Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2038(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0335/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0335/2011

Keskustelut :

PV 02/02/2012 - 5
CRE 02/02/2012 - 5

Äänestykset :

PV 02/02/2012 - 12.10
CRE 02/02/2012 - 12.10

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0026

Hyväksytyt tekstit
PDF 159kWORD 80k
Torstai 2. helmikuuta 2012 - Bryssel
Jätehuoltodirektiivin soveltaminen
P7_TA(2012)0026A7-0335/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2012 vetoomuksen esittäjien esiin nostamista kysymyksistä jätehuoltodirektiivin ja siihen liittyvien direktiivien soveltamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (2011/2038(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklassa vahvistetun oikeuden esittää vetoomus,

–  ottaa huomioon vastaanotetut vetoomukset, jotka mainitaan vetoomusvaliokunnan mietinnön liitteessä (A7-0335/2011),

–  ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY(1),

–  ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(2),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY(3),

–  ottaa huomioon jätteenpoltosta 4. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY(4),

–  ottaa huomioon tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY(5),

–  ottaa huomioon ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY(6),

–  ottaa huomioon yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta 26. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY(7),

–  ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (25. kesäkuuta 1998 tehty Århusin yleissopimus),

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2011 julkaistun asiantuntijatutkimuksen ”Waste management in Europe: main problems and best practices”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 202 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0335/2011),

A.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on vuosina 2004–2010 saanut ja ottanut käsiteltäväksi 114 vetoomusta, jotka koskevat edellä mainittujen säädösten vastaisia menettelyjä ja jotka ovat tulleet seuraavista jäsenvaltioista: Italia, Kreikka, Ranska, Espanja, Irlanti (kustakin yli 10 vetoomusta), Bulgaria, Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Romania, Saksa (kustakin 3–10 vetoomusta), Itävalta, Unkari, Liettua, Malta, Portugali, Slovakia (kustakin 1 vetoomus);

B.  ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on laatinut viisi raporttia jäteasioissa tehtyjä vetoomuksia koskevista tiedonhankintamatkoista seuraaviin kohteisiin: Irlanti(8), Fos-sur-Mer (Ranska)(9), Path Headin kaatopaikka (Yhdistynyt kuningaskunta)(10), Campania (Italia)(11) ja Huelva (Espanja)(12);

C.  ottaa huomioon, että eniten vetoomuksia esitetään jatkuvasti ympäristöasioissa ja että näistä vetoomuksista monet koskevat jätteitä; toteaa, että jäteasiat koskevat kansalaisia hyvin suoraan kaikkialla EU:ssa erityisesti uusien jätehuoltolaitosten tai nykyisten laitosten lupamenettelyjen osalta ja yleisesti jätehuollon osalta;

D.  ottaa huomioon, että suurin osa jäteasioissa esitetyistä vetoomuksista koskee jätehuoltolaitoksia (noin 40 prosenttia uusien laitosten lupamenettelyjä ja toiset 40 prosenttia olemassa olevien laitosten toimintaa, näistä 75 prosenttia koskee kaatopaikkoja ja 25 prosenttia jätteenpolttolaitoksia) ja loput vetoomukset koskevat jätehuoltoa yleisesti;

E.  toteaa Eurostatin tuoreimpien tilastojen vuodelta 2009 osoittavan, että EU-kansalainen tuottaa keskimäärin 513 kiloa jätettä vuodessa, että monissa uusissa jäsenvaltioissa tämä luku on keskiarvon alapuolella ja että eniten jätettä syntyy pisimmälle teollistuneissa maissa;

F.  ottaa huomioon, että eniten jätettä tuottavissa maissa kierrätetään, kompostoidaan ja poltetaan jätettä energiaksi eniten ja että niissä jätteen sijoittaminen kaatopaikoille on loppumassa tai jo loppunut, kun taas keskiarvoa vähemmän jätteitä tuottavissa jäsenvaltioissa suurin osa jätteistä sijoitetaan kaatopaikoille ja niissä kierrätys ja jopa jätteenpoltto on vähäisempää;

G.  ottaa huomioon, että joissakin jätteenpolttolaitoksissa on puutteellinen infrastruktuuri jätteen erottelua ja käsittelyä varten; ottaa huomioon, että sille, millaista jätettä voidaan polttaa, ei tunnu olevan selkeitä rajoja ja että polttamisesta syntyvän myrkyllisen tuhkan käsittelyssä on edelleen ongelmia;

H.  ottaa huomioon, että jätteistä annetussa direktiivissä 2008/98/EY (jätehuollon puitedirektiivi) säädetään toimenpiteistä, joilla suojellaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia sekä vähentämällä materiaalien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantamalla tällaisen käytön tehokkuutta, edistetään EU-kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja luodaan ympäristön kannalta kestävä jätteenkäsittelymenetelmä;

I.  ottaa huomioon, että ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetussa direktiivissä 2008/99/EY määritetään vakavien ympäristörikosten vähimmäismäärä ja vaaditaan jäsenvaltioita säätämään varoitusvaikutukseltaan tehokkaammista seuraamuksista tämän tyyppisistä rikoksista silloin, kun ne ovat tahallisia tai tapahtuvat törkeästä tuottamuksesta;

J.  toteaa, että jätehuollon puitedirektiivin mukaisella jätehuoltostrategialla halutaan varmistaa, että kaikki jäte kerätään ja toimitetaan asianmukaisiin jätteenkäsittelylaitoksiin hyödynnettäväksi ja lopulta loppukäsittelyyn ja että strategiaan on sisällytettävä toimia jätteen syntymisen ehkäisemiseksi;

K.   ottaa huomioon, että joillakin alueilla, esimerkiksi Fos-sur-Merissä (Ranska – 2008), Path Headissä (Yhdistynyt kuningaskunta – 2009), Huelvassa (Espanja – 2009) ja Campanian maakunnassa (Italia – 2011), edistyminen jätteiden vähentämisessä ja kotitalousjätteen kierrättämisessä on ollut minimaalista ja että lajittelematonta kotitalousjätettä ja muuta jätettä on edelleen tuotu kaatopaikoille ja joissakin tapauksissa erityyppisiin teollisuusjätteisiin sekoitettuna;

L.  ottaa huomioon, että määräaika jätehuollon puitedirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutui joulukuussa 2010, ja toteaa, että vain kuusi jäsenvaltiota on noudattanut määräaikaa; toteaa lisäksi, että komissio on ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että loputkin jäsenvaltiot toteuttavat kansalliset toimet ja aloittavat täytäntöönpanon pikaisesti;

M.  toteaa, että kotitalousjätehuollossa olisi noudatettava jätehuollon puitedirektiivin 4 artiklan mukaista jätehierarkiaa: ehkäiseminen, vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen (esimerkiksi energiana) sekä loppukäsittely;

N.  ottaa huomioon, että resurssitehokas Eurooppa on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista ja että jätehuollon puitedirektiivissä on asetettu kaikkien jäsenvaltioiden tavoitteeksi kierrättää vuoteen 2020 mennessä 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä, sekä toteaa, että EU:n kehittäminen vihreäksi kierrätystaloudeksi, joka hyödyntää jätettä, on tärkeä osa resurssitehokkuustavoitetta;

O.  katsoo, että on olemassa useita syitä siihen, ettei ole otettu käyttöön jätehuollon puitedirektiivin mukaisia jätehuoltosuunnitelmia, muun muassa täytäntöönpanon ja sen valvonnan puute, asianmukaisesti koulutetun henkilöstön puute paikallis- ja aluetasolla, koordinoinnin puute kansallisella tasolla, riittämätön valvonta EU:n tasolla, epäonnistuminen riittävien resurssien myöntämisessä ja sakkojärjestelmän puuttuminen, ja katsoo, että siten on jätetty käyttämättä hyvän jätehuollon tarjoamat mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia sekä vähentää Euroopan riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista;

P.  toteaa, että usein jää vaille huomiota se tärkeä seikka, että jätteiden kierrätysalalla voidaan luoda jopa puoli miljoonaa työpaikkaa, sillä tietyntyyppinen jäte on tuottava resurssi, jonka avulla voidaan lisätä ekologista kestävyyttä ja edesauttaa siirtymistä kohti vihreää taloutta;

Q.  toteaa, että biojätehuolto on EU:ssa vielä lapsen kengissä ja että on kehitettävä edelleen nykyisiä säädösvälineitä ja tehostettava tekniikoita;

R.  katsoo, että ensisijaisesti on pyrittävä saavuttamaan EU:n tavoitteet, jotka koskevat jätteen keräystä ja kierrätystä ja kaatopaikkojen korvaamista;

S.  katsoo, että jäsenvaltioilla on kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla päävastuu unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta ja että kansalaisten mielestä EU on vastuussa jätepolitiikan täytäntöönpanon varmistamisesta mutta sillä ei ole asianmukaisia keinoja panna lainsäädäntöä täytäntöön;

T.  ottaa huomioon, että Århusin yleissopimuksen mukaisesti kansalaisilla on oikeus saada tietoa oman alueensa tilanteesta ja viranomaiset ovat velvoitettuja antamaan tietoja ja motivoimaan kansalaisia omaksumaan vastuullisen asenteen ja käyttäytymään vastuullisesti; ottaa huomioon, että direktiivin 2003/35/EY mukaisesti jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että kansalaiset voivat varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti osallistua laadittavien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen;

U.  katsoo vetoomusmenettelyn kertovan siitä, että kansalaisten mielestä viranomaiset eivät hallitse asiaansa eivätkä ole aina valmiita pyrkimään ongelmien ratkaisemiseen, että luottamussuhde on vaurioitunut ja että asiat luisuvat kohti avointa selkkausta ja lamaantumista, jotka estävät toimimisen;

V.  toteaa, että komission äskettäin teettämä tutkimus(13) EU:n jätehuoltoviraston perustamisen toteuttamiskelpoisuudesta osoitti, että monet jäsenvaltiot eivät kykene laatimaan jätehuoltosuunnitelmia eivätkä toteuttamaan tarkastuksia, valvontaa ja muita toimia jätelainsäädännön panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön;

W.  panee merkille, että tutkimuksessa havaittiin myös suuria puutteita lainsäädännön noudattamisessa, laitonta jätteen hävittämistä ja laittomia jätekuljetuksia, lukuisia kansalaisten tekemiä valituksia ja unionin tuomioistuimeen vietyjä rikkomistapauksia, mikä osoittaa, että ei ole kyetty toteuttamaan EU:n jätelainsäädännön päätavoitteena olevaa kansanterveyden ja ympäristön suojelua;

X.  ottaa huomioon, että jätteen laittomasta käsittelystä on tullut osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, mikä herättää kysymyksiä asiasta vastaavien viranomaisten roolista ja teollisuusjätteen osalta salaisista sopimuksista teollisuuden piirissä;

Y.  toteaa, että menetelmät, joilla valvotaan, ettei kotitalousjätteessä ole myrkyllistä jätettä, ovat joskus tehottomia tai niitä ei ole lainkaan, minkä vuoksi myrkkyjä joutuu kaatopaikoille ja jätteenpolttolaitoksiin; katsoo, että on korostettava, että myrkyllisen jätteen vieminen jätteenpolttolaitoksiin, jotka on tarkoitettu kotitalousjätteen polttamiseen, on ehdottomasti kiellettyä;

Z.  toteaa vetoomusten perusteellisen tarkastelun osoittaneen, että toimivista ja ympäristöystävällisistä jätehuoltojärjestelmistä on pääosin riittävästi säädöksiä, että suurimmat puutteet ovat säädösten täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa ja että 95 prosenttia vetoomuksista koskee laiminlyöntejä paikallis- tai aluehallinnon tasolla;

AA.  katsoo, että tärkeimpiä syitä tähän ovat tiedotuksen ja tiedon puute sekä paikallistason hallinnollisten, taloudellisten ja muiden resurssien puute;

AB.  panee merkille, että komissio on tehostanut EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa tukevia toimia muun muassa myöntämällä siihen 4,1 miljardia euroa vuosiksi 2005 ja 2006; toteaa, että siitä huolimatta vuoden 2009 lopussa 20 prosenttia kaikista ympäristöalan rikkomistapauksista koski jäteasioita;

AC.  toteaa, että huonosta jätehuollosta aiheutuu suuria kustannuksia ja että alueellinen järjestelmä, jonka avulla voidaan huolehtia jätehuollosta kokonaisuudessaan, saa aikaan suuria säästöjä;

AD.  toteaa, että vaikka jätelainsäädännön täytäntöönpano EU:ssa on julkishallinnon vastuulla, yksityiset ja monikansalliset yritykset hoitavat 60 prosenttia kotitalousjätteestä ja 75 prosenttia yritysten jätteistä ja niiden vuotuinen liikevaihto on 75 miljardia euroa(14),

AE.  toteaa, että uusien kaatopaikkojen ja polttolaitosten perustaminen kuuluu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (YVA-direktiivi)(15) liitteen I 9 kohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin ja sitä varten tarvitaan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointi tai ainakin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu arviointi siitä, kuuluuko kaatopaikka liitteen II 11 b kohdassa tarkoitettuihin hankkeisiin;

AF.  toteaa, että kaatopaikkaluvat kuuluvat YVA-direktiivin liitteen II soveltamisalaan, jos kaatopaikalla ”todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia” ja kaatopaikkoihin sovelletaan jäsenvaltioiden vahvistamia raja-arvoja;

AG.  ottaa huomioon YVA-direktiivin 6 artiklan 4 kohdan, jonka mukaan ”yleisölle, jota asia koskee, on annettava ajoissa ja tehokkaalla tavalla mahdollisuus osallistua 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöä koskeviin päätöksentekomenettelyihin ja sillä on tätä tarkoitusta varten oltava oikeus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna”;

AH.  ottaa huomioon, että EU-direktiiveissä ja Århusin yleissopimuksessa vahvistetaan yleisön oikeus saada tietoa ympäristöasioiden päätöksenteosta ja oikeus osallistua siihen;

AI.  panee merkille, että monien vetoomusten mukaan jätehuoltolaitosten lupamenettelyissä ei ole noudatettu täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä, ei varsinkaan ympäristövaikutusten arvioinnissa eikä asianosaisten kuulemisessa;

AJ.  toteaa, että jos luvat ovat direktiivin säännösten mukaisia ja ympäristövaikutusten arviointi on tehty, komissiolla ei ole valtuuksia puuttua kansallisten viranomaisten päätöksiin; katsoo kuitenkin, että eräät jäsenvaltiot eivät ole tehneet perusteellista ympäristövaikutusten arviointia ennen kuin ovat myöntäneet lupia kaatopaikkojen perustamiseen tai laajentamiseen tai polttolaitosten rakentamiseen;

AK.  toteaa, että oikeustoimiin voidaan ryhtyä vasta kun jäsenvaltio on hyväksynyt hankkeen; toteaa, että kansalaisten on vaikea ymmärtää, että EU voi tosiasiallisesti puuttua asiaan vasta sitten, kun koko menettely on päättynyt ja jäsenvaltio on hyväksynyt hankkeen;

AL.  panee merkille, että usein kansalaisten yhteydenotot suunniteltujen uusien kaatopaikkojen sijoittamista koskevan julkisen kuulemismenettelyn ja ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä liittyvät suojeltujen alueiden oletettuihin loukkauksiin, kuten Vesuviuksen luonnonpuistoon sijoitettavan kaatopaikan tapauksessa, tai pelkoon kielteisistä vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin;

AM.   toteaa, että uusien kaatopaikkojen suunniteltu sijoitus aiheuttaa usein vastustusta, koska vetoomusten esittäjien mielestä kaatopaikat tuodaan suojelluille ympäristö- tai kulttuurialueille, kuten osoittaa vetoomuksissa kuvattu suunnitelma uuden kaatopaikan perustamisesta Vesuviuksen luonnonpuistoon, ja katsoo, että kaatopaikkojen sijoittamista Natura 2000 -verkostoon kuuluville alueille olisi pidettävä EU:n ympäristölainsäädännön vastaisena;

AN.  toteaa, että kaatopaikkadirektiivissä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimilupien myöntämistä sekä kaatopaikan toiminnan ja jälkihoidon aikana sovellettavia yhteisiä valvontamenettelyjä, ja että ennen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä suljettuihin kaatopaikkoihin ei sovelleta direktiivin säännöksiä; toteaa, että direktiivissä esitetyt vaatimukset koskevat sijaintia, vesien hallintaa ja suotoveden käsittelyä, maaperän ja vesien suojelua, kaasujen hallintaa, haittoja ja vaaroja sekä vakautta ja esteitä;

AO.  toteaa vetoomusvaliokunnan saaneen useita vetoomuksia – esimerkkinä Ison-Britannian Path Headiin tehdyn tiedonhankintamatkan takana ollut vetoomus –, joissa on ollut kyse lähellä asutusta sijaitsevista kaatopaikoista, joiden takia lähiseudun asukkaat kärsivät hajuhaitoista, lisääntyneestä ilman pilaantumisesta ja tuhoeläinten leviämisestä asutuksen läheisyydessä; katsoo kuitenkin, että koska EU-säädöksissä ei ole tarkkoja määräyksiä kaatopaikkojen etäisyydestä asuintaloista, kouluista ja sairaaloista, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun varmistamiseksi tarvittavien tarkkojen määräysten antaminen kuuluu perussopimuksissa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen piiriin;

AP.  toteaa, että kaatopaikkoja koskevissa vetoomuksissa esitetään usein huoli pohjaveden pilaantumisesta, koska vanhoilla kaatopaikoilla ei aina ole tiivistyksiä, jotka estävät valumat pohjavettä johtaviin kerroksiin, tai tiivistykset saattavat näyttää vaurioituneilta ja herättää epäilyksiä valumista taikka kaatopaikat voivat olla geologisesti epävakaalla perustalla ja liian lähellä pohja- ja juomavesivarastoja;

AQ.  toteaa komission raportoineen, että vuodesta 2001 lähtien on käynnistetty 177 rikkomismenettelyä kaatopaikkadirektiivin tapauksessa ja että uusimmassa tarkastelussa on havaittu vähintään 619 laitonta kaatopaikkaa eri EU-maissa;

AR.  katsoo komissiolle osoitettujen vetoomusten ja valitusten osoittavan, että ilman lupaa toimivia laittomia kaatopaikkoja on paljon, mutta tarkkaa määrää ei tiedetä, koska ei ole asianmukaista valvontaa;

AS.  muistuttaa vaatineensa, että kaatopaikkojen olisi oltava viimeinen vaihtoehto; toteaa, että jätteen ehkäisemisessä, kierrätyksessä ja hyödyntämisessä vähemmän edistyneiden jäsenvaltioiden viranomaiset saattavat tuntea paineita laajentaa nykyisiä, jopa määräysten vastaisia kaatopaikkoja tai avata lyhyellä aikavälillä uusia kaatopaikkoja ongelmien ratkaisemiseksi;

AT.  toteaa, että jätehierarkiassa matalalla oleva polttolaitosten käyttö on yleistä ja kansalaisten hyväksymää joissakin maissa, jotka noudattavat hyvin jätehuollon puitedirektiivin säännöksiä, ja että maissa, joissa ei vielä ole turvauduttu jätteenpolttoon, saatetaan päättää tehdä niin kertyneen jätemäärän hoitamiseksi;

AU.  katsoo, että näin voidaan toimia vain sillä ehdolla, että valvonta on tiukkaa ja että noudatetaan EU:n lainsäädäntöä, ja pitäen mielessä, että toiminta saattaa aiheuttaa ymmärrettävää vastustusta lähiseudun asukkaiden keskuudessa, koska heille saattaa koitua terveyshaittoja;

AV.  tunnustaa, että jätteenpolttolaitosten päästöt ovat vähentyneet huomattavasti uuden teknologian ansiosta; toteaa, että paikalliset asukkaat näyttävät hyväksyvän jätteenpolton tavallista paremmin etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa jätteenpolton osuus on suuri, mitä saattaa edesauttaa se, että jätteenpolttolaitokset tuottavat lämpöä tai sähköä, sekä avoin tiedotus laitosten toiminnasta;

AW.  toteaa, että jätteenpolttolaitosten perustamista koskevia lupia vastustetaan samalla tavalla ja samoista syistä kuin kaatopaikkalupia, koska kansalaiset pelkäävät erityisesti ilman pilaantumista sekä kansanterveydelle ja/tai luonnonsuojelualueille aiheutuvia haittoja;

AX.  toteaa, että viranomaiset sijoittavat laitokset usein alueille, joilla ilmansaasteita on jo paljon, mutta ei pidä unohtaa alueen asukkaille koituvia kasaantuvia terveyshaittoja; toteaa, että usein jätetään tutkimatta vaihtoehtoiset jätehuoltomenetelmät ja energian tuotanto metanoinnin avulla;

AY.  ottaa huomioon, että keskittyminen jätteiden polttoon energian tuotantoa varten ensimmäisenä vaihtoehtona on kuitenkin tuhlaavaisempi tapa käsitellä jätettä kuin jätteen syntymisen ehkäisy, kierrätys ja uudelleenkäyttö, minkä vuoksi ne olisi asetettava etusijalle jätehuoltodirektiivin jätehierarkian mukaisesti;

AZ.  katsoo, että lainsäädännössä vahvistettujen kierrätys- ja ehkäisytavoitteiden saavuttaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista, sidosryhmien entistä tiiviimpää osallistumista ja yleisen valistuksen lisäämistä joukkoviestimiä hyödyntävän valistuskampanjan avulla;

BA.  toteaa, että kaikissa vetoomusvaliokunnan jätekysymyksiin liittyvissä tiedonhankintamatkoista laadituissa raporteissa mainitaan kuitenkin, että kansalaisten ja viranomaisten välinen yhteydenpito on vähäistä tai olematonta, mikä saattaa joissain tapauksissa johtaa tilanteen kiristymiseen ja myös tiedotusvälineiden usein raportoimiin kansalaisten mielenilmauksiin;

BB.  ottaa huomioon, että maailman väestömäärä lisääntyy ja näin ollen kokonaiskulutuksen odotetaan kasvavan huomattavasti, mikä asettaa lisää paineita jätehuollolle; katsoo, että tämän ongelman ratkaiseminen vaatisi muun muassa lisääntynyttä tiedostamista ja jätehierarkiaperiaatteen soveltamista;

BC.  toteaa, että vetoomusvaliokunnalla ei ole estävää tai oikeudellista toimivaltaa, mutta se voi ajaa kansalaisten etuja – erityisesti silloin kun ongelmat liittyvät EU:n lainsäädännön soveltamiseen – tekemällä yhteistyötä eri asioista vastaavien viranomaisten kanssa ja löytää näin ratkaisuja ja saada selityksiä vetoomuksissa esitettyihin ongelmiin;

1.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan jätehuollon puitedirektiivin viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja huolehtimaan siitä, että kaikkia sen säännöksiä todella noudatetaan ja että laaditaan kattavat jätehuoltosuunnitelmat ja pannaan ne täytäntöön, mukaan lukien kaikkiin unionin lainsäädännön puitteissa asetettuihin tavoitteisiin pyrkiminen aikataulussa;

2.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja varmistamaan, että se tapahtuu tosiasiallisesti ja ajoissa; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, mikä on järjestäytyneen rikollisuuden muotojen rooli ympäristörikkomuksissa;

3.  ottaen huomioon, että jätteet ja saasteet ovat vakava uhka ihmisten terveydelle ja ympäristölle, kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan edistyksellisen jätehuoltostrategian käyttöönottoa jätehuollon puitedirektiivin säännösten mukaisesti;

4.  kehottaa viranomaisia myöntämään, että useimmissa jäsenvaltioissa tarvitaan suuria investointeja asianmukaisten jätehuoltostrategioiden laatimiseksi ja infrastruktuurien ja laitosten perustamiseksi; katsoo, että olisi harkittava koheesiorahastovarojen asianmukaisen osuuden korvamerkitsemistä tähän tarkoitukseen tai suoran rahoituksen anomista Euroopan investointipankilta;

5.  katsoo, että niin jäsenvaltioissa kuin unionin tasolla on tehostettava paikan päällä tehtäviä tarkastuksia ja lisättävä valmiuksia valvoa säännösten täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa jätelainsäädännön noudattaminen; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan tarkastuksia, seurantaa ja muita toimia koko jätehuoltoketjussa, jotta jätelainsäädännön noudattamisen valvonta tehostuisi, ja kehottaa komissiota määräämään erityisestä menettelystä toissijaisuusperiaatteen täysimääräistä ja tosiasiallista soveltamista varten jäsenvaltion vakavan laiminlyönnin tapauksessa;

6.  kehottaa komissiota tarjoamaan toimivaltaisille viranomaisille tarkempaa ohjausta ja auttamaan niitä selviytymään mittavan jätealaa koskevan säännöstön täytäntöönpanossa, mutta huomauttaa, että unionin nykyisin käytettävissä olevat resurssit ovat riittämättömiä; katsoo siksi, että tarvitaan täydentäviä taloudellisia ja hallinnollisia toimia jätealalla toimivien virkamiesten ohjaus- ja koulutustoiminnan tehostamiseksi;

7.  kehottaa komissiota selvittämään, millaisia systeemisiä puutteita, kuten jätehuoltolaitosten riittämätön verkosto, liiallinen turvautuminen kaatopaikkojen käyttöön, jätteiden määrän lisääntyminen henkilöä kohti tai alhainen kierrätysaste, jäsenvaltioissa on jätealan direktiivien täytäntöönpanossa ja keskittymään niihin;

8.  katsoo, että ei tarvita unionin jätehuoltovirastoa ja että unionin nykyinen toimielinrakenne, jossa komission ympäristöasioiden pääosasto ja Euroopan ympäristökeskus muodostavat asiantuntija- ja osaamiskeskuksen, on uutta virastoa kustannustehokkaampi, vaikkakin näitä kahta on vahvistettava edelleen, jotta valvonnasta saadaan tehokkaampaa;

9.  katsoo, että nykyinen Euroopan ympäristökeskus voisi antaa apuaan tässä prosessissa ja ottaa rakentavan roolin jäsenvaltioiden jätehuoltostrategioiden raportoinnissa sekä tunnistaa heikkouksia arvioimalla sitä, ovatko jäsenvaltioiden laatimat jätehuoltosuunnitelmat sopusoinnussa EU-säädösten kanssa;

10.  katsoo, että alue-, paikallis- ja kansallisten viranomaisten toimien paremman koordinoinnin avulla voidaan saada hyviä tuloksia parhaiden käytäntöjen tunnistamisessa; katsoo, että alueiden komitea, Europol, Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL), Municipal Waste Europe ja Euroopan jätehuoltoalaa edustava FEAD voisivat auttaa organisoimaan tällaista tiedonvaihtoa ja lisäämään näin luottamusta niiden kansalaisten keskuudessa, joita jätepolitiikan täytäntöönpano likeisimmin koskee;

11.  kehottaa jäteongelmien kanssa kamppailevia jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että toimivat jätehuoltostrategiat auttavat luomaan työpaikkoja ja lisäämään tuloja sekä varmistavat samalla ympäristön kestävyyden, kun jätteitä hyödynnetään, kierrätetään ja muunnetaan energiaksi;

12.  palauttaa mieliin, että jätehierarkia on direktiivin 2008/98/EY avainelementti ja että direktiivin mukaan sen olisi oltava kaiken jätehuollon perusta; toteaa myös, että taloudelliset seikat puhuvat jätehierarkian soveltamisen puolesta niin, että pyritään ensin ehkäisyyn, sitten uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen ennen jätteenpolttoa energiantuotantoa varten, ja että olisi vältettävä niin pitkälle kuin mahdollista tuhlaavia ja kestämättömiä kaatopaikkoja;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansalaisten tietoisuutta tehokkaan jätehuollon eduista, muun muassa tiedottamalla jätteiden lajittelun hyödyllisyydestä, kotitalousjätteiden keruun todellisista kustannuksista ja toisaalta näiden jätteiden hyödyntämisestä koituvista tuloista;

14.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja vetoomusvaliokunnan tiiviimpi yhteistyö, kun vetoomusvaliokunta käsittelee kansalaisten välittömiä huolenaiheita, olisi erinomainen tilaisuus helpottaa viranomaisten ja paikallisyhteisöjen vuoropuhelua jätehuoltostrategioiden ensisijaisista toimista ja voisi tietyissä tapauksissa toimia jopa tehokkaana keinona ratkoa paikallisia kiistoja;

15.  ehdottaa, että luodaan yhteinen EU-normi lajiteltavan ja kierrätettävän jätteen värikoodeille, jotta voidaan lisätä kansalaisten osallistumista jäteprosessiin ja ymmärrystä siitä; katsoo, että tällä voidaan tukea jäsenvaltioiden toimia, joiden tavoitteena on lisätä kierrätystä nopeasti ja merkittävästi;

16.  kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia käymään tehokasta vuoropuhelua paikallisen väestön kanssa jo suunnittelun alkuvaiheessa ennen kuin tehdään päätöksiä jätteenkäsittelylaitosten rakentamisesta mutta ymmärtää, että NIMBY-asenne (”ei minun takapihalleni”) on suuri haaste tässä suhteessa;

17.  pitää erittäin tärkeänä, että YVA-direktiivi pannaan asianmukaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön ja että ympäristölainsäädännön mukaisia lupamenettelyjä koordinoidaan asianmukaisesti;

18.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tehdään täydellinen ympäristövaikutusten arviointi ennen kuin päätetään uusien jätteenkäsittelylaitosten, erityisesti poltto- tai metanointilaitosten tai viimeisenä vaihtoehtona uusien kaatopaikkojen, perustamisesta; katsoo, että arvioinnin olisi oltava pakollista;

19.  ymmärtää, että joskus tarvitaan kiireellisiä päätöksiä äkillisten jätekriisien ratkaisemiseksi tai tällaisten kriisien estämiseksi, mutta korostaa, että myös näissä tapauksissa on huolehdittava siitä, että noudatetaan täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä, sillä pitkällä aikavälillä kyse on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisesta paikallisyhteisöissä;

20.  katsoo, että on ehdottomasti tehostettava viranomaisten, yksityisen sektorin ja asianomaisten kansalaisten välistä vuoropuhelua, että kansalaisten on saatava helposti puolueetonta tietoa ja että tarvittaessa käytettävissä on oltava myös tehokkaita hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä;

21.  kehottaa komissiota tukemaan ja tehostamaan valistuskampanjahankkeiden julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien verkostoa; kehottaa kannattamaan ”siivotaan maailma” -kampanjaa, jota tukevan kirjallisen kannanoton allekirjoitti yli 400 Euroopan parlamentin jäsentä ja jota miljoonien vapaaehtoisten odotetaan tukevan ensi vuonna;

22.  katsoo, että vetoomuksen esittäjiä voitaisiin kannustaa hyödyntämään – silloin kuin mahdollista – näitä menettelyjä täysimääräisesti, mikä saattaa varsinkin yksittäisten laitosten tapauksessa olla tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin EU:n tason toiminta;

23.  kehottaa komissiota ehdottamaan selkeämpiä ja täsmällisempiä ehtoja sille, miten lähelle asutusta, kouluja tai sairaaloita kaatopaikkoja saa sijoittaa; katsoo, että näin voidaan eliminoida varmemmin ihmisten terveydelle ja ympäristölle mahdollisesti aiheutuvat riskit pitäen mielessä, että asiassa on otettava huomioon useita muuttujia ja paikalliset olosuhteet sekä noudatettava toissijaisuusperiaatetta;

24.  suosittaa jäsenvaltioiden viranomaisille yhteistyötä etenkin tapauksissa, joissa jätteenkäsittelylaitoksia suunnitellaan sijoitettavaksi raja-alueille, ja kehottaa niitä varmistamaan, että tehdään rajatylittävä vaikutustenarviointi, jossa huomioidaan kaikkien kansalaisten ja sidosryhmien kannalta tärkeät tiedot;

25.  kannustaa komissiota huomioimaan perintökohteita ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan ympäristölainsäädännön – esimerkkeinä vesipuitedirektiivi ja lintu- ja luontotyyppidirektiivi – sekä YVA-direktiivin ja strategisesta ympäristöarvioinnista annetun direktiivin välisen yhteyden;

26.  kehottaa komissiota toimivaltansa puitteissa varmistamaan, että noudatetaan EU-lainsäädännössä vahvistettuja menettelyvaatimuksia (YVA, julkiset kuulemiset), myös luonnonsuojelusta ja perintökohteiden suojelusta annettuihin direktiiveihin sisältyviä vaatimuksia;

27.  katsoo, että käyttää saisi vain virallisen luvan saaneita ja EU:n kaatopaikkadirektiivin säännösten mukaisia kaatopaikkoja ja että niiden sijainti olisi ilmoitettava selvästi ja rekisteröitävä; katsoo, että kaikki muut kaatopaikat ja jätteensäilytyspaikat olisi julistettava laittomiksi, suljettava, niiden turvallisuus taattava ja ne olisi ennallistettava ja että niiden ympäristöä olisi tarkkailtava tehokkaasti mahdollisten haittojen varalta;

28.  katsoo, että tarvitaan yleinen selkeä määritelmä jätteen kelpoisuuskriteereistä sekä tehokas jäljitysjärjestelmä erityisesti vaarallisille jätteille, jotta voidaan varmistaa, että kaatopaikoille ja polttolaitoksiin päätyy vain kelpoisuusehdot täyttävää jätettä; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tehtävä säännöllisesti yllätystarkastuksia ja sovellettava näytteenotto- ja testausmenettelyjä;

29.  katsoo, että on painotettava enemmän orgaanisen jätteen hyödyntämistä, eritoten laajalti maatalousvoittoisilla alueilla, sillä tähän mennessä siihen on kiinnitetty vain vähän huomiota;

30.  vaatii vahvistamaan yhteiset kriteerit polttolaitoksista tulevien päästöjen mittaukselle ja asettamaan mittaustulokset yleisön saataville verkkoon reaaliaikaisesti, jotta voidaan saavuttaa paikallisyhteisöjen luottamus ja saadaan samalla tehokas varoitusjärjestelmä häiriötilanteiden varalta;

31.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden vastuusta seurata ja valvoa kaikkien EU-vaatimusten ja -lupien noudattamista silloinkin, kun ongelmia esiintyy hallinnon paikallis- tai aluetasolla, ja kannustaa niitä huolehtimaan siitä, että niillä on riittävästi pätevää henkilöstöä tämän ja erityisesti säännöllisten laitostarkastusten suorittamiseksi;

32.  toteaa, että olisi kiireesti kiinnitettävä huomiota sekajätteen ja tunnistamattoman jätteen avoimeen ja laittomaan hävittämiseen, ja kehottaa ottamaan käyttöön tiukat jätehuollon valvontatoimet; muistuttaa toimivaltaisia viranomaisia, että ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (2008/1/EY, muutettu direktiivillä 2010/75/EU) noudattamiseksi täysimääräisesti viranomaisten on otettava käyttöön tietyn tyyppisten teollisuusjätteiden käsittelyn tiukka valvonta jätteen alkuperästä riippumatta, ja kehottaa komissiota tekemään toimivaltansa puitteissa kaikkensa sen valvomiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset todellakin varmistavat, että jäte kerätään, lajitellaan ja käsitellään asianmukaisesti, esimerkiksi järjestelmällisten tarkastusten avulla, ja että alueviranomaiset esittävät uskottavan suunnitelman;

33.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla voidaan saada nykyisten tai suunnitteilla olevien jätteenkäsittelylaitosten lähialueiden asukkaat hyväksymään laitokset, ja osoittamaan tätä varten, että lupa- ja käyttöviranomaiset noudattavat sääntöjä ja toimivat avoimesti;

34.  suosittaa, että jätteen ja varsinkin myrkyllisen ja vaarallisen jätteen laittomasta käsittelystä ryhdytään määräämään asianmukaisia ja ennaltaehkäiseviä sakkoja ja seuraamuksia, joilla voidaan osittain korjata ympäristövahinkoja aiheuttamisperiaatteen hengessä; toivoo, että erittäin vaarallisten kemiallisten ja radioaktiivisten jätteiden laittomasta ja tahallisesta levittämisestä luontoon langetettaisiin hyvin ankaria rangaistuksia, jotka vastaavat ihmisille ja ympäristölle aiheutettuja vaaroja;

35.  vaatii tehokkaita toimia, joilla estetään järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen jätehuoltoon sekä yhteydet järjestäytyneen rikollisuuden ja alan laillisen toiminnan tai viranomaisten välillä;

36.  suosittaa, että jos yksityisille yrityksille myönnetään julkisia varoja jätteenkäsittelyn hallinnointia varten, paikallisten ja/tai kansallisten viranomaisten olisi valvottava tehokkaasti näiden varojen käyttöjä, jotta taataan EU:n säännösten noudattaminen;

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.
(2) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.
(3) EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.
(4) EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.
(5) EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30.
(6) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.
(7) EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.
(8) DT 682330.
(9) DT 745784.
(10) DT 778722.
(11) DT 833560 + B7-0073/2011.
(12) DT 820406.
(13) Study on the feasibility on the establishment of a Waste Implementation Agency, tarkistettu lopullinen raportti, 7.12.2009.
(14) FEAD ”Brussels Declaration”, 15. helmikuuta 2011.
(15) 85/337/ETY.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö