Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2005/2666(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0040/2006

Keskustelut :

PV 16/01/2006 - 14
CRE 16/01/2006 - 14

Äänestykset :

PV 18/01/2006 - 4.10

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0018

Puheenvuorot
Maanantai 16. tammikuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

14. Homofobia Euroopassa
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma homofobiasta Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, yhteisön toimivalta toimissa, jotka ovat välttämättömiä syrjinnän, myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän, torjumiseksi, perustuu EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan.

Lisäksi komissio haluaa korostaa, että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään nimenomaisesti tämäntyyppinen syrjintä. Tämän pohjalta komissio pyrkii ja aikoo jatkossakin pyrkiä soveltamaan tiukkaa linjaa homofobian torjumiseksi oman toimivaltansa rajoissa. Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjunta on ensisijaisen tärkeä osa homofobian torjuntaa.

Direktiivi 2000/78/EY, jossa valmistellaan tietä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskeville yleisille puitteille ja joka kattaa kaikentyyppisen 13 artiklassa tarkoitetun syrjinnän muodot, on eräs käytännön esimerkki tällaisista toimista, ja komissio varmistaa ja aikoo vastakin varmistaa, että direktiivi pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa.

Komissio on kuitenkin tietoinen siitä, että lainsäädäntötoimia on tuettava muilla aloitteilla, joilla pyritään torjumaan käytännössä syrjintää, alentavia käytäntöjä, ennakkoluuloja ja stereotypioita. Sallinette minun mainita kaksi käytännön toimenpidettä, jotka komissio on toteuttanut.

Ensimmäinen toimenpide koskee vuonna 2003 käynnistettyä tiedotuskampanjaa "Moninaisuuden puolesta. Syrjintää vastaan". Tämä kampanja on parhaillaan käynnissä, ja sen tavoitteena on edistää myönteistä kuvaa moninaisuudesta ja antaa kansalaisille tietoa syrjinnän vastaisista laeista. Tähän toimintaan osallistuviin kumppaneihin lukeutuvat myös homoseksuaalien oikeuksia ajavat järjestöt, ja on tehty lukuisia asiaa koskevia aloitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedotuskampanja ja toimet kansalaisten tietoisuuden parantamiseksi homoseksuaalien kohtaaman syrjinnän eri muodoista.

Toinen aloite liittyy hiljattain esitettyyn ehdotukseen nimetä vuosi 2007 Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi. Tavoitteena on tiedottaa ihmisille heidän oikeuksistaan, edistää monimuotoisuutta yhtenä unionin voimavarana ja mahdollisuutena ja korostaa kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia niin taloudellisessa, sosiaalisessa, kulttuurisessa kuin poliittisessakin elämässä. Komissio katsoo, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseen osallistuvat järjestöt voivat hyötyä merkittävästi tästä viimeksi mainitusta toimenpiteestä.

On kuitenkin tosiasia, että unioni ja komissio voivat toimia vain niille perustamissopimuksessa annettujen toimivaltuuksien rajoissa. Komissio voi esimerkiksi käynnistää mahdollisen rikkomismenettelyn jäsenvaltiota vastaan, mutta se voi tehdä niin vain, jos jäsenvaltion on todettu loukanneen perusoikeuksia yhteisön oikeuden soveltamisen yhteydessä. On kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla käyttää unionin toimivaltaa pidemmälle meneviä toimivaltuuksia ja ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin homofobian torjumiseksi. Joka tapauksessa riippumatta siitä, onko kyse yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvasta kysymyksestä vai ei, on selvää, että komissio tuomitsee täysin kaikenlaiset homofobiaan liittyvät osoitukset tai ilmaukset.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kaikkia tämän päätöslauselman laadintaan osallistuneita poliittisia ryhmiä. Olen kiitollinen etenkin jäsen Cashmanille, jäsen in 't Veldille ja jäsen Romeva i Ruedalle heidän työstään. Haluan tuoda esiin kolme asiaa omasta ja ryhmäni puolesta.

Ensinnäkin päätöslauselmassa ei ole kyse homoseksuaalisuudesta sinällään vaan homofobiasta, ja meistä kyse on oikeastaan ihmisoikeuksista ja siitä, hyväksymmekö toisten ihmisten pahoinpitelyn heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että kaikissa jäsenvaltioissa ja toimielimissä riittää paljon tehtävää. Meidän on harjoitettava voimakasta painostusta. Komission jäsen Frattini viittasi perustamissopimuksen 13 artiklaan ja perusoikeuskirjan 21 artiklaan, ja olen tästä samaa mieltä, mutta olennaista tältä osin on saada jäsenvaltiot noudattamaan niitä. Se on perimmäinen syy tälle keskustelullemme: jäsenvaltiot on saatava ruotuun.

Toinen näkökohta koskee kahta ongelmaa, jotka kohtaamme homofobian torjunnassa. Ensimmäinen ongelma on epätasa-arvo jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Olemme kaikki kuulleet vapaata liikkuvuutta koskevista ongelmista: esimerkiksi Alankomaissa hyväksyttyä pariskuntaa ei hyväksytä eikä se saa samoja – sosiaalisia tai muita – oikeuksia esimerkiksi Italiassa. Toinen ongelma liittyy useiden jäsenvaltioiden huolestuttavaan kehitykseen. En kuitenkaan halua korostaa mitään maata erityisesti. Me kaikki näemme suvaitsemattomuusrikosten ja syrjinnän aiheuttamat ongelmat. Meidän on myös muistettava, että kyse ei ole ainoastaan seksuaalisesta suuntautumisesta vaan myös sukupuoli-identiteetistä ja sukupuoli-ilmaisusta.

Viimeinen näkökohtani – joka ulottuu hieman aiheen soveltamisalan ulkopuolelle – on se, että meidän on muistettava, että 75 valtiossa homoseksuaalisuutta pidetään edelleen laittomana ja 9 valtiossa siitä langetetaan kuolemanrangaistus. Meidän on päästävä tästä eroon.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni perustuu itse asiassa yhdenvertaisuuden, suvaitsevuuden ja inhimillisyyden ehdottomiin periaatteisiin. Näistä perusperiaatteista ei voida poiketa. Ne ovat yksinkertaisesti ensisijaisen tärkeitä, ja viranomaisten on puolustettava niitä kaikin keinoin, kun niitä vastaan hyökätään. Jotkut kansalaisistamme joutuvat sanallisen solvauksen kohteiksi, ja on syntymässä todellisia syrjinnän muotoja. Kaikkein järkyttävintä on se, että pahoinpitelyt ovat johtaneet useisiin kuolemantapauksiin unionin eri jäsenvaltioissa. Mitä näiden halpamaisten hyökkäysten uhrit ovat sitten tehneet? Eivät mitään. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa on yksinkertaisesti poikkeava - he ovat homoseksuaaleja – ja edessämme oleva teksti, josta keskustelemme tänä iltana, on tärkeä aloite.

Äänestämällä päätöslauselman puolesta sanomme kuuluvasti ja selvästi, että haluamme lopettaa homoseksuaalien erilaisen kohtelun EU:n maaperällä ja haluamme, että heille taataan samat oikeudet. Korostamme tätä näkökohtaa: lakien on oltava samat kaikille. Lopuksi vaadimme vakavasti kitkemään homofobiset lausunnot, joilla lietsotaan vihaa, etenkin jos tällaisia tuomitsevia lausuntoja esittävät valtioiden korkeimmat viranomaiset. Näiden samaisten viranomaisten tehtävänä on taata yhdenvertainen kohtelu.

Perustamissopimuksen 13 artiklan mukaan velvollisuutemme on turvata jokaisen perusoikeudet. Se on yhteinen visiomme demokratiasta ja arvoistamme. Meidän on oltava valppaita päivittäin. Homofobiaa on torjuttava tarpeen vaatiessa säädöksillä, ja saanen lisätä, että tällaisia säädöksiä on jo käytössä monissa unionin jäsenvaltioissa. 25 jäsenvaltion Eurooppa tarkoittaa veljeyttä ja tasa-arvoisuutta. Emme saa tuhlata aikaa kitkemällä huonoja siemeniä, jotka itävät paikka paikoin.

Velvollisuutemme on vastustaa vihamielisyyttä ja toisten torjumista. Voin vain toistaa natseja vastustaneen saksalaisen papin Martin Niemöllerin sanat: "Kun he tulivat pidättämään naapurissani asuneen kommunistin, en vastustanut, koska en ollut kommunisti. Kun he tulivat pidättämään naapurissani asuneen romanin, en vastustanut, koska en ollut romani. Kun he tulivat pidättämään naapurissani asuvan juutalaisen, en vastustanut, koska en ollut juutalainen. Kun he tulivat pidättämään minua, ketään ei ollut enää jäljellä puolustamassa minua." Kiitos.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in’t Veld, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aikana, jolloin suvaitsemattomuus on kasvamassa, Euroopan parlamentin selvä enemmistö on lähettänyt hyvin selkeän viestin, ja se on ilonaihe. Aivan liian usein homofobiaa puolustetaan muiden perusvapauksien, nimittäin uskonnonvapauden ja ilmaisunvapauden varjolla. Jotkin jäsenvaltiot piiloutuvat toissijaisuusperiaatteen taakse laillistaakseen syrjinnän ja, arvoisa komission jäsen, totean kaikella asiaan kuuluvalla kunnioituksella, että myös komissio käyttää usein tätä pelkurimaista syytä voidakseen kääntää katseensa muualle. Odotan, että komissio puolustaa kaikkien Euroopan kansalaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, missä he asuvat, sillä niin me teemme myös Euroopan parlamentissa. Perusoikeudet eivät ole toissijaisuuteen liittyvä kysymys. Ne ovat Euroopan unionin kaikkien kansalaisten luovuttamaton ja yleinen oikeus.

Juhlalliset julistukset ja moraalinen närkästys eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä on täydennettävä monilla muilla asioilla, kuten yhteisessä päätöslauselmassamme todetaan. Meidän on panostettava paitsi tiedottamiseen ja valistamiseen myös homoseksuaalien oikeudellisen aseman parantamiseen. Samasta aiheesta puheen ollen haluan vielä kerran vaatia – ja haluaisin kuulla komission jäseneltä, minkälaisia suunnitelmia tämän osalta on parhaillaan kehitteillä – niin kutsuttua laaja-alaista direktiiviä, jolla kielletään kaikenlainen syrjintä paitsi työpaikoilla myös muualla.

Lisäksi on häpeällistä, että jotkin jäsenvaltiot eivät vieläkään ole tunnustaneet sitä, että homoseksuaalit olivat natsihallinnon vainon kohteena. Toivon, että puheenjohtajavaltio Itävalta voi esittää tämän asian jäsenvaltioille neuvostossa ja tunnustaa siten, että homoseksuaalit olivat natsien uhreja.

Lopuksi haluaisin kuulla, milloin komissio aikoo vihdoinkin tehdä sen, mitä siltä on toistuvasti pyydetty, eli esittää ehdotuksia avioliiton solmineiden samaa sukupuolta olevien henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi. Emme voi hyväksyä sitä, että kun eurooppalaiset ylittävät rajan, he menettävät oikeutensa seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, ja näihin oikeuksiin lukeutuvat omistusoikeus, eläke-etuudet, sosiaaliturva ja jopa heidän omien lastensa huoltajuus. Haluaisin kuulla komissiolta, mitä ehdotuksia se aikoo tehdä Euroopan parlamentin jo lokakuussa 2004 esittämän asiaa koskevan pyynnön johdosta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yli vuosi sitten komission puheenjohtaja Barroso käytti täysistunnossa puheenvuoron vastatakseen komission jäsenehdokkaan Buttiglionen esittämiin lausuntoihin, ja hän esitti puheessaan muutamia selviä lupauksia. Olen perehtynyt tähän puheeseen uudelleen.

Hänen mukaansa komission ensisijaisia tavoitteita ovat syrjimättömyys ja yhdenvertaiset mahdollisuudet, ja komission jäsenistä muodostuvan ryhmän on määrä seurata kaikkia komission kyseisillä aloilla käynnistämiä toimia ja merkittäviä aloitteita. Ryhmä toimii myös poliittisena moottorina. Kysynkin komissiolta, mitä tämä työryhmä on tarkkaan ottaen saavuttanut viime vuoden aikana, sillä komission jäsenen Frattinin laatima pettymyksen aiheuttava luettelo ei oikeastaan tee oikeutta tälle valtavalle lupaukselle. Töitä on tehtävä vielä valtavasti.

Kuten jäsen in 't Veld jo totesi, emme voi hyväksyä sitä, että samalla kun eurooppalaisilla säännöillä estetään ihmisten syrjintä heidän ihonvärinsä perusteella vaikkapa asuntoa vuokrattaessa, homoseksuaalit jätetään edelleen lain ulkopuolelle. Miksi ihmisten yhdenvertainen kohtelu, heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta, rajoittuu työmarkkinoille?

Puolassa on kielletty joitakin vapautta puolustavia mielenosoituksia, ja kaikki viittaa siihen, että maan viranomaiset haluavat estää homoseksuaalien vapauden. Ryhmäni on tästä huolissaan, samoin kuin muutamista Latviassa ja Liettuassa mutta myös muissa maissa ilmenneistä kehityskuluista.

On huolestuttavaa, etteivät ryhmät useinkaan uskalla puhua tästä kysymyksestä. Mainitsen esimerkkinä liberaalit. Kun kyse on unionin tukien tehottomasta käyttämisestä, he vaativat puutteellisuuksien julkistamista, mutta kun puhumme eurooppalaisista perusarvoista, kukaan ei sano sanaakaan, ja mielestäni se on väärin.

Siksi toivon, että yksittäiset jäsenet äänestävät nyt tarkistusten puolesta, jotta voimme tarkastella kysymystä kokonaisuudessaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, myös minä vastustan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, mutta meidän olisi toimittava varoen antaessamme homoseksuaaleille yhä enemmän oikeuksia.

Olen iloinen, että keskustelemme tästä aiheesta tänään. Homoseksuaalien oikeuksia on puolustettava aina mahdollisuuksien mukaan. Siitä ei ole vielä pitkä aika, kun homoseksuaalisuus poistettiin Maailman terveysjärjestön tautiluokituksesta. Kannatan täysin sen poistamista luokituksesta, mutta en ole varma, onko hyvä ajatus laillistaa homoseksuaalien väliset liitot. Näitä pitäisi ehkä tukea perintölain takia, mutta emme saa sallia sitä, että homoseksuaalit pariskunnat adoptoivat lapsia. Tällaiset käytännöt ovat vastenmielisiä, törkeitä ja pöyristyttäviä, eikä ole minkäänlaisia psykologisia tutkimuksia siitä, että niitä voitaisiin pitää normaaleina.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että meillä Euroopassa homoseksuaalit kokevat toisinaan väkivaltaa tai halveksuntaa poliisiviranomaisten käsissä.

Se käy ilmi tällaisia aiheita koskevista raporteista. Tästä huolimatta en voi olla ajattelematta, että tämä keskustelu on pitkälti ajanhukkaa. Mielipiteeni perustuu siihen näkemykseen, että olisi todellakin erinomainen ajatus saada tähän keskusteluun suhteellisuudentajua ja välttää sortumasta hysteriaan kuvatessamme homoseksuaalien tilannetta Euroopassa. "Hysteria" on ainoa oikea sana ilmaisuille, joilla luodaan kuvaa vastarintaliikkeistä, pidätyksistä ja sodasta. Jäsen Roure esitti meille hyvän esimerkin tällaisista ilmauksista puheessaan.

Haluaisin kiinnittää parlamentin huomion kahteen asiaan. Ensinnäkin homoseksuaaleihin kohdistuva väkivalta on ainoastaan pieni osa siitä väkivallasta, joka on levinnyt laajalle yhteiskunnissamme ja joka muodostaa ongelman jokaisessa jäsenvaltiossa. Olemme nähneet siitä tänään yhden esimerkin ja näimme siitä lisää todisteita muutama kuukausi sitten Ranskassa. Se on vain yksi osa paljon suurempaa ongelmaa.

Eräs toinen tähän kysymykseen liittyvä näkökulma on se, että jokaisella EU:n jäsenvaltiolla, niin vanhoilla kuin uusillakin, on omat instituutionsa. On käynyt selväksi, että näillä instituutioilla, joilla tarkoitan tuomioistuimia, oikeusasiamiehiä ja jopa julkista mielipidettä, on valmiudet suojella tehokkaasti vähemmistöjen oikeuksia.

Jos lähestyisimme tätä keskustelua oikeudellisesta näkökulmasta, joutuisimme kohtaamaan joukon vakavia ongelmia ja esteitä perustamissopimuksen määräysten takia. Emme valitettavasti voi tehdä mitään asian muuttamiseksi. Unionissa ei ole päästy yhteisymmärrykseen perustamissopimuksien muuttamisesta siten, että EU:lle annetaan lainsäädäntövaltaa keskeisissä kysymyksissä, joita ovat homoseksuaalien välisten liittojen tunnustaminen ja niiden vaikutukset sellaisten jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella, jotka ovat hyväksyneet tällaiset liitot.

Tästä seuraa näin ollen, ettei ole mitään syytä, miksi EU:ta pitäisi vaatia toimimaan homofobian kaltaisissa kysymyksissä. Jos näin tehtäisiin, sillä olisi eräs väistämätön seuraus. Se heikentäisi yhdentymisprosessin uskottavuutta, jota jotkut käyttävät jo nyt ideologisena aseena.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni on oikeutettua kysyä, onko jäsen Buitenwegin homofobiaa Euroopassa koskeva lähestymistapa sellainen, että se sopii yhdellekään poliitikolle? Onko meillä oikeus määrätä, että äänestäjien on ajateltava samalla tavalla kuin meidän itsemme tai kertoa heille, miten heidän olisi lähestyttävä seksuaalisuutta ja seksuaalivähemmistöjä koskevaa ongelmaa?

Katson, että seksuaalisuus on jokaisen henkilön yksityinen asia ja että jokaisen olisi harjoitettava seksuaalisuuttaan sopusoinnussa oman moraalinsa, uskontonsa ja kulttuurinsa kanssa ja paikallisten tapojen mukaisesti. Siksi Euroopan parlamentti ei voi asettaa päämääräkseen sitä, että homoseksuaalisuus hyväksyttäisiin yleisesti Euroopassa, eikä sen pitäisi odottaa mitään sellaista. Emme saa unohtaa, että toiset Euroopan maat ovat suvaitsevampia kuin toiset, joissa vallitsevat vanhoillisemmat sosiaaliset normit. Siitä huolimatta homoseksuaaleja vastaan hyökätään ja heitä pahoinpidellään jopa kaikkein suvaitsevimmissa maissa, kuten Alankomaissa ja Ranskassa. Minun tarvitsee mainita vain Sebastian Nouchet -nimisen homoseksuaalin tapaus. Hänet valeltiin bensiinillä ja sytytettiin tuleen Ranskassa. Jos aiomme ylipäätään keskustella tällaisista kysymyksistä, meidän olisi kiinnitettävä huomiomme siihen, miten voimme torjua homofobisen vihan kasvua.

Emme kuitenkaan onnistu siinä, jollemme onnistu vetämään rajaa seksuaalista yksityisyyttä koskevan oikeuden suojelun ja tällaisen seksuaalisuuden osoittamista koskevan oikeuden loukkaamisen välillä. Siksi haluan tehdä täysin selväksi, että jokainen vähemmistö, joka katsoo tarpeelliseksi osoittaa olevansa erilainen, on luonnollisestikin siihen oikeutettu. Yhtäkään vähemmistöä ei saa syrjiä tässä mielessä. Itse asiassa Puolassa on luotu oikeudellinen ja perustuslaillinen toimielinjärjestelmä, joka kattaa myös oikeusasiamiehen, tämän vapauden suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin lainsäädäntöä noudatetaan. Homoseksuaalien mielenosoituksia koskevat kiellot ovat ainoastaan yksittäisiä kieltoja.

Lopuksi haluan korostaa, että lainsäädännöstä olisi oltava hyötyä sekä seksuaalisille enemmistöille että seksuaalisille vähemmistöille.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tyytymättömyyteni komission jäsenen Frattinin julkilausumaan, joka oli pikemminkin ajatusten toistoa kuin julkilausuma. Arvoisa komission jäsen, tiedämme, että olette huolissanne, ja tiedämme, että komissio on huolissaan, mutta komissiota olisi arvioitava sen toimien perusteella. On käynnistettävä rikkomusmenettely niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole sisällyttäneet lainsäädäntöönsä tai panneet täytäntöön muutamissa jäsenvaltioissa jo voimassa olevia asiaa koskevia direktiivejä. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on kampanjoitava ja tiedotettava, mutta se ei itsessään riitä. Parlamentin käsittelyyn on tuotava ehdotus laaja-alaiseksi direktiiviksi, joka liittyy välittömästi puheenjohtaja Barroson lupaamaan rotua ja etnistä alkuperää koskevaan direktiiviin.

Minua surettavat myös jotkin täällä iltapäivällä esitetyt puheenvuorot. Kyse on tasa-arvosta, ei homoseksuaalisuuden edistämisestä. Kyse on toisten niin itsestään selvinä pitämien yhdenvertaisten oikeuksien ja tasa-arvon myöntämisestä homoseksuaaleille.

Minä olen homo. Olen homoseksuaali ja synnyin tavalliselle miehelle ja naiselle. Sen takia muutamat ihmiset haluavat viedä minulta oikeuden puhua seksuaalisuudestani, juhlistaa 22-vuotista suhdettani ja olla osa laajempaa yhteisöä. Toiset haluavat mustamaalata minut, evätä demokraattiset oikeuteni ja puhua minusta vihamielisesti. Voisin päättää osallistua gay pride -kulkueeseen, mutta kyseinen kulkue voitaisiin kieltää. Miksi? Koska yhteiskunta haluaa puuttua siihen, millaista seksielämäni on, ja päättää siitä. Missä on moraali? Onko moraalista julistaa ja edistää syrjintää ja vihaa, toisinaan uskonnon tai uskon suojissa tai verukkeella?

Sanon komission jäsenelle Frattinille ja koko komissiolle sekä parlamentille, että jollemme tee mitään, kun näemme ihmisiä hakattavan kuoliaiksi, mustamaalattavan ja syrjittävän, suvaitsemme nämä pahoinpitelyt, vihan lietsomisen, herjaukset ja huonon kohtelun ja olemme niissä osallisina. Myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa on otettu valtavia edistysaskelia, eräs nuori mies potkittiin kuoliaaksi juuri ennen joulua ainoastaan siitä syystä, että hän oli homoseksuaali. Jollei parlamentti tee mitään, se on osallisena jokaisessa iskussa, joita kyseiseen nuorukaiseen sateli tai joita on sadellut muihin hänen kaltaisiinsa miehiin ja lesboihin eri puolilla Euroopan unionia. Se, että minun on ylipäätään esitettävä tällainen lausunto Euroopan parlamentissa, tekee tästä päivästä hyvin surullisen.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on tunnustettava, että kuten jäsen Cashman totesi, vaalipiirissäni Lontoossa joudumme edelleen todistamaan ennakkoluuloja ja homofobisia rikoksia. Aivan hiljattain eräs homoseksuaali mies tapettiin ennakkoluulojen takia. Muutama vuosi sitten erään vihan sokaiseman pommimiehen nimenomaisena tarkoituksena oli tappaa erään ravintolan homoseksuaaleja asiakkaita. Hän tappoi tietenkin myös muita. Kyse on kuitenkin valtaosin henkilökohtaisesta vihasta ja ennakkoluuloista. Se, mikä muutamien jäsenvaltioiden kehityskuluissa on kuitenkin erityisen järkyttävää, on räikeä virallinen suvaitsemattomuus: gay pride -kulkueiden kieltäminen, jopa pääministerien palopuheet, poliisiviranomaisten haluttomuus suojella kulkueita ja niin edelleen.

Unionin lainsäädännössä on kiellettävä paitsi rotuun perustuvat suvaitsemattomuusrikokset – mitä emme ole vielä saavuttaneet – myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat suvaitsemattomuusrikokset. Lisäksi meidän on noudatettava tasa-arvoisen kohtelun periaatetta rodusta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ja laajennettava syrjintäkieltoa koskemaan työpaikan lisäksi myös palvelujen saantia ja tavaroiden toimitusta. Nyt käytössä oleva sekava järjestelmä ei ole riittävän hyvä. Odotan myös, että komission jäsen Frattini johtaa toimia, joilla parannetaan merkittävästi sekä naisten että vähemmistöjen yleistä suojelua.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme jo hyvää vauhtia 2000-luvulla, emmekä voi ainoastaan tuomita homofobiaa vaan meidän on torjuttava sitä myös poliittisesti ja oikeudellisesti.

Ainoa tapa tarkastella homofobiaa on tarkastella samanaikaisesti välinpitämättömyyttä ja rankaisemattomuutta. Perustamissopimusten mukaan unionin toimielimet ovat vastuussa jäsenvaltioidensa oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisen turvaamisesta. Tämä tarkoittaa homofobisten lausuntojen ja tekojen huomiotta ja rankaisematta jättämisen torjumista, sillä huomiotta ja rankaisematta jättäminen on jopa yleistymässä joissakin Euroopan maissa.

Olen syvästi pahoillani esimerkiksi Puolassa esitetyistä lausunnoista ja Latvian parlamentissa tehdyistä päätöksistä, jotka loukkaavat yhdenvertaisten oikeuksien periaatetta, sillä tätä periaatetta on vaalittava Euroopan unionin perustana olevia yhteisiä arvoja kehitettäessä.

Siksi kehotan komissiota tuomitsemaan homofobian ja luomaan oikeudelliset ja poliittiset mekanismit, jotta tämä ongelma jää jonakin päivänä historiaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, en usko, että parlamentissa on ketään, joka hyväksyisi sen, että homoseksuaaleja syrjitään, heidän kimppuunsa hyökätään, heitä uhkaillaan tai kohdellaan muuten huonosti heidän suuntautumisensa takia, mutta siitä tämänpäiväisessä keskustelussa ei kuitenkaan ole kyse.

Keskustelun aiheena on se, onko edelleen mahdollista arvostella poliittisen korrektiuden henkeä, joka on tukahduttamassa vähitellen vapaan mielipiteenilmaisun. Vaikka aika, jolloin homoseksuaalisuus oli kielletty puheenaihe, on onneksi ohi, nykypäivinä on kiellettyä vastustaa tietyntyyppistä käyttäytymistä tai valittaa homoseksuaaleista, vaikka tämä ei liity mitenkään syrjintään, vihaan tai vastaavaan. Buttiglionen tapaus on edelleen tuoreena muistissa. Esimerkiksi homoseksuaalien välisiä avioliittoja vastustavat leimataan heti homofobisiksi ja lainsuojattomiksi.

Komission jäsen Frattini puhui hetki sitten monimuotoisuudesta, mutta on tärkeää, että pysymme avoimina ilmaisun monimuotoisuudelle, sillä 1800-luvun tekopyhä seksuaalimoraali on vähitellen väistymässä tekopyhän poliittisen korrektiuden tieltä.

 
  
MPphoto
 
 

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti on ylpeillyt sillä, että se on johtanut syrjinnän vastaisia toimia miesten ja naisten tasa-arvoa, etnisten vähemmistöjen asemaa, vammaisten tilannetta ja viime aikoina seksuaalista suuntautumista koskevissa kysymyksissä.

Perustamissopimuksen 13 artiklan, perusoikeuskirjan ja useiden direktiivien mukaan meidän oikeutemme mutta myös velvollisuutemme edustajakokouksena on jatkaa toimia homoseksuaalien, biseksuaalien ja transseksuaalien yhdenvertaisten oikeuksien turvaamiseksi. Kun otetaan huomioon monissa jäsenvaltioissa tällä alalla saavutettu merkittävä edistys, muutamat ihmiset olisivat toivoneet, että tilanne olisi jo ratkaistu tai että tilanne olisi edes rauhoittunut.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt, ja on havaittavissa, että homofobinen kielenkäyttö ja väkivalta ovat tosiasiassa jopa lisääntyneet. Puolalaisten poliittisten johtajien hiljattain esittämät huomautukset ovat tyrmistyttäneet meidät, ja Euroopan komissio on valitettavasti vastannut niihin vain hyvin laimeasti. Myös muissa maissa, kuten Ranskassa, on esitetty tällaisia puheita, joita emme voi hyväksyä. Väkivaltaisia tekoja, loukkauksista kidutukseen ja murhaan, esiintyy valitettavasti kaikkialla. Nämä rikokset tapahtuvat erityisen huolestuttavassa kansainvälisessä yhteydessä, Egyptin, Libanonin ja Senegalin kaltaisissa maissa. Homoseksuaaleja vainotaan heidän elintapansa takia. Mikä pahempaa, Iranissa on teloitettu kaksi homoseksuaalia.

Siksi otamme tyytyväisinä vastaan komission julkilausuman homofobiasta Euroopan unionissa. Kollegamme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmästä, jäsen Stubb, on laatinut ryhmämme puolesta päätöslauselman, jossa vaaditaan komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään käytännössä lainsäädännöllisiin ja operatiivisiin toimiin tällaisten syrjinnän muotojen torjumiseksi. Nyt se on viiden poliittisen ryhmän yhteinen päätöslauselma, ja tarkastelemme sitä parhaillaan. Voin vain iloita nähdessäni, että olemme ylittäneet istuntosalissa puoluerajat ihmisoikeuksia puolustaessamme. Komission julkilausumissa esitetyt harrashenkiset toiveet on nyt korvattava pikaisesti käytännöllisellä ja kattavalla direktiivillä. Samaten meidän kaikkien on jatkettava taistelua omissa maissamme, jotta saavutamme tasa-arvon, joka tarkoittaa paitsi oikeutta olla piittaamaton muiden seksuaalisuudesta myös oikeutta olla erilainen.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, homoseksuaaleihin kohdistuneet hyökkäykset ovat huonoja uutisia, ja kuulemme tällaisia uutisia Euroopan unionin joka kolkasta. Komission varapuheenjohtaja Frattini on kertonut meille, mitä välineitä komissiolla on käytettävissään homofobian käsittelemiseksi ja mitä se itse asiassa aikoo tehdä niillä, mutta haluaisin hänen kertovan meille, onko tämän määrä riittää. Aiommeko todellakin hyväksyä sen, että jäsenvaltioissa tapahtuvasta syrjinnästä ei rangaista ja että jäsenvaltiot jättävät saattamatta syrjinnän vastaiset direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään? Siksi on tarpeen kehittää poliittista tahtoa, ja tämä keskustelu auttaa meitä sen aikaansaamisessa. Viisi ryhmää ovat kokoontuneet sopiakseen tekstistä, jossa tuomitaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ja jolla on tarkoitus suojella homoseksuaaleja, lesboja, transseksuaaleja ja biseksuaaleja.

Meidän on kuitenkin tehtävä enemmän. Syrjimättömyyttä koskevien direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei voi olla asia, jonka jäsenvaltiot voivat tehdä silloin kun niitä huvittaa, ja – kuten on jo todettu – jos niiden viranomaiset puuttuvat oikeuteen osallistua mielenosoituksiin, esimerkiksi kieltämällä gay pride -kulkueet, niitä on vaadittava siitä tilille. Perusoikeuksia on lujitettava ja niitä on noudatettava paitsi Belgiassa, Alankomaissa ja Espanjassa, jossa samaa sukupuolta olevien parien oikeudet tunnustetaan täysin, myös kaikkialla muualla Euroopan unionissa.

Olen aivan järkyttynyt siitä, mitä kuulin juuri sanottavan adoptio-oikeudesta ja siitä, miten sitä vastaan hyökätään. Se, miten lapsi kehittyy ja menestyy, on riippuvainen vanhempien rakkaudesta ja antaumuksesta eikä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tämä on alkua syrjinnälle, ja vaikka – luojan kiitos – rankaisemmekin siitä, on kuitenkin vaikutusvaltaisia tahoja, kuten Vatikaani, jotka puolustavat tällaista näkemystä ja kannustavat näin jopa entistä räikeämpiin homofobian ilmenemismuotoihin.

Lopetan siksi toteamalla, että moraali on yksityisten kansalaisten yksityinen asia, mutta meidän parlamentin jäsenten on puolustettava lainsäädäntöä, ja sitä nämä viisi ryhmää tekevät.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Holger Krahmer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pohdin, elänköhän niin pitkään, että näen meidän hyväksyvän homoseksuaalisuuden ja suhtautuvan siihen aivan normaalisti. Pohdin, koittaako vielä aika, jolloin poliitikot eivät enää voi kartuttaa poliittista pääomaansa esittämällä syrjiviä huomautuksia homoseksuaaleista, ja pohdin, milloin samaa sukupuolta olevilla pareilla tunnustetaan olevan samat velvollisuudet ja yhtäläiset oikeudet. Näkemys homoseksuaaleista pariskunnista yksinomaan mukavana järjestelynä pinnallisen seksin harrastamiseksi – siten kuin paavi sen on määrittänyt – on ihmisiä halveksiva, eikä sillä ole mitään tekemistä homoseksuaalien parien todellisen elämän kanssa.

Homoseksuaalien elämäntyyliin kohdistuva syrjintä ja heidän syrjäyttämisensä alkaa ihmisten mielissä, eikä tätä pysäytetä siten, että hyväksymme asiaa koskevan direktiivin. Puolan tapahtumat eivät johdu sattumasta, eivätkä erään italialaisministerin viimeaikaiset ilmaisut ole lipsahduksia. Ne ilmentävät pikemminkin mielenlaatua.

Homofobian torjuminen on kasvatustehtävä, ja vuosi 2007 on tarkoitus nimetä syrjinnän vastaiseksi teemavuodeksi. Komission on asetettava homofobian torjunta prioriteettilistallaan samanlaiseen asemaan kuin sukupuoleen, rotuun tai uskontoon perustuvan syrjinnän torjunta.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, olen pettynyt komission jäsenen Frattinin puheenvuoroon, sillä hän perääntyy ja toteaa, että ryhdymme toimenpiteisiin ainoastaan, jos oikeuksia rikotaan, mutta jos Euroopan unionin perusperiaatteita loukataan, emme tee mitään. Arvoisa komission jäsen, näin te sanoitte, vaikkakin epäsuorasti. Myös seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat perusoikeuksia, ja ne on mainittu myös perustamissopimuksessa. Näitä oikeuksia rikotaan virallisella tasolla esimerkiksi Puolassa, jossa johtavat poliitikot esittävät näistä ihmisistä erittäin syrjiviä lausuntoja ja jossa heitä vainotaan ja vahingoitetaan, kun he osallistuvat mielenosoituksiin, mikä on rikos näiden nuorten ihmisten ihmisarvoa kohtaan. Komissio seuraa tilannetta sivusta ja kieltäytyy ryhtymästä toimiin sillä perusteella, että unionin lainsäädäntöä ei ole rikottu. Kirjallisessa vastauksessanne kysymykseeni asia ilmaistiin juuri näin, eikä tätä voida hyväksyä, arvoisa komission jäsen Frattini! Se, mitä Puolassa tapahtuu, on Kööpenhaminan kriteerien ja Euroopan unionin perusperiaatteiden vastaista, ja meidän on tehtävä unionissa selväksi, ettei tämä ole hyväksyttävää ja että muutoksia on tehtävä viipymättä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää parlamentin jäsenten huomion kotimaassani Puolassa äskettäin tapahtuneisiin ja toistuviin suvaitsemattomuuden osoituksiin, jotka ilmenevät usein yllyttämisenä väkivallantekoihin ihmisiä vastaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. Haluaisin myös varoittaa parlamenttia valtion viranomaisten kyvyttömyydestä vastata asianmukaisesti näihin ja muihin homofobian osoituksiin. Esimerkkejä tällaisista ovat tasa-arvoisuutta edistävien kulkueiden kieltäminen Varsovassa ja Poznańissa ja se, että Puolan laissa säädettyjä toimia ei ole sovellettu ryhmiin, jotka yllyttävät toisia suvaitsemattomuuteen ja väkivaltaan sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka vaativat kaikille yhtäläisiä oikeuksia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Olemme tilanteessa, jossa viranomaiset hyväksyvät poliittisen väkivallan homo- ja lesboyhteisöjä sekä biseksuaalisia yhteisöjä kohtaan. Elblągissa sijaitsevassa tuomioistuimessa aloitettiin 13. tammikuuta 2006 käsittely homofobian vastaisen kampanjan johtajaa Robert Biedrońia vastaan. Yleisen syyttäjän toimisto on syyttänyt Biedrońia katolilaisten loukkaamisesta, vaikka hän on korostanut, ettei hänen aikomuksensa ollut loukata katolilaisuutta tai verrata sitä fasismiin. On myös korostettava, että samainen yleisen syyttäjän toimisto kieltäytyi nostamasta kannetta, kun Nasz Dziennik -lehdessä julkaistiin artikkeli, joka sisälsi homoseksuaaleihin kohdistuvia loukkaavia viittauksia. Niiden mukaan homoseksuaalisuus on sairaus ja uhka perheelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, homofobia ei ole suuri ongelma pelkästään joissakin jäsenvaltioissa, vaan myös muualla Euroopassa. Siksi olen tyytyväinen siihen, että homoseksuaaleja, lesboja, biseksuaaleja ja transseksuaaleja vastaan tehtyjen suvaitsemattomuusrikosten valvontaa koskeva ehdotukseni on sisällytetty yhteiseen päätöslauselmaan homofobiasta Euroopassa. Tämä on uusi aloite, ja olen tyytyväinen siihen, että parlamentti haluaa tukea sitä. Haluaisin nyt kuulla komission jäseneltä, miten komissio aikoo käytännössä toteuttaa valvonnan. Mittaamalla saamme tietoa, ja tämä koskee erityisesti seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan tai transseksuaaleihin kohdistuvan väkivallan ja vihamielisyyden laajuutta.

Mielestäni transseksuaaleihin kiinnitetään liian vähän huomiota. Transseksuaalit joutuvat valitettavasti kärsimään edelleen jatkuvasti syrjäytymisestä, väkivallasta ja ymmärryksen puutteesta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan unioni tekee yhä liian vähän homoseksuaalien, lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Euroopan unionilla on nyt tilaisuus näyttää voimansa, ja sen on korkea aika tehdä niin. Ihmisoikeuksia joko suojellaan tai sitten ei.

Nyt on aika soveltaa tätä hienoa teoriaa käytäntöön ja hyödyntää EU:n käytettävissä olevia keinoja, kuten jäsenvaltioiden äänestysoikeuden rajoittamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Luis Yáñez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ainoastaan lisätä muutaman sanan keskustelun tässä vaiheessa. Sen pituus ja syvyys ovat osoittaneet, että homofobia on yhä vakava ja ajankohtainen ongelma koko Euroopassa. Arvoisa komission jäsen, puheenne ei ole ollut kovin vakuuttava, sillä siitä kuvastuu kylmyys ja täyden ja ennakoivan sitoumuksen puute tämän vitsauksen torjumiseksi. Komission ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä – komission johdolla – paljon voimakkaampiin toimiin.

Homofobiaa esiintyy kaikkialla tavoissa, perinteissä ja kielessä eikä pelkästään maissa, joissa tämän keskustelun käynnistäneet tapaukset ovat sattuneet, kuten Puolassa, mutta myös kotimaani Espanjan kaltaisissa maissa, joissa on edistytty paljon tässä asiassa. Näissä maissa yhteiskunnan, viranomaisten ja tiettyjen ammattiyhteisöjen asenne on kuitenkin edelleen homofobinen, ja meidän on taisteltava vastakin aktiivisesti tätä vastaan. Yhdyn monien kollegojeni sanoihin, erityisesti Michael Cashmanin hyvin liikuttaviin sanoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten Martin Luther King totesi aloittaessaan afroamerikkalaisten oikeuksia koskevan kampanjan, joko saavutamme vapauden yhdessä tai sitten emme saavuta sitä lainkaan. Hän tarkoitti sitä, ettei ole olemassa mustien oikeuksia ja valkoisten oikeuksia, vaan ainoastaan ihmisoikeuksia. Homofobian torjunta ei tarkoita ymmärryksen osoittamista väestön yhtä erityisryhmää kohtaan, vaan se tarkoittaa ennen kaikkea ihmisoikeuksien puolustamista.

Olen pelästynyt niiden ihmisten röyhkeyttä, jotka kieltävät homoseksuaaleilta mahdollisuuden luovuttaa verta. Olen pelästynyt niiden ihmisten syrjiviä kampanjoita, jotka eivät pysty puhumaan riskialttiista käyttäytymisestä mutta jotka silti viittaavat riskiyksilöihin aidsin torjunnassa, tai niitä ihmisiä, jotka kieltävät joiltakin ihmisiltä autolla ajamisen pelkästään sillä perusteella, että he ovat homoja.

En voi hyväksyä hiljaisesti sellaisen komission asennetta, joka käyttäytyy kuten Pontius Pilatus siinä mielessä, ettei se yritä panna täytäntöön voimassa olevaa syrjinnän vastaista direktiiviä; samaisen komission tulisi aloittaa rikkomismenettelyt sellaisia valtioita vastaan, jotka eivät kunnioita ihmisten vapautta valita seksuaalista suuntautumistaan – näin tapahtuu Italiassa, Puolassa ja monissa muissa maissa. Tämä asia ei koske ainoastaan tiettyä ihmisryhmää, vaan se koskee ihmisarvoa koko Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän kaikkia puheenvuoron käyttäjiä. Minun on kuitenkin toistettava tietyt asiat yksityiskohtaisemmin, koska jotkut puhujat ovat selvästi ilmaisseet – ja totean tämän osoittaen samanlaista vilpittömyyttä kuin te osoititte minulle – etteivät he ole tietoisia siitä, mitä komissio tekee.

Minun on korostettava – enkä usko, että tästä voi olla epäilyjä – että puhumme homofobiasta, joka rikkoo ihmisoikeuksia, ja tämä on ainoa asia, josta olen yhtä mieltä jäsen Agnoletton kanssa. Homofobia ei ole sitä, että tiettyjä ihmisryhmiä suojellaan, vaan se koskee olennaisesti absoluuttisia oikeuksia, eikä sitä voida koskaan tulkita toisin.

Haluaisin kuitenkin selkeyttää muutamaa kohtaa. Jotkut teistä – jäsen Bozkurt viimeisenä – kysyivät, pitäisikö meidän taata, että homoseksuaalien suojelun tilaa ja homofobian torjuntaa jäsenvaltioissa valvotaan. Jäsen Bozkurt, voin vakuuttaa teille, että tällainen valvonta taataan ja että näin on jo tehty! Teidän pitäisi olla tietoinen riippumattoman asiantuntijaryhmän muutama viikko sitten laatimasta raportista – jonka olen tietenkin antanut parlamentin käyttöön – jossa esitetään, minkälainen käyttäytyminen kussakin maassa on syrjinnän torjuntaa koskevan yhteisen tavoitteemme vastaista.

Tämä raportti on toimitettu virallisesti parlamentille, ja on selvää, että ainoa syy, miksi minä – eikä kukaan muu – päätin, että se laaditaan maakohtaisesti, oli se, että siten me kaikki saamme tarvittavat tiedot arvion tekemiseksi. Jäsen Bozkurt, valvontaa jatketaan: tämän ohjaavan hengen vastaiset toimet paljastetaan julkisesti. Hallitukset, joiden on otettava ensimmäinen askel ja kerrottava esimerkiksi kansallisista eikä pelkästään eurooppalaisista kokoontumisvapautta koskevista säännöistä, voivat tehdä kaikki tarvittavat johtopäätökset, jos ne lukevat asiaa koskevat asiakirjat. Avoin tieto on todellakin ensisijaisen tärkeää.

Muut puhujat mainitsivat puheenjohtaja Barroson lupauksen antaa laaja-alainen direktiivi – tätä termiä käytettiin – oikeuksien vahvistamisesta ja kunnioittamisesta syrjimättömyyden alalla. Hyvät parlamentin jäsenet, myös näin on jo tehty! Komissio antoi vuonna 2005 virallisen tiedonannon "Syrjimättömyys ja yhtäläiset mahdollisuudet", jossa osoitetaan selkeästi, mitä yhtäläisten oikeuksien suojelun parantamiseen liittyvien takeiden osalta odotetaan.

Kyseisessä tiedonannossa Euroopan parlamentille velvollisuutemme oli kuitenkin tuoda esiin se, minkä kaikki tietävät, eli kun komissio tekee 13 artiklaan perustuvan ehdotuksen, lain – perustamissopimusten eikä meidän tulkintamme – mukaan neuvoston on hyväksyttävä kyseinen ehdotus yksimielisesti. Neuvostossa ei ole kuitenkaan vielä saavutettu yksimielisyyttä, vaikka toivonkin niin käyvän. Joka tapauksessa vuoden 2005 tiedonannossa todetaan aivan selvästi, että tavoitteemme on yhdenmukaistaa oikeudellista suojaa kaikenlaista syrjintää vastaan, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä mukaan luettuna, ja, hyvät parlamentin jäsenet, jotkut teistä väittävät, ettemme ole vielä tehneet niin.

Palaan nyt toiseen aiheeseen, joka koskee Euroopan komission toimivaltaa. Olen aivan varma siitä, ettei komissiolla ole tällä hetkellä tarvittavia valtuuksia, jotta se voisi ryhtyä toimenpiteisiin ihmisille tärkeään oikeuteen kohdistuvien rikkomusten vuoksi, kuten te, jäsen Cashman, aivan oikein totesitte. Nimenomaan Euroopan unionin toimivallan vahvistamiseksi komissio ja minä olemme jälleen kerran ehdottaneet, että perusoikeuksien suojaamiseksi olisi perustettava eurooppalainen virasto. Virastolle annettaisiin ehdottamanne toimivaltuudet, sillä Euroopan parlamentin velvollisuutena on esittää mielipiteensä asiasta ja ehkä vahvistaa viraston väliintulo-oikeutta. Jos te hyväksytte kyseisen ehdotuksen ja jos pääsemme yksimielisyyteen kesäkuussa, virasto on väline, jonka nimenomaisena tehtävänä on torjua syrjivää käyttäytymistä. Tämä ehdotus on jo käsiteltävänä. Sitä on kuitenkin vielä tutkittava, ja olen todennut aiemmin ja toistan nyt, että otamme huomioon parlamentin mahdolliset pyynnöt ehdotuksen parantamisesta.

Tämä on kuitenkin vain yksi käytettävissä olevista välineistä. Käytössämme ovat myös tavanomaiset välineet, kuten perustamissopimuksen 226 artikla, rikkomusmenettelyt ja runsain määrin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan komissiolla ei valitettavasti ole väliintulovaltuuksia, jos toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Toivon, että virasto saadaan pian toimimaan, sillä se on ehkä ensimmäinen väline, joka vastaa tällaisten toimivaltuuksien kysyntään.

Jäsen Bachelot-Narquin, mainitsitte moninaisuutta koskevan oikeuden, ja vastaan jälleen kerran, että teemme jo työtä sen hyväksi. Tietänette tiedotuskampanjasta, jonka nimi on juurikin "Moninaisuuden puolesta". Tämän vuoden 2003 lopussa käynnistetyn ja yhä käynnissä olevan ohjelman tavoitteena oli koota myönteistä tietoa sen osoittamiseksi, että moninaisuus on eurooppalainen arvo. Kaikki suuret eurooppalaiset homojen oikeuksia ajavat ryhmät ovat mukana tässä ohjelmassa.

Uskon, että olette näiden toimien tasalla, ja aiomme edelleen tehdä ahkerasti työtä tällä alalla. Minun on näin ollen torjuttava syytökset, joiden mukaan komissio ei ole tehnyt mitään. Aiomme jatkaa työtämme tällä alalla keskinäisen avoimuuden hengessä. Katsoin, että minun on annettava teille tietoa, eikä pelkästään kerrottava ajatuksia, aloitteista, jotka ovat jo käynnissä ja joilla vahvistetaan kaikenlaisten homofobian muotojen päättäväistä torjuntaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Junilistan katsoo, että EU on arvoyhteisö; sen toiminnan perustana on oltava periaate, jonka mukaan kaikilla on yhtäläinen arvo ja yhtäläiset oikeudet. Tämä on kaikkia toimia koskeva perusperiaate, ja se sisältyy myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet lukuisia oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sopimuksia, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteeseen.

Oikeus olla joutumatta alttiiksi epäasianmukaiselle kohtelulle seksuaalisen suuntautumisen perusteella on siten perusihmisoikeus. Keskustelussa tätä oikeutta pidetään joskus neuvoteltavissa olevana etuutena. Meille on tärkeää, että pidämme mielessä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevan julistuksen, kun keskustelemme lainsäädäntöehdotuksista tässä istuntosalissa.

Vasta viime vuosien aikana EU:n jäsenvaltiot ovat alkaneet käsitellä vakavasti homofobiaa koskevaa kysymystä. Ruotsalaisten tilastojen mukaan on olemassa 4–6 prosentin riski, että tavallinen kansalainen joutuu alttiiksi niin sanotulle muulle kuin provosoidulle väkivallalle. Lesbojen ja biseksuaalisten naisten keskuudessa vastaava luku on 15–24 prosenttia, kun taas 28–36 prosenttia homoseksuaaleista ja biseksuaaleista miehistä on joutunut alttiiksi muulle kuin provosoidulle väkivallalle. On tietenkin mahdotonta hyväksyä sitä, että seksuaalisesta suuntautumisesta riippuu, missä määrin jotkut henkilöt joutuvat alttiiksi väkivallalle.

Meille poliitikkoina on tärkeää tehdä selväksi, että kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Jos kajoamme tähän periaatteeseen, kyseenalaistamme perusihmisoikeudet ja Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen nyt ollut parlamentin jäsen puolentoista vuoden ajan ja mielestäni tämä kokemus …

(Puhemies pyysi puhujaa mainitsemaan artiklan, jonka perusteella hän halusi käyttää puheenvuoron.)

Arvoisa puhemies, minulla ei nyt ole työjärjestystä. Kysymys on hyvin lyhyt. On erittäin turhauttavaa, että aina kuin esitämme kysymyksen keskustelun aikana, emme koskaan saa vastausta. Esitin hyvin tarkan kysymyksen, enkä saanut vastausta.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, 143 artiklan 1 kohdan nojalla haluan todeta, että komission jäsenen Frattinin mukaan olemme kaikki typeriä, koska nimenomaan hän laati laajaa puitedirektiiviä koskevan tiedonannon. Hän ei kuitenkaan esittänyt direktiiviä, kuten parlamentti pyysi, koska näyttää siltä, ettei yksimielisyyteen päästy...

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Jäsen Buitenweg, olen pahoillani, mutta 143 artiklan 1 kohdalla ei ole mitään tekemistä puheenvuoroa koskevan pyyntönne kanssa. Siinä todetaan pelkästään, että "puheenvuoroa pyytävien jäsenten nimet merkitään puhujalistaan pyyntöjen vastaanottamisjärjestyksessä."

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Päivitetty viimeksi: 21. huhtikuuta 2006Oikeudellinen huomautus