Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2293(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0155/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0155/2013

Keskustelut :

PV 10/06/2013 - 23
CRE 10/06/2013 - 23

Äänestykset :

PV 11/06/2013 - 12.1
CRE 11/06/2013 - 12.1

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0246

Hyväksytyt tekstit
PDF 199kWORD 50k
Tiistai 11. kesäkuuta 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
Sosiaalinen asuntotuotanto Euroopan unionissa
P7_TA(2013)0246A7-0155/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. kesäkuuta 2013 sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa (2012/2293(INI))

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), erityisesti sen 3 artiklan 3 kohdan, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT), erityisesti sen 9, 14, 148, 151, 153 ja 160 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 34 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan, erityisesti sen 30 artiklan (suojelu köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan), 31 artiklan (oikeus asuntoon) ja 16 artiklan (perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun),

–  ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(1) ,

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(2) ,

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(3) ,

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(4) ,

–  ottaa huomioon 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta(5) ,

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(6) ,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758), sitä koskevat Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean lausunnot sekä siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(7) ,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1784/1999 kumoamisesta(8) , 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(9) ,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006(10) ,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (COM(2011)0614),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (COM(2008)0800),

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(11) sekä siitä 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman(12) ,

–  ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY(13) ,

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistus” (COM(2011)0146) ja siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(14) ,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön” (COM(2010)0573),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetut komission ohjeet parhaista käytännöistä, joilla rajoitetaan, vähennetään tai kompensoidaan maaperän sulkemista rakentamisella (SWD(2012)0101),

–  ottaa huomioon 8. tammikuuta 2013 julkaistun komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe Review”(15) ,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin,

–  ottaa huomioon yhteisön tulo- ja elinolotilastot (EU-SILC) ja Eurostatin 8. helmikuuta 2012 antaman lehdistötiedotteen(16) ,

–  ottaa huomioon kolmannessa eurooppalaisten elämänlaatua koskevassa tutkimuksessa ja erityisesti sen 6. luvussa esitetyt yhteisön tilastot(17) ,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Household debts advisory services in the European Union”(18) ,

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportin romanien elinoloista ”Living conditions of the Roma: Substandard housing and health”(19) ,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 tehdyn komission päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen(20) ,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 asiassa C-415/11 (Mohamed Aziz) asuntolainanottajien suojelusta pankkeja vastaan kohtuuttomien sopimusehtojen yhteydessä annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion(21) ,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1098/2008/EY köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010)(22) ,

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun neuvoston julkilausuman Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta: Yhteistyö köyhyyden torjunnassa vuonna 2010 ja sen jälkeen(23) ,

–  ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean 18. helmikuuta 2011 antaman Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisen ulottuvuuden arviointia käsittelevän raportin(24) ,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2010 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Joint Report on Social Protection and Social Inclusion” (SEC(2010)0098),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2010 annetun sosiaalisen suojelun komitean selvityksen ”Sosiaalista suojelua ja osallisuutta vuonna 2010 koskeva yhteinen raportti”(25) ,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Sosiaalisen asuntotarjonnan määritteleminen yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi ja tähän liittyvät haasteet”(26) ,

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Sosiaalista asuntotarjontaa koskevan eurooppalaisen toimintaohjelman kehittäminen”(27) ,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin(28) ,

–  ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategiasta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(29) ,

–  ottaa huomioon koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(30) ,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa(31) ,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(32) ,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta(33) ,

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (34) ,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta(35) ,

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton kodittomuuden poistamiseen(36) ja 16. joulukuuta 2010 hyväksymänsä kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevaan EU:n strategiaan(37) ,

–  ottaa huomioon Eurofoundin kolmannen eurooppalaisten elämänlaatua kartoittavan selvityksen ”Quality of life in Europe: Impacts of the crisis”(38) ,

–  ottaa huomioon asunnottomuudesta 9.–10. joulukuuta 2010 järjestetyn EU:n konsensuskonferenssin lopulliset suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0155/2013),

A.  katsoo, että asunnon saanti on perusoikeus, jota voidaan pitää muiden perusoikeuksien harjoittamisen ja ihmisarvoisen elämän ennakkoedellytyksenä; katsoo, että kunnollisen ja sopivan asunnon takaaminen muodostaa jäsenvaltioiden kansainvälisen velvoitteen, joka unionin on otettava huomioon, sillä oikeus asuntoon ja asumistukeen tunnustetaan EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklassa, Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artiklassa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa ja mainitaan monien jäsenvaltioiden perustuslaeissa;

B.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten oikeutena ja velvollisuutena on määritellä oma asuntopolitiikkansa ja toteuttaa toimia, joilla varmistetaan tämän perusoikeuden toteutuminen niiden asuntomarkkinoilla asukkaiden tarpeiden mukaisesti ja joiden tavoitteena on, että kaikille taataan kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto;

C.  katsoo, että kohtuuhintainen asuminen on sopiva väline sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden toteuttamiseksi ja investoiminen kohtuuhintaisiin asuntoihin on ennakkoedellytys työvoiman liikkuvuuden lisääntymiselle ja työllistymismahdollisuuksien lisäämiselle samalla, kun myös sosiaalisen asuntokannan rakentaminen ja kunnostaminen on tärkeää, jotta voidaan täyttää tavoitteet, jotka koskevat asuntojen kysyntään vastaamista, kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamista suurelle väestönosalle, talouden vauhdittamista, kiinteistökuplien laajuuden rajoittamista, energiaköyhyyden torjumista ja jäsenvaltioiden verotulojen turvaamista;

D.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti keskeisessä asemassa, jossa ne voivat tarjota, tilata ja järjestää markkinoiden nykyistä spontaania asuntotarjontaa täydentävää sosiaalista asuntotarjontaa; katsoo, että sosiaalisella asuntotarjonnalla olisi varmistettava korkea laadun ja turvallisuuden taso, kohtuuhintaisuus ja yhdenvertainen kohtelu sekä edistettävä yhdenvertaista kohtelua ja käyttäjien oikeuksia;

E.  toteaa, että sosiaalisista asunnoista on puute ja että kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan yhä enemmän lähes kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että sosiaaliseen asuntotuotantoon turvautuvien henkilöiden perhesuhdeprofiilissa on tapahtunut muutoksia; katsoo, että nämä uudet sosiaaliset tilanteet on arvioitava, jotta jäsenvaltiot ja niiden asiasta vastaavat paikallis- ja alueviranomaiset voivat laatia erilaisia asumista koskevia strategioita, jotka soveltuvat parhaiten kuhunkin tilanteeseen;

F.  katsoo, että sosiaalinen asuntotuotanto on erottamaton osa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja sen avulla voidaan täyttää asumista koskevat tarpeet, helpottaa asunnon saamista, edistää asuntojen laatua, parantaa nykyisiä asuntoja ja mukauttaa asumiskuluja perheen tilanteen ja asunnon haltijoiden varojen mukaan siten, että samalla jätetään tilaa heidän omille ponnisteluilleen;

G.  katsoo, että sosiaalisen asuntotuotannon olisi tarjottava omistus- tai vuokra-asuntojen hyvä hintalaatusuhde sekä mahdollistettava energiansäästö, sijoituttava viheralueiden läheisyyteen ja sovelluttava eri sukupolville, kun otetaan huomioon lasten ja ikääntyneiden erityistarpeet;

H.  katsoo, että asunnottomien määrän kasvun ja uusien asuntokriisien syntymisen estämiseksi tulevaisuudessa on asuntolainoja koskevilla säännöillä suojeltava kuluttajia ja edistettävä oikeudenmukaista riskin jakamista;

I.  katsoo, että sosiaalinen asuntotuotanto on avainasemassa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden – erityisesti köyhyystavoitteen, kuten epäedullisen aseman periytymisen ehkäisemisen – saavuttamisessa, sillä se auttaa osaltaan takaamaan korkean työllisyystason, sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden, edistämään ammatillista liikkuvuutta sekä torjumaan ilmastonmuutosta ja energiaköyhyyttä asuntokannan kunnostamisen avulla;

J.  katsoo, että talous- ja rahoituskriisin yhdistelmä, säästötoimenpiteet, asuntojen hintojen nousu ja kotitalouksien tulojen pienentyminen ovat lisänneet työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä EU:ssa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien osalta, joten sosiaalisen suojelun tarve on lisääntynyt; toteaa, että vaikka sosiaaliseen asuntotuotantoon investoitavat julkiset menot vakauttavatkin tilannetta merkittävällä tavalla, viimeaikaiset julkisen talouden säästötoimenpiteet ovat joissakin jäsenvaltioissa kuitenkin heikentäneet tätä politiikkaa;

K.  katsoo, että talous- ja sosiaalikriisillä on kiinteistökuplien puhkeamisen, luotonsaannin vaikeutumisen, maksujen viivästymisen ja julkisen sektorin tilausten vähenemisen vuoksi suora kielteinen vaikutus toimintaan ja rahoitustukeen asuntojen ja varsinkin sosiaalisten asuntojen rakentamisen ja kunnostamisen alalla; vaikka tämä ala voisi toimia moottorina, jonka avulla voidaan päästä ulos kriisistä pysyvästi ja osallistavalla tavalla ja vastata ilmastonmuutoksen ja energia-alan haasteisiin;

L.  katsoo, että säästötoimiin ja julkisen talouden vakauttamiseen on liitettävä kokonaisvaltainen investointistrategia, jolla edistetään kestävää ja osallistuvaa kasvua ja pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen alalla;

M.  katsoo, että asunto on välttämätön hyödyke, jonka suhteen jäsenvaltiot omien poliittisten valintojensa mukaisesti määrittävät asumiskelpoisuutta ja viihtyvyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia, erityisiä kaupunkisuunnittelua ja rakentamista koskevia sääntöjä ja asumismenojen ja tulojen välisen suhteen enimmäistason, ja jotkin niistä sääntelevät asuntojen hintakehitystä tai asettavat sosiaalituki- tai verotukimekanismeja vaikuttaakseen tähän kotitalouksien merkittävään menoerään;

N.  katsoo, että ottaen huomioon talous- ja finanssikriisin vakavat taloudelliset, sosiaaliset ja pitkäaikaiset vaikutukset paitsi talouskasvuun, työllisyysasteeseen ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen laajuuteen myös kotitalouksien edellytyksiin saada asunto sekä kohtuuhintaisiin sosiaalisiin asuntoihin tehtyihin investointeihin EU:ssa jäsenvaltioiden ja unionin on toimittava kiireesti taatakseen oikeuden kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon; on tässä suhteessa huolestunut asumiseen liittyvien kustannusten (maan hinta, asuntojen hinnat, vuokrat, energiakustannukset) jyrkästä noususta, sillä ne ovat jo nyt Euroopan kotitalouksien suurin menoerä ja epävakauden ja huolen lähde; katsoo, että tämä yhdessä EU:n työttömyyden räjähdysmäisen kasvun kanssa – jota kuvaa se, että EU-27:n keskimääräinen työttömyysaste oli yli 10,9 prosenttia tammikuussa 2013 – ja ottaen huomioon Euroopan väestön ikääntymisen uhkaa vakavasti kasvattaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, sosiaalista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, joka vaikuttaa jo 80 miljoonaan köyhyysuhan alla elävään Euroopan kansalaiseen;

O.  toteaa, että romanit asuvat usein täysin erillisillä alueilla, joilla sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen liittyy ongelmia;

P.  katsoo, että ala-arvoisilla asuinoloilla ja heikolla terveydellä on selkä syy-yhteys: asuntovelkaisuuteen liittyy heikentyvää mielenterveyttä; tilanahtauteen liittyy psyykkisiä ongelmia, tuberkuloosia, hengitystieinfektioita, kohonnut tulipalovaara ja kotona tapahtuvien tapaturmien vaara; sopimattomissa oloissa asuminen vaikuttaa kielteisesti terveyteen ja turvallisuudentunteeseen sekä lisää kotona tapahtuvien tapaturmien mahdollisuuksia, meluisalla alueella asumiseen liittyy kohonneen verenpaineen ja verenpainetaudin vaara; katsoo, että asunnottomuus aiheuttaa stressiä ja pahoinvointia ja vaikuttaa haitallisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisön elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin;

Q.  ottaa huomioon, että kohtuuhintaisen ja eri tarpeisiin soveltuvan sosiaalisen asuntotuotannon puuttuminen vaikuttaa erityisesti naisiin – joista 24,5 prosenttia oli vuonna 2010 köyhyys- tai syrjäytymisriskin alaisina; erityisesti pienituloiset naiset, yksinhuoltajaäidit, huonopalkkaisissa töissä olevat naiset, maahanmuuttajanaiset, lesket, joilla on lapsia huollettavanaan, ja perheväkivallasta kärsivät naiset – ja lapsiperheisiin, joissa nainen on yksinhuoltajana, suurperheisiin, opiskelijoihin, työuransa alussa oleviin nuoriin, vammaisiin henkilöihin, fyysisesti tai henkisesti sairaisiin, syrjäytyneisiin väestöryhmiin kuuluviin henkilöihin, kuten romaneihin, ja ikääntyneisiin; toteaa, että nämä ryhmät ovat erityisen alttiita asunnottomaksi joutumiselle ja muuttavat usein huonotasoisiin yksityisten markkinoiden asuntoihin, mikä nostaa tuntuvasti terveysongelmien riskiä; toteaa, että nämä ryhmät hakevat usein muita vaihtoehtoja muuttamalla perheenjäsenten, ystävien tai tuttavien luokse, mikä estää asunnottomuuden asianmukaisen analysoinnin ja avoimen dokumentoinnin;

R.  toteaa, että talouskriisi ja asuntojen korkeat hinnat ovat yhdessä vähentäneet naisten kykyä ottaa avioero tai lähteä yhteisestä kodista, mikä rajoittaa naisten vapautta ja tekee heistä alttiimpia sukupuoleen perustuvalle perheväkivallalle;

S.  katsoo, että kohtuuhintaiset asunnot ovat välttämättömiä nuorille, jotta nämä voivat osallistua ammatilliseen koulutukseen, korkeakouluopintoihin ja työllistymismahdollisuuksiin;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot määrittelevät ja järjestävät markkinoiden nykyistä spontaania asuntotarjontaa täydentävän rinnakkaisen sosiaalisen asuntotarjonnan, näitä asuntoja tarjoavat tietyin erityisehdoin ja -hinnoin voittoa tavoittelemattomat toimijat, jotka on luotu juuri tätä tarkoitusta varten, että 25 miljoonaa eurooppalaista kotitaloutta asuu yhteiskunnan tukemissa asunnoissa, joiden alueellisen suunnittelun ehdot, saamisedellytykset ja hinnat jäsenvaltioiden viranomaiset määrittävät suoraan, ja että tämä rinnakkainen asuntotarjonta auttaa muun muassa rajoittamaan asuntomarkkinasyklien ja kiinteistökuplien laajuutta, sillä se on vakaata ja hinnoiltaan säänneltyä;

Sosiaalisen asuntotuotannon yhteiskunnallinen ja taloudellinen rooli

1.  toteaa, että nykyisen talous- ja sosiaalikriisin vuoksi markkinoiden spontaani toiminta pystyy täyttämään kohtuuhintaisten asuntojen tarpeen yhä pienemmässä määrin varsinkin tiheään asutuilla kaupunkialueilla ja että asumis- ja energiakustannusten nousu lisää sairauksien, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä; panee merkille häätöjen määrän sekä pankkien haltuunsa ottamien kiinteistöjen määrän lisääntymisen useissa jäsenvaltioissa; kehottaa ryhtymään toimiin näihin ongelmiin reagoimiseksi; on huolissaan joidenkin nykyiseen sosiaali- ja talouskriisiin liittyvien säästötoimien sekä suorista että epäsuorista vaikutuksista, kuten asumistukien ja sosiaalipalvelujen leikkaukset, sosiaalisten asuntojen tarjoajien verotus, uusien kiinteistöhankkeiden peruutukset ja joidenkin sosiaalisten asuntokantojen osien poismyynti, jotka saattavat pahentaa pitkän aikavälin sosiaalisen syrjäytymisen ja eristäytymisen noidankehää;

2.  palauttaa mieleen, että sosiaalisella asuntopolitiikalla voi olla suuri merkitys lapsiköyhyyden torjunnassa, kun sillä torjutaan perheiden köyhyyttä ja ehkäistään sosioekonomisen huono-osaisuuden välittyminen sukupolvelta toiselle; toteaa, että perherakenteiden sosiaalisten ja väestöllisten muutosten sekä epävarmojen ja määräaikaisten työpaikkojen lisääntymisen seurauksena tarvitaan entistä enemmän kohtuuhintaisia asuntoja myös sosiaalisesti integroituneille väestöryhmille;

3.  kehottaa noudattamaan SEUT-sopimuksen 14 artiklaa ja sopimukseen liitettyä pöytäkirjaa N:o 26, joiden nojalla viranomaiset voivat vapaasti määritellä sosiaalisen asuntotuotannon järjestämisen, rahoituksen ja asuntoihin oikeutetut kotitaloudet paikallisväestön tarpeisiin vastaamiseksi ja korkean laadun, turvallisuuden, kohtuuhintaisuuden, yhtäläisen kohtelun ja käyttäjien oikeuksien edistämisen varmistamiseksi; katsoo, että tämä toimenpide tarjoaa viranomaisille keinon vastata markkinoiden kyvyttömyyteen taata kaikille kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto Euroopan sosiaalisen peruskirjan 16, 30 ja 31 artiklan mukaisesti;

Kohti sosiaalisen asuntotuotannon eurooppalaista politiikkaa

4.  muistuttaa komissiota, jäsenvaltioita ja niiden paikallis- ja alueviranomaisia siitä, että sosiaaliseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon käytettävien menojen avulla on mahdollista taata perusoikeudet ja vastata polttaviin sosiaalisiin ongelmiin, ja koska ne ovat strategisia sosiaalisia investointeja, niillä voidaan edistää kestävästi sellaisten paikallisten työpaikkojen luomista, joita ei voida siirtää, talouden vakauttamista vähentämällä asuntomarkkinakuplan riskiä ja kotitalouksien ylivelkaantumista, edistää työvoiman liikkuvuutta, vastustaa ilmastonmuutosta ja torjua energiaköyhyyttä; vaatii tämän vuoksi, että sosiaalista asuntotarjontaa ei pidä katsoa kustannukseksi, johon kohdistetaan säästötoimenpiteitä, vaan investoinniksi, joka maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä parantamalla terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, työmarkkinoille pääsyä ja ihmisten, erityisesti ikääntyneiden, voimaantumista itsenäiseen elämään;

5.  kehottaa näin ollen komissiota laatimaan sosiaalisen asuntotuotannon eurooppalaisen toimintakehyksen, jolla varmistetaan tätä aihetta koskevien unionin erilaisten välineiden (valtiontuet, rakennerahastot, energiapolitiikka, toimet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, terveyspolitiikka) johdonmukaisuus;

6.  pyytää, että komissio selventää sosiaalisen asuntotuotannon määritelmää jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen ja kokemusten perusteella, ja ottaa huomioon, että sosiaalista asuntotuotantoa luodaan ja hallinnoidaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa, alueilla ja paikallisyhteisöissä (monissa tapauksissa ensisijaisten tavoitteiden määrittämisen erilaisuuden vuoksi);

7.  huomauttaa, että sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit ovat osa laajempaa poliittista kehystä, jolla pyritään järjestämään ja rahoittamaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen tarjonta sosiaalisten perusoikeuksien takaamiseksi ja vastaamaan sosiaalisten tarpeiden kehitykseen ja suhdanteiden jatkuviin muutoksiin;

8.  korostaa sosiaalisten investointien valvonnan tarvetta osana sosiaalisia investointeja koskevaa sopimusta, joka perustuu Euro Plus -sopimukseen ja joka on laadittu unionin talouden ja budjettipolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamiseksi ja joka sisältää sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit; korostaa lisäksi tarvetta asettaa sosiaalisten investointien tavoitteet jäsenvaltioille, jotta ne voivat saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvät sosiaaliset tavoitteet sekä työllisyys- ja koulutustavoitteet; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Eurooppa-neuvosto tuki tätä ehdotusta joulukuussa 2012 pitämässään kokouksessa, jossa se korosti, että ”vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osiossa voidaan hyödyntää EU:n olemassa olevan finanssipoliittisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia tasapainottaa tarve tehdä tuottavia julkisia investointeja julkisen talouden kurinalaisuustavoitteiden kanssa”; kehottaa komissiota seuraamaan sosiaalisia investointeja nykyistä paremmin käyttämällä jäsenvaltioiden ja unionin tasolla tehtyjen investointien tunnuslukuihin perustuvaa tulostaulua, jossa otetaan huomioon sosiaaliseen asuntotuotantoon tehdyt investoinnit, asuntojen hintakehitys ja asuntoja odottavien hakijoiden määrä jäsenvaltioissa; kehottaa myös kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 31 artiklan;

9.  katsoo, että asukas- ja vuokralaisyhdistysten on osallistuttava jäsenvaltioiden täytäntöönpanemien asumista koskevien strategioiden laatimiseen;

10.  katsoo, että sosiaalista innovointia on tuettava sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisella foorumilla että tutkimuksen puiteohjelmalla, joilla parannetaan asunnon saantia ja vähennetään asunnottomuutta;

11.  suhtautuu myönteisesti 31. maaliskuuta 2011 tehtyyn ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (COM(2011)0142), jolla on tarkoitus säännellä asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia ja rajoittaa siten kotitalouksien ylivelkaantumista; kehottaa sisällyttämään asuntolainoja koskevaan unionin lainsäädäntöön kuluttajien kannalta edullisimmat parhaat käytännöt; kehottaa sisällyttämään siihen velkojia ja konkurssin tehneitä perheitä varten myös lainojen uudelleen neuvottelemista tai sijaissuorituksia koskevia menettelyjä; kehottaa jäsenvaltioita estämään sen, että jo häädetyt kotitaloudet joutuvat jatkamaan asuntolainojensa takaisin maksamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään sosiaalista kriisiä, johon talouskriisistä ja työttömyydestä eniten kärsivien henkilöiden häätämiset ja asunnon menettämiset johtavat; muistuttaa myös, että näitä kriisejä syntyy, kun Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän tervehdyttämiseen kohdennetaan laajaa julkista tukea; kehottaa jäsenvaltiota ponnistelemaan vaihtoehtojen tarjoamiseksi häädöille;

12.  kehottaa komissiota varoittamaan jäsenvaltioita maakohtaisissa suosituksissaan, jos uudistukset uhkaavat investointeja sosiaalisiin tai kohtuuhintaisiin asuntoihin, ja olemaan antamatta suosituksia yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalisen asuntotuotannon laajuudesta; pitää valitettavana, että julkisen talouden vakautusohjelmissa eräät jäsenvaltiot vähentävät asuntomarkkinoiden toimia koskevien komission erityisten suositusten mukaisesti alan kapasiteettia verottamalla sosiaalisten asuntojen vuokranantajia; on tämän vuoksi huolissaan Euroopan komission kilpailupolitiikan alalla esittämästä sosiaalisen asumisen rajoittavasta määritelmästä, joka koskee vain heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä;

13.  kehottaa neuvostoa kutsumaan jäsenvaltioiden asuntoministerit vähintään kerran vuodessa koolle keskustelemaan unionin eri toimintalinjojen vaikutuksesta asuntopolitiikkaan ja ottamaan paremmin huomioon asuntoalan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöulottuvuudet unionin politiikassa sekä kutsumaan mukaan sosiaalisen asuntotuotannon elinten, asukasyhdistysten ja asunnon saantia helpottamaan pyrkivien järjestöjen kaltaiset sidosryhmät;

14.  toteaa, että sosiaalisen asumisen ja edunsaajien määritelmä olisi muodostettava demokraattisessa vuoropuhelussa, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan asunnon saannin ja siihen liittyvät palvelut tärkeämmälle sijalle sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevassa strategiassa myös aloitteilla, joilla pyritään vähentämään asunnottomuutta ja asuntomarkkinoilta syrjäytymistä jäsenvaltioiden yhteisten indikaattorien perusteella sekä kannustamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa asuntoa koskevan oikeuden tehokkaan toteuttamisen alalla;

16.  kehottaa jäsenvaltioita kaksinkertaistamaan ponnistuksensa sisällyttääkseen sosiaaliseen asuntotuotantoon tehtävät investoinnit keskipitkän ja pitkän aikavälin budjettitavoitteisiin sekä kansallisiin uudistusohjelmiin ja vuosien 2014–2020 kumppanuussopimusten strategisiin suuntaviivoihin; kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota valvomaan tarkemmin Eurooppa 2020 -strategian sosiaalitavoitteiden saavuttamista;

17.  huomauttaa, että asuntopolitiikkoja ja -ohjelmia on kehitettävä niin, että kuullaan pienituloisia naisia eri yhteiskuntaryhmistä, jotta saadaan tietää, minkälaiset toimintatavat vastaavat parhaiten naisten tarpeita;

Paikallisiin työpaikkoihin ja vihreään talouteen tehtävien investointien kannustaminen

18.  korostaa asuntotuotannon ja erityisesti sosiaalisen asuntotuotannon suhdanteita tasaavaa taloudellista roolia, joka vähentää energiariippuvuutta ja tukee rakennus- ja kunnostusalaa, paikallisia kestäviä työpaikkoja, joita ei voida siirtää ja joita syntyy erityisesti alan suuren työvoimavaltaisuuden ansiosta, vihreän talouden osa-alueiden kehittymistä osana paikallista taloutta ja heijastusvaikutuksia muuhun talouteen; katsoo tästä syystä, ettei investointeja sosiaaliseen asuntotuotantoon saisi pitää pelkästään menoina, vaan myös tuottavana sijoituksena; kannustaa myös jäsenvaltioita käynnistämään rakennusalan kanssa vuoropuhelun paremman yritysympäristön ja paremman sääntelyn kehittämiseksi sosiaalista asuntotuotantoa varten kiinnittäen erityistä huomiota asuinrakennustavoitteiden asettamiseen, infrastruktuurikustannusten järjestelyyn sekä rakennusmaan tarjontaan;

19.  korostaa rakennerahastojen vuosina 2007–2013 sosiaalisen asuntotuotannon alalla toteuttamien suorien toimien synnyttämää lisäarvoa paikalliseen työllisyyteen ja vipuvaikutusta investointeihin;

20.  katsoo, että koheesiorahastolle vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä myönnettäviä määrärahoja ei pidä laskea verrattuna nykyisin voimassa olevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä myönnettyihin määrärahoihin, jotta voidaan taata riittävä rahoitus EAKR:lle ja erityisesti investointiprioriteetille ”sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta: tuki heikommassa asemassa oleville kaupunki- ja maaseutuyhteisöille fyysisen elinympäristön ja talouden elvyttämistä varten”;

21.  toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tehokkaita sosiaalisen asuntotuotannon politiikkoja, ja katsoo, että EU:n tehtävä on tässä helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

22.  panee merkille komission ehdotukset vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaa koskevaksi lainsäädäntöpaketiksi; kannattaa sitä, että rakenne- ja koheesiorahastoista voidaan tehdä ensisijaisia investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian käyttöön sosiaalisissa ja kohtuuhintaisissa asunnoissa, kaupunkialueiden ja muiden alueiden kestävän kehityksen yhdennettyjä toimenpiteitä, syrjäytyneiden väestöryhmien asuntotilanteen tasa-arvoista parantamista sekä sosiaalisia ja solidaarisia sidosryhmiä, kuten voittoa tavoittelemattomia asunto-osuuskuntia ja yrityksiä;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia elimiä asettamaan sekä sosiaalista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistävät investoinnit että voittoa tavoittelemattoman asuntotuotantoalan vahvistamisen merkittävälle sijalle kansallisissa uudistusohjelmissa ja kumppanuussopimusten strategisissa suuntaviivoissa vuosina 2014–2020 sekä varmistamaan, että niiden kansalliset romanien osallisuutta edistävät strategiat sisällytetään suunniteltuihin asuntotuotantotoimenpiteisiin;

24.  kannustaa jäsenvaltioita käyttämään sosiaalisen asuntotuotannon edistämiseksi nykyistä enemmän yksityisoikeudellisia välineitä, kuten pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, joiden avulla on mahdollista rakentaa ostamatta maata, tai sosiaalisten asuntojen vuokranantajien omistusoikeutta siten, että yksityishenkilö säilyy sosiaalisen asunnon omistajana;

25.  korostaa, että asuinkäyttöön ja kaupalliseen käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen osuus energian loppukulutuksesta ja hiilidioksidin kokonaispäästöistä Euroopassa on 40 prosenttia ja että ekologisesti kestävän asuntotuotannon ansiosta kustannuksia voidaan pienentää, rakennusaikoja lyhentää ja ympäristövaikutuksia, energiankulutusta ja sen seurauksena asumiseen liittyviä hallintakuluja vähentää huomattavasti;

26.  tukee monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 riittävää talousarviota, koska koheesiopolitiikka on moottori, jonka avulla päästään ulos kriisistä; tukee EU:n kasvu- ja työllisyyssopimuksen päätelmiä, jotka koskevat sen kehotusta jäsenvaltioille helpottaa ja nopeuttaa rakennerahastojen käyttämättömien varojen siirtämistä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin ohjelmakaudella 2007–2013; katsoo, että sosiaalisen asuntotuotannon alan olisi hyödyttävä näistä varojen siirtämisistä;

27.  kehottaa jäsenvaltioita, niiden hallintoviranomaisia ja komissiota sisällyttämään asuntoalan toimijat, asukasyhdistykset ja asunnon saantia helpottamaan pyrkivät järjestöt niiden sidosryhmien luetteloon, jotka osallistuvat kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien laatimiseen, seurantaan ja arviointiin; korostaa uusien yhdennetyn kehityksen välineiden (paikallisyhteisöjen omat kehityshankkeet ja yhdennetyt alueelliset investoinnit) merkitystä asuntotuotantoa koskeville strategioille, joissa sosiaalisen asuntotuotannon elimillä ja asukkailla olisi huomattava rooli; katsoo, että rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä on toteutettava tehokkaasti sekä kumppanuusperiaatetta että monitasoisen hallinnon periaatetta ja jäsenvaltioita on kannustettava tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ensisijaisia tavoitteita määriteltäessä ja rahastovarojen käytöstä päätettäessä; katsoo, että rakennerahaston ja koheesiorahastojen synergiaetujen tehostamisella voitaisiin edistää heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja maaseutualueiden kestävää kehitystä siten, että vältetään niiden joutuminen eristetyiksi, estetään väestön väheneminen ja edistetään monimuotoisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita sosiaalisten ja kohtuuhintaisten asuntojen laadukkaan tuotannon ja kunnostamisen edistämiseksi vahvistamaan tai kehittämään erityisiä rahoitusmekanismeja sekä edistämään koordinoidusti Horisontti 2020 -ohjelman tukien hyödyntämistä sekä rakennerahastojen, Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD), Euroopan neuvoston kehityspankin ja Euroopan energiatehokkuusrahaston (FEEE) tarjoamien rahoitusvälineiden ja teknisten tukiohjelmien käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi etsimään keinoja soveltaa tarkistettua Euroopan aluekehitysrahastoasetusta asuntojen tarjoamiseksi syrjäytyneille;

29.  kehottaa EIP:tä tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa painottamaan kohtuuhintaista sosiaalista asuntotuotantoa nykyistä enemmän investointiprioriteeteissaan varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole julkista asuntotuotantoa rahoittavaa pankkia, sekä helpottamaan myönnettyjen lainojen ehtoja; kehottaa EIP:tä lisäksi määrittämään, missä määrin hankejoukkolainat voivat toimia myös sosiaalisten infrastruktuurien, kuten asuntotuotannon, rahoitusvälineenä ottaen huomioon niiden kokeiluvaiheen arvioinnin ennen niiden käytön laajentamista;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan asunto-osuuskuntien toimia, sillä kyseiset osuuskunnat ovat toimiva väline ensimmäisen kodin ostamiseksi kohtuuhintaan; toteaa, että osuuskunnat ovat myös tehokas kaupunkialueiden kehittämisaloitteita edistävä väline, sillä ne luovat synergioita paikallisyhteisöjen kanssa ja ehkäisevät kaupunkien tyhjentymistä;

31.  kehottaa komissiota asettamaan muita mahdollisia rahoituslähteitä jäsenvaltioiden käyttöön, jotta edistetään sosiaalisten asuntojen tarjontaa ja kunnostamista sosiaalisina investointeina sekä rohkaistaan jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyödyntämään tehokkaasti saatavilla olevaa EU:n rahoitusta ja säilytetään näihin investointeihin sovellettavat alennetut arvonlisäverokannat alan suuren työvoimavaltaisuuden ja sen yhteisön sisäiseen kauppaan aiheuttaman vähäisen vaikutuksen vuoksi; kehottaa tutkimaan mahdollisuutta soveltaa samaa arvonlisäverokantaa kuin jota sovelletaan välttämättömyystavaroihin; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään yksityisiä säästöjä sekä maanhankinnan että sosiaalisten asuntojen rakentamisen ja kunnostamisen edistämiseksi;

32.  kehottaa perustamaan yhdennettyjä yhteistyömalleja, joihin osallistuu töiden tilaajia, sosiaalisten asuntojen vuokranantajia ja rakennusyhtiöitä, jotta edistetään lämmitysjärjestelmien uudistamista ja vähän energiaa käyttävien sosiaalisten asuntojen rakentamista;

33.  suhtautuu myönteisesti 31. heinäkuuta 2012 annettuun komission tiedonantoon rakennusalaa koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2012)0433); katsoo, että kyseisen alan kilpailukykyä ja innovatiivisuutta lisäävien verokannustimien ja rahoitustuen lisäksi on välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä sen työvoiman pätevyystason parantamiseksi, jotta voidaan vastata resurssitehokkaan Euroopan ja vähähiilisen talouden luomisen asettamiin haasteisiin ja saavuttaa energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä 2012/27/EU(39) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä 2010/31/EU(40) asetetut tavoitteet;

34.  kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja asiasta vastaavien paikallisviranomaisten kanssa, jotta voidaan laatia keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita työmarkkinoilla vaadittavista taidoista; kehottaa asiasta vastaavia toimijoita seuraamaan työllisyyden kehitystä ammatillisen peruskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkityksellisyyden lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia paikallisviranomaisia mukauttamaan nopeasti koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmänsä, ammatillinen opetus mukaan lukien, muun muassa sisällyttämällä niihin kestävän talouden käsitteen ja varmistamaan, että pätevöitymisohjelmat edistävät nuorten pääsyä uusiin ”vihreisiin” työpaikkoihin ja ”vihreän talouden” tuotantoketjuihin; toteaa, että vihreiden työpaikkojen edistämisellä voidaan luoda laadukkaita ja kestäviä työllistymismahdollisuuksia, poistaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä taata kannustavat työvoimapalvelut;

35.  katsoo, että vihreä sektori voi tarjota hyvin moninaisia työllistymismahdollisuuksia alkaen aloitustasosta ja vähän taitoja vaativista työpaikoista aina hyvin ammattitaitoisen osaamissektorin työpaikkoihin; tältä osin

   panee merkille pk-yritysten aseman tällaisten vihreän talouden työpaikkojen tarjoajana ja korostaa pk-yritysten tarjoamaa potentiaalia vuorottelukoulutuksessa, oppisopimuksissa ja paikallisissa suuntautumissuunnitelmissa, joilla voidaan tarjota työllistymismahdollisuuksia sosiaalisesti heikommassa asemassa oleville henkilöille;
   kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ammattitaitotarpeiden hallintaa varten tarkoitettuja siirtymärahastoja;
   kehottaa komissiota sisällyttämään elinikäisen oppimisen kehykseen yhdeksännen avaintaidon, joka koskee ympäristöä, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä;
   kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) investoidakseen taitoihin, työllisyyteen, koulutukseen ja ammatilliseen uudelleenkoulutukseen varsinkin rakennusten lämmitysjärjestelmien uudistamisen kaltaisissa ”vihreissä” ammateissa;
   kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sellaisten toimijoiden kehittymistä, joilla on sekä sosiaalista että teknistä osaamista energian säästämisen alalla, kuten ammatteja, jotka toimivat sosiaalisten ja teknisten alojen välittäjinä, sekä pyrkimyksiä kouluttaa teknisten ammattien edustajat omaksumaan sosiaalisempi lähestymistapa energiatehokkuuteen ja päinvastoin;

36.  suhtautuu myönteisesti sosiaalisia investointeja koskevaan toimenpidepakettiin, jossa komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten ne voivat harjoittaa kasvua ja yhteenkuuluvuutta edistäviä entistä tehokkaampia sosiaalipolitiikkoja;

37.  huomauttaa, että investoinnit sosiaaliseen asuntotuotantoon ovat osa laajempaa poliittista kehystä, jolla pyritään järjestämään ja rahoittamaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen tarjonta sosiaalisten perusoikeuksien takaamiseksi ja vastaamaan sosiaalisten tarpeiden kehitykseen;

Köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden edistäminen

38.  muistuttaa, että muiden perusoikeuksien, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina, toteuttamista varten on välttämätöntä kyetä tunnustamaan ja toteuttamaan oikeus asuntoon; huomauttaa, että on jäsenvaltion tai asiasta vastaavan viranomaisen velvollisuus toteuttaa oikeus asuntoon parantamalla toimiensa ja ohjelmiensa avulla kaikkien ja varsinkin vähäosaisten henkilöiden mahdollisuutta saada asunto varmistamalla asianmukaisten, kunnollisten, terveellisten ja kohtuuhintaisten asuntojen riittävä tarjonta;

39.  pyytää perusoikeusvirastoa toteuttamaan tutkimuksen, jossa arvioidaan, kuinka tehokkaasti ja millä ehdoilla oikeus asuntoon ja asumistukeen toteutuu jäsenvaltioissa, ja kutsumaan asianomaiset toimijat osallistumaan siihen; kehottaa virastoa edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa erityisesti haavoittuvien ryhmien, kuten asunnottomien, asumisoikeuden tehokkaassa täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota seuraamaan tällaisia toimia sosiaalisia investointeja koskevan sopimuksen yhteydessä;

40.  suosittaa, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio tukevat ja edistävät hyvien käytäntöjen innovatiivista ja tehokasta kehittämistä ja vaihtoa, kun toteutetaan erityisen heikossa asemassa olevien ja syrjäytyneiden väestöryhmien oikeutta asuntoon kiinnittäen erityistä huomiota perheväkivaltaan; pahoittelee, että perheväkivallan uhrit jäävät todennäköisemmin väkivaltaiseen ympäristöön, jos he eivät taloudellisista syistä kykene löytämään sopivaa asuntoa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan yhdennettyjä palveluja perheväkivallan uhreiksi joutuneille perheille;

41.  odottaa komission tutkivan, onko asumistuen muotoinen suora tuki vai epäsuora tuki sosiaalisen asuntotarjonnan muodossa tehokkaampi toimenpide kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamiseksi niille sosiaaliryhmille, jotka eivät pysty täyttämään asuntotarvettaan asuntomarkkinoilla;

42.  kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä toteuttamaan vuonna 2014 osana kehittämissäätiön vuoden 2014 työohjelmaa tutkimuksen kustannuksista, joita aiheutuu, ellei riittämättömän asuntotilanteen suhteen tehdä mitään;

43.  panee huolestuneena merkille, että useat jäsenvaltiot ovat talouden epätasapainoa torjuessaan keskeyttäneet ohjelmia ja toimenpiteitä (kuten vuokratuet ja asuntolainojen korkotuet), joilla helpotetaan asunnon hankkimista ja että ne ovat korottaneet suhteettomasti kiinteistöveroja vaikean talouden taantuman aikana, minkä vuoksi suuret väestöryhmät joutuvat köyhyyteen ja puutteeseen;

44.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikkea sosiaalista asuntotuotantoa koskevan politiikan ja siihen liittyvien ohjelmien yhteydessä sosiaalisten vaikutusten arvioinnin, jossa keskitytään erityisesti sukupuoleen ja kotitalouksiin, ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon sukupuolten välisen epätasa-arvon tuloissa ja taloudellisissa resursseissa; korostaa, että kaikki tilastotiedot on eriteltävä sukupuolen ja kotitaloustyypin mukaan ja että lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan selvittää tarkasti, kuinka asuntopolitiikalla voidaan tukea heikossa asemassa olevia yksilöitä ja ryhmiä, kuten naisia (ottaen huomioon naisten monitahoinen rooli yksinhuoltajina ja perheenjäsenten ja vammaisten henkilöiden hoitajina), perheitä, nuoria, vammaisia henkilöitä ja ikääntyneitä;

45.  suosittaa, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset laativat yhdennettyjä toimintalinjoja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi sekä kunnollisten, terveellisten ja kohtuuhintaisten asuntojen takaamiseksi kaikille; ehdottaa, että näihin toimintalinjoihin sisällytetään seuraavat toimet:

   tuetaan erityisesti laadukkaiden sosiaalisten asuntojen tarjontaa esimerkiksi asettamalla tarpeen mukaan sosiaalisia asuntoja koskevat vähimmäiskiintiöt esimerkiksi tiheästi asutuille alueille, joilla kysyntä on suurinta, mikä tukisi moninaisuutta;
   asetetaan asuntojen ja erityisesti sosiaalisten asuntojen laatua koskevat selvät vähimmäisvaatimukset;
   liitetään sosiaalisen asuntokannan laajentamisohjelmat politiikkaan, jolla parannetaan keskeisten julkisten palvelujen ja yleistä etua koskevien palvelujen saatavuutta, kuten julkisten sosiaalisten ja terveyspalvelujen tarjontaa sekä kulttuuri- ja urheilutilojen rakentamista (osana paikallista yhdennettyä strategiaa) ja pidetään kaupunkien hallitsematon laajeneminen vuoteen 2050 mennessä saavutettavaa maaperän kulutuksen nollatavoitetta koskevien komission suuntaviivojen mukaisena;
   helpotetaan maahanmuuttajien ja nuorten kaltaisten heikko-osaisimpien väestöryhmien usein kohtaamia ongelmia saada kunnollinen asunto;
   otetaan käyttöön vuokralaisen asemaa turvaavia järjestelmiä;
   laaditaan kodittomia varten erityisohjelmia, jotka perustuvat paikallisen tilanteen arvioihin, joissa otetaan huomioon asuntomarkkinoilta syrjäytymistä koskeva eurooppalainen ETHOS-typologia, jolla mitataan asuntomarkkinoilta syrjäytymistä ja johon liittyy sosiaalisia liitännäistoimenpiteitä ja joka on mukautettu asunnottomien naisten erityistilanteeseen ja tarpeisiin, ja painottaa heikossa asemassa oleville henkilöille ja syrjäytyneille väestöryhmille tarjottavia asuntoja ja pitkäaikaista tukea pikemmin kuin tilapäismajoitusta;
   tuetaan ja rahoitetaan ohjelmia, jotka koskevat asukkaiden itse rakentamia asuntoja;

46.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki kansalaiset pystyvät kustantamaan itselleen asunnon; katsoo, että tätä varten vuokrankorotuksissa on noudatettava objektiivista järjestelmää, joka hillitsee kiinteistöhintojen nousua, ja lisäksi on mukautettava veropolitiikkaa keinottelun suitsemiseksi;

47.  kehottaa komissiota panemaan viipymättä täytäntöön Euroopan parlamentin päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta;

48.  painottaa, että naisten asunnottomuuden eri puolia on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti ja se olisi otettava huomioon kaikissa unionin toimintalinjoissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan järjestelmällisiä sukupuolivaikutusten arviointeja ja seuraamaan asunnottomien naisten erityistilannetta ja -tarpeita, edistämään tuettua asumista koskevia hankkeita ja kohtuuhintaisten, mukautettujen ja energiatehokkaiden asuntojen rakentamista sekä ottamaan mukaan sosiaalisiin asunto-ohjelmiin usein niiden ulkopuolelle jäävät keskituloiset perheet, koska nämä voivat muiden kotitalouksien tavoin kärsiä talouskriisin aiheuttamasta aineellisesta puutteesta;

49.  kehottaa perustamaan yhdennettyjä yhteistyömalleja, joihin osallistuu sosiaali- ja terveyspalveluja, vähäosaisten henkilöiden tukipalveluja ja sosiaalisten asuntojen vuokranantajia ja järjestöjä ja joilla tuetaan asuntoa etsiviä tai jo asunnon saaneita heikossa asemassa olevia henkilöitä;

50.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia viranomaisia osoittamaan rakennerahastojen varoja syrjäytyneiden väestöryhmien asuntoihin ja majoitukseen ja erityisesti sosiaalisiin asuntoihin sisällyttämällä tämän prioriteetin toimintaohjelmiinsa; kehottaa tässä suhteessa komissiota ja perusoikeusvirastoa tehostamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa paikallisviranomaisten välillä yhteisten ja avoimien kriteerien pohjalta;

51.  suosittelee, että jäsenvaltiot ja niiden asiasta vastaavat viranomaiset investoivat kohtuuhintaisten sosiaalisten asuntojen rakentamiseen ja kunnostamiseen vastatakseen erityistarpeisiin, jotka liittyvät huonokuntoisten asuntojen terveysriskeihin, perherakenteiden monimuotoisuuteen, väestön ikääntymiseen ja varsinkin huollettavien ikääntyneiden henkilöiden kotona asumiseen sekä vammaisten ja nuorten asuinpaikkaa koskevaan ja ammatilliseen liikkuvuuteen; suosittelee, että näihin tarkoituksiin käytetään seuraavalla ohjelmakaudella (2014–2020) rakennerahastojen varoja; katsoo, että sosiaaliset tukitoimet asunnon saamiseksi edistävät ”valkoisten työpaikkojen” luomista, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan vastata väestön ikääntymisen kaltaisiin nykyisiin ja tuleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin; korostaa, että eurooppalainen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistunut rahasto voisi edistää tukihankkeita ja asuntojen avulla syrjäytymistä ehkäiseviä hankkeita;

52.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan tehokkaita kannustintoimia asuntotarvetta koskevien ennusteiden perusteella estääkseen varsinkin ongelma-alueilla sen, että asunnot ovat pitkän aikaa tyhjinä, jotta voidaan torjua kiinteistökeinottelua ja muuttaa nämä asunnot sosiaalisiksi asunnoiksi;

53.  pitää tärkeänä asuntojen turvallisuus- ja terveysluokitusta, jossa asuntoon liittyviä vaaroja arvioidaan terveysnäkökohtien perusteella;

54.  kehottaa jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia viranomaisia yksinkertaistamaan sosiaalisten asuntojen hakemuksia ja parantamaan asuntojen jakamisen avoimuutta ja puolueettomuutta kunkin jäsenvaltion sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurillisen tilanteen mukaisesti, jotta estetään kaikenlainen syrjintä ja heikko-osaisimpien väestöryhmien ”välttely”, jotka vahvistavat alueellista eriytymistä; korostaa tässä yhteydessä eräissä jäsenvaltioissa voimassa olevia merkittäviä järjestelyjä, joita ovat muun muassa luettelo sosiaalista erilaisuutta edistävistä lakisääteisistä, täsmällisistä ja avoimista jakamisperusteista, nimettömänä tehtävät sosiaalisten asuntojen hakemukset, vapaita asuntoja koskevat ilmoitukset, hakemusten pisteyttämisjärjestelmien käyttöönotto, kriteerien täyttymisen tarkastavien ja asuntoja jakavien elinten eriyttäminen sekä asuntojen jakamisen asianmukainen hallinnointi laajamittaisen sosiaalisen erilaisuuden edistämiseksi;

55.  korostaa väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita sekä tarvetta tarjota asianmukaisia, kunnollisia ja kohtuuhintaisia asuntoja ikääntyneiden kasvavalle ryhmälle EU:ssa; toteaa, että ikääntyneet henkilöt köyhtyvät kaikissa jäsenvaltioissa, ja vaatii tästä syystä, että tämän alan tutkimusta koordinoivan aktiivisena ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden erityisessä osiossa keskitytään erityisesti kehittämään kohtuuhintaisia ratkaisuja, joiden avulla ikääntyneet voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään; tässä suhteessa on syytä ottaa huomioon, että nykyisten asuntojen käytettävyyden parantaminen on asianmukainen tapa vähentää sosiaalista syrjäytymistä riippumattomuutta edistävien toimien avulla; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin uudistusohjelmiinsa erityisesti kohtuuhintaisten ratkaisujen kehittämisen, jotta ikääntyneet voivat elää omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään, ottaen huomioon, että on suotavaa parantaa nykyisen asuntokannan käytettävyyttä, mikä auttaa ihmisiä jäämään asuinalueelleen ja helpottaa näiden sosiaalisen elämän jatkamista, kun heidän itsenäisyyttään tuetaan;

56.  painottaa, että sosiaalisen asuntotarjonnan on oltava rakenteeltaan sellaista, että vältetään sekä keskiluokkaistuminen että gettoutuminen; vaatii tarpeen mukaan taloudellisia kannustimia, joilla pyritään kehittämään yhteistä yksityisen ja sosiaalisen asuntotarjonnan yhdistelmää sosiaalisen eriytymisen välttämiseksi;

57.  kiinnittää erityistä huomiota Euroopassa ja etenkin EU:hun viimeksi liittyneissä maissa vallitsevaan sosiaaliseen epätasapainoon ja unionin pyrkimyksiin tukea heikossa asemassa olevia sosiaaliryhmiä erityisesti asuntotarjonnan yhteydessä;

58.  suosittelee, että jäsenvaltiot ja asiasta vastaavat viranomaiset toteuttavat toimia parantaakseen kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta lisäämällä sosiaalisen ja kohtuuhintaisen asuntokannan kokoa ja laatua ja kehittämällä sen yhdentymistä yhteisöperustaiseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin hyödyntäen tässä ESR:n ja muiden rakennerahastojen rahoitusta;

59.  korostaa, että tehokkaan yhteisöperustaisen terveydenhuollon ja muiden sosiaalipalveluiden kanssa koordinoituna sosiaalisen asuntotarjonnan olisi autettava kehittämään itsenäisen henkilökohtaisen elämän valmiuksia, mikä auttaisi sosiaalisesti haavoittuvia tai heikossa asemassa olevia henkilöitä siirtymään itsenäisempään elämään, turvautumaan vähemmän sosiaalihuoltoon ja lisäämään henkilökohtaista riippumattomuuttaan;

60.  kehottaa asiasta vastaavia julkisten ja yksityisten elinten viranomaisia sisällyttämään järjestelmällisesti tekniikan, arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja rakennusalan koulutukseen rakennetun ympäristön esteettömyyttä ja kaikille sopivaa suunnittelua koskevia moduuleja;

61.  pitää valitettavana sosiaalisen asuntotarjonnan rajoittamisen yleistä suuntausta ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan mukaan sosiaalisiin asunto-ohjelmiin niistä usein syrjäytetyn keskituloisten perheiden ryhmän, koska sekin voi muiden kotitalouksien tavoin kärsiä talouskriisin aiheuttamasta aineellisesta puutteesta;

62.  pitää unionin sitoutumista yhdennettyyn kaupunkialueiden kestävään kehitykseen ja etenkin sosiaaliseen asuntotuotantoon tehokkaana keinona integroida ongelma-alueet ympäröivään kaupunkiympäristöön ja torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja asiasta vastaavia viranomaisia hyödyntämään nykyistä enemmän yhdennetysti rakennerahastoja (EAKR, ESR) sekä EIP:tä ja muita rahoitusratkaisuja sekä edistämään niiden välistä koordinointia ja yhteisvaikutusta; katsoo, että asukkaiden riittävä osallistuminen ja heidän päätäntävaltansa lisääminen ennen sosiaalisten asuntojen rakennus- ja kunnostustöitä ja niiden aikana vahvistaa sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta;

63.  kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen sosiaalisten investointimallien tehokkuudesta sosiaalisen asuntotuotannon alalla keskittyen rakennerahastojen mahdollisesti yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa käytettynä tarjoamiin mahdollisiin hyötyihin, jotta edistetään sosiaalisia investointeja paikallisten vihreiden tai nuorille tarkoitettujen työpaikkojen luomisen kaltaisiin aloihin sekä syrjäytyneiden väestöryhmien sosiaalisen osallistamiseen asuntojen avulla;

64.  pitää valitettavana, että perheväkivallan uhrit jäävät todennäköisemmin väkivaltaiseen ympäristöön, jos he ovat taloudellisesti riippuvaisia väkivallan tekijästä eivätkä siksi kykene etsimään itselleen sopivaa asuntoa; kehottaa siksi unionia edistämään sellaisia sukupuolierot huomioon ottavia toimintalinjoja, ohjelmia ja rahoitusmahdollisuuksia, jotka parantavat perheväkivallan uhrien mahdollisuuksia saada turvallinen ja kohtuuhintainen asunto, ja kehottaa jäsenvaltioita etsimään kohtuuhintaisia ratkaisuja vaihtoehtoisiksi hätäasunnoiksi ja väliaikaisiksi asunnoiksi sekä lisäämään uhreille tarkoitettujen turvakotien ja kuntoutuskeskusten määrää ja muita asiaan liittyviä sosiaalipalveluja, esimerkiksi integroituja palveluja perheille (eli perhekeskuksia);

65.  muistuttaa, että yksinhuoltajaäitejä oli vuonna 2009 seitsemän kertaa enemmän kuin yksinhuoltajaisiä; painottaa, että yksinhuoltajaäideille, samoin kuin muille heikossa asemassa oleville ryhmille tai yksilöille, kuten yksinhuoltajille, nuorille perheille, suurperheille, työuransa alussa oleville nuorille, maahanmuuttajanaisille, vammaisille henkilöille ja ikääntyneille, olisi annettava etusija yhteiskunnan tukemia asuntoja myönnettäessä; panee merkille, että talouskriisi vaikutti aluksi enemmän miehiin kuin naisiin, mutta jatkuessaan se nosti naisten työttömyysastetta enemmän kuin miesten;

Energiaköyhyyden torjuminen

66.  on huolissaan 50–125 miljoonaa eurooppalaista koskettavan energiaköyhyyden lisääntymisestä; energiaköyhyys johtuu pääasiassa kotitalouden pienten tulojen, huonon lämmitysjärjestelmän ja lämpöeristyksen sekä liian korkeiden energiakustannusten yhdistelmästä;

67.  kehottaa komissiota antamaan energiaköyhyyden torjunnasta tiedonannon, jossa se kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteisiin parametreihin perustuvan energiaköyhyyden määritelmän, joka mukautetaan kullekin jäsenvaltiolle, jotta voidaan ottaa huomioon erityiset kansalliset olosuhteet; muistuttaa, että asumisen kohtuuhintaisuus olisi käsitettävä siten, että siihen sisältyvät vuokran hinnan lisäksi myös energiakustannukset; katsoo kuitenkin, että energiaköyhyyttä ei voida tarkastella vain menojen ja energian hinnan näkökulmasta, koska sillä on myös laadullinen ulottuvuus, joka liittyy kansalaisten käyttäytymiseen ja kulutustottumuksiin;

68.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että energia-alan sisämarkkinoiden syventämiseen liitetään haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelutoimia;

69.  katsoo, että oikeus energiaan on oleellinen ihmisarvoisen elämän elämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hiomaan kunnollisen asunnon määritelmiään, jotta niihin sisällytetään energiatehokkuutta koskevat normit; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan energiaköyhyyttä erityisesti energia-alan sääntelyviranomaisten avulla ja toteuttamaan yhdennettyjä toimenpiteitä sekä yksityisellä että julkisella alalla energiaköyhyyden torjumiseksi paikallisten energiakatselmusten perusteella:

   perustetaan erityisiä rahoitusjärjestelmiä helpottamaan heikko-osaisimpien kotitalouksien energiakustannuksia (oikeudenmukainen energiahinnoittelu, sosiaalisin perustein määräytyvät hinnat, tapauskohtaiset tai muihin sosiaalisiin tukiin yhdennetyt tuet, maksamattomien laskujen ennalta ehkäiseminen, suojelu energian toimituksen katkaisua vastaan);
   perustetaan energiaköyhyyden vähentämiseksi erityisiä kansallisia tai alueellisia rahastoja, jotka voitaisiin rahoittaa energiatoimittajien maksuilla, jotka liittyvät niiden velvoitteisiin vähentää kulutusta energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2012/27/EU mukaisesti;
   tuetaan kannustimia ja opetustoimia, joilla autetaan asukkaita pienentämään energiankulutusta;
   kannustetaan tehokkaiden taloudellisten keinojen avulla eniten energiaa kuluttavien asuntojen energiatehokkuuden parantamista pitkällä aikavälillä sekä kaupunki- että maaseutualueilla samalla, kun varmistetaan, ettei tämä nosta jyrkästi vuokralaisten asumiskustannuksia, kun niistä on vähennetty saavutetut energiansäästöt; kehottaa komissiota koordinoimaan näitä toimia ja tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön kannustimia;

70.  muistuttaa, että asuntoala on yksi aloista, joilla on suurimmat mahdollisuudet säästää energiaa; korostaa, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä energiatehokkuustoimenpiteiden olisi ensisijaisesti autettava lisäämään kotitalouksien ostovoimaa ja parantamaan niiden elämänlaatua, mikäli energiajärjestelmien uudistamisen kustannukset eivät ylitä saavutettuja energiasäästöjä; korostaa, että näiden toimenpiteiden avulla voidaan vähentää myös hiilidioksidipäästöjä, luoda työpaikkoja, tukea paikallista taloutta ja vähentää terveydenhuoltomenoja;

71.  painottaa mahdollisia etuja, joita seuraa erityisesti energiatehokkaan ja uusiutuvan energian mikrotuotannon asentamisen tukemisesta sosiaalisissa asuntoyksiköissä, kun energialasku pienenee ja tuotetusta energiasta saatava hyöty jakautuu tasapuolisesti asukkaiden ja asuntoyhtiön tai omistajan kesken, jolloin asukkaan lasku pienenee ja voidaan rahoittaa uusia kunnostus- ja parannustöitä omistajien koko asuntokannassa;

72.  katsoo, että energiaköyhyyden torjuntaa edistävät energiatehokkuustoimet voivat myös ehkäistä terveysongelmia (kuten hengitystie- ja sydän- ja verisuonisairauksia, allergioita, astmaa, ruoka- ja hiilimonoksidimyrkytyksiä, vuokralaisten mielenterveysongelmia);

73.  painottaa jälleen energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien ohjelmien merkitystä sosiaalisen asuntotarjonnan ja yksityisen sektorin asuntotarjonnan kohtuuhintaisuuden parantamiseksi; korostaa, että komission on selvennettävä valtiontukisääntöjä koskevaa ohjeistustaan kunnostamiseen ja investointeihin myönnettävän kansallisen ja EU:n rahoituksen osalta ja sallittava joustavuus aina kun se on mahdollista, jotta varmistetaan, että asuntoyhtiöiden ja yksityisten omistajien investointeihin on saatavilla asianmukaisinta rahoitusta tämän sosiaalisen ja ympäristöä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi EU:n kilpailusääntöjä rikkomatta;

74.  pitää myönteisenä, että energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian edistämistoimet asuntotuotannossa voivat saada EAKR:n ja koheesiorahastojen tukea ajanjaksolla 2014–2020; kehottaa jäsenvaltioita, niiden paikallis- ja alueviranomaisia ja kaikkia yhteistyökumppaneita hyödyntämään EAKR:ää ja koheesiorahastoja varsinkin energiaköyhyydestä pahiten kärsivien kotitalouksien hyväksi toteutettaviin energiatehokkuutta parantaviin toimiin;

75.  korostaa, että energian toimittajilla on tärkeä tehtävä riitojen ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa muun maussa asentamalla älykkäitä mittareita, perustamalla asiakaspalveluyksiköitä ja lisäämällä hintojen avoimuutta;

76.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita, jotta varmistetaan, että kotitaloudet ovat tietoisempia siitä, että resurssien vastuullisempi käyttö on tärkeää, ja tuista, joihin niillä on oikeus sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa, sekä käynnistämään koulutuskampanjoita, joilla erityisesti sosiaalialan ammattilaiset tehdään tietoisemmiksi energiaköyhyyteen liittyvistä kysymyksistä;

77.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan energiaköyhyyttä koskevia kansallisia tietokantoja;

o
o   o

78.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.
(2) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.
(3) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.
(4) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.
(5) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.
(6) EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0495.
(8) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 12.
(9) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
(10) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.
(11) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
(12) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66.
(13) EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
(14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0494.
(15) http://ec.europa.eu/social/main/jsp?cat/d=738€largId=en€pubId=7315.
(16) http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/3-08022012-BP/EN/3-08022012-BP-EN.PDF.
(17) http://www.eurofound.europa.eu/publications/htmlfiles/ef1264.htm.
(18) http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2011/891/en/1/EF11891EN.pdf.
(19) http://www.eurofound.europa.eu/pubdocs/2012/02/en/1/EFI20EN.pdf.
(20) EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3.
(21) http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=135024&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=1202581).
(22) EUVL L 298, 7.11.2008, s. 20.
(23) Neuvoston 3053. istunto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat), Bryssel, 6. joulukuuta 2010.
(24) Sosiaalisen suojelun komitean raportti neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6624/11, ADD 1, SOC 135, ECOFIN 76, SAN 30, 18. helmikuuta 2011.
(25) Sosiaalisen suojelun komitean raportti neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6500/10, SOC 115, ECOFIN 101, FSTR 8, EDUC 31, SAN 33, 15. helmikuuta 2010.
(26) CESE 597/2012 – TEN/484, 13. joulukuuta 2012.
(27) CdR 71/2011 final, ECOS-V/014, https://toad.cor.europa.eu/CORWorkInProgress.aspx.
(28) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0419.
(29) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
(30) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 120.
(31) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 116.
(32) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 19.
(33) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 65.
(34) EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 124.
(35) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 101.
(36) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 19.
(37) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 139.
(38) http://www.eurofound.europa.eu/publications/htmlfiles/ef1264.htm.
(39) EUVL L 315 14.11.2012, s. 1.
(40) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.

Päivitetty viimeksi: 20. tammikuuta 2015Oikeudellinen huomautus