Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Iranin suhteista kansainväliseen yhteisöön.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tässä neuvoston julkilausumassa Iranin suhteista kansainväliseen yhteisöön haluan ottaa kantaa seuraaviin kysymyksiin: ensinnäkin ydinvoimakysymykseen, toiseksi EU:n ja Iranin suhteisiin ja kolmanneksi äskettäisiin väkivaltaisuuksiin Teheranissa.

Iranin ydinvoimakysymyksen ratkaiseminen on keskeinen asia kansainväliselle yhteisölle, jolla on vakavia epäilyjä Iranin ydinohjelman rauhanomaisesta luonteesta. EU on viime vuosina pyrkinyt kaikin tavoin löytämään kysymykseen neuvotteluratkaisun ja vaatinut Irania toteuttamaan ydinohjelmansa osalta luottamusta lisääviä toimia. Iran on viime aikoina ottanut askelia väärään suuntaan toteuttamalla yksipuolisia toimia, esimerkiksi käynnistämällä aivan äskettäin uudelleen uraanin rikastamistoimet Natanzissa ja keskeyttämällä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) lisäpöytäkirjan täytäntöönpanon.

IAEA:n hallintoneuvosto on lähettänyt Iranille selkeän viestin hyväksymällä 4. helmikuuta päätöslauselman, jolla asia saatetaan YK:n turvallisuusneuvoston tietoon. Päätöslauselman hyväksyminen suurella enemmistöllä osoittaa, että koko kansainvälinen yhteisö jakaa EU:n syvän huolen Iranin ydinohjelmasta.

EU ei suinkaan aseta kyseenalaiseksi Iranin oikeutta käyttää ydinvoimaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. Tämän konfliktin syynä on se, ettei Iran ole toistaiseksi toteuttanut riittävästi toimia herättääkseen tarvittavaa luottamusta ydinohjelmansa rauhanomaiseen luonteeseen. Päinvastoin, Iran on viimeisten 18 vuoden aikana jättänyt ilmoittamatta IAEA:lle olennaisen osan erittäin laajasta ydinohjelmastaan ja kieltäytyy edelleen toimittamasta järjestölle tärkeitä tietoja, jotka koskevat erityisesti uraanin rikastamista koskevan teknologian kehittyneisyyttä ja "asevarustelua" maassa, toisin sanoen ydinohjelman sotilaallistamista.

EU:n tavoitteena on edelleen ratkaista kysymys neuvottelemalla. Tämä kuitenkin edellyttää, että Iran osoittaa riittävästi halukkuutta yhteistyöhön ja avoimuuteen erityisesti IAEA:n nähden ja toteuttaa pikaisesti tarvittavia luottamusta lisääviä toimia, kuten keskeyttää arkaluonteiset ydinvoimaan liittyvät toimet. Venäjän ehdotus venäläis-iranilaisen uraanin rikastamislaitoksen rakentamisesta Venäjän maaperälle vaihtoehtona Iranissa tapahtuvalle rikastamiselle on tärkeä toimi, jolle EU antaa täyden tukensa.

Sallikaa minun toistaa selvyyden vuoksi, että EU pyrkii Iranin ydinvoimakysymyksessä edelleen diplomaattiseen ratkaisuun, jossa IAEA:n on oltava keskeisessä asemassa. Turvallisuusneuvoston osallisuus ei tarkoita IAEA:n roolin pienentämistä, vaan sen tarkoituksena on pikemminkin vahvistaa IAEA:n auktoriteettia ja mahdollistaa sen hallintoneuvoston päätöslauselmissa vaadittujen toimien toteuttaminen.

EU:n ja Iranin suhteista haluan todeta, että EU on edelleen erittäin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteesta. Se heikkenee jatkuvasti, eivätkä Iranin viranomaiset ryhdy konkreettisiin toimiin lainsäädännön tai virallisten käytäntöjen uudistamiseksi. Iran ei ole EU:n toistuvista pyynnöistä huolimatta luvannut käynnistää uudelleen tällä hetkellä keskeytyksissä olevaa ihmisoikeusvuoropuhelua. EU tuo jatkossakin ihmisoikeuksia koskevat huolenaiheensa julki sekä suoraan Iranin hallitukselle että julkilausumissa ja kansainvälisillä foorumeilla.

EU ja koko kansainvälinen yhteisö ovat yksiselitteisesti ja jyrkästi tuominneet Iranin presidentin Israelia koskevat lausunnot. Iranin kanta Lähi-idän kysymykseen antaa aihetta vakavaan huoleen. Maa tukee edelleen palestiinalaisryhmiä, jotka EU luokittelee terroristijärjestöiksi. Panemme huolestuneina merkille, että Iranin presidentti tapasi äskettäin muutamia tällaisten ryhmien johtajia Syyriassa, ja kehotamme sitä lopettamaan tällaisen yhteydenpidon. Lisäksi vaadimme Irania liittymään kansainväliseen yhteisymmärrykseen kahden valtion ratkaisun välttämättömyydestä Lähi-idän konfliktissa.

Iranin presidentin toistuvat pyrkimykset kiistää juutalaisten kansanmurhaan liittyvät rikokset ja vaatimus Israelin valtion "pyyhkäisemisestä pois kartalta" on torjuttava tiukasti. Tällaiset lausunnot ovat kauttaaltaan tuomittavia ja lisäksi räikeässä ristiriidassa useiden poliittisten ja uskonnollisten johtajien pyrkimysten kanssa. Kyseiset johtajat tekevät erityisesti viime päivien tapahtumien jälkeen kaikilla tahoilla nimenomaan työtä edistääkseen kulttuurien välistä vuoropuhelua, jolle on tunnusomaista molemminpuolinen kunnioitus.

EU:n suhteisiin Iraniin vaikuttaa ratkaisevasti Iranin edistyminen kaikilla huolta herättävillä aloilla: ydinvoimakysymyksessä ja muissa kysymyksissä, jotka liittyvät joukkotuhoaseisiin, ihmisoikeuksiin, terrorismin torjuntaan ja Iranin kantaan Lähi-itään. EU:n toimintamahdollisuuksia tarkastellaan tiiviisti ja punnitaan Iranin lausuntojen ja toimien valossa.

Väkivaltaisuuksista totean, että kuten täällä parlamentissa käydyssä keskustelussa on selkeästi korostettu, Euroopan unionin edustustoihin kohdistuneet iskut eivät olleet millään tavalla oikeutettuja eivätkä hyväksyttäviä. EU:n puheenjohtajavaltio on tuominnut iskut ja kehottanut Irania noudattamaan vuonna 1961 tehdyssä diplomaattisia suhteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa määrättyjä diplomaattiedustustojen suojelua koskevia velvoitteitaan. Näiden velvoitteiden mukaisesti puheenjohtajavaltio on myös muistuttanut Irania siitä, että vastuu kyseisten velvoitteiden noudattamisen varmistamisesta on kansainvälisen lain mukaisesti valtiolla.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemies FRIEDRICH

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, on selvää, että Iranin on toteutettava näkyviä, uskottavia ja oikeansuuntaisia toimia voittaakseen takaisin kansainvälisen yhteisön luottamuksen. Muutamien viime kuukausien ajan ydinohjelmakysymys on ollut EU:n keskeinen huolenaihe Iranin osalta, ja aivan oikeutetusti. Jännitteiden lisääntyminen ja mahdollinen ydinaseiden leviäminen vain pahentaisivat tilannetta alueella. Huolimatta niin sanotun EU-3:n ja muiden kansainvälisten kumppaneiden sinnikkäistä pyrkimyksistä käydä vuoropuhelua Iranin kanssa Iran ei ole sitoutunut vuoropuheluun vakuuttavalla tavalla. Tästä syystä Kansainvälisen atomienergiajärjestön hallintoneuvosto päätti Wienissä 4. helmikuuta raportoida Iranin ydinvoimakysymyksestä YK:n turvallisuusneuvostolle.

Iran reagoi tähän päättämällä vauhdittaa rikastamisohjelmaansa ja keskeyttää lisäpöytäkirjan täytäntöönpanon. Näitä toimia ei voida hyväksyä, vaikka Iran aikookin jatkaa yhteistyötä IAEA:n kanssa ydinsulkusopimuksen pohjalta.

Kansainvälisen yhteisön huomattava enemmistö, johon myös Venäjä ja Kiina kuuluvat, kannattaa nyt voimakkaasti raportoimista Iranin kysymyksestä turvallisuusneuvostolle ja on yhtä mieltä siitä, että Iranin on keskeytettävä uudelleen rikastamistoimensa. Teheranissa ei saa syntyä epäselvyyttä kansainvälisen yhteisön päättäväisyydestä. Samaan aikaan diplomaattisin keinoin saavutettava neuvotteluratkaisu on edelleen mahdollinen, edellyttäen että Iran toteuttaa tarvittavat toimet.

Iranin käyttämä taktiikka, jolla se pyrkii aiheuttamaan erimielisyyksiä kansainvälisessä yhteisössä, ei osoittautunut toimivaksi tällä kertaa, kuten ei viime syksynäkään. Venäjän ehdotus rikastaa uraania Iranin rajojen ulkopuolella on edelleen pöydällä, ja sitä on tarkasteltava erittäin huolellisesti. Jos Iran keskeyttää uudelleen rikastamistoimensa ja hyväksyy Venäjän ehdotuksen, käsittelyä turvallisuusneuvostossa ei ehkä tarvita lainkaan. Tulevaisuudennäkymät ovat hyvin pitkälti riippuvaisia Teheranin halukkuudesta tehdä kompromisseja ja käynnistää vuoropuhelu kansainvälisen yhteisön kanssa, vieläpä nopeasti.

Emme esitä arvailuja jatkotoimista, mutta jos tilanne pahenee edelleen, meidän on harkittava vaihtoehtoja, joissa tuleva toiminta tapahtuisi YK:n puitteissa. YK:n turvallisuusneuvosto käsittelee tätä kysymystä ottaen huomioon El Baradein raportin ja IAEA:n hallintoneuvoston seuraavan, 6. maaliskuuta alkavan kokouksen. Käänteisesti voidaan todeta, että jos asiat kehittyvät oikeaan suuntaan, toiminnan painopiste voi olla enemmän yhteisön toimissa. Jos ja kun tilanne edellyttää, meidän on voitava ryhtyä Iranin vastaisiin toimiin useilla EU:n ja yhteisön välineillä. Olemme valmiita rakentavaan yhteistyöhön, ja Iran tietää sen.

Ydinvoimakysymyksessä ei ole kyse Iranin ja Euroopan unionin tai Iranin ja Yhdysvaltojen vaan Iranin ja laajemman kansainvälisen yhteisön välisestä erimielisyydestä. Siinä ei ole myöskään kyse Iranin ydinsulkusopimuksen mukaisista oikeuksista. Erimielisyys johtuu siitä, ettei Iran ole onnistunut herättämään tarvittavaa luottamusta sen ydinohjelman yksinomaan rauhanomaiseen luonteeseen. Iranilla on todellakin oikeus kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa ja käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Tarvitsemme näin ollen ketään syrjimättömät objektiiviset takeet Iranin ydinohjelman rauhanomaisuudesta.

Haluan sanoa muutaman sanan presidentti Ahmadinejadin lausunnoista, joita hän on esittänyt alueelliseen vakauteen ja kansainvälisiin suhteisiin vaikuttavista kysymyksistä. Hänen Israelia ja juutalaisten kansanmurhaa koskevat tuomittavat huomautuksensa herättivät maailmanlaajuista tyrmistystä. Katsomme, että asianomaiset lausunnot loukkaavat meitä kaikkia syvästi. Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, emme voi myöskään mitenkään hyväksyä sitä, että Iran jatkaa terroristijärjestöjen tukemista Lähi-idässä.

Ihmisoikeuksien osalta saatattekin muistaa, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto katsoi 12. joulukuuta 2005 Iranin ihmisoikeustilanteen niin vakavaksi, että antoi päätelmät EU:n ja Iranin ihmisoikeusvuoropuhelun tilasta. Euroopan unioni totesi jälleen, että EU:n ja Iranin välisten suhteiden kehittyminen edellyttää, että Iranissa edistytään selkeästi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisessa, mitä pidän Iranin osalta perustavana vaatimuksena.

Haluan korostaa muutamia erittäin huolestuttavia seikkoja. Julkiset teloitukset, erityisesti nuorten teloitukset, ja kuolemanrangaistukset ovat lisääntyneet. Iran teloitti vuonna 2005 enemmän lapsirikollisia kuin yhtenäkään edeltävänä vuonna. Ilmaisunvapautta rajoitetaan ja Internetiä ja lehdistöä sensuroidaan laajasti – edes entinen parlamentin puhemies ja presidenttiehdokas Karroubi ei saanut lupaa lähettää uuden televisiokanavansa ohjelmaa Dubaista käsin. Ihmisoikeuksien puolustajien vaikeasta tilanteesta haluan todeta, että olemme erittäin huolissamme mielipidevankien, kuten Akbar Ganjin ja hänen asianajajansa Abdolfattah Soltanin, kohtalosta. Ihmisoikeuksia koskevien huolenaiheiden luettelo on Iranin osalta edelleen huolestuttavan pitkä.

Komissio toivoo jatkuvaa mielipiteiden ja näkemysten vaihtoa parlamentin kanssa Iranin kysymyksessä. Tilanne on kriittinen, mutta pitkän aikavälin tavoitteena on kaikesta huolimatta edelleen syvempien ja laajempien suhteiden luominen maahan, joka on tärkeä alueellinen ja kansainvälinen toimija.

(Suosionosoituksia)

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta haluan antaa täyden tukemme kansainvälisen yhteisön Iranin politiikalle, jota IAEA:n hallintoneuvoston 4. helmikuuta antama päätöslauselma, EU:n yleisten asioiden neuvoston 30. tammikuuta esittämä kanta sekä EU-3:n yhdessä Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kanssa Lontoossa antama julkilausuma ilmentävät.

Myös kotimaani Saksan hallituksessa liittokansleri Merkel ja ulkoasiainministeri Steinmeier seuraavat yhdessä päättäväisesti tätä tietä. Iranin johdolle on tehtävä selväksi, ettei se onnistu aiheuttamaan erimielisyyksiä kansainvälisessä yhteisössä eikä tietenkään myöskään yksittäisissä EU:n toimielimissä. Tämä tehdään selväksi parlamentin tämänpäiväisessä päätöslauselmassa.

Tunnustamme ydinaseiden leviämisen estämisestä tehdyn sopimuksen kaikkien osapuolten perustavanlaatuisen oikeuden käyttää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin ja siviilitarkoituksiin. Iran on kuitenkin ylittänyt niin monta merkittävää rajaa, että luottamus maan hallinnon vilpittömiin aikeisiin on mennyt. Yhteistyön vähentäminen IAEA:n kanssa, presidentin uhkaus irtautua ydinsulkusopimuksesta, tälle torstaille suunniteltujen Venäjän kanssa käytävien keskustelujen lykkääminen ja erityisesti uraanin rikastamisen käynnistäminen uudelleen eivät ole omiaan herättämään luottamusta eivätkä liennyttämään tilannetta.

Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää esiintyä myös jatkossa päättäväisesti ja yhtenäisenä rintamana Iraniin nähden. Kaikki sellaiset toimet tai lausunnot, jotka saattaisivat nyt synnyttää Teheranissa vaikutelman epäyhtenäisyydestä tai myöntyväisyydestä, ovat hyödyttömiä. Ne, joiden mielestä pelkästään varaukseton pyrkimyksemme rauhaan saa vastapuolen muuttamaan politiikkaansa ja ajattelutapaansa, tekevät karhunpalveluksen luontaiselle rauhankaipuullemme. Erityisesti kun vastapuolemme saarnaa vihaa ja vihamielisyyttä ja toimii tahallisesti vastoin kansainvälisen yhteisön odotuksia, meidän ei pitäisi paljastaa vastapuolelle kaikkia seurauksia, joita sen toimilla voi meidän taholtamme olla.

Kaikkia diplomaattisia keinoja ei ole nähdäkseni vielä käytetty. Tarjoamme rakentavaa yhteistyötä. Vaadimme Irania jatkamaan yhteistyötä IAEA:n kanssa ennen asian käsittelyä turvallisuusneuvostossa. Tuemme myös Venäjän tarjousta rikastaa uraania siviilitarkoituksiin Iranin rajojen ulkopuolella. Emme voi olla miettimättä, miksi Iran haluaa oman rikastamislaitoksen. Maalla ei ole yhtään ainoaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olisinkin yllättynyt, mikäli näin ei olisi tapahtunut. Pyydän kuitenkin parlamentin jäseniä pohtimaan myös sitä, mikä on tärkeämpää: se, että meillä on aikaa keskustella asiasta kunnolla, vai se, että parlamentin jäsenet valittavat, kun asiasta on jo äänestetty. Olisin halunnut kuunnella jäsen Gahlerin puheenvuoron loppuun asti, koska se oli erittäin mielenkiintoinen. Hänen esittämänsä kysymys on todellakin yksi niistä kysymyksistä, jotka askarruttavat meitä eniten tällä hetkellä.

Miten suhtaudumme hallintoon, joka koettelee aivan avoimesti kaikkia rajojaan? Miten reagoimme siihen kansainvälisenä yhteisönä? Puheenvuorossani pyrin esittämään muutamia lisäkysymyksiä ryhmäni näkökulmasta. Euroopan parlamentin ei ole tarpeen ottaa kantaa Iranin presidentin esittämiin huomautuksiin. Valtionpäämies, joka kiistää juutalaisten kansanmurhan ja kyseenalaistaa Israelin olemassaolo-oikeuden, ei ole sovelias vuoropuhelukumppani meille.

Kaikki presidentti Ahmadinejadin edustamat arvot ovat omien arvojemme vastakohtia, ja pitäisin myönteisenä arvokeskustelun käymistä näiden henkilöiden kanssa. Olemme käyneet tänä aamuna jo arvoja koskevan keskustelun, joka oli hyvä, vakava ja harkittu keskustelu. Meidän olisi käytävä tätä keskustelua levollisina ja luottavaisina ja katsottava, onko alueella presidentti Ahmadinejadin lisäksi muita, joiden kanssa voimme käydä vuoropuhelua. Meidän pitäisi pohtia käytettävissämme olevia vaihtoehtoja, ennen kuin mietimme menetettyjä mahdollisuuksia.

Eikö tällä alueella ole riittävän maltillisia maita, jotka suhtautuvat avoimesti vuoropuheluun ja joiden kanssa voimme tehdä yhteistyötä, jotka eivät ehkä jaa kaikkia arvojamme mutta joiden etujen kannalta olisi myös erittäin haitallista, jos Iranista tulisi alueen johtava ydinasevalta? Tällaisia maita on, ja ne ovat mielestäni sopivia vuoropuhelukumppaneita EU:lle. Tältä osin nyt puhjennut pilapiirroskiista tulee tietysti pahimpaan mahdolliseen aikaan ja vaikuttaa äärimmäisen kielteisesti. Juuri näihin maihin meidän on nimittäin luotava molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvat suhteet. Pilapiirroskiistan ratkaiseminen on näin ollen myös keskeistä koko alueen ongelmien ratkaisemisen kannalta.

Tästä syystä varoitan rinnastamasta "Irania" ja "islamia". Yhden maan aggressiivisen valtionpäämiehen toimet eivät millään tapaa kuvasta kaikkialla maailmassa asuvien, rauhaa rakastavien muslimien valtaenemmistön näkemyksiä. Näiden muslimien kanssa meidän on tehtävä yhteistyötä.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö on mielestäni oikeassa ehdottaessaan, että sen olisi valvottava kaikkea uraanin rikastamista – siis kaikissa maissa. Meidän olisi tuettava tätä ehdotusta. Olen muuten myös sitä mieltä, että on täysin perusteltua muistuttaa, ettei ydinaseriisuntaa koskevan keskustelun pitäisi rajoittua koskemaan pelkästään tätä nimenomaista aluetta vaan että ydinaseriisunnan on oltava maailmanlaajuista. Saanen tässä yhteydessä huomauttaa, että kohtelemalla eri tavoin maita, joilla on jo ydinaseita, kuin sellaisia maita, jotka ovat vasta hankkimassa niitä, ja tekemällä ennaltaehkäiseviä iskuja maihin, joilla ei ollut hallussaan joukkotuhoaseita, pelkästään kannustetaan hankkimaan ydinaseita mahdollisimman nopeasti ja laittomasti, koska ydinasevaltioihin ei hyökätä. Tämä logiikka, josta meidän on myös keskusteltava, sai alkunsa, kun samaisella alueella tehtiin jokin aika sitten ennaltaehkäisevä isku, joka oli täysin perusteeton ja jota me vastustimme voimakkaasti.

Tämän iskun taustalla ollut logiikka oli mielestäni äärimmäisen vaarallinen. Tästä syystä meidän on hylättävä päämääräkeskeiseen ajatteluun perustuva strategia, koska se johtaa sotilaalliseen ajatteluun. Meidän on vahvistettava vähitellen diplomaattisia vaihtoehtojamme. Oli valtava saavutus EU-3:lta tuoda Kiina ja Venäjä saman pöydän ääreen ja viestittää siten Iranille selvästi, että kansainvälinen yhteisö aikoo jatkossakin esiintyä yhtenäisenä rintamana. Meidän pitäisi puhua diplomaattisista saavutuksista eikä miettiä sotilaallisia vaihtoehtoja. Kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa teroittaakseen Iranille, että ellei se palaa neuvottelupöytään 6. maaliskuuta mennessä, asia siirtyy automaattisesti turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Jatkotoimista päättäminen kuuluu nimenomaan turvallisuusneuvostolle eikä mille tahansa keskushallinnolle.

(Suosionosoituksia)

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kahden ja puolen vuoden intensiivisten tutkimusten ja tarkastusten jälkeenkään Kansainvälinen atomienergiajärjestö ei ole pystynyt vahvistamaan Iranin ydinohjelman rauhanomaista luonnetta, ja peruskysymykset ovat edelleen vailla vastausta.

Iranin äskettäiset päätökset käynnistää uudelleen uraanin rikastamistoimet ja keskeyttää kaikki vapaaehtoinen yhteistyö IAEA:n kanssa ovat erityisen huolestuttavia, etenkin kun otetaan huomioon Iranin presidentin lausunnot, joissa kiistetään Israelin olemassaolo-oikeus, ja maassa havaittu yleinen sääntöjen tiukentuminen.

Nyt kun kysymyksen käsittely on siirretty turvallisuusneuvostolle, asiat saavat vauhtia, vaikka turvallisuusneuvosto päättikin odottaa El Baradein seuraavaa, 6. maaliskuuta toimitettavaa raporttia.

Panokset ovat poikkeuksellisen korkeat. Ydin- ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen on veitsenterällä. Koko alueen vakaus on vaarassa, kuten Kansainvälisen atomienergiajärjestön tehokkuuskin. On hyvin harvinaista, että käytän näin voimakkaita ilmaisuja, mutta varoitan teitä, että tämä kysymys tarkoittaa paineen kohdistumista koko kansainväliseen oikeusjärjestykseen.

Vaikka ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi epäonnistuisikin, mikä olisi todellakin erittäin valitettavaa, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, Kiina ja Venäjä mukaan luettuina – muut kolmehan te tunnettekin – ja Euroopan unioni näyttävät siitä huolimatta pyrkivän nyt yksimielisesti estämään rauhanomaisin keinoin ydinaseiden leviämisen. Tämä antaa todellakin aihetta maltilliseen tyytyväisyyteen.

Iranin on nyt toimittava täysin avoimesti ja jatkettava yhteistyötä IAEA:n kanssa vakuuttaakseen kansainvälisen yhteisön siitä, että sen tavoitteet ovat yksinomaan rauhanomaisia…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on myönnettävä, että Iranin tilanne on muuttumassa vakavammaksi. Meidän on ymmärrettävä, että presidentti Ahmadinejadilla on uusi strategia. Hän pyrkii määrätietoisesti katkaisemaan suhteet länteen, rakentamaan islamilaisen alueen ja ottamaan sen johdon käsiinsä. Näemme, miten Iranissa nostatetaan kansallisylpeyttä. Miten Euroopan unionin pitäisi reagoida tähän?

Odotan meidän toimivan järkevästi ja tekevän selkeitä analyyseja. Olen samaa mieltä jäsen Schulzin kanssa siitä, että meidän on hylättävä päämääräkeskeiseen ajatteluun perustuva strategia, että tarvitsemme uusia vuoropuhelukumppaneita ja että meidän on toimittava aktiivisesti asettaaksemme diplomatian etusijalle. Viime päivinä käydyt vaikeat neuvottelut huomioon ottaen haluan kuitenkin myös todeta, että sotilaallisesta vaihtoehdosta on keskusteltu, ja pyydän niitä, jotka edelleen miettivät tätä vaihtoehtoa, harkitsemaan asiaa tarkasti. Odotan heidän määrittelevän, miten he aikovat toimia siinä tapauksessa, että selkkaus laajenee sotilaalliseksi, ja kertovan meille, antaako heidän toimintatapansa meille mahdollisuuden saavuttaa tavoitteemme, nimittäin estää Irania kehittämästä ydinaseita ja turvata Israelin olemassaolo. En usko siihen.

Tästä syystä vetoan vielä kerran parlamenttiin, että se ottaisi tämänpäiväisessä äänestyksessä huomioon perustelumme, jota emme onnistuneet saamaan läpi neuvotteluissa. Meidän pitäisi sen mukaan pidättyä nyt leikittelemästä ajatuksella sotilaallisesta lähestymistavasta ja keskittyä diplomatiaan kaikista presidentti Ahmadinejadin vihaa ja väkivaltaa lietsovista puheista huolimatta.

Siihen vastaaminen, pitäisikö Iranille asettaa pakotteita, mitkä pakotteet ovat tarkoituksenmukaisia ja onko maailmanrauha uhattuna, ei kuulu presidentti Chiracille, joka yllättäen uhkasi Ranskan käyttävän ydinaseita. Näihin kysymyksiin vastaaminen ei ole myöskään liittokansleri Merkelin tehtävä. Maailmanrauhan elintärkeästä kysymyksestä päättäminen kuuluu YK:lle eikä kenellekään muulle, eikä meidän pitäisi tehdä päätöksiä ennen sitä.

(Suosionosoituksia)

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, mikään seikka ei puolla Teheranin teokratiaa. Kyseessä on tietämätön ja ylimielinen hallinto, mistä ovat osoituksena sen presidentin juutalaisten kansanmurhasta esittämät lausunnot. Edes Le Pen ei syyllistyisi tällaiseen pohjanoteeraukseen. Kyseessä on taantumuksellinen ja fundamentalistinen hallinto, joka loukkaa ihmisoikeuksia päivittäin, vaarallinen ja vastuuntunnoton hallinto, joka vaarantaa oman selviytymisensä rikastamalla uraania tunkeutuakseen näin vähitellen ydinasevaltojen kerhoon.

On täysin selvää, että Euroopan unionin on tehtävä sodankäyntiä lukuun ottamatta kaikkensa estääkseen Teherania saamasta haltuunsa ydinaseita. Tämän vuoksi emme hyväksy päätöslauselmaesitystä emmekä etenkään sen 7 kohtaa. Iranin kysymyksen siirtäminen YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi on epäasianmukainen ja vastuuton askel, koska se vie maailman lähemmäs uutta ennaltaehkäisevää sotaa, jota käydään tällä kertaa hyvin suppealle alueelle rajoittuvan sotilaallisen väliintulon muodossa.

Euroopan unionilla on vaihtoehto selkkauksen laajentamiselle: se voi ja sen on muutettava tämä ongelma harvinaiseksi tilaisuudeksi koko ihmiskunnalle ja Iranin kansalle. Haluan muistuttaa teitä ydinaseiden leviämisen estämisestä tehdyn sopimuksen 6 artiklasta, jota siteeraan seuraavassa:

"Jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaiseen lopettamiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta."

Lähtökohtana pitäisikin olla neuvotteleminen, ei sota. Ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneella Yhdysvalloilla on tilaisuus muuttaa sotilaallinen lähestymistapansa Iranin kanssa käytäviksi neuvotteluiksi. Neuvosto katsoo, että unionin on edelleen tehtävä kaikki voitavansa, joten Chiracin, Blairin ja Merkelin on aika antaa maailmalle osoitus hyvästä tahdostaan.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, en ole itse shiiamuslimi, joten minun on todettava, että Iranin islamilaisen tasavallan tämänhetkiset ydinvoimaa koskevat pyrkimykset ylittävät todellakin käsityskykyni. Iranin islamilaisen tasavallan perustaja, ajatollah Khomeini, torjui ydinvoiman aikoinaan ehdottomasti "epäislamilaisena teknologiana". Tätä nykyä maan presidentti Ahmadinejad pitää ydinvoimaa Allahin siunauksena, mikä tarkoittaa todellakin atomin jakamisen sijasta pikemminkin shiiamuslimien kahtiajakoa.

Olen samanaikaisesti yhä hämmentynyt Teheranin ydinvoima-aikeista. Toisaalta Iranin ylin johtaja Khamenei on antanut hyvin rauhoittavia lausuntoja, joiden mukaan joukkotuhoaseiden käyttö on kiellettyä islamissa. Näiden lausuntojen mukaisesti Iranin johtajat väittävät tavoittelevansa ydinvoiman rauhanomaista käyttöä. Toisaalta koko Persian ydinohjelman tavoitteena on kaikesta päätellen hankkia maalle salaa ydinasevalmius. Teheran on näin ollen leikkinyt vuosien ajan kissaa ja hiirtä Wienistä käsin toimivan Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa.

Kysynkin neuvostolta ja komissiolta, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mitä tahansa sitten teettekin, älkää sietäkö enempää mullahien temppuilua. Kehotan teitä lyhyesti sanottuna pitämään kaikki vaihtoehdot avoimina, kun kyse on terroristihallinnosta, joka on toistaiseksi vain pelannut aikaa ja joka haluaa lyödä kiilaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen sekä Euroopan unionin ja Israelin väliin. Sillä välin Iranin ydinvoimakello tikittää edelleen uhkaavasti. Teidän on taivuteltava venäläiset ja kiinalaiset pysäyttämään se yhteisin ponnisteluin. Tällaista eurooppalaista diplomatiaa odotan näkeväni jatkossa.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Iranin presidentti on todennut, että hänen maallaan on, kuten millä muulla maalla tahansa, oikeus ydinaseisiin. Tämä saattaisi pitää paikkansa, jos Iran olisi tavallinen valtio, mitä se ei kuitenkaan ole. Iran on diktatuuri, joka on avoimesti kyseenalaistanut yhden naapurivaltionsa olemassaolo-oikeuden. Iranin aggressio saattaa siis hyvinkin kohdistua ensimmäiseksi Israeliin, jonka turvallisuus meidän pitäisi nyt taata.

Nykytilanteessa tapahtumien kulku Iranissa riippuu siitä, esiintyvätkö maailman johtavat valtiot yhtenäisenä rintamana. Tässä onnistuminen on vaikeaa, koska Venäjä pyrkii hyötymään Iranin ydinohjelmasta ja myy sille aseita, kuten Kiinakin, kun taas Intia suunnittelee rakentavansa kaasuputken Iranista. Euroopan unionin tehtäväksi lankeaa näin ollen ottaa ohjat käsiinsä ja toimia aktiivisesti konfliktin ratkaisemiseksi. Osoittaako Euroopan unioni pystyvänsä tähän tehtävään eli laatimaan yhteisen strategian Yhdysvaltojen kanssa, vai lankeaako se Iranin johdon vilkkaan mielikuvituksen tuloksena syntyneeseen seuraavaan harhakuvitelmaan? Jos YK:n turvallisuusneuvosto ei selviydy sille annetusta tehtävästä ja jos emme onnistu muuttamaan Iranin politiikkaa taloudellisten ja rahoituksellisten pakotteiden ohjelmalla, meidän ei pitäisi yllättyä nähdessämme myöhemmin hävittäjien lentävän Natanzin tai Isfahanin yllä.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Siinä oli jotakin liikuttavaa, miten Itävallan ulkoasiainministeri selvitti vain vaivoin hänelle Iranin ja sen ydinohjelman osalta laaditun käsikirjoituksen. Se osoittaa, miten etäisiä nämä kysymykset ovat Itävallan hallituksen edustajalle kolmannen vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä, mikä on hyvä asia. Olemme ottaneet opiksemme historiasta, ja ulkoasiainministeri puhui ensimmäisessä puheenvuorossaan paljon vastuusta. Mikäli nämä kaksi asiaa yhdistetään, luontevana toimintatapana olisi itse asiassa tehdä aloitteita ja sanoa, että tarvitsemme tähän selkkaukseen jopa laajemman näkökulman kuin se, johon edelliset puhujat ovat viitanneet.

Emme saa tehdä asioita väärässä järjestyksessä, ja meidän on aloitettava perusasioista, mikä tarkoittaa "ei ydinaseita". On käsittämätöntä, miksi jotkut, siis niin sanotut hyvät tyypit, saavat hankkia ydinaseita ja toiset taas eivät. Kuka muuten päättää, keitä nämä hyvät tyypit ovat? Jos ulkoasiainministeri ottaa tältä osin lähtökohdaksi Itävallan näkökulman, hänen on mahdollista saada aikaan paljon enemmän hyvää pitkällä aikavälillä kuin ulkonaisesti diplomaattisella ja miellyttävällä esiintymisellä lyhyellä aikavälillä.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Iran on muutaman vuoden ajan pyrkinyt viemään fundamentalistisen vallankumouksensa oman, shiiojen asuttaman alueensa ulkopuolelle sunnien asuttamille alueille, Palestiina mukaan lukien. Palestiinassa Iran toimii Syyrian ja sitä edustavan Hizbollah-terroristijärjestön välityksellä yhteistyössä Islamilaisen Jihadin ja Hamasin kanssa. Nämä molemmat järjestöt ovat sitoutuneet sharia-lain mukaisesti teokratiaan. Ydinaseistettu Iran on näin ollen erityisen vaarallinen länsimaiden ja etenkin Israelin turvallisuudelle.

Toistaiseksi ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mitä tehdä Iranille, joka rikkoo selkeästi ydinsulkusopimusta sekä Ison-Britannian, Ranskan ja Saksan kanssa tekemiään sopimuksia. Pidän kuitenkin myönteisenä IAEA:n 3. helmikuuta tekemää päätöstä siirtää tämän kysymyksen käsittely YK:n turvallisuusneuvostolle samoin kuin Kiinan ja Venäjän, joskin odotettua myöhemmin, antamaa tukea. Iranin ja Venäjän perinteinen sopimus, jonka mukaan Iran tukee Venäjää Tšetšenian kysymyksen osalta Islamilaisten maiden järjestössä (OIC) ja Venäjä puolestaan toimittaa Iranille ydinteknologiaa ja käyttää tarvittaessa veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa, näyttää nyt olevan purkautumassa.

Kiina ei tietenkään hyväksy ydinaseiden leviämistä uusiin valtioihin ja on myös huolestunut islamin uhasta omalla maaperällään. Iranin myöntymättömyys ja kieltäytyminen uraanin rikastamista koskevasta Venäjän järkevästä tarjouksesta ovat avanneet Venäjän ja Kiinan silmät. Vain Syyria, Kuuba ja Venezuela torjuivat ehdotuksen. Iranilaiset ilmoittivat välittömästi käynnistävänsä uudelleen kaupallisessa laajuudessa tapahtuvan uraanin rikastamisen. Rikastettua uraania voidaan käyttää joko ydinvoimaloiden polttoaineena tai, kuten iranilaiset todellisuudessa toivovat, atomipommin valmistuksessa. He ovat myös päättäneet estää IAEA:n ilman ennakkovaroitusta tehtävät tarkastukset.

Länsimaiden tiedustelupalvelut väittävät, että Iran käyttää pöytälaatikkoyhtiöiden muodostamaa verkostoa ostaakseen ydinohjusten ja -pommien valmistuksessa tarvittavia komponentteja Länsi-Euroopasta ja palkatakseen köyhtyneitä ydinfyysikoita entisestä Neuvostoliitosta. Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mielestä lännen on pidettävä kaikki vaihtoehdot avoimina estääkseen Iranin ydinaseistautumisen. Pidän naurettavana Ison-Britannian ulkoasiainministerin Jack Straw'n tyynnyttelevää lausuntoa, jossa hän väittää sotilaallisen toiminnan olevan erittäin epätodennäköistä, kun taas hänen esimiehensä, pääministeri Tony Blair, kieltäytyy aivan oikein sulkemasta tätä mahdollisuutta pois.

  Lilli Gruber (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa parlamentin jäseniä tietyistä perusvirheistä, joita monet tekivät Irakin konfliktin aikana arvioidessaan Saddamin hallinnon joukkotuhoaseita koskevia aikeita. Tiedustelu oli ja on yhä suuressa määrin puutteellista, ellei jopa harhaanjohtavaa. Se perustuu suureksi osaksi päätelmiin, ja siitä puuttuvat usein tarkat numerotiedot. Parhailla tiedustelupalveluilla ei ole tätä nykyä Iranissa yhtään ainoaa luotettavaa lähdettä, joka voisi antaa tietoja Teheranin aikeista ja valmiuksista.

Vajavaisuuksistaan huolimatta IAEA on ainoa keino valvoa mitä tahansa ydinohjelmaa Iranissa. Vuosina 1991–1998, ja huolimatta Saddamin kaikista ponnisteluista vuodesta 1992 alkaen, IAEA ei kyennyt vakuuttamaan, ettei Irakissa ole joukkotuhoaseita. Älkäämme siis tehkö uusia kalliiksi käyviä virheitä sekoittamalla epäluottamusta perusteltuun epäilyyn. Tämän epäluottamuksen sotaa lietsovat poliitikot yrittävät istuttaa meihin, mikä on yksinkertaisesti epäloogista.

Yksi niistä asioista, jotka meidän pitäisi ottaa opiksemme Irakin tapauksesta, on hyvin yksinkertainen. Juuri Osirak-ydinreaktorin pommittaminen vuonna 1981 sai Saddamin päättämään vakavasti otettavan ydinohjelman käynnistämisestä. Voin hyvin kuvitella, millaista tuhoa tämäntyyppisestä niin sanotusta täsmäiskusta voisi nykyään seurata.

Meillä on aikaa neuvotella ja meillä on vankat poliittiset ja oikeudelliset perusteet vaatia Irania noudattamaan ydinsulkusopimusta täysimääräisesti. Iranissa toimii lisäksi poliittinen ja yhteiskunnallinen oppositio, joka on kaikkea muuta kuin hampaaton. Jos kuitenkin haluamme luoda edellytykset turvallisuudelle ja vakaudelle Lähi-idässä, meidän on eurooppalaisina tehtävä selväksi kaikille osapuolille, että kansainväliset oikeudet ja velvoitteet ovat samat kaikille.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että amerikkalaisten ystäviemme on muutettava poliittista lähestymistapaansa Iraniin ja myönnettävä, että heidän aiemmat lähestymistapansa ovat osoittautuneet tehottomiksi ja että heidän on omaksuttava yhteistyökeskeisempi politiikka voidakseen suojella kaikkien etuja tällä erittäin tärkeällä alueella.

(Suosionosoituksia)

  Cecilia Malmström (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, Iranin tilanne antaa todellakin aihetta huoleen. Ihmisoikeustilanne Iranissa on masentava, minkä lisäksi maan hallinto pitää kansainvälistä yhteisöä pilkkanaan loukkaamalla kansainvälisiä periaatteita ja sivuuttamalla täysin IAEA:n vaatimukset. Ajatus ydinaseistetusta Iranista on tietysti äärimmäisen pelottava, erityisesti kun otetaan huomioon sen Israelia koskevat lausunnot ja Israelia kohtaan esittämät uhkaukset sekä se, mitä tällainen kehitys merkitsisi alueen muille maille. Profeetta Muhammedia esittävien pilapiirrosten aiheuttamat levottomuudet näyttävät myös sopivan erinomaisesti Teheranin hallinnolle, ja on monia viitteitä siitä, että juuri Teheran lietsoo näitä levottomuuksia.

EU:n on aika muotoilla hyvin selkeä Irania koskeva strategia, jonka pitäisi sisältää useita eri ulottuvuuksia. Näitä ovat kansainvälinen yhteistyö, toisinajattelijoille ja demokraattisille voimille, kuten kansanäänestysliikkeelle, annettava selkeä tuki sekä Iranissa että sen rajojen ulkopuolella, vakavien ihmisoikeusloukkausten jyrkkä tuomitseminen, Iranin painostaminen kansainvälisten yleissopimusten noudattamisessa sekä tietysti vuoropuhelu ja diplomatia. Tähän strategiaan pitäisi kuitenkin sisältyä myös YK:n turvallisuusneuvostossa mahdollisesti päätettävien pakotteiden valmistelu.

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikuttaa siltä, että Iranin hallinnon vastainen strategiamme on suureksi osaksi epäonnistunut. Iranissa on tällä hetkellä vallassa teokraattinen hallinto pahimmillaan: teloitukset jatkuvat, ihmisoikeustilanne ei ole koskaan ollut näin heikko maan historiassa, uskonto ja politiikka sekoittuvat voimakkaammin kuin missään muualla maailmassa ja maan hallitus käännyttää omia kansalaisiaan ja muita Lähi-idän kansoja demokratiaa vastaan.

Kaikki uskoakseni myöntävät sen, että ydinvoiman ja ydinaseiden kehittäminen Iranissa olisi vaarallista koko alueen kannalta. Tästä syystä olen samaa mieltä siitä, että meidän on oltava varovaisia puhuessamme ydinvoiman käytöstä kyseisellä alueella, koska saattaisimme antaa Iranin hallinnolle parhaan mahdollisen tekosyyn jatkaa ydinohjelmaansa. Iranin johtajilla voisi olla kiusaus sanoa, että ellei Israel lopeta ydinohjelmaansa, Iranilla on oikeus kehittää omaansa.

Meidän on tiedostettava, että puhuessamme Iranin hallinnosta puhumme myös Syyriasta ja Libanonista, rauhanprosessin tulevaisuudesta Israelissa ja Palestiinassa, teokratiasta ja demokratiasta sekä ihmisoikeuksista ja yleismaailmallisista arvoista.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteinen päätöslauselmaesitys on hyvin ongelmallinen. Sen 4 ja 7 kohdassa tuetaan EU-3:n tiukentunutta kantaa. Tällä kertaa EU-3 myötävaikuttaa merkittävästi selkkauksen laajenemiseen. Jacques Chiracin huomautus, jonka mukaan hän on valmis käyttämään ydinaseita "terroristivaltioita" vastaan, on skandaali. Myös Angela Merkelin esittämä historiallinen vertaus on täysin tuomittava. Vaara ei piile ainoastaan Iranin ydinohjelmassa. Myös EU:n, toisin sanoen Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, ja Yhdysvaltojen ydinaseet kuuluvat ydinaseiden leviämisen estämisestä tehdyn sopimuksen mukaisesti ydinaseriisunnan piiriin. Ydinvoiman käyttö jo sinänsä on ongelmallista.

Iranin tuominen YK:n turvallisuusneuvoston kuultavaksi on ensimmäinen askel kohti Iraniin kohdistuvaa sotilaallista hyökkäystä. Kaikki sotilaalliset vaihtoehdot on suljettava pois, kuten Saksan sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Matthias Platzeck on täysin perustellusti vaatinut. Irakin sota toimii ilmeisesti esikuvana Iranin selkkaukselle. Iranin presidentin Israelista esittämiä ala-arvoisia huomautuksia ja maassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia ei saa käyttää Iranin vastaista sotaa koskevan politiikan tarkoituksiin.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän on keskusteltava ymmärtääksemme, mitä oikeastaan pelkäämme: ydinaseita vai niitä hallussaan pitävää henkilöä. Pelkäämme henkilöä, jolla on hallussaan ydinaseita. Emme pelkää ydinaseita sinänsä, koska kun Israel hankki ydinaseita muutama vuosi sitten samalla menetelmällä, emme nostaneet siitä tällaista meteliä. Vastaatte tähän sanomalla, että Israel on demokratia, kun taas Iran on diktatuuri. Tämä pitää paikkansa, mutta myös Pakistania hallitsee diktaattori, nimittäin Musharraf, ja annamme sen siitä huolimatta pitää hallussaan ydinaseita. Tarkastelkaamme siis tosiasioita. Kyseessä on toisinto Daavidin ja Goljatin tarinasta. Lingon ja kivien käyttäminen ei ollut tuolloin sallittua, mutta Daavid käytti niitä siitä huolimatta ja hänen nimensä jäi sen myötä historiaan.

Mitä nämä tosiasiat sitten ovat? Tosiasia on ensinnäkin se, että haluamme ydinaseiden olevan liittolaistemme eikä kenenkään muun hallussa. Tässä on kyse pelottelusta ja de-mo-kra-ti-an-vas-tai-ses-ta toiminnasta! Meidän pitäisi käynnistää vuoropuhelu eikä esittää uhkauksia. Uhkaukset johtavat aina väärään suuntaan. Ne johtavat hyökkäykseen, ne johtavat sotaan, ne johtavat kuolemaan. Kukaan ei ole koskaan loukkaantunut vuo-ro-pu-he-lus-sa! Meidän pitäisi antaa Iranille tilaisuus ja keskustella sen kanssa, vaikka toinen osapuoli pitäisi kannastaan kiinni kuinka tiukasti tahansa. Meidän on oltava todella aktiivisia, koska olemme sivistyneempi osapuoli.

  Ģirts Valdis Kristovskis (UEN). – (LV) Arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, hyvät kollegat, jo jonkin aikaa on ollut selvää, että Iranin ydinohjelmakysymystä käsiteltäisiin YK:n turvallisuusneuvostossa. Palauttakaamme mieliin, että viime vuoden lopussa, kun Euroopan parlamentissa keskusteltiin joukkotuhoaseita käsittelevästä mietinnöstä, juuri Iranin ydinohjelma herätti kaikkein vilkkainta keskustelua. Jäsenten tuolloin esittämä vaatimus rakentavasta toiminnasta sivuutettiin sillä asenteella, että Iranin ongelma ratkaistaisiin ainoastaan neuvotteluteitse. On kuitenkin ilmeistä, että Iranin ja kansainvälisen yhteisön väliset jännitteet ovat ainoastaan kasvaneet.

Hyvät kollegat, viimeiset kuukaudet olivat kansainvälisen toiminnan lujittamisen aikaa. Nyt paitsi Kansainvälinen atomienergiajärjestö myös kaikki viisi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä myöntävät yksimielisesti, ettei Iranin ydinohjelma ole luonteeltaan rauhanomainen.

Euroopan parlamentti ei tietenkään päätä siitä, miten asiassa edetään. Meidän on kuitenkin korostettava, että valtioiden kykenemättömyys sopia yhteisestä toiminnasta vuonna 2005 pidetyssä ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa johti siihen, että ydinohjelmasta tuli pakkomielle Iranin johdolle.

Hyvät kollegat, samanaikaisesti kun Iranin ydinohjelmaan liittyviä kysymyksiä käsitellään YK:n turvallisuusneuvostossa, Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on tässä tilanteessa kerta toisensa jälkeen tähdennettävä kansainvälisen yhteisön yhtenäisyyden tarvetta. On syytä muistaa, että kaikenlaiset epäilyt ja epävarmuus vahvistavat Iranin hallintoa, kannustavat fanaatikkoja ja edistävät heidän asiaansa.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, meidän on ensinnäkin muistettava, että eurooppalaiset valtiot ovat myyneet ydinteknologiaa Iranille. Meillä on taipumus unohtaa tämä seikka, jonka vuoksi meidän ei ole kovinkaan helppoa esittää nyt vastalauseita. Toiseksi meidän on pidettävä mielessä, että on valtava ero siinä, rikastetaanko uraania siviilitarkoituksiin vai sotilaallisiin tarkoituksiin. Kolmanneksi, ydinaseisiin palatakseni, eikö ole järkyttävää, että kansainvälinen yhteisö on sallinut useiden Iranin itä- ja länsipuolisten maiden hankkia ydinaseita reagoimatta siihen mitenkään?

Yksinomaan Iranin vallankumouksen ulkoisten näkökohtien osalta muistutan teitä lopuksi siitä, että islamin kaikkein radikaaleimmat ja vihamielisimmät muodot tulevat muualta kuin Iranista joidenkin puhujien päinvastaisista väitteistä huolimatta.

Näin ollen meille on syötetty aiemmin niin monia valheita, että meillä on oikeus saada enemmän ja parempaa tietoa. Meidän on varmistettava, että ajamamme laillisuusperiaate on sama kaikille. Tämä on olennaista uskottavuutemme kannalta.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, emme saa antaa fundamentalistien eikä niiden tahojen, jotka käyttävät väärin vapauden Euroopan unionissa tarjoamia mahdollisuuksia, tuhota valmiuksiamme vuoropuheluun. Viimeaikaisten tapahtumien, alkaen pilapiirroskiistasta ja päättyen Iranin presidentin jyrkkiin ja tuomittaviin lausuntoihin, ei saa antaa johtaa siihen, että maltilliset, joita on kaikissa maailman maissa ja alueilla, menettävät kyvyn keskustella keskenään.

Tämä on mielestäni ratkaiseva lähtökohta, kuten myös sen varmistaminen, ettei presidentti Ahmadinejadin kaltainen johtaja onnistu pyrkimyksissään Iranissa ja että niillä monilla hyvin koulutetuilla nuorilla, jotka haluavat elää hyvää elämää, on myös mahdollisuudet siihen. Tästä syystä meidän on säilytettävä vuoropuheluvalmiudet tukeaksemme sisäistä uudistusprosessia myös Iranissa.

Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei meidän pitäisi edetä liian nopeasti. Palaaminen taaksepäin on mahdotonta, joten jokaista askelta on harkittava tarkasti. Tämän vuoksi olen iloinen, että esimerkiksi ulkoasioiden valiokunnalla on ensi maanantaina tilaisuus käydä Iranin ulkoministerin kanssa vuoropuhelua, joka kuuluu jatkossa kiinteästi tämäntyyppiseen keskusteluun.

Kansainvälisen yhteisön on toimittava päättäväisesti, kun kyse on lain rikkomisesta, tapahtuipa se ilmaisunvapauden puitteissa tai ei, tai kun kyse on sen varmistamisesta, että Iran noudattaa ydinaseiden leviämisen estämisestä tehtyä sopimusta ja sovittuja sääntöjä. Iranin on myös ymmärrettävä, että ellei se ole tehnyt näin 6. maaliskuuta mennessä, kansainvälinen yhteisö toimii yhtenäisenä rintamana ja että asiasta saatetaan myös keskustella YK:n turvallisuusneuvostossa.

Tästä syystä meidän on tärkeää varmistaa, että vuoropuhelu auttaa rakentamaan rauhanomaisempaa maailmaa ja ettemme anna nyt suostutella itseämme toteuttamaan toimia, jotka tekevät mahdottomaksi eri vaihtoehtojen käyttämisen niin, että ne palvelevat rauhaa. Meidän on myös pidettävä huoli siitä, ettemme ajaudu tämän prosessin aikana tilanteeseen, jossa tapahtumat seuraavat automaattisesti toisiaan ja josta ei ole ulospääsyä.

  Christa Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, joudumme valitettavasti toteamaan, että tilanne Iranissa on muuttumassa yhä vakavammaksi. Tämä ei varmastikaan ole Iranille oikea tie, jotta se voisi omaksua vastuullisen roolin tulevassa kansainvälisessä rauhanprosessissa erityisesti Lähi-idässä, kuten Iran asian aina mielellään näkee. Ymmärrän, että mikä tahansa maa haluaa tieteellistä ja teknologista edistystä parantaakseen kansalaistensa hyvinvointia, ja sille on myös annettava mahdollisuus tähän. Niin kaksiteräinen ala kuin ydintutkimus edellyttää kuitenkin kansainvälisen yhteisön yhteistä toimintaa. Yksipuolista toimintaa ei voida hyväksyä kenenkään kohdalla.

On erittäin tärkeää rakentaa molemminpuolista luottamusta sekä Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin että Iranin puolelta. Miten tämä on kuitenkaan mahdollista, kun molemmat osapuolet puhuvat sotilaallisista vaihtoehdoista? Tosiasiahan on, ettei alueen poliittinen tilanne ole niin vakaa kuin toivoisimme sen olevan alueen asukkaiden tähden. Näin ollen kehotamme alueen kaikkia maita osallistumaan vuoropuheluprosessiin.

Alueen vakautta ja turvallisuutta ei voida saavuttaa ulkopuolisella väliintulolla, eikä valtapelien saa antaa johtaa siihen, että ovet suljetaan emmekä enää tiedä, mitä niiden takana tapahtuu. Meidän ei pidä antaa fundamentalismille ja fanaattisuudelle mitään mahdollisuuksia.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Iranin arvioidaan saavan ydinaseita haltuunsa 3–10 vuoden kuluessa, mutta tämän kehityksen pysäyttäminen saattaa olla mahdotonta jo paljon aikaisemmin. Iranin ydinvoimakysymyksen käsittelyä on vaikeuttanut entisestään Irakin sota, joka oli katastrofi ja saattaa sen lisäksi osoittautua geopoliittisesti typeräksi toimeksi. Iranin hallinnon ei saa antaa kehittää ydinaseita. Kyseessä on uskonnollinen fundamentalistinen, raakalaismainen, terrorismimyönteinen ja juutalaisvastainen hallinto.

Maailma tottui demokraattisen lännen ja kommunistisen idän ydinaseita koskevaan pattitilanteeseen kylmän sodan aikana, mutta siinä vastakkainasettelussa katastrofi vältettiin, koska molemmat osapuolet toimivat viime kädessä järkevästi. Iranin uskonnolliset fundamentalistit eivät toimi järkevästi. Iranilainen ydinase saattaisi osoittautua maailmanhistorian suurimmaksi itsemurhapommiksi. Tässä tilanteessa kaikki vaihtoehdot ovat vaarallisia, mutta kaikkein vaarallisin vaihtoehto on olla tekemättä mitään.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, jo ennen tämänpäiväistä keskustelua kaikkien tiedettiin olevan yhtä mieltä siitä, ettemme voi hyväksyä tilannetta, jossa uskonnollisten kiihkoilijoiden muodostamalla hallinnolla on hallussaan joukkotuhoaseita, joten tästä näkökulmasta katsottuna nyt käytävä keskustelu on turha. Paljon olennaisempi kysymys on se, olisiko meidän pitänyt puuttua tilanteeseen paljon varhaisemmassa vaiheessa. Haluan tässä kohden kiinnittää huomionne tekopyhyyteen, jota Euroopan unioni ja Yhdysvallat osoittavat tämänkaltaisissa asioissa harjoittaessaan reaalipolitiikkaa.

Nimenomaan Ranska tarjosi ajatollah Khomeinille turvapaikan ja auttoi varmistamaan, että shaahin johtama Persia ajautui nopeasti tilanteeseen, jossa vastustettiin valistusta ja sananvapautta. Jos olemme nyt – oikeutetusti – järkyttyneitä Teheranin hallinnon suorittamista raaoista alaikäisten teloituksista, samaan aikaan kun se johtaa Tanskan vastaista mustamaalauskampanjaa, eikö meidän pitäisi myös kyseenalaistaa ihmisoikeustilanne suuressa islamilaisessa maassa Saudi-Arabiassa, jonka väitetään olevan Yhdysvaltojen ja siten myös EU:n tärkeä liittolainen? Emme ole edes maininneet Pakistania, joka on myös ydinasevaltio. Mitä teemme, jos paikallinen Ahmadinejad alkaa kapinoida Pakistanissa?

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, Iran ilmoitti tänä aamuna neljästä uudesta teloituksesta. Iran teloitti tammikuussa 18 ihmistä ja sitä edellisessä kuussa 35. Me istumme täällä puhumassa ja puhumassa, samaan aikaan kun Iran aivan ilmeisesti jatkaa ydinaseiden valmistusta. Yhdysvallat ja Israel eivät voi suojella meitä. Sotilaallinen ratkaisu, joka maksaisi miljoonien ihmisten hengen, ei ole vaihtoehto tällä hetkellä. Jos haluamme näin ollen löytää ratkaisun, meidän on ymmärrettävä Iranin käyttäytymisen syyt. Olisi karkea virhe ajatella, että Iranin toimien vaikuttimena on pelko tai levottomuus. Persialaiset eivät ole arabeja.

Iran hallitsi Lähi-itää muinoin ja vielä 500 vuoden ajan keskiajalla. Se on vakuuttunut asemastaan Lähi-idän johtavana valtana ja valmistaa ydinaseita turvatakseen tämän aseman. Sen luontainen historiallinen kumppani tässä valta-asemassa on Venäjä. Iran on nopeasti kasvava kansakunta, jonka kansalaiset ovat köyhiä, kouluttamattomia, eristäytyneitä, radikalisoituneita ja kovan linjan totalitaarisen hallinnon vaientamia. Emme ole tekemisissä radikaalin islamin vaan radikaalin totalitaarisen hallinnon kanssa. Totalitaariset hallinnot tarvitsevat ulkoisia vihollisia, niiden on hyökättävä länttä vastaan, estettävä radiolähetykset ja teloitettava omia kansalaisiaan. Aiemmista totalitaarisista valtioista poiketen islamilaisen ideologian rajatylittävä luonne mahdollistaa sen, että aseita myös käytetään. Meidän olisi edistettävä vuoropuhelua niiden kanssa, joille vuoropuhelu on tärkeää ja jotka tarvitsevat sitä. Meidän on kuitenkin omaksuttava selkeä, tiukka ja periaatteellinen kanta totalitaarisia hallintoja kohtaan.

(Suosionosoituksia)

  Marek Maciej Siwiec (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, naiivius on kaikkein suurin synti politiikassa. Tällaisessa minuutin puheenvuorossa on mahdollista ainoastaan vedota tunteisiin ja mielikuvitukseen.

Me kaikki syyllistymme naiiviuden syntiin, kun lausumme näitä viisaita sanoja, kun teemme keskinäisiä sopimuksia ja kun pysymme välinpitämättöminä, koska näillä sanoilla ei ole mitään vaikutusta. Toistelemme aina vain samoja sanoja. Tilanne muuttuu Iranin osalta jatkuvasti. Onko Iran nyt lähempänä tilannetta, jossa sen hallussa on ydinaseita? Kyllä. Onko se lähempänä ydinvoiman käyttöä? Kyllä. Onko se lähempänä tilannetta, jossa sillä on käytössään tehokkaat keinot valmistaa ydinaseita? Kyllä. Iran on todellakin lähempänä tätä tilannetta, mutta me jatkamme samojen, naiivien sanojen toistelemista.

Meidän on varauduttava siihen päivään, jona ydinaseista tulee todellisuutta Iranissa. Meidän on muutettava puolustusoppiamme, koska muuttunut tilanne vaikuttaa myös Euroopan unioniin, ja meidän on syytä muistaa, miten kalliiksi naiiviuden synti taannoin tuli Euroopalle.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, tiettyjä tosiseikkoja kukaan ei voi epäillä. Emme tietenkään hyväksy Iranin autokraattista hallintomallia ja tuomitsemme ihmisoikeusloukkaukset, mutta meidän kaikkien on myönnettävä, että iranilaiset valitsivat uuden poliittisen johtonsa demokraattisilla menettelyillä.

Toiseksi Iranilla on luovuttamaton oikeus kehittää ydinohjelmaa rauhanomaisiin tarkoituksiin. Kolmanneksi ydinohjelma ei henkilöidy pelkästään presidentti Ahmadinejadiin, vaan sillä on poliittisten voimien ja iranilaisten laajan enemmistön tuki. Kiista voidaan ratkaista ainoastaan etsimällä poliittista ja diplomaattista ratkaisua vuoropuhelun ja neuvottelujen sekä kansainvälisen lain kunnioittamisen kautta.

Euroopan unionin, neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission on autettava estämään sotilaallisilla toimilla uhkaaminen tai niiden käyttäminen sekä ennaltaehkäisevät toimet Irania vastaan. Ratkaisevaa meidän kaikkien kannalta on lisätä molemminpuolista luottamusta tosiasioiden, ei yksinkertaisen tiedon pohjalta. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, on Euroopan unionin etujen mukaista estää Irakin tilanteen toistuminen alueella.

  Marcello Vernola (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on tehtävä loppu Iranin uraanin rikastamistoimista, jotka eivät ole riittävän avoimia.

Iranin viranomaisten suhtautuminen Kansainväliseen atomienergiajärjestöön on tehnyt tarvittavan luottamuksen rakentamisen Iranin ja kansainvälisen yhteisön välille mahdottomaksi. Iranilaisten väitteitä, joiden mukaan he ainoastaan haluavat kehittää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin, epäillään edelleen vahvasti.

Teheranin viimeaikaiset toimet, nimittäin IAEA:n asettamien sinettien poistaminen ja turvavalvontasopimuksen vapaaehtoisen täytäntöönpanon keskeyttäminen, ovat ristiriidassa Iranin hallituksen aielausuntojen ja neuvotteluratkaisun turvaamiseen tähtäävien pyrkimystemme kanssa.

Kaikesta tästä päättelemme, että Iran esiintyy kansainvälisellä tasolla islamilaisten maiden länteen kohdistuvan kapinoinnin johtavana auktoriteettina ja että se aikoo näin esitellä omaa sotilaallista mahtiaan muille muslimimaille. Sanalliset hyökkäykset Israelia vastaan ja sen mustamaalaaminen ovatkin taktinen siirto. Iran pitää itseään voittamattomana talouden, teollisuuden, rahoituksen ja energian aloilla, ja pelkäämmekin, että kaikki neuvottelut ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Me Forza Italia -puolueen valtuuskunnan jäsenet ehdotamme näin ollen, että Iranin ulkoasiainministeri kutsutaan Brysseliin osallistumaan suhteista Iraniin vastaavan valtuuskunnan kokoukseen. Meidän on selitettävä, ettei Euroopan parlamentin ja Iranin hallituksen välistä vuoropuhelua ole mahdollista jatkaa, ellei viimeksi mainittu perusta vastaavaa parlamentaarista valtuuskuntaa.

Meidän on näin ollen kehotettava Euroopan unionia käymään jatkuvaa vuoropuhelua kaikkien, sekä Iranin hallinnossa että oppositiossa vaikuttavien, poliittisten voimien kanssa. EU:n on myös osoitettava solidaarisuutta Israelia kohtaan maahan kohdistuvien jatkuvien hyökkäysten osalta sitoutumalla Lähi-idän turvallisuuden takaamiseen. Kehotamme näin ollen parlamentin jäseniä äänestämään vastaan...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Iran itsessään ei nähdäkseni ole ongelma järkeville ja rauhanomaista ajattelua edustaville ihmisille kaikkialla maailmassa. Iran on maa, jota asuttavat aivan meidän kaltaisemme ihmiset jokapäiväisine ilon- ja huolenaiheineen. Ongelmanamme ei ole Iran eivätkä sen kansalaiset. Ongelmanamme on yksi henkilö, Mahmoud Ahmadinejad, josta tuli Iranin presidentti olosuhteiden pakosta, ja hänen uskonnollinen fundamentalisminsa.

Kaikki ongelmat juontavat juurensa tämän yhden fanaatikon sairaaseen mieleen, oli kyse sitten ydinohjelman jatkamisesta, raaoista sanallisista hyökkäyksistä Israelin valtiota vastaan tai alkukantaisesta ja valitettavasta tavasta kiistää juutalaisten kansanmurha, joka on suurin julmuus ja kansanmurha ihmiskunnan historiassa.

Katson näin ollen, että on tärkeää erottaa nämä kaksi asiaa ja olla samaistamatta presidenttiä koko maahan. Valitettavasti tällaiset sairaat mielet ovat koko historiamme ajan toistuvasti onnistuneet lietsomaan sotaa paitsi omissa kansakunnissaan ja maissaan myös usein kokonaisilla alueilla ja kahdesti jopa koko maailmassa. Juuri tässä piileekin suurin vaara.

Hyvät kollegat, tilanne on vakava, vaikkakaan ei toivoton. Emme voi kuitenkaan koskaan voittaa fundamentalismia korvaamalla sen toisenlaisella fundamentalismilla – tämä on viestini ystävällemme George Bushille. Vastuu on uskottu meille, ja meidän on toimittava harkitusti varmistaaksemme, etteivät tulevat sukupolvet syytä meitä jonakin päivänä siitä, ettemme onnistuneet selvittämään tätä vakavaa tilannetta.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, kansainvälisistä toimista huolimatta on käymässä yhä selvemmäksi, että joko Iran nostaa diplomaattisia panoksia tai sillä ei todellakaan ole aikomustakaan lopettaa uraanin rikastamisohjelmaa eikä sen käyttämistä myöhemmin sotilaallisiin tarkoituksiin.

Tämän päivän Iran pitää pilkkanaan kansainvälisen yhteisön sääntöjä. Sillä ei ilmeisesti ole aikomustakaan kunnioittaa asianomaisia sääntöjä, ja se muodostaa uhan alueen ja koko maailman rauhalle. Tämän päivän Iran saattaa olla vaarallinen. Tulevaisuuden ydinaseistettu Iran taas on ehdottomasti vaarallinen.

Tätä taustaa vasten kansalaiset odottavat EU:n takaavan heidän turvallisuutensa ja toimivan vakauttavana tekijänä kansainvälisellä tasolla. Kansalaisten pelkojen hälventäminen on ensisijaisesti niiden vastuulla, joille on annettu tehtäväksi johtaa Iranin kanssa käytäviä neuvotteluja, huolimatta siitä – selkeästi laskelmoidusta – riskistä, ettei Iran halua noudattaa kansainvälisen yhteisön oikeutettuja vaatimuksia.

Arvoisa puhemies, pelkkä asian käsittelyn siirtäminen YK:lle ja turvallisuusneuvostolle ei mielestäni riitä. Katsommekin, että EU:n pitäisi ensimmäisenä tehtävänään pyrkiä turvaamaan kansainvälisen yhteisön johdonmukainen ja päättäväinen toiminta Iranin muodostaman alueellisen ja maailmanlaajuisen uhan edessä.

Emme saa antaa tämänhetkisten vaikeuksien ja näiden poliittisesti arkaluonteisten aikojen johtaa kansainvälisen yhteisön rivien rakoiluun, kun vaakalaudalla on niin perustavanlaatuinen asia kuin maailmanlaajuinen turvallisuus. Iranille on tähdennettävä, että diplomaattinen ratkaisu on edelleen mahdollinen mutta että Iranin tehtävänä on palauttaa kansainvälisen yhteisön luottamus toteuttamalla todennettavissa olevia käytännön toimia, jotka tähtäävät uraanin rikastamiseen ja jalostukseen liittyvien toimien täydelliseen keskeyttämiseen. Sen on myös luovuttava Israelia ja juutalaisten kansanmurhaa koskevasta provosoivasta retoriikastaan ja sitouduttava politiikkaan, jonka kansainvälinen yhteisö voi hyväksyä ja joka perustuu ihmisoikeuksien ja oppositiopuolueiden kunnioittamiseen.

Mitä tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita toimia voidaan toteuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Tähän avainkysymykseen meidän on vastattava.

Arvoisa puhemies, on käynyt yhä selvemmäksi, että EU:n roolin merkitys kansainvälisellä tasolla määräytyy täysin sen tekojen perusteella. Toivokaamme, että nämä erityisen vaikeat ajat antavat unionille mahdollisuuden osoittaa, että sillä on käytössään keinot, joilla se voi toimia maailmanlaajuisesti, mitä Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut. Toivomme sen onnistuvan tässä.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, tämänaamuisissa keskusteluissa useimmin käytetty sana on ollut "vuoropuhelu": kulttuurien välinen vuoropuhelu, sivilisaatioiden välinen vuoropuhelu ja, saanen sanoa, myös Euroopan unionin ja Iranin välinen vuoropuhelu. EU:n ja Iranin suhteet ovat viime vuosina perustuneet kolmitasoiseen lähestymistapaan, joka käsittää kauppayhteistyön, poliittisen vuoropuhelun ja ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun. Viime viikkoina ja kuukausina koetuista lukuisista pettymyksistä ja takaiskuista huolimatta uskon vakaasti, että tämä lähestymistapa on edelleen käyttökelpoinen ja perusteltu. On tietysti ehdottoman tuomittavaa, että Iranin presidentti kyseenalaistaa toisen valtion, nimittäin Israelin, olemassaolon. Iranin ei voida sallia kehittää ydinaseita sen enempää kuin kiertää kansainvälistä lakia tai kansainvälisten järjestöjen päätöksiä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei kaikkia mahdollisuuksia vuoropuheluun ja diplomaattiseen ratkaisuun ole hyödynnetty täysimääräisesti. Olen myös vakuuttunut siitä, ettei ole Iranin kansalaisten etujen mukaista, että heidän kotimaastaan tulee eräänlainen musta aukko kansainvälisen yhteisön sisällä. Tuen näin ollen aiemmin mainitun vuoropuhelun käynnistämistä uudistusmielisten ryhmien kanssa Iranissa ja sitä ympäröivällä alueella.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, tunnen henkilökohtaiseksi velvollisuudekseni huomauttaa, että presidentti Mahmoud Ahmadinejadin kommentit, joissa vaaditaan Israelin pyyhkäisemistä pois kartalta, ja Iranin päätös uraanin rikastamistoimien jatkamisesta ovat yhteydessä toisiinsa. En usko, että nämä kaksi tapahtumaa ovat sattumia. En myöskään usko, että toimielimemme voi perustellusti olla välittämättä niiden välisestä riippuvuussuhteesta.

Monet maat kehittävät ydinasevalmiuksiaan, mutta kansainvälinen yhteisö on huolissaan ainoastaan ydinaseiden leviämisestä niihin maihin, jotka ovat välitön uhka maailmanrauhalle. Jos Iran ei herätä meissä nyt luottamusta, se johtuu nähdäkseni muun muassa siitä, että maan presidentti esittää sotaisia, revisionistisia ja juutalaisvastaisia kommentteja. Juuri Iranin presidentin pahansuovat aikeet tekevät uraanin rikastamisohjelman jatkamisesta erittäin huolestuttavaa maailmanrauhan kannalta. Tästä syystä olen iloinen nyt käsiteltävänä olevasta päätöslauselmasta.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, parhaillaan käytävä keskustelu on hyvin tärkeä. Lähi-idästä täällä parlamentissa ja tiedotusvälineissä käytävässä keskustelussa on enimmäkseen keskitytty Irakiin ja Palestiinan vaaleihin. Nyt kun keskustelun aiheena on Iran, käsitellään ydinasekysymystä. Samanaikaisesti Iranissa loukataan ihmisoikeuksia, minkä monet edellisistä puhujista ovatkin tuoneet esille.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä Euroopan sosiaalidemokraattiset naiset -järjestön varapuheenjohtajana saan luettavakseni erittäin huolestuttavia raportteja ja selvityksiä sekä naisten että lasten oikeuksien loukkauksista. Ihmisoikeuskysymyksiin on kiinnitettävä enemmän huomiota, ja meidän on toimittava huomattavasti tarmokkaammin kuin tällä hetkellä mielestäni teemme.

Iranilaisessa yhteiskunnassa tapahtuu juuri nyt suuria muutoksia. Liian harvat meistä puhuvat vuoropuhelusta ja liian monet meistä osaavat ajatella tätä tilannetta pelkästään suurena konfliktina. EU:n ja Iranin välinen vuoropuhelu on käynnistettävä uudelleen. Israelia koskevat lausunnot ovat tuomittavia, kuten myös teloitukset, kuolemanrangaistukset ja poliittisten vankien ottaminen. Diplomaattiset ratkaisut on asetettava väkivaltaisuuksien ja muiden loukkausten laajenemisen edelle. Nykyaikaisissa konflikteissa vahingoittaminen ja loukkaaminen kohdistuvat aina etupäässä siviileihin, naisiin ja lapsiin. Tästä on tehtävä loppu nyt, kun siihen on vielä aikaa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kuten myös tämä keskustelu on osoittanut, Iranin ydinvoimakysymyksen ratkaiseminen on edelleen EU:n ja yleensäkin kansainvälisen yhteisön keskeinen huolenaihe. Epäilyt Iranin ydinohjelman rauhanomaisesta luonteesta ovat nimittäin todellakin oikeutettuja.

Haluan kuitenkin korostaa vielä kerran seikkaa, jonka monet puhujat ovat maininneet parlamentissa. EU pyrkii Iranin ydinvoimakysymyksessä edelleen diplomaattiseen ratkaisuun monenvälisessä kehyksessä, erityisesti Kansainvälisen atomienergiajärjestön yhteydessä. Tätä seikkaa on tärkeää korostaa. Venäjän ehdotus venäläis-iranilaisen uraanin rikastamislaitoksen rakentamisesta Venäjän maaperälle olisi nähdäksemme hyvä vaihtoehto Iranissa tapahtuvalle rikastamiselle, ja EU antaa tälle ratkaisulle täyden tukensa. Jotkut puhujat ovat todenneet, että Itävallan pitäisi tehdä aloite. Puhun nyt täällä parlamentissa luonnollisesti neuvoston edustajana ja edustan tässä ominaisuudessa kantaa, jota neuvosto kokonaisuudessaan kannattaa yksittäisten jäsenvaltioiden näkemyksistä riippumatta.

Kuten monet puhujat ovat maininneet, mistä olen kiitollinen, on kuitenkin myös tärkeää muistaa, ettei Iranin ydinohjelma ole ainoa kysymys, joka on tärkeä ja perustavanlaatuinen Iranin suhteidemme kannalta ja joka on ratkaistava, jos haluamme parantaa suhteitamme maan hallitukseen ja presidenttiin. Toinen tällainen kysymys koskee ihmisoikeuksia. Haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että Iran on ollut vuodesta 1975 lähtien ehdoitta sopimusosapuolena sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa YK:n kansainvälisessä yleissopimuksessa että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa YK:n kansainvälisessä yleissopimuksessa. Iranilla on näin ollen kansainvälisen oikeuden nojalla selkeä velvoite täyttää näihin tärkeisiin sopimuksiin sisältyvät vaatimukset.

Lopuksi haluan vahvistaa olevani yhtä mieltä jäsen Brokin ja muiden puhujien kanssa siitä, että meidän on tietysti jatkettava vuoropuhelua niiden iranilaisten tahojen kanssa, jotka suhtautuvat myönteisesti rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja maan velvoitteiden noudattamiseen. Aiomme tehdä näin ja olemme tietysti valmiita käymään vuoropuhelua. On kuitenkin tehtävä täysin selväksi, ettemme saa sallia tämän vuoropuhelun käyttämistä väärin, minkä vuoksi meidän on oltava hyvin varovaisia vuoropuhelukumppaneita valitessamme. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen Iranissa on minusta myös erityisen tärkeää.

(Suosionosoituksia)

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ratkaisevaa on mielestäni se, ettei kansainvälisessä yhteisössä eikä tietenkään Euroopan unionissa voi eikä saa olla erimielisyyksiä, kun kyse on suhteiden hoitamisesta Iraniin.

Iran on ylittänyt monia rajoja aloittamalla uraanin rikastamistoimet, loukkaamalla järjestelmällisesti naisten, miesten ja ennen kaikkea lasten ihmisarvoa ja tukemalla järjestöjä, jotka määrittelemme perustellusti terroristijärjestöiksi. Tästä huolimatta on edelleen mahdollista käydä vuoropuhelua ja löytää diplomaattinen ratkaisu.

Kuten monet jäsenet ovat todenneet, ja muistan erityisesti jäsen Schulzin huomautukset, Iran ja islam eivät ole sama asia. Näin ollen tarvitaan alueellista vuoropuhelua, jolla pyritään turvaamaan vakaus ja rauha ja jossa on mukana ensisijaisesti Iran mutta myös kaikki muut alueen toimijat, jotka ovat kiinnostuneita käymään vakavaa vuoropuhelua kansainvälisen yhteisön kanssa.

Iran ja presidentti Ahmadinejad eivät ole myöskään yksi ja sama asia. Tämän monet jäsenet ovatkin todenneet, viimeisimpänä jäsen Běnová. On selvää, että Euroopan unioni voi toimia poliittisesti käymällä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja niiden Iranin maltillisten voimien kanssa, jotka taistelevat vapauden puolesta, haluavat ajatella itse ja olla vapaita päättämään omasta kohtalostaan ja jotka eivät luota presidenttinsä esittämiin huomautuksiin, joiden tarkoituksena on lietsoa vihaa ja väkivaltaa.

Mitkä ovat tulevaisuuden vaihtoehdot? Katson, että turvallisuusneuvoston on nyt osoitettava uskottavuutensa ja arvovaltansa. Ne parlamentin jäsenet, jotka kyseenalaistivat turvallisuusneuvoston roolin, kyseenalaistavat epäsuorasti roolin, jonka me kaikki annamme sille. Turvallisuusneuvosto edustaa kansainvälisen legitimiteetin syntysijaa. Kenenkään ei pitäisi pelätä sitä, että turvallisuusneuvostossa käydään laajaa ja perinpohjaista keskustelua Iranin kriisistä, koska turvallisuusneuvosto on juuri se foorumi, jonka käsiteltäväksi tällainen asia on tuotava. Olemme vedonneet turvallisuusneuvostoon useissa tilanteissa. Nyt on tullut aika antaa turvallisuusneuvostolle mahdollisuus toimia todellakin siinä roolissa, joka sille kuuluu.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on valittava, työskenteleekö se rauhan ja alueellisen vakauden saavuttamiseksi, mikä on nähdäkseni meidän velvollisuutemme, vai teeskenteleekö se, ettei mitään ole meneillään, jolloin alueelle on vaarassa syntyä aggressiivinen ydinasevalta.

Euroopan unionilla on erinomainen tilaisuus harjoittaa diplomatiaa ja osoittaa määrätietoisuutta. Ennen kuin puhumme edes epämääräisesti muusta kuin rauhanomaisesta ratkaisusta, meidän on mielestäni parempi korostaa demokratiaa, määrätietoisuutta ja diplomatiaa välineinä, joilla voidaan ratkaista konfliktit ja mahdolliset väkivaltaisuudet, joiden välttämiseksi meidän on tehtävä kaikki mahdollinen.

Kyse ei ole konfliktista vaan erilaisesta lähestymistavasta oikeuksiin, arvoihin ja demokratiaan. Jos ympäröimme Iranin demokratialla ja diplomatialla, meidän on mahdollista välttää katastrofaaliset seuraukset.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Iles Braghetto (PPE-DE). – (IT) Mitä meidän pitäisi tehdä ydinohjelmaa kehittäville mullaheille? Mitä aloitteita meidän pitäisi hyväksyä, kun tarkastellaan Teheranin hallintoa, joka edistyy nopeasti ydinaseiden valmistamisessa? Euroopan unionin on omaksuttava päättäväinen kanta välttääkseen räjähdysalttiin tilanteen kehittymisen Lähi-idässä ja Euraasiassa.

Ajatollahien atomipommi on voimakas ase, jolla he voivat kiristää Iranin kansaa. Se on ase, jota käytetään vapaimpien ja kaikkein avarakatseisimpien mielipiteiden tukahduttamiseen. Iranilainen yhteiskunta näyttää hukkuvan hiljaisuuteen. Näin ollen tarvitaan aloite niiden iranilaisten auttamiseksi, jotka taistelevat vapauden, ihmisoikeuksien sekä kaikkien uskontojen ja uskonnollisten vakaumusten kunnioittamisen puolesta. Iranilaisten hiljaisuus ei tarkoita, että he olisivat antaneet periksi omasta halustaan. Niiden iranilaisten miesten ja naisten, jotka ajattelevat maansa parasta, on tehtävä mullahien pommi vaarattomaksi. Iran ja islam eivät ole sama asia, kuten eivät myöskään Iran ja presidentti Ahmadinejad. Vuoropuhelua on näin ollen jatkettava ja tehostettava.

Kyse ei ole kulttuurien yhteentörmäyksestä vaan pikemminkin erilaisesta asennoitumisesta ihmisoikeuksiin, vapauteen ja demokratiaan. Meidän on edistettävä harkitsevampaa ja kunnioittavampaa asennoitumista jokaiseen ihmiskunnan osaan, koska vain tällä tavoin on mahdollista voittaa viha ja väkivalta.

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO