Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020(1),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020” (COM(2010)0389),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee tieliikenneturvallisuuden poliittisten suuntaviivojen 2011–2020 tavoitteen 6 täytäntöönpanoa ja ensimmäistä välitavoitetta kohti vahinkostrategiaa (SWD(2013(0094),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ”Tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”(3),

–  ottaa huomioon Maailmanpankin ja WHO:n vuonna 2004 yhdessä julkaiseman maantieliikenneonnettomuuksissa syntyvien vammojen ehkäisemistä koskevan raportin ”World report on road traffic injury prevention”,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 hyväksymänsä päätöslauselman eCall-järjestelmästä: uusi 112-palvelu kansalaisille(4),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen ”Liikenneturvallisuus 2011–2020 – ensimmäinen välitavoite kohti vahinkostrategiaa” (O-000061/2013 – B7-0211/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionissa tapahtuneissa liikenneonnettomuuksissa kuoli vuonna 2011 yli 30 000 henkeä ja että loukkaantuneita oli lähes 1 500 000 (joista yli 250 000 loukkaantui vakavasti);

B.  toteaa, että jokaista kuolemaan johtanutta onnettomuutta kohti aiheutui neljä pysyvään vammaan, neljäkymmentä lievään loukkaantumiseen ja kymmenen vakavaan loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta;

C.  toteaa, että yli puolet kaikista vakavista loukkaantumisista sattui kaupunkialueilla ja että uhreina oli erityisesti jalankulkijoita, moottoripyöräilijöitä, polkupyöräilijöitä (mukaan luettuina sähköavusteisten polkupyörien käyttäjät) ja muut loukkaantumiselle alttiit tienkäyttäjät;

D.  toteaa, että liikenneonnettomuuksien ja vakavien loukkaantumisten suurimpina syinä ovat laiteviat, teiden suunnittelu, teiden kehno ylläpito sekä ajotapa, mukaan luettuna ajotaito kovassa vauhdissa; toteaa, että vauhti on suoraan sidoksissa loukkaantumisen vakavuuteen, ja ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot harkitsevat moottoriteiden nopeusrajoitusten nostamista;

E.  toteaa, että liikenneonnettomuuteen joutuminen on yksi yleisimmistä alle 45-vuotiaiden unionin kansalaisten sairaalaan sisäänoton syistä ja että monet vakavat loukkaantumiset johtavat elinikäisiin kipuihin tai pysyvään vammautumiseen;

F.  toteaa, että hätäpalvelun reagointiaika (niin kutsuttu ”kultaisen tunnin” periaate), paikalla annettu ensiapu ja hoidon laatu ovat merkittävässä asemassa onnettomuuteen joutuneiden henkiinjäämisen kannalta;

G.  toteaa, että liikenteessä loukkaantumisen yhteiskunnallisten ja taloudellisten kustannusten arvioidaan olevan 2 prosenttia bkt:stä – vuonna 2012 ne olivat noin 250 miljardia euroa(5);

H.  toteaa, että alalla toteutetuilla unionin toimilla on saatu aikaan myönteisiä tuloksia;

1.  kannattaa komission aietta asettaa vakavien loukkaantumisten ehkäiseminen etusijalle liikenneturvallisuudessa;

2.  pitää myönteisenä, että komissio on hyväksynyt vakaville loukkaantumisille yhteisen unionissa sovellettavan määritelmän, joka perustuu yleisesti käytettävään vammojen vaikeusastetta mittaavaan MAIS-luokitukseen;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeasti käyttöön unionissa yhteisesti sovellettavan vakavaa loukkaantumista liikenneonnettomuudessa koskevan määritelmän ja keräämään ja julkaisemaan sen perusteella vuoden 2014 ajalta tilastotietoja, jotka on eritelty liikennemuodon mukaan ottaen huomioon myös loukkaantumisille alttiit tienkäyttäjät ja tieinfrastruktuurin laji;

4.  kehottaa komissiota asettamaan kerättyjen tietojen perusteella kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, että liikenneonnettomuuksissa loukkaantumisten määrää kyetään vähentämään 40 prosentilla vuosina 2014–2020, ja pitämään edelleen pitkän aikavälin tavoitteena, että loukkaantumisia ei tapahtuisi lainkaan (”nollatavoite”);

5.  katsoo, että tietojenkeruuta ja raportointia varten tarvittavan yhteisen määritelmän kehittäminen ei saisi estää toteuttamasta unionin tasolla kiireellisiä toimia, joilla vähennetään liikenneonnettomuuksissa vakavasti loukkaantuneiden määrää;

6.  pitää myönteisinä ensisijaisia tavoitteita, jotka komissio on asettanut kokonaisstrategiaansa kehittäessään, sillä se aikoo paneutua törmäysvaikutuksiin, onnettomuuksien hallintastrategiaan, ensiapuun ja hätäpalveluun sekä pitkäaikaiseen kuntoutukseen, ja edellyttää, että nämä tavoitteet on saavutettava ripeästi;

Euroopan maanteillä tapahtuvien vakavien loukkaantumisten vähentäminen viivytyksittä

7.  tähdentää, että asiasta jo annetun lainsäädännön ja hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa on parannettava, jotta voidaan vähentää törmäysvaikutuksia, parantaa tienkäyttäjien turvallisuutta ja vähentää vakavia loukkaantumisia;

8.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen passiivista ja aktiivista ajoneuvojen turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä, jotta sitä voidaan mukauttaa uusimpaan tekniseen kehitykseen, ja kannattaa älyteknologian asentamista autoihin;

9.  pyytää komissiota tukemaan turvallisen ja älykkään tieinfrastruktuurin kehittämistä;

10.  kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten jäsenvaltiot ovat saattaneet liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamista koskevan direktiivin 2011/82/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään;

11.  kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan rattijuoppouden ja huumeiden vaikutuksen alaisena ajamisen kitkemiseksi ja vaihtamaan parhaita käytänteitä liikennerikkomuksiin syyllistyneiden tilan arviointia ja kuntouttamista varten;

Loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien suojelu

12.  toteaa, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden yhteenlaskettu osuus kaupunkiliikenteen kuolonuhreista on 50 prosenttia ja että heidän osuutensa vakavasti loukkaantuneista on myös suuri;

13.  kannattaa teknisten standardien ja toimintamallien seurantaa ja kehittämistä, jotta loukkaantumisille altteimpia tienkäyttäjiä (vanhuksia, pieniä lapsia, vammaisia henkilöitä ja pyöräilijöitä) kyetään suojelemaan osana yhteisiä toimia loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien oikeuksien edistämiseksi unionin lainsäädännössä ja liikennepolitiikassa;

14.  kehottaa komissiota laatimaan katsauksen taajama-alueista, joilla noudatetaan 30 km/h:n nopeusrajoitusta ja tämän nopeusrajoituksen vaikutuksista kuolonuhrien ja vakavien loukkaantumisten määrän vähentämisessä;

15.  kehottaa jäsenvaltioita korostamaan turvallisempaa pyöräilyä ja kävelyä koskevien valistus- ja koulutuskampanjoiden sekä pyöräilyä ja kävelyä edistävän politiikan merkitystä, koska taajama-alueella pyöräilevien ja jalankulkijoiden turvallisuus korreloi vahvasti sen kanssa, miten suosittuja pyöräily ja kävely ovat liikkumismuotoina; katsoo, että tarvittaessa ne voidaan yhdistää julkiseen liikenteeseen ja joukkoliikenteeseen;

16.  kehottaa komissiota kehittämään kaupunkiliikenteen turvallisuutta koskevat suuntaviivat, jotka voitaisiin sisällyttää kestävää kaupunkiliikennettä koskeviin suunnitelmiin, ja harkitsemaan EU:n yhteisrahoituksella toteutettavien kaupunkiliikennehankkeiden kytkemistä tällaisiin suunnitelmiin, joilla pyritään vähentämään liikenteen kuolonuhrien ja vakavien loukkaantumisten määrää;

Ensiavun ja hätäpalvelun parantaminen

17.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 käyttöä ja varmistamaan, että hätäkeskukset ovat vaatimusten mukaisesti täydessä toimintavalmiudessa vuoteen 2015 mennessä, sekä toteuttamaan mahdollisimman pian niiden toiminnan käynnistymistä koskevan valistuskampanjan;

18.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo varmistaa, että vuoteen 2015 mennessä kaikkien jäsenvaltioiden kaikissa uusissa tyyppihyväksytyissä autoissa on yleinen 112-numeroon perustuva eCall-järjestelmä ja että samalla huolehditaan tietosuojaa koskevista määräyksistä;

19.  kehottaa komissiota harkitsemaan jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden mukaisesti, että lähes täysi-ikäisille sallitaan avustettu ajoharjoittelu;

20.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään järjestelmällisesti ensiavun antamista koskevaa opetusta, jotta sivulliset saataisiin aktivoitumaan onnettomuustilanteissa auttamaan uhreja ennen hätäpalvelun paikalle saapumista;

21.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan hätäpalveluja ja ajoneuvojen suunnittelijoita ja valmistajia yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa toiminnan tehokkuus ja pelastushenkilöstön ja loukkaantuneiden turvallisuus;

22.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan pelastushenkilöstöä ottamaan käyttöön sähköisen terveydenhuollon järjestelmiä ja erityisesti käyttämään älykkäitä liikenneviestintäjärjestelmiä myös hälytysajoneuvoissa;

Onnettomuuksien jälkihoito ja pitkäaikainen kuntoutus

23.  kannustaa jäsenvaltioita tähdentämään onnettomuuksien jälkihoidon merkitystä terveydenhuoltopolitiikassaan ja kehittämään edelleen keskipitkän aikavälin sairaalahoitoa sekä sairaalassaolon jälkeistä hoitoa ja kuntoutusta, mukaan lukien liikenneonnettomuuksien uhrien ja silminnäkijöiden traumojen hoitaminen ja psykologinen terapia, esimerkiksi perustamalla tukipisteitä, jotka auttavat näitä henkilöitä kohentamaan elämänlaatuaan;

24.  kehottaa jäsenvaltioita valistamaan vakavien loukkaantumisten vaikutuksista kytkemällä ne tiiviimmin muihin sosiaalisesti vaikuttaviin tekijöihin, kuten haitan, vamman tai liikuntarajoittuneisuuden asteeseen, ja kehittämään liikenneturvallisuutta käsitteleviä opetusohjelmia;

o
o   o

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 54. (2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72. (3) EUVL C 166, 7.6.2011, s. 30. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0274. (5) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka koskee tieliikenneturvallisuuden poliittisten suuntaviivojen 2011–2020 tavoitteen 6 täytäntöönpanoa ja ensimmäistä välitavoitetta kohti vahinkostrategiaa.