Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) ja sen valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti laaditut raportit sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD),

–  ottaa huomioon Kiinan yhden lapsen politiikan ja maan aborttilait,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  palauttaa mieliin, että 2. kesäkuuta 2012 seitsemännellä kuukaudella raskaana ollut Feng Jianmei siepattiin ja vietiin pakkoabortoitavaksi Zhenpingin piirikuntaan (Shaanxin maakunta), mikä herätti yleistä suuttumusta ja tuomittiin Kiinassa ja muualla maailmassa;

B.  toteaa, että raskaudenkeskeytys kuudennen raskauskuukauden jälkeen on Kiinassa laitonta; toteaa, että Ankangin kunnanhallituksen suorittaman tutkinnan mukaan Zhenpingin piirikunnan viranomaiset ”suostuttelivat” Fengin ”karkeita keinoja” käyttäen abortoimaan sikiön; ottaa huomioon, että raportissa todettiin tämän päätöksen loukanneen hänen oikeuksiaan; toteaa Ankangin kunnanhallituksen ilmoittaneen, että tapaukseen osallisia paikallisia perhesuunnitteluviranomaisia tullaan rankaisemaan ja että heidät erotetaan toimestaan;

C.  ottaa huomioon, että tutkinnan mukaan paikalliset viranomaiset olivat pyytäneet Fengin perheeltä 40 000 RMB:n ”takuutalletusta”, joka tämän aviomiehen mukaan oli toisesta lapsesta perittävä sakko; toteaa, että paikallisviranomaisilla ei ollut laillista perustetta talletuksen perimiselle; ottaa huomioon, että Feng pakotettiin allekirjoittamaan raskauden keskeyttämistä koskeva suostumusasiakirja, koska hän ei voinut maksaa sakkoa, ja vartijat vartioivat häntä sairaalassa;

D.  toteaa, että Kiinan yhden lapsen politiikan tuloksena laittomat, sukupuoleen perustuvat abortit ovat yleisiä, mikä johtaa miesten ja naisten lukumäärän epätasapainoon;

E.   huomauttaa, että EU on rahoittanut ja rahoittaa yhä perhesuunnittelualan järjestöjä Kiinassa;

1.  painottaa voimakkaasti, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman mukaan perhesuunnitteluohjelmien päämääränä on oltava antaa pariskunnille ja yksilöille mahdollisuus tehdä vapaita, vastuullisia ja tietoon perustuvia päätöksiä lasten hankkimisesta ja tuoda saataville joukko turvallisia, tehokkaita ja hyväksyttäviä ehkäisymenetelmiä, joista he voivat valita, eikä siihen pidä liittyä minkäänlaista pakkoa;

2.  palauttaa mieliin jokaisen naisen perusoikeuden julkiseen terveydenhuoltoon ja erityisesti Maailman terveysjärjestön määritelmien mukaisiin perusterveydenhuoltoon, gynekologiseen hoitoon sekä raskaus- ja synnytyshoitoon;

3.  esittää surunvalittelunsa uhrien perheille, tuomitsee jyrkästi heidän ahdistelunsa ja vaatii heille viranomaisten suojelua;

4.  tuomitsee jyrkästi päätöksen pakottaa Feng aborttiin sekä yleensä pakkoabortointien ja sterilisaatioiden käyttämisen, etenkin osana yhden lapsen politiikkaa;

5.  pitää hyvänä Ankangin kunnanhallituksen päätöstä tarjota Fengin perheelle korvausta ja rangaista ankarasti tapaukseen osallisia paikallisviranomaisia;

6.  panee merkille, että Fengin tapaus tuli yleiseen tietoisuuteen internetin ansiosta, ja painottaa sananvapauden tärkeyttä, myös verkossa; toteaa tyytyväisenä julkisen keskustelufoorumin syntymisen osaksi mikroblogien ansiosta;

7.  pitää tärkeänä älymystön ja tiedeyhteisön jatkuvaa keskustelua siitä, onko Kiinan yhden lapsen politiikkaa syytä jatkaa;

8.   vaatii komissiota varmistamaan, ettei sen hankerahoitus ole vastoin varainhoitovuotta 2012 koskevan Euroopan unionin yleisen talousarvion pääluokan III osaston 21 selvitysosia;

9.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan pakkoabortit seuraavan Kiinan kanssa käytävän kahdenvälisen ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin edustustolle Yhdistyneissä kansakunnissa sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.