Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Fruteaun laatimasta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöstä (A6-0391/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (KOM(2005)0263 – C6 0243/2005 – 2005/0118(CNS));

- Fruteaun laatimasta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöstä (A6-0392/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta (KOM(2005)0263 – C6-0244/2005 – 2005/0119(CNS)), ja

- Fruteaun laatimasta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnöstä (A6-0393/2005) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1258/1999 muuttamisesta (KOM(2005)0263 – C6-0245/2005 – 2005/0120(CNS)).

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin kiittää jäsen Daulia, jäsen Barón Crespoa, jäsen Fazakasta ja jäsen Morgantinia heidän oma-aloitteisesta työskentelystään asiakirjojen laatimisessa sekä kehua esittelijöiden, jäsen Fruteaun, jäsen Glattfelderin, jäsen Wynnin ja jäsen Kinnockin vaikuttavaa työtä. Haluan kiittää myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja kehitysyhteistyön valiokunnan jäseniä heidän voimakkaasta sitoutumisestaan ja hyödyllisestä panoksestaan sekä erittäin rakentavasta keskustelusta. Heidän tehokas työnsä on todellakin tuottanut tulosta. Lähes 40 vuotta käytännössä muuttumattomana pysyneen yhteisen markkinajärjestelyn uudistus on suuri hanke, ja itse asiassa uudistus pahasti myöhässä.

Sokerialan politiikalla on monta puolta. Luettelo perustelluista intresseistä, jotka on otettava huomioon, on erittäin pitkä. Meidän on otettava huomioon Euroopan yhteisön sadattuhannet sokerijuurikkaan viljelijät, sokerintuottajat, sokeria tuotannossaan tarvitseva teollisuus ja sen työntekijät, kuluttajat sekä viimeisenä muttei taatusti vähäisimpänä kauppakumppanimme, myös ne maat, joille on myönnetty pitkäaikaisia etuusjärjestelyjä. Olen alusta asti ollut tietoinen siitä, että meidän on löydettävä hyvä tasapaino erilaisten tarpeiden ja erilaisten vaatimusten välille.

Maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavana komission jäsenenä olen täysin tietoinen sokerialan sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristöllisestä merkityksestä sekä yhteisössä että yhteisön ulkopuolella. Tämä tekee sokeripolitiikasta erityisen haastavaa, ja tästä syystä olen näin voimakkaasti sitoutunut sokerialan uudistukseen.

Mielestäni nämä ehdotukset vastaavat kokonaisuudessaan yhteisön tarpeita. Ne ovat tulos huolellisesta pohdinnasta ja ovat samassa linjassa YMP:n uudistuspaketin ja kansainvälisten sitoumustemme kanssa. Olemme olleet kunnianhimoisia ja kaukonäköisiä. Olen vakuuttunut siitä, ettei sokerialan tulevaisuus voi perustua lyhyen aikavälin lähestymistapaan.

Uudistuspaketilla pyritään antamaan Euroopan unionin sokerialalle elinkelpoinen ja kilpailukykyinen tulevaisuus. Uudistukseen sisältyvän mukauttamisprosessin ansiosta sekä viljelijöille että sokerintuottajille tarjotaan pitkäaikaista varmuutta ja runsasta tukea. Toimimalla nyt meillä on käytössämme tarvittavat varat tämän ehdottoman tärkeän ja tuskallisen uudistusprosessin helpottamiseksi ja voimme samanaikaisesti maksaa korvauksia viljelijöillemme. Tämän välttämättömän uudistuksen lykkääminen johtaisi vielä radikaalimpaan yhteisön tuotannon pienenemiseen sekä vielä ankarampaan rakenneuudistukseen. Meidän on myös varmistettava, että tuleva järjestelmä on yhdenmukainen WTO:n paneelin linjan kanssa ja että ehdotuksemme täyttää tämän vaatimuksen.

Lopuksi haluan todeta, että meidän on varmistettava, että Euroopan unioni pysyy jatkossakin houkuttelevana markkina-alueena kehittyville maille, ja meidän on myös tarjottava AKT-kumppaneillemme tarvittava taloudellinen tuki, jotta ne voivat mukautua näihin väistämättömiin muutoksiin. Sen jälkeen, kun komissio julkaisi ensimmäisen kertomuksensa kesällä 2004, sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat tehneet paljon hyödyllistä työtä. Tämän työn tuloksena meillä on nyt muutoshahmotelma, jonka parlamentti on erittäin suurelta osin muotoillut. Mitä ilmeisintä on, että koko uudistus on rakennettu rakennerahaston varaan, mikä oli alun perin Euroopan parlamentin jäsen Fruteaun ja jäsen Daulin mietinnöissä viime vuoden alussa esitetty ajatus.

On myös monia muita esimerkkejä siitä, että Euroopan parlamentti on vaikuttanut tähän muutoksen sisältöön, kuten interventiojärjestelmän säilyttäminen siirtymäkauden ajan, hintojen alentaminen ja niiden voimassaolon pidentäminen neljän vuoden ajaksi anteliaalla hyvitysjärjestelmällä varustettuna, kaikki toimenpiteet, joilla on tarkoitus varmistaa nykyistä paremmin tarjonnan hallinta, mahdollisuudet muuttaa todella tilannetta niillä alueilla, joilla rakenneuudistus eniten vaikeuttaa asioita sekä sellaisen rakenneuudistustuen myöntäminen, josta vähintään 10 prosenttia varataan sokerijuurikkaan viljelijöille ja koneurakoitsijoille – jäsenvaltiot voivat korottaa summaa omien erityistilanteidensa perusteella. Kaikki nämä tarkennukset osoittavat, että komissio ja parlamentti ovat tehneet yhteistyötä, jossa on menty aikomuksia pidemmälle ja josta on saatu todellisia poliittisia tuloksia.

Haluan esittää vilpittömän kiitoksen Euroopan parlamentille sen yhteistyöstä.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan unioni on nyt tilanteessa, jossa sen on pakko uudistaa sokerialaansa. Kuten kaikki tiedämme, tämä uudistus on välttämätön. Se on tärkeä, koska meidän on muokattava yhteinen markkinajärjestely yhteisön uutta maatalouspolitiikkaa ohjaavien periaatteiden mukaiseksi. Lisäksi se on tärkeä, jotta voisimme mukautua maailmankauppaa koskevien sääntöjen muutokseen.

Emme myöskään saa unohtaa, millaisia vaikutuksia tulevilla muutoksilla on niihin, jotka saavat elantonsa sokerintuotannosta pelloilla ja tehtaissa Euroopan yhteisössä sekä kehitysmaissa. Tässä yhteydessä on tärkeää, ettei Euroopan unionin sokerialan mukauttaminen johda siihen, että sokerin yhteinen markkinajärjestely puretaan, että luovumme tuotantokapasiteetistamme asteittain ja että uhraamme sokerin tuottajamme ja kaikkein köyhimpien maiden tuottajat hallitsemattoman maailmankaupan vapautumisen takia. Uudistus on toki väistämätön, mutta sillä voidaan saavuttaa tavoitteet ainoastaan, jos tehokkuuteen pyrkiminen tapahtuu tarvittavaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen.

Tämä tasapainoa edistävä kaksitahoinen näkökulma on johtoajatuksena näissä kolmessa mietinnössä, joista Euroopan parlamentin on lausuttava mielipiteensä tällä viikolla ja jotka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hyväksyi äänestyksessä lähes yksimielisesti 29. marraskuuta. Nämä tekstit ovat tulos useiden kuukausien keskusteluista ja kuulemistilaisuuksista maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, mielipiteiden vaihdosta teidän ja teidän yksiköiden kanssa, arvoisa komission jäsen, sekä muiden asianomaisten tahojen kanssa. Nämä tekstit ovat kompromissi, josta valtaosa Euroopan parlamentin puolueista oli neuvottelemassa ja jonka nämä myös hyväksyivät.

Tämä kompromissi koostuu neljästä keskeisestä osasta. Ensimmäinen osa koskee joustavan sääntelyn käyttöönottoa sokerimarkkinoilla. Joustavuutta saadaan markkinalogiikan asteittaisella käyttöönotolla alalla, ja tarkoitan tällä viitehintaa, jolla alan kilpailukykyä voidaan parantaa. Sääntely on kuitenkin myös tärkeää, jotta voidaan välttää täysin vapautettujen sokerimarkkinoiden aiheuttamat järkyttävät seuraukset.

Unionin sisällä tämä tarkoittaa interventiojärjestelmän voimassaolon väliaikaista jatkamista markkinoiden vakauden takaamiseksi neljän seuraavan vuoden ajan, joiden me kaikki tiedämme olevan taloudellisesti vaikeita.

Uudistuksen ulkoisten näkökohtien osalta sääntelyn tarve tarkoittaa vähemmän kehittyneistä maista peräisin olevan sokerin tuonnin valvonnan jatkamista. Tällä hetkellä on nimittäin ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon haitat, joita aiheutuu kaupan hallitsemattomasta avaamisesta, kuten äskettäinen Länsi-Balkanin esimerkki osoitti. Näin ollen välttääksemme kaikenlaiset yllykkeet petokseen sitten, kun Kaikki paitsi aseet –aloite on käynnistynyt täysimääräisesti, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta vaatii erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden toteuttamista sellaisen suojalausekkeen muodossa, jolla nettoviejän periaatteen nojalla rajoitetaan tuontia. Tämän järjestelmän avulla olisi mahdollista torjua tuhoisaa kolmivaiheista kauppaa ja taata samalla vähiten kehittyneille maille, että niiden sokerintuotannossa työskentelevä väestö todella on Euroopan unionin myöntämän etuuskohtelun piirissä. Järjestelmällä ei ole mitään vaikutusta vähiten kehittyneiden maiden sokerintuotannon kasvunäkymiin, ja se on kaikin puolin Kaikki paitsi aseet –aloitteen tavoitteiden mukainen.

Parlamentin äänestyksessä olevan kompromissin toinen suuri osa koskee Euroopan unionin solidaarisuuden osoittamista erityisesti haavoittuvimpia alueita kohtaan. Vaikka kaupan sääntelyllä voidaan vakauttaa markkinat ja välttää tulevaisuudessa hinnan liian rajut vaihtelut, siihen on kuitenkin liityttävä toimenpiteitä, joilla lievennetään uudistuksen vaikutuksia niihin yhteisöihin, joita toiminnan loppuminen eniten koskee, sekä lievennetään sen vaikutuksia erityisesti haavoittuvimpiin yhteisöihin.

Näistä yhteisöistä haluan ensimmäisenä mainita maanviljelijät, joiden on saatava tuntuva korvaus kärsimistään tulonmenetyksistä. Osa rakenneuudistusjärjestelmään sisältyvistä tuista voitaisiin myös käyttää hyvityksen maksamiseen niille, jotka menettävät toimitusoikeuden ja ovat pakotettuja tekemään uusia investointeja ryhtyäkseen viljelemään muita tuotteita.

Meidän on otettava huomioon myös sokeritehtaiden työntekijät, jotka ovat täysin riippuvaisia alan tulevista rakenneuudistuksista, ja teollisen toiminnan loppuessa on ensisijaisen tärkeää, että nämä ihmiset otetaan huomioon tiukentamalla ehtoja, jotka teollisuuden on täytettävä saadakseen rakenneuudistusrahastosta tukea. Lisäksi sen välttämiseksi, että haavoittuvimmat alueet olisivat yhteisön tuotannon rakenneuudistuksen suurimmat uhrit, on tärkeää, että jäsenvaltioilla säilyy viimeinen sana siitä, lopetetaanko tuotanto sen alueella vai jatketaanko sitä.

On myös erittäin tärkeää ottaa asianmukaisesti huomioon yhteisön syrjäisimpien alueiden tilanteet ja vaatimukset. Sokeriruo'on viljelyllä ja jalostuksella on näillä alueilla taloudellisesti, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti keskeinen ja korvaamaton asema. Arvoisa komission jäsen, haluan tältä osin kiittää teitä siitä, että olette niin tarkkaavaisesti kuunnellut, sekä niistä toimista, joihin olette suostunut taataksenne näille alueille erityiskohtelun erityisesti kompensaatioiden ja myyntitukien muodossa. Olen vakuuttunut siitä, että näiden järjestelyjen ansiosta, joita parlamentin jäsenet ovat vaatineet, edellä mainituilla alueilla sokeriruo'osta elantonsa saavat ihmiset voivat hieman levollisimmin mielin suunnitella tulevaisuuttaan.

Uudistuksen kolmas osa koskee alan tulevaisuutta vaihtoehtoisen markkinaraon luomisen kautta. Maailmanlaajuisessa tilanteessa, jolle on ominaista yhtäältä öljyn hinnan nousu ja toisaalta halu torjua kasvihuonekaasuja, alkoholin tuotanto on sokerialalle tärkeä valtti vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisen kannalta. Kun otetaan huomioon YMJ:n uudistuksen vaikutukset tuotannon määriin, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ehdottaa muutosten ennakoimista sekä maataloutta että teollisuutta koskevilla toimilla. Maatalouden osalta toimenpiteillä pyritään helpottamaan erityisesti energiakasvien tuotantoon myönnettävien tukien saantia, ja teollisuuden osalta rakenneuudistuksella pyritään kannustamaan bioetanolitislaamojen perustamista. Nämä keinot ovat osa johdonmukaista lakialoitetta, jolla kannustetaan bioetanoliteollisuuden kehittämistä. Bioetanoli on mahdollinen uusi markkinarako alan viljelijöille ja teollisuudelle.

Lopuksi puhun vielä toimenpiteidemme neljännestä ja viimeisestä muttei suinkaan vähäisimmästä osasta eli hinnoista. Toisin kuin komission alkuperäisissä ehdotuksissa, joiden vaikutukset olisivat olleet hyvin ankaria alalle, maaseuturakenteelle sekä kehittyville maille, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ehdotti loppujen lopuksi hitaampaa ja maltillisempaa 30 prosentin alennusta sokerin hintoihin neljän vuoden aikana. Tämäntasoinen hintojen alennus takaisi uudistuksen taloudellisen tehokkuuden sekä lieventäisi uudistuksen vaikutuksia alan muihin toimijoihin. Tällä tavalla hintojen laskun avulla voidaan paremmin varmistaa toiminnan jatkuminen tuotantoalueilla sekä satojentuhansien suorien ja välillisten työpaikkojen säilyminen. Tämä hintojen laskun lieventäminen on Euroopan unionin kehitysyhteistyötä koskevien sitoumusten mukaista, ja lisäksi sillä annetaan osan tuotannostaan Euroopan unioniin vieville AKT-maille ja vähiten kehittyneille maille mahdollisuus pitää voimassa tuottoisat hinnat.

Kansainvälisen kauppajärjestön Hongkongissa pidettävää kokousta silmällä pitäen ja odottamatta parlamentin lopullista äänestystä 25 jäsenvaltion maatalousministerit pääsivät marraskuun lopussa epämuodolliseen ja väliaikaiseen kompromissiin tulevan uudistuksen suurista suuntaviivoista. Vaikka sopimuksella oli todella tarkoitus saada aikaan yhteinen poliittinen linja, sitä, miksi sopimuksen eri allekirjoittajat kertoivat välittömästi tiedotusvälineille, että uudistus hyväksytään ennenaikaisesti, ei voi ymmärtää väärin. Siinä tulee mielestäni esiin komission ja neuvoston halu ohittaa Euroopan parlamentti, jonka hyväksyntä on kuitenkin välttämätön ennen minkäänlaisen päätöksen tekemistä. Näin ollen en voi missään nimessä hyväksyä menettelyä, josta on sanouduttava irti mitä päättäväisimmin.

Oli miten oli, tämä kompromissi on nyt käsiteltävänämme, ja vaikka siinä ei sana sanalta toistetakaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittämiä tarkistuksia, on pakko todeta, että se osoittaa selvästi sen, kuinka paljon neuvoston kanta on muuttunut alkuperäisistä ehdotuksista.

Neljän suuren edellä esittelemäni osan osalta kompromissi on selvä osoitus siirtymisestä kohti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ehdottamia maltillisempia ja tasapainoisempia toimenpiteitä. Sääntelyn osalta siinä esitetään uudelleen ajatus interventiojärjestelmän säilyttämisestä neljän vuoden ajan ennen siirtymistä viitehintaan, joka toisi sokerin yhteiseen markkinajärjestelyyn markkinalogiikkaa. Toisaalta ja ennen kaikkea kompromissi vahvistaa sen, kuinka tarkka oli parlamentin analyysi, joka koski tarvetta säilyttää tietty yhteisön markkinoiden sokerintarjonnan hallinta. Vaikka ehdotetut toimenpiteet ovat erilaisia, niiden filosofiat ovat yhteneväisiä Kaikki paitsi aseet –aloitteen hyväksymisen osalta.

Euroopan unionin solidaarisuuden osoittamiseksi osalta neuvosto kannattaa suunniteltua maanviljelijöiden tukien korottamista ja ehdottaa, että tulojen menetyksistä korvataan 64,2 prosenttia alun perin ehdotetun 60 prosentin sijasta. Neuvosto toistaa myös ajatuksen siitä, että osa eli noin 10 prosenttia suunnitelluista rakenneuudistustuista siirretään maanviljelijöille. Parlamentin ehdotus epäsuotuisille alueille myönnettävien tukien osittaisesta kytkennästä ja mukauttamista ei sen sijaan saanut kannatusta.

Kolmannen osan eli vaihtoehtoisen markkinaraon osalta 25 jäsenvaltion maatalousministerit vahvistivat mahdollisuuden purkaa tehtaat osittain, mikä mahdollistaisi bioetanolitislaamoiden perustamisen. Energiakasvien tuotannon edistämiseen toivottuja taloudellisia kannustimia ei kuitenkaan ole annettu. Lisäksi neuvoston suunnittelema hintojen alentaminen 36 prosenttia neljässä vuodessa ei ole niin nopeaa ja dramaattista kuin alkuperäisissä suunnitelmissa ja on samansuuntainen Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan toimenpiteiden kanssa.

Huolimatta näistä kiistattomista edistysaskeleista, joihin on pakko olla tyytyväisiä, useita ehdotuksia ja erityisesti niitä, jotka koskevat rakenneuudistustuen saamiseksi vaadittavien ehtojen tiukentumista teollisuuden osalta, ei ole hyväksytty. Tältä osin on erityisen valitettavaa, että neuvosto on toistaiseksi jättänyt huomioimatta kaikki sosiaaliset kriteerit, jotka teollisuuden on täytettävä, sekä sen, että mahdollinen päätös tuotannon pienentämisestä kuuluu viime kädessä jäsenvaltioille. Lisäksi, ja vaikka tätä asiaa varten pitäisi poistua tämän keskustelun ja mietintöjeni aiheesta, minun on ilmaistava olevani närkästynyt AKT-maiden kohtelusta. Kun otamme huomioon uudistuksen ja ennen kaikkea hinnan alenemisen, jonka vaikutukset ovat katastrofaaliset suurelle osalle näistä maista, neuvoston vuodelle  2006 myöntämää 40 miljoonan euron summaa voidaan pitää ainoastaan naurettavana ja loukkaavana. Euroopan unionin on ehdottomasti löydettävä tarvittavat varat, jotta se voisi korjata tämän tilanteen, joka on ristiriidassa köyhimpien maiden kehittämisen edistämistä koskevien valtioiden ja hallitusten päämiesten useaan otteeseen esittämien julistusten kanssa.

Hyvät kollegat, näemme hyvin, että maatalousministerien toteuttamien toimenpiteiden voimassaoloa on jatkettava helmikuun neuvotteluissa, jotta voisimme löytää kaikkien hyväksyttävissä olevan lopullisen ratkaisun. Tätä silmällä pitäen toivon, että parlamentti hyväksyy mahdollisimman suurella enemmistöllä sille esitetyt kolme mietintöä ja lähettää vahvan signaalin neuvoston jäsenille, jotta marraskuussa laaditun väliaikaisen kompromissin viimeiset puutteet voitaisiin korjata sokerialan YMJ:n uudistuksella, joka olisi samanaikaisesti sekä oikeudenmukainen että tehokas.

  Glenys Kinnock (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä sekä esittelijä Fruteauta siitä, että he ovat niin hyvin käsitelleet tätä näinkin vaikeaa kiistakysymystä.

Sokerialan uudistus on selvästi erittäin tärkeä toteuttaa, mutten voi olla samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin sisäisen uudistuksen sivutuotteena aiheutuvat haitat tuntuisivat pienissä ja haavoittuvissa talouksissa, joiden kanssa meillä on erityissuhteet ja erityinen kumppanuus.

Koko keskusteluiden ajan AKT-maat ovat pitäneet tärkeänä hintojen asteittaista alentamista sekä polkumyynnin ja pitkäaikaisen lisätuen maksamisen lopettamista, jotta ne pystyisivät selviytymään tästä radikaalista uudistuksesta. Yleisesti ottaen niiden pyynnöt on hylätty. Kuten esittelijä Fruteau vihjasi, AKT-maiden mielestä nämä maat on edessämme olevalla tekstillä hylätty ja petetty. Niillä ei ole takuuta siitä, mistä pitkällä aikavälillä tulee raha, jolla niitä autetaan toteuttamaan rakenneuudistus ja monipuolistamaan tuotantoaan sekä sokerialalla että muilla aloilla. Leikkauksista aiheutuneiden tappioiden määrän odotetaan pelkästään Karibian alueen maiden osalta olevan 125 miljoonaa euroa.

AKT-maiden sokeripöytäkirjan allekirjoittaneet maat toimittivat Euroopan maille trooppisissa maissa tuotettua sokeria, kun Euroopassa sitä tarvittiin. Nyt ne pyytävät meitä ymmärtämään niiden väistämättömän riippuvuuden tästä kulutushyödykkeestä, josta niiden ulkomaanvaluuttatulot riippuvat, joka on tuonut vakautta niille ja joka on varmistanut niiden säilymisen demokratioina.

Eurooppalaisille viljelijöille on esitetty jopa 7,5 miljardin euron suuruista korvausta. Toistaiseksi AKT-maat ovat saaneet 40 miljoonaa euroa, joka on jaettava 18 maan kesken, eikä ole edes vielä selvää, miten se jaetaan. Lisäksi komission jäsen Mandelson varoitti eilen WTO:ta koskevassa keskustelussa, että komission ehdottamaa 190 miljoonan euron summaa uhkaa 20 prosentin pienentyminen, josta päästiin sopimukseen EU:n budjettineuvotteluissa.

Arvoisa komission jäsen, mistä tarkalleen ottaen tämä raha tulee? Onko kyseessä taas komission aikomus ryöstää kehitysyhteistyöbudjetista, jotta AKT-maille näistä lisätoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset voitaisiin kattaa? Toivon, että kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen Louis Michel pysyy tiukkana ja että sen hengessä, mitä sanoitte omasta kiinnostuksestanne kehitysmaiden asioihin, annatte tukenne uudelle ylimääräiselle rahoitukselle liitännäistoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Toinen huolenaihe koskee vähiten kehittyneitä maita koskevaa sääntelyä. Viittaan tarkistuksiin, jotka olen tästä asiasta esittänyt. Lähes kaikki maailman vähiten kehittyneet maat kuuluvat AKT-maiden ryhmään. Tästä syystä niillä on valtavat intressit vihjaista pöyristyttävästi, että meidän pitäisi perua Kaikki paitsi aseet –aloitteen osalta tekemämme sitoumukset. Vuodesta 2009 kaikkien vähiten kehittyneiden maiden pitäisi hyötyä samasta takuuhinnasta, kuin mistä AKT-maiden sokeripöytäkirjassa on määrätty. EU on sitoutunut myöntämään vähiten kehittyneille maille pitkäaikaisen, vakaan, verovapaan ja kiintiövapaan pääsyn markkinoille, eikä näiden sitoumusten täytäntöönpanoa pidä millään tavoin lykätä..

Neuvoston hyväksymässä suojalausekkeessa vaaditaan vähiten kehittyneistä maista peräisin olevan tuonnin vuosittaiselle kasvulle 25 prosentin enimmäisrajaa. Tämä on suorastaan Kaikki paitsi aseet –aloitteen pilkkaamista. Vähiten kehittyneet maat saadaan menettämään 783 miljoonan euron mahdolliset vuositulot pelkästään ensimmäisen vuoden aikana. Toivon, ettei Euroopan parlamentti hyväksy sellaisen tilanteen syntymistä, jolla vaikeutetaan unionin aloitetta, josta olemme perustellusti ylpeitä. Emme saa äänestää minkäänlaisen täytäntöönpanon lykkäämisen puolesta emmekä todellakaan suojalausekkeen soveltamisen puolesta, joka todellakin rajoittaisi Kaikki paitsi aseet -aloitteen tarjoamia toiveita.

Maatalouspolitiikan ja kehityspolitiikan välistä johdonmukaisuutta koskevan tavoitteen mukaisesti haluan suositella niiden tarkistusten tukemista, jotka koskevat vientitukien poistamista ja C-sokerin viennin lopettamista. Jos emme toimi, annamme ehdottomasti väärän viestin miljoonille maailman köyhimmistä ihmisistä aikana, jolloin Euroopan unionin on tarkoitus keskittää voimansa köyhyyden poistamiseen.

  Béla Glattfelder (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Arvoisa puhemies, kansainvälisen kaupan valiokunta laati suosituksen tänään käsiteltävänä olevaa mietintöluonnosta varten. Suosituksessa oli kolme kohtaa. Ensimmäisessä kohdassa todetaan, että valiokunta ehdottaa maltillista hintojen alentamista. Ehdotimme, että Euroopan unioni rajoittaa tuontia nykyistä tehokkaammin ja että Euroopan unionin sokerin tuottajat saisivat nykyistä suurempia hyvityksiä.

Nämä ehdotukset hyödyttävät Euroopan sokerialaa huomattavasti enemmän kuin Euroopan komission esittämät ehdotukset. On valitettavaa, että maatalousministereiden neuvoston marraskuussa tekemä päätös on erittäin suuri pettymys, sillä siinä ei oteta riittävästi huomioon Euroopan maanviljelijöiden etuja, ja itse asiassa on jopa kyseenalaista, johtaako tällä tavalla tehty päätös vakaiden sokerimarkkinoiden kehittymiseen Euroopan unionissa.

Parlamentti voi tänään haaveilla vain pienistä muutoksista, mutta olemme kuitenkin erittäin päättäväisiä joidenkin yksityiskohtien osalta. Haluamme esimerkiksi, että sokerijuurikkaiden viljelijöillä olisi mahdollisuus saada jopa 50 prosentin osuus rakenneuudistusrahaston varoista nykyisen 10 prosentin sijasta.

Haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että valiokunnan lausunnossa esitetään erittäin merkittävää tuonnin rajoittamista. Esimerkiksi jopa Amerikan yhdysvallat rajoittaa etuuskohteluun oikeuttavan järjestelmän puitteissa tapahtuvaa tuontia. Jos Yhdysvallat ei hyväksy huijaamista, ei Euroopan unioninkaan pitäisi sitä sallia, koska se murentaa Euroopan unionin kansainvälistä mainetta. Lisäksi järjestelmä, jossa määrätään tiukkoja kiintiöitä Euroopan unionin tuottajille mutta sallitaan tuojien toimittaa tuotteita ilman rajoituksia Euroopan unionin markkinoille, on täysin tarpeeton ja epäreilu.

  Terence Wynn (PSE), talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa komission jäsenelle, että kun hän ensimmäisen kerran esitteli ehdotuksensa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, taputin. Tajuan, että olin valiokunnan ainoa jäsen, joka taputti, mikä sai minut riitoihin monien kollegojeni kanssa. Taputin, koska olen halunnut tälle alalle uudistusta siitä lähtien, kun vuonna 1991 luin tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen. Olen halunnut muutoksia kohtiin, jotka koskevat järjestelmän talousarvion valvontaa, talousarviota, kehitysyhteistyötä, WTO:ta sekä kuluttajia. Tämän vuoksi jouduin riitoihin jäsen Fruteaun kanssa, jota kunnioitan suuresti ja ihailen vilpittömästi. Rehellisesti sanottuna emme kuitenkaan saa hyväksyä muutosten täytäntöönpanoa koskevaa vetoomusta. Tarvitsemme perusteellisen huollon, kuten komission jäsen ehdotti. Meidän ei pitäisi äänestää pienempien hinnanalennusten, suurempien korvausten ja pienempien kiintiöiden puolesta kuin niiden, mitä komissio on ehdottanut. Meidän ei pitäisi äänestää sen puolesta, että rakenteellista tai sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviä välineitä käytetään sokerinviljelijöiden lohduttamiseen. Kaikille AKT-maiden viljelijöille tarjottiin samaa. EU:n viljelijöiden saatavilla on jo suuria summia yhteiseen maatalouspolitiikkaan osoitettuja varoja. Älkäämme unohtako, etteivät sokerin tuottajat ja jalostajat ole maailman köyhimpiä ihmisiä.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on valvottava tuontia vähemmän kehittyneistä maista, jotta voisimme välttyä petoksilta ja suojautua kolmivaiheiselta kaupalta, mutta suoraan sanottuna tässä on kyse pienistä summista. EU:n 17 tonnin suuruinen sokerituotanto ei järky. Tuonti vähiten kehittyneistä maista ei aiheuta markkinoille epätasapainoa.

Kaikki paitsi aseet –sopimuksen tarkistusta 61 ei pidä hyväksyä. Sitä, mitä me yritämme tehdä vähiten kehittyneille maille, ei voi hyväksyä. Meidän pitäisi seurata jäsen Kinnockin viitoittamalla tiellä ja varmistettava, että mitä tahansa me teemme näiden uudistusten kanssa, kehitysmaiden asema ei heikkene.

  Albert Deß, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistus on yksi yhteisen maatalouspolitiikan tärkeimmistä uudistuksista tämän parlamentin virkakaudella. Se on tasapainoilua erittäin korkealla nuoralla, jonka toisessa päässä ovat WTO:n esittämät vaatimukset, Kaikki paitsi aseet -aloitteesta johtuvat velvoitteet ja paneelin päätös sekä toisessa päässä sokerijuurikkaan ja ruokosokerin tuottajat sekä näihin tuottajiin liittyvät taloudelliset intressit Euroopan unionissa.

Komissio, jota edusti komission jäsen Fischer Boel, parlamentti ja ennen kaikkea neuvosto joutuvat kantamaan vastuun tästä nuorallakävelystään, jolla on vaikutuksia noin 350 000 viljelijäperheeseen ja yli 100 000 työntekijään kyseisillä aloilla Euroopan unionissa. Monet sokerijuurikkaan viljelijät ja sokeritehtaiden työntekijät haluavat yhä tietää, miksi on niin tärkeä uudistaa, ja näin laajassa mittakaavassa, sokerin markkinajärjestelyä, joka on ollut voimassa jo vuosikymmeniä. Vastaus on erittäin yksinkertainen: siitä syystä, että kauan sitten tehdyt sitoumukset tarkoittavat sitä, että ilman uudistusta sokerijuurikkaan ja ruokosokerin viljely Euroopan unionissa vuoden 2009 jälkeen on erittäin epävarmaa.

Sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistus antaa meille mahdollisuuden jatkaa merkittävää tuotantoa Euroopan unionissa, vaikka se johtaa raskaisiin tulojen vähennyksiin sokerin tuottajille. On valitettavaa – kuten jäsen Fruteau totesi – että neuvoston 24. marraskuuta tekemän sopimuksen mukaisesti komissio ja ministerineuvosto antoivat ymmärtää, että juuri tämä oli sinetöinyt sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn. Totuus on kuitenkin, että tämä sopimus ei ollut enempää eikä vähempää muuta kuin neuvoston aiejulistus. Vasta kun ministerit seuraavan kerran tapaavat 19. helmikuuta, neuvosto voi hyväksyä sokerimarkkinoiden uudistuksen.

Olen iloinen huomatessani, että ministerineuvosto on merkittävässä määrin ottanut huomioon vaatimukset, jotka me esitimme päätöslauselmaesityksessämme 10. maaliskuuta 2005. Komissio esimerkiksi suunnitteli sokerijuurikkaan hintojen alentamista jopa 50 prosenttia. Valtaosa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsenistä halusi valkoisen sokerin hinnan alentamista 30 prosenttia ja komissio suostui 36 prosenttiin. Ehdotuksessaan komissio suunnitteli hyvitysten osuudeksi 60:tä prosenttia, kun taas neuvosto halusi nostaa niiden osuuden 64,2 prosenttiin.

On myös rohkaisevaa havaita, että uudistuksen on tarkoitus olla voimassa markkinointivuoteen 2014/2015 asti ja ettei kiintiöitä voi siirtää yhdeltä jäsenvaltiolta toiselle. Juuri tässä yhteydessä haluaisin kiittää Saksan uutta maatalousministeriä Horst Seehoferia, jolla pian virkavalansa vannomisen jälkeen oli merkittävä rooli neuvostossa käydyissä neuvotteluissa, joilla pyrittiin muuttamaan komission ehdotuksia suosiollisemmiksi Euroopan unionin sokerijuurikkaan ja ruokosokerin viljelijöille.

Ennen kaikkea on kehitettävä rakenneuudistusrahastoa. Neuvoston suunnitelma on, että vähintään 10 prosenttia rakenneuudistukseen osoitetuista varoista käytettäisiin maatalouteen. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta toivoo, että vähintään 50 prosenttia näistä varoista käytetään vaihtoehtoisten maatalouden tuotantotapojen kehittämiseen, ja mitä tulee tätä asiaa koskevaan neuvoston lopulliseen päätökseen, pyydän teitä komission jäsen Fischer Boel ja myös neuvostoa ottamaan huomioon sen, miten parlamentti äänestää.

Sen perusteella, miten Venäjä käyttää kaasutoimituksia Ukrainaan poliittisena kiristyskeinona, on aivan selvää, että meidän on käytettävä kaikki mahdollisuudet parantaaksemme Euroopan unionin omavaraisuutta energia-asioissa. Euroopan unionin maataloussektori pystyy käyttämään maan, jota ei enää tarvita ruoan tuottamiseen, energian tuottamiseen biomassasta. Komission ja neuvoston on tuettava taloudellisesti elinkelpoisen energian tuotantoa tukemalla rakenneuudistusrahastosta yritysten toiminnan aloittamista ja niiden on tehtävä kaikkensa lopettaakseen kolmivaiheisen kaupan, josta onkin jo puhuttu.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä haluan erityisesti kiittää maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajaa Joseph Daulia ja esittelijä Jean-Claude Fruteauta erinomaisesta yhteistyöstä sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta koskevan mietinnön laadinnassa. Haluan myös kiittää kaikkia muita jäseniä, jotka ovat antaneet rakentavan panoksensa tämän mietinnön laatimiseen.

Kun me torstaina äänestämme sokerimarkkinoiden uudistuksesta, parlamentti lähettää viestin ja vaatii, että komissio ja neuvosto muuttavat aiejulistustaan edes joidenkin kohtien osalta.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta esittelijä Fruteauta kypsyydestä ja tehokkuudesta, joita hän osoitti esitellessään ehdotuksensa, sekä yhteistyöstä poliittisten ryhmien ja parlamentin valiokuntien kanssa.

Valitettavasti minun on kuitenkin korostettava, että komissio ja neuvosto ovat päättäneet uudistaa yhden kenties tärkeimmistä markkinajärjestelyistä käytännössä odottamatta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan päätöksiä.

Arvosia komission jäsen, kuvitteletteko, että tapa, jolla hoiditte kysymyksen, edistää toimielinten välistä vankkaa yhteistyötä? Ei tietenkään edistä. Eikö teidän edes tänään pitäisi osoittaa hyvää yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa? Minkä Euroopan parlamentin ehdotuksen aiotte hyväksyä? Oletteko saanut ohjeita ja aiotteko harjoittaa dynaamista painostusta neuvostoa kohtaan asian edistämiseksi?

Sokeriteollisuuden uudistus on harkittu rikos maaseutua ja eurooppalaista teollisuutta kohtaan, ja sen tulokset kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille ovat arveluttavat. Monilla alueilla, ja myös omassa maassani Kreikassa, sokerijuurikkaan viljelijät ja sokeriteollisuuden työntekijät, myös kreikkalaiset sokerityöläiset, ovat jo alkaneet osoittaa mieltään niitä merkittäviä vaikutuksia vastaan, joita 36 prosentin hinnanalennuksella on.

Arvoisa komission jäsen, sanoitte, että tavoitteenanne on, että eurooppalainen sokeriteollisuus on taloudellisesti elinkelpoista Euroopan unionissa. Liioitteletteko vai onko teillä väärät tilastot? Sekä ennusteet että tulokset osoittavat, että sokeriteollisuus kutistuu tai katoaa ja tuottajat sen mukana.

Tästä syystä toivomme, että läheisen yhteistyön avulla ja uusia markkinoita lievästi muokkaamalla jotkin Fruteaun mietinnössä esitetyt ehdotukset hyväksytään.

Ensinnäkin toivomme merkittävää hyvitystä tulojen menetyksestä, pääasiassa pientuottajille, joita tukien pienentäminen ankarimmin koskee.

Toiseksi toivomme rakenneuudistusrahaston toiminnan materiaalista aktivointia perustaksi tuottajien ja työntekijöiden kuulemiselle yhdennettyjen toimintaohjelmien ja rakenneuudistusohjelmien valmisteluissa pyrittäessä siihen, ettei mitään alueita laiminlyödä.

Kolmanneksi toivomme, että maksettaisiin 80 euroa tukea hehtaaria kohti niille alueille, joille on kylvetty energiakasveja, sekä lisättäisiin sallittua kokonaishehtaarimäärää 1,8:sta 2,8:aan miljoonaan. Tämä on tärkeää, koska toimenpiteitä on tehty ympäristöystävällisempiin energiamuotoihin siirtymiseksi.

Neljänneksi toivomme, että siirtymäkauden ajan olisi mahdollisuus myöntää viljelijöille kansallista tukea sekä myöntää 30–50 prosentin suuruinen osuus tuottajille niistä tuista, jotka on myönnetty teollisuuden rakenneuudistukseen, edellyttäen luonnollisesti, että tuottajat jatkavat muiden kasvien viljelyä.

Arvoisa komission jäsen, tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että otatte tehtäväksenne sokerialan määrärahojen säilyttämisen talousnäkymiä koskevissa neuvotteluissa. Muussa tapauksessa shekki palautetaan lähettäjälle, mikä komission heikkojen organisatoristen kykyjen takia pienentää yhteisön toimielinten uskottavuutta Euroopan kansalaisten silmissä.

  Niels Busk, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, ennen kaikkea haluan onnitella komission jäsentä Fischer Boelia tästä uudistuksesta. Komissio esitti kunnianhimoisen ehdotuksen, jota seurasi neuvoston hyväksymä erinomainen kompromissi. Tulos on selkeä: sokerin vapaakaupan lisääminen. Seuraavien muutaman vuoden aikana maailman köyhimmille maille annetaan vapaa pääsy Euroopan markkinoille, ja sokerin hintaa alennetaan hieman lähemmäksi sen maailmanmarkkinahintaa.

Minua kiusaa se, että parlamentti on toiminut liian myöhään. Huolimatta monista vetoomuksista käynnistää toimet jo viime vuonna olemme nyt tilanteessa, jossa tilaisuutemme on jo mennyt, sillä päätös on jo tehty maatalousministereiden neuvostossa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Euroopan parlamentti olisi vaikuttanut uudistukseen, päinvastoin. Monissa uudistuksen yksityiskohdissa ilmenee parlamentin esittämät toiveet. Esimerkiksi rakenneuudistusta koskevassa osassa heijastuu halumme vahvistaa niitä alueita, joissa ruokosokerin tuotannolla on erittäin tärkeä asema.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olemme viimein hyväksyneet lähes 40 vuotta muuttumattomana säilyneen sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen. Tällä uudistuksella olemme ottaneet pitkän askeleen oikeaan suuntaan, kohti jotain sellaista, joka muistuttaa enemmän markkinataloutta. Haluaisin kuitenkin, että etenisimme vielä enemmän. Ei riitä, että lisäämme vapaata kauppaa yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, sillä totuushan on luonnollisesti se, ettei meillä ole vapaita markkinoita EU:ssa. Vasta sitten kun olemme kumonneet kansalliset kiintiöt niin, että tuotanto tapahtuu siellä, missä se parhaiten onnistuu ja missä se on kannattavinta, voimme puhua todellisista vapaista sisämarkkinoista.

Uudistuksessa on joitakin kohtia, joita on syytä korostaa. Valitettavasti minulla ei ole aikaa tehdä sitä. Haluan erityisesti mainita ehdotuksen biopolttoaineen käytön lisäämisestä ja etanolin tuotannon lisäämisestä, joihin meidän on mielestäni mahdollisimman pian investoitava runsaasti. Monet jäsenvaltiot jo onneksi näin tekevätkin. Samanaikaisesti toiset jäsenvaltiot kuitenkin vielä viivyttelevät eivätkä ole vielä aloittaneet investointeja. Kyse ei ole vain sokeriruo'osta vaan myös muista kasveista, joita voi viljellä aiemmin sokeriruo'olle varatuilla alueilla ja joita voi käyttää biopolttoaineiseen, jolla – ympäristöllisistä, taloudellisista ja toimituksellisista syistä – on keskeinen asema tulevaisuuden energiantuotannossa.

Suurin taistelu kampanjassa luoda perusta biopolttoaineen tuotannolle on käytävä jäsenvaltioiden talousministereiden kanssa, jotka ovat hieman liian innostuneita öljystä saatavista verotuloista sekä osuudesta, joka näillä tuloilla on valtion rahakirstun kartuttamisessa. Riippumatta siitä, kuinka perusteltu uudistus on, sillä – ja erityisesti hintojen alennuksella – on haitallisia ja kauaskantoisia vaikutuksia joihinkin niihin maailman köyhimmistä maista, jotka eivät pysty selviytymään vapaasta kilpailusta maailmamarkkinoilla. Kun otetaan huomioon sokerin erittäin korkea hinta EU:ssa, erittäin suuri vastuu asiasta lankeaa meille. Tästä syystä meidän on kiireellisesti varattava asianmukaiset varat näiden maiden edessä olevaa rakenneuudistusta varten. Lopuksi haluan kiittää esittelijää jäsen Fruteauta hänen rakentavasta yhteistyöstään.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme päässeet sopimukseen siitä, että sokerialan uudistus oli tarpeellinen. Sokerin markkinajärjestely oli vääristynyt sokerin tuotantomäärien ja sokeria koskevien budjettivarojen osalta: tuontihan ylitti kiintiöt 5–6 miljoonalla tonnilla, mikä johti tuhoisaan polkumyynti-ilmiöön. Niiden AKT-maiden, jotka pystyivät toimittamaan meille osan sokeristaan meidän ehdoillamme, saamat voitot valuivat hukkaan hintojen romahduksen takia, johon me vaikutimme harjoittamalla tätä polkumyyntiä maailmanmarkkinoilla.

Vaikka pääsimme sopimukseen, kahta erilaista lähestymistapaa ehdotettiin. Yhtäältä oli ajatus käyttää kiintiöitä tuotantomäärien palauttamiseksi järkevälle tasolle ja kehitysmaiden, myös vähiten kehittyneiden maiden, sitoutumisasteen nostamiseksi. Toisaalta oli komission lähestymistapa, jolla oli tarkoitus vapauttaa markkinajärjestelyä, leikata hintoja ja edistää näiden asioiden rationalisointia – ratkaisu, joka kulminoituisi markkinoiden täydelliseen vapauttamiseen.

Väittelimme valiokunnassa tästä asiasta pitkään ja hartaasti – vaikkei asiaan ole tässä syytä palata yksityiskohtaisesti eikä siihen olisi aikaakaan. Havaittuaan, että parlamentissa esiintyi merkittävää vastustusta, komission jäsen ohitti parlamentin ja päätti asiasta yhdessä neuvoston kanssa välittämättä parlamentista. Komission jäsen tiesi, että hän voisi tehdä niin, koska ensinnäkin hän saattoi olettaa, ettei parlamentilla ollut päätösvaltaa yhteispäätösmenettelyssä ja toiseksi koska hän oli jakanut lahjoja niille, joiden intresseihin sokerin markkinajärjestelyllä oli vaikutuksia. Anteliain lahja, 6 miljardin euron suuruinen rakenneuudistustuki teollisuudelle, muutti eturyhmien mielen. Näin hän onnistui viemään uudistuksensa läpi.

Ainoa asia, joka herättää vieläkin melkoista vastustusta, on kysymys siitä, miten näitä rakenneuudistusvaroja hallinnoidaan. Olemme esittäneet tätä asiaa koskevia ehdotuksia. Mallia, jossa viljelijät saavat vain 10 prosenttia ja jossa ei ole pakko tehdä sellaisia liiketoimintasuunnitelmia eikä alueellisia kehityssuunnitelmia, joissa sosiaaliset ja ympäristölliset kriteerit sekä työntekijät otetaan huomioon, ei voida hyväksyä. Ryhmäni ehdottaa tästä syystä, että asia palautetaan valiokunnan käsittelyyn, jotta voisimme neuvotella siitä komission jäsenen kanssa ja saada parannuksia viljelijöiden ja alueiden asemaan. Jos hyväksymme asian sellaisena kuin se nyt on, kukaan ei nosta sormeakaan. Toivon, että muut ryhmät seuraavat esimerkkiämme.

  Paul Verges, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, sokerimarkkinoiden yhteisen markkinajärjestelyn uudistus herättää suurta huolta sekä AKT-maissa että yhteisön syrjäisimmillä alueilla. Tämä huoli on erityisen suuri Réunionin saarella, jossa sokeriruoko on tärkein viljelykasvi. Sokeriruokoalan toimijoiden mobilisoituminen ei ole ollut turhaa. Se on saanut aikaan merkittäviä muutoksia alkuperäiseen uudistussuunnitelmaan. Panemme merkille nämä myönteiset muutokset ja olemme tyytyväisiä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä sen esittelijän työhön.

Meidän on kuitenkin toimittava jatkossakin järkevästi. Tämän uudistuksen vaikutusten lievittämistoimenpiteet ovat väliaikaisia ajassa ja vaikuttavat näin ollen pikemminkin hätäratkaisuilta, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin saada hyväksytyksi uudistus, jolla saattaa pitkällä aikavälillä olla katastrofaalisia seurauksia. Tässä suhteessa yhteisön syrjäisimpien alueiden kohtalo yhdistyy AKT-maiden kohtaloon. Emme saa antaa niiden uskoa, että tulevaisuus on turvattu. Tulevaisuuden turvattomuus korostuu entisestään sen takia, että vuoden 2013 jälkeiseen aikaan liittyy paljon epätietoisuutta. Jos ei oteta huomioon yhteisön myöntämää riittämätöntä tukea, mikä on kansallisen hyvityksen määrä ja ennen kaikkea jatketaanko sen maksamista vuoden 2013 jälkeen?

Tämä huoli on yhä oikeutetumpaa, sillä Hongkongin huippukokouksessa annettiin ymmärtää, että vuoden 2009 jälkeen aloitetaan uusi keskustelu, jolla on vaikutuksia myös Euroopan unionin talousarvioon sekä yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kun tiedämme, että yhdestä sokeriruo'on varresta saadaan satoa keskimäärin seitsemän vuoden ajan ja että tämän jälkeen on istutettava uusi varsi, voimme hyvin ymmärtää, että nämä epävarmuustekijät voivat heikentää sitä luottamusta, jota tarvitaan niiden uusien varsien istuttamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, joita Euroopan unioni on tähän asti kannattanut. Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten sokeriruokoala voidaan pelastaa.

Arvoisa puhemies, päätän puheeni toteamalla teille, että tässä tilanteessa, jossa viljelijöidemme tulevaisuus ei ole turvattu yhden sokeriruo'on varren kasvua pidemmäksi ajaksi, meidän on mahdotonta hyväksyä mietintöä sellaisena kuin se on meille esitetty.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. –(PL) Arvoisa puhemies, sokerialan markkinoiden uudistamiseksi käytetyt keinot ovat EU:n ja yhteisen maatalouspolitiikan strategisten tavoitteiden vastaisia.

EU tukee B-sokerin ylijäämien polkumyyntiä kolmansiin maihin. Tämä on kallista ja johtaa kansainvälisen kaupan vääristymiseen. Sokerintuotannon rajoituksia pitäisi määrätä ensisijaisesti niille maille, joilla on suuret B-sokerin kiintiöt, ja juuri näiden maiden pitäisi kantaa taakka uudistuksen kustannuksista. A-sokerin kiintiöillähän on tarkoitus vastata jäsenvaltioiden omiin tarpeisiin. A-sokerin ja B-sokerin kiintiöiden yhdistäminen tarkoittaisi sitä, että monilla jäsenvaltioilla olisi riski siitä, etteivät ne enää olisi omavaraisia sokerin osalta. Tämä tarkoittaisi myös sitä, että niiden maiden harteille, jotka eivät ole millään lailla syyllisiä tähän ylituotantokriisiin, kohdistuisi perusteettoman korkeat rakenneuudistuskustannukset.

Kun tutkimme ehdotusta uudistuksen tavoitteen valossa, se on epäoikeudenmukainen ja epälooginen. Kustannukset, joita aiheutui joidenkin jäsenvaltioiden ylituotannosta, kerätään muilta valtioilta ja erityisesti uusilta jäsenvaltioilta, joiden B-sokerin kiintiöt ovat huomattavasti pienemmät. Miksi niiden pitäisi suostua tähän? Vanhoille jäsenvaltioille on myönnetty 2,7 tonnin suuruinen B-sokerin kiintiö, kun taas uusille jäsenvaltioille on myönnetty vain 0,12 miljoonan tonnin kiintiö. Ehdotetussa uudistuksessa on laiminlyöty myös ympäristönäkökohdat. Viljelijöiden on tehostettava sokerijuurikkaan tuotantoaan ja keskitettävä se tiettyihin maihin ja tietyille alueille, ja kaikki tämä on tehtävä kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Mitä tällä on tekemistä ympäristönsuojelun kanssa? Uudistuksella heikennetään myös sosiaalista, taloudellista ja alueellista koheesiota. Se saa yhä useammat tilat lopettamaan toimintansa ja johtaa irtisanomisiin sokeritehtaissa, mikä on Lissabonin strategian vastaista. Ehdotettu sokerimarkkinoiden uudistus perustuu erikoiseen yhteisvastuullisuuden konseptiin, josta meidän on valitettavasti kiitettävä komissiota ja joitakin hallituksia.

Käsiteltävänä oleva sokerialan markkinoiden uudistus on ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan kanssa. Jälleen kerran on osoittautumassa selvästi, että tämä politiikka on yhteisen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sergio Berlato, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme sekä valiokunnassa että parlamentissa aina olleet sitä mieltä, että komission kiire ajaa ehdotuksensa läpi – jopa toimielinten yhteisiä sääntöjä ja yhteisön sääntöjä rikkoen – oli vähintäänkin epäilyttävää. Syy tähän kiireeseen tuntuu ilmeiseltä: komission jäsenen mielestä WTO:n neuvotteluiden jälkeen olisi varmasti vaikeampaa saada hyväksyntä uudistukselle, jolle on ominaista ennen kaikkea suuret hinnan alennukset ja osittaiset hyvitykset menetyksistä.

Arvoisa puhemies, vaikka ryhmäni myöntää uudistuksen tarpeellisuuden, se on aina vaatinut, ettei uudistuksella pitäisi tehdä ainoastaan tarvittavia muutoksia, vaan ennen kaikkea sen myötä ei saa kadottaa näkyvistä keskeistä tavoitetta, joka on alan pitäminen kansainvälisesti kilpailukykyisenä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tästä syystä olemme alusta alkaen vastustaneet komission ehdotusta, koska sillä on tarkoitus keskittää tuotanto tiettyihin jäsenvaltioihin uhraamalla tuotantoon huonommin soveltuvat ja heikommat alueet. Tällä tavoin vain joidenkin alueiden on maksettava hinta Euroopan unionin kokonaistuotannon väistämättömästä supistamisesta.

Onneksi neuvosto on lieventänyt komission alkuperäistä ehdotusta osittain niin, että se on sisällyttänyt ehdotukseen jäsenvaltioille annetun mahdollisuuden myöntää korkeintaan 30 prosentin suuruinen tuotantosidonnainen tuki. Tästä huolimatta saavutettu kompromissi ei ole täysin tyydyttävä ja se on yhä liian ankara sokerialalle. Tässä vaiheessa parlamentin on joka tapauksessa kannettava sille perussopimuksissa uskottu vastuu ja vahvistettava oma kantansa.

Vaikka onkin erittäin vaikeaa käynnistää uudelleen jo päättynyttä keskustelua, neuvoston on hyväksyessään uudistus muodollisesti harkittava mahdollisuutta sisällyttää joitakin parlamentin tekstin parantamiseksi esittämiä keskeisiä tarkistuksia. Näihin kuuluu esimerkiksi se, että interventiojärjestelmän voimassaoloa jatketaan vuoteen 2010 asti, että tasaustukea vaihdellaan tuotannon perusteella, että vähintään 50 prosenttia rakenneuudistustuista osoitetaan sokerijuurikkaan ja sikurin viljelijöille, että viljelijöiden tulonmenetykset korvataan ja että rakenneuudistusjärjestelmän piiriin pääsemisen ehdot muotoillaan uudelleen allekirjoittamalla kauppasopimus sokerijuurikkaan ja sikurin viljelijöiden kanssa.

  Peter Baco (NI). – (SK) Hyvät kollegat, suosittelen teitte, ettette hyväksy kolmea mietintöä, joissa käsitellään sokerialan markkinajärjestelyn uudistusta. Kyseessä on uudistus, jolla ei edistetä Euroopan unionin vähiten kehittyneiden alueiden kasvua, maaseudun työllisyyttä eikä taloutta ja joka näin ollen on myös Lissabonin strategian vastainen.

Uudistus ei parantunut riittävästi edes paremmilla tarkistusehdotuksilla, joita jäsen Fruteaun mietintöihin sisältyi, ja tämä johtaa siihen, että Euroopan unioni menettää ainutlaatuisen mahdollisuutensa toimia keskeisessä roolissa maatalouskaupan vapauttamisessa WTO:ssa. Tämä on erittäin valitettavaa, koska keskeisen roolin ottaminen tässä asiassa antaisi meille mahdollisuuden saavuttaa tavoitteemme neuvotteluissa muiden kuin maataloustuotteiden kaupan vapauttamisesta.

Keskeinen ongelma on, että sen sijaan, että luotettaisiin luonnollisiin markkinavoimiin nykyisen ylibyrokratisoituneen järjestelyn korjaamiseksi, uudistuksella otetaan käyttöön lukuisia uusia, kokeilemattomia, markkinoista riippumattomia ja monimutkaisia hallinnollisia rajoituksia. Tärkeämpien tuotteiden kaupassa kuten jauhojen tai viljatuotteiden kaupassa ei ole esimerkiksi asetettu rajoituksia määrille eikä hinnoille.

Tarvetta erityyppiseen uudistukseen lisää entisestään bioenergiatalouden suuret muutokset. Näistä syistä olen jo esittänyt asianomaisille viranomaisille ehdotuksia markkinapohjaisesta sääntelyjärjestelmästä. Jäsen Fruteaun mietinnöistä haluan sanoa, että parlamentin pitäisi tukea erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan suositusta, jonka mukaan neuvosto ei saisi koskaan tehdä lopullista poliittista sopimusta kuulematta Euroopan parlamenttia. Hyvät kollegat, kiitän teitä tuestanne.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää mietinnön esittelijää Fruteauta ja valiokunnan puheenjohtajaa Daulia, jotka yhteistyöllään ovat aikaansaaneet erittäin hyvän sokerimietinnön, jonka puolesta on helppo tällä viikolla äänestää.

Mutta vaikka tämä sokeriuudistus on välttämätön, kyse on myös siitä, miten tämä prosessi tehdään ja miten maanviljelijät kokevat sen eri jäsenvaltioissa, erityisesti siitä, kokevatko jäsenvaltioiden viljelijät, että tässä kohdellaan heitä tasapuolisesti.

Esimerkiksi kotimaassani Suomessa pelättiin pitkään, että tämä alkuperäinen komission ehdotus lopettaisi koko sokerinviljelyn maassamme. Näin olisi varmasti käynytkin, jos komission alkuperäinen päätös olisi tullut voimaan. Nyt Suomessa joudutaan tulevan päätöksen nojalla lopettamaan toinen sokeritehdas ja Suomi saa maksaa itse tuen tuottajilleen. Tätä ei voi sanoa voitoksi Suomelle, mutta nyt olisi tärkeää, että Te, arvoisa komissaari, vakuuttaisitte niin suomalaiset kuin muutkin pienten jäsenvaltioiden maanviljelijät siitä, että tulevaisuudessa sopimuksista pidetään kiinni ja kaikissa maissa voidaan harjoittaa maanviljelyä. Näin voidaan hälventää turhia pelkoja.

Toinen asia on se, että julkisuudessa on esitetty, että päätös on nyt jo tehty, eikä siihen voida täällä parlamentissa enää vaikuttaa. Tätä kuvaa ei saisi antaa, ja toivonkin, arvoisa komissaari, että Te myös vakuutatte, että kaikissa maataloutta koskevissa asioissa tullaan aina kuulemaan parlamenttia riittävän ajoissa ja tekemään yhteistyötä. Silloin myös kansalaiset luottavat siihen, että tämä järjestelmä toimii.

  Vincenzo Lavarra (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi minäkin haluan kiittää esittelijää hänen mietinnöstään. Mielestäni teksti on huomattavasti parempi kuin neuvoston kompromissiteksti, koska siinä korostetaan sitä, miten tämä välttämätön uudistus voidaan toteuttaa kurittamatta rankasti maatalousalaa ja pienentämättä radikaalisti maataloustuotantoa erityisesti vähemmän suotuisilla alueilla. Neuvoston kompromissi huolestuttaa ennen kaikkea niiden vaikutusten takia, joita sillä olisi vähemmän suotuisille alueille, vaikka tukien leikkauksia onkin merkittävästi pienennetty. Sen sijaan alennettujen hintojen voimassaolon pidentämistä neljällä vuodella ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä.

Arvoisa komission jäsen ja arvoisa neuvoston edustaja, en halua viipyä toisten jäsenten jo käsittelemissä aiheissa, joten pyydän teitä arvostamaan sitä suurta ymmärtäväisyyttä, jota valiokunta ja sen puheenjohtaja Daul – eli koko valiokunta – osoitti sitä menettelyn muutosta kohtaan, joka johti epävirallisen kompromissin tekemiseen paremman neuvotteluaseman saavuttamiseksi WTO:ssa. Pyydän teitä myös osoittamaan samanlaista ymmärtäväisyyttä kuin parlamentti ja hyväksymään tekstiin ehdotetut muutokset, jotka parlamentti varmasti hyväksyy, jotta voitaisiin erityisesti hyväksyä siirtymäkauden ajan myönnettävät valtiontuet vähiten suotuisille alueille sekä tarkistaa viljelijöille etenkin rakenneuudistusrahastosta maksettavia hyvityksiä.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän jäsen Fruteauta siitä, että hän on laatinut nämä kolme erityisen tärkeää sokerialan uudistusta koskevaa mietintöä.

Neuvosto pääsi niinkin aikaisin kuin viime marraskuussa sopimukseen sokerin markkinajärjestelyn yhteisistä periaatteista ja uudistuksen suuntaviivoista. Tämä oli erittäin tärkeä päätös, josta olimme kaikki tyytyväisiä, koska se osoitti meidän pystyvän pääsemään sopimukseen unionia yhdistävistä asioista, jotka ovat tärkeitä koko Euroopan yhteisölle, ja toiseksi koska se vahvisti neuvotteluasemiamme Hongkongissa. Olemme osoittaneet, ettei yhteisö pelkästään muotoile ajatuksia vaan pystyy myös toteuttamaan täsmällisiä toimenpiteitä. Yhteisö ymmärtää globalisaation haasteet ja valmistautuu johdonmukaisesti vastaamaan niihin.

Luonnollisesti on häpeä, että neuvosto hyväksyi sopimuksen kuulematta Euroopan parlamenttia, joka puolustaa Euroopan kansalaisten etuja.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tapa, jolla uudistus muotoiltiin ja suunniteltiin, on hyvin tärkeä, mutta sen täytäntöönpanolla on vielä enemmän merkitystä. Tästä syystä rakenneuudistus on kaikkien kolmen mietinnön kulmakivi.

Liettuan suurin sokeritehdas on tanskalainen Danisco Sugar. Sillä on tehtaita Liettuan lisäksi myös Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa. On selvää, että ehdotettu uudistus kannustaa säilyttämään tehokkaimmat tehtaat ja lopettamaan tappiolliset tehtaat. Meidän on kuitenkin otettava huomioon työntekijöiden ja raaka-aineen tuottajien edut sekä varmistettava, ettei niitä laiminlyödä. Tästä syystä uudistuksella on ennen kaikkea helpotettava vaihtoehtoisten tuotteiden tuotantoa sekä luotava uusia liikeideoita eikä pelkästään järjesteltävä ulospääsyä markkinoilta.

Itävalta ja Suomi lupasivat saattaa uudistuksen päätökseen ennen vuoden loppua. Uudistus onnistuu vain, jos siinä otetaan huomioon kaikkien markkinatoimijoiden edut.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, aina kun väitetään, että AKT-maat kärsivät, jos EU:n kaoottiset sokerijärjestelyt kumotaan, taustalla on EU:n oman tuotannon suojelu. Jos AKT-maat joutuvat kärsimään näiden järjestelyiden kumoamisesta, se johtuu luonnollisesti siitä, että järjettömällä kauppajärjestelmällämme olemme pitäneet nämä maat orjuutta muistuttavassa asemassa, ja jos orjat vapautetaan auttamatta heitä tulemaan tarpeeksi hyvin toimeen omillaan, heidän tilanteensa huononee entisestään.

Meidän pitäisi auttaa AKT-maita kehittämään kestävää tuotantoa. On älytöntä, että maksamme niille mitättömiä summia samalla kun tuemme avokätisesti omia sokerintuottajiamme ja omaa sokeriteollisuuttamme. Glenys Kinnockin ehdottama 200 miljoonan euron summa on ehdoton minimi. Voimme säästää paljon, jos poistamme sokerin yhteisen markkinajärjestelyn asteittain käytöstä, joten meillä on hyvin varaa tällaiseen hyvitykseen. Meidän pitäisi myös olla erittäin tyytyväisiä siitä, että monet kehitysmaat hyötyisivät sokerimarkkinoiden vapauttamisesta. Sosiaaliset ongelmat ja ympäristöongelmat, joita on jo todistettavasti syntynyt monissa paikoissa, on ratkaistava ILO:n yleissopimusten ja ympäristösopimusten avulla. Meidän on tuettava niitä voimia, jota pyrkivät siihen, että näihin asioihin liittyviä vaatimuksia noudatetaan, kuten Brasiliassa, ja ennen kaikkea meidän on saatava WTO hyväksymään nämä vaatimukset itsestäänselvinä kaupankäynnin edellytyksinä.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Olen pahoillani joutuessani toteamaan, että parlamentin tämänpäiväinen keskustelu sokerialaa koskevasta kannasta on irvikuva: onhan neuvosto jo tehnyt päätöksensä ja aikovathan kansalliset hallitukset panna täytäntöön tämän maatalouden vastaisen raa'an päätöksen, jonka vuoksi tuhannet pienet ja keskisuuret tilat pyyhkiytyvät kartalta, sokeritehtaat joutuvat sulkemaan ovensa ja työntekijät liittyvät työttömien joukkoon.

Kreikassa maanviljelijät ja työläiset osoittavat jo mieltään. Uuteen asetukseen sisältyvissä päätöksissä leikataan ankarasti kiintiöitä ja virallisia hintoja sekä kumotaan interventiot. Ne kuuluvat uuden YMP:n filosofiaan ja ovat välineitä, joilla maatalouden määrärahoja leikataan ja ohjataan Euroopan unionin ehkäiseviin toimiin terrorismin tekosyyn varjolla.

Samaan aikaan WTO:n tekemät päätökset osoittavat, että maatalous – ja tietenkin myös sokeri – ovat joutuneet mestauslavalle. Niillä edistetään Euroopan teollisuuspääoman etuja ja kannattavuutta, kun sen annetaan tunkeutua laajasti ja esteettä kehitysmaihin, jotta se voi riistää niitä entistä tehokkaammin.

Esittelijä yrittää ehdotuksillaan lykätä heijastusvaikutuksia jossain määrin. Valitettavasti sokeriteollisuuden nopea tai hidas kuolema...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, pohdin edellisen puhujan tavoin, miksi me käsittelemme näitä ehdotuksia. Neuvosto näet teki päätöksensä 22. marraskuuta, ja se on nyt tapahtunut tosiasia. Jos parlamentti on silti vakaasti päättänyt sanoa oman sanansa, meidän tulisi muistaa, että sokerialan järjestely on ollut olemassa liki 40 vuotta lähestulkoon muuttumattomana, ja nyt me yritämme saada aikaan kertakaikkisen muutoksen hetkessä. Sairas järjestelmä on kaivannut kipeästi uudistamista monien vuosien ajan. Ehdotettavat radikaalit ratkaisut – eli lääke, jolla sairautta hoidetaan – todennäköisesti tappavat potilaan vaikuttaessaan: uuden järjestelyn arvioidaan hävittävän Euroopasta 100 000 työpaikkaa ja lopettavan sokerinviljelyn esimerkiksi Kreikan ja Irlannin kaltaisissa maissa. Se aiheuttanee myös ennennäkemätöntä vahinkoa monien Euroopan entisten siirtomaiden talouksille Afrikassa ja Karibialla, olivathan ne vanhan järjestelyn merkittäviä edunsaajia. Olen niin ikään tuskaisen tietoinen siitä, että enin osa Yhdistyneen kuningaskunnan sokerinviljelystä sijaitsee oman äänestäjäkuntani alueella Itä-Englannissa.

Suositan tekemään uuden järjestelyn vaikutuksista viipymättä asianmukaisen tutkimuksen. Emme saa ikinä unohtaa, että tekomme vaikuttavat oman suljetun ympäristömme ulkopuolella, todellisessa maailmassa eläviin ihmisiin. On tämän keskitetyn virkavaltaisen hallintomuodon häpeällinen syy, että reagointi on kestänyt näin kauan – nytkin toimitaan ainoastaan WTO:n painostuksesta – ja että hyvin monet ihmiset joutuvat tämän seurauksena kärsimään.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, sokerimarkkinauudistus, jota käsittelemme tänään, on vaarallinen, epäoikeudenmukainen, epärehellinen ja epäsosiaalinen näennäisuudistus.

Se on vaarallinen, koska se johtaa EU:n riippuvuuteen sokeritoimituksista muualta maailmasta, ja tämä heikentää maanosamme elintarviketurvallisuutta. Se on epäoikeudenmukainen, koska B-sokerin tuettu vienti, joka aiheuttaa paljon ongelmia, oli pääasiassa Ranskan ja Saksan aivoitus. Silti koko EU maksaa nyt siitä, ja uudet jäsenvaltiot kärsivät eniten. Vientiylijäämien poistamisen sijaan ehdotus iskee sokerituotannon ytimeen koko Euroopan unionissa.

Puolan suuret sokeriyhtiöt maksoivat vain muutama vuosi sitten hyvin edullisen hinnan yksityistetyistä tehtaista. Nämä yhtiöt saavat nyt saman summan moninkertaisena tehtaiden sulkemisesta. Tämä on vain yksi esimerkki uudistuksen epärehellisyydestä.

Uudistus on myös epäsosiaalinen, koska se jättää huomiotta tuhansien maanviljelijöiden ja sokeritehdastyöläisten ahdingon heidän menettäessään elinkeinonsa ja joutuessaan uuden työpaikan vaikeaan hakuun. Tämä näennäisuudistus ansaitsee gangsterifilmin nimen: Ota rahat ja juokse. Suuret sokeriyhtiöt ansaitsevat satoja miljoonia euroja siirtämällä liiketoimintansa Euroopan unionin ulkopuolelle. Meidän tulisi hylätä tämä näennäisuudistus Euroopan unionin edun nimissä.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sokerin yhteinen markkinajärjestely toimi hyvin jo vuodesta 1968, kuten seuraavat luvut osoittavat: tuotimme sokeria 20 miljoonaa ja kulutimme 16 miljoonaa, joten veimme ainoastaan 4 miljoonaa verrattuna Brasilian 13 miljoonaan.

Silti vapaakaupan kannattajajoukko väittää, että eurooppalainen sokeri on aiheuttanut köyhissä maissa talouden sokeritautia. Sen mukaan köyhyys voidaan poistaa sokeriruo'on maailmasta poistamalla sokeri sokerijuurikkaan Euroopasta. Tämä näkemys on johtanut kolmeen yhteisön asetukseen, 36 prosentin hinnan leikkaukseen – ja vastaavaan tulonmenetykseen – sekä markkinoiden avaamiseen vuonna 2009 kolmivaiheiselle sokerikaupalle Balkanin tai vähiten kehittyneiden maiden kautta, tietenkin suurten toimijoiden eduksi.

Tämän kaiken tulos on selvä jokaiselle. Kollega Fruteaun kiitettävistä pyrkimyksistä huolimatta meistä on tulossa sokerintuojia. Euroopan unionin veronmaksajat joutuvat maksamaan korvauksia AKT-valtioille. Vuoden 2015 jälkeen EU:n maatalous- ja elintarviketeollisuus ajetaan nurkkaan. Koska Kiinasta ja Intiasta tulee vuoteen 2015 mennessä valtavia maatalous- ja elintarviketuotteiden maahantuojia, Brasilia ruokkii Aasiaa Euroopan pysytelleessä sivummalla.

Arvoisa komission jäsen, minulla on vain yksi kysymys: miksi ette ole 20 vuoteen pitäneet Euroopan pienviljelijöistä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan osoittaa erityiset kiitokseni esittelijälle hänen työstään. Voin tukea tätä kompromissia, joka saatiin aikaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa tiiviiden keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen. Toisaalta meidän on oltava tietoisia näiden kolmen mietinnön vaikutuksista yleisesti Euroopan unionin maatalouteen sekä erityisesti sokerijuurikkaan viljelijöihin erityisesti ja sokeriteollisuuteen.

Sokeriala on esimerkki WTO:n laajasta vaikutusvallasta yksittäisten valtioiden talouteen ja myös koko EU:n talouteen. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on onnistunut lieventämään varsin monia komission ehdotuksia, ja mielestäni tulos on hyvin siedettävä. Toivon, että neuvoston ja komission välisissä lopullisissa neuvotteluissa otetaan esiin vielä monta muuta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan vaatimusta.

Energiakasvien viljely tarjoaa maanviljelijöille ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden löytää vaihtoehtoja sokerijuurikkaan viljelylle ja edistää non food -tuotantoa – tämä on tärkeää ja ennakoivaa. YMP:n uudistuksen jälkeen EU:n maatalouden on läpikäytävä seuraava suuri uudistus varsin pian. Meidän on kuitenkin hyväksyttävä, että elämme maailmassa, jossa asiat liittyvät toisiinsa, ja että uppiniskainen pitäytyminen status quossa ei todellakaan ole toimiva vaihtoehto.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kanta on, että tulevaisuudessa on oltava mahdollista velvoittaa neuvosto odottamaan parlamentin päätöksiä, ennen kuin se tekee oman päätöksensä. Tämä tilanne oli poikkeuksellinen, ja sen perusteella kannatan tätä menettelyä. Toivon, että meille jää loppujen lopuksi sokerijuurikkaan viljelijöitä ja aktiivinen, houkuttava sokeriteollisuus myös tulevaisuudessa.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, neuvosto päätti marraskuussa uudistaa EU:n sokerialan leikkaamalla hintoja 36 prosenttia neljän vuoden aikana ja maksamalla korvausta EU:n sokerialalle yli 7 miljardia euroa. On tärkeää, että osa tästä korvauksesta maksetaan viljelijöiden ja teollisuuden ohella myös työntekijöille, jotka menettävät todennäköisesti työpaikkansa uudistusten tuloksena. Heitä ei pidä ylenkatsoa, ja haluaisinkin kuulla komission jäsenen sitoutuvan heidän uudelleenkoulutuksensa tukemiseen, jotta he löytävät tarkoituksenmukaista työtä.

Kannatan neuvoston päätöstä olla viivyttämättä pitempään vähiten kehittyneissä maissa tuotetun sokerin vapaata pääsyä markkinoille "Kaikki paitsi aseet" -aloitteen mukaisesti. Sokerinvienti on näille ihmisille elintärkeää, ainakin kun hinnat romahtavat. Meidän on täytettävä lupauksemme ja avattava markkinamme vuonna 2009. Olemme viivytelleet tarpeeksi kauan.

Pahoittelen, ettei neuvoston päätöksessä puututa rohkeasti tilanteeseen ja lakkauteta C-sokeria. Koska C-sokeri vääristää sokerin maailmanmarkkinahintaa, meidän olisi parempi etsiä mahdollisille ylijäämille vaihtoehtoisia loppukäyttöratkaisuja esimerkiksi energiantuotannossa. Haluaisin tiedustella komission jäseneltä, voiko hän taata tässä vaiheessa, että C-sokeri lakkautetaan. Ymmärrän kyllä, miksi olette päättäneet ottaa käyttöön 25 prosentin sääntelyn kolmivaihekaupan hillitsemiseksi, mutta voitteko vahvistaa, että tämän tutkinnan tarkoituksena on 25 prosentin rajan ylittyessä ainoastaan estää kolmivaiheista kauppaa eikä vaikuttaa muihin seikkoihin? Voitteko vakuuttaa, ettei tästä aiheudu lykkäävää vaikutusta?

Komission jäsen Mandelson totesi eilen, että tarvitsemme tosiaankin 200 miljoonaa, jos olemme vakavissamme AKT-valtioiden auttamisen suhteen. Kollega Fruteau totesi avain oikein, ettei 40:ää miljoonaa voida hyväksyä. On epäselvää, mistä rahat otetaan. Tarvitaan uusia ja koskemattomia varoja. Voitteko luvata, että komissio tekee joka tapauksessa kaikkensa, jotta nämä vuotuiset 200 miljoonaa todellakin löydetään ja ettei niitä oteta talousarvion kehitysyhteistyötä koskevasta otsakkeesta 4? Sellainen olisi todellakin köyhimpien valtioiden tukemista niiden omasta taskusta. Sellainen on vääränlaista solidaarisuutta.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, voimme todeta ainoastaan, että tämä keskustelu käydään hiukan liian myöhään. Komission jäsen, jota haluan onnitella siitä, että neuvosto on omaksunut suuren osan hänen ajatuksistaan, oli varsin tahdikas todetessaan parlamentin vaikutuksen olleen suuri. Vaikka haluankin onnitella jäsen Fruteauta tästä, ymmärrän että sillä, mitä me päätöslauselmassamme tänään tai huomenna päätämme, ei ole juuri vaikutusta lopulliseen ratkaisuun.

Itsekin katsoin, että sokeriuudistukset olivat välttämättömiä. Olemme saaneet arvostelua WTO:n paneelilta; meillä on nyt asesopimus, ja sitä meidän on noudatettava ja se meidän on otettava huomioon. Jäsenvaltioiden maanviljelijöille tämä on kova isku, samoin AKT-valtioiden viljelijöille. Olen samaa mieltä kuin ne monet muut, jotka katsovat, ettei sokerista saa tulla AKT-valtioiden tärkeintä tuotetta. Energiantuotannon on oltava vähintään yhtä tärkeä.

Sokeriruo'on suoraan alkoholiksi jalostava tekniikka on olemassa, ja sitä käytetään jo muun muassa Brasiliassa. Tahdon kannustaa komissiota antamaan AKT-valtioille parhaan mahdollisen tuen tässä prosessissa, sillä sokeriruokoa voidaan käyttää mieluusti energiantuotantoon niissä maissa, jotka sijaitsevat tropiikissa.

Toinenkin ongelma on sittemmin ilmennyt. Jos saamani tiedot pitävät paikkansa, Euroopan markkinoille vyöryy pian noin 2 miljoonan sokeritonnin ylijäämä viennin vähenemisen ja runsaan sadon vuoksi. Interventiosokeria on varastossa edelleen paljon, ja näyttää siltä, että osallistuminen rakenneuudistusprosessiin jää ensimmäisenä vuonna odotettua pienemmäksi. Esitän komissiolle lyhyen kysymyksen: mitä se aikoo tehdä lyhyellä aikavälillä tälle 2 miljoonan sokeritonnin ylijäämälle?

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sokeriuudistus on nyt käsiteltävänämme olevassa muodossaan erittäin vahingollinen köyhille kehitysmaille ja AKT-valtioille, joiden pääsy markkinoille katkeaa tai joiden tuotteista maksetaan vastedes alempaa hintaa. Minun mielestäni jokainen maatalousuudistus, joka vahingoittaa kehitysmaita, on huono.

Tämä uudistus on niin ikään kuolettava tuhansille maanviljelijöille ja sokerialan työntekijöille. Koska uudistuksen vaikutuksia ei lievennetä asianmukaisen sosiaalisen suunnitelman avulla, uudistus jää arvottomaksi.

Ei tämä uudistus hyödytä myöskään EU:n veronmaksajia, koska se ei vaikuta talousarvioon. Kun otamme huomioon nämä kolme seikkaa, voimme havaita, että uudistus on katastrofi. Euroopan sokeripolitiikkaa on varmasti uudistettava. Sitä ei saa kuitenkaan uudistaa niin, että uudistus hyödyttää ainoastaan suuria elintarvikevalmistajia.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu on tuonut esiin monia kysymyksiä muun muassa uudistuksen vaikutuksista uusiin jäsenvaltioihin. Meidän tulisi miettiä, onko maailman sokerikaupassa tai sokerintuotannossa tapahtunut EU:n viime laajentumisen jälkeisenä kahtena vuonna jotain niin poikkeuksellista, että sokeripolitiikan äkkinäinen muutos on perusteltu. Vastaus on: ei ole.

Mainitsen tämän, koska uudistuksen vaikutukset kohdistuvat ankarimmin uusiin jäsenvaltioihin. Ei ole lainkaan harvinaista, että näissä maissa viljelijät ovat investoineet kaikki säästönsä tiloihinsa, vaikka heitä onkin kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Muistuttaisin parlamenttia siitä, että EU:n vanhojen jäsenvaltioiden maanviljelijät saavat kolminkertaiset pinta-alatuet uusiin jäsenvaltioihin verrattuna. Tätä uudistusta on epäilemättä valmisteltu useita vuosia, mikä tarkoittaa, että uusien jäsenvaltioiden yleisöä on tarkoituksellisesti johdettu harhaan tai jopa petetty liittymishetkellä.

Uudistuksen täytäntöönpano on jälleen uusi osoitus siitä, että ajatus eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja aidosta avusta uusille jäsenvaltioille on harhaluulo. Aito auttaminen tarkoittaa, että uusille jäsenvaltioille annetaan todellinen mahdollisuus kehittää talouttaan lyhytaikaisten tukien maksamisen sijaan. Yhden tai useamman maan ääni voidaan vaientaa äänestyksessä, mutta Puolan yleisö on tällaista uudistusta vastaan eikä hyväksy, että sitä jatkuvasti petkutetaan. Minäkin olisin mieluummin ilman sellaista EU:ta, jota johdetaan näiden suuntaviivojen mukaisesti.

  Gintaras Didžiokas (UEN). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijä Fruteauta hänen saatuaan valmiiksi huomattavan laajan työn. Sokeri on aina ollut ja on uskoakseni vastakin strateginen tuote. Näin ollen sokerin tuotannon ja kaupan säännöistä ja asetuksista parhaillaan käytävä kädenvääntö ei ole ohimenevää.

Emme saa unohtaa, että tähän tuotteeseen nivoutuu huomattava osa EU:n taloudesta: maataloudesta teollisuuteen ja eri aloilla työskenteleviin ihmisiin. Nämä ihmiset tuottavat suuren osan BKT:sta. He ansaitsevat elantonsa, huolehtivat perheensä hyvinvoinnista ja kasvattavat lapsensa. Meillä ei näitä uudistuksia ajaessamme ole oikeutta jättää huomiotta näitä ihmisiä, omia kansalaisiamme. Emme voi laiminlyödä heidän etujaan tai antaa minkään uhata heidän työllisyyttään ja tulojaan. Juuri tällaisen uhan minä kuitenkin näen.

On sääli, ettei komissio kiinnittänyt paljonkaan huomiota Euroopan parlamentin lausuntoon tätä ehdotusta esitellessään. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ja esittelijä yrittivät parantaa ehdotusta, mutta en ole varma, ovatko he siinä täysin onnistuneet. Olen taipuvainen ajattelemaan, että uudistus hyödyttää paljon enemmän kehitysmaita ja niiden takana piilottelevia monikansallisia yhtiöitä sekä suuryrityksiä kuin Euroopan unionin kaikkein haavoittuvimpia yhteisöjä eli maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä ja yleensäkin maaseutualueiden asukkaita. Tämän vuoksi esitetty ehdotus on maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kattavasta parantelusta huolimatta mielestäni epätarkoituksenmukainen, epäoikeudenmukainen ja epäherkkä, ja se iskee ankarasti miljooniin maaseudun asukkaisiin, jotka nykyiselläänkin elävät köyhästi.

  Puhemies. Hyvä jäsen Didžiokas, puhutte liian nopeasti ja luette puheenne liian nopeasti, ettekä ole ainoa. Tulkit eivät pysy vauhdissanne, ja aika menee hukkaan. Olisi asiallenne enemmän eduksi, jos puhuisitte joko hitaammin tai ilman ennalta laadittua puhetta.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, Eurooppa on jo vuodesta 1968 lähtien pyrkinyt varmistamaan omavaraisuutensa sokerin suhteen eli tilanteen, jossa sen oma tuotanto riittää tyydyttämään kysynnän mahdollisuuksien mukaan. Monien hyvien aikomusten tavoin tämä ajatus johti ajan mittaan harhaan ja alkoi selkeästi aiheuttaa ongelmia.

EU:n sokerijuurikkaan viljelijöillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia kilpailla tropiikin kuuman ilmaston ja alhaisten palkkojen kanssa – on tietysti sanottava, ettei meidän sokeriamme tuotetakaan metsiä polttamalla ja lapsityövoimaa käyttämällä, eikä sitä kuljeteta vastakkaiselle puolelle maapalloa, mikä sekin epäilemättä säästää ympäristöä.

Kun annoimme sokerijuurikkaan viljelijöiden tuottaa yhä suurempia ylijäämiä ja myydä ne maailmanmarkkinoilla ikään kuin tuettuun hintaan, jolloin heistä tuli kilpailijoita kaikille niille, jotka pystyivät tuottamaan sokeria tosiasiassa huomattavasti halvemmalla, loimme järjestelmän, joka varmasti romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Tästä huolimatta suljimme tilanteelta silmämme vuosikymmenten ajan sen sijaan, että olisimme hitaiden, tarkasti sääntelevien interventioiden avulla välttäneet pahimman mahdollisen skenaarion.

Viimeinen veto näyttäisi olleen AKT-valtioiden kanssa tehty sopimus niiden sokerin jälleenviennistä, jota tuettiin noin 800 miljoonalla eurolla. Se oli varsin erikoista kehitysapua. Ennen tuettua EU:n sokerivientiä pidettiin moraalittomana, nyt se on laitonta.

Meidän on siksi tehtävä kovasti töitä sen varmistamiseksi, että maanviljelijämme sekä sokeritehtaamme ja niiden työntekijät selviävät tästä itse kehittämästämme sotkusta mahdollisimman ehjin nahoin.

  Puhemies. Keskustelu keskeytetään ja sitä jatketaan klo 21.00.

Puhetta johti
varapuhemies DOS SANTOS