Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat ihmisoikeustilanteesta Tunisiassa.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeudet ovat asia, joka on sisällytetty – hyvin kattavasti ja hyvin pitkällä tähtäimellä – Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten verkostoon, johon kuuluvat assosiaatiosopimukset, yhteistyösopimukset ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat. Ihmisoikeudet, Euroopan unionin yhteiset arvot, ovat todellakin olennainen osatekijä näissä sopimuksissa, eikä pelkästään oikeudellisista syistä, vaan koska Euroopan unioni puolustaa tiettyjä arvoja ja pyrkii huolehtimaan siitä, että myös kolmannet maat toimivat samoin. Näihin kolmansiin maihin kuuluu tietenkin myös Tunisia, ja neuvostolla on viime aikoina todellakin ollut syytä olla huolestunut ihmisoikeustilanteesta Tunisiassa.

Tässä yhteydessä haluan sanoa olevani todella pahoillani siitä, että jäsen Flautre on itse joutunut Tunisian turvallisuusjoukkojen uhkausten kohteeksi. Euroopan unioni esitti näiden tapahtumien johdosta 5. kesäkuuta hyvin voimakkaan protestin Tunisian ulkoministeriölle.

Ihmisoikeuksien vaaliminen on aivan olennainen osatekijä suhteissamme Tunisiaan, aivan kuten suhteissamme kaikkiin kolmansiin maihin, joiden kanssa olemme tehneet sopimuksia, ja tämä on sellaisenaan esitetty hyvin selkeästi assosiaatiosopimuksessamme Tunisian kanssa sekä kyseistä valtiota koskevassa eurooppalaisen naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmassamme. Osana 4. heinäkuuta 2005 tehtyä toimintasuunnitelmaa Tunisia sopi tietyistä hyvin erityisistä demokratiaa, vastuullista hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevista velvoitteista, eikä ole epäilystäkään siitä, että näiden velvoitteiden noudattaminen käytännössä on hyvin tärkeää Euroopan unionin Tunisian-suhteiden tulevan kehityksen kannalta. Yksi asia, johon Tunisia sitoutui, oli ihmisoikeuksien alakomitean perustaminen. Kehotamme voimakkaasti tunisialaisia kumppaneitamme sallimaan tämän komitean ensimmäisen kokouksen järjestämisen lähikuukausina. Euroopan unioni haluaa syventää vuoropuhelua näistä merkittävistä asioista ennen tämän vuoden loppua.

On ilmiselvää, että Euroopan unioni haluaa Tunisian – kuten kaikkien muidenkin kolmansien maiden – tulevan vahvemmaksi ja vauraammaksi siten, että samalla edistytään myös niillä aloilla, joilla saattaa olla puutteita, kuten tässä tapauksessa, monilla tahoilla, kun on kyse ihmisoikeuksista. On todettava, että kansainvälisissä raporteissa, tilastoissa ja arvojärjestyksissä Tunisia on hyvässä ja jopa vaikuttavassa asemassa taloudellisten oikeuksien ja sosiaalisen edistymisen aloilla. EU arvostaa paljon Tunisian pyrkimyksiä varsinkin naisten aseman, koulutusta koskevien oikeuksien ja muiden asioiden alalla.

Se, että arabivaltio edistyy merkittävästi näillä aloilla on tärkeää koko arabimaailman kannalta. Viime kuukausien myönteisiä kehitysaskelia ovat olleet esimerkiksi vankiloiden avaaminen punaisen ristin kansainväliselle komitealle, välittäjän nimittäminen ja poliittisten vankien armahtaminen, joita arvostamme, kuten meidän kuuluukin. Koska Tunisia on yksi merkittävimmistä valtioista, joka kykenee toimimaan esimerkkinä arabimaailmalle, toivomme myös, että voimme tehdä sen kanssa rakentavaa yhteistyötä YK:n uudessa ihmisoikeusneuvostossa.

Mikään tästä ei kuitenkaan peitä sitä tosiseikkaa, että Tunisian ihmisoikeustilanne antaa monelta osin aihetta huoleen, erityisesti mitä tulee ilmaisunvapauteen, yhdistymisvapauteen ja kokoontumisvapauteen, puhumattakaan oikeuslaitoksen riippumattomuudesta. Varsinkin tapahtumat ennen viime marraskuussa Tunisissa järjestettyä tietoyhteiskuntaa koskevaa maailmanhuippukokousta ja sen jälkeen varjostavat edelleen Tunisian mainetta. Näiden tapahtumien jälkeen annoimme Tunisialle julkisen ja selkeän muistutuksen siitä, mitä Euroopan unioni odottaa siltä ihmisoikeusasioihin liittyvien velvoitteiden ja vastuun kannalta.

EU:n ihmisoikeuskannanotossa marraskuussa 2005 korostimme pahoittelevamme maailmanhuippukokouksen tapahtumia ja toistimme keskeiset huolenaiheemme, jotka ovat ensinnäkin, että kansalaisyhteiskuntahankkeisiin osoitetut eurooppalaiset varat olisi vapautettava, toiseksi, että oikeuslaitoksen uudistamisohjelman olisi edistyttävä, ja kolmanneksi, että ihmisoikeuksien alakomitea olisi perustettava. Nämä kannanotot olivat epäilemättä ensimmäinen askel, ja komissio ja neuvosto ovat marraskuusta lähtien seuranneet tapahtumia tiiviisti. Itävallan puheenjohtajakauden alkaessa tämän vuoden alussa nähtiin itse asiassa lukuisia sovittelueleitä, muun muassa Meda-ohjelman rahoitussopimus oikeusjärjestelmän uudistamisohjelmalle joulukuussa 2005 sekä EU-varojen vapauttaminen kahdelle kansalaisjärjestölle.

Afrikan mantereen vanhimman ja kunnioitetuimman ihmisoikeusjärjestön, jonka olemassaoloon Tunisian viranomaiset itse viittaavat "acquis nationalina", varat olivat edelleen jäädytettyinä, kuten ovat edelleen. Järjestö, johon viittaan, on Tunisian ihmisoikeusliitto (LTDH), jonka valituksia siitä, kuinka poliisi pyrkii pelottelemaan sen jäseniä ja puuttumaan sen toimintaan, ei ole käsitelty. Niinkin kauan sitten kuin syyskuussa 2005 järjestöä estettiin pitämästä yleiskokoustaan ennen oikeuskäsittelyä, jota ei vieläkään ole järjestetty. EU:n troikka puuttui tähän Geneven kannanotossa, jossa tuotiin esiin EU:n toivomus, että liitto saisi jatkaa esteettä toimintaansa. Olen varma, että myös komissio haluaa sanoa jotain liitolle osoittamiensa varojen jäädyttämisestä, mutta itse en aio puhua tästä enempää.

Huolimatta Euroopan unionin uudesta kannanotosta 22. toukokuuta tänä vuonna, liittoa estettiin jälleen pitämästä yleiskokoustaan 27.–28. toukokuuta, poliisivoimia käytettiin suhteettomalla tavalla rauhanomaisia aktivisteja vastaan ja valitettavasti ihmisoikeusvaliokuntanne puheenjohtaja Flautre sekä todisti tapahtumia että joutui itse uhriksi.

Käytän tilaisuutta hyväkseni korostaakseni, että tällaiset toistuvat tapahtumat vahingoittavat maan mainetta koko maailman edessä. Vaihdoimme näkemyksiä Tunisian ulkoministerin kanssa 5. kesäkuuta, ja sen jälkeen puheenjohtajavaltio on edennyt vastauksissaan näihin tapahtumiin. Heinäkuussa 2006 Tunisissa järjestettävä assosiaatiokomitean kokous tarjoaa sopivan yhteyden keskustelulle, jossa näitä asioita voidaan käsitellä, ja olemme valmiita aloittamaan suoran ja rakentavan vuoropuhelun myös parlamentin kanssa tästä aiheesta.

Yhteenvetona haluan esittää joitakin lisähuomautuksia niistä muista tapahtumista ihmisoikeuksien alalla, joihin parlamentin päätöslauselmassa viitataan ja jotka huolestuttavat myös neuvostoa. Järjestäytymisoikeutta suojellaan Tunisian perustuslaissa – tosin hieman rajattuna – ja kuten usein käy ihmisoikeusasioissa, lainsäädäntö tai perustuslaki täyttävät kyllä vaatimukset, mutta ratkaisevaa onkin se, kuinka niitä pannaan täytäntöön ja valvotaan. Tunisian perustuslaissa taataan myös oikeuslaitoksen riippumattomuus, mutta toisaalta on raportoitu useista tapauksista, joissa viranomaiset ovat puuttuneet oikeudenkäynteihin. Näitä syytöksiä tukee asianajaja Mohammad Abouta vastaan nostettu kanne, joka, kuten tiedätte, nostettiin sen jälkeen, kun hän oli julkaissut sähköisesti kriittisen artikkelin.

Lopuksi haluan korostaa, että Euroopan unioni on hyvin kiinnostunut yhteistyöstä Tunisian kanssa sen oikeusjärjestelmän uudistamisessa, ja tähän tarkoitukseen on osoitettu varoja osana Meda-ohjelmaa. Unioni on hyvin kiinnostunut hankkeen toteutuksen edistymisestä.

Neuvoston puolesta voin vakuuttaa teille, että Euroopan unioni jatkaa edelleen ihmisoikeusasioiden ja huolien tuomista esiin Tunisian kanssa ja vaatii Tunisian viranomaisia noudattamaan ihmisoikeus- ja demokratiaperiaatteita kaikkialla. Näin toimiessamme ensisijainen tavoitteemme on, että Tunisia noudattaa niitä demokratiaa, vastuullista hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita, joihin se on sitoutunut Euroopan unionin edessä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan yhteydessä. Olemme tehneet Tunisialle täysin selväksi, että suhteidemme kehitys on riippuvainen näiden velvoitteiden noudattamisesta.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio seuraa tiiviisti ihmisoikeustilannetta Tunisiassa. Komissio käyttää kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja kannustaakseen Tunisian viranomaisia edistymään tällä merkittävällä alalla. Komissio on erityisen huolissaan perusvapauksiin, kuten ilmaisunvapauteen, järjestäytymisvapauteen ja kokoontumisvapauteen, kohdistuneista rikkomuksista.

Kollegani komission jäsen Ferrero-Waldner on järjestelmällisesti korostanut ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vapaan, avoimen ja osallistuvan kansalaisyhteiskunnan kehittämisen merkitystä kahdenvälisissä yhteyksissään Tunisian viranomaisten kanssa, viimeksi vieraillessaan Tunisiassa lokakuussa 2005.

Komissio on myös seurannut tiiviisti tapahtumia ja välikohtauksia Tunisian ihmisoikeusliiton kokouksen yhteydessä 27. toukokuuta. Euroopan komission valtuuskunnan edustaja osallistui kyseisenä päivänä liiton kokoukseen huolimatta Tunisian viranomaisten varoituksesta. Hän todisti näin ollen tapahtumia ja kykeni antamaan tukea Euroopan parlamentin edustajalle, jäsen Flautrelle, joka myös osallistui tapahtumaan.

Pahoittelen suuresti, että jäsen Flautre joutui turvallisuuspalvelun uhkausten kohteeksi, ja tuomitsen tällaisen täysin. Tämän vuoksi 5. kesäkuuta 2006 järjestettiin Tunisian ulkoasiainministerin Abdallahin ja EU:n Tunisian lähettiläiden tapaaminen. Komission valtuuskunnan päällikkö korosti kyseisessä tilaisuudessa, että komission ja parlamentin tarkkailijoiden osallistuminen Tunisian ihmisoikeusliiton kokoukseen oli täysin oikeutettua. Valitettavasti Tunisian viranomaiset ovat vaitonaisia liittoa koskevista asioista.

Yleisesti ottaen haluan muistuttaa teitä siitä, että komissio on sitoutunut tarjoamaan tukea ihmisoikeuksien edistämiseen ja kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen Tunisiassa, ja tämä koskee myös ihmisoikeusliittoa. Tässä yhteydessä komissio pahoittelee syvästi sitä, että Tunisian viranomaiset ovat jäädyttäneet jatkuvasti EU:n pyrkimykset tukea kansalaisyhteiskuntaa erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella välineellä. Jatkamme Tunisian viranomaisten painostamista, jotta nämä vapauttaisivat varat nopeasti.

Tulevaisuudessa aiomme vakaasti – kuten neuvostokin – käyttää naapuruusvälineitä vipuvälineenä ihmisoikeuksien alalla. EU:n ja Tunisian välinen naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelma käsittää syvälliset sitoumukset ihmisoikeuksien, demokratian ja paremman hallinnon alalla.

Lisäksi siinä määrätään sellaisen ihmisoikeuksien alakomitean perustamisesta, jossa näiden sitoumusten täytäntöönpanoa arvioidaan ja seurataan yhdessä. Komissio toimitti Tunisian viranomaisille 2. kesäkuuta 2006 – vain kaksi viikkoa sitten – luonnoksen edellä mainitun komitean työjärjestykseksi ja odottaa vastausta Tunisian puolelta.

Tämän vuoksi haluan vakuuttaa teille, että komissio jatkaa pyrkimyksiään sen varmistamiseksi, että assosiaatiosopimuksen ja EU:n ja Tunisian välisen toimintasuunnitelman ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat määräykset pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

  Simon Busuttil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (MT) Arvoisa puhemies, Tunisia on yksi kumppaneistamme Barcelonan prosessissa, joten molempien, ei pelkästään meidän, etujen mukaista olisi varmistaa, että prosessin yhteydessä tehtyjä sitoumuksia valvotaan, myös ihmisoikeuksia koskevia sitoumuksia.

Arvoisa puhemies, meidän on kuitenkin oltava varovaisia, eikä hätiköityjä johtopäätöksiä pidä tehdä. Tämä on kolmas kerta noin puolen vuoden aikana, kun parlamentti keskustelee ihmisoikeuksia Tunisiassa koskevasta päätöslauselmasta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä sanomme ja jätämme sanomatta muista valtioista, myös joistakin Välimeren alueen kumppaneistamme, joissa ihmisoikeustilanne ei varmasti ole parempi kuin Tunisiassa.

Selvyyden vuoksi totean, että minusta Tunisialla on vielä paljon tehtävää tällä alalla. Meidän puolestamme on kuitenkin lähetettävä Tunisialle viesti, joka on oikeudenmukainen, tasapainoinen ja tasapuolinen kaikkia valtioita kohtaan. Loppujen lopuksi puhumme nyt valtiosta, jossa edistystä on jo tapahtunut, kuten ministeri Winkler mainitsi puheenvuorossaan. Puhumme valtiosta, joka on juuri valittu Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston jäseneksi. Kyseessä on valtio, joka juuri nimitettiin Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajaksi.

Arvoisa puhemies, en tiedä olemmeko kovinkaan johdonmukaisia vaatiessamme Tunisian ihmisoikeusliiton kokouksen järjestämistä, kun tiedämme tunisialaisen tuomioistuimen kieltäneen kokouksen järjestämisen. Mitä me oikein odotamme? Sitäkö, että tuomioistuimen määräys kiistetään tai että siitä ei piitata? Eikö sitten olisi parempi tuomitsemisen sijaan edistää kaikkien osapuolten välistä vuoropuhelua? Eikö olisi parempi pyytää myös Tunisian viranomaisia osallistumaan ratkaisun hakemiseen? On epäilemättä tärkeää, että kokous järjestetään, mutta tiedämme, että on olemassa tuomioistuimen määräys, ja tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista, jotta umpikujasta päästään.

Jopa mitä tulee juuri voimaan tulleeseen asianajajien koulutuslaitosta koskevaan lakiin, mitä me itse asiassa haluamme sanoa? Sanommeko, että ihmisoikeuksia on rikottu, koska kuulemista ei toteutettu ennen lain hyväksymistä? Sillä jos tämä on sanomamme, meidän olisi myös tunnustettava, että monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa rikotaan ihmisoikeuksia, kun kuulemista ei järjestetä. Arvoisa puhemies, lopuksi toistan, että toivon Tunisian turvaavan ihmisoikeudet paljon, paljon kattavammin, mutta haluan myös, että lähetämme viestin rakentavalla tavalla.

  Catherine Trautmann, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, käsittelemme nyt kolmatta ihmisoikeuksia Tunisiassa koskevaa päätöslauselmaa, jota ehdotamme Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi. Kun komissio ja neuvosto olivat parlamenttimme kanssa samoilla linjoilla viime syyskuussa ja joulukuussa, toivoimme perustellusti, että Tunisia noudattaisi Euroopan unionin kanssa sopimiaan sitoumuksiaan. Mitään tällaista ei ole tapahtunut, kuten Tunisian ihmisoikeusliiton kokouksen kieltäminen ja hiljattaiset voimatoimet ihmisoikeusaktivisteja ja oikeusalan ammattilaisia kohtaan osoittavat.

Aivan yhtä vakava on tapa, jolla Euroopan unionin kanssa tehtyä sopimusta oikeuslaitoksen uudistamisesta on väärinkäytetty. Joulukuussa 2005 allekirjoitetun sopimuksen oli määrä olla todellista edistystä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa kyseisessä valtiossa ja ennen kaikkea taata oikeuslaitoksen aidosti riippumaton asema. Ainoaa assosiaatiosopimuksen yhteydessä toteutettua toimenpidettä on siis vahingoittanut se tosiseikka, että laki asianajajien koulutuslaitoksesta hyväksyttiin kuulematta asianajajakuntaa ja yksinomaan täytäntöönpanoviranomaisten toimivallan alaisena.

Sen lisäksi, että Tunisia ei ole noudattanut sitoumuksiaan, myöskään odotettua edistymistä ei ole tapahtunut. Pikemminkin päin vastoin, viime aikaiset tapahtumat osoittavat tilanteen pahentuneen ja vaikuttavat provokaatiolta Euroopan unionia vastaan, koska EU:n ja Tunisian kumppanuussuhde perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ei siis ole mitään hyötyä tyytyä sanoihin ja toiveisiin.

Odotamme komissiolta ja neuvostolta toimia, sillä vuoropuheluun perustuva oppi ei näytä riittävän. Kehotammekin, että assosiaationeuvosto kutsutaan pikaisesti koolle, että Tunisian ihmisoikeusliiton kokous järjestetään rajoituksetta, että kansalaisyhteiskunnalle osoitetut varat vapautetaan ja että pelottelu ja uhkailu lopetetaan.

Lisäksi vaadimme toteuttamaan kaikki ne toimenpiteet, jotka katsotaan päätöslauselmassa asianmukaisiksi tarkan ja vahvistetun aikataulun mukaisesti, jotta kaikki ovat tietoisia Euroopan unionin ja Tunisian välisistä vastavuoroisista sitoumuksista.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu on toisinto siitä keskustelusta, jonka kävimme tasan kuusi kuukautta sitten, 13. joulukuuta 2005. Puheenjohtajavaltio päätti puheensa tuolloin samalla tavalla kuin tänään. Minä lainaan: "Meidän on nyt odotettava, että Tunisian viranomaiset panevat täytäntöön presidentti Ben Alin tekemät sitoumukset, jotka koskevat demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksia ja jotka on mainittu Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa. Näiden sitoumusten täytäntöönpanolla on oleellinen merkitys EU:n ja Tunisian suhteiden kehityksessä".

Tämän jälkeen Euroopan unioni on todellakin ottanut joitakin askeleita, mutta ne ovat selvästi osoittautuneet rajallisiksi. Tunisian poliisivoimien käyttö ja näiden väkivaltainen käytös – jota itse todistin paikan päällä – estivät Tunisian ihmisoikeusliiton kokouksen järjestämisen toukokuussa, mutta arvoisa jäsen Busuttil, tämä ei perustunut tuomioistuimen päätökseen, sillä LTDH:ta vastaan on nostettu 32 kannetta. Tässä on todellakin selkeästi kyse oikeudellisesta häirinnästä. Järjestöille osoitetut varat ovat edelleen jäädytettyinä. Monien riippumattomien kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden olemassaolo on edelleen kiellettyä. Oikeuslaitosta painostetaan edelleen. Mohammad Abou on edelleen vankilassa, ja häneen sekä hänen vaimoonsa kohdistuva häirintä jatkuu päivittäin.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, ilmoititte meille, että assosiaatiokomitea kokoontuu heinäkuussa. Onko tämä vastaus Euroopan parlamentin joulukuussa esittämään pyyntöön, että assosiaatiokomitea kokoontuisi kiireellisesti tarkastelemaan ihmisoikeuksia Tunisiassa ensisijaisena aiheena?

Jos näin on, on aivan loogista, että Tunisian viranomaiset toimivat uskoen yhä enemmän rankaisemattomuuteen. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, kysyn teiltä jälleen kerran: kuinka voi olla oikeutettua, että Itävallan edustaja ei edes katsonut hyödylliseksi matkustaa kokoukseen, ja että hän teki selvästikin kaikkensa haitatakseen Euroopan unionin toimintaa paikan päällä? Vain kaksi jäsenvaltiota oli edustettuina LTDH:n kokouksessa.

Lopuksi minun on korostettava niin kutsuttua "uudistus ja oikeus -hanketta". Tunisian viranomaiset ovat juuri onnistuneet saamaan läpi hankkeen, jolla perustetaan asianajajien koulutuslaitos vastoin asianajajakunnan neuvoston yksimielistä kantaa. Tunisian viranomaiset kieltäytyvät edelleen sallimasta tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien erityisedustajan vierailua, ja tuomarien yhdistys on yksinkertaisesti hajotettu ja korvattu toisella. Kuinka me voimme näissä olosuhteissa uskoa, että Tunisian viranomaisilla olisi pienintäkään aikomusta turvata oikeusjärjestelmän riippumattomuus?

Arvoisa komission jäsen, katson, että meidän on keskeytettävä koko hanke ja tarkistettava sitä. Meidän on asetettava tiettyjä ehtoja hankkeen loppuunsaattamiselle ja EU:n varojen maksamiselle.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ihmisoikeuksiin kohdistuvat rikkomukset Tunisiassa ovat lisääntyneet järkyttävällä tavalla. Tunisian hallitus on estänyt Tunisian ihmisoikeusliittoa kokoontumasta turvautumalla poliisiin ja salaiseen palveluun. Tätä ei voida hyväksyä.

Minun on korostettava, että Tunisian ihmisoikeusliitto on olennainen osa kansainvälistä ihmisoikeusliittoa, joka on EU:n toimielinten keskeinen keskustelukumppani. Sen lisäksi, että poliisi fyysisesti esti kokouksen järjestämisen, se myös kohteli väärin kollegaamme jäsen Flautrea, jolle haluan ilmaista henkilökohtaisen ja koko poliittisen ryhmäni myötätunnon. Haluan laajentaa solidaarisuutemme koskemaan myös Mokhtar Trifia, Tunisian ihmisoikeusliiton puheenjohtajaa, ja kaikkia hänen kollegojaan. Minun on myös korostettava, että komission ihmisoikeuksien edistämistä koskeviin hankkeisiin osoittamat varat ovat edelleen jäädytetyt.

Hallitus, joka on päättänyt polkea ihmisoikeuksia, pitää koko Euroopan unionia poliittisena panttivankina. On siis tullut aika toimia. Euroopan komission on lopetettava Euroopan unionin neuvoston kahtiajakautumisen ja erityisesti Ranskan vetojen takana piilottelu.

Esitän komissiolle virallisen vetoomuksen, jotta se käynnistäisi menettelyt EU:n ja Tunisian assosiaationeuvoston ylimääräisen kokouksen järjestämiseksi valtion poliittisten vapauksien ja kansalaisvapauksien tilan arvioimiseksi. Meidän on uskallettava myös esittää mahdollisuus EU:n ja Tunisian välisen assosiaatiosopimuksen keskeyttämisestä sen 2 artiklan nojalla.

Sanon tämän myös demokratialauseketta koskevan mietinnön esittelijänä. Mietintö hyväksyttiin yksimielisesti Euroopan parlamentissa, ja se antaa meille täyden poliittisen oikeutuksen vaatia sopimuksen keskeyttämistä ja ihmisoikeuksien alakomitean pikaista koolle kutsumista. Toisaalta komissio ja neuvosto kertovat meille aikovansa jatkaa sellaisen despoottisen hallituksen suojelemista, joka uskoo voivansa Tunisista käsin määrätä, mitä Brysselissä tehdään. Tällaisessa tapauksessa en kuitenkaan usko parlamentin olevan puolellanne.

  Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, minulla on valitettavasti vain vähän aikaa, mutta joillekin edeltäjilleni on annettu tiettyjä etuoikeuksia, joten pyydän samaa kohtelua.

Ryhmäni haluaa korostaa, että toisin kuin ihmiset täällä parlamentissa mielellään uskovat, yksimielistä halua aloittaa taistelua ihmisoikeuksien alalla Tunisian hallituksen kanssa ei ole, sillä kyseessä on todellakin ystävällinen valtio. Tähän sävyyn puhui myös erinomainen kollegani Busuttil, jota minä tuen.

Ensinnäkin monet uskovat, että ihmisoikeusliiton sisäiset kiistat – ja voisin lisätä, että ne ovat hämäriä tunisialaisia kiistoja – voitaisiin ratkaista Euroopan parlamentissa. Se ei ole meidän tehtävämme. Toisaalta monet meistä ovat iloisia nähdessään eteläisen valtion kehityksen edistyvän niin hyvin, kuten on jo vuosia tapahtunut, ja että siitä voi lopulta tulla aito teollisuusmaa, joka sellaisena voi olla esimerkkinä koko arabimaailmalle, kenties jopa koko Afrikalle.

Ihailemme Tunisiaa sitäkin enemmän, koska sen hallitus pystyy pitämään fundamentalismin ja uskonnollisen fanatismin aallot kurissa, sillä tiedämme, että ne toistuvat jatkuvasti uhkaavina. Monet meistä ovat myös yllättyneitä siitä, että eräät ovat niin pakkomielteen vallassa tämän valtion suhteen, että ovat jopa valmiita uhraamaan suurimman osan työajastaan pyrkien kaikin mahdollisin tavoin paheksumaan sitä. Tämä on vähintäänkin outoa.

Monet ihmettelevät myös jatkuvaa turvautumista kahdenlaisten sääntöjen periaatteeseen. Olemme hyvin turhantarkkoja ihmisoikeuksista joissakin valtioissa, varsinkin jos ne eivät kuulu Yhdysvaltojen ja englanninkielisen maailman vaikutuspiiriin, mutta emme niinkään piittaa muista valtioista, myöskään jäsenvaltioista.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, arvoisa komission jäsen Rehn, hyvät kollegat, tässä keskustelussa on jo sanottu paljon, ja toisinaan on esitetty ristiriitaisia väitteitä. Tämän vuoksi haluan heti aluksi sanoa, etten halua palata Tunisian hiljattaisiin täysin tuomittaviin tapahtumiin, joita lisäksi tapahtuu Tunisiassa päivittäin. Katson – ja tätä lukuisat parlamentin jäsenet epäilemättä odottavat – että meidän on mentävä pidemmälle kuin tapahtuman tuomitseminen, muuten saamme jatkuvasti vain esittää tuomioita.

Haluamme nyt – ja monet ovat sen jo sanoneet – toimia, toisin sanoen neuvoston ja komission käytännön päätöksiä Tunisian jatkuvasti toteuttamista ihmisoikeusrikkomuksista. Meillä on keinot Tunisian hallituksen painostamiseen, käyttäkäämme niitä!

Olen iloinen siitä, mitä neuvoston edustaja sanoi, nimittäin että ihmisoikeuksien alakomitea kutsutaan koolle. Vastaus tulee todellakin myöhään, mutta jos se pannaan täytäntöön, se on hyvä asia. Kuten muutkin ovat todenneet, on tärkeää kutsua koolle assosiaationeuvosto, josta määrätään unionin ja Tunisian välisessä sopimuksessa, ja asettaa sille sitova aikataulu, jonka puitteissa keskeisenä asiana on ratkaista ihmisoikeustilanne.

Jotta unioni ei menettäisi uskottavuuttaan kansainvälisellä tasolla, sillä on mielestäni oltava rohkeutta tehdä vahvoja poliittisia päätöksiä, ja vaadin jäsen Flautren tavoin kaiken yhteistyön keskeyttämistä Tunisian kanssa.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan sanoa seuraavaa: päätöslauselma, josta äänestämme, kohdistuu muihin yhteisön toimielimiin, mutta sen olisi myös kiinnitettävä kansalaisten huomiota, sillä monet heistä ottavat joka vuosi aurinkoa Djerbassa ja muissa tunisialaisissa kohteissa, ja muistutettava heille, että vain kivenheiton päässä rannoilta on vankiloita, joissa viruu demokratian puolustajia.

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Tunisia on keskeisessä asemassa Euro–Välimeri-prosessissa. Tästä osoituksena on vuodesta 1998 alkaen ollut voimassa assosiaatiosopimus ja vuodesta 2005 toimintasuunnitelma. Tunisia on toiminut pari viime kuukautta Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajana.

Juuri tämä tekee valtion ihmisoikeusrikkomuksista vieläkin vakavampia. Vastauksena jäsen Busuttilille, jonka mukaan me käytämme liikaa aikaa Tunisiaan, totean, ettemme voi hylätä ystävää mahdottomana tapauksena, joten meidän on laadittava niin monta päätöslauselmaa kuin tarvitaan. Emme saa antaa Tunisian viranomaisten luulla, että vaikka puhuisimme kuinka paljon ihmisoikeusrikkomuksista, väsymme lopulta ja vaikenemme. Se olisi epäreilua Euro–Välimeri-prosessin kannalta, se olisi epäreilua Tunisian kansaa kohtaan ja se olisi epäreilua meidän itsemme kannalta. Se, että Tunisia toimii rumasti ei anna oikeutusta muiden rumalle käytökselle. Arvoisa puhemies, tämä on kohtaamamme poliittinen ongelma.

Euro–Välimeri-prosessi on menestys, mutta on edelleen olemassa ainakin yksi asia, jossa emme ole saavuttaneet tavoitettamme, nimittäin se, että ihmisoikeuksien kunnioittamisen on oltava sääntö kaikkien prosessiin osallistuvien valtioiden politiikassa. Tunisian tapahtumat ovat viimeisin esimerkki, mutta valitettavasti eivät viimeinen.

Kehotan näin ollen Tunisian viranomaisia tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, että siitä tulisi malliesimerkki maallisesta ja demokraattisesta valtiosta, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, ja se lakkaisi olemasta malliesimerkki maallisesta valtiosta, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia, ja he ymmärtävät kyllä täysin, mitä tarkoitan tällä.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten monet puhujat ovat korostaneet, Tunisia on kumppanimme, ja minusta on tärkeää, että kohtelemme sitä sellaisena sivuuttamatta kuitenkaan kaikkia siihen liittyviä vaikeuksia.

Olette myös korostaneet, että kyseessä on valtio, joka käy esimerkiksi muille, että sillä on merkittävä asema Euro–Välimeri-kumppanuudessa ja että uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua koskeva tavoitteemme edellyttää, että jatkamme vuoropuhelua maallisen ja maltillisen islamilaisen valtion kanssa.

Tästä syystä katson, että valitsemiemme poliittisten ja diplomaattisten keinojen ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä – eikä kukaan kiistä sitä, että ihmisoikeustilanne Tunisiassa ei ole tyydyttävä – on oltava oikeasuhteisia, ja tämä merkitsee, että meidän on pyrittävä tuloksellisiin toimiin samalla kun – ja tässä voin vain olla samaa mieltä jäsen Busuttilin kanssa – säilytämme oman uskottavuutemme johdonmukaisessa, yhtenevässä ja selkeässä ihmisoikeuspolitiikassa.

Jäsen Trautmann korosti erityisesti yhteistyötä oikeusalalla, ja minusta tämä on erityisen tärkeää. Itsekin lakimiehenä, vieläpä monta vuotta sellaisena toimineena, voin vain kannattaa näkemystä, sillä riippumaton ja toimiva oikeusjärjestelmä on demokratian toiminnan kannalta ratkaisevaa. Katson tämän vuoksi, että komission on tuettava ja vaalittava näitä hankkeita ja tehtävä Tunisian kanssa yhteistyötä riippumattoman ja toimivan oikeusjärjestelmän aikaansaamiseksi.

Monet puhujat totesivat myös, ettei mitään ole tehty vastauksena pyyntöihin kutsua assosiaationeuvosto kiireellisesti koolle. Saanen muistuttaa teitä siitä, että assosiaationeuvoston koolle kutsuminen edellyttää molempien osapuolten suostumusta, mutta assosiaationeuvosto kokoontuu heinäkuussa, jolloin varmasti käytämme hyväksemme tilaisuutta ilmaista Tunisialle levottomuutemme, huolemme ja odotuksemme. Katson näin ollen, että meidän on jatkettava hyvin johdonmukaista politiikkaamme, joka tähtää Tunisian ihmisoikeustilanteen parantamiseen, ja minusta me olemme oikeilla raiteilla. Kuten todellakin totesin jo alustavassa puheenvuorossani, jonkin verran edistymistä on tapahtunut, ja uskon että lisäedistyminen on mahdollista. Voitte olla vakuuttuneita siitä, että neuvosto ja varmasti myös komissio noudattavat tässä johdonmukaista linjaa.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, on selvää, että Tunisian ihmisoikeustilanne on edelleen hyvin vakava, varsinkin ilmaisunvapauden kannalta. Valitettavasti sekä kansainväliset että paikalliset ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet yhä uusista huolestuttavista tapauksista. Tämä on lähtökohta arvioinnissamme ja politiikassamme, ja ihmisoikeudet ovat keskeinen ensisijainen tavoite.

Komissio seuraa edelleen tiiviisti kehitystä ja käyttää kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja tilanteen parantamiseksi. Toivon esimerkiksi, että EU:n ja Tunisian ihmisoikeuksien ja demokratian alakomitea perustetaan pian ja että se pääsee aloittamaan toimintansa. Tunisia on jo epävirallisesti ilmoittanut, että yksittäisiä tapauksia käsitellään erityisesti Euroopan unionin kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa.

On ilmeistä, että ihmisoikeuskeskustelussa on käsiteltävä myös yksittäisiä tapauksia. Minulla on tästä jonkin verran kokemusta ehdokasvaltioista, joissa se on yhdistetty tiukkaan ehdollisuuteemme. Ehdollisuuden soveltaminen on erityisen tärkeää Euroopan unionin "pehmeässä" voimankäytössä.

Toivon, että saadaan aikaan edellytykset oikeuslaitoksen uudistamista koskevan Meda-hankkeen tasapuoliselle ja sujuvalle täytäntöönpanolle, johon täällä viitattiin. Olemme budjetoineet hankkeeseen 22 miljoonaa euroa. Se olisi merkittävä askel eteenpäin kannustettaessa oikeusjärjestelmän uudistusta ja nykyaikaistamista Meda-ohjelman kautta.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.00.