Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2135(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0047/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0047/2014

Keskustelut :

PV 04/02/2014 - 18
CRE 04/02/2014 - 18

Äänestykset :

PV 05/02/2014 - 9.25
CRE 05/02/2014 - 9.25

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0094

Hyväksytyt tekstit
PDF 256kWORD 173k
Keskiviikko 5. helmikuuta 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030
P7_TA(2014)0094A7-0047/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. helmikuuta 2014 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (2013/2135(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191, 192 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 ‑strategiasta(1) ,

–  ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(2) ,

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(3) ,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta(4) ,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta(5) sekä 14. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Infrastruktuureja koskeva pitkän aikavälin visio Eurooppaa ja laajempaa aluetta varten” (COM(2013)0711), jossa vahvistetaan ensimmäinen unionin laajuinen luettelo yhteistä etua koskevista energiainfrastruktuurihankkeista,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2008)0781),

–  ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 16. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY(6) ,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144) ja 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevasta etenemissuunnitelmasta – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(7) ,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuussa 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112) ja 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(8) ,

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571) ja 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta kohti resurssitehokasta Eurooppaa(9) ,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885) ja 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 – energian tulevaisuus”(10) ,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta(11) ,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kertomus edistymisestä uusiutuvien energialähteiden käytössä” (COM(2013)0175),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja liuskeöljyn erottelun ympäristövaikutuksista(12) ,

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja -öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista(13) ,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP18)(14) ,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Mikrotuotanto – pienimuotoinen sähkön- ja lämmöntuotanto”(15) ,

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energia-markkinoilla” (COM(2012)0271) ja 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman uusiutuvan energian nykyisistä haasteista ja mahdollisuuksista EU:n energian sisämarkkinoilla(16) ,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663) ja 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta "Energian sisämarkkinat toimiviksi”(17) ,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission kertomuksen aiheesta ”Euroopan hiilimarkkinoiden tila vuonna 2012” (COM(2012)0652),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Varsovan (Puola) ilmastokokouksesta (COP19)(18) ,

–  ottaa huomioon päätöslauselman tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä siirtymisessä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(19) ,

–  ottaa huomioon komission Centre for European Policy Studies -keskukselta tilaaman 10. kesäkuuta 2013 annetun selvityksen ”Assessment of cumulative cost impact for the steel industry”(20) ,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”energiapoliittisesta yhteistyöstä rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon”(21) ,

–  ottaa huomioon komission ja Maailman työjärjestön yhteisen raportin ”Towards a Green Economy: The Social Dimensions”,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen”(22) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan vastaavat lausunnot (A7-0047/2014),

A.  katsoo, että ilmastonmuutos, kestävä kasvu, energiansaannin varmuus, taloudellinen ja tekninen kilpailukyky ja energian sisämarkkinoiden saavuttaminen ovat unionille äärimmäisen tärkeitä ja että ne liittyvät tiiviisti toisiinsa;

B.  ottaa huomioon, että tämä on tunnustettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT), jonka mukaan unionin energiapolitiikan tavoitteita ovat muun muassa energiamarkkinoiden toimivuus, energiansaannin varmuus, energiatehokkuus, energiansäästö, uudet ja uusiutuvat energialähteet ja yhteenliitännät, ja että unionin ympäristöpolitiikalla on edistettävä ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista, suojeltava ihmisten terveyttä, luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä sekä edistettävä kansainvälisellä tasolla toimenpiteitä, joilla puututaan alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin ja erityisesti torjutaan ilmastonmuutosta;

C.  toteaa, että vain sitovat tavoitteet tarjoavat jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta pyrkiä hiilivapaaseen talouteen mahdollisimman tehokkaalla ja kustannustehokkaalla tavalla kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet huomioon ottaen;

D.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä osana kehittyneiden maiden ryhmän välttämättömiä vähennyksiä;

E.  toteaa, että ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 asti on tarpeen ottaa huolellisesti huomioon ilmastositoumukset (pitkällä ja lyhyellä aikavälillä) sekä tarve ryhtyä ratkomaan pakottavia taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä, kuten energian toimitusvarmuus, teollisuuden ja kotitalouksien korkeat energiakustannukset, tarve luoda työpaikkoja ja edistää talouden elpymistä sekä siirtyä kohti kestävän kasvun mallia;

F.  katsoo, että monien poliittisten tavoitteiden, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, energiansaannin turvaamisen sekä talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemisen on perustuttava huipputeknologiaan, joka käyttää resursseja kustannustehokkaasti;

G.  katsoo, että nykyisen ilmasto- ja energiapaketin oikeudellinen kehys, jossa on sitovia tavoitteita uusiutuvien energialähteiden osuudesta ja energiankulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, voimassaolo päättyy vuonna 2020; ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevien kansallisten velvoitteiden päättyminen saattaisi heikentää tällä alalla tarvittavaa kasvua;

H.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 komissio toteaa, että ihmisten hyvinvointi, teollisuuden kilpailukyky ja yhteiskunnan toiminta ylipäätään riippuvat turvallisesta, varmasta, kestävästä ja kohtuuhintaisesta energian saannista;

I.  katsoo, että energiajärjestelmän uudistamiseen tarvitaan merkittävää investointia riippumatta siitä, missä määrin hiilidioksidipäästöjä vähennetään, ja että tämä vaikuttaa energian hintoihin vuotta 2030 edeltävänä aikana;

J.  toteaa, että energiansäästö ja energiatehokkuus ovat nopeimmat ja halvimmat keinot vastata energian toimitusvarmuutta, riippuvuutta EU:n ulkopuolisista energialähteistä, korkeita hintoja ja ympäristöä koskeviin huolenaiheisiin;

K.  katsoo, että rakennusalan kustannustehokkaiden energiansäästömahdollisuuksien arvioidaan olevan noin 65 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) vuoteen 2020 mennessä;

L.  toteaa, että ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuuden suuntaan tällä hetkellä liittyvä epävarmuus jarruttaa kipeästi kaivattua investointia puhtaaseen teknologiaan;

M.  toteaa, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energia-alan hiilipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian runsaaseen käyttöön perustuva skenaario ovat halvempi vaihtoehto kuin nykyisten menettelytapojen jatkaminen ja että ajan myötä ydinvoiman ja fossiilisista polttoaineista tuotettavan energian hinta nousee edelleen, kun taas uusiutuvien energialähteiden hinnat laskevat;

N.  toteaa, että komission etenemissuunnitelmassa kohti kilpailukykyistä vähähiilistä taloutta vuonna 2050 arvioidaan, että paikallista ilmanlaatua parantamalla voitaisiin terveydenhoidon kustannuksissa säästää 17 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2030 mennessä, ja että Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) arvioiden mukaan vuoteen 2035 mennessä kahden celsiusasteen tavoitteeseen pyrkivillä toimenpiteillä voitaisiin EU:n vuotuista fossiilisten polttoaineiden tuontilaskua pienentää 46 prosenttia tai 275 miljardia euroa (1 prosentti EU:n BKT:sta);

O.  toteaa, että energian lopulliset hinnat ovat kuluneen vuosikymmenen aikana jatkuvasti nousseet ja ovat siksi unionin kansalaisten kasvava huolenaihe ja huomattava kustannus yrityksille ja teollisuuden aloille;

P.  toteaa, että on kiinnitettävä huomiota vaikutuksiin, joita ilmasto- ja energiapolitiikalla on paitsi kaikkein haavoittuvimpiin väestönosiin myös matala- ja keskituloisiin talouksiin, joiden elintaso on viime vuosina laskenut;

Q.  toteaa, että liikennealan osuus sekä kasvihuonekaasupäästöistä että energiankulutuksesta on merkittävä; toteaa, että liikennealan kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 36 prosenttia vuosina 1996–2007;

R.  toteaa, että ilmastonmuutos muodostaa ihmisen kehitykselle, biologiselle monimuotoisuudelle ja kansalliselle turvallisuudelle kiireellisen ja mahdollisesti peruuttamattoman uhan, jota kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä torjumaan;

S.  toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) 1. työryhmän vuoden 2013 arvioinnista käy ilmi, että meillä on vaihtoehtoja tulevaisuuden varalle, mutta tämä mahdollisuuksien ovi sulkeutuu nopeasti, koska olemme jo polttaneet yli puolet hiilidioksidibudjetistamme, jonka avulla meillä olisi todennäköinen mahdollisuus rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen, ja että tämä on otettava kiireellisesti huomioon tärkeimpien yritys- ja infrastruktuuri-investointien suunnittelusykleihin liittyvässä päätöksenteossa;

T.  ottaa huomioon, että vuonna 2009 pidetyssä Kööpenhaminan huippukokouksessa kansainvälinen yhteisö sitoutui siihen, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan 21. vuosisadalla kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneesta tasosta, ja että nykyvauhtia kansainvälinen yhteisö ei kykene täyttämään tätä sitoumusta;

U.  ottaa huomioon, että IPCC:n viidennessä arviointiraportissa todettiin äskettäin, että nykyvauhtia emme pysty täyttämään tätä ilmastositoumusta, sillä kun kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen määrä ylittää triljoona tonnia, lämpötilan nousu on yli kaksi celsiusastetta, ja kyseisestä määrästä on kertynyt jo noin puolet; ottaa huomioon, että nykykäytännöt johtavat yli kahden celsiusasteen nousuun alle 30 vuodessa; ottaa huomioon, että meidän on asetettava kunniahimoisia tavoitteita ja ryhdyttävä tavoittelemaan niitä jo nyt;

V.  toteaa, että Maailmanpankin ”Turn down the heat” -raportin mukaan nykyiset päästöennusteet johtavat kahden celsiusasteen lämpenemiseen 20–30 vuoden kuluessa ja neljän celsiusasteen lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä;

W.  toteaa, että ilmaston lämpenemisen pitämiseksi alle kahdessa celsiusasteessa neuvosto vahvisti uudelleen vuonna 2011 EU:n tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna;

X.  toteaa, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kutsunut valtioiden päämiehiä ilmastohuippukokoukseen syyskuussa 2014, jotta voidaan sitoutua vahvasti toteuttamaan lisätoimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

Y.  toteaa, että YK:n kehitysohjelman vuoden 2013 Emissions Gap -raportin mukaan nykyiset vuotta 2020 koskevat ilmastolupaukset eivät riitä torjumaan vaarallista ilmastonmuutosta, ja siksi vuoden 2020 jälkeen kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä entistä kunnianhimoisemmin;

Z.  ottaa huomioon Eurostatin luvut, joiden mukaan EU on vähentänyt hiilidioksidipäästöjään 16,97 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2011 ja on saavuttamassa tavoitteensa vuodelle 2020; toteaa, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä kunnianhimoisemmin, jotta EU voi saavuttaa myös vuodelle 2050 asetetut ilmastotavoitteensa;

AA.  toteaa, että YK:n tilasto-osaston lukujen mukaan maailman hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet yli 50 prosenttia vuosina 1990–2010;

AB.  ottaa huomioon, että EU:n todennetut päästöt vuosina 2005–2012 vähenivät Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla 16 prosenttia ja järjestelmään kuulumattomilla aloilla 10 prosenttia, mikä tarkoittaa, että vuodelle 2020 asetetut vähennystavoitteet, jotka ovat 21 prosenttia päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla ja 10 prosenttia päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla, todennäköisesti saavutetaan jo useita vuosia etuajassa;

AC.  toteaa, että vähähiilisen talouden etenemissuunnitelman mukaan EU on saavuttamassa kustannustehokkaasti omien päästöjen 40–44 prosentin vähennystavoitteen ja näin ollen vuodelle 2050 asetetun EU:n 80–95 prosentin tavoitteen alimman arvon, joten saavuttaakseen kyseisen vaihteluvälin puolivälin tai ylimmän arvon, EU:n on pystyttävä saavuttamaan kustannustehokkaasti vuoteen 2030 mennessä yli 44 prosentin vähennystavoite;

AD.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumattomuuden vähimmäiskustannukset ulottuvat 100 miljardista eurosta vuodessa vuonna 2020 aina 250 miljardiin euroon vuonna 2050 koko EU:ssa;

AE.  ottaa huomioon, että vaikka Kansainvälinen energiajärjestö arvioi, että unionin osuus maailman kasvihuonekaasuista on 11 prosenttia ja että EU:n hiilidioksidipäästöt ovat tonneina henkilöä kohden mitattuina yhä korkeammat kuin maailmassa keskimäärin ja nousevissa talouksissa ja kehitysmaissa keskimäärin, unionin sisämarkkinoiden BKT on suurempi kuin minkään muun maailman talouden ja sillä on merkittävät diplomaattiset valmiudet; katsoo, että vaikka unionilla on rajallinen kyky vähentää maailmanlaajuisia päästöjä yksipuolisilla toimilla, sen rooli on kuitenkin merkittävä muiden talouksien ilmastotoimien lisäämisessä, erityisesti mitä tulee sitovan sopimuksen saavuttamiseen Pariisissa vuonna 2015; katsoo, että näin ollen EU:n on määriteltävä selkeä ja kunnianhimoinen kantansa ja varmistettava, että tuleva sopimus voidaan ratifioida kaikissa jäsenvaltioissa;

AF.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen maailmanlaajuiseen haasteeseen voidaan vastata vain, jos EU:n kunnianhimoinen politiikka yhdistyy kolmansien maiden sitoumuksiin;

AG.  katsoo, että ollakseen menestyksekkäitä EU:n kasvihuonekaasupäästövähennysten ja muiden ilmastotoimien olisi oltava osa maailmanlaajuista toimintaa; katsoo, että vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa olisi määritettävä EU:n neuvottelukanta vuoden 2015 maailmanlaajuiseen ilmastosopimukseen; katsoo, että EU:n talouden kilpailukykyä on tarkasteltava asianmukaisesti siihen asti, kunnes tasapuoliseen maailmanlaajuiseen sopimukseen päästään;

AH.  toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisellä on myös myönteinen vaikutus kansanterveyteen, kun ilmansaasteet vähenevät erityisesti asutuskeskuksissa;

AI.  toteaa, että 16. kesäkuuta 2013 tuuli- ja aurinkovoimalat saavuttivat Saksassa 61 prosentin huippulukeman sähkön kokonaistuotannosta, mikä osoittaa, että ilmasto- ja energiapolitiikka on ollut onnistunutta ja sitä olisi pidettävä esikuvana alueellisen koordinoinnin ja yhteistyön edistämisessä;

AJ.  toteaa, että Eurostatin mukaan EU:n uusiutuvien energialähteiden osuus oli 13 prosenttia vuonna 2011 ja EU on saavuttamassa tätä koskevan tavoitteensa vuodelle 2020;

AK.  toteaa, että näin ollen EU on saavuttamassa vuodelle 2020 asetetut sitovat tavoitteet (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen) mutta ei energiatehokkuutta koskevaa ohjeellista 20 prosentin tavoitetta;

AL.  ottaa huomioon, että vuoden 2013 International Energy Outlook -katsauksen mukaan maailmanlaajuinen energiankulutus lisääntyy 56 prosenttia vuosina 2010–2040 (lisäyksestä 60 prosenttia toteutuu muissa kuin OECD:hen kuuluvissa Aasian maissa) ja fossiiliset polttoaineet (joissa hiilellä on merkittävä osuus) kattavat edelleen lähes 80 prosenttia maailman energiankulutuksesta vuoteen 2040 saakka;

AM.  katsoo, että investoinnit energiatehokkuuteen, uusiutuvat energialähteet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vaikuttavat toisiinsa monin tavoin ja että on ehdottoman tärkeää käsitellä avoimesti ja tuoda suuren yleisön tietoon kompromissit näiden tavoitteiden suhteen;

AN.  ottaa huomioon, että sijoittajat ja teollisuus tarvitsevat kiireellisesti EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevat selkeät, pitkän aikavälin puitteet, jotka tarjoavat paremman varmuuden ja sen myötä selkeät hintasignaalit ja siten voivat kannustaa keskipitkän ja pitkän aikavälin kestäviin investointeihin, vähentää investointeihin liittyviä riskejä ja hyödyntää kestäviä teknologioita koskevat mahdollisuudet maailmanmarkkinoilla; ottaa huomioon, että selkeä ilmasto- ja energiastrategia on ratkaisevan tärkeä EU:n teollisuuden kilpailukyvyn, talouskasvun vauhdittamisen ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta;

AO.  ottaa huomioon, että ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 on yhdistettävä ilmastositoumusten (sekä EU:n pitkän ajanjakson tavoitteiden että lyhyen ajanjakson kansainvälisten neuvottelujen) huolellinen tarkastelu tarpeeseen puuttua pakottaviin taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, kuten energiatehokkuuteen, teollisuuden ja kotitalouksien suuriin energiakustannuksiin sekä uusien työpaikkojen ja talouden elpymisen tarpeeseen;

AP.  katsoo, että omien resurssien rajallisen saatavuuden vuoksi EU:n kunnianhimoinen siirtyminen uusiutuvan energian käyttöön on ainoa tapa taata turvallinen energiantoimitus kohtuulliseen hintaan tulevaisuudessa;

AQ.  ottaa huomioon, että komission tiedonannossa energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050, jota parlamentti tukee, todetaan, että kun taloutta muutetaan hiilivapaaksi, energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet ja energiainfrastruktuurit ovat joka tapauksessa toteuttamisen arvoisia vaihtoehtoja, ja että olisi otettava käyttöön asianmukaiset politiikat ja välineet;

AR.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen energiajärjestö viittasi vuoden 2013 energiatehokkuusmarkkinoita koskevassa raportissaan energiatehokkuuteen maailman tärkeimpänä polttoaineena ja että energiatehokkuus on halvin ja nopein tapa vähentää EU:n energiariippuvuutta, lisätä energiavarmuutta, pienentää energialaskuja ja torjua ilmastonmuutosta;

AS.  katsoo, että uusiutuvien energialähteiden mahdollisuuksia ei ole vielä täysin hyödynnetty; ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan ne muodostavat vuonna 2050 suurimman osan energiahuollosta ja että on asetettava vuoteen 2050 asti ulottuvia konkreettisia etappeja, jotta uusiutuville energialähteille voidaan luoda EU:ssa uskottavat ja vakaat tulevaisuudennäkymät ja jotta voidaan varmistaa energiahuollon monipuolistaminen unionin energia-alan sisämarkkinoilla, sillä se lisää EU:n kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta ja auttaa osaltaan luomaan uusia teollisuudenaloja ja vientimahdollisuuksia;

AT.  katsoo, että uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen ja energiatehokkuuden kasvattaminen vaikuttavat myönteisesti ilmasto- ja energiatavoitteisiin, vahvistavat EU:n energiavarmuutta, lisäävät sen teknologiajohtajuutta ja sen teollisuuden kilpailukykyä ja edistävät kasvua ja työllisyyttä sekä tuottavat EU:lle tulevaisuudessakin suurta lisäarvoa;

AU.  katsoo, että energiatehokkuus on kaikkein kustannustehokkain ja nopein tapa vähentää EU:n energiariippuvuutta ja samalla suojata loppukäyttäjiä suurilta energiakustannuksilta sekä luoda uusia työpaikkoja ja kasvua paikallisissa talouksissa;

AV.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 unionin fossiilisiin polttoaineisiin käytetyt menot olivat 406 miljardia euroa (joka on yli 1 000 euroa henkeä kohti) ja että unionin riippuvuuden energiantuonnista odotetaan kasvavan; katsoo, että tämä riippuvuus saattaa unionin haavoittuvaksi maailman energiahintojen muutoksille ja poliittisille kriiseille sekä vaarantaa unionin ja jäsenvaltioiden ulkopolitiikan riippumattomuuden; katsoo, että tämän vuoksi loppukäyttäjiä varten on tärkeää tehdä energian hinnasta mahdollisimman avoin; katsoo, että EU:n on keskityttävä joka tapauksessa toteuttamisen arvoisiin vaihtoehtoihin eli energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja energiainfrastruktuureihin;

AW.  toteaa, että fossiilisten polttoaineiden tuontiin käytetyt varat eivät juuri edistä investointeja, uusien työpaikkojen syntymistä tai kasvua unionissa ja että näiden varojen uudelleen suuntaaminen energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja älykkääseen infrastruktuuriin tehtäviin omiin investointeihin stimuloisi siten rakennusalaa, ajoneuvoteollisuutta ja huipputeknologiateollisuutta sekä niiden tuotantoketjujen alihankkijoita, mikä synnyttäisi laadukkaita ja ammattitaitoa vaativia työpaikkoja, joita ei voi viedä tai sijoittaa uudelleen;

AX.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan energiatehokkuusmahdollisuuksista on vuonna 2035 yhä hyödyntämättä kaksi kolmasosaa, koska tämä ala ei ole todellinen poliittinen painopiste;

AY.  ottaa huomioon, että Fraunhofer-instituutin tutkimukset osoittavat, että EU kykenee saavuttamaan kustannustehokkaasti 40 prosentin energiansäästöt vuoteen 2030 mennessä;

AZ.  toteaa, että tutkimusten mukaan EU:lla on mahdollisuudet saavuttaa kustannustehokkaasti yli 40 prosentin loppukäytön energiansäästöt kaikilla talouden aloilla (asuminen 61 prosenttia, liikenne 41 prosenttia, palveluala 38 prosenttia, teollisuus 21 prosenttia); toteaa, että tämän potentiaalin hyödyntäminen toisi energiakuluihin vuodessa 239 miljardin euron nettosäästöt;

BA.  toteaa, että yli 40 prosenttia EU:n energiankulutuksesta kuluu lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen ja että uusiutuvan energian käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön mukaan tästä 43 prosenttia menee kotitalouksille, 44 prosenttia teollisuudelle ja loput (13 prosenttia) palvelualoille;

BB.  toteaa, että on osoitettu, että suurin kustannustehokkaan energiansäästöpotentiaali on rakennusalalla, jonka osuus EU:n energian loppukäytöstä on tällä hetkellä 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia;

BC.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan energiatehokkuuden parantaminen vähentää kustannuksia, mistä hyötyvät sekä teollisuus että yksityishenkilöt;

BD.  ottaa huomioon, että nykysuuntausten mukaan maailman väestömäärän odotetaan ylittävän yhdeksän miljardia vuoteen 2050 mennessä ja maailmanlaajuisen energiankysynnän lisääntyvän yli 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

BE.  ottaa huomioon, että jatkuvasti nousevat energian hinnat ovat johtaneet suureen energiaköyhyyteen EU:ssa;

BF.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto totesi toukokuussa 2012, että energiatehokkuudella voidaan merkittävällä tavalla auttaa kääntämään suuntaus, jossa energian hinta ja energiakustannukset kasvavat ja josta kärsivät eniten yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat jäsenet;

BG.  ottaa huomioon, että kunnianhimoisilla energiansäästötavoitteilla lisätään nettotyöllisyyttä 400 000 työpaikalla vuoteen 2020 mennessä varsinkin luomalla kaivattuja työpaikkoja rakennusalalle, ja että näin myös julkinen talous paranee, kun työttömyyskustannukset pienenevät;

BH.  katsoo, että energian sisämarkkinoiden saavuttaminen on ennakkoedellytys EU:n yleiselle energiavarmuudelle, kilpailukykyisille energian hinnoille sekä ilmastopolitiikan tavoitteiden kustannustehokkaalle täyttämiselle;

BI.  katsoo, että ilman koordinointia ja kustannustehokasta täytäntöönpanoa monet tuet erilaisille energialähteille ja -teknologioille vääristävät kilpailua ja estävät energian sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen lisäämättä investointivarmuutta;

BJ.  ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden saama valtiontuki vuonna 2011 pelkästään sähkön osalta oli EU:ssa 26 miljardia euroa, eikä luku sisällä kaasun ja öljyn saamaa tukea;

BK.  ottaa huomioon, että 22. toukokuuta 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään asettamaan etusijalle asteittaisen luopumisen ympäristön tai talouden kannalta haitallisista valtiontuista ja että tämä käsittää fossiiliset polttoaineet;

BL.  toteaa, että tutkimusten mukaan verkkojen parantaminen ja kehittäminen ja yhteenliitäntöjen lisääminen ovat tärkeitä tapoja edistää sisämarkkinoita, vähentää energiakustannuksia ja lisätä teollisuuden kilpailukykyä, kunhan kyseisten investointien kohdentamiseen käytetään kustannus-hyötyanalyysiä;

BM.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan yleisen järjestelmän kustannukset ja vaikutukset vaihtelevat merkittävästi eri energialähteiden välillä; ottaa huomioon, että nämä näkökohdat olisi otettava huomioon tarkasteltaessa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa;

BN.  toteaa, että Kansainvälisen energiajärjestön arvioiden mukaan energiatoimituksia hajauttamalla energiainfrastruktuurien investointitarpeet siirtyvät siirtotasolta jakelutasolle, ja että vuoteen 2030 mennessä jakeluverkot tarvitsevat kolme neljännestä kyseisistä investoinneista;

BO.  ottaa huomioon, että Eurostatin lukujen mukaan yli 40 prosenttia EU:n asukkaista asuu jo kaupunkialueilla ja että kaupungistuminen lisääntyy, ja toteaa, että uusiutuvien energialähteiden avulla vähennetään ilmakehän hiukkaspäästöjä; ottaa huomioon, että liikenteen osuus päästöistä on merkittävä, ja että energiatehokkuudella olisi tähän myönteinen vaikutus;

BP.  ottaa huomioon, että komissio totesi energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 antamassaan tiedonannossa, että verkkojen parantaminen on välttämätöntä, ja erityisesti, että kustannukset ovat joka tapauksessa samat, riippumatta siitä, mikä tulevista energiaskenaarioista valitaan, vaikka päätettäisiin jatkaa nykyistä toimintaa; pitää tämän vuoksi tärkeänä kehittää älykkäitä ja yhteenliitettäviä verkkoja ja valita skenaario, joka perustuu uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen, koska tämä on ainoa tapa saavuttaa kestävän kehityksen, kilpailukyvyn säilyttämisen, energiaomavaraisuuden, energiavarmuuden ja kohtuuhintaisen energian tavoitteet;

BQ.  ottaa huomioon, että Euroopan kilpailukykyraportin 2012 mukaan kestävän energia- ja ympäristöteknologian ala tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia yrityksille ja uusien työpaikkojen syntymiselle;

BR.  ottaa huomioon, että Euroopan kilpailukykyraportissa 2012 suositellaan, että kilpailukyvyn säilyttämiseksi EU:n yritykset keskittyvät hyödyntämään maailmanlaajuisten ympäristöä koskevien ja sosiaalisten tavoitteiden ja haasteiden tarjoamia mahdollisuuksia;

BS.  ottaa huomioon, että komission vuoden 2050 etenemissuunnitelmassa esitettyjen arvioiden mukaan kaikki arvioidut hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat tilanteet edellyttävät, että vuonna 2050 uusiutuvien energialähteiden osuus lopullisesta energiankulutuksesta on 55–75 prosenttia; ottaa huomioon, että näiden arvioiden mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus kääntyy vuoden 2020 jälkeen laskuun, jos lisätoimenpiteisiin ei ryhdytä;

BT.  toteaa, että EU on tällä hetkellä globaalissa johtoasemassa uusiutuvaa energiaa koskevan teknologian alalla ja että alalle on jo syntynyt noin puoli miljoonaa uutta työpaikkaa; toteaa, että uusiutuvan energian osuuden kasvusta seuraa pidemmän ajanjakson kestävää kasvua ja lisääntynyt energiavarmuus;

BU.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ala muodostaa yhden prosentin EU:n bruttokansantuotteesta ja työllistää suoraan ja epäsuorasti noin 1,2 miljoonaa henkilöä, mikä on 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009; ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ala työllistää EU:ssa vuonna 2020 yhteensä 2,7 miljoonaa henkilöä;

BV.  ottaa huomioon, että kriisistä huolimatta uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alat ovat kasvaneet ja että niiden odotetaan tuovan lisää kasvua EU:n BKT:hen tulevaisuudessa;

BW.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan Kiina on houkuttelevin maa uusiutuvan energian investoinneille ja että myös Yhdysvallat, Intia, Japani, Kanada ja Australia kuuluvat kaikkein houkuttelevimpiin maihin;

BX.  katsoo, että on varmistettava EU:n kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla;

BY.  ottaa huomioon, että uusia ja kestäviä energialähteitä koskevan tutkimuksen lisääntyminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto tarjoavat parhaat mahdollisuudet pitkän ajanjakson ratkaisun löytämiseen ongelmaan;

BZ.  katsoo, että kestävä kehitys perustuu tasapainoiseen ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kehitykseen;

CA.  katsoo, että paikallisilla ja alueellisilla toimijoilla on tärkeä tehtävä niiden toimenpiteiden edistämisessä ja täytäntöönpanossa, joiden avulla siirrytään vähähiiliseen talouteen;

Tavoitteet

1.  suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 ja odottaa, että Eurooppa-neuvosto vastaa aiheeseen kunnianhimoisesti, realistisesti, kustannustehokkaasti ja joustavasti niin, että EU voi energia-alan tietämyksensä ja asiantuntemuksensa avulla säilyttää kestävän kilpailuetunsa, ja että vastauksia annetaan sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille;

2.  on erittäin huolissaan uudesta hallintorakenne-ehdotuksesta vuoteen 2030 ulottuvia puitteita varten ja muistuttaa, että vuoden 2020 puitteet perustuivat parlamentin ja neuvoston väliseen täyteen yhteispäätösmenettelyyn; vaatii komissiota perustamaan kaikki oikeudelliset ehdotukset parlamentin ja neuvoston väliseen täyteen yhteispäätösmenettelyyn;

3.  pitää valitettavana, että 22. tammikuuta 2014 hyväksytty komission tiedonanto ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030”(COM(2014)0015) on lyhytnäköinen ja kunnianhimoton useilla tasoilla, etenkin uusiutuvan energian kansallisten tavoitteiden ja energiatehokkuuteen kannustavien uusien toimien puuttumisen vuoksi; panee merkille komission tuoreen tiedonannon energian hinnoista ja kustannuksista Euroopassa (COM(2014)0021);

4.  panee merkille, että äskettäin julkaistiin IPCC:n viidennen arviointiraportin 27. syyskuuta 2013 hyväksytty ensimmäinen osa, jossa vahvistetaan, että 95 prosenttia ilmaston lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta (vuoden 2007 neljännessä arviointiraportissa osuudeksi esitettiin 90 prosenttia), ja jossa varoitetaan ekosysteemin vakaudelle mahdollisesti aiheutuvista seurauksista, jos toimiin ei ryhdytä;

5.  pyytää neuvostoa ja komissiota hyväksymään ja toteuttamaan osana vuoteen 2030 ulottuvia EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita monitahoisen lähestymistavan, joka perustuu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskeviin toisiaan vahvistaviin, koordinoituihin ja yhdenmukaistettuihin politiikkoihin ja kunnianhimoisiin sitoviin tavoitteisiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin näiden kolmen tavoitteen keskinäisiä vaikutuksia, sillä ne ovat kaikkein soveltuvimmat välineet EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi kustannustehokkaalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, tarjoavat investointivarmuutta, parantavat ja vahvistavat kilpailukykyä sekä energian toimitusvarmuutta EU:ssa;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan EU:lle sitovan vuoteen 2030 ulottuvan tavoitteen omien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta; katsoo, että tavoitetaso on asetettava niin, että se vastaa kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamista kustannustehokkaasti; korostaa, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet;

7.  myöntää, että EU:n olisi sitouduttava tämän kasvihuonekaasutavoitteen saavuttamiseen osana kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ennen kuin YK:n pääsihteeri järjestää huippukokouksen syyskuussa 2014, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa toimimaan samoin mahdollisimman nopeasti;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan EU:lle sitovan vuoteen 2030 ulottuvan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen, joka perustuu kustannustehokasta energiansäästöpotentiaalia koskevan tutkimuksen tuloksiin; korostaa, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan EU:lle sitovan vuoteen 2030 ulottuvan tavoitteen tuottaa vähintään 30 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta uusiutuvista energialähteistä; korostaa, että tämä tavoite on saavutettava yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion oma tilanne ja mahdollisuudet;

10.  korostaa, että kaikkien talouden alojen on osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, mikäli EU haluaa hoitaa oman osuutensa maailmanlaajuisista ponnisteluista; katsoo, että varhainen sopiminen vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista on tarpeen, jotta EU voi valmistautua uutta oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä sopimusta koskeviin kansainvälisiin neuvotteluihin ja jotta jäsenvaltioille, teollisuudelle ja muille sidosryhmille voidaan luoda selkeät oikeudellisesti sitovat puitteet ja tavoitteet päästöjen vähentämiseen, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan tarvittavien keskipitkän ja pitkän aikavälin investointien tekemistä varten;

11.  toteaa, että hiilidioksidipäästöjen vähentämistavat riippuvat siitä, minkälainen osuus jäsenvaltioilla on kestävistä teknologioista, joita ovat uusiutuvan energian, ydinvoiman ja hiilen talteenotto sekä varastointi, jos siitä tulee mahdollista ajoissa; toteaa, että uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen vaatii siirto- ja jakeluverkostojen merkittäviä laajennuksia, lisää siirrettävää varakapasiteettia ja/tai varastointikapasiteettia;

12.  muistuttaa, että kaikki lisäkustannukset siirtyvät suoraan tai epäsuorasti loppukuluttajien maksettaviksi, ja katsoo, että EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi on välttämätöntä pienentää lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat EU:n energiajärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä;

13.  muistuttaa, että jäsenvaltiot pystyvät edelleen valitsemaan oman energiayhdistelmänsä ja että näin ollen niiden pitäisi valita optimaalinen yhdistelmä energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta;

14.  katsoo, että vahva sitova energiatehokkuustavoite on ensisijaisen tärkeä, jotta unionin energiaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti, ja että kyseisten tavoitteiden seurausvaikutus on se, että kasvihuonekaasuja ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan vähemmän ponnisteluja;

15.  katsoo, että sitovat yleistavoitteet, joissa yhdistetään kansalliset ponnistukset, ovat kustannustehokkain ja joustavin tapa tarjota jäsenvaltioille tarpeellista joustavuutta ja noudattaa toissijaisuusperiaatetta;

16.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa – jotta voidaan ylläpitää EU:n tasolla tapahtunutta edistystä ja tarjota varmuutta pitkällä aikavälillä – asettamaan kunnianhimoisia mutta realistisia tavoitteita vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteille ottaen huomioon kustannustehokkain tapa, joka antaa EU:lle mahdollisuuden pitää kiinni parlamentin ja neuvoston tekemästä pitkän aikavälin sitoumuksesta EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon;

17.  pyytää komissiota yksinkertaistamaan ilmasto- ja energiapolitiikkojaan, jotta EU:n politiikoista saadaan johdonmukaisempia, joustavampia ja kustannustehokkaampia;

18.  korostaa, että EU:n vuoteen 2050 ulottuva hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite saavutetaan vain, jos siirrytään pois fossiilisista polttoaineista, ja että siksi on vältettävä politiikkoja, jotka saattavat estää sen; muistuttaa, että energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat kunnianhimoiset ja pitkän aikavälin politiikat auttavat välttämään kyseisiä esteitä; korostaa tässä yhteydessä Kansainvälisen energiajärjestön viimeaikaisia tutkimustuloksia, joiden mukaan uusiutuvia energialähteitä koskevat politiikat tulevat pitkällä aikavälillä halvemmaksi kuin pelkästään hiilidioksidipäästöjen hinnoitteluun turvautuminen, koska ne kannustavat sellaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien teknologioiden laajan valikoiman oikea-aikaiseen kasvattamiseen, joita tarvitaan energia-alan hiilidioksidipäästöjen poistamiseen kokonaan pitkällä aikavälillä;

19.  on vakuuttunut siitä, että paras tapa turvata EU:n nykyinen ja tuleva energiantarve on tasapainoinen ja eriytetty energiayhdistelmä, jolla vähennetään riippuvuutta yksittäisistä energialähteistä luomatta muita uusia riippuvuuden muotoja pitäen samalla mielessä komission kehotus vähentää riippuvuuttamme fossiilisesta energiasta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä seikat huomioon;

20.  kehottaa Euroopan komissiota kehittämään yhdessä asiaankuuluvien teollisuuden alojen kanssa ja osana vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita alakohtaiset etenemissuunnitelmat, jotka mahdollistavat riittävän joustavuuden teollisuuden toimijoita varten;

21.  katsoo, että vaikka monet energiapolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa nostamalla energian hintoja, haasteena on saavuttaa kyseiset tavoitteet niin, että taloudellinen toiminta lisääntyy samanaikaisesti;

22.  kehottaa varaamaan tarvittavat voimavarat uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästötekniikoita koskevalle tutkimus- ja kehitystyölle;

23.  katsoo, että tarkistettuun ja hyvin toimivaan päästökauppajärjestelmään perustuvan uuden sitovan hiilidioksidien vähennystavoitteen laatimiselle on olemassa laaja yhteisymmärrys;

24.  katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien EU-politiikan pitkän aikavälin tavoitteiden ja erityisten poliittisten välineiden on johdonmukaisesti perustuttava viitevuoteen 1990;

25.  katsoo, että EU voisi nostaa hiilidioksidinvähennystavoitettaan, jos kehittyneen ja kehittyvän maailman muut merkittävät päästömaat sitoutuvat tekemään oman osansa maailmanlaajuisista päästöjen vähentämiseen tähtäävistä ponnisteluista;

26.  korostaa, että uusiutuvia energialähteitä koskeva vuoteen 2020 ulottuva sitova tavoite on tehnyt EU:sta uusiutuvia energialähteitä koskevan teknologiainnovoinnin edelläkävijän; korostaa, että tämän uusiutuvia energialähteitä koskevien sitovien tavoitteiden politiikan jatkaminen vahvistaa EU:n asemaa tällä alalla edelleen; katsoo, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista, vähentää tarvetta fossiilisten polttoaineiden tuontiin ja lisää energialähteidemme monipuolistumista; katsoo siksi, että EU:n olisi asetettava vuoden 2030 puitteissaan sitova tavoite uusiutuvien energialähteiden osalta; katsoo, että on toteutettava edistyksellistä energia- ja ilmastopolitiikkaa, joka on yhdenmukainen kilpailukykyä koskevan EU:n teollisuuspolitiikka-aloitteen kanssa;

27.  katsoo, että uusiutuvia energialähteitä koskevan kapasiteetin hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin vuoteen 2030 ulottuvissa tavoitteissa pitäisi keskittyä yleisen energiajärjestelmän kehittämiseen ja optimointiin;

28.  katsoo, että EU:lla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskeva 20 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että osittain koordinoimattomalla ja hyvin nopealla kansallisen käytön lisäämisellä on vakavia vaikutuksia EU:n sisämarkkinoihin (mm. silmukkavirrat); katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä on tulevaisuudessa oltava entistä suurempi osuus energiajärjestelmissä; vaatii, että kaikki energiajärjestelmiin liittyvät merkitykselliset näkökohdat otetaan huomioon tehtäessä päätöksiä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä edelleen;

29.  katsoo, että ennustettaviksi ja dynaamisiksi suunnitellut tukiohjelmat ovat soveltuva väline, jolla voidaan edistää uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta kehittämistä ja käyttöönottoa sekä energiatehokkuutta; korostaa, että uusiutuvia energialähteitä tukevien kansallisten ohjelmien olisi asteittain siirryttävä integroidumpiin tukijärjestelmiin EU:n ja sen alueiden tasolla ottaen huomioon teknologian kypsyystasot ja alueelliset ja maantieteelliset erot, ja katsoo, että tämä voisi tarjota puitteet, jotka ovat lähempänä markkinoita, investointivarmuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset; katsoo, että komissiolla on tässä suhteessa merkittävä ohjaustehtävä, myös siinä, että tukiohjelmissa noudatetaan sisämarkkinoiden ja valtiontukien sääntöjä ottaen myös huomioon tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -ohjelman merkityksen;

30.  katsoo, että vuoteen 2030 ulottuvat politiikan puitteet on integroitava osaksi vielä kauaskantoisempaa suunnitelmaa ja erityisesti vuoteen 2050 ulottuvaa suunnitelmaa muiden komission hyväksymien etenemissuunnitelmien mukaisesti; katsoo, että EU:n vuoteen 2030 ulottuvat, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat politiikat on nähtävä osatavoitteina pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa ja että niissä on sovellettava kustannustehokkuuden, ennustettavuuden ja kestävyyden takaavaa yhtenäistä lähestymistapaa;

31.  katsoo, että EU:n aluepolitiikalla on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannon ja energiatehokkuuden edistämisessä koko Euroopan laajuisesti; toteaa, että maantieteellisten eroavuuksien vuoksi on mahdotonta noudattaa yleispätevää energiapolitiikkaa kaikilla alueilla;

32.  on tietoinen, että kaikkien energialähteiden, myös fossiilisten polttoaineiden ja ydinenergian, valtiontuilla saattaa olla merkittävä vaikutus energian hintoihin; panee merkille, että eräät uusiutuvat energialähteet, kuten rannikolla sijaitsevat tuuli- ja aurinkovoimalat, ovat lähes yhtä kustannustehokaita kuin tavanomaiset energialähteet, ja katsoo, että niihin liittyviä tukijärjestelmiä olisi sen vuoksi mukautettava ja valtiontuet lopetettava vaiheittain, jotta varat voidaan ohjata energiateknologioita, kuten seuraavan sukupolven uusiutuvia energialähteitä ja varastointitekniikoita, koskeviin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin; painottaa kuitenkin, että tästä olisi ilmoitettava hyvissä ajoin, jotta voidaan välttää mahdolliset kielteiset vaikutukset alaan, ja että muutokset edellyttävät energiamarkkinarakenteen uudistamista, hallinto- ja verkkoliitäntämenettelyjen yhtenäistämistä ja energiamarkkinoiden avoimuuden lisäämistä; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot ovat tehneet taannehtivia muutoksia tukijärjestelmiin, mikä on vahingoittanut sijoittajien luottamusta ja vähentänyt investointeja uusiutuviin energialähteisiin; pyytää komissiota tutkimaan, miten pelkän energian markkinat voidaan suunnitella uudelleen siten, että taataan sijoituksen tuotto erilaisille uusiutuville energialähteille, mikä laskisi tukkuhintoja ja vaikuttaisi myös sijoitusten tuottoihin; korostaa, että uusiutuvia energialähteitä koskeva selkeä politiikka yhdessä tutkimus- ja kehittämisohjelmien kanssa on välttämätön, jotta voidaan laskea kaikkien uusiutuvien teknologioiden kustannuksia ja edistää uudempien ja epäkypsempien teknologioiden innovointia, kehittämistä ja käyttöönottoa; pyytää komissiota tutkimaan etusijalle asettamisen kokonaisvaikutusta, myös vaikutusta yleisiin energiakustannuksiin;

33.  painottaa samalla, että EU:n olisi vähennettävä riippuvuuttaan fossiilisten polttoaineiden tuonnista; panee merkille, että fossiilisille polttoaineille, ydinenergialle ja eräille kypsille uusiutuvia energialähteitä koskeville teknologioille annettavat monet valtiontuet vääristävät markkinoiden rakennetta monissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan asteittain ja mahdollisimman pian tällaiset valtiontuet, erityisesti ympäristön kannalta haitalliset suorat ja välilliset tuet fossiilisille polttoaineille;

34.  kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jokaiselle maalle etenemissuunnitelman, jossa on selkeät sitoumukset kyseisten valtiontukien poistamiseksi vaiheittain;

35.  pyytää komissiota tekemään kartoituksen kaikista uusiutuvien energialähteiden kansallisista ja eurooppalaisista valtiontuista ja tukijärjestelmistä ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan yhteistyössä komission kanssa käyttöön johdonmukaisuuden ja avoimuuden EU:n tasolla;

36.  toteaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat vaikeutuneet huomattavasti muun muassa tiettyjen jäsenvaltioiden tekemien taannehtivien muutosten vuoksi; kehottaa laatimaan vuoteen 2030 ulottuvan oikeudellisia toimenpiteitä ja menettelyjä koskevan vakaan ja ennustettavan kehyksen, joka perustuu uusiutuvia energialähteitä koskevaan kunnianhimoiseen tavoitteeseen ja joka auttaa merkittävästi luomaan työpaikkoja ja vähentämään epävarmuutta, alentamaan investointiriskiä, vähentämään pääomakustannuksia ja siten tarvittavan tuen tasoa;

37.  panee merkille, että pitkän aikavälin tavoitteet tarjoavat poliittista vakautta ja vahvistavat sijoittajien luottamusta minimoimalla sijoittajien riskilisät, mikä on olennaisen tärkeä tekijä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä, sillä ne ovat pääomavaltaisia teknologioita; katsoo, että tavoitteiden puuttuminen johtaisi uusiutuvien energialähteiden kustannusten huomattavaan kasvuun ja että pitkällä aikavälillä mahdollistetut investoinnit laskisivat teknologiakustannuksia ja vähentäisivät erityistuen tarvetta;

38.  korostaa, että komission vuoden 2050 vähähiilisen talouden etenemissuunnitelma osoittaa, että uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuuden parantaminen voisivat saada aikaan 175–320 miljardin euron vuotuiset säästöt unionissa;

39.  korostaa huomattavia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen uusiutuvan energian alalla (kolme miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä) ja energiatehokkuuden alalla (kaksi miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä)(23) ;

40.  katsoo, että uusiutuvien energialähteiden tuotannon tehokkuuden takaamiseksi tarvitaan parannuksia verkkojen joustavuuteen, infrastruktuureihin ja energian siirtokapasiteettiin;

41.  kehottaa komissiota uusiutuvien energialähteiden nopean yhtenäistämisen toteuttamiseksi esittämään myös ehdotuksia sisämarkkinoiden ytimen muodostamiseksi niiden yhtenäistämiseen pyrkivien jäsenvaltioiden kesken, jotka haluavat tehdä pikaisesti yhteistyötä yhteisen sähköntuotannon, -jakelun ja -käytön merkeissä;

42.  katsoo, että eri energialähteiden vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon olisi seurattava kattavasti;

43.  toteaa, että halvinta energiaa on käyttämätön energia; painottaa, että energiatehokkuuden parantamista olisi pidettävä yhtenä EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kulmakivistä; on vakuuttunut siitä, että energiatehokkuus auttaa säilyttämään resursseja, alentamaan energialaskuja, vähentämään riippuvuutta polttoaineiden tuonnista, supistamaan kauppavajeita ja vähentämään terveysvaikutuksia sekä parantamaan pitkällä aikavälillä EU:n talouden kansainvälistä kilpailukykyä ja edistämään EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä; panee merkille, että tutkimusten mukaan EU:n kustannustehokas 40 prosentin energiansäästöpotentiaali vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä ainakin 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja lisäisi uusiutuvien energialähteiden osuutta energiayhdistelmässä 35 prosenttiin; kehottaa jäsenvaltioita panemaan pikaisesti ja täysimääräisesti täytäntöön energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin; painottaa, että kunkin talouden alan ja kunkin taloudellisen tilanteen mahdollisuudet on otettava huomioon laadittaessa uusia energiatehokkuutta koskevia toimintalinjoja ja että siirryttäessä kohti parempaa energiatehokkuutta olisi keskityttävä energian toimitus- ja kysyntäketjuun kokonaisuudessaan, mukaan lukien energian muunto, siirrot, jakelu ja toimitukset, sekä teollisuuden, rakennusten ja kotitalouksien kulutukseen ja liikenteeseen; toteaa, että energiatehokkuutta koskevat tiedotuskampanjat ovat hyödyllisiä;

44.  katsoo, että nykyisillä toimintalinjoilla ei saavuteta EU:n vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteita; palauttaa mieleen komission lupauksen asettaa vuodelle 2020 sitovat energiatehokkuustavoitteet ja kannattaa lisätoimenpiteitä jäsenvaltioille jos ja kun niiden yksittäisten tavoitteiden yhteenlaskettu määrä ei vastaa EU:n 20 prosentin tavoitetta; muistuttaa, että vuoden 2030 tavoitteet on asetettava virstanpylväiksi vuoteen 2050 ulottuvalle pidemmän ajanjakson visiolle, jotta otetaan huomioon pitkät investointisyklit; pyytää Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan vuoden 2020 ja vuoden 2030 sitovat energiatehokkuustavoitteet kestävän energia- ja ilmastopolitiikan virstanpylväiksi;

45.  painottaa, että yksittäisellä kasvihuonekaasupäästötavoitteella, joka toteutetaan pääasiassa päästökauppajärjestelmän avulla, ei hyödynnetä päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen suurta energiatehokkuuspotentiaalia, vaan tästä seuraa se, että suuri osa vuoden 2030 toimista hiilestä irtautumiseksi tapahtuu päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla tarpeettoman suurin kustannuksin; panee merkille, että monet energiatehokkuuden parantamisen esteet ovat luonteeltaan muita kuin rahoitukseen liittyviä, eikä niihin voida puuttua päästökauppajärjestelmän avulla osana yksittäisiin kasvihuonekaasupäästötavoitteisiin perustuvaa lähestymistapaa;

46.  korostaa, että rakennusten energiankulutuksen vähentämisen olisi oltava keskeinen tekijä EU:n pitkän aikavälin energiatehokkuuspolitiikassa, sillä nykyisen rakennuskannan korjaaminen tarjoaisi erittäin suuren potentiaalin energiansäästöön; painottaa, että nykyistä kunnostettavien rakennusten määrää ja laatua on lisättävä huomattavasti, jotta EU:n olemassa olevien rakennusten energiankulutus vähenisi 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna;

47.  katsoo, että alakohtainen rakennusten energiatehokkuustavoite käynnistäisi tarvittavan rakennuskannan kunnostamisen, millä viime kädessä varmistettaisiin sen edustaman valtavan energiaresurssin hyödyntäminen; katsoo, että suurin osa tämän alan esteistä on lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä, ei teknisiä, ja että markkinoiden muutos vie aikaa ja on suuresti riippuvainen pitkän aikavälin tavoitteista, joita täydennetään välivaiheen tavoitteilla vuosiksi 2020, 2030 ja 2040, jotta koko rakennuskanta saatettaisiin lähelle nollaenergiatason kulutusta vuoteen 2050 mennessä;

48.  pyytää komissiota kehittämään parempia menetelmiä ja välineitä, joilla voidaan laskea ja seurata edistystä ja jotka voivat auttaa suunnittelemaan unionille johdonmukaisemman ja avoimemman energiatehokkuutta koskevan toimintatavan, ja poistamaan poliittiset esteet yhdessä jäsenvaltioiden kanssa; panee merkille, että energiaintensiteetti suhteessa taloudelliseen suorituskykyyn on lisääntynyt vuosikymmenien ajan pääasiassa taloudellisista syistä; katsoo, että energiatehokkuus voi olla merkittävä tekijä myös materiaalitieteissä ja että olisi tehtävä enemmän EU:n teollisuuden auttamiseksi parantamaan entisestään energiaintensiteettiä ja kilpailukykyä (erityisesti tuottamalla omaan käyttöön lämpöä ja sähköä), mikä auttaa vähentämään hiilivuodon riskiä; kehottaa komissiota arvioimaan energiatehokkuuden edistymistä ja kehitystä EU:ssa verrattuna EU:n tärkeimpiin kilpailijoihin maailmassa, parantamaan energiaennusteita erityisten muiden kuin taloudellisten tekijöiden osalta energiatehokkuuden parantamiseksi ja etujen saamiseksi energiansäästöstä ja valtiontukea koskevien suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä täsmentämään suotuisia ehtoja energiatehokkuusinvestoinneille; kehottaa komissiota edelleen ja hyvissä ajoin arvioimaan energiansäästön kehitystä EU:ssa suhteessa energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoon ja sen tulevaan tarkistamiseen;

49.  toteaa, että päästökauppajärjestelmä on nykyisin tärkein väline teollisuuden ja energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä samalla kun se edistää investointeja kestävään teknologiaan kustannustehokkaalla ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla; katsoo tämän vuoksi, että päästökaupan rakenteellinen parantaminen on tarpeen, jotta voidaan lisätä valmiuksia vastata tehokkaasti ja automaattisesti talouden vaihteluihin ja siten poistaa tarve tilapäisiin markkinatoimenpiteisiin ja palauttaa sijoittajien luottamus järjestelmällä, joka on ennakoitava ja luotettava pitkällä aikavälillä; vaatii päästökauppajärjestelmän pikaista rakenneuudistusta, jota on määrä ehdottaa vuoden 2014 aikana, jotta voidaan puuttua päästöoikeuksien nykyiseen ylijäämään ja mekanismin joustamattomuuteen; korostaa, että päästökauppajärjestelmän uudistuksessa olisi varmistettava, että järjestelmä säilyy täysien markkinapohjaisena;

50.  muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti on jo pyytänyt sitä esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen 1,74 prosentin vuotuisen lineaarisen vähennysvaatimuksen tarkistamiseksi, jotta se vastaisi vuoden 2050 hiilidioksidipäästövähennystavoitteita;

51.  katsoo, että komission olisi myös ehdotettava huutokauppatulojen pakollista merkitsemistä innovatiivisille, ympäristöystävällisille tekniikoille; katsoo, että alat ja osa-alat, joihin hiilivuodon riski vaikuttaa, olisi säilytettävä, ja niitä voitaisiin tarkistaa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien kansainvälisten sopimusten perusteella, jotta alalle voidaan taata mahdollisimman suuri varmuus;

52.  panee merkille, että unioni tarvitsee kattavat vuotta 2030 koskevat poliittiset puitteet, joilla kannustetaan investoimaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen pitkällä aikavälillä muualla kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla, joiden osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 60 prosenttia; korostaa energiatehokkuuden merkittävää hyödyntämätöntä potentiaalia rakentamisen ja liikenteen kaltaisilla erityisaloilla, joilla arvioitu energiatehokkuuspotentiaali on vastaavasti 61 ja 41 prosenttia; korostaa, että muut kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvat alat voivat merkittävästi auttaa EU:n hiilidioksidin vähentämiseen tähtäävissä ponnisteluissa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia aloja koskevia kunnianhimoisia toimia vuoteen 2030 ja säilyttämään samalla joustavuuden, jonka varassa jäsenvaltiot voivat määritellä omat tapansa täyttää tavoitteensa ponnistusten jakamisessa; katsoo, että päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen tavoitteiden olisi perustuttava alhaalta ylöspäin toteutettavaan arviointiin kunkin alan potentiaalista;

53.  painottaa, että päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen tavoitteet (taakanjako) ovat suhteellisen matalat verrattuna päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen tavoitteisiin ja että taakanjaossa sallitaan edelleen hyvin kiistanalaiset hyvitykset esimerkiksi teollisuuskaasuille, mitä ei hyväksytä päästökauppajärjestelmässä;

54.  kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen, jolla sellaiset hyvitykset, joita ei enää voida käyttää päästökauppajärjestelmässä, jätettäisiin pois myös taakanjakamisesta, ja kehottaa jäsenvaltioita välittömästi sitoutumaan noudattamaan samaa linjaa, jota edellytetään teollisuudelta;

55.  kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoisempia puitteita aloille, jotka eivät kuulu päästökauppajärjestelmään (taakanjako);

56.  painottaa, että metaanin (CH4) vaikutusta maapallon lämpenemiseen ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon, koska sen lämmitysvaikutus (GWP) on 80 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla 15 vuoden ajanjaksolla ja 49 kertaa suurempi 40 vuoden ajanjaksolla; kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisemmin metaanin vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevassa politiikassa, arvioimaan mahdollisuuksia ja ehdottamaan tietyille aloille ja jäsenvaltioihin mukautettua metaanipäästöjen vähennyssuunnitelmaa;

57.  kehottaa komissiota esittämään liikenteelle erityisiä puitteita, koska liikennealan osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä ja energiankulutuksesta on noin neljännes, mikä tekee siitä toiseksi suurimman kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavan alan energiantuotannon jälkeen;

58.  katsoo kehittyneiden biopolttoaineiden olevan merkittävässä asemassa liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä samalla kun lisätään energiavarmuutta ja edistetään kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä;

59.  painottaa polttoaineen laatua koskevassa direktiivissä esitetyn hiilen täysimääräisen huomioon ottamisen merkitystä liikenteen polttoaineiden koko elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; painottaa, että polttoaineen laatua koskevalla direktiivillä voi olla suuri merkitys kestävien biopolttoaineiden edistämisessä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030; pitää siksi valitettavana komission haluttomuutta huolehtia polttoaineen laatua koskevan direktiivin jatkamisesta vuoden 2020 jälkeen;

60.  kehottaa komissiota määrittämään indikaattorit edistymisen arvioimiseksi tietyillä päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla, varsinkin mitä tulee rakennusten ympäristölliseen kestävyyteen;

61.  katsoo, että jatkossa yhteistuotannolla sekä tehokkaalla kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä on kasvavan tärkeä rooli energiatehokkuuden parantamisessa, kun lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä lämmön ja sähkön tuotannossa sekä paikallisen ilmanlaadun parantamisessa; kehottaa EU:ta harkitsemaan lämmitys- ja jäähdytysalojen täyttä yhdistämistä etenemistapoihin, jotka koskevat kestäviin energiajärjestelmiin siirtymistä; panee merkille, että näiden alojen osuus EU:n lopullisesta energiankulutuksesta on 45 prosenttia; kehottaa näin ollen komissiota kokoamaan tarvittavia tietoja lämmityksen ja jäähdytyksen lähteistä ja käytöstä sekä lämmönjakelusta eri loppukäyttäjien ryhmille (esim. asuminen, teollisuus, palvelut); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi tukemaan jo saatavana olevia tehokkaita lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja;

62.  korostaa kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen merkittävää potentiaalia pyrittäessä lisäämään energiatehokkuutta kierrättämällä lämpöä, jota on syntynyt sähköntuotannon yhteydessä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, jätteenpolttolaitoksissa ja teollisten energiaprosessien yhteydessä ja joka menisi muuten hukkaan; toteaa, että lisäksi tämä tarjoaa yhdennetyn ratkaisun kaupunkialueilla, minkä ansiosta EU voi vähentää riippuvuuttaan energiantuonnista ja taata lämmityksen ja jäähdytyksen kohtuulliset hinnat kansalaisille;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan uusiutuvien energialähteiden jäännöspotentiaalin lämmityksen ja jäähdytyksen osalta ja tarkastelemaan uusiutuvan energian käytön lisääntymisen ja energiatehokkuus- ja rakennusdirektiivien täytäntöönpanon yhteisvaikutusta;

64.  toteaa, että koska tieto- ja viestintätekniikan ala kuluttaa merkittävästi sähköä EU:ssa sijaitsevissa tietokonekeskuksissa, joiden osuus on jopa 1,5 prosenttia sähkön kokonaiskulutuksesta, ja koska kuluttajat ovat entistä tietoisempia tietotekniikan hiilijalanjäljestä ja tietotekniikan alalla käytetyistä pilvipalveluista, alalla on valtava potentiaali energiansäästöön ja siitä voisi tulla energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen roolimalli;

Politiikan välineiden johdonmukaisuus

65.  muistuttaa, että vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteet on saavutettava entistä kustannustehokkaammin; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa lähettämällä selkeitä investointisignaaleja ja välttämällä liiallisia korvauksia, kohtuutonta monimutkaisuutta ja säännösten aiheuttamaa taakkaa teollisuudelle; katsoo siksi, että puitteiden olisi sallittava jäsenvaltioille joustavuutta ja vapautta asetetuissa rajoissa ja tarjottava vakautta ja selkeyttä investointipäätöksille; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan eurooppalaisia puitteita täysimääräisesti;

66.  painottaa, että on tärkeää tehostaa koordinointia, jotta voidaan vastata ilmasto- ja energia-alan moniin haasteisiin, luoda EU:n avoimet energiamarkkinat ja vaihtaa energia-asioita koskevia parhaita käytäntöjä EU:n tasolla sekä tehostaa ja yhdenmukaistaa kansallisia toimenpiteitä; katsoo, että ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin vuoteen 2030 on sisällyttävä säännöksiä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan keskustelemaan naapurimaidensa kanssa mahdollisista suunnitelmista, joilla niiden energiatoimituksia muutetaan merkittävästi;

67.  muistuttaa, että selkeä, yhtenäinen ja yhdenmukainen toimintatapa ja sääntelykehys, jotka perustuvat kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, ovat ratkaisevan tärkeitä talouden vahvistamiselle, kasvun synnyttämiselle, vakaiden ja kohtuullisten energian hintojen varmistamiselle ja tarvittavien investointien edistämiselle joka tapauksessa toteuttamisen arvoisiin vaihtoehtoihin (uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuus ja älykäs infrastruktuuri), kuten komission energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 on määritelty, kustannustehokkaalla ja kestävällä tavalla; huomauttaa, että epäjohdonmukaisuus vuoden 2020 tavoitteissamme on osaltaan johtanut hiilen nykyiseen matalaan hintaan;

68.  korostaa, että pitkän aikavälin vihreitä investointeja varten on olennaisen tärkeää, että teollisuudelle annetaan keskipitkän ja pitkän aikavälin sääntelyvarmuus, ja kehottaa sen vuoksi laatimaan kunnianhimoiset ja sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta varten;

69.  korostaa, että johdonmukaisin lähestymistapa vuoden 2020 jälkeen on asettaa EU:n laajuinen kasvihuonekaasupäästötavoite vuodelle 2030 ja ottaa huomioon energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevista vuoden 2030 tavoitteista johtuvat päästövähennykset; huomauttaa, että niin sanottu pakettilähestymistapa, joka koostuu energiatehokkuudesta, uusiutuvista energialähteistä ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevista tavoitteista ja joka on määritelty olemassa olevan kustannustehokkaan energiansäästöpotentiaalin mukaisesti, auttaisi EU:ta saavuttamaan kilpailukykyä, energiavarmuutta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat tavoitteensa, sillä se alentaisi hiilidioksidin hintaa ja vähentäisi teollisuuden taakkaa enemmän kuin vain kasvihuonekaasupäästöjä koskeva tavoite;

70.  huomauttaa, että unioni on ehdottanut kansainvälistä tarkastusprosessia alustavien lupauksien arvioimiseksi ennen vuoden 2015 ilmastosopimuksen tekemistä; kehottaa siksi neuvostoa sopimaan tarkastusprosessista, jolla on selkeä aikataulu, jotta voidaan varmistaa unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen ja muiden asiaankuuluvien tavoitteiden tarkastaminen ja tarvittaessa parantaminen;

71.  korostaa, että välineet ja tavoitteet ja niiden johdonmukaisuus on analysoitava kattavasti sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi; tähdentää, että kasvihuonekaasupäästötavoitteen on oltava riittävän kunnianhimoinen, jotta sillä voidaan tarjota lisäkannustimia energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden lisäksi, ja noudatetaan vähennystasoja, jotka katsotaan tieteellisesti välttämättömiksi vaarallisen ilmastonmuutoksen estämiseksi;

72.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten ilmastoa ja energiaa koskevat tavoitteet vaikuttavat toisiinsa, jotta voidaan luoda tehokkaimmat toimintatavat EU:n tasolla ja välttää ongelmat silloin, kun tavoitteita ja toimenpiteitä ei ole määritelty johdonmukaisesti, ottaen huomioon BKT:n lisäksi myös kunkin jäsenvaltion valmiudet ja mahdollisuudet kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin; muistuttaa, että energiatehokkuuden parantaminen muualla kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla, kuten rakennuksissa ja liikenteessä, johtaa kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähentymiseen, jolloin on mahdollista vähentää näillä aloilla toteutettuja hiilestä irtautumisponnistuksia;

73.  pyytää komissiota edistämään kolmen tavoitteen lähestymistavan tehokkuutta ja kustannustehokkuutta koordinoiduilla ja yhtenäisillä toimilla, jotka todella hyötyisivät kyseisten tavoitteiden välisestä vuorovaikutuksesta;

74.  huomauttaa, että keskustelun vuoden 2030 tavoitteista pitäisi perustua vankkoihin talousanalyyseihin niiden mahdollisesta vaikutuksesta maa- ja alakohtaisesti; pyytää komissiota julkaisemaan kaikki saatavilla olevat tiedot ja analyysit aiheesta, jotta voidaan määrittää, onko jäsenvaltioiden taakka epätasa-arvoinen;

75.  katsoo, että jäsenvaltioita ja alueita olisi kannustettava parantamaan yhteistyötä niin, että voidaan optimoida uusiutuvien energialähteiden, myös merituulivoiman, tutkimusta, kehittämistä, innovointia ja tehokkuutta; pitää valitettavana, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä vuonna 2009 annetulla direktiivillä luotuja yhteistyömekanismeja on käytetty hyvin vähän, ja kehottaa lisäämään näiden mekanismien käyttöä; viittaa komission tuloksiin, joiden mukaan nykyisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä voitaisiin saada huomattavia kaupan edistämisen kaltaisia etuja; korostaa, että alueellisella yhdentymisellä on valtava merkitys uusiutuvien energialähteiden kustannustehokkaassa käyttöönotossa; katsoo, että komissiolla on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä koordinoitaessa, rahoitettaessa ja analysoitaessa asianmukaisesti uusiutuvia energialähteitä ja jokaisen jäsenvaltion mahdollisuuksia, ja että komissio ohjaa uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten politiikkojen asteittaista lähentymistä;

76.  huomauttaa, että EU:n on täytettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva sitoumuksensa toimenpiteillä, joilla estetään erittäin paljon kasvihuonekaasupäästöjä tuottavien epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyhiekan, kehittäminen;

77.  kehottaa komissiota esittämään analyysin siitä, miten erilaisia energialähteitä, mukaan lukien uusiutuvat energialähteet, voidaan kehittää kestävämmällä ja kustannustehokkaammalla tavalla, ottaen huomioon ympäristövaikutukset, järjestelmän kokonaiskustannukset sekä näkökohdat, jotka liittyvät raaka-aineriippuvuuteen (erityisesti harvinaiset maametallit, joita Euroopassa on vähän), resurssitehokkuuteen ja elinkaareen;

78.  kehottaa komissiota esittämään analyysin siitä, miten uusiutuvien energioiden vakailla lähteillä, kuten vesivoimalla (erityisesti pumppuvoimalaitoksissa), kestävällä biomassaenergialla ja geotermisellä energialla voidaan yhdessä fossiilisten polttoainelähteiden kanssa täydentää vaihtelevia uusiutuvia energialähteitä; pyytää komissiota ehdottamaan kestävyyskriteereitä kiinteälle ja kaasumaiselle biomassalle, ottaen huomioon elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt, jotta voidaan rajoittaa biomassaresurssien tehotonta käyttöä;

79.  korostaa energiatehokkuuden merkittävää asemaa EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuutta koskevat tavoitteet tehokkaasti muihin keskeisiin politiikan aloihin, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja lopettamaan vaiheittain valtiontuet, jotka johtavat resurssien tehottomaan käyttöön;

80.  kehottaa komissiota perustamaan verkkoon helposti saatavilla olevan resurssitehokkuuden parhaiden käytäntöjen tietopankin;

81.  muistuttaa, että EU:n säädösten ripeä saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpano erityisesti ympäristö- ja energia-aloilla on sekä velvoittavaa että välttämätöntä markkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi;

82.  kehottaa komissiota arvioimaan energiansäästön kehitystä EU:ssa;

83.  huomauttaa, että vuonna 2013 vuoden 2012 EU:n energiatehokkuusdirektiivin nojalla julkaistut ohjeelliset kansalliset tehokkuustavoitteet eivät yllä EU:n sovittuun 20 prosentin tavoitetasoon; vaatii, että komission ei pitäisi odottaa enää yhtään uusien toimintalinjojen ja toimenpiteiden ehdottamista, mukaan lukien sitova energiatehokkuustavoite vuodelle 2020, ja että sen olisi sisällytettävä sitova energiatehokkuustavoite tulevaan vuoteen 2030 ulottuvia puitteita koskevaan tiedonantoonsa, jotta tavoitteiden välinen johdonmukaisuus voidaan taata;

84.  korostaa paikallisten ja alueellisten ilmasto- ja energia-aloitteiden merkitystä, koska ne voivat edistää huomattavasti kansallisia lieventämistoimenpiteitä ja parantaa hajautetun energiantuotannon kehittämistä edelleen; suosittelee, että komissio tukee tällaisia aloitteita erityisesti ilmasto- ja energia-alan olemassa olevien rahoitusohjelmien kohdennetulla kehittämisellä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan kaikki esteet, jotka estävät alue- ja paikallisviranomaisia saavuttamasta EU:n ilmasto- ja energiatavoitteita;

85.  huomauttaa, että EU:n energia- ja ilmastopolitiikan puitteissa ei onnistuta ottamaan huomioon energiankäytön eroja kaupunkien ja verkkojen ulkopuolella sijaitsevien maaseutualueiden välillä; huomauttaa, että tietyt energiahaasteet ovat ankarampia maaseutualueilla (heikko energiatehokkuus, energian saatavuus, kiinteiden ja nestemäisten lämmityspolttoaineiden suuri hiilijalanjälki);

86.  kehottaa komissiota laatimaan maaseudun energiastrategian osana vuoden 2030 energia- ja ilmastopolitiikan puitteita, jotta voidaan analysoida tiettyjä verkon ulkopuolella olevien energiankuluttajien kohtaamia haasteita ja esittää poliittisia suosituksia jäsenvaltioille;

87.  katsoo, että ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin vuodelle 2030 tulisi sisällyttää välineitä EU:n aluepolitiikasta, jotta voidaan saavuttaa vuodelle 2030 asetetut tavoitteet, ja että tähän olisi sisällyttävä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tehokkaampi hyödyntäminen hajautettujen uusiutuvan energian hankkeiden, kaupunki- ja maaseutualueiden puhtaiden polttoaineiden hankkeiden sekä energiatehokkuushankkeiden kehittämisessä.

Energiavarmuus

88.  korostaa, että energian toimitusvarmuus on erittäin tärkeää EU:n kansalaisille ja yrityksille; korostaa, että ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksessä vuodelle 2030 on tärkeää käsitellä tarvetta energiavarmuuden parantamiseen, ympäristöllistä kestävyyttä, EU:n talouden ja teollisuuden kilpailukykyä, energian kohtuullisia hintoja kaikille eurooppalaisille, parempaa selviytymistä maailmanlaajuisista energiakriiseistä, työpaikkojen luomista ja sosiaalisia näkökohtia käyttämällä esimerkiksi sellaisia toimia kuin toimitusreittien, toimittajien ja lähteiden monipuolistaminen;

89.  painottaa, että EU:n energiavarmuus ja viime kädessä omavaraisuus on varmistettava pääasiassa edistämällä energiatehokkuutta ja energiansäästöjä ja uusiutuvaa energiaa, mikä yhdessä muiden vaihtoehtoisten energianlähteiden kanssa vähentää riippuvuutta tuonnista; panee merkille kasvaneen kiinnostuksen öljyn ja kaasun etsintään Välimerellä ja Mustallamerellä; katsoo, että öljyn ja kaasun porausta merellä koskevan EU:n politiikan yhteydessä olisi korostettava mahdollisten vaarojen ehkäisemistä sekä asianomaisten jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden talousvyöhykkeiden määrittämistä noudattaen Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimusta, jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ja EU ovat allekirjoittaneet;

90.  painottaa, että toimitusvarmuuden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat valita kansallisen energialähteiden yhdistelmänsä ja hyödyntää omia energialähteitään edellyttäen, että ne täyttävät unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet ja huolehtivat turvallisista, ympäristön kannalta kestävistä ja sosiaalisesti hyväksyttävistä käytännöistä myös etsintä- ja hyödyntämistoimien yhteydessä ja ottavat samalla huomioon mahdolliset haitalliset rajatylittävät vaikutukset;

91.  painottaa, että kun EU pyrkii kohti energiavarmuutta, yhtenä painopisteenä on kehittää jäsenvaltioiden välisen yhteistyön malli varmistamalla EU:n energian sisämarkkinoiden nopea toteuttaminen, mukaan lukien erityisesti yhdysputkien rakentaminen ja rajatylittävien esteiden poistaminen; katsoo, että myös pohjoisen ja etelän sekä idän ja lännen yhdistävän EU:n infrastruktuurin toteuttaminen ja nykyaikaistaminen antaa EU:lle mahdollisuuden käyttää parhaalla tavalla kunkin jäsenvaltion suhteellisia etuja, ja kehottaa edelleen tukemaan tehokkaasti ja kestävästi hajautettua, erittäin pienimuotoista ja yhteisöomistuksessa olevaa energiantuotantoa sekä älykkäitä energiainfrastruktuureja jakelutasolla, sekä varastointia ja kysynnänohjausta koskevia ohjelmia, jotta kysyntää ja tarjontaa voidaan tasapainottaa paikallisesti kaikissa jäsenvaltioissa; painottaa, että EU:ssa on kehitettävä edelleen makroalueellisia energiamarkkinoita, kuten Nord Poolin ja keskisen Länsi-Euroopan alueen markkinoita; painottaa siksi, että tarvitaan jäsenvaltioiden politiikkojen välistä tiivistä koordinointia sekä yhteistä toimintaa, yhteisvastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, koska energiapolitiikkaa koskevat kansalliset päätökset voivat vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin; toteaa, että olisi tarpeen selvittää, voitaisiinko energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston asiantuntemusta ja palveluja hyödyntää edellä mainittujen tehtävien suorittamisessa, miten se voitaisiin tehdä ja miten siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö voidaan varmistaa paremmin;

92.  kehottaa komissiota sisällyttämään hydraulista murtamista koskevaan lainsäädäntöehdotukseensa liuskekaasun etsintää ja hyödyntämistä koskevan pakollisen ympäristövaikutusten arvioinnin; korostaa lisäksi, että hydraulista murtamista koskevassa prosessissa käytettävistä kemikaaleista ei ole riittävästi tietoa; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan tällaista lainsäädäntöä laatiessaan, että näitä kemikaaleja koskevien kaikkien tietojen avoimuus varmistetaan kansanterveyden ja ympäristön suojelun korkeimman tason mukaisesti;

93.  katsoo, että hiilen talteenotolla ja varastoinnilla voi olla tärkeä tehtävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä (kuten komission vuoden 2050 vähähiilisen talouden etenemissuunnitelmassa ja energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 todetaan) ainakin siirtymäaikana erityisesti energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla; panee kuitenkin merkille, että tällä alalla ei ole julkisia ja yksityisiä investointeja; kehottaa komissiota analysoimaan parhaita tapoja edetä hiilen talteenotto- ja varastointitekniikan kehittämisessä EU:ssa ja ehdottamaan vuotta 2030 koskevassa kehyksessä asianmukaisia toimenpiteitä, joilla voidaan mobilisoida sidosryhmiä ja tarvittavaa rahoitusta; korostaa, että sekä uusiutuvilla energialähteillä että hiilen talteenotolla ja varastoinnilla on tehtävänsä EU:n tulevassa energiavalikoimassa, eikä pitäisi katsoa, että ne kilpailevat keskenään; kehottaa komissiota myös tiivistämään parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoa Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa hiilen talteenotto- ja varastointitekniikan alalla;

94.  korostaa, että kaasulla on tärkeä asema energiajärjestelmän muuttamisen kannalta ja tunnustaa maakaasun potentiaalin energiantuotantojärjestelmän joustavuuden lisäämisessä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; katsoo, että johdonmukaisella politiikalla ja sääntelykehyksellä ei pitäisi estää siirtymistä paljon hiilidioksidia käyttävästä energiantuotannosta maakaasuun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan kaasun sisämarkkinoiden osalta kaikkia kaasusopimuksia, jotka perustuvat vanhentuneisiin hinnoittelumekanismeihin, mukaan luettuna raakaöljyn hintaindeksi, ja kehottaa komissiota auttamaan sen selvittämisessä, miten nämä sopimukset voidaan neuvotella uudelleen ja tehostaa kaasukaupan lyhyen aikavälin kapasiteettia; painottaa äskettäisiä tapahtumia maailman energiamarkkinoilla ja muistuttaa tärkeästä osasta, joka nesteytetyllä maakaasulla voi olla EU:n energiatoimituksissa, koska sillä on vaikutusta EU:n energian sisämarkkinoihin, energian geopolitiikkaan EU:n lähinaapurustossa ja suhteisiin perinteisiin toimittajavaltioihin;

95.  korostaa Pohjanmeren merituulivoiman valtavia mahdollisuuksia; korostaa Pohjanmeren offshore-verkon merkitystä uusiutuvien energialähteiden kustannustehokkaalle käytölle Pohjanmerellä; panee tässä yhteydessä merkille Pohjanmeren valtioiden offshore-verkkoa koskevan aloitteen merkityksen ja kehottaa asianomaisia jäsenvaltiota ja komissiota antamaan sille enemmän näkyvyyttä ja tukea;

96.  painottaa, että aktiivinen metsänhoito, joka lisää kasvua ja samalla hiilidioksidin sitomista, on tärkeä ja kustannustehokas keino, jolla voidaan edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista; toteaa, että jokainen aktiivisen metsänhoidon avulla tuotettu lisäkuutiometri metsää sitoo noin 1,3 tonnia hiilidioksidia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään metsänomistajille kannustimia, joiden avulla voitaisiin aktiivisesti lisätä ilmastohyötyjä, esimerkiksi panostamalla alueellisiin toimiin kestävän metsäntuotannon ja hiilidioksidin sitomisen lisäämiseksi;

97.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että unionin tasolla voidaan myötävaikuttaa julkisten toimien vähentämiseen ja siten vähentää markkinoiden pirstoutumisen vaaraa; kehottaa siksi komissiota jatkamaan eriyttämisprosessia ja mahdollisimman hyvän energiajärjestelmän luomista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan ajoissa ja täysimääräisesti täytäntöön energian sisämarkkinoita koskevan kolmannen lainsäädäntöpaketin, jotta kaikki jäljellä olevat sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvät esteet poistetaan; korostaa, että on tärkeää poistaa jäljellä olevat infrastruktuurin pullonkaulat, markkinahäiriöt ja hallitsevan aseman vinoumat tai väärinkäyttö, sekä poistaa avoimuuden puute ja varmistaa, että sähkö- ja kaasumarkkinoiden yhdentymiselle ei luoda uusia esteitä, kuten huonosti suunniteltuja kapasiteettimarkkinoita, joilla syrjitään tietyntyyppisiä tasapainottamiseen tarkoitettuja resursseja; kehottaa komissiota ottamaan markkinamallin huomioon vuoteen 2030 ulottuvissa ehdotuksissaan, jotta parannetaan sähkökauppaa ja kehitetään avoimia tasapainotuksen ja verkon tukipalveluiden markkinoita; painottaa, että säänneltyjen loppukuluttajahintojen, jotka ovat aiheutuneita kustannuksia alemmat, asteittaisessa käytöstä poistamisessa kaikkialla EU:ssa olisi otettava huomioon heikossa asemassa olevien kuluttajien oikeutetut edut, sillä he eivät aina kykene käyttämään hyväksi todellista kilpailua energiamarkkinoilla;

98.  korostaa, että energian loppukuluttajat (yksityishenkilöt, pk-yritykset ja teollisuus) ovat energian sisämarkkinoiden ytimessä ja että heidän olisi hyödyttävä mahdollisimman alhaisista energian kustannuksista ja hinnoista, joiden olisi oltava avoimia, että heille olisi annettava oikeaa tietoa ja neuvoja vaivattomasti, jotta voidaan edistää vastuullista energiankulutusta, ja että olisi otettava huomioon nousevien ja yhä epävakaampien energian hintojen heille aiheuttama uhka; panee merkille, että on tärkeää edistää kansalaisaloitteiden syntymistä ja hoitoa esimerkiksi osuuskuntien avulla;

99.  korostaa, että uusissa puitteissa on otettava huomioon energiahintojen nousun ja talouskriisin vaikutukset energian kohtuuhintaisuuteen ja taloudellisen taakan oikeudenmukaiseen jakautumiseen loppukäyttäjien – kotitalouksien ja yritysten – kannalta; vaatii erityisesti toimia, joilla voidaan ehkäistä työpaikkojen häviäminen runsaasti energiaa käyttäviltä EU:n teollisuudenaloilta, jotka omalla alallaan ovat maailman puhtaimpia; myöntää, että kustannustehokas energiasäästötavoite voi vähentää sekä kotitalouksien että yritysten energiakustannuksia; korostaa, että rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanolla ja nykyisten rakennusten kunnostamisella mahdollisimman energiatehokkaiksi voitaisiin luoda uusia työpaikkoja ja varmistaa hyötyjen jatkuminen: kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan käytettävissä olevaa EU:n rahoitusta mainittuun tarkoitukseen;

100.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota energian kohtuuhintaisuuteen ja polttoaine-/energiaköyhyyteen; katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhtenäistä poliittista kehystä, mukaan luettuna asianmukaiset sosiaalipoliittiset toimet, kehottaa komissiota edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa tällä alalla ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämään indikaattoreita ja vertailuarvoja, jotta voidaan tunnistaa nykyinen ja potentiaalinen energiaköyhyys ja verrata niitä; panee merkille, että energiaköyhyyttä torjutaan rakenteellisesti energiatehokkuutta koskevilla toimilla; toteaa, että energia on Lissabonin sopimuksen yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 mukainen olennainen palvelu; painottaa, että energiapolitiikan kustannukset olisi katettava mahdollisimman oikeudenmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota pienituloisiin ja haavoittuviin kotitalouksiin, joihin energian korkeat hinnat vaikuttavat ensimmäisenä; katsoo, että kuluttajien osallisuutta olisi edistettävä; korostaa, että markkinoita ja infrastruktuuria kohennettaessa täytetään kansalaisten tarpeet ja että toteutettujen investointien kohdalla on täytettävä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat edellytykset;

101.  panee merkille, että energian toimitusvarmuuden varmistamiseksi on taattava riittävän joustavat ja luotettavat resurssit, jotka tarjoavat tarvittavan kapasiteetin huippukysynnän aikana ja poliittisten, taloudellisten tai teknologisten ongelmien esiintyessä, ja että tämä kapasiteetti voidaan tarjota käyttämällä joustavia varajärjestelyjä, kysyntäpuolen hallintaa, rajatylittävää kaupankäyntiä ja yhteenliitettävyyttä ja hyödyntämällä nykyistä liikakapasiteettia tehokkaammin; panee merkille, että vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden kasvavan tarjonnan vuoksi tarvitaan energian varastointia ja joustavampia ja dynaamisempia verkkoja; kehottaa komissiota laatimaan ohjeistuksen kaikkien joustavien resurssien käytöstä ja käyttöönotosta;

102.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot (ja myös eräät saaret ja syrjäiset alueet), jotka ovat energiasaarekkeita tai suhteellisen heikosti integroituneita unionin energian sisämarkkinoihin ja vieläkin paljolti eristyksissä unionin kaasu- ja sähköverkoista, jäävät usein riippuvaisiksi yhdestä EU:n ulkopuolisesta toimittajasta (mikä on erityisen arveluttavaa silloin, kun on kyse poliittisesti epävakaista tai epädemokraattisista hallinnoista) ja maksavat energiasta korkeampaa hintaa, mikä vaikuttaa haitallisesti niiden kilpailukykyyn ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja tekee niistä herkkiä ulkopuolisille poliittisille ja taloudellisille paineille; toteaa, että jos ei tehdä huomattavia investointeja infrastruktuuriin, Eurooppa-neuvoston lupaus siitä, että vuoteen 2015 mennessä kaikki jäsenvaltiot kuuluvat EU:n verkkojen piiriin, voi tuskin täyttyä näiden jäsenvaltioiden kohdalla; katsoo tässä yhteydessä, että lokakuussa 2013 julkaistu yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo olisi pantava täytäntöön nopeasti;

103.  toteaa, että energiainfrastruktuurin fyysinen integrointi EU:n jäsenvaltioiden välillä on energiamarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja energian rajatylittävän jakamisen edellytys; muistuttaa tässä yhteydessä, että vuonna 2002 annetuissa Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettiin tavoite, joka ei ole sitova ja jonka mukaan sähkön yhteenliitäntäasteen olisi vuoteen 2005 mennessä oltava 10 prosenttia käytössä olevasta kansallisesta tuotantokapasiteetista; painottaa, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole saavuttanut tätä tavoitetta; kehottaa siksi komissiota laatimaan sitovat tavoitteet rajaylittävästä vähimmäissiirtokapasiteetista ja ehdottamaan mahdollista uutta mallia ja uusia sitoumuksia sähköinfrastruktuurin fyysisestä integroinnista jäsenvaltioiden välillä ja selkeän aikataulun käyttöönotolle; katsoo, että tämä helpottaisi rajat ylittävää kaupankäyntiä;

104.  toteaa, että energia-alan sisämarkkinoiden sääntelyn ulottaminen koskemaan Kaakkois- ja Itä-Eurooppaa on välttämätöntä, jotta taataan EU:n energian toimitusvarmuus, ja kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota ylläpitämään energiayhteisölle myönnettyä poliittista ja rahoituksellista tukea;

105.  kehottaa komissiota tutkimaan energian varastointimahdollisuuksia ja erilaisia mahdollisia varastointiteknologioita EU:ssa erityisesti lämmön- ja sähköntuotannon alalla, jotta tuetaan integroidumpaa lähestymistapaa energiantuotantoon ja -kysyntään; toteaa, että olisi aiheellista toteuttaa tutkimusta, kehitystä ja innovointia varastointitekniikan ja ‑sovelluksien alalla; toteaa, että tällaisia tekniikoita tai sovelluksia ovat muun muassa sähköiset ajoneuvot, joilla voi olla tärkeä rooli uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liikakapasiteetin varastonnissa ja energiaverkkojen tasapainottamisessa; kehottaa siksi komissiota käyttämään täysin hyväksi tällaista tutkimusta varten olemassa olevia rahoitusmahdollisuuksia;

106.  panee merkille, että energian infrastruktuurien investointitahti on sovitettava yhteen energialähteisiin tehtävien investointien kanssa; painottaa, että nykyisen energiainfrastruktuurin nykyaikaistaminen ja uuden, älykkään ja joustavan infrastruktuurin rakentaminen verkon kaikilla tasoilla lämpö- ja sähköenergian tuotantoa, siirtämistä (erityisesti rajat ylittävien kaasu- ja sähköyhdysputkien kohdalla), jakelua ja varastointia varten on oleellisen tärkeää, jotta voidaan saavuttaa vakaat, pitkälle yhdentyneet ja yhteen liitetyt, monimuotoisiin toimituslähteisiin perustuvat energiamarkkinat, joilla on mahdollista välttää kaikki kielteiset vaikutukset, kuten suunnittelemattomat tehon virtaukset; korostaa, että samalla kun tehdään laajamittaisia investointeja, olisi investoitava myös alueellisiin ja jopa paikallisiin verkkoihin; korostaa, että tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi infrastruktuureihin tehtäville investoinneille olisi myönnettävä EU:n tukea jokaisessa niiden täytäntöönpanoon liittyvässä vaiheessa noudatetaan uusia suuntaviivoja, jotka koskevat Euroopan laajuisia energiainfrastruktuureja, ja että näitä investointeja olisi tuettava Verkkojen Eurooppa ‑välineellä, jolla tavoitellaan investointien nopeuttamista Euroopan laajuisiin verkkoihin, joilla on Euroopan laajuista merkitystä, ja vipuvaikutusta rahoituksen hankkimiseksi sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta; korostaa tarvetta tukea johdonmukaisia, tehokkaita ja paremmin koordinoituja infrastruktuuri-investointien lupajärjestelmiä kaikkialla EU:ssa; huomauttaa, että käytettäessä älykkäitä teknologioita on otettava huomioon myös tietosuojakysymykset;

107.  korostaa, että mikrotuotannon edistäminen on olennaisen tärkeä tekijä uusiutuvien energialähteiden osuuden nostamiseksi; korostaa yhteisöjen, kuten osuuskuntien, aloitteiden roolia kaikissa energiaketjun vaiheissa: tuotannossa, kulutuksessa ja jälleenmyynnissä; toteaa tässä yhteydessä, että hajautettu uusiutuvan energian tuotanto voi lieventää sähköverkkojen ongelmia ja vähentää tarvetta rakentaa uusia voimansiirtolinjoja – ja vastaavasti niihin liittyviä kustannuksia – koska hajautettu tekniikka sijaitsee paljon lähempänä loppukuluttajia; panee siksi merkille, että jakelutason investointien tarve kasvaa;

EU:n talouden kilpailukyvyn edistäminen

108.  katsoo, että toteutetut, avoimet ja läpinäkyvät sisämarkkinat, joilla kaikki EU:n ja kolmansien maiden yritykset noudattavat yhteisön säännöstöä, erityisesti energia-alan ja ympäristöalan säännöstöä, voivat varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n energiantoimittajille kolmansien maiden energiantuottajiin nähden ja vahvistaa niiden neuvotteluasemaa; korostaa, että tarvitaan paremmin koordinoitua ulkoista energiapolitiikkaa;

109.  panee merkille, että energia-alan markkinapohjainen hinnanmuodostus, mukaan lukien ulkoisten kustannusten sisällyttäminen liittämättä sitä kolmansien markkinoiden hinnanmuodostukseen, on paras tapa taata kilpailukykyiset hinnat;

110.  korostaa, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kanssa tarvitaan vuoropuhelua EU:n vahvistamista ympäristönsuojelua, vihreän teknologian käyttöä ja tyydyttävän suojelun tason ylläpitoa koskevista periaatteista;

111.  katsoo, että selkeä vuoteen 2030 ulottuva kehys, jossa asetetaan sitovia tavoitteita uusiutuville energialähteille ja energiatehokkuudelle, kiihdyttää investointeja innovatiivisiin teknologioihin, edistää tutkimusta ja kehittämistä ja antaa vauhtia yksityisille investoinneille, jotka yhdessä julkisen tuen kanssa tarjoavat kaivattuja taloudellisia kannustimia koko talouden vahvistumiselle, joka johtaa parempaan kilpailukykyyn, kasvuun ja korkealaatuisiin työpaikkoihin, joita ei voi siirtää unionin ulkopuolelle; katsoo, että tällainen investointien lisääminen johtaa tuotantokustannusten laskuun unionin teollisuudessa, kun energia- ja resurssitehokkuus kasvavat, ja vähentää alttiutta maailman energiahintojen vaihteluille, mikä puolestaan luo vakaamman investointiympäristön; kehottaa komissiota talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä korostamaan enemmän työllistämismahdollisuuksia kestävän energian alalla jokaisessa jäsenvaltiossa ja koko unionissa;

112.  korostaa, että sitovien tavoitteiden asettaminen kasvihuonekaasupäästöille, uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle edistää varhaisia investointeja kestäviin teknologioihin ja luo siten työpaikkoja ja kasvua ja tarjoaa samalla EU:n taloudelle kansainvälisen kilpailuedun;

113.  pyytää komissiota panemaan täytäntöön vähähiilistä taloutta koskevat keskeiset työllisyystoimensa, edistämään jäsenvaltioiden, alueellisten ja paikallisten tasojen sekä yksityisen sektorin kestäviin teknologioihin tehtäviä älykkäitä investointeja varten saatavilla olevien EU:n rahoitusvälineiden laajempaa käyttöä esimerkiksi kehottamalla Euroopan investointipankkia lisäämään edelleen lainanantokapasiteettiaan resurssitehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla;

114.  korostaa, että seuraavalla vuosikymmenellä energia-alan investointitarpeet ovat huomattavia nykyisten voimaloiden tulevan korvaamisen ja verkkojen nykyaikaistamisen vuoksi; toteaa, että energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevilla toimenpiteillä on keskeinen rooli kustannusten laskemisessa ja mahdollisimman alhaisten sähkön hintojen turvaamisessa kuluttajille; panee merkille, että rakennusalan osuus EU:n energian bruttokulutuksesta on 40 prosenttia ja että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan rakennusalan energiatehokkuusmahdollisuuksista on käyttämättä 80 prosenttia ja teollisuudessa yli 50 prosenttia; näkee tällä alalla huomattavia mahdollisuuksia energialaskujen pienentämiseen;

115.  kehottaa komissiota ja erityisesti kilpailun pääosastoa esittämään ympäristönsuojelun valtiontukien ohjeita koskevassa tarkistuksessaan suotuisia ehtoja energiatehokkuusinvestoinneille, myös teollisuuden alalla;

116.  kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen, jolla analysoidaan uusia, kustannustehokkaita energiamarkkinamalleja, joiden avulla voidaan varmistaa mahdollisimman matalat energian hinnat teollisuudelle ja kuluttajille ja parhaat tuotot investoinneille, ottaa mukaan enemmän vaihtelevia uusiutuvia energialähteitä ja estää hiilivuoto; pyytää siksi komissiota esittämään mahdollisimman pian lisäarvioinnin ja suosituksia lisätoimista, joilla voitaisiin koordinoida paremmin ilmasto-, ympäristö- ja teollisuuspolitiikkaa ja estää tuotantolaitosten ja investointien siirtämisestä EU:n ulkopuolelle aiheutuvan hiilivuodon riski erityisesti energiaa paljon kuluttavilla aloilla, ja ottamaan samalla huomioon kansainväliset puitteet;

117.  korostaa, että energian hinnat kuluttajille ja teollisuudelle ovat erittäin tärkeä osatekijä kotitalouksien budjeteissa ja teollisuuden tuotantokustannuksissa; katsoo, että EU:n ilmastotavoitteilla olisi vahvistettava EU:n kilpailukykyä ja energiatoimitusten varmuutta; pyytää tämän vuoksi, että näihin ilmastotavoitteisiin liittyviin uusiin poliittisiin välineisiin sovelletaan pakollista ja perusteellista vaikutusten arviointia niiden EU:n ja jäsenvaltioiden kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten osalta; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään EU:n teollisuuden kilpailukyvyn mahdollisimman kattavasti kaikkiin muihin politiikan aloihin ja tukee komission ehdotusta teollisuuden osuuden kasvattamisesta 20 prosenttiin EU:n BKT:sta;

118.  on tietoinen, että unionin uusiutuvan energian ala on tärkeä talouden kasvun ja korkealaatuisten ja korkeaan teknologiaan liittyvien työpaikkojen säilyttämisen kannalta ja tukee myös sellaisia aloja kuin metalliteollisuus, sähkö- ja elektroniikkalaiteteollisuus, rakentaminen, liikenne ja rahoituspalvelut; kehottaa Euroopan komissiota laatimaan uusiutuvia energialähteitä koskeville teknologioille teollisuuspoliittisen strategian, joka kattaa koko kehityskaaren tutkimuksesta ja kehittämisestä rahoitukseen;

119.  korostaa riskiä, joka liittyy investointeihin sellaiseen kestävään teknologiaan, joka pakenee Euroopasta muun muassa siksi, että hiilidioksidin vähentämistä edelleen koskeviin EU:n tavoitteisiin liittyy epävarmuutta; muistuttaa, että uusimmat todisteet osoittavat, että EU on edelleen niukassa johdossa maailmanlaajuisessa puhtaiden teknologioiden kilpailussa, mutta Yhdysvallat ja Kiina saavuttavat sitä nopeasti; huomauttaa tässä yhteydessä, että EU:n nykyinen osuus maailmanlaajuisista kestävän teknologian patenttihakemuksista on laskenut kolmannekseen, kun se vuonna 1999 oli miltei puolet; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kestäville teknologioille ja palveluille; katsoo, että päästöoikeuksien myynnistä saadut tulot on tulevaisuudessa kohdennettava niin, että voidaan investoida kestävien teknologian alan innovointiin;

120.  panee merkille, että EU:n tärkeimmät kilpailijat maailmanmarkkinoilla asettavat suuren painoarvon teknologian kehittämiselle, innovoinnille ja teollisuusprosessien parantamiselle; panee lisäksi merkille, että eräiden kilpailijoiden talouskasvu on paljon nopeampaa kuin EU:n talouskasvu; katsoo siis, että EU:n on asetettava painopisteiksi T&K (mukaan luettuna tieteellisten ja teknologisten kumppanuuksien kehittäminen EU:n kansainvälisten kumppanien kanssa), innovointi (erityisesti EU:n lisäarvon luominen kestävien teknologioiden kehittämisessä ja omassa tuotannossa) ja teollisuusprosessien tuottavuuden parantaminen;

121.  huomauttaa, että ilmaisjaolla ei puututa taloudellisiin perusteluihin, jotka koskevat hiilidioksidin lisäämistä tuotteiden hintoihin; panee merkille, että Euroopan komission äskettäin teettämässä tutkimuksessa ei löydetty näyttöä päästökauppajärjestelmän kahden edellisen kauppajakson aikana tapahtuneista hiilivuodoista; korostaa, että mahdollisen tulevan hiilivuodon riskin lieventämiseksi osa päästöoikeuksien huutokauppajärjestelmästä saaduista tuotoista olisi varattava pääomavaltaisiin investointeihin, jotka kohdistettaisiin läpimurtoteknologioihin energiaintensiivisillä aloilla, tai kannustamaan työllistämistä muilla keinoin, esimerkiksi alentamalla työn verotusta;

122.  vaatii ryhtymään toimiin, joilla voidaan ennakoida ja täyttää uusien alojen työpaikoissa vaaditut osaamisyhdistelmät, mukautua opetus- ja koulutusjärjestelmien muutoksiin ja vastata uusiin haasteisiin, jotka liittyvät nykyisten työpaikkojen muuttumiseen enenevässä määrin vihreiksi työpaikoiksi; korostaa, että aktiivisen työmarkkinapolitiikan on oltava kohdistettua ja suunniteltua täyttämään työntekijöiden ja työmarkkinoiden tarpeet, jotta voidaan välttää puute pätevistä työntekijöistä uuden kestävän teknologian yhteydessä ja varmistaa nuorten henkilöiden, naisten ja heikommassa asemassa olevien ryhmien pääsy vihreän talouden kestäviin ja laadukkaisiin työpaikkoihin;

123.  vaatii jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä edistämään luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan koulutusta energia-alaa varten ja säilyttämään koulutuslaitokset, jotka pystyvät tuottamaan ammattitaitoista työvoimaa sekä seuraavan sukupolven tutkijoita ja innovaattoreita, jotka auttavat saavuttamaan energiaomavaraista ja kestävää Eurooppaa koskevan tavoitteen; muistuttaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 aloitteen ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tärkeästä asemasta tutkimuksen, koulutuksen ja soveltavan innovoinnin välisen kuilun umpeen kuromiseksi energia-alalla;

124.  kiinnittää huomiota pk-yritysten keskeiseen tehtävään talouskasvun edistäjinä EU:ssa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan suotuisan ympäristön pk-yritysten investoinneille energiaa säästäviin tekniikoihin sekä kannustamaan tätä aktiivisesti;

125.  kannustaa komissiota tukemaan sellaisten edistyneiden biopolttoaineiden kehittämistä liikennealalla, jotka parantavat polttoaineiden laatua ja lisäävät siten EU:n talouden yleistä kilpailukykyä ilman uusiin infrastruktuureihin tehtävien lisäinvestointien tarvetta;

126.  kehottaa komissiota laatimaan EU:n ja sen tärkeimpien kilpailijoiden kilpailukyvyn mittaamiseksi menetelmän, jossa voitaisiin ottaa huomioon veropolitiikka, T&K, teknologian vienti, tutkijoiden ja erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden lukumäärä, innovointi, teollisuuden energiahinnat, ympäristö- ja energiapolitiikka, palkka- ja tuottavuustasot, infrastruktuuri, tarpeettoman sääntelyn aiheuttama rasitus ja muut asiaankuuluvat tekijät; korostaa, että ilmastonmuutoksen ulkoiset kustannukset on laskettava tähän uuteen menetelmään, mukaan lukien mahdollinen kustannusten nousu vakuutuksista, joilla varaudutaan ilmastonmuutoksesta aiheutuviin riskeihin;

127.  korostaa voimakkaasti, että EU:n kaikessa tulevassa politiikassa on käsiteltävä unionin talouden suhteellisia vahvuuksia ja heikkouksia, jotka koskevat erityisesti EU:n mahdollisesti tekemiä vapaakauppasopimuksia, ja otettava myös huomioon kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi toteutetut toimet ja sen taloudelliset hyödyt;

128.  panee merkille, että energian hinnat vaihtelevat alueiden välillä maantieteellisten, poliittisten ja verotuksellisten erojen mukaan ja että energian hinnat pidetään parhaiten alhaisina hyödyntämällä tehokkaasti EU:n omat, kestävät energialähteet; pyytää komissiota laatimaan kattavan analyysin, jossa analysoidaan järjestelmän kokonaiskustannuksia ja eri energialähteiden vaikutuksia ja vaikutusta tuotannon riittävyyteen pitkällä aikavälillä;

129.  toteaa, että EU:n alueen luonnonvarat ovat rajalliset ja että noin 60 prosenttia kaasusta, yli 80 prosenttia öljystä ja lähes 50 prosenttia energiantuotannossa käytettävästä hiilestä tuodaan EU:n ulkopuolelta; vaatii vuoteen 2030 ulottuvia puitteita, joissa painottuvat vahvasti EU:n kestävät ja uusiutuvat energialähteet.

130.  korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen ovat perusarvoja ja välineitä, jotka tukevat ja sovittavat yhteen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, laadukkaan työllisyyspolitiikan, työpaikkojen luomisen sekä Euroopan kansantalouksien innovointi- ja kilpailukyvyn tehostamisen;

131.  vaatii toimia, joilla estetään työpaikkojen häviäminen runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavilta aloilta, joita ovat energiantuotannon, liikenteen, rakennusalan ja energiaintensiivisten teollisuudenalojen työpaikat, koska edellä mainitut ovat yleensä ottaen maailman vihreimpiä ja resurssitehokkaimpia teollisuudenaloja; vaatii toimia, joilla edistetään runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien alojen työntekijöiden siirtymistä muille aloille ensiksi mainittujen alojen työpaikkojen häviämisen tapauksissa;

132.  korostaa tulotuen ja muiden toimien kuten koulutuksen tarvetta, jotta voidaan ylläpitää ja parantaa työllistettävyyttä ja työntekijöiden työmarkkinoilla pysymistä sekä ehkäistä ammattitaidon heikkenemistä kriisin ja rakenneuudistusten aikana;

Jäsenvaltioiden erilaisten toimintavalmiuksien tunnustaminen

133.  suhtautuu myönteisesti komission huomautuksiin siitä, että EU:n ilmasto- ja energiatavoitteilla voi olla erilaisia vaikutuksia kuhunkin jäsenvaltioon ja niiden kansalaisiin, mikä antaa aiheen työskennellä edelleen taakkojen tasaisen jakamisen puolesta ottaen huomioon kunkin maan erityisolosuhteet (kuten BKT:n) ja kiinnittäen erityistä huomiota vakavissa talousvaikeuksissa oleviin maihin ja siten, että otetaan huomioon kunkin maan saavutukset päästöjen vähentämisessä vuodesta 1990, päästöt henkeä kohti, talouspotentiaalin ja mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen, uusiutuvat energialähteet, mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa ja energiansäästövalmiudet;

134.  huomauttaa, että jos hiilipäästöjen vähentämisstrategiaa hyväksyttäessä ei oteta huomioon eräiden jäsenvaltioiden tilannetta, se saattaa suuresti lisätä energiaköyhyyttä kyseisissä maissa;

135.  painottaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti EU vastaa energian sisämarkkinoiden toteutumisesta ja uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden edistämisestä, kun taas jäsenvaltiot tekevät päätökset omasta energiayhdistelmästään, ja että jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus käyttää ja kehittää erilaisia teknologisia lähestymistapoja ja energialähteitä, jotka ovat ympäristön kannalta järkeviä, sosiaalisesti ja taloudellisesti hyväksyttäviä, unionin ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukaisia ja joilla pyritään suojelemaan ja parantamaan ympäristöä; katsoo, että kaikissa tulevissa puitteissa olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden riippumattomuutta;

136.  on tietoinen, että uusiutuvia energialähteitä koskeviin teknologioihin kuuluu lukuisia erilaisia teknisiä vaihtoehtoja, joita voidaan käyttää laajasti sähkö-, lämmitys-, jäähdytys- ja liikennealoilla; painottaa, että vuodelle 2030 asetettu uusiutuvia energialähteitä koskeva sitova yleistavoite jättää jäsenvaltioille laajasti ja joustavasti valinnanvaraa sen osalta, milloin ja mihin kuhunkin alaan osaltaan vaikuttaviin teknologioihin investoida;

137.  muistuttaa komissiota, että parlamentti on vaatinut lainsäädäntöä, jolla jokainen jäsenvaltio velvoitettaisiin laatimaan vähähiilisen talouden strategia vuodeksi 2050; katsoo, että vaikka kansallisesti määriteltyjen etenemissuunnitelmien ei tule olla oikeudellisesti sitovia, ne ovat sijoittajille ja viranomaisille keskeisiä selkeyttämään pitkän aikavälin politiikan suuntaa ja tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömiä toimia; edellyttää komissiolta ehdotusta siitä, miten taakka jaetaan jäsenvaltioiden kesken, ja määräajan asettamista kyseisten etenemissuunnitelmien arvioitavaksi jättämiselle; vaatii komissiota ehdottamaan mahdollisesti tarvittavia lisätoimia unionin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden uskottavuuden varmistamiseksi, mikäli etenemissuunnitelmia pidetään epärealistisina ja mikäli asianomainen jäsenvaltio on haluton toimittamaan asianmukaiset selvitykset;

138.  panee merkille, että suunniteltujen toimien olisi keskityttävä ennen kaikkea sellaisten toimintaskenaarioiden täytäntöönpanoon, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden nykyiset mahdollisuudet, kustannustehokkaiden ja kestävien uusien teknologioiden kehitysnäkymät ja ehdotetun politiikan täytäntöönpanemisen maailmanlaajuinen vaikutus, jotta voidaan ehdottaa vähennystavoitteita seuraavia vuosia varten;

139.  kehottaa komissiota edistämään ja tehostamaan kestäviin teknologioihin tarkoitettujen nykyisten rahoitusvälineiden (kuten NER300) käyttöä keräämällä kaiken tarvittavan tiedon rahoitusmahdollisuuksista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla yhteen selkeään ja helposti saatavilla olevaan tietokantaan;

140.  panee merkille, että pääomien saatavuus ja pääoman kustannukset ovat usein, erityisesti pk-yritysten ja jopa raskaan teollisuuden kannalta, esteitä investoinnille pääomaa runsaasti tarvitseviin puhtaampiin teknologioihin ja energiatehokkuuteen; kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuuksia luoda rahasto edistämään innovatiivisten kestävien teknologioiden kehittämistä ja tukemaan aloitteita, joilla parannetaan energiaintensiivisten teollisuudenalojen tehokkuutta, mikä voisi saattaa yhteen olemassa olevat ja uudet rahoitusvirrat ja auttaa lisäämään investointeja, jotka rahoitettaisiin muun muassa osalla päästökauppajärjestelmän tuloista, rakennerahastoista tai koheesiorahastosta; kehottaa komissiota kehittämään innovatiivisia rahoitusvälineitä, antamaan EIP:lle ja kansallisille julkisille rahoituslaitoksille suuremman roolin sekä houkuttamaan rahoitusta eläkerahastoista ja vakuutusyhtiöiltä;

141.  ottaa huomioon, että tietyt teollisuudenalat tarvitsevat läpimurtoteknologioita vähentääkseen edelleen päästöjään ja parantaakseen energiatehokkuuttaan nykytekniikan tasosta, ja kehottaa neuvostoa sisällyttämään politiikan toimenpiteisiin selkeitä rahoitussitoumuksia tutkimukseen, kehitykseen, koelaitoksiin ja uusien teknologioiden käyttöönottoon vuodelle 2030 asetetuissa tavoitteissa määriteltyjen tarvittavien ponnistelujen mukaisesti;

142.  vaatii EU:ta omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan kestäviin energiaratkaisuihin liittyviä uusia markkinamalleja, sääntelyä ja rahoitusmalleja kohtaan;

EU kansainvälisenä toimijana

143.  panee merkille, että useat nousevat maat ja teollisuusmaat kehittävät erilaisia ilmastopolitiikkoja ja investointeja muun muassa omien, EU:n päästökauppajärjestelmää mallina pitävien päästökauppajärjestelmiensä täytäntöönpanossa; suhtautuu myönteisesti tulevaisuudennäkymiin EU:n päästökaupan yhdistämisestä muihin hiilikauppajärjestelyihin maailmanlaajuisesti globaalien hiilimarkkinoiden luomiseksi; korostaa, että tällainen globaali lähestymistapa voisi synnyttää tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaiselle teollisuudelle tarjoamalla kattavan ja kustannustehokkaan lähestymistavan teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjen torjumiseksi maailmanlaajuisesti; katsoo tässä yhteydessä, että kansainvälinen päästökauppajärjestelmä voi merkittävällä tavalla auttaa panemaan täytäntöön uuden, oikeudellisesti velvoittavan maailmanlaajuisen ilmastonmuutossopimuksen;

144.  korostaa, että tiiviimpään energiapoliittiseen yhteistyöhön pyrkimisen on vaikutettava myös ulkoiseen energiapolitiikkaan, ja kehottaa siksi tekemään energiasopimukset kolmansien maiden kanssa EU:n tasolla ja vahvistamaan EU:n energiapolitiikan tavoitteet;

145.  panee merkille, että EU:n johtoasema uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden alalla kumpuaa innovaatioista tuotannossa ja muilla aloilla, kuten järjestelmien integroinnissa; on tietoinen, että vuodelle 2030 asetettujen sitovien tavoitteiden hyväksyminen tuo EU:lle roolin osaamisklusterina, joka mahdollistaa korkealaatuisten ja kustannuksiltaan kilpailukykyisten tuotteiden kehittämisen; katsoo, että tämä hyödyttää sisämarkkinoita ja antaa lisäksi eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuden päästä kolmansien maiden markkinoille EU:n kilpailuaseman ansiosta; katsoo, että kunnianhimoisen paketin puuttuessa vuodelle 2030 EU:n markkina- ja teknologiajohtajuus ovat vaarassa;

146.  panee merkille vuodelle 2020 asetetut sitovat tavoitteet ja politiikat uusiutuville energialähteille ja toteaa, että ne auttavat EU:ta saavuttamaan teknologiajohtajuuden maailmanlaajuisilla markkinoilla ja tekemään siitä edelläkävijän uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologisten innovaatioiden alalla; korostaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien sitovien tavoitteiden hyväksyminen vuodelle 2030 jatkaisi tätä politiikkaa ja että EU voisi näin kilpailla Kiinan, Yhdysvaltojen, Etelä-Korean, Japanin ja Intian kanssa teknologiajohtajuudesta tulevaisuuden markkinoilla, jopa taloudellisesti vaikeina aikoina;

147.  panee merkille, että 138 maalla kautta maailman on räätälöityjä uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita ja politiikkoja; toteaa, että Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa vihreisiin teknologioihin tehtyjen investointien kasvu on paljon nopeampaa kuin EU:ssa; painottaa tässä yhteydessä, ettei Eurooppa suinkaan toimi asiassa yksin, vaan se voi sitä vastoin menettää energia-alan siirtymäkauden mukanaan tuomat taloudelliset mahdollisuudet;

148.  korostaa, että ensisijaisena tavoitteena on varmistettava, että teollisuusmaat vähentävät ensin ja nopeasti omia päästöjään ja myöntävät kehitysmaille sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevaa rahoitustukea; varoittaa kuitenkin käyttämästä edellä mainittujen sijasta puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kaltaisia kompensaatiomekanismeja, koska niiden ei ole todettu olevan tehokkaita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen välineitä ja koska ne viivyttävät ratkaisevan tärkeiden rakenneuudistusten toteuttamista teollisuusmaiden kansantalouksissa;

149.  korostaa, että kehitys- ja ilmastonmuutostavoitteet on sovitettava yhteen; korostaa, että ilmastonmuutos uhkaa kokonaisten alueiden kykyä elintarvikeomavaraisuuteen, mikä todistaa oikeiksi köyhyyden maailmanlaajuisen poistamisen yhteydet vuosituhannen kehitystavoitteisiin sekä Rio+20 -konferenssissa hyväksyttyihin kestävän kehityksen tavoitteisiin; kehottaa yhdistämään nämä kaksi prosessia vuoden 2015 jälkeiseksi yhtenäiseksi ja laaja-alaiseksi kehykseksi;

150.  pitää tärkeänä, että EU säilyttää johtavan asemansa ja että jäsenvaltiot puhuvat ilmastoneuvotteluissa yhdellä äänellä puolustaen vahvaa ja yhteistä kantaa niin, että voidaan varmistaa uuden maailmanlaajuisen ja sitovan ilmastosopimuksen syntyminen Pariisissa vuonna 2015; korostaa, että EU:n on toimittava esimerkkinä ja hyväksyttävä kunnianhimoinen poliittinen kehys hyvissä ajoin ennen Ban Ki-moonin koolle kutsumaa huippukokousta, koska se vaikuttaisi positiivisesti neuvotteluihin; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia käyttää osuus hiilipäästöoikeuksien huutokaupasta EU:n kansainvälisten ilmastorahoitussitoumusten täyttämiseen kehittyvien maiden osalta näiden sopeutumis- ja ilmastonmuutoksen hillitsemistarpeen mukaan;

151.  korostaa, että rahoituksella on ratkaisevan tärkeä rooli kehitysmaiden pyrkiessä toteuttamaan kunnianhimoisia ilmastotoimia; vaatii näin ollen ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan yhtenäisen rahoitusjärjestelmän kehittämistä; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia, jotka auttavat kehittyneitä maita täyttämään sitoumuksensa, jonka mukaan ne antavat vähintään 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuotuista ilmastorahoitusta, joka täydentää sitoumusta maksaa 0,7 prosenttia BKT:sta virallisena kehitysapuna vuoteen 2020 mennessä;

152.  suhtautuu myönteisesti Ban Ki-moonin Sustainable Energy 4 All -aloitteeseen, joka edistää energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa keskeisimpinä ilmastonmuutoksen hillitsemisratkaisuina; kehottaa EU:ta tukemaan tätä ohjelmaa;

153.  kehottaa jäsenvaltioita ja muita osapuolia puuttumaan hiilivuotoihin maailmanlaajuisesti tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa mahdollista sitovaa sopimusta ennakoivasti;

154.  vaatii sen vuoksi parempaa koordinaatiota neuvoston, komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välille, jotta EU voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisissä järjestöissä ja toimia entistä aktiivisemmin ja vaikutusvaltaisempana kestävyyteen tähtäävien politiikkojen edistäjänä;

o
o   o

155.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 42.
(2)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
(3)EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
(4)EUVL L 295, 12.11.2010, s. 1.
(5)EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.
(6)EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65.
(7)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72.
(8)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
(9)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 59.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0088.
(11)EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66.
(12)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0443.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0444.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0452.
(15)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0374.
(16)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0201.
(17)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0344.
(18)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0443.
(19)EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 107.
(20)http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/metals-minerals/files/steel-cum-cost-imp_en.pdf
(21)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 28.
(22)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0300.
(23)Komission yksiköiden 18. huhtikuuta 2012 päivätty valmisteluasiakirja, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)0092).

Päivitetty viimeksi: 20. heinäkuuta 2018Oikeudellinen huomautus