– Chatzimarkakisin mietintö (A6-0180/2006)

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Mietintö on erittäin tärkeä, joten äänestin sen puolesta, mutta en kannata verotuksen yhdenmukaistamista koskevaa mainintaa, joka sisältyi muutoin erinomaiseen mietintöön. Käytettävissä oli vain yksi ääni, joten en saanut huoltani "yhdenmukaistamista" koskevasta ehdotuksesta erikseen julki lopullisessa äänestyksessä.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kiitän kollegaani Chatzimarkakisia tärkeästä ja ajankohtaisesta mietinnöstä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta. Puollan mietintöä täysin, ja eritoten puollan ajatusta siitä, että puiteohjelmaa kohdennettaisiin mahdollisille hakijoille eli suorille tuensaajille.

Mahdollisella hakijalla on oltava tilaisuus saada ennen hakemuksen tekemistä riittävästi tietoa puiteohjelmassa tarjotuista tukimuodoista.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä myös siitä, että puiteohjelmaa varten on perustettava keskitetyn palvelupisteen järjestelmä, joka helpottaa yhteydenpitoa asianosaisten välillä.

Esittelijä on samoin oikeassa todetessaan, että hakumenettelyä on yksinkertaistettava.

Lopuksi haluan todeta puiteohjelman olevan tärkeä Euroopan unionin eri alueiden pk-yrityksille ja eritoten EU:n syrjäisten alueiden pk-yrityksille. Niiden on voitava hyötyä tästä tärkeästä puiteohjelmasta EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan nojalla, jotta ne selviävät vastoinkäymisistään.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Kannatan mietinnön sisältöä, mutta minusta työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan esittämällä tarkistuksella 21, jossa kehotetaan Euroopan komissiota erittelemään toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioiden veropolitiikat ja verotus sovitetaan yhteen, ei ole mitään tekemistä mietinnössä, jolla pyritään edistämään innovointia ja kilpailukykyä. Päinvastoin: vain edistämällä pk-yritysten ja muiden yritysten välistä kilpailuviettiä eri puolilla EU:ta toisistaan poikkeavien verovelvoitteiden ja muiden vaihtelevien markkinaedellytysten avulla pystytään takaamaan kaikille eurooppalaisille yrityksille aidosti kilpailukykyiset ja innovoivat markkinat.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat maidemme talouksien kulmakivi, ja ne synnyttävät todella vaurautta ja työpaikkoja. Sen vuoksi esittelijää ei voi kuin kiittää, kun hän painottaa niitä innovoinnin ja kilpailukyvyn puiteohjelmassa. Kilpailu on tällä hetkellä erittäin kovaa maailmantaloudessa, ja pk-yritykset selviävät usein juuri teknisen kehityksen, vähäisenkin kehityksen ansiosta, mikä maksaa aina maltaita ja edellyttää jatkuvaa työtä.

Tämän vuoksi toivomme, että pienet yritykset pääsevät hyötymään tästä ohjelmasta todella eikä se jää pelkäksi haaveeksi. Haettavissa olevista tuista on jaettava tietoa, joka todella saavuttaa pienet yritykset eikä vain niitä, joilla on varaa ostaa "tukienmetsästyspalveluja". Ohjelmiin osallistumista koskevien sääntöjen on oltava todella yksinkertaisia ja ymmärrettäviä, eikä hakemusten laatimisesta saa aiheutua pk-yrityksille ylivoimaisia kustannuksia. On taattava, että ohjelma on johdonmukainen suhteessa muihin Euroopan unionin ohjelmiin – etenkin seitsemänteen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmaan – ja täydentää niitä. Vaatimus yhteisön sääntelyn parantamisesta ja siitä, että siinä noudatetaan tarkemmin toissijaisuusperiaatetta, ei saa enää nyt 20 vuoden jälkeen olla vain merkityksetön hokema, joka ei koskaan toteudu käytännössä. Sen teho nähdään vasta, kun sitä käytetään.

– Schröderin mietintö (A6-0151/2006)

  Derek Roland Clark (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Kannatan täysin kaikkia aloitteita, joilla edistetään pk-yrityssektorin kehittymistä ja kasvua kehitysmaissa. Tätä mietintöä ei voinut kuitenkaan tukea, sillä EU:n käytäntöjen ja toimenpiteiden täytäntöönpano on monta kertaa vain lopulta köyhdyttänyt kehitysmaita. UKIP on vankasti sitä mieltä, että kehitysmaat hyötyisivät enemmän yksittäisten kansallisvaltioiden kanssa tehdyistä sopimuksista.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Ei epäilystäkään, etteikö pienten ja keskisuurten yritysten merkitys olisi suuri maiden talouksille. Kehitysmaissa ei ole suuryrityksiä, joten on tietysti sitäkin tärkeämpää varmistaa, että institutionaalinen rakenne antaa pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuden toimia. Ei ole kuitenkaan Euroopan parlamentin tehtävä säätää, mitä ehtoja kehitysmaissa olisi sovellettava. Kullakin valtiolla niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa on oikeus hallita ja muovata omaa kehystään. Näin ollen äänestin tänään tätä mietintöä vastaan.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Kehitysmaiden jatkuvat talousongelmat estävät kasvun ja synnyttävät pahimmillaan sotia ja nälänhätää etenkin Afrikassa. Globalisaation ohella ongelman perimmäinen syy löytyy yleisestä korruptiosta sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Ongelmaan liittyy lisäksi valvonnan puute ja itse asiassa mittavahkon kansainvälisen avun väärinkäyttö.

Kuten täälläkin, myös kehitysmaissa perheiden täytyy ansaita riittävästi voidakseen elää työllään. Maatalouden, käsityöläisyyden ja teollisuuden on pidettävä edelleen pintansa, ja samalla palvelualan työpaikkojen on lisäännyttävä terveen yhteiskuntarakenteen sisällä, jotta taloudellinen ja yhteiskunnallinen kierto on onnistunutta. Tällaista toivetta ei saa käyttää verukkeena virheellisesti naiville keskustelulle. Haluamme tukea ja meidän on tuettava pk-yrityksiä kehitysmaissa, mutta niin kauan kuin "yhteistyö" kulkee kaulakkain "korruption" kanssa, näitä maita on mahdotonta auttaa ottamaan vastuuta kansalaistensa hyvinvoinnista.

Valvotun ja ehdollistetun yhteistyön uutta määritelmää ei saa käyttää enää hemmottelun verukkeena, vaan sillä on juurrutettava ja herätettävä vastuuntuntoa. Tällainen uusi yhteistyö antaa toivoa näiden maiden nuorille, jotta he eivät ajautuisi laittomina maahanmuuttajina työttömyyden täyttämän Euroopan rannoille.

– Grossetêten mietintö (A6-0171/2006)

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan todeta lastenlääkkeitä koskevan äänestyksen osalta, että sen jälkeen, kun monikansallisten lääkeyhtiöiden patenteille annettiin ensimmäisessä käsittelyssä kuuden kuukauden jatkoaika, lisäsuojatodistuksen soveltamiselle myönnetyn kahden vuoden siirtymäajan pidentäminen viiteen vuoteen on minusta todellakin aivan liikaa.

Äänestinkin tarkistusta 18 vastaan tämän vuoksi ja siksi, ettei lapsille koituvia hyötyjä voida todistaa tieteellisesti. Lisäksi kyseisen tarkistuksen hyväksyminen saattaisi kannustaa tutkimaan aikuisten käyttöön tarkoitettujen lääkkeiden lapsia koskevia käyttöaiheita, mikä on täysin vastoin asetuksen tarkoitusta.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Komission ehdotuksella paikataan terveydenhuollon aukko, joka on ollut olemassa EU:ssa jo kauan ja joka on johtanut joissain tapauksissa riippuvaisuuteen Yhdysvaltojen tai Aasian lääketeollisuudesta.

Nimenomaisesti lapsille kehitetyt lääkkeet sopivat lasten aineenvaihdunnalle paremmin kuin tavanomainen pienempi annos ja nopeuttavat ja tehostavat hoitoa.

On erittäin tärkeää vaatia "riskinhallintajärjestelmän" käyttöönottoa ennen tällaisten lääkkeiden markkinoille saattamista, sillä sen avulla poistetaan riskit tai ainakin vähennetään niitä ja taataan tehokas hoito lapsille, jotka ovat erittäin altis väestönosa.

Esittelijä pitää täysin aiheellisesti tärkeänä, että tehdään tutkimus sen varmistamisesta, että lapset saavat tällaisia lääkkeitä käyttönsä niin, ettei aikuisille tarkoitettujen lääkkeiden kehittäminen esty. Joissain tapauksissa voidaan esittää "lastenlääkkeitä koskevan tutkimussuunnitelman" toimittamista koskeva lykkäyspyyntö, niin ettei aikuisille tarkoitetun lääkkeen markkinoille saattaminen viivästyisi.

Puollan komission ehdotusta ja Grossetêten mietintöä.

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Lastenlääkkeitä koskevan suosituksen hyväksymisen ja parlamentin ja neuvoston aikaan saaman sovinnon ansiosta lapset hyötyvät vastaisuudessa lääkkeistä, jotka sopivat erityisesti heidän aineenvaihdunnalleen, sen sijaan, että lapsille määrättäisiin vain aikuisille tarkoitettuja lääkkeitä pienempinä annoksina.

Tässä on mielestäni yritetty yhdistää kaikki tarvittavat edellytykset, jotta Euroopan unionissa saataisiin otettua järkevästi käyttöön nimenomaisesti lapsille tarkoitettuja lääkemuotoja: siihen sisältyy innovoinnin ja tutkimuksen tukemista koskevia säännöksiä, laboratorioille tarkoitettuja kannustimia (kuten kuuden kuukauden jatkoaika lisäsuojatodistuksen voimassaoloon), luettelon laatiminen lasten lääkehoidon erityistarpeista, vaatimus kehittää lapsille tarkoitettu lääkemuoto uusista lääkkeistä, toimenpiteitä kehitettyjen lääkkeiden levittämiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin ja erityisiä poikkeuksia, joilla varmistetaan, ettei lastenlääkkeiden kehittäminen haittaa aikuisille tarkoitettujen lääkkeiden kehittämistä.

Edessämme on konkreettinen esimerkki yhteisön sääntelyn tuomasta lisäarvosta: yksittäisen jäsenvaltion ei olisi ikinä ollut mahdollista edistää yksin tällaisia erityislääkkeisiin liittyviä toimia.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin esittelijä Grossetêten laatiman, lastenlääkkeitä koskevan mietinnön puolesta toisessa käsittelyssä, sillä minusta nimenomaisesti lapsille tarkoitettuja lääkkeitä on edistettävä lasten aineenvaihdunnan erityispiirteiden takia.

Lastenlääkekomitean perustaminen Euroopan lääkeviraston yhteyteen auttaa seuraamaan alan tieteellistä tutkimusta. Tarkoituksena olisi, että tieteellisiä testejä tehtäisiin vain vaatimusten mukainen vähimmäismäärä.

– Nieblerin mietintö (A6-0165/2006)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Ensimmäisessä käsittelyssä antamansa vastauksen mukaisesti Junilistan äänestää mietintöä vastaan periaatesyistä. Kannatamme täysin naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua työssä. Tämä on tärkeä kysymys, jonka käsittelyyn ILO:n kaltaiset kansainväliset järjestöt sopivat erittäin hyvin. Meistä EU:n ei pitäisi säännellä tämäntyyppisiä kysymyksiä laaja-alaisissa mietinnöissä, jotka muistuttavat poliittisia ohjelmia. EU:lla ei pitäisi olla valtaa työaikasäädösten, vanhempainvapaiden eikä muiden tärkeiden kansallisten kysymysten suhteen. Jäsenvaltiot pystyvät ratkomaan nämä kysymykset paremmin itsenäisesti ja voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Kun tiedetään, että nainen ansaitsee samasta työstä 11 prosenttia miestä vähemmän, on selvää, että meidän on lisättävä edelleen tietoisuutta niistä toimista, joita meistä jokaisen on tehtävä, jottei naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta toteuteta voimakeinoin – mikä olisi naurettavaa – vaan jotta saavutetaan oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen tasapainon tila.

Tällä alalla ei edistytä kiihkofeminismin keinoin eikä pakottamalla eli pyrkimällä tuomaan naisia väkisin mukaan niin edustuselimiin kuin hallintoon ottamatta aivan liian usein – kuten hyvin tiedetään – lainkaan huomioon heidän osaamistaan tai pätevyyttään.

Osoittakaamme viisautemme takaamalla naisten aseman edistyminen yhteiskunnassa etenkin antamalla naisille todellinen vapaus valita työelämän ja perhe-elämän välillä ja mahdollisuus sovitella työstä ja lastenhoidosta aiheutuvat vaatimukset keskenään. Tällä hetkellä liian monella naisella ei valitettavasti ole tähän mitään mahdollisuutta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Työmarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä vastustan jyrkästi miesten ja naisten välistä räikeää epätasa-arvoa useilla aloilla, kuten palkoissa, työhön pääsyssä, ammattikoulutuksessa, työehdoissa ja urakehityksessä.

Äänestin mietinnön puolesta, sillä se on edistysaskel naisten ja miesten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanossa työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa.

Kannatan mietintöä myös siksi, että on esitettävä enemmän aloitteita, jotta ihmiset voivat tasapainottaa työ- ja yksityiselämänsä paremmin.

Kokoamalla yhteen asiakirjaan useita yhdenvertaista kohtelua koskevia aloitteita yksinkertaistetaan nykyistä lainsäädäntöä. Lisäksi suojan taso vahvistuu, kun siihen sisällytetään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

On kuitenkin valitettavaa, että vaikka yhdenvertaista kohtelua vaalitaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja monissa direktiiveissä, se on edelleen täyttymätön toive, pelkkä epämääräinen poliittinen periaate, jonka täytäntöönpanossa on paljon toivomisen varaa.

– Hennicot-Schoepgesin mietintö (A6-0168/2006)

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta koskevan mietinnön puolesta, ja olen tyytyväinen sen sisältöön.

Yhtä kulttuurienvälisen vuoropuhelun näkökohtaa olisi kuitenkin syytä korostaa: puhumme usein itsestämme "Eurooppana" ja "eurooppalaisina" ja unohdamme, että valtaosa Itä-Eurooppa, mukaan luettuna Euroopan suurin valtio, Venäjä, ei kuulu Euroopan unioniin. Meillä on yhteinen eurooppalainen kulttuuri ja perintö, mutta tunnemme tuskin lainkaan toistemme nykytaidetta ja kulttuuria. Saamme kuvaa noiden maiden arkielämästä tiedotusvälineiden välityksellä, ja syntynyt kuva on usein väärä ja vanhojen kliseiden värittämä. Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tarjoama mahdollisuus olisi käytettävä hyväksi, jotta Venäjän ja Ukrainan sekä entiseen Jugoslaviaan kuuluneiden valtioiden monipuolisesta kulttuurista saadaan oikea kuva. Kutsumalla nuoria taiteilijoita, opiskelijoita ja toimittajia vierailulle ja kannustamalla jäsenvaltioita ja Itä-Euroopan kansakuntia kulttuurivaihtoon keskenään vahvistetaan yhteistä eurooppalaista identiteettiämme.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, samoin kuin suurinta osa teistä, minuakin on järkyttänyt suuresti kuulla, miten monta rasistista murhaa on tapahtunut muutamissa Euroopan maissa viime aikoina. Ne ovat räikeimpiä esimerkkejä rasismiin ja muukalaisvihaan perustuvista kauheuksista. Näistä on olemassa muitakin muotoja, jotka eivät ole yhtä silmiinpistäviä mutta jotka vahingoittavat kuitenkin monia ihmisiä. Haluan uskoa, että nationalistiset suuntaukset eri puolilla unionia saadaan kuriin Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tukemiseen tarkoitetuilla toimilla ja ennen kaikkea varsinaisella kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla. Minusta vuosi 2008 on sopiva ajankohta, sillä siihen mennessä Euroopan unioni on kasvanut 27 jäsenvaltion unioniksi. On kuitenkin välttämätöntä laatia aloitteita, jotka perustuvat sellaisiin käytännöllisiin ja kestäviin hankkeisiin, jotka jatkuvat myös vuoden 2008 jälkeen. Näistä syistä juuri hyväksymämme mietintö on mielestäni askel oikeaan suuntaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, ryhmäkollegani Dillen kiinnittää pian huomionne Saksassa tehtyyn ja Frankfurter Allgemeine Zeitungissa julkaistuun tutkimukseen, josta käy ilmi, että monilta maahanmuuttajilta ei löydy sopeutumishaluja. Sama suuntaus näkyy monissa muissakin kyselytutkimuksissa. Esimerkiksi Itävallassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 45 prosenttia muslimeista suhtautuu vihamielisesti integroitumiseen. Eikö siis olisi parempi, että Euroopan unionin virkamieskunta lähettäisi toisenlaisen viestin tekemällä vuodesta 2008 eurooppalaisten normien ja arvojen kunnioittamisen teemavuoden? Eurooppalaisten aiempi nöyristely tanskalaisten sarjakuvien julkaisemisen jälkeen on edelleen tuoreena ihmisten mielissä, joten en elättele asiasta suuria toiveita etenkään, kun mieleeni muistuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa Sunday Timesille toteutetun mielipidekyselyn tulos, jonka mukaan 40 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan muslimeista kannattaa sharia-lain käyttöönottoa.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin kollegojeni kera esittelijä Hennicot-Schoepgesin mietintöä vastaan, koska niin kutsuttu Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi – johon muuten uppoaa 10 miljoonaa euroa – on vain yksi uusi esimerkki siitä, ettei Euroopan unionin virkamieskunta tunne kansalaisten nykytodellisuutta. Todellisuudessa Euroopassa asuu koko ajan enemmän ja enemmän muslimeja, jotka kieltäytyvät mukautumasta yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja haluavat lisäksi tyrkyttää meille maailmankatsomustaan ja elämäntapaansa.

Esimerkiksi Saksassa kansalaiset eivät yleisesti enää usko vuoropuheluun sellaisen uskonnon kanssa, joka kieltäytyy hyväksymästä sukupuolten tasa-arvon kaltaisia perusarvoja. Saksalaisten mitta on täynnä kunniamurhia, laajamittaista kouluväkivaltaa ja kaduilla näkyviä burkhia. Frankfurter Allgemeine Zeitungin vastikään toteuttaman mielipidekyselyn mukaan yli 71 prosenttia saksalaisista pitää islamia suvaitsemattomana ja 91 prosenttia saksalaisista yhdistää islamin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Euroopan unionin virkamieskunta tekisi viisaasti, jos suhtautuisi näihin merkkeihin hieman vakavammin.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tänään Euroopan kulttuurienvälistä teemavuotta koskevan mietinnön puolesta. Kulttuurivaihto on luonnollisesti rikastuttavaa ja tärkeää lisättäessä ihmisten välistä ymmärrystä.

Suhtaudumme kuitenkin epäilevästi muutamiin yksittäisiin mietinnön kohtiin. Teemapäivän, -viikon tai -vuoden nimeäminen yhtä tai toista erityistä tarkoitusta varten ei nähdäksemme merkitse ihmisille käytännössä mitään. Tällaisella aloitteella saatetaan kuitenkin jollain tapaa kiteyttää tavoitteet, joihin toimielinten toiminnalla tähdätään. Epäilemme, kuten aina, keskitetysti laadittuja kampanjoita ja mielipiteenmuodostusta, ja panimme merkille, että mietinnössä tiukennetaan komission ehdotuksia tältä osin. Ei-ääni tarkoittaa enemmän rahaa EU:n toimielimille ja pr-kampanjoille.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan on sitä mieltä, että koko ajatus tämän tai tuon kunniaksi vietettävästä Euroopan teemavuodesta on tarpeeton, eikä siihen pitäisi tuhlata EU:n veronmaksajien varoja.

Kymmenen miljoonan euron haaskaaminen Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen olisi erittäin moitittava teko. On vaikeaa – ehkä suorastaan mahdotonta – nähdä, millä perustein niin kannattaisi tehdä.

Uskomatonta kyllä, Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunta haluaa lisätä EU:n rahoitusosuutta 50 prosentista 80 prosenttiin tällaisille kansallisille tapahtumille ja aloitteille myönnettävissä tuissa (tarkistus 33).

Äänestän mietintöä vastaan kokonaisuutena.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Miten voi käydä kulttuurivaihtoa toisen kanssa, jos ei tiedä, kuka toinen on? Tunnustatte, että "uskonnollinen identiteetti on tärkeä osa identiteettiämme – myös kansalaisille, jotka eivät harjoita uskontoa". Kieltäydyitte kuitenkin tunnustamasta kristillisiä juuriamme perustuslaissanne, joka on meidän onneksemme kuollut ja kuopattu. Mistä nyt sitten puhutaan? Tarkistuksessa 9 puhutaan "kulttuurienvälisestä kohteliaisuudesta", mutta ilmaisu on ristiriitainen, tai muussa tapauksessa kohteliaisuus ei tarkoita enää mitään. Hienojen, korkealentoisten sanojen lisäämisestä saattaa lopulta syntyä siansaksaa.

Lähestymistapanne lopputulos on relativismia ja petosta: haluatte edistää Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta Pekingin olympialaisissa ja toimia näin kommunistisen diktatuurin vararenkaana (tarkistus 38). Mikä häpeä! Aiotte epäilemättä puhua kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta Tiibetin kanssa? Tämä aloite tekee itsessään ehdotuksenne tyhjäksi.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestän mietinnön puolesta, sillä sen päätarkoitus – syrjinnän torjuminen – on erittäin myönteinen ja tarpeellinen. Vastustan kuitenkin määrärahojen lisäämistä ja tarkistusta 18, joka on erityisen epäonnistunut, sillä siinä pyritään uuskolonialistiseen tyyliin viemään näkemyksiä ja arvoja.

– Sonikin mietintö (A6-0068/2006)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) On aina paikallaan muistuttaa, että lasten oikeuksien edistäminen on asetettava etusijalle lainsäädännössä, jäsenvaltioissa ja unionissa. Näin etenkin tänään, kun vietetään maailman lastenpäivää. Lapsissa on tulevaisuus, ja EU:n väestöstä noin viidennes on lapsia.

Puollan puitepäätöksen tekemistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista johtuvien ammattikieltojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta EU:ssa. Puollan myös esittelijän esittämiä tarkistuksia.

Tämä on tärkeä toimi, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä lastensuojelun alalla. Lisäksi sillä on kaksiosainen tavoite:

– parannetaan ammattikieltoja koskevan tiedon saantia ammattikieltojen pakollisella rekisteröinnillä rikosrekisteriin ja

– tehdään niiden täytäntöönpano pakolliseksi.

Näin pedofiliasta yhdessä jäsenvaltiossa tuomittu henkilö, jota koskee kielto toimia tehtävissä, joissa hän voisi olla kosketuksissa lapsiin, ei pysty kiertämään kyseistä kieltoa muuttamalla toiseen jäsenvaltioon.

Yhdessä jäsenvaltiossa annetulla ammattikiellolla on oikeudellista vaikutusta muissa jäsenvaltioissa, mikä laajentaa ammattikieltojen ja muiden kieltojen vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen täytäntöönpanoa.

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatan vankasti Belgian kuningaskunnan aloitetta, joka on välttämätön jäsenvaltioiden välisen tehokkaan yhteistyön takaamiseksi, jotta lapsia voidaan suojella seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Vähintäänkin voidaan kai sanoa, että tämä aloite täyttää aukon, tyhjiön (Mitä minä höpisen!) – kokonaisen kuilun, joka tällä hetkellä vallitsee.

Asian vakavuus selvisi Belgialle, kun Fourniret'n kauhistuttava tapaus paljastui. Ajatelkaahan, että kun henkilö tällä hetkellä tuomitaan yhdessä jäsenvaltiossa pedofiliasta ja häntä koskee kyseisessä valtiossa kielto toimia tehtävässä, jossa hän olisi todennäköisesti kosketuksissa lapsiin, hänen tarvitsee vain muuttaa toiseen valtioon välttääkseen kiellon.

Tällä hetkellä ei siis ole takeita siitä, että yhdessä jäsenvaltiossa määrätyllä ammattikiellolla olisi mitään oikeudellista vaikutusta muissa jäsenvaltioissa. Tässä kamalassa tilanteessa oli jo aikakin perustaa järjestelmä, joka edellyttää lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta tuomitun henkilön asuinvaltion tunnustamaan ulkomailla langetetut kiellot ja soveltamaan niitä omalla alueellaan.

Olen vakuuttunut siitä, että tällä tekstillä säästetään lapsia mitä hirveimmiltä kauheuksilta.

– Päätöslauselmaesitys B6-0301/2006

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan tätä päätöslauselmaa ja komission ja neuvoston sitoutumista toimimaan asianmukaisesti valitun Palestiinan hallituksen kanssa, vaikkeivät sen toimintatavat olekaan aina ihan toiveidemme mukaisia. Siitä ei seuraa mitään hyvää, jos Palestiina ajetaan taloudelliseen kaaokseen ja rappion partaalle. Euroopan unionin politiikalla pitäisi näyttää esimerkkiä Yhdysvalloille ja muille siitä, miten jatkossa edetään.

En kuitenkaan puoltanut 9 kohdan sisällyttämistä päätöslauselmaan. Olen kannattanut ja kannatan myös jatkossa vaatimuksia siirtokuntien laajentamisen keskeyttämisestä viipymättä – tai pikemminkin niiden purkamisesta – ja muurin rakentamisen lopettamisesta, mutta asia ei mielestäni oikein sovi tähän, sillä tässä on kyse aivan toisesta asiasta.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Uusimmat käänteet Israelissa ovat olleet tervetulleita – näin etenkin selkeästi vuoropuheluun ja sovintoon tähtäävän puolueen vaalivoitto – mutta samaa ei voida sanoa palestiinalaishallinnon vaalituloksesta. Tulos on kyllä oikeudelliselta kannalta säännönmukainen, mutta se herättää kaksin verroin huolta. Ensinnäkin valtaan nousi poliittinen ryhmä, joka ei tunnusta Israelin valtiota eikä näin ollen täytä yhtä rauhanprosessin edellytyksistä. Tulos osoitti samalla, etteivät palestiinalaishallinnon piiriin kuuluvat ihmiset pitäneet vaaleissa tärkeimpänä sitä, että tämä iät ja ajat kestänyt konflikti saataisiin ratkaistua neuvottelemalla.

Tältä pohjalta EU:n ja koko kvartetin on sovittava seuraavista askeleista. Palestiinalaishallinnon hallituksen suhteen on pysyttävä lujana, mutta samalla on oltava avoin presidentti Mahmud Abbasille ja hänen aloitteilleen, joilla pyritään sopimaan yleisesti ainoasta hyväksyttävissä olevasta ratkaisusta eli kahden valtion rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.

EU:n asema avunantajana on merkittävä, joten toivottavasti "Eurooppa" osoittaa olevansa tehtävänsä mittainen tällä ulkopolitiikan saralla ja pystyy vaikuttamaan tilanteeseen myönteisesti.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit äänestivät 9 kohtaa vastaan, sillä sanaa "tuomitseminen" ei käytetty missään muussa osassa tekstiä, esimerkiksi käsiteltäessä Hamasin tukea viimeaikaisille terrori-iskuille. Siirtokuntakysymys ja Itä-Jerusalemin ristiriitainen asema eivät myöskään liity suoraan humanitaariseen kriisiin palestiinalaisalueilla.

Lopuksi toteaisin, ettei turva-aita, joka on vähentänyt merkittävästi Israeliin suuntautuvien itsemurhaiskujen määrää, ole välttämättä kahden valtion välinen lopullinen raja. Sitä on jo siirretty Israelin korkeimman oikeuden määräyksistä paikallisten palestiinalaisten tarpeisiin sopivammaksi. Aidan lopullinen sijainti riippuu onnistuneista rauhanneuvotteluista.

– Päätöslauselmaesitys B6-0295/2006

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Terrorismia on ilman muuta torjuttava lujasti ja järkähtämättömästi. Sivistyksemme perustana olevia arvoja ja periaatteita ei saa kuitenkaan missään tapauksessa vaarantaa.

Yhdyn Guantánamon tilanteesta ilmaistuun huoleen ja kannatan parlamentissa esitettyä vaatimusta siitä, että tällaisista tilanteista on tehtävä loppu ja pidätyskeskukset on suljettava.

Pidätettyjen vangitseminen ja vankeuden olosuhteet ovat vastoin Geneven yleissopimusta ja muita kansainvälisiä humanitaarisia sopimuksia.

Tehtiinpä vangeille mitä hyvänsä, toimien on oltava täysin ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisia. Kaikkia vankeja vastaan on nostettava virallinen syyte niistä rikoksista, joista heitä epäillään, ja heille on taattava oikeudenmukainen oikeudenkäynti toimivaltaisessa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tuomioita annettaessa on tietenkin langetettava sellaiset rangaistukset, jotka vastaavat epäinhimillisten, törkeiden tekojen kauheutta.

Toivottavasti Wienissä järjestettävässä seuraavassa transatlanttisessa huippukokouksessa käytetään tilaisuutta hyväksi ja painostetaan Yhdysvaltoja sulkemaan Guantánamon tukikohdan ja etsimään oikeudenmukaisempia ja nopeampia ratkaisuja noin 500:aa vankia koskevaan kysymykseen.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan toistaa sen, mitä sanoin lokakuussa 2004 tästä asiasta. Vastustamme terrorismia kiivaasti ja myötätuntomme ja solidaarisuutemme kallistuu täysin sen uhrien ja uhrien perheiden kauhean kärsimyksen puolelle. Ei ole epäilystäkään, etteikö tällainen kauhea ja julma hyökkääminen perusoikeuksia vastaan olisi suurin demokraattisten valtioiden vastassa nykypäivänä oleva taisto. Syyskuun 11. päivän ja maaliskuun 11. päivän tragediat ovat tästä selvin esimerkki, ja ne ovat edelleen päällimmäisinä ajatuksissamme.

Taiston tiimellyksessä länsimaiden on kuitenkin säilytettävä korkeat moraalinormit ja näytettävä nuhteetonta esimerkkiä niiden arvojen suhteen, joita se vaalii. Tältä osin toivoisimme saavamme selvityksiä tapauksista, joissa ihmisoikeuksia, perustakeita tai allekirjoittamiamme yleismaailmallisia sopimuksia on rikottu. Mielestämme niitä sivistyneitä arvoja, joihin uskomme, on pidettävä yllä.

Puolsin näin ollen äänestyksen siirtämistä, jotta varmistetaan, että kahden viikon päästä Strasbourgissa saadaan tehtyä tarkempiin tietoihin perustuva harkittu päätös.

– Brokin mietintö (A6-0173/2006)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Luonnostaan ystävälliset suhteemme Yhdysvaltoihin eivät tarkoita sitä, että alkaisimme sen kintereillä puolustaa etuja, jotka eivät ole omiamme. Niin Yhdysvallat haluaisi meidän tekevän. Me emme halua.

On etumme mukaista käyttää eurooppalaista valuuttaa – jos sellainen on kerran oltava – joka on viitevaluutta dollariin nähden eikä päinvastoin. On etumme mukaista, että kehitysmaat kehittyvät tasapainoisesti, vaikkakin varovaisen protektionismin suojissa. Oli etumme mukaista, että meillä oli Nato Varsovan sopimuksen vastavoimana, mutta nyt kun Varsovan sopimusta ei enää ole, Nato Yhdysvaltojen ylivallan välineenä ei ole enää perusteltua. Ei ole etumme mukaista ottaa osaa kaikkiin sotiin, joihin meidän ei ole pakko sotkeutua. On etumme mukaista, ettei Latinalaisesta Amerikasta tule Yhdysvaltojen takapihaa Portugalin ja Espanjan yhteyksiensä ansiosta.

Vaikka sanoo näin, ei välttämättä ole Yhdysvaltojen vihollinen vaan isänmaallinen ja huolissaan omasta kotimaastaan.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Uusi kumppanuus? EU lupaa Yhdysvalloille asevarustelua ja tiivistä sotilasyhteistyötä.

Euroopan parlamentin laaja enemmistö äänesti tänään uuden transatlanttisen kumppanuuden puolesta ja ilmaisi samalla tukevansa erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen välistä tiivistä sotilasyhteistyötä. Todellista arvostelua käynnissä olevasta Irakin miehityksestä tai laajenevasta Afganistanin sodasta ei kuitenkaan esitetty. CIA:n kidutuslentojen ja Euroopassa sijaitsevien amerikkalaisten sotilastukikohtien käytön Lähi-idän sodissa ei anneta häiritä uutta kumppanuutta, eikä siitä, että amerikkalaisia ydinaseita säilytetään edelleen EU:n jäsenvaltioissa, aiota keskustella tulevassa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa Wienissä.

Eurooppalaisten ja amerikkalaisten vahvistaminen aseveljiksi huipentuu lupauksessa "lisätä EU:n sotilaallisia valmiuksia [...] jotta muodostetaan paremmat poliittiset ja sotilaalliset kumppanuussuhteet Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välille". Tällä lupauksella sitoudutaan kiistatta sotimaan tulevaisuudessakin Yhdysvaltojen rinnalla ja jatkamaan tukea käynnissä oleville sodille. EU:n sotilaspolitiikasta vastaavien todellinen tavoite on kuitenkin pystyä toteuttamaan sotilaallisia operaatioita Natosta erillisenä ja ilman Yhdysvaltojen apua kaikkialla maailmassa – kuten nyt Kongossa. Parlamentin jäsenet hylkäsivät ei-sotilaallisen unionin jo kauan sitten.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Amerikan yhdysvallat on Euroopan unionin suurin ja paras liittolainen. Kaiken keskustelun Atlantin kahden rannan välisistä suhteista pitäisi perustua tähän lähtökohtaan sekä kahteen muuhun avainseikkaan. Olemme mahdollisia kilpakumppaneita monilla aloilla, mikä ei kuitenkaan heikennä liittoamme. Erinomaiset liittolaissuhteet eivät kuitenkaan estä meitä näkemästä todellisuutta. Olemme kaksi erillistä kokonaisuutta, joiden hankkeet, ehdotukset ja edut eivät aina kohtaa, mutta olemme kumppaneita, joilla on sama näkemys yhteiskunnasta ja sama käsitys ihmisyhteisöstä.

Viime vuosina on ilmennyt vaikeuksia, jotka ovat useimmiten ratkaistavissa. Ajatus siitä, että Yhdysvallat aiheutti sisäisen juovan Eurooppaan, on virheellinen. Tosiasiassa EU ei ole yksi, yhtenäinen kokonaisuus, jolla olisi yksi, yhtenäinen näkemys ulkopolitiikan realiteeteista. On siis keskityttävä niihin tekijöihin, jotka tekevät suhteestamme vahvan, ja jätettävä sivuun ideologiset ennakkoluulot, jotka vaikuttavat ilmi selvästi osaan kiistoista, joita syntyy Atlantin kahden rannan kohdatessa.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Kannatamme Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegojeni kanssa vahvoja transatlanttisia suhteita, niin poliittisia kuin taloudellisiakin. Kysymys kuolemanrangaistuksen poistamisesta on edelleen yksittäisen parlamentin jäsenen päätettävissä oleva omantunnonkysymys. Tuomitsemme kuitenkin kaikki kuolemanrangaistuksen epäasiallisen ja liiallisen käytön Kiinan ja Iranin kaltaisissa maissa.

Olemme sitä mieltä, ettei kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisia rikoksia pitäisi käsitellä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa vaan YK:n erityistuomioistuimissa.

Emme myöskään ole sitä mieltä, että Guantánamo Bayn tukikohdan välitön sulkeminen olisi toivottavaa tai toteutettavissa, kun terrorismin vastainen taistelu on edelleen etusijalla niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan unionissakin. Pitkällä aikavälillä se lienee kuitenkin Yhdysvaltojen edun mukaista.

– Erika Mannin mietintö (A6-0131/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Kiittäisin kollegaani Erika Mannia EU:n ja USA:n välisiä taloussuhteita koskevasta mietinnöstä. Esittäisin samalla kuitenkin yhden varauksen. Olen aina ollut sitä mieltä, että unionin syventäminen on yhtä tärkeää – ellei jopa tärkeämpää – kuin sen laajentuminen. Nyt esitetään vapaakauppa-alueen perustamista Yhdysvaltojen kanssa vuoteen 2015 mennessä. En vastusta sitä periaatteessa. Se riippuu todella monista muista käänteistä. En ole taistellut tavallisille eurooppalaisille tärkeän, unionin sosiaalisen ulottuvuuden suojelun puolesta siksi, että se voitaisiin nyt myydä pöydän alta perustamalla jättimäinen vapaakauppa-alue. Olen aina todennut edistysmielisille arvostelijoille ja ammattiliittojen aktivisteille Naftan tarkkailijaryhmässä, että he näkevät asiat väärin. Heidän ei pitäisi vastustaa tiivistä taloudellista yhdentymistä Meksikon ja Kanadan kanssa, mikä on väistämätöntä globalisaatiossa, vaan vaatia sen demokratisointia perustamalla Naftaan parlamentaarinen elin sosiaalisen ulottuvuuden edistämiseksi.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Esittelijä Mannin mietinnössä arvostellaan tuntuvasti Yhdysvaltojen politiikkaa, jossa keskitytään esittelijän mielestä liiaksi kansallisiin etunäkökohtiin. Kunnioitan hänen mielipidettään, vaikka olen eri mieltä. Haluaisin kuitenkin nähdä vastaavanlaista vaatimista ja närkästyneisyyttä, kun parlamentti keskustelee Euroopan unionin suhteista maihin, joissa on edelleen keskitys- ja työleirejä.

Palataanpa asian ytimeen. En vastustaisi lainkaan taloudellisen yhteistyön vahvistamista Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden välillä, jos se hyödyttäisi vastavuoroisesti molempia osapuolia. Toisaalta tätä varten ei ole mitään hyötyä perustaa "esteettömiä transatlanttisia markkinoita" – todellisia Euroopan unionin mallin mukaisia sisämarkkinoita – jossa osa lainsäädännöstä ja sääntelystä olisi yhdenmukaista ja jota voitaisiin mahdollisesti laajentaa koko Amerikan mantereelle. Tässä ei enää puhuta vapaakauppa-alueesta vaan täydellisestä taloudellisesta yhdentymisestä. Ennen poliittista yhdentymistäkö?

Mietinnöstä paljastuu, että Euroopan unioni kieltäytyy vaatimasta jäsenvaltioiden etujen kunnioittamista ja pyrkii yhdentämään ne, sulauttamaan ne ja hävittämään ne laajaan globaaliin massaan.

Sitä ei voi kuin vastustaa.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Vapaakauppa-alue on alue, jolla ei ole rajoja – etenkään tullirajoja. Se tarkoittaa yhteismarkkinoita, lähes samanlaisia kuin Euroopassa. Transatlanttinen vapaakauppa-alue muodostaa siis yhteismarkkinat Varsovasta San Franciscoon, Helsingistä Patagoniaan ja Maltalta Kanadaan. Euroopan unionin kansalaiset kuvittelevat yleisesti, että poliittinen keskustelu käydään Euroopan perustuslain tulevaisuudesta, mutta totuus on yksinkertaisesti se, että vuosina 2010–2015 eli viidessä vuodessa rakennetaan poliittinen ja taloudellinen elin, johon kuuluu maailman 193 kansakunnasta 45.

Esittelijä Mannin mietintö merkitsee siirtymistä kaikessa hiljaisuudessa Euroopan yhdentymisestä poliittiseen yhdentymiseen, joka kattaa neljänneksen maailmasta. Tämä tarkoittaisi 45 kansakunnan parlamenttia, yhteistä kauppatuomioistuinta ja yhteisen lainsäädännön alkua.

Paul Valéry ennusti 90 vuotta sitten, että Eurooppa haluaa johtoonsa amerikkalaisen komitean, ja ennustus näyttää käyvän toteen.

Hyvästi, Eurooppa – terve, maailma! Esittelijä Mann ilmoitti kaksi asiaa: eurooppalainen aate on kuollut ja maailmanorganisaatio on syntynyt.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Transatlanttiset suhteet kattavat laajemman kirjon, eivät pelkästään taloussuhteita, mikä on otettava huomioon asiaa käsiteltäessä. EU:lla ja Amerikan yhdysvalloilla on ainutlaatuinen asema maailmankaupassa. Mielestäni kolme perusseikkaa on siis otettava huomioon aina asiasta keskusteltaessa.

Ensimmäinen on lojaalisuus. Näiden kahden osapuolen välisten kauppasuhteiden olisi perustuttava hyvään uskoon, sopimusten tehokkaaseen noudattamiseen ja yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten talouden toimijoiden – myös monien eri tuottajien ja asianosaisten kuluttajien – oikeuksien tehokkaaseen suojeluun.

Toinen on kansainvälinen yhteistyö. Vaikka eripuraa ja kilpailua aiheuttavat tekijät ovat ilmeisiä kaikille, asiassa edistytään vain, jos päästään toteuttamiskelpoiseen yhteisymmärrykseen siitä, miten oikeudenmukaisempaa, avoimempaa ja kehitykselle suotuisampaa maailmankauppaa olisi paras edistää.

Viimeinen seikka on ajatus molempien osapuolten eteen maailmantaloudessa tulevien pääasiallisten haasteiden – sekä huolien että ratkaisujen – jakamisesta. Tämä pätee niin talouteen (tarkastellaanpa vaikka energiakysymystä, Kiinan ja Intian kaltaisten talouden voimanpesien kasvamista ja maailman köyhyyttä) kuin turvallisuuteen.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan selittää teille nyt, miksi äänestin Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisiä transatlanttisia taloussuhteita koskevaa Mannin mietintöä vastaan.

Yleiseltä kannalta katsottua mietintö kattaa liian monta täysin toisistaan poikkeavaa alaa, joista pitäisi mielestäni laatia kustakin oma mietintönsä. Mietinnön sisältöä olisi siis nähdäkseni saanut kohdentaa paremmin.

Mietinnöllä voisi lisäksi olla dramaattisia seurauksia Euroopan unionille. Siinä avataan todella mahdollisuus Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen vapaakauppa-alueen perustamiselle, joka lisäisi Yhdysvaltojen maatalousmallin leviämistä Eurooppaan.

Tämä on vastoin periaatetta, solidaarisuusperiaatteisiin perustuvaa sosiaalista Eurooppaa, jota minulla on sosialistina velvollisuus puolustaa.

– Langenin mietintö (A6-0191/2006)

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, äänestin lopulta Langenin mietinnön puolesta, mutta vain siksi, että myös jäsen Starkevičiūtėn esittämä suullinen tarkistus hyväksyttiin. Tarkistusten 2 ja 16 osalta äänestin toisin kuin suurin osa ryhmästäni. Toinen koskee inflaatiokriteeriä ja toinen Liettuaa koskevaa komission päätöstä.

Haluaisin ilmoittaa perustelevani toimiani sillä, että jopa tämän asian käsittelytapa täällä parlamentissa ilman kunnollista keskustelua on täysin pöyristyttävä. On pöyristyttävää, että komissio tekee strategisen päätöksen ja rankaisee ensi kertaa jotakuta euroalueen laajentumisen etujen puolesta.

Komissio teki strategisen päätöksen, sillä se ei antanut sitä meille edes keskusteltavaksi. Tätä ei voi millään hyväksyä etenkään, kun komissio teki päätöksen kyseenalaisten inflaatioon ja muihin seikkoihin liittyvien kriteerien perusteella ja vaatii monia uhrauksia tehnyttä maata tilille sellaisten kriteerien takia, joita neljä–viisi jäsenvaltiota rikkoo jatkuvasti.

Minusta koko menettely tekee hallaa paitsi Euroopan parlamentin, myös Euroopan unionin ja euroalueen uskottavuudelle vuonna 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa ja tulevaisuudessa liittyvissä valtioissa. Näin ollen sekä komissio että se osa parlamenttia, joka ei halunnut käydä pidempää keskustelua komission yksipuolisesta päätöksestä, joutuvat kantamaan hyvin raskaan vastuun.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission päätös jättää Liettua euroalueen ulkopuolelle ja evätä siltä näin siihen liittyvä tilaisuus nopeaan yhdentymiseen pidemmälle edistyneiden kanssa perustui viralliseen ilmoitukseen, jonka mukaan Liettuan taloudessa oli rikottu inflaatiorajaa todella pienellä ja kiistanalaisella marginaalilla.

Hallitus kaatui eilen Vilnassa, sillä se oli tehnyt suurempia virheitä ja laiminlyöntejä kuin vain jättänyt pitämättä erityistä huolta siitä, että inflaatio-ohjelma pysyisi rajan paremmalla puolen ja vältettäisiin riski saada negatiivinen "nolla pilkku jotain" -tulos. Liettuan ei pitäisi pelkästään pysyä ruodussa Euroopan unionin riveissä, etenkin kun se on uusi eikä kovin suuri.

Tässä on valitettavasti todettava, että jäsenvaltioiden epätasa-arvoinen kohtelu on ilmeistä EU:n hallinnon korkeimmalla tasolla, myös komissiossa. Kun kaksi suurempaa jäsenvaltiota ei noudattanut vakaussopimusta – eikä kyse ollut pienestä marginaalista, kuten Liettuan tapauksessa – suuria valtioita ei syytetty eikä rangaistu, vaan päinvastoin niiden päitä vain siliteltiin. Puutteellista varainhoitoa ei muutettu, vaan lakia muutettiin yhdenmukaiseksi puutteellisen varainhoidon kanssa. Meidän kohdallamme komissio ei rankaissut edesmennyttä hallitustamme, vaan pikemminkin koko kansakunta työnnettiin syrjään.

Lisäksi jotakin pahaa tapahtui EU:n itärajalla, kun Venäjä rikkoi presidentti Putinin vuoden 2003 huippukokouksessa allekirjoittamaa sitoumusta, jossa Venäjä lupasi EU:lle saada sopimuksen Viron ja Latvian kanssa aikaan hyvin nopeasti. Venäjä jopa sanoutui irti asiakirjasta, jonka Viron parlamentti ehti jo ratifioida. EU:n kantaa sai kyllä hävetä: sen sijaan, että EU olisi puolustanut jäsenvaltiotaan, se lepytteli Venäjää ja jätti Viron taas kerran setvimään asiat yksin isonveljensä kanssa.

Toivoisin kotimaani Liettuan liittyvän euroalueeseen sekä Euroopan yhteiseen varmaa energiahuoltoa koskevaan alueeseen. Euroalueen osalta Euroopan parlamentti esitti muutamia myönteisiä mielipiteitä komissiota arvostelevissa tarkistuksissa, joten muutin mieleni ja äänestin esittelijä Langenin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan yhteinen valuutta voi ehkä auttaa yhteisen eurooppalaisen identiteetin lujittamisessa, joten Slovenian tasavallan hyväksymisen euroalueeseen pitäisi eittämättä olla tervetullutta.

Euroa ei saa kuitenkaan missään tapauksessa käyttää historiallisilla tunnuksilla leikkimiseen. Kun Slovenia esimerkiksi vaatii, että sen eurokolikoissa olisi oltava sellaisia itävaltalaisia symboleja kuin Kärntenin ruhtinaiden kruunajaiskivi, se on provokaatiota, joka voidaan tulkita siten, että Laibach, joka tunnetaan Ljubljanana, vaatii kyseistä historiallista aluetta itselleen.

Turkin kolikkojen kanssa on jo ollut ongelmia, joten minusta meidän pitäisi olla tiukempia asettaessamme ehtoja eurokolikoiden suunnittelulle. Tästä syystä äänestin Langenin mietintöä vastaan.

  Jan Andersson, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Tarkistuksen 9 osalta on todettava, että Ruotsi kieltäytyi ottamasta euroa valuutakseen kansanäänestyksessä vuonna 2003. Kysymys on siis ratkaistu Ruotsin suhteen näköpiirissä olevan tulevaisuuden osalta.

EU:n ei pitäisi mielestämme tarkistaa Ruotsin kansan mielipidettä ottamalla kantaa puolesta tai vastaan mahdollista erivapautta koskevassa kysymyksessä.

  David Casa (PPE-DE), kirjallinen. (MT) Eurovaluutan käyttöönoton olisi perustuttava tarkoin määritetyille kriteereille. Maalle olisi asetettava aikaraja liittymiskriteerien täyttämiseksi, ja lähentymisaika olisi asetettava. On päätettävä, miten kauan maa käyttää aikaa ERM II -mekanismissa. Myös lähentymisen aste on määritettävä.

Euron käyttöönoton pitäisi helpottaa maiden talouksien lähentymistä. Suurin osa talouksista on yhteydessä muiden Euroopan unionin maiden talouksiin.

Liittymisen etuja ovat rajat ylittävien hintojen selvyys, kilpailun lisääntyminen kuluttajien hyödyksi, rahansiirroista aiheutuvien kulujen poistuminen ja rahan vaihtoon liittyvien riskien poistuminen.

Euroopan unionin on varmistettava, että euroalueeseen liittymisen kriteerit ovat samat kaikille ja että kriteerien täyttymisen arviointi on avointa.

On varottava erehtymästä käyttämään euroalueeseen liittymistä aseena muissa taistoissa, jotka eivät liity asiaan millään muotoa. Euroalueeseen liittymisen olisi perustuttava Maastrichtin kriteereihin, eikä muilla asioilla pitäisi olla merkitystä. On varmistettava, ettei tietyistä maista tehtävillä päätöksillä tueta euroskeptikkoja, jotka käyttävät Euroopan unionin päätöksiä kyseenalaistaakseen sen saavutukset.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Äänestin euroa koskevassa äänestyksessä tyhjää siitä, pitäisikö Ruotsia katsoa koskevan erivapaus kansanäänestyksen jälkeen. Esitys perustuu väärään olettamukseen, jonka mukaan Ruotsin on pakko hyväksyä yhteisvaluutta kansanäänestyksen tuloksesta huolimatta. Niin ei tietenkään ole. Esityksessä mennään myös liian pitkälle, sillä se perustuu järjettömään ajatukseen, jonka mukaan yksittäinen maa voisi saada kansanäänestyksen tuloksen perusteella erivapauden joistakin yhteisten sopimusten osista. Tällaisen periaatteen johdonmukainen soveltaminen ei luonnollisesti tule kysymykseenkään.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen Langenin mietintöön, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan näkökulmasta se herättää minussa kauhua. Emme liittyneet yhteisvaluutta-alueeseen, mikä maksaa meille miljardeja maahan suuntautuvien investointien osalta ja kymmeniätuhansia työpaikkoja. Kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat innokkaita tulemaan mukaan, kuten ne äänestivät ennen liittymistään unioniin erillisissä, yksimielisesti myönteisen tuloksen antaneissa kansanäänestyksissä. Surun päivä koittaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle, sen kansalle ja taloudelle, kun Slovenian, Liettuan, Viron ja Maltan kaltaiset maat ottavat euron käyttöön ja Yhdistynyt kuningaskunta jää vain riutumaan oman onnensa nojaan, syrjässä maailman menestyneimmästä valuutasta. Euroryhmä pompottelee sitä sinne tänne tehdessään taloudellemme elintärkeitä päätöksiä ilman panostamme ja vähät välittämättä meidän eduistamme.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Nyt on meneillään uusi vaihe Euroopan unionin syöksyessä suin päin eteenpäin: uudet jäsenvaltiot liittyvät yhteisvaluuttaan. Langenin mietinnössä yritetään saada keskinäiseen tasapainoon Maastrichtin kriteerien ja vakaussopimuksen piirun tarkka noudattaminen, euron ylistäminen ja maalaisjärkeä käyttäen tehty pohdinta maiden liittymisvalmiudesta ja euroalueen valmiuksista selviytyä laajentumisesta, joka lisää sen monimuotoisuutta ja sitä kautta vaikeuksia.

Yhteisvaluutta on suurelta osin vastuussa kehnosta kasvusta sen käyttöön ottaneissa valtioissa (epäasiallinen korkotaso ja epäedulliset vaihtokurssit). Uusia uhreja ei enää kaivata. Ihmettelen samoin, tietävätkö kansalaiset noissa maissa, jotka ovat vasta karistaneet kommunismin ikeen niskastaan, että euron käyttöönottoon liittyy peruuttamaton itsemääräämisoikeuden menettäminen? Tietävätköhän he ylipäätään, että oman kansallisen valuutan menettäminen kirjattiin liittymissopimukseen? Meidän ei pitäisi keskittyä tiedottamaan heille euron käyttöönoton käytännön seikoista, vaan heitä olisi kuultava uudelleen kansanäänestyksessä siitä, haluavatko he menettää valuuttansa.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestin tarkistuksen 9 puolesta, sillä minusta Ruotsin pitäisi pyytää erivapautta vuonna 2003 järjestetyn euroa koskeneen kansanäänestyksen jälkeen. Minusta erivapauden pyytäminen on kuitenkin Ruotsin tehtävä. EU:n ei pitäisi katsoa Ruotsin kielteisen tuloksen tarkoittavan automaattisesti erivapautta.

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. – (NL) Äänestin euroalueen laajentumista koskevan Langenin mietinnön puolesta, sillä satun olemaan sitä mieltä, että komission on pitäydyttävä tiukasti alueeseen liittymistä koskevissa kriteereissä. Vain siten euroalue ansaitsee jatkossakin siihen kohdistuvan luottamuksen.

Ryhmäni katsoo Slovenian ja Liettuan olevan periaatteessa valmiita euron käyttöönottoon. Maiden liittyminen euroalueeseen hyödyttäisi koko Euroopan taloutta. Ne ovat uudistaneet talouttaan viime vuosina sellaisella tarmolla, että siitä pitäisi kaikkien euromaidenkin saada uutta pontta toimiinsa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kukaan ei kyseenalaista ajatusta, jonka mukaan minkä tahansa jäsenvaltion, joka haluaa liittyä euroalueeseen, on täytettävä Maastrichtin lähentymiskriteerit, joista on määrätty EY:n perustamissopimuksessa. Parlamentti on ilmoittanut aina puoltavansa poikkeuksetta kriteerien tiukkaa noudattamista.

Vaikka talous- ja raha-asioiden valiokunta päätti, ettei mietinnössä keskitytä antamaan suosituksia yksittäisten maiden valmiustasosta, totuus on, että pääasiana tässä äänestyksessä oli Liettuaa koskeva kielteinen päätös. Liettua täyttää kaikki lähentymiskriteerit inflaatiokriteeriä lukuun ottamatta. Liettuan inflaatiovauhti oli edellisten 12 kuukauden aikana hieman kynnysarvoa nopeampi. Tämän takia puolsin äänestyksessä tarkistusta 2, jossa pyydetään selkeää ja kattavaa selvitystä inflaatiota koskevan kriteerin soveltamiseksi suoritetun laskennan perusteista ja kehotetaan komissiota saattamaan Liettuaa koskeva kertomuksensa ajan tasalle, jotta se voisi liittyä euroalueeseen heti tilaisuuden tullen.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestän tyhjää niistä kohdista, jotka koskevat teknisiä tapoja, joilla maiden on toteutettava euron käyttöönotto. Vastustan kuitenkin ehdotuksia, joiden tarkoituksena on suunnata kaikki voimavarat inflaation torjumiseen niin, että muut tavoitteet jäävät toisarvoisiksi. Äänestän mietinnön puolesta, sillä siinä arvostellaan ankarasti tapaa, jolla Liettuaa kohdeltiin.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Äänestin tyhjää sillä perusteella, että minusta samoja kriteerejä on sovellettava kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin eikä euroalueen laajentumisessa saa soveltaa tiukempia kriteerejä uusia kohtaan. Tyhjää äänestäminen ei kuitenkaan muuta millään muotoa sitä, ettenkö edelleen arvostelisi vakaussopimusta, joka on täysin epäsopiva väline ratkottaessa EU:n taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia eikä hyödytä ketään, suuryrityksiä ja vaurasta luokkaa lukuun ottamatta. Yksipuolisesti hintavakautta suosivalle sopimukselle ei ole tarvetta. Sen sijaan tarvitaan sosiaalista työllisyyssopimusta, jolla täytetään väestön tarpeet. Euroalueeseen liittyminen nykyisin ehdoin ei hyödytä uusien jäsenvaltioiden kansalaisia millään tavalla sen enempää, kuin se on hyödyttänyt vanhoja jäsenvaltioitakaan. Päinvastoin, se tekee niille hallaa.

– Grechin mietintö (A6-0188/2006)

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit vastustamme Strasbourgissa pidettäviä parlamentin istuntojaksoja ja kysymme, miksi parlamentti on varannut merkittävän budjettikohdan ostaakseen sieltä kiinteistöjä. Asia on erityisen kyseenalainen, sillä edelleen on meneillään tutkimus siitä, onko rikkomuksia tapahtunut Strasbourgissa sijaitseviin parlamentin rakennuksiin liittyvien maksujen suhteen.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme ennakkoarviota Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2007 koskevan mietinnön puolesta. Pidämme erittäin tärkeänä tiukkaa suhtautumista hallinnon ehdotuksiin.

Puoltoäänemme ei tarkoita, että kannatamme jokaista suuntausta talousarviossa. Suhtaudumme aiempaan tapaan epäillen esimerkiksi Euroopan parlamentin tiedotustoimintaan, jossa tahdotaan astua parlamentin jäsenten ja poliittisten ryhmien reviirille. Emme pidä myöskään Eurooppa-talon rakentamista Brysseliin tai Euroopan parlamentin aikomusta ostaa kiinteistöjä Strasbourgista perusteltuna.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintöön olisi voinut sisältyä paljon enemmän yleisiä etuja, joita liittyy Euroopan parlamentin talousarvioon. Mietinnössä pitäisi tehdä selväksi, ettei Euroopan parlamentin talousarvio kata missään tapauksessa parlamentin jäsenten eläkerahaston vajeita. Siihen olisi lisäksi pitänyt sisältyä lausunto siitä, että parlamentin jäsenten avokätistä matkakulujen korvausjärjestelmää olisi uudistettava ja että vain todelliset matkakulut – ei mitään muuta – korvattaisiin jäsenille näiden tekemistä matkoista.

Mietinnössä kannatetaan poliittisille ryhmille ja Euroopan tason puolueille myönnettävien määrärahojen lisäämistä 4 miljoonaa euroa. En voi puoltaa tätä, ja se on yksi syy, minkä vuoksi päätin äänestää mietintöä vastaan kokonaisuutena.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Minusta 46 kohdan vaikutin on väärä, sillä EU:n toimielimet ja sen jäsenvaltiot ovat sopineet ylimääräisten kielten – erityisesti Iirin kielen – asemasta ja niiden käyttämisestä toimielinten työkielinä. Näiden aloitteiden rahoittamiseksi laadittiin rahoitustoimia, joten niitä olisi noudatettava.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Ne, jotka äänestävät 4 kohtaa vastaan (50 miljoonaa euroa kiinteistöjen ostamiseen Strasbourgista ja 25 miljoonaa euroa propagandaan), eivät vaikuta talousarvioon vaan yrittävät vain peitellä rahojen tuhlausta äänestäjiltä. Äänestän mietintöä vastaan, sillä en halua rahoja tuhlattavan.

– Markovin mietintö (A6-0179/2006)

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, varjoesittäjänä haluaisin todeta, että esittelijä Markovin mietinnössä lähdettiin alun perin siitä, että kauppa on aiheuttanut köyhyyttä. Tällaista kantaa emme voisi poliittisena ryhmänä koskaan hyväksyä. Meille kauppa on yksi köyhyyden torjunnan tärkeistä välineistä.

Meillä on sosiaalinen vastuu köyhimpiä maita kohtaan. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on mielestämme luotava kauppaympäristö, jossa kehitysmailla on todellinen mahdollisuus päästä teollisuusmaiden markkinoille. Maan vauraus on mielestämme yhteydessä sen talouden vapauteen. Kannatamme tukiohjelmia, mutta niiden on oltava tehokkaita. Ne on liitettävä avunsaajamaiden talouden ja yhteiskunnan olosuhteisiin, ja niillä on pyrittävä parantamaan demokraattista hallintoa.

(PL) Kaupan ja kehitysyhteistyön yhdistämisen tavoitteena on hyödyttää ihmisiä, etenkin köyhiä. Sen sijaan, että suuria summia käytetään suoraan apuun, olisi ehkä parempi piristää köyhiä maita talousyhteistyöllä – kaupalla sekä tavaroiden, palvelujen ja osaamisen vaihdolla – niin että ne voivat rakentaa itse vaurauttaan. Asteittainen vapauttaminen on järkevää taloudellisen eriytymisen nykyisessä vaiheessa. Yhtäkkinen vapautuminen ei ole toteutunut esimerkiksi Kiinassa. Vaikka mietintö on sävyltään ylen määrin sosiaalisesti suuntautunut, siihen ei sisälly montakaan ehdotusta, joilla edistettäisiin rakentavalla tavalla kehitystä vapaan ja oikeudenmukaisen kansainvälisen kaupan avulla. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenten esittämistä varauksista huolimatta olen esittänyt varjoesittelijänä, että mietintö hyväksyttäisiin, sillä jos alan toimijat käyttävät sitä vastuullisesti ja järkevästi, se voi auttaa elintasoerojen umpeen kuromisessa ja nostaa köyhimpien yhteiskuntien elintasoa.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani olla yhtä mieltä edellisen puhujan kanssa, joka esitti jo muutamia tärkeitä seikkoja Markovin mietinnöstä. Haluaisin lisätä olevani samoin sitä mieltä, että kehitysmaiden velkojen laajamittaisia mitätöintejä koskeva pyyntö ei tule kantamaan juurikaan hedelmää eikä tarjoamaan ratkaisua, vaan sillä voisi olla jopa päinvastainen vaikutus, koska kehitysmaiden ja niiden hallintojen tiukasta valvonnasta, josta IMF:n kaltaiset järjestöt ja muut kansainväliset instituutiot huolehtivat, tulisi paljon hankalampaa, ellei täysin mahdotonta. Tilanteesta hyötyisivät nähdäkseni vain läpikotaisin korruptoituneet, saamattomat ja rahaa haaskaavat afrikkalaiset ja muut johtajat, joista tulisi entistäkin rikkaampia. Tiedän, että Louis Michelin, Bob Geldofin ja Bonon kaltaiset henkilöt saattavat nyt heristää minulle sormea, mutta väitän – ja tämä on vilpitön totuus – että monien etenkin mustassa Afrikassa sijaitsevien kehitysmaiden valtava tragedia johtuu siitä, että niiden omat johtajat ryöstävät ja rosvoavat niitä. Minusta tämä on ensimmäinen päätelmä, joka on tehtävä, ennen kuin köyhille aletaan antaa todellista apua.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen mietintöön, jossa käsitellään kauppapolitiikan nykyistä ja mahdollista tulevaa roolia kehityksen edistämisessä ja köyhyyden torjumisessa ottamalla samalla huomioon näiden asioiden välinen monimutkainen suhde.

Mietinnön tärkeimmissä kysymyksissä keskitytään siihen, että vaikka asukaskohtainen BKT on kasvanut yleisesti maailmassa, myös köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrä on lisääntynyt. Mietinnössä esitetäänkin, että politiikkaa on muutettava radikaalisti sekä teollisuus- että kehitysmaissa, jotta köyhyyden jatkuvan lisääntymisen taustalla olevia ongelmia saadaan ratkottua.

Sanoma on siis hyvin selvä: liberalisoinnin ansioita tarkastellessa ei pidä unohtaa nykymaailman todellisia, valtavia hyvinvointieroja.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kauppa on tärkeä kehityksen edistäjä ja köyhyyden vähentäjä, mutta näissä tavoitteissa on ilman muuta mahdotonta edistyä todella, ellei oikeudenmukaisia sääntöjä aseteta kansainvälisesti. Ei ole kuitenkaan helppoa löytää keinoja, joilla taattaisiin, että kauppapolitiikka auttaa ratkaisemaan köyhyysongelman.

Rajojen avaaminen kansainväliselle kaupalle tuo näin ollen merkittäviä hyötyjä yhteiskuntien kehitykselle. Köyhät maat eivät ole selvästikään aina valmiita suojelemaan itseään haittavaikutuksia vastaan tai käyttämään hyväkseen eteen tulevia tilaisuuksia.

Olenkin sitä mieltä, että ihmiset voisivat ehkä nauttia kaupan mukanaan tuomista hyödyistä enemmän, jos WTO:n kauppaneuvotteluja muutettaisiin hieman ympäristöä, karjankasvatusta, raaka-aineita, julkisia palveluja, terveydenhuoltoa ja teollistumista koskevissa kysymyksissä.

Lopuksi totean, että meidän olisi jatkossakin edistettävä kehityksen ja demokratian tukemista kehitysmaissa, jotta niiden asukkaille saadaan taattua kunnolliset työolot ja kasvumahdollisuudet.

  Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Globalisaatio tarjoaa monia mahdollisuuksia etenkin köyhyyden vähentämiseen. Kauppa ja tekninen yhteistyö vahvistavat molemmat köyhien maiden talouksia. Samalla asiaan liittyy riskejä ja ongelmia. Kaikkein köyhimmät maat eivät useinkaan pysty osallistumaan talousyhteistyöhön esimerkiksi valmiuksien puutteen vuoksi, joten ne ovat vaarassa jäädä entistä pahemmin jälkeen.

Lisäksi kansainvälisessä ympäristölainsäädännössä on monien köyhien maiden ympäristölainsäädäntöjen tavoin paljon toivomisen varaa, mikä lisää nopeasti jätteitä ja monien luonnonvarojen, kuten metsien ja kalavarojen, liikakäyttöä ja kestämätöntä käyttöä. Tällainen toiminta vain kiihtyy nopeasti kasvavan kaupan takia. Näihin ongelmiin on puututtava mahdollisimman pian, jottei globalisaation eduista tule haittoja.

– Vidal-Quadrasin mietintö (A6-0160/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ilmoittaa, miksen pystynyt äänestämään Vidal-Quadrasin mietinnön puolesta. Jo vuonna 1997 EU:ssa tehtiin päätös, jonka mukaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön osuutta lisätään 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että osuutta saadaan lisättyä parhaimmillaankin vain 8 prosenttiin. Tällainen lukema panee epäilemään, miten todennäköisesti saavutamme asettamamme tavoitteen eli energiankulutuksen vähentämisen viidenneksellä nykyisestään vuoteen 2020 mennessä.

Sen sijaan, että varoja pumpataan jatkuvasti EU:n ydintutkimusohjelmaan, rahat käytettäisiin mielestäni hyödyllisemmin suuntaamalla ne uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloille, joilla tulevaisuus näyttää erittäin lupaavalta.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Energiatehokkuutta koskeva vihreä kirja on perustana komission energiatehokkuutta koskevalle toimintasuunnitelmalle. Se on erittäin tärkeä asiakirja, jolla on keskeinen sija ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja luonnonvarojen väärinkäytön torjunnassa sekä energiahuollon turvaamisessa.

Esittelijä luettelee muutamia hyvin tärkeitä keinoja, joilla komission ehdottama tavoite, energiankulutuksen vähentäminen EU:ssa 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, voidaan saavuttaa.

Suuria energiansäästöjä voidaan saada aikaan seuraavilla toimilla: tiedotuskampanjoilla, valistamalla ja kannustamalla ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan, kaukolämpötekniikan käyttöä edistämällä, julkisen sektorin esimerkillisillä toimilla puhtaamman liikenteen ja tehokkaamman valaistuksen edistämiseksi ja käyttämällä energiansäästösopimuksia.

Esittelijä ottaa myös esille energiamarkkinoiden kestämättömän luonteen ja viimeaikaisen öljynhinnan nousun, joiden takia nykytilanne eroaa siitä tilanteesta, jossa komissio laati vihreän kirjansa.

Puollan näin ollen Vidal-Quadrasin mietintöä.

  Bairbre de Brún, Ole Krarup, Jonas Sjöstedt ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Vastustamme energiamarkkinoiden vapauttamista. Mielestämme se ei ole välttämätöntä kilpailukyvyn lisäämiseksi, energianhintoihin puuttumiseksi eikä energian toimitusvarmuuden ja energiatehokkuuden vahvistamiseksi. Päätimme kuitenkin äänestää mietinnön puolesta, sillä siihen sisältyy myönteisiä ehdotuksia, jotka liittyvät energiatehokkuuteen, energiansäästöön ja epäedullisessa asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten energiansaantiin.

– Járókan mietintö (A6-0148/2006)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietinnössä käsitellään romaninaisten tilannetta Euroopan unionissa ja heihin kohdistuvaa hankalaa, monitahoista syrjintää EU:n jäsenvaltioissa. Junilistan puolustaa romaninaisten oikeutta saada parempaa lisääntymis- ja seksuaaliterveyden suojelua.

Junilistanin perusnäkemys on, että tasa-arvokysymykset ja etnistä syrjintää koskevat kysymykset olisi asetettava molemmat selvästi etusijalle, sillä molempiin aloihin on kiinnitettävä todellista huomiota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että EU:n pitäisi huolehtia siitä. Junilistan on vakuuttunut siitä, että asia olisi paras hoitaa kansallisella tasolla.

Jäsenvaltioiden kulttuurit ja perinteet eroavat paljon toisistaan. Olemme näin ollen sitä mieltä, että naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan tavoitteen saavuttamiseen voidaan suhtautua kansallisella tasolla joustavammin ja moniarvoisemmin.

Päätin siis äänestää mietintöä vastaan kokonaisuutena.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Kannatan Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegojeni kanssa vankasti yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille naisille, myös romaninaisille, ympäri Eurooppaa.

Päätimme kuitenkin äänestää mietinnöstä tänään tyhjää, sillä emme kannata uusien EU-virastojen ja instituuttien perustamista (kuten mainitaan 1 kohdassa), mikä lisää veronmaksajien taakkaa ja byrokratiaa ilman näyttöä niille ihmisille koituvista hyödyistä, joita varten ne on muka perustettu.

– De Keyserin mietintö (A6-0159/2006)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Päätimme äänestää tyhjää mietinnöstä, joka koskee naisten asemaa aseellisissa selkkauksissa. Olemme tietenkin yhtä huolestuneita kuin esittelijäkin sotien kauheuksista ja sotien ja terrorismin aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä.

Mietinnön pohja on kuitenkin sellainen, että esiin nousee muutamia kummallisia perusteita, joissa miesten kärsiminen yhtenä ryhmänä ja naisten toisena sekä syyllisyyden ja vastuun tasot luokitellaan siten, että ne sopivat naisille myönnettyjen kiintiöiden vaatimukseen monissa yhteyksissä. Konfliktien ehkäisemiseen ja terrorismin lopettamiseen tarkoitetuilla toimilla on tähdättävä nimenomaan näihin päämääriin, ja niiden saavuttamiseen on käytettävä parhaita mahdollisia menetelmiä. Mietinnön monet ehdotukset saattavat olla ihan perusteltujakin, mutta niiden takia ydinkysymys on vaarassa vaihtua rauhantyön tavoitteista rauhantyön mahdollisiin muotoihin. Naisia koskevat kiintiöt rauhan turvaamiseen ja lujittamiseen keskittyvissä elimissä ja rauhanneuvotteluissa saattavat estää päämääränä olevan kärsimyksen ehkäisemisen.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestän De Keyserin mietinnön puolesta, sillä siinä esitetään käyttökelpoinen tilannearvio, jonka perustana on seuraava kolmitahoinen jaottelu: naiset uhreina, naiset rauhanturvaajina ja naiset ja sota.

Mietinnössä todetaan myös, että kansainvälisten ja eurooppalaisten elinten päätöslauselmista huolimatta naiset eivät edelleenkään osallistu konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen eivätkä rauhanturvaoperaatioihin. Näin ollen on perusteltua suositella käytännön toimintaohjelman laatimista, minkä avulla esteet voidaan eritellä.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Kannatan Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegojeni kanssa vankasti seksuaalisen hyväksikäytön ja muiden rikosten uhreiksi joutuneiden tukemista selkkauksen aikana ja sen jälkeen. Tuemme mietinnössä lueteltuja toimenpiteitä, myös kansanmurhasta, sotarikoksista ja muista mietinnössä mainituista rikoksista vastuullisten syytteeseenpanoa.

Äänestimme kuitenkin mietinnöstä tänään tyhjää, sillä emme tue miesten ja naisten mielivaltaisten kiintiöiden periaatetta millään alalla, myöskään kyseessä olevalla. Kiintiöperiaate on mielestämme alentavaa naisille.

  Ole Krarup (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Mietinnössä käsitellään kokonaisuutena edistyksellisellä tavalla naisten asemaa aseellisissa selkkauksissa ja roolia maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä, mutta päätimme äänestää tyhjää niiden kohtien takia, joissa kannatetaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) EU:n militarisointia viedään eteenpäin käyttämällä hyväksi naisia aseellisissa selkkauksissa.

De Keyserin mietinnössä käsitellään todella naisia aseellisissa selkkauksissa, ja sen ydinkohdat ovat yleisesti hyviä, mutta esittelijä ei pysty tekemään eroa mietinnön tosiasiallisen aiheen ja EU:n sotilaspolitiikan yleisten kantojen välillä. Nykyinen ETPP mainitaan kokonaista seitsemän kertaa myönteiseen sävyyn, mikä on epäedullista mietinnölle ja estää minua äänestämästä sen puolesta. Yhdessä kohtaa mietinnössä mennään niinkin pitkälle, että siinä kannustetaan EU:ta "kiinnittämään enemmän huomiota sotilasoperaatioissa toimivien poliisivoimien läsnäoloon, valmiuksiin, koulutukseen ja varustetasoon, koska poliisiyksiköt ovat paras tapa taata siviiliväestön, etenkin naisten ja lasten, turvallisuus." Salaisuudeksi jää, mitä "humanitaariseksi väliintuloksi" ristityllä ideologialla on tekemistä tässä mietinnössä. Sen tietää vain Euroopan parlamentin suuri koalitio, joka kannattaa varauksetta EU:n militarisointia. Naisia aseellisissa selkkauksissa aiotaan käyttää tekosyynä, jotta EU:n militarisoinnista saadaan tehtailtua yhteisymmärrys. Tästä syystä äänestin De Keyserin mietintöä vastaan. On väärä lähestymistapa käyttää jatkuvasti yhtä enemmän rahaa asetutkimukseen ja EU:n aseistamiseen päästä varpaisiin, jotta se pystyisi sotimaan. Kaikkia pyrkimyksiä, joissa käytetään muka humanitaarisia perusteita EU:n militarisoinnin hyväksymiseksi, on vastustettava.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Toimiessani kyseisen asian esittelijänä AKT-valtioiden ja EU:n välisessä parlamentaarisessa yleiskokouksessa otin esille konfliktinjälkeistä kuntoutusta koskevan kysymyksen.

Tuolloin meistä oli äärimmäisen tärkeää, että sukupuolten välinen tasa-arvo konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa otettaisiin mukaan ja että naiset voisivat osallistua poliittisten päätösten tekemiseen ja konfliktinratkaisustrategioiden määrittelemiseen.

Toistan, että naissotilaita, naispakolaisia ja fyysisen väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita naisia on tuettava päättäväisesti. Meidän on oltava jatkuvasti tarkkaavaisia ja toimittava päättäväisemmin ja solidaarisemmin näiden järkyttävien tekojen suhteen.

Valitettavasti esittelijä korosti naisten kärsimystä selkkauksissa tyrkyttääkseen omaa näkemystään "seksuaali- ja lisääntymisterveydestä" – myös raskaudenkeskeytyksen edistämisestä – jota kaikki jäsenvaltiot eivät taatusti hyväksy. Kuten olen aiemmin todennut, en äänestä sellaisen tekstin puolesta, jossa tätä käsitettä ei selvennetä ja jossa sillä tarkoitetaan muutakin kuin hiv:n ja aidsin kaltaisten sukupuolitautien ehkäisemistä ja sitä, että naisille taataan asianmukaiset olosuhteet, joita he tarvitsevat raskauden aikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen.

  Jonas Sjöstedt ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Mietinnössä käsitellään kokonaisuutena edistyksellisellä tavalla naisten asemaa aseellisissa selkkauksissa ja roolia maan konfliktinjälkeisessä jälleenrakentamisessa ja demokratiakehityksessä, mutta päätimme äänestää tyhjää niiden kohtien takia, joissa kannatetaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.