Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2006(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0172/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0172/2016

Keskustelut :

PV 06/06/2016 - 15
CRE 06/06/2016 - 15

Äänestykset :

PV 07/06/2016 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0248

Hyväksytyt tekstit
PDF 206kWORD 101k
Tiistai 7. kesäkuuta 2016 - Strasbourg
Kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arviointi
P8_TA(2016)0248A8-0172/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS) arvioinnista ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien säätiön (IFRS), Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG) ja julkisen edun valvontalautakunnan (PIOB) toiminnasta (2016/2006(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002(1),

–  ottaa huomioon Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän 25. helmikuuta 2009 esittämän kertomuksen,

–  ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(2),

–  ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/30/EU(3);

–  ottaa huomioon tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 ja päätöksen N:o 716/2009/EY kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2014(4),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 annetun asetuksen (EU) N:o 258/2014 muuttamisesta (COM(2016)0202),

–  ottaa huomioon Philippe Maystadtin lokakuussa 2013 julkaiseman raportin "Should IFRS Standards be More European?",

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle EFRAGin uudistusten täytäntöönpanon edistymisestä Maystadtin raportissa annettujen suositusten mukaisesti (COM(2014)0396),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19. heinäkuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1606/2002 soveltamisen arvioimisesta (COM(2015)0301),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle IFRS-säätiön, EFRAGin ja PIOB:n toiminnasta vuonna 2014 (COM(2015)0461),

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta "Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma" (COM(2015)0468),

–  ottaa huomioon kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antavaa elintä (IASB) koskevan tutkimuksen ("The European Union’s Role in International Economic Fora – paper 7: The IASB") sekä neljä IFRS 9 -standardia koskevaa tutkimusta ("IFRS Endorsement Criteria in Relation to IFRS 9", "The Significance of IFRS 9 for Financial Stability and Supervisory Rules", "Impairments of Greek Government Bonds under IAS 39 and IFRS 9: A Case Study" ja "Expected-Loss-Based Accounting for the Impairment of Financial Instruments: the FASB and IASB IFRS 9 Approaches"),

–  ottaa huomioon menetelmästä kolmansien maiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/71/EY ja 2004/109/EY nojalla 21. joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1569/2007(5),

–  ottaa huomioon G20-ryhmän valtionpäämiesten 2. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon IASB:n heinäkuussa 2013 esittämän keskusteluasiakirjan tilinpäätösraportoinnin käsitteellisen viitekehyksen uudelleenarvioinnista (DP/2013/1) sekä IASB:n heinäkuussa 2015 esittämän pyynnön esittää näkemyksiä johtokunnan jäsenten suorittamasta rakenteen ja vaikuttavuuden uudelleenarvioinnista,

–  ottaa huomioon komission 1. joulukuuta 2015 esittämät kommentit IASB:n johtokunnan jäsenten suorittamasta rakenteen ja vaikuttavuuden uudelleenarvioinnista,

–  ottaa huomioon IASB:n 24. heinäkuuta 2014 esittämän, rahoitusvälineitä koskevan kansainvälisen kirjanpitostandardin 9, EFRAGin kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 hyväksymisestä antaman suosituksen, EFRAGin arvion kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 arvioinnista oikeaa ja riittävää kuvaa koskevaan periaatteeseen nähden, tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean kansainvälistä kirjanpitostandardia 9 koskevat kokousasiakirjat sekä Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kommenttikirjeet kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 kannattamisesta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan koordinaattoreiden puolesta 14. tammikuuta 2014 lähetetyn kirjeen, jossa esitettiin huomioita IASB:n keskusteluasiakirjasta, jossa pohditaan taloudellisen raportoinnin käsitteellisen viitekehyksen uudelleenarviointia,

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) 31. maaliskuuta 2015 antaman kertomuksen tilinpäätösstandardien valvojien valvonta- ja sääntelytoiminnasta vuonna 2013 (ESMA/2015/659),

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 10. heinäkuuta 2014 antamat suuntaviivat taloudellisten tietojen antamista koskevien sääntöjen noudattamisen valvomiseksi (ESMA/2014/807),

–  ottaa huomion Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen taulukon vastaavuuksista verrattuna Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 19. tammikuuta 2016 antamiin taloudellista raportointia koskevien sääntöjen täytäntöönpano-ohjeisiin (ESMA/2015/203 REV),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansainvälisistä kirjanpitostandardeista (IFRS) ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) hallinnosta(6),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(7),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/56/EU(8) muutetun, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY(9), jota aletaan soveltaa vuoden 2016 kesäkuun puolivälissä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0172/2016),

A.  ottaa huomioon, että kansainväliset kirjanpitostandardit (IFRS) ja kansainväliset tilintarkastusstandardit ovat yksi keskeinen ja tarvittava osa sisämarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta; toteaa, että kansainväliset kirjanpitostandardit ja kansainväliset tilintarkastusstandardit voidaan katsoa yleisiksi hyödykkeiksi eivätkä ne sen vuoksi saa vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakautta tai estää unionin talouskehitystä, vaan niiden olisi edistettävä yhteistä hyvää eivätkä ne saisi hyödyttää vain sijoittajia, lainanantajia ja velkojia;

B.  toteaa, että yritysten virheellinen tilinpäätösraportointi uhkaa talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakautta ja heikentää myös kansalaisten luottamusta sosiaalisen markkinatalouden malliin;

C.  ottaa huomioon, että IFRS:n tarkoituksena on vahvistaa vastuuvelvollisuutta vähentämällä sijoittajien ja yritysten välistä tiedonpuutetta, suojelemalla sijoittajia ja lisäämällä avoimuutta kansainvälisen vertailtavuuden ja taloudellisen tiedon laadun paranemisen kautta sekä mahdollistamalla, että sijoittajat ja muut markkinatoimijat tekevät tietoon perustuvia päätöksiä, ja IFSR myötävaikuttaa siten rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käyttäytymiseen sekä näiden markkinoiden vakauteen; toteaa kuitenkin, että tämä päätöksenteon kannalta hyödyllinen tilinpäätösmalli ei täysin vastaa tilinpäätöksen pääomavaatimuksiin liittyvää tehtävää sellaisena kuin se on kuvattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä tilinpäätösdirektiivissä, joiden mukaan tilinpäätöksen käsitteellinen pohja IFRS:n yhteydessä ei kata tilien tarkoitusta EU:n lainsäädännössä, jossa normina on oikea ja riittävä kuva määritetyistä luvuista, kuten todetaan komission jäsen Jonathan Hillin 25. helmikuuta 2016 päivätyssä kirjallisessa vastauksessa E-016071/2015; katsoo, että oikean ja riittävän kuvan vaatimus edellyttää kokonaisvaltaista arviointia, jossa tärkeitä ovat luvut ja laadulliset selitykset;

D.  toteaa, että tilinpäätösdirektiivin mukaan tilinpäätökset ovat erityisen tärkeitä "yritysten osakkeenomistajien, jäsenten ja ulkopuolisten suojaamiseksi" eivätkä "tällaiset yritysmuodot tarjoa ulkopuolisille muuta suojaa kuin niiden nettovarallisuuden määrät"; toteaa, että tilinpäätösdirektiivissä todetaan myös, että tarkoituksena on "pääomayhtiöihin liittyvien etujen suojaaminen" takaamalla, ettei osinkoja makseta osakepääomasta; toteaa, että tämä tilinpäätösten yleinen tehtävä voidaan täyttää vain, jos tilien luvut antavat oikean ja riittävän kuvan yrityksen varoista, vastuista, rahoitusasemasta sekä sen voitosta tai tappiosta; toteaa, että oikea ja riittävä kuva, maksettavien osinkojen määrittäminen ja yrityksen vakavaraisuuden arviointi edellyttävät myös laadullista tietoja ja riskien laajempaa arviointia;

E.  toteaa, että kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) toimii IFRS-säätiön – joka on Lontoossa/Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Delawaressa/Yhdysvalloissa rekisteröity yksityinen, voittoa tavoittelematon yhteisö – puitteissa ja on standardien asettajana se toimija, jonka prosessien on oltava avoimia, riippumattomia ja suoran julkisen vastuuvelvollisuuden piiriin kuuluvia; toteaa, että Euroopan unioni maksaa noin 14 prosentin osuuden IFRS-säätiön budjetista ja on näin sen suurin rahoittaja;

F.  ottaa huomioon, että pääomien maailmanlaajuinen liikkuvuus edellyttää maailmanlaajuista tilinpäätösstandardien järjestelmää; toteaa, että kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja sovelletaan 116 oikeudenkäyttöalueella erilaisin menettelyin (hyväksyminen täysin tai osittain, vaihtoehtoinen soveltaminen tai lähentyminen) mutta ei Yhdysvalloissa kotimaisiin liikkeeseenlaskijoihin;

G.  toteaa, että lokakuussa 2002 tehdyssä IASB:n sekä Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardilautakunnan välisessä "Norwalkin sopimuksessa" ehdotetaan IASB:n kansainvälisten esittämien tilinpäätösstandardien ja Yhdysvaltain tilinpäätösstandardilautakunnan esittämien US-GAAP-sääntöjen yhdenmukaistamista;

H.  toteaa, että EU:ssa hyväksymisprosessi perustuu kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista annetussa asetuksessa säädettyihin hyväksymiskriteereihin; ottaa huomioon, että IFRS ei saa olla ristiriidassa tilinpäätösdirektiiviin sisältyvän oikean ja riittävän kuvan periaatteen kanssa, jonka mukaan tilinpäätösten on annettava oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja vastuista, sen taloudellisesta tilanteesta ja sen voitoista ja tappioista; toteaa, ettei osinkoja ja bonuksia saa maksaa toteutumattomista voitoista eli viime kädessä pääomasta, kuten pääoman säilyttämistä koskeva direktiivi edellyttää; katsoo, että kansainvälisten kirjanpitostandardien olisi edistettävä julkista etua Euroopassa ja että niiden olisi täytettävä tilinpäätöksissä edellytettyjen tietojen laatuun liittyvät perustavat kriteerit;

I.  toteaa, että komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti osallistuvat hyväksymisprosessiin Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (EFRAG), joka on yksityinen komission tekninen neuvonantaja, antaman lausunnon sekä jäsenvaltioiden edustajista koostuvan tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean (ARC) työn pohjalta; panee merkille, että Maystadtin raportissa käsiteltiin mahdollisuutta perustaa Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän korvaava virasto pidemmän aikavälin ratkaisuna;

J.  ottaa huomioon, että EU:ssa useat sidosryhmät, erityisesti pitkän aikavälin sijoittajat, ovat ottaneet esille kysymyksen kansainvälisten kirjanpitostandardien yhdenmukaisuudesta tilinpäätösdirektiivin vaatimusten ja erityisesti varovaisuutta ja varojen hoitamista toisen lukuun koskevien periaatteiden kanssa; toteaa, että parlamentin osallistuminen standardien määrittämiseen ei ole riittävää eikä se vastaa EU:n talousarviosta maksettavaa IFRS-säätiön rahoitusosuutta; toteaa, että on myös korostettu Euroopan äänen vahvistamista, jotta voidaan varmistaa näiden periaatteiden täysi tunnustaminen ja huomioonottaminen standardien laadintaprosessin kaikissa vaiheissa;

K.  toteaa, että äskettäiset rahoituskriisit nostivat kansainväliset kirjanpitostandardit – erityisesti säännöt, jotka koskevat pankkijärjestelmässä kärsittyjen tappioiden kirjaamista – ja niiden merkityksen rahoitusalan vakauden ja talouskasvun kannalta G20-ryhmän ja EU:n agendoille; toteaa, että G20:ssä ja De Larosièren raportissa korostettiin keskeisiä tilinpäätösstandardeihin liittyviä kysymyksiä kriisin edellä, kuten taseen ulkopuolista kirjanpitoa, markkina-arvoon perustuvan periaatteen myötäsyklisyyttä sekä voittojen ja tappioiden tunnistamista, syklisten nousujaksojen aikana kerääntyvien riskien aliarviointia sekä yhteisen ja avoimen menetelmän puutetta epälikvidien ja arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvon määrittämistä varten;

L.  toteaa, että IASB:n kehittämät IFRS 9 -standardin mukaiset rahoitusinstrumentit muodostivat keskeisen vastatoimen joillekin kriisiin liittyville näkökohdille ja sen vaikutuksille pankkialalla; ottaa huomioon, että EFRAG antoi myönteisen lausunnon IFRS 9:stä ja esitti joukon huomioita, jotka koskivat "käyvän arvon" käyttöä markkinavaikeuksien yhteydessä, tappioiden huomioonottamisen 12 kuukauden säännön käsitteellisen pohjan puutetta sekä pitkäaikaisia sijoituksia koskevien säännösten puutteellisuutta; toteaa, että koske IFRS 9 -standardilla ja tulevalla vakuutusstandardilla on eri voimaantulopäivät, neuvojen yhteydessä esitettiin varaus, joka koski standardin soveltamiskelpoisuutta vakuutusalalla; toteaa, että IASB itse tunnustaa tämän; toteaa, että on yhä huolta siitä, että ehdotettu pääoman tilinpäätöskohtelu voi vaikuttaa kielteisesti pitkäaikaissijoituksiin; toteaa, että EKP:n ja EPV:n kommenttikirjeet IFRS 9:stä olivat myönteisiä, mutta niissä mainittiin myös joitakin nimenomaisia puutteita;

M.  toteaa, että taseen ulkopuolisen tilinpidon kysymystä käsiteltiin tämän jälkeen esitetyillä tarkistuksilla rahoitusvälineitä koskevaan IFRS 7:ään: julkistetaan ja otetaan käyttöön kolme uutta standardia, IFRS 10 konsolidoidut tilinpäätökset, IFRS 11 yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 tiedot osuuksista muissa yhteisöissä;

N.  ottaa huomioon, että IASB julkisti toukokuussa 2015 käsitteellistä viitekehystä koskevan luonnoksen, jossa kuvataan käsitteitä, joiden avulla IASB kehittää kansainvälisiä kirjanpitostandardeja ja tilinpäätösten laatijat voivat kehittää ja valita tilinpäätöksiä koskevia toimintapolitiikkoja, ja joiden ansiosta kansainvälisten kirjanpitostandardien ymmärtäminen ja tulkitseminen on helpompaa kaikille osapuolille;

O.  ottaa huomioon, että IFRS-säätiön hallintorakennetta tarkastellaan parhaillaan uudelleen säätiön perussäännön mukaisesti; katsoo, että tämän vuoksi nyt on oikea hetki arvioida uudelleen IFRS-säätiön ja IASB:n organisaatioiden rakennetta sekä niiden hallinto- ja valvontaelimiin tehtäviä muutoksia, jotta ne voidaan integroida entistä paremmin julkisiin kansainvälisiin elimiin ja jotta voidaan varmistaa eri eturyhmien laaja edustus (esimerkiksi kuluttajia edustavat virastot ja valtiovarainministeriöt) ja julkinen vastuuvelvollisuus, jonka avulla taataan korkealaatuiset tilinpäätösstandardit;

P.  toteaa, että kansainväliset tilintarkastusstandardit kehittää kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IAASB), joka on itsenäinen kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC) elin; toteaa, että julkisen edun valvontalautakunta (PIOB) on kansainvälinen riippumaton järjestö, joka valvoo kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisprosessia sekä IFAC:n muuta julkisen edun hyväksi tekemää työtä;

Q.  ottaa huomioon, että tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta, vuodet 2014–2020 kattavasta unionin ohjelmasta rahoitetaan IFRS-säätiön ja PIOB:n toiminta vuosina 2014–2020, mutta EFRAGin toiminta ainoastaan vuosina 2014–2016;

Kansainvälisten kirjanpitostandardien EU:ssa soveltamisen tarkastelu ensimmäisen vuosikymmenen jälkeen

1.  panee merkille komission IAS-arviointikertomuksen, jossa tarkastellaan kansainvälisten kirjanpitostandardien soveltamista EU:ssa, sekä komission arvioon, jonka mukaan IAS-asetuksessa määritetyt tavoitteet on saavutettu; pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä esittänyt vaadittuja lainsäädännöllisiä muutoksia arvioinnissaan esitettyjen puutteiden korjaamiseksi; kehottaa standardien asettajaa varmistamaan, että kansainväliset kirjanpitostandardit ovat yhdenmukaisia kaikkien nykyisten tilinpäätösstandardien kanssa, ja kehottaa edistämään yhdenmukaistamista kansainvälisesti; kehottaa soveltamaan aiempaa koordinoidumpaa lähestymistapaa uusien standardien kehittämiseen myös koordinoimalla soveltamisen määräaikoja, mikä koskee erityisesti IFRS 9:n (rahoitusvälineet) ja uuden IFRS 4:n (vakuutussopimukset) toteuttamista; kehottaa komissiota esittämän siksi huolellisesti laadittuja lainsäädäntöehdotuksia ja varmistamaan, että mahdolliset viipeet eivät johda epätasapainoon tai kilpailun häiriytymiseen vakuutusalalla. kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisesti, onko Larosièren raportin suositukset pantu täysin täytäntöön ja erityisesti, onko toteutettu suositus 4, jonka mukaan on selvitettävä laajemmin, tarvitaanko markkinahintaperiaatetta;

2.  kehottaa komissiota noudattamaan pikaisesti Maystadtin raportissa esitettyä suositusta laajentaa julkista etua koskevaa kriteeriä, toisin sanoen sitä, että tilinpäätösstandardit eivät saisi sen enempää vaarantaa EU:n rahoitusalan vakautta kuin haitata sen taloudellista kehitystäkään, ja kehottaa varmistamaan, että tätä perustetta noudatetaan täysin hyväksymisprosessissa; kehottaa komissiota antamaan yhdessä EFRAGin kanssa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja tilinpäätösdirektiivin pohjalta selkeitä käsitteiden "julkisen edun" ja "oikean ja riittävän kuvan" periaatteen merkitystä koskevia suuntaviivoja, jotta näistä hyväksymiskriteereistä voidaan päästä yhteisymmärrykseen; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen, jolla Maystadtin raportin "julkisen edun" kriteerin määritelmä sisällytetään IAS-asetukseen; kehottaa komissiota yhdessä EFRAGin kanssa tutkimaan järjestelmällisesti, edellyttääkö Maystadtin raportin mukainen "julkisen edun" määritelmä muutoksia nykyisiin tilinpäätösstandardeihin, ja tekemään tältä pohjalta yhteistyötä IASB:n ja kansallisten sekä kolmansien maiden normien määrittäjien kanssa, jotta voidaan saada laajempaa tukea muutoksille, tai jos tällaista laajempaa tukea ei ole, kehottaa tarvittaessa säätämään EU:n lainsäädännössä tällaiset vaatimukset täyttävistä erityisnormeista;

3.  toteaa, että direktiivin 2013/34/EU 4 artiklan 3 kohdan mukaista oikeaa ja riittävää kuvaa koskevaa testiä sovelletaan tilien lukuihin rutiininomaisesti, kun kyse on saman direktiivin johdanto-osan 3 ja 29 kappaleessa tarkoitetun unionin oikeuden mukaisesti laadituista tilinpäätöksistä; korostaa, että tämä tarkoitus liittyy pääomavaatimuksia koskevaan tilinpäätösten funktioon, toisin sanoen sijoittajat – sekä velkojat että osakkeenomistajat – käyttävät vuosittaisen tilinpäätöksen lukuja perustana sen määrittämisessä, onko yhtiö nettovaroiltaan maksukykyinen, sekä maksettavien osinkojen määrittämisessä;

4.  korostaa, että keskeisellä sijalla oikean kuvan saamisessa tilinpäätöksen luvuista on varovainen arviointi, mikä merkitsee sitä, ettei tappioita esitetä liian pieninä eikä voittoja liian suurina, kuten tilinpäätösdirektiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään; toteaa, että tämä tilinpäätösdirektiivin tulkinta on vahvistettu monissa unionin tuomioistuimen tuomioissa;

5.  toteaa, että IAS-asetuksen johdanto-osan 9 kappale mahdollistaa tietynasteisen joustavuuden päätettäessä IFRS:n kannattamisesta, sillä se ei edellytä näiden direktiivien jokaisen säännöksen tiukkaa noudattamista; ehdottaa kuitenkin, että tätä ei laajenneta niin, että IFRS:n sallittaisiin poikkeavan näin paljon yleisestä tarkoituksesta vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivissä (2013/34/EU), joka korvasi IAS-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetut neljännen yhtiöoikeusdirektiivin (78/660/ETY) ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin (83/349/ETY); katsoo, että tämän seurauksena saataisiin tilinpäätöksiä, joissa voittoja liioitellaan tai tappiot esitetään todellista pienempinä; katsoo tässä yhteydessä, että IAS 39:n tukeminen saattoi olla vastoin tätä vuoden 2013 tilinpäätösdirektiivillä korvattujen neljännen ja seitsemännen yhtiöoikeusdirektiivin yleistä tarkoitusta korvaavalla direktiivillä käyttöön otetun tappiomallin vuoksi, ja se oli erityisesti vastoin neuvoston neljännen yhtiöoikeusdirektiivin 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan b b alakohtaa, jonka mukaan "kaikki sellaiset ennakoitavissa olevat vastuut ja mahdolliset menetykset, jotka liittyvät kyseiseen tai sitä edeltäneeseen tilikauteen, otetaan huomioon, vaikka tällaiset vastuut ja menetykset tulisivat tietoon vasta tilinpäätöspäivän ja tilinpäätöksen laatimisen välisenä aikana";

6.  pitää myönteisenä IASB:n aikomusta ottaa uudessa käsitteellisessä viitekehyksessä "varovaisuuden" periaate uudelleen käyttöön sekä vahvistaa siinä "varojen hoitamista toisen lukuun" koskevaa periaatetta; pitää valitettavana, että IASB:n tulkinta "varovaisuudesta" merkitsee vain harkinnan varovaista käyttöä; toteaa, että IASB:n käsitys varovaisuusperiaatteesta ja varojen hoitamisesta toisen lukuun poikkeaa asiaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja tilinpäätösdirektiivistä; katsoo, että varovaisuusperiaatteen ohella olisi noudatettava luotettavuuden periaatetta; kehottaa komissiota ja EFRAGia sopimaan varovaisuutta sekä varojen hoitamista toisen lukuun koskevista periaatteista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä tilinpäätösdirektiivin mukaisella tavalla ja tekemään tältä pohjalta yhteistyötä IASB:n sekä kansallisten ja kolmansien maiden standardin laatijoiden kanssa näiden periaatteiden kannatuksen laajentamiseksi; kehottaa IASB:tä tarkastelemaan järjestelmällisesti, edellyttääkö tarkistettu viitekehys muutoksia nykyisiin tilinpäätösstandardeihin, ja kehottaa tekemään muutoksia tarvittaessa;

7.  panee merkille IFRS-järjestelmässä sovellettavan tappioiden huomioonottamisen, jonka olisi mahdollistettava entistä varovaisempi tappiosäännösten määrittely niin, että otetaan huomioon ennakoidut tulevat tappiot jo aiheutuneiden tappioiden asemesta; katsoo, että EU:n hyväksymismenettelyssä olisi valmisteltava huolellisesti ja varovaisesti menettely ennakoitujen tappioiden määrittämistä varten, jotta voidaan välttää liiallinen tukeutuminen malliin ja mahdollistaa selkeä arvoltaan alentuneiden omaisuuserien valvova ohjaus;

8.  katsoo, että taseen ulkopuolisen tilinpidon kysymystä ei ole vielä käsitelty asianmukaisesti ja tehokkaasti, koska päätökseen siitä, onko omaisuuserä ilmoitettava taseissa, sovelletaan edelleen mekaanista ja kierrettävissä olevaa sääntöä; kehottaa IASB:tä korjaamaan nämä puutteet;

9.  pitää myönteisenä IFRS-säätiön ja IOSCOn pöytäkirjaa yhteistyön vahvistamisesta G20:n esiin tuomien arvopaperimarkkinoiden valvontaa koskevien keskeisten ongelmien yhteydessä; pitää tällaista yhteistyötä tarpeellisena, jotta voidaan täyttää korkealaatuisten ja globaalien kirjanpitostandardien tarve ja edistää yhdenmukaisten standardien käyttöä ensisijaisina erilaisiin kansallisiin malleihin nähden;

10.  on vakuuttunut, että IASB:n ja IOSCOn välinen tiedonvaihto IFRS-standardin käytön yleistymisestä ei ole pelkästään tilannearvio, vaan myös mahdollisuus tunnistaa esimerkkejä parhaista käytännöistä; pitää tässä suhteessa myönteisenä IOSCOn käyttöönottamaa toimeenpanijoiden vuotuista keskustelua, jonka avulla IASB:lle voidaan selvittää erilaisia toteutukseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä;

11.  toteaa, että tilinpäätösstandardin vaikutukset on ymmärrettävä perinpohjaisesti; kehottaa IASB:tä ja EFRAGia asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi vaikutustenarviointiensa vahvistamisen etenkin makrotalouden alalla sekä hyvin erilaisten sidosryhmien erilaisten tarpeiden analysoimisen pitkäaikaiset sijoittajat, yritykset ja suuri yleisö mukaan lukien; kehottaa komissiota muistuttamaan EFRAGia tämän kapasiteetin vahvistamisesta sen arvioidessa uusien tilinpäätösstandardien vaikutusta rahoitusvakauteen niin, että keskitytään nimenomaisesti unionin tarpeisiin, jotka olisi otettava huomioon IASB:n standardoinnissa aikaisemmassa vaiheessa prosessia; panee erityisesti merkille määrällisen vaikutustenarvioinnin puutteen kansainvälisen kirjanpitostandardin 9 osalta, jolle tietoja ei ole saatavissa ennen vuotta 2017; kehottaa komissiota varmistamaan, että IFRS 9 palvelee EU:n pitkän aikavälin sijoitusstrategiaa erityisesti rajoittamalla säännöksiä, jotka voivat aiheuttaa rahoitusselvityksissä liiallista lyhyen aikavälin volatiliteettia; toteaa, että eurooppalaiset valvontaviranomaiset (EVV:t), kuten ESMA, EPV ja EIOPA, joilla on asiantuntemus ja kapasiteetti tässä tehtävässä auttamiseksi, hylkäsivät EFRAGin lautakunnan täysjäsenyyden, koska EFRAG on yksityinen elin; katsoo, että EKP ja EVV:t voisivat uusittujen hallitustason menettelyjen jälkeen antaa EFRAGin lautakunnan tarkkailijoina myönteisen panoksen, joka auttaisi ottamaan entistä paremmin huomioon rahoitusvakauteen kohdistuvat vaikutukset; kehottaa komissiota tutkimaan IAS-asetuksen tarkistuksen yhteydessä tapoja saada eurooppalaisilta valvontaviranomaisilta järjestelmällistä ja virallista palautetta;

12.  on vakuuttunut, että käyttäjät voivat soveltaa ja valvojat voivat valvoa tehokkaasti vain yksinkertaisia sääntöjä; muistuttaa, että G20 kehotti 2. huhtikuuta 2009 antamassaan julkilausumassa vähentämään tilinpäätösstandardien monimutkaisuutta ja pyrkimään arvonmääritysstandardien selkeään ja johdonmukaiseen soveltamiseen kansainvälisesti yhteistyössä valvojien kanssa; pitää kansainvälisten kirjanpitostandardien jatkuvaa monimutkaisuutta huolestuttavana; kehottaa vähentämään tätä monimutkaisuutta tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan kehitettäessä uusia tilinpäätösstandardeja; katsoo, että yksinkertaisempi tilinpäätösstandardijärjestelmä edistää entistä yhdenmukaisempaa täytäntöönpanoa niin, että yritysten taloudellisia tietoja voidaan vertailla jäsenvaltioiden kesken;

13.  kehottaa toteuttamaan IFRS:n yhteydessä pakollista maakohtaista raportointia; toistaa parlamentin näkemyksen, jonka mukaan maakohtaisella raportoinnilla voi olla merkittävä rooli veronkierron ja verovilpin torjumisessa;

14.  pyytää IASB:tä, komissiota ja EFRAGia ottamaan parlamentin ja neuvoston varhaisessa vaiheessa mukaan kirjanpitostandardien kehittämiseen ylipäätään sekä etenkin niiden hyväksymisprosessiin; katsoo, että IFRS:n hyväksymiseen EU:ssa liittyvä tarkastelumenettely olisi virallistettava ja sen rakenne olisi määriteltävä käyttäen mallina "tason 2" toimiin liittyviä tarkastelumenettelyjä rahoituspalveluiden alalla; suosittelee, että unionin viranomaiset kutsuvat kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä tukemaan toimiaan myös EFRAGin tasolla; kehottaa komissiota luomaan sidosryhmille foorumin, jolla voidaan käsitellä eurooppalaisen tilinpidon perusperiaatteita; kehottaa komissiota antamaan parlamentille mahdollisuuden saada lyhyt luettelo EFRAGin lautakunnan puheenjohtajaehdokkaista, jotta voidaan järjestää epävirallisia kuulemisia ennen äänestämistä jäljelle jäävästä ehdokkaasta;

15.  panee tässä yhteydessä merkille, että parlamentin pitäisi tukea kansainvälistä tilinpäätöskäytäntöä aktiivisesti edellyttäen, että tässä päätöslauselmassa esitetyt pyynnöt otetaan asianmukaisesti huomioon, koska saatava hyöty on todistetusti kustannuksia merkittävämpi;

16.  on vakuuttunut siitä, että globalisoituneessa taloudessa tarvitaan kansainvälisesti hyväksyttyjä tilinpäätösstandardeja; muistuttaa kuitenkin, että lähentyminen ei ole itse tarkoitus, vaan se on toivottavaa vain, jos se johtaa entistä parempiin tilinpäätösstandardeihin, jotka vastaavat pyrkimystä yleiseen etuun, varovaisuuteen sekä luotettavuuteen; katsoo siksi, että IASB:n ja kansallisten tilinpäätösstandardien asettajien olisi jatkettava tehokasta vuoropuheluaan huolimatta lähentymisprosessin hitaasta edistymisestä;

17.  toteaa, että suurin osa yrityksistä on pk-yrityksiä; panee merkille komission aikomuksen tarkastella yhdessä IASB:n kanssa mahdollisuutta kehittää pk-yrityksiä varten yhteisiä laadukkaita ja yksinkertaistettuja tilinpäätösstandardeja, joita monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, erityisesti pk-yritysten kasvumarkkinoilla, noteeratut pk-yritykset voivat käyttää EU:ssa vapaaehtoisesti; panee tässä yhteydessä merkille jo olemassa olevien tilinpäätösstandardien pk-yrityksille suomat mahdollisuudet; katsoo, että tämän alan työn jatkamisen ehtona on, että kansainvälisten kirjanpitostandardien on oltava yksinkertaisempia, ne eivät saa edistää myötäsyklisyyttä ja pk-yritysten etujen on oltava riittävästi edustettuina IASB:ssä; katsoo, että asiaan liittyvien sidosryhmien on oltava edustettuina IASB:ssä; kehottaa komissiota ennen lisätoimien toteuttamista suorittamaan asianmukaisen vaikutustenarvioinnin kansainvälisten kirjanpitostandardien vaikutuksista pk-yrityksiin; kehottaa seuraamaan tällaista kehitystä tarkoin ja pyytää antamaan parlamentille kaikki tiedot asiasta ja ottamaan asianmukaisella tavalla huomioon sääntelyn parantamiseen tähtäävän menettelyn;

18.  korostaa, että kansallisten standardien laatijat on nyt integroitu tiiviisti EFRAGiin; panee siksi merkille EFRAGin neuvoa-antavan roolin, kun on kyse pieniin pörssiyhtiöihin ja yleisemmin pk-yrityksiin liittyvistä tilinpäätöskysymyksistä;

19.  pitää myönteisenä, että komissio kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen antamia rahoitusta koskevien tietojen täytäntöönpano-ohjeita; pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät noudata eivätkä aio noudattaa rahoitustietojen täytäntöönpanoa koskevia EAMV:n suuntaviivoja; kehottaa näitä jäsenvaltioita pyrkimään lähentymiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko arvopaperimarkkinaviranomaisella asianmukaiset toimivaltuudet johdonmukaisen ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi koko EU:ssa, ja ellei ole, kehottaa tutkimaan muita tapoja varmistaa asianmukainen täytäntöönpanon valvonta;

20.  toteaa, että riittävä toissijaisuus ja suhteellisuus varmistetaan saattamalla tasapainoon yhtäältä IAS-asetuksen pakollinen soveltamisala ja toisaalta jäsenvaltioiden käytettävissä oleva mahdollisuus laajentaa kansainvälisten kirjanpitostandardien käyttöä kansallisesti;

21.  pitää myönteisenä komission aikomusta tarkastella, onko aiheellista koordinoida osingonjakoa koskevia EU:n sääntöjä; muistuttaa tässä yhteydessä pääoman säilyttämisestä annetun direktiivin 17 artiklan 1 kohtaa, jossa viitataan suoraan yrityksen tilinpäätökseen osingonjakoa koskevien päätösten perustana; toteaa, että komission IAS-asetuksesta suorittama arvio on tuonut joitakin todisteita siitä, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen eroja kansainvälisten kirjanpitostandardien noudattamisessa; korostaa, että pääoman säilyttämistä ja osingonjakoa koskevien sääntöjen on IAS-asetuksen arviointikertomuksessa todettu johtaneen oikeudellisiin kiistoihin, joita voi syntyä tietyillä lainkäyttöalueilla, kun jäsenvaltiot sallivat kansainvälisten kirjanpitostandardien käytön tai vaativat sitä sellaisten yksittäisten tilinpäätösten yhteydessä, jotka ovat voitonjaon perustana; toteaa, että kukin jäsenvaltio päättää siitä, miten tällaisia kysymyksiä käsitellään sen omassa kansallisessa lainsäädännössä, pääoman säilyttämistä koskevien EU:n vaatimusten puitteissa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan pääoman säilyttämisestä annetun direktiivin sekä tilinpäätösdirektiivin noudattamisen;

22.  kehottaa EFRAGia ja komissiota tutkimaan mahdollisimman nopeasti, mahdollistavatko tilinpäätösstandardit veropetokset ja veronkierron, ja kehottaa tekemään kaikki tarvittavat muutokset mahdollisten väärinkäytösten korjaamiseksi ja estämiseksi;

23.  panee merkille jatkuvan pyrkimyksen julkista taloutta koskevan avoimuuden ja vertailtavuuden parantamiseksi yhdenmukaistettujen eurooppalaisten julkissektorin tilinpäätösstandardien (EPSAS) kehittämisen avulla;

IFRS-säätiön, EFRAGin ja PIOB:n toiminta

24.  tukee komission suositusta, jonka mukaan IFRS-säätiön valvontaelimen olisi siirrettävä huomionsa keskipiste sisäistä organisaatiota koskevasta kysymyksestä keskusteluun kysymyksistä, jotka voitaisiin siirtää IFRS-säätiön tarkasteltaviksi; katsoo kuitenkin, että olisi saavutettava lisää edistystä IFRS-säätiön ja IASB:n hallinnon suhteen, mikä koskee etenkin avoimuutta, ristiriitojen välittämistä sekä palkattujen asiantuntijoiden monipuolisuutta; toteaa, että IASB:n legitiimiys on uhattuna, jos valvontaelin on edelleen erimielinen vastuustaan ja se on samalla riippuvainen yksimielisesti tehtävistä päätöksistä; tukee erityisesti komission ehdotusta, jonka mukaan on otettava huomioon eri aikajänteellä sijoittavien sijoittajien raportointitarpeet ja tarjottava etenkin pitkäaikaissijoittajille erityisiä ratkaisuja standardien kehittämisen yhteydessä; tukee IASB:n entistä parempaa integroimista kansainvälisiin rahoituslaitoksiin ja kannustaa toimiin, joilla varmistetaan eri eturyhmien laaja edustus (esimerkiksi kuluttajia edustavat virastot ja valtiovarainministeriöt) ja julkinen vastuuvelvollisuus, jonka avulla taataan korkealaatuiset tilinpäätösstandardit;

25.  toteaa, että IASB:tä hallitsevat yksityiset toimijat; toteaa, etteivät keskisuuret yritykset ole edustettuina lainkaan; toteaa, että IFRS-säätiö tukeutuu edelleen vapaaehtoisiin maksuihin, jotka ovat usein peräisin yksityissektorilta ja jotka voivat aiheuttaa eturistiriitoja; pyytää komissiota kehottamaan IFRS-säätiötä pyrkimään entistä monipuolisempaan ja tasapainoisempaan rahoitusrakenteeseen, joka perustuu myös maksuihin ja julkisiin lähteisiin;

26.  pitää myönteisinä IFRS-säätiön/IASB:n toimintaa hiili- ja ilmastoraportoinnissa; katsoo etenkin, että IFRS:n työohjelmaan olisi lisättävä erityisesti keskeisiä pitkän aikavälin rakenteellisia kysymyksiä, kuten käyttämättä jääneiden hiilivarojen arvottaminen yritysten taseessa; kehottaa IFRS:n elimiä lisäämään työohjelmaansa hiiliraportointia ja hiiliriskejä koskevat haasteet;

27.  kehottaa komissiota ja EFRAGia tutkimaan eläkevarojen allokaation muutosta osakkeista joukkolainoihin sen seurauksena, että IFRS:n alaisuudessa on otettu käyttöön markkina-arvoon perustuva tilinpäätöskäytäntö;

28.  tukee komissiota sen kehottaessa IFRS-säätiötä varmistamaan, että kansainvälisten kirjanpitostandardien käyttö ja osallistuminen pysyvään maksujärjestelmään ovat ehtoja jäsenyydelle IFRS-säätiön hallinto- ja valvontaelimissä ja IASB:ssa; kehottaa komissiota tutkimaan tapoja uudistaa IFRS-säätiötä ja IASB:tä niin, että poistetaan veto-oikeus jäseniltä, jotka eivät täytä edellä mainittuja vaatimuksia;

29.  kehottaa IFRS:n johtokunnan jäseniä, IFRS:n valvontaelintä ja IASB:tä edistämään asianmukaista sukupuolten välistä tasapainoa asiaan liittyvissä elimissä;

30.  muistuttaa Goulardin mietinnössä esitetystä pyynnöstä lisätä demokraattista legitiimiyttä, avoimuutta, seurattavuutta ja riippumattomuutta, mikä koskee esimerkiksi asiakirjojen julkista saantia, avointa vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa, pakollisten ja avointen rekistereiden perustamista sekä eturyhmien kokousten avoimuutta koskevia sääntöjä samoin kuin sisäisiä sääntöjä, joilla pyritään erityisesti eturistiriitojen välttämiseen;

31.  korostaa, että EFRAGin uudistamisen myötä on parannettava osallistumista uusien kansainvälisten kirjanpitostandardien kehittämiseen ja se voisi edistää myös IFRS-säätiön hallintouudistusta;

32.  pitää valitettavana, että EFRAG on jo toiminut hyvän aikaa ilman lautakunnan puheenjohtajaa, ottaen huomioon, että puheenjohtaja on keskeisessä asemassa yhteisymmärrykseen pääsemiseksi sekä pyrittäessä esittämään kansainvälisellä tasolla unionin selkeä ja vahva kanta tilinpäätöksiin liittyvissä kysymyksissä; pitää tärkeänä, että uusi puheenjohtaja nimitetään niin pian kuin mahdollista; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan palvelukseenottomenettelyä ja ottamaan siinä täysin huomioon parlamentin sekä sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan aseman;

33.  on tyytyväinen 31. lokakuuta 2014 voimaan tulleeseen EFRAGin uudistukseen ja toteaa, että tässä suhteessa on tehty merkittävää työtä; panee merkille parantuneen avoimuuden; pitää valitettavana, että EFRAGin rahoituksen osalta ja etenkin liittyen mahdollisuuteen ottaa käyttöön pörssiyhtiöiltä perittävien pakollisten maksujen järjestelmä komissio on keskittänyt toimensa uudistuksen sellaisten osien toteuttamiseen, jotka on mahdollista toteuttaa lyhyellä aikavälillä; kehottaa komissiota toteuttamaan Maystadtin raportin mukaisesti virallisia toimia, joilla kehotetaan sellaisia jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole kansallista rahoitusmekanismia, perustamaan sellainen; panee merkille komission ehdotuksen EFRAGia koskevan unionin ohjelman jatkamisesta vuosiksi 2017–2020; kehottaa komissiota suorittamaan sen sovitun uudistuksen vuosittaisen kattavan tarkastelun asetuksen (EU) N:o 258/2014 9 artiklan 3 kohdan ja 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan tilaisuutta ja mahdollisuutta EFRAGin muuttamiseen julkiseksi virastoksi pitkällä aikavälillä;

34.  pitää valitettavana, että Maystadtin raportissa ehdotettu vaatimus EFRAGin johtajan ja EFRAGin teknisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajan tehtävien yhdistämisestä tehtiin vapaaehtoiseksi; toteaa, että uuden lautakunnan kokoonpano poikkeaa Maystadtin raportista, koska eurooppalaiset valvontaviranomaiset ja Euroopan keskuspankki kieltäytyivät lautakunnan täysjäsenyydestä; kehottaa EFRAGia lisäämään lautakunnassa olevien käyttäjien määrää, joka on tällä hetkellä vain yksi, ja takaamaan, että kaikki asiaan liittyvät sidosryhmät ovat edustettuina EFRAGissa;

35.  pitää myönteisenä, että PIOB monipuolisti rahoitustaan vuonna 2014; toteaa, että IFAC:n antama kokonaisrahoitus oli 58 prosenttia, mikä oli kyllä merkittävä osa PIOB:n rahoituksesta, mutta silti huomattavasti alle kahden kolmasosan kynnyksen, ja että siksi komission ei tarvinnut rajoittaa vuotuista maksuosuuttaan asetuksen (EU) N:o 258/2014 9 artiklan 5 kohdassa säädetyn mukaisesti; kehottaa PIOB:tä tehostamaan toimiaan tilintarkastusalan riippumattomuuden varmistamiseksi;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.
(2)EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.
(3)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 74.
(4)EUVL L 105, 8.4.2014, s. 1.
(5)EUVL L 340, 22.12.2007, s. 66.
(6)EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 94.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.
(8)EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196.
(9)EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö