Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Enemmän hyötyä EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia” (COM(2012)0095),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta(1),

–  ottaa huomioon ympäristöasioiden neuvoston 19. joulukuuta 2011 antamat päätelmät komission tiedonannosta ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (18786/11), kilpailukykyneuvoston 29. syyskuuta 2011 antamat päätelmät kilpailukykyisestä Euroopan taloudesta ja ympäristöasioiden neuvoston 20. joulukuuta 2010 antamat päätelmät ”Kestävä materiaalinhallinta sekä kestävä tuotanto ja kulutus: resurssitehokkaan Euroopan avaintekijät”,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2010” (SOER 2010),

–  ottaa huomioon Brasiliassa 20.–22. kesäkuuta 2012 järjestettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Raaka-aineiden saannin turvaaminen Euroopan hyvinvoinnin varmistamiseksi tulevaisuudessa – Ehdotus raaka-aineita koskevaksi eurooppalaiseksi innovaatiokumppanuudeksi” (COM(2012)0082);

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7-0161/2012),

A.  katsoo, että nykyinen talous-, rahoitus- ja ympäristökriisi osoittaa, että Eurooppa tarvitsee kiireesti uusia kestävän talouskasvun lähteitä;

B.  katsoo, että resurssien niukkuuden seuraukset, kuten hintojen nousu, haittaavat erityisen vakavasti pienituloisia ja heikoimmassa asemassa olevilla alueilla asuvia kansalaisia; katsoo, että tästä syystä on erityisen tärkeää luoda synergiaa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan välille;

C.  katsoo, että luonnonvarojen kasvava kysyntä ja liikakäyttö sekä tähän liittyvä maankäytön muutos johtavat ympäristön heikkenemiseen, ilmastonmuutoksen nopeutumiseen ja maan rajallisen luontopääoman tuhoutumiseen, mukaan luettuna luonnon monimuotoisuuden väheneminen;

D.  katsoo, että voimakkaan käytön aiheuttama resurssien niukkuus, raaka-ainemarkkinoilla tapahtuva hintakeinottelu ja maailmanlaajuisen kulutuksen dramaattinen kasvu nostavat raaka-aineiden hintoja niin, että raaka-aineiden reaalihinnat ovat nousseet 147 prosentilla vuosisadan vaihteesta; katsoo, että EU:lla on todennäköisesti edessään vakavia haasteita keskeisten resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistamisessa; katsoo, että sekä taloudessa että politiikassa on tunnustettava raaka-aineiden tehokkaan käytön avainrooli näiden haasteiden voittamisessa;

E.  katsoo, että talouden muuttaminen resurssitehokkaampaan suuntaan, jossa kunnioitetaan planeetan sietokykyä ja maailman väestön sekä tulevien teollisuusvaltioiden asukasmäärien kasvua, parantaa kilpailukykyä ja tuo uusia kasvun ja työpaikkojen lähteitä kustannussäästöillä, jotka saavutetaan tehokkuuden lisäyksellä, innovaatioiden kaupallistamisella ja resurssien paremmalla hallinnalla niiden koko elinkaaren ajan;

F.  katsoo, että kierrätys on enemmän kuin pelkkää kierrätyskelpoisen jätteen keräämistä ja että tästä syystä kaikki tuotantoketjun vaiheet olisi ehdottomasti sisällytettävä tuleviin toimenpiteisiin;

G.  katsoo, että tulevassa kokonaisvaltaisessa resurssipolitiikassa ei enää pitäisi vain erottaa toisistaan ”uusiutuvia” ja ”uusiutumattomia” luonnonvaroja, vaan siihen olisi sisällytettävä myös ”kestävät” raaka-aineet;

H.  toteaa maaliskuun 2011 Eurobarometrin osoittavan, että resurssitehokkuus sekä kestävä tuotanto ja kulutus ovat EU:n kansalaisten keskeisiä huolenaiheita; katsoo, että kestävyyttä kohti eteneminen edellyttää välttämättä kansalaisten suoraa osallistamista, joka saavutetaan asennemuutoksella sekä muuttamalla yhteiskunnan tapoja luonnonvarojen käytön osalta;

I.  katsoo, että resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistaminen on yhä suurempi haaste resurssien kulutuksen sekä veden- ja maankäytön lisääntymisen vuoksi;

J.  katsoo, että kilpailukykyinen teollisuus mahdollistaa uudet investoinnit tehokkaampaan teknologiaan;

Ensisijaiset toimet
1. kehottaa komissiota perustamaan ravinnon, asumisen ja liikkumisen kolmea keskeistä aluetta varten yhteisiä työryhmiä, jotta voidaan laatia mahdollisimman nopeasti Euroopan resurssitehokkuuden toimintasuunnitelmat, jotka sisältävät selkeitä resurssien käytön vähentämistoimia; katsoo, että näiden työryhmien olisi täydennettävä EU:n resurssitehokkuuteen siirtymisen foorumin työtä ja niiden olisi koostuttava asiantuntijoista, jotka edustavat komissiota, jäsenvaltioita, elinkeinoelämää, kansalaisyhteiskuntaa ja muita keskeisiä sidosryhmiä, ja että niiden roolina on kannustaa arvoketjun eri osapuolten välisiä kumppanuuksia;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan kierrätyksen ja uudelleenkäytön toimivien eurooppalaisten markkinoiden esteet ja kannustamaan tällaisia markkinoita tukemalla kierrätysmateriaalien ja sivutuotteiden kysyntää ja saatavuutta toimenpiteillä, joihin olisi sisällytettävä jätevaiheen päättymistä koskevien tiukkojen kriteerien kehittäminen ja taloudelliset kannustimet, kuten uusiomateriaalien alennetut arvonlisäverokannat aloille, joilla markkinat toimivat puutteellisesti, tai innovatiivisten keräys- ja erottelutekniikoiden tukeminen vuoteen 2013 mennessä; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta panna kaikki nykyinen jätelainsäädäntö täysin täytäntöön sekä tehostaa täytäntöönpanon valvontaa;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään perustutkimusta ja teknistä innovointia resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen nopeuttamiseksi; korostaa, että innovaatiounioni, mukaan luettuina Horisontti 2020, raaka-aineita koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus, ekoinnovointia koskeva toimintasuunnitelma sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöt (KIC), on yksi resurssitehokkaan Euroopan vetureista; kehottaa komissiota perustamaan verkkoon helposti saatavilla olevan resurssitehokkuuden parhaiden käytäntöjen tietopankin;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan vuoteen 2013 mennessä selkeistä, luotettavista ja mitattavissa olevien taloudellisen toiminnan indikaattoreista, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja resurssitehokkuus elinkaarinäkökulmasta ja jotka voivat olla muodoltaan esimerkiksi neljän resurssien käyttöä kuvaavan indikaattorin muodostama kori, kun indikaattorit ovat maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki, materiaalijalanjälki ja hiilijalanjälki, sekä käyttämään näitä indikaattoreita lainsäädäntöehdotusten ja konkreettisten vähennystavoitteiden perustana; korostaa, että tämän prosessin on oltava avoin ja keskeisten sidosryhmien on osallistuttava siihen;

5.  kehottaa komissiota ehdottamaan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalan laajentamista tuotteisiin, jotka eivät liity energiaan, ja laatimaan muita ekosuunnitteluun liittyviä vaatimuksia tuotteiden yleiselle resurssitehokkuudelle ja toiminnalle, muun muassa kierrätetylle sisällölle, kestävyydelle, kierrätettävyydelle, korjattavuudelle ja uudelleenkäytettävyydelle, jotta voidaan parantaa niiden ympäristövaikutuksia ja edistää kierrätysmarkkinoita; korostaa, että kaikkien tällaisten ehdotusten on perustuttava kattavaan vaikutustenarviointiin ja niissä on noudatettava muita asiaa koskevia asetuksia;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden asialistan mahdollisimman kattavasti muihin politiikkoihin, mukaan luettuina laajat taloudellisen ohjauksen politiikat, kuten Eurooppa 2020, ja panemaan sen täytäntöön paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

Ohjelma tulevaa kasvua varten

7.  kannattaa resurssitehokasta Eurooppaa koskevaa lippulaivahanketta sekä etenemissuunnitelmaa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja sen visiota vuodelle 2050, mukaan luettuina sen välitavoitteet; kehottaa komissiota esittämään nopeasti kaikki välitavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat lainsäädäntöaloitteet ja muut aloitteet sekä varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat vastaavat johdonmukaisesti niitä sekä EU:n yleistä visiota, joka koskee vähähiilisen talouden luomista vuoteen 2050 mennessä muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna; muistuttaa, että on olennaista erottaa talouskasvu resurssien kuluttamisesta, jotta voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista; kehottaa komissiota säilyttämään vakaan lainsäädäntökehyksen, jotta pitkän aikavälin investoinnit eivät vaarantuisi;

8.  painottaa resurssitehokkuuden keskeistä roolia Eurooppa 2020 –strategian tavoitteiden saavuttamisessa; uskoo, että tutkimusta ja innovointia koskevan Horisontti 2020 -puiteohjelman olisi tässä kohdin oltava keskeisessä asemassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään EU:n etenemissuunnitelman tavoitteita vastaavia kansallisia resurssitehokkuutta koskevia etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy erityistoimia ja -tavoitteita;

9.  kehottaa komissiota esittämään vuoden 2012 loppuun mennessä uutta kestävän kulutuksen ja tuotannon (SCP) poliittista kehystä, jossa luodaan prosessit, joilla yksilöidään ensisijaiset tuotteet ja palvelut, jotka myötävaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien eli veden, maan, materiaalien ja hiilen kulutukseen resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa määrättyjen kulutusindikaattoreiden mukaisesti; katsoo, että samassa yhteydessä olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa ensisijaisia tuotteita ja palveluita käsitellään asianmukaisilla välineillä, mukaan luettuina toimitusketjun resurssitehokkuutta parantavat mekanismit sekä mahdollisuus asettaa vähimmäisvaatimuksia tai parhaan suorituskyvyn vertailuarvoja täytäntöönpanotoimilla;

10.  katsoo, että mitään resurssitehokkuuden parantamistoimia ei voida toteuttaa pelkästään julkisella sektorilla, ja kehottaa näin ollen komissiota, jäsenvaltioita ja yrityksiä perustamaan talousstrategiansa merkittävästi parannettuun resurssitehokkuuteen, jonka avulla talouskasvu voidaan erottaa resurssien käytöstä; katsoo myös, että on tarpeen keskittyä resurssien käytössä sekä tehokkuuteen että vaikuttavuuteen;

11.  korostaa, että on tärkeää toimia heti, jotta voidaan tukea innovaatioita ja investointeja uusiin tekniikoihin ja liiketoimintamalleihin, mukaan luettuina alakohtaiset teolliset strategiat ja kestävät liiketoimintamallit, kuten vuokraus, sekä kehittää kannustimia, jotka hyödyttävät taloutta; korostaa yksityisen sektorin ja pk-yritysten keskeistä roolia vihreän talouskasvun aikaansaamisessa;

12.  korostaa, että Euroopan täytyy kierrätysyhteiskuntana käyttää uudelleen ja kierrättää suuri osa jätteistään ja tuottaa uusioraaka-ainetta mahdollisimman tehokkaasti;

13.  vaatii kehittämään pk-yrityksille myönteisen standardin luonnonvarojen käyttöä varten Global Compact -aloitteen kaltaisten konseptien pohjalta;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden tavoitteet täysimääräisesti talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; vaatii jäsenvaltioita vahvistamaan tämän vaatimuksen Eurooppa-neuvostossa; kehottaa komissiota toimittamaan lisätietoja siitä, miten jäsenvaltioiden etenemistä kohti suurempaa resurssitehokkuutta arvioidaan konkreettisesti osana eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia;

15.  painottaa, että nopea toiminta resurssitehokkuudessa voi auttaa kasvavien markkinoiden valtaamisessa, ja muistuttaa, että EU hallitsee arviolta kolmannesta ympäristöteknologian maailmanmarkkinoista;

Talouden muutos

16.  muistuttaa, että resurssien kulutusta on vähennettävä kiireellisesti, jotta vältetään tulevat ongelmia kuten resurssien ehtyminen ja raaka-ainehintojen nousu;

17.  panee merkille, että siirtyminen resurssitehokkaaseen talouteen edellyttää, että markkinahinnat vastaavat täysin resurssien niukkuuden astetta sekä kaikkia tuotantomenetelmän sisältämiä kustannuksia; korostaa, että markkinat edistävät resurssitehokkuutta, jos hinnoissa otetaan huomioon käytettyjen resurssien todelliset kustannukset; kehottaa soveltamaan elinkaariajattelua kirjanpitomenettelyyn ja sisällyttämään ulkoiset ympäristökustannukset hintoihin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti;

18.  kannattaa etenemissuunnitelmaan sisältyvää komission sitoumusta kehittää markkinaperusteisia välineitä, joiden avulla kielteiset ulkoiset vaikutukset sisällytetään markkinahintoihin ja tällä tavoin otetaan huomioon resurssien käytön ja ympäristövaikutusten todelliset kustannukset;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla yritykset ja julkiset elimet saadaan mittaamaan, vertailemaan ja parantamaan maankäytön jalanjälkeään sekä vesi-, materiaali- ja hiilijalanjälkeään jatkuvasti, sekä toimenpiteitä, joilla laajennetaan tuottajan vastuun periaatetta ja poistetaan resurssitehokkuuden esteitä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita siirtymään kohti ympäristöverotuksen lisäämistä ja painottaa, että tämän olisi annettava mahdollisuus laskea muita veroja, esimerkiksi työnteon verotusta, lisättävä kilpailukykyä ja luotava tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä helpotettava tekniikan kehittämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan ja vertailemaan tämän välineen vaikutuksia;

21.  kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko luoda hierarkiamalli, jolla varmistetaan, että raaka-aineiden käytöstä saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo vaarantamatta ympäristöä;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä ja vuoteen 2014 mennessä selkeään määritelmään perustuvat käytännön suunnitelmat kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä, mukaan luettuina tuet, joilla kannustetaan uusiutuvien luonnonvarojen tehotonta käyttöä, sekä raportoimaan edistyksestä kansallisissa uudistusohjelmissa;

23.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia perustaa EU:n laajuisia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä tuloksen parantamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, myös niissä, joissa uudelleenkäyttö- ja kierrätysmäärät ovat huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisemmat;

24.  korostaa kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan merkittävää asemaa muutoksen aikaansaamisessa ja talouden muuttamisessa; korostaa tarvetta kehittää strategioita, joilla lisätään tietoisuutta, muutetaan kuluttajien käyttäytymistä ja vältetään niin kutsuttuja rebound-vaikutuksia;

25.  korostaa tarvetta varmistaa Euroopan kestävä raaka-aineiden saanti, joka riittää vastaamaan kasvavan kierrätysalan tarpeisiin, laajentaa Euroopan avointa taloutta ja luo työpaikkoja;

26.  vaatii tiukempia ympäristöä säästävien julkisten hankintojen (GPP) vaatimuksia tuotteille ja palveluille, joiden ympäristövaikutukset ovat merkittävät ja jotka vaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien (vesi, maaperä, raaka-aineet ja hiili) kulutukseen resurssitehokkuutta koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan, missä GPP voitaisiin liittää EU:n rahoittamiin hankkeisiin; vaatii ponnisteluja, joilla edistetään yhteisiä hankintoja ja sekä hankinnoista vastaavien viranomaisten GPP:tä tukevia verkostoja tämän vuoden loppuun mennessä sillä edellytyksellä, että se ei aiheuta julkisille yrityksille kilpailuhaittaa;

27.  vaatii laajentamaan ympäristöä koskevia tiedotusvaatimuksia siten, että ne kattavat tavanomaiset massakulutustuotteet; tukee kansallisia ympäristömerkintäkokeiluja ja kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaisen eurooppalaisen tuotteiden ekologisen jalanjäljen laskentamenetelmän, jotta kuluttajille voidaan tarjota enemmän tietoa tuotteista, jotka eivät kuulu nykyisiin järjestelmiin, joita ovat esimerkiksi ympäristömerkki, energiamerkintä ja luomumerkintä;

28.  korostaa, että merkintöjen on oltava kattavia ja tuotetiedoissa on annettava tietoja muun muassa resurssien käytöstä; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet parantaakseen merkintöjä koskevaa nykyistä asetusta siten, että siihen sisällytetään merkinnät, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä yhdellä silmäyksellä tietoon perustuvia ja kestäviä valintoja;

29.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan EU:n jätesäännöstön täysimääräisen täytäntöönpanon jätteen synnyn estämisen ja jätteenkäsittelyn kansallisilla strategioilla ja suunnitelmilla myös vähimmäistavoitteiden osalta; toistaa, että jätteen keruuta ja lajittelua jo koskevia tavoitteita olisi kehitettävä edelleen ja niissä olisi pyrittävä raaka-aineiden mahdollisimman laajaan ja laadukkaaseen talteenottoon kaikissa kierrätyksen vaiheissa; korostaa siksi, että EU:n rahoituksessa on asetettava etusijalle jätehierarkian ylemmille tasoille sijoittuvat toimet jätepuitedirektiivin mukaisesti (esimerkiksi kierrätyslaitokset ovat etusijalla kaatopaikkoihin verrattuna); kehottaa komissiota harkitsemaan, tarvitaanko parempia ja yhdenmukaisempia jätteitä koskevia laskentamenetelmiä ja tilastoja, jotta voidaan tarjota luotettava perusta kierrätyksen edistämiselle;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin jätteiden ja erityisesti vaarallisten jätteiden laitonta siirtämistä kolmansiin maihin ja etenkin vahvistamaan tätä koskevia valvontamekanismeja; ehdottaa tässä yhteydessä, että luodaan ”eurooppalainen jäteulkopolitiikka”, jolla pyritään levittämään edelleen parhaita eurooppalaisia jätteenkäsittelystandardeja myös Euroopan unionin ulkopuolella;

31.  huomauttaa, että yli 20 prosenttia elintarvikkeista päätyy jätteeksi, ja vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta käytännön toimenpiteitä tämän haaskauksen merkittäväksi vähentämiseksi; toteaa lisäksi, että elintarvikkeiden lisäksi tuhlataan myös elintarvikkeiden valmistukseen ja pakkaukseen kuluvia luonnonvaroja;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan tiedotusta, koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä erityisesti jätteiden lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen osalta, kun muistetaan, että koulutuksella on suora vaikutus resurssitehokkaisiin tottumuksiin;

33.  kehottaa komissiota virtaviivaistamaan jätesäännöstöä siten, että otetaan huomioon jätehierarkia ja tarve saavuttaa jäännösjätteen osalta lähellä nollaa oleva taso; kehottaa komissiota siksi esittämään vuoteen 2014 mennessä ehdotuksia, joilla otetaan vähitellen käyttöön yleinen kaatopaikkakielto Euroopan tasolla ja luovutaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä asteittain kierrätettävien ja kompostoitavien jätteiden polttamisesta; katsoo, että tässä yhteydessä olisi toteutettava asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä, mukaan luettuna elinkaariajatteluun perustuvien yhteisten standardien kehittäminen edelleen; kehottaa komissiota tarkistamaan jätepuitedirektiivin vuotta 2020 koskevia kierrätystavoitteita; katsoo, että myös kaatopaikkavero – jollainen on eräissä jäsenvaltioissa jo otettu käyttöön – voisi auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen;

34.  huomauttaa, että nykyisiä kaatopaikkoja voidaan käyttää raaka-ainelähteinä (”urbaani kaivostoiminta”), mutta tästä on olemassa vain vähän tutkimustuloksia;

35.  kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan työtään kierrätysmateriaaleja koskevien standardien kehittämisen suuntaviivoista Euroopan standardointikomitean (CEN) kautta;

36.  kehottaa komissiota varmistamaan, että politiikoissa edistetään luonnon raaka-aineiden porrastettua käyttöä ja suositaan parhaiten lisäarvoa tuovia ja resurssitehokkaita tuotteita energiantuotannon sijasta ottaen huomioon erityisesti mahdollisuus kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen;

37.  kehottaa komissiota myös edistämään tällaista porrastettua lähestymistapaa biomassan käytössä siten, että bioenergian sijasta suositaan kierrätystä sekä parhaiten lisäarvoa tuottavia ja resurssitehokkaita tuotteita, kuten biopohjaisia tuotteita ja teollisuusmateriaaleja;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ohjelman, jolla parannetaan tietoisuutta ja tarjotaan opastusta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille;

39.  painottaa, että elinkaarilähestymistavan on perustuttava mahdollisimman täsmälliseen laskentaan, jotta sillä olisi merkitystä; vaatii tässä yhteydessä, että polttoaineen laatua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa toimittajien olisi sovellettava öljyhiekkaan erillistä oletusarvoa;

40.  korostaa tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tärkeyttä pyrittäessä siirtymään nopeammin kohti resurssitehokasta Eurooppaa; huomauttaa, että enemmän innovointia tarvitaan erityisesti sellaisilla aloilla kuin raaka-aineiden ympäristöystävällinen etsintä ja hyödyntäminen, maatalous, kemian teollisuus, jätteiden käsittely ja kierrätys, vesihuolto, uudelleenkäytön mahdollisuudet ja ympäristöön vaikuttavien materiaalien, tekniikoiden ja suunnittelutapojen korvaaminen uusilla raaka-aineiden ja energian käytön vähentämiseksi, sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus; huomauttaa, että luonnonvarojen käytön vähentämiseen liittyvien veroetujen myöntäminen voisi myös hyödyttää innovointia, tutkimusta ja kehitystä;

41.  muistuttaa, että resurssitehokkuudella olisi pyrittävä auttamaan EU:ta tehostamaan teknistä suorituskykyään niin, että raaka-aineita voitaisiin hyödyntää entistä paremmin koko arvoketjussa (kaivostoiminnassa, käsittelyssä, jalostuksessa ja kierrätyksessä);

42.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten EU:n kaivos- ja jalostusteollisuuden resurssitehokkuutta voidaan parantaa, jotta parannetaan kilpailukykyä ja kestävyyttä muun muassa edistämällä uusien teknologioiden käyttöönottoa ja tehostamalla sivutuotteiden tuotantoa perusmetallien ohella;

43.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan innovaatioteknologian keskusten perustamista tukemaan kaivosjätteistä saatavien hyödyllisten komponenttien hyödyntämistä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja helpottamaan erilaisiin jätteiden sijoituspaikkoihin ja rakennusalalle sijoitetun kaivosjätteen myöhempää käyttöä sekä tämän tyyppisen jätteen varastointia ympäristön kannalta turvallisella tavalla;

44.  kiinnittää huomiota tarpeeseen käyttää vaihtoehtoisia tuotteita ja muuttaa energia- ja materiaali-intensiivisiä kulutustottumuksia siten, että tehokkuustaso ei laske, ja tarpeeseen hyödyntää vaihtoehtoisia raaka-aineita ja muita aineita, jotta valmistusprosesseissa tarvitaan vähemmän energiaa;

45.  kehottaa komissiota tutkimaan luonnonvaroille ja koskemattomille raaka-aineille määrättävän veron vaikutuksia ja erityisesti mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten raaka-aineiden kestävän kehityksen vastainen korvaaminen, veronkierto ja taloudellisen toiminnan siirtyminen kolmansiin maihin;

46.  korostaa osaamisen ja koulutuksen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä ryhtymään tiiviiseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten, yliopistojen ja teollisuuden kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteistyössä teollisuuden ja yliopistojen kanssa resurssitehokkuutta ottamalla käyttöön yliopistoissa erityisiä ohjelmia ja apurahoja; tukee myös tältä osin alan vaihto-ohjelmia, kuten EMMEP-ohjelmaa (Erasmus Mundus Minerals and Environmental Programme);

47.  korostaa, että on investoitava raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien kierrättämiseen, koska harvinaisten maametallien louhiminen, rikastaminen ja kierrättäminen aiheuttavat huomattavia ympäristöhaittoja, jos tätä toimintaa ei hallinnoida asianmukaisesti;

Luonnonvarat ja ekosysteemipalvelut

48.  painottaa, että luonnon monimuotoisuus on tarjoamiensa ekosysteemipalvelujen vuoksi välttämätön ihmiselämän olemassaololle ja yhteiskuntien hyvinvoinnille sekä suoraan että välillisesti; suhtautuu myönteisesti EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan vuodelle 2020 ja kaikkiin sen sisältämiin tavoitteisiin ja toimiin ja kannattaa niitä; korostaa luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamisen tärkeyttä myös resurssitehokkaassa Euroopassa;

49.  suhtautuu näin ollen myönteisesti haitallisia vieraslajeja vastaan suunniteltuihin toimiin ja kehottaa panemaan ne täytäntöön viipymättä;

50.  painottaa veden merkitystä sekä ihmiskunnalle että ekosysteemeille elintärkeänä luonnonvarana; muistuttaa turvallisten ja kestävien vesivarojen käytettävyyteen ja laatuun kohdistuvista kasvavista paineista metsäkadon, kaupungistumisen, väestökasvun, taloudellisen kasvun ja ilmastonmuutoksen tyyppisten tekijöiden vaikutuksesta; korostaa, että vesivarojen hallintaan on sovellettava monitasoista lähestymistapaa, ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaivahankkeessa;

51.  kehottaa komissiota myös laskemaan EU:n maatalous- ja kalastuspolitiikan seurauksena syntyvien ympäristövahinkojen kustannukset ja raportoimaan niistä;

52.  kehottaa komissiota hyödyntämään resurssitehokkuuden alan parhaita käytäntöjä ja laatimaan asianmukaiset kriteerit ja käynnistämään pilottihankkeita useiden raaka-aineiden, esimerkiksi fosforin osalta, jotta saavutetaan käytännössä 100 prosentin uudelleenkäyttöaste vuoteen 2020 mennessä ja optimoidaan niiden käyttö ja kierrätys; painottaa, että näiden pilottihankkeiden olisi saatava suoraa rahoitusta EU:lta;

53.  katsoo, että Euroopan resursseja olisi hallinnoitava strategisemmalla ja ympäristöystävällisemmällä tavalla; uskoo, että olisi pyrittävä entistä ponnekkaammin hallinnoimaan EU:n olemassa olevia resursseja ja erityisesti mineraaleja, metalleja ja puuvaroja sekä energiavaroja fossiiliset polttoaineet mukaan luettuina; korostaa EU:n mahdollista kykyä täyttää oma raaka-ainetarpeensa ja kehottaa sitä vähentämään riippuvuutta ympäristön kannalta kestämättömällä tavalla tuotettujen raaka-aineiden tuonnista;

54.  katsoo, että jäsenvaltioiden teollisuuden olisi yhä enemmän tukeuduttava kotimaisiin raaka-aineisiin; korostaa, että kotimaisten raaka-aineiden hallinnoinnissa olisi varmistettava, että niitä ei tuhlata;

55.  pitää tärkeänä kestävää maataloutta, jolla vähennetään viljelymaan ”tuontia” ja pienennetään Euroopan hiilijalanjälkeä;

56.  uskoo, että kuluttajien tietoisuudella on tärkeä merkitys ravinnonkulutuksen resurssitehokkuuden parantamisessa, ja kannattaa paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla toteutettavia aloitteita, joilla edistetään kestävämpiä ravinnonkulutusmalleja;

57.  korostaa uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsien, roolia resurssitehokkuudessa; kehottaa komissiota edistämään uusiutuvien, biopohjaisten, kierrätettävien ja ilmastoystävällisien raaka-aineiden ja materiaalien käyttöä; korostaa erityisesti, että uusiutuvien ja vähäpäästöisten materiaalien, kuten puun, käyttö rakentamisessa on resurssitehokasta;

58.  korostaa, että on tarpeen tehostaa metsävarojen suojelua EU:ssa ja vahvistaa tähän liittyviä riskinehkäisymenetelmiä, koska metsävarat ja puu ympäristöystävällisenä materiaalina muodostavat huomattavan luonnonpääoman; kehottaa ottamaan käyttöön rahoitusvälineitä, joilla rahoitetaan metsäpalojen ja tuholaisten torjuntaa; kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä puuteollisuuden kanssa mahdollisuuksia ryhtyä erityistoimiin, joilla tähdätään metsävarojen kestävään käyttöön etenkin pilottihankkeiden kautta; kehottaa hyödyntämään entistä paremmin EU:n eri toimintalinjoihin sisältyviä metsävaroja koskevia nykyisiä toimia, jotta lisätään metsien taloudellista arvoa ja varmistetaan puun parempi saatavuus esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien uudelleenistutusten avulla;

59.  korostaa, että maataloustuotannosta ympäristöön päätyvät ravinnehäviöt merkitsevät raskaita ulkoisia kustannuksia ekosysteemien, ihmisten terveyden ja ilmaston kannalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nykyaikaisia ravinteiden hallintatekniikoita, jotta voidaan vähentää ravinnehäviöitä tuotannon tehostuessa;

60.  korostaa, että YMP:n uudistuspaketti on lippulaiva-aloitteen ”resurssitehokas Eurooppa” keskeinen osa; katsoo, että kestävä enimmäistuotto, poisheittämisen estäminen, puhtaammat ja tehokkaat koneet, valikoivammat kalastusvälineet ja kansainvälisesti tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä laivaston liikakapasiteetti ovat kysymyksiä, joihin on puututtava, jotta voidaan saavuttaa ympäristön ja talouden kannalta moitteeton kalastus- vesiviljelyala; korostaa lisäksi pienimuotoisen rannikkokalastuksen sosiaalista ja taloudellista merkitystä;

Hallinta ja seuranta

61.  kehottaa komissiota hyväksymään yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa selkeät ja helposti ymmärrettävät indikaattorit, esimerkiksi maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki, raaka-ainejalanjälki ja hiilijalanjälki, jotta voidaan valvoa edistymistä kohti tavoitteita; katsoo, että näiden indikaattoreiden olisi perustuttava integroituihin laskentavälineisiin sekä johdonmukaisiin ja laajasti hyväksyttyihin tieteellisesti perusteltuihin menetelmiin, ja ne olisi määriteltävä yksityiskohtaisesti, jotta niitä voidaan soveltaa kaikkialla EU:ssa sekä politiikan tekemiseen että yksityisiin toimijoihin; katsoo, että niissä olisi lisäksi otettava huomioon koko elinkaaren vaikutukset ja mitattava talouteen saapuvat resurssit, jotta voidaan puuttua kaikkiin resurssiniukkuuden näkökohtiin ja siten integroida piilevät materiaalivirrat; varoittaa, että ehdotettu resurssituottavuusindikaattori ei anna vaadittuja tietoja;

62.  toistaa, että on tärkeää laatia yhdenmukaiset, mitattavissa olevat, selkeät ja todennettavat alakohtaiset tavoitteet, mukaan lukien kokonaistavoite, jotta etenemissuunnitelman visio ja välitavoitteet voidaan toteuttaa; ottaa huomioon aiheen monimutkaisuuden ja siitä aiheutuvan vankan tieteellisen perustan tarpeen; kehottaa komissiota esittämään tältä pohjalta konkreettisen ehdotuksen tällaisista tavoitteista EU:lle ja jäsenvaltioille viimeistään vuoden kuluttua kyseisten indikaattoreiden hyväksymisestä ja varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat ovat yhdenmukaisia asetettujen tavoitteiden kanssa; katsoo, että etenemissuunnitelman välitavoitteita tulisi pitää tavoitteina kunnes tarkemmat tavoitteet on asetettu; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään vastaavat tavoitteet omiin resurssitehokkuusstrategioihinsa;

63.  korostaa, että erityiset resurssitehokkuuden indikaattorit ovat keskeisen tärkeitä kaikilla politiikanaloilla, ja kehottaa komissiota sisällyttämään resurssitehokkuuden indikaattorit kaikkiin vaikutustenarviointeihinsa; katsoo lisäksi, että myös komission tiedonannossa COM(2010)0614 esitetyn kaltaisten ”kilpailukykytarkastusten” olisi oltava vaikutustenarviointien pakollinen osa;

64.  kehottaa komissiota valvomaan nykyisen lainsäädännön ja erityisesti vesilainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa, jotta kaikki mahdollisuudet hyödynnetään mahdollisimman laajasti;

65.  on tyytyväinen EU:n polttoaineiden laatua koskevaan direktiiviin, joka on tärkeä askel luonnonvarojen kulutuksen elinkaariajattelussa, ja vaatii, että polttoaineiden laatua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa toimittajien olisi sovellettava öljyhiekkaan erillistä oletusarvoa;

66.  katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman olisi tarjottava oikeanlainen poliittinen kehys resurssitehokkaan Euroopan etenemissuunnitelman vision, välitavoitteiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi;

67.  kehottaa komissiota tutkimaan EU:n politiikkoja ja arvioimaan muun muassa uusiutuvaa energiaa koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia ja yhteistä maatalouspolitiikkaa ottaen huomioon niiden vaikutukset resurssitehokkuuteen;

68.  katsoo, että resurssitehokas Eurooppa tarjoaa soveltuvat puitteet vihreiden työpaikkojen luomiseksi kaikille ja ketään syrjimättä;

69.  korostaa, että monesti resurssien tehokasta käyttöä haittaavat raskaat hallintomenettelyt; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan lupaprosesseja, jotta resurssitehokkuus toteutuisi paremmin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä avoimuusdirektiiviä koskevaa komission aloitetta;

70.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yleisötiedotus- ja valistuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään kierrätetystä jätteestä valmistettujen tuotteiden käyttöä;

71.  kehottaa toimiin, jotta voidaan varmistaa, että aluepolitiikassa asetetaan keskeiselle sijalle mahdollisimman suuri resurssitehokkuus; korostaa, että resurssitehokkuutta on käsiteltävä myös alueellisella ja paikallisella tasolla siten, että otetaan huomioon Euroopan alueiden mahdollisuudet, haitat ja erilaiset kehitysasteet; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on mukautettava resurssitehokkuustoimenpiteensä Eurooppa 2020 -strategiaan;

Kansainvälinen ulottuvuus

72.  pitää resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä ja jakamista yhtenä avaintekijänä unionin teollisuuspolitiikassa, jonka pitäisi myös vaikuttaa unionin nykyisiin ja tuleviin ulkosuhteisiin; uskoo tältä osin, että ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kauppa muodostaa kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välineen, joka on hyödyksi sekä kaupan että ympäristön kannalta;

73.  toteaa, että oikeudenmukaisen, avoimen ja syrjimättömän monenvälisen kauppajärjestelmän sekä ympäristönsuojelun olisi vahvistettava toisiaan ja hyödytettävä paikallisyhteisöjä edellyttäen, että monenvälisen kaupan sääntöjä muutetaan, jotta ne vastaisivat entistä paremmin ympäristöhaasteisiin ja ihmisten perustarpeisiin;

74.  kehottaa komissiota sisällyttämään raaka-aineita koskevat kysymykset, kuten vientirajoitukset ja investointinäkökohdat, suuremmassa määrin EU:n tällä hetkellä ja tulevaisuudessa käymiin kahden- ja monenvälisiin neuvotteluihin;

75.  korostaa, että kestävään kulutukseen kannustava ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen maailmanmarkkinoiden oikeudenmukainen avaaminen lisää alan vientimahdollisuuksia, luo uusia työpaikkoja uuden vihreän teknologian leviämisen, innovoinnin ja kilpailun ansiosta, alentaa hintoja, parantaa laatua ja lisää kuluttajien valinnanvaraa;

76.  pitää myönteisinä WTO:ssa Dohan kierroksen neuvottelujen aikana saatuja tuloksia, jotka koskevat ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kaupan tulliesteiden ja muiden esteiden vähentämistä tai poistamista, ja kannustaa osapuolia työskentelemään ponnekkaasti Dohan kierroksen tulevaisuudesta riippumatta saadakseen aikaan ympäristöhyödykkeiden ja -palveluiden selkeän määritelmän, johon kuuluisi yritysten yhteiskuntavastuu, EU:n ympäristövaatimukset ja reilun kaupan periaatteet;

77.  toteaa jälleen, että kaikkiin nykyisiin kahdenvälisiin ja alueellisiin unionin kauppasopimuksiin on sisällytettävä kestävyyttä koskeva kunnianhimoinen luku, jollainen on muun muassa Euroopan unionin ja Korean tasavallan, Kolumbian ja Perun sekä Keski-Amerikan kanssa viimeksi tehdyissä kaupan vapauttamista koskevissa sopimuksissa; katsoo, että yhteiskunnallista ja ekologista kestävyyttä koskevia lukuja olisi pidettävä samanarvoisina sopimuksen kaupallisten näkökohtien kanssa, ja kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että kyseiset luvut kuuluvat tulevissa vapaakauppasopimuksissa riitojenratkaisumenettelyiden soveltamisalan piiriin;

78.  katsoo, että sosiaalisesti vastuullisella tavalla tuotettujen ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen tullietuuskohtelun sisällyttäminen yleiseen tullietuusjärjestelmään saattaa tuoda lisäarvoa EU:n kaupankäyntiin kehitysmaiden kanssa ja olla lisäkannustin pyrittäessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapäämääriin;

79.  katsoo, että Rio +20 -kokouksen yhteydessä ja ennen sitä tarvitaan uutta ja entistä laajempaa keskustelua, jossa ovat mukana kaikki YK:n jäsenvaltiot, kansalaisyhteiskunta ja ammattiliitot ja joka koskee erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden tehokkuutta;

80.  painottaa, että EU:n ekoinnovaatiot lisäävät resurssitehokkuutta rajojen ulkopuolella ja vähentävät näin maailmanlaajuisten resurssien ehtymistä; kehottaa siksi jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia resurssitehokkuusstrategioitaan ja jakamaan tietonsa maailmanlaajuisella foorumilla, kuten esimerkiksi Rio +20 -huippukokouksessa; korostaa, että maailmanlaajuinen kulutuksen kiivas kasvu ja hupenevat raaka-aineet vaativat panostuksia globaaliin resurssitehokkuuteen;

81.  huomauttaa, että tuleva Rio +20 -huippukokous voi olla merkittävä foorumi resurssitehokkuudesta ja kestävästä kehityksestä keskustelemiseksi; uskoo, että uusilla kestävän kehityksen tavoitteilla voitaisiin korjata vuosituhannen kehitystavoitteiden puutteet ja niistä voisi tulla tehokas maailmanlaajuinen jatkohanke, jossa tunnistetaan erottamattomat yhteydet ympäristön ja jokaisen kehityksen ulottuvuuden välillä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan ratkaisevan ja myönteisen roolin kokouksessa, jotta osallistavan ja vihreän talouden maailmanlaajuisen perustamisen haasteet voidaan kohdata;

o
o   o

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0364. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0014.