Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2012 kokoontuneen neuvoston päätelmät sotilaallisten voimavarojen kehittämisestä,

–  ottaa huomioon 17. ja 18. kesäkuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tukeman yleistavoitteen (Headline Goal) 2010,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevat lausekkeet, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan tarjoamaan apua, jos jokin jäsenvaltio on joutunut katastrofin, terrorihyökkäyksen tai aseellisen hyökkäyksen uhriksi,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian ja Eurooppa-neuvoston 11.–12. joulukuuta 2008 hyväksymän kertomuksen sen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/871/YUTP Euroopan unionin sellaisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoituksen hallinnointijärjestelmän perustamisesta, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla (Athene)(1),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/411/YUTP Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2013 pidetyssä ulkoasiainneuvoston istunnossa käydyt puolustusministerien keskustelut joulukuussa 2013 pidettävän puolustusasioiden Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(3), 22. marraskuuta 2012 EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus(4), 12. syyskuuta 2012 neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta(5) sekä 14. joulukuuta 2011 rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan antamansa päätöslauselmat(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0205/2013),

Yleisiä näkökohtia

1.  panee yhä huolestuneempana merkille EU:n riittämättömät valmiudet reagoida nopeasti ja tehokkaasti kansainvälisiin kriiseihin, vaikka se on jo pitkään ollut sitoutunut rauhan turvaamiseen, ihmisoikeuksien suojeluun, konfliktien estämiseen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti; painottaa, että on EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen mukaista toimia johdonmukaisesti turvallisuuden takaajana ei pelkästään Euroopassa vaan koko maailmassa ja erityisesti omilla lähialueillaan;

2.  muistuttaa sitoutuneensa tiukasti kriisinhallinnan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jossa yhdistetään laaja diplomaattisten, taloudellisten, kehityspoliittisten ja viimeisenä mahdollisuutena sotilaallisten keinojen kirjo, kuten parlamentin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vuosittaisista selvityksistä antamissa päätöslauselmissa on esitetty; korostaa, että sotilaalliset rakenteet ja voimavarat ovat olennainen osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja ne antavat EU:lle mahdollisuuden reagoida uhkiin, konflikteihin ja kriiseihin, humanitaariset kriisit ja luonnonkatastrofit mukaan lukien, jos kaikki muut keinot epäonnistuvat;

3.  pitää valitettavana, että viimeaikaiset sotilasoperaatiot Libyassa ja Malissa ovat osoittaneet, miten vähän todellisen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä on edistytty, ja korostaa, että tarvitaan lisää koordinointia ja yhteistyötä EU:n tasolla, jos unionista halutaan vakavasti otettava, tehokas ja uskottava toimija maailmassa;

4.  muistuttaa, että EU:n on perussopimuksen mukaisesti asteittain määritettävä unionin yhteinen puolustuspolitiikka, jonka tuloksena voi olla yhteinen puolustus; muistuttaa myös keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen perustuvista jäsenvaltioiden velvoitteista;

5.  toistaa olevansa huolissaan kansallisten puolustusbudjettien yhä jatkuvista rajuista ja koordinoimattomista leikkauksista, jotka hankaloittavat pyrkimyksiä korjata voimavaroissa olevat puutteet ja heikentävät yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan uskottavuutta; kehottaa jäsenvaltioita pysäyttämään ja kääntämään tämän kehityssuunnan ja vauhdittamaan kansallisella ja EU:n tasolla tehtävää työtä sen vaikutusten rajaamiseksi laajemman yhteistyön ja voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla;

6.  muistuttaa päätöslauselmastaan rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan ja toistaa siinä esittämänsä suositukset kriisistä sotilaallisiin voimavaroihin aiheutuvien negatiivisten vaikutusten torjumiseksi EU:n tasolla parantamalla puolustussuunnittelun koordinointia sekä lisäämällä voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä, tukemalla puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä, rakentamalla yhdennetympää, kestävämpää, innovatiivisempaa ja kilpailukykyisempää Euroopan puolustuksen teknologista ja teollista pohjaa, perustamalla eurooppalaiset puolustustarvikkeiden markkinat ja löytämällä uusia muotoja EU:n laajuiselle rahoitukselle;

7.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin puolustusteollisuuden tuotannon uudelleenjärjestelemisen ja yhdistämisen helpottamiseksi, jotta voidaan vähentää nykyistä ylikapasiteettia, joka ei ole kestävällä pohjalla;

8.  suhtautuu myönteisesti komission puolustusteollisuutta ja -markkinoita käsittelevän työryhmän työhön ja 24. heinäkuuta 2013 annettuun komission tiedonantoon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542) ja kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia, miten laajempia EU:n politiikkoja ja välineitä voitaisiin käyttää joustavasti puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden tukemiseksi erityisesti monialaisissa toiminnoissa kuten kaksikäyttöteknologiassa;

9.  korostaa, että nykyisten EU:n sotilaallisten rakenteiden – unionin tasolla sekä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla – on jatkettava muutosprosessia kansainvälisiin tehtäviin soveltuvien modulaaristen, yhteentoimivien ja siirrettävissä olevien asevoimien rakentamiseksi;

10.  panee tyytyväisenä merkille Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2012 antaman kehotuksen lisätä YUTP-operaatioiden operatiivista tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä parantaa eurooppalaista yhteistyötä voimavarojen varmistamiseksi tulevaisuudessa ja kriittisten puutteiden korjaamiseksi sekä Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston kokousta varten ehdotuksia, joissa otetaan huomioon tämän päätöslauselman suositukset ja joka sisältää vaihtoehdot eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön edistämiselle sitä haluavien jäsenvaltioiden kesken perussopimuksen pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevien määräysten perusteella, jos kaikkien jäsenvaltioiden kesken ei päästä sopimukseen kunnianhimoisesta asialistasta;

12.  päättää laatia ehdotuksia perussopimusten vahvistamiseksi YTPP:n kehittämisen osalta osana omaa asialistaansa seuraavassa perustuslain valmistelukunnassa;

EU:n sotilasoperaatioiden suunnittelu- ja toteutusvalmiuksien parantaminen

13.  pitää valitettavana, että kymmenen vuotta ensimmäisen itsenäisen EU-johtoisen sotilasoperaation jälkeen EU:lla ei edelleenkään ole pysyviä sotilaallisia suunnittelu- ja toteutusvoimavaroja ja että tämä haittaa EU:n kykyä reagoida akuutteihin kriiseihin; muistuttaa, että nykyiset järjestelyt, jotka vaativat kansallisten esikuntien tilapäistä aktivoimista, edustavat yksinomaan reaktiivista lähestymistapaa eikä niistä saada resursseja tarvittavaan etukäteissuunnitteluun;

14.  katsoo, että vaikka käyttöön otetulle EU:n operaatiokeskukselle on annettu tunnustusta sen Afrikan sarvessa suorittaman koordinointitehtävän vuoksi, se on täysin riittämätön edistysaskel kohti tällaisia pysyviä voimavaroja, sillä sen resurssit ovat hyvin rajalliset ja sen tehtävät on rajattu tiukasti tukitoimintoihin; pitää valitettavana, että viiden Weimar plus -maan aloite ei ole johtanut yhtään merkittävämpiin tuloksiin; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan ensimmäisenä toimenpiteenä, että operaatiokeskukselle annetaan tehtäväksi operatiivinen suunnittelu sellaisissa operaatioissa, joihin ei sisälly suoraa täytäntöönpanoa, esimerkiksi EU:n koulutusoperaatioissa Malissa ja Somaliassa;

15.  toistaa kehotuksensa, että Euroopan ulkosuhdehallintoon perustettaisiin todellinen EU:n operatiivinen esikunta tarvittaessa pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla; korostaa, että sen olisi oltava siviilien ja sotilaiden muodostama yksikkö, joka vastaisi EU:n siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta ja siinä olisi erilliset komentoketjut siviileille ja sotilaille;

16.  huomauttaa, että EU:n operatiivisen esikunnan perustaminen parantaisi EU:n institutionaalista muistia kriisinhallinnassa, tukisi yhteisen strategiakulttuurin kehittämistä jäsenvaltioiden henkilöstön siirtojen kautta, maksimoisi siviilien ja sotilaiden koordinoinnin hyödyt, mahdollistaisi tiettyjen tehtävien yhdistämisen, pienentäisi kustannuksia pitkällä aikavälillä ja helpottaisi parlamentin ja neuvoston suorittamaa poliittista valvontaa;

17.  korostaa, että pysyviä sotilaallisia suunnittelu- ja toteutusvoimavaroja tarvitaan myös keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista johtuvien velvoitteiden takia, ja painottaa, että on varmistettava sopivan tasoinen valmiustila ja reaktion nopeus, jos jompaankumpaan lausekkeista vedotaan; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ehdottamaan käytännön järjestelyitä keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen edellyttämän toiminnan määrittämiseksi EU:n tasolla;

Tehokkaammat EU:n taisteluosastot: unionin nopean toiminnan ja vakauttamisen väline

18.  panee merkille EU:n taisteluosastojen panoksen jäsenvaltioiden asevoimien muutoksessa, sillä ne edistävät asevoimien yhteentoimivuutta ja monikansallista yhteistyötä; pitää valitettavana, että osastot eivät ole vielä osoittaneet hyödyllisyyttään nopean toiminnan välineenä operaatioissa ja että ilman merkittäviä muutoksia sopimukseen pääseminen niiden käyttöönotosta vaikuttaa epätodennäköiseltä; katsoo, että Malin tilanteessa hukattiin mahdollisuus käyttää ensimmäisen kerran EU:n taisteluosastoja;

19.  katsoo, että taisteluosastojen tehokkuuden lisäämiseksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota niiden kokoonpanoon, koska saman alueen mailla on yleensä samanlaiset käsitykset uhkista, mikä helpottaa niihin vastaamista;

20.  katsoo, että uudistetussa Euroopan unionin sotilasoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoituksen hallinnointijärjestelmässä (Athene) ei oteta vieläkään asianmukaisesti huomioon taisteluosastotoiminnan erityispiirteitä, ja kehottaa lisäämään huomattavasti nopean toiminnan operaatioiden yhteisten kustannusten osuutta niin, että kulut korvataan kokonaan, jos taisteluosastoja käytetään; katsoo, että periaatteen "aiheutuneet kustannukset maksaa niiden aiheuttaja" soveltaminen vapaaehtoisesti ja vuorotellen valmiustilaan asetettuihin taisteluosastoihin on vastoin oikeudenmukaisen taakanjaon periaatetta;

21.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään ehdotuksia Athene-mekanismin mukauttamiseksi taisteluosastojen erityispiirteisiin tarvittaessa pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla, joka perustetaan rinnakkain pysyvän operatiivisen esikunnan kanssa; kehottaa samalla komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään ehdotuksia EU:n sotilasoperaatioiden valmisteluun käytettävän käynnistysrahaston perustamiseksi ja rahoittamiseksi perussopimuksen vaatimalla tavalla;

22.  panee merkille neuvostossa ja Euroopan ulkosuhdehallinnossa taisteluosastojen joustavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi tehdyn työn, josta ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu juurikaan kouriintuntuvia tuloksia; korostaa, että tarvitaan erittäin kehittynyttä yhteentoimivuutta, paitsi teknisesti myös menettelyjen ja käsitteiden tasolla erityisesti voimankäyttöä ja johtovastuun siirtämistä koskevien sääntöjen yhteensovittamiseksi ja kansallisten varausten poistamiseksi;

23.  pyytää Eurooppa-neuvostoa tarkastelemaan, miten poliittista päätöksentekojärjestelmää EU:ssa ja jäsenvaltioissa voitaisiin virtaviivaistaa, jotta nopea toiminta olisi käytännössä mahdollista; korostaa, että on osoitettava riittävää poliittista tahtoa vastata haasteisiin; kannustaa pohtimaan mahdollisia yksinkertaistettuja menettelyjä, kun kyse on taisteluosastojen lähettämisestä rajoitetuksi ajaksi edellyttäen, että tietyt selvästi määritellyt ja sovitut ennakkoehdot täyttyvät, kuten YK:n esittämä nimenomainen pyyntö;

24.  panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot ovat edelleen sitoutuneet kehittämään kunnianhimoisesti taisteluosastoja ja että ne ovat luvanneet suunnitella oman osallistumisensa säännöllisten jatkuvien sitoumusten pohjalta, jotta estetään katkosten syntyminen taisteluosastojen vuorolistoihin tulevaisuudessa; kannustaa kehittämään taisteluosastoja pitkän aikavälin kumppanuuksina, jotka kestävät pidempään kuin niiden valmiusjakso, jotta maksimoidaan yhteisten varuste- ja palveluhankintojen ja yhdistämisen ja yhteiskäytön sotilaalliset ja taloudelliset hyödyt; toteaa, että Euroopan puolustusviraston vuoden 2012 jälkipuoliskolla tekemä puitesopimus logistisista peruspalveluista EU:n valmiustilassa oleville taisteluosastoille on konkreettinen esimerkki tästä;

25.  huomauttaa, että kaikki kustannukset, jotka eivät liity sotilasoperaatioihin, kuten taisteluosastojen valmistautumiseen ja valmiudessa oloon liittyvät kulut, voitaisiin maksaa EU:n talousarviosta;

26.  korostaa, että taisteluosastot ovat kooltaan ja kestävyydeltään rajattu erityisväline, joka on sovitettu tietynlaisiin tilanteisiin eikä niitä voi pitää yleisenä kriisinhallintavälineenä; muistuttaa, että Helsingin yleistavoitteessa vuonna 1999, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2008, asetettiin EU:n tavoitteeksi pystyä saattamaan 60 päivässä toimintakykyiseksi 60 000 miehen joukko suurta operaatiota varten; panee merkille että vaikka tästä tavoitteesta ei olekaan virallisesti luovuttu, sitä ei ole koskaan pystytty realistisesti saavuttamaan jatkuvien voimavarojen puutteiden vuoksi; korostaa, että EU:n uskottavuutta vahingoittavien mielivaltaisten tavoitteiden asettelemisen sijasta tarvitaan kiireesti kestävää työtä voimavaroissa olevien puutteiden korjaamiseksi ja joukkojen muodostamisen ja projisoinnin parantamiseksi EU:n sotilasoperaatioissa yleensä;

Rakenteiden ja voimavarojen kehittäminen tärkeimpien voimavaroissa olevien puutteiden korjaamiseksi

27.  muistuttaa SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa määrätyistä Euroopan puolustusviraston tehtävistä ja erityisesti sen keskeisestä roolista EU:n voimavarojen ja puolustusmateriaalipolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, toimintavaatimusten yhdenmukaistamisessa, monenkeskisten hankkeiden ehdottamisessa, jäsenvaltioiden ohjelmien koordinoinnissa, Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan lujittamisessa ja sotilasmenojen tehokkuuden parantamisessa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kustannustehokkuutta painottavalle Euroopan puolustusvirastolle riittävästi rahoitusta, jotta se voi hyödyntää koko potentiaaliaan, ja toistaa, että komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan olisi esitettävä ehdotuksia viraston henkilöstön palkkaamiseen ja käyttökustannuksiin tarvittavan rahoituksen myöntämiseksi unionin talousarviosta;

28.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole antaneet selkeitä voimavaroja koskevia sitoumuksia, ja kehottaa neuvostoa panemaan täytäntöön SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa määrätyn arviointivaatimuksen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään tätä koskevia ehdotuksia; katsoo, että parlamentille olisi tiedotettava säännöllisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisen kannalta merkityksellisten sotilaallisten voimavarojen rakentamisessa saavutetusta edistyksestä;

29.  kannustaa edistämään Euroopan puolustusviraston voimavarojen kehittämissuunnitelman täytäntöönpanoa ja vaatii, että sen uudelleentarkastelun yhteydessä vuonna 2013 se yhdistetään paremmin kansalliseen puolustussuunnitteluun, jota on vielä yhdenmukaistettava; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä pyynnön, että ne käynnistäisivät virallisen puolustussuunnittelun koordinoimisen kehittämisprosessin sekä keskenään että EU:n sotilaskomiteassa erityisesti Euroopan puolustusviraston ohjeiden perusteella; kiinnittää huomiota tarpeeseen vauhdittaa Euroopan puolustusviraston ja EU:n sotilaskomitean / Euroopan unionin sotilasesikunnan yhteistyötä; odottaa, että valtion- ja hallitusten päämiehet käynnistävät Euroopan puolustuksen uudelleenarvioinnin joulukuussa 2013 pidettävässä puolustusasioita käsittelevässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa;

30.  kehottaa omaksumaan jäsennellymmän lähestymistavan keskeisiin voimavarapuutteisiin Euroopan tasolla ja erityisesti joukkojen toiminnan mahdollistavilla ja sitä tukevilla keskeisillä aloilla, kuten tiedustelu, seuranta ja tunnistaminen, strategiset ilmakuljetukset, helikopterit, lääkintätuki, ilmatankkaus sekä täsmäammukset, tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa ja sitä täydentäen; panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston hallinnoimien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien aloitteiden alustavat tulokset, mutta korostaa, että tarvitaan lisää edistystä näillä ja muillakin alueilla; pitää valitettavana, että vaikka Euroopan asevoimat ovat toistuvasti kokeneet tällaisten joukkojen toiminnan mahdollistavien ja sitä tukevien voimavarojen puutteita yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja muissakin operaatioissa, yhtäkään näistä voimavarojen puutteista ei ole toistaiseksi korjattu tyydyttävästi;

31.  kehottaa arvioimaan, voidaanko perustaa pysyvä YTPP-varasto (vastaa tehtäviltään Naton huolto- ja hankintavirastoa), joka tarjoaa yhdennettyä monikansallista tukea EU:n sotilaallisille rakenteille ja jäsenvaltioille, mukaan luettuina kaikkien operaatioiden keskeiset varusteet ilman hankalia hankintamenettelyitä;

32.  korostaa, että EU:n on kehitettävä tehokkaat ja oikeasuhteiset voimavarat ja strategiat sen turvallisuuden ja strategiset edut vaarantavien kasvavien tietoverkkouhkien varalta; korostaa, että on tehtävä yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa, jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin ja jotta voitaisiin kunnioittaa digitaalisia vapauksia ja kansainvälistä oikeutta sekä varmistaa riittävä demokraattinen valvonta;

33.  korostaa, että Euroopan ilmakuljetusten komentokeskus (EATC) on hyvä esimerkki, joka on osoittanut toimivuutensa ja lisäarvonsa operaatioiden aikana erityisen hyödyllisenä mallina yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, joka perustuu tiettyjen toimivaltuuksien siirtämiseen yhteisiin rakenteisiin kansallisesta vastuusta kuitenkaan luopumatta; kehottaa siirtämään Euroopan ilmakuljetusten komentokeskuksen mallin muillekin operatiivisen tuen alueille ja odottaa tuloksia erityisesti Euroopan puolustusviraston työstä mahdollisten monikansallisten helikopterijoukkojen perustamiseksi toisen keskeisen voimavaroissa olevan puutteen korjaamiseksi;

34.  toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen harkita tiettyjen kalliiden voimavarojen, erityisesti avaruusvoimavarojen, miehittämättömien ilma-alusten tai strategisten ilmakuljetusvälineiden yhteisomistusta; panee tyytyväisenä merkille, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia kehittää EU:n omistamia voimavaroja, joissa hyödynnetään puolustuksen ja siviiliturvallisuuden, kuten pelastuspalvelun ja rajavalvonnan, tarpeiden välisiä synergiaetuja;

35.  korostaa, että Euroopassa on saatava aikaan yhteinen lähestymistapa keskikorkeudella lentäviä pitkän toiminta-ajan etäohjattavia ilma-aluksia koskevan järjestelmän (MALE RPAS) kehittämiseen, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään innovatiivisia tapoja tämän pyrkimyksen toteuttamiseksi;

36.  korostaa satelliittien keskeistä merkitystä nykyaikaisille operaatioille, erityisesti tiedustelun, seurannan ja tunnistamisen, viestinnän ja paikannuksen voimavarojen osalta, ja tarvetta maksimoida niukkojen resurssien käyttö yhteisen lähestymistavan pohjalta ja kaikkia mahdollisia siviili- ja sotilasalan synergiaetuja hyödyntäen turhien päällekkäisyyksien välttämiseksi; kannustaa tämän vuoksi tekemään lisää yhteistyötä Euroopan avaruusjärjestön, Euroopan puolustusviraston ja komission välillä ja vaatii jatkamaan EU:n rahoitusta Copernicus (GMES)- ja Galileo-ohjelmille;

37.  kannustaa edistämään MUSIS-ohjelmaa, jotta voidaan helpottaa seuraavan sukupolven kaukokartoitussatelliittien ottamien kuvien jakamista, ja kehottaa unionia osallistumaan suoraan ohjelman rahoitukseen ja liittymään EU:n satelliittikeskukseen, jotta voidaan varmistaa EU:n ja erityisesti YTPP:n tarpeisiin räätälöityjen kuvien saatavuus;

38.  panee tyytyväisenä merkille voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien käytännesääntöjen hyväksymisen merkittävänä askeleena kohti tiiviimpää yhteistyötä Euroopassa ja korostaa, että niiden täytäntöönpanosta on tehtävä ensimmäinen strateginen arviointi vuoden loppuun mennessä; odottaa, että Eurooppa-neuvoston kokous joulukuussa 2013 on merkittävä virstanpylväs ja antaa poliittisen sysäyksen voimavarojen yhdistämiselle ja yhteiskäytölle ja selkeää ohjausta niiden toteuttamiselle; korostaa, että EU:n on parannettava tiedotusta, jotta yhdistämistä ja yhteiskäyttöä voidaan laajentaa;

39.  korostaa, että on varmistettava jäsenvaltioiden asevoimien tarvitsemien varusteiden toimitusvarmuus, jotta ne voivat noudattaa sitoumuksiaan kansainvälisissä kriiseissä; on vakavasti huolissaan kasvavasta riippuvuudesta unionin ulkopuolisesta teknologiasta ja hankintalähteistä ja sen seurauksista unionin autonomisuudelle; korostaa puolustusteollisuuden strategista merkitystä ja pyytää Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota jatkamaan työtään yksilöidäkseen keskeiset teolliset voimavarat, jotka säilytetään tai joita kehitetään unionissa, jotta voidaan vähentää sen riippuvuutta ulkopuolisista toimittajista;

40.  pitää valitettavana, että kansalliset puolustusalan tutkimusbudjetit supistuvat ja että tutkimus on hajallaan jäsenvaltioissa; korostaa, että EU voi saada aikaan huomattavaa lisäarvoa eurooppalaisella puiteyhteistyöllä ja synergiaetuja puolustus- ja siviilialan turvallisuustutkimuksesta; korostaa erityisesti, että on keskityttävä keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin tehtäviin investointeihin, kuten robottiteknologiaan ja nano-, ja mikroelektroniikkaan, ja varmistettava, että näillä aloilla käytettävät EU:n varat hyödyttävät myös puolustuksen tarpeita;

Johdonmukaisuuden lisääminen EU:n jäsenvaltioiden pysyvissä monikansallisissa rakenteissa

41.  panee merkille, että Euroopassa on tehty useita kahdenvälisiä, alueellisia ja monenkeskisiä kumppanuusaloitteita, joilla pyritään yhdistämään voimavaroja ja edistämään yhteentoimivuutta, ja niistä voidaan tukea EU:n, YK:n ja Naton tai tilapäisten liittoutumien operaatioita; suhtautuu myönteisesti yhteistyöstä saataviin hyötyihin ja tukee täysin voimavarojen yhdistämisen ideaa, mutta kannustaa rationalisoimaan jollain tavalla ja sovittamaan paremmin yhteen monet monikansalliset rakenteet, jotka ovat kasvaneet ilman minkäänlaista yleistä ja johdonmukaista suunnitelmaa;

42.  kehottaa vahvistamaan Eurocorpsin ja EU:n sotilasesikunnan välisiä yhteyksiä ja pyytää useampia jäsenvaltioita liittymään Eurocorpsin monikansallisiin rakenteisiin, jotka voisivat muodostaa Euroopan asevoimien täysin yhdennetyn osan ytimen;

43.  panee merkille Euroforin sulkemisen ja antaa tunnustusta sen aiemmin antamalle panokselle EU:n operaatioille ja taisteluosastojen toiminnalle; panee merkille erityisen panoksen, joka on saatu Euromarforista, Eurogendforista, Baltian maiden puolustusyhteistyöstä, Pohjoismaiden puolustusyhteistyöstä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden maihinnousujoukoista, Espanjan ja Italian maihinnousujoukoista, Saksan ja Alankomaiden yhteisistä joukoista, Belgian ja Alankomaiden laivastoyhteistyöstä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan aloitteista yhteisten valmiusjoukkojen muodostamiseksi, yhdennetystä lentotukialusryhmästä ja yhteisestä asevoimien esikunnasta sekä muista nykyisistä tai kehitteillä olevista alueellisista ja kahdenvälisistä pysyvistä rakenteista;

44.  toistaa, että on varmistettava yleinen johdonmukaisuus EU:n tasolla ja pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan tiiviimmin aloitteitaan EU:n sotilaskomiteassa Euroopan puolustusviraston toimittamien tietojen perusteella;

Eurooppalaisen ulottuvuuden lujittaminen koulutuksessa ja sotaharjoituksissa

45.  toistaa täyden tukensa eurooppalaisille koulutuksen ja harjoittelun rakenteille ja hankkeille, erityisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian työlle yhteisen turvallisuuskulttuurin edistämisessä sekä sen mahdollisuuksille yksilöidä ja kehittää kustannuksia säästäviä yhteistyöhankkeita kansallisten laitosten välillä; panee tyytyväisenä merkille neuvoston 12. huhtikuuta 2013 tekemän päätöksen vahvistaa akatemiaa myöntämällä sille oikeuskelpoisuus ja rahoitusta unionin talousarviosta; katsoo, että tämä voisi olla esimerkkinä EU:n budjettituelle muillekin YTPP:n rakenteille, kuten Euroopan puolustusvirastolle ja EU:n satelliittikeskukselle; kannustaa kehittämään Erasmuksen innoittamana syntynyttä nuorten upseerien eurooppalaista vaihto-ohjelmaa ja eurooppalaisten upseerien koulutus- ja harjoittelulaitosten osallistumista Erasmus-ohjelmaan;

46.  tukee voimakkaasti yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevia aloitteita koulutuksessa ja harjoittelussa, joissa voidaan päästä huomattaviin säästöihin sen vaikuttamatta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen operaatioihin osallistumisessa; korostaa Euroopan puolustusviraston helikopterikoulutusohjelman menestystä ja panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston käynnistämät taktisia ilmakuljetuksia koskevat sotaharjoitukset, joiden pitäisi johtaa pysyvien Euroopan ilmakuljetusten taktiikan koulutuskurssien perustamiseen; odottaa lisää edistystä uusien taistelulentäjien yhteisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä; panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston työn yhdistetyn ja jaetun koulutuksen kehittämiseksi kyberpuolustuksen, kotitekoisten räjähteiden torjunnan ja laivasto-operaatioiden aloilla; painottaa, että Euroopan puolustusviraston on otettava huomioon niiden jäsenvaltioiden harjoitustarpeet, joiden ilma-alukset on valmistettu EU:n ulkopuolisissa yhtiöissä;

47.  painottaa EU:n taisteluosastojen tarjoamien yhteisen koulutuksen ja yhteisten sotaharjoitusten hyödyllisyyttä; kannustaa taisteluosastoihin osallistuvia valtioita avaamaan taisteluosastojen sotaharjoitukset muille osallistujille, kuten mahdollisille strategisille ja operatiivisille kumppaneille sekä kumppanijärjestöille, kuten YK:lle;

48.  korostaa, että on vältettävä mahdollisia päällekkäisyyksiä Naton kanssa esimerkiksi verkkoturvallisuuskoulutuksen alalla;

EU:n ja Naton yhteistyön hyötyjen lisääminen

49.  korostaa, että unionin sotilaallisten voimavarojen vahvistaminen parantamalla EU:n rakenteita hyödyttää myös Natoa ja edistää oikeudenmukaisempaa taakanjakoa liittoutuman sisällä; antaa tunnustusta pragmaattiselle yhteistyölle, jolla pyritään välttämään yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevan aloitteen ja "älykästä puolustusta" koskevan aloitteen välisiä päällekkäisyyksiä erityisesti Euroopan puolustusviraston ja Naton transformaatioesikunnan yhteistoiminnan avulla;

50.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Naton pääsihteeriä tekemään tiiviimpää ja säännöllisempää yhteistyötä poliittisella tasolla riskien arvioinnissa, resurssinhallinnassa, toimien suunnittelussa ja siviili- ja sotilasoperaatioiden täytäntöönpanossa; korostaa, että on kehitettävä nykyisiä EU:n ja Naton operatiivisen yhteistyön kehyksiä alkaen Berlin plus ‑sopimuksista, joiden täytäntöönpanoa Turkki edelleen estää;

51.  korostaa, että kansalliset voimavarat, olivatpa ne kehitetty EU:n tai Naton puitteissa, pysyvät kansallisen viranomaisen vallassa ja siksi niitä voidaan käyttää kaikissa operaatioissa, joista päätetään kansallisesti;

52.  korostaa Nato-standardien merkitystä Euroopan puolustusyhteistyössä ja painottaa, että EU:ssa kehitettyjen voimavarojen täysi yhteentoimivuus Naton kanssa on varmistettava;

53.  panee merkille, että Naton nopean toiminnan joukot ja EU:n taisteluosastot ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia aloitteita, jotka kuitenkin vaativat samanlaisia ponnisteluja jäsenvaltioilta, ja kehottaa pyrkimään niiden välisten synergiaetujen maksimointiin;

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan nostaminen uudelle tasolle

54.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan laadullisen askeleen eteenpäin Euroopan puolustuksessa vahvistamalla EU:n sotilaallisia rakenteita tämän päätöslauselman mukaisesti; kannustaa sitä haluavia jäsenvaltioita etenemään tarvittaessa SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdassa ja 46 artiklassa määritellyn pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla; katsoo, että jos yhteistyö tällaisessa muodossa käynnistetään, sen pitäisi perustua ennen kaikkea osallistuvien jäsenvaltioiden halukkuuteen kantaa vastuunsa kansainvälisessä yhteisössä ja varustaa unioni paremmin kriisinhallintaoperaatioita varten;

55.  katsoo, että sen vuoksi pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön olisi sisällyttävä erityisesti seuraavat elementit, joilla pyritään tehostamaan toimintaa:

56.  korostaa, että jäsenvaltioiden on myös vahvistettava sitoutumistaan voimavarojen kehittämiseen, erityisesti niiden yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla, mutta katsoo, että siinä on säilytettävä mahdollisimman suuri joustavuus ja kaikkien on voitava osallistua, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin kahdenväliset, alueelliset tai monenkeskiset synergiaedut; katsoo kuitenkin, että sopimukseen pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä pitäisi sisältyä ainakin sitoumukset

57.  panee merkille, että perussopimuksen mukaan pysyvä rakenteellinen yhteistyö on vahvistettava unionin puitteissa, ja huomauttaa, että valtaosa tällaisessa yhteistyössä kehitetyistä toimista voisi sen vuoksi saada rahoitusta EU:n talousarviosta samoilla ehdoilla kuin muut EU:n toimet SEU:n 41 artiklan mukaisesti;

58.  katsoo, että pysyvän rakenteellisen yhteistyön pitäisi myös parantaa johdonmukaisuutta eurooppalaisten yhteistyöaloitteiden välillä vapaan osallistumisen ja joustavuuden hengessä vahvistamalla tehostetun YTPP:n puitteissa syntyvien eri yhteistyöalojen välisiä yhteyksiä;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Naton pääsihteerille.

(1) EUVL L 343, 23.12.2011, s. 35. (2) EUVL L 183, 13.7.2011, s. 16. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 9. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0334. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0574.