Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0224/2006).

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 1 (H-0411/06)

Aihe: Kroatian liittymisneuvottelut

Millaiseksi neuvoston puheenjohtajavaltio arvio mahdollisuuden, että Kroatian liittymisneuvottelut kytketään Turkin liittymisneuvotteluihin paitsi lain nojalla myös tosiasiallisesti, erityisesti mitä tulee yksittäisiä lukuja koskevien neuvottelujen avaamiseen ja päättämiseen?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan jäsen Posseltin kysymykseen – joka on jo esitetty kertaalleen tässä muodossa – että voin ainoastaan vahvistaa sen, mitä totesin jo aiemmin: liittymisneuvotteluja ei ole kytketty toisiinsa millään tavoin. Useiden hakijavaltioiden liittymisneuvottelujen aikataulujen yhteensovittamisen takia tiettyjä rinnakkaisuuksia voi tietenkin ilmetä. Liittymismenettelyt – arviointi, analyyttinen tarkastelu ja, mikä tärkeintä, neuvottelut – toteutetaan tietenkin erikseen jokaisen maan kanssa.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että eräs liittymisneuvottelujen perusperiaate on se, että jokainen neuvottelu perustuu kyseisen maan yksilöllisiin saavutuksiin ja ettei mitään kytkentöjä voida tehdä. Neuvottelujen etenemisvauhti määräytyy yksistään sen perusteella, miten hyvin yksittäinen hakijavaltio edistyy liittymisehtojen täyttämisessä.

Lähinnä käytännön syistä on kuitenkin ilmennyt rinnakkaisuutta, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että komissio on laatinut Turkkia ja Kroatiaa koskevat ensimmäiset arviointikertomukset lähes samanaikaisesti, jolloin niitä myös käsiteltiin samaan aikaan.

Kuten kävi ilmi kaksi päivää sitten, kertomuksia käsiteltiin kuitenkin täysin eri tavoin ja tulokset olivat täysin erilaiset, ja mielestäni tällainen tosiasiallinen kytkentä voidaan purkaa uudelleen myös tulevaisuudessa – lain nojalla tällaista kytkentää ei missään tapauksessa ole – esimerkiksi jos Euroopan komissio ehdottaa vertailuperusteita avatakseen neuvottelulukuja vain toisen hakijavaltion kanssa ja jos jäsenvaltiot vahvistavat nämä vertailuperusteet tai jos nämä kaksi hakijavaltiota täyttävät kyseiset vertailuperusteet eri aikaan.

Olemme neuvottelujen alkuvaiheessa, ja seuraavaksi käsittelemme lukua 36, joka koskee muita asioita. Toisin sanoen käytännön syistä ja neuvottelujen etenemisvauhdin takia nämä kaksi valtiota hyvin todennäköisesti ajautuvat pian kauemmas toisistaan.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Teoriassa olemme aina soveltaneet tätä periaatetta, jonka mukaan jokaista maata arvioidaan sen omien saavutusten perusteella, mutta tosiasiallisesti olemme havainneet useita kytkentöjä. Haluan kysyä jälleen kerran: aikooko neuvosto vaatia, että komissio käsittelee näitä kahta – määrällisesti ja laadullisesti niin erilaista – maata eri tavoin arviointimenettelyssä, ja aikooko neuvosto erottaa ne muodollisesti toisistaan lopullisesti? On nimittäin korkea aika tehdä näin, kun pidetään mielessä Turkin viimeaikoina esittämät uhkaukset Kyprosta koskevassa kysymyksessä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Posselt, mitään muodollista kytkentää ei ole, eikä se ole mahdollistakaan. Mistään sellaisesta ei puhuta sen enempää työjärjestyksessä kuin neuvoston käytännössäkään. En myöskään usko, että olisi asianmukaista vaatia tällaista asiaa komissiolta.

Neuvottelut etenevät automaattisesti eri vauhtia. Kuten aivan oikein totesitte, näiden maiden etenemisvauhti ja lähtökohdat ovat tietenkin täysin erilaisia. Siksi neuvottelut lähtevät – käytännössä – etenemään hyvin pian eri vauhtia.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette yhtäältä oikeassa todetessanne, ettei mitään kytkentää ole. Toisaalta kuitenkin nimenomaan Kroatiaa ympäröivät ainakin osittain muut ehdokasvaltiot, mahdolliset ehdokasvaltiot ja muut valtiot, jotka toivovat edelleen tulevansa ehdokasvaltioiksi.

Missä määrin Kroatian kanssa käytävät liittymisneuvottelut voivat vaikuttaa tähän koko Länsi-Balkanin alueeseen, joka kaipaa kiireisesti vakauttamista?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Rack, olen todellakin sitä mieltä, että Kroatian kanssa käytävillä neuvotteluilla on tärkeä vaikutus, sillä Kroatia on esimerkki monille Balkanin maille, jotka pitävät Kroatiaa suunnannäyttäjänä. Tiedän tämän näiden maiden edustajien kanssa käymieni lukuisten keskustelujen perusteella. Kroatia on niitä edellä, eikä ole epäilystäkään siitä, että Kroatian edistyminen talous- ja sosiaalipolitiikassa kannustaa muita Balkanin maita eteenpäin.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että Kreikan jälkeen Kroatia toimii Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin (SEECP) puheenjohtajana. Myös tämä on tärkeää sikäli, että näin Kroatialla on todennäköisesti esimerkkivaikutusta muihin maihin tässä foorumissa, joka koostuu yksinomaan kyseisen alueen maista. Henkilökohtaisesti odotan paljon Kroatian kanssa käytäviltä neuvotteluilta, varsinkin muiden Balkanin maiden takia.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Koska tilastot ovat jo jonkin aikaa osoittaneet, että Kroatian talous näyttää kehittyvän erinomaisesti, taloudellisesta näkökulmasta maa näyttää olleen liittymiskelpoinen jo pitkään. Ainoat ongelmat näyttävät liittyvän EU:n säädösten hitaaseen täytäntöönpanoon. Tätä menettelyä hankaloittaa vaatimus, jonka mukaan lainsäädäntöehdotukset on lähetettävä ensin komissiolle. Eikö ole mahdollista antaa Kroatian hallitukselle jonkinlaista käytännön apua tässä kysymyksessä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Mölzer, uskoakseni teemme juuri näin. Euroopan unioni, puheenjohtajavaltio Itävalta, auttaa Kroatiaa hyvin tehokkaasti sen pyrkimyksissä, ja olemme säännöllisesti ja tiivisti yhteydessä. Mielestäni ei ole myöskään reilua sanoa, että komissio vitkastelee tässä asiassa. Komissio tekee sen, minkä sen oletetaan tekevän, ja katson myös, että neuvottelut etenevät erinomaisesti.

On sanomattakin selvää, että neuvosto tukee jatkossakin Kroatian pyrkimyksiä liittyä Euroopan unioniin. Voin vain todeta teidän olevan oikeassa siinä, että taloustilastoissa näkyvien parannusten lisäksi maan ja sen kansalaisten valmiudet liittyä ovat parantuneet merkittävästi, joten neuvottelujen ei pitäisi venyä enää pitkälle. Tämä on neuvoston näkemyksen perustana.

  Puhemies. Seuraavana on

Robert Evansin kysymys nro 2 (H-0424/06)

Aihe: Ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa

Lokakuussa 2003 parlamentti hyväksyi ylivoimaisella äänten enemmistöllä mietinnön ihmisten elinten ja kudosten laittoman kaupan ehkäisystä ja torjunnasta (CNS/2003/0812). Voisiko puheenjohtajavaltio Itävalta antaa lisätietoa siitä, miksei neuvosto ole vieläkään ottanut asiaan kantaa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvosto haluaa kertoa jäsen Evansille, että se katsoo välttämättömäksi saada asiantuntijoilta lisätietoa tästä kysymyksestä. Kyse on nimittäin sen toteamisesta, onko säädös välttämätön ja yhteiskunnan kannalta tarpeellinen. Siksi neuvosto on keskeyttänyt ehdotusta koskevat neuvottelut, kunnes tämä tieto saadaan.

  Richard Howitt (PSE), laatijan sijainen. – (EN) Ihmisen munuaisilla käytävästä laittomasta kaupasta on tullut miljoonien eurojen arvoista liiketoimintaa, sillä eurooppalaiset potilaat, joiden henki on vaarassa, yrittävät epätoivoisesti löytää lahjoittajia Internetistä. Aivan liian usein he yksinkertaisesti saalistavat kehitysmaiden köyhiä ihmisiä. Lahjoittajien motivaationa on raha, ei terveys eikä elämänlaatu, jota elimen vastaanottajat voivat odottaa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuultuani vastauksenne haluan muistuttaa teitä siitä, että tällainen kauppa merkitsee liian usein ihmisoikeuksien loukkaamista, sillä Kiinassa teloitusta odottavilta vangeilta poistetaan elimiä heidän tahtomattaan. On kulunut kolme vuotta siitä, kun asiasta äänestettiin Euroopan parlamentissa, joten antamanne vastaus, jonka mukaan pyydätte asiantuntijoilta lisätietoa, ei todellakaan ole riittävä. Pyydän teitä tekemään parhaanne neuvostossa, jotta tätä hyvin tärkeää ehdotusta voidaan viedä eteenpäin.

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Olen henkilökohtaisesti täysin samaa mieltä kanssanne ja olen varma siitä, että monet neuvoston kollegani yhtyvät tähän näkemykseen. Haluan korostaa, että ehdotus siirrettiin syrjään asialistalta: sitä ei peruutettu. Kyse on tärkeästä ehdotuksesta, mutta sitä on tarkasteltava hyvin huolellisesti. Olen kuitenkin pannut merkille esiin tuomanne asian kiireellisyyden ja otan sen varmastikin esille kollegoideni kanssa neuvostossa.

  Puhemies. Seuraavana on

Gay Mitchellin kysymys nro 3 (H-0446/06)

Aihe: Iranin ydinvoimapyrkimykset

Voisiko neuvosto kertoa, mikä on sen mielipide joidenkin jäsenvaltioiden ja Iranin hallituksen välillä parhaillaan käytävistä ydinteknologian kehittämistä koskevista neuvotteluista?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Jäsen Mitchellin kysymys on tietenkin hyvin ajankohtainen nykytilanteessa, ja vastaan siihen mielelläni.

Neuvosto on luonnollisesti pohtinut tätä kysymystä hyvin perusteellisesti viime kuukausina, ja sen jälkeen kun asian ratkaisemiseksi ryhdyttiin diplomaattisiin toimiin, se on antanut aihetta koskevia päätelmiä, viimeksi 15. toukokuuta. Mielestäni on ensisijaisen tärkeää korostaa, että neuvoston yhtenä tavoitteena on näin osoittaa Euroopan unionin pysyvän yhtenäisenä rintamana, sillä voimme vaikuttaa Iraniin pitkällä aikavälillä vain, jos muu maailma näkee unionin yhtenäisenä. Tämä tarkoittaa, että vaikka neuvottelut ovatkin olleet viime kuukausina kolmen jäsenvaltion käsissä, todellisuudessa koko neuvosto ja korkea edustaja Solana ovat paitsi saaneet neuvotteluista jatkuvasti tietoa myös osallistuneet niihin, auttaneet neuvotteluissa ja olleet mukana antamassa asiaa koskevia päätelmiä.

Olemme ilmaisseet toistuvasti pahoittelevamme syvästi sitä, ettei Iranin hallitus ole ryhtynyt etenkin Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) johtokunnan ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston vaatimiin välttämättömiin toimiin ja että se on uhannut viime päiviin asti kieltäytyä toteuttamasta niitä jatkossakaan. Olemme vedonneet Iranin hallitukseen, jotta se tekisi yhteistyötä IAEA:n kanssa ilman ehtoja. Neuvosto ei ole kiistänyt Iranin oikeutta käyttää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin ydinsulkusopimuksen mukaisten velvoitteidensa mukaisesti, ja elokuussa 2005 esitettyjen ja helmikuun 2006 päätelmissä toistettujen ehdotusten pohjalta EU olisi valmis – ja se on edelleenkin valmis – tukemaan turvallisen ja kestävän siviilikäyttöön tarkoitetun ydinvoimaohjelman kehittämistä yhdenmukaisesti ydinsulkusopimuksen periaatteiden kanssa, edellyttäen – ja tämä on kolikon toinen puoli – että kansainvälisen yhteisön toiveet otetaan täysimääräisesti huomioon ja että sen luottamus Iranin aikomuksiin palautetaan.

Neuvoston vakaana aikomuksena on edelleenkin saada aikaan rauhanomainen ratkaisu diplomaattisin keinoin, ja mielestäni se on kertonut siitä ja toistanut sen hyvin selkeästi koko maailmalle.

Euroopan unioni olisi tyytyväinen, jos se voisi kehittää suhteitaan Iraniin luottamuksen ja yhteistyön pohjalta. Kuten tietänette, muutama päivä sitten korkea edustaja Solana esitti Iranille Euroopan unionin tarjouksen, jonka myös kaikki muut turvallisuusneuvoston jäsenet ovat hyväksyneet – mikä on mielestäni erityisen tärkeää – ja alustavia vastauksia voidaan kuvailla varovaisen myönteisiksi. Toivomme, että tämä tarjous – joka on hyvä tarjous – toimii perustana sille, että saavutamme rauhanomaisen ratkaisun tässä konfliktissa ja että tämä mahdollisesti vaarallinen kysymys saadaan hyvin pian pois päiväjärjestyksestä, jotta voimme saavuttaa kattavan sopimuksen ja yhteisymmärryksen Iranin kanssa, mikä puolestaan mahdollistaisi suhteidemme kehittämisen kaikilla aloilla.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Olen tyytyväinen toimiin, joilla pyritään ratkaisemaan tilanne, jota neuvoston puheenjohtaja kuvaili "vaaralliseksi kehitykseksi". Minkälainen ennakkotapaus tämä asetelma on muille yksinäisille susille Euroopan lähialueilla, jos tarjoamme sopimuspakettia jollekulle, joka uhkailee ydinvoiman kehittämisellä, esittää muukalaisvastaisia kommentteja läheisestä valtiosta ja uhkaa kansanvälistä turvallisuutta?

Voiko neuvoston puheenjohtaja kertoa meille, mitä tämä paketti sisältää? Mihin tuloksiin Solanan käymät keskustelut ovat johtaneet, ja minkälainen vastaus iranilaisilta on saatu? Voiko hän esittää meille jotain tietoa siitä, mitä tarkkaan ottaen on pöydällä ja mitä Iranille tarjotaan näissä olosuhteissa?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Tämän paketin sisältö ei ole julkisesti tiedossa, ja Iranin kanssa on myös sovittu, että sopimuksen yksityiskohtaista sisältöä käsitellään toistaiseksi luottamuksellisesti niin kauan kuin nämä neuvottelut, jotka ovat hyvin arkaluonteisessa vaiheessa, ovat käynnissä.

Iranin antamasta vastauksesta olen jo todennut, ettei sopimusta hylätty, mikä jo sinällään merkitsee edistystä, sillä kuten tiedämme, Iran on tähän saakka torjunut aina jyrkästi Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten toimijoiden esittämät tarjoukset. Nyt iranilaiset pohtivat tätä tarjousta, ja voimme vain toivoa paitsi itsemme myös Iranin takia, että tämä tarjous hyväksytään.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Kun Larijani vastasi viime viikolla ensimmäisen kerran julkisesti Solanan tarjoukseen, hän totesi, että tarjouspaketti sisältää joitakin epämääräisyyksiä. Voitteko antaa meille tietoa siitä, mitä nämä epämääräisyydet ovat? Onko ne jo selvitetty?

Hän sanoi myös, että Euroopan unionin neuvottelupuoli on antanut viikkoja, ei kuukausia, aikaa vastata. Milloin voimme odottaa iranilaisten vastausta?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Annoitte käytännöllisesti katsoen itse vastauksen kysymykseenne.

Ensinnäkään neuvoston tehtävänä ei ole tulkita Larijanin sanomisia. Olemme tehneet täysin selväksi, että jos tarjouksessa on epämääräisyyksiä, hänellä on nyt suhteellisen lyhyt aika – kuten juuri totesitte, emme puhu kuukausista vaan viikoista – selventää, mitä nämä epämääräisyydet ovat ja mikä on välttämätöntä Euroopan unionin kannan selkeyttämiseksi. Toivomme siten kuulevamme, mistä kysymyksistä iranilaiset tarkkaan ottaen haluavat lisätietoa, jota kyllä annamme heille. Toivon, että voin selventää näitä epämääräisyyksiä iranilaisia tyydyttävällä tavalla.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler, Euroopan unionilla on maailmanlaajuisissa poliittisissa konflikteissa toistuvasti ongelmana se, että jokin se jäsenvaltioista valitsee oman tiensä ja liittoutuu Yhdysvaltain kanssa Euroopan unionin etujen vastaisesti. Voidaanko taata, että Irania koskevassa konfliktissa Euroopan unioni puhuu yhdellä äänellä ja että kaikki sen jäsenvaltiot tukevat sitä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin vastata jäsen Mölzerille hyvin lyhyesti, ja tämä vastaus on selkeästi "kyllä". Olin läsnä kaikissa neuvostossa käydyissä keskusteluissa, joista viimeisin järjestettiin vain muutama päivä sitten, ja voin kertoa teille, että kaikki jäsenvaltiot pyrkivät poikkeuksetta yhteiseen kantaan tässä kysymyksessä, ettei kukaan kiistä sen tarpeellisuutta ja että Euroopan unioni on hyvin yhtenäinen tässä kysymyksessä.

  Puhemies. Seuraavana on

Miguel Angel Martínez Martínezin kysymys nro 4 (H-0465/06)

Aihe: Afrikka-strategia, kehitysyhteistyö ja maahanmuutto

EU:n Afrikka-strategian ja siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä neuvosto totesi joulukuussa 2005 esittämissään päätelmissä siirtolaisuuskysymysten kasvavan merkityksen EU:lle. Se piti erityisen tarpeellisena tasapainoista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa, joka käsittää laittoman maahanmuuton torjumiseen tähtäävät politiikat ja laillisen siirtolaisuuden hyödyntämisen, ja totesi, että on tärkeää varmistaa riittävät varat näiden politiikkojen toteuttamiseen. Lisäksi neuvosto tunnusti, että on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan maastamuuton syihin.

Voiko neuvosto antaa tietoja siitä, miten Afrikka-strategiassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty?

Käytännössä tilanne on se, että julkinen kehitysapu on määrä nostaa vuoteen 2010 mennessä 0,56 prosenttiin BKT:stä siten, että Afrikkaan osoitetaan 10 miljardia euroa lisää varoja. Afrikan maiden velkoja annetaan anteeksi 42 miljardin euron edestä, kauppasuhteiden parantamiseen tarkoitetut tuet nousevat jopa miljardiin euroon vuodessa ja afrikkalaisten maiden muodostamien ryhmien kanssa tehdään taloudellisia assosiaatiosopimuksia. Onko kehitysyhteistyövälineiden tarkoituksena edistää alueellista integraatiota ja parantaa näiden maiden pääsyä Euroopan markkinoille?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Saanen sanoa heti alkuun, että olen erityisen iloinen voidessani vastata vanhan hyvän ystäväni Martínez Martínezin esittämään kysymykseen. Teen sen mielelläni, sillä etenkin viime viikkojen aikana Afrikka-strategiaa sekä kehitysyhteistyötä ja maahanmuuttoa koskevat aiheet ovat olleet Euroopan unionin asialistan kärjessä. Maahanmuutosta on jo keskusteltu tänä aamuna Euroopan unionin tulevaisuutta ja Eurooppa-neuvoston valmisteluja koskevien keskustelujen aikana, jolloin korostin sitä – ja korostan tätä uudelleen vastatessani tähän kysymykseen – miten tärkeää on, että maahanmuutosta keskustellessamme pohdimme paitsi laitonta maahanmuuttoa, joka on luonnollisestikin tärkeä aihe, myös sitä, miten välttämätöntä on kiinnittää huomiota tämän kysymyksen kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaan ulottuvuuteen.

Maahanmuutto oli hyvin tärkeä aihe troikan kokouksissa niin Afrikan unionin kuin Länsi-Afrikan talousyhteisönkin (ECOWAS) kanssa. Tällöin sovittiin maahanmuuttoa käsittelevän EU:n ja Afrikan välisen ministerikonferenssin järjestämisestä, ja ECOWASin kanssa päästiin sopimukseen aihetta käsittelevän tilapäisen työryhmän perustamisesta.

Pidämme hyvin tärkeänä Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta järjestettävää EU:n ja Afrikan välistä aluekonferenssia, jossa tarkastellaan maahanmuuttoreittejä ja jossa aiomme osoittaa Espanjalle erityistä tukea. Konferenssin valmistelut ovat riittävän pitkällä, jotta voimme hyväksyä tuolloin yhteisen toimintasuunnitelman.

Tässä yhteydessä kiinnitämme erityistä huomiota myös Cotonoun sopimuksen 13 artiklaan, jonka mukaan laittomat maahanmuuttajat on palautettava ja jossa säädetään asianomaisten maiden kanssa käytävästä vuoropuhelusta, jonka olemme käynnistäneet yhdessä Mauritanian ja Senegalin kanssa.

Huomenna tai ylihuomenna Eurooppa-neuvosto antaa päätöslauselman, jolla on tarkoitus vauhdittaa Afrikan kanssa käytävää vuoropuhelua, johon osallistuu suunnitelmien mukaan kymmenen Länsi-Afrikan maata ja neljä Itä-Afrikan maata. Tarkoituksena on, että näitä kahdenvälisiä keskusteluja ja niiden tuloksia tuetaan alueelliselta ja Afrikan laajuiselta pohjalta, ja että Rabatissa järjestettävää konferenssia ja useita muita aihetta käsitteleviä aluekonferensseja varten otetaan käyttöön seurantajärjestelmä.

Kehitysyhteistyötä koskevan kysymyksenne osalta haluan huomauttaa, että Euroopan unionin tämän vuoden seurantakertomuksessa todettiin EU:n tekevän parhaansa täyttääkseen Barcelonassa maaliskuussa 2002 tekemänsä sitoumukset ja lisätäkseen julkista kehitysapua 0,33 prosenttiin yksittäisten valtioiden BKT:stä ja 0,39 prosenttiin koko EU:n keskimääräisestä BKT:stä. Hyödynnän tätä tilaisuutta toistaakseni, että kaikki vuosituhannen vaihteen kokouksessa sovitut tavoitteet on tietenkin saavutettava. Nämä sitoumukset on täytettävä täysimääräisesti, ja yksittäisillä jäsenvaltioilla on tietenkin omat sitoumuksensa.

Tarkastelen seuraavaksi Afrikan valtioiden ryhmien kanssa solmittavia talouskumppanuussopimuksia. Olen täysin tietoinen siitä, että tällaiset talouskumppanuussopimukset ovat keskeisessä asemassa vuoropuhelussamme Afrikan kanssa. Kun muutama päivä sitten neuvottelimme AKT-maiden rahoituspöytäkirjasta Port Moresbyssä, Papua-Uudessa-Guineassa, teimme sitoumuksia myös tässä erityisessä kysymyksessä. Komissio on ilmoittanut olevansa halukas asettamaan varoja saataville paitsi nykyisestä myös seuraavasta Euroopan kehitysrahastosta. Olemme tietoisia Afrikan ja ylipäätään kehitysmaiden kanssa tehtävien talouskumppanuussopimusten aivan erityisestä merkityksestä. Ensimmäisen yleisluonteisen tarkastelun perusteella, joka toteutetaan toisen vuosipuoliskon aikana, teemme kattavan arvion siitä, mihin vaiheeseen neuvotteluissa on päästy, ja sen jälkeen voimme toivottavasti jatkaa työtämme hyvin tehokkaasti ja viivytyksettä.

  Miguel Ángel Martínez Martínez (PSE). – (ES) Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Winkler. Vastauksenne on tietenkin tyydyttävä. Haluan kysyä teiltä yksinkertaisesti, miten on mielestänne mahdollista sovittaa yhteen antamamme sitoumukset, joihin juuri viittasitte, hyväksymiemme rahoituskehysten kanssa, sillä mielestäni summat eivät täsmää. Toisin sanoen katsomme, ettei näitä sitoumuksia ole mahdollista säilyttää rahoitusnäkymien yhteydessä, kun otetaan huomioon odotettavissa olevat leikkaukset.

Lisäksi haluaisin tietää, aiotteko osallistua henkilökohtaisesti Wienissä ensi viikolla järjestettävään edustajakokoukseen, jossa meillä olisi mahdollisuus puhua Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kollegoidemme kanssa esimerkiksi talouskumppanuussopimuksia koskevasta kysymyksestä, ja ehdottaisin ja pyytäisin myös, että AKT–EU-edustajakokouksen ja Euro–Välimeri-edustajakokouksen tarkkailijat kutsuttaisiin Rabatin kokoukseen, sillä uskon, että näiden parlamentin jäsenten läsnäololla on...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen erityisen iloinen voidessani osallistua tähän AKT–EU-edustajakokoukseen Wienissä. Aikatauluni on valitettavasti sellainen, että osallistumiseni osuu juuri sellaiselle päivälle, jolloin ohjelmassa on muita tapahtumia, myös Yhdysvaltain presidentin Wienin-vierailu, joten minun voi olla melko vaikeaa päästä ylipäätään kokouspaikalle. Teen kuitenkin parhaani, ja iloitsen jo nyt parlamenttinne jäsenten ja AKT-maiden parlamentin jäsenten tapaamisesta.

Tarkastelen seuraavaksi rahoitusvaroja. Haluan ensimmäiseksi korostaa, ettei Euroopan kehitysrahasto ole osa Euroopan unionin talousarviota: nämä varat tulevat päinvastoin jäsenvaltioiden omista kansallisista talousarvioista. Haluan korostaa myös sitä, että tämä kymmenes EKR on yli 35 prosenttia edeltäjäänsä suurempi. Vaikka Port Moresbyssä käytiin uudelleen neuvotteluja ja keskusteluja näistä summista, kyse on silti melkoisesta lisäyksestä. Keskustelemme täällä nyt – ja tämä on tuotava selkeästi julki – 22,6 miljardista eurosta kuuden vuoden aikana. Katson, että Euroopan unioni täyttää tällä tavoin velvoitteensa täysimääräisesti, varsinkin moraaliset velvoitteensa.

Siirryn nyt tarkastelemaan sopimusta, jonka mukaan Afrikalle annettavaa tukea lisätään 10 miljardilla eurolla. Tarkoituksena on, että tätä koskevat toimet alkavat vuonna 2006 ja ovat käynnissä vuoteen 2010 asti. Tällä hetkellä on todennäköisesti ennenaikaista esittää kattavaa arviota siitä, miten Euroopan unioni selviytyy tästä sitoumuksesta. Mielestäni kymmenes EKR on hyvä paketti, ja se sisältää riittävästi varoja Afrikassa, Karibialla ja Tyynenmeren alueella sijaitsevien kehitysmaiden asukkaiden tarpeisiin. Hyvin suuri merkitys on myös sillä – ja myös tätä on korostettava – miten nämä varat käytetään, sillä ne on käytettävä tehokkaasti. On yleistä, että ajanjakson lopussa merkittävä osa varoista on jäänyt käyttämättä, ja siksi meidän on myös parannettava valmiuksia näiden varojen käyttöön. Kyse ei ole yksistään varojen määrästä vaan myös siitä, miten niitä käytetään. Teemme töitä asian hyväksi, ja niin tekee komissiokin.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Onko neuvoston puheenjohtaja kanssani samaa mieltä siitä, että keskitämme toimemme kehitysmaihin sekä itsekkäistä että epäitsekkäistä syistä? Yhden sukupolven aikana maailman väkiluku kasvaa kahdella miljardilla, ja 90 prosenttia näistä ihmisistä syntyy nykyiseen kehitysmaailmaan. Jätämme todellakin hirvittävän perinnön lapsillemme, jollemme varmista, että nykyinen tilanne muuttuu.

Toisaalta näistä ihmisistä voi tulla kauppakumppaneitamme. Onko ministeri tietoinen Kiinan toimista kehitysmaissa? Aikooko Euroopan unioni katsella vierestä ja sallia sen, että Kiinasta tulee kehitysmaiden kauppakumppani yhden sukupolven aikana?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Saanen sanoa jäsen Mitchellille, etten ensinnäkään katso voivani antaa täällä moraalisia tuomioita siitä, olemmeko itsekkäitä vai emme, mutta näiden maiden auttaminen on varmastikin omien etujemme mukaista. Kyse ei ole ainoastaan kaupankäynnistä, vaan kyse on myös maailmanlaajuisesta turvallisuudesta ja maahanmuutosta, josta olemme keskustelleet tänään ja viime kuukauden ajan ja josta keskustellaan edelleen tulevaisuudessa.

Näiden maiden kehittyminen on monessa mielessä etujemme mukaista. Siitä ei ole minkäänlaista epäilystä, eikä meidän pitäisi edistää niiden kehitystä ainoastaan anteliaisuudesta, vaikka meidän onkin oltava anteliaita ja mielestäni olemmekin.

Kiinasta totean, että esititte hyvin mielenkiintoisen näkökohdan. Vain viikko sitten johdin troikan matkaa Kiinaan ja kävimme kiinalaisten kanssa hyvin mielenkiintoista keskustelua. Eräs niistä kysymyksistä, joista keskustelimme, olivat juuri Kiinan toimet etenkin Afrikassa mutta myös muissa kehitysmaissa, varsinkin energian ja kaupan alalla. Kerroimme olevamme huolissamme siitä, ettei yhteisiä arvojamme – ja toivomme, että ne ovat myös Kiinan arvoja – hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien alalla kunnioiteta. Olemme siten täysin tietoisia tästä kysymyksestä. Tuomme sen esiin kumppaneidemme kanssa; olemme tuoneet sen esiin ja aiomme tuoda sen jatkossakin esiin Kiinan kanssa.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Ei ole epäilystäkään siitä, että talouskumppanuussopimukset ovat myönteinen toimi, jolla pyritään hillitsemään maahanmuuttoa sinällään ja etenkin laitonta maahanmuuttoa. Kun tämä pidetään mielessä, onko harkittu näiden sopimusten kytkemistä yhteen laittomien maahanmuuttajien palauttamista koskevien säännösten kanssa? Onko tällaista pohdittu?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Rack, voin kertoa teille, että laittomien ja muiden maahanmuuttajien palauttamista koskeva kysymys on edelleen avoin, enkä voi sanoa, kytketäänkö se muodollisesti yhteen talouskumppanuussopimusten kanssa. Komissio käy asiasta neuvotteluja. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että sekä neuvosto että jäsenvaltiot haluaisivat näin käyvän, ja komissio tekee tietenkin ahkerasti töitä, jotta näin tapahtuisi.

  Puhemies. Seuraavana on

Laima Liucija Andrikienėn kysymys nro 5 (H-0497/06)

Aihe: EU:n tuleva toimintatapa, mitä tulee EU:n ja Venäjän välillä äskettäin allekirjoitettuun sopimukseen viisumin saamisen helpottamisesta

EU ja Venäjä allekirjoittivat sopimukset viisumin saamisen ja uudelleenmyöntämisen helpottamisesta EU:n ja Venäjän huippukokouksessa 25. toukokuuta 2006.

Viisumin saamisen helpottamista koskevan sopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi, että päätös oli ensimmäinen askel kohti viisumivapaan alueen luomista Venäjän ja Euroopan unionin kansalaisille.

Mikä on EU:n kanta tähän lausuntoon? Mitkä ovat EU:n tulevat suuntaviivat viisumien myöntämisen suhteen Venäjän ja EU:n kansalaisille? Aikaansaako mainittu sopimus uusia suuntauksia EU:n ja Venäjän välisiä suhteita koskevaan politiikkaan?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Viisumin saamisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset, jotka allekirjoitettiin Venäjän kanssa Sotšissa 25. toukokuussa järjestetyssä huippukokouksessa – ja joihin viitattiin myös eilisessä keskustelussa Sotšin huippukokouksesta – laadittiin ihmisten kanssakäymisen sekä Euroopan unionin ja Venäjän välisen matkailun helpottamiseksi. Tämä ei ole ainoastaan Venäjän edun vaan myös meidän etujemme mukaista.

Tällä sopimuksella pyritään myös – yhdenmukaisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä koskevan suunnitelman kanssa – varmistamaan, että ihmiset voivat ylittää rajat laillisesti ja ongelmitta ja oleskella laillisesti molemmilla alueilla.

Suunnitelman mukaan nämä sopimukset – jotka on kuitenkin ensin ratifioitava ja pantava täytäntöön – ovat ensimmäinen askel menettelyssä, jolla pyritään helpottamaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja heidän paluutaan.

Lisäksi viisumeista käytävää vuoropuhelua, jossa tarkastellaan viisumivapauden vastavuoroista käyttöönottoa koskevia ehtoja, on suunnitelman mukaan tarkoitus jouduttaa, mutta kyse on pitkän aikavälin hankkeesta ilman tarkoin määritettyä ajankohtaa.

Euroopan unionin ja Venäjän välistä vuoropuhelua viisumikysymyksistä jatketaan tältä pohjalta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Kiitos vastauksestanne. Haluaisin esittää teille erään toisen kysymyksen. Sotšissa allekirjoitetussa sopimuksessa on virke, jossa todetaan, että molemmat osapuolet vahvistavat aikomuksena ottaa käyttöön viisumivapaa järjestelmä Venäjän federaation ja Euroopan unionin välillä, joten kysyn seuraavaa: katsotteko todellakin, että on Euroopan unionin etujen mukaista ottaa käyttöön viisumivapaa järjestelmä Venäjän federaation ja Euroopan unionin välillä? Jos vastaus on myöntävä, mitkä nämä edut ovat?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Ollakseni täysin rehellinen en voi vastata tähän kysymykseen tänään. Kuten totesin edellä, kyse on pitkän aikavälin hankkeesta. En vastaa teille tänään, sillä tähän kysymykseen liittyy monia näkökohtia – kyse ei ole ainoastaan ulkosuhteista vaan myös maahanmuuttopolitiikasta – ja sekä neuvoston että komission on seurattava tilannetta tiiviisti, jotta voidaan tehdä lopulliset päätelmät. Kyse on varmastikin useiden vuosien hankkeesta, eikä meidän tarvitse päättää siitä tänään.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Haluan esittää ministerille kysymyksen. Itävallan puheenjohtajakauden aikana Euroopan unioni päätti korottaa viisumimaksua 62 euroon. On selvää, ettei tämä koske "uusvenäläisiä", mutta sillä heikennetään tavallisten Venäjän kansalaisten, saatikka Ukrainan, Valko-Venäjän ja muiden EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten mahdollisuuksia vierailla Euroopan unionin maissa. Miten puheenjohtajavaltio Itävalta aikoo suhtautua tähän toimeen ja minkälaisia seurauksia sillä on Itävallan mielestä?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tarkastelen aluksi viisumimaksujen korottamista. Se kävi välttämättömäksi biometristen passien käyttöönoton takia: tämä uudistus on tehnyt viisumien myöntämisestä ja siihen liittyvistä menettelyistä paljon monimutkaisempia. Toivon kuitenkin, että vastaan kysymykseenne, kun totean, että viisumimaksujen korottamista koskevassa keskustelussa sekä Länsi-Balkanin maille – jotka ovat puheenjohtajavaltio Itävallan erityinen painopiste – että niille maille, joihin sovelletaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa, myönnettiin mahdollisia poikkeuksia niiden suuren merkityksen takia.

Asiaa koskeva säädös sisältää siksi muun muassa säännöksen, jonka mukaan niiden valtioiden kansalaisten viisumimaksuja ei koroteta, joiden kanssa on tehty viisumin saamisen helpottamista koskeva sopimus. Tällainen valtio on esimerkiksi Venäjä.

Kuten tietänette, myös muiden maiden kanssa pyritään tekemään viisumin saamisen helpottamista koskevia sopimuksia. Viittasin jo aiemmin tänään siihen, että Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävät viisumin saamisen helpottamista koskevat sopimukset tulevat mahdollisuuksien mukaan voimaan ensi vuonna.

Edellä tuotiin esiin huoli siitä, että maiden, joihin haluamme säilyttää erityisen läheiset suhteet, ei pitäisi joutua kärsimään näiden viisumimaksujen korotuksista, jotka perustuvat – ja ovat perustuneet – objektiivisesti katsottuna täysin ymmärrettäviin syihin.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haen parhaillaan viisumia Venäjälle. Hakumenettely on hyvin hankala: se kestää 15 päivää ja maksaa 71 euroa. Minulle kaikkein vaikein säännös on se, jonka mukaan passikuvassa ei saa hymyillä. Emme löydä yhtään sellaista.

Joka tapauksessa kysymykseni on seuraava – ja se on jokseenkin arkaluonteinen, sillä olen kotoisin Suomesta, jolla on 1 300 kilometriä pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa: mikä on valistunut arvauksenne viisumivapaan alueen aikataulusta?

  Hans Winkler, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Haluaisin kysyä jäsen Stubbilta, onko hän koskaan yrittänyt saada viisumia Yhdysvaltoihin hymyillen tai hymyilemättä. Se on luultavasti vaikeampaa kuin viisumin saaminen Venäjälle!

Pelkäänpä, etten voi antaa kysymykseenne valistunutta arvausta. Pyydän teiltä ymmärtämystä. En todellakaan voi antaa teille vastausta. En ole tämän alan edustaja Eurooppa-neuvostossa. En harrasta spekulointia enkä haluaisi ryhtyä spekuloimaan tässäkään asiassa.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavat kysymykset käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset.

Fiona Hallin kysymys nro 6 (H-0055/06)

Aihe: Kestävä biopolttoaineiden tuotanto

Onko neuvosto samaa mieltä siitä, että biopolttoaineiden tuotanto on järjestettävä kestävästi vaarantamatta elävän luonnon monimuotoisuutta ja välttäen elinympäristöjen muuttamista tehoviljelymaaksi, ja samalla varmistettava, että koko tuotantosykli niin EU:ssa kuin muuallakin, polttoaineiden kuljetus mukaan lukien, ei ainakaan vaikuta hiilitasapainoon? Mitä neuvosto tekee varmistaakseen kestävän biopolttoainetuotannon toteutumisen?

Agnes Schierhuberin kysymys nro 7 (H-0494/06)

Aihe: Biomassa ja biopolttoaineet

Millaista edistymistä puheenjohtajavaltio Itävalta odottaa biomassan ja biopolttoaineita koskevan eurooppalaisen strategian suhteen nyt, kun komissio on esittänyt niitä koskevan toimintasuunnitelman?

Mitä mahdollisuuksia uusiutuvien raaka-aineiden käytön edistäminen, kuten biomassan ja biopolttoaineiden käytön lisääminen, tarjoaa puheenjohtajavaltio Itävallan mielestä eurooppalaiselle maataloudelle?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kysymys biopolttoaineiden kestävästä käytöstä on yleisesti ottaen tärkeä kysymys Euroopan unionin kestävän energiastrategian kannalta. Olemme Itävallan puheenjohtajakauden aikana tuoneet tietoisesti esiin, että Euroopan unionin on keskeisen poliittisen periaatteensa mukaisesti edistyttävä tulevaisuudessa nykyistä voimakkaammin biopolttoaineiden kestävän käytön alalla.

Biomassaa koskevan toimintasuunnitelman ja EU:n biopolttoaineita koskevan strategian yhteydessä olemme saaneet käsiteltäväksemme tiedonantoja, joista on keskusteltu perusteellisesti ja joita neuvosto on vienyt asianmukaisesti eteenpäin. Kyse on siitä, miten biopolttoaineita voidaan käyttää tulevaisuudessa yleisiin tarkoituksiin sekoitteena tai uutena polttoaineena. Mielestämme on kiistämätön totuus – ja meidän on yhdessä levitettävä sitä kaikkialla Euroopassa – ettei biopolttoaineiden ja kaikenlaisten bioponneaineiden tuotanto, joka kattaa kaikki aineet biodieselistä etanoliin, voi toimia, jos siitä on haittaa ympäristölle. Myös Euroopan unionissa biopolttoaineiden tuotannon on perustuttava kestävyysperiaatteeseen. Olen vieraillut viime kuukausien aikana monissa ympäristöalan konferensseissa, ja voin kertoa teille, että on tärkeää, että kestävyysperiaate otetaan huomioon hyvin erilaisilla menetelmillä ja erilaisista raaka-aineista tuotettavien biopolttoaineiden kansainvälisessä kaupassa.

Puheenjohtajakauden aikana – ja etenkin tämän vuoden maaliskuussa järjestetyssä kokouksessa – olemme keskustelleet siitä, miten Euroopan unionin energiapolitiikkaa viedään uuteen suuntaan, etenkin polttoaineiden alalla. Neuvosto ja komissio kehottivat 8. kesäkuuta 2006 päivätyissä päätelmissä antamaan ehdotuksia lämmitykseen ja jäähdyttämiseen käytettävän biomassan kustannustehokkaan ja kestävän käytön edistämiseksi, eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavien säännösten tarkistamiseksi, maataloudesta ja elintarviketuotannosta saatavien sivutuotteiden käytön edistämiseksi uusiutuvana energianlähteenä – sillä biokaasu on tulevaisuudessa ajankohtainen puheenaihe – ja sen arvioimiseksi, voidaanko energiaviljelmiä koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajentaa kaikkiin jäsenvaltioihin. Nämä ovat ne kulmakivet, jotka on otettava huomioon energiatuotannon järjestämisessä tulevaisuudessa. Se on ensisijaisen tärkeää etenkin nyt, kun Euroopan unioni on laajentunut kymmeneen uuteen jäsenvaltioon.

Komissio on myös ilmoittanut, että se aikoo esittää tiedonannon energiaviljelmiä koskevista säännöistä vuoden 2006 loppuun mennessä – kyseessä on mielestäni keskeinen päivämäärä – ja että tämä tiedonanto sisältää alaa koskevia käytännön ehdotuksia. Tarkoitan tällä sitä, että parantaaksemme kestävyyttä ja luodaksemme uusia tulonlähteitä Euroopan maaseutualueille ryhdyimme vuoden 2003 maatalousuudistuksen yhteydessä toimiin, jotta 1,5 miljoonan hehtaarin suuruinen uusiutuvien raaka-aineiden viljelysmaa saataisiin erilaisten vaihtoehtoisten energiamuotojen tuotantokäyttöön kaikilla aloilla, ja meidän on ymmärrettävä tänään, että olemme hyvin kaukana tavoitteestamme hyödyntää täysimääräisesti tätä 1,5 miljoonan hehtaarin maa-alaa.

Meillä on tähän mahdollisuudet, ja ne voivat vielä kasvaa. Odotamme mielenkiinnolla arvioinnin tuloksia ja komission ehdotusta, ja seuraavien kuukausien ja vuosien aikana aiomme pohtia kestävän energiapolitiikan haasteita perusteellisesti sekä maatalous- että ympäristöneuvostossa, sillä kestävä ja uusiutuva energiatuotanto on keskeisessä asemassa Euroopan energiariippumattomuuden ja energiantuotantoalamme tulevien hankkeiden kannalta.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Olen hyvin iloinen siitä, että puheenjohtajavaltio Itävalta on ollut erityisen aktiivinen tässä kysymyksessä.

Haluan vain palata sertifiointia koskevaan kysymykseen, johon viittasin alkuperäisessä kysymyksessäni. Tänä aamuna komission jäsen Piebalgs mainitsi kuulemistilaisuudessa, että sertifioinnilla taataan biopolttoaineiden kestävä käyttö. Laittomat hakkuut ovat varmastikin aiheuttaneet huolestuneisuutta, ja sertifiointia on vaikea toteuttaa käytännössä, vaikka se näyttääkin hyvältä paperilla. Olisin kiitollinen, jos voisitte antaa minulle yksityiskohtaisempaa tietoa tästä kysymyksestä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tervehdin teitä lämpimästi ja haluan kysyä teiltä, onko neuvosto pohtinut sitä, miten paljon tämän alan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetaan lisävaroja. Olen vakuuttunut siitä, että tämäntyyppisellä energiatuotannolla luodaan uusia työpaikkoja maaseutualueille ja edistetään siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoa. Onko neuvoston puheenjohtajavaltion käytössä summittaisia arvioita siitä, miten monia uusia työpaikkoja näin luodaan maaseutualueille?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Schierhuber, saanen aloittaa ensimmäisestä kysymyksestänne, joka koskee sertifiointia ja merkintää. Olemme vasta päässeet alkuun uuden eurooppalaisen energiapolitiikan luomisessa, eikä ainoastaan Euroopassa vaan koko maailmassa. Tehtävämme on varmistaa kestävien vaihtoehtoisten energialähteiden saatavuus muista maailman osista ottamalla käyttöön sertifiointijärjestelmiä, sillä kaikki ne seikat, joihin viittasitte – sademetsien tuhoaminen ja palmuöljyn tuotanto sosiaalisten ja ympäristöllisten näkökohtien mukaan – ovat asioita, joita emme halua.

Tällä hetkellä ollaan omaksumassa muutamia lähestymistapoja. Esimerkiksi Itävallassa olemme määrittäneet maatalousuudistuksen pohjalta täydentäviä ympäristöehtoja energiatuotannon perustaksi ja biodieselin ja bioetanolin sekoittamista varten, ja tämän seurauksena kaikkia ympäristöllisten ja sosiaalisten perusteiden ja tuotantoehtojen sekä eurooppalaisten standardien mukaisesti tuotettuja tuotteita voidaan lisätä polttoainesekoituksiin riippumatta siitä, mistä päin maailmaa ne ovat peräisin. Seuraavien viikkojen aikana joudumme pohtimaan myös WTO:ssa, miten sertifiointi ja oikeusperustat voidaan toteuttaa siten, että ne täyttävät kansainvälisen kaupan ja WTO:n vaatimukset, ja tämä edellyttää yksityiskohtaista valvontaa. Komission jäsen Piebalgs on aivan yhtä innokas selkeyttämään tätä asiaa kuin asiasta vastaavat EU:n ja jäsenvaltioiden virkamiehetkin, jotta tästä kysymyksestä ei päätettäisi muutamien muiden kysymysten tapaan ennenaikaisesti, jolloin joutuisimme kärsimään oikeudellisia tappioita ja menettäisimme markkinat. Sertifiointi ja merkintä ovat keskeisiä kysymyksiä.

Tarkastelen seuraavaksi toista kysymystänne, joka koskee tutkimusta, kehitystä ja tutkimuksen puiteohjelmaa. Innovaatio- ja tutkimusstrategiassa annetaan entistä enemmän painoa vaihtoehtoiselle energialle koko infrastruktuurissa, raaka-aineiden keräämisestä ja tuotannosta aina teknologiseen soveltamiseen asti. Kuten myös tutkimuksen ja kehityksen alalla on hahmoteltu, toimimme jatkossa paljon voimallisemmin edetäksemme tähän suuntaan.

Tarkastelen seuraavaksi työpaikkoja. Mitä on arvioitu tapahtuvan, jos vaihtoehtoisia energiamuotoja painotetaan entistä voimakkaammin? Maani maatalous- ja ympäristöministerinä minulla on selvä "win-win-tilanteen" strateginen etu, sillä vaihtoehtoisia energiamuotoja käyttämällä vähennetään hiilidioksidipäästöjä ja edistetään siten merkittävästi Kioton tavoitteiden saavuttamista, mutta lisäksi näin hyödynnetään täysimääräisesti maaseutualueiden – etenkin Euroopan syrjäisten alueiden – resursseja ja luodaan niille uusia työpaikkoja. 30 000 uutta työpaikkaa on luku, johon on päästy Euroopan unionin ja muiden toimielinten toteuttamissa tutkimuksissa. Luvun saavuttaminen edellyttää, että etenemme johdonmukaisesti kohti vaihtoehtoisia energiamuotoja koskevia tavoitteita.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Euroopan unionin biopolttoaineita koskevassa strategiassa vahvistetaan Euroopan unionin tavoitteet ja jäsenvaltioille asetetut velvoitteet. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja teknologisen kehityksen, markkinoiden koon, tuotannon laajuuden ja polttoaineiden markkinarakenteiden osalta. Siksi haluan kysyä neuvostolta, olisiko tätä toimintalinjaa ehkä tarkasteltava uudelleen. Ovatko asetetut velvoitteet ristiriidassa nykyisten taloudellisten ja teknologisten olosuhteiden kanssa?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Puhutte nyt aiheesta, joka ei koske ainoastaan Euroopan energiapolitiikkaa vaan myös sitä, miten kansallisvaltiot mieltävät Euroopan unionin tavoitteet ja saavuttavat ne. Voin vain sanoa, että biopolttoaineita koskevan 5,75 prosentin valinnaisen tavoitteen perusteella on nähtävissä, että yhä useammat maat ovat mukana toimissa. Itävalta on saavuttanut tämän tavoitteen sitovan lainsäädännön avulla. Unkarilaiset ovat ehdottomasti kiinnostuneita asiasta, ja Saksassakin tätä tavoitetta ollaan jo sisällyttämässä lainsäädäntöön.

Asian hyväksi tehdään näin ollen paljon, ja suhtaudun hyvin toiveikkaasti siihen, että jäsenvaltiot pystyvät saavuttamaan johdonmukaisesti sekä biopolttoaineita koskevassa strategiasuunnitelmassa että biomassaa koskevassa suunnitelmassa vahvistamamme tavoitteet. Myönnän tosin, ettei kyse ole aina yksinomaan poliittisesta tahdosta vaan myös siitä, että fossiilisten polttoaineiden hintojen kehitys osoittaa jatkuvasti meidän etenevän oikeaan suuntaan. Kollegoidemme kanssa käytävissä keskusteluissa muistutamme aina siitä, ettei riitä, että Euroopan tasolla laaditaan strategioita, vaan nämä strategiat on myös pantava täytäntöön jäsenvaltioissa. Jotkin maat edistyvät toimeenpanossa ja toiset jäävät jälkeen, mutta loppujen lopuksi me kaikki etenemme oikeaan suuntaan. Olen hyvin toiveikas.

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Biomassa on äärimmäisen tärkeä energiamuoto, ja sen osuus Euroopan unionissa käytetystä uusiutuvasta energiasta on 65 prosenttia. EU:ssa käytetyn uusiutuvan energian kokonaisosuus on kuitenkin pysynyt 6 prosentissa vuodesta 1990 alkaen. Onko puheenjohtajavaltio Itävalta näin ollen samaa mieltä siitä, että realistiseen yhteiseen energiapolitiikkaan olisi sisällyttävä ydinvoiman käyttö?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin vain olla kanssanne samaa mieltä siitä, ettei uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen ole suinkaan yksistään energiapolitiikan vastuulla. Sitä on tuettava raaka-aineiden hankintapolitiikalla – millä tarkoitan maa- ja metsätalouspolitiikkaa, biomassaa ja maataloustuotantoa – sekä ympäristö-, talous- ja veropoliittisilla toimilla. Meidän on ymmärrettävä, että tarvitsemme panoksia tai tuotantokannustimia varten entistä tiukempia sitovia maatalouspoliittisia tavoitteita. Lisäksi komission ehdotuksesta voidaan keskustella vuoden lopussa, ja se on erinomainen asia. Arvioimme, mikä on tilanteemme ja minkälaiset mahdollisuudet meillä on toimia. Kesäkuussa – ennen kuin puheenjohtajakautemme on ohi – käynnistämme keskustelun Euroopan unionin metsästrategiasta ja arvioimme metsien mahdollisia tulevia hyödyntämistapoja. Lisäksi meidän on myönnettävä kansallisissa talous- ja veropolitiikoissamme uusiutuvia energialähteitä koskevia helpotuksia, olkoon kyse ekoenergiasta, lämmityksen tukemisesta, laitteille ja infrastruktuurille annettavasta tuesta tai tutkimuksesta ja kehityksestä. Tämä on meidän yhteinen tehtävämme, ja tällä alalla tapahtuu valtavasti.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) On yleisesti tiedossa, että biopolttoaineiden tuotanto on tällä hetkellä hieman kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö, ja tästä syystä vaihtoehtoisille polttoaineille on myönnetty verohelpotuksia, minkä takia vuotuisen kasvun arvioidaan olevan noin 26 prosenttia. Eikö polttoaineiden sekoittamista koskeva velvoite, jonka komissio aikoo ottaa käyttöön, johda siihen, että öljyteollisuus turvautuu entistä voimakkaammin Brasilian kaltaisiin halvan raakaöljyn toimittajiin ja asettaa siten eurooppalaiset maanviljelijät entistä huonompaan asemaan tulevaisuudessa?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen asiasta eri mieltä. Vastausten antaminen kuuluu Euroopan unionille ja meille kaikille. Yritin aiemmin osoittaa, miten sertifiointia koskeva kysymys voitaisiin hoitaa. Täytäntöönpanon varmistamiseksi määräsimme Itävallassa pakollisesta 5,75 prosentin osuudesta, ja saavutamme tämän tavoitteen lokakuussa 2008.

Olemme hyvin, hyvin pitkällä tällä tiellä. Biodieselin ja etanolin tuotantolaitteita ollaan ottamassa käyttöön, ja näin luodaan työpaikkoja. Yksistään kotiosavaltiossani uusi etanolitehdas työllistää 180 ihmistä. Näin olemme tehneet, ja kannamme siitä vastuun. Olemme myös tehneet täysin selväksi määräyksissä, että sekoitettavat tuotteet on tuotettava eurooppalaisten sosiaalisten, ympäristöllisten ja maatalouspoliittisten standardien mukaisesti. Jos tällaista tuotetta voidaan valmistaa Brasiliassa, siinä tapauksessa Brasilia on kilpailijamme, mutta vaikka Brasilialla olisikin siihen valmiudet, tuotteiden pitkä kuljetusmatka on kuitenkin eräs sen kilpailukykyä heikentävä tekijä.

Meillä on siten valmiudet vastata tähän tilanteeseen, ja voimme tehdä sen turvautumalla sertifiointiin ja päättäväisiin toimiin markkinoilla, joita meidän on arvioitava ja puolustettava WTO:ssa. Emme halua, että Euroopassa otetaan ensin käyttöön kestävä energiapolitiikka, minkä jälkeen päädymme esimerkiksi tuomaan tuotteita. Kymmenen uutta jäsenvaltioamme – joihin liittyvät pian Romania ja Bulgaria – antavat meille valtavasti mahdollisuuksia, sillä monet maa-alueet voidaan osoittaa elintarviketuotannon sijaan energiatuotannon käyttöön, ja maatalouspoliittiset suuntaviivat on määritetty siten, että tämä on myös mahdollista.

  Puhemies. Eoin Ryanin kysymys nro 8 on peruutettu.

Seuraavana on Othmar Karasin kysymys nro 9 (H-0495/06)

Aihe: Henkilöautojen saastepäästöt

Euroopan komission ehdotus henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen saastepäästöjen Euro 5 -päästöraja-arvoja käsitteleväksi asetukseksi ei ole kovinkaan kunnianhimoinen varsinkaan dieselkäyttöisten henkilöautojen typen oksidien raja-arvojen osalta.

Mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt asiassa tai mitä edistystä on saavutettu Itävallan puheenjohtajakauden aikana?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Puheenjohtajavaltio Itävalta on jo käynyt useita keskusteluja siitä ensisijaisen tärkeästä aiheesta, miten kauttakulkuliikenteen ajoneuvojen saastepäästöjä voidaan vähentää ja rajoittaa. Käynnistimme neuvottelut komission ehdotuksesta ottaaksemme käyttöön pakokaasuja koskevat edistykselliset säännöt, joita sovelletaan pitkällä aikavälillä. Näillä säännöillä on tarkoitus – ja tämä on ensisijaisen tärkeä näkökohta kestävyyttä koskevan tämänpäiväisen keskustelumme kannalta – täyttää ympäristöpolitiikan vaatimukset ja samalla taata eurooppalaiselle teollisuudenalalle suunnitteluvarmuus teknisen kehittämisen alalla. Molemmat näistä seikoista voidaan saavuttaa vahvistamalla keskipitkällä aikavälillä esimerkiksi dieselajoneuvojen saastepäästöjä koskevat tiukat raja-arvot.

Tältä osin neuvostossa käytiin neuvotteluja, joissa asetettiin tavoitteeksi päästä kesäkuussa 2006 – eli aivan pian – neuvostossa poliittiseen sopimukseen, edellyttäen että se on mahdollista aikataulun ja etenkin parlamentin osalta. Saanen esittää tilanteesta lyhyen yhteenvedon. Neuvottelujen yhteydessä jäsenvaltioille järjestettiin puheenjohtajavaltio Itävallan aloitteesta kaksi erityistä tiedotusseminaaria. Näistä ensimmäinen järjestettiin helmikuussa, ja siinä keskusteltiin lähinnä vallitsevan tekniikan tason mukaisista ympäristövaatimuksista ajoneuvojen hiukkaspäästöjen, etenkin dieselajoneuvojen typen oksidien, vähentämiseksi, ja toinen järjestetään 22. kesäkuuta. Näissä neuvotteluissa kävi ilmi, että suuri enemmistö jäsenvaltioista on ilmoittanut kannattavansa tätä tavoitetta, josta on määrä keskustella sitovasti Euro 6 -päästörajojen määrittämisen yhteydessä.

Aiomme tietenkin viedä tätä asiaa johdonmukaisesti eteenpäin. On ensisijaisen tärkeää, että sekä ilmastrategiasta että Euro 5- ja Euro 6 -päästöraja-arvojen täytäntöönpanosta keskustellaan seuraavassa ympäristöneuvostossa kesäkuun lopulla. Haluamme omaksua kunnianhimoisen lähestymistavan näihin asioihin. Hengitettävistä hiukkasista (PM10) tai hienojakoisen pölyn aiheuttamasta kuormituksesta etenkin Keski-Euroopassa sekä typen oksideista käytävän keskustelun valossa on tärkeää, että otamme käyttöön yksiselitteiset säännöt, sillä meidän on ymmärrettävä, että teollisuudenalamme tarvitsee suunnitteluvarmuutta ja että se käy maailmanlaajuista kilpailua muiden ajoneuvovalmistajien kanssa. Jotkin muista ajoneuvovalmistajista ovat jo uskaltaneet kokeilla hyvin kunnianhimoisia ratkaisuja.

Näitä näkökohtia kehittämällä haluamme edistää ympäristön turvallisuutta ja elämän laatua Euroopassa sekä kyseisillä alueilla asuvien ihmisten terveyttä. Pyrimme siten säilyttämään tämän pulmallisen tasapainon yhtäältä Euro 5- ja Euro 6 -normeja koskevien näkökantojen ja mahdollisesti typen oksidien ja PM10-pitoisuuksien ympäristötavoitteiden mukaisen vähentämisen ja toisaalta sen välttämättömyyden välillä, että Euroopan ajoneuvoteollisuus säilyy kilpailukykyisenä. Tällaisen tien olemme valinneet, ja meidän on keskusteltava ympäristöneuvostossa näistä kahdesta kysymyksestä – ilmastrategiasta ja Euro 5 -päästöraja-arvoista sekä niitä täydentävistä näkökulmista – hyvin perusteellisesti, ja useat komission jäsenet ovat läsnä keskustelussa.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Sallinette minun kertoa ensimmäiseksi, että olen hyvin kiitollinen vastaustenne täsmällisyydestä, joka on ilahduttavaa. Haluaisin myös tietää, mitä tarkoitatte tämän suunnitelman yhteydessä ilmaisuilla "edistyksellinen" ja "pitkä aikaväli", ja onko teillä mielessänne muita suunnitelmia raskasajoneuvojen osalta.

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin antaa tänään ainoastaan yleisluonteisen selvityksen erityisistä vaatimuksista. Neuvostossa käydyn yleisen keskustelun tärkein tulos oli se, että ympäristöministerit hyväksyivät yksimielisesti ehdotuksen alentaa merkittävästi yksityisten dieselajoneuvojen hiukkaspäästöjen raja-arvoja 5 milligrammaan kilometriä kohden, samalla kun komission ehdottamaa typen oksidien raja-arvojen 20 prosentin vähennystä pidettiin riittämättömänä.

Tämä on keskustelujen nykytilanne, ja jatkamme keskusteluja kesäkuussa. Selvä enemmistö jäsenvaltioista on jo ilmaissut kannattavansa typen oksidien vähentämisen toista vaihetta Euro 6 -normin mukaisesti, toisin sanoen entistä kunnianhimoisemman lähestymistavan omaksumista typen oksidien vähentämiseksi – olemme mielestämme edistyneet hyvin pitkälle hiukkaspäästöjen raja-arvojen alentamisessa – ja tähän sisältyy myös visio, jossa teollisuudenalalle taataan jatkossa suunnitteluvarmuus myös Euro 5 -normin jälkeen, mikä tarkoittaa sitä, ettei Euro 5 -normia hyväksytä nyt raja-arvoja koskevista yksityiskohdista riippumatta ja että seuraavien kahden tai kolmen vuoden aikana käynnistetään seuraava keskustelu. Tämän lisäksi meidän on osoitettava teollisuudenalalle, miten asioiden on tapahduttava tulevaisuudessa, ja mielestäni tämä lähestymistapa, jonka haluamme omaksua, on myös järkevä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Euro 5 -päästöraja-arvot ovat iso askel oikeaan suuntaan. Meidän on myös katsottava, montako prosenttia pystymme vähentämään päästöjä missäkin ajassa. Onko kenelläkään tässä varhaisessa vaiheessa mitään käsitystä aikataulusta ja siirtymäkausista?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Aikataulusta ja siirtymäkausista totean, että on luultavasti liian varhaista esittää niistä minkäänlaisia arvioita, vaikka käynkin asiasta vuoropuhelua useimpien jäsenvaltioiden kanssa. Edellisessä yleiskeskustelussa ongelmana oli, että noudatimme komission antamia eritelmiä ja käytimme niitä arvioinnin perustana, mutta emme ole vielä päässeet siihen vaiheeseen, että voisin esittää teille yhteenvedon kokouksen tuloksista vähennysten prosenttimäärien ja niiden toteuttamisajanjaksojen osalta. Aikomukseni on kuitenkin muutamien vuosien – jopa vuosikymmenen – aikana hahmotella toimintasuunnitelma ja määrittää summittaisesti ne vaiheet, joihin mennessä nämä asiat voidaan toteuttaa käytännössä, siten että samalla määritetään jo nyt seuraavat askeleet Euro 6 -päästöraja-arvojen täytäntöönpanovaihetta varten. Annamme siten seuraavan selkeän viestin: emme halua saattaa Euro 5 -normia päätökseen turvautumalla kompromissiin ja käynnistää sen jälkeen pikaisesti jotakin uutta, vaan haluamme antaa ennen kaikkea selkeän viestin.

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 10 (H-0416/06)

Aihe: Tuki Euroopan metsänhoito-ohjelmille

Kuinka paljon taloudellista tukea EU myöntää rahoituskaudella 2007–2013 metsänhoito-ohjelmien tukemiseen Euroopassa yleensä ja erityisesti Irlannissa?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Euroopan metsänhoidosta totean, että haluamme näyttää kesäkuussa – eli vielä ennen Itävallan puheenjohtajakauden loppua – esimerkkiä käynnistämällä keskustelun Euroopan metsästrategiasta. Emme ole vielä keskustelleet yhdessä tästä aiheesta, mutta nyt siitä on tullut meille entistäkin tärkeämpi, sillä maaseudun kehittäminen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta mahdollistaa jäsenvaltioille sen, että ne voivat panna kaudella 2007–2013 täytäntöön maatalousalueiden kehittämisohjelman, johon sisältyy metsien suojelu. Tarkoituksena on – ja tämä on tärkeää – että tällä metsäalan toimenpiteellä parannetaan metsäteollisuuden kilpailukykyä – 20 artiklan mukaisesti – ja edistetään metsämaan hoitoa.

Haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että kansallisella tasolla tätä tarkoitusta varten käyttöön osoitetut varat saadaan – kuten asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädetään – yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteisrahoituksena.

Yhteisön osuus metsästrategialle ja metsätaloudelle annettavasta tuesta on noin 50–55 prosenttia, ja asetuksen liitteessä on esitetty selkeästi tuen ylärajat. Asiasta vastaavat viranomaiset määrittävät Irlannin metsäohjelmille esimerkiksi kaudella 2007–2013 myönnettävän tuen kokonaismäärän, ja he toimittavat suunnitelmansa Euroopan unionille kansallisten varojen kohdentamista ja Euroopan unionin osarahoitusta varten. Tästä on säädetty maaseudun kehittämistä koskevassa lainsäädännössä.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan. Haluan kysyä häneltä, katsooko hän, että Euroopan metsäteollisuuden sivutuotteilla voisi olla tulevaisuudessa tärkeä asema uusiutuvien energialähteiden saatavuuden näkökulmasta.

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Minusta tämä suunnitelma on ehdottoman välttämätön. Emme saa tehdä Euroopan unionissa samaa virhettä, jonka olemme toisinaan tehneet kansallisella tasolla, esimerkiksi energiapolitiikassa, keskustelemalla kunnianhimoisista tavoitteista ja sulkemalla pois kaiken muun. Miten suuri osuus uusiutuvilla energioilla pitäisi olla energian kokonaistuotannosta? Meidän on todellakin arvioitava mahdollisuuksiamme. Minkälaiset ovat Euroopan unionin pitkän aikavälin mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa biomassasta, puusta, biokaasusta, tuulienergiasta tai vedestä? Minkälaiset ovat käyttökelpoiset mahdollisuutemme kestävyysperiaatteen näkökulmasta, ja millä keinoin haluamme osoittaa varoja maaseudun kehittämiseen, jotta tätä potentiaalia hyödynnetään energiahuoltomarkkinoilla siten, että varmistetaan resurssien hyvä, tehokas ja kustannusten kannalta järkevä käyttö?

Haluamme keskustella näistä kysymyksistä osana metsästrategiaa, jota olemme nyt saattamassa alulle, ja biomassaa koskevaa toimintasuunnitelmaa, joka on jo käynnissä. Suomi aikoo tehdä metsästrategiasta yhden puheenjohtajakautensa ensisijaisista painopistealueista, ja olemme nyt kesäkuussa suunnittelemassa sen alkuvaiheita. Keskusteluissa on painotettava entistä voimakkaammin resursseja, myös maaseudun kehittämisen alalla, kuten me teemme Itävallassa. Koska 47 prosenttia pinta-alastamme on metsämaata, aiomme tulevaisuudessa asettaa painopisteen raaka-aineena käytettävän biomassan kestävään toimitukseen turvautumalla muun muassa maaseudun kehittämisen rahastoihin ja tätä tarkoitusta varten kehitettyyn ohjelmaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Emanuel Jardim Fernandesin kysymys nro 11 (H-0501/06)

Aihe: Euroopan metsästrategia

EY:n perustamissopimuksen 2 ja 6 artiklan mukaisesti ympäristönsuojelua on pidettävä yleisenä tavoitteena. Metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä on annettu asetus (EY) N:o 2152/2003(1) ja komissio on antanut Euroopan unionin metsästrategiasta tiedonannon KOM(1998)0649 lop. Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselmat luonnonkatastrofien aluekehitystä koskevista näkökohdista (2005/2193(INI)), ympäristöä koskevista näkökohdista (2005/2192(INI)) ja maataloutta koskevista näkökohdista (2005/2195(INI)). Huomattakoon, että Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan luonnonkatastrofit Euroopan unionissa ovat aiheuttaneet 65 000 henkilön kuoleman vuodesta 1980 lähtien ja niiden taloudelliset kustannukset ovat olleet 124,2 miljardia euroa.

Mihin toimenpiteisiin puheenjohtajavaltio Itävalta on ryhtynyt varmistaakseen Euroopan metsien kestävyyden?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Yhteisön toimenpiteet, joilla edistetään kestävää metsänhoitoa Euroopan unionissa, ovat osa EU:n metsästrategiaa, joka sisältää useita osa-alueita, kuten maaseudun kehittämisen, metsien suojelun ja seurannan, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisen.

Metsämailla on hyvin monia erilaisia tehtäviä, ja maaseudun kehittämispolitiikka on – kuten totesin edelliseen kysymykseen antamassani vastauksessa – tärkein väline yhteisön metsästrategian toteuttamisessa. Maaseudun kehittämistä koskevassa otsakkeessa yhteisö osoitti Euroopan metsäteollisuudelle kaudella 2000–2006 yhteensä 4,8 miljardia euroa, joka on 10 prosenttia maaseudun kehittämiselle osoitetusta kokonaisrahoituksesta. Lisäksi uudessa asetuksessa säädetään lisätoimista metsätalouden edistämiseksi osana maaseudun kehittämisen edistämistä kaudella 2007–2013. Tämä on osoitus selvästä sitoutumisesta metsätalouteen sekä metsätalousalan tuottajien että kuluttajien näkökulmasta.

Mitkä sitten ovat ne alat, joille myönnetään tulevaisuudessa metsätaloustukea ja joihin olemme viitanneet? Tällaisia ovat ensinnäkin maatalousmaan ensimmäinen metsitys, peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto maatalousmaalla, muun kuin maatalousmaan ensimmäinen metsitys, Natura 2000 -tuet, metsätalouden ympäristötuet, metsänhoitomahdollisuuksien palauttaminen, ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto ja ei-tuotannollisten investointien tukeminen.

Kun määritämme, mihin suuntaan lähdemme tulevaisuudessa etenemään, on tärkeää, ettemme unohda metsästrategiasta käytävässä keskustelussa yhtä asiaa, nimittäin sitä, että metsillä on oma tehtävänsä kasviston ja eläimistön monimuotoisuuden säilyttämisessä, ne antavat mahdollisuuden rentoutumiseen, niillä on ympäristöllistä merkitystä, ne auttavat meitä ilmastonmuutoksessa, ne valmistelevat tietä kestävälle energiahuollolle ja samanaikaisesti niillä on valtava merkitys Euroopan taloudelle. On ensisijaisen tärkeää, että tämä otetaan huomioon kokonaisuudessaan, ja metsästrategian yhteydessä on myös keskusteltava kattavasti näistä kysymyksistä.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Olen tietenkin tyytyväinen vastaukseenne. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Pröll, kun pidetään kuitenkin mielessä velvollisuus suojella ympäristöä, parlamentin luonnononnettomuuksista ja niiden alueellisesta, ympäristöllisestä ja maataloudellisesta ulottuvuudesta antamat päätöslauselmat, joissa kuvaillaan yksityiskohtaisesti Euroopassa Välimeren alueella, etenkin viime vuonna Espanjassa ja minun kotimaassani Portugalissa, hyvin voimakkaasti koettua murhenäytelmää, ja se, että nämä luonnononnettomuudet johtuivat laajojen metsäalueiden jatkuvasta tuhoamisesta ja johtivat raskaisiin kustannuksiin inhimillisen kestävyyden, maaseutualueiden autioitumisen ja näiden alueiden kasvun ja kehityksen näkökulmasta, haluan kysyä teiltä, onko vielä muuta...

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisan jäsenen kysymys liittyy erityisesti alueeseen, jolla on ollut historiallisesti ongelmia metsänhoidon alalla, etenkin metsäpaloja ja kaikenlaisia muita asioita, jotka aiheuttavat huolta eri puolilla Välimerta. On selvää, ettei metsätalousstrategia voi olla ainoastaan sellaisten Euroopan maiden strategia, joissa on tuottavia metsiä ja valtavasti metsämaata, vaan meidän on samalla otettava huomioon arvoisan jäsenen mainitsemat ongelmalliset näkökohdat.

Arvoisa jäsen Fernandes, siksi pidän itsestään selvänä, että Suomen puheenjohtajakauden ja sitä seuraavien puheenjohtajakausien aikana kiinnitetään suurta huomiota muun muassa metsitystä, ympäristötoimia ja palontorjuntaa koskeviin kysymyksiin niissä maissa ja niillä alueilla, joihin viittasitte. Meidän on laadittava myös asianmukainen toimintasuunnitelma kaikkein huonoimmassa asemassa olevia alueita varten, ja minulle on tärkeää, että toimimme näin. Metsästrategia suunnitellaan paitsi Ruotsin, Suomen ja Itävallan kaltaisia maita varten myös siten, että otetaan huomioon kaikki olosuhteet eri puolilla Euroopan unionia.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Mainitsitte, että Natura 2000 -ohjelma on metsitysstrategioiden eräs mahdollinen lähde. Sen yhteydessä meillä on kuitenkin ollut jatkuvasti ongelmana se, että hyvin monet maanomistajat ovat saaneet vastuulleen velvollisuuksia, mutta osalle ei ole tarjottu minkäänlaista apua niiden täyttämisessä. Onko ohjelman tai rahoitusnäkymien yhteydessä säädetty rahoituksesta tämän huomioonottamiseksi?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Rack, tämä kysymys ei liity niinkään suoraan Euroopan unioniin kuin siihen, miten täytäntöönpano toimii jäsenvaltioissa. Metsästrategian, Natura 2000 -ohjelman ja kaikkien muiden omaisuuteen vaikuttavien toimenpiteiden – tällaisia ovat varsinkin eläimistön ja kasviston suojelutoimenpiteet – yhteydessä on kuitenkin tärkeää, että paikalliset maanomistajat otetaan mukaan niiden suunnitteluun ja käytännön toteuttamiseen. Tämä tehtävä kuuluu niille, joiden on pantava Natura 2000 -ohjelma täytäntöön. Kokemuksen puute on johtanut useisiin virheisiin, ja siksi Natura 2000 -ohjelma on saanut sanan laajimmassa merkityksessä usein huonon maineen, mutta järjestelmä on ollut tehokas niillä alueilla ja niissä maissa, joissa se on pantu onnistuneesti täytäntöön paitsi maanomistajien kanssa hoitosuunnitelmien tarkistamisen yhteydessä käydyn vuoropuhelun myös asianmukaisia suoria maksuja koskevien tarjousten avulla. Tältä osin on olemassa useita esimerkkitapauksia, mutta on välttämätöntä, että maanomistajat otetaan mukaan strategian ja hoitosuunnitelmien kehittämiseen, ja tarjouksen on oltava täysin selvä: jos ympäristö otetaan käyttöön, siitä on maksettava asianmukaista korvausta myös metsäalueilla.

  Puhemies. Seuraavana on

Petér Olajosin kysymys nro 12 (H-0075/06)

Aihe: Rába-joen vaahto

Itävallan ja Unkarin rajalla kulkeva Rába-joen vesi on vaahdonnut voimakkaasti vuodesta 2001 lähtien. Vakavan ongelman aiheuttajana on jätevesipäästöissä oleva naftaliinisulfonaatti, joka on peräisin itävaltalaisen Boxmark-yhtiön tuotantolaitoksilta Jennersdorfissa ja Feldbachissa sekä Schmidt-yhtiön tuotantolaitokselta Wollsdorfissa. Jo viisi vuotta toimineet laitokset ovat aiheuttaneet vahinkoa ympäröivälle luonnolle ja paikallisille asukkaille sekä johtaneet mielenilmauksiin Unkarin puolella (Itävallan ja Unkarin rajavesikomitea, hallitusten yhteiskokous, kansalaisyhteiskunnan edustajat jne.). Viidessä vuodessa ei ole tapahtunut mitään; Itävallan ympäristöministeriö on kehottanut kärsivällisyyteen. Miten Itävalta aikoo neuvoston puheenjohtajavaltion ominaisuudessa näyttää esimerkkiä muille jäsenvaltioille? Miten se noudattaa oikeudellisia sitoumuksiaan pintavesien laadun suhteen ja maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta tehdyn Helsingin yleissopimuksen suhteen?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kysymys, johon yritän nyt vastata neuvoston puheenjohtajana, on paitsi hyvin konkreettinen kysymys myös kysymys, johon olen velvollinen vastaamaan maan ministerinä. Hyväksyessään direktiivin 2060/EY Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat vesipolitiikan alalla toteutettavia yhteisön toimenpiteitä koskevasta kattavasta sääntelykehyksestä. Direktiivin tavoitteena on muun muassa vähentää asteittain vaarallisten aineiden joutumista veteen. Siinä säädetään jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä maasta toiseen ulottuvien vesistöjen suojelun alalla, ja komissio voi tarpeen vaatiessa toimia tässä sovittelijana.

Käsittelen seuraavaksi minulle esittämäänne konkreettista kysymystä Rába-joesta. Voin ainoastaan todeta, että joki vaahtoaa pääosin vain satunnaisesti ja että vaahtoaminen on alueellisesti hyvin rajattua ja sitä esiintyy erityisesti ylivuotokohtien alapuolella. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan mitään todisteita siitä, että vaahtoamisella olisi haitallisia vaikutuksia Rába-joen ekosysteemiin. Tästä huolimatta Itävalta on – etenkin asiantuntijoideni toimien ansiosta – esittänyt vesipolitiikan alalla toteutettavien yhteisön toimenpiteiden sääntelyjärjestelmää koskevan vesipuitedirektiivin 5 artiklan mukaisessa raportissaan, jossa analysoidaan saastumista ja sen vaikutuksia, että Rába-joen kyseisen osan kemiallinen tila on sellainen, että vesistöjä koskevat laatunormit ovat vaarassa. Vedestä otetaan lisänäytteitä EU:n vesipuitedirektiivissä esitettyjen sääntöjen mukaisesti ongelman syiden ja laajuuden sekä mahdollisten ratkaisujen selvittämiseksi, jotta toimenpideohjelmalle olisi varma perusta.

Voin vakuuttaa teille tässä ja nyt, että on täysin etujeni mukaista löytää järjestelmällisessä ja myönteisessä hengessä naapurimaamme Unkarin kanssa ratkaisu siihen, mistä säädetään Euroopan vesipolitiikkaa koskevassa yhteisessä suunnitelmassa. Kuulen alueista vastaavia viranomaisia, etenkin Itävallan kahden asianosaisen osavaltion viranomaisia, ja teen kaiken voitavani, jotta ongelmaan suhtaudutaan vakavasti ja edistymme kohti ratkaisua, joka hyödyttää myös Unkaria. Se on ehdottomasti etujeni mukaista, ja aion huolehtia siitä, että näin tapahtuu, ja olen jo ryhtynyt Itävallassa asiaa koskeviin toimiin.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja ministeri, haluan kiittää teitä ja Itävallan hallitusta siitä, mitä olette tehneet, ja lupauksestanne, jonka mukaan 1. heinäkuuta jälkeen Jennersdorfin nahkatehtaalta ei enää lasketa saastunutta vettä Rába-jokeen. Uskon meidän olevan samaa mieltä siitä, että eräänlaisena vihreänä vyöhykkeenä Itävallan ja Unkarin rajasta pitäisi tulla ekomatkailun linnake. Siksi haluan kysyä teiltä, voimmeko ratkaista myös Fürstenfeldin geotermistä hanketta koskevan ongelman, sillä se saastuttaa Lapincs-jokea (Lafnitz) Feistritz-joen kautta.

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Molemmissa tapauksissa, ja etenkin mainitsemanne Rába-joen tapauksessa, olemme perustaneet kahdenkeskisiä toimikuntia varmistaaksemme yhdessä, että mainitsemanne huolenaiheet poistetaan, jotta voitte varmistua siitä, että mainitsemanne päivämäärän ja tehtaan osalta saadaan aikaan parannuksia. Olen myös kääntynyt suoraan asiasta vastaavien paikallisviranomaisten puoleen.

Tämä asia koskettaa minua suuresti ja huolehdin siitä, että onnistumme molemmissa tapauksissa, sillä Itävallan tasavallan ympäristöministerinä on yhtä lailla minun etuni mukaista tulla kuulluksi menettelyissänne, esimerkiksi Paksin ydinvoimalaa koskevassa kysymyksessä. Koska olemme naapureita, meillä on yhteisiä etuja alueella. Kyse on antamisesta ja ottamisesta, ja uskon, että se koskee jatkossa yhtä lailla vesistöjä kuin tähän asti ydinvoimaakin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Koska Itävalta on luonnollisesti tunnettu puhtaista järvistään ja joistaan, olen halukas tietämään, miten hyvin Euroopan unionin säännöt vastaavat Itävallan sääntöjä. Ovatko tarkastukset tiukempia EU:ssa vaiko Itävallassa?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Muihin maihin verrattuna Itävallan vedet ovat laadultaan erinomaisia. Ongelmia esiintyy ajoittain – siitä ei ole epäilystäkään – ja meidän on yhdessä Unkarin kanssa tehtävä töitä löytääksemme niihin ratkaisuja, mutta kaiken kaikkiaan Itävallan vedet ovat laadultaan erinomaisia, kuten voidaan todeta Euroopan unionin uimavesidirektiivissä säädettyjen vaatimusten pohjalta.

Yhdessä ensimmäisistä keskusteluista, joihin osallistuin nuorena ministerinä ensimmäisessä ympäristöministerien neuvostossa maaliskuussa 2003, keskustelimme ensimmäisen kerran uimavesidirektiivistä, jossa säädetään näistä vaatimuksista, joten voin kertoa parlamentille tänään, että olemme tehneet merkittäviä parannuksia juoksevan veden laadun osalta ja että kaikkien Itävallan järvien vesi on uimakelpoista ja useimmissa tapauksissa jopa juomakelpoista. Tämä on maksanut meille miljardeja euroja puhdistuslaitteisiin tehtyjen investointien muodossa, mutta se on kuitenkin tärkeää. Tässä samassa kehittämishengessä haluamme myös ratkaista Rába-jokea koskevan ongelman yhdessä Unkarin kanssa.

  Puhemies. Seuraavana on

Antonios Trakatellisin kysymys nro 13 (H-0293/06)

Aihe: Ympäristönsuojelu Euroopan unionissa ja Välimeren maissa osana Barcelonan prosessia ja kumppanuussopimuksia Välimeren maiden kanssa

Välimeri on maailman huomattavin matkailukohde ja sen luonnonrikkauksia hyödynnetään monenlaisen toiminnan kautta, joka on kaikille EU:n jäsenvaltioille ja alueen maille taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää.

Kun otetaan huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen tutkimuksissa vuosittain todettu ympäristön tilan huonontuminen, joka johtuu etupäässä yhdyskunta- ja teollisuusjätteistä samoin kuin merenkulkutoiminnasta, on johtanut muun muassa Välimeren luonnonrikkauksien ylenkatsontaan ja ympäristöllisesti kestämättömään kalavarojen hallintaan, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä Välimeren toimintasuunnitelman kautta toteutettavan alueellisen yhteistyön ja YK:n ympäristöohjelman lisäksi, jotta toisaalta yhteisön lainsäädäntö pantaisiin tehokkaammin täytäntöön EU:n jäsenvaltioissa ja toisaalta edistettäisiin ympäristön ja vesiverojen suojelua koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa Välimeren valtioissa? Hyväksyykö neuvosto sitovien lausekkeiden ja toimien sisällyttämisen kumppanuussopimuksiin Välimeren maiden kanssa sekä Barcelonan prosessiin?

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kuten maaliskuussa 2005 järjestetyssä kevään huippukokouksessa pidetyssä neuvoston vuotuisessa esityksessä selvästi todettiin, neuvoston painopisteitä ovat muun muassa ympäristölain käytännön soveltaminen Euroopan yhteisössä ja unionin päätöksenteon parantaminen edelleen siten, että otetaan tasapainoisesti huomioon asiaankuuluvat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät.

EU–Välimeri-ministerikonferensseissa käsitellään säännöllisesti Välimeren alueen ympäristön kestävyyteen liittyviä monimutkaisia aiheita, ja – osana Helsingissä marraskuussa 1997 ja Ateenassa heinäkuussa 2002 pidettyjen ympäristökysymyksiä käsittelevien EU–Välimeri-ministerikonferenssien tulosten täytäntöönpanoa – toimet kohdistetaan strategisten puitteiden laatimiseen sekä yhteisen lähestymistavan ja yhteisten aloitteiden edistämiseen alueen institutionaalisten ja teknisten valmiuksien parantamiseksi. Ensisijaisena tarkoituksena on kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota synergiaan muiden ohjelmien kanssa.

Luxemburgissa 30. ja 31. toukokuuta 2005 järjestetyssä seitsemännessä ulkoasiainministereiden kokouksessa vahvistettiin jälleen kerran komission aloite Välimeren puhdistamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Aloitteen avulla pyritään käsittelemään kaikkia saastumisen lähteitä, myös teollisuuspäästöjä, yhdyskuntajätteitä ja yhdyskuntajätevettä, matkailun kehitysnäkymien parantamiseksi, kalavarojen lisäämiseksi ja puhtaan juomaveden varmistamiseksi tämän alueen miljoonille asukkaille. Välimeren kumppanuusmaita tuettaisiin tässä asiassa tarjoamalla asianmukaista rahoitusta. Mainitsemani tavoitteet vahvistettiin Barcelonassa pidetyssä EU–Välimeri-yhteistyön huippukokouksessa. Tässä yhteydessä vaadittiin myös aikataulun laatimista Välimeren puhdistamiseksi vuoteen 2020 mennessä ja sitä, että kestävään kehitykseen liittyvät vastaavat kokemukset Itämeren, Välimeren ja Mustanmeren alueelta otetaan huomioon.

Viidestä toimintaohjelmasta on käyty neuvotteluja, ja ne on virallisesti hyväksytty Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä. Nämä ohjelmat on laadittu Israelin, Jordanian, Marokon, Tunisian ja palestiinalaishallinnon kanssa. Egyptin ja Libanonin kanssa käydään neuvotteluja vastaavista ohjelmista, ja niiden erityinen ja kiireellinen painopiste on ympäristösuojelussa ja vesihuollossa, mutta huomiota kiinnitetään myös jätevedenkäsittelyyn, EU:n kokemukseen ympäristöä koskevista vaikutustenarvioinneista sekä Euroopan ympäristökeskuksen työhön. Tarkoituksenamme on joka tapauksessa, että aiempaa perusteellisempaan kahdenväliseen yhteistyöhön sisällytetään Välimeren suojelua koskevien monenvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpano.

  Antonios Trakatellis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puheenjohtaja ja ministeri, kiitän vastauksestanne. Kuten sanoitte, Välimeri on merkittävä matkailukohde ja meriympäristöä koskeva politiikka on siksi erittäin tärkeää.

Aikooko neuvosto näin ollen käyttää mainitsemianne menettelyjä, kuten kumppanuussopimuksia ja Barcelonan prosessia, edistääkseen asioita samalla tavoin kuin meristrategiaa jo edistetään Euroopan unionissa asiaa koskevan direktiivin nojalla? Syy, miksi kysyn tätä, on se, että kyseisessä direktiivissä on jo esitetty strategia. Onko aikomuksemme näin ollen myös edistää tätä strategiaa Välimeren alueen maiden kumppanuuksien avulla? Mielestäni meriympäristön suojelu olisi siten paljon tehokkaampaa.

  Josef Pröll, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kumppanuussopimus edellyttää meiltä suurempaa panostusta määriteltäessä rahoitusvarojen muotoa. Mekanismeja on otettu jo aiemmin käyttöön koko Välimeren alueen tukemiseksi sen moninaisten ja välttämättömien toimintojen suorittamiseksi ja sen erityispiirteisiin ja ongelmiin liittyvien vaatimusten huomioon ottamiseksi, eikä vähiten alueen ekosysteemeissä. Neuvoston on todellakin kiinnitettävä enemmän huomiota suoraa tukea koskevaan kysymykseen.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.15 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO