- Onestan mietintö (A6-0413/2005)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, mitä järkeä on tässä niin sanotussa työjärjestyksen muuttamisessa siten, että välihuomautukset istuntosalissa kielletään, kun parlamenttimme on yksi ikävystyttävimmistä, ankeimmista ja epäkiinnostavimmista parlamenteista koko maailmassa? Lisäksi tämä ei koske ainoastaan istuntosalia vaan myös sitä, mitä tapahtuu käytävillä!

Eräitä kollegojamme kehotettiin poistamaan luvallinen näyttely, jossa tuotiin julki samankaltaisuuksia Hitlerin hallinnon kuolemankulttuurin ja nykypäivän hedonistisen yhteiskunnan kuolemankulttuurin välillä. Nämä kummatkin kuitenkin ammentavat voimaa rodunjalostusperiaatteista. Samalla, kun puhun parlamentissamme, toisessa näyttelyssä ylistetään kiinalaisen maolaisen demokratian väitettyjä ansioita, vaikka kyseisessä maassa on yhä tänäkin päivänä kymmeniä miljoonia vankeja työleireillä vakaumustensa vuoksi ja vaikka tässä maassa edelleen vallalla oleva kommunistinen totalitaristinen ideologia on syyllinen hirvittäviin julmuuksiin!

Jäsen Onesta, joka on laatinut tämän mietinnön, on kunnioitettava mies, mutta hän kuuluu ryhmään, joka on vastuussa kerrassaan uskomattomasta hyökkäyksestä erästä tässä parlamentissa läsnä ollutta valtion päämiestä kohtaan. Tarkoitan tällä tuolloin vasta valittua presidentti Jacques Chiracia. Se, mikä on oikein tänään, on väärin huomenna: on olemassa kaksi normia siitä riippuen, kuuluuko henkilö suureen ryhmään vai pieneen ryhmään!

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin suhtaudun hieman epäilevästi Onestan mietintöön, vaikka äänestin sen puolesta. Arvostan suuresti esittelijää. Hän on todella hieno ihminen ja on auttanut minua monta kertaa. Minua huolestuttaa kuitenkin se, kuinka nykyisen puhemiehemme kaltainen hyvin puoluesitoutunut Euroopan parlamentin puhemies tulkitsee työjärjestystä. Nykyinen puhemiehemmehän ei näytä ymmärtävän ilmaisunvapautta ja käyttäytyy hyvin autoritaarisesti parlamentin jäseniä kohtaan.

Kun pidimme maaliskuussa 2005 parlamentissa muistoistunnon terrorismin uhrien muistoksi, hän kehotti meitä viisaasti olemaan tarttumatta tällaisiin hirvittäviin tapahtumiin poliittisten viestien lähettämiseksi toimien itse juuri tällä tavalla. Millä tavalla hän siis aikoo valvoa parlamentin uutta työjärjestystä?

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan parlamentin jäseniä koskevien menettelysääntöjen laatimisessa on edettävä hyvin varovasti, koska aihe on ongelmallinen. Parlamentti on vapauden institutionaalinen ruumiillistuma.

Poliittisen edustamisen huomattiin olevan demokratian ruumiillistuma. Lainsäädäntö kuvastaa äänestäjien tahtoa vastavuoroisen hyväksymisen ja suvereenin ilmaisemisen hengessä. Demokraattiset poliittiset järjestelmät suosivat parlamentaarisia järjestelmiä niissä käytyjen keskustelujen avoimuuden ja läpinäkyvyyden ansiosta ja sen vuoksi, että kansalaisilla on mahdollisuus valvoa edustajia vaalien yhteydessä. Edustajilla on "erityinen asema" sitä kautta, että heidän katsotaan olevan "läpileikkaus väestöstä". Heidän vapautensa on oikeus ja velvollisuus, he kantavat vastuun politiikasta ja, kuten Popper kerran totesi, vaalipäivä on heille tuomiopäivä.

Tämän vuoksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on suhtautunut tähän asiaan varovaisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa. Loppujen lopuksi tällaisilla menettelysäännöillä on rajoituksensa, ja nämä rajoitukset johtuvat valtuutustaan käyttävien jäsenten koskemattomuudesta. Kyse on niistä vapauden rajoista, joiden avulla parlamentti on luotu ja joiden puitteissa kansa on parlamentissa edustettuna ja joita kansa ei halua parlamentista poistettavan.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmään kuuluvan ranskalaisen jäsenen, Gérard Onestan laatima mietintö seuraamuksista, joita voidaan määrätä häiriöitä istuntosalin sisä- ja ulkopuolella aiheuttavalle jäsenelle, on takaisku erityisesti poliittisten vähemmistöjen sanavapaudelle.

Tästä alkaa kurinpito, eräänlainen kätketty totalitarismi, normalisointi, kuten oli tapana sanoa kommunismin ollessa täysissä voimissaan, ja se, että alullepanijana ovat vihreät, ei ole yllättävää.

Ilmiselvästi sekään ei riitä, että Euroopan parlamentissa sen vähemmistöt ja erityisesti sitoutumattomat jäsenet ovat törkeän syrjinnän uhreja parlamentaaristen oikeuksiensa osalta, vaan on tehtävä vielä enemmän ja rangaistava heitä jopa taloudellisesti, jos enemmistö katsoo, että heidän käytöksensä on "poliittisesti epäkorrektia". Tällainen säännöstöön perustuva vallankaappaus on kestämätön ja tuhoaa vapauden.

Kun Euroopassa on yli 20 miljoonaa ihmistä työttömänä ja kotijäsenvaltiomme hukkuvat maahanmuuton alle, Euroopan parlamentilla on mielestäni parempaakin tekemistä kuin pitää pilkkanaan parlamentaarista demokratiaa – vaikkakin eurooppalaista sellaista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Jäsenten vähemmistön moitittavasta käyttäytymisestä johtuu, että tämä mietintö on ylipäänsä tarpeellinen.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Tämän mietinnön on laatinut henkilö, joka on huomattava tieteellinen auktoriteetti parlamentaarisen oikeuden alalla, ja kun tekstiä lukee, on selvää, että hän on tukeutunut alan suuriin auktoriteetteihin, kuten Eugène Pierreen. Mietinnössä on tehty filosofinen valinta oligarkian hyväksi eli Aristoteleen kielellä siinä on valittu "harvainvalta".

Näin ollen noin 30 Euroopan parlamentin jäsentä (istuntojen puhemiehet, seuraamusten määrääjät, seuraamusten saajien kuulijat ja seuraamusten vahvistajat) on vastuussa kollegojensa valvonnasta. Koska kaikki jäsenet ovat saaneet asemansa joko kansan suvereenisuutta tai kansallista suvereenisuutta noudattaen, suvereenisuus itsessään joutuu valvonnan kohteeksi.

Ranskassa kehitettiin vuonna 1791 parlamentaarinen suvereenisuus, joka korvasi kansan suvereenisuuden. Koska parlamentti oli rakenteeltaan sellainen, että siinä oli edustettuna ainoastaan yksi yhteiskuntaluokka – porvaristo ja muut niin sanotut vapaat ammatinharjoittajat – parlamentti valjasti kansan suvereenisuuden tai kansallisen suvereenisuuden omaan palvelukseensa.

Tässä mietinnössä tämä pieni oligarkkien joukko laatii välineitä, joilla tehdään vaarattomiksi ne kansan valitsemat edustajat, jotka saattaisivat päästä läpi vaalien ja tiedotusvälineiden muodostamista suodattimista.

Näin ollen tämä mietintö, jonka olisi kuulunut ilmentää vain yhtä ainoaa sanaa – kansan valitsemien edustajien "vapautta" – ilmentääkin eri sanaa eli oligarkiaa.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentin työjärjestykseen parlamentin jäseniä koskevien menettelysääntöjen osalta tehdyt muutokset ovat yritys parlamentin moitteettoman toiminnan nimissä käyttää valvontaa ja seuraamuksia siihen, että voidaan rajoittaa ja valvoa reaktioiden, vastalauseiden tai erimielisyyden ilmaisemista ja terrorisoida niitä jäseniä, jotka haluavat ilmaista vastustavansa EU:n ruohonjuuritason vastaista politiikkaa, sen piirteitä tai vakavia poliittisia tapahtumia. Uusiin itsevaltaisiin toimiin sisältyy määräyksiä taloudellisista seuraamuksista, sulkemisesta kokousten ja toimielinten ulkopuolelle ja jopa määräyksiä siitä, että ehdotus poistetaan parlamentin toimistosta. Tätä kautta eräät tahot yrittävät rajoittaa kaikenlaista reagoimista, muun muassa julisteiden kantamista ja mielenosoittajien kokoamista. "Kevyenä" perusteena on se, että edellä mainittuja ei voida hyväksyä, jos niillä luodaan "yhteenottoja" tai häiritään parlamentin toimintaa. Samanlaisia uhkauksia ja seuraamuksia on määrätty niiden tapausten varalta, joissa rikotaan määräyksiä, jotka koskevat "suljettujen kokousten" luottamuksellisuutta ja asiakirjojen julkaisemista, vaikka on todettava, että nämä asiakirjat kulkeutuvat usein tiedotusvälineisiin.

Äänestämme näitä uusia itsevaltaisia muutoksia vastaan ja ilmoitamme, että meitä ei voi saada aisoihin ja aiomme kaikin keinoin pyrkiä tuomaan julki työväenluokkien ongelmat ja tiedottamaan niille kansalaisille, joille olemme tilivelvollisia.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Se, että Euroopan parlamentin jäseniltä odotetaan heidän tehtävänsä hoidossa vastuullisuutta, kunnioitusta ja älyllistä ankaruutta, ei ole koskaan estänyt heitä ilmaisemasta näkemyksiään avoimesti vaan päinvastoin. Vaikka on sattunut joitakin hyvin tiedossa olevia väärinkäytöksiä, joita ei voida hyväksyä, on myös totta, että joissakin maissa on syntynyt tiettyjä käytäntöjä ja tapoja, jotka itse asiassa lisäävät näiden maiden parlamentaaristen edustajakokousten arvostusta ja antavat niille niiden oman erityisen luonteensa ja värinsä.

Otetaanpa esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta. Mielestäni voimassa olevista työjärjestyksen määräyksistä huolimatta sääntöjä ja käyttäytymistä ohjaa pääsääntöisesti käytäntö, joka pakostakin Euroopan parlamentin tapauksessa kehittyy koko ajan. Euroopan parlamentin jäsenten tehtävään kuuluu sekä vapaus että vastuu, eikä ole syytä katsoa, että valituilta edustajilta puuttuisi niistä jompaakumpaa.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Kannatan monia tähän mietintöön sisältyviä toimia, vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että parlamentin on äänestettävä menettelyihimme tehtävistä muutoksista erikseen, kun yhdessä äänestyksessä äänestetään useista kohdista yhdessä. Tämän vuoksi äänestin tyhjää, vaikka olen tyytyväinen mietinnön hyväksymiseen kokonaisuutena, koska on selvää, että esimerkiksi eräät jäsenet ovat käyttäneet hyväkseen sitä, että sääntömme ovat toistaiseksi olleet melko väljiä.

- Vlaston mietintö (A6-0405/2005)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Vlaston erinomaista mietintöä, jossa käsitellään pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanoa, koska nämä pienyritykset ovat avainasia luotaessa hyvinvointia ja sosiaalista edistystä Euroopan kansalaisten hyvin suurelle joukolle. Tuen ehdotuksia, joilla pyritään antamaan kauppakamarien väliselle kansainväliselle yhteistyölle merkittävä rooli pienyritysten kilpailukykyisyyden ja käsityöläisyritysten tunnustamisen alalla. Tässä mietinnössä tuodaan oikeutetusti julki, että Euroopan komissio tai eräät jäsenvaltiot eivät ole mieltäneet sitä, miten huomattavaa haastetta miljoonien pienyrittäjien siirtyminen eläkkeelle tarkoittaa. Lisäksi meidän on tehtävä kaikkemme tämän kasvun, työllisyyden ja kuluttajien tyytyväisyyden kannalta ratkaisevan tärkeän taloudellisen kudoksen jokapäiväisen toiminnan yksinkertaistamiseksi ja sen oikeudellisen, verotuksellisen ja sosiaalisen varmuuden lisäämiseksi.

  Giles Chichester (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Britannian konservatiivien valtuuskunta on tyytyväinen voidessaan enimmäkseen tukea jäsen Vlaston mietinnön sisältöä, mutta valtuuskunta päätti kuitenkin äänestää tyhjää kohdan 22 sanamuodon vuoksi.

Mielestämme verokilpailu on hyödyllistä, emmekä pidä sitä lainvastaisena valtiontukena. Emme kannata yhteisen, yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomista.

Onnittelemme kuitenkin jäsen Vlastoa ja vahvistamme sitoutumisemme sellaisen ympäristön luomiseen, jolla edistetään vireää pienyrittäjyyttä.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Pienyrityksillä on ratkaiseva merkitys työpaikkojen luomisessa jäsenvaltioihin ja siten Euroopan tulevassa kehityksessä. Kyseessä ei ole kuitenkaan rajat ylittävä kysymys, vaan päinvastoin jokaisen jäsenvaltion on päätettävä itse, millaista pienyrittäjäpolitiikkaa se haluaa harjoittaa. Sellainen instituutioiden välinen kilpailu, jossa jäsenvaltiot voivat etsiä itsenäisesti oikeita ratkaisuja ilman, että niitä sitoisivat jäykät EU:n säännökset, on äärettömän tärkeää pienyritysten kehitykselle. Juuri tämän vuoksi katsomme, että EU ei ole ratkaisu, joka luo pienyrityksiä suosivan ympäristön.

Mietinnössä todetaan, että pienyritysten kehittymistä haittaavia esteitä ovat esimerkiksi luotonsaanti, mutkikkaat verotusjärjestelmät ja ne hallinnolliset menettelyt, jotka liittyvät rahoituksen hakemiseen rakenne- ja aluekehitysrahastoista. Jäsenvaltioiden on lisättävä toimia pienyrittämisen yksinkertaistamiseksi. Lisäksi on kannettu huolta siitä, että yrittäjäkoulutuksessa ja siinä, kuinka kouluissa kannustetaan yrittäjyyteen, on havaittavissa suuria eroja. Lisäksi todetaan, että peruskirjalla olisi oltava lain voima ja sen olisi oltava sitova, koska tällöin jäsenvaltioiden sitoutuminen olisi suurempaa.

Se, että uskotaan, että eurooppalainen peruskirja ja vuosittainen raportointi tarjoaisivat ratkaisun, on jälleen esimerkki EU:n puutteellisesta todellisuudentajusta.

Näin ollen Kesäkuun lista on äänestänyt mietintöä vastaan.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on merkittävä tehtävä kilpailun ja innovaatioiden, ammatillisen koulutuksen ja jopa aluesuunnittelun aloilla. Niihin syntyy työpaikkoja, ja niillä luodaan vaurautta.

Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että nämä yritykset kaatuvat usein yritysten sietokyvyn ylittäviin verotuksellisiin ja sosiaalisiin rasitteisiin sekä sääntelyrasitteisiin ja siihen, että näiden yritysten on kohdattava rajoittamaton globaali kilpailu ilman, että ne voisivat puolustautua samoin asein kuin suuryritykset, sekä siihen, että niiden on vaikeampi saada pääomia, mikä on elintärkeää investointien kannalta, ja vielä siihen, että omistajanvaihdos uhkaa usein niiden olemassaoloa.

Voisiko ratkaisu löytyä Brysselistä? Epäilenpä sitä. Eurooppalaisessa politiikassa ei ole tosiasiassa koskaan otettu huomioon pk-yritysten etuja ja ominaispiirteitä, vaikka niitä on yrityksistä 99 prosenttia. Tuki- ja yhteisöohjelmat ovat pääasiassa niiden yritysten ulottuvilla, joilla on näiden asioiden käsittelyyn erikoistuneet osastot. Eurooppalainen lainsäädäntö on hirvittävän monimutkaista, ja asetetut normit ovat kalliita panna täytäntöön. Lisäksi ongelmaa kärjistää politiikka, jolla markkinoita avataan villille ja epäreilulle globaalille kilpailulle.

On totta, että vapaalla yritystoiminnalla luodaan vaurautta ja työllisyyttä, ja on totta, että meidän on edistettävä sitä. Jos Euroopan unioni haluaa kantaa kortensa kekoon, se ei voi enää pysyä teknokratiana, joka on sitoutuneempi eurooppalaiseen ideologiaan kuin eurooppalaisten etuihin.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tämä peruskirja on hyvä asia ja jopa menestys sikäli, että se on pantu täytäntöön 35 maassa. Täytäntöönpanossa on kuitenkin paljon toivomisen varaa, kuten käy ilmi tästä viidennestä mietinnöstä, jossa käsitellään kaiken lisäksi vain kolmea peruskirjan kymmenestä toimintalinjasta.

Esitin tarkistusta korjatakseni erään peruskirjassa ilmenevän puutteen, joka on se, että peruskirjassa ei oteta huomioon, että monissa jäsenvaltioissa näiden pienyritysten omistajat ja ennen kaikkea miljoonat niissä työskentelevät puolisot eivät kuulu sosiaaliturvan piiriin.

Parlamentti on vuodesta 1997 lähtien vaatinut sääntöpuitteita tätä näkymätöntä työvoimaa varten. Esitimme tarkistusta vuoden 1986 direktiiviin, joka on annettu itsenäisinä yrittäjinä toimivien naisten ja miesten yhtäläistä kohtelua koskevan periaatteen soveltamisesta. Euroopan komissio on jättänyt vaatimuksemme huomiotta. Mielestäni tämä on erityisen harmillista, kun otetaan huomioon, että mietintöön, josta äänestämme, ei sisälly tarkistustani ja että eräiden vaikeaselkoisten menettelyjen vuoksi en ole voinut jättää sitä enää käsiteltäväksi täysistunnossa.

Koska päätöslauselmassa kuitenkin viitataan sosiaaliturvajärjestelmiin yrittäjyyden edistämiseksi, toivon, että ehdotukseni otetaan huomioon sovellettaessa peruskirjan kolmatta toimintalinjausta, jossa keskeistä on lainsäädännön ja sääntelyn parantaminen.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella jäsen Vlastoa hänen laatimastaan tärkeästä mietinnöstä, jonka aiheena on pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpano. Annan täyden tuen tälle mietinnölle ja erityisen myönteisesti suhtaudun siihen ajatukseen, että peruskirja ulotetaan koskemaan monia muitakin maita, ei pelkästään EU:n ehdokasvaltioita vaan myös Välimeren maita, mistä on apua Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämisessä.

On olennaisen tärkeää, että otetaan käyttöön erityisiä, yksinkertaistettuja toimia ja investointiohjelmia, joita ovat paikallisten riskipääomarahastojen ja "bisnesenkeli" -rahoitusohjelmien luominen ja kehittäminen, millä parannetaan paikallisten ja alueellisten pienyritysten edellytyksiä lisätä investointeja ja innovaatioita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jonka aiheena on pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpano. On pidettävä kiinni tämän peruskirjan painopisteistä, ja pienyritysten osallistumista EU:n eri ohjelmiin on entisestään lisättävä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Mietintö, jonka aiheena on pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpano, on huomattavan tärkeä, kun otetaan huomioon se, että eurooppalaisten yritysten kudos on pienyritysvaltainen.

Koska olen kestävää matkailua EU:ssa koskevan mietinnön esittelijä, pidän empimättä tervetulleina niitä toimia, joihin ryhdytään tällä matkailun kannalta keskeisellä alalla, joka on varmasti yksi tärkeimmistä taloudellisista sektoreista Euroopan taloudellisen kasvun ja kehityksen alalla.

Mielestämme pätevää työvoimaa, yrittäjyyskoulutusta ja lainsäädännön parantamista koskevien painopisteiden avulla on mahdollista hyödyntää alan vahvuuksia, korjata kaikenlaisia puutteita ja tukea kasvua monissa peruskirjan osapuolina olevissa maissa.

Näin ollen äänestin Vlaston mietinnön puolesta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Pk-yritykset ovat Euroopan talouden, työpaikkojen luomisen ja alueellisen kehittämisen selkäranka.

Pk-yritysten osallistuminen on tämän vuoksi elintärkeää niiden Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi, joilla pyritään edistämään kestävää kasvua ja luomaan lisää ja parempia työpaikkoja.

Tämän vuoksi pidän tervetulleena asiana pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanoa. Sen ansiosta EU:n jäsenvaltiot voivat nauttia niistä hyödyistä, joita hyvien käytäntöjen vaihtaminen tuo tullessaan.

Mietinnön tarkoituksena on pk-yritysten aseman lujittaminen yhteisön politiikassa. Tämän vuoksi mietinnössä suositetaan nykyisten eurooppalaisten välineiden virtaviivaistamista.

Mietinnössä kiinnitetään jälleen kerran huomio niihin vaikeuksiin, joita pk-yrityksillä on Euroopan unionin ohjelmiin osallistumisessa ja niihin liittyvän rahoituksen hakemisessa.

Näiden esteiden lisäksi tilanne voi vain huonontua entisestään, kun otetaan huomioon se, että seuraaviin, vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiin sisältyviin määrärahoihin, sellaisina kuin neuvosto ne hyväksyi, tehtiin rajuja 50 prosentin suuruisia leikkauksia. Viittaan tällä hankkeisiin, joita pk-yritykset voivat hyödyntää otsakkeen "kilpailukyky, kasvu ja työllisyys" alla, sekä aivan erityisesti kehityksen seitsemänteen puiteohjelmaan ja kilpailukykyä ja innovaatioita koskevaan ohjelmaan.

- Fruteaun mietintö (A6-0391/2005)

  Anja Weisgerber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestäessäni tänään Fruteaun laatimien sokerimarkkinoiden uudistamista koskevien mietintöjen puolesta toimin näin varsin harkitusti, koska sokerimarkkinat ovat EU:ssa hyvin arkaluonteinen ala. Sokerijuurikas on tärkeä tuote monille viljelijöillemme, ja sitä voidaan viljellä alueilla, joilla olosuhteet ovat liian karut muuhun maataloustuotantoon. Tämän takia harkittu uudistaminen on elintärkeää, jos halutaan taata maatilojen ja erityisesti pienten ja keskisuurten tilojen säilyminen.

Uudistamista tarvitaan, mutta komission tätä koskevat ajatukset ovat jälleen kerran ylimitoitettuja, ja sen vuoksi vaadimme tänään sokerin ja sokerijuurikkaan hintoihin pienempiä leikkauksia, tuen lisäämistä sokerijuurikkaiden viljelyn sijasta harjoitettavalle kestävien raaka-aineiden viljelylle ja suurempia korvauksia.

Myös neuvosto on katsonut mukauttamisen tarpeelliseksi ja on päätöksessään viitannut moniin vaatimuksiimme. Neuvoston päätös on sinänsä riemuvoitto Euroopan parlamentille ja Euroopan sokerijuurikkaiden viljelijöille, mutta leikkaukset ovat edelleen liiallisia.

Näiden tapahtumien valossa pidän sitä, että neuvosto laatii komission pyynnöstä aiejulistuksen, ennen kuin parlamentti on äänestänyt, täysin vääränlaisen merkin antamisena. Mielestäni tänään esittämämme tarkistukset ovat parempi tapa. Meillä on käsissämme hyvä uudistus, mutta haluan vielä paremman uudistuksen. Tähän pyrin ja tämän mukaisesti olen tänään äänestänyt.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Meidän on lakattava antamasta yhdellä kädellä samalla, kun otamme pois toisella!

Tässä mietinnössä pyritään löytämään tasapaino eurooppalaisten viljelijöiden ja AKT-maiden viljelijöiden tulojen turvaamisen välille. Tämän vuoksi mietinnössä esitetään pienempiä ja pidemmälle aikavälille jakautuvia hintojen alennuksia siten, että AKT-maat voivat sopeutua paremmin uudistuksen vaikutuksiin, ja huomattavia helpotuksia vähiten kehittyneistä maista peräisin olevan sokerin pääsylle Euroopan sokerimarkkinoille.

Lisäksi Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän esittämät kaksi tarkistusta ovat oikeansuuntaisia, koska niissä ehdotetaan unionin vientitukien täydellistä poistamista (viimeistään vuoteen 2013 mennessä) ja AKT-maiden sokerialalle myönnettyjä rakenneuudistuskorvauksia, joiden perustana on 200 miljoonan euron suuruiseksi arvioitu vuosittainen tarve.

Olisin tietenkin toivonut, että EU olisi tehnyt enemmän ja myöntänyt välittömästi määrärahat näitä rakenneuudistuksia varten luvatun 40 miljoonan euron suuruisen armopalan sijasta (ehdotimme kehitysyhteistyövaliokunnassa kaksi kertaa tämän suuruista rahoitusta).

Lisäksi olisin toivonut, että "Kaikki paitsi aseet" -aloite olisi tullut voimaan vuonna 2009 ja että EU olisi tehnyt mahdottomaksi sokerin viennin alhaisin hinnoin C-kiintiön puitteissa.

Aiomme jatkaa taistelua rahoitusnäkymistä parhaillaan käytävien neuvottelujen yhteydessä.

  Glenys Kinnock (PSE), kirjallinen. (EN) Uudistus on olennaisen tärkeä asia. Tällä uudistuksella ei saa kuitenkaan olla vahingollisia sivuvaikutuksia, jotka kohdistuvat pieniin ja haavoittuviin talouksiin AKT-maissa, joihin meillä on erityiset suhteet.

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT-maat) katsovat oikeutetusti tulleensa hylätyiksi ja petetyiksi neuvostossa tehtyjen päätösten vuoksi. Se, mitä parlamentti ehdottaa tänään, on samalla lailla epätyydyttävää, ja tämän vuoksi äänestin päätöslauselmaa vastaan.

Parlamentti on äänestänyt tänään siitä, että Kaikki paitsi aseet -sopimuksen täytäntöönpanoa lykätään. Tällainen päätös on vakava uhka lupaukselle, joka on annettu koskien tätä aloitetta, jolla on tarkoitus tarjota vähiten kehittyneille maille verovapaa ja kiintiötön pääsy EU:n sokerimarkkinoille. Kehotan neuvostoa kunnioittamaan sen Kaikki paitsi aseet -aloitteen osalta tekemää sitoumusta siten, että se ei pane täytäntöön viivyttäviä tai suojaavia mekanismeja.

Nyt meidän on katsottava tulevaisuuteen ja varmistettava, että takaamme AKT-maille riittävän taloudellisen tuen rakenneuudistuksia varten. Eurooppalaisille viljelijöille on tarjottu 7,5 miljardin euron suuruiset korvaukset, kun taas AKT-maille on tarjottu ainoastaan 40 miljoonaa euroa. Tänään parlamentti on sopinut, että uutta ja tuoretta rahoitusta on myönnettävä komissiossa AKT-maiden osalta 200 miljoonan euron suuruiseksi arvioidun tarpeen tyydyttämiseksi. Toivon, että tämä viesti ymmärretään.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen parlamentin tänään tekemään päätökseen siitä, että se puoltaa erittäin tarpeellista EU:n sokerijärjestelmän uudistamista. Tällä uudistuksella parannetaan EU:n sokerialan kilpailukykyä siten, että poistetaan keinotekoiset tuotantotuet, jotka ovat kannustaneet ylituotantoon ja tuetun EU-sokerin polkumyyntiin maailmanmarkkinoille usein tuotantokustannuksiakin alemmilla hinnoilla.

Tämän vuoksi äänestin sen puolesta, että kauppaa vääristävistä EU:n vientituista luovutaan viimeistään vuoteen 2013 mennessä. Näillä tuilla poljetaan maailmanmarkkinahintoja, ne vaikuttavat vahingollisesti kehitysmaiden kykyyn käydä kauppaa ja ne ovat unionin omien kehityspoliittisten tavoitteiden vastaisia. Äänestin myös sen puolesta, että EU kunnioittaa eräille maailman köyhimmille maille tehtyjä sitoumuksia niiden tuottaman sokerin verovapaasta ja kiintiöttömästä pääsystä vuodesta 2009 alkaen markkinoillemme Kaikki paitsi aseet -aloitteen avulla. Lisäksi näiden maiden kannustimia niiden alkuvaiheessa olevan teollisuuden kehittämiseksi ei saa viivästyttää eikä rajoittaa.

Olen pahoillani siitä, että lisää rahaa ei ole vieläkään myönnetty tuottajien auttamiseksi AKT-maihin kuuluvassa 18 sokeripöytäkirjamaassa, kun otetaan huomioon EU:n tuottajille osana tätä uudistusta tarjottava antelias rahoituspaketti.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Komission filosofia on malthusilainen. Iskusanana on "tulevaisuutta ei ole". Komission innoituksen lähteenä on nihilismi ja tuho: tuhoa hiilikaivokset, terästehtaat, tekstiiliteollisuus ja ennen kaikkea maatalous.

Vaikka meillä on viljelymaata, sitä on kesannoitava. Tuotamme maitoa, mutta sille on asetettava kiintiöitä. Meillä on viinitarhoja, mutta ne on tärveltävä. Tämäkään ei vielä riittänyt meidän nitistämiseen, joten yhteinen maatalouspolitiikka otettiin uudistuksen kohteeksi. Tällöin keksittiin yhdistäminen, toisin sanoen se, että maksetaan siitä, ettei tuoteta mitään, koska filosofiana on "älä luo". On vain yksi tavoite: koko mannermaan kattava valtava vanhainkoti, jota ruokitaan joukkoirtisanomisilla.

Sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen on erinomainen esimerkki tästä ideologiasta. Meillä on sokerinjalostamoja, mutta komissio aikoo maksaa niille siitä, että ne eivät tuota mitään. Jokaisesta tuottamatta jätetystä sokeritonnista niille maksetaan 400, 500 tai 600 euroa neljän vuoden ajan. Tämän jälkeen tuottajia ei ole enää jäljellä. On vain pelkkiä kuluttajia, joilla ei ole enää varaa kuluttaa, jolloin heidän hävittämisensä on ainoa mahdollisuus. Eläköön kuolema! Tämä oli brahmaanien kutsuhuuto.

  Terence Wynn (PSE), kirjallinen. (EN) Olen hyvin tyytyväinen sokerijärjestelmän uudistamiseen, mutta tässä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan parlamentille laatimassa mietinnössä on paljon sellaisia kohtia, joiden vuoksi en aio osallistua äänestykseen. Sokerijärjestelmän uudistaminen katsottiin tarpeelliseksi jo 15 vuotta sitten, kun tilintarkastustuomioistuin teki sokerijärjestelmää koskevan laajan tutkimuksen (Erityiskertomus 4/91), jossa se totesi, että järjestelmälle oli ominaista ylituotanto ja tehottomat tuotantomallit ja että järjestelmä ei ollut talousarvion osalta neutraali.

En voi hyväksyä vaatimusta "muutosten ottamisesta käyttöön". Tarvitsemme perusteellista uudistamista, emmekä pelkästään muutoksia.

En voi äänestää sen puolesta, että hintaleikkauksista tingitään, korvauksia korotetaan ja kiintiöitä leikataan vähemmän kuin komissio on ehdottanut.

En aio äänestää sen puolesta, että rakennepoliittisia tai sosiaaliseen yhteenkuuluvuuspolitiikkaan liittyviä välineitä käytetään sokerinviljelijöiden sopeutumisen helpottamiseksi. EU:n viljelijöillehän on jo nyt tarjolla runsaasti YMP-rahoitusta.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on valvottava vähemmän kehittyneistä maista peräisin olevaa tuontia ja torjuttava kolmivaiheista kauppaa, mutta tältä osin kyse on vähäisistä määristä: vähemmän kehittyneiden maiden tuonti on 125 000 tonnia. EU:n sokerituotanto on noin 17,4 miljoonaa tonnia. Miksi kiinnitämme tässä asiassa näin paljon huomiota vähemmän kehittyneiden maiden tuontiin? Markkinoiden epätasapaino ei tule johtumaan näistä maista peräisin olevasta tuonnista.

- Fruteaun mietintö (A6-0392/2005)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) EU:n sokerijärjestelmän uudistaminen edellyttää EU:n tuottajilta ja viljelijöiltä samoin kuin sokeripöytäkirjamaiden viljelijöiltä paljon rakenneuudistuksia. Näiden sokeripöytäkirjamaiden taloushan on yli 40 vuoden ajan rakentunut EU:n kanssa käydyn kaupan varaan.

Vaikka anteliaassa rahoituspaketissa huolehditaan tarpeellisista korvauksista ja tukijärjestelmistä EU:n viljelijöitä varten, olen pahoillani siitä, että uutta ja tuoretta rahoitusta ei ole toistaiseksi myönnetty sokerintuottajien auttamiseksi AKT-maihin kuuluvissa 18 sokeripöytäkirjamaassa. Mielestäni EU:n velvollisuutena on myöntää rahoitusnäkymien puitteissa näille maille riittävästi tukea rakenneuudistuksia varten siten, että rahoituksen taso ylittää toistaiseksi vuotta 2006 varten myönnetyt 40 miljoonaa euroa.

Tämän vuoksi tuin äänestyksessä tarkistusta, jonka mukaan EU:n AKT-maille myöntämä tuki vahvistetaan suoria tukijärjestelmiä koskevassa ehdotuksessa. Mielestäni komission ehdotus uusiksi rahoitusnäkymiksi on perusta AKT-kauppakumppaneidemme kannalta hyväksyttävämmälle mukautusjärjestelmälle. Tämän ehdotuksen mukaan AKT-maiden tuottajien auttamiseksi sokeriuudistukseen sopeutumisessa myönnetään vuosittain 190 miljoonaa euroa.

  Neil Parish (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Britannian konservatiivien valtuuskunta äänesti tätä mietintöä vastaan, koska sen tärkeimmät suositukset eivät palvele Yhdistyneen kuningaskunnan tehokkaiden sokerinviljelijöiden etuja, eikä niiden avulla mielestämme vähennetä EU:n sokerituotantoa, mikä on edellytyksenä sille, että tulevaisuudessa ei tarvitse tehdä suoraviivaisia leikkauksia kiintiöihin. Ei ole oikein, että meidän viljelijöitämme, jotka tuottavat yleensä yli 300 tonnia vuosittain, olisi rangaistava heidän tehokkuudestaan siten, että he saisivat vain 50-prosenttisen korvauksen. Tämä taso on komission tai neuvoston ehdottamaa tasoa huomattavasti alempi. Lisäksi sellainen ajatus, että jäsenvaltiot voivat säilyttää tarkemmin määrittelemättömän määrän tuotantoon liittyviä tukiaan, on takaisku äskeisen YMP:n uudistuksen kannalta ja voi johtaa siihen, että vähemmän tehokkaat tuottajat säilyttävät kokonaistuotantonsa kestämättömällä tasolla. Tuemme kuitenkin mietinnössä esitettyä linjausta siitä, että energiakasvien tukea korotetaan ja tällaisen viljelytyypin enimmäispinta-alaa lisätään biopolttoaineiden lisäämiseksi.

- Fruteaun mietintö (A6-0393/2005)

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen aina myöntänyt, että yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvaa sokerijärjestelmää on tarpeen muuttaa, mutta vastustan sitä, että sokeriteollisuus tuhotaan kokonaan kotimaassani ja muissa EU:n jäsenvaltioissa. Irlantia uhkaa sen ainoan jalostuslaitoksen sulkeminen.

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan vuosina 2004–2005 sokerinkulutus oli maailmassa 144,8 miljoonaa tonnia ja sokerintuotanto ainoastaan 149 miljoonaa tonnia. Odotettavissa on kulutuksen räjähdysmäinen kasvu Kiinan, Intian ja monien muiden nopeasti kehittyvien talouksien lisätessä sokerinkulutustaan nykyisestä 10 kilosta henkeä kohden kohti keskimääräistä eurooppalaista kulutusta, joka on vuosittain 35 kiloa henkeä kohden. Meidän on säilytettävä tuotanto- ja jalostuskapasiteettimme näiden tulevien haasteiden varalta.

Koska yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa äänestyksessä edustin hävinnyttä kantaa, tuin ymmärrettävästi kahta muuta mietintöä, jotka koskevat suoria tukijärjestelmiä ja sokerialan väliaikaista rakenneuudistusjärjestelmää, varmistaakseni mahdollisimman parhaat lähtökohdat Irlannin, EU:n ja AKT-maiden viljelijöille. Kaiken kaikkiaan parlamentin kannassa komission ja neuvoston ehdotuksia on pystytty parantamaan, mutta ei kuitenkaan riittävästi.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Myönnän, että Euroopan sokerialaa on uudistettava. Jotta uudistus olisi oikeudenmukainen ja tehokas, uudistuksessa on saatettava tasapainoon seuraavat asiat:

tehdyt kansainväliset kaupalliset sitoumukset,

ehdotetut tavoitteet alan kilpailukyvyn lisäämiseksi,

EU:n markkinoiden vakaus,

alan elinkelpoisuus ja kestävyys siten, että otetaan erityisesti huomioon eurooppalaisille tuottajille annettavat tulotakeet,

ja EU:n AKT-maille ja vähiten kehittyneille maille takaamat etuuskohtelukauppaa koskevat järjestelyt, joihin sisältyvät erityisesti kannustimet, jotka liittyvät sokerin vientiin EU:hun "Kaikki paitsi aseet" -aloitteen puitteissa.

Tämän vuoksi olen tyytyväinen mietinnössä ehdotettuihin uudistamista koskeviin yleisiin suuntaviivoihin sekä niihin tarkistuksiin, joilla parannetaan komission uudistusehdotuksia seuraavasti:

hintojen alennukset ovat maltillisempia,

aloitetaan kaupan sääntely,

toteutetaan toimia uudistuksen aiheuttaman taloudellisen šokin lievittämiseksi

ja tuetaan toisenlaisten tuotteiden kehittämistä sokerintuotannolle vaihtoehtoisen kohteen löytämiseksi.

Tämän vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Sanotaan, että on parempi tarjota onkea kuin kalaa.

On selvää, että jos aiomme kylmästi lopettaa sokerintuotannon Irlannissa ja EUssa, voimme ja meidän myös täytyy myöntää viljelijöille ja tuottajille asianmukaiset korvaukset vaikkapa vain omaatuntoamme keventääksemme.

Olemmeko tulleet hulluiksi? Miksi ajamme alas sokerintuotantoa, kun tarvitsemme kipeästi öljypolttoaineille vaihtoehtoisia polttoaineita? Miksi maksamme tyhjistä pelloista ja ruostuvista laitteista, kun tarvitsemme sokerintuotantoa enemmän kuin koskaan ennen. Sokeria voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin vain makeisiin.

Yhtäältä varoittelemme öljyn katoavaisuudesta ja peräänkuulutamme vaihtoehtoja. Toisaalta olemme aikeissa hävittää sokeriviljelyn, joka on yksi elinkelpoinen vaihtoehto. Yksi käsi ei tunnu tietävän, mitä toinen tekee. Kuinka voimme saavuttaa yhtään mitään?

Samalla kun suunnittelemme omaa korvauspakettiamme, muistakaamme Mauritiuksen kaltaiset kolmannet maat, joissa sokeriuudistuksellamme on tuhoisat seuraukset.

- Fruteaun mietinnöt (A6-0391/2005), (A6-0392/2005) ja (A6-0393/2005)

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) On laaja yhteisymmärrys siitä, että sokerialaa on uudistettava, jotta tästä tärkeästä alasta tehtäisiin kestävämpi YMP:n äskeisen uudistuksen ja EU:n kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Näistä jaloista tavoitteistaan huolimatta komission ehdottamasta uudistuksesta aiheutuisi Euroopan maanviljelijöille vakavia ongelmia, joista mainittakoon erityisesti sokerin hinnan raju alentaminen.

Tämän takia tuen Fruteaun mietintöä ja eri poliittisten ryhmien maatalouden valiokunnassa tekemää työtä, koska mielestäni näin komissiolle ja neuvostolle lähetetään hyvin selkeä viesti.

Sen lisäksi, että haluan mainita sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä hintojen alentamiselle asetettavan 30 prosentin katon, haluan mainita myös viljelijöille tarkoitettuja tukijärjestelmiä koskevan tarkistuksen 3, jossa viitataan siihen, että jäsenvaltiot voisivat edelleen myöntää tuotantoon sidottuja tukia ainakin jossakin määrin. Tällä tavalla voidaan estää sokerialan nopea alasajo alueilla, jotka ovat eniten uhattuina tämän uudistuksen vuoksi.

Lisäksi haluan mainita, että tarkoituksena on turvata mahdollisuus myöntää rakenneuudistusrahastosta tukea niille, jotka luopuvat osasta osuuttaan (tarkistus 7), minkä avulla eräät yritykset voivat toteuttaa rakennemuutoksen.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tuemme EU:n sokerialan perinpohjaista uudistamista. Ei ole järkevää, että huomattavan protektionismin ja mittavan taloudellisen tuen avulla ylläpidämme markkinoita, jotka eivät ole kilpailukykyisiä.

Euroopan parlamentti yrittää jarruttaa komission uudistusehdotuksia. Euroopan parlamentti haluaa, että uudistukset toteutetaan pidemmän ajanjakson kuluessa, hintojen alennuksia pienennetään, rakenneuudistustukia korotetaan ja erityistä tukea myönnetään tuotannolle "vaikeiden ilmasto-olosuhteiden" alueilla. Seurauksena on välttämättömien rakenteellisten mukautusten lykkääminen tulevaisuuteen. Yleisesti ottaen komission uudistusehdotukset ovat kauaskantoisempia. Tämän vuoksi olemme päättäneet äänestää Euroopan parlamentin ehdotuksia vastaan.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE), kirjallinen. (ES) Haluan perustella sitä, miksi äänestin Fruteaun sokerialan YMJ:tä koskevaan mietintöön sisältyvää tarkistusta 73 vastaan, hänen YMP:n puitteissa sovellettavia yhteisiä sääntöjä käsittelevään mietintöönsä sisältyvää tarkistusta 18/tark. vastaan ja hänen EY:n sokerialan rakenneuudistusjärjestelmää koskevaan mietintöönsä sisältyvää tarkistusta 18 vastaan.

Olen seurannut tämän asian vaiheita erittäin tarkasti, kun otetaan huomioon ne sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, joita huonosta uudistuksesta voi aiheutua monille Euroopan alueille, joista monet ovat espanjalaisia alueita. Muistan hyvin perustelut, jotka sekä komission jäsen että Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan puheenjohtaja esittivät sitä mahdollisuutta puolustaessaan, että neuvosto voisi tehdä asiassa poliittisen sopimuksen ennen asian käsittelyn päättymistä parlamentissa. Hongkongin kokous ei jäisi odottamaan meitä, eikä meitä jäisi odottamaan kylvökausikaan. Puheenjohtaja Daul selvitti tämän komission jäsenelle Fisher-Boelille lähetetyssä kirjeessä.

Perustelut olivat painavia, ja ymmärsimme ne. Tässä asiassa en voi näin ollen tänään tukea äänelläni tätä neuvostoon kohdistuvaa täysin perusteetonta arvostelua. Kaikkien näiden syiden vuoksi ja koska saavutettu yhteisymmärrys muistuttaa eniten maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kantaa, äänestin näitä kolmea tarkistusta vastaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Sokerialaa on uudistettava, jotta siitä tulisi kestävämpi YMP:n tuoreen uudistuksen mukaisesti. Tästä uudistuksesta aiheutuisi kuitenkin Euroopan maanviljelijöille vakavia ongelmia, joista mainittakoon erityisesti sokerin hinnan raju alentaminen.

Se, että komission ehdotus on laadittu ottamalla huomioon pikemminkin suurten ylituotantomaiden etunäkökohdat kuin sellaisten pienten maiden etunäkökohdat, jotka eivät tuota sokerijuurikkaita edes oman kulutuksensa tyydyttämiseksi – kuten Portugalin – muistuttaa meitä lähinnä siitä, että Portugalin kaltaiset maat eivät suinkaan saata kansainvälisiä markkinoita epätasapainoon.

Haluan näin ollen viitata siihen mietinnössä esitettyyn mahdollisuuteen, että jäsenvaltiot voivat jatkossakin myöntää tuotantoon sidottuja tukia ainakin jossakin määrin. Tällä voidaan estää sokerialan nopea alasajo alueilla, jotka ovat eniten uhattuina tämän uudistuksen vuoksi.

Näin ollen näyttää mielestäni siltä, että on turvattu mahdollisuus myöntää rakenneuudistusrahastosta tukea niille, jotka luopuvat osasta kiintiötään. Tällä tavoin sokeriteollisuus voi eräissä Portugalin kaltaisissa maissa etääntyä maatalousalasta ja panostaa jalostusteollisuuteen.

Tämän vuoksi äänestin Fruteaun mietintöjen puolesta.

- Tšetšeniaa koskeva päätöslauselma (RC-B6-0028/2006)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Tuomitsen jyrkästi Tšetšeniassa jatkuvasti tapahtuvat viattomien kansalaisten ihmisoikeuksien laajamittaiset loukkaukset. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja hallintotapaa koskevien seikkojen on oltava erottamaton osa sitä yhteistyöpolitiikkaa, jota EU toteuttaa Venäjän kanssa. Ulkomaisia sijoituksia houkuttelee paremmin sellainen Venäjä, jossa vallitsee demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi tällainen naapuri on vakaampi ja sen toiminta paremmin ennakoitavissa.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Tsaarin Venäjä valloitti Tšetšenian 1800-luvulla. Stalin pakkosiirsi tuon tuostakin maan väestöä, ja äskettäin Jeltsinin ja Putinin valtakausilla tšetšeenejä on pommitettu ja murhattu. Ensimmäisen sodan jälkeen 1990-luvulla rauhanneuvottelija Alexander Lebed sopi Venäjän puolesta siitä, että siirtymäkauden jälkeen on mahdollista valita demokraattisesti maan itsenäisyys, mutta näin ei koskaan tapahtunut, ja niinpä kukaan ei voi enää odottaa tšetšeenien pitävän maataan osana Venäjää. Kukaan ei halua alistua julmimpien murhaajiensa ja sortajiensa valtaan, ja tämän vuoksi vastarinta ei koskaan pääty, ja pelkäänpä, ettei myöskään sen tukahduttaminen sotilaallisen supervallan keinoin.

Tässä päätöslauselmassa puhutaan melko lievin sanoin äskettäisiä vaaleja leimanneesta uhkailusta ja vilpistä, joiden tarkoituksena oli enemmistön tuen saaminen Moskova-mieliselle nukkehallitukselle. Lisäksi tekstissä korostetaan jälleen kerran Venäjän alueellista koskemattomuutta, vaikka se, että Venäjä pitää tätä aluetta itsellään, perustuu pelkästään väkivaltaan. Kun otetaan huomioon nykyinen epätoivoinen tilanne, tämä päätöslauselma, jossa oikeutetusti kiinnitetään huomiota moniin väärinkäytöksiin, on parempi kuin jatkuva vaikeneminen tärkeimmän energiantuottajamme pahojen tekojen edessä, ja tämän vuoksi äänestin päätöslauselman puolesta.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Minulle on ollut ilo tukea tätä päätöslauselmaa ja samaan ryhmään kanssani kuuluvan kollegani, Bart Staesin työtä. Tiedän, että Bart Staes on ollut tiiviisti yhteydessä tšetšeeniyhteisöön. EU voi osallistumisellaan parantaa tilannetta Tšetšeniassa, ja tähän esitykseen sisältyy ajatuksia, joiden edistämisestä meidän on huolehdittava.

- Duffin/Voggenhuberin mietintö (A6-0414/2005)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Duffin ja Voggenhuberin mietintö tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentti viittaa itse kintaalla demokratialle. Lisäksi se kuvastaa parlamentin näkemystä siitä, että Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestyksillä ei ole merkitystä ja että perustuslain on tultava voimaan vuoteen 2009 mennessä keinolla millä hyvänsä siitä riippumatta, mitä muuta voikaan tapahtua.

Tämä on itse asiassa pahempaa kuin se, että Euroopan komissio käyttäytyy ikään kuin asia ei koskettaisi sitä, mikä on vain paha asia. Me Euroopan parlamentin jäsenet olemme hyvin huonossa seurassa EU:n puheenjohtajuuden siirryttyä Itävallalle, jonka kansleri Wolfgang Schüssel on häpeämättömästi rohjennut kehottaa Ranskaa ja Alankomaita järjestämään uuden kansanäänestyksen, missä ajatuksena on se, että kansan on jatkettava äänestämistä, kunnes he äänestävät eurokraattien mielen mukaan. Ehkäpä tämäkään ei ole niin huono asia, koska on myös maita, joissa kansalaiset eivät saa äänestää lainkaan. Esimerkiksi omassa kotimaassani ei järjestetä äänestystä Euroopan perustuslain kaltaisesta asiasta, ja tämä hirvitys on runnottava läpi parlamentissa ilman demokraattista kuulemista.

Joka tapauksessa kaikki eurooppalaiset toimielimet ovat ilmiselvästi liittyneet yhteen kansallisten demokratioiden ja kansalaisten demokraattisen tahdon halveksunnassaan. Tällä tavoin ei korjata kansalaistemme Eurooppaa kohtaan tuntemaa suurta vastenmielisyyttä.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuunneltuani eilen tästä aiheesta käytyä keskustelua päätin, että minunkin on sanottava sanani siitä erikoisesta demokratiakäsityksestä, joka on komissiolla ja eräillä tässä parlamentissa.

Kuulin sanottavan, että toistaiseksi järjestetyissä kansanäänestyksissä useampi kansalainen on kaikissa eri maissa äänestänyt perustuslain puolesta kuin sitä vastaan ja sen vuoksi meidän olisi vietävä tätä upeaa perustuslakia eteenpäin.

Kuten ryhmä hyvin viisaita northamptonilaisia ja daventryläisiä äänestäjiäni totesi minulle Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime vuonna pidettyjen parlamenttivaalien yhteydessä, oma puolueeni – konservatiivit – sai Englannissa enemmän ääniä kuin Labour-puolue tai liberaalidemokraatit. Ehkäpä meidän tulisikin näin ollen olla vallassa, jos noudatetaan tätä hienoa eurokraattista demokratianäkemystä.

Demokratia tarkoittaa kansalaisten demokraattisten toiveiden täyttämistä ja sen varmistamista, että yksilöillä on valta valita se suunta, johon he haluavat paikallisen valtuustonsa, parlamentin tai Euroopan menevän. Kyse ei saa olla siitä, että valta viedään kansalaisilta ja heidän näkemyksensä jätetään huomiotta ja valta annetaan poliittiselle luokalle, joka luulee tietävänsä kaiken parhaiten. Tämän vuoksi äänestin mietintöä vastaan

  Gérard Onesta (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, Duffin ja Voggenhuberin mietinnöstä käydyissä keskusteluissa eräät jäsenet ovat esittäneet varsin hauskoja huomautuksia verratessaan heidän kanssaan eri mieltä olevia jäseniä strutseihin. He ovat toimineet näin pilke silmäkulmassa, ja onnittelen heitä siitä, koska viime vuonna, kun tätä samaa aihetta käsiteltiin, heidän toimintansa oli varsin rajua, mikä osoittaa vain, että teimme oikein ryhtyessämme muuttamaan työjärjestystämme.

Haluaisin puolustaa tätä paljon parjattua lintua, koska kukaan luonnontutkija ei ole koskaan nähnyt strutsin painavan päätään hiekkaan. Päinvastoin on tunnettua, että leijonan lähestyessä strutsia tämä uhraa itsensä poikasiaan varjellakseen siirtymällä pois pesästä ja antamalla pedon syödä itsensä. Strutsi siis uhraa itsensä tulevien sukupolvien puolesta: se on rohkeuden ja omistautuminen vertauskuva! Niinpä tiedemiehen tai luonnontutkijan kuvaaminen strutsiksi ei ole loukkaus vaan suuri kunnia!

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan antaa Voggenhuberin ja Duffin mietintöä koskevan lyhyen äänestysselityksen. Mietintö on hyvä, ja ydinasiana on se, että Euroopan on mentävä eteenpäin, ja tämä on tärkeää, koska nekään, jotka äänestivät kansanäänestyksissä vastaan eivät olleet tyytyväisiä Euroopan nykytilaan. Mietinnössä todetaan, että kansan tuki on olennaisen tärkeää ja että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja. Myös tämä on tärkeää, koska kansanäänestykset ovat tosiasia: Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä äänestettiin vastaan ja Espanjan ja Luxemburgin kansanäänestyksissä puolesta.

Lisäksi minua ilahduttaa suuresti se, että nykyiseen tekstiin on sisällytetty tarkistus 18, jossa todetaan nimenomaisesti, että kansalaisten Ranskassa tai Alankomaissa esittämä vastalause on otettava huomioon. Tämä on päivänselvää, ja sen vuoksi tämä on hyvä mietintö. Ydinasiana on se, että meidän on jatkettava eteenpäin, meidän on oltava riittävän rohkeita päästäksemme ulos umpikujasta, mutta meidän on käytettävä siihen meille tarjolla olevia eri mahdollisuuksia, joita ovat parhaillaan käynnissä oleva harkintakausi ja kansalaisten ottaminen huomioon muun muassa niissä maissa, joissa kaikki meni pieleen. Tämä on mielestäni terve suhtautumistapa, ja tämän vuoksi me CDA:n valtuuskunnan jäsenet kannatamme lämpimästi tätä toimintatapaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kun puoli vuotta on kulunut siitä, kun ranskalaiset ja alankomaalaiset asettuivat kielteiselle kannalle, huomaamme, että Euroopan parlamentti heittää menemään enemmistön demokraattisesti ilmaiseman tahdon. Näyttää siltä, että perustuslain on ehdottomasti tultava voimaan – tapahtuipa mitä tahansa – vuoden 2009 kuluessa. On ironista, että yksi mietinnössä esitetyistä perusteluista sille, miksi Euroopan perustuslaki on tarpeen, on se, että Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen lisälaajentumiset eivät ole enää mahdollisia nykyisen Nizzan sopimuksen nojalla.

On yleisesti tiedossa, että laajentumiskehityksen ja erityisesti Turkin mahdollisen liittymisen vastustaminen oli yksi suurimmista syistä perustuslain hylkäämiselle. Tänään Euroopan parlamentti on jälleen kerran osoittanut, kuinka kaukana se on kansalaisista, joita se väittää edustavansa.

  James Hugh Allister, Adam Jerzy Bielan, Jens-Peter Bonde, Mogens N.J. Camre, Ryszard Czarnecki, Hélène Goudin, Daniel Hannan, Michał Tomasz Kamiński, Nils Lundgren, Ashley Mote, Carl Schlyter, Esko Seppänen, Kathy Sinnott ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Kansalaisten on annettava päättää.

Perussopimuksia on mahdollista muuttaa ainoastaan yksimielisesti. Ranskassa 55 prosenttia ja Alankomaissa 62 prosenttia äänestäjistä on hylännyt perustuslakiehdotuksen. Heidän antamaansa tuomiota on kunnioitettava. Näin ollen EU:n jäsenvaltioiden yksimielisesti hyväksymien sääntöjen mukaisesti perustuslakiehdotus ON kuollut.

Eurooppa-neuvoston seuraavassa kokouksessa on näin ollen julistettava ehdotettu teksti kuolleeksi, pohdittava hylkääviä ääniä, luettava uudelleen Laekenin julistuksen kysymykset ja palattava alkutekijöihin.

On ehdottoman välttämätöntä päättää siitä, onko perussopimuksille saatava kansalaisten hyväksyntä. Mielestämme perussopimukset on hyväksyttävä kansanäänestyksillä kaikissa jäsenvaltioissa, joissa tämä on oikeudellisesti mahdollista. Kansanäänestykset olisi mahdollisuuksien mukaan pidettävä samana päivänä.

Perustuslain kannattajia ja vastustajia olisi pyydettävä laatimaan tulevia mahdollisuuksiamme käsittelevä yhteinen teksti keskustelun pohjaksi. Tähän tekstiin voidaan sisällyttää avoimuutta ja demokraattisia menettelyjä koskevia yhteisiä tarkistuksia työryhmän päästessä sellaisista sopuun. Tietenkin tekstiin sisällytetään myös eri ehdotukset toimivaltaluetteloiksi jäsenten ollessa valtuuksista keskenään eri mieltä.

Vuoden kestäneen keskustelun jälkeen kansalliselle äänestäjäkunnalle olisi esitettävä kaksi vaihtoehtoa: yhtäältä uudistettu perustuslaki ja toisaalta Euroopan demokraattisten valtioiden välinen yhteistyösopimus.

Uuden valmistelukunnan, jonka jäsenet valitaan suoraan, on tehtävä vuoden ajan julkisesti valmistelutyötä työryhmissä ja täysistunnoissa. Nykyisten sopimusten jokaista lukua varten on oltava erityinen työryhmä, jotta nykyisistä monimutkaisista teksteistä voidaan tehdä paljon yksinkertaisempia.

Lopuksi valmistelukunta hyväksyy täysistunnossa kaksi eri ehdotusta: ehdotuksen perustuslaiksi ja ehdotuksen yhteistyösopimukseksi, ja sen jälkeen äänestäjiltä kysytään, kumman he mieluummin valitsevat.

Kun olemme saaneet kansalaisten tuomion, jäsenvaltiot voivat sen jälkeen kokoontua viralliseen hallitustenväliseen kokoukseen ja tehdä tarpeelliset päätökset, jotka hyväksytään muodollisesti kansallisissa perustuslaeissa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Jos yksi jäsenvaltio tai kaksi jäsenvaltiota hylkää ehdotukset, on etsittävä yksimielinen ratkaisu perussopimusten muuttamisten yhteydessä sovellettavia pelisääntöjä varten.

Me Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan vähemmistö ja Euroopan parlamentin SOS Demokratia -erityisryhmä toivomme ja uskomme, että useimmissa valtioissa kansalaiset päätyvät siihen, että kunkin valtion oman kansallisen perustuslain lisäksi ei tarvita muuta perustuslakia. Toivomme, että perustuslain kannattajat osoittavat samanlaista kunnioitusta demokratiaa kohtaan.

Tarjoamamme vaihtoehto voisi perustua seitsemään laajaan ehdotukseen

1) Yhteistyösopimus perustuslain asemesta

Perustuslaki on kuollut. Kansallisten perustuslakien yläpuolelle asettuvan monimutkaisen perustuslain ja Nizzan sopimuksen sijasta haluamme sellaisen yhteistyösopimuksen, jossa on enintään 50 artiklaa. Ne maat, jotka eivät halua liittyä yhteistyösopimukseen, voivat sen sijaan valita vapaakauppasopimuksen.

Eurooppa-neuvoston olisi perustettava perustuslain kannattajista ja vastustajista samassa suhteessa koostuva työryhmä sellaisen sääntöehdotuksen esittämiseksi, joka on riittävän joustava, jotta nämä säännöt sen sijasta, että ne jakaisivat Euroopan, kuten näimme perustuslain tekevän, yhdistäisivät sen.

2) Avoimuus ja läpinäkyvyys

Avoimuus ja asiakirjojen täydellinen saatavuus on otettava pääsäännöksi. Kaikille poikkeuksille on saatava 75 prosentin tuki. Oikeusasiamiehen, tilintarkastustuomioistuimen ja EU:n parlamentin on voitava valvoa kaikkia kuluja.

3) Suora vaali

Päätöksentekijöiden on oltava vaaliuurnan kautta suoraan tilintekovelvollisia niille, joiden on noudatettava heidän päätöksiään kussakin maassa.

4) Päätösten tekeminen neuvostossa 75 prosentin enemmistöllä ja veto-oikeus

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä lainsäädäntö yksimielisesti tai 75 prosentin enemmistöllä ja EU:n parlamentin yksinkertaisella enemmistöllä. Lisäksi on oltava mahdollisuus käyttää veto-oikeutta, kun kansallinen parlamentti äänestää EU-säädösehdotusta vastaan ja vaatii pääministeriä saattamaan asian käsiteltäväksi seuraavassa huippukokouksessa.

5) Alhaalta ylöspäin suuntautuva toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatteen on oltava kansallisten parlamenttien valvonnassa. Nykyistä lainsäädäntöä, jota on 100 000 sivua, on arvioitava kriittisesti, ja suurin osa on poistettava tai lähetettävä takaisin jäsenvaltioihin.

6) Suurempi joustavuus ja vähimmäisvaatimukset

Lainsäädäntö olisi hyväksyttävä siten, että se ymmärretään vähimmäisvaatimuksiksi, joiden avulla jäsenvaltioille taataan suurempi joustavuus ja mahdollisuus ylläpitää korkeampitasoinen sosiaaliturva, terveydenhuolto, ympäristö, työolot, sosiaaliset olot ja kuluttajainsuoja. Meidän olisi suosittava täydellisen yhdenmukaistamisen sijasta vastavuoroista tunnustamista.

7) Yhteistyön tiivistäminen pakollisen liittymisen asemesta

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, euro-yhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö eivät saa olla pakollinen osa yhteistyötä, vaan ne on voitava muuttaa tiiviimmäksi yhteistyöksi yksittäisten maiden sitä toivoessa. Puolustuksen on oltava täysin unionista irrallaan.

  Pervenche Berès (PSE), kirjallinen. – (FR) Tämän harkintakautta käsittelevän mietinnön yhteydessä parlamentilla oli ainutlaatuinen tilaisuus tehdä jotakin hyödyllistä: se olisi voinut olla ensimmäinen Euroopan toimielin, joka olisi pohtinut sitä, mitä realistisia vaihtoehtoja oli olemassa ei-äänien voitosta Ranskassa ja Alankomaissa aiheutuneen tilanteen ratkaisemiseksi siten, että olisi otettu huomioon kaksi näkökohtaa: perustuslakitekstin osalta kohdentaminen uudelleen I ja II osaan ja politiikkoja koskevan III osan tarkistaminen. Tätä kannattivat vihreiden/Euroopan vapaa allianssi -ryhmää ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustavat esittelijät, joiden väsymättömiä ponnisteluja ihailen. Olin yksi niistä, jotka allekirjoittivat heidän tarkistuksensa, joissa vaadittiin "perustuslaillista ydintä".

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ja Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä ovat hylänneet tämän käytännönläheisen ja järkevän linjauksen ja vahvistaneet sitoutumisensa nykyiseen perustuslakitekstiin. Ajatuksena on se, että on yhä mahdollista saada ranskalaiset ja alankomaalaiset äänestämään uudelleen tästä samasta tekstistä. Kansan äänestystuloksen kieltämisestä ei ole hyötyä, olipa eri osapuolten kanta mikä tahansa: tämän vuoksi olen tyytyväinen siihen, että Ranskan sosiaalidemokraatit eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta äänestivät tyhjää. Loppujen lopuksi ainoa tästä mietinnöstä ilmenevä hyödyllinen viesti on se, että harkintakautta on jatkettava kesäkuuhun 2007 saakka.

  Kathalijne Maria Buitenweg ja Joost Lagendijk (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Euroopan perustuslakia koskevalle harkintakaudelle on ollut toistaiseksi ominaista pikemminkin hiljaisuus kuin keskustelu. Vaikka parlamentti yrittää ansiokkaasti saada keskustelun jälleen viriämään tämän päätöslauselman avulla, päätöslauselmassa tuodaan julki myös se oletus, että yksi harkintakauden tuloksista on nykyisen perustuslakitekstin säilyttäminen, mitä pidän vilpillisenä ja epäsuotavana, koska siinä ei oteta huomioon ranskalaisten ja alankomaalaisten äänestäjien omaksumaa hylkäävää kantaa. On valitettavaa, että parlamentti on tältä osin jättänyt huomiotta esittelijöidensä Duffin ja Voggenhuberin varoitukset, ja tämän vuoksi pidätyin osallistumasta tätä päätöslauselmaa koskevaan lopulliseen äänestykseen.

Harkintakautta on käytettävä yhteisymmärryksen valmisteluun siitä, mikä olisi mahdollisimman demokraattinen menettely perussopimusten uudistamista varten. Hylätessään perustuslakisopimuksen ranskalaiset ja alankomaalaiset eivät varmasti sanoneet "kyllä" tämänhetkiselle Euroopalle.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme Euroopan unionista käytävän keskustelun arviointia koskevan mietinnön puolesta. Mielestämme mietintö on pääosin onnistunut, mutta haluamme korostaa sitä, että unionin toimielinten tehtävänä ei ole vakuuttaa kansalaisia sitä, mitkä muutokset ovat tarpeellisia tai hyviä. Mielipiteenmuodostuksen ja poliittisen keskustelun on perustuttava yksilöiden sitoutumiseen sekä demokraattisen yhteiskunnan toimijoihin, poliittisiin puolueisiin tai muihin vapaaehtoisiin yhteenliittymiin.

  Dorette Corbey (PSE), kirjallinen. (NL) Duffin ja Voggenhuberin mietinnössä arvioidaan väärin sekä Alankomaiden että Ranskan poliittinen todellisuus. Se, että vaaditaan, kuten mietinnössä tehdään, että on taattava perustuslain voimaantulo vuoteen 2009 mennessä, on loukkaus alankomaalaisia äänestäjiä kohtaan, ja se loukkaa myös oikeusvaltion toteutumista EU:ssa. Lisäksi muissakaan kohdissa (kohdat 1, 5, 7 ja 31) ei tehdä oikeutta Alankomaiden yksiselitteiselle kielteiselle äänestystulokselle. Tämän vuoksi minun on mahdotonta äänestää mietinnön puolesta.

Lisäksi katson, että Alankomaiden on tehtävä selväksi se, mitä se haluaa: haluaako se neuvotella uudelleen perustuslakisopimuksesta, jatkaa Nizzan sopimuksen pohjalta vai aloittaa koko prosessin alusta. Jos Alankomaat valitsee neuvottelujen aloittamisen uudelleen, sen on ilmaistava tahtonsa selkeästi. Siitä, että Euroopan parlamentti olisi lähettänyt selkeän viestin Alankomaille, olisi ollut paljon hyötyä etenkin, kun otetaan huomioon, että Alankomaissa keskustelu on hyllytetty.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Tuen käsiteltävänämme olevaa mietintöä ja äänestin sen puolesta. Euroopan perustuslakisopimus ei ole "kuollut". Se, että kansanäänestyksessä ranskalaiset ja alankomaalaiset hylkäsivät sopimuksen Euroopan perustuslaista, ei tarkoita "kuolintodistusta" vaan pelkästään sitä, että käynnissä ollut ratifiointiprosessi lykkäytyy.

Kun otetaan huomioon Ranskassa ja Alankomaissa saatu kielteinen tulos, näyttää siltä, ettei ole mahdollista yrittää jatkaa nykyisen tekstin ratifiointia tekstiä muuttamatta. Tämän jälkeen on sanottava, että perustuslakiehdotuksen hylkääminen ei tule kyseeseen. Kuten esittelijät tähdentävät, perustuslakisopimus on olennaisen tärkeä, jos EU aikoo voittaa (takaisin) Euroopan kansalaisten luottamuksen ja säilyttää Euroopan yhdentymisen dynaamisuuden ja toimia uskottavassa roolissa kansainvälisellä näyttämöllä.

Harkintakautta olisi tätä taustaa vasten käytettävä perustuslakiehdotuksen elvyttämiseen Euroopan tulevaisuutta koskevan laaja-alaisen julkisen keskustelun pohjalta siten, että keskusteluun osallistuvat kansalaiset, kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet sekä kansalliset ja alueelliset parlamentit. Tämän keskustelun tarkoituksena olisi oltava perustuslain selkiyttäminen, syventäminen ja täydentäminen, siihen kohdistetun arvostelun käsittely, ratkaisujen löytäminen perustuslailliseen kriisiin ja Euroopan kansalaisten huolenaiheiden käsittely.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme mietintöä vastaan, koska pidämme sitä jäsenvaltioiden ja näiden demokraattisten elinten sietämättömänä painostamisena sen jälkeen, kun Ranskan ja Alankomaiden kansat hylkäsivät niin sanotun Euroopan perustuslakisopimuksen.

Vaikka parlamentti myöntää, että perustuslain ratifioinnin tiellä on tällä hetkellä "esteitä, jotka saattavat osoittautua ylipääsemättömiksi", ellei ryhdytä toimiin Ranskassa, Alankomaissa ja muissa jäsenvaltioissa ilmaistujen huolenaiheiden ottamiseksi huomioon, enemmistö jatkaa kuitenkin eteenpäin ja aikoo muuttaa nykyisen harkintakauden tarkoittamaan sitä, että perustuslakisopimus elvytetään Euroopan yhdentymisen tulevaisuudesta käytävän laajan julkisen keskustelun pohjalta.

Parlamentin enemmistön tahtona on, että käynnistetään suuri propagandakampanja, jolla kansalaisia painostetaan hyväksymään niin sanottu Euroopan perustuslakisopimus.

Vaikka olemme samaa mieltä siitä, että Nizzan sopimus ei voi olla perusta tulevaisuudelle – ja tämän vuoksi äänestimme vastaan – vastustamme yrityksiä jatkaa uusliberalismin, federalismin ja militarismin syventämisen tiellä.

Haluamme unionin, jossa on enemmän yhteistyötä yhdenvertaisten ja suvereenien jäsenvaltioiden välillä, enemmän taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, enemmän solidaarisuutta ja jossa on aidosti sitouduttu rauhaan ja sosiaaliseen edistykseen.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Perustuslakisopimuksen kaatuminen ei ole niinkään tekstistä itsestään kuin taustalla olevasta tilanteesta johtuva ongelma. Ulkoapäin katsottuna unioni näyttäytyy poliittisena alueena, jossa on eniten kansalaisvapauksia, sosiaalisia oikeuksia ja paras ympäristönsuojelu koko maailmassa.

Sisältäpäin katsottuna kansalaisemme suhtautuvat kuitenkin epäilevästi yhdentymishankkeeseen, jolle jäsenvaltiot eivät suostu antamaan voimavaroja. Parlamentin mietinnöllä ei häivytetä näitä epäilyjä, pelkoja ja kansallista itsekkyyttä. Sen sijaan, että pyrittäisiin ratkaisemaan ongelmia – vähäistä kasvua, työttömyyttä, sekä maaseutualueilla että kaupungeissa ilmeneviä jännitteitä – komissio ja parlamentti vaativat vuoropuhelua ja foorumeita, toisin sanoen pelkkää joutavaa puhetta.

Vuoropuhelua kyllä tarvitaan mutta mistä aiheesta? Niistäkö kysymyksistä, joihin poliittisella luokalla ei ole vastauksia? Unionilta puuttuu käytännön näkemys tulevaisuudesta ja lisäksi todellisia valtiomiehiä. Äänestin tästä huolimatta mietinnön puolesta mutta vain sen vuoksi, etten kuuluisi niiden joukkoon, jotka vastustavat yhdentyneempää Eurooppaa, jossa on enemmän solidaarisuutta.

  Mathieu Grosch (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Sitä keskustelua, jota on viime kuukausina käyty suurista eurooppalaisista kysymyksistä, ovat leimanneet enemmän tunteet kuin järki. Puhummepa sitten perustuslaista, palveludirektiivistä tai Reach-asetuksesta – vain muutamia mainitakseni – haasteenamme on yksinkertaistaa sitä kieltä, jota käytämme, ja sitä tapaa, jolla viestimme, jotta kenttä ei jäisi niin sanottujen populistien käsiin. Tuskin millään muulla toimielimellä on niin paljon viestintää tukevia rakenteita ja välineitä, ja kuitenkin tuskin mikään muu instituutio käyttää tällaista monimutkaisuutensa vuoksi tahalliset tai tahattomat väärintulkinnat täysin mahdollistavaa kieltä. Aivan liian usein unionia koskevassa keskustelussa unohdetaan kaksi asiaa: on mainittava sekä sen saavutukset, että selitettävä se, mikä on tilanteessa uutta. Viime kädessä unionin tulevaisuuden osalta on olemassa kaksi suurta koulukuntaa. Yksi niistä seikoista, jotka ilmenivät perustuslakihankkeen myötä, oli se, että ne, jotka haluavat unionilta enemmän, ja ne, jotka haluavat siltä vähemmän, saavat yhdessä unionin jäämään paikalleen – eikä suinkaan näkemystensä vaan äänestämisensä vuoksi. Jos näitä ristiriitaisuuksia selvennetään ja tehdään kansalaisille ymmärrettävimmiksi, saamme viriämään uuden ja todellisen eurooppalaisen keskustelun. Duffin mietinnössä mennään oikeaan suuntaan. Tarvitaan vain toimia.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentin enemmistö, muun muassa Portugalin sosialistit ja sosiaalidemokraatit, on hyväksynyt mietinnön, jossa kansa laulaa ja torvet soi.

Mietinnössä todetaan, että keskustelua on käytävä harkintakauden kaavun alla, mutta varovaisuus kuitenkin hylätään, koska lopputulos ilmoitetaan: "perustuslakihankkeen elvyttäminen", "toisen takaiskun välttäminen", "perustuslakia koskevan konsensuksen syventäminen", "tiedottaminen" ja "riittävä rahoitus", "julkisen mielipiteen vakuuttaminen" ja "sen takaaminen, että perustuslaki tulee voimaan vuoden 2009 aikana".

Vaikka parlamentilla ei ole asiassa toimivaltaa, se yrittää hämätä ja esittää vilpillisiä väitteitä siitä, että "Euroopan perustuslakia" ei ole tosiasiassa hylätty. Ranskalaiset ja alankomaalaiset hylkäsivät sen, ja sen vuoksi se menetti kaiken arvonsa ainakin perussopimusten mukaisesti.

Ei ole sattumaa, että UNICE, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö, totesi puheenjohtajavaltio Itävallalle lähetetyssä kirjeessä, että "on löydettävä kiireellisesti ulospääsy EU:n nykyisestä toimielinkriisistä. Kirjeessä todetaan lisäksi, että "harkintakaudelle … näyttää olevan leimallista pikemminkin pysähtyneisyys kuin harkinta".

Euroopan teollisuustyönantajat ja poliittiset voimat yrittävät jälleen kerran suuntaviivojaan toteuttaessaan viedä aloitetta eteenpäin kansan tahdon vastaisesti.

  Ewa Hedkvist Petersen (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestin kohdan 27 puolesta, mutta en erityisemmin pidä kappaleen jälkimmäisestä viestistä. Julkista mielipidettä ei tarvitse vakuuttaa. Kansalaiset osaavat ajatella itse ja voivat päättää, mitä mieltä he ovat perustuslaista.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella esittelijöitä Andrew Duffia ja Johannes Voggenhuberia heidän erinomaisesta mietinnöstään, jonka aiheena on harkintakausi: Euroopan unionista käydyn keskustelun arvioinnin rakenne, teemat ja taustaa. Kannatan ehdotusta siitä, että harkintakauden avulla pyritään elvyttämään perustuslakihanketta Euroopan tulevaa yhdentymistä koskevan laajan julkisen keskustelun pohjalta.

Kannatan myös ehdotusta siitä, että tätä uutta demokraattista vuoropuhelua, jota olisi pidettävä mahdollisuutena edistää eurooppalaista demokratiaa, käydään ja koordinoidaan koko unionissa ja että sitä jäsennellään yhteisten teemojen ja realististen välivaiheiden avulla noudattaen sovittua arviointikehystä, jonka avulla voidaan tehdä ratkaisevia poliittisia valintoja.

Lisäksi myönnän, että on poliittisille instituutioille strategisesti tärkeää edistää tiedotusvälineiden (varsinkin television, lehdistön ja paikallisradioiden) aktiivista roolia ja saada ne osallistumaan tiedottamiseen ja keskustelun vilkastuttamiseen.

Kannatan lisäksi sitä, että harkintakauden päätelmät on laadittava viimeistään vuoden 2007 jälkipuoliskolla ja että tuolloin tehdään selvä päätös siitä, miten perustuslain kanssa edetään, ja että joka tapauksessa toteutetaan kaikki toimet sen takaamiseksi, että perustuslaki tulee voimaan vuoden 2009 aikana.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa selvennetään EU:n tulevien perustuslaillisten uudistusten tilannetta ranskalaisten hylättyä perustuslain.

Esittelijät ovat todenneet perustellusti, että unionilla on useita eri vaihtoehtoja, joita ovat esimerkiksi perustuslakihankkeen hylkääminen kokonaan, se, että yritämme edelleen saada nykyisen tekstin ratifioiduksi muuttamattomana, se, että yritämme selkiyttää tai täydentää nykyistä tekstiä, tekstin uudelleen jäsentäminen tai sen muuttaminen tai ryhtyminen kirjoittamaan sitä alusta alkaen uudelleen.

Näitä vaihtoehtoja koskevia johtopäätöksiä ei pidä tehdä, ennen kuin harkintakauden on vuoden 2007 toisella puoliskolla määrä päättyä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Perustuslaki, jonka äänestäjät Alankomaissa ja Ranskassa varsin ylivoimaisesti hylkäsivät, ei ollut yksiselitteinen asia. Useimmat äänestäjät kannattavat sitä, että neuvoston kokoukset ovat yleisölle avoimia, sitä, että kansalliset parlamentit voivat testata toissijaisuusperiaatetta, tai alustavia yrityksiä ottaa käyttöön kansalaisaloite 47 artiklassa. Nämä asiat olisi voitu ottaa käyttöön jo kauan sitten ilman perustuslakiakin. Paljon kiistanalaisempia olivat talous- ja sotilaspoliittiset valinnat, jotka oli tarkoitus tällä tekstillä hakataan kiveen, kuten se, että vapaa rajoittamaton kilpailu on yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista, tai jatkuvasti laajeneva palvelujen vapauttaminen tai jäsenvaltioiden asejärjestelmien jatkuva kehittäminen. Kytkykauppaan kuuluu se, että hyvien asioiden ohella hyväksytään huonoja asioita, ja tämä on kummankin esittelijän omaksuma periaate heidän katsoessaan, että hyväksyminen on pelkästään ajan kysymys. He haluavat jopa siirtää uusien jäsenvaltioiden ottamista, kunnes perustuslaki on hyväksytty.

Oma puolueeni, sosialistinen puolue, on suurin niistä puolueista, jotka kävivät Alankomaissa menestyksekkään kampanjan tätä perustuslaillista sopimusehdotusta vastaan. Äänestäjien hylättyä sopimuksen esitimme Alankomaiden parlamentissa ehdotuksia, jotka koskivat avoimuutta, toissijaisuusperiaatteen testaamista ja kansalaisaloitetta. Jäsen Brok antoi ulkoasiainvaliokunnan puolesta Euroopan parlamentille vastaavan suosituksen, ja esitin itse tätä samaa vaihtoehtoa tarkistuksessa 6, jonka hylkääminen on meille menetetty tilaisuus.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, unionin historiallisten ja uskonnollisten juurien jättäminen vähälle huomiolle, mielikuvitukseton "leikkaa ja liima" -periaate perusoikeuskirjan sisällyttämiseksi sopimukseen ilman, että sen sisältöön voitiin puuttua, se, että valmistelukunnassa tehdyistä päätöksistä ei tiedotettu tai tiedotettiin joka tapauksessa hyvin vähän kansalaisille ja se, että laajentuminen – jolla epäilemättä tuodaan lisäarvoa koko Euroopalle ja joka on koko Euroopalle rikkaus – esiteltiin kansalaisille ilman sellaista tehokasta tiedotusvälineissä käytyä kampanjaa, jonka avulla olisi selvitetty laajentumisen taustalla olevat syyt ja ne mahdollisuudet, joita se kaikille tarjoaa, ovat vain eräitä niistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet sen, että sen sopimuksen ratifiointi on keskeytynyt, jonka olisi pitänyt olla unionin perustavaa laatua oleva osa ja johon unionin omilla kansalaisilla on valitettavasti tälläkin hetkellä edelleen vaikeuksia identifioitua.

Olen vakuuttunut siitä, että perustuslakisopimukseen tehtävät parannukset ovat tarpeellisia, ja tämän vuoksi toivomme, että harkintakauden päättyessä meille aukeaa uusi polku, jota kulkiessamme voimme määritellä paremmin ja viisaammin ne kysymykset, jotka ovat tällä hetkellä kiistanalaisia.

Tämän vuoksi aiomme äänestää päätöslauselman puolesta toivoen, että kaikkien yhteisön toimielinten ja kansallisten toimielinten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien ja korkeakoulujen osallistuessa prosessiin pystymme laatimaan ripeästi uuden ja ehkäpä yksinkertaisemman tekstin mutta josta kuitenkin huokuu sellainen henki, johon kaikki eurooppalaiset voivat identifioitua.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietintö on sietämätön yritys vääristää Ranskan ja Alankomaiden kansalaisten tahtoa heidän hylättyään riemuisasti taantumuksellisen sopimuksen Euroopan perustuslaista ja yritys ujuttaa sopimus uudelleen takaovesta.

Mietinnössä ei olla valmiita neuvottelemaan vähäisistäkään sisältömuutoksista Euroopan perustuslakiin vaan sisältöä pidetään itsestäänselvyytenä. Mietinnössä halveksutaan julkeasti kansan ilmaisemaa tahtoa, sillä pyritään järjestämään harhatietoa jakava tiedotuskampanja työntekijöiden pakottamiseksi lopulta hyväksymään Euroopan perustuslaki, jotta se voi tulla voimaan vuonna 2009.

Tätä varten mietinnössä pyritään järjestetyn "sosiaalisen vuoropuhelun" käynnistämiseen ja tiedotusvälineille annetaan vieläkin aktiivisempi rooli väkijoukkojen aivopesemiseksi, jotta nämä aseella uhaten saadaan suostumaan Euroopan perustuslain hyväksymiseen. Tätä varten mietinnössä ehdotetaan, että on huolehdittava ehtymättömästä rahavirrasta, jolla saavutetaan ihmisten pään kääntämistä koskeva tavoite.

On hyväksyttävä se, että Euroopan perustuslaki on kuollut ja että sitä ei elvytetä millään väkijoukkojen pakottamiskampanjalla. EU:n kansalaisten on ymmärrettävä, että eurooppalaisen pääoman imperialistinen unioni ei voi koskaan laatia hyvää Euroopan perustuslakia. Työntekijöiden ja työtä tekevien luokkien kannalta ainoa myönteinen kehityskulku on politiikka, jolla EU:ta heikennetään ja jolla lopulta pystytään hautaamaan kaikki yritykset saattaa uudelleen voimaan mikä tahansa tämän taantumuksellisen elimen esittämä niin sanottu perustuslaillinen järjestely.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Hylkään EU:n perustuslain edelleen seuraavista syistä:

1. Jos toivo elää sosiaalisesta ja sivistyneestä Euroopasta, sopimus Euroopan perustuslaista on kerta kaikkiaan haudattava.

2. EU:n perustuslailla pyritään huomattavasti nopeuttamaan EU:n militarisoitumista, ja siihen sisältyy monenlaisia sotilaallisia hankkeita (III-311 artikla).

3. EU:n perustuslailla pyritään luomaan EU:lle valmiudet maailmanlaajuiseen sodankäyntiin. Siinä tehdään tilaa maailmanlaajuisille sotilaallisille toimenpiteille (I-41,1 ja III-309 artikla).

4. Sopimukseen Euroopan perustuslaista sisältyy nimenomaisesti varustautumisvelvollisuus (I-41,3 artikla). Jos sopimus ratifioidaan, on entistäkin todennäköisempää, että aseistukseen käytetään rahaa aiempaa enemmän.

5. Kun sopimus Euroopan perustuslaista on voimassa, EU:n ulkopolitiikkaa sitovat ainoastaan YK:n peruskirjan periaatteet eikä tämä peruskirja kokonaisuutena (I-3,4 artikla). Tämän ansiosta EU voi tulkita tätä siten, että se voi sotia jopa ilman YK:n valtuutusta.

6. Sopimus Euroopan perustuslaista on ohjelmallinen suunnitelma, joka mahdollistaa EU:n militarisoinnin jatkamisen ilman nykyään voimassa oleviin sopimuksiin viittaamista. Esimerkkejä tästä ovat EU:n sotilasvoimaviraston kehittäminen (III-311 artikla) ja taistelujoukkojen perustaminen (III-312 artikla).

7. Sopimuksella Euroopan perustuslaista pyritään antamaan uusliberalismille perustuslaillinen asema (III-177 artikla), mistä Bolkestenin antisosiaalinen direktiivi on vasta ensimakua. Saksan liittokanslerin, Angela Merkelin ehdotus siitä, että Ranskassa ja Alankomaissa järjestettäisiin uusi äänestys siten, että EU:n perustuslakiin lisättäisiin Euroopan "sosiaalista ulottuvuutta" koskeva julistus, joka ei olisi oikeudellisesti sitova, on suoranainen häväistys.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yksi suurimmista huolenaiheistamme on EU:n toimielinrakenteen valmistaminen tuleviin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi tulevat laajentumiskierrokset. Tämän vuoksi yhdyn siihen, että meidän on ripeästi jatkettava institutionaalista keskustelua. Lisäksi katson, että perustuslain myötä alkanut keskustelu on saatettava päätökseen. Hyväksyn ajatuksen siitä, että tätä asiaa on pohdittava, siitä on keskusteltava ja se on saatettava päätökseen, ja annan tälle tukeni. Toisaalta en hyväksy enkä tue sitä, mikä on luettavissa epäsuorasti monien puheista, että on vain yksi ainoa mahdollinen tulos, olipa se sitten mikä tahansa. Keskustelu ja erityisesti hyvin tarpeellinen kansalaiskeskustelu on jo määritelmällisestikin avointa ja vapaata, ja vastustan voimakkaasti kaikkia yrityksiä sen rajoittamiseksi.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Euroopassa perustuslakiehdotus ei ollut oikea tapa edetä, joten yritykset elvyttää se eivät ole toivottuja. Haluaisin olla ensimmäisenä sanomassa, että EU tarvitsee uutta toimintatapaa ja samalla uutta perustuslakia mutta ei suinkaan sitä virheellistä tekstiä, jonka Alankomaiden ja Ranskan äänestäjät varsin selkeästi hylkäsivät. Meidän on palautettava EU perimmäisten kysymysten äärelle ja selvitettävä, mitä varten se on olemassa ja missä se tuo lisäarvoa ja missä ei. Eri puolilla EU:ta EU:n toimielimet ja käytännöt eivät juurikaan saa äänestäjiltämme kiitosta, emmekä voi syyttää heitä siitä, vaan meidän on muutettava toimintatapojamme. Jos EU:ta ei olisi olemassa, meidän olisi kehitettävä sellainen, mutta ei suinkaan perustuslakiehdotuksen mukaisesti eikä sen nykyisessä muodossa.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska vastustan ehdottomasti kaikkia aloitteita Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen elvyttämiseksi. Sen, että perustuslaki toivotusti kaatui, olisi pitänyt olla Euroopan kansakuntien johtajille tilaisuus pohtia aidosti Euroopan unionin luonnetta ja suuntaa. On selvää, etteivät britit monien muiden maiden kansalaisten tavoin halua, että heidän kansakuntansa hukkuu jonkin Euroopaksi kutsutun valtion uumeniin.

Monet kannattavat Britannian konservatiivien näkemystä EU:sta suvereenien kansakuntien väljänä yhteisönä, jossa olennaista ovat yhteismarkkinat ja tiivis yhteistyö aloilla, joilla voidaan saavuttaa todellista lisäarvoa. Panen huolestuneena merkille sen, kuinka määrätietoisesti Euroopan yhdentymisen kannattajat pyrkivät saattamaan Euroopan perustuslakisopimuksen uudelleen voimaan vuoteen 2009 mennessä sekä pyrkivät käyttämään lisää julkista rahaa tätä tavoitetta tukeviin propagandakampanjoihin ja asettamaan EU:lle maantieteellisiä ja poliittisia rajoituksia.

  Diana Wallis (ALDE), kirjallinen. (EN) Äänestin tarkistuksen 26 toista osaa vastaan. Tätä ei ole suinkaan pidettävä osoituksena siitä, että vastustaisin Euroopan laajuista neuvoa antavaa kansanäänestystä. Itse asiassa kannatan sellaista innokkaasti. Kaikki akateeminen ja käytännön kokemus kansanäänestyksistä viittaa kuitenkin siihen, että kansanäänestystä ei pidä järjestää samana päivänä edustajakokouksen vaalin tai parlamenttivaalin kanssa.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Mietinnön päätelmät eivät kuvasta Euroopan unionin nykytilannetta: kuinka voimme ilmoittaa, että Euroopan perustuslaki on ratifioitava vuonna 2009 ja Nizzan sopimus on täysin hyödytön? Kuinka voimme puhua "harkintakaudesta", kun kaksi unionin perustajajäsenvaltiota hylkäsi lopullisesti nykyisen perustuslakiehdotuksen?

Nykyinen sopimus on varmasti riittämätön, mutta siitä on meille hyötyä. Sitä on parannettava asteittain käyttäen apuna muita perussopimuksia ja sopimuksia, joihin voisi sisältyä joitakin perustuslain I osan seikkoja. Eikö perustuslaki ole hieman ennenaikainen Euroopan yhdentymisen ollessa tässä vaiheessa?

Koskaan ei ole ollut yhtä tärkeää kuin nyt, että jäsenvaltioiden ja kansalaisten etujen sekä unionin omien etujen nimissä lähennymme uusien jäsenvaltioiden kansalaisten käytännön todellisuutta sellaisena kuin he sen kokevat, ja ettemme jätä heitä huomiotta, sillä muutoin demokratiavaje pahenee entisestään.

Pystymmekö herättämään uusissa jäsenvaltioissa luottamusta, jotta nämä voivat uskoa Eurooppa-hankkeeseen? Emme saa tehdä ennenaikaisia päätelmiä jäsenvaltioidemme kansalaisten puolesta.

- Tannockin mietintö (A6-0399/2005)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on tunnettua, että Euroopan parlamentilla on vaikeuksia viestiä niille ihmisille, joita sen oletetaan edustavan. Puhuin äskettäin erään ryhmän kanssa siitä, kuinka tämä ongelma olisi parhaiten ratkaistavissa ja he kertoivat minulle, että yleisesti ottaen poliitikkoja pidettiin ikävystyttävinä, harmaina ja sellaisina henkilöinä, jotka käyttävät täysin aikansa elänyttä kieltä.

He tekivät auliisti – tämänhetkisen levyntekijän Tony Hatchin sanoin – seuraavan ehdotuksen, jonka aiheena on Euroopan naapuruuspolitiikan tekeminen ymmärretymmäksi. Sanat kuuluvat seuraavasti: "Naapurit, kaikki tarvitsevat hyviä naapureita; ystävällinen vilkutus joka aamu kirkastaa päivän. Naapureiden on tutustuttava toisiinsa; viereinen ovi on vain askeleen päässä. Naapurit, kaikki tarvitsevat hyviä naapureita; yrittäessäsi ymmärtää naapureitasi saat parhaat mahdolliset naapurit. Naapurit ovat olemassa toinen toisiaan varten; tällöin hyvistä naapureista tulee hyviä ystäviä."

Kaikki ne, joille Tony Hatchin teokset ovat tuttuja, lienevät hyvin ylpeitä siitä, että tänään tämä luettiin täällä ääneen.

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tuin Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevaa Tannockin mietintöä, joka hyväksyttiin samana päivänä kuin perustuslaillisen prosessin tulevaisuutta käsittelevä Duffin ja Voggenhuberin mietintö. Parlamentti on näin ollen omaksunut johdonmukaisen ja kunnianhimoisen poliittisen kannan, johon suhtaudun hyvin myönteisesti.

Perustuslakisopimusta ei ratifioida ilman selkeästi määriteltyjä rajoja, joiden avulla voimme sanoa, mitkä Euraasian maat eivät voi liittyä EU:hun ja minkä maiden olisi ryhdyttävä aktiivisiin liittymisvalmisteluihin. Lisäksi Euroopan unionin tavoitteisiin sisältyy yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jossa olisi ennen EU:n nostamista kansainväliselle diplomaattiselle näyttämölle keskityttävä EU:n omaan vaikutuspiiriin ja kumppanuuksiin läheisyydessämme sijaitsevien valtioiden ja poliittisten yhteisöjen kanssa. Venäjän, Turkin, Maghrebin ja Lähi-idän politiikkamme tulevan sisällön määrittely on sellainen mielekäs hanke, jossa parlamentin panos on arvokas.

Lopuksi haluan ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että mietinnössä mainitaan, että tämä naapuruuspolitiikka on lähitulevaisuudessa määriteltävä siten, että se on sopusoinnussa nykyisten yleiseurooppalaisten järjestöjen, kuten OECD:n ja Euroopan neuvoston toiminnan, kanssa.

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, äänestin mielihyvin Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan mietinnön puolesta. Euroopan unioni ei ole linnoitus, eikä se ole saari. Tarvitsemme hyviä naapureita ja yhteistyötä tekeviä kumppanivaltioita. Mitä enemmän meillä on lähistöllämme maita, joissa vallitsee rauha, vakaus ja hyvinvointi, sitä paremmin olemme itse turvassa.

Pyysin kuitenkin puheenvuoroa sen vuoksi, että hyvä naapuruuspolitiikka on mielestäni paljon enemmän kuin sen nykyinen tulkinta Euroopan unionissa. Nykyisessä ajattelutavassamme pakkolaajentumisella on paljon vankempi asema kuin naapuruuspolitiikalla. Eräistä maista ei voi koskaan tulla Euroopan unionin jäseniä, toisille annetaan epämääräisiä lupauksia ja eräät maat pitävät toisia etuoikeutettuina. Mielestäni olisi viisaampaa kehittää eräänlainen erityiskumppanin asema ja syventää naapuruuspolitiikkaa. Sen asemesta, että hyväksymme eräät maat ja unohdamme rangaistukseksi toiset, meidän olisi harkittava hyvää naapuruuspolitiikkaa.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) EU ei saa laiminlyödä sille kuuluvia velvollisuuksia kansainvälisen lain noudattamisen ja sosiaalisen markkinatalouden kehittämisen puolustajana. Tämän vuoksi meidän on muokattava EU:n kuvaa maailmassa siten, että annamme Euroopan naapuruuspolitiikalle (ENP) keskeisen aseman pyrkiessämme ylläpitämään rakentavia suhteita niihin, jotka ovat meitä lähimpänä, rauhan ja hyvinvoinnin alueen luomiseksi.

Äänestin Tannockin mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan Maastrichtin sopimuksen 6 artiklan tärkeyttä ENP:n kulmakivenä, vaikka siinä tehdäänkin selväksi, että tämä politiikka ei ole vaihtoehto EU:n jäsenyydelle.

Lopuksi haluan osoittaa tyytyväisyyteni siihen, että Cape Verden kaltaisten tulevien kumppaneiden osallistuminen yhteiseen taisteluumme terrorismia, aseiden laitonta kauppaa, köyhyyttä ja ihmisten orjuuttamista vastaan tunnustetaan. Tämän tunnustamisen taustalla on näiden kumppanien maantieteellisesti erittäin strateginen sijainti ja monien niistä toteuttamat perusteelliset uudistukset puhumattakaan niiden pitkällisistä kulttuurisista ja historiallisista yhteyksistä Euroopan mantereeseen ja syrjäisimpiin alueisiin, muun muassa niihin, jotka sijaitsevat Atlantin valtamerellä, näiden maantieteellisen läheisyyden vuoksi.

  Hélène Goudin, Nils Lundgren ja Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista tukee yleisesti ottaen EU:n naapuruuspolitiikkaa, koska sillä pyritään vahvistamaan demokratiaa ja kehittämään kauppaa ja hyvinvointia unionin lähialueilla sijaitsevissa maissa. Tämän vuoksi äänestämme lopullisessa äänestyksessä mietinnön puolesta.

Mielestämme naapuruuspoliittisten välineiden on oltava joustavia ja kustannustehokkaita. Lisäksi on asetettava tulosten seurantaa koskevia selkeitä vaatimuksia.

Naapuruuspolitiikan on rajoituttava kysymyksiin, jotka koskevat kaupan alalla tehtävää yhteistyötä sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Tätä politiikkaa ei pidä käyttää, kuten tänään tapahtuu, EU:n intressipiirin laajentamiseen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan avulla.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) ilmentää sitä, miten tärkeää EU:lle on rakentaa tulevia suhteitaan naapureihinsa siitä riippumatta, ovatko nämä liittymässä EU:hun vai eivät. EU:n etujen mukaista on ilman muuta edistää demokraattista kehitystä sen välittömässä läheisyydessä.

ENP:n puitteissa olisi laadittava suhteitamme naapureihimme koskeva selkeämpi strategia, jolla edistetään yhteisen rauhan, vakauden, turvallisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratian, oikeusvaltioon ja hyvinvoinnin alueen rakentamista ja kehittämistä ja joka tarjoaa kumppanimaille etuoikeutetut suhteet ja merkittävän aseman EU:n muiden maailman alueiden kanssa ylläpitämissä ulkosuhteissa.

Tuen esittelijän ehdotuksia, joissa korostetaan sitä, että Euroopan naapuruuspolitiikalle ja kumppanuusvälineelle (ENPI) myönnettävää rahoitusta on lisättävä sisämarkkinoille pääsyyn liittyvän ongelman ratkaisemiseksi, kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan selkeän strategian määrittämiseksi, energia- ja liikenneverkkoja koskevan lainsäädännön parantamiseksi ja yhteistyön tekemiseksi ympäristöasioissa.

Lisäksi olisi otettava erityisesti huomioon energiapolitiikka, koska EU:ta ympäröivät maailman suurimmat öljy- ja luonnonkaasuesiintymät.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön. Euroopan naapuruuspolitiikka on laajentuneessa EU:ssa keskeinen strategia jäsentyneiden suhteiden solmimiseksi EU:n kaikkien uusien itäisten ja eteläisten naapureiden kanssa, yhteisten demokraattisten arvojen puolustamiseksi ja lujittamiseksi, ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi sekä yhteisten toimien kehittämiseksi.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Britannian konservatiiveihin kuuluvan parlamentin jäsenen, Charles Tannockin laatimassa mietinnössä, josta parlamentti on tänään äänestänyt, vahvistetaan jälleen kerran EU:n naapuruuspolitiikan pääpiirteet. Tällä politiikalla pyritään ajamaan EU:n geopoliittisia etuja, vaikka ne onkin verhottu ihmisoikeusretoriikan kaapuun.

1. Tarkoituksena on, että EU:n naapuruuspolitiikka on keino luoda Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille geopoliittinen vaikutuspiiri, ja siihen sisältyvillä toimilla tavoitellaan "etuoikeutettujen kumppanuuksien" luomista naapurimaiden, muun muassa Etelä-Kaukasian maiden kanssa.

2. Mietinnössä todetaan suorasukaisesti, että naapuruuspolitiikan geostrategisena pyrkimyksenä on EU:n raaka-aineiden saannin turvaaminen. "Energiapolitiikan" on oltava tärkeä teema EU:n naapuruuspolitiikassa, koska EU:ta ympäröivät maailman suurimmat öljy- ja luonnonkaasuesiintymät (Venäjä ja Kaspianmeren allas, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka). Mietinnössä korostetaan toistuvasti Georgian ja Armenian kaltaisten kauttakulkumaiden geostrategista merkitystä.

4. Suunnitelmana on, että EU:n vaikutusvaltaa olisi tuettava Valko-Venäjällä ja muualla tapahtuvalla vallanvaihdolla. Se, että tässä asiassa ensisijaista on EU:n vaikutuspiirin laajentaminen, on ilmeistä, kun katsotaan, kuinka eri tavoin kohdellaan Valko-Venäjää ja Uzbekistania, joista jälkimmäinen sallii EU:n jäsenvaltioiden sotilastukikohtien, esimerkiksi Termezissä sijaitsevan saksalaisen sotilastukikohdan läsnäolon.

5. Naapurimaat sidotaan EU:hun myös sotilaspoliittisesti. Ajatuksena on se, että niiden olisi kyettävä osallistumaan sotilaallisiin toimenpiteisiin ja oltava mukana EU:n sotilaallisissa rakenteissa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU:lla on kaikki edellytykset toimia tärkeässä roolissa kansainvälisellä näyttömällä. Ehkei sillä tavalla kuin eräät toivovat, mutta EU on siitä huolimatta tärkeä toimija kansainvälisissä yhteyksissä.

Tämä ajatus on peräisin Euroopan naapuruuspolitiikasta – sekä muodollisesti että sisällöllisesti – kun otetaan huomioon, että mielestäni EU voi ja sen täytyy juuri lähialueillaan toimia näkyvimmin kansainvälisessä roolissaan. Vaikka kannatan laajentumisen jatkamista, olen myös tietoinen siitä, että tällä prosessilla on päätepisteensä, ja että on aina tarpeen kehittää – mitä tahansa tapahtuukaan – politiikkaa, jolla pyritään edistämään ympärillämme laajaa rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin aluetta. Tämä on geostrateginen tarve ja myös moraalinen velvoite.

Tämän vuoksi pidän elintärkeänä, että parlamentti seuraa tarkasti tätä politiikkaa – ja siihen liittyvää taloudellista kehystä – koska juuri tällä alalla on mahdollista muuttaa sanat teoiksi. Välimeren alueen kokemukset eivät ehkä lupaa hyvää, mutta on muitakin, myönteisempiä kokemuksia, ja meidän olisi keskityttävä niihin.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kap Verde on erinomainen esimerkki demokratiasta, hyvästä hallinnosta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja sillä on syvälliset historialliset, poliittiset, kulttuuriset ja maantieteelliset siteet EU:hun. Tämän ansiosta se on ainutlaatuisessa ja etuoikeutetussa asemassa siteiden tiivistämisessä Euroopan ja Afrikan välillä. Lisäksi tämä maa on Euroopan alueen vakaa ja turvallinen ulkovartio.

Vaikka Kap Verdessä kulkee Euroopan Kaakkois-Atlantin puoleinen raja, se on sisällytetty toisenlaisiin ohjelmiin, joista ei sinänsä ilmene maan tosiasiallinen läheisyys ja joissa ei tunnusteta sitä, että maa jakaa kanssamme samat arvot, kuten oikeusvaltion, hyvien naapuruussuhteiden edistämisen, sekä markkinatalouden ja kestävän kehityksen periaatteet.

Tiedetään, että Kap Verden hallituksen ja suurimman oppositiopuolueen taholta on otettu alustavasti yhteyttä erityisaseman saavuttamiseksi tälle maalle tai EU-kumppanuuden luomiseksi. Maan ottaminen mukaan naapuruuspolitiikkaan olisi merkittävä askel tähän suuntaan. Lisäksi Cape Verde voisi toimia tärkeänä vastapainona tässä politiikassa, jota köyhdyttäisi se, että siinä keskityttäisiin ahtaasti vain unionin eteläisiin ja itäisiin rajoihin.

Olen tyytyväinen tarkistusten 36 ja 38 hyväksymiseen.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Olen itse nähnyt EU:n naapuruuspolitiikan olevan toiminnassa monissa maissa, ja on tärkeää, että tämä politiikanala säilyy, jotta demokratian ja vapauden aluettamme voidaan laajentaa. EU on ulospäin suuntautuneempi kuin usein ajatellaan, ja vaikka viime vuosina sisäiset huolenaiheet ovat päässeet eniten otsikoihin, useimmat saavutukset ovat olleet ulkoisia ja tapahtuneet usein kulisseissa. On elintärkeää, että näitä toimia jatketaan, ja annoin mielihyvin tukeni tälle päätöslauselmalle.

- Estrelan mietintö (A6-0402/2005)

  Frank Vanhecke (NI) – (NL) Arvoisa puhemies, se, että Estrelan mietintö ei ole parlamentin historiassa hyväksymistämme mietinnöistä varmastikaan huonoin johtuu tietysti siitä, että olemme pohjimmiltaan yhtä mieltä varsinaisesta asiasta. Naisilla on oikeus integroitua tavanomaisiin työprosesseihin miesten kanssa tasaveroisina kaikilta osin ja lisäksi heillä on oikeus samaan palkkaan samasta työstä, vaikka on yleisesti tiedossa, että tällä alalla tarvitaan vielä parannuksia. Tästä olemme siis samaa mieltä.

Haluan kuitenkin korostaa sitä, että jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa huomattavan suuri määrä naisia päättää vapaaehtoisesti tehdä työtä kotonaan oman perheensä keskellä ja että vielä useampi nainen olisi halukas tekemään tämän valinnan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Osa-aikainen työ ja hyvät lastenhoitopalvelut ovat osittainen ratkaisu, mutta täyden vanhempainpalkan maksaminen niille, jotka työskentelevät kotona tai joilla on pieniä lapsia, olisi varsin hyvä päätös. Tämän lisäksi sanottakoon, että on löydettävä ratkaisu ongelmaan, joka koskee kotona osa- tai kokoaikaisesti työskentelevien vanhempien – joiden panos yhteiskunnalle on mittaamattoman arvokas – eläkeoikeuksia ja sosiaaliturvajärjestelyjä.

  Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tarkistuksen 19 puolesta. Tulkitsemme edellä mainittuun tarkistukseen sisältyvän käsitteen "taattu vähimmäistoimeentulo" tarkoittavan taattua kohtuullista elintasoa, koska suhtaudumme myönteisesti taattuun kohtuulliseen elintasoon mutta vastustamme valtion sääntelemien vähimmäispalkkojen käyttöönottoa.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdessä Britannian konservatiiveihin kuuluvien kollegojeni kanssa tuen täysin periaatetta miesten ja naisten yhdenvertaisista mahdollisuuksista. Uskomme vakaasti siihen, että sekä naisilla että miehillä on tärkeä tehtävänsä Lissabonin strategian taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Näitä tavoitteitahan ovat pitkän aikavälin taloudellisen kasvun ja korkean työllisyysasteen saavuttaminen.

Äänestimme kuitenkin tämän mietinnön osalta tyhjää, koska katsomme, että esitetyt toimet ovat niin määräileviä, että niillä voidaan tuskin saavuttaa haluttuja tavoitteita naisten aseman parantamisesta EU:n jäsenvaltioiden arkipäivän taloudellisessa elämässä. Miesten ja naisten on tehtävä työtä ennen kaikkea sellaisissa yhteiskunnissa, joissa taloudellinen kasvu johtaa uusien ja entistä parempien ura- ja työmahdollisuuksien syntymiseen, jolloin on mahdollista luoda se korkeampitasoinen sosiaaliturva, jota tässä mietinnössä toivotaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tavoitteena EU:n taloudellisessa, sosiaalisessa ja ympäristöalan uudistamisessa, sellaisena kuin se Lissabonin strategiasta ilmenee, on, että Euroopasta tulee kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, johon syntyy uusia ja parempia työpaikkoja ja jossa sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurempaa.

Koska tuen täysin rinnoin näitä tavoitteita, huolenaiheenani on pääasiassa se, että eurooppalaiset perheet joutuvat edelleen kohtaamaan yhteiskunnissamme epäoikeudenmukaisuutta. Niitä on torjuttava, jotta ihmiset voivat sovittaa paremmin yhteen työn, perheen ja yksityiselämän.

Tämä on ainoa tapa, jolla voimme rakentaa yhteiskuntaa, joka soveltuu elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen, missä lähtökohtana on kansalaistemme hyvä tietämys asioista ja hyvä tiedonsaanti.

Tämän vuoksi äänestin Estrelan mietinnön puolesta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Sosiaalinen osallisuus ja sukupuolten tasa-arvon kunnioittaminen ovat perusperiaatteita, joiden varaan Lissabonin strategia rakentuu.

Toistaiseksi nämä periaatteet eivät ole kuitenkaan lakanneet olemasta muuta kuin hyviä aikomuksia.

Sukupuolten tasa-arvon osalta tilanne on kaikkein hälyttävin: eroja on työllisyysasteissa, palkassa, pääsyssä työmarkkinoille ja etenemisessä työmarkkinoilla, koulutuksessa sekä osallistumisessa ammatillista koulutusta koskeviin ohjelmiin. Lisäksi naisille on vaikeampaa sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä.

Yhtäläisen kohtelun olisi oltava keskeinen periaate yhteisön oikeudessa, vaikka meidän on vielä muutettava poliittiset periaatteet käytännön toimiksi. Diagnoosi on ollut jo kauan tiedossa. Ongelma on aina sama: jäsenvaltioilta puuttuu rohkeutta ja päättäväisyyttä panna täytäntöön niitä ratkaisuja, jotka on tunnistettu.

Rahoitusnäkymät, sellaisina kuin neuvosto ne hyväksyi, eivät enteilleet hyvää, koska Lissabonin strategiaan kaikkein läheisimmin yhteydessä olevia määrärahoja supistettiin rajusti. Toivon vilpittömästi, että parlamentin, komission ja neuvoston välisissä neuvotteluissa onnistutaan vähentämään jo aiheutettua vahinkoa.