Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Helmuth Markovin laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0179/2006) kaupasta ja koyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä (2006/2031(INI)).

  Helmuth Markov (GUE/NGL), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluan tietenkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tehneet töitä kanssani tämän mietinnön eteen. Erityisesti haluan mainita jäsen Pribazin. Luonnollisesti kiitän myös kollegoitani naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa ja kehitysyhteistyövaliokunnassa, sillä heidän esittämänsä rakentavat tarkistukset ovat parantaneet mietintöä.

Mietinnössä on alustavia ehdotuksia siitä, miten kauppapolitiikka voitaisiin ja miten se pitäisi suunnitella köyhyysongelman lieventämiseksi. Olen tyytyväinen siihen, että tekstissä vahvistetaan hyvin selvästi, että mikäli kaupan avulla halutaan vähentää köyhyyttä ja lisätä vaurautta tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti, kauppaa on harjoitettava tietyin säännöin. Tämä johtuu siitä, että olipa kyse alueellisesta, kansallisesta tai kansainvälisestä kaupasta, kauppa ei ole itseisarvo tai päämäärä sinänsä vaan pikemminkin väline sen varmistamiseksi, että kansalaisten tarpeet tyydytetään heidän tarvitsemiensa hyödykkeiden avulla.

Nykymaailmassa ei ole taattua, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hankkia hyödykkeitä. Kaupan tarjoamat tilaisuudet jakautuvat epätasaisesti niin maantieteellisesti valtioiden tai alueiden välillä kuin markkinoiden yksittäisten toimijoidenkin välillä. Köyhyys on yksi epätasaisen jakautumisen seurauksista. Köyhyys luo köyhyyttä. Ongelma on todellisuutta erityisesti kehitysmaissa, mutta se ei suinkaan koske ainoastaan niitä. Mitä ilmeisimmin sanonnan mukainen markkinoiden näkymätön käsi ei voi ratkaista tätä ongelmaa edes Euroopan unionin kaltaisella kehittyneellä talousalueella.

Mitä enemmän politiikka etääntyy taloudellisen järjestyksen luomisesta ja antaa vapaille markkinavoimille mahdollisuuden tehdä, mitä ne haluavat, sitä kauemmaksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet luisuvat. Tämä korostuu entisestään, kun samalla laiminlyödään sosiaaliset oikeudet, demokraattinen osallistuminen ja ympäristönsuojelu eikä alueellisia tai paikallisia ominaispiirteitä oteta riittävässä määrin huomioon. Maailmanlaajuisella tasolla, jolla erot kehityksessä ja jakautumisessa ovat huomattavasti suurempia ja pahempia, tilanne vaikuttaa vielä monta kertaa kärjistyneemmältä. Jos nykyinen politiikka – eli paineen alla toteutettava, pakottava ja nopeatempoinen vapauttaminen – jatkuu, vuosituhattavoite, joka koskee nälkään kuolevien ihmisten määrän puolittamista vuoteen 2015 mennessä, jää saavuttamatta.

Politiikan tehtävänä on luoda perusolot, joiden myötä rauhanomainen, syrjintää välttävä ja vaurautta edistävä sosiaalinen kehityskulku on mahdollista. Politiikka, joka avaa rajat kansainväliselle kaupalle, voi olla osa tätä. Tähän mennessä se on osoittautunut onnistuneeksi maissa, joissa teollistuminen tapahtui alun perin valtion toimien suojassa, joissa oli olemassa institutionaaliset puitteet sosiaalisen ja taloudellisen vaurauden jakamisen sääntelemiseen, joiden riittävän vankka taloussektori salli joustavan toiminnan ja jotka olivat riittävän itsenäisiä tukemaan tiettyjä talouden aloja markkinoiden avautumista vastaan.

Suuri ulkomaanvelka ja riippuvuus luotosta rajoittavat kilpailukykyä huomattavasti. Maissa, joissa tällaisia edellytyksiä ei ole, nopeutettu vapauttaminen on kuitenkin johtanut teollisuuden taantumiseen ja ympäristön tuhoutumiseen sekä lisännyt riippuvuutta ja pahentanut asukkaiden köyhyyttä.

Voin tällä erää mainita vain muutamia mietinnössä esitettyjä näkökohtia. Jokaiselle valtiolle on annettava mahdollisuus itsenäiseen kehitykseen ja teollistumiseen, juuri niin kuin se aikoinaan annettiin nykypäivän teollisuusmaille. Tähän vaatimukseen sisältyy valtion oikeus päättää omalta osaltaan, kuinka pitkälti se haluaa avata markkinansa hyödykkeille ja palveluille tai haluaako se tehdä niin lainkaan. Tästä on itse asiassa jo säädetty WTO:n säännöksissä.

WTO:n sopimusten allekirjoittamisen jälkeen tuottajien raaka-aineista ja perusmateriaaleista saamat voitot ovat pienentyneet jatkuvasti ja tulleet niin pieniksi, että yhä useampien pienten ja keskisuurten yritysten on ollut pakko lopettaa toimintansa niin etelässä kuin pohjoisessakin. Samat säännöt merkitsevät kuitenkin maatalouden lajikevalikoiman yksipuolistumisen tukemista. Tämä saattaa tuoda suuria voittoja maatalouskaupan harjoittajille, mutta sillä on tuhoisat seuraukset ympäristölle ja työllisyydelle. Tällainen maatalous tuhoaa lopulta oman olemassaolonsa edellytykset. Tämän sijaan politiikassa olisi tehtävä lainsäädännön ja taloudellisten tukien keinoin kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että biologinen monimuotoisuus turvataan käyttämällä kestäviä hyödyntämismuotoja.

On lisäksi erittäin arveluttavaa, voidaanko välttämättömiä julkisia palveluita tarjota puhtaasti markkinatalouden rakenteiden pohjalta siinä määrin, että ihmisarvoisen elämän perusoikeuden voidaan sanoa toteutuvan. Tässä yhteydessä on kyse yksinkertaisista mutta välttämättömistä asioista, kuten hyvälaatuisen juomaveden saatavuudesta, terveydenhuollosta, opetuksesta ja koulutuksesta. Aloilla, joiden edellytykset sallivat markkinasektorien vapauttamisen, on pidettävä huoli siitä, että vapauttamisessa kunnioitetaan ja noudatetaan sosiaaliturvan, työpaikkojen turvaamisen ja ympäristönsuojelun kansainvälisiä normeja.

Nämä näkökohdat sekä useita muita tärkeitä näkökohtia on sisällytetty käsiteltävänä olevaan mietintöön. Kehotan neuvostoa lukemaan parlamentin tekemät ehdotukset ja ottamaan ne huomioon toimintalinjoja luotaessa.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tilaisuuteen jatkaa keskustelua Euroopan parlamentin kanssa kaupallisista kysymyksistä. Jäsen Markovin mietintö sisältää runsaasti tietoa ja poliittisia näkemyksiä siitä, miten kaupan ja köyhyyden välistä ratkaisevaa suhdetta koskevaan ongelmaan voitaisiin puuttua niin kahdenvälisissä kuin monenvälisissäkin neuvotteluissa.

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä mietinnön yleisistä linjauksista. Kuten olen sanonut useaan otteeseen, haluan pyrkiä kaupan avulla kehitykseen. Kauppa synnyttää talouskasvua ja levittää suotuisissa olosuhteissa vaurautta. Se ei kuitenkaan ole mikään patenttiratkaisu eikä automaattisesti vähennä köyhyyttä. Kauppa on vapautettava asteittain. Vapauttamisen pitäisi tapahtua vakaan ja kannustavan sisäpoliitiikan rajoissa, ja joissakin tapauksissa mukauttaminen edellyttää tukitoimia.

Toteutamme jo nyt monia mietinnössä suositeltuja asioita. Annan muutaman konkreettisen esimerkin. Ensiksikin EU kunnioittaa kauppaneuvotteluissa – myös Dohan kehitysohjelmaa ja talouskumppanuussopimuksia koskevissa – kehitysmaiden oikeutta asteittain toteutettavaan vapauttamiseen ja herkkien alojen joustavuuden säilyttämiseen, kuten mietinnössäkin suositellaan. EU toivoisi valtioiden osallistuvan Dohan kehitysohjelmaan valmiuksiensa ja kehittyneisyytensä mukaisesti. Tämä on erityis- ja suosituimmuuskohtelun taustalla oleva ajatus. Puolustamme vähiten kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden etuja palvelualalla, myös neljännen toimitusmuodon ja maiden toivomien alojen osalta. Kunnioitamme myös GATT-sopimuksen mukaisesti maiden vapautta päättää, milloin ja missä määrin ne avaavat palvelualansa. Emme ole esittäneet vähiten kehittyneille maille lainkaan palveluja koskevia pyyntöjä. Olemme luoneet järjestelmän AKT-maiden sokerintuottajien tukemiseksi sokeriuudistuksen aiheuttamissa muutoksissa, ja olemme tietoisia tarpeeesta käsitellä kysymystä etuuksien vähenemisestä. Tuemme aktiivisesti alueellista yhdentymistä ja etelä–etelä-kauppaa, joka tunnustetaan mietinnössä kehityksen avaimeksi erityisesti niissä valtioissa, jotka ovat jääseet sivuun.

Kauppasopimusten lisäksi mainittakoon, että EU:n – toisin sanoen komission ja jäsenvaltioiden yhteinen – rahoitustuki on valmiuksien vahvistamisen alalla yli 50 prosenttia kaikesta kauppaan liittyvästä tuesta maailmanlaajuisella tasolla. Komission hallinnoima, kauppaan liittyvä vuotuinen tuki oli kaudella 2001–2004 noin 850 miljoonaa euroa, ja puheenjohtaja Barroson edellisessä G8-huippukokouksessa antaman lupauksen mukaan määrä on kasvamassa 1 miljardiin euroon vuonna 2007. Otamme aktiivisesti osaa Maailman kauppajärjestössä käytävään keskusteluun kauppaa vastaan annettavasta tuesta.

Komissio on uranuurtaja myös kaupan kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien toteuttamisessa. Niiden tarkoituksena on arvioida kaupan vapauttamisen mahdollisia vaikutuksia kaikkiin kolmeen kestävän kehityksen osatekijään. Vuodesta 1999 olemme suorittaneet tällaisia arviointeja kaikkien EU:n suurten kauppasopimusten kohdalla, ja arviointien avulla on tunnistettu mahdollisesti tukitoimien tarpeessa olevia aloja.

Vaikkei työ valitettavasti kuulukaan Dohan kehitysohjelmaan, mietinnössä esitetyistä työnormeihin ja sosiaalisiin oikeuksiin liittyvistä suosituksista on sanottava, että kaikessa viimeaikaisessa kaupassamme sekä kahdenvälisissä ja alueellisissa sopimuksissamme tunnustetaan sosiaaliset oikeudet – myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon, lapsityövoimaan, pakkotyövoimaan ja kokoontumisvapauteen liittyvät oikeudet – ja tuetaan niitä. Lisäksi tarjoamme GSP+-tullietuusjärjestelmän kautta erityisiä kannustimia kehitysmaille, jotka kunnioittavat työntekijöiden perusoikeuksia. Kaupan pääosasto rahoittaa myös Kansainvälisen työjärjestön asianmukaisia työelämän arviointiperusteita koskevaa kokeiluhanketta ennakoidakseen ja valvoakseen kaupan vaikutuksia ihmisarvoiseen työhön.

Havaitsin ilokseni mietinnössä koko joukon muille toimijoille osoitettuja suosituksia. Mietinnössä kehotetaan muita teollisuusmaita ja edistyneitä kehitysmaita soveltamaan vähiten kehittyneisiin maihin tullitonta ja kiintiötöntä Kaikki paitsi aseet -aloitteemme mukaista mallia. Yhdysvallat sopi Hongkongissa 97 prosentin sitoumuksesta, mutta olen sitä mieltä, että sen on oltava valmis noudattamaan tuota sitoumusta täydellisesti.

Mietinnössä kehotetaan myös muita WTO:n jäseniä noudattamaan EU:n Hongkongissa omaksumaa linjaa vientituen suhteen ja lakkauttamaan kaikki muut vientitukensa muodot, mukaan lukien vientiluotot ja elintarvikeapu. Mietinnössä esitetään myös suositus kehitysmaiden kansallisten tukien merkittävästä vähentämisestä sekä ratkaisu puuvillakysymykseen. Nämäkin ovat avainaloja, joilla Yhdysvaltojen odotetaan täyttävän lupauksensa.

Koska käymme asiasta avointa keskustelua, haluan nostaa esiin muutaman kohdan, joissa komission näkemys eroaa mietinnössä esitetystä kannasta. Kauppaa vastaan annettava tuki edistää olennaisesti kehityksen kannalta suotuisan lopputuloksen saavuttamista Dohan kehitysohjelman pääneuvottelualoilla, mutta se ei missään nimessä voi korvata tällaista tulosta. Kehitysmaiden kannalta suurimmat hyödyt liittyvät markkinoiden avautumista koskevaan neuvottelukierroksen osaan, ja tämä koskee erityisesti etelä–etelä-ulottuvuutta.

Kaikki paitsi aseet -aloitteeseen liittyy vilpillisen vääristämisen riski, ja meidän on pysyttävä valppaina kolmivaiheisen kaupan suhteen. Tietoomme on kuitenkin tullut vasta yksi tällainen väärinkäytös.

Suosituksesta julkisten palveluiden sulkemisesta neuvottelujen ulkopuolelle todettakoon, ettemme näe tarpeelliseksi käydä GATT-sopimuksesta uusia neuvotteluja julkisten palvelujen poissulkemiseksi. On täysin WTO:n jäsenten päätettävissä, mitkä alat ne avaavat. Olemme esimerkiksi tehneet selväksi, ettemme halua antaa terveyttä, koulutusta ja audiovisuaalisia palveluja koskevia lisäsitoumuksia.

Haluan vielä kerran kiittää kaikkia mietinnön laatimiseen osallistuneita heidän poliittisesta tuestaan ja ohjauksestaan sekä rakentavasta kritiikistä ja mietinnön ja muiden vastaavien asiakirjojen sisältämistä konkreettisista toimenpide-ehdotuksista. Olen edelleen sitoutunut kuuntelemaan näkemyksiänne ja tiedottamaan säännöllisesti parlamentille merkittävistä kauppaan ja kehitykseen liittyvistä kysymyksistä. Olen tehnyt näin tähän saakka, ja teen niin vastaisuudessakin.

  Danutė Budreikaitė (ALDE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (LT) On yleisesti tunnettu tosiasia, että oikeudenmukainen kauppa voi olla tehokas väline köyhyyden vähentämisessä. Viimeisten 10 vuoden aikana köyhimpien valtioiden osuus maailmankaupasta on kuitenkin laskenut. Nämä valtiot käyvät kauppaa erityisesti alhaisen lisäarvon tuotteilla – maataloudesta saatavilla raaka-aineilla ja louhituilla luonnonvaroilla.

Köyhyyden poistaminen edellyttää sekä teollisuus- että kehitysmaissa ensinnäkin perusteellisia poliittisia muutoksia, joiden avulla poistetaan köyhyyden rakenteelliset syyt.

Tämän tavoitteen saavuttamiseen ei riitä oikeudenmukaisen kaupan sääntöjen sekä kahdenvälisten ja monenvälisten kauppasuhteiden täytäntöönpano tai WTO:n säännösten parantaminen. Meidän on kehitettävä myös kehitysmaiden välisiä kauppasuhteita eli etelä–etelä-ulottuvuutta.

Talouskehityksellä on tulevaisuudessa käänteentekevä vaikutus köyhyyden vähentämiseen, mikä koskee erityisesti investointeja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka tuottavat tuotteita ja palveluja kehitysmaiden paikallisille markkinoille, luovat entistä suurempaa lisäarvoa ja tarjoavat edellytyksiä maailmankaupalle.

  Zbigniew Zaleski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tavaroilla käytävän kaupan historia sekä alkukantaisissa että kehittyneissä yhteiskunnissa osoittaa, että oikeudenmukaisiin sääntöihin perustuva kauppa edistää yhteiskuntien olemassaoloa ja kehitystä. Tästä ei ole epäilystäkään.

Uskomme ryhmässäni siihen, että EU:n tavoitteena oleva vapaa ja oikeudenmukainen kauppa edesauttaa tälläkin hetkellä köyhyyden vähentämistä monilla maailman alueilla. On selvää, että myös epäonnistumisia tapahtuu, mutta ne johtuvat yleensä pikemminkin epäonnistumisesta oikeudenmukaisten sääntöjen toteuttamisessa kuin itse kaupasta.

Mielestämme jäsen Markovin laatiman mietinnön yleissävy oli ensilukemalta sellainen, että vapaalla kaupalla pikemminkin pahennetaan köyhyyttä kuin vähennetään sitä. Ryhmämme ei hyväksynyt tätä kantaa. Mietinnöstä käytyjen keskustelujen ja siihen tehtyjen tarkistusten jälkeen teksti kuulostaa kuitenkin paremmalta. Uskon, että ehdotetut tarkistukset hyväksytään huomenna, minkä jälkeen ryhmämme voi hyväksyä mietinnön. On myös ilmiselvää, että vaikkei kauppa ole ainoa tapa vähentää köyhyyttä, sen avulla asiaan voidaan vaikuttaa merkittävästi.

Haluan lopuksi ehdottaa, että annamme vapaalle – toistan vapaalle – kaupalle mahdollisuuden, jotta sen avulla voidaan edistää köyhyyden poistamista.

Edistäkäämme siis vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, jolla köyhyydestä voidaan tehdä historiaa.

  Panagiotis Beglitis, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan vuorostani kiittää jäsen Markovia tärkeästä mietinnöstä ja komission jäsentä Mandelsonia hänen hetki sitten pitämästään merkittävästä puheesta.

Kukaan ei voi epäillä, etteikö kansainvälisen kaupan kehittyminen ja vapauttaminen olisi edistänyt merkittävästi köyhyyden vähentämistä ja kehittyneiden ja kehitysmaiden välisen eriarvoisuuden vähentämistä. Kyseessä ei kuitenkaan ole yleislääke, kuten jäsen Mandelson perustellusti mainitsi. Kuten kansainvälisten järjestöjen tilastot osoittavat, vapauttamisen on oltava järjestelmällistä ja kansainvälisen kaupan vapauttamisen on pohjauduttava sääntöihin ja sääntelymekanismeihin.

Kuten hiljattain julkaistu Maailmanpankin tutkimus osoitti, kansainvälisen kaupan hallitsematon vapauttaminen on lisännyt köyhyyttä ja Afrikan köyhimpien valtioiden tuotantorakenteen hajautumista. Samaa tapahtuu myös Euroopan unionissa: jotkin alueet kärsivät työttömyydestä, teollisuuden taantumisesta ja köyhyydestä.

Mielestäni Euroopan unionin pitäisi tukea Maailman kauppajärjestön uudistamista, jonka avulla monenvälistä kauppajärjestelmää voidaan demokratisoida ja vahvistaa. Tämä hyödyttäisi köyhimpiä valtioita. Euroopan unionin on myös johdonmukaisesti tuettava vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä ja edistettävä Dohan neuvottelukierroksen saattamista onnistuneesti päätökseen tasapainoisen ja kaikkia osapuolia hyödyttävän kompromissin avulla.

Lopuksi mainitsen, että Euroopan unionin on myös jatkettava Kaikki paitsi aseet -aloitteen täytäntöönpanoa.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, eräs merkittävimmistä 1900-luvun saavutuksista oli miljoonien ihmisten nostaminen pois köyhyydestä. Kiinan ja Intian nouseminen mukaan kansainväliseen kauppaan oli tältä osin valtavan tärkeä tekijä, ja nämä valtiot johtavat kehitysmaita edelleen esimerkillään. Haaste on kuitenkin kaikkea muuta kuin voitettu. Vähiten kehittyneiden maiden asukkaista 49 prosenttia elää vielä tänäkin päivänä alle dollarilla päivässä, ja vuoteen 2015 mennessä heistä 471 miljoonaa elää äärimmäisessä köyhyydessä. Kaupan vapauttaminen on välttämätöntä, jos haluamme nostaa nämä ihmiset pois musertavasta koyhyydestä.

Kauppa ei kuitenkaan ole mikään taikakeino. Ratkaisevana haasteena on se, miten köyhyyden vähentämistä tuetaan hiljattain vapautetussa avoimessa taloudessa. Enemmistö vähiten kehittyneistä maista harhailee tältä osin edelleen pimeässä. Vapaa kauppa ei ole sama asia kuin laissez faire -periaate. Perimmäisenä johtoajatuksena on oltava, että hallitukset toteuttavat makrotaloudellisia strategioita, joiden ansiosta kaupalla tuetaan tehokkaasti köyhyyden vähentämistä. Meidän on autettava hallituksia tässä työssä myöntämällä enemmän tukea ja parantamalla tehokkuutta. Kyse ei ole perustuesta, jonka takia kehitysmaat hukkuvat lisävelkoihin: kyseessä on investointi – investointi infrastruktuuriin, tekniikkaan, inhimilliseen pääomaan ja itse maailmanlaajuiseen kauppajärjestelmään.

Lopuksi totean, että vastineeksi me hyödymme avoimuuden ja kilpailukyvyn kasvusta ja vähiten kehittyneet maat hyötyvät suuremmasta pääoman karttumisesta ja teknologisesta kehityksestä. Nämä tekijät muodostavat kasvun moottorin. Moottorin polttoaineena on kansainvälinen kauppa, ja yhdessä voimme kaasuttaa kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen vahvasti yhtä mieltä niiden kanssa, jotka ovat käyttäneet puheenvuoron tässä lyhyessä mutta tärkeässä keskustelussa. Aihealueina ovat olleet vapaa kauppa ja oikeudenmukainen kauppa, jotka ovat poliittisten tavoitteidemme kaksi tukipilaria. Vaikka kahdenvälisillä kauppasopimuksilla on sijansa, kansainvälistä kauppajärjestelmää voidaan mielestämme oikeudenmukaistaa ja tasapainottaa parhaiten nimenomaan kansainvälisestä kauppajärjestemästä käytävillä monenvälisillä kauppaneuvotteluilla.

Tämän vuoksi Dohan kehitysohjelma on niin tärkeä. Sen ydinajatuksena on ihanne maailman köyhyyden vähentämisestä vapaan kaupan avulla. Kuten joku on joskus sanonut, ihanteiden voittokulun on oltava järjestelmällistä, ja kuten eräs puhujista tänään mainitsi, haluamme kaupan järjestelmällistä vapauttamista. Emme halua viidakkoa, jonka lait ovat haitallisia kehitysmaiden ja maailman köyhien kannalta. Näitä tavoitteita kohti komissio pyrkii jäsenvaltioiden puolesta, ja uskon vahvasti, että mietintö ohjaa meitä jatkotoimissamme siihen suuntaan, että kaupasta tulee oikeudenmukaista maailmassa. Tästä syystä kannatan mietintöä niin vahvasti.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Kauppa on perustava väline nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa. Maiden välisillä kauppasopimuksilla voidaan taata poliittinen vakaus ja luoda vakaa pohja enemmän tai vähemmän kestäville diplomaattisille sopimuksille. Niillä onkin yhä tärkeämpi sija maailmassa, joka perustuu talouden periaatteisiin. Kauppa on siksi erittäin merkittävä tekijä ja mahdollisuus talouskasvussa ja sosiaalisessa kasvussa. Se on kuitenkin myös – suurimmaksi osaksi teollisuusmaiden käsissä oleva – ase, jota on käytettävä harkiten, sillä se voi määrittää peruuttamattomasti valtion tai maantieteellisen alueen tulevaisuuden.

Tämän vuoksi länsimaiden on ehdottoman tärkeää pyrkiä tietoisesti varmistamaan, että nykyisten kauppakäytäntöjen ja uusien sopimusten avulla kurotaan umpeen etelän ja pohjoisen välistä kuilua eikä syvennetä sitä käytännöillä, joissa ei lainkaan huomioida kansallisia eroja. Vaikka vapauttaminen onkin maailmanlaajuinen ja jo peruuttamaton prosessi, jonka yhteydessä voidaan saavuttaa hyvinvointia ja vaurautta luomalla uusia mahdollisuuksia kehitysmaissa, sitä on silti säänneltävä niiden erilaisten olosuhteiden perusteella, joissa se toteutetaan. Vapauttamista on lisäksi tuettava erityisillä toimilla, joilla varmistetaan, että talouskehitys pysyy mukana vauhdissa ja ettei samalla vaaranneta oleellista ja tarpeellista kehitystä muilla perusaloilla, kuten terveys-, koulutus- ja sosiaalipolitiikassa.