Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Mitchellin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan toinen mietintö (A6-0109/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta [KOM(2004)0629 C6-0128/2004 2004/0220(COD)],

- Szymańskin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0164/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä [KOM(2004)0628 – C6-0129/2004 – 2004/0219(COD)],

- Beerin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0157/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautusvälineen perustamisesta [KOM(2004)0630 – C6-0251/2004 – 2004/0223(COD)] ja

- Szent-Iványin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0155/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi liittymistä valmistelevasta tukivälineestä [KOM(2004)0627 – C6-0047/2005 – 2004/0222(CNS)].

   Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvostan suuresti sitä, että parlamentti on päättänyt keskustella yhdessä tulevaa ajanjaksoa 20072013 koskevista ulkoisen tuen välineistä.

On kulunut yli puolitoista vuotta siitä, kun komissio esitti ehdotuksensa. Haluan antaa tunnustusta parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden pyrkimyksille löytää kekseliäitä ja rakentavia ratkaisuja haasteisiin, joita olemme kohdanneet näiden innovatiivisten ehdotusten yhteydessä. Uusi yksinkertainen rakenne oli ensimmäinen yritys virtaviivaistaa kaikki ulkoisten menojen välineet. Sekä parlamentti että neuvosto olivat tyytyväisiä ehdotettuun yksinkertaistamiseen. Pian parlamentin aloitettua työnsä esitettiin tiettyjä merkittäviä kysymyksiä. Viime vuoden huhtikuussa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Brok sekä kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä tarkastellut esittelijä Mitchell esittivät nämä asiat kirjeessään. Kysymyksiä oli kuusi, ja käsittääkseni parlamentti on saanut niihin tyhjentävän vastauksen.

Ensimmäisenä huolenaiheenanne oli varmistaa, että välineet hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä aina, kun se on perustamissopimuksen nojalla mahdollista. Vastauksena tähän neuvosto ja komissio sopivat, että vakautusväline siirtyy parlamentin kuulemisesta yhteispäätösmenettelyyn. Neljästä välineestä kolme kuuluu yhteispäätösmenettelyyn. Näin parlamentti saa täysin oikeutetun mutta ennen näkemättömän lainsäädäntövallan ulkoisia menoja koskevassa kehyksessä.

Parlamentti halusi myös varmistaa, että välineisiin kohdistetaan välivaiheen arviointi ja että niiden osalta päätetään myös päättymispäivämäärästä. Nämä kohdat hyväksyttiin. Olemme myös hyväksyneet, että ennen arviointia parlamentti tutkii välineen toimintaa määrittääkseen mahdolliset häiriötilanteet, ja välineen arviointia toteuttaessaan komissio ottaa huomioon parlamentin mietinnön. Jos arvioinnissa paljastuu ongelmia, jotka edellyttävät välineiden tai asetusten mukauttamista, komissio esittää tarvittavat lainsäädäntöehdotukset. Parlamentin pyynnöstä arviointi toteutetaan vuonna 2009.

Parlamentti halusi myös erillisen rahoituksen eri maantieteellisille alueille ja alakohtaisille sektoreille. Komissio esitteli rahoituksen jakautumisen yhteispäätösmenettelyn kattamille välineille ja hyväksyy jakautumisen sisällyttämisen asetuksiin.

Yksi haastavimmista asioista oli parlamentin osallistuminen ensisijaisten tavoitteiden asettamiseen ja strategia-asiakirjojen laatimiseen. Mitä ensisijaisten tavoitteiden asettamiseen tulee, tarvittavat poliittiset osatekijät sisällytetään asetusluonnoksiin. Näin tehtiin sekä vakautusvälineen että eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen osalta. Valitettavasti näissä välineissä saavutettu edistyminen ei vielä heijastu kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineeseen.

Parlamentin tuleva osallistuminen strategia-asiakirjojen laadintaan sisältyy nyt toimielinten välisen sopimuksen liitteenä olevaan kahteen julistukseen. Olen kirjoittanut jäsen Brokille siitä, kuinka tätä voidaan käytännössä toteuttaa. Suunnittelemme parlamentin kanssa käytävää vuoropuhelua varten mekanismia, jonka on määrä mahdollistaa valittujen strategia-asiakirjojen esitteleminen, valintojemme selittäminen ja parlamentin kantojen huomioon ottaminen sekä valinnoista että siitä, kuinka strategia olisi pantava täytäntöön.

Kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen osalta parlamentti toivoi selkeää erottelua toisaalta kehitysmaita ja toisaalta teollistuneita maita koskevaan politiikkaan. Tämän hyväksyminen ei tuota meille ongelmia.

Parlamentti on voimakkaasti toivonut erillistä välinettä demokratian ja ihmisoikeuksien tukemiseksi. Komissio esitti tammikuussa 2006 näkemyksensä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta aihekohtaisesta ohjelmasta. Tunnustan, ettei parlamentti ole vakuuttunut siitä. Olen kuunnellut parlamenttia ja ymmärrän sen perustelut. Olenkin tämän vuoksi sitoutunut ratkaisemaan asian parlamenttia tyydyttävällä tavalla osana välineitä koskevaa kattavaa sopimusta. Tämä merkitsee komission selkeää sitoutumista erilliseen ihmisoikeusvälineeseen. Neuvosto jakaa tämän kannan.

Haluan sanoa pari sanaa jokaisesta parlamentin tänään tarkastelemasta välineestä.

Liittymistä valmisteleva tukiväline on saanut parlamentilta tunnustusta politiikkalähtöisestä toimintamallistaan. Parlamentin esittelijä Szent-Iványin kanssa on käyty hedelmällistä vuoropuhelua asetusehdotuksesta. Niinpä Coreper hyväksyi 3. toukokuuta liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevan kompromissitekstin, jossa käsitellään useita parlamentin huolenaiheita. Komissio tukee täysin kompromissia, jossa otetaan laajasti huomioon esittelijä Szent-Iványin mietinnössään esittämät tarkistukset. Olen iloinen voidessani tänään antaa muodollisen julistuksen, jonka toivon ratkaisevan myös vielä jäljellä olevan merkittävän seikan parlamentin osallistumisesta tuen keskeyttämiseen:

"Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin komissiolle esittämät mahdolliset pyynnöt esittää ehdotuksia yhteisön tuen keskeyttämisestä tai jatkamisesta ja antaa sille nopeasti riittävän yksityiskohtaisen vastauksen".

Vakautusvälineen osalta haluan kiittää esittelijä Beeriä hänen keskeisestä ja myönteisestä roolistaan herkkiä institutionaalisia asioita koskevissa tähänastisissa neuvotteluissa. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöllä on ollut hyvin myönteinen vaikutus Coreperissa aikaan saatuun poliittiseen kompromissiin, ja siitä kiitän teitä. Kompromissi on hyvin hienovaraisen tasapainoinen. Uskon, että siitä tulee perusta toimielinten väliselle sopimukselle.

Ottaen huomioon parlamentin huolet olemme myös hyväksyneet vakautusvälineen entistä poliittisemman sisällön. Viittauksia ihmisoikeuksien kunnioittamiseen terrorismin torjunnassa on vahvistettu. Komissio on valmis antamaan poliittisen julistuksen lujittaakseen tätä edelleen ja vahvistaa sitoumuksensa tiedottaa parlamentille poikkeuksellisista tukitoimista sellaisista päätettäessä. Kirjoitan teille lähiaikoina ajatuksista rauhanrakentamiskumppanuuksien perustamisesta siviilialan rauhanrakennushankkeiden käytännön toteuttamisen parantamiseksi.

Mitä tulee eurooppalaiseen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen, olemme tehneet tiiviisti työtä parlamentin esittelijän Szymánskin ja puheenjohtajavaltion kanssa. Työn tuloksena on teksti, jossa otetaan huomioon parlamentin huolet. Coreperissa päästiin viime viikolla sopimukseen tekstistä, ja toivomme nyt kovasti, että tämän perusteella päästään nyt sopimukseen.

Kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen osalta työt eivät ole edistyneet yhtä hyvin kuin muiden välineiden osalta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kompromissin rakennustarvikkeet ovat ulottuvillamme. Esittelijä Mitchellin vakuuttavien perustelujen ansiosta on sovittu, että uudessa lainsäädäntömenettelyssä on säilytettävä parlamentin yhteispäätösoikeudet. Nyt on kyse parhaasta tavasta toteuttaa tämä. Komissio toivoo käytännönläheisyyttä, koska yhteisenä tavoitteenamme on aidosti yksinkertaistaa ulkoista tukea.

Haluan tarkastella konkreettisemmin tärkeimpiä esittelijä Mitchellin mietinnössä esitettyjä tarkistuksia. Koska niitä on paljon, keskityn niihin, jotka koskevat välineen arkkitehtuuria.

Ensinnäkin sarjassa tarkistuksia – tarkistukset 48, 50, 51, 54, 55, 56, 65, 66 ja 67 – ehdotetaan erillisiä politiikan määrittelyä koskevia puitteita sekä monivuotista rahoituskehystä, joka hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen lisäksi. Tämä vaihtoehto, jossa poliittinen sisältö ja rahoitussäännökset sisällytetään asetukseen, on yksinkertaistamistavoitteen vastainen. Komissio on enemmän kuin halukas laajentamaan kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen maantieteellistä ja aihekohtaista sisältöä säilyttääkseen parlamentin oikeudet. Olemme todenneet tämän useaan otteeseen. Katsomme kuitenkin, että paras tapa saavuttaa tämä on noudattaa neuvoston puheenjohtajavaltion ehdotuksia ja tehdä se yhdessä asetuksessa.

Toiseksi kolme tarkistusta – tarkistukset 4, 23 ja 114 – koskevat yhtä parlamentin esittämää keskeistä seikkaa, jonka mainitsin jo aiemmin: ihmisoikeus- ja demokratiavälineen säilyttämistä.

Kolmanneksi viisi tarkistusta – tarkistukset 1, 5, 6, 23 ja 115 – perustuvat alkuperäiseen pyyntöön, jonka mukaan on selkeästi erotettava toisistaan yhteistyö teollisuusmaiden ja kehitysmaiden kanssa. Tarkistuksissa mennään jopa pidemmälle ja ehdotetaan teollisuusmaiden kanssa tehtävän yhteistyön erottamista kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineestä. Komissio ymmärtää näiden tarkistusten taustalla olevan huolen. Komissio voisi harkita esimerkiksi – jos tämä on edellytys selkeää ja loogista rakennetta koskevalle lopulliselle kompromissille – teollisuusmaiden kanssa tehtävän yhteistyön erottamista erilliseksi välineeksi.

Neljänneksi kolmessa tarkistuksessa – tarkistuksissa 2, 25 ja 26 – vaaditaan oikeusperustan muutosta, toisin sanoen, että oikeusperustana olisi pelkästään perustamissopimuksen 179 artikla, ilman 181 a artiklaa. Tiedän, että oikeudelliset neuvonantajat ovat tästä eri mieltä. Komission kannalta kyse on oikeusvarmuudesta. Komissio ymmärtää myös parlamentin perustelun, jonka mukaan laajan ymmärryksen kehitysyhteistyöstä on tarjottava tarvittava turva. Olen valmis tarkistamaan kantaamme, jos kehitysyhteistyön laaja käsite taataan 179 artiklan perusteella.

Viidenneksi yksi tarkistus – tarkistus 51 alakohtaisesta kehyksestä – on erityisen huolestuttava. Se koskee alakohtaisen tuen tavoitteita. Tämä on ristiriidassa kumppanuutta ja edunsaajavaltioiden omavastuuta koskevien periaatteiden kanssa, ja se toisi ohjelman täytäntöönpanoon kankeutta.

On myös muita tarkistuksia, joita on käsiteltävä syvällisemmin. Parlamentille on toimitettu asiakirja, jossa esitetään komission kanta jokaiseen tarkistukseen(1). En halua antaa vaikutelmaa, jonka mukaan kantamme olisivat kaukana toisistaan kaikissa näissä asioissa. Kaikkiaan 117 tarkistuksesta komissio voi hyväksyä kokonaan 26 tarkistusta ja 40 tarkistusta osittain tai periaatteessa. Tämä tarkoittaa, että puolet tarkistuksista on täysin ristiriidattomia.

Lopuksi haluan sanoa pari sanaa ydinturvallisuudesta. Se on ollut merkittävä osa tehtäviämme menneisyydessä ja on sitä edelleen. Ydinturvallisuusyhteistyö sisältyi alun perin vakautusvälineeseen, mutta oikeusperustan muuttuminen edellytti erillisen ydinturvallisuusyhteistyövälineen perustamista. Ymmärtääkseni neuvosto on nyt lähettänyt tekstiluonnoksen parlamentille, jotta voitte aloittaa kantanne valmistelun.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan etenemisestä. On perusteita olla optimistinen sen suhteen, että sopimukseen voidaan päästä kahdesta välineestä, joihin sovelletaan yhteispäätösmenettelyä: vakautusvälineestä sekä eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä. Uskon myös, että liittymistä valmistelevasta tukivälineestä antamani julistus on riittävä, jotta parlamentti voi esittää kantansa.

Entäpä sitten kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusväline? Se on keskeinen tekijä tässä arkkitehtuurissa. Väline kattaa tuen Aasialle, Latinalaiselle Amerikalle ja Etelä-Afrikalle sekä aihekohtaiset ohjelmat. Se on keskeinen osa pakettia ja liian merkittävä laiminlyötäväksi. Olen vakuuttunut siitä, että voimme tehdä tarvittavan sen varmistamiseksi, että koko lainsäädäntökehys on valmis ennen vuoden loppua.

Puheenjohtajavaltio on jo tehnyt paljon työtä kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen poliittisen sisällön eteen. Parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen on mahdollisuus saada aikaan yksimielisyys keskeisistä pääkohdista ennen neuvoston yhteisen kannan hyväksymistä. Tämä voi kattaa joitakin sellaisia rajallisia muutoksia rakenteessa, jotka eivät vaarantaisi yksinkertaistamisen periaatetta ja olennaisiin toimitapoihin liittyviä säännöksiä. Yksimielisyys heijastuisi neuvoston yhteiseen kantaan, jonka neuvoston puheenjohtajavaltio toivoo tulevan hyväksytyksi kesäkuussa. Tämä helpottaisi suuresti oikea-aikaista sopimusta toisesta käsittelystä.

Lopuksi totean, että tehokkaan tuen tarjoaminen kumppaneillemme 1. kesäkuuta 2007 alkaen on yhteisellä vastuullamme. Rahoituskehystä koskevan sopimuksen ja tämän lainsäädäntöpaketin edistymisen myötä olen vakuuttunut, että olemme lähellä tavoitteen saavuttamista.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että meillä on rahoituskehyksen ja eri välineiden myötä perusteita optimismiin, ja tänä aamuna saimme mahdollisuuden allekirjoittaa tärkeän asiakirjan. Olette hyvin selvällä enemmistöllä hyväksyneet merkittävän kompromissin, ja katson, että komission jäsenen Ferrero-Waldnerin puhe antaa meille aihetta suhtautua asioihin hyvin optimistisesti. Toivon voivani neuvoston edustajana antaa panokseni yleisesti optimistiseen ilmapiiriin. Komission jäsen sanoi paljon sellaista, mikä vastaa neuvoston ajattelutapaa. Nytkin me laulamme samoista nuoteista ja toivomme onnistuvamme pian viimeistelemään välineet, joista tänään keskustellaan.

Yhteistyö ei ole ollut helppoa muutaman viime viikon aikana, mutta lopulta se on osoittautunut rakentavaksi ja osoittanut meille, kuinka paljon toimielinten intressit viime kädessä vastaavat toisiaan. Haluan ilmaista neuvoston puolesta kiitollisuuden tästä rankasta mutta rakentavasta yhteistyöstä. Se on jo antanut meille niinkin varhain kuin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä mahdollisuuden päästä sopimukseen asiasisällöstä kolmessa kaikkiaan neljästä välineestä – liittymistä valmistelevassa tukivälineessä, naapuruuden ja kumppanuuden välineessä ja vakautusvälineessä. Kun otetaan huomioon aiheen monimutkaisuus, tämä ei todellakaan ollut itsestään selvää, ja se on jo itsessään valtava harppaus eteenpäin.

Haluan myös komission jäsenen tavoin muistuttaa parlamenttia siitä, että neuvosto on hyväksynyt useita tarkistuksia – eikä kaikkein merkityksettömimpiä – jokaiseen näistä välineistä. Tämä ei koske pelkästään yhteispäätösmenettelyyn kuuluvia lainsäädäntötoimia vaan myös liittymistä valmistelevaa tukivälinettä, johon sovelletaan kuulemismenettelyä. En myöskään halua sivuuttaa sitä, että nyt tarkasteltavanne olevasta paketista väiteltiin kiivaasti neuvostossa ja että vaati jonkin verran vaivannäköä – ja erityisesti Coreperin puheenjohtajan vaivannäköä – saada eräät valtuuskunnat hyväksymään se.

Haluan nyt puhua lyhyesti jokaisesta yksittäisestä välineestä vuorollaan. Kuten hyvin tiedetään, jokaisella välineellä on oma neuvotteluhistoriansa, ja haluan aloittaa niistä kahdesta välineestä, joihin sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, nimittäin naapuruusvälineestä ja vakautusvälineestä. Olemme iloisia voidessamme todeta, että naapuruusvälineen osalta olemme suurelta osin päässeet sopimukseen, ja tässä yhteydessä haluan kiittää jäsen Szymańskia hänen rakentavasta yhteistyöstään. Katson voivani sanoa – neuvoston edustajana – että olemme käytännössä toteuttaneet kaikki parlamentin vaatimukset, sillä olemme tehneet välineestä joustavamman, poistaneet tukikelpoisten tavoitteiden rajoitukset, asettaneet lisäedellytyksiä yhteistyölle ja tehneet selväksi, että kansainvälisiä yleissopimuksia, erityisesti ihmisoikeuksia koskevia, on noudatettava. Muistutan teitä aiemmin tästä aiheesta käymästämme keskustelusta. Olemme myös päässeet vankkaan sopimukseen painoarvosta, jonka haluamme antaa kansalaisyhteiskunnalle, sekä halustamme tukea ja edistää sitä.

Rajat ylittävässä yhteistyössä emme ole pelkästään esittäneet kumppanuusperiaatetta vaan menneet myös pidemmälle ja korostaneet – kuten parlamentti vaati – että alueidenkin on osallistuttava. Kuten varmasti tiedätte, vakautusväline – ja tästä on syytä kiittää jäsen Beeriä – on hyvin herkkä väline, jota on käsiteltävä hyvin varovasti, sillä se koskee harmaata aluetta ensimmäisen ja toisen pilarin välillä, ja neuvoston edustajana olen valmis tunnustamaan, että tämä herättää vakavia institutionaalisia kysymyksiä. Olemme kuitenkin edistyneet suuresti, ja neuvosto on pyrkinyt tulemaan parlamenttia vastaan monessa asiassa. Olemme mukautuneet parlamentin tahtoon, että sitä ei pelkästään kuultaisi vaan että sillä olisi myös yhteispäätösoikeus. Olemme onnistuneet, tosin vaikeiden neuvottelujen tuloksena, suostumaan parlamentin pyyntöön laajasta soveltamisalasta. Komissio on jo viitannut tähän.

Nykyisessä perustuslakisopimuksessa eritellään, mitä on tehtävä aseistariisunnan, entistä paremman kriisinehkäisyn välineiden ja välittäjänä toimimisen aloilla sekä toimenpiteet naisten ja lasten aseman huomioimiseksi kriisitilanteessa. Kaikki nämä seikat ovat vaatimuksia, joista olemme pitäneet kiinni tai joita olemme tukeneet edellisessä keskustelussa Euroopan ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuudesta.

Onnistuimme lopulta 10. toukokuuta pidetyssä kolmikantakokouksessa löytämään ratkaisut, joissa otetaan huomioon parlamentin vaatimus ehtolausekkeesta, joka koskee toimenpiteitä terrorismin torjumiseksi. Komissio antoi asiasta lausunnot. Voin varmasti sanoa neuvoston puolesta, että tämä antoi meille mahdollisuuden saada aikaan hyvä tulos. Puhuessani nyt liittymistä valmistelevasta tukivälineestä minun on kiitettävä jäsen Szent-Iványitä. Tukiväline on jo luonteeltaan hyvin merkittävä. Minun ei myöskään tarvitse selittää, kuinka merkittävä se on neuvoston puheenjohtajavaltiolle Itävallalle ja sen ensisijaisille tavoitteille tällä alalla, sillä se yksinkertaisesti liittyy erottamattomasti Euroopan unionin tulevaan kehitykseen. Neuvosto katsoi tämän vuoksi tärkeäksi neuvotella parlamentin kanssa säädöksen asiasisällöstä samalla tavalla kuin muistakin mainitsemistani välineistä ottaakseen huomioon parlamentin huolet, vaikkei välineeseen sovelletakaan yhteispäätösmenettelyä. Olemme esimerkiksi korostaneet entistä enemmän sukupuolinäkökohtia ja sosiaalista koheesiota ja saattaneet ohjelmat laajemmin mahdollisten ehdokkaiden ulottuville. Olemme myös suostuneet parlamentin pyyntöön, että sitä olisi kuultava strategisissa asioissa, kuten liittymistä valmistelevan tukivälineen tuen keskeyttämisessä.

Yhteisenä tavoitteenamme on, että Euroopan unioni voisi toimia jokaisella ulkopolitiikan alalla, ja onkin valitettavaa, ettei tähän ole päästy vähäisestä rohkaisevasta edistyksestä huolimatta. Nyt on tärkeää, että teemme jotakin käytännön toimia edistääksemme prosessia mahdollisimman nopeasti ja hyväksymme lainsäädäntöehdotukset pian. Tämän on nyt oltava neuvoston, parlamentin ja komission yhteinen tavoite, ja meidän on suhtauduttava siihen vakavasti. Haluan käyttää tämän tilaisuuden selittääkseni jälleen kerran yksityiskohtaisesti, miksi prosessi on saatettava päätökseen ja nämä asetusluonnokset hyväksyttävä mahdollisimman pian.

Naapuruus- ja vakautusvälineitä koskevien nykyisten asetusten voimassaolo päättyy tämän vuoden lopussa. Jos emme huolehdi niiden korvaamisesta, vaarana on, ettemme pysty rahoittamaan yhteistyötä naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kanssa – minkä olisi oltava meille kaikille erityisen tärkeää – tehokkaasti ensi vuoden alusta lähtien. Meidän ei ole edes mahdollista puuttua kriisi- ja katastrofitilanteisiin, jos näitä välineitä ei saada kokoon ajoissa. Vielä on työstettävä ja hyväksyttävä olennainen liittymistä valmistelevan välineen täytäntöönpanoasetus, jos rahavarat – joista neuvoteltiin niin pitkään ja työläästi – halutaan saada käyttöön. Tästä syystä parlamentin on äänestettävä asiasta viimeistään kesäkuussa. Emme halua rahoitukseen mustaa aukkoa.

Tämän vuoksi vetoan teihin neuvoston puolesta, jotta ette vaarantaisi välineiden oikea-aikaista hyväksymistä. Tästä pääsen seuraavaan – ja kenties kaikkein hankalimpaan – otsakkeeseen, kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineeseen. On myönnettävä, että tämä väline on ongelmalapsemme. Haluan puhua siitä lyhyesti. Neuvosto on osoittanut halunsa ottaa huomioon parlamentin suurimmat huolet, ja toivon tämän olevan yleisesti tiedossa.

Olemme todellakin halukkaita jakamaan kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen kahdeksi välineeksi, joista toinen koskee kehitysyhteistyötä ja toinen taloudellista yhteistyötä, ja olen varma, että näin vastataan yhteen parlamentin suurimmista huolista. Kuten komission jäsen jo mainitsi, neuvosto suhtautuu myönteisesti myös ajatukseen ylimääräisen välineen perustamisesta ihmisoikeuksien alalla, mitä parlamentti on myös pyytänyt. Kunnioittaakseen täysin parlamentin oikeutta yhteispäätösmenettelyyn neuvosto on jo jonkin aikaa ollut halukas aloittamaan perusteelliset neuvottelut parlamentin kanssa kaikista maantieteellisiä ja aihekohtaisia ohjelmia koskevista keskeisistä tekijöistä ja muotoilemaan ne yhdessä samalla tavalla kuin muutkin välineet.

Kuten havaitsette, neuvosto on valmis tulemaan parlamenttia vastaan parlamentille tärkeissä asioissa. Ainoa asia, joka minun on sanottava – ja sanon tämän selvästi – on, ettei kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä pidä enää jakaa lisää. Sen hajottaminen yhä useampiin osatekijöihin tekisi yksinkertaisesti naurettavaksi pyrkimyksemme yksinkertaistaa Euroopan unionin ulkomaanavun yleisrakennetta. Näin toimiminen olisi täysin sen vastaista, mihin pyrimme "paremman sääntelyn" otsakkeella. Komission jäsen totesi jo saman asian, ja haluan neuvoston puolesta tukea häntä voimakkaasti.

Neuvosto katsoo tämän vuoksi, että on valitettavaa, että huolimatta sen neuvotteluhalukkuudesta ja halukkuudesta tehdä lukuisia myönnytyksiä ei vieläkään ole osoittautunut mahdolliseksi löytää ratkaisua tähän välineeseen sen paremmin kuin kolmeen muuhunkaan.

Emme epäile, etteikö Euroopan parlamentti pitäisi aivan yhtä tärkeänä kuin neuvostokin sitä, että tämä vaje korjataan mahdollisimman pian. Planeettamme köyhimmät maat eivät käsittäisi, jos ne joutuisivat maksamaan toimielinten keskinäisistä ristiriidoista. Toivon tämän vuoksi, että onnistumme löytämään ratkaisun, joka estää oikeudellisen tyhjiön syntymisen 1. tammikuuta 2007. Emme voi lykätä tätä tehtävää tuomiopäivään asti, ja lopuksi haluan toistaa sen, mitä komission jäsen Ferrero-Waldner jo sanoi, nimittäin että neuvosto tarvitsee sopimuksen voidakseen viimeistellä kolme muuta välinettä. Katsomme, että myönnytykset, joita olemme tehneet liittymistä valmistelevan tukivälineen, naapuruusvälineen ja vakautusvälineen osalta, sekä halukkuutemme harkita erillistä ihmisoikeusvälinettä riippuvat ehdottomasti kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen osalta tehtävästä sopimuksesta. Tämä on keskeinen tekijä, ja siitä komissio ja neuvosto ovat täysin samaa mieltä.

Tarvitaan siis pakettiratkaisu, ja sellaisen aikaansaamiseksi luotamme parlamentin hyväntahtoisuuteen ja kompromissihalukkuuteen. Olemme sen velkaa sekä kumppaneillemme että viime kädessä myös Euroopan kansalaisille, jotka odottavat meiltä ratkaisuja, eivät ole kiinnostuneita toimielinten välisestä kiistelystä eivätkä suhtaudu sellaiseen myönteisesti. He olisivat varmasti pettyneitä, jos emme kykenisi tammikuusta 2007 alkaen antamaan ulkoista tukea siinä määrin kuin olemme kaikki yhdessä sitoutuneet antamaan.

  Gay Mitchell (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ennen itse asiaan käymistä haluan kiittää siitä, että komissio ja neuvosto ovat täällä edustettuina. Arvostan erityisesti eri puheenjohtajavaltioiden pyrkimyksiä löytää ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät komission alkuperäiseen ehdotukseen kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineestä.

Keskustellessamme tästä välineestä meidän on huolehdittava ennen kaikkea kehitysmaiden eduista ja erityisesti näiden maiden köyhimpien väestöryhmien eduista. Kehitysyhteistyövaliokunnan vastuualaan kuuluu ajaa kehitysmaiden etuja Euroopan unionin tasolla ja varmistaa, että ne pysyvät EU:n poliittisella asialistalla. Tämän vuoksi kannatamme kehitysmaiden tarpeisiin tarkoitettua erityistä välinettä, köyhyyden helpottamista aidon taloudellisen yhteistyön ja kestävän kehityksen kautta, emmekä pelkkää oletusarvoista välinettä, joka koskisi kaikkia valtioita, joita muut välineet eivät kata. Uskon, että tämä näkemys hyväksytään nyt laajalti ja toivon myös komission hyväksyvän sen.

Parlamentti jakaa luonnollisesti komission toiveen lainsäädännön entistä suuremmasta tehokkuudesta, yksinkertaistamisesta ja joustavuudesta, mutta emme voi sallia tämän tapahtuvan oman toimivaltamme ja itsensä demokratian kustannuksella. Parlamentti harjoittaa toimivaltaansa tällä alalla pääasiassa kolmella tasolla: osallistumme ensisijaisten poliittisten tavoitteiden määrittelyyn, mikä tarkoittaa yhteispäätösmenettelyä politiikan muotoilemisessa, täytäntöönpanon seurantaa ja talousarviovaltaa.

Nämä kolme tasoa täydentävät toisiaan, ja koska parlamentti on ainoa Euroopan kansalaisten suoraan valitsema toimielin, sen on pyrittävä saamaan enemmän sananvaltaa näillä aloilla. Emme kuitenkaan voi hyväksyä parlamentin toimivallan lisääntymistä yhdellä tasolla sillä kustannuksella, että nykyinen toimivaltamme jollain toisella tasolla heikkenee. Yhteispäätösmenettelystä ei neuvotella. Parlamentti taisteli siitä useita vuosia, ja nyt siitä määrätään perustamissopimuksessa.

Olen iloinen komission jäsenen tänään antamista yhteispäätösmenettelyä koskevista vakuutuksista. Puheenjohtajavaltiolle haluan todeta, että ero syntyy siitä, että kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineessä pyritään korvaamaan 16 yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyä asetusta yhdellä asetuksella. Olen aivan ällistynyt siitä, että komissio ja neuvosto pääsivät niin helposti sopuun parlamentin aseman hylkäämisestä. Emme myöskään saa antaa ihmisoikeusvälineen, jota parlamentti on jatkuvasti vaatinut, käyttämistä siihen, että meidät yritetään saada luopumaan poliittisesta toimivallastamme. Ihmisoikeudet ovat aivan liian arvokkaita käytettäväksi pelinappulana toimielinten välisissä neuvotteluissa.

Pallo on nyt komissiolla. Ehdotukseni, jonka mukaan kehitysyhteistyövälineestä tehtäisiin ainoa kehitysyhteistyötä koskeva hallinnollinen ja menettelyä koskeva asetus, tarjoaa komissiolle sen toivomaa hallinnon yksinkertaistamista ja joustavuutta mutta takaa myös sen, että politiikan täytäntöönpano pidetään erillään poliittisen elämän arvaamattomuudesta. Ensisijaiset tavoitteet voivat muuttua nopeasti meidän ja kumppaniemme poliittisten esityslistojen myötä, mutta menettelyä koskevalla asetuksella varmistetaan, että täytäntöönpano voi jatkua esteettömästi.

Kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen esittelijänä aion määrätietoisesti jatkaa sen parissa tehtävää tiivistä työtä ja varmistaa, että menettelyä koskeva asetus on valmis hyvissä ajoin ennen vuoden loppua. Kun komissio on nyt myöntänyt, että kehitysyhteistyön poliittisesta sisällöstä on päätettävä yhteispäätösmenettelyssä, sen on aika esittää virallisia lainsäädäntöehdotuksia maantieteellisistä ja aihekohtaisista tavoitteista, jotta parlamentti ja neuvosto voivat viimeinkin käynnistää lainsäädäntöprosessin. Niin maantieteellinen kuin aihekohtainenkin sisältö ovat lähellä parlamentin sydäntä ja niistä on keskusteltava perusteellisesti.

Puhumme nyt ensisijaisista tavoitteistamme yhteistyössä Latinalaisen Amerikan, Lähi-idän, Keski-Aasian, Kaukoidän ja Etelä-Afrikan kanssa. Puhumme ensisijaisista tavoitteistamme ihmisten ja yhteiskunnan kehityksen alalla, veden ja energian kaltaisten luonnonvarojen kestävästä hallinnosta, ympäristöstä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asemasta. Nämä aiheet edellyttävät kattavaa ja asianmukaista keskustelua parlamentissa. Koska tiedämme, että keskustelu näin laajoista ja herkistä aiheista on vaikeaa, ja koska aika käy vähiin, haluan ilmoittaa neuvostolle ja komissiolle, että kehitysyhteistyövaliokunta perustaa työryhmän käsittelemään tätä sisältöä. Näin nopeutetaan neuvotteluja parlamentissa ja muiden toimielinten kanssa, kunhan saamme viralliset ehdotukset.

Kuten aluksi totesin, puhumme yhteistyöstä maailman satojen miljoonien köyhien kanssa. He tarvitsevat jatkuvaa tukeamme. Siihen me taas tarvitsemme oikeusperustan. Komission on ehdotettava sellaista ajoissa. Olen iloinen komission jäsenen tämänpäiväisen puheenvuoron sävystä ja sisällöstä, mutta työtä on tehtävä vielä paljon ja toivon meidän pian ryhtyvän siihen.

  Konrad Szymański (UEN), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, jos joku täällä parlamentissa haluaisi soveltaa hyvä poliisi ja paha poliisi -lähestymistapaa komissioon ja neuvostoon, olisi vaikea keksiä siihen parempaa tapaa kuin antaa minun ja jäsen Mitchell puhua peräkkäin.

Euroopan komission esitellessä paketin vuonna 2004 yksi asia oli kiistaton ja sitä ylistettiin yleisesti, nimittäin yksinkertaistaminen. Yksinkertaistaminen oli koko vuonna 2004 esitetyn paketin paras puoli, sillä sen avulla helpotetaan EU:n ulkopuolisten osapuolten turvautumista ulkoista tukea koskevaan oikeusperustaamme. Parlamentti on kuitenkin selvästi sitä mieltä, ettei yksinkertaistamista voida toteuttaa ulkoisen tukemme poliittisia tavoitteita rajoittamalla ja ettei sitä voida toteuttaa parlamentin seurantavallan kustannuksella. Tämän vuoksi mietintööni tehtiin kehitysyhteistyövaliokunnassa 124 tarkistusta.

Haluan kiittää poliittisten ryhmien vastuuhenkilöitä heidän työstään ja omistautumisestaan asialle. He ovat jäsen Tannock, jäsen Morgantini, jäsen Napoletano, jäsen Belder ja jäsen Väyrynen. Ilman ulkoasiainvaliokunnan sihteeristön ja myös oman ryhmäni apua ei olisi ollut mahdollista saada aikaan näin selkeää neuvotteluasemaa kuin meillä tänään on. Lisäksi ilman suurlähettiläs Woschnaggin johtaman puheenjohtajavaltion Itävallan, komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, neuvotteluryhmäämme johtavan jäsen Brokin valtavaa sitoutumista ja omistautumista asialle emme realistisesti ajatellen pystyisi tänään harkitsemaan välineen hyväksymistä ensimmäisessä käsittelyssä, ja tämä on hyvin tärkeää. Meidän on muistettava, että Meda- ja Tacis-ohjelmien muodossa nykyinen naapuruutta ja kumppanuutta tukeva oikeusperusta on vanhentumassa. Meidän on annettava ulkoisille kumppaneillemme mahdollisimman paljon aikaa valmistautua tähän valtavaan ja merkittävään muutokseen, joka koskee ulkoisen tuen oikeusperustaa.

Olemme edistyneet merkittävästi puolentoista vuoden parlamenttityön aikana. Olemme ensinnäkin laajentaneet naapuruus- ja kumppanuuspolitiikan rahoitusvälineiden poliittisten tavoitteiden valikoimaa ja sisällyttäneet lausekkeita, joiden mukaan tuki on riippuvainen ihmisoikeuksien ja demokraattisten normien noudattamisesta. Olemme sisällyttäneet muutoksia, joilla sallitaan naapuruuspolitiikan soveltaminen Valko-Venäjän kaltaisiin valtioihin, jotka välttelevät yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Olemme turvanneet ETA-maiden ja Sveitsin aseman naapuruuspolitiikkaan liittyvien tehtävien suorittamisessa ja antaneet näille maille mahdollisuuden osallistua naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoon Euroopan unionissa. Huolimatta naapuruuspolitiikan jokseenkin hallitustenvälisestä luonteesta olemme parantaneet hallituksista riippumattomien järjestöjen asemaa.

Kuultuamme komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja neuvoston puheenjohtajan Winklerin puheenvuorot voisimme nyt todeta, että toimielinten välisten sopimusten ansiosta meillä on takeet siitä, että uusi, erillinen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva väline otetaan käyttöön. Väline on riittävän joustava tavoitteemme saavuttamiseksi oikeudellisesti ja poliittisesti vihamielisessä ympäristössä. Kuten tiedämme, kohtaamme tällaisia vihamielisiä tilanteita suhteellisen usein.

Nyt kaikki riippuu kyvystämme saada aikaan kompromissi kaikkein tärkeimmässä asiassa, nimittäin Euroopan parlamentin seurantatehtävässä, niin naapuruuspolitiikan suunnittelussa kuin sen täytäntöönpanossa. Tiedän luonnollisesti, ettei kompromissi ole koskaan helppo, ja tämäkin on vaikea asia parlamentille. Suosittelen kuitenkin sen hyväksymistä, sillä kaikkien kompromissiin osallistuvien on muistettava, että se tuottaa meille tyydytyksen merkittävän prosessin loppuunsaattamisesta mutta että kompromissi on hieman hankala. Olen varma, ettei kenenkään meistä ole helppoa hyväksyä tätä kompromissia, mutta olen yhtä lailla varma siitä, että tärkein tunne on tyytyväisyys siihen, että yhteisymmärrykseen on päästy.

Toivon, että sopimukseen päästään ennen kesän istuntotaukoa ja varsinkin ennen Itävallan puheenjohtajakauden päättymistä. Puheenjohtajavaltio Itävalta on panostanut vahvasti tähän asiaan, ja se ansaitsee kunnian työstään. Minun tuskin tarvinnee lisätä, että eteläiset ja itäiset naapurimme odottavat innokkaasti työmme loppuunsaattamista. Haluan vielä kerran kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat tähän työhön.

  Angelika Beer (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, vakautusvälinettä käsittelevänä ulkoasiainvaliokunnan esittelijänä haluan vielä kerran lyhyesti kerrata tapahtumia ja korostaa, kuinka hyvä ajatus komission niin kutsuttu Prodin paketti olikaan, sillä sanottiinpa siitä mitä tahansa, sillä karsittiin neljästäkymmenestä välineestä jäljelle kuusi välinettä ulkopolitiikan laatimisen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Olemme iloisia voidessamme edetä tällä tiellä käsi kädessä komission kanssa, vaikkei täydellisestä sopusoinnusta aina voidakaan puhua.

Yhteisön ulkopolitiikan täydellistä uudistusta, josta tänään keskustelemme, ei voida tarkastella erillään parlamentin aseman päivittämisestä, joka on viivästynyt, sillä ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnan laajuuden maailmanlaajuisena toimijana emme enää ole valmiita kurkistelemaan aidan yli, kun hallitukset tekevät päätöksiä. Päinvastoin, haluamme osallistua aktiivisesti päätöksentekoon.

Tästä syystä olen sisällyttänyt vakautusvälinettä koskevaan mietintööni ehdotuksen turvajärjestelmästä, jonka on määrä antaa meille parlamentissa mahdollisuus keskeyttää poliittisesti vastuuttomat toimenpiteet suunnitteluvaiheessa. Minun nähdäkseni lisääntynyt ulkopoliittinen aktiivisuutemme ja parlamentin tarve saada enemmän sananvaltaa korreloivat keskenään. Haluan jälleen kerran korostaa, että 450 miljoonaa Euroopan kansalaista odottaa tällaista demokraattista legitiimiyttä ja että sitä seurataan. Sitä varten me olemme täällä, joten kun vakautusvälineen toiminta käynnistyy, ulkoasiainvaliokunnalla on uusia tehtäviä hoidettavanaan, sillä haluamme asioita valvottavan ja saada niistä tietoa etukäteen. Nyt meille tarjoutuu tähän mahdollisuus, ja me todellakin tartumme siihen.

Tätä koskevat neuvottelut neuvoston ja komission kanssa olivat todellakin vaikeat ja edistyivät aluksi hitaasti – odotimme neuvoston konkreettisia ehdotuksia puolitoista vuotta – mutta nyt olemme loppuvaiheessa, ja se on rohkaisevaa. Tässä yhteydessä haluan kiittää komission jäsentä Ferrero-Waldneria ja kaikkia muita kolmikantaneuvotteluihin osallistuneita, erityisesti suurlähettiläs Woschnaggia, mutta tietysti myös valiokuntamme puheenjohtajaa Brokia sekä kaikkia niitä, jotka ovat helpottaneet työtämme – heitä on liian paljon mainitakseni nimiä.

Haluan tarkastella lyhyesti meille erityisen tärkeitä kohtia, joista on nyt päästy sopimukseen. Komission jäsenen Ferrero-Waldnerin meille ehdottama turvajärjestelmä on ajatustemme mukainen, ja nyt hän on – tämä on toinen huomioni – vakuuttanut meille, että komissio tarkastelee parlamentin toiveita, mitä tulee tarkistuslausekkeeseen. Kolmanneksi olemme päässeet sopimukseen sisällöstä. Pidimme tätä yhtä tärkeänä, ja se on tärkeää myös käytännön ulkopolitiikan kannalta, esimerkiksi kun vaadimme tukea rauhanrakentamiskomissiolle. Olemme päässeet sopimukseen maamiinoista, naisia ja lapsia koskevista asioista, terrorismin vastaisten toimien ehdollisuudesta sekä tarkistuslausekkeesta.

Antaakseni teille paremman kuvan siitä, mitä tämä tarkoittaa, sanottakoon, että tsunamin jälkimainingeissa kävimme todellista keskustelua yhteistyöstä ja harkitsimme, kuinka nämä työstämämme välineet voitaisiin yhdistää ja kuinka Euroopan unionin tuki voitaisiin saada nopeammin sitä tarvitseville ihmisille. Olen teille hyvin kiitollinen komission siviilirauhanturvajoukkoja koskevan toteutettavuustutkimuksen loppuunsaattamisesta, sillä näiden joukkojen koordinointi koskee meitä poliitikkoja, jotka olemme vastuussa oikeiden lähestymistapojen löytämisestä ja yksinkertaistamisesta.

Kolmen viimeisen kolmikantakokouksen jälkeen saimme näyttöä kompromissista komission eilisessä lausunnossa, jossa todettiin, että toimenpiteet toteutetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden perusteella. Katsomme tämän tärkeäksi ja ratkaisevaksi edellytykseksi sille, että terrorismin torjuntaa voidaan ohjata oikeaan suuntaan.

Mitä tulee rauhanrakentamiseen, keskustelen eilisestä ehdotuksestanne niiden jäsenten kanssa, jotka ovat tähän mennessä tehneet kanssani aktiivisesti työtä. Tässäkin asiassa katson, että meidän on mahdollista päästä sopimukseen, jossa tehdään selväksi, kuinka komissio aikoo ottaa neuvoston ja muut toimijat mukaan toimintaansa tällä alalla.

Voi olla epätavallista tehdä tällaista tähän aikaan päivästä, mutta keskustelumme koskee perusperiaatteita. Ryhdymme loppurutistukseen voidaksemme äänestää vakautusvälineestä kesäkuussa ensimmäisessä käsittelyssä. Lopuksi haluan vielä toistaa, että jos tarkoituksenamme on todella suhtautua vakavasti sitoumukseemme ihmisoikeuksia kohtaan, pyydämme teitä huolehtimaan siitä, että ehdotus demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta välineestä esitetään parlamentille mahdollisimman pian, sillä emme pidä ihmisoikeuksia ja demokratiaa pelinappuloina, eikä niitä pidä myöskään käyttää kehitysyhteistyövaliokunnan painostamiseen.

  Paavo Väyrynen (ALDE), esittelijän sijainen. – (FI) Arvoisa puhemies, jäsen Szent-Ivànyi on liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevan mietinnön esittelijä, mutta hän ei ole täällä, koska komission jäsen on lähettänyt hänet kauas valvomaan Fidžin vaaleja. Esittelijä Szent-Ivànyi lähettää terveisensä ja pyytää kiittämään puolestaan komission jäsenen puheenvuorosta, joka on täysin linjassa asiassa saavutetun sopimuksen kanssa.

Ulkosuhteiden rahoituksessa toteutetaan nyt käsiteltävinä olevilla asetuksilla merkittävä uudelleenjärjestely. Aikaisempia rahoitusvälineitä yhdistetään ja päätöksentekoa uudistetaan. Euroopan naapuruus- ja kumppanuusväline korvaa nykyiset Tacis- ja Meda-järjestelmät. Rajatylittävässä yhteistyössä toteutetaan uusi järjestely, jossa voidaan joustavasti yhdistää yhtäältä naapuruus- ja kumppanuusvälineen kautta myönnettävää ulkosuhderahoitusta ja toisaalta Euroopan aluekehityskehitysrahastosta jäsenmaiden alueelle suunnattavaa rahoitusta.

Rajatylittävä yhteistyö on ollut tähän asti hyvin hankalaa, sillä ulkosuhteissa sovelletun Tacis-rahoituksen ja unionin sisäisen aluekehitysrahoituksen päätöksentekojärjestelmät ovat olleet hyvin erilaiset. Hallinnollisten menettelyjen yhtenäistäminen ja niiden niveltäminen toisiinsa on vaativa haaste. Vireillä oleva täytäntöönpanoasetus onkin valmisteltava huolellisesti ja ottaen huomioon parlamentin näkemykset.

Kaikkien rahoitusvälineiden osalta tarvitaan päätöksentekojärjestelmä, joka turvaa parlamentin vaikutusvallan myös asetusten hyväksymisen jälkeen. Tästä kysymyksestä käydyissä neuvotteluissa on edistytty ilahduttavasti. Liberaaliryhmä on tyytyväinen siihen, että muut toimielimet ovat vihdoinkin suostuneet parlamentin vaatimukseen, joka koskee erityisen ihmisoikeus- ja demokratiavälineen luomista.

Ulkosuhdevälineet muodostavat kokonaisuuden, jonka kaikista osista on päästävä yhteisymmärrykseen neuvoston, komission ja parlamentin kesken. Tämä edellyttää joustavuutta kaikilta osapuolilta, myös Euroopan parlamentilta. Rahoitusjärjestelyihin tehtävät muutokset ovat niin merkittäviä, että niiden soveltamisessa käytäntöön on odotettavissa ongelmia. Kaikkien toimielinten on varauduttava tekemään tarvittaessa muutoksia nyt päätettävinä oleviin asetuksiin jo rahoituskauden kuluessa.

Olen ollut liberaaliryhmän puolesta varjoesittelijänä ENPI-asetusta käsiteltäessä ja pyydän saada kiittää kollega Szymańskia hyvästä yhteistyöstä. Olen erityisen iloinen siitä, että asetukseen saatiin mukaan myös pohjoinen ulottuvuus ja yhteistyö pohjoisten naapureidemme kanssa.

  Irena Belohorská (NI), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (SK) Kehotan kollegoitani harkitsemaan kantaansa asetusehdotuksen oikeusperustaan. On tärkeää säilyttää kaksi artiklaa oikeusperustana ja näin varmistaa, että ulkoasiainvaliokunnalla on tulevaisuudessa asemansa kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön prosesseissa. Jos oikeusperustana olisi pelkästään 179 artikla, prosessi kuuluisi yksinomaan kehitysyhteistyövaliokunnalle ja ulkoasiainvaliokunta menettäisi sananvaltansa. Täällä on jo puhuttu ihmisoikeuksista, vaikka ne kuuluvat ulkoasianvaliokunnan toimivaltaan.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että minulle on kerrottu, että kaksiosainen oikeusperusta heikentäisi Euroopan parlamentin arvovaltaa. Tämä ei ole totta, sillä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon 25 kohdassa todetaan selvästi, että kaksoisperustan tapauksessa 179 ja 181 a artikloista seuraa yhteispäätösmenettely, jossa annetaan parlamentille enemmän valtaa. Jos oikeusperustana on pelkästään 179 artikla, on vaarana, että Erasmus Mundus tai muut koulutusta koskevat ohjelmat ja opiskelijoiden tuet häviävät.

Perustamissopimuksen 179 artikla ei voi kattaa kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön laajaa kirjoa. Se ei esimerkiksi kattaisi alakohtaista yhteistyötä liikenteen ja energian kaltaisilla aloilla. Kaikenlaista yhteistyötä ei voida sisällyttää termin "kehitysyhteistyö" alle. Lisäksi 179 artiklaa sovelletaan ainoastaan kehitysmaihin, eikä EU:lla ole omaa määritelmää kehitysmaista, vaan se on lainannut OECD:n määritelmän. Toisaalta 181 a artiklassa puhutaan kolmansista maista, jolloin määritelmä ei ole niin rajoittava. Jos 181 artiklasta luovutaan, jotkut valtiot jäävät automaattisesti soveltamisalan ulkopuolelle.

Hyvät kollegat, jos hyväksymme direktiivin oikeusperustaksi yhden artiklan, se tarkoittaa, ettei 181 artiklalla ole enää perustaa sopimuksissa, jolloin antaisimme komissiolle vapaat kädet.

  Mauro Zani (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä, jota koskevaa työtä olen seurannut kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelijana.

Uusi politiikka, jonka tarve syntyi viime laajentumisen jälkeen, kattaa laajan maantieteellisen alueen. Kuten tiedätte, politiikan ensisijaisena tavoitteena on vaurauden ja turvallisuuden yhteisen alueen luominen taloudellisen yhdentymisen ja poliittisen yhteistyön kehittämiseksi unionin ja sen kumppanimaiden kesken. Tämä on haaste mutta samalla myös mahdollisuus hyödyntää tästä politiikasta seuraavia mahdollisuuksia, myös kehitysyhteistyön kannalta, sillä suurin osa naapuruuspolitiikan edunsaajavaltioista on todellakin kehitysmaita.

Naapuruuden ja kumppanuuden välineellä luodaan tiivis yhteys sisäisen ja ulkoisen koheesion välille: tästä näkökulmasta turvallisuus on siis yhteydessä kehitykseen. Tämän vuoksi haluan kiinnittää komission ja neuvoston huomion siihen seikkaan, että kehitysyhteistyöpolitiikalla on oltava laajempi ulottuvuus unionin ulkosuhteita koskevana välineenä.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, olen iloinen naapuruuden välineestä, jonka pian hyväksymme ja josta tänään keskustelemme. Erityisesti olen iloinen kaikista tarkistuksista, joilla vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan asemaa naapuruuspolitiikassa.

Minua ennen puhuneet puhujat ovat sanoneet, että odotamme edelleen aitoa välinettä, jonka komissio on sanonut esittelevänsä, ihmisoikeuksien vahvistamiseksi ja demokratian tukemiseksi. On kuitenkin selvää, että naapuruuden väline, josta nyt keskustelemme, on parlamentin läpikäytyään täyttynyt viittauksista ihmisoikeuksiin sekä suhteisiin kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa. Kehotan komissiota pitämään tämän mielessä, ja mitä tulee sopimuksen täytäntöönpanoon naapurivaltioiden kanssa, muistamaan, että monet niistä eivät ole demokratioita. Komission on siis todellakin muistettava, ettei välineen voida sallia vahvistaa epädemokraattisia järjestelmiä vaan että siinä on todellakin otettava tarkkaan huomioon hallituksista riippumattomat toimijat.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, haluan kiittää naapuruuden välineen esittelijää Szymańskia siitä, että hän on ottanut mukaan niin monta valiokuntamme ehdotusta, mikä on lisännyt komission ehdotuksen arvoa.

Voin vain korostaa – ja tässä esitän työllisyyden valiokunnan näkemyksen – kuinka tärkeää on, että sosiaalista ulottuvuutta painotetaan yhä enemmän naapuruuden välineen yhteydessä. Erityisesti Euroopan unionin kaukaisimmilla rajoilla on havaittavissa valtavia taloudellisia eroja, ja paineita voidaan vähentää vain, jos sosiaaliselle ulottuvuudelle annetaan yhtä paljon painoarvoa valtion lähentyessä EU:ta.

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja toistan jälleen, kuinka tärkeä on työmarkkinaosapuolten asema naapuruuden välineessä. Jos näiden maiden kanssa on määrä soveltaa kumppanuutta, niiden asemaa on ehdottomasti vahvistettava ja edistettävä. Toimintasuunnitelmien lisäksi parlamentti voi laskea koulutustoimenpiteiden täytäntöönpanon ja niiden sosiaalisen tehtävän menestystensä joukkoon.

  László Surján (PPE-DE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Arvoisa puhemies, budjettivaliokunta oli iloinen voidessaan käsitellä tämän asian rahoituspuolta. Olimme iloisia siitä, että vastaisuudessa ulkopolitiikkaamme ja naapuruuspolitiikkaamme liittyviä toimia toteutetaan entistä avoimemman ja yksinkertaisemman rakenteen turvin.

Meillä on sanonta, jonka mukaan huono naapuruussuhde on turkkilainen kirous. Sanonta on peräisin ajalta, jolloin suuri osa Unkaria oli ottomaanien keisarikunnan miehittämä. Olemme kiinnostuneita hyvästä naapuruudesta, ja uskon tämän välineen auttavan estämään Euroopan unionia rakentamasta muureja tai kasvattamasta Kiinan muuria ympärilleen. Sen sijaan se rohkaisee auttamaan tehokkaasti naapureita vaurastumaan. Tällä on merkitystä myös turvallisuutemme kannalta.

Kannatimme ajatusta, jonka mukaan voisimme tietyissä tapauksissa esimerkiksi luopua yhteisrahoitusosuudesta, sillä monissa naapurivaltioissa toimintaan osallistuvilla organisaatioilla ei ole mahdollisuutta tukea ohjelmaa omista varoistaan. Pyydän parlamenttia tukemaan ehdotusta ja kiitän kaikkia heidän tekemästään työstä.

  Andres Tarand (PSE), teollisuus-, kauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ET) Arvoisa puhemies, vanhojen ja uusien naapurien väliset suhteet ovat merkittävässä asemassa Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Viime aikoina olemme kuitenkin kuulleet tiedotusvälineistä, että joissakin tapauksissa hankkeiden rahoitus on varsin epäselvää. Vaikka haluankin kiittää esittelijää hänen tekemästään työstä, minun on teollisuus-, kauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelijana esitettävä kaksi kriittistä huomautusta, jotka koskevat Euroopan unionin menojen epäselvyyksiä.

Ensimmäinen huomautukseni koskee Euroopan parlamentin asemaa hankkeiden valmistelussa, hallinnossa ja tarkistamisessa. Ehdotus sisällytettiin teollisuusvaliokunnan ehdottamiin tarkistuksiin, mutta se puuttuu lopullisesta tekstistä. Myös esitetty tarkistus oikeudellisen yksikön asemaan puuttuu.

Toinen huomautukseni koskee pohjoisen ulottuvuuden sisällyttämistä luonnokseen. Pohjoinen ulottuvuus on epäilemättä Suomen menestyksekkäin saavutus Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa. Sen laajuutta ei kuitenkaan ole määritelty. Toisinaan se esitetään jäsenvaltioiden, toisin sanoen Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan välittömänä naapuruuspolitiikkana.

Kolmas ja paras mahdollisuus ovat hyvät naapuruussuhteet Itämeren kahdeksan jäsenvaltion ja Venäjän välillä, mikä ei luonnollisestikaan sulje pois muiden valtioiden osallistumista.

Kiitos, arvoisa puhemies.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, oli täysin luonnollista, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenet kiinnostuvat yhdennetyn rajavalvonnan menettelyn yksinkertaistamisesta ja standardoimisesta sekä maahanmuutosta, turvapaikkapolitiikasta, rikosten torjunnasta sekä ihmiskaupan torjunnasta samalla, kun edistetään oikeusvaltiota, tuomioistuinten riippumattomuutta ja hyviä hallintotapoja, kuten eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineessä tehdään.

Emme voi yhdessä torjua rikollisuutta tai rakentaa rajainfrastruktuuria, jos tähän osoitetut varat uppoavat korruption tai epäpätevyyden suohon. Tämän vuoksi haluan korostaa, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenet luottavat siihen, että käytännön tuki rikollisuuden ja ihmiskaupan torjumiseksi toteutuu yhdessä riippumattoman oikeusjärjestelmän, hyvän hallinnon ja kansalaisvapauksien tukemisen kanssa. Tämä on tarpeen tasapainon saavuttamiseksi kustannusten ja hyötyjen kesken, jotta tarpeet ja hyödyt ovat sellaisessa tasapainossa, että varmistetaan, että naapurimme ovat sekä tietoisia velvoitteistaan että ymmärtävät arvot, jotka heidän kannaltaan ovat sellaisenaan todellakin tarpeen paremman ja turvallisen elämän saavuttamiseksi.

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineellä yksinkertaistetaan Euroopan unionin ulkoista tukea ja vahvistetaan yhteistyötä naapureidemme kanssa, ja se on hyvä asia.

Meidän on kuitenkin oltava varovaisia naapuruuspolitiikan rahoituksessa. Meidän on pidettävä mielessä itäisten ja eteläisten naapuriemme väliset erot sekä se, että uudistukset toteutuvat eri vauhdilla. Huolehtikaamme siitä, että unionin rahoitustuki säilyy vakaana ja erityisesti että se jakautuu samalla tavalla kuin nyt.

Ajattelen nyt Välimeren alueen naapureitamme, joilla on erityinen suhde Euroopan unioniin osana Barcelonan prosessia. Meidän on osoitettava ja todistettava, että kumppanuutemme on edelleen hyvin tärkeää, lisäämällä poliittista, taloudellista ja kulttuurista yhteistyötämme.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat neuvoston jäsenet, olemme aluekehitysvaliokunnassa, ja erityisesti minä toisena esittelijänä (47 artikla), sitoutuneet tukemaan tulevina vuosina kansalaisia konkreettisesti molemmin puolin EU:n ulkorajoja. Kuten jäsen Szymański jo totesi, sopimus eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä on saavutettavissa ensimmäisessä käsittelyssä.

Euroopan unionin raja-alueille tarjotaan tulevina vuosina mahdollisuus toteuttaa konkreettisia laaja-alaisia ohjelmia Euroopan unionin ulkorajoilla muun muassa kansanterveyden, koulutuksen, talouden ja ympäristön aloilla, osittain Euroopan aluekehitysrahaston vuosittain myöntämien 700 miljoonan euron turvin.

On hyvin merkittävää, että olemme neuvostoa kuullen päässeet sopuun siitä, kuinka on edettävä. Olemme erityisesti onnistuneet säilyttämään aluepolitiikan Interreg-menettelyn. Olemme tässä yhteydessä kuulleet Euroopan raja-alueiden liittoa sekä hiljattain perustettua itäisten ulkorajojen NEIGHBOUR-verkostoa, jotka väittävät osaavansa käyttää tätä menetelmää, sillä ne ovat vastaanottaneet ja soveltaneet toimivia ehdotuksia.

Lopuksi totean, että olemme myös päässeet sopimukseen siirtymäajan asetuksesta, mikä tarkoittaa, että valmistelevia toimenpiteitä voidaan nyt rahoittaa. Jos emme pääse sopimukseen ulkorajoista alueiden tai kansallisvaltioiden kanssa, ryhdymme 1. kesäkuuta 2010 jälkeen konkreettisiin toimiin varmistaaksemme sen, että varat voidaan käyttää omissa jäsenvaltioissamme tällä puolen rajaa eivätkä ne mene hukkaan. Täytäntöönpanovalmis Euro–Välimeri-kumppanuusaloite (EMPI) on käytettävissä vuodesta 2007 alkaen. Tässä yhteydessä haluan kiittää jäsen Szymańskia ja neuvostoa taipumattomasta sitoutumisesta sopimukseen pääsemiseen.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että komission jäsen Ferrero-Waldner katsoo taloudellisen yhteistyön välineen tärkeäksi, enkä näe mitään väärää siinä, että siitä tulee asia, johon jossakin vaiheessa sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, vaikkei näin vielä olekaan.

Liittymistä valmistelevaa tukivälinettä käsittelevänä kansainvälisen kaupan valiokunnan esittelijänä haluan todeta, että haluamme auttaa ehdokasvaltioita sekä kansalaisjärjestöjä markkinatalouden vakiinnuttamiseen liittyvässä rajat ylittävässä toiminnassa, WTO:n sääntöjen noudattamisessa sekä kaikessa koulutusvaihdossa. Samalla vaadimme voimakkaasti, että komissio esittää parlamentille vuotuiset kertomukset, jotta näemme, mihin varat on osoitettu ja jotta voimme muutaman vuoden kuluttua välttää sen pettymyksen, että varat ovat hävinneet jonnekin emmekä tiedä, saavuttiko tuki Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioita lainkaan.

  Gábor Harangozó (PSE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijäämme Szent-Iványita myönteisestä yhteistyöstä laadittaessa aluekehitysvaliokunnan lausuntoa liittymistä valmistelevasta tukivälineestä. Katson, että mietintö on mahdollisuus varmistaa kaikilla tasoilla Euroopan parlamentin osallistuminen uuden liittymistä valmistelevan tukivälineen valvontaan ja hallintoon.

Tässä yhteydessä kuuleminen ei riitä. Kun otetaan huomioon kyseisten asioiden talousarviota koskeva ja poliittinen luonne, on todellakin säädettävä yhteispäätösmenettelystä. Katson, että on selkeästi puututtava rahoituksen näkyvyyteen jokaisessa valtiossa sekä kaikkien tavoitteiden ja osatekijöiden osalta. Uudella välineellä on varmistettava unionin kumppaneita koskevien sitoumusten selkeys ja ennakoitavuus. Lisäksi on huolehdittava asianmukaisesti erityistilanteista ja mahdollisista vaikeuksista edunsaajavaltioissa. Vaihtoehtoisten täytäntöönpanojärjestelyjen olisi tämän vuoksi oltava voimassa, jotta voidaan välttää mahdolliset jaetun hallinnon ongelmat.

  Pierre Schapira (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, totean jälleen kerran olevani hyvin iloinen vakautusvälineen oikeusperustan muutoksesta ja kiitollinen komissiolle ja neuvostolle siitä, että ne hyväksyivät tämän muutoksen. Olen iloinen myös siitä, että neuvottelut neuvoston kanssa mahdollistivat vakautusvälineen soveltamisalan rajaamisen, kun yhteistyötä rauhanturvaamisen ja terrorismin vastaisten toimien aloilla rajoitettiin. Komission ehdotus vapaaehtoisen turvajärjestelmän perustamisesta ei kuitenkaan korvaa poliittista sisältöä koskevaa parlamentin yhteispäätösvaltaa.

Mitchellin mietinnön osalta olen iloinen, ettei parlamentti ole antanut periksi komissiolle tai neuvostolle. Äänestämme huomenna tekstistä, jolla säilytetään parlamentin toimivalta ja sallitaan sen säilyttää toisen lainsäätäjän asema päätettäessä uuden kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen poliittisesta suuntaamisesta. Ei ole mitään syytä antaa periksi, sillä parlamentin lainsäädäntövalta on vakiintunut oikeus. Niillä poliittisilla suuntaviivoilla, joita koskevan yhteispäätösmenettelyn haluamme varmistaa, korvataan todellakin 16 asetusta, joihin sovellettiin yhteispäätösmenettelyä. Nyt, kun ensimmäinen taistelu on ohi, toivomme komission pian ehdottavan toimitapaa, jotta toinen käsittely voidaan toteuttaa ennen vuoden loppua.

Olen kuitenkin huolissani naapuruusvälineestä. Sitä koskevat samat ongelmat kuin kehitysyhteistyövälinettäkin, mutta ne pyritään ratkaisemaan tyystin eri tavalla. Kuten kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen tapauksessa, välineeseen sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, mutta sillä ei ole poliittista sisältöä. Kuten kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen tapauksessa, määritettävä poliittinen sisältö korvaa 15:ssä naapuruusvälineen kattamista 17 valtiosta noin kymmenen aihekohtaista asetusta, joihin sovelletaan yhteispäätösmenettelyä.

Pyrkiessään säilyttämään toimivaltansa parlamentti ehdotti itse turvajärjestelmää voidakseen ilmaista kantansa naapuruusvälineen poliittisesta sisällöstä yhteispäätösmenettelyssä, jos se on eri mieltä komission kanssa. Olemme vaaleilla valittu edustajainhuone, joten työmme on itsessään poliittista. Olemme kuitenkin päättäneet säätää kumppanuuden kaikkein teknisimmistä näkökohdista – menettelystä – mutta vaieta poliittisesta strategiasta. Nyt olemme valmiit luopumaan turvajärjestelmästä ja antamaan periksi komissiolle ja neuvostolle voidaksemme hyväksyä tekstin ensimmäisessä käsittelyssä.

Miksi meidän pitäisi luopua vakiintuneesta oikeudestamme? Miksi lainsäädäntövaltaamme olisi supistettava aikana, jolloin parlamentti saavuttaa merkittäviä lainsäädännöllisiä voittoja muilla aloilla, kuten satamapalveluissa, palveludirektiivin yhteydessä sekä huomenna kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen yhteydessä? Ymmärrän, että meidän on löydettävä nopeasti kompromissi asiassa neuvoston ja komission kanssa, mutta kuinka kukaan vaaleilla valittu edustaja voi äänestää oikeuksiensa supistamisen puolesta?

  Antonis Samaras (PPE-DE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksiin ja demokratiaan kohdistuviin uhkiin vastaamista tukeva väline on itsestään selvä ja tarpeellinen tavoite.

Vakautusvälinettä koskevan ehdotuksen pääsisällöstä haluan todeta budjettivaliokunnan puolesta, että yhteispäätösmenettely, jonka kaikki osapuolet nyt ovat hyväksyneet, on juridisesti varmasti paras menettely.

Avoimuudesta ja joustavuudesta totean, että avoimuudella vältetään eri toimintojen päällekkäisyys, erityisesti YUTP:n alalla, kun taas joustavuus mahdollistaa välineen oikea-aikaisen toiminnan ja entistä suuremman tehokkuuden.

Lopuksi totean, etten todellakaan vastusta ehdotettua alustavaa rahoituskehystä, ja haluan sanoa, että aiomme budjettivaliokunnassa taistella vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä varmistaaksemme vakautusvälineen maksimaalisen tehokkuuden.

  David Martin (PSE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, tuen täysin "Prodin paketin" tavoitteita ulkoisten toimiemme rakenteen yksinkertaistamiseksi. Ulkomaan kehitysavun suurimpana tarjoajana, kehitysmaiden merkittävänä kauppakumppanina sekä merkittävänä teknisen tuen ja rahoitustuen tarjoajana EU:n velvollisuus on varmistaa toimiemme lisäarvo, asianmukainen koordinointi ja johdonmukaisuus.

Kansainvälisen kaupan valiokunta on erityisen huolissaan kolmesta seikasta, jotka koskevat yleisesti paketteja ja erityisesti kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä. Ensinnäkin oikeusperustan osalta katsomme, ettei 179 artikla ole riittävä perusta ja että tarvitsemme oikeusperustan, joka kattaa yhteistyön niin kehitysmaiden kuin teollisuusmaidenkin kanssa: toisin sanoen myös 181 a artiklan. Ymmärrämme kuitenkin kehitysyhteistyövaliokunnan näkemyksen, jonka mukaan näiden sisällyttämiseen yhteen välineeseen liittyy vaara, etteivät kehitysyhteistyön tavoitteet ja teollisuusmaiden tavoitteet sovi yhteen.

Toinen huolenaiheemme on kaupan merkityksen ilmeinen vähätteleminen koko paketissa. Haluamme, että keskitytään selkeästi kauppaan liittyvään tukeen, ja ihmettelemme, kuinka kauppaa aiotaan käsitellä uusia välineitä koskevissa ehdotetuissa rakenteissa, kun aihekohtainen ohjelma puuttuu.

Lopuksi totean, että olemme muiden valiokuntien tavoin huolissamme parlamentaarisen vallan heikkenemisestä ja katsomme, että parlamentti teki oikein hylätessään alkuperäiset ehdotukset vuonna 2004. Olemme saavuttaneet neuvoston ja komission kanssa läpimurron tarkistamista ja voimassaoloa koskevissa lausekkeissa, ja tämän läpimurron pitäisi johtaa myönteiseen äänestystulokseen huomenna. Nyt parlamentin on kuitenkin voitava osallistua täysimääräisesti ensisijaisten poliittisten tavoitteiden asettamiseen koko paketissa.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijä Szymánskia eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä. Tämä väline – jolla korvataan nykyiset Tacis- ja Meda-ohjelmat vuonna 2007 – on mielestäni erityisen tärkeä talousarviota koskevan kurinalaisuuden ja menettelyn kannalta. Se kattaa Barcelonan prosessin Euromed-valtiot, entisen Neuvostoliiton läntiset tasavallat sekä kolme Kaukasuksen valtiota, jotka tällä hetkellä kuuluvat eurooppalaisen naapuruuspolitiikan edunsaajavaltioihin, joita käsittelevänä parlamentin esittelijänä toimin. Kuten Venäjä, joka ei osallistu eurooppalaiseen naapuruuspolitiikkaan mutta joka jakaa neljä yhteistä aluetta, nämä ovat kaikki naapurivaltioita, joiden geopoliittinen vakaus ja taloudellinen vauraus ovat EU:n kannalta hyvin tärkeitä. Meidän on oltava sellaisten ystävien ympäröimä, joissa vallitsevat vapaat markkinat ja rajojen sisäinen turvallisuus ja joissa vaalitaan samoja arvoja kuin Euroopan unionissa, erityisesti mitä tulee ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen.

Näistä erityisistä välineistä myönnettävä tuki – eurooppalaisessa naapuruuden ja kumppanuuden välineessä se on noin 12 miljardia euroa seuraavasta rahoituskehyksestä – on toki antelias, mutta se on vähemmän kuin myönnettiin liittymistä edeltävässä prosessissa EU:n ehdokasvaltioille. Kyse on kuitenkin merkittävästä panoksesta tekniseen tukeen ja keskeisiin infrastruktuurihankkeisiin, joilla täydennetään EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin työtä.

Katson myös, että tuen ja kauppaetuuksien on oltava porkkana, joka voidaan yhdistää ehdollisuuden keppiin osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jotta varmistetaan, että mitä lähemmäs Euroopan unionin arvoja valtiot etenevät, sitä suuremman palkkion ne voivat vastaisuudessa saada. Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen on oltava osa yhteispäätösmenettelyä 179 artiklan mukaisesti, ja parlamentin on asianmukaisesti seurattava ja valvottava sitä.

Olen iloinen myös komission myönnytyksestä – ja oletan neuvoston toimivan samoin – joka koskee erityisen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan välineen perustamista. Sillä helpotetaan EU:n ensisijaista tukea ihmisoikeuksien, demokratian ja vapauden merkittävien arvojen edistämiseksi koko maailmassa.

  Miguel Ángel Martínez Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kehitysyhteistyövaliokunnassa ollaan huolestuneita niistä ongelmista, joita on ilmennyt Euroopan komission ja neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa kehitysyhteistyövälineestä.

Hyväksyimme Mitchellin ensimmäisen mietinnön kehitysyhteistyövaliokunnassa yli vuosi sitten, ja siitä alkaen on vallinnut pattitilanne. Olemme odottaneet komission ja neuvoston seisovan lupaustensa takana ja ottavan huomioon komission alkuperäistä ehdotusta vastaan esittämämme väitteet ja kritiikin. Lupauksia ei kuitenkaan ole täytetty joistakin pyrkimyksistä ja vähäisestä edistymisestä huolimatta, eikä niitä ole otettu huomioon missään komission parlamentille esittämässä tekstissä.

Meille esitetyissä ehdotuksissa oli kolme pääasiallista ongelmaa. Ensinnäkään yksi ainoa väline sekä kehitysyhteistyötä että teollisuusmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten ei vaikuttanut järkevältä. Olimme huolissamme siitä, että eteläisten maiden kehitysyhteistyöhön tarkoitetut varat siirtyisivät yhteistyöhön pohjoisten maiden kanssa. Tämän osalta neuvosto ja komissio vaikuttivat ymmärtävän kantamme.

Toinen huolenaihe oli vakavampi. Emme voineet hyväksyä sitä, että parlamentti menettäisi toimivallan, joka sillä oli ollut niiden 17 välineen osalta, jotka nyt tiivistettäisiin yhteen tai kahteen. Koko Euroopan yhdentymisprosessille on ollut ominaista jatkuva pyrkimys vakauttaa toimielinten välisissä suhteissa toteutunut demokratian edistyminen, joka on pääasiassa toteutunut siten, että parlamentti on saanut lisää valtaa päätöksenteossa.

Olemme yllättyneitä ja jokseenkin närkästyneitä komission soveltamasta lähestymistavasta, jossa asetetaan tehokkuus ja demokratia toisiaan vastaan. Tarkoituksena on ollut vähentää parlamentin valtaa, koska se monimutkaistaa menettelyä ja heikentää sen tehokkuutta. Tässä ei ole vaakalaudalla kehitysyhteistyövaliokunnan arvojärjestys vaan parlamentin toimivalta, ja sen osalta emme voi perääntyä yhtään askelta. Tämän osalta ei ole tapahtunut vähäisintäkään objektiivisesti mitattavaa edistystä.

Kolmas kiistan aihe liittyy siihen, että kehitysyhteistyöhön on pyritty sisällyttämään turvallisuuteen, terrorismiin ja maahanmuuttoon liittyviä toimia, kenties enemminkin neuvoston kuin komission taholta. Jotkut näistä toimista saattavat vaikuttaa asianmukaisilta. Ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että ne rahoitetaan kehitysyhteistyöhön osoitetuista varoista.

Esimerkiksi laittomien maahanmuuttajien palauttamisen rahoittaminen kehitysyhteistyövälineestä on mielestämme tuomittavaa. Tällaiset ohjelmat edellyttävät erillistä, muista lähteistä rahoitettua välinettä. Myös tällä alalla olemme edistyneet hieman keskusteluissa komission ja neuvoston kanssa.

Arvoisa puhemies, äänestämme meille esitetystä tekstistä toivoen, että toisessa käsittelyssä komissio ymmärtää ja hyväksyy perustelumme, toivottavasti myös neuvoston yhteisymmärryksellä ja tuella.

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, parlamentissa ollaan todellakin yhtä mieltä tarpeesta uudistaa kehitysyhteistyön välineitä, ja sen on tapahduttava viipymättä. Alalla on jo 16 erillistä asetusta, joiden ensisijaiset tavoitteet ja voimassaoloajat poikkeavat toisistaan. Nykyinen menettely on monimutkainen, käsittämätön ja epäselvä.

Komission luonnos on kuitenkin esimerkki siitä, kuinka asioita ei pidä hoitaa. Yksinkertaistaminen ja tehokkuus eivät ole sama asia kuin parlamentin yhteispäätösoikeuden kumoaminen, kehitysyhteistyön ja ulkoisen talouspolitiikan välisen rajan järjestelmällinen hämärtäminen suhteissamme teollisuusmaihin tai kehitysyhteistyöhön osoitettujen varojen käyttöä koskeva epäselvä oikeusperusta.

Arvoisa komission jäsen, varovaisesti sanottuna olen kuullut teiltä tänään ristiriitaisia lausuntoja näistä kolmesta ydinasiasta. Voimme kenties käyttää tätä aiheena toivoon siitä, että komissio ryhdistäytyisi toimimaan, sillä juuri niin nyt on tehtävä, koska aika on loppumassa. Monien asetusten voimassaoloaika päättyy vuoden lopussa, ja ellemme pääse sopimukseen, oikeudellinen asemamme on hyvin epävarma.

Haluamme, että parlamentti äänestää nyt heti, jotta ei voida spekuloida sillä, että parlamentti olisi viivyttänyt sopimuksen tekoa. Sen pohjalta meidän on neuvoteltava. Neuvoston puheenjohtajavaltio Itävalta on esittänyt joitakin hyviä ajatuksia siitä, miltä kompromissi voisi näyttää, ja nyt komission on todellakin hylättävä taktiikkansa, jonka mukaan se istuu sivussa, kun näistä asioista keskustellaan. Sen on tultava puolitiehen vastaan ja neuvoteltava kompromissista, jossa yksinkertaistamista ja parlamentin täysimääräistä yhteispäätösoikeutta ei nähdä toistensa vastakohtina.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ilmaistusta tyytymättömyydestä huolimatta minun on vilpittömästi kiitettävä komissiota ja puheenjohtajavaltiota sekä jäsen Mitchelliä, ulkoasiainvaliokuntaa ja kaikkia parlamentin valiokuntien ja niiden sihteeristöjen jäseniä siitä merkittävästä työstä, jota he ovat tehneet saadakseen aikaan sopimuksen neljästä ulkoisten toimien välineestä. Toimielinten välinen yhteistyö ja vuoropuhelu muodostavat kokeilualan, jonka avulla voimme saada aikaan kaikkien asianosaisten ja erityisesti kehitysmaiden kannalta myönteisen ja tehokkaan lopputuloksen.

Kun tarkastellaan kehitysyhteistyön välinettä, päättymispäivämäärän, tarkistuslausekkeen ja muidenkin aiheiden osalta on edistytty merkittävästi. Neuvotteluprosessissa on päästy yli näkemyseroista.

Tässä ensimmäisessä käsittelyssä saatamme aloitusvaiheen päätökseen edetäksemme mahdollisimman nopeasti kehitysyhteistyövaliokunnan työryhmän perustamiseen, mikä on valiokunnan oma päätös. Saatuamme virallisia ehdotuksia komissiolta voimme keskustella työryhmän avulla rakenteista ja sisällöstä ja pyrkiä näin kattavaan sopimukseen mahdollisimman pian, sillä vastuu mahdollisista katkoksista kuuluu kaikille eikä vain yhdelle osapuolelle.

Yhdessä Mitchellin mietinnön ratkaisevista kohdista on löydetty ratkaisu, joka on mielestämme myönteinen, nimittäin kehitysmaiden ja teollisuusmaiden kanssa tehtävän yhteistyön erottaminen toisistaan. Toivon vilpittömästi, että löydämme ratkaisun myös kysymyksessä parlamentin toimivallasta aihekohtaisten ja maantieteellisten ensisijaisten tavoitteiden määrittelyssä. Ensisijaisista tavoitteista ei voida luopua, varsinkaan kun kyseisen asiakirjan on määrä korvata 16 asetusta, joihin on sovellettu yhteispäätösmenettelyä.

  Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, jos sallitte, haluaisin laajentaa tätä keskustelua, sillä meidän on muistettava, että kaikissa keskusteluissamme ja puheenvuoroissamme tänään oletetaan, että meillä on yhteinen ulkosuhteita koskeva politiikka.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät eräät ole huomanneet, kuinka ranskalaiset ja hollantilaiset hylkäsivät vuosi sitten perustuslakisopimuksen juuri siksi, etteivät he halunneet luopua heille läheisestä asiasta, nimittäin ulkopolitiikassa ilmaistavasta maailmankatsomuksestaan.

Kansalaisilla ei ole mitään aikomusta perustaa perustuslakisopimuksessa ehdotettua ulkoministerin virkaa, ei vaikka kyseessä olisi Javier Solana, eivätkä he todellakaan halua antaa hänelle omaa yksikköä ja rahoitusta. Nämä kansalaiset eivät aio omaksua esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan tai Italian tai muidenkaan ulkopolitiikkaa, kun nämä maat hyökkäävät Irakiin, Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioon, ilman turvallisuusneuvoston suostumusta sivuuttaen näin kansainvälisen oikeuden ja jopa kansainvälisen oikeuden olemassaolon.

He eivät halua suurvaltaa, joka Yhdysvaltojen tavoin sieppaa, karkottaa maasta ja kiduttaa, kuten olemme saaneet nähdä CIA:n salaisten lentojen surullisen kuuluisassa tapauksessa, omien viranomaistemme ja erityisesti Javier Solanan hiljaisella hyväksynnällä. Ei todellakaan pääse unohtumaan, että Solana oli ennen Naton pääsihteeri. Jos Javier Solana haluaa puolustaa ihmisoikeuksia, tuomitkoon hän Washingtonin ja sen eurooppalaiset avunantajat, jotka vaietessaan asiasta ovat ryhtyneet avunantajiksi sieppauksiin ja kidutukseen, sen sijaan että alkaisi väitellä eteläisten valtioiden kanssa, jotka ovat hänen mielestään liian hajanaisia tai kenties liian lähellä Ranskaa.

Äänestämme todellakin näitä rahastoja ja tätä rahoituskehystä vastaan, sillä ne ovat Euroopan ja sen itsekunnioituksen kannalta kohtalokas näkymä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella kollegaani Mitchelliä hänen tämän mietinnön parissa tekemästään työstä. Haluan tuoda esille joitakin seikkoja.

Minusta on välttämätöntä, että parlamentti säilyttää yhteispäätösoikeuden ensisijaisten strategisten tavoitteiden, maantieteellisten ja alakohtaisten tukiohjelmien yhteydessä. On myös sovellettava monivuotista rahoituskehystä. On tärkeää, ettemme salli Euroopan komission ottavan käyttöön yhtä yhtenäistä välinettä näissä asioissa. Vuosituhattavoitteiden mukaisesti EU:n kehitysavun ulottuvuus on rajattava ainoastaan kehitysmaihin.

Tuen rahoittamisesta katson, että tilintarkastustuomioistuimen ja kumppanuusmaan parlamentin on hyväksyttävä talousarviotuki. Mahdollisesta tuen keskeyttämisestä on tehtävä määräenemmistöpäätös ministerineuvostossa Euroopan parlamentin käsittelyn jälkeen, mutta meidän on varmistettava, että kaikki rahoitustuki ja velkahelpotukset järjestetään siten, että varmistetaan, etteivät tietyt afrikkalaiset korruptoituneet johtajat nimiä mainitsematta voi varustautua uudelleen hyvin arveluttavien järjestelmiensä pönkittämiseksi.

EU on maailman suurin avunantaja ja vastaa 55 prosentista kaikesta kehitysavusta. Valitettavasti suuresta osasta apua on vain vähän hyötyä kehitysmaille, ellemme tee heidän kauppaansa kannattavaksi. Ehdotan merkittävää lisäystä kaupan tukemiseen, jonka tarkoituksena on auttaa kehitysmaita auttamaan itseään tekemällä markkinoiden mahdollisuuksista totta.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, ettei Euroopan parlamentti menetä neuvoston kanssa jaettua lainsäädäntövaltaansa kehitysyhteistyöpolitiikan alalla.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (ET) Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä tuen parlamentin pyrkimystä saavuttaa asema aktiivisena yhteiskumppanina strategisia ulkopoliittisia valintoja koskevilla aloilla. Yllätyin iloisesti komission jäsenen Ferrero-Waldnerin tämänpäiväisestä lausunnosta, jonka mukaan komissio suostuu niin tarkistuslausekkeen kuin Euroopan parlamentin osallistumisoikeudenkin täytäntöönpanoon vakautusvälineessä.

On tärkeää, että näillä asiakirjoilla luodaan suora yhteys kriisiavun, Euroopan unionin kehitysyhteistyön sekä ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanon välille. On myös syytä todeta tavoitteeksi luoda keskinäinen täydentävyys, joka koskee vakautusvälineen kautta ohjattavaa tukea ja kolmen muun ulkoisen tuen välineen yhteydessä tarjottavaa tukea. Meillä on näin ollen mahdollisuus luoda Euroopan unionin yhdennetyn strategian ohjelma, jossa tärkeimmät poliittiset välineet yhdistetään uuden vakautusvälineen osatekijöihin.

Olen iloinen siitä, että neuvosto ja nyt myös komissio ovat kannattaneet ulkoasiainvaliokunnan pyyntöä, joka koski erillistä "ihmisoikeus- ja demokratiavälinettä". Välineen täytäntöönpanossa tulee ilmi mahdollisuus päästä sopimukseen kolmesta muusta ulkopolitiikan välineestä.

Tämänpäiväinen viesti on, että Euroopan parlamentti on asettanut tavoitteeksi lisätä merkittävällä tavalla osallisuuttaan mainituissa asioissa. Odotamme nyt myös komission tarjoavan lainsäädäntöaloitteita näiden ulkoisen tuen välineiden toteuttamiseksi.

Näiden kolmansia maita koskevien välineiden täytäntöönpano, ja vieläpä samoin edellytyksin, on kuitenkin paljon vaikeampi ongelma. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unionin olennaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pannaan täytäntöön käytännössä eikä vaan teoriassa. Politiikkaa on koordinoitava entistä tiukemmin ja tehokkaammin, jotta voidaan luoda tarvittava yleisesti vakiintunut kehys kriisitilanteisiin vastaamiseksi.

Paljon kiitoksia.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, komissio esitti puolitoista vuotta sitten uudet ehdotukset ulkopolitiikan rahoitusvälineistä, kehitysyhteistyö mukaan luettuna, pyrkiessään yksinkertaistamaan ja järkeistämään näitä välineitä, ja tätä minä kannatan täysin. Tapa, jolla komissio haluaa tämän toteuttaa, tarkoittaisi kuitenkin, että kun parlamentilla nyt on yhteispäätösoikeus – kiitos 16 asetuksen – sillä olisi pian kehitysyhteistyön alalla pelkästään neuvoa-antava asema.

Parlamentti haluaa sananvaltaa siinä, kuinka politiikkaa toteutetaan käytännössä niin aihekohtaisesti kuin maantieteellisestikin, sekä varojen jakautumisessa ensisijaisten tavoitteiden kesken. Komissio haluaisi myös – tämä on toinen piirre tässä välineessä – yhdistää muiden kuin kehitysmaiden kanssa tehtävän taloudellisen yhteistyön kehitysyhteistyöhön turvautumalla kaksoisoikeusperustaan. Tätä parlamentti ei voi hyväksyä.

Vaikka meistä nyt tuntuu, että olemme hukanneet puolitoista vuotta, koska komissio ei ole esittänyt uusia ehdotuksia, kaikkea ei ole menetetty. Kehitysyhteistyövaliokunta on Mitchellin mietinnön perusteella valmis perustamaan työryhmän, ja olemme valmiit ryhtymään toimeen yhdellä edellytyksellä, nimittäin sillä, että komissio esittää ehdotuksensa muutaman viikon sisällä.

Ensinnäkin haluamme järkeistetyn välineen, joka on tarkoitettu pelkästään kehitysyhteistyöhön, jonka oikeusperustana on pelkästään 179 artikla ja joka näin olisi rajattu virallisiin kehitysapumenoihin. Toiseksi haluamme erillisiä ohjelmaehdotuksia aihepiireittäin ja maantieteellisesti jaoteltuina. Olemme valmiita rajoittamaan säännösten määrää. Haluamme yhteispäätösoikeuden politiikan laajoissa suuntaviivoissa. Kolmanneksi haluamme joko rahoituksen painopisteiden perustuvan monivuotiseen rahoituskehykseen tai sisällyttää ne hyvin matalina prosenttiosuuksina maantieteellisiin ja aihekohtaisiin ehdotuksiin. Ehdotamme, että 50 prosenttia EU:n kaikesta virallisesta kehitysavusta osoitetaan vuosituhattavoitteisiin ja että tässä yhteydessä nykyiset peruskoulutusta ja terveydenhuoltoa koskevat menot kaksinkertaistetaan.

Komission on nyt päätettävä, ryhtyykö se toimiin vai haluaako se pysyä tukkanuottasilla kanssamme, sillä jälkimmäisessä tapauksessa torjumme sen yksinkertaistamista ja järkeistämistä koskevat aloitteet ja palaamme 16 välineeseen ja kaikkeen niihin liittyvään toimimattomaan mikrohallintoon. Kehotan neuvostoa ja komissiota hyväksymään tarjouksemme, jotta köyhyyttä voidaan vähentää uskottavalla ja tehokkaalla tavalla. Kiitän puheenjohtajavaltiota Itävaltaa sitoutumisesta, jota se on osoittanut tässä asiassa.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, tarjoaako EU erilaisine rahoitusvälineineen itselleen keinot toteuttaa ulkopolitiikkaansa vilpittömästi ja täysimääräisesti? Jos Eurooppa pettyy, euroskeptisyys lisääntyy. Jos kumppanimme pettyvät, otamme riskin, että he etääntyvät meistä. Toivon, että naapuruusvälineestä tulee tehokas ja että sillä saadaan aikaan toivomaamme alueellista vakautta.

Onko unioni ottanut huomioon kyseisten valtioiden kansalaisten odotukset yhdistäessään esimerkiksi Etelä-Kaukasuksen valtiot naapuruuspolitiikkaan? Puhun alueesta, jonka tunnen hyvin. Venäjän, Turkin ja Iranin keskellä se on nyt eurooppalaisen ja kansainvälisen keskustelun keskiössä. Varmistamalla näiden valtioiden turvallisuuden varmistamme myös oman turvallisuutemme. Jotta tämä onnistuisi, naapurimme tarvitsevat merkittäviä resursseja pannakseen täytäntöön juuri valmisteilla olevat toimintasuunnitelmat, ja on valitettavaa, etteivät Euroopan unioni ja parlamentti osallistu neuvotteluihin. On kuitenkin tärkeää, että tällä välineellä, naapuruuspolitiikalla, tuetaan näitä valtioita demokratisoitumistiellä ja että unioni on todellinen tekijä konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa, varsinkin Etelä-Kaukasuksella, Vuoristo-Karabahin ja Abhasian "jäätyneissä" konflikteissa sekä Etelä-Ossetian rauhansuunnitelmissa. Nämä valtiot ovat vapaaehtoisesti suuntautuneet kohti eurooppalaisia arvoja, ja niiden toimintasuunnitelmia on tuettava.

Koska meidän on nyt toimittava entistä laajemmin ja paremmin saatavilla olevien varojen turvin – mikä vaikuttaa tämän päivän aiheelta – kehotan komissiota ohjaamaan vähäiset varat oikein sekä investoimaan hankkeisiin, jotka perustuvat pysyvän rauhan ja alueellisen vakauden, ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisen sekä kestävän kehityksen perusperiaatteisiin.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka vakautusväline on lähestymistapana hyvin mielenkiintoinen, siihen liittyy varsin perustavaa laatua oleva ongelma, sillä siinä pyritään syrjäyttämään se, mitä Nizzan sopimuksessa todetaan – että määrärahoja ei osoiteta sotilastarkoituksiin – ja otetaan käyttöön jonkinlainen kiertotie, mitä pidän varsin ongelmallisena. Luonnoksessa todetaan kuitenkin aivan avoimesti, että tarkoituksena on, että uusilla rahoitusvälineillä on ratkaiseva asema kehitettäessä unionia maailmanlaajuisena toimijana. On jokseenkin helppoa todeta, että tällä tarkoitetaan sotilasmenoja.

Nizzan sopimuksen mukaan määrärahoja ei pidä osoittaa sotilasmenoihin, ja meidän olisi itse asiassa pitäydyttävä juuri tässä. Sen sijaan nyt pyritään pienin askelin lähestymistapaan, jossa tutkitaan vaihtoehtoisia keinoja rahoittaa ja kehittää niitä. Toinen ongelma on rahoitusvälineen epämääräisyys, sillä sitä voidaan käyttää niin siviili- kuin sotilashankkeiden rahoittamiseen. Kehotan teitä avoimesti myöntämään, että haluatte rahoittaa sotilasoperaatioita, ja tekemään sen täysin avoimesti, sillä asia voidaan ratkaista poliittisesti. Tämän vuoksi kaikki on niin ongelmallista.

  Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, meitä kehotetaan jatkuvasti kuuntelemaan kansalaisia, ja niin teki myös Kreikan presidentti tänä aamuna. Tehkäämme niin ja tunnustakaamme, että suoraan kysymykseen perustuslakisopimuksesta kansalaiset vastaavat "ei", eikä vähiten sen vuoksi, etteivät he halua yhä suurempien rahamäärien ohjautuvan liittymistä tai jopa ehdokkuutta valmisteleville maille, joista osa on kehitysmaita. On tärkeää erottaa toisistaan kehitysmaat ja teollisuusmaat ja pitää mielessä, etteivät nämä varat ole pelkästään eurooppalaisia valtioita varten. EU:n olisi muistettava EU:n ulkopuolisia kolmansia maita, joissa sen varat menisivät parempaan käyttöön.

Itse asiassa EU:n toimet johtavat usein köyhyyteen kehitysmaissa, ja tämän vuoksi ryhmäni haluaa antaa tuen takaisin jäsenvaltioiden käsiin. Juuri eilen parlamentissa äänestettiin EU:n laivastojen kalastusoikeuksien puolesta São Tomén, Príncipen ja Angolan vesillä. Me kaikki tiedämme, mitä tämän jälkeen tapahtuu: EU:n laivastot tuhoavat vesialueet, ajavat paikalliset yrittäjät konkurssiin ja tuhoavat kalavarat vuosiksi eteenpäin. Minkä arvoisia ovat siis ulkosuhteet?

Eilen annoimme EU:n laivastoille oikeuden kalastaa Marokon vesillä ja hylkäsimme erityisesti ehdotukset, joiden mukaan jäsenvaltiot voisivat kieltää omilta laivastoiltaan kalastuksen Länsi-Saharan vesillä. Puolet tuon onnettoman valtion väestöstä elää algerialaisissa pakolaisleireissä Marokon sotilaallisen vallankaappauksen vuoksi. Siinä on teille esimerkki poliittisesta, töykeästä turvattomuudesta! Näin Länsi-Saharaa köyhdytetään, vaikka sitä voitaisiin auttaa. Alueella on kuitenkin vain 300 000 ihmistä; he kieltäytyvät väkivallasta, toisin kuin eräät muut EU:n varoja saavat, joten maailma unohtaa heidät.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista ihailuni esittelijä Szymańskin sekä muiden esittelijöiden työtä kohtaan. Haluan myös korostaa joitakin seikkoja, jotka liittyvät eurooppalaiseen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen. Keskustelemme tänään välineestä, joka on yksi apuväline kumppanuus- ja naapuruussuhteiden luomisessa unionin ja kolmansien maiden välille. Ovatko varat, jotka käsittääkseni kattavat 1,5 prosenttia unionin menoista, kuitenkaan riittäviä? Pystymmekö todella edistämään tällä rahalla demokratian, ihmisoikeuksien kunnioituksen ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisen leviämistä?

Tällaisessa lähestymistavassa on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden puolueettomien kriteerien käyttöön, joilla määritetään, kuinka varat jaetaan. Myös täytäntöönpanosäännökset ovat tärkeitä. Meillä ei ole paljon aikaa. On hyvä, että Venäjä mainitaan perustelujen 9 kohdassa. On kuitenkin harmillista, ettei Ukrainaa korostettu samalla tavalla. Lopuksi haluan sanoa, että rahoitusväline on mahdollisuus Euroopan unionille, jossa asuu tuskin seitsemän prosenttia maailman väestöstä, antaa panoksensa maailman vakauden ja turvallisuuden turvaamiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Siitä on hyötyä kaikille ja se luo eurooppalaista lisäarvoa.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, aluksi haluan korostaa tämänpäiväisen keskustelumme merkitystä niin aiheen osalta kuin siksi, että keskustelu perustuu laajaan yhteisymmärrykseen.

Me kaikki tiedämme, että viesti, jonka tänään aiheesta keskustelemalla lähetämme kolmansille maille, on tärkeä riippumatta näiden valtioiden suhteesta Euroopan unioniin.

Haluan tietenkin onnitella kaikkia esittelijöitä ja erityisesti jäsen Szent-Iványita, jonka mietinnölle uhrasin eniten aikaa, sillä hän oli hyvin yhteistyöhaluinen koko ulkoasiainvaliokunnan menettelyn ajan, ja hänen esittämiensä ehdotusten vuoksi. Minusta on hyvin tärkeää, että esittelijä Iványin mietinnön ansiosta olemme päässeet yhteisymmärrykseen Euroopan parlamentissa ja myös Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston kanssa.

On myös tärkeää, että liittymistä edeltävää tukea annetaan luonnollisesti kahdelle ehdokasvaltiolle Kroatialle ja Turkille sekä Länsi-Balkanin valtioiden kaltaisille eurooppalaisten mahdollisuuksien valtioille.

Lopuksi olen iloinen siitä, että olemme ratkaisseet nähdäkseni vakavan ongelman, joka koskee 181 artiklaa oikeusperustana. Katson toisin sanoen, että tehty sopimus – pankaa tämä merkille – on tärkeä, ja luotan siihen, että sitä noudatetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni hyväksyy ajatuksen, että kuusi asetusta, joihin ei sovelleta yhteispäätösmenettelyä ja jotka koskevat useita yksityiskohtaisia aiheita, yhdennetään yhdeksi asetukseksi osana parempaa sääntelyä.

Uskovatko komissio ja neuvosto todella, että parempaan sääntelyyn päästään jättämällä Euroopan parlamentti kokonaan menettelyn ulkopuolelle? Kuinka EU:ta voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia, jos samalla pyritään viemään toimivaltuudet ainoalta vaaleilla valitulta toimielimeltä, jonka jäsenillä on kaikkein tiiviimmät suhteet Euroopan kansalaisiin? Parlamentti ei voi luopua toimivallastaan ja valvovasta asemastaan. Meidän on säilytettävä demokraattinen valvonta ja todellakin kannettava vastuumme kehitysyhteistyön ja ulkoisten toimien alalla.

On jäljellä seitsemän kuukautta siihen, kun ulkoisia toimia koskevien asetusten on määrä tulla voimaan. Huolehtikaamme siitä, että komissio ohjaa rahat sinne, missä niitä tarvitaan, ja antaa parlamentille asianmukaisesti aikaa säätää ehdotuksista, jotka komissio todellakin haluaa mutta joita se ei ole vielä virallisesti toimittanut.

Komission ja neuvoston on syytä ottaa huomioon, ettei parlamenttia voi kiristää ihmisoikeus- ja demokratiavälineellä. Lisäksi yhteispäätösoikeudesta luopuminen olisi vaarallinen askel taaksepäin koko Euroopan unionin kehityksessä. Parlamentti ei anna sen tapahtua.

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että uusille liittymistä edeltäville tukiohjelmille annetaan kiistattoman poliittinen luonne ja että niitä koskevista kokemuksistamme on tehty johtopäätöksiä, jotta varat voidaan vastedes käyttää entistä kohdennetummin, tehokkaammin ja joustavammalla tavalla.

Tiedämme, että asteittain etenevä Euroopan yhdentyminen on muutosprosessien kantava voima niin Länsi-Balkanin valtioissa kuin Turkissakin. Parlamentin edun mukaista on tulla kuulluksi hyvissä ajoin laadittaessa puitesääntöjä, arvioitaessa tuloksia ja tehtäessä johtopäätöksiä, ja suhtaudumme komission tätä koskeviin toimiin ja naapuruuspolitiikkaan hyvin vakavasti. Jos solidaarisuuteemme luotetaan, meidän on vaadittava, että kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia kunnioitetaan yhtä lailla. Näin toimimalla me sekä vahvistamme järkevää talouskehitystä että erityisesti edistämme kansalaisyhteiskunnan tukemista Euroopan yhdentymisen kylvöalustana.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime vuonna näimme miljoonien nuorten marssivan tunnuslauseella "Tee köyhyydestä historiaa". Köyhyydellä on heille merkitystä, ja sillä on merkitystä meille.

Viime vuonna saimme myös nähdä Euroopan kansalaisten – Ranskassa ja Alankomaissa – hylkäävän perustuslakisopimuksen, koska heidän mielestään EU on liian etäällä heidän huolistaan. Nyt meillä on mahdollisuus saattaa yhteen kansalaisten köyhyyttä koskevat huolet ja omat huolemme yhteyden saamisesta Euroopan kansalaisiin.

Parlamentti on yhteyspiste, avoimuuden ja tilivelvollisuuden piste. Sen vuoksi yhteispäätösmenettely on niin tärkeä. Sen vuoksi avoimuus on niin tärkeää. Sen vuoksi tilivelvollisuus on niin tärkeää. Sen vuoksi 16 yhteispäätösvälineen korvaaminen yhdellä ei tule toimimaan: aidsia, tuberkuloosia ja malariaa koskevien välineiden korvaaminen, lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevien toimintatapojen, ympäristöulottuvuuden täysimääräistä yhdentämistä koskevien toimenpiteiden, metsien kestävän hallinnon vakiinnuttamista koskevien toimenpiteiden – myös kehitysmaissa – demokratiaa ja oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia vahvistavien toimintatapojen, sukupuolten tasa-arvon edistämistä kehitysmaissa koskevien toimenpiteiden, hajautettua yhteistyötä, muiden hallituksista riippumattomien järjestöjen yhteisrahoitusta, elintarvikeapua ja elintarvikehallintoa, kehitysyhteistyötä Etelä-Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian kanssa koskevien välineiden korvaaminen – sehän on ihan hullua! Kuka komissiossa keksi tämän? En usko, että komission jäsenellä on mitään tekemistä ehdotuksen kanssa. Meidän on oltava tilivelvollisia; meidän on tehtävä tiliä kansalaisille. Kansalaiset odottavat meidän kertovan, mitä heidän rahoillaan teemme, emmekä me voi tehdä niin, jos yksi ainoa kehitysyhteistyön väline kattaa koko politiikan kirjon.

Meidän on päätettävä politiikasta. Parlamentit ovat sitä varten, että ne päättävät politiikasta, panevat täytäntöön ja valvovat täytäntöönpanoa sekä tekevät tiliä rahan käytöstä. Sitä varten parlamentit ovat olemassa, emmekä me voi välttää vastuutamme. Mielestäni kenenkään komissiossa ei pidä luulla, että tämän parlamentin jäsenet aikovat kumota vastuunsa.

Onnittelen jäsen Mitchelliä eriomaisesta mietinnöstä.

(Suosionosoituksia)

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, edustajiemme tekemät tarkistukset naapuruuspolitiikan välineeseen korostavat oikeutetusti eurooppalaisia arvoja. On hyvä, että väline tarjoaa mahdollisuuden ohittaa hallitukset. Välttelemme kuitenkin valitettavasti ensisijaisten geopoliittisten tavoitteiden määrittelemistä. Lopullista tavoitetta, jonka Euroopan unioni toivoo näillä varsin merkittävillä summilla saavuttavansa, ei määritellä.

Viittauksia on paljonkin. On selvää, että naapuruuspolitiikan välineen lisäksi Venäjällä on erillinen kehys ja pohjoinen ulottuvuus. Toisin sanoen Euroopan unioni tunnustaa oletusarvoisesti Venäjän vaikutuspiirin olemassaolon.

Tällä hetkellä Moldova on leikkikalu Venäjän karhun kourissa. Kreml sulkee kaasuhanat ja tuhoaa valtion suurimman vientitulojen lähteen – viinialan. Näin toimiessaan Moskova koettelee paitsi Moldovan, Georgian ja Ukrainan kestävyyttä myös Euroopan unionin ulkopoliittista selkärankaa. Tämän vuoksi meidän on käytettävä veronmaksajien rahoja välineenä, jonka avulla voimme lakaista viimeisetkin kylmän sodan jäänteet yhdistyneen Euroopan nurkista. Vakauden vuoksi on osoitettava entistä enemmän varoja entisen Neuvostoliiton alueiden demokratisoitumiseen.

Kiitoksia.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan kiittää neuvostoa ja komissiota niiden neuvottelujen onnistumisesta, joita kävimme lukuisista ulkoasiainvaliokunnan vastuualaan kuuluvista välineistä. Kiitän myös kolmea esittelijää, joista kaksi joutui käsittelemään yhteispäätösmenettelyyn kuuluvia asioita, siitä, että he toteuttivat menettelyn yhteispäätösmenettelyn arvoisella tavalla. Tämän seurauksena voimme olla suhteellisen varmoja, että jos ihmisoikeusväline lisätään, asiat saadaan päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä kesäkuussa.

Haluan sanoa, ettei parlamentin valtaoikeuksia määritä asetusten määrä vaan niiden sisältö. Minusta olemme saavuttaneet paljon valiokuntani kolmella vastuualalla: vakautusvälinettä koskevan yhteispäätösmenettelyn, varainhoitoasetuksen meille tarjoamien vaihtoehtojen sekä määrärahojen jakautumisen ja entistä vahvemman poliittisen asiasisällön osalta. Tarkistuslauseke, joka nykyisen komission on vielä taattava parlamentin toimikauden aikana, sitoutuminen lainsäädäntöprosessin perustamiseen sen pohjalta, mahdollisuus, että parlamentti saa yhteispäätösoikeuden asiasisällön väliarviointivaiheessa – tässä vain muutamia seikkoja, jotka tarjoavat meille aiempaa enemmän mahdollisuuksia.

On tärkeää, ettei sääntöjä ole paljon ja että ne ovat ymmärrettäviä, sillä juuri siitä avoimuudessa on kysymys. Tuskin kukaan – varsinkaan meistä – osasi sanoa, kuinka aiemmista 30 säännöstä selvitään, ja tämän vuoksi katson, että tämä on parempi tapa edetä – ja toivon näin tapahtuvan. Voimme olla ylpeitä hyvästä työstä. Euroopan unioni myöntää neljä kertaa niin paljon ulkomaanapua kuin Amerikan yhdysvallat, ja tämän vuoksi meidän pitäisi pyrkiä aina parempaan ja neuvotella nopeaa täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä, sillä täytäntöönpanosta tässä on kyse. Meidän on tarkasteltava lähemmin eurooppalaista politiikkaa, sitä, kuinka näitä välineitä käytetään, ja erityisesti tätä silmällä pitäen me pidämme parlamentissa hyvin tärkeänä komission toiminnan valvomista.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline on tärkeä EU:n uusille jäsenvaltioille, myös Liettualle. Rajamme naapurivaltioiden kanssa ovat pituudeltaan lähes tuhat kilometriä. Toivomme todellakin, että rajojen takana Venäjällä ja Valko-Venäjällä demokratia, ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja entistä laajempi hyvinvointi voivat levitä. Entistä Saksan ulkoministeriä Hans-Dietrich Genscheriä mukaillen voimme todeta, etteivät Euroopan unionin kansalaiset ole koskaan turvassa ja onnellisia, jos unionin rajojen ulkopuolella ihmiset elävät taloudellisessa puutteessa ja ilman oikeuksia ja perusvapauksia.

Haluan korostaa sitä, että asiakirjalla annetaan myös mahdollisuus käyttää taloudellisia varoja sellaisissa valtioissa, jotka ovat halukkaita jäädyttämään yhteistyön EU:n kanssa. Meidän on koordinoitava näitä mahdollisuuksia hankkeella, jonka tarkoituksena on perustaa eurooppalaisesta demokratiarahasto kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi. Tätä rahastoa ovat ehdottaneet Liettuan presidentti Valdas Adamkus, Saksan sosialidemokraatit sekä Euroopan parlamentin jäsenet.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, on Euroopan unionin edun mukaista rohkaista naapureitamme, varsinkin Kaakkois-Euroopan valtioita, noudattamaan standardejamme. Näin luodaan vakautta kyseisen alueen lisäksi myös koko Euroopan unioniin.

Aiemmat ohjelmamme on suurimmalta osin pantu täytäntöön hyvin tehokkaasti: voisimme luetella paljonkin esimerkkejä, varsinkin Balkanin alueelta. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että komissio on alkanut yhteistyössä parlamentin kanssa kehittää uusia ohjelmia ajanjaksolle vuodesta 2007 eteenpäin. Näin on tehtävä, koska se on molemminpuolisen edun mukaista. Parlamentin ja kaikkien muidenkin edun mukaista on kuitenkin myös se, että varmistetaan näiden ohjelmien varojen optimaalinen käyttö. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että on liian paljon hakkeita, joissa keskustellaan liikaa, ja että konkreettisia toimia ja tukea on liian vähän. On aivan liikaa hankkeita, jotka ovat keskenään rinnakkaisia ja päällekkäisiä, ja toisinaan hankkeemme kilpailevat Yhdysvaltojen tai muiden valtioiden hankkeiden kanssa. Minkäänlaista koordinointia ei ole.

Tämä vuoksi pyydän komissiolta kolmea seikkaa. Ensinnäkin meidän on laadittava erityinen yleiskatsaus meneillään olevista hankkeista ja sitten huolehdittava yleiskatsauksen päivittämisestä ja varmistettava, että varoja ja hankkeita koordinoidaan. Toiseksi hankkeita pitäisi hyväksyä ainoastaan, jos ne tarjoavat todellista käytännön apua ja jos standardeja noudatetaan. Kolmanneksi rahoituksen tarjonta olisi yhdistettävä asianmukaiseen menestykseen.

Olin iloinen kuullessani komission ilmoittavan, että ensimmäinen tarkistus toteutetaan vuonna 2009, jolloin käy ilmi, millä aloilla edistymme ja millä aloilla on ongelmia. Yleisesti ottaen kyse on sen takaamisesta, että Euroopan unionin varat käytetään optimaalisesti koko alueen turvallisuuden ja vakauden turvaamiseksi.

  Alexandra Dobolyi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on luonut niin kutsutun eurooppalaisen naapuruuspolitiikan laajentaakseen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön mukanaan tuomia etuja myös naapurivaltioihin. Käyttäessään komission ehdottamia uusia ja usein aiempaa joustavampia eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineitä Euroopan unionilla on suora tai epäsuora vaikutus noin 400 miljoonaan kansalaiseen 17 valtiossa EU:n ulkopuolella. Uusi rahoitusväline on hyvin tärkeä, ja se tuo merkittävää lisäarvoa rajat ylittävän ja alueellisen yhteistyön kehittämiseen ja tukemiseen sekä oikeusvaltion vahvistamiseen ja hyvän hallintotavan kehittämiseen.

Olemme käyneet läpi pitkän neuvotteluprosessin, ja vaikka komissio on tehnyt paljon työtä tämän asian eteen, en sittenkään pidä sen lähestymistapaa parlamentin suhteen kokonaisuudessaan yhteistyökykyisenä näiden neljän välineen osalta. Komissio ja neuvosto ovat tietoisia siitä, että parlamentti arvostaa menettelyjen yksinkertaistamista, mutta emme hyväksy sitä, että yksinkertaistamisen vuoksi parlamentin valvontavaltaa vähennetään Euroopan unionin ulkoisen edustuksen tai sen talousarvion yhteydessä.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, komission jäsenen Ferrero-Waldnerin tämänpäiväinen lupaus, jonka mukaan komissio on valmis antamaan ehdotuksen erillisestä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta rahoitusvälineestä, on jo myönteistä edistymistä. Odotamme Euroopan komission ehdotusta, jolla on oma oikeusperustansa. Euroopan komission ehdotuksen ei kuitenkaan pidä toteutua Euroopan parlamentin lainsäädäntövallan kustannuksella, varsinkaan budjettivallan osalta, kun on kyse Euroopan unionin ulkopolitiikkaa koskevista asioista. Kuten me kaikki tiedämme, Euroopan kansalaiset vaativat Euroopan parlamentin toimivallan vahvistamista, ei heikentämistä.

Haluan sanoa ja korostaa komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille, että hänen esittämänsä demokratian ja ihmisoikeuksien uuden rahoitusohjelman – tämä on hyvin merkittävä ja arkaluonteinen asia – on sisällettävä kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten rahoitus Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella. Tähän mennessä Euroopan komissio on ollut näiden keskusten pääasiallinen rahoittaja, ja niiden toiminnan jatkuminen on perustavaa laatua oleva humanitaarinen vastuuala.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, tämä on merkittävä päivä Euroopalle. Olemme vihdoinkin hyväksyneet rahoituskehyksen kaudelle 2007–2013, mikä on hyvä uutinen myös ehdokasvaltioille ja Länsi-Balkanin valtioille. Näillä valtioilla on nyt selkeämpi käsitys varoista, jotka ovat saatavilla liittymistä valmistelevasta tukivälineestä. Olen hyvin iloinen liittymistä valmistelevan tukivälineen perustamisesta. Uskon vahvasti, että se helpottaa korkealaatuisen ja entistä joustavamman yksittäisten politiikkojen toteutusta liittymistä edeltävän ajanjakson aikana. Se mahdollistaa myös entistä laajemman rajat ylittävän ja alueellisen yhteistyön liittymiseen valmistautuvissa sekä jo jäseninä olevissa valtioissa, mitä pidän hyvin tärkeänä. Kuten minua ennen puhuneetkin, olisin kuitenkin toivonut parlamentin laajempaa osallistumista yksittäisten strategioiden muotoiluun ja laatimiseen sekä toimiin, jotka liittyvät esimerkiksi tuen keskeyttämistä koskevaan päätöksentekoon.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruus- ja kumppanuusväline tulee todella tarpeeseen. EU:n ja sen naapureiden välisen yhteistyön helpottamista on vaadittu Euroopan parlamentissa jo kauan. Käytännössä on ollut erittäin ongelmallista, että EU:n omat Interreg-ohjelmat ja naapurialueella toteutettavat ohjelmat ovat olleet täysin erillään, eikä yhteisiä hankkeita ole voitu tehdä rajojen molemmin puolin.

Vaikka olemme nyt saamassa kauan kaivatun yhden luukun periaatteen naapuruus- ja kumppanuuspolitiikkaan, ohjelman täytäntöön paneminen tulee olemaan haasteellista. On muistettava, että ulkoraja-alueet ovat erilaisia. Varojen alueellisessa ohjaamisessa on väestöpohjan ohella otettava huomioon politiikan tarve.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, puhun lyhyesti, sillä aika kuluu. Tämä keskustelu on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että on olemassa yhteinen pyrkimys, yhteinen etu, saattaa kaikkia välineitä koskevat neuvottelut päätökseen mahdollisimman pian. Neuvoston puheenjohtajavaltio on jo todennut kirjeessään esittelijä Mitchellille ja esittelijä van den Bergille, että se on valmis aloittamaan neuvottelut ensi viikolla, ja olin iloinen, kun jäsen Morgantini puhui neuvottelujen tärkeydestä puheenvuorossaan. Me haluamme vilpittömästi toimia näin.

Tässä vaiheessa haluan erityisesti kiittää jäsen Brokia, joka totesi, että neuvoston puheenjohtajana olen pyrkinyt kehitysyhteistyövaliokunnassa kertomaan, ettei neuvoston aikomuksena ole todellakaan supistaa parlamentin oikeuksia. Meillä ei todellakaan ole mitään aikomusta supistaa parlamentin oikeuksia tai osallistumismahdollisuuksia – haluammehan säilyttää uskottavuutemme kumppaniemme silmissä. Päinvastoin: olemme sitoutuneet uskottavuuteen ja entistä suurempaan tehokkuuteen. Ei siis ole mieltä laskea välineitä ja mitata sen perusteella tehokkuuttamme; meille on paljon tärkeämpää edistyä sisällön osalta.

Olen kiitollinen teille kaikille halukkuudestanne tehdä yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa, ja lopuksi haluan lainata kirjettä, johon viittasin aiemmin:

"Voin vakuuttaa teille, että neuvoston puheenjohtajavaltio on täysin sitoutunut viimeistelemään kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä koskevan kompromissin ennen kesätaukoa eikä se säästele voimiaan työajan ja henkilöstökapasiteetin osalta."

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan ensinnäkin todeta, että tämä oli hyvin kiihkeä keskustelu hyvin merkittävistä välineistä. Uskon teidän nähneen, että olemme täysin avoimia. Minun on kuitenkin myös oikaistava väärinkäsitys ja todettava, ettemme todellakaan vastusta yhteispäätösmenettelyä. Kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineeseen sovelletaan täysimääräisesti yhteispäätösmenettelyä. Haluan todeta selvästi, ettemme halua kumota yhteispäätösmenettelyä. Tämä on täydellinen väärinkäsitys ja virheellinen tulkinta.

Katsomme, että on mahdollista toimia nykyiseltä pohjalta. Komissio on hyväksynyt sen, että ylimääräisen poliittisen sisällön lisäämisessä kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineeseen on noudatettava hyvin tarkkaan nykyisten 16 asetuksen politiikkaa koskevia säännöksiä siinä määrin kuin ne edelleen vastaavat todellisuutta ja ensisijaisia poliittisia tavoitteita. Älkäämme kuitenkaan perustako toimintaamme pelkästään nykyiseen rakenteeseen. Se on tarpeettoman monimutkainen. Yritämme sanoa, että asetusten poliittiset säännökset voidaan mainiosti sisällyttää ja tarvittaessa mukauttaa kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä koskevaan varsinaiseen asetukseen.

Muistan kyllä, että toivotte aina nopeita ja tehokkaita tuloksia. Kuinka se on mahdollista, jos monimutkaistamme asioita entisestään? Olen täysin samaa mieltä jäsen Brokin kanssa. Yhteispäätösmenettelyn kannalta merkittävää ei ole asetusten määrä vaan niiden sisältö.

Toinen, vähäisempi seikka koskee komission uusia ehdotuksia koskevaa pyyntöä: keskustelun tässä vaiheessa ja koska on tarve päästä pikaiseen sopimukseen, komissio katsoo tarpeelliseksi käyttää perustana puhemiehen ehdotusta. Kaikki osatekijät ovat jo esillä. Katson, että ne kuvaavat tilannetta hyvin samalla tavoin mitä komissio olisi itse ehdottanut, koska olemme olleet tiiviisti mukana kehityksessä. Lisäksi neuvosto valmistelee itse kantaansa näiden ehdotusten pohjalta, joten on myös parlamentin edun mukaista työskennellä tältä pohjalta, antaa panoksensa ja laatia perusta neuvotellulle yhteiselle kannalle. Toistan myös toiveemme edistymisestä, mutta neuvottelut meidän on todellakin jo käynnistettävä.

  Puhemies. Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys Mitchellin mietinnöstä toimitetaan huomenna klo 12.00. Muista mietinnöistä äänestetään kesäkuussa.

Liite – komission kanta

Mitchellin mietintö (A6-0109/2006)

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset:

7, 8, 9, 11, 13, 14, 19, 24, 29, 34, 41, 42, 44, 45, 46, 76, 77, 78, 80, 82, 88, 92, 99, 102, 113, 117.

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset muokattuina:

17, 30, 31, 33, 36, 37, 38, 40, 62, 64, 86, 90, 100, 101, 105.

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset periaatteessa:

16, 18, 27, 28, 61, 87, 104.

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset osittain:

3, 10, 22, 25, 26, 32, 39, 43, 53, 56, 57, 60, 63, 70, 71, 73, 79, 93.

Komissio ei voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia:

1, 2, 4, 5, 6, 12, 15, 20, 21, 23, 35, 47, 48, 49, 50, 51, 52, 54, 55, 58, 59, 65, 66, 67, 68, 69, 72, 74, 75, 81, 83, 84, 85, 89, 91, 94, 95, 96, 97, 98, 103, 106, 107, 108, 109, 110, 111, 112, 114, 115, 116.