Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2007(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0135/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0135/2014

Keskustelut :

PV 12/03/2014 - 12
CRE 12/03/2014 - 12

Äänestykset :

PV 13/03/2014 - 14.4

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0240

Hyväksytyt tekstit
PDF 171kWORD 83k
Torstai 13. maaliskuuta 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
Troikan roolin ja toimintojen työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat
P7_TA(2014)0240A7-0135/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. maaliskuuta 2014 troikan (EKP, komissio ja IMF) roolin ja toimintojen työllisyyteen liittyvistä ja sosiaalisista näkökohdista euroalueen ohjelmamaiden näkökulmasta (2014/2007(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 9, 151, 152 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV luvun (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 30 artiklan oikeudesta suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan 9. tammikuuta 2014 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden aiheesta ”Troikan roolin ja toimintojen työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat euroalueen ohjelmamaiden näkökulmasta”,

–  ottaa huomioon sosiaali- ja työllisyysnäkökohtien ja -haasteiden arviointia Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Kyproksessa käsittelevät neljä luonnosta toimintapoliittisiksi muistioiksi, jotka on laadittu sisäasioiden pääosaston talous- ja tiedepolitiikan talouden hallinnan tukiyksikössä tammikuussa 2014,

–  ottaa huomioon taloutta koskevan vuoropuhelun ja keskustelut Kreikan valtiovarainministerin ja työllisyys-, sosiaaliturva- ja hyvinvointiasioista vastaavan ministerin kanssa, jotka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta ja talous- ja raha‑asioiden valiokunta järjestivät yhdessä 13. marraskuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean 22. huhtikuuta 2013 antamat viisi päätöstä eläkkeistä Kreikassa(1) ,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) järjestäytymisvapautta käsittelevän komitean 365. raportin,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman budjettirajoitusten vaikutuksista alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin EU:n rakennerahastojen menojen kannalta jäsenvaltioissa(2) ,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(3) ,

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(4) ,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista(5) ,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2014” (COM(2013)0800) ja sen liitteenä olevan yhteisen työllisyysraporttiehdotuksen,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2013 painopisteiden täytäntöönpano(6) ,

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (COM(2013)0690),

–  ottaa huomioon kysymyksen O-000122/2013 – B7-0524/2013 komissiolle ja siihen liittyvän 21. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus”(7) ,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(8) 20. marraskuuta 2012 hyväksymäänsä päätöslauselmaa varten annetun työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758) ja siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(9) ,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin(10) ,

–  ottaa huomioon Eurofoundin 12. joulukuuta 2013 julkaistun raportin ”Industrial relations and working conditions in Europe 2012”,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083),

–  ottaa huomioon kysymyksen O-000057/2013 – B7-0207/2013 komissiolle ja siihen liittyvän 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020”(11) ,

–  ottavat huomioon alueiden komitean lokakuussa 2013 antaman neljännen Eurooppa 2020 ‑seurantaraportin,

–  ottaa huomioon ILO:n 30. huhtikuuta 2013 julkaiseman valmisteluasiakirjan nro 49 ”The impact of the eurozone crisis on Irish social partnership: A political economy analysis”,

–  ottaa huomioon ILO:n 8. maaliskuuta 2012 julkaiseman valmisteluasiakirjan nro 38 ”Social dialogue and collective bargaining in times of crisis: The case of Greece”,

–  ottaa huomioon ILO:n 30. lokakuuta 2013 julkaiseman raportin ”Tackling the job crisis in Portugal”,

–  ottaa huomioon Bruegel-tutkimuslaitoksen 17. kesäkuuta 2013 julkaiseman raportin ”EU‑IMF assistance to euro-area countries: an early assessment” (Bruegel Blueprint 19),

–  ottaa huomioon Eurostatin 12. helmikuuta 2010 (22/2010) ja 29. marraskuuta 2013 (179/2013) antamat tiedotteet euroindikaattoreista,

–  ottaa huomioon OECD:n 12. huhtikuuta 2012 julkaiseman talousselvityksen nro 1”Fiscal consolidation: How much, how fast and by what means? – An Economic Outlook Report”,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI) toukokuussa 2013 julkaiseman valmisteluasiakirjan ”The Euro crisis and its impact on national and European social policies”,

–  ottaa huomioon komission kesäkuussa 2013 julkaiseman raportin ”Labour Market Developments in Europe 2013” (European Economy series 6/2013),

–  ottaa huomioon Caritas Europe ‑järjestön helmikuussa 2013 julkaiseman asiakirjan ”The impact of the European Crisis: a study of the impact of the crisis and austerity on the people, with a special focus on Greece, Ireland, Italy, Portugal and Spain”,

–  ottaa huomioon Oxfamin syyskuussa 2013 julkaiseman selvityksen ”A cautionary tale: the true cost of austerity and inequality in Europe”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0135/2014),

A.  toteaa, että ennennäkemätön talous- ja rahoituskriisi on osoittanut joidenkin jäsenvaltioiden julkisen talouden haavoittuvuuden ja että Kreikassa (toukokuussa 2010 ja maaliskuussa 2012), Irlannissa (joulukuussa 2010), Portugalissa (toukokuussa 2011) ja Kyproksessa (kesäkuussa 2013) koetun tilanteen korjaamiseksi toteutetuilla talouden sopeuttamisohjelman toimenpiteillä on ollut suoria ja välillisiä vaikutuksia monien ihmisten työllisyystasoon ja elinoloihin; ottaa huomioon, että vaikka komissio on virallisesti allekirjoittanut kaikki ohjelmat, ne on suunniteltu ja niiden ehdot on määritetty IMF:n, euroryhmän, Euroopan keskuspankin (EKP), komission ja tukea saavien jäsenvaltioiden kesken;

B.  katsoo, että heti kun näiden neljän maan talouden ja finanssipolitiikan kestävyys voidaan taata, toimet olisi keskitettävä sosiaalisiin näkökohtiin ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä työpaikkojen luomiseen;

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 9 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”;

D.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklan mukaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimien on, ottaen huomioon sosiaaliset perusoikeudet sellaisina kuin ne ovat vuonna 1961 allekirjoitetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja vuoden 1989 työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa, tähdättävä muun muassa työmarkkinavuoropuhelun parantamiseen; ottaa huomioon, että SEUT‑sopimuksen 152 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unioni tunnustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten aseman ja edistää sitä ottaen huomioon kansallisten järjestelmien monimuotoisuuden. Se helpottaa työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua niiden itsenäisyyttä kunnioittaen”;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklan mukaisesti unioni sitoutuu edistämään ”unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta [ja] tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti sekä kunnioittaa tätä oikeutta”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 14 artiklassa määrätään, että ”ottaen huomioon yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tärkeän aseman unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkityksen sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä yhteisö ja jäsenvaltiot huolehtivat kukin toimivaltansa mukaisesti ja tämän sopimuksen soveltamisalalla siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 345 artiklassa määrätään, että ”perussopimuksilla ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin”; ottaa huomioon yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26, jossa määritellään unionin yhteiset arvot yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen osalta;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään 7 päivänä joulukuuta 2000 hyväksytyssä (…) Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”; ottaa huomioon, että kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen ja että perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrätään muun muassa neuvotteluoikeudesta ja oikeudesta työtaistelutoimiin (28 artikla), suojasta perusteettoman irtisanomisen yhteydessä (30 artikla), oikeudenmukaisista ja kohtuullisista työoloista ja työehdoista (31 artikla), oikeudesta sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin ja niiden tunnustamisesta ja kunnioittamisesta sekä ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi” ihmisarvoisen elämän turvaamisesta jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja (34 artikla), oikeudesta saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja sairaanhoitoa (35 artikla) ja mahdollisuudesta käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja (36 artikla);

H.  ottaa huomioon, että komission 3. maaliskuuta 2010 esittämän ja Eurooppa-neuvoston 17. kesäkuuta 2010 hyväksymän Eurooppa 2020 -strategian vuoteen 2020 mennessä toteutettavaan viiteen yleistavoitteeseen sisältyy muun muassa 75 prosentin työllisten osuus 20–64-vuotiaista miehistä ja naisista, koulunkäynnin keskeyttävien osuuden pienentäminen alle 10 prosenttiin ja se, että vähintään 40 prosenttia 30–34-vuotiaista suorittaa korkea-asteen tai vastaavan tutkinnon ja että köyhyyttä vähennetään vähentämällä köyhyysuhan tai sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla elävien määrää siten, että heitä on 20 miljoonaa vähemmän;

I.  ottaa huomioon, että komission lokakuussa 2013 julkaiseman ”EU Employment and Social Situation Quarterly Review” ‑katsauksen mukaan Kreikan, Portugalin ja Irlannin BKT:n jyrkkä lasku näkyi pääasiassa työllisyyden vähenemisenä;

J.  ottaa huomioon, että 21. marraskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti piti myönteisenä komission 2. lokakuuta 2013 antamaa tiedonantoa ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” ja ehdotusta tärkeimpien työllisyys- ja sosiaalisten indikaattorien tulostaulusta, joka täydentää makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä (MIP) ja yhteistä työllisyysraporttia (JER), askeleena EMUn sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen suuntaan; korostaa, että indikaattoreilla olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet katettaisiin täydellisesti ja avoimesti; ottaa huomioon, että päätöslauselmassa painotettiin tarvetta varmistaa, että seurannalla tähdätään jäsenvaltioiden välisten sosiaalisten erojen vähentämiseen ja edistetään nousujohteista sosiaalista lähentymistä ja sosiaalista kehitystä;

K.  ottaa huomioon, että saatavilla olevat tiedot osoittavat, että näissä neljässä maassa edistyminen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa on taantunut (ks. liite 1), opintonsa keskeyttäneisiin ja korkea-asteen koulutukseen osallistumiseen liittyviä tavoitteita lukuun ottamatta;

L.  toteaa, että näiden maiden pitkän aikavälin talousnäkymät ovat kohentumassa; katsoo, että tämän avulla olisi aloitettava uusien työpaikkojen luominen näissä talouksissa ja saatava työllisyys nousuun;

1.  panee merkille, että EU:n elimet (EKP, komissio ja euroryhmä) ovat myös vastuussa talouden sopeuttamisohjelmien ehdoista; huomauttaa, että on tarpeen varmistaa julkisen talouden kestävyys ja kansalaisten asianmukainen sosiaalinen suojelu;

2.  pitää valitettavana, että parlamentti on täysin syrjäytetty ohjelmien kaikista vaiheista eli valmistelusta, valtuuksien määrittämisestä sekä ohjelmien ja niihin liittyvien toimenpiteiden tulosten vaikutusten seurannasta; toteaa, että vaikka parlamentin mukaan ottaminen ei ollut pakollista oikeusperustan puuttumisen vuoksi, eurooppalaisten elinten ja rahoitusmekanismien puuttuessa ohjelmat on ollut pakko improvisoida, mikä on johtanut yhteisön menetelmän ulkopuolisiin taloudellisiin ja institutionaalisiin sopimuksiin; toteaa, että samalla tavoin EKP on tehnyt päätöksiä, jotka eivät kuulu sen valtuuksien piiriin; palauttaa mieliin, että komissio on perussopimusten valvoja ja että tätä roolia olisi aina kunnioitettava; katsoo, että ainoastaan aidosti ja demokraattisesti vastuuvelvollisten elinten olisi ohjattava sopeuttamisohjelmien suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevia poliittisia prosesseja maissa, joilla on vakavia taloudellisia vaikeuksia;

3.  pitää valitettavana, että kyseiset ohjelmat on suunniteltu ilman, että on voitu arvioida riittävästi niiden seurauksia vaikutustenarviointien avulla tai koordinoimatta toimia työllisyyskomitean, sosiaalisen suojelun komitean, työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (EPSCO) tai työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavan komission jäsenen kanssa; pitää valitettavana myös sitä, että ILO:a ei ole kuultu ja että merkittävistä sosiaalisista vaikutuksista huolimatta perussopimuksella perustettuja neuvoa-antavia elimiä, erityisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa (ETSK) ja alueiden komiteaa (AK) ei ole kuultu;

4.  pitää valitettavana, että rahoitustuelle asetetut ehdot ovat uhanneet EU:n sosiaalisia tavoitteita useista syistä:

   EU oli valmistautunut heikosti ja huonoin välinein torjumaan ilmenneitä ongelmia ja erityisesti valtavaa julkisen talouden velkakriisiä, mikä edellytti välittömiä toimia konkurssin välttämiseksi;
   ohjelmilla on määritelty kesto, joten näihin ohjelmiin perustuvien toimenpiteiden ei olisi pitänyt olla luonteeltaan pitkäkestoisia;
   toimenpiteet ovat erityisen raskaita lähinnä siitä syystä, että taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen heikkenemistä ei havaittu ajoissa, koska niiden täytäntöönpanolle oli asetettu lyhyt määräaika ja koska asianmukaisia vaikutustenarviointeja jakaumavaikutuksesta eri yhteiskuntaryhmiin ei tehty;
   komission vetoomuksista huolimatta kauden 2007–2013 rahoituskehyksestä jääneitä EU:n varoja ei ole otettu ajoissa käyttöön;
   toimenpiteisiin olisi voitu liittää enemmän toimia haavoittuvien ryhmien suojelemiseksi, kuten toimia, joilla ehkäistään laajaa köyhyyttä, puutetta ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta, jotka aiheutuvat siitä, että pienituloisten ryhmät ovat erityisen riippuvaisia julkisista terveydenhuoltojärjestelmistä;

Työllisyys

5.  panee merkille, että äärimmäisen vaikea talous- ja rahoituskriisi sekä sopeuttamispolitiikka ovat näissä neljässä valtiossa johtaneet kohonneisiin työttömyys-, irtisanomis- ja pitkäaikaistyöttömyyslukuihin ja ovat joissakin tapauksissa johtaneet työolojen ja ‑ehtojen heikkenemiseen; painottaa, että työllisyysasteella on merkittävä asema sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmien kestävyyden samoin kuin Eurooppa 2020 ‑strategian sosiaali- ja työllisyystavoitteiden saavuttamisen kannalta;

6.  panee merkille, että odotukset paluusta kasvuun ja työpaikkoja synnyttävään tilanteeseen hyödyntämällä sisäistä devalvaatiota, joka palauttaa kilpailukyvyn, eivät ole toteutuneet; korostaa, että nämä täyttymättömät odotukset heijastelevat trendiä, jossa aliarvioidaan kriisin rakenteellinen luonne sekä kotimaisen kysynnän, investointien ja reaalitaloutta tukevan luotonannon ylläpitämisen merkitys; korostaa säästötoimien myötäsyklistä luonnetta ja sitä, että niihin ei ole liitetty tapauskohtaisesti rakennemuutoksia ja ‑uudistuksia, joissa olisi kiinnitetty erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin kasvun ja tätä kautta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja työllisyyden aikaansaamiseksi;

7.  panee merkille, että korkea työttömyysaste ja alityöllisyys yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin palkkojen leikkausten ja joissakin tapauksissa veronkierron tehokkaiden torjumiskeinojen puuttumisen ja maksuosuuksien alentamisen kanssa heikentävät julkisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä sosiaaliturvan rahoituksen puutteiden vuoksi;

8.  panee merkille, että pk-yritysten olosuhteiden heikkeneminen ja niiden lopettaminen on yksi työpaikkojen menetysten keskeinen syy ja suurin uhka tulevalle elpymiselle; toteaa, että sopeutustoimissa ei ole otettu huomioon strategisia aloja, joita olisi pitänyt huomioida tulevan kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilyttämiseksi; toteaa, että tämä on johtanut huomattaviin työpaikkojen menetyksiin sellaisilla strategisilla aloilla kuten teollisuus ja T&K&I; toteaa, että kyseisten neljän maan on ponnisteltava tarvittavien suotuisten olosuhteiden luomiseksi, jotta yritykset ja erityisesti pk-yritykset voivat kehittää toimintaansa kestävästi pitkällä aikavälillä; toteaa, että julkisella sektorilla on kadonnut työpaikkoja erityisesti keskeisiltä aloilta, kuten terveydenhuolto, opetus ja sosiaalipalvelut;

9.  pitää valitettavana, että korkeimmasta työttömyysasteesta kärsivät nuoret ja että tilanne on erityisen vakava Kreikassa, jossa työttömyysaste on yli 50 prosenttia, ja Portugalissa ja Irlannissa, joissa se ylitti 30 prosenttia vuonna 2012, sekä Kyproksessa, jossa se on noin 26,4 prosenttia; panee merkille, että luvut ovat pysyneet korkeina viisi vuotta kestäneen kriisin aikana; pitää valitettavana, että nekin nuoret, jotka löytävät työpaikan – keskimäärin 43 prosenttia nuorista ja 13 prosenttia aikuisista työntekijöistä – joutuvat usein työskentelemään epävarmoissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa, minkä vuoksi itsenäisen elämän eläminen on vaikeaa ja minkä vuoksi menetetään innovatiivisia ja asiantuntevia resursseja, mikä vaikuttaa tuotantoon ja sen kautta kasvuun;

10.  panee merkille, että kaikkein haavoittuvimmat ryhmät työmarkkinoilla eli pitkäaikaistyöttömät, naiset, siirtotyöläiset ja vammaiset ovat kärsineet eniten ja että työttömyysaste on näissä ryhmissä kansallista keskitasoa korkeampi; panee merkille naisten ja iäkkäiden työntekijöiden pitkäaikaistyöttömyysasteen huolestuttavan kasvun sekä muut vaikeudet, joita nämä työntekijät kohtaavat palatessaan työmarkkinoille, kun talous lopulta elpyy; toteaa, että näihin työntekijöihin on kohdistettava erityistoimia;

11.  varoittaa, että jos tilanteeseen ei puututa, nämä valtavat eroavuudet erityisesti nuoremman sukupolven osalta voivat pitkällä aikavälillä saada aikaan rakenteellisen vaurion työmarkkinoilla näissä neljässä valtiossa, rajoittaa niiden elpymisvalmiuksia, aiheuttaa valtavia pakon sanelemia muuttoja, mikä pahentaa aivovuotoa, sekä lisätä entisestään eroavuuksia toisaalta työtä tarjoavien jäsenvaltioiden ja toisaalta halpaa työvoimaa tarjoavien jäsenvaltioiden välillä; pitää valitettavana, että kielteiset taloudelliset ja sosiaaliset tapahtumat ovat yleisiä syitä siihen, että nuoret päättävät muuttaa maasta ja käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

12.  on huolissaan siitä, että tietyissä tapauksissa ja tietyillä aloilla on työpaikkojen katoamisen lisäksi havaittavissa työpaikkojen laadun rappeutuminen, epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen ja työelämän perusnormien heikkeneminen; korostaa, että jäsenvaltioiden on toimittava kohdennetusti siten, että pyritään torjumaan itsestä riippumattomien osa-aikaisten ja tilapäisten työsopimusten, palkattoman harjoittelun ja oppisopimusten ja näennäisen itsenäisenä yrittäjänä toimimisen sekä harmaan talouden lisääntyminen; panee lisäksi merkille, että vaikka palkkojen määrittäminen ei kuulu EU:n toimivallan piiriin, ohjelmilla on ollut vaikutusta vähimmäispalkkaan: Irlannissa osoittautui tarpeelliseksi leikata vähimmäispalkkaa lähes 12 prosenttia (päätöstä muutettiin kuitenkin myöhemmin) ja Kreikassa päätettiin radikaalista 22 prosentin leikkauksesta;

13.  palauttaa mieleen, että Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan nimenomaan, että luku, jota on seurattava, on työllisyysaste, josta käyvät ilmi käytettävissä olevat inhimilliset ja taloudelliset resurssit taloudellisen ja sosiaalisen mallimme kestävyyden varmistamiseksi; pyytää, että työttömyysasteen nousun hidastumista ei sekoiteta menetettyjen työpaikkojen palautumiseen, koska muuttovirran lisääntymistä ei oteta huomioon; toteaa, että teollisten työpaikkojen väheneminen on ollut ongelma jo ennen ohjelmien käynnistämistä; korostaa, että tarvitaan uusia ja parempia työpaikkoja; palauttaa mieliin, että viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana neljässä valtiossa on menetetty kaksi miljoonaa työpaikkaa, mikä vastaa 15:tä prosenttia vuonna 2009 olemassa olleista työpaikoista; panee tyytyväisenä merkille, että viimeaikaiset tiedot osoittavat työllisyyslukujen nousseen hieman Irlannissa, Kyproksessa ja Portugalissa;

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

14.  on huolestunut siitä, että ohjelmien taloudellisen avun ehtoihin sisältyy suosituksia erityisistä leikkauksista todellisissa sosiaalimenoissa keskeisillä aloilla, kuten eläkkeissä, peruspalveluissa, terveydenhuollossa ja joissakin tapauksissa lääkevalmisteissa, jotka koskevat kaikkein haavoittuvimpien perusturvaa, sekä ympäristönsuojelussa sen sijaan, että suosituksissa mahdollistettaisiin kansallisille hallituksille suurempi jousto päättää, mistä säästöjä voidaan saada; pelkää, että toimenpiteiden suurin vaikutus kohdistuu köyhyyden ja etenkin lapsiköyhyyden torjuntaan; toteaa jälleen, että köyhyyden ja etenkin lapsiköyhyyden torjumisen olisi edelleen oltava yksi tärkeimmistä tavoitteista, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava, ja että julkisen talouden vakauttamispolitiikat eivät saisi vaarantaa tätä;

15.  ilmaisee huolensa siitä, että talouden sopeuttamissuunnitelmien valmistelun ja täytäntöönpanon aikana kiinnitettiin riittämättömästi huomiota talouspolitiikan työllisyysvaikutukseen tai sen sosiaalisiin vaikutuksiin ja että Kreikan tapauksessa työhypoteesi osoittautui perustuvan virheellisiin oletukseen taloudellisesta kerrannaisvaikutuksesta, minkä vuoksi ei onnistuttu toimimaan ajoissa, jotta heikoimmassa asemassa olevia ja työssä käyviä olisi suojeltu köyhyydeltä ja sosiaaliselta syrjäytymiseltä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaaliset indikaattorit myös neuvotellessaan uudelleen taloudellisista sopeuttamisohjelmista ja korvatessaan kullekin jäsenvaltiolle suositeltuja toimenpiteitä, jotta varmistetaan tarvittavat kasvun edellytykset sekä EU:n sosiaalisten perusperiaatteiden ja arvojen täysimääräinen noudattaminen;

16.  toteaa, että siitä huolimatta, että komissio korostaa lokakuussa 2013 julkaistussa katsauksessa ”EU Employment and Social Situation” sosiaalisen suojelun menojen merkitystä turvana sosiaalisia riskejä vastaan, Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa sosiaalimenojen lasku oli EU:n suurin vuoden 2010 jälkeen;

17.  korostaa, että uusia keski- ja työväenluokkaa koskevia köyhyyden muotoja ilmenee joissakin tapauksissa, joissa lainojen lyhentämiseen liittyvät ongelmat ja korkeat energian hinnat luovat energiaköyhyyttä ja lisäävät häätöjä ja kiinteistöjen ulosmittauksia; on huolissaan siitä, että kodittomuus ja asuntomarkkinoilta syrjäytyminen lisääntyvät; muistuttaa, että tämä loukkaa perusoikeuksia; suosittelee, että jäsenvaltiot ja niiden paikallisviranomaiset laativat neutraaleja asumispolitiikkoja, jotka suosivat sosiaalista ja kohtuuhintaista asumista, joilla torjutaan tyhjien asuntojen ongelmaa ja pannaan täytäntöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla vähennetään häätöjen määrää;

18.  on huolestunut siitä, että sosiaalinen ja taloudellinen (mikro- ja makrotason) tilanne näissä maissa lisää alueellisia eroja ja näin ollen heikentää EU:n ilmoittamaa tavoitetta voimistaa sisäistä alueellista yhteenkuuluvuutta;

19.  huomauttaa, että kansainväliset järjestöt ja sosiaalialan järjestöt ovat varoittaneet, että uudella palkka-asteikolla sekä luokittelu- ja irtisanomisjärjestelmällä on sukupuolten välisen kuilun muodostava vaikutus julkisella sektorilla; huomauttaa, että ILO on ilmaissut huolestuneisuutensa uusien joustavien työllistämismuotojen suhteettomasta vaikutuksesta naisten palkkaan; toteaa lisäksi, että ILO on pyytänyt hallituksia seuraamaan säästötoimien vaikutuksia miesten ja naisten palkkaan yksityisellä sektorilla; panee huolestuneena merkille miesten ja naisten välisen palkkakuilun kapenemisen pysähtymisen sopeuttamisohjelmia läpikäyvissä maissa, joiden erot ovat EU:n keskiarvon yläpuolella; korostaa, että palkkaerot ja naisten työllisyysasteen aleneminen edellyttävät entistä suurempaa huomiota sopeuttamisohjelmia läpikäyvissä jäsenvaltioissa;

20.  panee merkille, että Eurostatin ja komission esittämät luvut ja erilaiset muut tutkimukset osoittavat tulonjaon epäoikeudenmukaisuuden lisääntyneen joissakin tapauksissa vuosina 2008–2012 ja että sosiaaliturva- ja työttömyysturvaetuuksien leikkaukset ja rakenteellisista muutoksista johtuvat palkanalennukset lisäävät köyhyyttä; panee lisäksi merkille, että komission kertomuksessa todettiin suhteellisen paljon työssäkäyvien köyhyyttä, koska minimipalkkoja on leikattu tai ne on jäädytetty;

21.  pitää valitettavana, että useimmissa tapauksissa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrä on kasvanut; panee lisäksi merkille, että näihin tilastoihin piiloutuu vieläkin karumpi todellisuus, koska asukaskohtaisen BKT:n laskiessa myös köyhyyskynnys laskee, jolloin vielä hiljattain köyhiksi katsotuiden henkilöiden katsotaan nyt päässeen köyhyydestä; korostaa, että sopeutustoimenpiteitä ja finanssikriisiä läpikäyvissä maissa BKT:n aleneminen, julkisten ja yksityisten investointien väheneminen sekä T&K-investointien romahtaminen heikentävät BKT-potentiaalia ja luovat pitkän aikavälin köyhyyttä;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio tunnustaa mainituissa tutkimuksissa, että ainoastaan nykysuuntausten jyrkkä käännös mahdollistaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen koko EU:ssa;

23.  pitää valitettavana sitä, että ainakin Kreikan, Irlannin ja Portugalin osalta ohjelmiin sisältyy useita yksityiskohtaisia määräyksiä terveydenhuoltouudistuksista ja menoleikkauksista, joilla on ollut vaikutusta sosiaalipalvelujen laatuun ja yleiseen saatavuuteen erityisesti terveydenhoito- ja sosiaalipalvelujen alalla, vaikka SEUT‑sopimuksen 168 artiklan 7 kohdassa määrätään, että EU kunnioittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa; on huolissaan siitä, että tämä on joissakin tapauksissa johtanut siihen, että ihmisiltä on evätty sairausvakuutusturva tai mahdollisuus sosiaaliseen suojeluun, mikä lisää äärimmäisen köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskiä, jota kuvastaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien henkilöiden ja kodittomien lukumäärän kasvu sekä perushyödykkeiden ja ‑palvelujen saatavuuden puute;

24.  pitää valitettavana, että ei ole olemassa kohdennettuja toimia, jotta yksilöitäisiin tehottomuudet terveydenhuoltojärjestelmissä ja päätöksissä terveydenhuollon talousarvioiden yleisistä leikkauksista; varoittaa, että omavastuuosuuksien täytäntöönpano voi aiheuttaa sen, että potilaat viivyttelevät hoidon hankkimisessa aiheuttaen taloudellisen rasitteen kotitalouksille; varoittaa, että terveydenhuollon ammattilaisten palkkojen alentamisella voi olla kielteisiä vaikutuksia potilaiden turvallisuuteen ja se voi aiheuttaa terveydenhuollon ammattilaisten maastamuuttoa;

25.  toistaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklassa säädetään kaikkien oikeudesta parhaaseen mahdolliseen fyysiseen ja henkiseen terveydentilaan; panee merkille, että kaikki neljä valtiota ovat yleissopimuksen allekirjoittajavaltioita ja ovat näin ollen tunnustaneet kaikkien oikeuden terveyteen;

26.  palauttaa mieliin, että Euroopan neuvosto on jo tuominnut Kreikan julkisen eläkejärjestelmän leikkaukset ja katsonut niiden olevan vuoden 1961 Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 artiklan ja sen pöytäkirjan 4 artiklan vastaisia, todeten, ettei se, että kansallisen lainsäädännön kiistanalaisella säännöksellä pyritään täyttämään muita oikeudellisia velvoitteita, poista sitä, että on sovellettava peruskirjaa(12) ; katsoo, että ajatusta eläkejärjestelmän säilyttämisestä tasolla, joka antaa eläkeläisille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään, on sovellettava yleisesti näissä neljässä valtiossa ja se olisi pitänyt ottaa huomioon;

27.  pitää valitettavana vammaisten itsenäisen elämän mahdollistavien resurssien leikkauksia;

28.  painottaa lisäksi, että kun ILO:n asiantuntijakomitea arvioi yleissopimuksen N:o 102 soveltamista Kreikan uudistuksissa, se esitti voimakasta kritiikkiä eläkejärjestelmän radikaaleista uudistuksista, ja että sama kriittinen huomautus sisällytettiin sen 29. vuosikertomukseen vuonna 2011; muistuttaa, että yleissopimus N:o 102 on yleisesti pätevä kaikissa neljässä maassa ja että se olisi pitänyt ottaa huomioon;

29.  korostaa, että lisääntyvä sosiaalinen köyhyys neljässä maassa aiheuttaa myös solidaarisuuden lisääntymisen heikoimmassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa yksityisten ponnistelujen, perheverkostojen ja avustusjärjestöjen ansiosta; korostaa, että tämäntyyppisistä tukitoimista ei saisi tulla rakenteellista ratkaisua ongelmaan, vaikka se lievittääkin kaikkein köyhimpien tilannetta ja tuo esiin unionin kansalaisuuden ominaispiirteet;

30.  panee huolestuneena merkille Gini-kertoimen tasaisen nousun euroalueen yleisen laskevan suuntauksen vastaisesti, mikä merkitsee sitä, että sopeutustoimia läpikäyvissä maissa tulonjaon epätasa-arvo on lisääntynyt huomattavasti;

Koulunkäynnin keskeyttäminen

31.  on tyytyväinen siihen, että koulunkäynnin keskeyttäminen vähenee näissä neljässä valtiossa; toteaa, että tämä voi selittyä osittain sillä, että nuorten on vaikea löytää työtä; palauttaa mieliin, että on pikaisesti tarpeen palauttaa laadukkaat ammatilliset koulutusjärjestelmät, koska tämä on yksi parhaista tavoista parantaa nuorten työllistettävyyttä;

32.  panee tyytyväisenä merkille, että osallistuminen korkea-asteen koulutukseen on kasvanut kaikissa neljässä valtiossa; toteaa, että tämä voi osittain selittyä sillä, että nuorten on parannettava tulevia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla;

33.  pitää valitettavana, että lähinnä julkisen rahoituksen leikkaamisesta johtuen koulutusjärjestelmien laatu ei seuraa tätä myönteistä kehitystä, mikä pahentaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) ja erityistarpeita omaavien lasten kohtaamia ongelmia; toteaa, että näillä toimilla voisi olla käytännön vaikutuksia koulutuksen laatuun sekä käytettävissä oleviin aineellisiin ja henkilöresursseihin, luokkakokoihin, opetussuunnitelmiin ja koulujen keskittymiseen;

Työmarkkinavuoropuhelu

34.  korostaa, että kansallisen tason työmarkkinaosapuolia olisi pitänyt kuulla tai heidät olisi ottaa mukaan ohjelmien alustavaan suunnitteluun; pitää valitettavana, että neljälle maalle suunnitelluissa ohjelmissa yrityksille annetaan joissakin tapauksissa mahdollisuus välttää työehtosopimuksia ja tarkastella alakohtaisia palkkasopimuksia, mikä vaikuttaa suoraan kansallisten perustuslakien mukaisten yhteisneuvottelumenettelyjen rakenteeseen ja arvoihin; toteaa, että ILO:n asiantuntijakomitea on pyytänyt työmarkkinavuoropuhelun uudelleen käynnistämistä; pitää tuomittavana, että työntekijöiden edustuksen periaatetta heikennetään, millä kyseenalaistetaan työehtosopimusten automaattinen uudistaminen, joka on joissakin maissa mittavaa, minkä tuloksena voimassa olevien työehtosopimusten määrä on laskenut olennaisesti; tuomitsee minimipalkkojen leikkauksen ja minimipalkan jäädyttämisen; painottaa, että tilanne on seurausta siitä, että rajalliset rakenneuudistukset koskivat ainoastaan työmarkkinasuhteiden sääntelystä luopumista ja palkkaleikkauksia, mikä on vastoin EU:n yleisiä tavoitteita ja Eurooppa 2020 -strategian politiikkaa;

35.  korostaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua, jota voidaan soveltaa kaikkiin jäsenvaltioihin;

Suositukset

36.  kehottaa komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen tutkimuksen talous- ja rahoituskriisin ja sen korjaamiseksi toteutettujen sopeuttamisohjelmien sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista näissä neljässä maassa, jotta saadaan täsmällinen käsitys työllisyyteen ja sosiaaliturvajärjestelmiin sekä EU:n sosiaalialan lainsäädäntöön kohdistuvista lyhytaikaisista ja pitkän ajanjakson vaikutuksista ottaen erityisesti huomioon köyhyyden torjunta, asianmukaisen työmarkkinavuoropuhelun säilyttäminen sekä työsuhteiden joustavuuden ja vakauden tasapainotarve; kehottaa komissiota hyödyntämään tutkimusta toteuttaessaan neuvoa-antavia elimiään sekä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa; ehdottaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa pyydettäisiin laatimaan erityinen raportti;

37.  kehottaa komissiota pyytämään ILO:ta ja Euroopan neuvostoa laatimaan raportteja mahdollisista korjaavista toimenpiteistä ja kannustimista, jotka ovat tarpeen näiden maiden sosiaalisen tilanteen parantamiseksi, niiden rahoittamisesta ja julkisen talouden kestävyydestä, jotta varmistettaisiin Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen pöytäkirjan ja ILO:n keskeisten yleissopimusten ja yleissopimuksen nro 94 täysimääräinen noudattaminen, koska talous- ja rahoituskriisi ja troikan vaatimat julkisen talouden sopeutustoimet ja rakenneuudistukset ovat vaikuttaneet näistä seuraaviin velvoitteisiin;

38.  kehottaa EU:ta ottamaan huomioon näiden maiden tekemät uhraukset ja tarjoamaan arvioinnin jälkeen tukea ja tarvittaessa myös riittävästi taloudellista tukea sosiaaliturvanormien palauttamiseen, köyhyyden torjuntaan, koulutuspalvelujen tukemiseen ja etenkin siten, että kohteena ovat lapset, joilla on erityistarpeita, ja vammaiset, sekä työmarkkinavuoropuhelun käynnistämiseen uudelleen sosiaalisen elvytyssuunnitelman kautta; kehottaa komissiota, EKP:ta ja euroryhmää tarkistamaan ja tarvittaessa ja mahdollisimman pian muuttamaan käyttöön otettuja poikkeuksellisia toimenpiteitä;

39.  kehottaa noudattamaan edellä mainittuja perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa asetettuja oikeudellisia velvoitteita, koska niiden noudattamatta jättäminen on EU:n primaarilainsäädännön rikkomista; kehottaa Euroopan unionin perusoikeusvirastoa arvioimaan perusteellisesti toimenpiteiden vaikutusta ihmisoikeuksiin ja antamaan suosituksia peruskirjan määräysten loukkauksiin liittyvissä tapauksissa;

40.  kehottaa troikkaa ja kyseisiä jäsenvaltioita lopettamaan ohjelmat mahdollisimman nopeasti ja ottamaan käyttöön kriisinhallintamekanismeja, joiden avulla EU:n toimielimet – parlamentti mukaan luettuna – voivat saavuttaa perussopimuksissa, Euroopan työmarkkinaosapuolten sopimuksissa ja muissa kansainvälisissä velvoitteissa (ILO:n yleissopimukset, Euroopan sosiaalinen peruskirja ja Euroopan ihmisoikeussopimus) esitetyt sosiaaliset tavoitteet myös suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien yksilöllisten ja kollektiivisten oikeuksien osalta; kehottaa lisäämään avoimuutta sekä poliittista omavastuullisuutta sopeuttamisohjelmien laadinnassa ja täytäntöönpanossa;

41.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kiinnittämään sosiaalisiin epätasapainotiloihin ja niiden korjaamiseen yhtä paljon huomiota kuin makrotaloudellisiin epätasapainotiloihin ja huolehtimaan siitä, että sopeutustoimilla pyritään varmistamaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja mahdollistamaan talouden kasvun, työllisyyden, rakenneuudistusten toteuttamisen ja julkisen talouden vakauttamisen välinen tasapaino; kehottaa molempia toimielimiä asettamaan etusijalle työpaikkojen luomisen ja yrittäjyyden tukemisen ja kiinnittämään tätä varten yhtä paljon huomiota työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostoon (EPSCO) ja sen ensisijaisiin tavoitteisiin kuin Ecofin-neuvostoon ja euroryhmään sekä järjestämään tarvittaessa euroryhmän työllisyys- ja sosiaaliministerien kokouksen ennen euroalueen huippukokouksia;

42.  suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot eivät pidä terveys- ja koulutusmenoja leikkauksille alttiina menoina vaan maan tulevaisuuteen tehtävänä julkisena investointina, jota olisi kunnioitettava ja lisättävä, jotta taloudellinen ja sosiaalinen elpyminen tehostuu;

43.  suosittelee, että heti kun talouskriisin vaikeimmat hetket ovat ohi, ohjelmamaat toteuttaisivat yhdessä EU:n toimielinten kanssa työpaikkoja koskevia elvytyssuunnitelmia, jotta niiden taloudet voidaan elvyttää ja sosiaalinen tilanne palauttaa ohjelmaa edeltävälle tasolle, koska tämä on välttämätöntä makrotalouden vakauttamiseksi sekä velan ja alijäämän kaltaisten julkisen sektorin epätasapainotekijöiden saattamiseksi tasapainoon; korostaa, että on tehtävä työpaikkoja koskeva elvytyssuunnitelma, jossa otetaan huomioon

   tarve korjata nopeasti luototusjärjestelmä erityisesti pk-yrityksiä varten,
   tarve luoda suotuisat olosuhteet yrityksille, jotta ne voivat kehittää toimintaansa kestävästi pitkällä aikavälillä, ja tarve edistää erityisesti pk-yrityksiä, koska niillä on keskeinen asema työpaikkojen luomisessa,
   EU:n rakennerahastojen ja etenkin ESR:n tarjoamien mahdollisuuksien optimaalinen hyödyntäminen,
   todellinen työllisyyspolitiikka, johon sisältyy aktiivinen työmarkkinapolitiikka,
   laatu ja unionin julkiset työvoimapalvelut sekä nousujohteinen palkkapolitiikka,
   Euroopan nuorisotyötakuu,
   tarve varmistaa oikeudenmukainen jakaumavaikutus ja
   työttömiä kotitalouksia koskeva ohjelma sekä entistä tarkempi varainhoito;

44.  kehottaa komissiota esittämään selvityksen Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä siten, että kiinnitetään erityistä huomiota edistyksen puutteeseen ohjelmamaissa ja tehdään ehdotuksia näiden maiden saattamisesta uskottavalle tielle kohti kaikkia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

45.  suosittelee, että jäsenvaltioiden tulevissa työelämän uudistuksissa otetaan huomioon joustoturva yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi, kuten Eurooppa 2020 ‑strategiassa todetaan, huomioimalla myös muut tekijät kuten energiakustannukset, vilpillinen kilpailu, sosiaalinen polkumyynti, oikeudenmukaiset ja tehokkaat rahoitusjärjestelmät, kasvua ja työllisyyttä suosiva veropolitiikka ja yleensä kaikki, mikä auttaa reaalitaloutta ja yrittäjyyttä kehittymään; kehottaa komissiota tekemään sosiaalisen vaikutustenarvioinnin ennen kuin se määrää mittavia uudistuksia ohjelmamaissa ja ottamaan huomioon näiden toimenpiteiden heijastusvaikutukset, kuten köyhyyteen, sosiaaliseen syrjäytymiseen, rikollisuuteen ja muukalaisvihaan kohdistuvat vaikutukset;

46.  kehottaa toteuttamaan pikaisesti toimenpiteitä, joilla estetään kodittomien lukumäärän kasvu ohjelmamaissa, ja kehottaa komissiota tukemaan tätä politiikka-analyysillä ja edistämällä hyviä käytäntöjä;

47.  toteaa, että asetuksen (EU) N:o 472/2013 19 artiklan mukaisesti komissio toimittaa parlamentille kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ennen 1. tammikuuta 2014; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen viipymättä ja sisällyttämään siihen kyseisen asetuksen vaikutukset täytäntöönpantuihin ohjelmiin;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa, potilasjärjestöjä ja ammatillisia elimiä sopeuttamisohjelmien tulevista terveyteen liittyvistä toimenpiteistä ja hyödyntämään sosiaalisen suojelun komiteaa, jotta varmistetaan, että uudistuksilla lisätään järjestelmien tehokkuutta ja resursseja vaarantamatta heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ja tärkeintä sosiaalista suojelua, mukaan luettuna lääkkeiden hankinta ja käyttö, tärkeimmät perustarpeet ja terveydenhoitohenkilökunnan huomioon ottaminen;

o
o   o

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)http://www.coe.int/T/DGHL/Monitoring/SocialCharter/NewsCOEPortal/CC76-80Merits_en.asp
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0401.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0246.
(5)EUVL C 249 E, 30.8.2013, s. 4.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0447.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0515.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430.
(9)EUVL C 153, 31.5.2013, s. 57.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0419.
(11)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0266.
(12)Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea, Decision of Merits , 7. joulukuuta 2012, valitus N:o 78/2012, s. 10.

Päivitetty viimeksi: 5. syyskuuta 2017Oikeudellinen huomautus