Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2234(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0137/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0137/2013

Keskustelut :

PV 20/05/2013 - 24
CRE 20/05/2013 - 23

Äänestykset :

PV 21/05/2013 - 6.14

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0204

Hyväksytyt tekstit
PDF 172kWORD 88k
Tiistai 21. toukokuuta 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
Riittävät, turvatut ja kestävät eläkkeet
P7_TA(2013)0204A7-0137/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2013 toimintasuunnitelmasta riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten (2012/2234(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vihreä kirja: riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” (COM(2010)0365) ja siitä 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) ,

–  ottaa huomioon komission 16. helmikuuta 2012 esittämän tiedonannon ”Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission 16. helmikuuta 2012 esittämästä tiedonannosta ”Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten”(2) ,

–  ottaa huomioon komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston ja sosiaalisen suojelun komitean yhdessä laatiman raportin eläkkeiden riittävyydestä Euroopan unionissa vuosina 2010–2050 (vuoden 2012 eläkkeiden riittävyyttä koskeva raportti),

–  ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston ja talouspoliittisen komitean yhdessä julkaiseman raportin ”Vuoden 2012 ikääntymisraportti: EU:n 27 jäsenvaltion taloutta ja julkista taloutta koskevat ennusteet (2010–2060)”(3) ,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2012” (COM(2011)0815) ja siitä 15. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman(4) ,

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EU(5) ,

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa(6) ,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. joulukuuta 2012 antaman lausuman aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta (2012): Tulevat toimet (SOC 992/SAN 322),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7‑0137/2013);

A.  ottaa huomioon, että parlamentin näkemykset komission vuoden 2010 vihreästä kirjasta ”riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” ilmaistiin sen 16. helmikuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa;

B.  ottaa huomioon, että vuosikymmeniin pahin rahoitus- ja talouskriisi on aiheuttanut vakavan valtioiden velkakriisin ja sosiaalisen kriisin, joka on vaikuttanut voimakkaasti miljoonien EU:n kansalaisten eläketuloihin; toteaa tämän kriisin osoittaneen, että Euroopan taloudet ovat riippuvaisia toisistaan eikä mikään maa voi enää yksin taata sosiaaliturvajärjestelmiensä riittävyyttä, varmuutta ja kestävyyttä;

C.  ottaa huomioon, että eläkkeet ovat ikääntyneiden eurooppalaisten pääasiallinen tulonlähde ja että niiden tarkoituksena on taata eläkeläisille kohtuullinen elintaso ja taloudellisesti riippumaton elämä; toteaa kuitenkin, että noin 22 prosenttia yli 75-vuotiaista naisista elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, mikä sisältää sosiaalisen syrjäytymisen riskin, ja että naiset ovat enemmistönä yli 75-vuotiaiden keskuudessa;

D.  ottaa huomioon, että suurista ikäluokista ensimmäiset lähestyvät eläkeikää, minkä vuoksi väestörakenteeseen liittyvä haaste ei ole enää tulevaisuuden ennuste, vaan tämänhetkinen tosiasia, ja ottaa huomioon, että yli 60-vuotiaiden määrä lisääntyy yli kahdella miljoonalla vuodessa;

E.  ottaa huomioon, että pitkän aikavälin väestörakennetta ja tuottavuutta koskevat suuntaukset osoittavat talouskriisistäkin riippumatta hitaampaa talouden kasvua useimmille EU:n jäsenvaltioille, joiden talouskasvu on huomattavasti pienempi kuin edellisinä vuosikymmeninä;

F.  toteaa, että maaliskuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti jo kolmiosaista Tukholman-strategiaa, jolla pyritään vähentämään nopeasti julkista velkaa, parantamaan työllisyysastetta ja tuottavuutta sekä uudistamaan eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiä;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan talous- ja rahoituskriisin kielteiset vaikutukset palkkatasoon ja työllisyyteen lisäävät vanhuusiän köyhyyden riskiä;

H.  ottaa huomioon, että kasvava työttömyys ja masentavat rahoitusmarkkinat ovat aiheuttaneet vahinkoa sekä jakoperusteisille että rahastoiduille eläkejärjestelmille;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että eläkkeiden vähimmäistasoja olisi korotettava niin, että eläketulot olisivat köyhyysrajan yläpuolella;

J.  ottaa huomioon, että eläkejärjestelmät ovat keskeinen osa Euroopan sosiaalisia malleja ja niiden perustavana ja ehdottomana tavoitteena on taata vanhuksille kohtuullinen elintaso; ottaa huomioon, että eläketurva säilyy jäsenvaltion vastuulla;

K.  ottaa huomioon, että eläkepolitiikan kestävyys ulottuu finanssipoliittisia näkökohtia pidemmälle; ottaa huomioon, että yksityinen säästämisaste, työllisyysaste ja ennustettu väestökehitys ovat myös merkittävässä asemassa kestävyyden varmistamisessa;

L.  ottaa huomioon, että nykyisessä eurooppalaisessa keskustelussa eläkejärjestelmät nähdään liian usein yksinomaan julkisen talouden rasitteena sen sijaan, että ne nähtäisiin merkittävänä välineenä, jolla voidaan torjua vanhuusiän köyhyyttä ja mahdollistaa tuloerojen tasaaminen yksilön elämänvaiheiden välillä ja koko yhteiskunnassa;

M.  katsoo, että eläkeläiset ovat tärkeä kuluttajaryhmä ja että heidän kulutuskäyttäytymisensä vaihtelut vaikuttavat merkittävällä tavalla reaalitalouteen;

N.  toteaa, että syntyvyys on monissa EU:n jäsenvaltioissa pysyvästi matala, mikä johtaa tulevaisuudessa työikäisen väestön vähenemiseen;

O.  ottaa huomioon, että OECD:n mukaan liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on vähäistä ja vain 3 prosenttia EU:n työikäisistä kansalaisista asuu jossain muussa EU:n jäsenvaltiossa(7) ;

P.  ottaa huomioon, että ”Women living alone update” -tutkimuksessa(8) , joka on tehty parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan aloitteesta, osoitetaan, että jotkin nykyiset eläkejärjestelmät voivat lisätä sukupuolten eriarvoisuutta erityisesti yksin asuvien naisten kohdalla;

Q.  ottaa huomioon, että OECD:n sosiaali- työllisyys- ja maahanmuuttoasioita koskevassa valmisteluasiakirjassa No. 116 ”Cooking, Caring and Volunteering: Unpaid Work Around the World”(9) kiinnitetään huomiota palkattoman työn merkitykseen, koska palkatonta työtä ei ole tunnustettu kansallisissa eläkejärjestelmissä;

R.  ottaa huomioon, että EU:ssa 55–64 -vuotiaiden työllisyysaste on vain 47,4 prosenttia ja naisten keskuudessa vain 40,2 prosenttia; ottaa huomioon, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa 55-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus avoimiin työpaikkoihin otetuista on vain kaksi prosenttia; ottaa huomioon, että näin alhainen työllisyysaste aiheuttaa sukupolven sisäisen eläke-eron miesten ja naisten välillä sekä sukupolvien välisen eläke-eron, joka aiheuttaa merkittäviä sukupolvien välisiä varallisuuseroja;

S.  toteaa, että eläkejärjestelmissä on merkittäviä eroja jäsenvaltioissa ja niiden välillä esimerkiksi rahoituksen määrän, hallitusten osallistumisen, hallintarakenteen, korvaustyypin, kustannustehokkuuden sekä kollektiivisuuden ja yhteisvastuun asteen suhteen, minkä vuoksi EU:n yhteistä mallia ei ole;

Johdanto

1.  toteaa, että kansallisiin talousarvioihin kohdistuu suurta painetta ja että eläke-etuuksia vähennetään monissa jäsenvaltioissa rahoitus- ja talouskriisin vakavan kärjistymisen vuoksi; pitää valitettavina eniten kriisistä kärsivissä jäsenvaltioissa tehtyjä ankaria leikkauksia, joiden vuoksi monet eläkeläiset ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua köyhyyteen;

2.  korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on välttämätöntä arvioida eläkejärjestelmien tämänhetkistä ja tulevaa kestävyyttä ja riittävyyttä ja tunnistaa parhaita käytäntöjä ja politiikan strategioita, joiden avulla jäsenvaltioissa voidaan saavuttaa varmimmat ja kustannustehokkaimmat eläkkeet;

3.  pitää hitaamman kasvun talousnäkymiä todennäköisinä pitkällä aikavälillä ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tästä syystä vakautettava talousarvioitaan ja uudistettava talouttaan vaikeissa olosuhteissa ja samalla hoidettava julkista taloutta tarkasti; yhtyy komission valkoisessa kirjassa esitettyyn näkökantaan, että on välttämätöntä kartuttaa rahastoivia ammatillisia lisäeläkkeitä sen lisäksi, että ensisijaisia ovat yleiset julkiset eläkkeet, joilla vähintään taataan vanhuksille kohtuullinen elintaso;

4.  korostaa, että ensimmäisen pilarin julkiset eläkejärjestelmät ovat edelleen eläkeläisten tärkein tulolähde; pahoittelee, ettei komissio käsittele valkoisessa kirjassa asianmukaisella tavalla vähintäänkin köyhyyttä torjuvien ensimmäisen pilarin yleisten mallien merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita – Eurooppa 2020 -strategian työllisyyden parantamista ja köyhyyden torjumista koskevien tavoitteiden mukaisesti – laatimaan edelleen entistä aktiivisempia ja osallistavampia työmarkkinastrategioita, jotta voidaan pienentää työelämän ulkopuolella ja työelämässä olevien henkilöiden välistä taloudellista huoltosuhdetta ja jotta voidaan säilyttää riittävä työvoima; kehottaa työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioita tällaisten uudistusten yhteydessä parantamaan jatkuvasti työoloja ja toteuttamaan koko eliniän aikana koulutusohjelmia, jotka mahdollistavat entistä terveemmät ja pitemmät ammattiurat lakisääteiseen eläkeikään saakka, jolloin lisätään eläkemaksuja maksavien ihmisten määrää, jotta vältetään myös julkisten eläkekustannusten nousu, joka saattaisi vaarantaa kestävän julkisen talouden; kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan ensimmäisen pilarin järjestelmiään niin, että myös maksuvuosien määrä otetaan huomioon;

5.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan perusteellisesti tarvetta toteuttaa uudistuksia ensimmäisen pilarin järjestelmiin siten, että otetaan huomioon muuttuva elinajanodote – ja työikäisten, työttömien ja taloudellisesti aktiivisten henkilöiden välinen muuttuva suhde – jotta voidaan taata kohtuullinen elintaso ja taloudellinen riippumattomuus vanhuksille, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluville;

6.  panee merkille, että rahoitus- ja talouskriisi ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet ovat tuoneet esiin sekä rahastoitujen että jakoperusteisten eläkejärjestelmien haavoittuvuuden; suosittaa monipilarista eläkejärjestelmää, johon sisältyy ainakin:

   i. yleinen jakoperusteinen eläke;
   ii. rahastoiva, työhön liittyvä lisäeläke, joka otetaan käyttöön työehtosopimuksilla jäsenvaltion, alan tai yrityksen tasolla tai kansallisella lainsäädännöllä, jolloin kaikilla kyseisillä työntekijöillä on siihen oikeus;
   korostaa, että ensimmäisen pilarin olisi yksin tai yhdessä toisen pilarin eläkkeen kanssa (riippuen jäsenvaltion institutionaalisista järjestelyistä tai lainsäädännöstä) taattava kohtuulliset korvaavat tulot, jotka perustuvat työntekijän aikaisempiin palkkoihin ja joita mahdollisuuksien mukaan täydennetään;
   iii. yksityisiin säästöihin perustuvalla yksilöllisellä kolmannen pilarin eläkkeellä, joka sisältää oikeudenmukaisia kannustimia pienipalkkaisille työntekijöille ja ihmisille, joiden maksuvuodet eivät täyty työhön liittyvän eläkejärjestelmän osalta;
   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tällaisten tai − jos niitä ei ole vielä olemassa − vastaavien taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävien järjestelmien käyttöönottoa tai säilyttämistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että eläkealan tämänhetkisellä tai tulevalla sääntelyllä edistetään tällaista lähestymistapaa ja otetaan se täysin huomioon;

7.  panee merkille työeläkkeiden ja yksilöllisten eläkkeiden tarjoajien potentiaalin tärkeinä ja luotettavina pitkän aikavälin investoijina EU:n talouteen; korostaa niiden odotettua merkitystä Eurooppa 2020 -strategian kestävää talouskasvua, useampia ja parempia työpaikkoja ja sosiaalisesti enemmän osallistavien yhteiskuntien saavuttamista koskevien yleistavoitteiden aikaansaamisessa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tulevaa aloitetta julkaista pitkän aikavälin sijoittamista koskeva vihreä kirja; kehottaa komissiota olemaan vaarantamatta eläkerahastojen investointipotentiaalia ja ottamaan huomioon eläkerahastojen erilaiset ominaispiirteet, kun EU:n säännöksiä annetaan tai muutetaan ja erityisesti, kun tarkistetaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan rahoitusmarkkinalainsäädännön – esimerkiksi Euroopan markkinarakennetta koskeva direktiivi, rahoitusmarkkinadirektiivi ja vakavaraisuusdirektiivi – kerrannaisvaikutuksia toisen pilarin eläkerahastoihin ja niiden kykyyn tehdä sijoituksia reaalitalouteen ja raportoimaan tästä komission tulevassa pitkän aikavälin investointeja koskevassa vihreässä kirjassa;

9.  muistuttaa vuosille 2000–2010 asetetusta Lissabonin strategiasta, jonka yhteydessä komissio ja jäsenvaltiot käsittelivät kymmenen vuoden ajan perinpohjaisesti makrotaloutta, mikrotaloutta ja työllisyyttä koskevan politiikan rakenteellisia muutoksia; toteaa, että se johti jäsenvaltioille annettuihin perussopimukseen pohjautuviin maakohtaisiin suosituksiin, joista monet liittyivät suoraan tai epäsuorasti riittävien ja kestävien eläkkeiden turvaamiseen; pahoittelee, ettei näitä suosituksia ole pantu täytäntöön, sillä ne olisivat voineet lieventää kriisin vaikutuksia merkittävästi;

10.  pitää myönteisenä vuoden 2012 ikääntymisraporttia(10) ja vuoden 2012 eläkkeiden riittävyyttä koskevaa raporttia(11) , jotka olivat kattavia ja korkealaatuisia ja joissa tutkittiin kaikkien jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien pitkän aikavälin riittävyyttä ja kestävyyttä; pahoittelee, että eläkkeiden riittävyyttä ja kestävyyttä koskevia näkökohtia käsitellään eri raporteissa, jotka ovat luonteeltaan erittäin teknisiä; kehottaa komissiota ja neuvostoa julkaisemaan pikaisesti yhdistetyn, suppean ja ei-teknisen kansalaisille tarkoitetun tiivistelmän, jonka avulla EU:n kansalaiset voivat arvioida kansallisten eläkejärjestelmiensä haasteita EU:n vertailun avulla;

11.  tähdentää, että on tärkeää kehittää yhdenmukainen menetelmä, jolla lasketaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys sekä se, kuinka suuri osuus kestävyydestä johtuu eläkkeisiin liittyvistä velvoitteista;

12.  katsoo, että hallitusten, työnantajien ja ammattijärjestöjen välinen yhteisymmärrys on ensiarvoisen tärkeää, jotta eläkehaasteeseen voidaan tarjota kattava vastaus, jossa otetaan huomioon useimpien jäsenvaltioiden tarve lisätä maksuvuosien määrää ja parantaa työoloja ja edistää elinikäistä oppimista, jotta ihmiset voivat työskennellä ainakin lakisääteiseen eläkeikään asti tai halutessaan kauemmin;

13.  ehdottaa, että kaikkien ikäryhmien edustajia, nuoret ja vanhat mukaan luettuina, joihin uudistukset erityisesti vaikuttavat, olisi kuultava asianmukaisesti kaikista eläkeuudistuksista, jotta varmistetaan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset tulot ja säilytetään mahdollisimman hyvä yhteisymmärrys sukupuolten välillä;

14.  on tyytyväinen valkoisen kirjan keskeiseen ajatukseen, jossa ehdotetaan, että keskitytään tasapainottamaan työ- ja eläkevuosien suhdetta, edistämään ammatillisia ja yksityisiä täydentäviä eläkesäästöjä ja tehostamaan EU:n eläkkeiden seurantavälineitä samalla, kun korostetaan eläkkeitä koskevan yleisen tietämyksen parantamista;

Työllisyysasteen nostaminen ja työ- ja eläkevuosien suhteen tasapainottaminen

15.  korostaa, että sellaisten rakenneuudistusten toteuttaminen, joiden tavoitteena on edistää työllisyyttä, mahdollistaa työskentely lakisääteiseen eläkeikään asti ja vähentää siten taloudellista riippuvuussuhdetta, on ensiarvoisen tärkeää verotulojen ja sosiaali- ja eläkemaksujen saamiseksi, joita tarvitaan jäsenvaltioiden talousarvioiden lujittamiseksi ja riittävien, turvattujen ja kestävien eläkejärjestelmien rahoittamiseksi; korostaa, että nämä uudistukset on toteutettava avoimesti, jotta ihmiset voivat ajoissa valmistautua näiden uudistusten mahdollisiin vaikutuksiin; muistuttaa riskistä, että työttömyys ja matalapalkkaisuus, osa-aikatyö ja epätyypilliset työn muodot voivat johtaa ainoastaan osittaisiin eläkeoikeuksiin, mikä lisää ikääntyneiden köyhyyttä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kattavia ja aktiivisia työmarkkinapoliittisia toimia, ryhtymään tarvittaviin toimiin pimeän työn ja verojen ja maksujen kierron torjumiseksi myös siksi, että voidaan turvata oikeudenmukainen kilpailu, säästämään varoja, joilla vastataan eläkkeelle jäävästä väestöstä aiheutuviin kasvaviin julkisiin kustannuksiin ja edistämään korkeatasoista työllisyyttä muun muassa tarjoamalla työnhakijoille kokonaisvaltaista neuvontaa ja tukea sekä auttamalla erityistä suojaa tarvitsevia ryhmiä pääsemään työmarkkinoille;

17.  panee merkille komission äskettäisen viittauksen eläkejärjestelmän uudistusten tarpeellisuuteen vuoden 2013 kasvuselvityksessä; toteaa kuitenkin, että todellisen ja lakisääteisen eläkeiän lähentäminen pitäisi asettaa etusijalle monissa jäsenvaltioissa;

18.  on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet varmistamaan riittävät ja kestävät eläkejärjestelmät maakohtaisissa suosituksissa, jotka neuvosto antoi vuonna 2012 eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa;

19.  panee merkille, että yli 17 prosenttia Euroopan unionin väestöstä on tällä hetkellä vähintään 65-vuotiaita ja että Eurostatin ennusteiden mukaan osuus kasvaa 30 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä;

20.  korostaa väestörakenteen kehityksen kansallisille talousarvioille ja eläkejärjestelmille aiheuttamaa kasvavaa painetta nyt, kun suurista ikäluokista ensimmäiset jäävät eläkkeelle; panee merkille jäsenvaltioiden epätasaisen edistymisen ja niiden erilaiset tavoitteet kehittää ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään lisäämään työllisyyttä, poistamaan asteittain käytöstä varhaiseläkejärjestelmät ja arvioimaan jäsenvaltioiden tasolla ja yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarvetta saattaa lakisääteinen ja todellinen eläkeikä kestävälle tasolle elinajanodotteen nousun perusteella; korostaa, että jäsenvaltiot, jotka eivät toteuta nyt asteittaisia uudistuksia, voivat joutua myöhemmin tilanteeseen, jossa niiden on toteutettava radikaaleja uudistuksia, joilla on merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia;

21.  toistaa kehotuksen yhdistää eläke-etuudet tiiviisti työvuosiin ja maksettuihin eläkevakuutusmaksuihin (”vakuutusmatemaattinen oikeudenmukaisuus”), jotta varmistetaan, että työnteon lisääminen ja sen jatkaminen pitempään on työntekijöille kannattavaa paremman eläkkeen ansiosta samalla, kun otetaan asianmukaisesti huomioon ajanjaksot, jotka he ovat olleet poissa työstä sen vuoksi, että ovat hoitaneet huolenpitoa tarvitsevia henkilöitä; suosittaa, että jäsenvaltiot kieltävät asianomaisia osapuolia kuullen pakollisen eläkkeellejäännin lakisääteisen eläkeiän jälkeen, jotta ihmiset voivat kyetessään ja halutessaan jatkaa työntekoa lakisääteisen eläkeiän jälkeen tai siirtyä eläkkeelle vähitellen, koska eläkemaksujen maksuajan pidentäminen ja samalla etuuksien saantiajanjakson lyhentäminen voi auttaa työntekijöitä kuromaan nopeasti kiinni mahdolliset eläke-erot;

22.  korostaa, että varhaiseläkejärjestelmien takana oleva olettamus siitä, että vanhemmat työntekijät voivat jäädä eläkkeelle varhain, jotta nuorille saadaan työpaikkoja, on todistettu empiirisesti vääräksi, sillä jäsenvaltioissa, joissa on suurin keskimääräinen nuorison työllisyysaste, myös vanhempien työntekijöiden työllisyysaste on suurin;

23.  kehottaa työmarkkinaosapuolia soveltamaan elämänkaariajattelua henkilöstöpolitiikkaan sekä mukauttamaan työpaikkoja tältä osin; kehottaa työnantajia laatimaan ohjelmia, joilla tuetaan aktiivista ja tervettä ikääntymistä; kehottaa työntekijöitä osallistumaan aktiivisesti tällaisiin heidän käytettävissään oleviin koulutusmahdollisuuksiin sekä varmistamaan, että he soveltuvat työmarkkinoille työelämänsä kaikissa vaiheissa; korostaa tarvetta parantaa ikääntyneiden työntekijöiden sijoittumista työmarkkinoille ja kehottaa sosiaalisiin innovaatioihin, jotta mahdollistetaan entistä työurien pidentäminen etenkin raskaimmilla aloilla mukauttamalla työpaikkoja, luomalla asianmukaiset työolot ja mahdollistamalla työn joustava organisointi siten, että mukautetaan työaikaa ja suoritettavaa työtä;

24.  korostaa tarvetta toteuttaa tehokkaampaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, tehostaa ammatillista (uudelleen-)koulutusta ja torjua nuorten ja iäkkäiden työntekijöiden syrjintää työmarkkinoilla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta noudattaa ja soveltaa tehokkaasti työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä; korostaa, että mentorointiohjelmat voivat olla järkevä tapa pitää ikääntyneet työntekijät työelämässä pitempään ja hyödyntää heidän kokemustaan nuorten integroimisessa työmarkkinoille; kehottaa työmarkkinaosapuolia kehittämään houkuttelevia malleja joustavalle työelämästä eläkkeelle siirtymiselle;

25.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ponnekkaasti Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020) tavoitteet, joissa keskitytään poistamaan sukupuolten väliset erot ja torjumaan työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen perusteella sekä edistämään miesten ja naisten työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista; korostaa, että kaikki nämä tavoitteet ovat keskeisessä asemassa, kun naisten työllisyyttä lisätään ja naisten köyhyyttä torjutaan työ- ja eläkevuosina;

26.  korostaa, että pk-yritykset voivat EU:n tärkeimpinä työnantajina ja kasvutekijöinä tukea merkittävästi jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä;

Yksityisten lisäeläkesäästöjen kehittäminen

27.  pitää myönteisenä valkoisen kirjan kehotusta kehittää kaikkien asianomaisten työntekijöiden saatavilla olevia rahastoivia ammatillisia lisäeläkkeitä ja mahdollisuuksien mukaan yksilöllisiä järjestelmiä; korostaa kuitenkin, että komission olisi pikemminkin suositeltava kollektiivisia, yhteisvastuuseen perustuvia ammatillisia eläkesäästöjä, jotka otetaan mieluiten käyttöön työehtosopimuksilla ja toteutetaan jäsenvaltioiden, alojen tai yritysten tasolla, sillä ne mahdollistavat sukupolvien sisäisen ja niiden välisen solidaarisuuden toisin kuin yksilölliset järjestelmät; korostaa pikaista tarvetta edistää pyrkimyksiä lisätä mahdollisuuksien mukaan ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä;

28.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo käynnistäneet eläkkeiden uudistamiseksi merkittäviä ohjelmia, joilla pyritään sekä kestävyyteen että riittävyyteen; pitää tärkeänä varmistaa, että kaikki EU:n tasolla ehdotetut toimet täydentävät kansallisia eläkkeiden uudistusohjelmia eivätkä ole niiden kanssa ristiriidassa; palauttaa mieleen, että eläkkeet kuuluvat yhä jäsenvaltioiden toimivallan piiriin, ja on huolestunut siitä, että mahdollisilla uusilla EU:n säädöksillä tällä alalla voi olla kielteisiä vaikutuksia joidenkin jäsenvaltioiden järjestelmiin erityisesti työeläkejärjestelmien erityispiirteitä ajatellen;

29.  korostaa (toimialan laajuisten) kollektiivisten (mieluiten voittoa tavoittelemattomien) työeläkejärjestelmien pieniä toimintakustannuksia yksilöllisiin eläkesäästöjärjestelmiin verrattuna; korostaa pienten toimintakustannusten merkitystä, koska rajallistenkin kustannussäästöjen ansiosta voidaan saada huomattavasti suurempia eläkkeitä; korostaa, että tällaisia järjestelmiä on valitettavasti toistaiseksi vain joissakin jäsenvaltioissa;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja eläkejärjestelmistä vastaavia laitoksia tiedottamaan kansalaisille asianmukaisesti heille kertyneistä eläkeoikeuksista sekä lisäämään heidän tietoisuuttaan ja valistamaan heitä, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä tulevista lisäeläkesäästöistään; kehottaa jäsenvaltioita myös tiedottamaan kansalaisille hyvissä ajoin eläkejärjestelmän suunnitelluista muutoksista, jotta he voivat tehdä eläkesäästöjään koskevia tietoon perustuvia ja harkittuja päätöksiä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön tiukat tiedonantosäännökset niiden lainkäyttöalueella toimivien eläkerahastojen toimintakustannuksista sekä investointeihin liittyvistä riskeistä ja niiden tuotosta;

31.  panee merkille, että jäsenvaltioiden työeläkejärjestelmien ominaisuudet ja vaikutukset ovat hyvin epäyhtenäisiä, kun on kyse saatavuudesta, solidaarisuudesta, kustannustehokkuudesta, riskistä ja tuotosta; pitää myönteisenä komission aikomusta laatia tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten, eläkerahastojen ja muiden sidosryhmien kanssa ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä koskevat käytännesäännöt, joissa käsitellään esimerkiksi työntekijöiden parempaa eläketurvaa, maksatusvaihetta, riskinjakoa ja -hallintaa, kustannustehokkuutta sekä järjestelmien iskunkestävyyttä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa vastavuoroista hyötyä, joka koituu parhaiden käytäntöjen vaihdosta jäsenvaltioiden välillä;

32.  tukee komission aikomusta jatkaa EU:n varojen ohjaamista − erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) − aktiiviseen ja terveelliseen ikääntymiseen työpaikoilla tähtäävien hankkeiden tukemiseksi ja tarjota sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevan Euroopan unionin ohjelman perusteella rahoitusta ja käytännön tukea jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille, jotka harkitsevat kustannustehokkaiden lisäeläkejärjestelmien asteittaista toteuttamista Euroopan parlamentin valvonnassa;

Liikkuvien työntekijöiden eläkkeet

33.  panee merkille EU:n eläkejärjestelmien merkittävät erot ja pitää tärkeänä, että työntekijät voivat vaihtaa työpaikkaa jäsenvaltiossaan tai sen ulkopuolella; korostaa, että liikkuvien työntekijöiden työeläkeoikeuksien hankkiminen ja säilyttäminen olisi turvattava; yhtyy komission lähestymistapaan, jossa keskitytään eläkeoikeuksien hankkimiseen ja säilyttämiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että liikkuvien työntekijöiden vapaakirjaeläkeoikeuksia käsitellään samalla tavalla kuin järjestelmän aktiivisten jäsenten tai eläkeläisten oikeuksia; panee merkille tärkeän aseman, joka komissiolla voi olla vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisessa, mobiliteettia vaikeuttavat esteet mukaan luettuina; katsoo, että työmarkkinoiden liikkuvuutta haitataan kielimuurien ja perhesyiden lisäksi pitkillä odotusajoilla tai kohtuuttomilla ikärajoituksilla, ja kehottaa jäsenvaltioita lyhentämään niitä; korostaa, että kaikki liikkuvuutta edistävät toimet on tasapainotettava niin, että työntekijöille tarjotaan kustannustehokkaasti lisäeläkkeitä, ja samalla on otettava huomioon eläkejärjestelmien luonne;

34.  panee merkille komission ehdotuksen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja tiettyjen työeläkejärjestelmien välisten mahdollisten yhteyksien arvioinnista; tuo esiin kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon liittyvät käytännön ongelmat 27 jäsenvaltion hyvin erilaisille sosiaaliturvajärjestelmille; viittaa eläkejärjestelmien monimuotoisuuteen EU:ssa ja tästä johtuen vaikeuteen koordinoida jäsenvaltioissa käytössä olevia kymmeniä tuhansia hyvin erilaisia eläkejärjestelmiä; asettaa tämän vuoksi tällaisen lähestymistavan soveltamisen ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin kyseenalaiseksi;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään voimakkaasti ottamaan käyttöön ja ylläpitämään tehokkaita, mahdollisesti verkkopohjaisia, tietopalveluita, joiden perusteella kansalaiset voivat seurata työhön ja muuhun kuin työhön liittyviä eläkeoikeuksiaan ja tehdä ajoissa tietoisia päätöksiä täydentävistä (kolmannen pilarin) yksilöllisistä eläkesäästöistä; vaatii EU:n tason koordinointia, jolla varmistetaan kansallisten tietopalveluiden riittävä yhteensopivuus; pitää myönteisenä komission tämän alan pilottihanketta ja kehottaa komissiota varmistamaan, että hanketta täydennetään arvioimalla, millainen vaikutus saadaan tarjoamalla EU:n kansalaisille eläkkeitä koskevia koottuja tietoja yhdellä helppokäyttöisellä tavalla;

36.  toteaa, että eläketietopalvelun olisi täysin kehitettynä mielellään katettava työeläkkeiden lisäksi myös kolmannen pilarin järjestelmät ja annettava yksilöityä tietoa ensimmäisen pilarin mukaisista etuuksista;

37.  asettaa kyseenalaiseksi tutkijoille tarkoitetun EU:n eläkerahaston tarpeen;

38.  pitää sitä tosiasiaa, että ihmiset yleisesti elävät pitempään, terveempinä ja vauraampina, yhtenä nyky-yhteiskunnan suurimmista saavutuksista; kehottaa omaksumaan ikääntymistä koskevassa keskustelussa myönteisen sävyn niin, että toisaalta käsitellään aktiivisesti ikääntymisen aiheuttamaa merkittävää mutta voitettavissa olevaa haastetta ja toisaalta käytetään hyväksi ikääntymisen ja senioritalouden tuomat mahdollisuudet; panee merkille ikääntyneiden hyvin aktiivisen ja arvokkaan panoksen yhteiskunnassa;

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin uudelleentarkastelu

39.  korostaa, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistamisella olisi pyrittävä pitämään työeläkkeet riittävinä, kestävinä ja turvattuina kaikkialla Euroopassa luomalla ympäristö, joka stimuloi jäsenvaltioiden ja sisämarkkinoiden edistymistä tällä alalla, sekä tehostamalla nykyisten ja tulevien eläkeläisten suojelua ja mukautumalla joustavasti nykyisten järjestelmien huomattaviin eroihin valtioiden ja alojen välillä;

40.  katsoo, että EU:n toisen pilarin järjestelmien vakavaraisuuden tiukka sääntely on tärkeää, jotta voidaan taata jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suojelu ja noudattaa G20-valtuutusta, jonka mukaan kaikkia rahoituslaitoksia on säänneltävä asianmukaisesti ja valvottava riittävästi;

41.  vaatii, että EU:n lainsäädäntöaloitteissa kunnioitetaan jäsenvaltioiden tekemiä valintoja toisen pilarin eläkkeiden tarjoajien osalta;

42.  korostaa, että kaiken muun takuutoimia koskevan EU:n sääntelytyön on perustuttava luotettavaan vaikutustenarviointiin, johon olisi sisällyttävä se, että samankaltaisia tuotteita koskevat samat vakavaraisuusvaatimukset, ja olisi varmistettava riittävä sääntely ja työntekijöiden liikkuvuus unionissa, ja sen yleisenä pyrkimyksenä olisi oltava työntekijöiden hankkimien eläkeoikeuksien turvaaminen; korostaa, että kaiken muun takuutoimia koskevan EU:n sääntelytyön on perustuttava aktiiviseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa sekä kansallisten erityispiirteiden aitoon ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen; korostaa, että eläkejärjestelmät ovat vahvasti sidoksissa kunkin jäsenvaltion kulttuurisiin, sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin oloihin; korostaa, että kaikkia toisen pilarin eläkkeiden tarjoajia olisi niiden oikeusmuodosta riippumatta säänneltävä oikeasuhtaisesti ja tiukasti niin, että otetaan huomioon niiden liiketoiminnan erityispiirteet etenkin pitkällä aikavälillä;

43.  vaatii, että toisen pilarin eläkkeitä ei niiden tarjoajista riippumatta saa vaarantaa EU:n säännöksillä, joissa ei oteta huomioon niiden pitkän aikavälin tavoitteita;

44.  katsoo, että komission takuutoimista annetuissa ehdotuksissa on yksilöitävä ja otettava huomioon kansallisten järjestelmien eroavaisuudet, mutta sovellettava myös ”sama riski, samat säännöt” -periaatetta kussakin kansallisessa järjestelmässä ja vastaavassa pilarissa; korostaa, että toimissa on noudatettava tarkasti oikeasuhtaisuusperiaatetta vertailemalla tavoitteita ja hyötyjä taloudellisiin, hallinnollisiin ja teknisiin kustannuksiin sekä ottamalla huomioon kustannusten ja hyötyjen asianmukainen tasapaino;

45.  pitää järkevinä laadullisista takuutoimista annettuja suosituksia, jotka koskevat entistä vankempaa yritysjohtoa ja riskienhallintaa sekä entistä tehokkaampaa avoimuutta ja tiedonantovelvollisuuksia, myös kustannusten paljastamista ja investointistrategioiden avoimuutta; katsoo, että niitä olisi esitettävä kaikkien tarkistamisten yhteydessä, mutta samalla olisi noudatettava myös toissijaisuus- ja oikeasuhtaisuusperiaatteita; toteaa, että kun huomioon otetaan merkittävät eroavaisuudet jäsenvaltioiden välillä, laadullisten takuutoimien lähentäminen EU:n tasolla on lyhyellä aikavälillä helpompaa kuin määrällisten takuutoimien lähentäminen;

46.  ei ole tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että Euroopan laajuiset pääomaa tai tase-erien arvostamista koskevat vaatimukset olisivat asianmukaisia; vastustaa tästä syystä tätä ajavan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistusta; katsoo kuitenkin, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkevakuutusviranomaisen tällä hetkellä tekemä kvantitatiivinen vaikutustutkimus sekä kyseisen tutkimuksen perusteella mahdollisesti tehtävät seuranta-analyysit on otettava täysimääräisesti huomioon tässä poliittisessa kontekstissa; tähdentää, että jos tällaiset vaatimukset otetaan myöhemmin käyttöön, oikea tapa ei olisi Solvenssi II ‑vaatimusten käyttö suoraan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin;

47.  huomauttaa, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevaa direktiiviä sovelletaan ainoastaan vapaaehtoisiin eläkejärjestelmiin eikä se kata välineitä, jotka kuuluvat pakolliseen julkiseen eläkejärjestelmään;

48.  korostaa, että vakuutustuotteet ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset eroavat toisistaan merkittävästi; huomauttaa, että määrällisten Solvenssi II -vaatimusten soveltaminen suoraan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin ei olisi asianmukaista ja voisi olla niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etujen vastaista; vastustaa tästä syystä Solvenssi II -vaatimusten soveltamista sellaisenaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin mutta on kuitenkin avoin turvallisuuteen ja kestävyyteen pyrkiville menettelytavoille;

49.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet (eli työnantajat ja työntekijät) ovat yhdessä vastuussa työeläkejärjestelyjen sisällöstä; korostaa, että työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset on aina tunnustettava etenkin suhteessa työeläkejärjestelmällä tavoiteltuun riskien ja etujen väliseen tasapainoon;

50.  katsoo, että solvenssimallien, kuten Holistic Balance Sheet -mallin (HBS), jatkokehittäminen EU:n tasolla on järkevää vain, jos niiden soveltaminen osoittautuu perusteellisen vaikutustenarvioinnin nojalla järkeväksi käytännössä ja jos se on kustannusten ja hyötyjen kannalta tehokasta, etenkin kun otetaan huomioon ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten moninaisuus jäsenvaltioissa ja niiden välillä; korostaa, että Solvenssi II:n muunnelmien tai Holistic Balance Sheet -mallin (HBS) jatkokehittämisellä ei saa pyrkiä ottamaan käyttöön Solvenssi II:n kaltaisia sääntöjä;

51.  panee merkille, että eläkesuunnitelmien rakenteessa esiintyy suurta vaihtelua ja että järjestelmät vaihtelevat etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisiin järjestelmiin ja järjestelmien yhdistelmiin; panee myös merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on siirrytty etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisiin järjestelmiin tai luotu pakolliseen rahoitukseen perustuvia pilareita; korostaa, että tämä lisää tarvetta lisätä avoimuutta ja antaa kansalaisille paremmin tietoa luvatuista etuuksista, kustannustasoista ja investointistrategioista;

52.  huomauttaa, että ajatus yhtäläisten kilpailuolosuhteiden luomisesta henkivakuutusten ja toisen pilarin järjestelmien välille on asianmukainen vain tietyssä määrin, sillä vakuutustuotteet ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset poikkeavat toisistaan merkittävästi ja riskiprofiilista riippuen eroja on myös rahoitusmarkkinoille integroitumisen asteessa ja tiettyjen palveluntarjoajien voittoa tavoittelevassa tai tavoittelemattomassa luonteessa; toteaa, että kun otetaan huomioon henkivakuutusten ja toisen pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten välinen kilpailu, on olennaisen tärkeää, että tuotteisiin, joilla on samat riskit, sovelletaan samoja sääntöjä, jotta edunsaajia ei johdeta harhaan ja jotta niille taataan sama vakavaraisuuden suojan taso;

Työntekijöiden ammatillisten eläkkeiden suojelu maksukyvyttömyystapauksissa

53.  katsoo, että maksukyvyttömyystapauksia varten eläkeoikeudet on johdonmukaisesti turvattava direktiivin 2008/94/EY 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioissa;

54.  kehottaa komissiota laatimaan kattavan selonteon kansallisista takuujärjestelmistä ja ‑toimista ja, jos kyseisessä arvioinnissa havaitaan merkittäviä puutteita, ehdottamaan entistä tehokkaampaa EU:n lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että koko EU:n alueella otetaan käyttöön täysin luotettavia mekanismeja, joilla työeläkeoikeuksia suojellaan yksinkertaisesti, kustannustehokkaasti ja oikeasuhtaisesti;

55.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa työnantajat tukevat jo eläkejärjestelmiään suojajärjestelmillä, erottamalla omaisuuserät toisistaan, hallinnoimalla järjestelmiä riippumattomasti ja antamalla eläkejärjestelmille ensisijaisen velkoja-aseman osakkaisiin nähden yrityksen maksukyvyttömyystilanteessa;

56.  korostaa, että eläketurvaa maksukyvyttömyystilanteissa koskevat kysymykset liittyvät tiiviisti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistamisen keskeisiin näkökohtiin; korostaa, että komission on näitä kahta direktiiviä kehittäessään varmistettava, että niistä tehdään yhdenmukaisia ja täysin yhteensopivia;

Täydentävät kolmannen pilarin eläkesäästöt

57.  toteaa, että kolmannen pilarin merkitys, yleisyys ja toteutus eroavat huomattavasti eri jäsenvaltioissa;

58.  pitää valitettavana, että erityisesti kolmannen pilarin järjestelmät ovat useimmiten kalliimpia, riskialttiimpia ja epäselvempiä kuin ensimmäisen pilarin järjestelmät; vaatii kolmanteen pilariin enemmän vakautta, luotettavuutta ja kestävyyttä;

59.  katsoo, että tietyissä tapauksissa yksityiset eläkesäästöt voivat olla tarpeen riittävän eläkkeen kerryttämiseksi; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa parhaisiin käytäntöihin perustuvan toimintatavan perusteella ja arvioimaan ja optimoimaan yksityisten eläkesäästöjen kannusteita etenkin sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät muutoin voisi kerryttää riittävää eläkettä;

60.  pitää järkevänä hyvien toimintatapojen arviointia ja kannustimien optimointia koskevia ehdotuksia;

61.  painottaa, että kolmannen pilarin järjestelmien tukemisen ei pitäisi olla julkisen politiikan keskeisenä painopistealana, vaan siinä olisi keskityttävä varmistamaan, että kaikkia suojellaan riittävästi toimivalla ja kestävällä ensimmäisellä pilarilla;

62.  kehottaa komissiota tutkimaan kolmannen pilarin pääomarahoitteisten järjestelmien kriisialttiutta ja antamaan suosituksia riskien alentamisesta;

63.  suosittaa, että tutkitaan mahdollisuutta rajoittaa lainsäädännöllä kansallisella tasolla sopimuksen tekemisestä, hallinnoinnista, tarjoajanvaihdosta ja sopimustyyppien vaihdosta koituvia kustannuksia ja tehdään asiasta ehdotuksia;

64.  katsoo, että kolmannen pilarin laatua, asiakastiedotusta ja asiakkaiden suojelua koskevat käytännesäännöt voisivat lisätä kolmannen pilarin eläkesuunnitelmien houkuttelevuutta; kehottaa komissiota edistämään nykyisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioissa;

65.  kannattaa kolmannen pilarin laatua, asiakastiedotusta ja asiakkaiden suojelua koskevien vapaaehtoisten käytännesääntöjen – ja kenties myös tuotteiden sertifiointijärjestelmien – kehittämistä ja laatimista EU:n tasolla; suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat vastuulleen sääntelyn näillä aloilla, mikäli vapaaehtoiset käytännesäännöt eivät osoittaudu onnistuneiksi;

66.  kehottaa komissiota tarkastelemaan tapoja, joilla rahoitusalaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä voitaisiin hyödyntää paremmin sen varmistamiseksi, että kuluttajille annetaan täsmällistä ja puolueetonta rahoitusneuvontaa eläkkeiden ja eläkkeisiin liittyvien tuotteiden osalta;

Eläkesijoituksiin kohdistuvien veroihin ja sopimuksiin liittyvien rajat ylittävien esteiden poistaminen

67.  kehottaa komissiota ja asianomaisia jäsenvaltioita löytämään yhteisymmärryksen erityisesti siitä, miten kaksinkertainen verotus ja kaksinkertainen verovapaus voidaan välttää rajat ylittävien eläkkeiden alalla;

68.  katsoo myös, että syrjivät verot ovat merkittävä este rajat ylittävälle liikkuvuudelle; toivoo niiden nopeaa poistamista; panee kuitenkin merkille EU:n rajallisen toimivallan jäsenvaltioiden veropolitiikan alalla;

69.  katsoo, että sopimuslainsäädäntöön liittyviä esteitä on tutkittava;

70.  kehottaa komissiota sitouttamaan työmarkkinaosapuolet asianmukaisesti olemassa oleviin rakenteisiin;

Sukupuoli

71.  muistuttaa eläkkeitä koskevasta sukupuoleen liittyvästä haasteesta; pitää hälyttävänä köyhyysrajan alapuolella elävien vanhusten ja erityisesti naisten kasvavaa määrää; korostaa, että ensimmäisen pilarin julkisilla eläkkeillä olisi taattava vähintäänkin kohtuullinen elintaso kaikille; korostaa, että sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla on keskeisellä sijalla taattaessa eläkejärjestelmien kestävyys, sillä korkeampi työllisyysaste edistää talouskasvua ja johtaa suurempaan eläkemaksujen maksamiseen; katsoo, että miesten ja naisten eläkeiän tasaamisen yhteydessä on toteutettava tehokasta politiikkaa, jolla varmistetaan sama palkka samasta työstä sekä työn ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoidon yhteensovittaminen; korostaa tarvetta harkita hoitamiseen liittyvien eläkeoikeuksien myöntämistä tunnustuksena huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoidosta, joka on tavallisesti palkatonta;

72.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltioille tarkoitetussa valkoisessa kirjassa kehotetaan kehittämään hoitohyvityksiä eli ottamaan eläkelaskelmissa huomioon sekä naisten että miesten osalta jaksot, joiden aikana on hoidettu huollettavia henkilöitä; muistuttaa, että perhevelvollisuuksien epätasainen jakautuminen naisten ja miesten kesken – mikä johtaa usein siihen, että naisilla on epävarmempia, huonommin palkattuja ja jopa ilmoittamattomia työpaikkoja, joilla on kielteinen vaikutus eläkeoikeuksiin – ja käytettävissä olevien ja edullisten palveluiden ja hoitoinfrastruktuurin puuttuminen sekä äskettäiset säästötoimet tällä alalla vaikuttavat suoraan erityisesti naisten mahdollisuuksiin tehdä työtä ja kartuttaa eläkkeitä; kehottaa tästä syystä komissiota teettämään tutkimuksen tästä aiheesta;

73.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin poistaakseen erot naisille ja miehille samasta työstä maksetuissa palkoissa ja epäsuhdan vastuullisissa tehtävissä toimivien miesten ja naisten määrässä sekä työmarkkinoilla vallitsevan sukupuolten epätasa-arvon, joka vaikuttaa myös eläkkeisiin ja aiheuttaa huomattavan eron naisille maksettavien eläkkeiden ja miehille maksettavien paljon suurempien eläkkeiden välillä; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen nykyisen lainsäädännön tarkistamiseksi; toteaa, että viime vuosien lukemattomista kampanjoista, tavoitteista ja toimista huolimatta miesten ja naisten palkkaerot ovat edelleen itsepintaisen suuret;

74.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatetta noudatetaan johdonmukaisesti;

75.  korostaa, että on ryhdyttävä kiireellisiin toimiin, joilla torjutaan sukupuolten palkkaeroja yksityisellä sektorilla, jossa ne ovat erityisen suuria useimmissa jäsenvaltioissa;

76.  korostaa, että yhtä pätevien ja samaa työtä tekevien miesten ja naisten palkkaeroja on vähennettävä, koska palkkaerojen takia naisten tulot jäävät yhä enemmän jälkeen miesten tuloista ja eläkkeelle tai leskeksi jäämisen jälkeen köyhyydessä elävien naisten suuri määrä kasvaa entisestään;

77.  korostaa, että naisten pidempää eliniänodotetta ei saa käyttää syrjintäperusteena eläkelaskelmissa;

78.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

79.  katsoo, että eläkeoikeudet on yksilöllistettävä sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti ja että on varmistettava myös niiden monien ikääntyneiden naisten eläketurva, jotka nykyään ovat leskeneläkkeen ja muiden johdettujen oikeuksien varassa;

80.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi tuettava tutkimusta, jossa tarkastellaan eläkkeiden erilaisten indeksointimallien vaikutusta vanhuusiän köyhyyden riskiin siten, että sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tarpeiden muuttumisen ikääntymisen myötä, kuten pitkäaikaishoidon tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että ikääntyvät henkilöt ja erityisesti ikääntyvät naiset voivat nauttia riittävää eläkettä ja elää ihmisarvoista elämää;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 9.
(2)EUVL C 299, 4.10.2012, s. 115.
(3)ISBN 978-92-79-22850-6.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0047.
(5)EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46.
(6)EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 11.
(7)OECD (2012), ”Mobility and migration in Europe”, s. 63. In: OECD Economic Surveys: European Union 2012, OECD Publishing.
(8)http://www.europarl.europa.eu/committees/fr/studiesdownload.html?languageDocument= EN&file=79590 .
(9)Miranda, V., Cooking, Caring and Volunteering: Unpaid Work Around the World, OECD Social, Employment and Migration Working Papers 116, OECD Publishing. (2011).
(10)Euroopan komissio, Vuoden 2012 Ikääntymisraportti: Economic and budgetary projections for the 27 EU Member States (2010–2060), Bryssel, toukokuu 2011. http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/european_economy/2012/pdf/ee-2012-2_en.pdf .
(11)Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston ja sosiaalisen suojelun komitean yhdessä laatima raportti ’Pension Adequacy in the European Union 2010–2050’, 23. toukokuuta 2012 http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7105&type=2&furtherPubs=yes .

Päivitetty viimeksi: 10. marraskuuta 2015Oikeudellinen huomautus