Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2011 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Julkinen kuuleminen: Kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva johdonmukainen eurooppalainen lähestymistapa” (SEC(2011)0173),

–  ottaa huomioon komission kesäkuussa 2011 julkaiseman luonnoksen vahingonkorvauskanteita koskevaksi ohjausasiakirjaksi ”Quantifying harm in actions for damages based on breaches of Article 101 or 102 of the Treaty on the Functioning of the European Union”,

–  ottaa huomioon kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY(1),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2009 julkaiseman tausta-asiakirjan kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista annetun vihreän kirjan seurannasta käytäviä keskusteluja varten,

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta(2),

–  ottaa huomioon komission 27. marraskuuta 2008 esittämän vihreän kirjan kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista (COM(2008)0794),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2009(3),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 päivätyn komission valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (COM(2008)0165),

–  ottaa huomioon Mario Montin 9. toukokuuta 2010 laatiman raportin uudesta sisämarkkinastrategiasta,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013: Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen” (COM(2007)0099),

–  ottaa huomioon 25.lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa(4),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman sovittelua koskevan direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, sen vaikutuksesta sovitteluun sekä sen hyödyntämisestä tuomioistuimissa(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajavaliokunnan lausunnot (A7-0012/2012),

A.  katsoo, että Euroopan oikeusalueella ei riitä, että kansalaisilla ja yrityksillä on oikeuksia, vaan näitä oikeuksia on myös voitava käyttää vaikuttavasti ja tehokkaasti;

B.  ottaa huomioon, että vastikään hyväksytyllä EU:n lainsäädännöllä pyritään antamaan rajat ylittävissä tilanteissa osapuolille mahdollisuus käyttää oikeuksiaan vaikuttavasti(6) tai hakea ratkaisua tuomioistuimen ulkopuolella sovittelun avulla(7);

C.  ottaa huomioon, että vaihtoehtoisen riidanratkaisun edut ovat kiistattomat ja että kaikilla EU:n kansalaisilla on vastedeskin oltava yhtäläinen oikeussuoja;

D.  ottaa huomioon, että kuluttajien asenteista rajat ylittävään kauppaan ja kuluttajansuojaan maaliskuussa 2011 tehdyn kyselyn (Flash Eurobarometer ”Consumer attitudes towards cross-border trade and consumer protection”) mukaan 79 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on samaa mieltä siitä, että he olisivat valmiimpia puolustamaan oikeuksiaan oikeudessa, jos he voisivat liittyä muihin kuluttajiin, jotka kantelevat samasta asiasta;

E.  ottaa huomioon, että oikeudellisen rikkomuksen kohteeksi joutuneet kuluttajat, jotka haluavat viedä asian oikeuteen yksittäisenä kanteena oikeussuojan saamiseksi, kohtaavat usein huomattavia esteitä, jotka liittyvät oikeussuojan saatavuuteen ja tehokkuuteen sekä toisinaan korkeista oikeudenkäyntikuluista johtuviin rahoitusvaikeuksiin, mahdollisiin psykologisiin kustannuksiin, monimutkaisiin ja pitkittyviin menettelyihin sekä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja koskevan tiedon puutteeseen;

F.  ottaa huomioon, että kun saman rikkomuksen uhreiksi on joutunut useita kansalaisia, yksittäiset kanteet eivät ehkä ole tehokas keino laittomien käytäntöjen lopettamiseksi tai korvauksen saamiseksi, erityisesti jos henkilökohtainen tappio on pieni suhteessa oikeudenkäyntikuluihin;

G.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa nykyisten Euroopan tasolla määriteltyjen kuluttajan oikeussuojakeinojen ja lainvalvonnan toimivuutta ei pidetä tyydyttävänä tai näitä mekanismeja ei tunneta riittävästi, joten niitä käytetään rajoitetusti;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan markkinoiden yhdentyminen ja sen seurauksena lisääntynyt rajat ylittävä toiminta korostavat johdonmukaisen EU:n laajuisen lähestymistavan merkitystä, jotta voidaan käsitellä tapauksia, joissa kuluttajat jäävät tyhjin käsin, kun kollektiivisena oikeussuojakeinona käytetty vahingonkorvausvaatimus, joka on otettu käyttöön muutamissa jäsenvaltioissa, ei tarjoa rajat ylittäviä ratkaisuja;

I.  katsoo, että kansallisilla ja eurooppalaisilla viranomaisilla on keskeinen asema EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja yksityisellä täytäntöönpanolla olisi ainoastaan täydennettävä, mutta ei korvattava julkista täytäntöönpanoa;

J.  ottaa huomioon, että lainsäädännön julkinen täytäntöönpano, jolla pyritään lopettamaan rikkomukset ja määräämään sakkoja, ei sinällään mahdollista kärsityn vahingon korvaamista kuluttajille;

K.  ottaa huomioon, että menettelyä voitaisiin yksinkertaistaa ja osapuolten kustannuksia vähentää, jos kanteet yhdistetään yhdeksi kollektiiviseksi oikeussuojakeinoksi tai kanteen nostaminen annetaan yleisen edun nimissä toimivan yhteisön tai elimen tehtäväksi;

L.  katsoo, että ryhmäkannejärjestelmä voi täydentää järkevästi yksilön oikeussuojaa, mutta ei korvata sitä;

M.  katsoo, että komission on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta kaikissa ehdotuksissa, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

1.  pitää myönteisenä edellä mainittua horisontaalista kuulemista ja korostaa, että laittomien käytäntöjen uhrien – niin kansalaisten kuin yritystenkin – on voitava vaatia korvausta kärsimästään henkilökohtaisesta tappiosta tai vahingosta, erityisesti tapauksissa, joissa vahinkoa on aiheutunut useille tai on kyse satunnaisvahingoista, jolloin kustannusriski saattaisi olla suhteeton kärsittyyn vahinkoon nähden;

2.  panee merkille Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden pyrkimykset rajoittaa perusteettomia oikeudenkäyntejä ja Yhdysvaltojen ryhmäkannejärjestelmän väärinkäyttöä(8), ja korostaa, että Euroopan on pidättäydyttävä ottamasta käyttöön amerikkalaistyylistä ryhmäkannejärjestelmää tai järjestelmää, jossa ei noudateta eurooppalaisia oikeusperinteitä;

3.  pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pyrkimyksiä lujittaa laittoman toiminnan uhrien oikeuksia siten, että ne ovat ottaneet käyttöön tai suunnittelevat ottavansa käyttöön lainsäädäntöä, jolla pyritään helpottamaan oikaisua samalla kun vältetään perusteettomia oikeudenkäyntejä, mutta tunnustaa myös, että kansalliset kollektiiviset oikeussuojajärjestelmät ovat hyvin erilaisia, erityisesti soveltamisalan ja menettelyjen erityispiirteiden osalta, mikä saattaa heikentää kansalaisten mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan;

4.  panee tyytyväisenä merkille komission työn kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan yhtenäisen eurooppalaisen lähestymistavan edistämiseksi ja pyytää komissiota osoittamaan vaikutustenarvioinnissaan, että toissijaisuusperiaatteen mukaan tarvitaan Euroopan tason toimintaa nykyisen EU:n lainsäädännön tehostamiseksi, jotta EU:n lainsäädännön rikkomisen uhreille voidaan korvata heidän kärsimänsä vahinko ja siten myötävaikuttaa kuluttajien luottamukseen ja sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan;

5.  korostaa mahdollisia etuja, joita kollektiivisista oikeustoimista koituu kantajille, vastaajille ja oikeusjärjestelmälle, kun kustannukset alenevat, oikeusvarmuus paranee ja vältetään samanlaisia vaatimuksia koskevat päällekkäiset oikeudenkäynnit;

6.  katsoo, että lainsäädännön julkinen täytäntöönpano on välttämätöntä kilpailualalla perussopimusten määräysten täytäntöön panemiseksi, EU:n tavoitteiden täysimääräiseksi saavuttamiseksi sekä komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten suorittaman EU:n kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;

7.  muistuttaa, että tällä hetkellä vain jäsenvaltiot säätävät korvaussumman määrittämistä koskevista kansallisista säännöistä; toteaa lisäksi, että kansallisen lainsäädännön täytäntöönpano ei saa estää EU:n lainsäädännön yhtenäistä soveltamista;

8.  kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti asianmukaista oikeusperustaa toimenpiteille kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla;

9.  panee merkille, että tähän mennessä käytettävissä olevat tiedot, erityisesti komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (PO SANCO) vuonna 2008 tekemä kollektiivisten oikeussuojajärjestelmien tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointia koskeva tutkimus (”Evaluation of the effectiveness and efficiency of collective redress mechanisms in the EU”), osoittavat, että käytettävissä olevat EU:n nykyiset kollektiiviset oikeussuojajärjestelmät eivät ole aiheuttaneet kohtuuttomia taloudellisia seurauksia;

Nykyinen EU:n lainsäädäntö ja kieltovaatimukset

10.  panee merkille, että Euroopan tasolla on jo otettu käyttöön täytäntöönpanomekanismeja yksittäistapauksia varten, kuten tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu direktiivi 2008/52/EY ja riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta annettu asetus (EY) N:o 805/2004, ja katsoo, että erityisesti eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettu asetus (EY) N:o 861/2007 tarjoaa oikeussuojan yksinkertaistamalla rajat ylittäviä riita-asioita ja vähentämällä kustannuksia tapauksissa, joihin sisältyy alle 2 000 euron suuruinen vaatimus, mutta toteaa, että tätä lainsäädäntöä ei ole suunniteltu tarjoamaan toimivaa oikeussuojaa tapauksissa, joissa suuri määrä uhreja on kärsinyt saman vahingon;

11.  katsoo, että kieltovaatimuksilla on myös merkittävä asema niiden oikeuksien suojaamisessa, joita kansalaisilla ja yrityksillä on EU:n lainsäädännön nojalla, ja katsoo, että kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004(9) sekä kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annetun direktiivin 2009/22/EY perusteella käyttöönotettuja mekanismeja voidaan huomattavasti parantaa, jotta voidaan edistää yhteistyötä ja kieltovaatimuksia rajat ylittävissä tilanteissa;

12.  katsoo, että kieltovaatimusten käyttöä oikeuskeinona on parannettava erityisesti ympäristöalalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia laajentaa kieltovaatimusten käyttöä tällä alalla;

13.  katsoo, että kieltovaatimuksissa olisi keskityttävä sekä yksityisen että julkisen edun suojaamiseen, ja kehottaa noudattamaan varovaisuutta, kun laajennetaan organisaatioiden oikeussuojaa, sillä organisaatioilla ei pitäisi olla parempaa oikeussuojaa kuin yksityishenkilöillä;

14.  kehottaa siksi komissiota vahvistamaan ja tehostamaan nykyisiä välineitä, kuten kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista annettua direktiiviä 98/27/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annettua asetusta (EY) N:o 2006/2004, jotta varmistetaan kuluttajien oikeuksien asianmukainen julkinen täytäntöönpano EU:ssa; korostaa kuitenkin, ettei direktiivi 98/27/EY eikä asetus (EY) N:o 2006/2004 mahdollista kärsityn vahingon korvaamista kuluttajille;

Laillisesti sitova horisontaalinen kehys ja suojatoimet

15.  katsoo, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta saatava oikeussuoja kuuluu prosessioikeuden alaan, ja on huolissaan siitä, että yhteensovittamattomat EU:n aloitteet kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla johtavat kansallisen prosessioikeuden ja vahingonkorvauslainsäädännön pirstaloitumiseen, mikä heikentää oikeussuojaa EU:ssa eikä vahvista sitä; vaatii siinä tapauksessa, että tarkan harkinnan jälkeen päätetään, että unionin kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmä on tarpeellinen ja toivottava ja että kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla tehdään ehdotus horisontaalisesta kehyksestä, johon sisältyy yhteisiä periaatteita ja joka tarjoaa yhtenäisen oikeussuojan kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta EU:ssa ja jota voidaan soveltaa erityisesti mutta ei ainoastaan kuluttajien oikeuksien loukkauksiin;

16.  korostaa tarvetta ottaa asianmukaisesti huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusperinteet ja oikeusjärjestykset ja edistää hyvien käytäntöjen koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja katsoo, että työ sellaisen EU:n järjestelmän laatimiseksi, jolla edistetään todellisia korvauksia sekä kuluttajille että pk-yrityksille, ei saisi viivästyttää horisontaalisen kehyksen hyväksymistä;

17.  korostaa, että laillisesti sitovan horisontaalisen kehyksen on katettava kollektiivisten vahingonkorvausten saamista koskevat tärkeimmät näkökohdat; korostaa lisäksi, että erityisesti prosessioikeutta ja kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia asioita on sovellettava ryhmäkanteisiin yleensä riippumatta kyseessä olevasta alasta, kun taas rajoitettu määrä kuluttajansuojan tai kilpailulainsäädännön kannalta merkittäviä sääntöjä, jotka koskevat kansallisten kilpailuviranomaisten tekemien päätösten mahdollista sitovaa vaikutusta, voitaisiin säätää esimerkiksi horisontaalisen välineen erillisissä artikloissa tai luvuissa tai erillisessä oikeudellisessa välineessä horisontaalisen välineen hyväksymisen kanssa samanaikaisesti tai sen jälkeen;

18.  katsoo, että kärsitty henkilökohtainen vahinko tai tappio on ratkaisevassa asemassa, kun päätetään nostaa kanne, koska vahingon tai tappion suuruutta verrataan väistämättä oikeustoimiin ryhtymisestä aiheutuviin mahdollisiin kustannuksiin; muistuttaa siksi komissiota siitä, että kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan horisontaalisen kehyksen on oltava toimiva ja kustannustehokas väline kaikille osapuolille, ja on sitä mieltä, että jäsenvaltiot voisivat käyttää kansallisissa menettelysäännöissään eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettua asetusta (EY) N:o 861/2007 lähtökohtana kollektiivisille oikeussuojakeinoille tapauksissa, joissa kanteen arvo ei ylitä tämän asetuksen soveltamisalaa;

19.  katsoo, että horisontaalisen kehyksen mukaisesta ryhmäkanteesta olisi eniten hyötyä tapauksissa, joissa vastaajan ja edustettuina olevien uhrien kotipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa (rajat ylittävä ulottuvuus) ja joissa loukatuiksi väitetyt oikeudet on myönnetty EU:n lainsäädännön nojalla (EU:n lainsäädännön rikkominen); vaatii tarkastelemaan lisää sitä, miten oikeussuojaa voidaan parantaa tapauksissa, joissa kansallista lainsäädäntöä on rikottu ja joilla voi olla laajoja, rajat ylittäviä vaikutuksia;

20.  toistaa, että horisontaalisessa välineessä on otettava käyttöön suojatoimia perusteettomien kanteiden ja kollektiivisten oikeussuojakeinojen väärinkäytön välttämiseksi, jotta voidaan taata oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, ja painottaa, että suojatoimien on katettava muun muassa seuraavat kohdat:

21.  ehdottaa, että jos komissio esittää ehdotuksen kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaksi horisontaaliseksi kehykseksi, tarvittaessa olisi hyväksyttävä seurantatoimen periaate, jonka mukaan yksityistä täytäntöönpanoa kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voidaan käyttää vain, jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on tehnyt aiemmin rikkomista koskevan päätöksen; toteaa, että seurantatoimen periaatteen käyttöön ottaminen ei tarkoita yleensä sitä, ettei voitaisi tarjota sekä itsenäisiä toimia että seurantatoimia;

22.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia lisätä kuluttajien tietoisuutta käytettävissä olevista kollektiivisista oikeussuojajärjestelmistä ja helpottaa ryhmäkanteiden ajamiseen valtuutettujen tahojen yhteistyötä; painottaa keskeistä asemaa, joka kuluttajajärjestöillä ja Euroopan kuluttajakeskusten verkostolla (ECC-verkosto) voi olla tiedon välittämisessä mahdollisimman monelle EU:n lainsäädännön rikkomisen uhrille;

23.  korostaa, että monet komission havaitsemat EU:n lainsäädännön rikkomiset EU:n kuluttajansuojatoimien alalla edellyttävät kieltovaatimusten lujittamista(10), ja on samalla tietoinen siitä, että kieltovaatimukset eivät riitä tapauksissa, joissa uhrit ovat kärsineet vahinkoa ja heillä on oikeus saada korvausta; kehottaa komissiota yksilöimään EU:n lainsäädännön, jonka yhteydessä on vaikea saada vahingonkorvausta;

24.  katsoo, että tämä olisi tehtävä niiden alueiden määrittämiseksi, joilla horisontaalisessa kehyksessä voitaisiin säätää kollektiivisesta vahingonkorvauksesta lainsäädännön rikkomisen sekä EU:n kilpailuoikeuden rikkomisen yhteydessä; kehottaa luetteloimaan asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön horisontaalisen välineen liitteessä;

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu

25.  toteaa, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit ovat usein riippuvaisia elinkeinonharjoittajan yhteistyöhalukkuudesta, ja katsoo, että tehokkaan oikeussuojajärjestelmän saatavuus toimisi osapuolille vahvana kannustimena sopia asia tuomioistuimen ulkopuolella ja näin voitaisiin todennäköisesti välttää huomattava määrä oikeudenkäyntejä; kannustaa laatimaan vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä Euroopan tasolla, jotta riidat voidaan ratkaista nopeasti ja edullisesti oikeudenkäyntejä houkuttelevamman vaihtoehdon avulla, ja ehdottaa, että tuomareille, jotka alustavasti tarkastavat ryhmäkanteen hyväksyttävyyden, annettaisiin myös valtuudet kehottaa osapuolia etsimään ensin ratkaisua kollektiivisten sovittelumenettelyjen avulla ennen kollektiivisen oikeudenkäynnin aloittamista; katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen kehittämiä kriteerejä(11) olisi pidettävä lähtökohtana näiden valtuuksien vahvistamiselle; korostaa kuitenkin, että näiden mekanismien olisi pysyttävä nimensäkin mukaisesti oikeussuojakeinojen vaihtoehtona eikä niiden ennakkoedellytyksenä;

Tuomiovalta ja sovellettava lainsäädäntö

26.  korostaa, että horisontaalisessa kehyksessä olisi itsessään säädettävä säännöt, joilla estetään ryntäys tuomioistuimiin (asianosaiselle edullisimman oikeuspaikan etsiminen) vaarantamatta kuitenkaan oikeussuojaa, ja että Bryssel I -asetus olisi otettava lähtökohdaksi toimivaltaisten tuomioistuinten määrittämiselle;

27.  vaatii tarkastelemaan lisää sitä, miten lainvalintasääntöjä voitaisiin muuttaa; katsoo, että yhtenä ratkaisuna voisi olla sen paikan lainsäädännön soveltaminen, jossa uhrien enemmistön kotipaikka sijaitsee, kun pidetään mielessä, että yksittäisillä uhreilla pitäisi olla oikeus olla antamatta suostumusta menettelyyn osallistumiseksi ryhmäkanteen yhteydessä, ja sen sijaan he voisivat hakea oikaisua henkilökohtaisesti Bryssel I-, Rooma I- ja Rooma II -asetuksissa säädettyjen kansainvälisen yksityisoikeuden yleisten sääntöjen mukaisesti;

28.  korostaa, että asiassa C-360/09, Pfleidener, annetun tuomion johdosta komission on varmistettava, että kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät vaaranna kilpailulainsäädäntöön liittyvän leniency-järjestelmän ja sovittelumenettelyn tehokkuutta;

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

29.  vaatii, että Euroopan parlamentin on osallistuttava tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puitteissa kaikkiin lainsäädäntöaloitteisiin kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla ja että jokaisen ehdotuksen on perustuttava yksityiskohtaiseen vaikutustenarviointiin;

o
o   o

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan tason työmarkkinaosapuolille.

(1) EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30. (2) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 161. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0023. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0449. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0361. (6) Asetus (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1), asetus (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1) ja asetus (EY) N:o 805/2004 riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15). (7) Direktiivi N:o 2008/52/EY tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3). (8) Wal-Mart Stores Inc. vastaan Dukes ym. 564 U.S. xxx (2011). (9) EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1. (10) Tutkimus kuluttajien vaikeuksista saada oikaisu kuluttajansuojalainsäädännön rikkomuksiin – ”Study regarding the problems faced by consumers in obtaining redress for infringements of consumer protection legislation, and the economic consequences of such problems”, 26.8.2008, Part I, Main report, s. 21 ja sitä seuraavat sivut. (11) Yhdistetyt asiat C-317/08, C-318/08, C-319/08 ja C-320/08, Alassini, tuomio 18. maaliskuuta 2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.