Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2004(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0075/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0075/2014

Keskustelut :

PV 24/02/2014 - 24
CRE 24/02/2014 - 24

Äänestykset :

PV 25/02/2014 - 5.17

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0126

Hyväksytyt tekstit
PDF 154kWORD 69k
Tiistai 25. helmikuuta 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta
P7_TA(2014)0126A7-0075/2014
Päätöslauselma
 Liite

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. helmikuuta 2014 suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta (2013/2004(INL))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 23, 24 ja 25 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman EU:ssa harjoitetun naisten sukupuolielinten silpomisen torjunnasta(1) ja 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamisesta(2) ,

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa kirjallisen kannanoton naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen ”Say NO to Violence against Women” -kampanjaan(3) ,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(4) ,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(5) ,

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunto: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen”(6) ,

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista murhien torjumisessa(7) ,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 esitellyn komission strategian naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2010–2015,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (COM(2010)0171),

–  ottaa huomioon perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman kaudelle 2014–2020,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä Euroopan unionissa 8. maaliskuuta 2010 annetut työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(8) ,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2012 antaman lausunnon naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamisesta(9) ,

–  ottaa huomioon unionin suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja palauttamiskiellon periaatteen sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat YK:n asiakirjat, kuten 25. kesäkuuta 1993 ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa hyväksytyt Wienin julistus ja toimintaohjelma (A/CONF. 157/23) sekä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta 20. joulukuuta 1993 annettu julistus (A/RES/48/104),

–  ottaa huomioon seuraavat YK:n yleiskokouksen antamat päätöslauselmat: 12. joulukuuta 1997 annettu päätöslauselma rikosten estämisestä ja rikosoikeudellisista toimista naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi (A/RES/52/86), 18. joulukuuta 2002 annettu päätöslauselma työstä naisiin kohdistuvien kunniarikosten poistamiseksi (A/RES/57/179), 22. joulukuuta 2003 annettu päätöslauselma naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamiseksi (A/RES/58/147) sekä 5. maaliskuuta 2013 annettu päätöslauselma maailmanlaajuisten toimenpiteiden tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi (A/RES/67/146),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun erityisraportoijien kertomukset naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yleisen suosituksen nro 19, jonka naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on hyväksynyt (11. istunto vuonna 1992),

–  ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(10) , 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking + 10)(11) ja 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta "Peking 15 – YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelma"(12) ,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman toimenpiteiden tehostamisesta kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi (A/RES/61/143) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 ja 1820, jotka koskevat naisia, rauhaa ja turvallisuutta,

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnon päätelmät kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta ja ehkäisemisestä,

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2012 annetun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tutkivan YK:n erityisraportoijan Rashida Manjoon raportin,

–  ottaa huomioon ikääntymistä koskevan Madridin kansainvälisen toimintasuunnitelman 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin(13) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0075/2014),

A.  ottaa huomioon, että rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2012/29/EU(14) sukupuoleen perustuva väkivalta määritellään väkivallaksi, joka kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa, sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa vuoksi tai joka vaikuttaa tiettyä sukupuolta edustaviin henkilöihin suhteettomasti; toteaa, että se voi aiheuttaa uhrille fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai psyykkistä haittaa taikka taloudellista vahinkoa ja että sen katsotaan olevan yksi syrjinnän muoto ja uhrin perusoikeuksien rikkomus ja että siihen sisältyvät läheisväkivalta, seksuaalinen väkivalta (mukaan luettuina raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja seksuaalinen häirintä), ihmiskauppa, orjuuttaminen sekä erilaiset vahingolliset käytännöt, kuten pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen ja niin kutsutut ”kunniarikokset”;

B.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta koskee kaikenlaisia uhreja ja tekijöitä iästä, koulutuksesta, tuloista tai sosiaalisesta asemasta riippumatta ja että se liittyy naisten ja miesten välisen vallankäytön epätasa-arvoiseen jakautumiseen sekä yhteiskuntamme stereotypioihin perustuviin ajatuksiin ja käyttäytymismalleihin, joita on torjuttava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asenteiden muuttamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että naiset joutuvat yhä useammin aviomiestensä, kumppaneidensa, entisten aviomiestensä tai entisten kumppaneidensa väkivallan kohteeksi; ottaa huomioon, että joissakin maissa uhrien määrä on noussut jyrkästi ja että uhreille aiheutuneet seuraukset ovat osoittautuneet yhä vakavammiksi ja jopa kuolemaan johtaviksi, sekä toteaa, että tilastotietojen mukaan surmattujen naisten osuus on lisääntymässä kokonaistilastoissa;

D.  ottaa huomioon, että vaikka henkirikosten kokonaismäärä ei joissakin maissa ole tilastotietojen perusteella kasvanut, naisten osuus surmattujen henkilöiden kokonaismäärästä on kasvamassa, mikä vahvistaa naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisen;

E.  toteaa, että äärimmäinen köyhyys lisää riskiä väkivaltaan ja muihin hyväksikäytön muotoihin, jotka vaikeuttavat naisten täysimääräistä osallistumista kaikkiin elämän osa-alueisiin ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamista;

F.  katsoo, että naisten riippumattomuutta ja taloudellista ja yhteiskunnallista osallistumista parantamalla voidaan vähentää heidän alttiuttaan sukupuoleen perustuvalle väkivallalle;

G.  ottaa huomioon, että sosiaalisen median kasvaneen käytön myötä äskettäin on ilmaantunut uusia stereotypioita sekä syrjinnän ja väkivallan muotoja, kuten erityisesti teini-ikäisten houkuttelu seksuaaliseen kanssakäymiseen;

H.  toteaa, että sukupuolirooleja koskevat seksistiset asenteet ovat edelleen voimissaan nuorten keskuudessa; toteaa, että väkivallan uhreiksi joutuneita nuoria naisia pidetään edelleen tekoihin syypäinä ja heidät leimataan ikätovereidensa keskuudessa sekä koko yhteiskunnassa;

I.  toteaa, että väkivalta on traumaattinen kokemus kenelle tahansa miehelle, naiselle tai lapselle, mutta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kohdistavat etupäässä miehet naisiin ja tyttöihin, ja se heijastaa ja vahvistaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa ja heikentää uhrien terveyttä, ihmisarvoa, turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta;

J.  katsoo, että on otettava huomioon lapset, jotka ovat nähneet läheiseen sukulaiseen kohdistuvaa väkivaltaa, ja että heistä on huolehdittava tarjoamalla heille asianmukaista psykologista ja sosiaalista tukea, ja pitää lisäksi suurena riskinä sitä, että väkivaltaa todistaneille lapsille kehittyy tunneperäisiä ja suhteisiin liittyviä ongelmia;

K.  toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojelua, koska tällaiseen väkivaltaan liittyy suuri toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riski;

L.  katsoo, että väkivaltaa kokevat naiset ja lapset tarvitsevat erityisiä turvakoteja, joissa heille tarjotaan asianmukaista terveydenhoitoa, oikeudellista apua sekä psykologista neuvontaa ja terapiaa; katsoo, että jäsenvaltioiden on myönnettävä naisten turvakodeille riittävästi rahoitusta;

M.  toteaa, että miesten naisiin kohdistama väkivalta muokkaa naisten asemaa yhteiskunnassa ja heidän itsemääräämisoikeuttaan tavalla, joka näkyy naisten terveydessä, työn ja koulutuksen saannissa, sosiaaliseen ja kulttuuritoimintaan osallistumisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa, osallistumisessa julkiseen ja poliittiseen elämään ja päätöksentekoon sekä suhteissa miehiin ja itsetunnon hankinnassa;

N.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta voi jäädä syviä fyysisiä ja henkisiä arpia, että väkivalta voi vahingoittaa naisten ja tyttöjen yleistä terveyttä, lisääntymis- ja seksuaaliterveys mukaan luettuna, ja että se joissakin tapauksissa voi johtaa kuolemaan (eli niin sanottuihin naismurhiin);

O.  katsoo, että jo hyvin nuoresta iästä tarvitaan opetusta ja koulutusta naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi, koska opetus ja koulutus kehittää nuorten taitoja kohdella kumppaneitaan kunnioituksella sukupuolesta riippumatta ja tietoisina tasa-arvon periaatteista;

P.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta saa yhä tuomittavampia muotoja, kun myös naisia kuuluu ryhmiin, jotka kauppaavat naisia seksuaalista hyväksikäyttöä varten;

Q.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan yksi viidestä tai neljästä naisesta Euroopassa on aikuisena kokenut fyysistä väkivaltaa ainakin kerran ja että yli kymmenesosa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, johon on liittynyt voimankäyttöä(15) ;

R.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen lisäarvon arvioinnin mukaan naisiin kohdistuneesta väkivallasta unionille aiheutuvien kustannusten arvioidaan vuonna 2011 olleen 228 miljardia euroa (1,8 prosenttia unionin yhteenlasketusta BKT:sta), josta julkisten palvelujen osuus on 45 miljardia euroa ja taloudellisten tuotantotappioiden osuus 24 miljardia euroa;

S.  ottaa huomioon, että perusoikeusvirasto julkisti maaliskuussa 2013 alustavia tuloksia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta eurooppalaisesta tutkimuksesta ja että tulokset osoittavat muun muassa seuraavaa: neljä viidestä naisesta ei käänny minkään palvelun, kuten terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen tai uhrien tukipalvelun, puoleen sen jälkeen, kun he joutuvat kaikkein vakavimpien väkivaltatapausten uhriksi, joissa tekijänä on joku muu kuin heidän kumppaninsa; toteaa, että naiset hakevat apua todennäköisimmin terveydenhuoltopalveluista, mikä korostaa tarvetta varmistaa, että terveydenhuollon ammattilaiset osaavat ottaa huomioon väkivallan uhrien tarpeet; ottaa huomioon, että kaksi viidestä naisesta ei tunne lakeja tai poliittisia aloitteita, joilla heitä suojellaan perheväkivaltatapauksissa, ja puolet ei tunne yhtäkään ennaltaehkäisevää lakia tai aloitetta;

T.  toteaa, että komissio on painottanut sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmassaan (2010–2015), että sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi keskeisistä ongelmista, jotka on ratkaistava todellisen sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi;

U.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa määritelty oikeudellinen kehys tarjoaa uusia mahdollisuuksia unionin kriminaalipolitiikkaa koskevan yhteistyön lisäämiselle ja antaa toimielimille ja jäsenvaltioille mahdollisuuden työskennellä yhdessä vakaalla pohjalla, mikä luo unionin yhteistä oikeuskulttuuria naisiin kohdistuvan kaikentyyppisen väkivallan ja syrjinnän torjumiseksi kansallisten oikeusjärjestelmien ja -perinteiden mukaisesti korvaamatta niitä;

V.  katsoo, että tietoisuuden lisääminen ja hyödyntäminen esimerkiksi tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median kautta on tärkeä osa tehokasta ennaltaehkäisevää strategiaa;

W.  katsoo, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei voida poistaa millään yksittäisellä toimella, mutta tietoisuutta siitä voidaan lisätä ja väkivaltaa ja sen seurauksia voidaan vähentää merkittävästi yhdistämällä rakenteellisia, oikeudellisia sekä lain täytäntöönpanoon, kulttuuriin, koulutukseen, sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin liittyviä toimia;

X.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan taustalla on kuusi erottamatonta päämäärää, jotka ovat toimintapolitiikka, ennaltaehkäisy, suojelu, syytteeseenpano, varautuminen ja kumppanuus;

Y.  pitää tärkeänä vastustaa päättäväisemmin alaa, jossa nuoret tytöt ja naiset nähdään seksiobjekteina;

Z.  panee merkille, että unionissa naiset eivät ole yhtäläisesti suojattuja miesten väkivallalta, koska jäsenvaltioiden toimet ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan muun muassa rikkomusten määrittelyssä ja lainsäädännön soveltamisessa, ja siksi naiset ovat suojattomampia tällaiselle väkivallalle;

AA.  katsoo, että naisilla voi olla erityistarpeita rodun, etnisyyden, uskonnon tai vakaumuksen, terveyden, siviilisäädyn, asumisen, maahanmuuttajastatuksen, iän, vammaisuuden, yhteiskuntaluokan, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin vuoksi, ja näin he voivat olla alttiimpia moniperusteiselle syrjinnälle;

AB.  ottaa huomioon, että naiset jättävät monesti nostamatta kanteen heihin kohdistuneesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta monista ja monitahoisista syistä, joihin sisältyy psykologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, ja että heiltä saattaa myös puuttua luottamusta poliisiviranomaisten, oikeusjärjestelmän sekä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen kykyyn tarjota heille konkreettista apua; katsoo, että joissakin tapauksissa viranomaiset pitävät sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa perheongelmana ja siten perheen parissa ratkaistavana ongelmana;

AC.  katsoo, että lisääntymisterveyspolitiikan olisi oltava tämän keskustelun ytimessä;

AD.  katsoo, että on välttämätöntä kerätä koko ongelman kattavia vertailukelpoisia, eriytettyjä, kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tietoja naisiin kohdistuvan väkivallan todellisen laajuuden ja sen seurausten ymmärtämiseksi unionissa ja siten tehokkaiden toimintapolitiikkojen kehittämiseksi;

AE.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kieltäytyi 12. joulukuuta 2012 hyväksymästä komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan rikosturvallisuustilastoista(16) , minkä vuoksi on tarpeen laatia uusi ehdotus unionin säädökseksi yhdenmukaisesta järjestelmästä, jonka avulla kerätään tilastotietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että neuvosto kehotti joulukuussa 2012 antamissaan päätelmissä parantamaan sekä unionin että kansallisella tasolla kaikkia naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja koskevien vertailukelpoisten, luotettavien ja säännöllisesti päivitettävien tietojen keräämistä ja levittämistä;

AF.  ottaa huomioon, että naisten sukupuolielinten silpominen tunnustetaan kansainvälisesti tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien loukkaamiseksi ja kidutuksen muodoksi ja että se kuvastaa syvään juurtunutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa; toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on äärimmäinen naisten syrjinnän muoto, jonka kohteena ovat lähes aina alaikäiset lapset, ja se on loukkaus lasten oikeuksia kohtaan;

AG.  ottaa huomioon, että prostituutio katsotaan yhä useammin naisiin kohdistuvan väkivallan muodoksi, koska sillä on vaikutusta heidän fyysiseen ja henkiseen terveyteensä sekä mahdollisuuteensa saada lapsia, varsinkin kun on kyse pakkoprostituutiosta ja naiskaupasta prostituutiotarkoituksiin;

AH.  katsoo, että kunniamurhat ovat unionissa kasvava vaarallinen suuntaus, jonka uhriksi joutuvat useimmiten nuoret tytöt;

AI.  ottaa huomioon, että ikääntyneiden kaltoinkohtelu on tunnustettu kansainvälisesti ikääntyneiden naisten ihmisoikeuksien loukkaukseksi ja katsoo, että ikääntyneiden kaltoinkohtelua on ehkäistävä ja torjuttava kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

AJ.  katsoo, että unionin uudet suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa unionin strategiakehyksessä ja toimintasuunnitelmassa oleva naisten suojelua sukupuoleen perustuvalta väkivallalta koskeva erityinen luku ovat osoitus unionin selkeästä poliittisesta tahdosta käsitellä naisten oikeuksia ensisijaisena asiana ja toteuttaa alalla pitkän aikavälin toimia; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia koskevien toimien sisäisten ja ulkoisten näkökohtien yhdenmukaisuus saattaa joissakin tapauksissa paljastaa kauniiden puheiden ja käytännön toimien välisen eron;

AK.  ottaa huomioon, että komission ja Amnesty Internationalin tietojen mukaan naisten sukuelinten silpominen kohdistuu satoihin tuhansiin naisiin ja tyttöihin Euroopassa ja että uhrien määräksi arvioidaan yleensä 500 000; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden säännösten erilaisuus johtaa siihen, että naisten sukuelinten silpomisen toteuttaminen siirtyy unionin jäsenvaltioissa yli rajojen sinne, missä lainsäädäntö on suotuisin;

AL.  korostaa, että unionin on tehtävä jatkuvaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; muistuttaa niitä jäsenvaltioita ja kolmansia maita, joiden kansallisessa lainsäädännössä naisten sukuelinten silpominen on kriminalisoitu, että niiden on toimittava kyseisen lainsäädännön mukaisesti;

1.  pyytää komissiota antamaan vuoden 2014 loppuun mennessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 84 artiklaan perustuvan säädösehdotuksen toimista, joilla edistetään ja tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevia jäsenvaltioiden toimia liitteessä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.  kehottaa komissiota laatimaan tarkistetun ehdotuksen asetukseksi unionin tilastoista siten, että se koskisi väkivaltaisia rikoksia ja siihen sisältyisi myös johdonmukainen järjestelmä tilastotietojen keräämiseksi sukupuoleen perustuvasta väkivallasta jäsenvaltioissa;

3.  pyytää neuvostoa käyttämään "yhdyskäytävälauseketta" päättämällä yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan (ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan) sisällyttämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa lueteltujen rikosten joukkoon;

4.  pyytää komissiota edistämään kansallista ratifiointia ja käynnistämään menettelyn unionin liittymiseksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan Istanbulin yleissopimukseen arvioituaan, mitä vaikutuksia ja lisäarvoa sopimukseen liittymisellä olisi;

5.  pyytää komissiota laatimaan unionin laajuisen strategian ja toimintasuunnitelman kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi Tukholman ohjelman toteuttamiseksi vuonna 2010 laaditun toimintasuunnitelman mukaisesti, jotta suojeltaisiin naisten koskemattomuutta, tasa-arvoa (SEU 2 artikla) ja hyvinvointia (SEU 3 artiklan 1 kohta) konkreettisesti ja tehokkaasti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella siten, että keskitytään erityisesti saattamaan naiset tietoisiksi oikeuksistaan ja valistetaan miehiä ja poikia varhaisesta iästä alkaen naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden kunnioittamisesta, jotta väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä; korostaa, että poliisi- ja oikeusviranomaisille on annettava asianmukaista koulutusta sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan liittyvien erityisongelmien ratkaisemiseksi; kannustaa jäsenvaltioita tekemään järjestelyjä, joilla uhreja autetaan rakentamaan elämänsä uudestaan ja palauttamaan omanarvontuntonsa, jotta he eivät joudu uudestaan heikkoon tai riippuvaiseen asemaan; katsoo, että tällaisessa strategiassa on otettava erityisesti huomioon haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten esimerkiksi ikääntyneet ihmiset, vammaiset henkilöt, maahanmuuttajat ja HLBT-henkilöt (homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset); katsoo myös, että strategian on sisällettävä toimia, joilla tuetaan väkivallan todistajiksi joutuneita lapsia, ja siinä on tunnustettava näiden lasten asema rikoksen uhreina;

6.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden ja naisjärjestöjen yhteistyötä, jotta voitaisiin laatia ja toteuttaa tehokas strategia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi;

7.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamiseksi nykyisten institutionaalisten rakenteiden (Euroopan tasa-arvoinstituutti) pohjalta ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvan unionin koordinaattorin johdolla;

8.  kehottaa komissiota järjestämään seuraavien kolmen vuoden kuluessa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastaisen eurooppalaisen teemavuoden kansalaisten sekä myös kaikkien poliitikkojen tietoisuuden lisäämiseksi tästä kaikissa jäsenvaltioissa laajalle levinneestä ongelmasta siten, että tavoitteena on esittää selkeä toimintasuunnitelma, jonka avulla naisiin kohdistuva väkivalta saadaan loppumaan;

9.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan kunniamurhia tarjoamalla koulutusta ja suojaa mahdollisille uhreille ja toteuttamaan valistuskampanjoita tästä ihmisoikeuksien loukkauksen äärimuodosta ja kunniamurhien aiheuttamien järkyttävien kuolemien määrästä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja sidosryhmiä edistämään yhteistyössä komission kanssa tietojen levittämistä unionin ohjelmista ja niiden välityksellä tarjolla olevista rahoitusmahdollisuuksista naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa;

11.  vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

12.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoituskustannukset olisi maksettava unionin talousarvion kolmannesta pääluokasta varmistaen täysi vastaavuus ehdotuksen aihealuetta koskevan nykyisen budjettikohdan kanssa;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän ehdotuksen ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan tasa-arvoinstituutille.

(1)EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 52.
(2)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 87.
(3)EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 131.
(4)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.
(5)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0045.
(7)EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 140.
(8)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(9)EUVL C 351, 15.11.2012, s. 21.
(10)EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.
(11)EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 247.
(12)EUVL C 348 E, 21.12.2010, s. 11.
(13)PE 504.467.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).
(15)Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen työryhmän (EG-TFV) loppuraportti, syyskuu 2008.
(16)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0494.


PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1: annettavan asetuksen tavoite ja soveltamisala

Asetuksen tavoitteena olisi oltava sellaisten toimenpiteiden vahvistaminen, joilla edistetään ja tuetaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevia jäsenvaltioiden toimia.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa olisi pidettävä (rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU mukaisesti) väkivaltana, joka kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa, sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolen ilmaisunsa vuoksi tai joka vaikuttaa tiettyä sukupuolta edustaviin henkilöihin suhteettomasti. Se voi aiheuttaa uhrille fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai psyykkistä haittaa taikka taloudellista vahinkoa ja siihen sisältyvät läheisväkivalta, seksuaalinen väkivalta (mukaan luettuina raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja seksuaalinen häirintä), ihmiskauppa, orjuuttaminen sekä erilaiset vahingolliset käytännöt, kuten pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen ja niin kutsutut kunniarikokset.

Suositus 2: ehkäisevät ja torjuvat toimet

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäiseviä ja torjuvia toimenpiteitä, joita ovat erityisesti seuraavat:

–  kokonaisvaltaisten vuotuisten strategioiden ja ohjelmien suunnittelu, täytäntöönpano ja arviointi, mukaan luettuina julkiset koulutusohjelmat sekä opettajien ja vapaa-ajan ammattilaisten koulutus, jotta voidaan poistaa esteet, ennakkoluulot ja stereotypiat, joiden vuoksi naiset ja tytöt eivät voi nauttia täysistä oikeuksistaan ja vapautua väkivallasta, ja jotta sosiaalisia ja kulttuurisia asenteita voidaan muuttaa

–  sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskeva tutkimus sekä väkivallan syitä ja motiiveja koskevien tietojen kerääminen ja arviointi pyrkien samalla yhdenmukaistamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan rekisteröintiperusteet, jotta kerätyt tiedot ovat vertailukelpoisia

–  koulutuksen järjestäminen virkamiehille ja ammattilaisille, jotka todennäköisesti joutuvat tekemisiin sukupuoleen perustuvan väkivallan kanssa, kuten lainvalvontaviranomaiset, sosiaaliviranomaiset, lasten (väkivallan uhrit tai todistajat) tukemisesta vastaavat viranomaiset, terveydenhuoltohenkilöstö ja hätäkeskusten henkilöstö, jotta nämä voivat havaita ja tunnistaa tällaiset tapaukset ja toimia niissä asianmukaisesti ottaen erityisesti huomioon uhrien tarpeet ja oikeudet

–  asiantuntemuksen, kokemusten, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) välityksellä

–  tiedotuskampanjojen (myös erityisesti miehille suunnattujen tiedotuskampanjoiden) toteuttaminen kansalaisjärjestöjä, yhdistyksiä, tiedotusvälineitä ja muita sidosryhmiä kuullen ja tarvittaessa yhteistyössä niiden kanssa

–  maksuttomien kansallisten palvelulinjojen, joiden vastuuhenkilöstö koostuu asiantuntijoista, perustaminen ja tukeminen, jos niitä ei vielä ole olemassa

–  varmistaminen, että saatavilla on naisten ensimmäisenä apukontaktina ja turvallisina ja voimaannuttavina paikkoina pitämiä erikoistuneita turvakoteja, jotka varustetaan tiloilla ja tarkoituksenmukaisesti koulutetulla henkilöstöllä siten, että 10 000 asukasta kohti on vähintään yksi turvakotipaikka

–  tuen varmistaminen naisten kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille, jotka pyrkivät estämään naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa.

Suositus 3: kansalliset raportoijat tai vastaavat järjestelyt

Yhden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet kansallisten raportoijien tai vastaavien järjestelyjen varmistamiseksi. Järjestelyihin olisi sisällytettävä sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen arviointi, kansallisella ja paikallisella tasolla toteutettujen torjuntatoimien tulosten mittaaminen, tilastotietojen kerääminen ja vuotuinen raportointi komissiolle ja asiasta vastaaville Euroopan parlamentin valiokunnille.

Suositus 4: naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevan unionin strategian koordinointi

Jotta voidaan laatia koordinoitu ja vakiintunut sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskeva unionin strategia, jäsenvaltioiden olisi toimitettava suosituksessa 3 tarkoitetut tiedot komissiolle.

Suositus 5: raportointi

Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta alkaen komissio esittää kunkin vuoden joulukuun 31. päivään mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän asetuksen mukaisia toimia.

Kertomuksessa luetellaan toteutetut toimenpiteet ja korostetaan hyviä käytäntöjä.

Suositus 6: kansalaisyhteiskunnan foorumin perustaminen

Komissio ylläpitää läheistä vuoropuhelua asianomaisten kansalaisjärjestöjen kanssa sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan alalla toimivien toimivaltaisten elinten kanssa paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla, ja perustaa kansalaisyhteiskunnan foorumin tätä tarkoitusta varten.

Foorumi muodostaa puitteet tietojen vaihtoa ja tietämyksen yhteen kokoamista varten. Foorumi varmistaa unionin toimielinten ja sidosryhmien välisen tiiviin vuoropuhelun.

Foorumi on avoin kaikille asiaankuuluville sidosryhmille 1 kohdan mukaisesti ja kokoontuu vähintään kerran vuodessa.

Suositus 7: taloudellinen tuki

Asetuksessa olisi vahvistettava suosituksessa 3 lueteltuja toimia koskevan unionin talousarvioon (pääluokka III) sisältyvän taloudellisen tuen lähde.

Päivitetty viimeksi: 6. kesäkuuta 2017Oikeudellinen huomautus