Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät(1),

–  ottaa huomioon 14. ja 15. maaliskuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät(2),

–  ottaa huomioon käynnissä olevat toimielinten väliset neuvottelut koheesiopolitiikan tulevaisuudesta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisen,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, Euroopan komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(3),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä(5),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella(6),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen(7),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 7.–8. helmikuuta 2013 antamista monivuotista rahoituskehystä koskevista päätelmistä(8),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. maaliskuuta 2013 antaman lausuntoluonnoksen aiheesta ”Yksityisten investointien ja julkisen rahoituksen välinen synergia paikallis- ja aluetasolla – talouskasvuun ja hyvinvointiin tähtäävät kumppanuudet”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 1. helmikuuta 2013 antaman lausunnon aiheesta ”EU:n, jäsenvaltioiden ja alempien hallintotasojen talousarviovarojen yhteisvaikutusten lisääminen”,

–  ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2012 antaman muistion aiheesta on ”Tiukan budjettipolitiikan vaikutus paikallishallinnon rahoitukseen ja investointeihin”,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin 14. joulukuuta 2012 päivätyn muistion ”Vuosien 2008–2009 taantuman vaikutus EU:n alueelliseen lähentymiseen”(9),

–  ottaa huomioon Euroopan komission yksiköiden joulukuussa 2012 julkaiseman julkisten menojen laatua EU:ssa käsittelevän asiakirjan ”The Quality of Public Expenditures in the EU”(10),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston lokakuussa 2012 julkaiseman maailmantalouden kehitysraportin (World Economic Outlook);

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0269/2013),

A.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut kielteisesti EU:n sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, lisännyt työttömyyttä, alentanut BKT:ta ja lisännyt alueiden eriarvoisuutta sekä jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistason budjettivajeita;

B.  ottaa huomioon, että kriisin ajoittuminen ja ankaruus on vaihdellut suuresti EU:n alueilla, mikä on korostanut olemassa olevia rakenteellisia heikkouksia, hidastanut huomattavasti BKT:n kasvua, johtanut ennätysmäiseen työttömyysasteeseen ja heikentänyt merkittävästi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliluokkien tilannetta, heikentänyt yritysten toimintaympäristöä sekä vähentänyt kuluttajien luottamusta talouteen;

C.  ottaa huomioon, että pankit ja rahoitusmarkkinat ovat enenevässä määrin haluttomia myöntämään luottoa, koska ne katsovat, että valtioiden, alueiden ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten luottokelpoisuus on heikentynyt;

D.  katsoo, että finanssipoliittinen sopimus ei ole osoittautunut riittäväksi välineeksi kriisistä johtuvien haasteiden ratkaisuun ja että merkittävien Euroopan laajuisten investointien tekemisen mahdollistavaa kasvusopimusta pidetään tehokkaimpana ratkaisuna, koska nykyään ollaan yksimielisiä siitä, että finanssipoliittinen säästöohjelma ja talousarvion leikkaukset ilman investointeja eivät pysty elvyttämään taloutta eivätkä luomaan suotuisia olosuhteita talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarkoituksena on edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta kaikkialla EU:ssa, vähentää alueiden eroavaisuuksia, edistää lähentymistä sekä toteuttaa tuottavia investointeja, jotka edistävät kehitystä, työllisyyttä ja sosiaalista edistystä;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin rakenne- ja sijoitusrahastot ovat rahoitusvälineitä, joista tuetaan erityisesti älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua sekä kilpailukykyä, ja että näin ollen ne vaikuttavat myönteisesti BKT:n ja alijäämän väliseen suhteeseen;

G.  ottaa huomioon, että valtioiden velkakriisin aiheuttama EU:n laajuinen julkisen talouden romahdus on johtanut yleisiin säästötoimiin; ottaa huomioon, että säästötoimet ovat vaikuttaneet paikalliseen julkiseen talouteen tuhoisasti, koska ne ovat johtaneet useiden budjettikohtien määrärahojen leikkaamiseen tai supistamiseen ja vaarantaneet vakavasti kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet rahoittaa tai yhteisrahoittaa tuottavia investointeja;

H.  ottaa huomioon, että vain muutamat valtiot ovat jatkaneet paikallisten investointien tukemista, kun taas toiset jäsenvaltiot ovat valtion velkakriisin vuoksi päättäneet jäädyttää paikallisille viranomaisille myönnettävän investointituen tai leikata sitä pyrkien voimakkaasti keskittämiseen tai ottamaan käyttöön sisäisiä vakaussopimussääntöjä, jotka ovat vähentäneet investointeja merkittävästi;

I.  ottaa huomioon, että tärkeillä aloilla ja sektoreilla toteutetut huomattavat määrärahaleikkaukset muodostavat tällä hetkellä yhden alueellisten ja paikallisten viranomaisten suurimmista ongelmista;

J.  ottaa huomioon, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset ovat keskeisiä toimijoita alueiden kehittämisessä; toteaa, että ne käyttävät 60 prosenttia julkisista investoinneista ja 38 prosenttia talouteen käytetystä julkisen sektorin kokonaisrahoituksesta, toisin sanoen suurimman osan menoista, joilla voidaan vaikuttaa alueiden kehittämiseen, kuten kaupallisiin ja työmarkkinasuhteisiin, maatalouteen ja liikenteen kehittämiseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen;

K.  ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa EU:n jäsenvaltioista on käyttänyt investointeja joustovarana, mikä on liittynyt osittain kriisien torjuntaan vuonna 2009; ottaa huomioon, että suorat investoinnit vähentyivät vuodesta 2011 vuoteen 2010 seitsemässätoista jäsenvaltiossa, joista kymmenessä (Itävalta, Latvia, Tšekki, Slovakia, Bulgaria, Portugali, Kreikka, Unkari ja Espanja) vähennys oli yli 10 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2010 alkanut investointien vähentyminen (keskushallintojen investointiavustukset laskivat ‑8,7 prosenttia) jatkuu ja näyttää johtavan negatiiviseen kierteeseen;

L.  ottaa huomioon, että velkaantumisaste on alue- ja paikallishallinnossa paljon alhaisempi kuin kansallisella tasolla;

M.  ottaa huomioon, että alueellisia ja paikallisia viranomaisia vaaditaan osallistumaan vakauttamispyrkimyksiin ja vähentämään alijäämäänsä ja velkaansa ja että samalla taloudellisesti heikompien alueellisten ja paikallisten viranomaisten lainansaantiehtoja on tiukennettu;

N.  katsoo, että julkiset investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta ja että monilla ratkaisevan tärkeillä EU:n talouden aloilla, työmarkkinat, infrastruktuuri, tutkimus ja innovointi sekä pk-yritykset mukaan luettuina, on suuria investointitarpeita;

O.  ottaa huomioon, että EU:n sisäiset eroavaisuudet vähentyivät vuodesta 2000 vuoteen 2007 ja että lähentyminen on hidastunut merkittävästi taantuman aikana; ottaa huomioon, että tämä on vaikuttanut eniten alueisiin, joilla kestämättömät ja keinotteluun tähdänneet investoinnit ja vientimarkkinoita varten perustettu vahva tuotantoteollisuus ovat osoittautuneet ongelmiksi;

P.  ottaa huomioon, että EU:n rakennerahastojen hyödyntämismekanismin nojalla komissio voi korvata välimaksuja ainoastaan jäsenvaltioissa jo maksettujen menoilmoitusten perusteella;

Q.  ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa rakennerahastoja varten varatun ja rahoituskaudelle 2007–2013 osoitetun kansallisen julkisen yhteisrahoituksen määrä on noin 132 miljardia euroa ja että kyseisen summan ehdoton edellytys on näiden rakennerahastojen säännönmukainen hyödyntäminen ja investointien laadun takaaminen, mikä lisää määräysvaltaa ja vastuuta EU:n varainkäytössä;

R.  ottaa huomioon, että vakaus- ja kasvusopimuksen joustamaton soveltaminen saattaa vaarantaa koheesiopolitiikkaan sisältyvien ohjelmien julkisen osarahoituksen, jolloin koheesiopolitiikalla ei pystytä parantamaan kilpailukykyä eikä lievittämään nykyistä kriisiä riittävästi;

Yleiset huomautukset

1.  panee syvästi huolestuneena merkille, että alueellinen epätasa-arvo on lisääntynyt EU:ssa selvästi – uusissa jäsenvaltioissa ja Etelä-Euroopassa on paljon suhteellisen köyhiä alueita ja enemmistö rikkaista alueista sijaitsee Keski- ja Pohjois-Euroopassa – ja jopa jäsenvaltioissa ja alueilla; tähdentää tässä yhteydessä unionin koheesiopolitiikan ensisijaista merkitystä tärkeimpänä lähentymistä ja EU:n kestävää kehitystä edistävänä investointivälineenä;

2.  tähdentää, että paikallinen talous on avainasemassa yhteisöjen elpymisessä, mikä on erityisen tärkeää nykyisessä kriisitilanteessa; painottaa tässä yhteydessä yhteisötalouden taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen paikallistasolla; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan rakennerahastojen avulla yhteisötaloudelle rahoitusmahdollisuuksia vuosiksi 2014–2020;

3.  muistuttaa koheesiopolitiikan merkityksestä unionin tärkeimpänä investointivälineenä ja koheesiopolitiikan keskeisestä roolista kriisin torjunnassa, epätasapainon vähentämisessä ja EU:n ja sen alueiden saattamisessa kestävälle kasvu-uralle; korostaa Euroopan sosiaalirahaston erityistä roolia sosiaalisten investointien tukemisessa ja Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanossa, sillä se edistää etenkin kestävää työllisyyttä ja tuottavuutta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden voimistamista; pitää näin ollen tärkeänä, että monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvissä neuvotteluissa rakenne- ja investointirahastoille varmistetaan riittävät talousarviomäärärahat ja että erityisesti huomioon otetaan niiden ratkaisevan tärkeä osuus investoitaessa työllisyyden, innovoinnin, kestävän kehityksen, vähähiilisen talouden ja pk-yritysten tukemisen kaltaisiin aloihin;

4.  korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut kriisinkestävyytensä ja että sen ohjelmia ja rahoitusvälineitä on mukautettu, mikä on mahdollistanut suuremman joustavuuden ja edistänyt ratkaisevan tärkeällä tavalla niiden alojen kehittämistä, joilla investoinnit ovat tärkeitä talouden uudistamisen ja kilpailukyvyn parantamisen sekä maantieteellisten erojen tasaamisen välineitä;

EU:n alueiden rahoitusvalmiudet ja alueellisen, kansallisen ja EU:n tason synergia

5.  korostaa useiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten roolin merkitystä talousarvion tasapainon palauttamisen yhteydessä, koska ne pitävät yllä julkisia investointeja, yhteisrahoittavat uusia hankkeita ja varmistavat vipuvaikutuksen erityisesti aikoina, jolloin yksityiset investoinnit ovat vähäisiä; korostaa, että taantuman ja heikon kasvun aikana kestävät julkiset hankinnat, rahoitus- ja yhteisrahoituskyky ja kyky sitoutua investointeihin ovat ratkaisevan tärkeitä kasvumahdollisuuksien ylläpitämisen kannalta;

6.  ilmaisee huolensa siitä, että vuosina 2011 ja 2012 harjoitettu säästötoimien jatkaminen ja tiukka talouskuri ovat lisänneet paineita leikata julkisia talousarvioita, mikä vaarantaa mahdollisuudet edistää paikallisilla toimilla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista;

7.  korostaa, että on palautettava alueellisen ja paikallisen tason rahoitusvalmiudet ja parannettava niitä sekä tarjottava asianmukaista teknistä tukea etenkin paikallisesti johdettuihin monitahoisiin yhteisiin hankkeisiin, jotta voidaan varmistaa julkiset investoinnit ohjelmiin ja hankkeisiin, joiden tarkoituksena on tukea kestävää kasvua, torjua sosiaalista syrjäytymistä, palauttaa yhteiskuntarakenne ennalleen, järjestää riittävät terveys- ja sosiaalipalvelut ja varmistaa työpaikat erityisesti alue- ja paikallistasolla; toteaa, että syrjäisimmille alueille tarkoitetun erityisen lisämäärärahan yhteydessä ei pitäisi keskittyä temaattisiin tavoitteisiin ja lisämäärärahasta olisi katettava syrjäisimmille alueille koituvat lisäkustannukset, jotka johtuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista erityispiirteistä ja rajoitteista; toteaa myös, että erityistä lisämäärärahaa voidaan käyttää toimintatukien ja julkisen palvelun velvoitteet ja julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kattavien kustannusten rahoittamiseen syrjäisimmillä alueilla;

8.  vaatii, että alueellisten ja paikallisten viranomaisten hallinnollisia valmiuksia vahvistetaan edelleen ja toimia byrokratian vähentämiseksi lisätään, sillä byrokratia vaikuttaa kielteisesti myös näiden viranomaisten rooliin tuensaajina ja rajoittaa niiden kykyä toteuttaa EU:n rahoittamia hankkeita;

9.  pyytää toimielimiä parantamaan nykyisiä säännöksiä, jotta tiettyjen jäsenvaltioiden alueet, jotka kärsivät rahoituskriisistä erityisen paljon, voivat käyttää paremmin hyväkseen rakenne- ja koheesiorahastojen varoja, ja jotta estettäisiin ennakoidut määrärahojen mittavat vapautumiset;

10.  kehottaa jatkamaan rakennerahastojen ohjelmasuunnittelua ja hallinnointia koskevien sääntöjen yksinkertaistamista ja niiden joustavuuden ja avoimuuden lisäämistä, jotta hankkeiden täytäntöönpanoa voidaan tehostaa ja jotta voidaan reagoida nopeammin ja tehokkaammin sosiaalisiin haasteisiin ja uhkiin;

11.  pitää myönteisenä komission vuonna 2012 antamaa kertomusta julkisesta taloudesta EMU:ssa ja erityisesti julkistalouden hajauttamista EU:ssa koskevaa lukua, jossa korostetaan sellaisen finanssipoliittisen federalistisen mallin järkevyyttä, jossa sekä veronkantoon että menoihin liittyvät vastuualueet luovutetaan alueellisille ja paikallisille viranomaisille; pyytää, että komissio sisällyttää vastaavan alueellista ja paikallista julkista taloutta koskevan luvun ensi vuonna annettavaan kertomukseen julkisesta taloudesta EMU:ssa;

12.  korostaa, että julkishallinnon talousarvioissa kansallisella, alueellisella ja paikallisella sekä EU:n tasolla on pyrittävä lisäämään synergiaetuja, jotta EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisen ja paikallisen tason budjettivallan käyttäjien rooli ja vastuut määritetään selkeästi ja että selvennetään myös EU:n toimien ja rahoitustoiminnan tehtävää ja perusteluja, noudatetaan viivästyneitä maksuja koskevassa direktiivissä 2011/7/EU vahvistettuja maksuaikoja, kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten budjettivaltaa (niiden roolia päätöksenteossa ja tutkinnassa), toisin sanoen niiden demokraattista vastuullisuutta yhteisöille, jotka ovat vastuussa niiden valinnasta, sekä varmistetaan kullekin hallintotasolle kuuluva itsenäinen päätösvalta ensisijaisten tavoitteiden ja varainkäytön määrittämisessä; pyytää komissiota esittämään selkeää tosiasioihin perustuvaa tietoa siitä, kuinka EU:n talousarvion avulla voitaisiin edistää investointien lisäämistä eri tasoilla;

13.  tukee voimakkaasti hallinnon kaikkien tasojen budjettimenettelyjen avoimuuden lisäämistä ja yksinkertaistamista (mukaan lukien EU:n rahoituksen lähteiden ilmoittaminen erikseen kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa talousarvioissa) sekä sen varmistamista, että EU:n rahoitusohjelmien varojen alueellisella tasolla käyttämistä koskevat tiedot ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä EU:n tasolla, ja myös sen selventämistä, missä määrin EU:n, jäsenvaltion, alueellisen ja paikallisen tason ensisijaiset tavoitteet ja rahoitustoimet ovat yhdenmukaisia EU:n tasolla sovittujen ensisijaisten tavoitteiden kanssa;

14.  tähdentää, että koko Euroopassa jatkuviin budjettirajoituksiin on mukauduttava samalla, kun jatketaan tulevaisuuteen investoimista; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tarkoituksena ei ole käyttää varoja enemmän vaan käyttää niitä tehokkaammin;

15.  on tyytyväinen siihen, että rahoitusvälineiden käyttö ulotetaan koheesiopolitiikan mukaisesti kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin ja kaikkiin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin; pyytää, että komissio esittää perusteellisen analyysin ja arvioinnin siitä, miten kasvua voidaan tukea uusilla rahoituskeinoilla ja -lähteillä, kuten obligaatiomarkkinoilla, riskinjakovälineillä ja innovoivilla rahoitusvälineillä; kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia (EIP) ehdottamaan innovatiivisia keinoja alueellisten ja paikallisten viranomaisten pitkän aikavälin investointien rahoitusta varten, mukaan luettuna yksityisen pääoman houkutteleminen; korostaa EIP:n lainavälineiden keskeistä merkitystä Euroopan edun mukaisten hankkeiden rahoittamisessa ja kehottaa lisäämään koordinointia ja synergiaa näiden välineiden ja rakennerahastojen välillä;

16.  korostaa Jessican merkitystä kaupunkialueiden kestävän kehityksen tukemisessa ja kaupunkialueiden elvyttämisessä rahoitusjärjestelymekanismien kautta ja kehottaa laajentamaan sen käyttöä tulevalla ohjelmakaudella;

EU:n talouden ohjausjärjestelmä ja investoinnit kasvuun ja työllisyyteen

17.  korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten mahdollista roolia älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa; muistuttaa keskusviranomaisten sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kumppanuuden merkityksestä ensisijaisten tavoitteiden asettamisessa ja tarvittavan yhteisrahoituksen järjestämisessä ohjelmien toteutusta varten, jotta voitaisiin maksimoida tehokkuus kyseisiin tavoitteisiin rajallisin resurssein pyrittäessä; painottaa tässä yhteydessä uutta välinettä, jonka avulla paikallisesta kehityksestä huolehditaan yhteisön johdolla ja joka mahdollistaisi paikallistason toimintaryhmille paikallisten älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien strategioiden kehittämisen ja toteuttamisen; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan tällaisista mahdollisuuksista osana jatkuvaa ohjelmasuunnittelua, jossa hyödynnetään paikallisten toimintaryhmien runsasta innovointipotentiaalia; korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä tarvittaessa myös työmarkkinaosapuolten ja muiden relevanttien kumppaneiden merkitystä rakennerahastojen ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa sekä kumppanuussopimusten valmistelemisessa, sillä näin voitaisiin tehostaa EU:n strategian ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten strategioiden keskinäistä yhteyttä;

18.  katsoo, että on välttämätöntä keskittyä muutamiin ensisijaisiin temaattisiin tavoitteisiin; painottaa kuitenkin, että tarvitaan joustavuutta, jotta jäsenvaltiot ja alueet voivat saavuttaa mahdollisimman hyvin yhteiset tavoitteet siten, että samalla otetaan huomioon alueelliset, taloudelliset ja sosiaaliset erityispiirteet;

19.  toistaa vastustavansa ehdottomasti uusien makrotaloudellisten ehtojen sisällyttämistä koheesiopolitiikkaan rahoituskaudella 2014–2020, koska se rankaisisi talouskriisin jo heikentämiä alueita ja sosiaaliryhmiä ja koska maksujen keskeyttäminen aiheuttaisi suhteettomia vaikutuksia joissakin jäsenvaltioissa ja erityisesti alueilla siitä huolimatta, että viimeksi mainitut osallistuvat täysipainoisesti julkisen talouden tasapainottamispyrkimyksiin; katsoo, että näillä ehdoilla pelkästään heikennettäisiin rahoitusvaikeuksissa olevia valtioita ja vesitettäisiin solidaarisuuspyrkimykset, jotka ovat olennaisia makrotalouden tasapainon säilyttämiselle unionissa; katsoo lisäksi, että Euroopan kansalaiset eivät ehkä ymmärtäisi tällaista seuraamusvälinettä, joka lisäisi epäluottamusta heidän keskuudessaan nyt, kun he joutuvat jo suuresti kärsimään kriisin ja säästötoimien vaikutusten vuoksi;

20.  katsoo, että aikana, jona julkisen rahoituksen määrä kutistuu, täydentävyysperiaatetta on arvioitava uudelleen, jotta sitä voitaisiin soveltaa johdonmukaisesti Euroopan talouden ohjausjärjestelmän kanssa, ja toivoo, että asiasta käydään keskustelua koheesiopolitiikkaa koskevien neuvottelujen yhdessä vuoden 2013 jälkeen;

21.  toteaa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) huomauttaneen äskettäin, että säästötoimet heikentävät maita, joissa niitä sovelletaan harkitsematta, sillä kun talouden kokonaisnäkymät ovat kehnot, kiirehtien toteutettu julkisen alijäämän vähentäminen haittaa elpymistä lyhyellä aikavälillä, kun verotulot vähenevät ja vaje kasvaa entisestään; yhtyy IMF:n näkemykseen siitä, että painopiste olisi keskitettävä talouden vakauttamisen lisäksi myös vakauttamisen ja kasvun tasapainottamiseen;

22.  pitää myönteisenä eräiden jäsenvaltioiden ehdotusta sisällyttää monivuotista rahoituskehystä koskeviin neuvotteluihin vuosia 2015 ja 2016 koskeva ”tarkistuslauseke”, jonka ansiosta määrärahoja voitaisiin lisätä milloin tahansa talousarvion toteutuksen aikana keskeisten alojen, kuten nuorten työllistymisen ja pk-yritysten, hyväksi;

23.  pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen kaiken joustovaran, joka sisältyy vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevään osioon, jotta tuottavien ja kestävien julkisten investointien tarve voidaan tasapainottaa julkisen talouden kurinalaisuustavoitteiden kanssa; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi vapauttamalla Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kansallisen yhteisrahoituksen kokonaistaso vakaus- ja kasvusopimuksen rajoituksista tai tekemällä sopimukseen liittyvät laskelmat valtion nettopääoman eikä bruttopääoman tarpeen perusteella, toisin sanoen todellisiin kustannuksiin kohdistuvaan nettoverotuksen perusteella, ja painottaa erityisesti arvonlisäveroa; esittää yhtenä mahdollisuutena myös sitä, että ohjelmien kahteen rahoituslähteeseen (Euroopan ja jäsenvaltioiden laajuiseen) sovelletaan erilaista aikataulua, mikä mahdollistaisi Euroopan rahastojen täysipainoisen hyödyntämisen ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina ja kansallisen rahoituksen käytön kokonaisuudessaan ohjelmakauden viimeisinä vuosina, kunhan yksittäinen jäsenvaltio on siihen päivämäärään mennessä kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia velan ja BKT:n välisen suhteen hallintatoimissa;

24.  pyytää komissiota varmistamaan, että rakennerahastoista tuettujen ohjelmien yhteisrahoituksen myötä jäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia ei sisällytetä julkisiin tai muihin rakennekustannuksiin, vaan että ne otetaan huomioon kumppanuussopimuksessa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen tarkistamista varten, koska tämä velvollisuus johtuu suoraan täydentävyysperiaatteesta; pyytää, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista yhteisrahoitettujen ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvät julkiset menot erotetaan kokonaisuudessaan vakaus- ja kasvusopimuksen rakenteellisten alijäämien määritelmästä, koska kyseisillä menoilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet ja tukemaan kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista ja erityisesti nuorten työllistämistä;

25.  pyytää, että komissio ilmoittaa EU:n nykyisen finanssipoliittisen säännöstön puitteissa mahdollisten toimien soveltamisalasta, jotta voidaan ratkaista kysymys juoksevien menojen ja investointien erottamisesta budjettialijäämää laskettaessa, jotta pitkällä aikavälillä nettohyötyjä tuottavia julkisia investointeja ei lasketa negatiivisiksi;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan talous- ja rahaliiton tulevaisuutta koskevien neuvottelujen yhteydessä huomioon makrotalouden ohjaukseen liittyvän mahdollisen joustovaran, jotta voidaan tukea tuottavia investointeja etenkin siten, että vakaus- ja kasvusopimuksen ja tuottavien julkisten investointien välistä suhdetta arvioidaan uudelleen ja rakenne- ja investointirahastoista yhteisrahoitettujen ohjelmien toteuttamiseen liittyviin, kasvua edistäviin julkisiin menoihin ei sovelleta vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia julkisen talouden valvontasääntöjä;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/131388.pdf. (2) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/136151.pdf. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430. (4) EUVL C 390 E, 18.12.2012, s. 10. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0070. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0069. (7) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 113. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0078. (9) http://www.eib.org/infocentre/publications/all/econ-note-2012-regional-convergence.htm. (10) http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/occasional_paper/2012/pdf/ocp125_en.pdf.