Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2078(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0372/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0372/2013

Keskustelut :

PV 11/12/2013 - 8
CRE 11/12/2013 - 8

Äänestykset :

PV 12/12/2013 - 12.20

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0598

Hyväksytyt tekstit
PDF 169kWORD 86k
Torstai 12. joulukuuta 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
EU:n monitasoisen hallinnoinnin perustuslailliset ongelmat
P7_TA(2013)0598A7-0372/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. joulukuuta 2013 Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista (2012/2078(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon sopimuksen Euroopan vakausmekanismin perustamisesta (EVM-sopimus)(1) ,

–  ottaa huomioon sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus)(2) ,

–  ottaa huomioon talouspolitiikan ohjauspaketin(3) ,

–  ottaa huomioon budjettikuripaketin(4) ,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille(6) ,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2012 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(7) ,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Hahmotelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi – keskustelunavaus” (COM(2012)0777),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(8) ,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista(9) ,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman unionin demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta tulevaisuuden EMUssa(10) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0372/2013),

A.  toteaa, että eriyttäminen on olennainen osa Euroopan yhdentymistä ja että se mahdollistaa yhdentymisen etenemisen ja takaa yhdenvertaisuuden periaatteen vakaan kunnioittamisen, mikä tarkoittaa yhdenvertaista kohtelua yhdenvertaisissa tilanteissa ja eriarvoista kohtelua eriarvoisissa tilanteissa;

B.  toteaa, että tiettyjen jäsenvaltioiden muodostaman ryhmän aloittaman eriytetyn yhdentymisen olisi johdettava jatkossakin Euroopan yhdentymisen syventämistä, oltava avoinna kaikille jäsenvaltioille sekä tähdättävä siihen, että se sisällytetään kattavasti perussopimuksiin;

C.  toteaa, että eriytettyä yhdentymistä harjoitetaan kahdessa muodossa eli useammalla nopeudella, jolloin valtiot pyrkivät saavuttamaan samat tavoitteet eri aikarajoissa, ja useammalla tasolla, jolloin valtiot asettavat toisistaan eroavia tavoitteita;

D.  toteaa, että eriyttäminen ei saa heikentää unionin kansalaisuutta, joka on jäsenvaltioiden kansalaisille kuuluva perustavaa laatua oleva asema, jonka ansiosta samassa tilanteessa olevat kansalaiset voivat nauttia perussopimuksen soveltamisalan mukaisesti yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä kansallisuudestaan riippumatta;

E.  toteaa, että eriyttäminen kunnioittaa ja täten vahvistaa yhtenäistä unionin oikeusjärjestystä ja sen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta, kansalaisuuteen perustuvaa syrjimättömyyttä ja sisärajoja vailla olevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista sekä toimivia sisämarkkinoita;

F.  toteaa, että eriyttämiseen voidaan turvautua, jos yhteinen toiminta ei ole tiettynä ajankohtana mahdollista tai toteutettavissa;

G.  toteaa, että eriyttäminen on sisällytetty – ja olisi aina sisällytettävä – osaksi Euroopan unionin yhteistä toimielinjärjestelmää;

H.  toteaa, että eriytetyn yhdentymisen on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta SEU-sopimuksen 5 artiklan ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti;

I.  toteaa, että perussopimukset tarjoavat useita mahdollisuuksia ja välineitä eriytetylle yhdentymiselle, mukaan lukien alueellisen soveltamisalan rajoitukset, suojalausekkeet, poikkeukset, osallistumista ja osallistumattomuutta koskevat lausekkeet, tiiviimpi yhteistyö ja euroalueen jäsenvaltioita koskevat erityiset määräykset, edellyttäen, että nämä välineet ovat sopusoinnussa unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden kanssa ja ne on sisällytetty osaksi yhteistä toimielinjärjestelmää (yhteisömenetelmä);

J.  toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat jättäytyneet perussopimusten pöytäkirjoissa vahvistettujen unionin eri politiikkojen ulkopuolelle, mikä saattaa vaarantaa unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden;

K.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaiset poikkeukset mahdollistavat tiettyjen jäsenvaltioiden välisen eriyttämisen kaikille jäsenvaltioille osoitettavalla säädöksellä siten, että tavoitteena on edelleen toteuttaa vaiheittain sisämarkkinat ja varmistaa niiden toimivuus;

L.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 114 artiklan 4 ja 5 kohta, 153 artiklan 4 kohta, 168 artiklan 4 kohta, 169 artiklan 4 kohta ja 193 artikla sisältävät suojalausekkeita, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä kaikille jäsenvaltioille osoitettavan säädöksen soveltamisalan mukaisesti;

M.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö edellyttää vähintään yhdeksän jäsenvaltion osallistumista aloilla, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mahdollistaa muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden osallistumisen keskusteluihin mutta ei äänestyksiin, ja on avoin aina kaikille jäsenvaltioille;

N.  toteaa, että tiiviimpi yhteistyö mahdollistaa viime kädessä tiettyjen jäsenvaltioiden muodostamaa ryhmää sitovien toimenpiteiden hyväksymisen neuvoston määräenemmistöpäätöksellä myöntämän luvan perusteella ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla yksimielisen päätöksen perusteella;

O.  ottaa huomioon, että tätä mekanismia käytetään jo Euroopan laajuisessa avioerolainsäädännössä ja Euroopan patenttilainsäädännössä, ja Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät sen verotuksen yhteydessä finanssitransaktioveron käyttöön ottamiseksi;

P.  ottaa huomioon, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla valtioiden muodostamille ryhmille on annettu valtuudet suorittaa tiettyjä tehtäviä tai operaatioita, ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla suunnitellaan sotilaallisesti toimintakykyisten valtioiden pysyvän ydinryhmän perustamista;

Q.  ottaa huomioon, että tiettyjen jäsenvaltioiden allekirjoittamat vuoden 1986 Schengenin sopimus ja vuoden 1990 Schengenin yleissopimus, joilla korvattiin näiden jäsenvaltioiden väliset rajatarkastukset, ja tiettyjen jäsenvaltioiden vuoden 1991 sosiaalipolitiikasta tekemä sopimus, jolla laajennettiin silloisen EY:n toimivaltuuksia työ- ja sosiaalioikeuksien alalla ja sallittiin niihin liittyvät määräenemmistöpäätökset, sekä tiettyjen jäsenvaltioiden ja Norjan vuoden 2005 Prümin sopimus tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä terrorismin torjumiseksi edustavat historiallisia eriytetyn yhdentymisen muotoja;

R.  ottaa huomioon, että Schengenin säännöstö sisällytettiin osaksi perussopimuksia Amsterdamin sopimuksella ja että sen ulkopuolelle jättäytyivät Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska;

S.  ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat pyytää milloin tahansa osallistumista joihinkin tai kaikkiin Schengenin säännöstön määräyksiin ja että alkuperäinen Schengenin sopimus ja yleissopimus sitovat Tanskaa;

T.  ottaa huomioon, että Prümin sopimus on sisällytetty osittain EU:n oikeudelliseen kehykseen;

U.  ottaa huomioon, että sosiaalipolitiikasta tehty sopimus sisällytettiin osaksi perussopimuksia Amsterdamin sopimuksella ilman, että yksikään jäsenvaltio jättäytyi sen ulkopuolelle;

V.  ottaa huomioon, että perussopimukset sisältävät useita mahdollisuuksia tukea työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa ja että näitä ei ole tähän mennessä hyödynnetty täysimääräisesti, erityisesti mitä tulee SEUT:n 9 artiklaan, 151 artiklaan ja 153 artiklaan mutta yleisemmin myös 329 artiklaan; toteaa, että näin ollen sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan vahvistaa perussopimuksia muuttamatta ja toissijaisuusperiaatetta rajoittamatta;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan vakausmekanismi ja sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus) tehtiin hallitustenvälisesti perussopimusten ulkopuolella;

X.  ottaa huomioon, että Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismia koskevat sopimukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaisesti tehtyjä euroalueen jäsenvaltioiden välisiä sopimuksia;

Y.  toteaa, että on toteutettava SEU:n ja SEUT:n mukaisesti tarvittavat toimenpiteet vakaussopimuksen, jonka tekivät kaikki jäsenvaltiot Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Tšekin tasavaltaa lukuun ottamatta osana kansainvälistä oikeutta, sisällön liittämiseksi osaksi unionin oikeutta viimeistään viiden vuoden kuluttua vakaussopimuksen voimaantulosta sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella;

Z.  toteaa, että Euro Plus -sopimus, Eurooppa 2020 -strategia sekä kasvu- ja työllisyyssopimus olisi liitettävä osaksi unionin oikeutta jäsenvaltioiden talouden lähentymistä koskevan säännöstön käyttöönoton helpottamiseksi;

AA.  ottaa huomioon, että perussopimusten oikeudellisen kehyksen ulkopuolisia kansainvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on perussopimusten tavoitteiden saavuttaminen, on käytetty ainoastaan viimeisinä keinoina eriytetyssä yhdentymisessä ja ne sisältävät velvoitteen sisällyttää kyseessä olevien kansainvälisten sopimusten sisältö osaksi perussopimuksia;

AB.  toteaa, että talous- ja rahaliiton perustaminen oli laadullinen askel yhdentymisessä ja että sen yhteydessä määriteltiin sekä toimielimiä että menettelyjä koskevan monitasoisen hallinnoinnin malli;

AC.  ottaa huomioon, että yhdellä jäsenvaltiolla on pysyvä poikkeus, jonka mukaan se voi halutessaan jäädä euron ulkopuolelle (pöytäkirja N:o 15), ja toisella jäsenvaltiolla on valtiosääntöön perustuva poikkeus (pöytäkirja N:o 16);

AD.  toteaa, että EKP:tä koskevissa rahapolitiikan määräyksissä on otettu huomioon eriyttäminen toimielinrakenteessa, jossa ylimpänä päätöksentekoelimenä toimiva EKP:n neuvosto koostuu ainoastaan euroalueen jäsenvaltioista ja EKP:n yleisneuvoston jäseninä ovat euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot, ja rahoitusrakenteessa, jossa kaikkien jäsenvaltioiden keskuspankit ovat EKP:n pääoman merkitsijöitä (EKP:n perussäännön 28 artiklan 1 kohta), mutta ainoastaan euroalueen jäsenvaltioiden keskuspankit maksavat EKP:n pääomasta merkitsemänsä osuudet (EKP:n perussäännön 48 artiklan 1 kohta);

AE.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 6 kohdassa myönnetään neuvostolle toimivalta antaa EKP:lle erityistehtäviä luottolaitosten ja muiden rahoituselinten vakavaraisuusvalvontaan liittyvän politiikan osalta, lukuun ottamatta vakuutuslaitoksia, ja että tätä toimivaltaa on käytetty oikeusperustana euroalueen yhteistä valvontamekanismia (YVM) koskevalle sääntelylle ja että kyseisessä määräyksessä on annettu euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille mahdollisuus osallistua vapaaehtoisesti tiiviiseen yhteistyöhön EKP:n kanssa;

AF.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 139 artiklassa vapautetaan jäsenvaltiot, joita koskee poikkeus, tiettyjen perussopimusten määräysten soveltamisesta ja niihin liittyvistä äänestysoikeuksista;

AG.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 136 ja 138 artiklassa on määrätty euroalueen jäsenvaltioita koskevien toimenpiteiden hyväksymistä varten erityinen muoto, jossa neuvoston äänestys on rajattu kyseisten jäsenvaltioiden edustajille ja koko Euroopan parlamentille, jos menettely edellyttää parlamentin osallistumista;

AH.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 136 artiklaa on jo käytetty 121 artiklan 6 kohdan kanssa säädösten hyväksymiseen;

AI.  ottaa huomioon, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja avaruuden osalta SEUT-sopimuksen 184 artiklassa määrätään monivuotista puiteohjelmaa täydentävistä ohjelmista, joihin voivat osallistua ainoastaan niitä rahoittavat jäsenvaltiot mahdollisen unionin osallistumisen perusteella mutta jotka hyväksytään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, johon osallistuvat koko neuvosto ja koko Euroopan parlamentti niiden jäsenvaltioiden suostumuksella, joita kyseiset ohjelmat koskevat;

AJ.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklan mukaan talousarvion yleiskatteisuusperiaate ei estä jäsenvaltioiden muodostamaa ryhmää osoittamasta rahoitusosuutta EU:n talousarvioon tai tiettyjä tuloja tiettyjä menoja varten, kuten on jo tehty esimerkiksi suurvuoreaktorin osalta päätöksen 2012/709/Euratom perusteella;

AK.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 137 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 14 määrätään euroryhmän perustamisesta epävirallisena elimenä;

AL.  toteaa, että talous- ja rahaliiton moitteeton toiminta vaatii vahvistetussa talouden ohjausjärjestelmässä (esimerkiksi vahvistettu vakaus- ja kasvusopimus ja EU-ohjausjakso) jo sovittujen toimenpiteiden täysimittaista ja nopeaa täytäntöönpanoa ja niiden täydentämistä kasvua edistävällä politiikalla;

AM.  toteaa, että syvempi talous- ja rahaliitto edellyttää toimivaltuuksien, rahoitusvarojen ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämistä ja että tässä yhteydessä olisi seurattava kaksivaiheista lähestymistapaa, joka perustuu ensinnäkin olemassa olevien perussopimusten tarjoamien mahdollisuuksien välittömään täysimääräiseen hyödyntämiseen ja toiseksi valmistelukunnassa määriteltävään perussopimuksen muuttamiseen;

AN.  toteaa, että talous- ja rahaliiton tehokkaan, legitiimin ja demokraattisen hallinnoinnin olisi perustuttava unionin toimielinjärjestelmään ja oikeudelliseen kehykseen;

AO.  toteaa, että demokraattinen legitiimiys ja vastuuvelvollisuus on varmistettava kaikilla päätöksenteon tasoilla;

AP.  ottaa huomioon, että talous- ja rahaliiton perustaja on Euroopan unioni, jonka kansalaisia edustaa unionin tasolla suoraan Euroopan parlamentti;

A.PERIAATTEET

1.  toistaa haluavansa aidon talous- ja rahaliiton, jolla lisätään unionin toimivaltaa erityisesti talouspolitiikan alalla ja vahvistetaan unionin talousarviovalmiuksia ja komission asemaa ja demokraattista vastuuvelvollisuutta sekä parlamentin oikeuksia;

2.  katsoo, että talousarviovalmiuksien vahvistamisen on perustuttava erityisiin omiin varoihin (finanssitransaktiovero mukaan luettuna) ja talousarviovalmiuksiin, joilla olisi unionin talousarvion puitteissa tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puututtava epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan rahaliittoon, haittaamatta kuitenkaan talousarvion perinteisenä tehtävänä olevaa yhteisten politiikkojen rahoittamista;

3.  on tyytyväinen komission suunnitelmaan; kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia yhteispäätösmenettelyn mukaisesti, kun se on oikeudellisesti mahdollista, jotta suunnitelma voidaan panna täytäntöön viipymättä ja voidaan lisätä julkisen talouden koordinointia, laajentaa tiiviimpää koordinointia vero- ja työllisyyspolitiikan alalla ja luoda talous- ja rahaliitolle asianmukainen rahoituskapasiteetti valittujen toimintalinjojen toteuttamisen tukemiseksi; korostaa, että eräät näistä osa-alueista edellyttävät perussopimusten muuttamista;

4.  katsoo, että kaikki Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn, euroryhmän puheenjohtajan Junckerin, komission puheenjohtajan Barroson ja EKP:n pääjohtajan Draghin selvitykseen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” sisältyvät neljä kulmakiveä edellyttävät nopeita toimia ja erityisesti

   a) yhdennetty rahoituskehys erityisesti euroalueen rahoitusvakauden varmistamiseksi ja pankkien kaatumisen Euroopan kansalaisille aiheuttamien kustannusten minimoimiseksi; tällainen kehys nostaa vastuun valvonnasta Euroopan tasolle ja tarjoaa yhteiset menetelmät, joilla voidaan ratkaista pankkikriisejä ja taata asiakkaiden talletukset;
   b) yhdennetty talouspolitiikan kehys, jonka mekanismit riittävät varmistamaan, että käytössä on kansallisia ja Euroopan tason politiikkoja, joilla edistetään kestävää kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä ja jotka sopivat yhteen talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan kanssa;
   c) on varmistettava talous- ja rahaliiton päätöksenteon demokraattinen legitiimiys ja vastuuvelvollisuus, joka perustuu suvereniteetin yhteiseen käyttöön yhteisissä politiikoissa ja yhteisvastuullisuuteen;

5.  katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan ja varojen jaon parantamisen ja selkeyttämisen on mahdollista kulkea ja olisi kuljettava käsi kädessä parlamentin omistajuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämisen kanssa kansallisen toimivallan osalta;

6.  palauttaa mieliin, että aidon talous- ja rahaliiton hallinnointi voi olla tosiasiassa legitiimiä ja demokraattista ainoastaan, jos se toteutetaan unionin toimielinjärjestelmän puitteissa;

7.  katsoo, että eriyttäminen on hyödyllinen ja kätevä väline, jonka avulla yhdentymistä voidaan syventää edellyttäen, että samalla suojellaan EU:n yhtenäisyyttä, mikä voi olla välttämätöntä aidon unionin sisäisen talous- ja rahaliiton saavuttamiseksi;

8.  korostaa, että nykyiset perussopimusten mukaiset eriytetyt yhdentymismenettelyt mahdollistavat ensimmäisen askeleen ottamisen sellaisen aidon talous- ja rahaliiton perustamisessa, joka on täysin yhdenmukainen vahvempaa demokraattista vastuuvelvollisuutta, rahoitusvarojen lisäämistä ja päätöksentekovalmiuksien parantamista koskevien vaatimusten kanssa, ja kehottaa kaikkia toimielimiä etenemään ripeästi hyödyntämällä mahdollisimman tehokkaasti nykyisten perussopimusten ja niiden joustomääräysten suomia mahdollisuuksia sekä valmistautumaan samalla tarpeellisiin perussopimusten muutoksiin oikeusvarmuuden ja demokraattisen legitiimiyden takaamiseksi; toistaa, että uutta hallitusten välistä sopimusta koskeva vaihtoehto olisi suljettava pois;

9.  korostaa, että aidon talous- ja rahaliiton valmiiksi saattamista ja kansalaisten ja jäsenvaltioiden unionin luomista varten tarvittavien perussopimusten muutosten olisi perustuttava eriytetyn yhdentymisen nykyisiin välineisiin, menettelyihin, käytäntöihin ja periaatteisiin ja niiden tehokkuuden ja johdonmukaisuuden parantamiseen, ja vahvistaa aikovansa hyödyntää täysimääräisesti oikeuttaan tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton muodostaminen;

10.  palauttaa mieliin, että monitasoista (multi-tier) hallinnointia koskevaa keskustelua ei pidä sekoittaa monitasohallintoon (multi-level), joka liittyy vallan tasapainoon ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistumiseen;

11.  korostaa, että eriyttämisen on säilyttävä avoimena ja tähdättävä kaikkien jäsenvaltioiden osallistumiseen, jotta se säilyy sopusoinnussa yhdentymisen edistämistä, EU:n yhtenäisyyden suojelemista ja yhdenvertaisuuden periaatteen vankkaa noudattamista koskevan tavoitteen kanssa;

12.  korostaa, että SEUT-sopimuksen 121 artiklaan ja SEUT-sopimuksen 148 artiklaan perustuva työllisyys- ja talouspolitiikan välinen tasapaino on EU:n myönteisen kehityksen kannalta välttämätöntä;

B.MENETTELYT

13.  katsoo, että eriyttäminen olisi mahdollisuuksien mukaan toteutettava mieluiten kaikille jäsenvaltioille kohdistettavilla säädöksillä ja poikkeusten ja suojalausekkeiden avulla sen sijaan, että osa jäsenvaltioista jätettäisiin lähtökohtaisesti säädöksen alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle; korostaa kuitenkin, että lukuisat poikkeukset ja suojalausekkeet horjuttavat EU:n yhtenäisyyttä samoin kuin sen oikeudellisen kehyksen johdonmukaisuutta ja tehokkuutta;

14.  toteaa, että talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinointi kuuluu jaetun toimivallan alueisiin, joita ovat SEUT-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki alueet, jotka eivät kuulu yksinomaisen tai tukevan toimivallan kattaviin luetteloihin;

15.  katsoo, että tämän seurauksena SEUT-sopimuksen 136 artiklan perusteella hyväksyttyjen toimenpiteiden erityisyys ei liity ainoastaan siihen, että kyseiset toimenpiteet koskevat euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita, vaan tarkoittaa myös, että kyseiset toimenpiteet voivat olla sitovampia; toteaa, että neuvosto voi SEUT-sopimuksen 136 artiklan nojalla hyväksyä sitovia talouspolitiikan suuntaviivoja euroalueen maita varten talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla komission suosituksen perusteella ja siten, että äänestykseen osallistuvat vain euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot;

16.  painottaa, että siinä tapauksessa, että osa jäsenvaltioista ei halua osallistua säädöksen hyväksymiseen alalla, joka ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, EU:n oikeusjärjestyksen kehyksen ulkopuolisten kansainvälisten sopimusten tekemisen sijasta on ryhdyttävä tiiviimpään yhteistyöhön asiaankuuluvan perussopimuksen määräyksen mukaisesti;

17.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 352 artiklaa, jonka nojalla neuvostolle myönnetään valtuudet hyväksyä asiaankuuluvia toimenpiteitä perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi, jos perussopimuksissa ei ole myönnetty riittäviä valtuuksia, voidaan käyttää yhdessä SEU-sopimuksen 20 artiklan kanssa, minkä ansiosta voidaan aktivoida joustavuuslauseke, jos neuvostossa ei voida saavuttaa yksimielisyyttä tiiviimmän yhteistyön mekanismin avulla;

18.  kehottaa jäsenvaltioita silloin, kun jäsenvaltioiden väliset poliittiset erimielisyydet estävät tarvittavan edistymisen, laajentamaan tiiviimpää yhteistyötä koskevaa periaatetta sosiaali- ja työllisyyspolitiikan aloille;

19.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanon kustannusten sisällyttäminen EU:n talousarvioon muina tuloina tai erityisinä omina varoina on tarpeen, jotta voidaan varmistaa EU:n talousarviolainsäädännön periaatteiden noudattaminen ja Euroopan parlamentin keskeisen aseman suojeleminen budjettivallan käyttäjänä;

20.  kehottaa käyttämään järjestelmällisesti erityistä lainsäätämisjärjestystä koskevaa SEUT-sopimuksen 333 artiklan 2 kohtaa, kun tiiviimpään yhteistyöhön ryhdytään alalla, joka ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, ja kehottaa neuvostoa hyväksymään osallistuvien jäsenvaltioiden yksimielisin äänin tehtävän päätöksen, jossa todetaan, että tiiviimmän yhteistyön vuoksi ne toimivat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;

21.  kehottaa käyttämään mahdollisuuksien mukaan järjestelmällisesti SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yhdyskäytävälauseketta muissa kuin tiiviimmän yhteistyön menettelyissä, jotta talous- ja rahaliiton demokraattista legitiimiyttä ja tehokkuutta voidaan parantaa;

22.  katsoo, että jos yhdyskäytävälausekkeen käyttäminen ei ole mahdollista, kuten esimerkiksi talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen hyväksymisen tai vuotuisten kasvuselvitysten yhteydessä, olisi hyödynnettävä täysimääräisesti mahdollisuutta tehdä sitovia toimielinten välisiä sopimuksia;

23.  palauttaa mieliin, että SEU-sopimuksen 48 artiklan tarkoituksena on myös taata kaikkien perussopimuksia koskevien muutosten demokraattinen legitiimiys vaatimalla, että Euroopan parlamentin on osallistuttava tarkistusmenettelyyn ja kansallisten parlamenttien sitä seuraavaan ratifiointimenettelyyn;

24.  on eri mieltä termistä ”sopimusjärjestelyt” ja kannustaa etsimään parempia tapoja lähentymis- ja kilpailukykyvälineen (CCI) ja rakenneuudistuksien yhteydessä saataville asetettujen varojen yhdistämiseksi virallisesti ja muistuttaa, että unionin toimivallan ja valtuuksien puute voidaan ratkaista hyödyntämällä asianmukaisia menettelyjä tai asianmukaisen oikeusperustan puuttuessa muuttamalla perussopimuksia;

C.DEMOKRATIA JA TOIMIELIMET

25.  palauttaa mieliin, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti talous- ja rahaliitto on unionin perustama ja että sen toiminnan on perustuttava edustukselliseen demokratiaan;

26.  korostaa, että Euroopan parlamentti on ainoa EU:n toimielin, joka edustaa suoraan kansalaisia unionin tasolla ja joka toimii talous- ja rahaliiton parlamentaarisena elimenä, ja että sen asianmukainen osallistuminen on välttämätöntä talous- ja rahaliiton demokraattisen legitiimiyden ja toiminnan varmistamiseksi ja välttämätön ennakkoehto kaikille pankkiunionia, finanssivakausunionia ja talousliittoa koskeville uusille toimenpiteille;

27.  korostaa, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin on osaltaan varmistettava asianmukainen legitiimiys ja vastuuvelvollisuus kansallisella ja EU:n tasolla; palauttaa mieliin joulukuussa 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vahvistetun periaatteen, jonka mukaan ”yleisenä tavoitteena on koko prosessin ajan varmistaa, että demokraattinen oikeutus ja tilivelvollisuus koskevat samaa tasoa, jolla päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön”;

28.  pitää näin ollen valitettavana, että parlamentti ei valvo troikan, Euroopan rahoitusvakautusvälineen ja Euroopan vakausmekanismin toimintaa;

29.  katsoo, että kaikenlainen parlamentaaristen osallistumisoikeuksien virallinen eriyttäminen Euroopan parlamentin jäsenten alkuperän perusteella on kansalaisuuden perusteella tapahtuvaa syrjintää, jonka kieltäminen on yksi unionin perusperiaatteista ja joka rikkoo SEU-sopimuksen 9 artiklassa määrättyä unionin kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta;

30.  katsoo, että mikäli toimenpiteitä hyväksytään SEUT-sopimuksen 136 artiklan mukaisesti tai jos ryhdytään tiiviimpään yhteistyöhön, epäsymmetriat, jotka ovat seurausta toisaalta euroalueen jäsenvaltioiden edustajien osallistumisesta neuvostossa (tai osallistuvien maiden edustajien) ja toisaalta kaikkia unionin kansalaisia edustavien ja heidän yleistä etuaan ajavien Euroopan parlamentin ja komission osallistumisesta, ovat täysin sopusoinnussa eriyttämisen periaatteiden kanssa eivätkä vähennä vaan lisäävät kyseisten toimenpiteiden legitiimiyttä;

31.  korostaa, että Euroopan parlamentin sisäiset säännöt tarjoavat riittävän liikkumisvaran erityisten eriyttämisen muotojen järjestämiseksi poliittisten ryhmien välisen ja sisäisen poliittisen sopimuksen perusteella, jotta talous- ja rahaliittoa voidaan valvoa asianmukaisella tavalla; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 4 kohdassa todetaan, että ”unioni perustaa talous- ja rahaliiton, jonka rahayksikkö on euro”, ja pöytäkirjassa N:o 14 euroryhmästä todetaan, että ”on tarpeen antaa erityismääräyksiä vuoropuhelun tiivistämiseksi niiden jäsenvaltioiden välillä, joiden rahayksikkö on euro, kunnes unionin kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet euron rahayksikökseen”; katsoo, että jos tämä väliaikaiseksi tarkoitettu tilanne jatkuu, parlamentissa on harkittava asianmukaista nykyiseen euroalueeseen ja euroalueeseen liittymiseen sitoutuneisiin jäsenvaltioihin sovellettavaa vastuumekanismia;

32.  katsoo, että on tärkeää tehostaa kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä perussopimusten pöytäkirjassa N:o 1 olevan 9 artiklan mukaisesti, ja suhtautuu myönteisesti parlamenttien välisen kokouksen järjestämiseen talousarvio- ja talouspolitiikasta keskustelemista varten; korostaa kuitenkin, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perussopimuksiin perustuvaa legitiimiyttä, ja toistaa, että Euroopan parlamentin täysipainoisen legitiimiyden unionin tason parlamentaarisena elimenä viralliselle vahvistamiselle ei ole korviketta, kun pyritään lisäämään talous- ja rahaliiton demokraattista hallinnointia;

33.  korostaa, että euroalueen huippukokous ja euroryhmä ovat epävirallisia keskusteluelimiä eivätkä talous- ja rahaliiton hallinnointiin liittyviä päätöksentekoelimiä;

34.  korostaa myös vakaussopimuksessa ja EVM-sopimuksessa vahvistettua komission keskeistä asemaa talous- ja rahaliiton hallinnoinnissa, jotta taataan EU:n perussopimuksien oikeusjärjestys ja edistetään yhteistä etua koko unionissa;

D.ERIYTETTY YHDENTYMINEN NYKYISTEN PERUSSOPIMUSTEN MUKAISESTI: KOHTI AITOA TALOUS- JA RAHALIITTOA

35.  katsoo, että yhteisömenetelmää olisi käytettävä kaikkiin toimenpiteisiin, joilla pyritään talous- ja rahaliiton vahvistamiseen; palauttaa mieleen vakaussopimuksen 16 artiklan, jonka mukaan viimeistään viiden vuoden kuluttua kyseisen sopimuksen voimaantulopäivästä on toteutettava sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tarvittavat toimenpiteet sopimuksen sisällön liittämiseksi osaksi Euroopan unionin oikeutta;

36.  painottaa, että euroalueen jäsenvaltioiden ja euron käyttöönottoon sitoutuneiden jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan, joiden avulla pyritään vahvistamaan vakautta ja perussopimusten noudattamista sekä lisäämään kilpailukykyä, tehokkuutta, avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta; muistuttaa, että euro on unionin rahayksikkö ja että kaikkien jäsenvaltioiden edellytetään ottavan euron aikanaan käyttöön, lukuun ottamatta jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus;

37.  toteaa, että kriisin lievittämiseksi sekä talous- ja rahaliiton rakenteellisten puutteiden korjaamiseksi kansalliset hallitukset ja unionin toimielimet ovat toteuttaneet monenlaisia toimenpiteitä rahoitusvakauden turvaamiseksi ja talouden ohjauksen ja hallinnan parantamiseksi; toteaa, että nämä päätökset, kuten talouspolitiikan ohjauspaketin tietyt säännökset ja Euroopan vakausmekanismin perustaminen, koskevat ainoastaan euroalueen jäsenvaltioita;

38.  panee tyytyväisenä merkille euroalueen kattavan ja kaikille muille EU:n jäsenvaltioille avoimen yhteisen valvontamekanismin luomisen; korostaa, että pankkeja koskevan yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustaminen on välttämätön edellytys todellisen pankkiunionin luomiselle; katsoo, että talous- ja rahaliiton rakenteellisten puutteiden korjaaminen ja laajalle levinneen moraalikadon tehokas hillitseminen edellyttävät, että ehdotettu ”pankkiunioni” perustuu aikaisempaan unionin rahoituspalvelusektorin uudistukseen ja vahvistettuun talouden ohjaukseen ja hallintaan erityisesti euroalueella sekä EU-ohjausjakson uuteen budjettikehykseen, jotta voidaan varmistaa unionin pankkialan parempi selviytymis- ja kilpailukyky, lisätä siihen kohdistuvaa luottamusta ja vahvistaa pääomavarantoja, ettei jäsenvaltioiden tarvitse tulevaisuudessa maksaa pankkien pelastamisen kustannuksia julkisista varoista;

39.  on hyvin huolestunut pankkiunionin perustamisen viivästymisestä ja Euroopan vakausmekanismin kautta tapahtuvan pankkien suoran pääomittamisen käytännön järjestelyistä; pitää hälyttävänä erityisesti EU:n pankkijärjestelmän jatkuvaa pirstaloitumista; korostaa, että vakaa ja kunnianhimoinen pankkiunioni on tiiviimmän ja aidon talous- ja rahaliiton olennainen osatekijä ja että sen luominen on keskeinen tavoite, jota parlamentti on vaatinut yli kolmen vuoden ajan ja etenkin sen jälkeen, kun se hyväksyi kantansa Euroopan pankkiviranomaista koskevaan asetukseen;

40.  katsoo, että yhteistä valvontamekanismia koskevan asetuksen säännökset, joissa edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää valvontaelimen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittämiselle, muodostavat merkittävän ennakkotapauksen Euroopan parlamentin aseman vahvistamiseksi eriyttämiseen perustuvassa talous- ja rahaliiton hallinnassa;

41.  tukee uusia solidaarisuusvälineitä, kuten ”lähentymis- ja kilpailukykyvälinettä”; katsoo, että tällaisen välineen käyttö voisi parantaa talouspolitiikan omaksi kokemista ja sen vaikuttavuutta; korostaa, että tällaiset välineet on laadittava siten, että vältytään kaikelta oikeudelliselta epävarmuudelta ja unionin demokratiavajeen kasvattamiselta;

42.  kehottaa komissiota tekemään EU-ohjausjakson puitteissa ehdotuksen sellaisen lähentymistä koskevan säännöstön hyväksymisestä, joka perustuu Eurooppa 2020 ‑strategiaan ja jolla luodaan vahva sosiaalinen pilari; vaatii, että kansallisilla täytäntöönpano-ohjelmilla varmistetaan, että lähentymistä koskeva säännöstö pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa kannustimeen perustuvan mekanismin tukemana;

43.  tähdentää, että kannustinmekanismi vahvistaisi talouspolitiikan koordinoinnin sitovaa luonnetta;

44.  korostaa, että kun luodaan kannustimiin perustuva täytäntöönpanomekanismi, jolla pyritään lisäämään solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä, on myös lisättävä talouspolitiikan koordinointia, kuten budjettikuripakettiin liitetyssä komission lausumassa todetaan, jotta voidaan noudattaa periaatetta, jonka mukaan ”vastuun ja talouskurin lisäämistä koskevat toimet on yhdistettävä solidaarisuuden lisäämiseen”;

45.  korostaa, että ennalta yhteensovittamisen mekanismeja sekä lähentymis- ja kilpailukykyvälineitä olisi sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet euron rahayksikökseen, ja annettava muille jäsenvaltioille jatkuva mahdollisuus liittyä mukaan; kehottaa komissiota tarjoamaan tällaista pakollista kansallisten parlamenttien vahvistusta tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa ja varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat entistä enemmän talouspolitiikan koordinointiin;

46.  katsoo, että kaikkien ehdotettujen uusien lähentymis- ja kilpailukykyvälineiden olisi perustuttava ehdollisuuteen, solidaarisuuteen ja lähentymiseen; katsoo, että tällaisia välineitä olisi otettava käyttöön ainoastaan sen jälkeen, kun sosiaalinen epätasapaino ja tärkeät kestävää kasvua edistävät pitkän aikavälin rakenteelliset uudistukset on määritetty lähentymistä koskevan säännöstön ja kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien välisestä johdonmukaisuudesta tehtyjen arviointien perusteella siten, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja kansalliset parlamentit osallistuvat virallisesti asianmukaisella tavalla;

47.  katsoo, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineen olisi oltava talousarviovalmiuksien lisäämiseen tähtäävä väline ja sen lähtökohtana olisi oltava rakenteellisten uudistusten ehdollinen tukeminen siten, että tavoitteena on lisätä kilpailukykyä, kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja varmistaa talouspolitiikkojen tiiviimpi koordinointi sekä jäsenvaltioiden taloudellisen suorituskyvyn kestävä lähentyminen ja puuttua epätasapainoon ja rakenteellisiin eroihin; katsoo, että tällaiset välineet ovat aidon rahoituskapasiteetin kulmakiviä;

48.  katsoo, että tämän välineen perustaminen olisi alustava vaihe vahvistettaessa talous- ja rahaliiton rahoituskapasiteettia, ja painottaa, että lähentymis- ja kilpailukykyvälineen rahoitusvarojen on kuuluttava kiinteästi EU:n talousarvioon, mutta niiden on oltava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolella, jotta voidaan varmistaa perussopimusten ja EU:n lainsäädännön noudattaminen ja taata Euroopan parlamentin täysimääräinen osallistuminen budjettivallan käyttäjänä mahdollistamalla muun muassa asiaankuuluvien talousarviomäärärahojen tapauskohtainen hyväksyminen;

49.  kehottaa sisällyttämään uudet omat varat, jotka rahoitetaan lähentymis- ja kilpailukykyvälineeseen osallistuvien jäsenvaltioiden maksuosuuksilla tarkistetun omia varoja koskevan päätöksen nojalla, ja osoittamaan näiden uusien omien varojen tulot lähentymis- ja kilpailukykyvälineen menoihin ja kehottaa tarkistamaan omia varoja koskevia päätöksiä tai, jos niiden tarkistaminen ei ole mahdollista, käyttämään finanssitransaktioveron tuloja muina tuloina, jotka kompensoivat tällaisia suoria maksuosuuksia;

50.  toteaa, että parlamentin puhemiehen pitää ehdottomasti esittää kevään Eurooppa-neuvostossa parlamentin kanta vuotuiseen kasvuselvitykseen; katsoo, että olisi neuvoteltava toimielinten välinen sopimus, joka koskee parlamentin osallistumista vuotuisen kasvuselvityksen ja talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen hyväksymiseen;

51.  muistuttaa, että talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava, ja toteaa, että työllisyys- ja sosiaalipolitiikka ovat unionin politiikkoja;

52.  palauttaa mieliin, että perussopimusten nojalla unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen; kehottaa ottamaan käyttöön verotuksen ja makrotalouden indikaattoreita täydentävät työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevat viitearvot sekä rakenneuudistuksia koskevat edistymiskertomukset, jotta varmistetaan sosiaalisten investointien asianmukainen ja tehokas taso ja siten myös unionin sosiaalisen mallin kestävyys pitkällä aikavälillä;

53.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio perusti 2. heinäkuuta 2013, kun budjettikuripaketista oli päästy sopimukseen, asiantuntijaryhmän, jonka puheenjohtajana toimii Gertrude Tumpel-Gugerell ja jonka tehtävänä on arvioida syventävästi mahdolliseen velanlunastusrahastoon ja euroalueen velkakirjoihin liittyviä keskeisiä osia, mukaan lukien mahdolliset säännökset, rahoitusarkkitehtuuri ja täydentävät talousarviokehykset, ja aikoo ottaa kantaa näihin kysymyksiin sen jälkeen, kun asiantuntijaryhmän kertomus on esitetty;

54.  katsoo, että Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin sekä mahdollisten myöhemmin perustettavien vastaavanlaisten rakenteiden toiminnan olisi oltava Euroopan parlamentin säännöllisen demokraattisen valvonnan alaista; katsoo, että Euroopan vakausmekanismi olisi liitettävä kokonaisuudessaan unionin kehykseen;

55.  huomauttaa, että troikkaa on pidettävä asianmukaisesti vastuuvelvollisina; katsoo, että komission olisi raportoitava määräajoin Euroopan parlamentille troikan puolesta säännöllisen raportoinnin muodossa; palauttaa mieliin, että EU:n osallistuminen niin sanottuun troikka-järjestelmään olisi otettava parlamentin suorittaman demokraattisen valvonnan piiriin ja siitä olisi vastattava parlamentille;

E.ERIYTETTY YHDENTYMINEN JA PERUSSOPIMUSTEN MUUTOKSET

56.  katsoo, että kaikissa tulevissa perussopimusten muutoksissa olisi vahvistettava eriytetty yhdentyminen yhdentymistä edistävänä ja unionin yhdenmukaisuutta suojaavana välineenä;

57.  katsoo, että tulevissa perussopimusten muutoksissa voidaan ottaa käyttöön Euroopan naapuruuspolitiikan vahvistamisen välineenä uusi liitännäisjäsenyyden taso, johon sisältyy osittainen yhdentyminen tietyillä unionin politiikan aloilla;

58.  katsoo, että tulevassa perussopimusten muutoksessa olisi vahvistettava, että vakaussopimuksen V osaston mukaisesti euroalueen huippukokous on Eurooppa-neuvoston epävirallinen muoto;

59.  ehdottaa toimien toteuttamista, jotta euroryhmästä tulee talous- ja rahoitusasioiden neuvoston epävirallinen muoto;

60.  kehottaa tekemään talous- ja raha-asioista vastaavasta komission jäsenestä valtiovarainministerin ja komission pysyvän varapuheenjohtajan;

61.  kehottaa vaihtamaan rajatuin poikkeuksin yksimielisyyttä edellyttävät neuvoston äänestysmenettelyt määräenemmistöpäätöksiin ja muuttamaan nykyiset erityistä lainsäätämisjärjestystä edellyttävät päätökset tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisiksi;

62.  kehottaa ottamaan käyttöön oikeusperustan, jonka avulla voidaan perustaa unionin virastoja, jotka voivat suorittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti niille osoittamia erityisiä täytäntöönpanotehtäviä;

63.  katsoo, että vakaussopimuksen käänteinen määräenemmistöäänestys on pikemminkin poliittinen julistus kuin tehokas päätöksentekoväline, ja kehottaa sen sijaan sisällyttämään käänteisen määräenemmistöäänestyksen perussopimuksiin ja muuttamaan erityisesti SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 136 artiklaa siten, että komission tekemät ehdotukset tai antamat suositukset voivat tulla voimaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole esittänyt niitä koskevia vastalauseita tietyn ennalta määritellyn ajan kuluessa, jotta täydellinen oikeusvarmuus voidaan varmistaa;

64.  kehottaa tarkistamaan SEUT-sopimuksen 136 artiklaa siten, että sen soveltamisala voidaan avata euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden vapaaehtoiselle osallistumiselle tarjoamalla täydet äänioikeudet tiiviimpää yhteistyötä koskevan menettelyn mukaisesti, ja kehottaa poistamaan SEUT-sopimuksen 136 artiklaan sisältyvät rajoitukset ja päivittämään tämän artiklan yleiseksi lausekkeeksi sellaisten säädösten hyväksymistä varten, jotka koskevat talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinointia ja niihin liittyvien oikeudellisesti sitovien vähimmäisvaatimusten määrittelemistä;

65.  kehottaa laajentamaan SEUT-sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan oikeusperustaa, jotta se kattaisi kaikki rahoituslaitokset, kuten vakuutusyhtiöt, jotka ovat sijoittautuneet sisämarkkinoille;

66.  kehottaa ottamaan parlamentin mukaan EKP:n johtokunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten nimittämismenettelyyn SEUT-sopimuksen 283 artiklan mukaisesti edellyttämällä, että parlamentti hyväksyy neuvostolle esitettävät suositukset;

67.  kehottaa seuraavaa valmistelukuntaa tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön erityinen lainsäätämisjärjestys, jossa edellytetään neljää viidesosaa neuvoston äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistöä SEUT-sopimuksen 312 artiklan mukaisesti monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymistä varten;

68.  kehottaa seuraavaa valmistelukuntaa tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön erityinen lainsäätämisjärjestys, jossa edellytetään neljää viidesosaa neuvoston äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistöä SEUT-sopimuksen 311 artiklan 3 kohdan mukaisesti omia varoja koskevan päätöksen hyväksymistä varten;

69.  kehottaa seuraavaa valmistelukuntaa tarkastelemaan mahdollisuutta, että jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro ja kaikki jäsenvaltiot, jotka haluavat osallistua uusiin yhteisiin politiikkoihin, osallistuvat erityisten omien varojen tarjoamiseen EU:n talousarvion kehyksessä;

70.  katsoo, että unionin virastojen rahoitusvälineiden olisi muodostettava kiinteä osa unionin talousarviota;

71.  vaatii, että perussopimusten muuttamisen edellytykseksi vahvistetaan Euroopan parlamentin jäsenten kahden kolmasosan muodostaman enemmistön hyväksyntä;

72.  kehottaa varmistamaan tulevan valmistelukunnan mahdollisimman laajan demokraattisen legitimiteetin siten, että valmistelukunta ottaa mukaan myös työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan ja muut sidosryhmät, tekee päätökset täysistunnossa täysimääräisten demokraattisten sääntöjen mukaisesti, käyttää riittävästi aikaa vakavien ja perusteellisten keskustelujen käymiseksi, toimii täysin avoimesti ja sallii yleisön osallistuvan kaikkiin kokouksiin;

73.  kannattaa SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yhdyskäytävälausekkeen laajentamista koskemaan kaikkia perussopimuksia;

o
o   o

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.

(1)Sopimus Euroopan vakausmekanismin perustamisesta (EVM-sopimus).
(2)Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta.
(3)EUVL L 306, 23.11.2011.
(4)EUVL L 140, 27.5.2013.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0372.
(7)https://www.ecb.europa.eu/ssm/pdf/4preport/fourpresidentsreport2012-12-05EN.pdf
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0222.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0269.

Päivitetty viimeksi: 18. joulukuuta 2018Oikeudellinen huomautus