Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, jäljempänä ’Istanbulin sopimus’,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8 artiklan, 19 artiklan, 157 artiklan, 216 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21, 23, 24, 25 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat YK:n oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja palauttamiskiellon periaatteen sekä lasten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka osapuoli EU on, mukaan lukien YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean (UNCRPD) vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät, joissa EU:ta kehotetaan liittymään Istanbulin yleissopimukseen keinona suojella vammaisia naisia ja lapsia väkivallalta,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta laatimansa mietinnön, jossa kehotetaan EU:ta liittymään Istanbulin yleissopimukseen lisätoimena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean 26. elokuuta 2016 hyväksymän yleisen huomautuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimuksen 6 artiklaan (vammaiset tytöt ja naiset),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(2), 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(3) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen(4),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(5), ja ottaa huomioon Euroopan tason lisäarvon arvioinnin,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla(7),

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(8),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/99/EU(9) sekä yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013(10),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU(11) sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/93/EU(12),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa ja neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla, joissa määritellään ja tuomitaan häirintä ja sukupuolinen häirintä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman EU:n mahdollisesta liittymisestä Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 16. marraskuuta 2016 antaman kolmannen neljännesvuosittaisen toimintakertomuksen Istanbulin sopimukseen sisältyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän osalta,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin 3. helmikuuta 2017 Maltassa antaman yhteisen lausuman, jossa kehotettiin EU:ta nopeasti liittymään naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta tehtyyn Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(13) ja 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(14),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkönsä vuonna 2016 tekemän tutkimuksen ”Knowledge and Know-How: The Role of Self-Defence in the Prevention of Violence against Women” erityisesti liittyen itsepuolustuskoulutuksen edistämiseen Istanbulin sopimuksen 12 artiklan panemiseksi täytäntöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0266/2017),

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista ja että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden oikeus on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vaalittu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin, edistettävä ja sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja päivittäisessä elämässä; toteaa, että tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU:n jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden syy ja myös sen seuraus;

B.  ottaa huomioon, että EU:ssa esiintyy edelleen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan muotoja, jotka koskevat pääasiassa naisia;

C.  katsoo, että jäsenvaltioiden on tunnustettava, että silloin kun väkivaltaa tapahtuu, yhteiskunta on epäonnistunut ennen kaikkea suojeluvelvollisuudessaan ja ainoa jäljellä oleva keino ovat reaktiiviset toimenpiteet, kuten korvausten maksaminen uhreille ja rikollisten asettaminen syytteeseen;

D.  ottaa huomioon, että EU:n on toteutettava kaikki tarpeelliset toimet yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen ja suojellakseen kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elää vapaana sekä fyysisestä että psyykkisestä väkivallasta sekä julkisessa että yksityiselämässä;

E.  katsoo, että sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ei saisi suhtautua vähättelevästi eikä sitä saisi pitää asiana, jota voidaan lykätä myöhemmin käsiteltäväksi, koska se vaikuttaa yksistään EU:ssa yli 250 miljoonaan naiseen ja tyttöön, vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntaan, lisää pelkoa ja jakautuneisuutta, stressiä ja mielenterveysongelmia, koska se on turvallisuusuhka puolelle väestöstä; toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan sukupuoleen perustuva väkivalta aiheuttaa EU:ssa yhteiskunnalle 226 miljardin euron kustannukset vuodessa;

F.  toteaa, että naisiin(15) kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta ovat yleisiä EU:ssa ja niitä on pidettävä äärimmäisen syrjinnän muotoina ja naisiin kohdistuvana ihmisoikeuksien loukkauksena, joka vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on suuri este naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiselle myös taloudellisesti ja poliittisesti; katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan kannustaa väkivallan uhriksi joutuneita naisia ilmoittamaan kokemastaan ja hakemaan apua sekä varmistaa, että he saavat tarpeidensa mukaista tukea, että heille tiedotetaan heidän oikeuksistaan ja että he saavat oikeussuojaa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen;

G.  toteaa, että maaliskuussa 2014 julkaistussa Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomuksessa ”Violence against women: an EU-wide survey” osoitetaan, että kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysisiä tai seksuaalisia väkivallantekoja ainakin kerran aikuisikänsä aikana, 20 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää internetissä, yksi 20 naisesta on raiskattu ja useampi kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, johon on liittynyt voimankäyttöä;

H.  ottaa huomioon, että yksi nainen kymmenestä on joutunut seksuaalisen häirinnän tai vainon (stalking) kohteeksi uuden teknologian kautta ja että 75 prosenttia korkeassa päättäjän asemassa olevista naisista on joutunut sietämään seksuaalista häirintää, mikä osoittaa, että yksikään nainen tai tyttö ei ole iästä ja asemastaan riippumatta elämässään turvassa sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

I.  katsoo, että on ryhdyttävä toimiin sukupuoleen perustuvan väkivallan verkossa yleistyvän ilmiön torjumiseksi, mukaan lukien erityisesti nuorten naisten ja tyttöjen sekä hlbti-ihmisten kiusaaminen, häirintä ja pelottelu;

J.  katsoo, että unionin kansalaisia ja asukkaita ei suojella yhdenvertaisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, mikä johtuu siitä, että ei ole olemassa eurooppalaista strategiaa eikä asiaa koskevaa säädöstä, ja siitä, että jäsenvaltioiden toimintapolitiikat ja säädökset eroavat toisistaan muun muassa rikkomusten määrittelyssä ja lainsäädännön soveltamisessa, ja siksi naiset ovat yhä suojattomia tällaista väkivaltaa vastaan; ottaa huomioon, että EU:ssa on myös tiedottamista, suojaan pääsyä ja suojan tarjoamista, tukipalveluja ja oikeuksia koskevia eroja;

K.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy vallan jakautumiseen epätasa-arvoisesti naisille ja miehille, seksismiin ja sukupuolistereotypioihin, minkä johdosta miehet ovat hallinneet ja syrjineet naisia ja naisten täysimittainen eteneminen on estynyt;

L.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta vaikuttaa sukupuoleen perustuvan epätasa-arvon säilymiseen, koska se vaikeuttaa uhrien työhön pääsyä, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän taloudelliseen riippumattomuutensa ja talouteen yleisesti;

M.  katsoo, että yksi tärkeä syy siihen, että naiset eivät ilmoita sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, on heidän taloudellinen riippuvuutensa tekijästä;

N.  toteaa, että äärimmäinen köyhyys lisää riskiä väkivaltaan ja muihin hyväksikäytön muotoihin, jotka vaikeuttavat naisten täysimääräistä osallistumista kaikkiin elämän osa-alueisiin ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamista;

O.  katsoo, että on toteutettava lisätoimia, joilla helpotetaan ja kannustetaan naisten osallistumista politiikkaan sekä talous- ja sosiaalialoille, ja lisätään naisten näkyvyyttä johtotehtävissä ja torjutaan siten esineistämistä ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kulttuuria;

P.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksessa vaaditaan, että on varmistettava kaikkien sen määräysten täytäntöönpano, erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella;

Q.  toteaa, että vammaiset naiset joutuvat 1,5–10 kertaa muita todennäköisemmin sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi, ja koska he ovat toisesta henkilöstä riippuvaisia, heidän on sitäkin vaikeampaa ilmoittaa väkivallasta; toteaa, että vammaiset naiset ja tytöt eivät ole yhdenmukainen ryhmä vaan pikemminkin ryhmä, johon kuuluu erilaisessa asemassa ja monissa eri tilanteissa olevia naisia ja naisia, joilla on erityyppisiä vammoja, kuten fyysisiä, psykososiaalisia, älyllisiä ja aisteihin liittyviä sairauksia, joihin saattaa liittyä toimintarajoitteita; toteaa, että YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevä komitea edellyttää sopimuspuolia toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että vammaiset naiset voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista;

R.  katsoo, että jotkin naisten ja tyttöjen ryhmät, kuten maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset, vammaiset naiset ja tytöt, hlbti-naiset ja romaninaiset, ovat moninkertaisen syrjinnän vaarassa ja siksi vieläkin alttiimpia väkivallalle, joka perustuu paitsi seksismiin, myös rasismiin, vierasvihaan, homofobiaan, transfobiaan ja intersukupuolisiin kohdistuvaan fobiaan tai ikään, vammaisuuteen, etniseen ryhmään tai uskontoon perustuvaan syrjintään liittyviin syihin; katsoo, että naiset kohtaavat Euroopassa moninkertaisia ja moninaisia syrjinnän muotoja, jotka estävät heitä saamasta oikeussuojaa ja tuki- ja suojelupalveluja sekä nauttimasta perusoikeuksistaan; katsoo, että suojelutoimenpiteitä täytäntöön pantaessa naisille olisi tarjottava erityistukipalveluja;

S.  toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, myös perheväkivalta, katsotaan liian usein yksityisasiaksi ja sitä siedetään liian helposti; katsoo, että se on todellisuudessa perusoikeuksien rakenteellinen loukkaus ja vakava rikos, josta on rangaistava; katsoo, että rankaisematta jättämisen on loputtava niin, että varmistetaan tekijöiden syytteeseen asettaminen ja että väkivallasta selvinneet naiset ja tytöt saavat asianmukaista tukea ja tunnustusta oikeusjärjestelmältä, jotta väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen hiljaisuuden ja yksinäisyyden noidankehä voidaan rikkoa riippumatta heidän maantieteellisestä alkuperästään tai sosiaalisesta asemastaan;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia kulttuurieroja siinä, miten todennäköisesti naiset ilmoittavat raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta, ja että viralliset tilastot kuvaavat tätä suuntausta paremmin kuin raiskausten tai seksuaalisten väkivaltatekojen todelliset määrät kussakin maassa;

U.  toteaa, että useimmiten naisen murhaan syyllistynyt on uhrin aviomies, entinen aviomies, kumppani tai entinen kumppani, joka ei hyväksy avioliiton tai suhteen päättymistä;

V.  katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijä on usein uhrin jo tuntema henkilö, josta hän on usein riippuvainen, ja siksi väkivallasta ilmoittaminen pelottaa vieläkin enemmän;

W.  katsoo, että maailmanlaajuisesti verkossa ja sen ulkopuolella sekä julkisessa elämässä että yksityiselämässä esiintyvät sukupuolistereotypiat ja seksismi, seksistinen vihapuhe mukaan lukien, ovat yksi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan perussyistä;

X.  ottaa huomioon, että altistumisella fyysiselle, seksuaaliselle tai psykologiselle väkivallalle tai hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia uhreihin ja tämä voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai psykologista vahinkoa tai taloudellisia menetyksiä; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa myös perheisiin ja sukulaisiin sekä koko yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että vaikka lapset eivät olisi suoraan väkivallan kohteita, heitä voidaan silti pitää uhreina, koska myös perheväkivallan todistaminen on traumatisoivaa;

Y.  ottaa huomioon Istanbulin sopimuksen 3 artiklan, jossa ”sukupuoleen perustuva väkivalta” tarkoittaa ”väkivaltaa, joka kohdistetaan naiseen hänen naiseutensa vuoksi tai joka kohdistuu suhteellisesti useimmin naisiin”, ja lisäksi ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”;

Z.  katsoo, että ilmoittamattomien tapausten määrän arvioimiseksi jäsenvaltioissa on oltava riittävät käytännöt, jotta naiset tuntisivat olonsa turvalliseksi ja pystyisivät ilmoittamaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

AA.  katsoo, että ainoastaan lainsäädännöllisiä ja ei-lainsäädännöllisiä toimia yhdistävällä politiikan yhdistelmällä, johon sisältyy rakenteellisia, oikeudellisia sekä kulttuuriin, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon liittyviä toimia ja toimenpiteitä uhrien auttamiseksi löytämään asunto ja työpaikka, sekä tarjoamalla uhreille suojaa ja naisille yhtäläinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan, voidaan merkittävästi vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sen seurauksia; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisjärjestöjen osuus kaikenlaisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa on hyvin tärkeä ja niiden työ olisi siksi tunnustettava ja niitä olisi kannustettava ja tuettava niin, että ne voivat tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla;

AB.  ottaa huomioon, että tyttöjen ja naisten koulutus on tärkeä eurooppalainen arvo, perusihmisoikeus ja olennainen tekijä naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat nauttia täysimääräisesti sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja poliittisista oikeuksistaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä;

AC.  ottaa huomioon, että vain valtiot voivat tarjota ilmaista ja kaikkien saatavilla olevaa oppivelvollisuuskoulutusta, mikä on ehdoton edellytys sille, että taataan yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolten välillä;

AD.  toteaa, että Istanbulin sopimuksessa painotetaan, että ajattelutapaa ja asenteita on tärkeä muuttaa, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan jatkuminen päätetään; katsoo, että tätä varten tarvitaan kaikilla tasoilla ja kaikenikäisille henkilöille koulutusta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, ei-stereotyyppisistä sukupuolirooleista ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamisesta; katsoo, että itsepuolustuskoulutus on yksi tehokas keino vähentää uhriksi joutumista ja sen kielteisiä vaikutuksia, kyseenalaistaa sukupuolistereotypiat ja voimaannuttaa naisia ja tyttöjä;

AE.  toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi konkreettisesti yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä;

AF.  katsoo, että EU:n täytyy edistää taistelua sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi naapurustossaan ja ympäri maailmaa osana maailmanlaajuista pyrkimystä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan käytön vastustaminen sodankäynnin välineenä;

AG.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimus on sekasopimus, johon EU voi liittyä samanaikaisesti jäsenvaltioiden kanssa;

AH.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin sopimuksen, mutta vain 14 on ratifioinut sen; ottaa huomioon, että EU:n liittyminen Istanbulin sopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sen ratifioinnista;

AI.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksen ratifiointi edellyttää asianmukaista valvontaa, tehokasta täytäntöönpanoa ja riittävien taloudellisten ja henkilöstöresurssien kohdentamista;

1.  pitää myönteisenä, että komissio ehdotti 4. maaliskuuta 2016 EU:n liittymistä kansainvälisen tason Istanbulin sopimukseen, joka on ensimmäinen kattava ja oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta(16), ehkäisemisestä ja torjumisesta;

2.  pitää myönteisenä, että 13. kesäkuuta 2017 unionin liittyminen Istanbulin yleissopimukseen vahvistettiin allekirjoituksella; pitää kuitenkin valitettavana, että rajoittuminen kahteen alueeseen, eli asioihin, jotka koskevat oikeusyhteistyötä rikosasioissa sekä turvapaikkaa ja palauttamiskieltoa, synnyttää oikeudellista epävarmuutta EU:n liittymisen soveltamisalasta ja huolta yleissopimuksen täytäntöönpanosta;

3.  tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan kaikki muodot ja pitää valitettavana, että naiset ja tytöt ovat usein alttiina perheväkivallalle, seksuaaliselle ahdistelulle, psykologiselle ja fyysiselle väkivallalle, vainoamiselle, seksuaaliselle väkivallalle, raiskauksille, pakkoavioliitoille, naisten sukuelinten silpomiselle, pakkoabortille, pakkosteriloinnille, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle ja muunlaisille rikoksille, jotka ovat vakavia naisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia ja loukkaavat heidän ihmisarvoaan; painottaa, että Istanbulin sopimuksessa vahvistetaan, että kulttuuri, tapa, uskonto, perinne tai niin sanottu ”kunnia” ei oikeuta mitään naisiin kohdistuvia väkivallantekoja; tuomitsee sen, että yhä useammat naiset ja tytöt joutuvat sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi internetissä ja sosiaalisessa mediassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään käytännön toimenpiteitä, joilla puututaan näihin uusiin rikoksen muotoihin, kuten seksuaaliseen kiristämiseen, verkkoviettelyyn, tirkistelyyn ja kostopornografiaan, ja suojellaan uhreja, jotka voivat saada joskus jopa itsemurhaan johtavan vakavan trauman;

4.  painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden, kuten turvallisen ja laillisen abortin, kieltäminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; korostaa, että naisilla ja tytöillä on oltava päätösvalta omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan kattavan seksuaalikasvatuksen, naisten perhesuunnittelupalvelujen helpon saatavuuden sekä yleisten lisääntymisterveys- ja seksuaalipalvelujen, kuten nykyaikaisten ehkäisymenetelmien ja turvallisen ja laillisen abortin, saatavuuden;

5.  painottaa, että pakkoraskaus määritellään rikokseksi ihmisyyttä vastaan 17. heinäkuuta 1998 hyväksytyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklassa, ja on naiseen kohdistuva sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien vakava rikkomus ja ihmisarvon loukkaus;

6.  korostaa, että Istanbulin sopimuksessa noudatetaan kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrin oikeudet asetetaan keskiöön ja käsitellään laajasta näkökulmasta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta, ongelmia, ja säädetään sellaisista toimenpiteistä kuin väkivallan ennaltaehkäisy, syrjinnän torjunta, rikosoikeudelliset toimenpiteet rankaisematta jättämisen torjumiseksi, uhrien suojelu ja tukeminen, lastensuojelu, naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelu ja parempi tiedonkeruu sekä tiedotuskampanjat tai -ohjelmat, joihin kuuluu yhteistyö kansallisten ihmisoikeus- ja tasa-arvoelinten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

7.  korostaa, että Istanbulin sopimus on vankka perusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa synnyttävien, legitimoivien ja pahentavien sosiaalisten rakenteiden muuttamiselle ja tarjoaa välineitä toimenpiteiden käyttöönottoon tätä tarkoitusta varten; korostaa, että sopimuksessa käsitellään samanaikaisesti ehkäisyä, suojelua ja syytteeseen asettamista (kolmiportainen lähestymistapa) ja sovelletaan kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, joka juontaa juurensa huolellisuusperiaatteesta ja asettaa valtioille positiivisen velvoitteen toteuttaa tehokkaasti toimia kaikissa väkivaltatapauksissa (sopimuksen 5 artikla);

8.  korostaa, että EU:n liittyminen tarjoaa yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeuskehyksen, jolla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojellaan ja tuetaan uhreja EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa, ja merkitsee myös sopimukseen liittyvän EU:n lainsäädännön, ohjelmien ja rahastojen parempaa valvontaa, tulkintaa ja täytäntöönpanoa sekä sitä, että EU:n tasolla kerätään paremmin vertailukelpoisia eriteltyjä tietoja; katsoo, että liittymällä sopimukseen EU:sta tulee tehokkaampi globaali toimija naisten oikeuksien alalla;

9.  pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

10.  painottaa, että jotta toimenpiteet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi olisivat tehokkaampia, niihin olisi liitettävä toimia, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa taloudellista eriarvoisuutta ja edistetään naisten taloudellista riippumattomuutta;

11.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoliperusteisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa;

12.  pyytää neuvostoa käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan (ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan) sisällyttämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa mainittujen rikosten joukkoon;

13.  kehottaa komissiota tarkistamaan voimassa olevaa EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin niin, että siihen sisällytetään seksismi sekä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvat viharikokset ja vihaan yllyttäminen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013 ja uhrien suojelusta annetun direktiivin 2012/29/EU sekä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetun direktiivin 2011/36/EU ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU;

15.  kehottaa jälleen kerran komissiota perustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen (nykyisen Euroopan tasa-arvoinstituutin antaman mallin mukaisesti);

16.  kehottaa puheenjohtajavaltiota Viroa nopeuttamaan Istanbulin sopimuksen ratifiointia;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2. (2) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53. (3) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26. (4) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 8. (5) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 2. (6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0451. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312. (8) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57. (9) EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2. (10) EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4. (11) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1. (12) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1. (13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073. (14) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2. (15) Istanbulin yleissopimuksessa termi ”nainen” sisältää alle 18-vuotiaat tytöt (3 artikla). (16) Katso määritelmiä Istanbulin yleissopimuksen 3 artiklassa.