Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2298(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0181/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0181/2011

Keskustelut :

PV 11/05/2011 - 4
CRE 11/05/2011 - 4

Äänestykset :

PV 11/05/2011 - 5.22
CRE 11/05/2011 - 5.22
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0229

Hyväksytyt tekstit
PDF 169kWORD 90k
Keskiviikko 11. toukokuuta 2011 - Strasbourg Lopullinen painos
EU maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä
P7_TA(2011)0229A7-0181/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. toukokuuta 2011 EU:sta maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä (2010/2298(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Kansainvälisten organisaatioiden uusi hallintotapa”(1) ,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen unionin ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan h alakohdan, joiden mukaan unioni pyrkii edistämään yhteisten ongelmien monenvälistä ratkaisemista erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa sekä edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien työhön(2) ,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. toukokuuta 2010 hyväksymät Euroopan unionin painopisteet YK:n yleiskokouksen 65. istuntoa varten(3) ,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamat sisäiset järjestelyt Euroopan unionin ulkopolitiikan parantamiseksi kokonaisvaltaisemmalla lähestymistavalla(4) ,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja sen täytäntöönpanoa koskevan, neuvoston 12. joulukuuta 2008 antaman selvityksen ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja parlamentille ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: Monenvälisyys” (KOM(2003)0526),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin roolista Etyjin vahvistamisessa(5) ,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päälauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella(6) ,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen koskevista institutionaalisista näkökohdista(7) ,

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 65. istunnosta(8) ,

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Naton merkityksestä EU:n turvallisuusjärjestelmässä(9) ,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta(10) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0181/2011),

A.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuistumisprosessit tuovat mukanaan runsaasti globaaliin hallintaan liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja uhkia ja paljastavat samalla sosiaalisia porsaanreikiä ja heikkouksia muun muassa rahoitusmarkkinoilla, energiavarmuudessa, köyhyyden torjunnassa ja ilmastonmuutospolitiikassa tai tuovat esiin ihmisoikeuksien loukkauksia; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten haasteiden ja uhkien käsittely vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä ja yhteistä toimintaa sekä tehokkaita elimiä ja säännöksiä; muistuttaa, että ollakseen oikeutettuja ja tehokkaita kansainvälisten järjestöjen on heijastettava kaikkien valtioiden oikeutettuja intressejä moninapaisessa maailmassa,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen vuonna 2003 laaditun Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti on Euroopan ulkoisen toiminnan johtava periaate; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on – kansojen ja elinten välisen yhteistyötä, sääntöihin perustuvaa järjestystä ja monitahoista monenvälisyyttä koskevan sisäisen kokemuksensa perusteella – erityinen maailmanlaajuinen vastuu, jota sen on jatkossakin kannettava; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on käytössään monenvälisten rakenteiden vahvistamiseen tarvittavat arvot – kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, veljeys ja oikeusvaltioperiaate – ja politiikkaa koskevat välineet, myös yksi ainoa oikeushenkilöys,

C.  katsoo, että EU:n jäsenyys monenvälisissä järjestöissä tuottaa lisäarvoa juuri aloilla, joilla sillä on yksinomaista tai jaettua toimivaltaa, eli talouden ja kaupan, ympäristöpolitiikan, kehitysavun sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloilla; katsoo, että EU voi tuottaa lisäarvoa myös sellaisissa monenvälisissä järjestöissä tai huippukokouksissa, joissa sen jäsenistä kaikki eivät ole edustettuina,

D.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus antaa unionille oikeushenkilöllisyyden, vahvistaa EU:n valmiutta liittyä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin, antaa unionille sen ulkoisia toimia koskevan laajemman toimivallan, tarjoaa unionille – erityisesti perustamalla komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tehtävän ja Euroopan ulkosuhdehallinnon – mahdollisuuden selkeämpään ja voimakkaampaan yhteiseen ääneen maailmassa ja kannustaa kaikenlaiseen molemminpuolisesti hyödylliseen yhteistyöhön asiaankuuluvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja valioryhmien kanssa sekä sallii Euroopan unionin järjestäytyä tavalla, joka tekee siitä tehokkaan kansainvälisen toimijan,

E.  ottaa huomioon, että SEU:n 21 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan unionin on edistettävä kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, sekä maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa, ja ottaa huomioon, että SEU:n 32 artiklan mukaan EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava toimiaan lähentämällä, että unioni voi puolustaa etujaan ja arvojaan kansainvälisissä yhteyksissä; ottaa huomioon, että Euroopan unionin sitoumus kehittyä maailmanlaajuiseksi toimijaksi edellyttää kykyä ja tahtoa ehdottaa monenvälisten järjestöjen ja foorumien perusteellisia uudistuksia;

F.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella Euroopan unionin ulkoista edustusta varten kehitettiin uusia pysyviä rakenteita, minkä seurauksena uudet Euroopan unionin edustajat ovat ottaneet vastuulleen Euroopan unionin vaihtuvan puheenjohtajan aiemmin hoitamia tehtäviä, ja että Euroopan ulkosuhdehallinnon luominen tarjoaa tilaisuuden tehokkaaseen monenväliseen diplomatiaan,

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden edustus monenvälisissä järjestöissä, epävirallisissa huippukokouksissa ja kansainvälisissä hallinnoissa on hajanaista ja usein tehotonta sekä vaihtelee yhä huomattavasti; ottaa huomioon, että Euroopan unionin ulkoinen edustus on kehittynyt hajanaisesti, epäjohdonmukaisesti ja melko tilapäisellä tavalla; ottaa huomioon, että hyvin hajanainen ulkoinen edustus heikentää todennäköisesti Euroopan unionin sanomaa ja sitoutumista toimivaan monenvälisyyteen ja globaaliin hallintaan ja että Euroopan unionin heikot toimivaltuudet ja tehottomat koordinointimenetelmät saattavat estää Euroopan unionia esiintymästä yhtenäisesti kansainvälisesti ja heikentävät näin sen päättäväisyyttä ja uskottavuutta; katsoo, että Lissabonin sopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen kansainvälisissä yhteyksissä edellyttää jäsenvaltioilta niiden edustusta koskevaa voimakasta poliittista tahtoa ja joustavuutta ja että EU:n asema kansainvälisissä järjestöissä jää usein jälkeen EU:n toimivaltuuksien kehityksestä;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ulkoinen edustus monenvälisissä yhteyksissä vaihtelee tilanteista, joissa kaikki jäsenvaltiot ovat täysivaltaisia jäseniä ja Euroopan unioni on tarkkailija (esimerkiksi kansainvälinen valuutta- ja rahoituskomitea, OECD:n kehitysyhteistyökomitea, Euroopan neuvosto) sellaisiin tapauksiin, joissa jäsenvaltiot ja Euroopan unioni ovat täysivaltaisia jäseniä (esimerkiksi FAO, WTO) tai täysivaltaisia osanottajia (esimerkiksi G8- tai G20-ryhmät) sekä sellaisiin tilanteisiin, joissa jotkut Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat järjestön täysivaltaisia jäseniä ja Euroopan unionilla ei ole lainkaan määriteltyä asemaa (YK:n turvallisuusneuvosto, jotkut kansainväliset rahoituslaitokset (IFI)); ottaa huomioon, että kaikista monimutkaisimpia tilanteita ovat sellaiset, joissa Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta tai yksinomainen ja jaettu toimivalta,

I.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen rahoituskriisi on nopeuttanut suhteellisen taloudellisen painoarvon siirtymistä kehittyneiltä talouksilta kehittyville markkinoille ja että tätä taustaa vasten EU saa äänensä voimakkaasti ja tehokkaasti kuuluviin maailmassa vain, jos se esiintyy yhtenäisenä,

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat asettamassa etusijalle YK:n uudistamisen ja vahvistamisen, jotta YK:n maantieteellinen edustus olisi tasapuolisempi, jotta turvallisuusneuvoston kokoonpano vastaisi nykypäivän muuttuvaa geopoliittista todellisuutta ja jotta YK kykenee täyttämään vastuunsa ja toimimaan tehokkaasti ratkaistessaan maailmanlaajuisia haasteita ja vastatessaan tärkeimpiin uhkiin; ottaa huomioon, että Euroopan unionin rahoitusosuus YK:n sääntömääräisestä talousarviosta on yli kolmasosan, YK:n rauhanturvaamistoimista yli kaksi viidesosaa ja kaikista YK:n rahastoista ja ohjelmista noin puolet, ja katsoo, että sen määrärahojen on siksi vastattava sen poliittista painoarvoa,

K.  katsoo, että institutionaalisia mekanismeja, kuten EU:n jäsenvaltioiden välistä entistä tiiviimpää ja tehokkaampaa koordinointia, voidaan pitää keinona saavuttaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteistä ulkoista edustusta koskeva tavoite, ja ottaa huomioon, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin väliset kuulemiset YUTP:n/YTPP:n alalla voisivat jouduttaa tätä;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin mahdollistama vuoden 2010 äänten ja kiintiöiden uudistus Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa nosti kehittyvien talouksien maiden ja kehitysmaiden äänimäärää ja edustusta kansainvälisissä rahoituslaitoksissa (IFI); ottaa huomioon, että Euroopan unionin rooli – huolimatta sen huomattavasta panoksesta kyseisten elinten määrärahoihin – ei täysin vastaa sen painoarvoa maailman taloudessa ja maailmankaupassa; ottaa huomioon, että tämänhetkinen ulkoisen edustuksen malli aiheuttaa liiketoimille ja koordinoinnille suuria kustannuksia,

M.  ottaa huomioon, että strategisen kumppanuuden saavuttamista koskevan Euroopan unionin ja Naton yhteistavoitteen pitäisi mahdollistaa tehokkaan synergian saavuttaminen, kummankin voimavarojen tehokkaampi hyödyntäminen ja yhteistyön tuloksekkuuden takaaminen; ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Naton pitäisi varmistaa tehokas kriisinhallinta, jotta parhaat mahdolliset lähestymistavat kriiseihin voidaan selvittää, koordinoimalla todella toimintaa ja hyödyntämällä mahdollisimman hyvin kummankin järjestön asiantuntemusta ja resursseja Washingtonissa vuonna 1999 pidetyn Naton huippukokouksen päätelmien, Nizzassa vuonna 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien sekä 16. joulukuuta 2002 annetun EU:n ja Naton yhteisen julistuksen mukaisesti ja ottaen huomioon Lissabonissa marraskuussa 2010 pidetyn Naton huippukokouksen tulokset,

N.  ottaa huomioon, että kansainvälisen huippukokousdiplomatian potentiaalia pitäisi vahvistaa, mikä edistäisi laajempaa monenvälistä yhteistyötä, maailmanlaajuisen turvallisuuden kehittämiseksi saavuttamalla vuosituhattavoitteet ja lisäämällä inhimillistä turvallisuutta,

O.  ottaa huomioon, että meneillään olevilla väestömuutoksilla sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on vaikutuksia monenvälisyyteen, sillä ne luovat painetta jäsenyyksien, paikkojen ja äänestysoikeuksien mukauttamiseen monenvälisissä järjestöissä uusien voimasuhteiden mukaisesti; katsoo, että kun Euroopan unioni tasapainottaa edustustaan – mikä väistämättä vaikuttaa EU:n jäsenvaltioihin – sen pitäisi kaikkia diplomaattisia välineitään täysimääräisesti käyttäen pyytää kehittyviä talousalueita sitoutumaan rakentavaan toimintaan kehittyvässä monenvälisessä järjestelmässä, erityisesti kestävän kehityksen, köyhyyden poistamisen, terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla; ottaa huomioon, että Euroopan unionin osallistuminen maailmanlaajuisen hallinnon kehittyviin rakenteisiin ja uusien sääntöjen ja periaatteiden neuvotteluun vaatii kompromisseja, kun kyseiset valtiot ja uudet toimijat pyrkivät saamaan äänensä kuuluville kansainvälisesti,

P.  katsoo, että EU:n kaiken ulkoisen toiminnan keskipisteenä pitäisi olla demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti naisten ja lasten oikeuksien ja sananvapauden edistäminen, oikeusvaltioperiaate, turvallisuuden parantaminen, demokraattinen vakaus, vauraus sekä tulojen, vaurauden ja mahdollisuuksien oikeudenmukainen jakautuminen yhteiskunnassa; katsoo, että EU:n kaiken ulkoisen toiminnan keskeisenä osana pitäisi olla se, että vahvistettaisiin edelleen kansainvälistä rikosoikeusjärjestelmää vastuuvelvollisuuden edistämiseksi ja rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja että edistettäisiin sitä tärkeää työtä, jota kansainvälinen rikostuomioistuin tekee ainoana pysyvänä ja riippumattomana tuomioistuimena,

Euroopan unionin aseman vahvistaminen monenvälisissä järjestelmissä

1.  toteaa, että Euroopan unioni on sääntöihin perustuvan kansainvälisen ohjausjärjestelmän malliesimerkki, koska sillä on mekanismit yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ja yhteiseen toimintaan ryhtymiseksi; korostaa siksi, että EU:n on toimittava yhteistyössä johtavien alueellisten voimien kanssa ja osaltaan aktiivisesti rakennettava ja parannettava kansainvälistä toimintaympäristöä, jossa Euroopan unioni voi edistää arvojaan ja etujaan, kuten perustamissopimuksessa määrätään, erityisesti niillä aloilla, joilla sillä on yksinomaista tai jaettua toimivaltaa; katsoo, että Euroopan unionin pyrkiessä tehokkaaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi ja puolustaessa asemaansa – mikä on sille välttämätöntä – sen on vahvistettava kansainvälistä koordinointia voidakseen esiintyä yhtenäisenä ja siltä vaaditaan kykyä muokata monenvälistä yhteistyötä ja johtaa yhteistä toimintaa kansainvälisiin haasteisiin vastattaessa, erityisesti niihin, jotka perustuvat suojeluvelvollisuuteen ja tarpeeseen parantaa inhimillistä turvallisuutta maailmanlaajuisen turvallisuuden saavuttamiseksi;

2.  korostaa, että poliittiset ja humanitaariset kriisit ovat lisääntyneet maailmassa voimakkaasti, mikä edellyttää EU:lta parempia ja voimakkaammin ennaltaehkäisyyn suuntautuneita monenvälisiä toimia; korostaa siksi, että EU:n on tartuttava hetkeen ja hyödynnettävä paremmin ulkopoliittisia välineitään varmistaakseen, että se hyödyntää paremmin vaikutusvaltaansa monenvälisissä järjestöissä, ja että sen on ryhdyttävä näyttämään esimerkkiä torjumalla tehokkaammin nykyisiä ja tulevia kansainvälisiä kriisejä;

3.  katsoo, että valtiosta riippumattomat toimijat on otettava paremmin mukaan monenvälisen politiikan kehittämiseen, jotta kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten kuulemista kansainvälisten järjestöjen tulevissa hallintorakenteissa voidaan edistää ja parantaa; tunnustaa, että niiden osaaminen, resurssit ja kontaktit ovat ratkaisevan tärkeitä monenvälisen yhteistyön legitiimiyden parantamisen ja tehostamisen kannalta; muistuttaa, että kriisitilanteisiin puuttuminen edellyttää alhaalta ylöspäin etenevää lähestymistapaa;

4.  korostaa, että Euroopan unionin – vahvistamalla yhteistyötä, parantamalla elimiä ja osallistamalla kaikki toimijat – pitäisi toimia aktiivisessa ja johtavassa asemassa globaalin hallinnan uudistuksessa, jolla kansainvälisten elimien ja järjestöjen oikeutusta ja tehokkuutta parannetaan niin, että vastuuta voidaan jakaa, ja vahvistaa samalla asemaansa, ajaa tavoitteitaan ja painopisteitään sekä edistää periaatteitaan, arvojaan ja etujaan muovatakseen tätä prosessia; vaatii, että komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission on läheisessä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa arvioitava säännöllisesti panostaan globaalin hallinnan uudistukseen ja sitä, miten uudistukset voisivat auttaa EU:ta määrittämään ja vakiinnuttamaan itselleen vahvemman roolin;

5.  katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulisi yhä enemmän pitää unionia vallankäyttäjänä ja luottaa siihen, että unioni saavuttaa tavoitteet, joita ne eivät voi saavuttaa yksin, ja katsoo, että EU:n puhuminen yhdellä äänellä paitsi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia myös lisää Euroopan unionin oikeutusta ja uskottavuutta tärkeänä kansainvälisenä toimijana kehittyvässä napojen välisessä maailmassa;

6.  korostaa, että ulkoisessa edustuksessa on sovellettava strategista lähestymistapaa ja yhtenäisiä perusteluja ja kehitettävä monenvälisissä järjestöissä toimimista koskevia räätälöityjä Euroopan unionin strategioita, joilla tähdätään EU:n roolin tehostamiseen ja sen aseman vahvistamiseen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan EU:n roolia monenvälisissä järjestöissä koskevan valkoisen kirjan, jossa ehdotetaan kattavaa, strategista lähestymistapaa sekä lyhyellä että keskipitkällä aikavälillä vuoteen 2020 asti;

7.  muistuttaa, että komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan tehtävänä on antaa kasvot ja ääni EU:n diplomatialle ja että tästä syystä hänen asemansa on tuotava esiin monenvälisissä järjestöissä;

8.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tarkistamaan järjestelmällisesti ja strategisesti unionin roolia ja institutionaalista edustusta koskevia tämänhetkisiä järjestelyjä monenvälisissä järjestöissä ja etsimään keinoja, joilla Euroopan unionin ulkoista edustusta voidaan vähitellen vahvistaa unionin toimivallan puitteissa ja Lissabonin sopimuksen institutionaalisten uudistusten mukaisesti Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden uuden valtatasapainon myötä; kehottaa lisäksi Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tunnistamaan elimet, joissa järjestelyt vallitsevan tilanteen säilyttämiseksi ovat vanhentuneita, poikkeavia tai tehottomia ja jotka vaativat uutta harkintaa ja muutosta; korostaa siksi, että EU:n erilaiset asemat monenvälisissä järjestöissä ja sopimusjärjestelmissä kaipaavat lisää johdonmukaisuutta, sillä tämä on institutionaalista johdonmukaisuutta koskeva asia, ja kehottaa neuvostoa laatimaan selvän kehyksen;

9.  katsoo, että kun otetaan huomioon meneillään oleva finanssipoliittinen säästökausi ja talousarvion leikkaukset, Euroopan laajuinen yhteistyö ei ole vain vaihtoehto vaan välttämätöntä; panee tyytyväisenä merkille mittakaavaedut, jotka auttavat parantamaan, järkevöittämään ja keskittämään jäsenvaltioiden yhteistä diplomatiaa Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja Euroopan unionin valtuuskuntien avulla ja joiden tavoitteena on poistaa tarpeettomat menettelytapoja koskevat monimutkaisuudet ja kallis kaksinkertainen läsnäolo monissa kansainvälisissä foorumeissa; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, että näille pyrkimyksille saavutetaan monenvälisten järjestöjen muiden jäsenten tuki, mikä vaatii huolellisia valmisteluja;

10.  katsoo, että yleisen sääntönä ja Lissabonin sopimuksen hengessä tapauksissa, joissa Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta, unionin pitäisi olla kyseisen monenvälisen järjestön täysivaltainen jäsen ja ensisijainen toimija, vaikka jäsenvaltiot voivat myös kuulua järjestöön, yleensä ilman itsenäistä asemaa; katsoo, että jos jäsenvaltiot säilyttävät kansallisen edustuksensa järjestöissä, joissa Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta, niiden pitäisi tukea kantaa, jonka EU esittää jäsenvaltioiden puolesta; katsoo lisäksi, että tapauksissa, joissa toimivalta on jaettu, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pitäisi molempien olla jäseniä ja että samalla pitäisi välttää EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden eriävää äänestyskäyttäytymistä;

11.  korostaa, että koska EU:n jäsenvaltiot reagoivat hitaasti ja hajanaisesti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä leviävään poliittiseen myllerrykseen, Lissabonin sopimuksen institutionaalisia uudistuksia on hyödynnettävä paremmin, jotta voidaan toimia nopeammin ja johdonmukaisemmin; korostaa lisäksi, että EU:n on parannettava konfliktinehkäisy- ja kriisinhallintataitojaan torjuakseen ennalta tulevia kriisejä;

12.  panee merkille EU:n keskeisen roolin merirosvouksen vastaisessa Atalanta-operaatiossa, jossa EU:n merivoimat toimivat johtavassa asemassa monenvälisessä toiminnassa tukemalla Afrikan unionin operaatiota (Amisom) ja koordinoimalla toimiaan Naton ja kansallisten laivastojen kanssa;

13.  huomauttaa, että kansainvälisten järjestöjen klustereissa toimivat valtuuskunnat esimerkiksi New Yorkissa, Genevessä, Pariisissa, Roomassa, Wienissä ja Nairobissa tarvitsevat vahvistuksekseen erityisesti osaavaa henkilökuntaa ilman että tämä vaikuttaa muihin EU:n valtuuskuntiin, jotta ne voivat menestyksekkäästi ja tehokkaasti edustaa Euroopan unionin etuja; korostaa samalla, että Euroopan ulkosuhdehallinnon päämajaan, varsinkin sen kriisinhallintarakenteisiin sekä maailmanlaajuisista ja monenvälisistä kysymyksistä vastaavaan pääosastoon, tarvitaan täydentäviä resursseja;

Euroopan unionin asema YK-järjestelmässä

14.  katsoo, että Yhdistyneet Kansakunnat on ainoa kansainvälinen järjestö, jossa kaikki maailman maat ovat mukana, ja pääfoorumi, jossa toimiva monenvälisyys voidaan saavuttaa ja sen toteutumista valvoa, ja kehottaa siksi Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan Euroopan unionin roolia ja kapasiteettia tässä maailmanlaajuisessa monenvälisessä järjestelmässä; korostaa, että Euroopan unionin on tarjottava YK:lle strategista tukea erityisesti sen politiikassa ja humanitaarisessa toiminnassa (vastaaminen kriiseihin ja hätätilanteisiin, kehitysapu, köyhyyden torjuminen, yhteisvastuun toteuttaminen luonnonkatastrofien yhteydessä) ja konfliktien ratkaisemisessa; kehottaa Euroopan unionia johdonmukaisesti vaatimaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien siviilitoimiin perustuvia välineitä vahvistetaan ja että kaikki valtiot, valtioiden ryhmät ja monenväliset kumppanit noudattavat ja soveltavat tinkimättömästi kansainvälistä oikeutta;

15.  ottaa huomioon, että EU on monissa YK:n ohjelmissa ja konferensseissa (YK:n kehitysohjelma, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, YK:n ihmisoikeustoimikunta) pelkkä tarkkailija, vaikka se on merkittävä rahoittaja ja sillä on merkittäviä poliittisia intressejä, ja kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita etsimään ratkaisuja tähän epäkohtaan;

16.  korostaa, että tarvitaan uutta institutionaalista tasapainoa G20-ryhmän kehittyvän roolin, YK:n ja sen toimijoiden sekä kansainvälisten rahoituslaitosten (IFI) välillä; kannustaa tässä yhteydessä Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita parantamaan maailmanlaajuista hallintoa ja etsimään ratkaisuja, joilla G-ryhmien ja YK-järjestelmän välistä koordinaatiota voidaan edelleen parantaa, minkä myötä nämä ryhmät voisivat hyödyllisesti kattaa taloudellisen ulottuvuuden sillä edellytyksellä, että YK säilyttää keskeisen asemansa ja jatkaa maailmanlaajuisen toiminnan laillisena elimenä; katsoo, että G8- ja G20-ryhmät ovat tärkeitä foorumeita maailmanlaajuisten toimenpiteiden määrityksessä ja että Euroopan unionin on edelleen aktiivisesti osallistuttava niihin koordinoiduissa tehtävissä; kehottaa kuitenkin Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita selvittämään, miten globaalia hallintaa voitaisiin parantaa ja hyödyntää parhaiten synergioita ja täydentävyyksiä ilman, että YK-järjestelmää heikennetään;

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous

17.  kehottaa Euroopan unionia säilyttämään tarkkailijan asemansa YK:n yleiskokouksessa YK:n peruskirjan ja hallitustenvälisen luonteen mukaisesti; kehottaa kuitenkin samalla Euroopan unionia takamaan – jotta Euroopan unionin edustajat voivat osallistua tehokkaasti ja oikea-aikaisesti keskusteluun maailmanlaajuisista kysymyksistä – että tehdään tarvittavat järjestelyt Euroopan unionin tehokkaalle osallistumiselle YK:n yleiskokouksen työhön, käyttäen kaikkea toimivaltaa, joka perustuu sen asemaan alueellisen yhdentymisen järjestönä, konsultoimalla täysin ja kattavasti YK:n jäsenvaltioita;

18.   on erittäin tyytyväinen 3. toukokuuta 2011 EU:n osallistumisesta YK:n työhön annettuun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat toimielimiä koskevat muutokset ja annetaan EU:n edustajille mahdollisuus esittää ja edistää EU:n kantoja YK:ssa nopeasti ja tehokkaasti noudattamalla menettelyjä, joiden mukaisesti EU:n valtuuskunnalla on oikeus käyttää puheenvuoroja sekä oikeus vastineeseen ja mahdollisuus esittää suullisia ehdotuksia ja tarkistuksia;

19.  ottaa huomioon, että alueellisten ryhmittymien rooli kansainvälisissä asioissa on kasvanut, kunnioittaa täysin YK:n hallitustenvälistä luonnetta ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään YK:n yleiskokouksen jäsenyyden muuttamista siten, että yhdentymisessä pitkälle edenneiden alueellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten oikeushenkilöksi luettavien järjestöjen, asemaa parannettaisiin kehittämällä niiden asemaa tarkkailijoina;

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto

20.  korostaa, että YK:n turvallisuusneuvosto on uudistettava täysin kaikkien aikojen ensimmäisen neuvotteluasiakirjan ja YK:n turvallisuusneuvoston uudistuksen laajan kannatuksen pohjalta, jotta turvallisuusneuvoston toimivaltuuksiin suhteessa YK:n muihin elimiin saadaan lisää selvyyttä, tarkistetaan turvallisuusneuvoston työskentelymenetelmiä; korostaa lisäksi, että on vahvistettava YK:n turvallisuusneuvoston laillisuutta, alueellista edustusta ja tehokkuutta ja että EU:n jäsenvaltioiden on sovittava yhtenäisemmästä kannasta näihin asioihin;

21.  toistaa kantansa, että Euroopan unionin tavoitteena on paikka laajennetussa turvallisuusneuvostossa ja pitää siten kiinni Lissabonin sopimuksen tavoitteesta, jonka mukaan EU:n ulkopolitiikkaa ja EU:n roolia maailman rauhassa, turvallisuudessa ja hallinnassa on vahvistettava; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tämän saavuttamiseksi tekemään aloitteen jäsenvaltioiden yhteiseksi kannaksi; ehdottaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulevaisuudessa, että Euroopan unionin neuvostossa sovitetaan yhteen kantoja uusien jäsenten ottamisesta YK:n turvallisuusneuvostoon ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöksenteon uudistamisesta mahdollisesti siten, että otetaan käyttöön vahvistettu määräenemmistö;

22.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyrkimään ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana EU:n yhteisiin kantoihin asioissa, joista on määrä päättää YK:n turvallisuusneuvostossa, jotta tällaiset kannat pannaan täytäntöön yhteisillä äänestyskäytännöillä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n jäsenvaltioita toimimaan aktiivisemmin sellaisten yhteistyömekanismien luomiseksi, joilla pyritään varmistamaan, että YK:n turvallisuusneuvoston jäseninä olevat EU:n jäsenvaltiot puolustavat turvallisuusneuvostossa EU:n yhteisiä kantoja;

23.  kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluvia Euroopan unionin jäsenvaltioita pitämään muut EU:n jäsenvaltiot asianmukaisesti ajan tasalla asemastaan ja toiminnastaan sekä jakamaan tietoa YK:n turvallisuusneuvoston kehityksestä muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa; pitää myönteisinä vasta kehitettyjä käytäntöjä, joiden mukaan Euroopan unionin edustaja kutsutaan osallistumaan useimpiin suunniteltuihin YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyihin ja saa YK:n turvallisuusneuvostossa rajoitetun puheoikeuden;

YK:n ihmisoikeusneuvosto (UN HRC)

24.  korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden kantoja on koordinoitava ja lisättävä EU:n toimien yhtenäisyyttä, näkyvyyttä ja uskottavuutta YK:n ihmisoikeusneuvostossa; pitää myönteisenä ihmisoikeuksista ja demokratiasta vastaavan osaston perustamista Euroopan ulkosuhdehallinnon järjestelmään ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että uudet järjestelyt parantavat EU:n edellytyksiä alueiden rajat ylittävään vaikuttamiseen ja yhteistyöhön muihin ryhmittymiin kuuluvien maiden kanssa yhteisissä aloitteissa; katsoo, että YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyydelle on laadittava selvät kriteerit ja että maita, joissa ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu usein ja laajalti, ei pidä hyväksyä tämän elimen jäseniksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan toimia saattaakseen neuvoston ja komission entisten Geneven-edustustojen yhdistämisen mahdollisimman pian päätökseen;

Euroopan unionin asema kansainvälisissä rahoituslaitoksissa (IFI)

25.  korostaa, että on tarkasteltava järjestelyjä, jotka koskevat euroalueen/EU:n edustusta talouden ja rahapolitiikan vakautta sekä rahoitusvakautta käsittelevissä kansainvälisissä elimissä, ottaen huomioon sen aseman maailmantalouden tärkeimpänä talousmahtina;

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)

26.  ottaa huomioon EU:n toimivallan talous- ja raha-asioissa, euroalueen maailmanlaajuisen vaikutuksen ja kasvavan vastuun maailmanlaajuisen talouden vakaudessa; vaatii siksi yhteistä kantaa, kun osallistutaan kansainväliseen talouden ja rahoitusmarkkinoiden hallintaan;

27.  ottaa huomioon, että Saksalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Ranskalla on tällä hetkellä omat paikkansa IMF:ssä ja muut Euroopan unionin jäsenvaltiot kuuluvat seitsemään eri maaryhmään; kehottaa siksi Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita puuttumaan tehottomaan ulkoisen talouden ja rahoituksen edustukseen, mikä rajoittaa Euroopan unionin vaikutusta, vaikka sen jäsenvaltioilla on yhteensä yli 30 prosentin ääniosuus IMF:ssä; ottaa huomioon, että rahapolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan niissä jäsenvaltioissa, joissa on käytössä yhteisvaluutta; kehottaa Euroopan unionia ja sen niitä jäsenvaltioita, joita asia koskee, sopimaan pikaisesti yhteisestä paikasta ja maaryhmästä IMF:n johtokunnassa siten, että ryhmä voisi mahdollisesti aluksi olla euroalueen maiden muodostama, mutta pitkän aikavälin tavoitteena olisi varmistaa yhtenäinen Euroopan unionin edustus, jossa on mukana komissio ja jota Euroopan parlamentti valvoo;

28.  muistuttaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita mahdollisuudesta tarttua vuonna 2012 järjestettävien IMF:n johtokunnan sääntömääräisten vaalien tarjoamaan tilaisuuteen järkeistää ja jatkaa yhteisiä toimia, jotta euroalueen jäsenvaltiot saisivat rahaunionille yhteisen paikan ja muut jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, muodostaisivat maaryhmän;

29.  ottaa huomioon, että komissiolla, neuvoston kiertävällä puheenjohtajuudella tai euroalueen valtiovarainministerien ryhmällä ei yhdelläkään ole virallista edustusta IMF:n johtokunnassa ja että EKP toimii tarkkailijana ainoastaan niissä esityslistan asioissa, jotka koskevat sitä; panee merkille, että komission ja EKP:n on unionin raha- ja talouspolitiikasta vastaavina toimivaltaisina eliminä saavutettava täysivaltainen tarkkailijan asema IMF:n johtokunnassa, jotta ne voivat puuttua siellä vallitsevaan poikkeavaan ja riittämättömään edustukseen;

Maailmanpankki ja tärkeimmät monenväliset kehityspankit

30.  kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita puuttumaan yhteisymmärryksessä kumppaniensa kanssa institutionaaliseen poikkeavuuteen, minkä seurauksena Euroopan unioni osallistuu merkittävästi Maailmanpankin tukirahastoihin ja on itse asiassa suurempi avunantaja kuin yksikään sen jäsenvaltioista ja minkä mukaan sen operatiiviset kumppanuudet Maailmanpankin kanssa Euroopan ja Afrikan alueilla ovat tärkeitä, mutta sillä ei ole edes tarkkailijan asemaa Maailmanpankin johtokunnassa (ainoastaan sen ministeritason poliittisessa komiteassa); korostaa EU:n merkitystä yleisesti ottaen suurimpana maailmanlaajuisena avunantajana sekä toimia, joita unioni on toteuttanut koordinoidakseen ja yhtenäistääkseen tukiohjelmiaan ja vähentääkseen niiden hajanaisuutta, erityisesti avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen ja kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen pohjalta; tämän valossa tunnustaa, että on tärkeää jatkaa pyrkimyksiä tarkkailijan paikan saavuttamiseksi johtokunnassa ja pyrkiä uudistamaan poliittisesti vanhentuneita maaryhmiä ryhmittämällä Euroopan unionin jäsenvaltiot yhteen samaan maaryhmään; muistuttaa, että samaa periaatetta, joka koskee jäsenvaltioiden ryhmittämistä samaan EU:n maaryhmään, pitäisi soveltaa tärkeimmissä monenvälisissä kehityspankeissa, erityisesti Aasian kehityspankissa, Väli-Amerikan kehityspankissa ja Afrikan kehityspankissa;

Kansainvälinen järjestelypankki

31.  ottaa huomioon, että kansainvälinen järjestelypankki on kansainvälinen rahoituslaitos, joka kokoaa yhteen kehittyneimpien maiden, joihin nyttemmin kuuluvat myös Kiina, Brasilia ja Intia, keskuspankit; ottaa huomioon, että EKP:llä on yksinomainen toimivalta rahapolitiikan alalla, ja ehdottaa siksi, että EKP olisi euroalueen ainoa edustaja kansainvälisen järjestelypankin johtokunnassa ja että Euroopan komissio olisi ainoa edustaja Baselin rahoitussääntelykomiteassa;

Euroopan unionin asema monenvälisissä turvaorganisaatioissa
Pohjois-Atlantin liitto (Nato)

32.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) ja Naton Pohjois-Atlantin neuvoston välillä on jo kaikilla tasoilla säännöllisiä kokouksia, pysyviä sotilaallisen yhteistyön järjestelyjä on käytössä ja yhteiskokouksia järjestetään niiden välillä ajoittain; kehottaa sen vuoksi Euroopan unionia ja Natoa tehostamaan selvästi pyrkimyksiään yhtenäisen yhteistyön puitteiden ja pysyvien yhteistyörakenteiden perustamiseksi; pyytää järjestelmällistä yhteydenpitoa Naton pääsihteerin ja komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan välille; ehdottaa, että tutkittaisiin, mitä seurauksia aiheutuisi siitä, että Pohjois-Atlantin neuvoston ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean tasolla perustettaisiin vastavuoroinen tarkkailijan asema yhteistyöjärjestelyjen parantamiseksi Lissabonin sopimuksen hengessä ja Naton uuden strategiakonseptin hyväksymisen myötä sekä EU:n ja Naton strategisen kumppanuuden kehittämistavoitteen mukaisesti; pitää tältä osin myönteisenä Euroopan parlamentin ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen nykyistä yhteistyötä ja Euroopan parlamentin osallistumista Naton parlamentaarisen yleiskokouksen työskentelyyn;

33.  katsoo, että järjestelyjä, joiden turvin EU voi käyttää Naton välineitä ja valmiuksia, on parannettava; korostaa, että näiden kahden järjestön on kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa kriisinhallintaan, joka edellyttää usein monitahoisia siviili- ja sotilasalan toimia; toistaa katsovansa, että tämä sopii yhteen sen kanssa, että pysyvässä jäsennellyssä yhteistyössä ja Euroopan puolustusvirastossa rakennetaan itsenäistä ”puolustuksen Eurooppaa”;

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj)

34.  ottaa huomioon muodollisen sopimuksen Euroopan unionin ja Etyjin välillä; pyytää harkitsemaan vakavasti, miten Euroopan unioni voisi ottaa enemmän vastuuta ja osallistua tehokkaammin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että jatkuva keskustelumekanismi, yhteisistä aloitteista sopiminen sekä paikalla toteutettavien toimien yhteensovittaminen voivat olla tähän sopivia välineitä; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita sekä Etyjin pysyvää neuvostoa kehittämään yhdessä mekanismeja, joilla pyritään tehostamaan yhteistyötä, koordinointia ja neuvotteluja Euroopan unionin ja Etyjin välillä; ottaa huomioon myös, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 220 artiklan 1 kohdassa Etyj sisällytetään kansainvälisiin järjestöihin, joiden kanssa harjoitetaan ”aiheellista yhteistyötä”; korostaa, että komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan on koordinoitava Euroopan unionin jäsenvaltioiden kantaa Etyjin kysymyksissä; korostaa, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan parlamentin välillä on otettava käyttöön tehokkaita vaalitarkkailuvaltuuskuntiin liittyviä yhteistyömekanismeja, jotka kykenevät ylittämään tietyissä yhteyksissä syntyneitä esteitä;

35.  toistaa haluavansa eurooppalaista puolustuspolitiikkaa, josta tulee yhä tärkeämpi asia maailmassa, jossa epävakauden ja uhkakuvien määrä kasvaa merkittävällä tavalla;

Euroopan unionin asema muissa monenvälisissä organisaatioissa
Euroopan neuvosto

36.  katsoo, että Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston monenvälistä yhteistyötä on lisättävä Euroopan unionille ja myös Euroopan neuvostolle tärkeillä aloilla, joita ovat esimerkiksi oikeusvaltio, demokratia, koulutus, ihmisoikeuksien, sananvapauden ja lehdistönvapauden suojelu ja hyvä hallintotapa, kun otetaan huomioon, että Euroopan unioni on suurin lahjoittaja Euroopan neuvoston yhteisissä toimintaohjelmissa; korostaa, että Euroopan unionin läsnäoloa ja tarkkailijan asemaa Euroopan neuvostossa on uudistettava; suosittaa, että EU:n olisi koordinoitava työtään paremmin Euroopan neuvoston kanssa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien alalla, jotta voidaan parantaa molempien elinten tehokkuutta; ottaa erityisesti huomioon EU:n tulevan liittymisen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen ja korostaa osallistumisoikeutta ja Euroopan unionin puolesta äänestysoikeutta Euroopan neuvoston ministerikomitean kokouksissa, muun muassa silloin, kun se suorittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien tuomioiden valvontaa; korostaa lisäksi EU:n oikeutta tulla edustetuksi ilmisoikeusasioiden johtokomiteassa, erityisesti unionin liityttyä eurooppalaiseen yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi – minkä pitäisi antaa EU:lle yleinen oikeus osallistua täysimääräisesti Euroopan neuvoston ministerikomitean työskentelyyn ja äänestää – oikeutta nimittää tuomari Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sekä Euroopan parlamentin oikeutta osallistua Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen työskentelyyn sen valitessa tuomareita; korostaa, että lisätäkseen vaikutusvaltaansa ihmisoikeuksien alalla yleiseurooppalaisella tasolla EU:n pitäisi päästä myös Euroopan neuvoston muihin elimiin, kuten kidutuksen vastaiseen komiteaan (CPT), Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiseen komiteaan (ECRI) ja oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevaan komiteaan (CEPEJ);

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)

37.  tunnustaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 220 artiklan 1 kohdassa määritellyn OECD:n kanssa tehtävän ”aiheellisen yhteistyön” perusteella on pyrittävä parantamaan Euroopan unionin tämänhetkistä tarkkailijan asemaa OECD:ssa ja tehtävä siitä täysivaltainen jäsen, mikä antaisi Euroopan unionille huomattavan yksinomaisen ja jaetun toimivallan lähes kaikissa OECD:n komiteoissa;

Maailman kauppajärjestö (WTO)

38.  katsoo, että EU:n rooli WTO:ssa palvelee myös yhtenä mallina EU:n toimille muissa kansainvälisissä järjestöissä (UNCTAD ja OECD mukaan luettuina), kun otetaan huomioon, että yksinomaisen toimivaltansa kautta EU on WTO:n täysjäsen ja neuvottelee kaikkien EU:n jäsenvaltioiden puolesta samalla kun kaikki jäsenvaltiot ovat omasta puolestaan WTO:n jäseniä ja työskentelevät yhdessä toimiakseen yhtenä ryhmänä;

39.  katsoo, että kun Lissabonin sopimuksen seurauksena Geneveen perustettiin kaksi erillistä EU:n edustustoa, joista toinen toimii WTO:ssa ja toinen YK:ssa, EU:n koordinointikapasiteetin, läsnäolon ja näkyvyyden pitäisi lisääntyä, mutta korostaa, että on tärkeää varmistaa kahden edustuston toimien johdonmukaisuus siten, että työskentelyn päällekkäisyys voidaan välttää;

40.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon WTO:ssa Euroopan erityisedut ja puolustamaan niitä; katsoo, että sen on erityisesti vaadittava maatalousasioiden erityiskohtelua ja toimittava tiettyjen herkkien eurooppalaisten alueiden ja alojen puolesta sekä edistettävä oikeudenmukaista kauppaa, joka mahdollistaa kestävän kehityksen;

41.  kehottaa pohtimaan syvällisesti kysymystä kauppaan liittymättömien näkökohtien huomioon ottamisesta WTO:n säännöissä, jotta jäsenet voivat tavoitella hyväksyttäviä poliittisia tavoitteita ja samalla turvataan pääsy markkinoille; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa kauppapolitiikan johdonmukaisuus EU:n muiden politiikkojen ja kansainvälisen lainsäädännön kanssa ja että WTO:n toimet ovat johdonmukaisia ja toisiaan tukevia muiden kansainvälisten järjestöjen toimien kanssa.

42.  pitää WTO:n riitojenratkaisuelimen avulla luotuja täytäntöönpanovaltuuksia järjestön menestyksen kannalta keskeisenä tekijänä;

Euroopan unionin asema ”huippukokousdiplomatiassa” – G8- ja G20-ryhmiä koskevat tavoitteet

43.  panee merkille Euroopan unionin maailmanlaajuisen taloutta ja rahoitusta koskevan painoarvon sekä tarpeen turvata Euroopan unionin strategisia etuja kansainvälisesti ja toteaa, että G8-ryhmän huippukokousten esityslistat ovat laajentuneet huomattavasti ja käsittelevät poliittisia ja turvallisuutta koskevia kysymyksiä, kuten ihmisoikeuksia, alueellista turvallisuutta ja asevalvontaa; katsoo, että Euroopan unionin tulisi osallistua täysimääräisesti G7- ja G8-menettelyihin ja että sillä pitäisi olla täysi edustus G7-ryhmän valtiovarainministerien kokouksissa; panee merkille, että Euroopan unionin koordinointia on parannettava ennen G7- ja G8-ryhmien kokouksia erityisesti ottaen siihen Euroopan parlamentin tiiviisti mukaan;

44.  katsoo, että Euroopan unionilla on yksinomainen tai jaettu toimivalta aloilla, joilla G20-ryhmällä on huomattava ja kasvava vaikutus (esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden sääntely, talouspolitiikan koordinointi, vaihtokursseja koskevat kysymykset mukaan luettuina, kansainvälinen valuuttajärjestelmä, kehitysapu, monenväliset kauppakysymykset, terrorismin ja rahanpesun rahoituksen torjuminen, ympäristö tai energiaturva); kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita toimimaan kumppaniensa kanssa siten, että G20-kokoukseen osallistuvien viiden Euroopan maan ja EU:n edustajan viestit onnistutaan sovittamaan täysin yhteen, jotta varmistetaan Euroopan unionin tehokas osallistuminen G20-tason ministerikokouksiin;

45.  panee merkille, että yhä enemmän yhteistyötä tehdään ”muutaman osapuolen välisillä” foorumeilla (mini-lateral forums), jotka liittyvät tiettyihin kriisitilanteisiin ja vaihtelevat G8:sta Balkanin yhteysryhmään ja Lähi-idän kvartetista Irania käsittelevään 5+1-ryhmään; muistuttaa, että Euroopan unioni perustuu sen jäsenten väliseen yhteisvastuuseen ja että siksi jäsenvaltioiden pitäisi kuulla kumppaneita tehdessään yhteistä etua koskevia päätöksiä, joiden pitäisi viime kädessä johtaa tehokkaisiin ja johdonmukaisiin monenvälisiin ratkaisuihin, jotka hyödyttävät kaikkia asianosaisia; kehottaa siksi komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa puuttumaan toimivan monenvälisyyden nykyisiin haasteisiin ja katsoo, että asiaa koskevalla tarkistetulla strategialla pitäisi pyrkiä saamaan EU:lle lisää näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa sekä ”pienryhmille” velvollisuus kuulla eurooppalaisia kumppaneita ja hakea valtuuksia EU:lta;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioille ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 354, 28.12.2010, s. 43.
(2) YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/65/276: Euroopan unionin osallistuminen Yhdistyneiden Kansakuntien työhön.
(3) Euroopan unionin neuvosto, 10170/10.
(4) EUCO 21/01/10 REV 1 liite I.
(5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0399.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0377.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0184.
(8) EUVL C 4 E, 7.1.2011, s. 49.
(9) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s.69.
(10) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s.118.

Päivitetty viimeksi: 12. marraskuuta 2012Oikeudellinen huomautus