Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2210(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0362/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0362/2011

Keskustelut :

PV 17/11/2011 - 4
CRE 17/11/2011 - 4

Äänestykset :

PV 17/11/2011 - 6.10
CRE 17/11/2011 - 6.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0516

Hyväksytyt tekstit
PDF 120kWORD 76k
Torstai 17. marraskuuta 2011 - Strasbourg Lopullinen painos
Laittoman kalastuksen torjuminen maailmanlaajuisesti
P7_TA(2011)0516A7-0362/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. marraskuuta 2011 laittoman kalastuksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli (2010/2210(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa kesäkuussa 1992,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) sopimuksen kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta (noudattamissopimus), joka hyväksyttiin marraskuussa 1993 pidetyssä FAO:n konferenssin 27. istunnossa,

–  ottaa huomioon elokuussa 1995 tehdyn YK:n kalakantasopimuksen (UNFSA) hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon FAO:n konferenssin lokakuussa 1995 hyväksymät vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

–  ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa kesäkuussa 1998 tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus),

–  ottaa huomioon FAO:n neuvoston kesäkuussa 2001 hyväksymän laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevan kansainvälisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2002 annetun komission tiedonannon yhteisön toimintasuunnitelmasta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamiseksi (KOM(2002)0180),

–  ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta–4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun julistuksen,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamista koskevan yhteisön toimintasuunnitelman täytäntöönpano”(1) ,

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (LIS-asetus)(2) , yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 (kalastuslupia koskeva asetus)(3) ja yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (valvonta-asetus)(4) ,

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, joka hyväksyttiin marraskuussa 2009 Roomassa pidetyssä FAO:n konferenssin 36. istunnossa,

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston (UNODC) vuoden 2011 raportin kalastusalalla esiintyvästä kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportin ”Deterring Illegal Activities in the Fisheries Sector – Genetics, Genomics, Chemistry and Forensics to Fight IUU Fishing and in Support of Fish Product Traceability”, joka koskee kalastusalan laittomien toimien ehkäisemistä sekä genetiikkaa, genomiikkaa, kemiaa ja rikostutkintaa LIS-kalastuksen ehkäisemisessä ja kalastustuotteiden jäljitettävyyden tukemisessa,

–  ottaa huomioon Brasiliassa kesäkuussa 2012 pidettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0362/2011);

A.  ottaa huomioon, että 71 prosenttia maapallosta on valtamerten peitossa, valtameret varastoivat 16 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin maapallon maa-alueet, niillä on olennainen rooli koko planeetan ilmastoa ja elämää ylläpitävissä järjestelmissä ja ne tarjoavat huomattavalle osalle maailman väestöstä ravintoa, toimeentulon, energiaa ja liikenneväyliä;

B.  ottaa huomioon, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) osuus on raporttien mukaan 11–26 miljoonaa tonnia vuodessa, joka vastaa vähintään 15 prosenttia maailman saaliista, mikä tekee maailman meriluonnonvarojen käytön taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävästä hallinnasta mahdotonta;

C.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2010 Nagoyassa pidetyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. konferenssissa vahvistettiin kansainvälinen velvoite biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentämisestä ainakin puoleen vuoteen 2020 mennessä;

D.  ottaa huomioon, että maailman valtameret muodostavat 90 prosenttia maapallon elinympäristöstä;

E.  ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa maailman valtameristä on kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella, sillä kansainvälisten vesialueiden (aavan meren) hallinnointia varten ei ole kattavia toimintalinjoja, koska nykyiset hajanaiset lait perustuvat pääasiassa 1600-luvulta peräisin oleviin merten vapautta koskeviin periaatteisiin eikä niissä oteta huomioon monia ympäristöä koskevia periaatteita, joita on jo pitkään sovellettu maahan ja ilmakehään;

F.  ottaa huomioon, että FAO:n laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan sopimuksen tavoitteisiin kuuluu poistaa ”mukavuussatamat”, jotka toimivat turvallisina suojapaikkoina LIS-aluksille ja portteina laittomien saaliiden kaupalle;

G.  ottaa huomioon, että EU:n uusi valvontapaketti, joka koostuu LIS-asetuksesta, valvonta-asetuksesta ja kalastuslupia koskevasta asetuksesta, muodostaa kattavan kokoelman välineitä, joilla voidaan torjua tätä valtamerten vitsausta, koska siinä määritellään sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltiovastuut;

H.  ottaa huomioon, että EU on maailman suurin kalastustuotteiden tuoja ja yksi maailman tärkeimmistä kalastusalan voimatekijöistä, joten sillä on suuri vastuu ottaa johtoasema kansainvälisen yhteisön mobilisoimiseksi LIS-kalastuksen torjumista varten;

1.  katsoo, että LIS-kalastus on yksi vakavimmista maailman valtamerten biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvista uhkista;

2.  on vakuuttunut, että LIS-kalastus on maailmanlaajuisesti suuri ympäristöllinen ja taloudellinen ongelma meri- ja sisävesikalastuksessa, ja se vesittää kalastuksenhoitotoimia, uhkaa kalakantojen kestävyyttä ja elintarviketurvaa sekä vääristää markkinoita aiheuttaen mittaamattomia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia koko yhteiskunnalle, kehitysmaat mukaan luettuina;

3.  painottaa, että LIS-kalastus ja siihen liittyvä kaupallinen toiminta aiheuttavat epäreilua kilpailua kalastajien ja muiden laillisesti toimintaansa harjoittavien toimijoiden parissa sekä synnyttävät taloudellisia vaikeuksia kalastusyhteisöille, kuluttajille ja koko alalle;

4.  korostaa EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa, jonka se on ottanut uudella valvontapaketilla, joka koostuu LIS-asetuksesta, valvonta-asetuksesta ja kalastuslupia koskevasta asetuksesta; katsoo, että paketti muodostaa kattavan kokoelman välineitä, joilla voidaan torjua tätä valtamerten vitsausta, sillä siinä määritellään sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltiovastuut sekä niiden kansalaisten toimintaan liittyvät velvoitteet; vaatii näiden välineiden tiukkaa soveltamista;

5.  korostaa, että komission, unionin kalastuksenvalvontaviraston ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi lisättävä, jotta voidaan parantaa tietojen keruuta ja vaihtoa sekä tukea unionin kalastuslainsäädännön perusteellista ja avointa soveltamista;

6.  katsoo, että lippuvaltion on oltava edelleen vastuussa sen varmistamisesta, että alukset ovat asianmukaisten hallinto- ja muiden sääntöjen mukaisia, että saalis- ja pyyntiponnistustiedot kerätään ja ilmoitetaan sekä jäljitettävyys taataan ja saalistodistukset hyväksytään, sillä tehtävän siirto toiselle valtiolle heikentäisi LIS-kalastuksen torjumista;

7.  vaatii, että komissiolle ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille on annettava riittävät henkilöresurssit sekä taloudelliset ja teknologiset resurssit, jotta ne voivat panna nämä asetukset täysimääräisesti täytäntöön;

8.  korostaa, että EU:n uskottavuuden vuoksi komission ja jäsenvaltioiden on pystyttävä kartoittamaan EU-lainsäädäntöä rikkovat EU:n toimijat ja asettamaan heille seuraamuksia, ja katsoo, että kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin EU torjuu tyydyttävästi LIS-kalastusta omalla alueellaan ja muilla alueilla, joilla EU:n toimijat harjoittavat sitä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että laitonta kalastusta torjutaan meri- ja sisävesialueilla, ja korostaa, että valvontamekanismien riittävyys ja niiden täytäntöönpano on tarkistettava;

10.  kehottaa hyödyntämään yhteisen kalastuspolitiikan tarkistusta siten, että lailliselle kalastukselle luodaan kannustimia kalavarojen, ympäristön, kuluttajien ja tuottajien eduksi EU:ssa;

11.  kehottaa komissiota selvittämään vuoden 2012 loppuun mennessä, harjoitetaanko EU:ssa virkistyskalastusta siinä määrin, että se voidaan todella luokitella LIS-kalastukseksi;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ”eurooppalaisen rannikkovartioston” perustamiseksi, jotta voidaan vahvistaa yhteisiä valvonta- ja tarkastusvalmiuksia ja torjua tehokkaasti nykyisiä tai tulevia uhkia merellä, kuten terrorismia, merirosvoutta, LIS-kalastusta, laitonta kauppaa tai jopa meren pilaantumista;

13.  kannustaa komissiota jatkamaan tietojenvaihdon edistämistä koskevia pyrkimyksiään merivalvonnan yhtenäistämiseksi erityisesti, kun on kyse tietojenvaihdosta, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa rannikkovartioston toimintaa EU:n tasolla;

14.  katsoo, että LIS-kalastuksen torjuntaa koskevien EU:n tavoitteiden toteuttamista varten on tarjottava riittävät välineet erityisesti rahoituksen osalta ja että jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi varoja nykyisten asetusten täytäntöönpanemiseksi; panee myös merkille, että uusien menetelmien (kuten sähköisten jäljitysjärjestelmien ja muiden menetelmien) mahdollinen käyttöönotto tulevaisuudessa edellyttää niiden täytäntöönpanoa varten tarvittavan rahoituksen saamista EU:n talousarviosta;

15.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain arvioinnit siitä, miten kukin jäsenvaltio on suoriutunut yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen täytäntöönpanosta, ja kartoittamaan arvioinneissa mahdolliset parannusta kaipaavat heikot kohdat sekä käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja luotettavan ja avoimen valvontajärjestelmän kehittämiseksi, myös kartoittamaan velvollisuutensa täyttämättä jättäneet jäsenvaltiot, jotta varmistetaan sääntöjen täysipainoinen noudattaminen;

16.  pitää tervetulleena komission päätöstä ottaa käyttöön pisteisiin perustuva lupa, sillä se on jäsenvaltioille lisäväline, jolla ne voivat kartoittaa säännönvastaisuudet markkinaketjun joka vaiheessa ja määrätä tiukkoja seuraamuksia rikkomustapauksissa;

17.  katsoo, että kalakantojen, kalastuslaivastojen ja kalastuslaivastojen taustalla olevan pääoman suuri liikkuvuus sekä kalastusmarkkinoille ominainen maailmanlaajuisuus huomioon ottaen LIS-kalastusta voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan kansainvälisellä yhteistyöllä kahden- ja monenvälisellä tasolla sekä vaihtamalla kalastusaluksia, niiden toimintaa, saaliita ja muita olennaisia asioita koskevia tietoja laajasti, täsmällisesti ja oikea-aikaisesti;

18.  kehottaa EU:ta vaatimaan tiukasti, että kolmannet valtiot torjuvat tehokkaasti LIS-kalastusta, sekä edistämään satamavaltioiden toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, YK:n kalakantasopimuksen, FAO:n noudattamissopimuksen ja YK:n merioikeusyleissopimuksen allekirjoittamista, ratifiointia ja täytäntöönpanoa sekä muita saaliiden dokumentointijärjestelyjä, jotka alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat jo hyväksyneet kauppasopimusten, kalastuskumppanuussopimusten ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä;

19.  korostaa, että ILO:n sääntöjä työelämän perusoikeuksista on sovellettava kaikkiin kolmansiin maihin, joiden kanssa EU on tehnyt kalastuskumppanussopimuksen erityisesti, kun on kyse LIS-kalastuksen aiheuttamasta sosiaalisesta polkumyynnistä;

20.  korostaa, että teknologisen kehityksen ja myös avaruus- ja satelliittiteknologioiden kehityksen myötä aiemmat kalastustoiminnan valvontaan, seurantaan ja tarkkailuun ja sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvät rajoitukset on suureksi osaksi voitettu ja että ratkaisu LIS-kalastuksen torjuntaan on tällä hetkellä ensisijaisesti se, että hallituksista löytyy poliittista tahtoa toimia tehokkaasti ja vastuullisesti;

21.  kehottaa jäsenvaltioita etsimään alukset, omistajat, yritykset, yhtiöt tai yksityishenkilöt, jotka ovat sekaantuneet LIS-kalastukseen liittyvään toimintaan, mukaan luettuna LIS-saaliiden sekoittaminen laillisten saaliiden kanssa, ja asettamaan ne syytteeseen samalla tavalla kuin muut ympäristö- tai talousrikosten tekijät tuomion mukaisin ankarin seuraamuksin, mukaan luettuina vakavista tai toistuvista rikkomuksista tarvittaessa lupien pysyvä peruminen ja kielto käyttää satamapalveluja;

22.  pahoittelee, että EU:n tukia on myönnetty aluksille, jotka ovat aikaisemmin jääneet kiinni laittomasta kalastuksesta;

23.  kehottaa komissiota tarkistamaan kaikenlaiseen tukeen sovellettavia vaatimuksia, jotta sellaisten aluksien omistajiin, joiden on osoitettu kalastaneen laittomasti, sovelletaan taloudellisia seuraamuksia ja heidän rahoitusmahdollisuutensa evätään;

24.  vaatii komissiota olemaan myöntämättä Euroopan kalatalousrahastosta tukea aluksille, jotka ovat osallisina LIS-toiminnassa;

25.  korostaa tarvetta varmistaa kalastusalan laajempi vastuu ja vastuuvelvollisuus, jotta meriluonnonvarojen hyödyntäminen olisi mahdollista järjestää kestävästi; katsoo, että on erittäin tärkeää lisätä avoimuutta kalastusalan kaikilla osa-alueilla ja toiminnoissa, mukaan luettuna sopiminen kansainvälisistä kriteereistä, joilla osoitetaan milloin tahansa alusten todelliset edunsaajaomistajat, niiden kalastusoikeudet ja niiden julkaisemista koskevat edellytykset, sekä valvoa kalastusaluksia kansainvälisillä vesillä;

26.  katsoo, että Euroopan unionin olisi näytettävä mallia hyväksymällä avoimuutta koskeva politiikka ja edistämällä sitä kalastuksenhoitoa koskevassa päätöksenteossa kansainvälisissä järjestöissä ja kolmansissa maissa, joiden kanssa EU:lla on kalastussuhteet;

27.  katsoo kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla hyväksyttyjä toimenpiteitä kunnioittavan ja luonnonvarojen vastuulliseen ja kestävään käyttöön perustuvan kalastuksen edistävän talouskasvua ja työpaikkojen luomista sekä Euroopan unionissa että kehitysmaissa, kun taas LIS-kalastuksella on dramaattisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä seurauksia, jotka ovat sitäkin haitallisempia kehitysmaissa, sillä laiton kalastus vaikeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden ja eritoten tavoitteiden 1, 7 ja 8 saavuttamista;

28.  painottaa kalastustoiminnan rajat ylittävää luonnetta ja tarvetta tehdä kahden- ja monenvälistä yhteistyötä LIS-kalastuksen torjumiseksi, jotta kaikki soveltaisivat LIS-torjuntatoimia avoimesti, syrjimättömästi ja oikeudenmukaisesti, kun otetaan samalla huomioon kehitysmaiden ja eritoten pienten saarivaltioiden taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit;

29.  pyytää komissiota varmistamaan toimintalinjojensa yhtenäisyyden, jotta köyhyyden vähentämiseen pyrkivä kehitysyhteistyöpolitiikka olisi ympäristöön ja kauppaan liittyvien näkökohtien tavoin erottamaton osa EU:n toimintalinjoja LIS-kalastuksen torjumiseksi;

30.  painottaa, että LIS-kalastuksen ja valtion hallinnon tason välillä on suora yhteys, ja pyytää varmistamaan kaikkien ulkoisen avun toimien yhteydessä, että avun vastaanottajavaltiolla riittää poliittista tahtoa kieltää LIS-kalastus omilla vesillään ja yleensä parantaa kalastusalan hallintoa;

31.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan kehitysmaiden vesialueilla toteutettavia seuranta- ja valvontaohjelmia koskevia taloudellisen, teknologisen ja teknisen tuen ohjelmiaan, mukaan luettuina virallinen kehitysapu ja kalastuskumppanuussopimukset, asettamalla etusijalle kahdenvälisten ohjelmien sijasta alueelliset ohjelmat; kannustaa lisäksi koordinoimaan kaikkia eurooppalaisia ja muita lahjoittajia paremmin tällaisten ohjelmien rahoituksen yhteydessä;

32.  katsoo lisäksi, että EU:n olisi hyödynnettävä aktiivisesti yhteistyötä kalastuskumppanuussopimuksissa LIS-kalastuksen torjumiseksi tehokkaammin;

33.  pyytää komissiota lisäämään riittävässä määrin kalastusalalle myönnettävää rahoitusta sopimuksissa, joita se tekee kehitysmaiden kanssa, jotta kehitysmaat voivat lujittaa institutionaalisia, inhimillisiä ja teknisiä valmiuksiaan torjua LIS-kalastusta ja noudattaa entistä paremmin maailmanlaajuisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sopimia toimenpiteitä ja Euroopan unionin lainsäädäntöä;

34.  korostaa tarvetta ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan ja lisätä kalastusalan yritysten vastuuta, jotta ne huolehtisivat laillisten kalastusmenetelmien noudattamisesta ja tekisivät yhteistyötä viranomaisten kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi osana omaa yhteiskunta- ja ympäristövastuutaan;

35.  pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta lisätä FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskevan sopimuksen, YK:n kalakantasopimuksen ja FAO:n noudattamissopimuksen niiden välineiden luetteloon, jotka maiden on pantava täytäntöön, jotta ne ovat oikeutettuja kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn (GSP Plus), jota tarkistetaan parhaillaan; pyytää perumaan kaikkien sellaisten valtioiden vientitodistukset, jotka pitävät kaupan LIS-kalastuksesta peräisin olevia tuotteita; katsoo, että EU:n on tehtävä näiden valtioiden kanssa yhteistyötä, jotta tällaisten tuotteiden markkinoille saattaminen kielletään;

36.  muistuttaa, että LIS-kalastusta koskeva kysymys liittyy kiinteästi talouskumppanuussopimuksiin Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisessa kaupankäynnissä; korostaa alkuperäsääntöihin tehdyn poikkeuksen muodostamaa ongelmaa tiettyjen kalajalostetuotteiden yhteydessä ja erityisesti Papua-Uuden-Guinean tapauksessa, sillä se estää näiden tuotteiden jäljitettävyyden ja mahdollistaa LIS-kalastuksen;

37.  katsoo, että EU:n olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joihin se kuuluu:

   rekisterien laatiminen alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuualueeseen kuuluvien kaikkien kalastuspaikkojen osalta kalastusaluksista ja myös tukialuksista, joilla on lupa kalastaa, sekä luettelojen laatiminen aluksista, jotka on tunnistettu LIS-kalastusta harjoittaviksi aluksiksi (mustat listat), rekisterien ja luettelojen päivittäminen usein, niiden julkistaminen laajasti ja niiden koordinointi alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kesken
   alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen valvontakomiteoiden lujittaminen, jotta ne voivat tarkastella sopimuspuolten saavutuksia ja tarvittaessa asettaa tehokkaita seuraamuksia
   sellaisia erityistoimia koskevan luettelon laajentaminen, jotka sopimuspuolten on toteutettava lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioina sekä tosiasiallisina omistajavaltioina yksittäisissä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä
   asianmukaisten merellä tapahtuvien tarkastusten käyttöönotto ja valvontaohjelmien perustaminen
   jälleenlaivauksen kieltäminen merellä
   saaliiden dokumentointijärjestelyjen kehittäminen alkaen tärkeimmistä lajeista kussakin alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä
   sähköisten välineiden, kuten alusten satelliittiseurantajärjestelmän, sähköisen kalastuspäiväkirjan ja muiden seurantalaitteiden pakollinen käyttö, kun se on asianmukaista
   yksittäisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen saavutusten pakolliset ja säännölliset arvioinnit, joihin liittyy vaatimus siitä, että on toimittava suositusten mukaisesti
   ilmoitus kalastukseen liittyvistä taloudellisista eduista alueellisten kalastushoitojärjestöjen valtuuskuntien päälliköille siinä tapauksessa, että ne voivat johtaa eturistiriitaan;

38.  kehottaa laajentamaan kiireesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen verkostoa, jotta se kattaisi koko avomerikalastuksen ja kaikki alueet, joko perustamalla uusia alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tai laajentamalla nykyisten järjestöjen valtuuksia; katsoo, että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen erittäin tehostettu yhteistyö tietojenvaihdon, aluksille ja sopimuspuolille asetettavien seuraamusten alalla on välttämätöntä, kun otetaan huomioon, että LIS-kalastus on luonteeltaan maailmanlaajuista;

39.  katsoo, että avomerikalastusta koskevan oikeuden edellytyksenä pitäisi olla kansainvälisen oikeuden mahdollisuuksien rajoissa se, että valtio sitoutuu asianmukaisiin kansainvälisiin elimiin ja panee täysimääräisesti täytäntöön kaikki niiden hyväksymät hoitotoimenpiteet;

40.  panee merkille, että FAO on tieteellisen tutkimuksen ja suositusten pääasiallinen lähde tutkittaessa maailmanlaajuisia kalastus- ja vesiviljelykysymyksiä, koska kalastusalan kehitys ja hallinta on yhdistetty paremmin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ympäristönsuojeluun;

41.  tukee täysin FAO:n ajankohtaista aloitetta kehittää mahdollisimman pian kalastusaluksia, kylmäkuljetusaluksia ja huoltoaluksia koskeva rekisteri, jonka olisi oltava pakollinen ja johon olisi sisällytettävä yli 10 GT:n alukset;

42.  kannustaa kehittämään nopeasti lippuvaltion toiminnan arviointia koskevaa järjestelmää, jota valmistellaan parhaillaan FAO:ssa ja jonka avulla painostettaisiin valtioita, jotka eivät täytä kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan; kehottaa luomaan jonkinlaisen tehokkaan mekanismin seuraamusten asettamiseksi valtioille, jotka eivät varmista, tukevatko tai harjoittavatko niiden lipun alla purjehtivat alukset LIS-kalastusta tai noudattavatko ne kaikkea asiaankuuluvaa lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan oikeudenmukaisesti ja avoimesti markkinavälineitä laittoman kalastuksen pysäyttämiseksi syrjimättä muita maita; tukee FAO:n päätöstä aloittaa kansainväliset kuulemiset lippuvaltioiden suoriutumisesta niiden kansainvälisen oikeuden mukaisista velvoitteista;

43.  kehottaa ottamaan pikaisesti käyttöön toimia, joilla lopetetaan mukavuuslipun käyttäminen, koska tämän vuoksi kalastusalukset voivat toimia lainvastaisesti ja rangaistuksetta, mistä aiheutuu suurta vahinkoa merten ekosysteemeille, kalakannoille, rannikkoyhteisöille, elintarvikkeiden turvallisuudelle, erityisesti kehitysmaille sekä lakia noudattaville ja lainmukaisesti toimiville kalastusalan yrityksille;

44.  korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n edut eivät ole osallisena tällaisessa laittomassa kalastuksessa, ja sen vuoksi kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansalaiset eivät tue LIS-kalastusta tai harjoita sitä;

45.  tukee komission toimia perustaa julkinen rekisteri, johon merkitään LIS-kalastukseen osallistuneiden laivanomistajien henkilöllisyys; katsoo, että sen pitäisi olla yhdenmukainen Vigossa sijaitsevan unionin kalastuksenvalvontaviraston pitämän rekisterin kanssa;

46.  katsoo, että YK:n järjestelmään kuuluvan organisaation olisi viipymättä arvioitava riippumattomasti sekä lippuvaltioiden että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaa;

47.  panee merkille kansainvälisen yhteistyön puutteen, kun hoidetaan ihmisen muun toiminnan kuin kalastuksen meriympäristöön aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia, ja kehottaa komissiota edistämään mahdollisesti YK:n alaisuudessa olevan kansainvälisen elimen luomista tämän puutteen poistamiseksi;

48.  korostaa, että markkinavaltion vastuuta koskevaa käsitettä on kehitettävä edelleen, jotta voidaan sulkea markkinat LIS-kalastuksesta saatavilta tuotteilta; katsoo, että EU:n on kiireesti tarkasteltava muiden merkittävien markkinavaltioiden – esimerkiksi Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan – kanssa Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisesti ja YK:n järjestelmän puitteissa sitä, miten voidaan tehdä yhteistyötä niiden kesken ja kehittää mahdollisimman nopeasti kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, joilla voitaisiin lopettaa LIS-kalastuksesta saatavilla tuotteilla käytävä kauppa ja asettaa syytteeseen ja rangaista sen harjoittamisesta;

49.  korostaa, että Euroopan kalastusalan ylläpitäminen ja kehittäminen riippuu osittain Euroopan ja maailman markkinoilla myytäviä kalatuotteita koskevasta LIS-kalastuksen valvonnasta; korostaa tämän alan merkitystä aluesuunnittelulle, elintarvikkeiden turvallisuudelle, työllisyyden säilymiselle ja yhteisön vesialueiden luonnonvaroille;

50.  katsoo, että Euroopan unionilla on jo välineitä laittoman kalastuksen estämiseksi, ja on vakuuttunut, että ennalta ehkäisevällä vaikutuksella olisi kiistämättömiä käytännön vaikutuksia, jos välineitä käytettäisiin riittävästi, sillä EU:n kalastusmarkkinat ovat yhdet maailman suurimmista; vaatii sen vuoksi, että vientitodistuksia Euroopan unioniin ei anneta tai ne peruutetaan niiden valtioiden tai sopimuspuolten osalta, jotka eivät tee yhteistyötä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa välineiden, kuten saaliiden dokumentointijärjestelmän tai satamavaltioiden toimenpiteiden, laatimiseksi;

51.  korostaa, että yksi parhaista aseista LIS-kalastuksen torjunnassa on kaupallinen ase; on sen vuoksi jälleen kerran pahoillaan meri- ja kalastusasioiden ja kauppapolitiikan pääosastojen väliltä puuttuvasta koordinaatiosta, sillä vaikka edellinen asettaa yhä enemmän tavoitteita puutteen korjaamiseksi, toisen tavoitteena vaikuttaa olevan ainoastaan avata yhteisiä markkinoita yhä enemmän tuonnille sen alkuperästä tai valvonnan takeista riippumatta niin, että myönnetään tullietuuksia ja kumotaan alkuperää koskevia sääntöjä, joiden avulla ainoastaan ojennetaan eurooppalaiset markkinat aluksille ja valtioille, joiden on todettu olevan vähintään suvaitsevaisia LIS-kalastuksen suhteen;

52.  katsoo tässä yhteydessä, että markkinoita ja erityisesti tuojia olisi pidettävä enemmän vastuussa toiminnastaan, koska markkinat ovat ehkä merkittävin LIS-kalastuksen syy;

53.  korostaa, että kuluttajien on aina voitava olla varmoja siitä, että ostettu tuote on kalastettu laillisesti;

54.  kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita parantamaan kuluttajatiedotustaan eri merkintäjärjestelmistä, esimerkiksi kestävän kalastuksen neuvoston MSC-järjestelmästä, jolla lisätään avoimuutta ja annetaan kuluttajille takuu siitä, että he ostavat kestävästi ja laillisesti pyydettyä kalaa;

55.  tukee täysin uusia menettelysääntöjä, jotka hyväksyttiin helmikuussa 2011 FAO:n kalastuskomitean kokouksessa ja joilla pyritään yhdenmukaistamaan kalastustuotteiden merkintäjärjestelmiä laittoman kalastuksen torjumiseksi; katsoo, että tällaisissa merkinnöissä on oltavat selkeät selosteet kalan kaupallisesta ja tieteellisestä nimestä, kalastustyypistä ja erityisesti tiedot siitä, miltä alueelta kala on peräisin;

56.  rohkaisee komissiota jatkamaan maailmanlaajuisen saaliita koskevan dokumentointijärjestelyn kehittämistä;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sellaisten tekniikoiden kehittämistä ja käyttöä, joilla varmistetaan kalastustuotteiden täysimittainen ja tehokas jäljitettävyys koko toimitusketjun ajan, mukaan luettuina kalastus- ja tukialusten satelliittiseuranta ja elektroniset tunnukset kalojen jäljittämiseksi sekä maailmanlaajuisen kalakantoja koskevan DNA-tietokannan ja muiden geneettisten tietokantojen perustaminen kalastustuotteiden ja niiden maantieteellisen alkuperän tunnistamiseksi, kuten esitetään komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportissa ”Deterring Illegal Activities in the Fisheries Sector – Genetics, Genomics, Chemistry and Forensics to Fight IUU Fishing and in Support of Fish Product Traceability”;

58.  kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten myönnettäviä varoja kaikilla tasoilla;

59.  suhtautuu myönteisesti YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston äskettäiseen raporttiin kalastusalalla esiintyvän kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden roolista ja sen selvitykseen siitä, miten järjestäytyneet rikollisryhmittymät laajentavat vaikutustaan kalastusalalla sekä alkupään toiminnassa (alusten ja miehistön toimittaminen, polttoainetäydennykset jne.) että loppupään toiminnassa (markkinointi ja laivaus);

60.  on huolissaan siitä, että LIS-kalastusta harjoittavat tahot syyllistyvät rikolliseen toimintaan, kuten ihmisten hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan, rahanpesuun, lahjontaan, varastettujen tavaroiden välittämiseen, veronkiertoon ja tullipetoksiin, mikä olisi nähtävä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muotona; korostaa, että LIS-kalastuksen torjuntaan tarvitaan kattavampaa ja yhtenäisempää lähestymistapaa, mukaan luettuna kaupan ja tuonnin valvonta;

61.  kannattaa täysin YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston raportin suosituksia, joihin kuuluvat merellä tapahtuvan rikollisen toiminnan tutkimiseen liittyvän kansainvälisen yhteistyön laajentaminen, kalastusalusten omistukseen ja toimintaan liittyvän avoimuuden lisääminen ja kalastusalusten myynnin sekä hyödyntämisen rajoittaminen niiden yritysten osalta, joiden edunsaajaomistajia ei voida jäljittää;

62.  panee merkille, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus on yksi laajimmin ratifioiduista sopimuksista, joka velvoittaa sopimuspuolet tekemään yhteistyötä tutkinnan, syytteeseenpanon ja oikeudenkäyntien yhteydessä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tapauksissa, mikä luo merkittäviä synergioita LIS-kalastuksen torjuntaa varten;

63.  katsoo, että LIS-kalastuksesta pitäisi tehdä yksi Interpolin ensisijaisista aloista antamalla sille resurssit ja tutkintavaltuudet LIS-kalastukseen liittyvien kansainvälisen rikollisuuden osa-alueiden valvomiseksi ja torjumiseksi;

64.  pyytää komissiota tarkastelemaan Yhdysvaltojen Laceyn lakia ja harkitsemaan, voisivatko eräät sen näkökohdista olla hyödyllisiä EU:ssa erityisesti, kun on kyseessä jälleenmyyjiin sovellettava vastuu siitä, onko kalat hankittu luvallisesti;

65.  kehottaa komissiota sisällyttämään edellä mainitut periaatteet tarvittaessa sen kahdenvälisten kalastussopimuksiensa säännöksiin;

66.  vaatii Euroopan unionia ehdottamaan, että valtamerten kansainvälinen hallinto otetaan ensisijaiseksi asiaksi seuraavassa kestävän kehityksen huippukokouksessa Brasiliassa vuonna 2012 YK:n merioikeusyleissopimuksen 30. vuosipäivän johdosta;

67.  toteaa, että laittoman kalastuksen torjuminen maailmanlaajuisesti on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta ja sen vuoksi sen on oltava olennainen ja yksiselitteinen osa kalastuskumppanuussopimuksia, kauppapolitiikan sitoumuksia, kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita ja Euroopan unionin ulkopolitiikan painopistealueita;

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, niiden alueellisten kalastusjärjestöjen sihteeristöille, joissa EU on sopimuspuolena, ja FAO:n kalatalouskomitealle.

(1) EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 502.
(2) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.
(3) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33.
(4) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 3. toukokuuta 2013Oikeudellinen huomautus