Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 162 artiklan, joka kattaa Euroopan sosiaalirahaston tavoitteet ja jossa viitataan muun muassa tavoitteeseen helpottaa mukautumista teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmien muutoksiin,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan ja sitä seuraavat artiklat, joissa vahvistetaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite ja määritellään rakenteelliset rahoitusvälineet sen saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 176 artiklan, joka kattaa Euroopan aluekehitysrahaston ja jossa viitataan muun muassa kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteelliseen mukauttamiseen sekä taantuvien teollisuusalueiden uudistamiseen,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 173 artiklan (XVII osasto), joka kattaa unionin teollisuuspolitiikan ja jossa viitataan muun muassa unionin teollisuuden kilpailukykyyn,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2012)0496),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa(1),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa(2),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa(3),

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta(4),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen(5),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(6),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 Brysselissä kokoontuneen neuvoston (3057. kilpailukykyneuvoston kokous – sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) päätelmät globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 annetun komission kuudennen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen – Luovat ja innovatiiviset alueet (COM(2009)0295),

–  ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”European Industry in A Changing World – Updated Sectoral Overview 2009” (SEC(2009)1111),

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (COM(2009)0512),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni” (COM(2010)0546),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus” (COM(2010)0642),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen – jäsenvaltioiden kilpailukykytilanne ja -politiikka 2011” (COM(2011)0642),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Elements for a Common Strategic Framework 2014 to 2020: the European Regional Development Fund the European Social Fund, the Cohesion Fund, the European Agricultural Fund for Rural Development and the European Maritime and Fisheries Fund” (SWD(2012)0061),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The partnership principle in the implementation of the Common Strategic Framework Funds – elements for a European Code of Conduct on Partnership” (SWD(2012)0106),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten – Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan kilpailukykyraportista (SWD(2012)0299),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Industrial Performance Scoreboard and Member States' Competitiveness Performance and Policies” (SWD(2012)0298),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta ”Yhdennetyn lähestymistavan tarve kaupunkialueita elvytettäessä”(7),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (CCMI/083 – CESE 808/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0145/2013),

A.  ottaa huomioon, että ”teollisuus” ei ole selvästi määritelty termi ja että se voi käsittää hyvin erilaisia aloja;

B.  ottaa huomioon, että kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta teollisuus on epäilemättä yksi tärkeimmistä valttikorteistamme, sillä ilman teollisuutta EU:lla ei olisi yhtä merkittävää asemaa maailman talousmahtien joukossa;

C.  ottaa huomioon, että teollisuustoimialalla voisi olla johtava asema EU:n taloudessa, sillä komission arvioiden mukaan jokaista sataa uutta teollisuustyöpaikkaa kohden voidaan luoda 60–200 uutta työpaikkaa muille elinkeinoaloille; toteaa kuitenkin, että teollisuustuotannon osuus unionin bkt:sta on laskenut vuosien 2008 ja 2011 välillä 20 prosentista 16 prosenttiin ja että teollisuuden palveluksessa olevien työntekijöiden määrä on supistunut 11 prosenttia;

D.  ottaa huomioon, että komissio aikoo kääntää Euroopan teollisuuden taantuvan kehityskulun suunnan ja nostaa sen osuuden bkt:sta vuoteen 2020 mennessä nykyisestä noin 16 prosentista jopa 20 prosenttiin; ottaa huomioon, että teollisuus on merkittävin yksityisten ja julkisten tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alan investointien kohde;

E.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka voi auttaa vastaamaan unionin teollisuuden rakenteellisiin haasteisiin ja siten osaltaan auttaa saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet, kuten siirtymisen kestävään, vähähiiliseen, energiatehokkaaseen, osallistavaan ja työllistävään osaamistalouteen;

F.  ottaa huomioon, että monilla Euroopan vanhoilla teollisuusalueilla on samat ongelmat niiden jouduttua pitkän nousukauden jälkeen ankaran taloudellisen taantuman koettelemiksi viime vuosina;

G.  ottaa huomioon, että naapurivaltioiden yhteisillä raja-alueilla on usein samantyyppisiä teollisia haasteita esimerkiksi kaivosten, metalliteollisuuden tai tekstiilituotannon suhteen, mikä johtuu yhteisistä piirteistä ja talouksien keskinäisestä riippuvuudesta;

H.  ottaa huomioon, että teollisuuspolitiikassa keskitytään herkästi teollisuuden kulloisiinkin päiväkohtaisiin ongelmiin eikä tulla sen vuoksi ottaneeksi huomioon sen suurta vaikutusta alueisiin;

I.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan rakenneuudistusten toteuttaminen vanhoilla teollisuusalueilla edellyttää laaja-alaista toimintatapaa, jota hallinnolliset esteet voivat haitata;

J.  ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien rahoitusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä rajalliset; ottaa huomioon, että erityisesti alueet, joiden teollisuuspohja on vanha, eivät useinkaan pysty kovin helposti keräämään riittävästi varoja uudistusten toteuttamiseen; ottaa huomioon, että unionin rahoitus rakennemuutosten ja -uudistusten tukemiseen on välttämätöntä aluepoliittisten ja rajatylittävien toimintalinjojen tukemiseksi;

K.  ottaa huomioon, että kaupungit ovat innovoinnin ja kestävän kasvun moottoreita ja että niillä on merkittävä tehtävä entisten teollisuusalueiden haasteisiin vastaamisessa;

L.  ottaa huomioon, että tarvitaan uusia ja innovatiivisia yhdennettyjä toimintatapoja ja niitä helpottavia asianmukaisia lainsäädännöllisiä toimintapuitteita sekä älykkään erikoistumisen strategioita, jotta alueiden ja kaupunkien on helpompi hyödyntää innovointipotentiaaliaan ja suunnata teolliset resurssinsa nouseville toimialoille ja palvelualoille sekä globaaleille markkinoille;

M.  ottaa huomioon, että uudelleenteollistamisessa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon kulttuurialan ja luovien alojen panosta, vaikka niihin sisältyy merkittävää kasvu-, innovointi- ja työpaikkojen luomiseen liittyvää potentiaalia ja vaikka ne ovat tärkeä tekijä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta ja tehokas tapa torjua nykyistä taantumaa;

1.  muistuttaa koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen puitteissa saatavilla olevista nykyisistä varoista, jotka perustuvat Euroopan investointipankin käyttöön ottamiin rahoitusjärjestelymekanismeihin, sekä kansallisista, alueellisista ja kunnallisista talouden kehittämispolitiikoista, joilla tuetaan vanhojen teollisuusalueiden rakennemuutoksia sekä vaikeuksissa olevien teollisuusalueiden uudelleenteollistamista uudenaikaisella ja kestävällä tavalla; pitää kuitenkin valitettavana, että näiden vaihtoehtojen yhteydessä ei aina pyritä ratkaisemaan todellisia aluekohtaisia ongelmia ja että rakenne- ja investointirahastojen varojen käyttöaste jäsenvaltioissa ja alueilla on alhainen teollisuusalan ollessa keskellä pahinta kriisiä;

2.  huomauttaa, että on otettava käyttöön myös muita tukitoimenpiteitä vanhojen teollisuusalueiden ja ennen kaikkea yhden teollisuudenalan hallitsemien alueiden auttamiseksi, jotta ne pystyvät onnistuneesti löytämään kehitykselleen uuden suunnan keskittämällä voimavaroja kulttuurialaan ja luoviin aloihin ja edistämään käyttämättä olevien tilojen hyödyntämistä, jolla voi olla merkittävä rooli hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamisen kannalta;

3.  kehottaa omaksumaan entistä yhdennetympiä ja kokonaisiin järjestelmiin keskittyviä toimintatapoja teollisuuden uudistamiseksi ja alueiden kehittämiseksi sekä lisäämään unionin, jäsenvaltioiden, alueiden sekä alueiden välisellä ja rajatylittävällä tasolla toteutettavien eri toimintalinjojen yhdenmukaisuutta, jotta voidaan turvata Euroopan teollisuustoimialan potentiaalin kehittäminen; kehottaa luomaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien pohjalta rajat ylittävään yhteistyöhön perustuvia alueellisia talousalueita ja teknologiapuistoja ja osaltaan edistämään huipputekniikan avulla inhimillisten ja taloudellisten resurssien käyttöä paikallisesti ja alueellisesti;

4.  korostaa, että tällaisen aluekehitykseen yhdistetyn teollisen uudistuksen onnistuminen riippuu toimintalinjojen tehokkuudesta sellaisilla aloilla kuin koheesiopolitiikka, talouden hallinta, kilpailukyky, tutkimus ja innovointi, energia, digitaalistrategia, kestävä kehitys, kulttuuriala ja luovat alat, uudet taidot ja työpaikat jne.;

5.  katsoo, että vanhojen teollisuusalueiden suurimpia haasteita ovat seuraavat:

6.  korostaa, että teollisuusalueita koskeviin alueellisiin strategioihin olisi sisällytettävä ensisijaisena tavoitteena toimenpiteitä maaperän, veden ja ilman laadun suojelemiseksi, jotta voidaan turvata alueellinen ja paikallinen biologinen monimuotoisuus ja luonnonvarat, sekä toimenpiteitä maaperän ja veden puhdistamiseksi, jotta ympäristön kannalta haitalliset aineet eivät enää jatkossa pääse luontoon;

7.  pitää tärkeänä, että teollisuusalueita koskeviin strategioihin sisällytetään kattava linjaus, jolla pyritään tarkastelemaan kestäviä liikennemuotoja alueille ja niiltä pois raaka-aineiden, tavaroiden sekä henkilöstön näkökulmasta, sekä tarvittava joko olemassa oleva tai suunniteltu infrastruktuuri, ja katsoo, että tällä tavalla voidaan osaltaan pienentää teollisuusalueiden ekologista jalanjälkeä ja varmistaa, että yhteisön tarpeet tyydytetään suojellen samalla luonnonvaroja ja -pääomaa sekä edistäen ihmisten terveyttä;

8.  katsoo, että unionin laajentumisprosessin tuloksena alueelliset erot ovat lisääntyneet, eikä huomio kiinnity enää vanhoihin teollisuusalueisiin, joilta puuttuvat konkreettisten aluekehitysstrategioiden edellyttämät riittävät investointimahdollisuudet;

9.  kehottaa komissiota tekemään arvion vanhojen teollisuusalueiden nykytilanteesta, määrittämään niiden tärkeimmät haasteet ja tarjoamaan niille tietoa ja neuvontaa sellaisten laajaan kumppanuuteen perustuvien aluestrategioiden kehittämiseksi demokraattisten menettelyjen kautta, jotka voivat auttaa parantamaan niiden luontaisen potentiaalin mukaista kestävää kehitystä;

10.  korostaa, että talouden teollisen perustan vahvistaminen on tarpeen talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, että teollinen pääoma eli kulttuurinen, historiallinen ja arkkitehtoninen perintö sekä vanhoilla teollisuusalueilla tarjolla oleva asiantuntemus voivat muodostaa sille korvaamattoman perustan ja että ne olisi säilytettävä ja mukautettava uusiin tarpeisiin;

11.  panee merkille, että monilla entisillä teollisuusalueilla on valtavat mahdollisuudet energiatehokkuuden lisäämiseen soveltamalla nykyaikaista teknologiaa ja rakennusnormeja, mistä on hyötyä sekä näiden alueiden talouksille että ympäristölle;

12.  muistuttaa, että vanhat teollisuusalueet, jotka ovat yrittäneet löytää uusia aluekehitysmahdollisuuksia, ovat onnistuneet siinä parhaiten, kun ne ovat käyttäneet strategioiden pohjana entisiä ominaisuuksiaan, alueellisia vahvuuksiaan, teollista perintöään, kokemuksiaan ja valmiuksiaan;

13.  korostaa, että kaupunkialueilla on tärkeä asema innovoinnin ja kestävän kehityksen kannalta ja että uudelleenkäyttö ei ole mahdollista ilman tälle alalle tehtäviä riittäviä investointeja, sillä ilman rakennuksiin ja kaupunkiliikenteeseen liittyviä toimia EU:n tavoitteita ei voida saavuttaa;

14.  katsoo, että useimpien vanhojen teollisuusalueiden taantuminen johtuu osittain siitä, että ne ovat niin riippuvaisia yhdestä tuotannonalasta; katsoo, ettei ole kannattavaa perustaa taloutta vain yhden tuotannonalan varaan ja että monipuolinen talous on äärimmäisen tärkeä kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta;

15.  kehottaa komissiota kehittämään toimintapoliittisia käsitteitä ja välineitä, joilla koheesiorahasto ja rakennerahastot nivotaan yhteen teollisuuspoliittisten strategioiden kanssa, jotta tuetaan vanhojen teollisuusalueiden rakenteellista muuttumista nykyaikaisiksi teollisuusalueiksi;

16.  katsoo, että alueellisten teollisuusstrategioiden olisi perustuttava linjauksen työllisyydestä ja koulutuksesta sisältävään yhtenäiseen lähestymistapaan, jotta voitaisiin edistää sellaisia kasvualoja, jotka voivat tuoda mukanaan kestäviä paikallisia ja alueellisia työpaikkoja erityisesti nuorille esimerkiksi innovatiivisissa pk-yrityksissä osana yritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä koskevaa ohjelmaa (Cosme 2014–2020); korostaa, että kaupungeilla on erityisasema teollisuusalueiden alueellisten strategioiden kehittämisessä; katsoo tässä yhteydessä, että kaupungeilla on oleellinen rooli älykkään kasvun käynnistämisessä; korostaa siksi, että vanhan teollisuusperustan omaavilla kaupungeilla on valtava potentiaali, joka unionin olisi syytä hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti; kehottaa komissiota tiivistämään vuoropuhelua kyseisten kaupunkien kanssa, jotta voidaan lisätä kaupunkien näkyvyyttä unionin suorina kumppaneina;

17.  korostaa, että tuki erityisesti rakennusten peruskorjaamiseen energiatehokkaiksi auttaa alueita vähentämään hiilipäästöjä, luomaan paikallisia työpaikkoja ja säästämään kuluttajien lämmityskuluja;

18.  kehottaa komissiota hyödyntämään koheesio- ja teollisuuspolitiikan välistä synergiaa, jotta voidaan tukea kilpailukykyä ja kasvua sekä auttaa jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja löytämään perusta aluejohtoisille teollisuuden kehittämisstrategioille;

19.  katsoo, ettei ole olemassa erityistä koko unionin teollisuusalueiden yhteistä aluestrategiamallia ja että aluestrategioiden kehittämiseen soveltuu parhaiten paikallinen ja alueellinen toimintatapa; kehottaa komissiota tukemaan aluetaloudellista tutkimusta Horisontti 2020 -aloitteen yhteydessä, joka mahdollistaa alueellisesti mukautettujen strategioiden kehittämisen vanhoille teollisuusalueille, joille niitä ei ole vielä kehitetty;

20.  korostaa, että alueiden erityispiirteet on otettava huomioon aluekehitysstrategioita suunniteltaessa; katsoo tässä yhteydessä, että maaseutualueita varten on olemassa alhaalta ylös suuntautuvat kaupunkien ja maaseudun (LEADER) kehittämisstrategiat ja että alhaalta ylös suuntautuvia paikalliskehitysohjelmia olisi edistettävä kaupunkialueilla;

21.  kehottaa komissiota hyödyntämään Manchesterin (Yhdistynyt kuningaskunta), Lillen (Ranska), Essenin ja Ruhrin alueen (Saksa) sekä Bilbaon (Espanja) kaltaisten kaupunkialueiden kokemuksia kehitettäessä tulevia strategioita muille unionin alueille ja toteaa, että unioni on rahoittanut edellä mainituilla alueilla toteutettuja vanhojen teollisuusalueiden rakennemuutoksia ja -uudistuksia;

22.  pitää ilahduttavana Euroopan kulttuuripääkaupunki -nimityksen myönteisiä seurauksia Glasgow'n ja Lillen kaltaisille vanhoille taantuneille teollisuuskaupungeille ja vaatii huomioimaan kulttuurin ja luovan alan merkityksen kaupunkien elpymisen ja alueellisen houkuttelevuuden katalysaattorina;

23.  korostaa, että vanhojen teollisuusalueiden kestävä elvyttäminen kestää vuosikymmeniä ja on kallista ja että paikallisen julkishallinnon hallinnolliset ja taloudelliset valmiudet eivät useinkaan ole riittävät sen kannalta; vaatii tässä yhteydessä, että alueellisille ja paikallisille julkishallinnoille on kehitettävä teknistä tukea;

24.  korostaa, että uuden rahoituskauden 2014–2020 yhteisiä säännöksiä koskevan asetusehdotuksen 99 artiklassa ehdotettu uusi yhdennettyjä alueellisia investointeja koskeva väline voisi tarjota mahdollisuuden kehittää aluestrategioita yli hallintorajojen;

25.  kehottaa jäsenvaltioita välttämään liian monimutkaisten sääntöjen asettamista edunsaajille; muistuttaa, että paikallisista säännöistä voidaan luopua, jos on olemassa unionin säännöt, jotta vältetään päällekkäiset tai keskenään ristiriidassa olevat säännöt;

26.  kehottaa komissiota luomaan tietokannan, joka sisältää kaikki olemassa olevat teollisuusalueet ja paikalliset yrityspuistot, jotta löydetään parhaat mallit, joita sovelletaan myös muilla alueilla, ja jotta malleja voidaan käyttää paikallisissa ja alueellisissa pitkän aikavälin kehitysstrategioissa, ja neuvomaan, miten ne voivat käyttää varoja rakennemuutosprosessin tukemiseksi;

27.  katsoo, että olisi tuettava ennen kaikkea nuorten yrittäjyyden kehittämistä, mahdollisuuksia käyttää unionin rahastoja ja yritysneuvontaa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vanhat teollisuusalueet voivat käyttää kansallisia ja unionin varoja kaikilta osin hyödykseen, jotta unionissa voi käynnistyä ”uusi teollinen vallankumous”;

29.  korostaa, että koheesiopolitiikan tuki on keskitettävä entistä enemmän alueiden teollisuuden rakennemuutoksiin seuraavilla aloilla: liiketoimintaan liittyvä innovointi ja investointi, sosiaalinen osallisuus, yhdennetyt lähestymistavat kaupunkien kehittämiseen ja kaupunkialueiden elvyttäminen;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan alueitaan niiden osallistuessa älykkään erikoistumisen hankkeisiin; muistuttaa, että alueet tarvitsevat menestyäkseen räätälöityjä kestävän kehityksen strategioita; toteaa, että paikalliset viranomaiset eivät monissa tapauksissa pysty hankkimaan tarvittavaa asiantuntemusta ja kokemusta ilman komission ja jäsenvaltioiden tukea;

31.  katsoo, että on tarpeen luoda teollisuusalueita, jotka vauhdittavat kaupunkien kehitystä; katsoo, että tutkimukselle, innovoinnille ja koulutukselle on annettava enemmän painoarvoa, ja muistuttaa tässä yhteydessä yliopistojen luovasta roolista; kannattaa innovointiin, kilpailukykyyn ja yrittäjyyteen keskittyvien alueellisten verkostojen perustamista vuoropuhelun lisäämiseksi yliopistojen, yritysten ja osaamiskeskusten välillä, jotta voidaan edistää uusien teollisten toimintojen kehittämistä alakohtaisten erikoistumisstrategioiden laatimiseksi ja teollisuusryhmittymien luomiseksi; kehottaa komissiota ja kyseessä olevia jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta varojen myöntämisessä asianomaisille toimijoille;

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 104. (2) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 120. (3) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 41. (4) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57. (5) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 39. (6) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131. (7) EUVL C 21, 21.1.2011, s. 1.