Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman mehiläishoitoalan tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon mehiläisten terveydestä (KOM(2010)0714),

–  ottaa huomioon neuvoston 17. toukokuuta 2011 antamat päätelmät mehiläisten terveydestä,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (KOM(2011)0244),

–  ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)(2), jossa on Euroopan unionin mehiläishoitoa koskevia erityissäännöksiä,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 11. elokuuta 2008 julkaiseman tieteellisen raportin sekä sen teettämän ja 3. joulukuuta 2009 hyväksymän tieteellisen raportin Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-442/09(3) antaman tuomion muuntogeenisiä ainesosia sisältävän hunajan merkinnöistä,

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/20091(4),

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2009/128/EY(5),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0359/2011),

A.  ottaa huomioon, että mehiläishoidolla on taloudellisena ja sosiaalisena toimintana tärkeä osa maaseudun kestävässä kehityksessä, että se luo työpaikkoja ja että pölytys on tärkeä ekosysteemipalvelu, sillä se myötävaikuttaa luonnon monimuotoisuuden parantamiseen säilyttämällä kasvien geneettisen monimuotoisuuden;

B.  ottaa huomioon, että mehiläishoito ja biologinen monimuotoisuus ovat riippuvaisia toisistaan; ottaa huomioon, että pölytyksen kautta mehiläisyhdyskunnat tuottavat merkittäviä ympäristöllisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia julkishyödykkeitä ja varmistavat siten elintarviketurvan ja pitävät yllä biologista monimuotoisuutta, ja että mehiläishoitajat mehiläisyhdyskuntiaan hoitaessaan tekevät ensiarvoisen tärkeän palveluksen ympäristölle ja samalla säilyttävät kestävän tuotannon mallin maaseutualueilla; ottaa huomioon, että ”mehiläisniityiltä” ja monilta muilta ruuanhankinta-alueilta sekä tietystä sadosta (rypsi, auringonkukka jne.) mehiläiset saavat arvokasta ravintoa, joka vahvistaa niiden immuunipuolustusta ja pitää ne terveinä;

C.  ottaa huomioon, että on ilmaistu huoli siitä, että entistä harvemmat ryhtyvät harjoittamaan mehiläishoitoa, koska alan yrityksen perustaminen on varsin kallista, minkä seurauksena elintärkeiden viljelykasvien pölyttämiseen tarvittavista mehiläispesistä on pulaa;

D.  ottaa huomioon, että EU:ssa ja muualla maailmassa on raportoitu mehiläisyhdyskuntien määrän pienentyneen; ottaa huomioon, että pölyttäjälajit, jotka myötävaikuttavat maatalouden tuottavuuteen, ovat hupenemassa; ottaa huomioon, että jos tämä suuntaus jatkuu, viljelijät EU:ssa ja muualla maailmassa saattavat joutua turvautumaan ihmisavusteiseen pölyttämiseen, mikä merkitsisi pölyttämisen kustannusten kaksinkertaistumista; ottaa huomioon, että tiede ja eläinlääketieteen menetelmät eivät nykyisin juurikaan kykene tehokkaalla tavalla estämään tai torjumaan tiettyjä tuholaisia ja tauteja, koska uusia mehiläisille tarkoitettuja lääkkeitä ei ole tutkittu ja kehitetty riittävästi viime vuosikymmeninä, mikä johtuu markkinoiden pienestä koosta ja siitä johtuvasta lääkeyhtiöiden vähäisestä mielenkiinnosta; ottaa huomioon, että varroapunkin torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa;

E.  ottaa huomioon, että yksittäisten mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyttä uhkaavat monet tappavat ja subletaalit tekijät, joista monet liittyvät toisiinsa; ottaa huomioon, että varroapunkin (Varroa destructor) torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa riittävän hyvin resistenssin kehittymisen vuoksi; ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käyttö, muuttuvat ilmasto- ja ympäristöolot, kasvien biologisen monimuotoisuuden väheneminen, maankäytön muuttuminen, huonosti hoidetut mehiläishoidon käytännöt ja haitallisten tulokaslajien esiintyminen voivat heikentää yhdyskuntien immuunijärjestelmiä ja lisätä mahdollisuuksia tautien leviämiseen; ottaa huomioon, että mehiläiset voivat altistua kasvinsuojeluaineille suoraan tai välillisesti esimerkiksi tuulen, pintaveden, pisaroinnin, meden ja siitepölyn kautta;

F.  ottaa huomioon, että mehiläishoitajat voivat osaltaan edistää mehiläistensä terveyttä ja hyvinvointia ja niiden ylläpitämistä, vaikkakin ympäristön laadulla on suuri merkitys tässä onnistumiselle,

G.  ottaa huomioon, että eläinlääkintätuotteiden ja aktiivisten ainesosien mahdollisimman vähäistä käyttöä ja mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmien ylläpitämistä suositellaan, mutta että resistenssiongelmia on edelleen olemassa; ottaa niin ikään huomioon, että tehoaineet ja lääkkeet eivät hajoa mehiläisen aineenvaihdunnassa ja että Euroopan tuottajat luottavat siihen, että hunaja on puhdasta, jäänteetöntä ja korkealaatuista;

H.  ottaa huomioon, että suuri osa EU:n mehiläishoitajista on harrastelijoita eikä ammattilaisia;

Tieteellinen tutkimus ja tieteellisen tiedon levittäminen

1.  kehottaa komissiota lisäämään uudessa rahoituskehyksessä (FP8) tukea mehiläisten terveyteen liittyvään tutkimukseen ja keskittymään teknologisen kehityksen sekä tautien estämisen ja valvonnan tutkimiseen, erityisesti ympäristötekijöiden vaikutuksia mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmiin sekä niiden ja taudinaiheuttajien vuorovaikutusta koskevaan tutkimukseen, määrittelemään kestäviä maatalouden toimintatapoja, edistämään muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja (ts. ennalta ehkäiseviä maatalouskäytäntöjä, kuten viljelykierto ja biologinen valvonta) ja kannustamaan integroidun tuholaistorjunnan tekniikoiden käyttöön ja kehittämään eläinlääkintätuotteita, joilla voidaan torjua nykyisiä EU:n mehiläisille tauteja aiheuttavia tekijöitä ja erityisesti varroapunkkia, sillä se on merkittävin taudinaiheuttaja, jonka torjumiseen sen suuren vastustuskyvyn vuoksi tarvitaan useita eri tehoaineita, sekä sisäloisia ja muita opportunistisia tauteja vastaan;

2.  katsoo, että on tärkeää ryhtyä kiireesti toimiin mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja ottaa tässä yhteydessä huomioon mehiläishoidon erityispiirteet, mukana olevien toimijoiden moninaisuus sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet;

3.  toistaa olevansa huolissaan siitä, että mehiläisten ja luonnonvaraisten pölyttäjien lisääntynyt kuolleisuus Euroopassa saattaa vaikuttaa erittäin kielteisesti maatalouteen, elintarviketuotantoon ja -turvaan, luonnon monimuotoisuuteen, ekologisesti kestävään kehitykseen ja ekosysteemeihin, jos siihen ei puututa;

4.  kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa edistämään asianmukaisten kansallisten valvontajärjestelmien perustamista ja kehittämään EU:n tasolla yhdenmukaisia normeja, jotka auttavat tekemään vertailuja; korostaa, että mehiläispesät olisi voitava tunnistaa ja rekisteröidä yhtenäisellä tavalla kansallisella tasolla ja että tiedot olisi tarkistettava ja ajantasaistettava vuosittain; vaatii, ettei tunnistamista ja rekisteröimistä rahoiteta hunajan tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseen (neuvoston asetus (EY) N:o 1221/97(7)) tarkoitetuista nykyisistä ohjelmista;

5.  kehottaa komissiota tukemaan ”vertailumehiläispesien” eurooppalaisen verkoston perustamista, jonka avulla voidaan seurata ympäristöolojen sekä mehiläishoito- ja maatalouskäytäntöjen vaikutusta mehiläisten terveyteen;

6.  kehottaa komissiota laatimaan kolmivuotisia ohjelmia, jotka perustuvat arviointien sijasta kaikkien jäsenvaltioiden tekemään ilmoitukseen tosiasiassa rekisteröityjen mehiläispesien lukumäärästä;

7.  pitää ilahduttavana, että on perustettu mehiläisten terveyttä käsittelevä EU:n vertailulaboratorio, jonka olisi keskitettävä huomionsa toimiin, joita nykyiset asiantuntijaverkostot ja kansalliset laboratoriot eivät kata, ja koottava yhteen niiden tutkimustieto;

8.  korostaa, että olisi tuettava taudinmäärityslaboratorioita ja kenttäkokeita kansallisella tasolla ja korostaa, että olisi vältettävä rahoituksen päällekkäisyyttä;

9.  kehottaa komissiota perustamaan yhdessä mehiläishoitoalan edustajien kanssa ohjauskomitean, joka avustaa komissiota EU:n vertailulaboratorion vuotuisen työohjelman laatimisessa; pitää valitettavana, että EU:n vertailulaboratorion ensimmäinen vuosittainen työohjelma esiteltiin ilman, että eri osapuolia oli kuultu;

10.  kehottaa komissiota vastedeskin tukemaan mehiläisten terveyttä koskevaa tutkimusta, hyödyntämään tässä yhteydessä COLOSS COST -toimesta sekä BeeDoc- ja STEP-aloitteista kertyneitä hyviä kokemuksia ja kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan tieteellistä tutkimusta tällä alalla; korostaa kuitenkin, että on vahvistettava suhteita mehiläishoitajiin ja mehiläishoitajien järjestöihin;

11.  kehottaa komissiota estämään päällekkäisyydet varojen käytössä, jotta niiden käyttöä voidaan tehostaa ja siten taata taloudellisen ja ekologisen lisäarvon syntyminen sekä mehiläishoitajille että viljelijöille; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tutkimusmäärärahoja;

12.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten hunajakasvien fenologian seurantaverkostojen perustamiseen ja valvomaan sitä;

13.  kehottaa komissiota aktiivisesti kannustamaan lisäämään mehiläisten terveyteen vaikuttavien ekotoksisia tutkimuksia koskevien tietojen jakamista jäsenvaltioiden, laboratorioiden, mehiläishoitajien, viljelijöiden, teollisuuden ja tutkijoiden kesken, jotta tietoon perustuva ja riippumaton tieteellinen valvonta olisi mahdollista; kehottaa komissiota tukemaan tätä prosessia siten, että se asettaa saataville asiaa koskevan verkkosivuston kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden virallisilla kielillä;

14.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen ”Koulutuksen parantaminen elintarviketurvallisuuden lisäämiseksi”, mutta kehottaa jatkamaan toimia vuoden 2011 jälkeen ja lisäämään kansallisten viranomaisten osallistujamäärää;

15.  kehottaa tukemaan mehiläishoitajille tarkoitettuja tautien ehkäisyä ja valvontaa koskevia koulutusohjelmia sekä viljelijöille ja metsänhoitajille tarkoitettuja kasvitieteellistä tietoa, mehiläisiä vahingoittamatonta kasvinsuojeluaineiden käyttöä, torjunta-aineiden vaikutuksia ja rikkakasvien torjumiseen tarkoitettuja muita kuin kemiallisia maatalouskäytänteitä koskevia koulutusohjelmia; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa suuntaviivoja mehiläispesien eläinlääkinnälliselle hoidolle;

16.  kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja alaa edustavia järjestöjä tukemaan mehiläisten terveyttä koskevan tieteellisen ja teknisen tiedon levittämistä mehiläishoitajille; korostaa, että mehiläishoitajien, viljelijöiden ja asianomaisten viranomaisten on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua;

17.  korostaa, että olisi turvattava eläinlääkärien riittävä koulutus sekä annettava mehiläishoitajille mahdollisuus konsultoida eläinlääkäreitä ja osallistettava mehiläishoidon asiantuntijat kansallisten eläinlääkintäviranomaisten työhön;

Eläinlääkintätuotteet

18.  toteaa, että on erittäin tärkeää kehittää innovatiivisia ja tehokkaita varroapunkin torjuntamenetelmiä, sillä se aiheuttaa vuosittain noin 10 prosentin tappiot; katsoo, että virallistettuun eläinlääkinnälliseen hoitoon annettavaa tukea on lisättävä, jotta tautien ja tuholaisten kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää; pyytää komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä suuntaviivoja alalla toteutettavaa eläinlääkinnällistä hoitoa varten ja korostamaan tässä yhteydessä hoidon asianmukaista käyttöä; kehottaa ottamaan käyttöön suuntaviivoja molekyylien ja/tai orgaanisiin happoihin ja eteerisiin öljyihin perustuvien ainesekoitusten sekä muiden biologisessa tuholaistorjunnassa sallittujen aineiden käytöstä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea mehiläisten terveyttä koskevien uusien lääketuotteiden tutkimukseen, kehittämiseen ja kenttäkokeisiin erityisesti pk-yrityksissä, kun otetaan huomioon mehiläishoitoalan panos biologiseen monimuotoisuuteen ja sen merkitys julkisena hyödykkeenä, jollainen pölyttäminen on, ja mehiläishoitajien eläinlääkinnällisestä hoidosta nykyisin maksamat kulut, jotka ovat suuret muiden kotieläintuotannon alojen terveydenhuoltokuluihin verrattuina;

20.  korostaa, että lääketeollisuudelle on tarjottava kannustimia kehittää uusia lääkkeitä mehiläisten sairauksien torjumiseksi;

21.  kehottaa komissiota laatimaan joustavampia sääntöjä mehiläisille tarkoitettujen eläinlääketuotteiden, luonnosta peräisin olevat lääkkeet mukaan luettuina, ja sellaisten lääkkeiden hyväksymiselle ja saatavuudelle, jotka eivät vahingoita hyönteisiä; pitää ilahduttavana komission esitystä eläinlääkintätuotedirektiivin tarkistamisesta, mutta toteaa, ettei tällaisten tuotteiden nykyistä rajallista saatavuutta pitäisi käyttää perusteluna antibioottien rekisteröinnille ja/tai markkinoinnille ja niiden käyttämiselle mehiläisyhdyskunnissa esiintyvien muiden opportunististen tautien hoitamiseen, koska niiden käyttö vaikuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden laatuun sekä vastustuskykyyn;

22.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön lääkejäämien enimmäismäärät niin sanotun cascade-menettelyn avulla, jotta saadaan poistettua nykyinen oikeudellinen epävarmuus, joka estää sairaiden mehiläisten hoitamisen;

23.  kehottaa muuttamaan sääntely-ympäristöä niin, että Euroopan lääkevirasto voi tekijänoikeuksien suojelun nojalla varmistaa innovatiivisiin mehiläisille tarkoitettuihin eläinlääkintätuotteisiin sisältyvien uusien tehoaineiden valmistamisen ja markkinoinnin yksinoikeuksilla tietyn siirtymäkauden ajan;

24.  pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa Euroopan unionin eläinlääkintärahastoa kattamaan myös mehiläisten sairaudet, kun rahastoa seuraavan kerran tarkistetaan;

25.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää kattavan eläinten terveyttä koskevan säädöksen; kehottaa komissiota mukauttamaan eurooppalaisen eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaa ja rahoitusta mehiläisten ja mehiläishoidon erityisluonteen huomioonottamiseksi, jotta mehiläistauteja voidaan torjua tehokkaammin kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi saatavilla olevin yhdenmukaisin ja tehokkain lääkkein sekä rahoittamalla mehiläisten terveyttä edistäviä toimia Euroopan eläinlääkintäpolitiikan puitteissa; kehottaa komissiota varmistamaan säännösten laajemman yhdenmukaistamisen jäsenvaltioissa ja keskittymään varroapunkin aiheuttamien tautien torjuntaan ja seurantaan EU:ssa;

26.  kannattaa jalostusohjelmia, joissa keskitytään mehiläisten kykyyn vastustaa sairauksia ja loisia, erityisesti varroapunkkia;

Nykyaikaisen maatalouden vaikutus mehiläisiin

27.  korostaa, että Euroopan unioni on vasta nyt, parlamentin aktiivisen osallistumisen tuella, vahvistanut uudet, tiukemmat kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä ja niiden kestävää käyttöä koskevat säännöt, joilla pyritään varmistamaan niiden turvallisuus ihmisille ja ympäristölle; toteaa, että näihin sääntöihin sisältyy uusia mehiläisten turvallisuutta koskevia kriteerejä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille uusien sääntöjen onnistuneesta täytäntöönpanosta;

28.  kehottaa komissiota parantamaan torjunta-aineiden riskien arviointimenetelmiä mehiläisyhdyskuntien terveyden ja mehiläiskannan kehittymisen suojelemiseksi sekä varmistamaan mahdollisuuden saada tietoa lupa-asiakirjoihin sisältyvien ekotoksisuutta koskevien tutkimusten tuloksista ja menetelmistä;

29.  korostaa kestävän viljelyn tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltiota saattamaan torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin 2009/128/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman pian ja panemaan sen täytäntöön kaikilta osin, erityisesti 14 artiklan, jossa korostetaan, että kaikki viljelijät velvoitetaan käyttämään integroitua tuholaistorjuntaa vuodesta 2014 alkaen ja kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen;

30.  kehottaa komissiota todellisissa käytännön olosuhteissa tehtyjen luotettavien ja toimivien kokeiden ja niistä laadittujen harmonisoitujen pöytäkirjojen pohjalta ottamaan huomioon kroonisen, toukkien aiheuttaman ja subletaalisen toksisuuden torjunta-aineiden riskien arvioinnissa 14. kesäkuuta 2011 lähtien sovelletun kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti; kehottaa lisäksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla on tietyissä olosuhteissa ollut haitallisia vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen; kehottaa komissiota myös lisäämään toisaalta aineiden ja taudinaiheuttajien ja toisaalta eri aineiden keskinäisiä vaikutuksia koskevaa tutkimusta; katsoo, että olisi tarkasteltava myös kaikkia käyttömenetelmiä;

31.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen asiantuntijat tekevät riippumattoman arvion teollisuudelle asetettavista, torjunta-aineita koskevien tietojen ilmoittamista koskevista vaatimuksista;

32.  kehottaa luomaan mehiläishoitajien ja maatalouden eturyhmien kanssa vuoropuhelua käyden järjestelmän, jossa mehiläishoitajia kaikissa jäsenvaltioissa kannustetaan ilmoittamaan etukäteen torjunta-aineiden levittämisestä ja varsinkin ilmasta käsin tapahtuvasta hyönteistentorjunta-aineiden levittämisestä (esimerkiksi hyttysten torjunta), ja järjestelmän, josta pyynnöstä saataisiin tietoja pesien sijainnista tällaisia toimia toteutettaessa; kehottaa lisäksi parantamaan Internet-pohjaisen tietokannan avulla tietojen välittämistä mehiläishoitajien ja viljelijöiden välillä, kun on kyse esimerkiksi pesien sijoittamisesta peltojen läheisyyteen;

33.  pyytää jäsenvaltioita tutkimaan, onko tarkoituksenmukaista sisällyttää mehiläishoito ja mehiläisten terveys maanviljelijöiden koulutukseen;

34.  ottaa erityisesti huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2009 teettämän tutkimuksen Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta ja kehottaa komissiota tekemään objektiivisen tutkimuksen muuntogeenisten viljelykasvien ja monokulttuurien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista mehiläisten terveyteen;

Tuotantoa ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat näkökohdat, alkuperäsuoja

35.  kehottaa komissiota jatkuvasti seuraamaan eläinten terveystilannetta lähdemaissa, soveltamaan erittäin tiukkoja eläinten turvallisuutta koskevia vaatimuksia ja luomaan asianmukaisen seurantajärjestelmän kolmansista maista tulevaa lisäysaineistoa varten, jotta voidaan välttää eksoottisten mehiläistautien/loisten, kuten Aethina tumida -kuoriaisten ja Tropilaelaps -punkkien saapuminen Euroopan unionin alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa parantamaan tiedonsaantia rajoilla tehtävien turvatarkastusten tiheydestä, lukumäärästä, yksityiskohdista ja etenkin niiden tuloksista;

36.  kehottaa vahvistamaan Euroopan unionissa sallittujen eläinlääkintätuotteiden väliaikaiseksi kynnysarvoksi (toiminnan viitearvoksi) 10 ppb:tä, koska eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia analysointimenetelmiä;

37.  kehottaa komissiota sisällyttämään hunajassa ja mehiläishoitolan tuotteissa käytetyille aineille, joita ei voida hyväksyä Euroopan mehiläishoitolalla, toimia edellyttämättömät tasot, toiminnan viitearvot ja jäämien enimmäispitoisuudet, sekä yhdenmukaistamaan eläinlääketieteelliset rajatarkastukset ja tarkastukset sisämarkkinoilla, sillä huonolaatuiset tuontituotteet, hunajan väärennökset ja korvikkeet vääristävät markkinoita ja aiheuttavat hintojen nousupainetta ja vaikuttavat tuotteen lopulliseen laatuun EU:n sisämarkkinoilla, ja koska EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden tuotteilla ja tuottajilla on oltava yhtäläiset kilpailuedellytykset; toteaa, että jäämien enimmäismäärissä on otettava huomioon jäämät hyvistä eläinlääketieteen toimintatavoista;

38.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön neuvoston direktiivin 2001/110/EY(8) (hunajadirektiivi) liitteet tai muuttamaan niitä, jotta voidaan parantaa EU:n tuotannon standardeja, ja vahvistamaan selkeät oikeudelliset määritelmät mehiläishoitoalan tuotteille, mukaan luettuina hunajatyypit, ja määrittelemään keskeiset hunajan laatua koskevat parametrit, kuten proliinin ja sakkaroosin määrän, alhaisen hydroksymetyyli-furfuraalin (HMF) ja kosteuden tason, hunajan siitepölyspektrin ja aromin sekä sokeripitoisuuden; kehottaa tukemaan tutkimusta hunajaväärennösten tunnistamiseen tarkoitettujen tehokkaiden menetelmien kehittämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisten tuotteiden hunajan luontaisia ominaisuuksia koskevia tarkastuksia sovelletaan myös EU:n ulkopuolisten maiden tuotteisiin;

39.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan merkintöjä koskevat säännöt maatalouden laatujärjestelmiä koskevan asetuksen mukaisesti ja ottamaan käyttöön pakollisen alkuperämaan merkinnän tuoduille ja EU:ssa tuotetuille mehiläishoitoalan tuotteille, ja jos on kyse eri alkuperästä tulevien tuotteiden sekoituksesta, kaikkien alkuperämaiden pakollisen merkinnän;

40.  kehottaa EU:n uuden laatupolitiikan mukaisesti mehiläishoitajia, heitä edustavia järjestöjä ja kaupallisia yrityksiä käyttämään paremmin hyväksi EU:n alkuperämerkintäjärjestelmiä (PDO ja PGI) mehiläishoitoalan tuotteissa; katsoo, että se voisi auttaa parantamaan mehiläishoidon kannattavuutta, ja kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien yhdistysten kanssa ehdottamaan mehiläistuotteille laatunimityksiä ja edistämään niiden suoraa myyntiä paikallisilla markkinoilla;

41.  kehottaa toimiin eurooppalaisen hunajan ja mehiläistuotteiden kulutuksen lisäämiseksi muun muassa edistämällä sellaisen hunajan menekkiä, jolla on erityisiä tietylle lajille ja maantieteelliselle alueelle tyypillisiä ominaisuuksia;

Luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja yhteisen maatalouspolitiikan tulevaan uudistukseen liittyvät toimet

42.  korostaa, että EU:n ja kansallisten viranomaisten on kuultava mehiläishoitajia laatiessaan mehiläishoito-ohjelmia ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä näiden ohjelmien tehokkuuden ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa komissiota lisäämään huomattavasti lisäämään taloudellisia resursseja kasvattamalla mehiläishoitoalalle kohdistettuja tukia vuoden 2013 jälkeisessä maatalouspolitiikassa ja takaamalla mehiläishoitoalan säilymisen ja sitä koskevien nykyisten tukiohjelmien (asetus (EY) N:o 1221/97) parantamisen ja kannustamaan kehittämään yhteisiä hankkeita, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan teknistä apua mehiläishoitoalalle; kehottaa komissioita varmistamaan, että yhteisrahoitusjärjestelmä ei ole ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin suorien tukien (yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen 68 artiklan vapaa-ehtoinen täytäntöönpano) kanssa, jotka jotkut valtiot voivat katsoa tarpeelliseksi ottaa käyttöön; korostaa myös, että nuoria mehiläishoitajia on kannustettava ryhtymään harjoittamaan mehiläishoitoa; kehottaa komissiota tarjoamaan turvaverkoston tai yhteisen vakuutusjärjestelmän mehiläishoitoa varten, jotta voidaan lieventää kriisitilanteiden vaikutusta mehiläishoitajiin;

43.  kehottaa komissiota asettamaan EU:n uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ensisijaiseksi ja/tai korkeammalle sijalle rahoitusvarojen osoittamisen mehiläishoidolle kaikissa yhteisen maatalouspolitiikan hankkeissa ja toimissa, joissa käsitellään ainoastaan kulloisenkin alueen mehiläisten (Apis mellifera) paikallisia alalajeja ja ekotyyppejä;

44.  kehottaa komissiota selventämään tulevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa Euroopan mehiläishoitoalalle osoitettavia tukitoimia ja tukea ja ottamaan huomioon mehiläisyhdyskuntien pölytyksen kautta tuottaman yhteisen hyvän ympäristölle ja yhteiskunnalle sekä mehiläishoitajien mehiläisyhdyskuntiensa hoidolla ympäristölle tekemän palveluksen;

45.  toteaa, että 28. toukokuuta 2010 julkaistun komission kertomuksen mukaan EU:n mehiläishoitajien määrä on hieman kasvanut verrattuna vuoteen 2004; huomauttaa, että kertomuksen mukaan mehiläishoitajien määrän lisääntyminen johtuu ainoastaan siitä, että Bulgaria ja Romania ovat liittyneet EU:hun, ja mikäli näiden maiden mehiläishoitajia ei olisi otettu lukuun, EU:n mehiläishoitajien lukumäärän olisi havaittu vähentyneen huomattavasti; pitää tätä osoituksena EU:n mehiläishoitoalan tilanteen vakavuudesta ja siitä, että alaa on tuettava ja että on toteutettava konkreettisia toimia, jotta mehiläishoitajat pysyisivät alalla;

46.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta luoda suoran tuen järjestelmän yhteyteen esimerkiksi mehiläisyhdyskuntamaksujen avulla mehiläishoitajien tukemiseen tarkoitettu erityisjärjestelmä, jolla turvataan EU:n mehiläishoitoalan säilyminen, pidetään mehiläishoitajat alalla, rohkaistaan nuoria ryhtymään mehiläishoitajiksi ja varmistetaan, että mehiläiset jatkavat pölyttämistä;

47.  kehottaa komissiota edistämään yhteisessä maatalouspolitiikassa kestäviä maatalouden toimintatapoja, kannustamaan kaikkia viljelijöitä soveltamaan yksinkertaisia maatalouskäytäntöjä direktiivin 2009/128/EY mukaisesti ja tehostamaan erityisesti mehiläishoitoalaa koskevia maatalouden ympäristötoimia biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään maaseudun kehittämisohjelmiinsa mehiläishoitoalaa koskevia ympäristötoimia ja kannustamaan viljelijöitä osallistumaan ympäristötoimiin, joilla tuetaan mehiläisille suotuisan kasvuston kasvattamista peltojen reunoilla, ja soveltamaan suuremaassa määrin yhdennettyä tuotantoa ja harjoittamaan viljelyä kokonaisvaltaisesti sekä käyttämään mahdollisuuksien mukaan biologista torjuntaa;

48.  vahvistaa, että komissio katsoo mehiläisen kuuluvan kesyihin lajeihin ja näin myös mehiläistenhoidon kuuluvan kotieläintuotannon alaan, mikä helpottaa mehiläisten terveyteen, hyvinvointiin ja suojeluun(9) tähtääviä toimenpiteitä ja edistää luonnonvaraisten pölyttäjien suojelua koskevan tiedon levittämistä; pyytää siksi luomaan strategian mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja sisällyttämään mehiläishoitoalan maatalous- ja eläinlääkintäalan lainsäädäntöön siten, että otetaan huomioon sen erityispiirteet, varsinkin kun on kyse mehiläiskannan menettämisen korvaamisesta mehiläishoitajille;

49.  kehottaa kaikkia mehiläishoitoalan eturyhmiä hyödyntämään nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan ja sen tulevan tarkistuksen tarjoamia mahdollisuuksia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tuottajajärjestöt kaikilla maatalouden sektoreilla;

Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen

50.  vaatii komissiota määrittelemään neuvoston direktiivin 92/43/ETY(10) (elinympäristödirektiivi) rajoissa Apis mellifera -lajin suojelun tason ja tarvittaessa sisällyttämään sen direktiivin liitteisiin; koska tarvitaan pikaisia toimia Apis mellifera -lajin ja sen Euroopan unionissa esiintyvien eri alalajien säilyttämiseksi, kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuudet laatia Life+ -rahoitusvälineen yhteydessä erityisen ohjelman tai säännöt, jotka mahdollistavat yleiseurooppalaisen hankkeen toteuttamisen tämän lajin luonnonvaraisten kantojen säilyttämiseksi;

51.  vaatii komissiota neuvoston direktiivin 92/65/ETY(11) rajoissa ainakin tilapäisesti kieltämään elävien mehiläisten ja kimalaisten tuonnin kolmansista maista erityisesti eksoottisten mehiläistautien EU:hun kulkeutumisen välttämiseksi, ottaen erityisesti huomioon, että EU:sta ei puutu geenivaroja mehiläishoitoa varten ja pitäen mielessä pääasialliset alalajit, joista nykyisin käytettävät lajit ja alalajit on jalostettu;

52.  muistuttaa, että toimet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat maatalouden lisäksi välttämättömiä myös muilla aloilla; katsoo, että maanteiden ja rautateiden piennarkasvillisuus, energian siirtoverkkojen raivatut metsäaukeat sekä julkiset ja yksityiset puutarhat muodostavat huomattavan pinta-alan, jonka mehiläisten tai muiden pölyttävien hyönteisten hyödynnettäväksi tarjoamia siitepöly- ja mesiresursseja voidaan huomattavasti kasvattaa harkituilla hoitokäytännöillä; katsoo, että tämä on tehtävä tasapainoisen maankäytön yhteydessä ja etenkin niin, että taataan liikenneturvallisuus;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0440. (2) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. (3) EUVL C 24, 30.1.2010, s. 28. (4) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1. (5) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0084. (7) EUVL L 173, 1.7.1997, s. 1. (8) EUVL L 10, 12.1.2002, s. 47. (9) EU:n uuden eläinten terveyttä koskevan strategian (2007–2013) kaltaisilla aloitteilla edistetään yhden selkeän eläinten terveyttä koskevan sääntelykehyksen tarjoamista, parannetaan koordinointia ja Euroopan unionin asianomaisten virastojen toteuttamaa resurssien käyttöä ja painotetaan taudinmääritysvalmiuden säilyttämisen ja parantamisen tärkeyttä. (10) EUVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (11) EUVL L 268, 14.9.1992, s. 54.