Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Maailman terveyspäivästä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muiden terveydenhoitoalan ammattilaisten maailmanlaajuinen puute on johtanut kriisitilanteeseen monilla maailman alueilla. Väestön ikääntyminen Euroopassa, Yhdysvalloissa ja useimmissa vauraissa maissa yhdistyneenä yhä vaativampiin lääketieteellisiin hoitoihin, jotka edellyttävät erikoistunutta henkilöstöä, tarkoittaa sitä, että kehittyneissä maissa terveydenhuoltoalan henkilöstön kysyntä on tarjontaa suurempi. Terveydenhuoltoalan henkilöstön kysyntä on suurempi kuin sisäinen kapasiteettimme kouluttaa lääkäreitä ja sairaanhoitajia, ja tästä aiheutuu myös terveydenhuoltoalan ammattilaisten kansainvälisille markkinoille valtavia paineita.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute vauraissa kansakunnissa ei ole kuitenkaan lähimainkaan verrattavissa terveydenhuoltoalan ammattilaisten ankaraan pulaan monilla Afrikan alueilla. Näillä alueilla terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute voi usein tarkoittaa ihmishenkien menetyksiä. Koska Afrikassa on alle yksi terveydenhuoltoalan ammattilainen tuhatta henkeä kohden, kun taas Euroopassa heitä on yli kymmenen 1 000:tta henkeä kohden, on tuskin yllättävää, että äitejä ja lapsia kuolee jatkuvasti järkyttävän ja sietämättömän paljon. Monissa Afrikan maissa enemmän kuin yksi viidestä lapsesta kuolee ennen viidettä ikävuottaan ja enemmän kuin yksi sadasta äidistä kuolee raskauteen liittyviin komplikaatioihin. Afrikassa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edistyy sietämättömän hitaasti, ja eräissä maissa kehitys on ollut päinvastaista HI-viruksen ja aidsin vuoksi. Sairaista huolehtiminen kuuluu perheille ja yhteisöille, joilla ei ole riittäviä edellytyksiä selviytyä tästä tehtävästä.

Koko maailman kattavassa vuoden 2006 terveysraportissa, joka on otettu hyvin myönteisesti vastaan, kansainvälinen huomio kohdistetaan terveydenhuoltoalan ammattilaisten puutteeseen. Raportissa tuodaan näkyvästi esiin pikkuhiljaa vuosien ajan pahentunut kriisi, joka on tällä hetkellä todennäköisesti suurin este vuosituhannen kehitystavoitteiden tiellä. Näitä tavoitteitahan ovat äitien ja lasten kuolleisuuden alentaminen sekä HIV:n/aidsin, tuberkuloosin ja malarian kaltaisten tarttuvien tautien saaminen hallintaan. Ilman lääkäreitä, sairaanhoitajia, proviisoreja ja muita terveydenhuoltoalan ammattilaisia on mahdotonta parantaa terveydenhuollon tasoa tai saavuttaa niitä sitoumuksia, jotka olemme tehneet keskeisimpien palvelujen saatavuuden lisäämisestä.

Kriisin syyt ovat monimutkaisia. Kehitysmaissa on monien vuosien ajan jatkuvasti investoitu liian vähän terveydenhuoltopalveluihin, muun muassa terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutukseen. Monet Afrikan maat pyrkivät edelleen selviytymään terveydenhuoltopalvelujensa tarjoamisesta alle 10 eurolla henkeä kohden – se on paljon vähemmän kuin näiden elintärkeiden palvelujen tarjoamista varten välttämättömäksi katsottu vähintään 30 euroa henkeä kohden.

Ongelmana ei ole kuitenkaan pelkästään investointien puute Afrikassa, sillä monissa Euroopan maissa ja muuallakin investoiminen ja suunnittelu on ollut riittämätöntä terveydenhuoltoalan ammattilaisten kouluttamiseksi siinä määrin, että se vastaisi ikääntyvän väestön tarpeita. Rikkaat maat voivat houkutella terveydenhuoltoalan ammattilaisia muista maista. Köyhissä maissa tämä johtaa siihen, että niiden kouluttamat ammattilaiset lähtevät muualle, mikä tarkoittaa tosiasiassa sitä, että ne tukevat kieroutuneesti kehittyneiden maiden terveydenhuoltopalveluja osallistumalla niiden koulutuskustannuksiin.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutuksen lisääminen koko maailmassa on vain osa ratkaisua. Monet koulutetut terveydenhuoltoalan ammattilaiset eivät halua työskennellä kaikkein köyhimmillä ja syrjäisimmillä alueilla, joilla tarpeet ovat suurimmat. Yleinen suuntaus on sisäinen muuttoliike maaseutualueilta kaupunkialueille ja siirtyminen julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille sekä maastamuutto köyhistä maista vauraampiin naapurimaihin ja sen jälkeen vauraampiin kehittyneisiin maihin. Jos on nähnyt ne olosuhteet, joissa näiden ihmisten on työskenneltävä, on kuitenkin vaikea osoittaa heitä syyttävällä sormella. Meidän on ymmärrettävä paremmin terveydenhuoltoalan ammattilaisten motiivit ja luotava sellainen kannustinjärjestelmä, joka innostaa heitä tekemään työtä siellä, missä tarve on suurin.

Huonot työolot, alhaiset palkat – jotka maksetaan epäsäännöllisesti – lääkkeiden ja välineiden puute sekä olemattomat urakehitysnäkymät "työntävät" terveydenhuoltoalan työntekijöitä muualle. On itse asiassa yllättävää, että monista Afrikan maista löytyy tässäkin vaikeassa tilanteessa työhönsä omistautuneiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten ydinjoukko, joka tekee jatkuvasti erinomaista työtä hyvin vaikeissa olosuhteissa. On tärkeää, että pidämme mielessä ne ansiot ja sen kasvavan panoksen, jonka monet terveydenhuoltoalan ammattilaiset antavat palvelemalla kansaansa alituisesti työpaikkojensa ja työympäristönsä haasteellisuudesta huolimatta.

Rikkaiden maiden paremmat palkat, paremmat työolot ja turvallisemmat olot, joihin yhdistyy yksityisten rekrytointiyritysten toisinaan aggressiivinen rekrytointitoiminta, "vetävät" terveydenhuoltoalan ammattilaisia muualle, ja niillä on suuri merkitys näiden ammattilaisten liikkuvuuden lisäämisessä.

Kaikkia näitä kysymyksiä on käsitelty komission tiedonannossa parlamentille EU:n toimintastrategiasta kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi. Kriisistä selviytyäksemme ratkaisujen etsiminen on aloitettava niistä maista, joita tämä tilanne eniten koskee, ja tällä tavoin on edistettävä näiden maiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutuksen suunnittelun ja rahoituksen parantamista, tukea ja rahoitusta sekä palveluolosuhteiden kohentamista. On olennaisen tärkeää tukea maiden toteuttamia toimia alueellisilla ja maailmanlaajuisilla toimilla, jakamalla tietoja, parhaita käytäntöjä ja koulutusresursseja sekä muuttamalla kansainvälisiä rekrytointitapoja niiden eettisyyden lisäämiseksi. On tärkeää, että perehdymme huolellisesti omiin terveydenhuoltoalan ammattilaisten kouluttamista koskeviin koulutusohjelmiimme ja lisäämme omaa koulutuskapasiteettiamme, jotta omavaraisuutemme lisääntyisi.

Komissio on johtanut ja koordinoinut Euroopan tasolla annettavaa johdonmukaista vastausta. Keskusteluja on käyty terveysalan henkilöresursseja koskevasta tiedonannosta, ja neuvoston on määrä antaa sitä koskevat selväsanaiset päätelmät. EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet sitoumuksesta, joka annetaan maailman terveyspäivän yhteydessä. Tämän olisi osoitettava muulle maailmalle se, että Eurooppa suhtautuu tähän asiaan vakavasti ja aikoo tukea merkityksellisen vastauksen antamista tähän kriisiin.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn kaikkeen siihen, mitä komission jäsen on edellä maininnut muistaessamme tänä iltana tämänvuotista maailman terveyspäivää, jonka teemaksi Maailman terveysjärjestö on valinnut järkyttävän pulan terveydenhuoltoalan ammattilaisista.

Euroopassa on kolme lääkäriä tuhatta henkeä kohden, ja kuten komission jäsen totesi, terveydenhuoltoalan ammattilaisista on edelleen pulaa. Afrikassa on alle viisi lääkäriä 100 000:tta henkeä kohden. Euroopassa tilanne on omaa syytämme ja myös Afrikan tilanne on varsin usein meidän syytämme. Miksi tilanne on meidän syytämme? Koska kehittyneet maat vievät vuosittain kehitysmaista 63 000 lääkäriä ja sairaanhoitajaa ja vain 1 300 palaa näihin maihin. Tämä on epäeettinen ja moraaliton epätasapainotila. Euroopassa on tehtävä enemmän terveydenhuoltoalan ammattilaisten rekrytoinnin ja työssä pitämisen hyväksi käyttämällä apuna koulutusta, palkkaa, työoloja, tutkimusmahdollisuuksia ynnä muuta sellaista. Kehitysmaiden osalta meidän on tehtävä vielä paljon enemmän ja ennen kaikkea lopetettava näiden maiden riistäminen niiden ammattilaisia rekrytoimalla.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on 750 000 terveydenhuoltoalan ammattilaista ja 682 miljoonaa ihmistä. Euroopassa terveydenhuoltoalan ammattilaisia on henkeä kohden 15 kertaa enemmän. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on miljoonan terveydenhuoltoalan ammattilaisen vajaus. Ghanassa, jonka väkiluku on 20 miljoonaa, on ainoastaan 1 500 lääkäriä. Ghanassa kaksi kolmasosaa nuorista lääkäreistä lähtee maasta kolmen vuoden kuluessa valmistumisesta. Afrikka kantaa maailman terveydenhuolto- ja sairaustaakasta 25 prosenttia, ja silti maailman terveydenhuoltoalan ammattilaisista Afrikassa työskentelee ainoastaan 0,6 prosenttia.

Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaksi kolmasosaa uusista lääkäreistä ja 40 prosenttia uusista sairaanhoitajista tulee ulkomailta. Tämä on meille häpeäksi, ja meidän onkin tunnustettava syyllisyytemme lopettamalla tämä rekrytointiriisto ja varmistamalla se, että Afrikan kansat voivat säilyttää niiden kipeästi tarvitsemat terveyspalvelut ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tänä maailman terveyspäivänä käsittelen mielelläni sitä, miten Eurooppa myötävaikuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Kahdeksasta vuosituhattavoitteesta kolme liittyy terveydenhuoltoon: aidsin ja malarian kaltaisten tautien torjuntaan, lapsikuolleisuuden vähentämiseen ja äitien raskauden tai synnytyksen aikaisen kuolleisuuden vähentämiseen. Maailma ja erityisesti Afrikka ovat yhä pahasti jäljessä. Maailmassa kuolee vuosittain yli miljoona lasta malariaan, kuusi miljoonaa alle viisivuotiasta lasta ruoan puutteeseen tai laadullisesti huonoon ravitsemukseen ja kahdesta kolmeen miljoonaa lasta sairauksiin, jotka olisi voitu estää rokotuksella. Vuonna 2005 joka minuutti menehtyi yksi nainen raskauden ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin.

Komissio ja jäsenvaltiot lupaavat kerta toisensa jälkeen asettaa etusijalle kehitysmaiden terveydenhuollon. Siitä huolimatta komissio ja jäsenvaltiot eivät pidä kaikkia hurskaita lupauksiaan eivätkä sisällytä niitä vuosibudjettiin. EU:n kehitysyhteistyöbudjetista ei käytetä vuositasolla edes viittä prosenttia perusterveydenhuoltoon, mikä on täysin ristiriidassa niiden parlamentin esittämien lupausten ja toiveiden kanssa, joiden mukaan EU:n tukibudjetista 20 prosenttia käytettäisiin peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon. On ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Lisäksi meidän on budjettitukea myöntäessämme suhtauduttava tiukemmin varojen käyttöä koskeviin kriteereihin. Budjettitukea ei pitäisi myöntää niille maille, jotka eivät täytä tukien edellytyksiä huonon hallintotavan vuoksi. Kun budjettitukea annetaan, se on kohdistettava erityisaloille eli nimenomaan terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Ei saa jäädä epäilyksen häivääkään siitä, että rahat todella käytetään terveydenhuoltoon, kuten ei myöskään rahoituksen kohteista ja tuloksista. Samalla tietty prosenttiosuus käytetään kansalaisvalvontaryhmän harjoittamasta valvonnasta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Olemme tämän velkaa eurooppalaisille veronmaksajille sekä vastaanottavien maiden kansoille ja parlamenteille. Rahaa ei pitäisi käyttää ainoastaan eurooppalaisten ohjelmien kautta, koska usein tehokkaampi tapa on voimien yhdistäminen esimerkiksi Maailman terveysjärjestön, UNAIDS:n ja UNFPA:n kanssa, ja lisäksi tarvitaan Global Fundin kaltaisia maailmanlaajuisia aloitteita.

Euroopan olisi taattava rahoitusvajeesta kärsivien seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa koskevien hankkeiden rahoitus, koska Yhdysvaltojen presidentti on toiminnallaan jäädyttänyt näille hankkeille myönnetyt resurssit. Yhdysvallathan käyttää sen sijaan 12 miljardia järjettömään kampanjaan, jolla kannustetaan pidättäytymään seksistä ennen avioliittoa ja pysymään uskollisena puolisolle. Yhdysvaltojen kongressi on todennut tänään, että tämä kampanja aiheuttaa hämmennystä ja vaikeuttaa nykyisiä kampanjoita. Monet naiset ja tytöt ovat menehtyneet tämän häikäilemättömän politiikan vuoksi. Eurooppa ei voi eikä sen pidä sietää tällaista. Toivon, että parlamentin muita puolueita edustavat kollegani eivät asetu Bushin vaan pikemminkin miljoonien naisten ja tyttöjen puolelle.

Rahoituksen lisäämisen ohella meidän olisi lähestyttävä kehitysmaiden terveydenhuoltokysymystä rakenteellisesti ja integroidusti. Terveydenhuollon kaltaisen peruspalvelun saatavuus on olennaisen tärkeää kaikkein köyhimmille, mutta tämä saatavuus on usein riittämätöntä asiantuntemuksessa ja ruohonjuuritason infrastruktuurissa ilmenevien puutteiden vuoksi. Tämän takia meidän on investoitava logistiikkaan ja sosiaaliseen infrastruktuuriin, tietojen siirtoon ja paikallisen henkilöstön kouluttamiseen samoin kuin peruskoulutukseen, jonka avulla jaetaan perustietoja hygieniasta, terveellisestä juomavedestä ja terveellisestä ravitsemuksesta. Köyhyyteen liittyvät sairaudet ja muut tarpeettomat kuolleisuuden syyt voidaan poistaa todella järjestelmällisesti vasta, kun perusrakenteet on luotu.

Keskitymme päätöslauselmassamme perustellusti terveydenhuoltoalan ammattilaisten puutteeseen. Tämä puute johtuu usein aivovuodosta eli ilmiöstä, jossa korkeasti koulutetut lääkärit ja sairaanhoitajat päättävät työskennellä maailman muissa osissa. Meidän on ehkäistävä tätä aivovuotoa tehokkailla alojen ja maiden välisillä sopimuksilla, edistämällä kiertosiirtolaisuutta, jolloin ihmiset palaavat kotimaihinsa lyhyen ulkomailla oleskelun jälkeen, koulutuksen ja tietojen siirtämisen sekä työolojen parantamisen avulla.

Monissa maissa myös korruptio ja huono hallintotapa estävät huomattavaa osaa terveydenhuoltoon käytettävistä rahoista päätymästä kaikkein köyhimmille. Tutkimuksissa on ilmennyt, että esimerkiksi Tšadissa ainoastaan yksi prosentti valtion terveydenhuoltoon käyttämistä varoista päätyy varsinaiseen kohteeseen.

Seuraavaksi käsittelenkin omaa korruptiota ja kehitysyhteistyötä koskevaa mietintöäni, josta on määrä keskustella huomisessa täysistunnossa. Hyvä hallintotapa ja korruption torjunta ovat olennaisen tärkeitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Sekä avunantaja- että vastaanottajamaiden olisi tehtävä kaikkensa, jotta tässä onnistuttaisiin tulevina vuosina.

En voi tässä täysistunnossa korostaa liikaa vuosituhattavoitteiden ja varsinkin terveydenhuoltoa ja koulutusta koskevien vuosituhattavoitteiden merkitystä. Nyt on todella elintärkeää kaksinkertaistaa näihin aloihin käytetyt määrärahat. Tällä tavalla kaksinkertaistetaan mahdollisuudet kohentaa maailman kaikkein köyhimpien ihmisten oloja ja autetaan heitä pääsemään pois köyhyydestä sekä tulemaan terveiksi. Jättäkäämme köyhyys historiaan!

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti komission jäsenen äsken esittämään yhteenvetoon ongelman monimutkaisista näkökohdista. Maailman terveyspäivä on sopiva hetki pysähtyä arvioimaan asiaa. Olemme asettaneet vuosituhannen kehitystavoitteet, ja hallitukset ja parlamentit ovat eri puolilla maailmaa antaneet monia hyvää tarkoittavia julkilausumia, mutta valitettavasti valtava kuilu erottaa edelleen puheet ja käytännön todellisuuden toisistaan. Liian monilla alueilla ihmisiä kuolee edelleen vain siksi, ettei heillä ole käytössään lääketieteellisiä peruspalveluja, joilla heidän henkensä olisi voitu pelastaa hyvin vähäisin kustannuksin. Mainitsen ainoastaan yhden alueen eli päiväntasaajalla sijaitsevan Kongon demokraattisen tasavallan, jossa väestön kuolleisuus on järkyttävän suuri. Se ei suinkaan johdu nälänhädästä tai jatkuvasta väkivallasta ja turvattomuudesta, kuten Kongon itäosissa, vaan olemattomista lääkintäpalveluista tällä kauniilla mutta vaikeapääsyisellä metsäalueella.

Meidän on perehdyttävä tarkasti komission terveydenhuoltoon osoittamaan rahoitukseen ja kysyttävä, miksi näin pieni prosenttiosuus EKR:n budjetista on varattu terveysalaan, kuten jäsen van den Berg äsken totesi. Näinhän on siitä huolimatta, että parlamentti on esittänyt, että yksi viidesosa kaikista kehitysrahaston määrärahoista käytetään perusterveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen.

Seuraavaksi käsittelen terveydenhuoltoalan ammattilaisia koskevaa kysymystä. Kyse ei ole pelkästään rahoituksen riittämättömyydestä: Euroopan unionin jäsenvaltiot heikentävät tällä alalla aktiivisesti kehitysmaiden terveyspalveluja anastamalla itselleen näiden maiden koulutettua terveydenhuoltohenkilöstöä. Jäsenvaltiot ovat ehkä allekirjoittaneet sitoumuksia siitä, että ne eivät aktiivisesti rekrytoi terveydenhuoltohenkilöstöä köyhimmistä valtioista, mutta käytännössä ne keksivät keinoja näiden lupausten kiertämiseksi. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on annettu terveydenhuoltoalan ammattilaisia koskeva kansallinen terveyspalvelulaki, mutta sitä sovelletaan ainoastaan kansallisen terveydenhuoltopalvelun suoraan rekrytoimiin työntekijöihin. Lakia ei sovelleta yksityisten yritysten rekrytoimiin sairaanhoitajiin. Näiden välittäjien tarjoamat työpaikat ovat usein vähemmän ammattitaitoa edellyttäviä, minkä vuoksi nämä sairaanhoitajat eivät voi hyötyä edes siitä, että he hankkisivat Euroopassa ollessaan erityisasiantuntemusta. Tulokset ovat järkyttäviä. Swazimaassa on noin 3 000 sairaanhoitajaa, ja maassa koulutetaan vuosittain noin 100 sairaanhoitajaa. Maasta lähtee pelkästään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vuosittain 80 sairaanhoitajaa. Tämän lisäksi suuri määrä Swazimaan sairaanhoitajista kuolee aidsiin: vuosina 2003 ja 2004 aidsiin kuoli 300 sairaanhoitajaa.

Jäsenvaltioiden on tukittava terveydenhuoltoalan ammattilaisten rekrytoinnista antamiensa lakien porsaanreiät ja käynnistettävä tehokas terveydenhuoltoalan työvoimasuunnittelu, jotta jäsenvaltioilla ei olisi enää kiusausta anastaa koulutettua henkilöstä maista, joissa olisi kiireellisesti parannettava terveydenhuollon tasoa.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, vaikka voidaankin pohtia näiden jollekin hyvälle asialle omistettujen maailmanlaajuisten päivien hetkellisyyttä tai niiden tehoa, ne tarjoavat meille kuitenkin tilaisuuden valottaa eteläisten maiden vakavaa tilannetta ja näissä maissa vallitsevaa pulaa terveydenhuoltoalan ammattilaisista – mihin emme tavallisesti juuri kiinnitä huomiota – ja toisaalta tilaisuuden tehdä ehdotuksia toimista, jotka olisivat toteutettavissa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Nämä terveyttä koskevat tavoitteet on näin ollen sisällytettävä sellaiseen monivuotiseen rahoitusohjelmaan, jonka puitteissa on mahdollista lisätä EU:n rahoituksesta tällä hetkellä harmillisesti puuttuvaa ennakoitavuutta ja tukea käytännöllisemmin kansallisia strategioita terveydenhuollon ammattilaisten määrän lisäämiseksi.

On kuitenkin muistettava, että tämänpäiväisen keskustelun aiheena oleva ongelma ei ole jälleen vain yksi kohtalon voimien määräämä lisäonnettomuus. Pula terveydenhuollon ammattilaisista johtuu tosiasiallisesti niin sanotuista "rakenteellisen sopeuttamisen" ohjelmista, joita kansainväliset rahoituslaitokset ovat tylysti soveltaneet ja jotka ovat johtaneet julkisten terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen romahtamiseen varsin monissa maissa. On näin ollen melkoisen tekopyhää kuuluttaa suureen ääneen vuonna 2006, että seuraavien vuosien aikana pyritään määrätietoisesti lisäämään terveydenhuollon ammattilaisten määrää, kun muualla harjoitetuilla makrotaloudellisilla rahoituspolitiikoilla on yli kymmenen vuoden ajan ollut vahingollinen vaikutus näihin samoihin henkilöresursseihin. Olemme kuitenkin tyytyväisiä tietoisuuden viriämiseen – vaikkakin myöhään – siitä, että on kiireellisesti investoitava henkilöresursseihin, joita ilman ei voida toteuttaa minkäänlaista kehityspolitiikkaa, olipa se miten erinomaista tahansa.

Tämän vuoksi Euroopan unionin on mielestämme keskityttävä toimissaan kolmeen alaan. Kuten edellä on todettu, ensimmäinen koskee sitä osuutta, joka on virallisessa kehitysavussa varattava terveysalaan. Tällä hetkellä osuus on noin viisi prosenttia. Tämähän ei ikävä kyllä riitä, eivätkä näkymät ole kovin rohkaisevat. Osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia, mikäli halutaan kattaa edes koulutuksesta aiheutuvat palkkakustannukset ja kaikista edellä jo mainituista seikoista aiheutuvat kustannukset. Toiseksi on luovuttava kansainvälisten rahoituslaitosten määräämistä budjettia rajoittavista toimista. Tällaisissa tapauksissa EU:n on käytettävä painoarvoaan erityisesti palkkakattoa ja julkisiin virkoihin rekrytointia koskevissa kysymyksissä. Kolmas asia koskee eettisiä sääntöjä, joilla voidaan puuttua häpeällisiin käytäntöihin, joissa pohjoiset maat käyttävät rekrytoinnissaan aseman ja palkan osalta kahta eri mittapuuta. Tällaista rekrytointia, jota ilmenee monissa jäsenvaltioissamme, on torjuttava, ja alkuperämaaperiaate on hylättävä.

Lopuksi totean vielä meidän luottavan siihen, että näitä avokätisiä aiejulistuksia todella noudatetaan EU:n toimielinten ja erityisesti parlamentin tekemien erittäin lujien sitoumusten sekä kansalaisjärjestöjen ja Euroopan kansalaisyhteiskunnan aloittaman kampanjoinnin ansiosta.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Terveydenhuollon saatavuus on tunnustettu yhdeksi perusihmisoikeudeksi, mutta huomattavan suuri osuus väestöstä on edelleen näiden terveydenhuoltotakeiden ulkopuolella.

YK:n vuosituhannen kehitystavoitteisiin sisältyy alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmasosalla, äitien kuolleisuuden vähentäminen kolmella neljäsosalla, aidsin leviämisen pysäyttäminen ja sen leviämisen kääntäminen laskuun sekä malariaan ja muihin vakaviin tauteihin sairastuvuuden pysäyttäminen ja sairaustapausten kääntäminen laskuun. On aika estää se, että miljoonat lapset ja naiset menehtyvät perusterveydenhuollon, äitien ja lasten terveydenhuollon, seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon, vesi- ja saniteetti-infrastruktuurin sekä koulutuksen, muun muassa terveysvalistuksen, puutteeseen.

Jotta tämä olisi mahdollista, kehittyneimpien maiden on oltava solidaarisempia. Tämän takia pidämme erittäin tärkeänä sitä, että tuemme aktiivisesti lääkärien kouluttamista kehitysmaissa ja sitä, että maaseudulta ja syrjäseuduilta kotoisin olevat opiskelijat voivat saada lääketieteellisen koulutuksen. Tältä osin haluan ottaa esiin Kuuban esimerkillisen toiminnan, koska se kouluttaa maksuttomasti tuhansia lääkäreitä ja muita terveydenhuoltoalan ammattilaisia Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.

Yhtä lailla elintärkeää on taata se, että kaikkialla EU:ssa on yleisesti tarjolla korkealaatuisia, maksuttomia, julkisia terveydenhuoltopalveluja. Nykyiselläänhän tilanne ei ole tämä vakaus- ja kasvusopimuksen makrotaloudellisen lähestymistavan vuoksi. Eräissä maissa, kuten viime aikoina Portugalissa, kehitys on mennyt huolestuttavasti taaksepäin, ja tämä pahentaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

Olemme tämän vuoksi esittäneet yhteiseen päätöslauselmaan useita tarkistuksia, jotka toivottavasti hyväksytään. Arvoisa komission jäsen, maailman terveyspäivänä on tärkeää, että tämä keskustelu johtaa käytännön toimiin.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tarvitsemme EU:ssa yhä enemmän hyvin koulutettuja, sitoutuneita lääkäreitä, sairaanhoitajia, terapeutteja ja teknikkoja. Väestön ikääntyminen, lukuisammat sairaustapaukset ja sairauksiin kehitettyjen hoitojen lisääntyminen nostavat terveydenhuoltoalan työntekijöiden kysyntää. Emme saa kuitenkaan ajatella pelkästään omaa terveydenhuollon tarvettamme vaan meidän on ajateltava myös terveydenhuollon työntekijöiden tarpeita. Aivan ensimmäiseksi he tarvitsevat turvaa. Meidän on tehtävä kaikkemme heidän suojelemisekseen sairauksilta ja onnettomuuksilta ja erityisesti neulanpistoista ja altistumisesta aiheutuvilta vammoilta. On muodostunut lähes tavaksi, että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla teetetään liikaa työtä, mutta väsynyt ja ylirasittunut henkilöstö on alttiimpaa vaaroille. Rokotuksilla on oma osansa terveydenhuoltoalan työntekijöiden suojelemisessa, mutta meidän on terveydenhuoltoalan henkilöstön rokotuksista päättäessämme tunnustettava, että jotkut ovat kärsineet kuntoa heikentävistä ei-toivotuista reaktioista, ja maksettava heille korvauksia.

Olemme Irlannissa supistaneet tuntuvasti ja supistamme edelleen lääkäri- ja sairaanhoitajakoulutuksen sekä farmakologia- ja terapia-alan koulutuksen saavien nuorten irlantilaisten määrää. Kun palveluissamme ilmenee puutteita – mikä on väistämätöntä – ratkaisemme ongelman palkkaamalla väkeä muista maista. Tällä hetkellä meillä on tähän varaa, ja nämä erinomaiset ammattilaiset ovat piristysruiske terveyspalveluillemme. Sairaaloissamme ja terveydenhuoltopalveluissamme työskentelee terveydenhuoltoalan ammattilaisia Intiasta, Filippiineiltä, Etelä-Afrikasta ja monista muista maista. Eräät heistä ovat kertoneet minulle, että he pitävät työskentelyä EU-maassa erinomaisena tilaisuutena, mutta minua askarruttaa kuitenkin, olemmeko koskaan ajatelleet niitä, jotka nämä terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat jättäneet taakseen ja erityisesti niitä, jotka ovat sairaita.

Me hyödymme varmasti terveydenhuoltoalan ammattilaisten maastamuutosta, mutta samalla, kun henkiä säästetään kehittyneissä maissa, niitä menetetään vähemmän kehittyneissä maissa. Sambian hallituksen virkamies kertoi minulle, miten vaikeaa Sambian on saada lääkärinsä pysymään maassa. Maan hallitus lähettää lupaavia opiskelijoita EU:hun harjoittelemaan, mutta harjoittelun päätyttyä he eivät joko palaa tai palatessaan huomaavat, että heidän korkealla teknisellä koulutuksellaan on hyvin vähän tekemistä sen työn kanssa, jota he joutuvat tekevät niukalla välineistöllä ja vähillä lääkkeillä. He lähtevät pois turhautuneina. Meidän on heti otettava tämä ongelma asialistallemme.

Tästä pääsenkin viimeiseen aiheeseeni. Haluan kysyä parlamentin jäseniltä, millä toimivallalla me heidän mielestään tuomitsemme toisen suvereenin valtion sen vuoksi, että maa kieltäytyy rahoittamasta hankkeita, joita se ei kannata. Viittaan tällä Yhdysvaltojen Meksiko Cityn -politiikkaan, jonka mukaisesti Yhdysvaltojen valtiolta saatavan tuen edellytykseksi on asetettu se, että kansalaisjärjestöt luopuvat aborttien tekemisestä tai niistä tiedottamisesta muiden kansakuntien perhesuunnittelukeinona. Samalla, kun tarkistuksessa 5 tuomitaan tapa, jolla Yhdysvallat myöntää ulkoista tukea, siinä käytetään valtuutusta, jota tällä parlamentilla tai tällä unionilla ei yksinkertaisesti ole.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Joka vuosi 7. huhtikuuta vietetään maailman terveyspäivää. Tänä vuonna terveyspäivä on omistettu terveydenhuoltoalan ammattilaisille, jotka ovat seuraavan vuosikymmenen ajan näiden toimien kohteena. Vaikka maailman ongelmia ovat terveydenhuoltohenkilöstön puute kehitysmaissa sekä malaria ja HI-virus, myös meillä on EU:ssa suuria terveydenhuoltoalan ongelmia etenkin Euroopan unionin uudessa osassa.

EU:hun liittymisen jälkeen kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa on ilmennyt "aivovuotoa", koska valtava määrä lääkäreitä ja sairaanhoitajia on muuttanut läntiseen Eurooppaan. Tämän vuoksi uusissa jäsenvaltioissa on pulaa lääkäreistä. Olemme menettäneet pääasiassa nuoria, kielitaitoisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet lähteä työn perässä Euroopan unionin läntisiin osiin parempien olosuhteiden houkuttelemina. Toiveet heidän palaamisestaan ovat hyvin vähäiset.

On surullista, että maailman terveyspäivää viettäessämme yhdestä Slovakian suurimmista sairaaloista on annettu vakava lakkovaroitus, ja lisää sairaaloita on liittynyt mukaan yksi toisensa jälkeen. Tämän lakon syynä ovat lääkäriemme ja sairaanhoitajiemme kestämättömät työehdot. Lääkärille maksetaan Slovakiassa palkkaa 350–500 euroa kuukaudessa ja sairaanhoitajalle 250–300 euroa kuukaudessa. Tässä tilanteessa on suorastaan yllättävää, että korkeasti koulutettu henkilöstömme ylipäänsä haluaa jäädä kotimaahansa. Heille maksetaan yövuorotyöstä 2 euroa tunnilta, mikä on todella hävytöntä. Meidän on siis huolehdittava siitä, että näiden ammattilaisten palkka on asianmukainen.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan onnitella niitä, jotka ovat tehneet tämän aloitteen – heitä on paljon tässä päätöksentekoketjussa – koska tämä on mielestäni ainutlaatuista.

Haluan puhua erityisesti kahdesta asiasta, joista ensimmäinen koskee lähtöpaikassa kouluttamista. Mielestäni yksi Euroopan ongelmista on se, ettemme ole laatineet strategiaa terveydenhuoltoon ja erityisesti koulutukseen liittyvistä tukitoimista. Toisaalta olemme mielestäni toteuttaneet Euroopassa hyvin itsekeskeistä politiikkaa, johon on kuulunut se, että suurimmassa osassa yliopistoja ja sairaanhoitajakouluja on ollut pääsykiintiöt opiskelijoidemme työllistymisen takaamiseksi. Samalla olemme jättäneet huomiotta sen, että Euroopan kehitysnäkymät ja tarpeet ylittäisivät hoitokapasiteettimme. Tämän vuoksi tarvitaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia muista maista.

Tämä johtaa selvästi "aivovuotoon", josta on käyty viime aikoina usein keskustelua. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että kehitysapustrategiaan olisi kuuluttava sairaaloiden perustamisen lisäksi yliopistojen perustaminen. Investointipolitiikassa ei pidä rajoittua pelkästään tiestöön, vaan siinä on otettava huomioon myös sairaalat ja henkilöresurssien kouluttaminen. Lisäksi on laadittava sellainen erityisohjelma, jolla saavutetaan tuloksia.

Olen sangen huolestunut vielä yhdestä asiasta, jonka olen itse nähnyt hyvin läheltä, eli lääkkeiden jakeluun liittyvistä vaikeuksista ja niiden jakelussa ilmenevästä korruptiosta. Olemme tietoisia niistä vaikeuksista, joita monilla paikallisilla sairaaloilla on Kamerunissa ja muissa maissa työnsä suorittamisessa ja lääkkeiden hankkimisessa. Tiedämme myös, että usein ne, jotka jakelevat ilmaiseksi toimitettavia aids-lääkkeitä, vaativat niistä ylimääräisen maksun.

Mielestäni Euroopan on tässä tilanteessa osoitettava omissa ohjelmissaan enemmän rahaa koulutukseen, mutta samalla sen on valvottava paljon tehokkaammin avun jakelua ja estettävä jatkuvia ongelmia aiheuttava korruptio niin, että sairaita hoitavan henkilöstön turhautuminen voidaan välttää.

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, on mielenkiintoinen tilastotieto, että Manchesterissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, asuu enemmän Malawista kotoisin olevia sairaanhoitajia kuin Malawissa ja että Chicagossa asuu enemmän Etiopiasta kotoisin olevia lääkäreitä kuin Etiopiassa. Maailmassa on arviolta 820 000 lääkärin, sairaanhoitajan ja muun terveydenhuoltoalan ammattilaisen vajaus. On ilmeistä, että henkilöresurssit ovat keskeinen osa kaikkia terveydenhuoltojärjestelmiä, mutta tosiasia on, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten rekrytointi ja HIV/aids-epidemia pitkittävät entisestään sitä kriisiä, joka jo nyt koettelee kehitysmaiden hyvin hauraita terveydenhuoltojärjestelmiä.

Monet lähtevät pois kehitysmaista – kuten te, arvoisa komission jäsen, totesitte – koska kehitysmaissa palkat ovat alhaiset, työolot huonot, uralla eteneminen vähäistä ja kouluttaminen puutteellista. Lisäksi näitä ammattilaisia kuormittaa se, että he joutuvat työskentelemään varsin monien HIV/aids-potilaiden ja muiden vakavista sairauksista kärsivien potilaiden kanssa.

Tämä aivovuoto haittaa merkittävästi laadukkaan hoidon tarjoamista Afrikassa, jossa maat menettävät kaikkein pätevimpiä ja kokeneimpia sairaanhoitajiaan. Viime vuonna Keniasta lähti 3 000 sairaanhoitajan tutkinnon suorittanutta sairaanhoitajaa muihin maihin, enimmäkseen Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Afrikasta virtaa enemmän taitoja ulos kuin sisään, koska yksilötasolla ihmiset päättävät lähteä sinne, missä he voivat ansaita ja edetä urallaan. Monet naisista, joita olen tavannut Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka työskentelevät vanhustenhoitolaitoksissa ja sen sellaisissa, ovat päätyneet sinne, koska haluavat ansaita rahaa ja lähettää sitä kotimaihinsa lapsilleen. Tämän seurauksena menettäviltä kansakunnilta puuttuu se taitotaso, jota ne tarvitsevat nuorisonsa kouluttamiseen ja omien talouksiensa kehittämiseen. Meidän on Euroopan Unionissa pohdittava sitä, kuinka voisimme hyvittää tämän niille maille, joista niiden tarvitsemat taidot tällä tavoin virtaavat ulos.

Olen tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää kriisiin kiireellisesti huomiota. Toivottavasti saamme nähdä strategioita – ja ne ovat seuraava vaihe – joilla voidaan hoitaa tämäniltaisena keskustelunaiheena olevan ongelman perussyitä. Ongelmana on se, että Afrikassa on vain 0,6 prosenttia maailman rekisteröidyistä terveydenhuoltoalan työntekijöistä, vaikka maanosaa rasittaa kauhistuttava tautitaakka. Kuinka tämä voidaan hyväksyä, vaikka tällä alueella terveydenhuollon ja sairauksien paineet ovat valtavat?

Olen huolestunut komission jäsenen Frattinin äskeisestä ehdotuksesta, jonka mukaan korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien rekrytointia olisi edistettävä. Ehdotukseen sisältyy muun muassa tutkijoille, insinööreille ja lääkäreille tarkoitetun "vihreän kortin" myöntäminen. Parlamentin on vaadittava terveydenhuoltoalan ammattilaisten aktiivisen rekrytoinnin lopettamista. Parlamentti kehottaa Euroopan unionia vaatimaan painokkaasti eettisen rekrytoinnin maailmanlaajuisia menettelysääntöjä. Arvoisa komission jäsen, yhdyttekö siihen näkemykseen, että juuri näihin toimiin komission olisi ryhdyttävä lievittääkseen kriisiä, josta tämäniltaisessa keskustelussa on kyse?

Kolikon kääntöpuoli on Euroopan väestön ikääntyminen ja syntyvyyden aleneminen. Tämän vuoksi yritämme houkutella terveydenhuoltoalan ammattilaisia muista maista omien ongelmiemme ratkaisemiseksi. Kehitysmaiden on hyvin vaikeaa nostaa palkkoja vertailukelpoiselle tasolle teollistuneiden maiden palkkojen kanssa, mutta terveydenhuoltojärjestelmälle on osoitettava rahoitusta ja terveydenhuollon hajauttamiseksi ja alueellisen kehityksen tukemiseksi on ryhdyttävä toimiin.

Olen myös sitä mieltä – eikä kukaan muu ole tätä maininnut, vaikka se sisältyy päätöslauselmaan – että etälääketiede on hyvin tärkeä keino hoitaa tätä asiaa. Vierailin äskettäin Mauritaniassa ja näin, kuinka maan aavikkoalueella sijaitsevassa hyvin pienessä sairaalassa terveydenhuoltoalan työntekijät olivat yhteydessä ranskalaisiin lääkäreihin kuullakseen heidän arvionsa potilaita koskevista diagnooseista. Tällaisia investointeja mekin voisimme harkita nykyistä vakavammin.

Ammattimaisille sairaanhoitajille olisi annettava kehitysmaissa nykyistä suurempi arvo. Tämä on hyvin tärkeää, ja tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu Ugandan kaltaisissa maissa, joissa on tarkoitus hajauttaa terveydenhuoltojärjestelmä ja siirtää se suurimmista kaupungeista maaseutualueille.

Meillä on valtava työsarka vuosituhannen kehitystavoitteiden käytännön toteuttamisessa. Terveydenhuollon alalla työsarka on huomattavan suuri, ja meidän on tehtävä oma osuutemme. Mitä tulee rahoitusnäkymiin, joista parhaillaan keskustelemme, meillä ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia toteuttaa käytännössä niitä näkökohtia ja sitoumuksia, joista olette tänä iltana keskustelleet.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvä terveys on korvaamaton asia, eikä sen vuoksi ole yllättävää, että kehittyneissä maissa investoidaan varsin paljon terveydenhuoltoon ja halutaan saada parasta mahdollista hoitoa aina tarvittaessa. Jotta meillä olisi tehokas ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, tarvitsemme terveydenhuoltoalan ammattilaisia eli henkilöitä, jotka ovat hyvin koulutettuja, sitoutuneita ja omistautuneita kanssaihmisten hoitamiseen. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat terveydenhuoltojärjestelmiemme selkäranka, ja meidän on oltava heille mittaamattoman kiitollisia.

Valitettavasti terveydenhuollon tilanne on kehitysmaissa, häpeällistä kyllä, täysin toisenlainen. Kehitysmaissa hyvä terveys on useammin poikkeus kuin sääntö. Asian havainnollistamiseksi haluan kertoa teille joitakin tilastotietoja. Eräs indikaattori, jota voidaan käyttää maan terveydenhuollon tason arviointiin, on imeväiskuolleisuus, kuten edellä on jo todettu. Tämä luku kuvaa sitä, kuinka monta vastasyntynyttä kuolee tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Imeväiskuolleisuus on Ruotsin, Saksan tai Ranskan kaltaisissa maissa – itse asiassa useimmissa EU:n valtioissa – noin viisi kuollutta lasta tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Vastaava luku on Mosambikin, Sierra Leonen ja Liberian kaltaisissa maissa noin 140 kuollutta lasta tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden ja Angolassa noin 200 kuollutta lasta tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Imeväisen todennäköisyys menehtyä on toisin sanoen Angolassa noin 4 000 prosenttia suurempi kuin EU-maassa. Angolassa ennenaikaisella tai sairaalla lapsella ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia selviytyä.

Monista kolmannen maailman maista perusterveydenhuolto puuttuu lähes täysin, ja näissä maissa työskentelevien harvojen, urheiden terveydenhuoltoalan ammattilaisten on taisteltava kaikkia mahdollisia vaikeuksia vastaan ihmishenkien pelastamiseksi. Näiden ammattilaisten on hyväksyttävä sekä puutteellinen infrastruktuuri että välineistö samoin kuin lääkepula ja se, että väestöllä on puutteellinen käsitys hygieniasta. Hyvin usein näitä ammattilaisia vainotaan, pidätetään, kidutetaan tai surmataan paikallisten sotien tai yhteiskunnallisten levottomuuksien tiimellyksessä. Niitä, jotka toimivat näillä alueilla terveydenhuoltoalalla, olisi pidettävä sankareina. Meidän on paitsi ihailtava ja kunnioitettava heitä myös tuettava heitä aktiivisesti ja tehtävä se, minkä suinkin pystymme, toimittaaksemme heille kaiken heidän tarvitsemansa avun. Olemme tämän heille velkaa, ja tähän omatuntomme meidät velvoittaa.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, maailman terveyspäivän motto on "yhteistyötä terveyden hyväksi", vaikka tästä yhteistyöstä ei ole valitettavasti paljon jäljellä. Yhteistyö tarkoittaa ennen kaikkea "aivovuotoa". Meille on tänään kerrottu rajuja ja vaikuttavia lukuja, joita meidän olisi syytä hävetä, koska niistä käy selvästi ilmi, että Euroopan terveydenhuoltoalan kriisin perimmäisiin syihin ei yritetä puuttua täällä Euroopassa, vaan se yritetään ratkaista näistä maista tulevalla aivovuodolla.

Euroopassa terveyden alalla on tärkeintä torjua elämäntapasairauksia, jotka johtuvat ravitsemus- ja ympäristötekijöistä. Kehitysmaissa tilanne on taas se, että ihmisiä menehtyy tosiasiassa parannettaviin sairauksiin esimerkiksi synnytyksen yhteydessä, jolloin naiset voivat saada esimerkiksi fistulan. Toisaalta, kuten äsken toistettiin, lasten rokotteista on yksinkertaisesti pulaa eikä kaikkein tarpeellisimpiin toimiin ryhdytä.

Samalla tiedämme, että väestökehitys pahentaa ongelmaa entisestään. Väestön vanhenemisen takia on pulaa niistä, jotka valmistuvat hoiva-ammatteihin. Tämän vuoksi olen myös sitä mieltä, että EU:n on osoitettava kaukonäköisyyttä ja ryhdyttävä vihdoin toimiin tämän vaarallisen kehityksen ehkäisemiseksi.

Rahavarat on jo mainittu. Olemme tänään puhuneet paljon Afrikan maista, mutta minulla on sellainen vaikutelma, että erityisesti kehitysyhteistyöpolitiikassa resursseja kohdistetaan muihin maihin. Olemme tänään kuulleet, että komissiolla ei ole strategiaa – esimerkiksi äsken vihreä kortti mainittiin jälleen. Komission jäsen on tänään lausunut meille hienoa sanoja, mutta hänen kollegansa muilla aloilla toimivat usein päinvastaisesti tai harjoittavat politiikkaa, jolla tätä kehitystä tuetaan sen sijaan, että sitä ehkäistäisiin tai siihen etsittäisiin ratkaisua.

Lisäksi komissio jätti mainitsematta riidat, joita on käynnissä aids-lääkkeiden patenteista Afrikassa. EU:n olisi pitänyt tuomita äänekkäästi ne lääkealan suuryritykset, jotka katsovat vierestä ihmisten kärsiessä tuskallisen kuoleman patenttien vuoksi.

Toivon, että komission jäsenen puheet johtavat tekoihin. Emme tarvitse hienoja sanoja sen vuoksi, että maailman terveyspäivä on lähellä, vaan strategiaa, todellista ratkaisua ongelmaan. Toivon, että olemme täällä tänä iltana päässeet alkuun ja että tämä on suunnanmuutos. Loppujen lopuksihan me kaikki olemme samaa mieltä tavoitteesta: tarvitsemme todellisia tekoja ongelman ratkaisemiseksi.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, "yhteistyötä terveyden hyväksi" on hieno motto maailman terveyspäivälle niin kauan kuin kaikki ne, jotka pitävät puheita, laativat lehdistötiedotteita tai lähettävät viestejä huhtikuun 7. päivän johdosta, myös suhtautuvat siihen vakavasti. Tältä osin haluan yhtyä edellisen puhujan sanoihin.

Tämä pätee erityisesti niihin, jotka työskentelevät terveydenhuoltoalalla ja joille maailman terveyspäivä 2007 on omistettu. Tämän vuoksi parlamentin on käsiteltävä mielestäni myös sitä ongelmaa, että EU ei tosiasiassa suhtaudu vakavasti "yhteistyöhön terveyden hyväksi" eikä terveydenhuoltoalan työntekijöiden työolojen parantamiseen. Asia on aivan päinvastoin.

Haluan tämän jälkeen esittää vain neljä huomiota. Ensimmäinen on se, että työaikadirektiiviä ja terveydenhuollon uudistamista koskeva keskustelu on heikentänyt ja heikentää koko ajan terveydenhuoltoalan ammattilaisten työoloja. Haluan muistuttaa parlamenttia siitä yhä avoimesta kiistasta, joka koskee päivystyksen tunnustamista työajaksi, ja Saksan sairaalahenkilöstön useita viikkoja kestäneestä lakosta, joka on halvaannuttanut Saksassa monien sairaaloiden toiminnan ja vaikeuttaa siten vakavasti myös ihmisten hoitamista. Miljoonien ihmisten pääsyä terveyspalveluihin on rajoitettu tai vaikeutettu, eikä sitä ole missään nimessä parannettu tai turvattu.

Toinen huomioni on se, että EU:n laajentumisesta ja lisääntyvistä terveysongelmista huolimatta terveydenhuoltoon ja kuluttajainsuojaan varattuja määrärahoja on Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 hyväksymässä talousarviossa vähennetty nykyiseen kauteen verrattuna.

Kolmas huomioni on se, että vaikka valtioiden tai hallitusten päämiesten kevään huippukokous, jossa käsitellään Lissabonin strategiaa, pidetään vain pari päivää ennen jokavuotista maailman terveyspäivää, terveyskysymyksillä on siellä vain toissijainen asema. Todellinen kysymys on kilpailukyvyn lisääminen ja yksilön kuormituksen ja stressin lisääminen, mikä on tunnetusti vahingollista väestön enemmistön terveydelle.

Tässä yhteydessä rohkenen esittää neljännen huomion. Toissa päivänä komissio aloitti julkisen kuulemisen Euroopan puolustusalan markkinoiden perustamisesta. Tästä käy ilmi maailman terveyspäivästä käytävän tämänpäiväisen keskustelun todellinen poliittinen merkitys. Aseilla voidaan suoraan tuhota terveys. Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota myös sotilaallisten näkökohtien yhä tärkeämpään merkitykseen kehitysyhteistyöpolitiikassa, jonka perimmäisenä tarkoituksena pitäisi tosiasiassa olla köyhien maiden kansanterveyden parantaminen.

Oma näkemykseni on, että meillä on riittävästi aihetta – ja myös aineksia – käydä täällä sellaista keskustelua, jolla pyritään parantamaan EU:ssa asuvien ihmisten terveyttä ja lisäämään EU:n osallistumista terveyden kohentamiseen koko maailmassa.

Tässä yhteydessä haluan lisäksi esittää nimenomaisen vetoomuksen siitä, että perehtyisimme maailman terveystilannetta käsittelevään vaihtoehtoiseen "Global Health Watch 2005–2006" -raporttiin. Tässä raportissa vaaditaan erityisesti kansanterveysalan laajentamista, laadullista parantamista ja demokratisoimista. Raportissa terveydenhuoltoalan työntekijöitä kuvataan terveydenhuollon elinehdoksi. Kyse ei ole siis ensisijaisesti kustannuksista, pääomasta tai arveluttavasta tuottavuudesta vaan terveydenhuoltoalan työntekijöiden ammattitaitoisesta ja vastuullisesta sitoutumisesta, koska heidän persoonallisuudellaan, ammatillisella ja sosiaalisella pätevyydellään sekä heidän mielipiteillään ja ehdotuksillaan olisi oltava merkitystä.

Tästä syystä ehdotan terveydenhuoltoalan ammattilaisten julkista kuulemista, jonka yhteydessä heille esitettäisiin seuraavat kysymykset. Mikä on heidän mielestään tavallisin sairauden syy tai mikä on erityisen vahingollista kansanterveydelle? Mikä estää heitä eniten käyttämästä kaikkea taitotietoaan kansanterveyden hyväksi? Miten poliittisia taustatekijöitä olisi heidän mielestään muutettava, jotta he voisivat työskennellä paremmin ja parantaa kansanterveyttä? Mitä EU:n olisi heidän näkökulmastaan tehtävä edistääkseen paremmin koko maailman terveyttä, HI-viruksen, aidsin ja tarttuvien tautien voittamista sekä nälän, juomavesipulan ja ympäristön pilaantumisen terveysvaikutusten torjuntaa?

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, maailman terveyspäivän tämänvuotinen iskulause on "yhteistyötä terveyden hyväksi". Kuten me kaikki tiedämme, terveys on monitahoinen kysymys. Voisin puhua terveyden lääketieteellisestä tai sosiaalisesta ulottuvuudesta, mutta sen poliittinen ulottuvuus on erityisen tärkeä. Terveys ei ole näin ollen vain yksilön asia. Jokaisen valtion olisi pidettävä ensisijaisena asiana jokaisen kansalaisensa terveyttä.

On anteeksiantamatonta vähentää rahoitusta siten, että miljoonilta ihmisiltä riistetään olennainen lääkehoito ja köyhimpien ja kaikkein haavoittuvimpien sosiaaliryhmien tilannetta heikennetään. Lisäksi on erityisen anteeksiantamatonta, että niiltä, jotka eivät kykene puolustamaan itseään, viedään heidän tarvitsemansa hoito tai tätä hoitoa supistetaan voimakkaasti. Tarkoitan tällä syntymättömiä lapsia, vanhuksia ja vakavasti sairaita.

Se, että esitetään vetoomuksia yksi toisensa jälkeen ja vietetään maailman terveyspäivää, ei riitä. Terveydenhuoltoalan ammattilaisia on koulutettava asianmukaisesti. Toimiminen terveysalalla on näille yksilöille sekä palvelua että kutsumus. Ilman heitä on mahdotonta taata tehokasta terveydenhuoltoa, ja tällä en viittaa pelkästään köyhiin maihin. Nykyisen globalisaation ja vapaan liberalismin oloissa on erityisen tärkeää, että eettisiä ja moraalisia periaatteita sovelletaan lääketieteeseen ja terveydenhuoltoon, minkä ansiosta jokaista yksilöä voidaan kohdella arvokkaasti ja kunnioittavasti ja hänen terveyttään voidaan kohentaa.

Nykyisen terveydenhuollon ongelma on ennen kaikkea vallitseva maailmankatsomus, jossa elämää katsotaan materialistisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että vallalla ovat finanssi- ja yritysmaailman sekä talouden edut ihmisten elämän ja terveyden kustannuksella. Uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä on suuri taloudellinen kuilu. Se, että vanhoissa jäsenvaltioissa palkat ovat moninkertaiset ja työolot erinomaiset, on johtanut hyvin koulutettujen työntekijöiden maastamuuttoon. Ammatillisen koulutuksen ja ammatissa kehittymisen edellytykset ovat Puolassa melko suotuisat, mutta todennäköinen palkkataso ei houkuttele, mikä johtaa aivovuotoon.

Olen huolestunut siitä, millainen eettisen rekrytoinnin säännöstön käyttöönottoa koskevasta mahdollisesta ehdotuksesta muotoutuu. Minua kiinnostaisi tietää, mitä kriteerejä tällaisessa säännöstössä käytettäisiin, jotta työntekijöiden olisi helpompaa tai vaikeampaa muuttaa maasta. Toivon, että nämä kriteerit eivät olisi sisältöön liittyviä, jotta köyhät maat eivät menettäisi vieläkin enemmän erinomaisia asiantuntijoita.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, kuten meille on tänään kerrottu, Euroopan terveyspalvelut ovat varsin epätyydyttävällä tolalla, mutta asiat ovat paljon huonommin Afrikassa. Yksi keskeinen Afrikkaa koskeva seikka on sen varmistaminen, että aidsin uhrit saavat geneerisiä lääkkeitä. Ne ovat varmasti paljon halvempia, mutta afrikkalaisille ne ovat yhä liian kalliita.

Jäsen Bowis otti esiin erään toisen Afrikkaan liittyvän tärkeän asian eli sen, että Euroopassa koulutettuja henkilöitä on kannustettava palaamaan kotimaahan, jossa heitä tarvitaan kipeästi. Euroopassa on lisättävä sekä potilaiden että lääketieteellisten palvelujen liikkuvuutta. Esimerkiksi Puolassa sairaanhoitajan on vaikeaa löytää työpaikkaa, jossa palkka olisi yli 250 euroa kuukaudessa, ja samalla Belgiassa sairaalaosastoja suljetaan sairaanhoitajapulan vuoksi.

Liikkuvuuden lisäksi on tärkeää yhdenmukaistaa lääketieteellisten ammattien ja avustavan hoitohenkilöstön tutkintojen tunnustaminen. Yleisesti ottaen Euroopalta puuttuu yhteinen terveydenhuoltostrategia ja -politiikka.

Lopuksi haluan mainita lisäinvestoinnit esimerkiksi syöpätautien tutkimusohjelmiin. On häpeällistä, että tällaisia ohjelmia on rahoitettava televisiotapahtumien avulla. Rahoituksen olisi tultava sen sijaan kansallisista talousarvioista tai mahdollisesti eurooppalaisista ohjelmista. Osoitimme, että pystymme toimimaan ja vastaamaan yhtäkkiseen lintuinfluenssan uhkaan, mutta emme näytä pystyvän voittamaan niitä tappavia sairauksia, jotka ovat vaivanneet meitä hyvin kauan.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, oikeus terveyteen on yleismaailmallinen oikeus. Viimeisten 50 vuoden aikana on tapahtunut valtavaa edistymistä. Kustannukset eivät ole kuitenkaan samalla lakanneet kasvamasta. Lisäksi meidän on hyvin vaikea myöntää, että ehkäiseminen maksaa paljon vähemmän kuin hoitaminen. Olemme ajautuneet todelliseen terveydenhuoltokriisiin ajattelemattomuutemme vuoksi ja varsinkin sen vuoksi, että olemme soveltaneet terveyspolitiikkaan puhtaasti kirjanpidollista lähestymistapaa.

Oikeus terveyteen on universaali oikeus, kuten edellä totesin. Se ei koske pelkästään Eurooppaa vaan myös koko maailmaa ja ennen kaikkea kehitysmaita. Se, että hoitohenkilöstöä eli lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muita vastaavia koulutetaan EU:ssa todistetusti liian vähän, johtaa siihen, että jäsenvaltiot etsivät lääkäreitä kehitysmaista, mikä pahentaa entisestään pulaa näissä maissa.

Haluan esittää kolme pääkohtaa. Ensinnäkin terveydenhuoltoalan ammattilaisia on koulutettava kehitysmaissa ja on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta he jäävät sinne. Tämän toteuttamiseksi sairaanhoitojärjestelmien suunnittelua on parannettava Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Toiseksi maailmassa on ollut useiden vuosikymmenten ajan kauhistuttavia pandemioita. Kehitysmaat ovat kaikkein haavoittuvimpia, koska niillä ei ole voimavaroja tiedottamiseen tai valistamiseen eikä riittävästi lääkkeitä aidsin, malarian ja tuberkuloosin kaltaisten sairauksien torjuntaan, mikä on selvästi yhteydessä henkilöstön puutteeseen.

Kolmanneksi olisin halunnut, että päätöslauselmassamme käsiteltäisiin täsmällisemmin eräitä keskeisiä seikkoja, esimerkiksi lääkkeiden saatavuutta. Mielestäni tässäkin asiassa henkilöstöpulalla on suuri merkitys, koska kukaan ei toimi välittäjänä. Suhtaudun tämän vuoksi myönteisesti niihin toimiin, joihin eräät eurooppalaiset yritykset ovat ryhtyneet, kun ne jakelevat elintärkeitä lääkkeitä tai rokotteita osoittaen solidaarisuutensa näiden maiden kansoille. Koska olemme tietoisia siitä, miten vaikeaa tällainen jakelu on niissä maissa, joissa on puutteellinen infrastruktuuri ja pulaa pätevästä henkilöstöstä ja joista toisinaan puuttuu kokonaan poliittinen tahto, johtopäätös on väistämättä se, että EU:n on tehtävä kaikkensa ja vieläkin enemmän näiden toimien tukemiseksi. On surullista, että komission ehdotukset ovat kovin riittämättömiä ja että kuuluisa rahoitusnäkymistä tehty sopimus ei paranna asiaintilaa. Kuka kärsiikään eniten? Kaikkein vakavin asia on se, että laiminlyöntiemme uhreja ovat pääasiassa haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, muun muassa naiset ja lapset.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, ylihuomenna, 7. päivänä huhtikuuta, vietetään maailman terveyspäivää, joka on tänä vuonna omistettu terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Tämä on hyvä tilaisuus vaatia tasapuolisia ja asianmukaisia työoloja näille työntekijöille ja kiinnittää huomiota siihen, että näistä työntekijöistä on nykyään pulaa.

Puhuessamme tasapuolisista ja asianmukaisista työoloista emme puhu tietenkään vain kehitysmaista, vaikka ne ovatkin erityisen huomiomme kohteena, vaan myös Euroopasta. Erityisesti työaikadirektiivistä – joka on tänään jo mainittu – piakkoin käytävän keskustelun yhteydessä paljastuu se, kuinka vakavasti Eurooppa ja Euroopan parlamentti suhtautuvat tämän alan ammattilaisten työoloihin ja korkeatasoisten julkisten palvelujen ja terveyspalvelujen merkitykseen.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute on maailmanlaajuinen ilmiö, ja siihen on monia syitä. Tätä komissio tähdentää, ja tätä tähdennetään myös päätöslauselmassa, jonka aiomme huomenna hyväksyä. Lisäksi on keskusteltu yksityiskohtaisesti siitä, miten erityisesti kehitysmaat – Afrikan maat ovat pahin esimerkki – joutuvat kärsimään aivovuodon eli rikkaiden maiden rekrytointitoimien vuoksi.

Mielestäni eräs terveydenhuoltoalan ammattilaispulaan liittyvä tärkeä seikka on hämärtynyt. Monet maat karsivat julkisia menojaan, ja sen vuoksi myös terveydenhuoltopalvelujen ja sosiaalipalvelujen aloilta puuttuu virkoja, koska niitä joko pidetään tyhjinä tai niitä ei edes perusteta. Monet saarnaavat niukan, jopa anorektisen linjan autuutta, mutta he eivät mainitse sen vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmän toimintaan.

Toivon, että huomenna enemmistö hyväksyy tarkistuksen 6, jotta saamme kokonaisvaltaisen analyysin terveydenhuoltoalan ammattilaisten puutteesta maapallon eri maissa. Kehitysmaidenkin terveydenhuoltojärjestelmät ovat joutuneet kärsimään niistä rajuista sosiaalialan budjettileikkauksista, joiden syynä ovat rakennesopeutusohjelmien kaltaiset makrotaloudelliset uudistukset. Kansainvälisten rahoituslaitosten on harkittava uudelleen esimerkiksi niitä politiikkoja, joissa jatkuvasti korostetaan julkisen sektorin yksityistämistoimia kehitysmaissa.

Tarkistuksesta 7 käy ilmi toinen keskeinen syy terveydenhuoltoalan ammattilaisten puutteeseen ja siihen, että kehitysmaat ja erityisesti Afrikan maat eivät käytä riittävästi rahaa terveydenhuoltoon. En halua missään nimessä vähätellä jo mainittujen korruption tai poliittisen tahdon puutteen kaltaisia syitä, mutta on myös totta, että näiden maiden ulkomaanvelka heikentää merkittävästi niiden mahdollisuuksia käyttää riittävästi rahaa sosiaalialaan ja terveydenhuoltoon.

Kolme kahdeksasta vuosituhannen kehitystavoitteesta liittyy terveyteen: lasten kuolleisuuden vähentäminen, äitien terveyden parantaminen sekä HI-viruksen ja aidsin torjunta. Kansainvälisen yhteisön, muun muassa EU:n, on varmistettava, että HI-viruksen ja aidsin torjuntaan on riittävästi varoja. Tiedämme, että ainoastaan osa Kairon kansainvälisessä väestö- ja kehityskongressissa tehdyistä rahoitussitoumuksista on tosiasiassa täytetty. Tiedämme myös, että HIV- ja aids-pandemian mittasuhteet ovat paljon suuremmat kuin tuolloin oletettiin.

On tärkeää myöntää riittävästi voimavaroja lisääntymisterveyden edistämiseen, mikä on myös syynä siihen, että pyydän parlamentin enemmistöä tukemaan tarkistusta 5. Lisäksi jäsen Hall on jo korostanut sitä, että HIV- ja aids-pandemian vuoksi monien Afrikan maiden investoinnit valuvat hiekkaan.

  Nicholson of Winterbourne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, maailman terveyspäivä muistuttaa meitä siitä, että terveys on kaiken muun edelle menevä tavoite, jonka jokainen ihminen haluaa saavuttaa. Koko maailman terveydenhuolto on kuitenkin sangen moninaisten haasteiden edessä, ja kansainvälisten tavoitteiden saavuttamisessa sisu näyttää menevän kaulaan. Vuosittain neljä miljoonaa lasta kuolee alle kuukauden ikäisinä. Lisäksi neljä miljoonaa lasta menehtyy ripuliin tai keuhkokuumeeseen. Malariaan menehtyy vähintään miljoona lasta edellisten lisäksi, ja yhteensä yli kymmenen miljoonaa lasta menehtyy vuosittain sellaisten ongelmien vuoksi, joihin meillä olisi tehokas hoitokeino.

Nämä ongelmat ovat häpeällisiä, kun otetaan huomioon maailman vauraus 2000-luvulla. Lisäksi on syntynyt markkinoiden kiihtyvään maailmanlaajuistumiseen liittyviä uusia terveyshaasteita, joita ovat esimerkiksi SARS ja lintuinfluenssa. Monissa maissa HI-virus ja aids ovat jo alkaneet nakertaa 1980-luvun jälkeen saavutettua vaatimatonta myönteistä kehitystä, ja ne ovat tällä hetkellä uhka kokonaisten yhteiskuntien hengissä säilymiselle.

Maailman tarjoama vastaus – vaikka se on eräiden alojen osalta vaikuttava – ei ole likimainkaan vaatimusten mukainen. Kaikki ei ole kuitenkaan kehnosti. Maailmassa on tapahtunut ennennäkemätöntä edistymistä tieteiden ja tietämyksen alalla, ja tällä hetkellä tiedämme, kuinka meidän on hoidettava suurinta osaa maailman tautitaakasta. Monet ratkaisut ovat edullisia eivätkä edellytä huipputekniikkaa. Tämän vuoksi meillä on sitäkin suurempi vastuu ja meidän on keskityttävä siihen, kuinka nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa avuntarvitsijoiden hyväksi. Terveys on vuosituhannen kehitystavoitteiden ydinasioita, ja kaikkien on tunnustettava se, että terveys on keskeinen asia kehityksen ja köyhyyden torjunnan alalla sekä merkittävä asia ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

Vuonna 2005 ja vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä lähetettiin terveydenhuoltojärjestelmiä koskeva selkeä viesti. Todellinen edistyminen alkaa vasta silloin, kun ryhdymme toden teolla kehittämään terveydenhuoltojärjestelmiä. Niin kauan kuin kaikkien maiden järjestelmissä ei ole perusvalmiuksia, ei ole mahdollista tehdä sitä, mistä on poliittisesti jo sovittu, eli tehostaa sairauksien ehkäisemistä ja hallittuja ohjelmia lasten ja äitien kuolleisuuden alentamiseksi sekä HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian taltuttamiseksi.

Keskeistä jokaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ovat järjestelmän piirissä ja sen hyväksi työskentelevät ihmiset. Se, että järjestelmässä on sopivia ja ammattitaitoisia työntekijöitä oikeassa paikassa tekemässä oikeita asioita, on perusedellytys kaikenlaisiin terveydenhuollon haasteisiin vastaamiseksi eri maissa. Tähän sisältyy kuitenkin myös terveydenhuollon ohjaus, johon liittyviä tehtäviä hoitavat hallitukset: ne pyrkivät turvaamaan terveydenhuollon tavoitteet, terveydenhuollon kestävän rahoituksen, tehokkaat ja toimivat terveydenhuoltopalvelut sekä terveyttä koskevan tietämyksen, teknologian ja infrastruktuurin soveltamisen. Vaikka terveydenhuoltoalan ammattilaisten puute onkin erityisen polttava ongelma, kaikkia edellä mainittuja aloja on yleisesti ottaen kehitettävä yhtä aikaa.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Erään kotimaassanikin käytössä olevan sananparren mukaan "rahalla saa kaikkea paitsi hyvää terveyttä". Tästä huolimatta tiedämme varsin hyvin, että terveys on valitettavan usein rahasta kiinni. Tämä pätee varmasti kansanterveyteen.

Kyse on meidän ongelmastamme, kun tämän vuoden maailman terveyspäivänä kiinnitetään huomiota maailmassa vallitsevaan pulaan terveydenhuoltoalan ammattilaisista. WHO:n mukaan tämä pula johtuu siitä, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutukseen, palkkaukseen, työoloihin ja hallintajärjestelmiin liittyvä rahoitus on useiden vuosikymmenten ajan ollut riittämätöntä. Lisäksi on todennäköistä, että väestön ikärakenteen muuttumisen myötä lääkäreiden kysyntä kasvaa Euroopassa edelleen.

Vaikea rahapula on ainoastaan yksi julkisen terveydenhuollon ongelmista. Toinen ongelma on se, että yhteiskunnassa ei arvosteta terveydenhuoltoalan työntekijöitä, eikä ammattia pidetä tavoiteltavana. Lääkäriksi ja sairaanhoitajaksi opiskelevien määrä vähenee koko ajan, koska heidän keskimääräinen palkkansa ja yhteiskunnalliset asenteet heitä kohtaan eivät ole oikeassa suhteessa heidän ammattiinsa liittyviin vaikeuksiin ja sen merkitykseen. Tämän vuoksi terveysalan arvostus on mahdollisimman pian palautettava ennalleen. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten maastamuutto on jo nyt merkittävä ongelma. Osa Englannin lääkäripulasta korjataan Unkarista saapuvilla lääkäreillä. Unkarissa lääkäripulaa lievitetään Romaniasta saapuvilla lääkäreillä ja sairaanhoitajilla. Romania yrittää korvata nämä lääkärit Moldovan tasavallasta saapuvilla lääkäreillä ja sairaanhoitajilla. Pitkää listaa voitaisiin jatkaa edelleen. On ilmeistä, että huolet ovat vakavampia kehitysmaissa, mutta myös Euroopassa on paljon työsarkaa.

Eräs palkkaukseen liittyvä huolenaihe on tietyissä jäsenvaltioissa laajasti käytössä oleva ylimääräisen "juomarahan" maksaminen. Tätä ei voida hyväksyä oikeudellisesti eikä moraalisesti. Se on alentavaa sekä potilaiden että lääkäreiden kannalta, ja lisäksi se pahentaa eriarvoisuutta julkisen terveydenhuoltojärjestelmän sisällä. Tämän vuoksi siitä olisi päästävä eroon mahdollisimman pian.

Kaiken kaikkiaan meidän on lisättävä rahoitusta ja kohotettava arvostusta sekä selkiytettävä olosuhteita varmistaaksemme sen, että kansanterveyden normit eivät Euroopassa tulevina vuosina heikkene vaan päinvastoin kohenevat. Toivon, että maailman terveyspäivänä kiinnitämme yhä enemmän huomiota tähän tärkeään alaan ja pääsemme lähemmäksi ratkaisua.

  Antonios Trakatellis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, keskityn kolmeen seikkaan, koska on sanottu paljon sellaista, mihin voin yhtyä.

Ensimmäinen seikka on se, että meidän on tänään maailman terveyspäivästä keskustellessamme kiinnitettävä huomiota erityisesti ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisy ja huomattavien summien sijoittaminen siihen on hyvin tärkeää, koska sen avulla voidaan vähentää sairaustapauksia ja sitä kautta hoitokustannuksia ja sairaalahoidon kustannuksia, mistä on ilmiselvästi etua sekä kansalaisten että julkisten säästöjen kannalta. Väestön terveyden kohentamisella kiihdytetään varmasti kehitystä ja vahvistetaan kansalaisia, koska heille taataan pitempi, parempi ja tuottavampi elämä, mikä on taloudellisen hyvinvoinnin edellytys.

Toinen seikka: haluaisin meidän kiinnittävän huomiota niihin, jotka ovat kehittäneet meille innovatiivisia hoitoja, innovatiivisia lääkkeitä ja rokotteita sekä yleensäkin kehittäneet tietämystämme sairauksien torjunnasta, sekä niihin, jotka tekevät työtä sairaiden parissa – lääkäreihin, sairaanhoitajiin ja kaikkiin terveydenhuoltoalan ammattilaisiin. Meidän on perehdyttävä tähän alaan kartoittaaksemme siinä ilmenevät puutteet alan tarkoituksenmukaisuuden saavuttamiseksi. On selvää, että meidän on lisäksi hyödynnettävä uutta tietämystä ja tekniikkaa, esimerkiksi etälääketiedettä, joka on tärkeä keino, jos haluamme tarjota uudenaikaista palvelua.

Viimeinen ja kolmas seikka koskee terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan alalla nykyään vallitsevaa eriarvoisuutta. Jopa Euroopan unionissa on havaittavissa epätasa-arvoisuutta, ja on selvää, että tällä hetkellä maapallomme on tässä asiassa epätasa-arvoinen. Ihmisiä kuolee, sairastuvuus on korkea. Mielestäni Euroopan unionin olisi perehdyttävä tähän asiaan ja investoitava rahaa tähän alaan, koska kukaan ei voi olla onnellinen onnettomien keskellä.

Näillä kolmella huomautuksella ja yhtymällä kaikkeen siihen, minkä arvoisat ystäväni ovat edellä todenneet, minäkin haluan osoittaa kunnioitusta niille ihmisille, jotka tekevät työtä sairaiden parissa ja haluavat tarjota heille ensiluokkaista palvelua.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tänä vuonna maailman terveyspäivä on omistettu terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Maailmassa on 35 miljoonaa terveydenhuoltoalan työntekijää, joista noin 4 miljoonaa työskentelee Saksassa ja selvästi yli 12 miljoonaa EU:ssa. Näistä luvuista yksistään käy ilmi se, että maapallon eteläisissä osissa määrä ei ole läheskään tyydyttävä. Maailma jakautuu selkeästi kehittyneisiin ja kehittyviin maihin siltä osin, onko kansalaisilla mahdollisuus saada terveydenhuoltopalveluja. Olisi varsin suotavaa lyhyellä aikavälillä kaksinkertaistaa tai moninkertaistaa hätäapuna jaettavat voimavarat. Sekä Euroopassa että kehitysmaissa on kuitenkin välttämätöntä lisätä henkilöresursseja.

Kun otetaan huomioon lyhyt puheaikani, haluan käsitellä vain Euroopan tilannetta. Edelliset puhujat ovat jo puhuneet kehitysmaista, ja tuen heitä täysin.

Haluan käsitellä neljää Eurooppaa koskevaa kysymystä. Ensinnäkin oman väestömme ikääntyminen tuo mukanaan uusia haasteita, uusia sairauksia, uusia hoitomenetelmiä ja jatkuvasti kasvavan hoidontarpeen, jota emme nytkään pysty täysin kattamaan.

Toiseksi, jos haluamme täyttää itsellemme asettamamme hyvin korkeat kriteerit, Euroopassa on parannettava terveydenhuoltoalan ammattilaisten taitoja ja pätevyyttä. Jos haluamme vastata näihin tarpeisiin, meidän on lisättävä tuntuvasti koulutusmääriä terveyspalvelujen kaikilla aloilla.

Kolmanneksi meidän on lisättävä yhteistyötämme unionin sisällä. Meidän on ryhdyttävä myönteisiin toimiin, vaikka terveyspolitiikka kuuluukin toissijaisuusperiaatteen alaan. Terveyspolitiikka ei saa jäädä vain rahapoliittisten näkökohtien tasolle, vaikka nämä sanani saavat varmasti Berliinissä olevien kollegojeni korvat kuumottamaan.

Neljänneksi meidän on suojeltava terveydenhuoltoalan työntekijöiden terveyttä kohtuullistamalla heidän työtuntinsa ja työtaakkansa ja vähentämällä työuupumustapauksia. Tässä yhteydessä kehotan komissiota hyväksymään parlamentin kannan työaikadirektiiviin.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, ylihuomenna vietettävän Maailman terveyspäivän teemana ovat terveydenhuoltoalan työntekijät. Tämän vuoden aihe on erittäin ajankohtainen ollessamme maailmanlaajuisen pandemian uhan edessä. Terveydenalan henkilöstön saatavuuteen ja työolosuhteisiin liittyvät ongelmat koskettavat sekä kehitysmaita että teollisuusmaita.

Kiinnittämällä huomiota terveydenhuollon henkilöstön asemaan pureudutaan oikealla tavalla terveysongelmien syihin ja yritetään ennaltaehkäistä niitä. Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on aina väestön ja myös talouden kannalta parempi vaihtoehto. On järkevää sijoittaa resursseja kansalaisten terveyttä tukevan arjen rakentamiseen eikä pelkästään korjaavaan työhön.

Tarvitsemme poliittista tahtoa tunnustaa terveydenhuollon henkilöstön tarpeet ja puuttua niihin. Koulutetut lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmishenkiä. Ilman heidän ammattitaitonsa arvostamista ja tukemista ei esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteita täytetä. Sen arvostuksen täytyy näkyä myös palkkauksessa ja työolosuhteissa.

Terveydenhuollon henkilöstön ammattitaito joutuu erityiselle koetukselle uusien terveysuhkien, kuten lintuinfluenssan edessä. Terveydenhuollon ammattilaisten on kaikissa olosuhteissa voitava olla varmoja siitä, että heidän työskentelyolosuhteensa eivät turhaan altista tartunnoille. Mahdollinen maailmanlaajuinen pandemia asettaa henkilöstön myös vaikeiden eettisten kysymysten eteen. Vaikka lähtökohtana on, että kaikki rokotetaan ja tarvitsevat saavat lääkettä, voi edessä olla tilanne, jossa esimerkiksi rokote-erästä puuttuu osa. Terveydenhuollon priorisointikysymykset vaativat pohjakseen perusteellista eettistä pohdintaa.

Pandemioiden uhatessa kehitysmaat ovat erityisen vaikeassa tilanteessa, kun malaria ja HIV jo ennestään aiheuttavat valtavaa tuhoa. Yhdyn voimakkaasti päätöslauselman vaatimuksiin kehitysyhteistyön paremmasta kohdentamisesta niin sanottuun inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

  Lívia Járóka (PPE-DE). – (HU) Maailman terveyspäivänä haluaisin teidän kiinnittävän huomiota toiseen merkittävään päivään eli kansainväliseen romanipäivään, jota vietetään 8. huhtikuuta. Haluaisin siis puhua romaneista.

Romaniväestö on nuorta: heidän syntyvyytensä on korkea ja kuolleisuutensa suuri. Eurooppalaisen romanin odotettavissa oleva elinikä on kymmenen vuotta lyhyempi kuin enemmistöväestöjen odotettavissa oleva elinikä. Romanipotilaiden määrä on monta kertaa suurempi kuin valtaväestöön kuuluvien potilaiden keskimäärä: romanitaustaisten tuberkuloosipotilaiden määrä on nykypäivän Euroopassa kymmenen kertaa suurempi, kasvainsairauksista kärsivien potilaiden määrä neljä kertaa suurempi, raudanpuute ja verenkiertojärjestelmän häiriöt kymmenen kertaa tavallisempia, aivoverenkiertohäiriöiden määrä kuusinkertainen, korkeasta verenpaineesta kärsivien potilaiden määrä neljää kertaa suurempi ja sydänsairaudesta kärsivien potilaiden määrä viisitoistakertainen. Vaikka nämä tiedot on otettu unkarilaisesta raportista, ne kuvastavat valitettavasti yleistä tilannetta koko Euroopassa.

Yksi monista syistä siihen, että romanin odotettavissa oleva elinikä on kymmenen vuotta lyhyempi kuin muuhun väestöön kuuluvan henkilön elinikä, on heidän syrjimisensä julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Tässä yhteydessä minun on mainittava terveydenhuoltoalan ammattilaisille suunnattu koulutus, jonka monet teistä ovat tänään jo ottaneet esiin. Onko heille annettu riittävästi koulutusta siihen, että he kohtelevat potilaitaan syrjimättä? (Valitettavasti emme voi puhua tänään paljoakaan romanipotilaista ja lääkäreistä. Olisin mielelläni käsitellyt myös tätä aihetta, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä).

Vietämme kaikkialla maailmassa kansainvälistä romanipäivää 8. huhtikuuta, ja tässä yhteydessä Euroopan parlamentti hyväksyi viime vuonna päätöslauselman, jossa se vaatii huomion kiinnittämistä romaniväestön huolestuttavaan terveystilanteeseen. Kuluneen vuoden aikana Euroopan komissio tai jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole ryhtyneet korjaaviin toimiin julkisen terveydenhuollon alalla tai poistaakseen romaniväestöä koettelevan työttömyyden tai estääkseen heidän syrjäytymisensä talouden, asuntotuotannon ja koulutuksen aloilla. Kehotamme Euroopan komissiota laatimaan mahdollisimman pian vihreän kirjan romanien kestämättömästä tilanteesta, jotta voidaan estää heidän syrjäytymisensä julkisen terveydenhuollon piiristä ja varmistaa se, että heille tarjotut erittäin heikkotasoiset terveydenhuoltopalvelut saatetaan eurooppalaisten normien mukaisiksi.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ehkäpä yksi tärkeimmistä parlamentissa käymistämme keskusteluista. Olen pahoillani siitä, että myöhäisen ajankohdan vuoksi meitä ei ole täällä enempää kuuntelemassa näitä kauhistuttavia tilastotietoja pienten lasten ja äitien turhista kuolemista tauteihin, joiden hoitaminen olisi meille hyvin helppoa. Haluan kiittää komission jäsentä ja kollegojani siitä, että he ovat kiinnittäneet huomiota kauheisiin ongelmiin, jotka meitä maailmassa vaivaavat, ja siitä, että he yrittävät lisätä tietoisuutta synkistä pilvistä horisontissa.

Olen kotoisin Irlannista, maasta, josta vielä jokin aika sitten sairaanhoitajat lähtivät muualle, koska heille ei ollut työpaikkoja. On surullista, että tällä hetkellä tuomme ulkomailta paljon väkeä terveydenhuoltoalalle, koska meillä on suuri pula pätevistä ammattilaisista. Emme ajattele maita, joista näitä ammattilaisia riistämme, koska perustelumme ovat itsekkäitä: meidän on huolehdittava omistamme. Vaikka tuomme ulkomailta väkeä töihin, näemme joka päivä ensiapuyksiköissämme ihmisiä, joiden olosuhteet voidaan monessakin mielessä rinnastaa kolmannen maailman olosuhteisiin heidän maatessaan sairaalavuoteilla kestämättömissä olosuhteissa. Ongelmat ovat siis välittömiä ja näkyvät kaikkialla.

Kävin viime vuonna Malawissa. Näin omin silmin sen, minkä eräs kolleganikin jo mainitsi: sairaanhoitajapulan – koska sairaanhoitajat ovat tällä hetkellä Manchesterissa – ja ne kauheat seuraukset, joita tälle maalle tästä aiheutuu. On vaikea sanoa, mikä olisi vastaus, mutta ehkäpä meidän olisi perehdyttävä terveydenhuoltoalan ammattilaisten tekemään työhön ja arvostettava heidän työtään enemmän kuin tällä hetkellä teemme. Tämä tarkoittaa myös heidän kunnioittamistaan ja palkitsemistaan.

On kysytty, kuinka voimme korvata kehitysmaille sen, että olemme vieneet niiden parhaimmat voimavarat. Tämä on suuri moraalinen kysymys: kuinka voimme kuoria kerman päältä ja hylätä loput. Emme saa olla tekemättä mitään. Keskustelemme seuraavaksi lintuinfluenssasta ja markkinatukitoimenpiteistä. Luoja meitä varjelkoon, jos ihmisestä ihmiseen tarttuva pandemia iskee ja koko maailman terveydenhuoltopalvelut joudutaan venyttämään äärimmilleen.

Haluan lukea ääneen sen, minkä Maailman terveysjärjestö haluaa meidän tekevän perjantaina eli päivänä, josta parhaillaan keskustelemme: "on lisättävä tietoisuutta tästä kroonisesta ongelmasta" – eli terveydenhuoltoalan ammattilaisia koskevasta kriisistä – "ja etsittävä tukea sen varmistamiseksi, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset tekevät jatkossa työtä siellä, missä heitä tarvitaan, silloin kun heitä tarvitaan ja sellaisella ammattitaidoilla, jolla voidaan tarjota ihmisille kaikkialla maailmassa mahdollisimman korkeatasoinen terveys". Toivon, että saavutamme tämän.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tästä hyvin tärkeästä asiasta esitetyt vahvat puheenvuorot ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

Prosessi, jota komissio johtaa kehittääkseen EU:n reaktiovalmiutta henkilöresurssikriisiin, osoittaa laajennetun eurooppalaisen koordinoinnin voiman. On todennäköistä, että jäsenvaltioiden ja komission yhteisellä sitoumuksella on suurempi teho kuin komission tai jäsenvaltioiden yksin toteuttamilla toimilla.

Henkilöresurssikriisiin annettava vastaus ilmentää periaatetta, joka esitetään eurooppalaista konsensusta kehityspolitiikassa koskevassa asiakirjassa. Kun jäsenvaltiot sitoutuvat lisäämään kehitysavun kokonaismäärää saavuttaakseen tavoitteen virallisen kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, saavutetaan myös nopeamman kehityksen mahdollistava suurempi talousarvio. Euroopan yhteisön koordinoitujen toimien avulla kuitenkin varmistetaan suurempien voimavarojen tehokkaampi hyödyntäminen siten, että kunkin maan johtamia ja laatimia suunnitelmia tuetaan koordinoidusti ja johdonmukaisesti.

Mielestämme paras keino lisätä voimakkaasti inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen rahoitusta on se, että yhteistä eurooppalaista politiikkaa toteutetaan koordinoidummin ja johdonmukaisemmin siten, että se ilmentää avun tuloksellisuudesta annetussa Pariisin julistuksessa tehtyjä sitoumuksia. Jäsenvaltioiden on asetettava tämä etusijalle, ja tämän on kuvastuttava yhteisestä politiikastamme.

Tämän vuoksi komissio on ehdottanut avun tuloksellisuutta koskevien konkreettisten toimien pakettia. Paketin ansiosta Euroopan unioni voi toimittaa apua enemmän, nopeammin ja paremmin.

Pariisissa pidetyssä avun tuloksellisuutta käsitelleessä kokouksessa Euroopan unioni teki sitoumuksen siitä, että se nostaa budjettitukena myönnetyn tuen osuutta. Tähän sitoumukseen sisältyy mahdollisuus lisätä sekä yleisen budjettituen että alakohtaisen budjettituen määrärahoja, joita on tarpeen mukaan mahdollista täydentää hankekohtaisella rahoituksella. Näin ollen ne tahot, jotka tekevät kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmia koskevia päätöksiä, voivat valita sellaisia tukivälineitä, jotka vastaavat kansallisesti määriteltyjä painopisteitä. Kansalliselle päätöksenteolle ja maiden ohjelmasuunnittelulle on annettu huomattavan paljon liikkumavaraa siten, että maat voivat panostaa enemmän terveydenhuollon alaan tai sosiaalialaan alakohtaisen budjettituen kautta, jos tämä on asetettu asianomaisessa maassa etusijalle.

Haluan vielä vastata muutamiin esittämiinne erityiskysymyksiin.

Menettelysääntöjen osalta voin vahvistaa komission olevan halukas tarkastelemaan sitä, kuinka terveydenhuoltoalan ammattilaisten eettistä rekrytointia koskevia eurooppalaisia menettelysääntöjä olisi kehitettävä ja toteutettava. Kahden jäsenen mainitseman räätälöidyn lääketieteen osalta tuemme parhaillaan tutkimusta, joka koskee mahdollisuuksia pyrkiä hyödyntämään paremmin käytössä olevia toimia osana kumppanuuttamme Afrikan unionin kanssa.

Korruptio on kehityksen kannalta varmasti ongelma, ja erityisen vahingollista se on terveydenhuollon kaltaisten keskeisten sosiaalipalvelujen tarjoamiselle. Kuten tiedätte, olemme sopineet siitä, että tätä ongelmaa käsitellään monien eri toimenpiteiden avulla. Huomenna meillä on paljon aikaa käydä perusteellisempi keskustelu, kun käsittelemme jäsen van den Bergin tästä aiheesta laatimaa erinomaista mietintöä.

Useat jäsenet mainitsivat kysymyksen inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen varattavien kehitysmäärärahojen osuudesta. Suurin osa komission rahoituksesta jaetaan maakohtaisten ohjelmien kautta. Tällä hetkellä yli 20 prosenttia komission kehitysbudjetista osoitetaan sosiaaliseen infrastruktuuriin. Lisäksi yleisen budjettituen määrärahat on sidottu edistymiseen, jota arvioidaan terveysindikaattoreiden perusteella. Näin ollen tällä tavalla tuetaan ja vahvistetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden asettamista etusijalle maiden tasolla.

Komissio aikoo lisätä budjettitukena jaettavan kehitysavun osuutta ja sitoa budjettituen kiinteämmin edistymiseen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Viime kädessä kansallisten hallitusten kuuluu tehdä päätös siitä, mikä on kunkin maan inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen osoittama rahoitusosuus. Komissio aikoo hallitusten kanssa käymässään poliittisessa vuoropuhelussa edelleen korostaa inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen merkitystä taloudellisen kasvun ja köyhyyden vähentämisessä.

  Puhemies. – Olen keskustelun päätteeksi vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.