Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Torstai 14. lokakuuta 2004 - Bryssel EUVL-painos

Juhlaistunto
  

(Juhlaistunto avattiin klo 11.05.)

Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, tänään on parlamenttimme kannalta tärkeä päivä. Olemme kaikki iloisia saadessamme vihdoin kuulla Leyla Zanaa. Kun puhemies Klaus Hänsch piti parlamentille puheen myöntäessään teille Saharov-palkinnon, hän totesi odottavansa kärsimättömänä päivää, jolloin voisitte puhua meille henkilökohtaisesti. Tuona päivänä miehenne Mehdi Zana otti palkinnon vastaan puolestanne, ja haluaisin myös toivottaa hänet tervetulleeksi tänne tänään vapaana miehenä vuosikausien – yhteensä 16 vuoden – vankilassa olon ja viimeisten vuosikymmenien aikana kärsittyjen koettelemusten jälkeen.

(Suosionosoituksia)

Hyvä Leyla Zana, ennen kuin annan teille puheenvuoron, haluan muistuttaa jäseniämme siitä, miksi parlamentti myönsi teille toisinajattelija Saharovin mukaan nimetyn mielipiteenvapauspalkinnon, ja haluan myös toivottaa tervetulleiksi jäsenet Rothin ja Lalumièren, jotka ryhmiensä puheenjohtajina olivat mukana ehdottamassa teitä palkinnon saajaksi kohta kymmenen vuotta sitten.

Neljä vuotta aiemmin, kun Kaakkois-Turkin konflikti oli kiivaimmillaan, olitte ensimmäinen kurdeja edustanut nainen, joka valittiin Turkin kansalliskokoukseen. Virkaan astuessanne lupasitte kurdin kielellä taistella sen puolesta, että kurdit ja turkkilaiset voisivat elää yhdessä demokratian vallitessa. Sen ja myöhempien puheittenne ja kirjoitustenne takia teidät ja kolme muuta kansalliskokouksen jäsentä, Hatip Dicle, Selim Sadak ja Orhan Dogan, tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistuksiin valtion turvallisuutta käsittelevässä Ankaran tuomioistuimessa.

Olitte täysin tietoinen siitä, mitä virkaan astuessanne pitämänne puhe ja käyttämänne kieli merkitsivät. Olette maksanut siitä kalliin hinnan vuosina ja oman terveytenne kautta. Olette kuitenkin vakaasti pitäytynyt demokraattisessa kamppailussa kansanne oikeuksien puolesta ja kieltäytynyt siitä, että teidät vapautettaisiin vankilasta terveydellisistä syistä. Olette kieltäytynyt pysymästä vaiti silloinkin kun se on johtanut tuomionne pidentämiseen. Vaikka tämä taakka olikin yksin teidän, monet kansainvälisen yhteisön jäsenet tukivat teitä.

Euroopan parlamentti tuomitsi teitä vastaan esitetyt syytteet ja tuomionne demokraattisten periaatteiden rikkomuksena. Parlamentti vaati vapauttamistanne lukuisissa päätöslauselmissa.

Voitte kuitenkin olla hyvin tyytyväinen siihen, että kärsimyksenne ei ole ollut turhaa ja että henkilökohtainen taistelunne on edistänyt merkittävästi niitä muutoksia, joita Turkissa on tehty sen jälkeen, kun teidät valittiin kansalliskokouksen jäseneksi. Kurdin kielen puhuminen ei esimerkiksi ole enää laitonta, kurdinkieliset radiolähetykset ja opetus on sallittu, sotatila ja hätätila on kumottu Kaakkois-Turkista, ja 15 vuotta kestänyt aseellinen konflikti on PKK:n yksipuolisesti julistaman aselevon johdosta käytännöllisesti katsoen päättynyt.

Kuten olette viime päivinä todennut, paljon on epäilemättä vielä tekemättä ja monia uudistuksia on toteutettava käytännössä, jotta Turkin kansalaisten vapauksia ja oikeuksia kunnioitettaisiin. Kun Turkin vetoomustuomioistuin viimein 9. kesäkuuta tänä vuonna päätti vapauttaa teidät – hyvät parlamentin jäsenet, emme todellakaan puhu kaukaisista asioista, sillä 9. kesäkuuta Leyla Zana oli vielä vankilassa – vahvistitte uskoamme teihin kehottamalla kannattajianne kampanjoimaan Kaakkois-Turkissa rauhan ja sovinnon puolesta sekä kehottamalla Kongra Gel -järjestöä, PKK:n seuraajaa, jatkamaan aselepoaan.

Rouva Zana, olette toistuvasti osoittanut todeksi sen, mitä sanoitte uudessa oikeudenkäynnissänne: "Olen ennen kaikkea nainen, sitten äiti, ja sen jälkeen poliitikko. Kaikissa näissä tehtävissä vannon, että aion taistella turkkilaisten ja kurdien veljeyden puolesta."

Rouva Zana, sallinette minun käyttää teidän omia sanojanne ja toivottaa teidät tervetulleeksi äidinkielellänne kurdiksi:

"Sti Leyla Zana, hatenava we yave parlemento e ji bo me serblindi ye."

Rouva Zana, läsnäolonne parlamentissa on meille suuri kunnia.

 
  
  

Vuoden 1995 Saharov-palkinnon saajan Leyla Zanan puheenvuoro

 
  
MPphoto
 
 

  Leyla Zana, Saharov-palkinnon saaja. (puheenvuoro pidetty turkiksi ja kurdiksi) (FR) Arvoisa puhemies, turkiksi ja kurdiksi lausumanne sanat ovat erittäin huomaavainen ele, ja ennen puheeni aloittamista haluaisin kiittää teitä katalaaniksi.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät ystävät, puhuin ensimmäistä kertaa kurdiksi vuonna 1991 parlamentin puhujankorokkeella Turkin kansalliskokouksen valanvannontatilaisuudessa. Kun lausuin sanat "vannon valan kurdien ja turkkilaisten veljeyden puolesta", halusin kiinnittää huomiota kansojen, kielten ja kulttuurien mahdollisuuteen elää veljellisesti rinnakkain. Kylmien kaltereiden takana, kuurojen ja puhumattomien seinien sisällä viettämäni vuodet jäävät muistoihimme kärsimyksenä, jota ei aikanaan tunnustettu. Taistelua vapauden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta ei kuitenkaan olisi voitu käydä ilman kärsimystä. Vankilassa viettämäni vuodet eivät ole jättäneet jälkeensä särkynyttä sydäntä, enkä halua esittää syytöksiä tai olla vihainen. Minun oli elettävä nämä vuodet rakkaudesta demokratiaan, ja sen olen tehnyt. Tänään aloitin puheeni veljiemme kielellä turkiksi ja haluaisin päättää sen äidinkielelläni kurdiksi. Tarkoituksenani on siis korostaa kansojen, kielten ja kulttuurien veljeyttä. Tervehdin teitä tässä hengessä ja ystävyydellä.

Haluaisin esittää parlamentille lämpimät kiitokset siitä, että piditte minua Saharov-palkinnon arvoisena. Haluaisin myös kiittää teitä tinkimättömästä solidaarisuudesta, jota olette osoittaneet minua ja ystäviäni kohtaan vankilavuosieni aikana. Ette itse asiassa ole antaneet tätä palkintoa pelkästään minulle, vaan myös kurdeille, veljillemme turkkilaisille sekä koko Turkille ja rauhan, tasa-arvon vapauden ja veljeyden kannattajille. Olette antaneet sen lapsille, jotka ovat menettäneet sodissa vanhempansa, naisille, jotka ovat menettäneet lapsensa, ja kaikille sorretuille ihonväristä, kielestä, uskonnosta ja rodusta riippumatta. Lyhyesti sanottuna olette antaneet tämän palkinnon valoisalle tulevaisuudelle ja toivolle. Olette antaneet demokraattiselle julkiselle mielipiteelle äänen ja olette kannustaneet sitä puhumaan. Se, että Saharovin edustamat arvot ovat pyhiä ja koskemattomia, on lisännyt moraalisia ja humanitaarisia velvollisuuksiani, ja olen nyt täysin tietoinen tästä. Sydäntäni särkee nähdä, kuinka lapsia kuolee maailman kaikilla alueilla, mutta ennen kaikkea tietenkin omassa maassani. Tämä aiheuttaa minulle repivää tuskaa. Pyydän teitä kuulemaan ääneni ja pitämään sitä niiden äitien äänenä, joiden sydämet ovat täynnä tuskaa, lasten äänenä, nuorten äänenä, tuhansien, kymmenien tuhansien ja miljoonien ihmisten äänenä. Sodat ovat kylväneet paljon kärsimystä ja aiheuttaneet syviä haavoja; kärsimystä on ollut paljon, luonto on kärsinyt, kukat, linnut ja perhoset ovat itkeneet. Irakissa, Palestiinassa, Halabjassa, Balkanilla, Beirutissa, Tšetšeniassa, Irlannissa ja Espanjassa käydyt sodat ja kaikenlaiset muut sodat, joita en nyt muista, ovat opettaneet meille paljon ja opettavat edelleen. Karvaista kokemuksista olemme oppineet, että väkivalta synnyttää väkivaltaa ilman, että se tarjoaisi ratkaisua. Olemme saaneet myös nähdä, kuinka sortoon, kieltämiseen, tuhoamiseen ja petokseen perustuva politiikka aiheuttaa vain lisää epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja kärsimystä. Tämän vuoksi meidän on kieltäydyttävä väkivallasta ja sodasta riippumatta siitä, mikä on niiden syy tai oikeutus. Meidän pitäisi pystyä kieltäytymään niistä. Väkivalta on jätettävä taakse. Meidän aikamme kieli ja ratkaisumenetelmä ovat vuoropuhelu, kompromissi ja rauha. Ratkaisu ei ole tappaminen ja kuolema vaan elämä ja sen salliminen.

Te Euroopan parlamentin jäsenet olette tänään kokoontuneet tänne rauhanomaisissa merkeissä huolimatta vuosisatoja ja sukupolvia kestäneistä jakolinjoista ja sodista. Eikö yhtenäisyytenne, jonka olette saavuttaneet säilyttämällä samalla kansalliset ominaispiirteenne, ole yksi rauhanomaisen rinnakkainelon merkittävimmistä vertauskuvista?

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, oikeudenmukaisuuteen pyrkivänä henkilönä ensimmäinen teille esittämäni vetoomus on osoitettu itselleni: lupaan vastata maani ja demokraattisen yleisen mielipiteen odotuksiin, vaikka se maksaisi henkeni. Teen tämän lupauksen odottamatta mitään vastineeksi.

Toisen vetoomuksen esitän kotimaalleni Turkille. Turkin hallituksen on otettava asialistalleen demokraattisen ratkaisun löytäminen kurdiongelmaan ja aloitettava antamalla sille nimi. Kaikilla maan päällä elävillä olennoilla on nimi, kukilla, puilla ja linnuilla. Kaikilla näillä on nimensä. Vain kurdit ovat vailla nimeä. Ei ole mitään syytä olla määrittelemättä tätä ongelmaa ja olla antamatta sille nimeä. Ei ole mitään syytä pelätä vuoropuhelua ja rauhaa. Kurdit haluavat rauhanomaisen ratkaisun, joka kunnioittaa Turkin alueellista koskemattomuutta. Kurdit ovat Turkin tasavallan peruskiviä ja olennaisia osatekijöitä. He kunnioittavat kaikkia Turkin tasavaltaa edustavia arvoja, mutta hallitus on ilmeisen taipumaton eikä halua ymmärtää kurdien vilpitöntä pyrkimystä, joka perustuu halukkuuteen käydä vuoropuhelua. Mikäli asialistalle ei oteta pyrkimystä rauhanomaiseen ratkaisuun riippumatta vallassa kulloinkin olevasta poliittisesta puolueesta, tämä vuoropuhelu on tuomittu epäonnistumaan. Demokratiaa edistäviä toimia on toki aloitettu, mutta niiden täytäntöönpano vaikuttaa tyystin nimelliseltä. Kööpenhaminan kriteerit on pantava täytäntöön käytännössä eikä vain puheen tasolla.

(Suosionosoituksia)

Tärkeintä on poistaa aseellisen konfliktin ja väkivallan syy. Oikeusjärjestelmä, joka edistäisi aseistariisuntaa, on ensimmäinen tärkeä askel kohti rauhaa. Toinen tärkeä asia on sallia poliittisten vankien, älymystön, kirjailijoiden ja poliitikkojen osallistuminen demokraattiseen elämään. Toivomme myös, että avataan demokraattisia tiloja, joissa ajatuksen- ja kokoontumisenvapautta ei rajoiteta. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset toimet, joilla pyritään häivyttämään alueiden väliset erot, ovat ratkaisevan tärkeitä. On poistettava esteet äidinkielemme käytöltä tiedotusvälineissä, ja kurdia pitäisi voida opettaa ala-asteella. On laadittava uusi, yleismaailmallisen oikeuden mukainen demokraattinen perustuslaki ja kuten Turkin presidentti Sezer on sanonut, siinä on tunnustettava kurdien merkittävä asema ja suojeltava heitä. Kaikille on oltava selvää, että kurdit tukevat kaikkia demokratisoitumistoimia.

Kolmas vetoomukseni on osoitettu maailmalle ja ensi sijassa Euroopalle. Rauha Turkissa merkitsee rauhaa Lähi-idässä, Euroopassa ja maailmassa. Rauha on nyt teidän käsissänne, meidän käsissämme. Saavutamme rauhan ojentamalla toisillemme kätemme, ja sitä varten on ensin tiedettävä, mikä on oikeudenmukaista. Jos tietää mikä on oikein, tietää myös mikä on väärin, mutta jos ei tiedä mikä on väärin, ei myöskään voi päätellä mikä on oikein. Oikein on kutsua ongelmaa sen nimellä, sen jälkeen tunnustaa se ja määritellä se. Kaikki sellainen, jolla ei ole nimeä ja jota ei ole määritelty, on vailla identiteettiä, eikä sen näin ollen katsota olevan olemassa. Maailman on aika tunnustaa yli 40 miljoonan kurdin poliittiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset oikeudet. Kurdit ovat avoimesti ilmaisseet halunsa tulla tunnustetuiksi ja integroitua nykymaailmaan. Odotamme maailmalta, että se kunnioittaa tahtoamme ja ettei sitä käytetä neuvotteluaseena tai kauppatavarana kansainvälisissä suhteissa. Jos tätä ongelmaa ei käsitellä omantunnon mukaan ja humanitaarisessa hengessä, alueellinen ja maailmanlaajuinen rauha on edelleen uhattuna. Kansakuntia on jätetty oman onnensa nojaan, koska ne ovat rakentaneet muureja siltojen sijaan. Eurooppa on saanut kärsiä tästä vuosien mittaan, ja ihmiskunta on purkanut nämä muurit yksi kerrallaan. Euroopan ja maailman pitäisi voida purkaa niiden ja kurdien välille rakennetut näkymättömät muurit ja toimia lisäksi sillanrakentajana ratkaisun löytämiseksi tähän ongelmaan. On pidettävä mielessä, että Euroopan unionin jäseneksi otettu Turkki, joka on ratkaissut kurdiongelman, antaisi länsimaiselle sivistykselle mahdollisuuden yhtyä Mesopotamian kulttuuriseen rikkauteen. Vasta silloin länsimaisesta kulttuurista tulee ajanmukainen demokraattinen kulttuuri.

Neljäs vetoomus on osoitettu demokraattiselle yleiselle mielipiteelle ja rauhan puolestapuhujille. Rauhan aikaansaamiseksi ei riitä, että kannattaa rauhaa ja toimii itse rauhanomaisesti. Elleivät ihmiset sodi sotaa itseään vastaan, sotia ei saada millään lakkaamaan. Niinpä meidän on oltava rauhan sotureita ja järjestäydyttävä kaikkialla, missä on sotia.

Viimeinen vetoomukseni on osoitettu kurdeille, jotka ovat taistelleet demokratian puolesta kaikilla alueilla, joilla asuvat; heidän on ensin opittava elämään rauhanomaisesti keskenään. Heidän on edistettävä demokratiaa, sallittava vapaus ja osoitettava yhteenkuuluvuutta. Ei ole solidaarisuutta ilman arvojen molemminpuolista kunnioitusta, yhteenkuuluvuutta ilman solidaarisuutta, voimaa ilman yhteenkuuluvuutta eikä rauhaa ilman voimaa. Heidän on syytä tiedostaa, että jos joku yrittää erottua kurdina kurdien joukosta, se johtaa repivään kilpailuun. Ainoa keino estää tämä on luoda sisäistä yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, keskinäinen rauha, oma solidaarisuus ja omat toimintatavat.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mikseivät turkkilaiset, kurdit, saksalaiset, ranskalaiset, lazit, kirkassit, espanjalaiset, georgialaiset, assyrialaiset, yhdysvaltalaiset, tšekit, arabit, jasidit, bretagnelaiset, katalaanit, persialaiset, tšetšeenit, Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan intiaanit, alawiitit, sunniitit, afrikkalaiset, palestiinalaiset, juutalaiset, katolilaiset, protestantit, muslimit, kristityt, valkoiset, mustat ja kaikki maailman kansat voi elää yhdessä sovussa ja rauhassa?

Katselemme kaikki samoja tähtiä ja olemme matkailijoita, jotka elävät samalla planeetalla ja saman taivaan alla. Koska Victor Hugon mukaan rauha on onnea, joka ylittää kaiken muun, meidän on unohdettava kaikki, mikä liittyy sotaan, tuskaan, kostoon ja vihaan. On päästävä kaiken sen yli. Muuten emme voi matkata yhdessä ja olla onnellisia.

Omistan tämän puheenvuoron turkkilaisten ja kurdien veljeydelle ja onnellisuudelle. Tervehdin teitä kaikkia rakkaudella ja ystävyydellä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Rouva Leyla Zana, puheenvuorossanne puhuitte Turkista kotimaananne ja pyysitte, että turkkilaisten identiteetti tunnustetaan Turkin alueellista koskemattomuutta kunnioittaen. Rouva Zana, tämän vuoksi haluaisin kiittää teitä toisella kielellänne turkiksi, aivan kuten aikaisemmin toivotin teidät tervetulleeksi kurdin kielellä:

"Konuşmanız için içten teşekkürler"

Eli "paljon kiitoksia puheestanne".

Rouva Zana puhui meille oikein kaunopuheisesti identiteetistä, vihamielisten erojen ja vastakkaisten identiteettien ylittämisestä, jotka ovat kautta historian vuorotellen tuhonneet toisiaan. Tämä on hyvä esimerkki yhteisen identiteetin luomisesta, identiteetin joka on monipuolisempi kuin yksittäiset kansalliset identiteetit, koska se kattaa monitahoisemman todellisuuden. Leyla Zana on hyvä esimerkki juuri sellaisen monitahoisen identiteetin etsimisestä, joka on sovitettavissa yhteen kaikkien yksilöllisen identiteetin kanssa. Rouva Zana, sen vuoksi toistan vielä: "Konuşmanız için içten teşekkürler."

(Suosionosoituksia)

(Juhlaistunto päättyi klo 11.35.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

 
Päivitetty viimeksi: 6. joulukuuta 2004Oikeudellinen huomautus