehottaa komissiota antamaan alkusysäyksen verkoston muodostamiseksi kansallisille peliriippuvaisia hoitaville järjestöille, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviksi havaittuja käytäntöjä;

31.  toteaa, että hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan(14) rahapelisektorilta puuttuu erittäin usein vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely; ehdottaa siksi, että kansalliset sääntelyelimet voisivat perustaa vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä sähköisesti välitettävien rahapelien alalle;

Rahapelit ja urheilu: tarve taata rehellisyys

32.  toteaa, että vaikka urheilukilpailuihin on aina liittynyt petoksien riski, se on kasvanut sen jälkeen, kun sähköinen urheiluvedonlyönti aloitettiin, ja että tämä vaarantaa urheilun rehellisyyden; katsoo siksi, että olisi laadittava urheilupetoksia ja -huijauksia koskeva yhteinen määritelmä ja että vedonlyöntipetoksien olisi oltava rikosoikeudellisesti rangaistavia koko Euroopassa;

33.  kehottaa luomaan välineitä, joilla lisätään poliisi- ja oikeusalan sellaista rajat ylittävää yhteistyötä, johon osallistuvat kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset urheiluvedonlyöntiin liittyvien sopupelien estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin harkitsemaan sellaisten syyttäjäviranomaisten perustamista, joiden ensisijaisena tehtävänä olisi tutkia sopupelitapauksia; kehottaa harkitsemaan puitteiden luomista urheilukilpailujen järjestäjien kanssa tehtävälle yhteistyölle, jotta helpotetaan tietojenvaihtoa urheilualan ja julkisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten kanssa, esimerkiksi siten, että perustetaan verkostoja ja kansallisia yhteyspisteitä, joiden tehtävänä on tarkastella erityisesti sopupeliepäilyjä; katsoo, että tämä olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä yhteistyössä rahapelioperaattoreiden kanssa;

34.  katsoo näin ollen, että urheilupetokset on määriteltävä unionissa yhteisesti ja sisällytettävä kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeuteen;

35.  on huolestunut siitä, että rikollisjärjestöjen ja sopupelien järjestämisen välillä on yhteyksiä sähköisen vedonlyönnin alalla ja että tästä saatavalla tuotolla edistetään muuta rikollista toimintaa;

36.  panee merkille, että useissa Euroopan maissa on jo hyväksytty tiukkaa lainsäädäntöä urheiluvedonlyönnin välityksellä tapahtuvaa rahanpesua ja urheilupetoksia (jotka luokitellaan erityiseksi ja rikolliseksi toiminnaksi) vastaan ja että niissä säännellään ankarasti vedonlyöntioperaattoreiden ja urheiluseurojen ja -joukkueiden tai yleisurheilijoiden välisiä eturistiriitoja;

37.  panee merkille, että EU:ssa toimiluvan saaneet verkossa toimivat operaattorit osallistuvat jo nyt urheiluun liittyvien mahdollisten lahjontatapauksien tunnistamiseen;

38.  korostaa valistuksen merkitystä urheilun rehellisyyden suojelussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja urheiluseuroja tarjoamaan urheilijoille ja kuluttajille asianmukaista tietoa ja valistusta jo varhaisesta iästä lähtien ja kaikilla tasoilla (sekä amatööri- että ammattilaistasolla);

39.  on tietoinen, että rahapelituloista saatava tuki on merkittävässä asemassa jäsenvaltioiden ammattilais- ja amatööriurheilun rahoittamisessa kaikilla tasoilla, mukaan lukien urheilukilpailujen rehellisyyden suojeleminen vedonlyöntimanipulaatioilta; kehottaa komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden käytäntöjä kunnioittaen vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, joiden avulla urheiluvedonlyönnistä saatavia tuloja voitaisiin rutiininomaisesti hyödyntää urheilukilpailujen rehellisyyden suojelemiseksi vedonlyöntimanipulaatioilta, ja huolehtimaan, että rahoitusjärjestelyt eivät johda tilanteeseen, joka hyödyttäisi vain harvoja runsaasti televisioaikaa saavia ammattilaistason urheilulajeja, kun taas muiden lajien ja erityisesti ruohonjuuritason urheilun kohdalla urheiluvedonlyönnistä saatava rahoitus vähenisi;

40.  toistaa kantansa siitä, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittaa, että urheilukilpailuja suojataan kaikelta luvattomalta kaupalliselta käytöltä erityisesti tunnustamalla urheilutapahtumien järjestäjien omistusoikeudet paitsi kaikentasoista ammatti- ja amatööriurheilua hyödyttävän kohtuullisen tuoton turvaamiseksi myös urheilupetoksien ja erityisesti sopupelien torjumiseksi;

41.  korostaa, että oikeudellisesti velvoittavien sopimuksien tekeminen urheilukilpailujen järjestäjien ja sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden välillä takaisi kyseisten osapuolien välisen tasapainoisemman suhteen;

42.  korostaa, että sähköisen rahapelialan avoimuus on tärkeää; kiinnittää erityisesti huomiota velvoitteeseen laatia vuosiraportti, jonka avulla saataisiin muun muassa tietää, mitä yleisen edun mukaista toimintaa ja urheilutapahtumia rahoitetaan tai tuetaan rahapelien tuotolla; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta velvoittaa laatimaan vuosiraportti;

43.  korostaa, että laittomalle rahapelitarjonnalle on tarjottava luotettava vaihtoehto; painottaa käytännöllisten ratkaisujen tarpeellisuutta sähköisessä ympäristössä toimivien rahapelioperaattoreiden toteuttamassa urheilutapahtumien mainonnassa ja sponsoroinnissa; katsoo, että on löydettävä yhteisiä mainonnan normeja, jotka suojelevat alttiissa asemassa olevia kuluttajia tarpeeksi mutta jotka samalla mahdollistavat kansainvälisten urheilutapahtumien sponsoroinnin;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kaikkien urheilualan sidosryhmien kanssa määritelläkseen asianmukaiset mekanismit, joiden avulla urheilun rehellisyys ja ruohonjuuritason urheilun rahoitus voidaan turvata;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) ja etenkin tuomiot asioissa Schindler 1994 (C-275/92), Gebhard 1995 (C-55/94), Läärä 1999 (C-124/97), Zenatti 1999 (C-67/98), Anomar 2003 (C-6/01), Gambelli 2003 (C-243/01), Lindman 2003 (C-42/02), Fixtures Marketing Ltd v. OPAP 2004 (C-444/02), Fixtures Marketing Ltd v. Svenska Spel AB 2004 (C-338/02), Fixtures Marketing Ltd v. Oy Veikkaus Ab 2005 (C-46/02), Stauffer 2006 (C-386/04), Unibet 2007 (C-432/05), Placanica ja muut 2007 (C-338/04, C-359/04 ja C-360/04), kommissio v. Italia 2007 (C-206/04), Liga Portuguesa de Futebol Profissional 2009 (C-42/07), Ladbrokes 2010 (C-258/08), Sporting Exchange 2010 (C-203/08), Sjöberg ja Gerdin 2010 (C-447/08 ja C-448/08), Markus Stoß ja muut 2010 (C-316/07, C-358/07, C359/07, C-360/07, C-409/07 ja C-410/07), Carmen Media 2010 (C-46/08) ja Engelmann 2010 (C-64/08). (2) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 30. (3) EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 51. (4) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1. (5) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (6) EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19. (7) EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. (8) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (9) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. (10) EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. (11) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (12) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (13) Carmen Media 2010 (C-46/08). (14) Tukimus aiheesta ”Cross-Border Alternative Dispute Resolution in the European Union”, 2011, http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/studies/download.do?language=en&file=41671.