Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Vincenzo Lavarran, Roberta Angelillin, Katerina Batzelin, Jean Marie Beaupuyn, Giovanni Berlinguerin, Giusto Catanian, Thierry Cornillet'n, Giuseppe Castiglionen, Donata Gottardin, Umberto Guidonin, Giovanni Claudio Favan, Janelly Fourtoun, Lilli Gruberin, Claire Gibaultin, Nathalie Griesbeckin, Anne Laperrouzen, Pia Elda Locatellin, Andrea Loscon, Mario Mauron, Sebastiano (Nello) Musumecin, Francesco Musotton, Philippe Morillonin, Pasqualina Napoletanon, Pier Antonio Panzerin, Giovanni Pittellan, Umberto Pirillin, Lapo Pistellin, Vittorio Prodin, Guido Sacconin, Matteo Salvinin, Francesco Enrico Speronin, Luciana Sbarbatin, Gianluca Sustan, Marc Tarabellan, Riccardo Ventren, Donato Tommaso Veraldin, Marcello Vernolan, Armando Veneton, Marta Vincenzin, Sepp Kusstatscherin, Mauro Zanin ja Nicola Zingarettin laatimasta suullisesta kysymyksestä komissiolle puulastujen käytöstä viinin vanhentamisessa (O-0060/2006 – B6-0308/2006), ja

– Giuseppe Castiglionen laatimasta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän suullisesta kysymyksestä komissiolle puulastujen käytöstä Euroopan viinintuotannossa (O-0062/2006 – B6-0309/2006).

  Vincenzo Lavarra (PSE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, viinin hallintokomitean kokouksessa päästiin sovintoon asetusten (EY) N:o 1622/2000, N:o 884/2001 ja N:o 753/2002 muuttamisesta. Tarkoituksena on sallia puulastujen käyttö viinin vanhentamismenetelmänä.

Halusin esittää suullisen kysymyksen tämän viinintuotantomenetelmän hyväksyttävyydestä. Kysymystäni tuki yli 40 kollegaa, joita haluan kiittää. Minusta parlamentin on saatava ilmaista mielipiteensä asiasta, joka on ulkonaisesti tekninen mutta johon liittyy tosiasiassa muutamia tärkeitä seikkoja, jotka koskevat eurooppalaisen viinin laatua ja tulevaisuutta.

Ehdotusta yritettiin perustella sillä, että meidän olisi toimittava samoin kuin Euroopan ulkopuolisissa maissa, joissa menetelmä on jo sallittu. Mietin kuitenkin, eikö eurooppalaisen viinin omintakeinen luonne ja vahvuus maailmanmarkkinoilla perustu juuri korkeaan laatuun ja perinteisten menetelmien vaalimiseen. Onko komissio arvioinut ehdotuksen vaikutuksia laatuviineihin? Mitä toimenpiteitä se aikoo toteuttaa menetelmän kieltämiseksi ainakin laatuviinien tuotannossa? Onko komissio sitä mieltä, että menetelmän käytön mainitsematta jättäminen päällysmerkinnöissä olisi avoimuutta koskevien suuntaviivojemme mukaista? Mitä tapahtuu WTO:n neuvotteluissa, jos nostamisen sijaan viinintuotantomenetelmiin liittyviä standardeja lasketaan?

Olisin kiitollinen komissiolle, jos selvittäisi ystävällisesti näitä seikkoja hieman, etenkin kun viinialaa ollaan uudistamassa WTO:ssa.

  Giuseppe Castiglione (PPE-DE), laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on historiallinen hetki Euroopan viinialalle. Maailman maatalousmarkkinoiden avaaminen ja alati lisääntyvä kansainvälinen kilpailu ovat kyseenalaistaneet viinintuotanto- ja markkinointijärjestelmämme ja pakottaneet tuottajamme joustamaan.

"Nykyaikaisten" viinintuotantomenetelmien käyttö monissa unionin ulkopuolisissa maissa ja "kokonaan tuotetun tuotteen" säännön leväperäinen noudattaminen maailmalla sysäävät tuotteitamme syrjään omilla markkinoillamme, jossa käydään yksin kaksi kolmannesta maailman viinikaupasta. Näin ollen on ehdottoman tärkeää tarkistaa sääntöjemme tiukkuutta, ja mikäli globaali haaste edellyttää meidän joustavan, on tärkeää säätää rajoituksista ja ehdoista uusien viinintuotantomenetelmien käytölle. On erittäin tärkeää löytää tasapaino suuremman joustavuuden ja perinteiden vaatimusten, laadun ja kuluttajansuojan välillä. Tällaisen muutoksen on autettava säilyttämään ja vahvistamaan viinialamme vahvuuksia ja annettava sille uutta pontta. Laatuviinien tuotanto ei saa missään nimessä heiketä keinotekoisesti tuotettuja aistinvaraisia ominaisuuksia sisältävien viinien eduksi.

Komissio perustelee tänään keskusteltavana olevaa ehdotusta siten, että kuluttajien sekaantumisen riski on vältettävä ja kilpailun vääristyminen tuottajien välillä on estettävä. Arvoisa komission jäsen, jos tämä on todella tarkoituksena, jos tämä on todella pyrkimyksenä, voin valitettavasti todeta vain, että käsissämme on täysi fiasko.

Aito kuluttajansuoja ja aito halu estää kilpailun vääristyminen edellyttäisivät velvoittavaa määräystä, eli puulastujen käytön merkitseminen etikettiin olisi tehtävä pakolliseksi. Kaikki muut säännökset ovat nyt ja tulevaisuudessa täysin tehottomia: niillä ei taata kuluttajansuojaa eikä estetä kilpailun vääristymistä senkään vertaa.

Vain selkeät merkinnät, jotka vastaavat tuotteen sisältöä, takaavat tietojen avoimuuden. Vain silloin kuluttaja voi tietää, mitä hän tarkalleen ottaen on ostamassa. Vain silloin kuluttajan valinnanvapaus on turvattu yhdessä viininviljelijän valinnanvapauden kanssa.

Jos tällaisia tietoja ei merkitä etiketteihin, tuhoutuu osa Euroopan viinialasta lähitulevaisuudessa. Euroopan viiniala perustuu perinteisiin, monipuolisuuteen ja alueellisiin ominaispiirteisiin – aitoon viininviljelyyn, joka on ominaista maillemme.

Euroopan viinintuottajille ei jää valinnanvaraa. Enemmin tai myöhemmin heidän on pakko lopettaa perinteisten menetelmien käyttö, sillä kuluttajat näkevät heidän tuotteensa syyttä suotta liian kalliina kun eivät saa asianmukaisia ja selkeitä tietoja.

Arvoisa komission jäsen, onko tämä yhteisön kuluttajansuojapolitiikkaa? Onko tämä yhteisön avoimuutta ja pakkausmerkintöjä koskevaa politiikkaa? Onko tämä paljon puhuttua maataloustuotteiden laadun edistämistä? Olisin kiitollinen, jos olisitte ystävällinen ja antaisitte parlamentille kiireesti vastauksen.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan samalla kertaa molempiin kysymyksiin puulastujen käytöstä viinintuotannossa.

Komission antaman ja viinin hallintokomitean käsittelyssä olevan asetusehdotuksen tarkoituksena on määrittää ehdot, jotka koskevat tammilastujen käyttöä viinintuotannossa. Neuvosto sääti tästä uudesta viinien valmistusmenetelmästä 20. joulukuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2165/2005. Komission mielestä ehdotukseen sisältyvät viinin päällysmerkintöjä koskevat säännökset täyttävät avoimuutta koskevat vaatimukset kuluttajien kannalta sekä tuotetta koskevat laatuvaatimukset. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä viinien päällysmerkinnöistä, ja niiden tarkoituksena on estää kuluttajia joutumasta harhaanjohdetuiksi. Siinä säilytetään myös vaihtoehtoiset merkinnät "oak barrel" tai "oak barrique", joita käytetään, kun viini on vanhennettu tai kypsytetty puisissa astioissa eikä ole koskaan ollut kosketuksissa tammilastuihin. On siis mahdotonta erehtyä luulemaan viiniä, joka on vanhennettu kosketuksissa tammilastuihin ja jonka maustakin erottaa sen kypsyneen kosketuksissa puulastuihin, perinteisellä menetelmällä tynnyrissä kypsytetyksi viiniksi. Näin ollen tällaisista viineistä ei ole tarpeen merkitä mitään erityisiä tietoja.

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaan jäsenvaltiot voivat säätää viininvalmistusmenetelmiä koskevia tiukempia vaatimuksia varmistaakseen olennaisten ominaisuuksien säilymisen määritellyllä alueella tuotetuissa laatuviineissä sekä pöytäviineissä, joilla on maantieteellinen merkintä. Komissio ei voi puuttua jäsenvaltioiden toimivaltaan. Neuvosto hyväksyi nyt, että unionin tuottajat voivat käyttää tätä menetelmää. Kansainvälinen viinijärjestö salli sen muutamia vuosia sitten. Komissio uskoo laatuviinien tuottajien jatkavan perinteistä tynnyrissä kypsyttämistä, kuten on käynyt puulastumenetelmän jo vuosia sitten sallineissa unionin ulkopuolisissa maissa.

Menetelmää on käytetty jo pitkään muissa viinintuottajamaissa ja sitä on testattu EU:n valvonnassa lukuisin testein, eikä menetelmällä ole havaittu olevan kielteistä vaikutusta kuluttajien terveyteen. Komission mielestä uusien viininvalmistusmenetelmien salliminen aiempaa joustavammin auttaa yhteisön alueen tuottajia kasvattamaan markkinoitaan ja tavoittamaan useampia kuluttajia etenkin viennin kautta. Se lisäisi samoin viinialan kilpailukykyä unionin ulkopuolisiin maihin verrattuna.

  Iles Braghetto, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten olemme kuulleet, Euroopan tuottajien ei ole sallittua Euroopan unionin voimassa olevan lainsäädännön mukaan käyttää puulastuja viinin vanhentamiseen.

Muiden viinintuottajamaiden, etenkin Yhdysvaltojen, Chilen ja Etelä-Afrikan, lainsäädännössä ei aseteta vastaavaa kieltoa. Lisäksi Euroopan unionin kanssa hiljattain tehtyjen sopimuksen perusteella kyseisistä maista voidaan tuoda viinejä Euroopan unionin sisämarkkinoille ilman, että puulastujen käyttöä tarvitsee merkitä pulloihin mitenkään.

Italian viinintuotanto joutuu näin epäreilun kilpailun uhriksi. Tähän asti se on luottanut monipuolisuuteen, vanhoihin viineihin sekä tuotteiden laatuun ja terveellisyyteen. Nyt kuva luotettavista ja uskottavista markkinoista – jollaisina Italian markkinoita pidetään – joutuu kyseenalaiseksi.

Globalisaatio vaikuttaa väistämättä tälläkin alalla, josta muu maailma kadehtii meitä. Emme tietenkään onnistu pysäyttämään sitä, mutta tarvitsemme asianmukaiset takeet. Kyse ei ole siitä, että tämän vanhentamismenetelmän tuloa Euroopan unionin markkinoille vastustettaisiin, vaan siitä, että vaadimme kuluttajien oikeuksien suojelua: kuluttajilla on oikeus tietää, mitä he ostavat ja juovat ja millaista laatua he mihinkin hintaan saavat. Italialaisten ja eurooppalaisten tuottajien ei tarvitse käyttää poppakonsteja eikä tinkiä laadusta saadakseen myytyä tuotteitaan, joiden korkea laatu tunnetaan ympäri maailman.

Viinin hallintokomitea valmistautuu hyväksymään viinin tuotantomenetelmiä koskevien voimassa olevien standardien muutoksen ja antamaan luvan puulastujen käyttöön viinin vanhentamisessa sen sijaan, että viini kypsytettäisiin perinteisesti tynnyreissä. Kaksikymmentä vuotta sitten aiheutui skandaali metanolin käytöstä viinintuotannossa, mikä on varoittava esimerkki. Vain sellainen tuotantomenetelmä, joka toteutetaan kunnolla ja ammattitaitoisesti, onnistuu pitämään pintansa markkinoilla. Sananparressa in vino veritas on totuuden perää, mutta kerrankin olisi annettava etikettien kertoa ne asiat, jotka meillä on oikeus tietää.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minusta näkemyksenne viinintuotantomenetelmistä ja puulastujen käytöstä ovat hyvin yleisluontoisia. Komissio ei liene ymmärtänyt, millainen perusongelma niiden käytöstä aiheutuu. Esitän sen teille lyhyesti:

Totesitte, että kansainvälinen viinijärjestö sallii nämä viinintuotantomenetelmät. Arvoisa komission jäsen, onko teille väitetty, että kansainvälisten menetelmien on oltava ehdottomasti yhtenäisiä eurooppalaisten menetelmien kanssa ja että meidän eurooppalaisten on pakko hyväksyä uusien maiden viinintuotantomenetelmät, jotka vaarantavat Euroopan markkinat? Arvoisa komission jäsen, onko teille väitetty, että komissio voi lähteä WTO:n neuvotteluihin turvaamatta tuotteita, joilla on maantieteellinen merkintä ja joihin kuuluu myös viinejä? Arvoisa komission jäsen, ovatko yhteiskunta, viininviljelijät, enologit ja Euroopan parlamentti väittäneet teille, että voitte tehdä kilpailusta epäreilua Euroopan markkinoilla? Sanomani on tietenkin hyvin, hyvin yleisluontoinen ja olen luonnollisesti kollegojeni kanssa yhtä mieltä siitä, että viimeisenä toimena uusi menetelmä on mainittava pullojen etiketeissä kuluttajien suojelemiseksi. Mutta kuka suojelisi eurooppalaisia viinejä? Kukaan parlamentissa ei oleta, että eurooppalaisen viinin olisi oltava samaa viiniä kuin sata vuotta sitten. Kukaan parlamentissa ei oleta, ettei sitä saisi nykyaikaistaa. Kukaan parlamentissa – viinin yhteisen markkinajärjestelyn uuden tarkistamisen tuntien – ei pidättäydy esittämästä innovatiivisia ehdotuksia. Meitä huolestuttaa kuitenkin, että huoleton puulastujen käyttö ilman vastalauseita – minkä totesitte voivan yksinkertaisesti vapauttaa tai lisätä heikkolaatuisen kaupallisen viinin kilpailukykyä – saattaa laskea hintoja laatuviinien markkinoilla. Laatuviineillä on suojatut nimet ja maantieteelliset merkinnät, eikä kukaan voi kyseenalaistaa niitä maailmankaupassa. Te vain avaatte takaoven niin, että eurooppalaiset laatuviinit joutuvat viheliäiseen vaaraan.

Arvoisa komission jäsen, en vie enempää aikaanne, sillä keskustelemme asiasta kanssanne noin kuukauden kuluttua sekä ensi viikolla maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Haluaisin kuitenkin pyytää teiltä yhtä asiaa kaikkien kollegojeni puolesta: hajanaisia ja laatua heikentäviä käytäntöjä on vältettävä, kun on kyse viinialan tulevaisuudesta ja yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisestä. Pyydämme teiltä apua. Muutoin joudumme käymään erittäin tiukkasanaisen keskustelun.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puolen vuoden tai korkeintaan vuoden kuluttua viinimarkkinat on pistetty uusiksi, joten haluaisin tarkastella tämän päivän aihettamme markkinoiden viime vuosien yleisen kehityksen ja lähivuosien tulevaisuudennäkymien pohjalta.

Ensinnäkin korostaisin – tältä osin edustan käytännössä täysin vastakkaista näkökantaa kuin edellinen puhuja – että kuluttajat tekevät todelliset viinejä koskevat päätökset. Viiniä ei ole pakko juoda, eikä mitään tiettyä viinilaatua ole pakko valita. Valinnan tekee viime kädessä kuluttaja.

Mitä kuluttajat ovat siis viime vuosina tehneet? Pöytäviinien kulutus on vähentynyt ja laatuviinien kulutus on lisääntynyt. Viininkuluttajien määräkin on kasvanut selvästi, ja mikäli olette lukeneet viime aikoina lehtiä, olette varmasti tietoisia Kiinan päätöksistä ja toiveista sekä siitä, että kymmenen vuoden kuluessa maailmassa miljoonia uusia viininjuojia.

Lisäksi eri puolilla maailmaa – etenkin uuden maailman uusilla viinitarhoilla – on tuotettu uusia makuja, jotka sopivat kuluttajien vaatimuksiin. Tämä on tapahtunut niiden vain 20 vuoden kuluessa, joiden aikana kuluttajat Ranskassa ovat vähentäneet viininkulutustaan puoleen.

Viininkulutuksessa on siis tapahtunut selvästi suuria muutoksia. Euroopan on päästävä hyviin asemiin maailmanmarkkinoilla. Uskon meidän kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että nyt on toimittava, jotta Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa – olen kotoisin Champagnen alueelta – tuotettujen suurten viinien kansainvälisestikin tunnustettu korkea laatu säilyisi niin, että sekä niiden laatu että merkin imago saadaan turvattua kaikkialla maailmassa. Samalla Euroopan viininviljelijöiden on kuitenkin sopeuduttava kuluttajien tarpeisiin kaikkialla maailmassa.

Hyvät kuulijat, kuluttajien muuttuvan maun ja tiettyjen kuluttajien markkinoilta häviämisen ja toisten kuluttajien markkinoille ilmaantumisen takia on ihan luonnollista, että tammilastujen käyttö on mahdollista eurooppalaisen viinin tuotannossa. Tällaisesta mahdollisuudesta ei saa tietenkään tulla velvollisuutta. Menetelmän käyttöä on säänneltävä lainsäädännössä, ja kaikilla jäsenvaltioilla on oltava oikeus asettaa rajoituksia menetelmän käytölle.

Lopuksi muistuttaisin, että monta miljoonaa – ehkä noin viisi miljoonaa – työpaikkaa maanosassamme, 25 jäsenvaltiossamme, riippuu viinintuotannosta ja että viinialan liikevaihto on 17 miljardia euroa. Liikevaihto on siis lähes sama kuin vehnäalalla ja selvästi suurempi kuin sokerialalla, jossa se on neljä kertaa pienempi. Näistä syistä meidän on mukauduttava kuluttajiemme vaatimuksiin.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, viinikaupassa olen amateur du vin. Maallikon termein tunnen siis viinit kuin omat taskuni. Olen suorittanut Yhdistyneen kuningaskunnan Wine and Spirit Education Trust -säätiön kursseja ja olen edennyt opinnoissani hieman Master of Wine -tutkinnon alapuolelle, joten sanoillani lienee jonkin verran painoarvoa.

Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat ovat EU:ssa siinä mielessä epätavalliset, että ne ovat kasvaneet kiivaasti vuosien ajan. Kartamme kuitenkin EU:ssa tuotettuja viinejä ja suosimme muualla maailmassa, etenkin Australiassa ja Kaliforniassa, tuotettuja. Pohditte varmaan, miksi näin. Voisiko olla yksinkertaisesti niin, että niiden viinit vain sattuvat kutkuttamaan asiakkaiden makuhermoja? Niiden ja muiden uuden maailman maiden tuottajia ei sido pikkumainen byrokratia, joka määrää, mitä rypäleitä on kasvatettava ja missä ja miten viini on valmistettava. He tuottavat ilman tukia viinejä, joita ihmiset haluavat ostaa, ja sellaiseen hintaan, johon kuluttajilla on varaa.

Kyse on nyt toisestakin asiasta, tuoteselosteesta. Kuvitelkaapa seuraavanlainen tilanne: olette marketissa ja edessänne on satoja viinipulloja. Valitsette niistä yhden – esimerkiksi tällaisen tyylikkään Pomerolin – ja yritätte etsiä siitä jotain tietoja. Kaikki eivät kanna Suurta viinikirjaa mukanaan. Miksi pitäisikään? Asiakas hakee tietoja pullosta. Kalifornialaisessa Pomerol-pullossa ei valitettavasti ole kaikkia tietoja. Sen kolmen tuuman eli kymmenen sentin levyisessä etiketissä kerrotaan kuitenkin enemmän kuin suurimman osan ihmisistä tarvitsee koskaan tietää – myös, että viiniä on kypsytetty amerikkalaisen tammen avulla 12 kuukautta.

Voitto ja asiakkaiden säilyttäminen ovat liiketoiminnan ydin. Jos EU:n tuottajille laaditaan lisää säännöksiä noudatettaviksi, heidän toimintansa lamaantuu eikä heitä pelasteta enää millään tuilla, olivatpa ne kuinka suuria tahansa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyksen artiklan... – en tiedä, mikä sen numero on – mukaan kaupustelu, jota jäsen Wise nähdäkseni juuri harjoitti, on parlamentissa kielletty.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, nyt kun komission on viimeisteltävä viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistus, parlamentissa tänään käytävä keskustelu liittyy läheisesti Euroopan viinintuotannon kilpailukykyyn unionin ulkopuolisten maiden kilpailukykyyn verrattuna. Komissio väittää haluavansa uudistusta edistääkseen kilpailukykyä.

Kansainvälinen viinijärjestö (OIV) sallii puulastujen käytön viinintuotannossa. Menetelmän käyttöä koskevia ehtoja ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty viinin hallintokomiteassa. Viinialaa suojataan nykyisin niin vähän, että perinteisten valmistusmenetelmien – kuten tynnyrissä kypsyttämisen – säilyttämisestä on nyt neuvoteltava, jotta Euroopan viinintuottajilla on halutessaan mahdollisuus kilpailla yhdenvertaisin edellytyksin unionin ulkopuolisten maiden tuottajien kanssa. Samalla on tietenkin taattava avoimuus ja kuluttajien tiedonsaanti mahdollisimman tehokkaasti.

Käytäntöä pitäisi mielestämme soveltaa viineihin, jotka kypsytetään tai jotka luokitellaan perinteisin merkinnöin, kuten "Crianza", "Reserva" tai "Gran Reserva". Etiketin merkintöjen tarkoituksena on nimenomaisesti estää sekaannukset kuluttajien keskuudessa, sillä niistä käy selvästi ilmi, onko kyseistä menetelmää käytetty vai ei. Esimerkiksi termi "tammi" olisi varattava perinteiseen tynnyrissä kypsyttämiseen.

Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan perusasetuksen mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus säätää viinintuotantomenetelmiä ja -käytäntöjä koskevia tiukempia kansallisia vaatimuksia, jotta laatuviinien ominaisuudet saadaan varmasti säilytettyä. Kotimaassani espanjalaisten viinien laadusta vastaavat pääasiassa valvontaneuvostot.

Komissio laatii nyt kuitenkin vaatimukset, jotka koskevat menetelmän käyttöä yhteisössä. Pyytäisimme teitä tekemään tämän avoimesti, jotta vältetään kaikki sekaannukset kuluttajien keskuudessa ja taataan, että samoja toimia sovelletaan myös unionin ulkopuolisista maista tuotaviin viineihin.

Toivoisimme komission myös selittävän meille, miksi se hajauttaa keskustelun viininvalmistusmenetelmistä, sillä niitä olisi käsiteltävä yhdessä. Lisäksi syksyllä 2005 annetussa asiakirjassa KOM(2005) 395 esitettiin liuta teknisiä muutoksia perusasetukseen: esimerkiksi viinintuotannon sivutuotteiden tislaus korvattiin niiden poistamisella Sloveniassa ja Slovakiassa, viljelyalueiden luokittelua muutettiin Puolan osalta ja päällysmerkintöihin otettiin uusia mainintoja.

Muutoksiin ei kuitenkaan sisältynyt tammilastujen lisäämistä. Tämä ei mielestäni ole käännösongelma, sillä tällaista muutosta ei ollut ranskankielisessä eikä espanjankielisessä tekstissä. Jos sellainen olisi ollut, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ei ehkä olisi esittänyt asian käsittelyä yksinkertaistetulla menettelyllä.

Voisiko komissio siis kertoa, milloin se päätti lisätä tämän uuden asian ja miksei se odottanut yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta sen lisäämiseksi?

  Anne Laperrouze (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, allekirjoitin muutamien kollegojeni tavoin tämän suullisen kysymyksen puulastujen käytöstä Euroopan viinintuotannossa. Allekirjoitin sen, sillä mietin, onko olemassa takeita siitä, että Euroopassa tuotetut laatuviinit tunnustetaan nyt ja jatkossa laatuviineiksi. Toivottavasti on.

En olisi lainkaan hämmästynyt, jos kyseinen menetelmä tunnustettaisiin ja sallittaisiin. Viinintuotantoalalla tätä tunnustusta on odotettu, sillä sen ansiosta osa tuottajista voi täyttää kansainvälisten kuluttajien odotukset. Menetelmän käyttöönotto ei ole pakollista, vaan jäsenvaltioilla on oikeus asettaa lainsäädännössään rajoituksia tietyillä alueilla tuotetuille laatuviineille.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tarvitaan takeet sekä tätä menetelmää käyttäen valmistettuihin viineihin tehtävistä merkinnöistä että viinien laadusta. Haluan korostaa, että tämän, Euroopan unionin ulkopuolisista maista tuodun menetelmän tunnustaminen ei oikeuta käyttämään muita menetelmiä, joiden osalta ei pystytä antamaan tarvittavia laatutakeita sen enempää viinin terveellisyyden kuin sen ominaisuuksienkaan suhteen. Viini on hyvin erikoinen tuote, joka välittää identiteettiä ja kokonaista elämäntapaa, joten ei pidä ottaa liian nopeasti käyttöön liian monia erilaisia viinintuotantomenetelmiä.

Lopuksi haluan käyttää tätä keskustelua hyväkseni painottaakseni yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) tulevaa tarkistamista, jonka pitäisi taata Euroopan viinintuotannolle todellinen tulevaisuudenratkaisu. Euroopan viinintuottajien täytyy pystyä hyötymään viinimarkkinoiden maailmanlaajuisesta kasvusta, ja tämä on varmistettava jakamalla YMJ:n rahoitustuki uudelleen. Tuen irrottaminen tuotannosta voisi tarjota ratkaisun, jonka avulla alan toimijoiden vastuullisuutta saadaan lisättyä. Näin kaikki tuotettu viini päätyisi kuluttajien markkinoille. Tislauksen edellytyksiä on tarkasteltava uudelleen juotavaksi tarkoitetun alkoholin ja erityisen tislaustoimenpiteen osalta järjestelmässä, joka perustuu alenevaan ohjehintaan kampanja-aikoina. Samoin on kannustettava viinipohjaisten tuotteiden käyttämiseen viinin makua parannettaessa, esimerkiksi rypälemehun käyttämiseen sokerin sijasta.

Jotta eurooppalaiset viinit säilyttävät johtoasemansa maailmassa, Euroopan unionin on laadittava uuden YMJ:n perusteella edistämis-, markkinointi-, tutkimus-, kehittämis- ja koulutuspolitiikka, ja lisäksi on perustettava talouden seurantakeskus. On täysin selvää, että rakenneuudistus-, istutus- ja raivausjärjestelmiä on uudistettava, jotta markkinoiden tarpeisiin pystytään vastaamaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi viinitarhojen pinta-alat – eli Euroopan unionin viininviljelypotentiaali – on säilytettävä.

Olisi mahdotonta kuvitella, että Euroopan viinitarhat katoaisivat maisemasta, historiasta ja maaseutu- ja kulttuuriperinnöstä, jota viinintuottajat ovat muovanneet niin monien vuosien ajan viljelemällä maata, joka kelpaa vain rypäleiden viljelyyn. Mihin tämä maa ja siitä elantonsa saavat oikein joutuisivat? He ovat tehneet töitä parantaakseen taitojaan kuluttajien – tai pikemminkin viininystävien – suureksi nautinnoksi.

  Christa Klaß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, vaikka viini on tietyiltä alueilta peräisin oleva tuote, sitä ostetaan ja myydään kaikkialla maailmassa. Viinintuotantomenetelmät on siis määritettävä kansainväliseltä pohjalta, jotta varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky. Tiedämme kaikki, että viinin kypsyttäminen tammitynnyreissä on erityinen valmistusmenetelmä, vanha perinne. Sen käyttöön on kuitenkin perusteet: puisissa tynnyreissä säilyttämisellä vaikutetaan myönteisesti viinin kypsymiseen.

Viinin varastointitekniikka kuitenkin muuttuu. Parhaita käytäntöjä yritetään hyödyntää, kun viinejä kehitetään kuluttajien odotusten mukaisesti, ja koko ajan tulee uutta tietoa ja uusia mahdollisuuksia, joita käytetään Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa.

Tässä kohtaa pohdin sitä, miten korkealle arvostamme yhtäältä perinteitä ja toisaalta nykyaikaisia menetelmiä. Kukaan meistä ei kai halua enää nykyaikana matkustaa hevosilla ja kärryillä. Minusta yhden ei pitäisi sulkea toista pois, mutta varmuus on vaarassa kadota. Jäsen Castiglionen kysymys puulastujen käyttöä ja merkintöjä koskevista käytännön oikeudellisista näkökohdista on aivan paikallaan.

Meidän on mielestäni pidettävä huolta siitä, ettei viinipullojen etiketeistä tule lopulta vastaavia lappusia, joita on lääkepakkauksissa. Kuluttajat haluavat, että pullot näyttävät kauniilta ja tärkeimmät tiedot ovat selvästi luettavissa. Merkinnät ovat kinkkinen kysymys, joka olisi mielestäni paras ratkaista kansallisella tai alueellisella tasolla, niin kuin se olisi tehtävä. Euroopan unionin tehtävänä ei voi olla kaiken säätely ylhäältä alas pienimpiä yksityiskohtia myöten, tai muutoin päädymme lopulta samanlaiseen tilanteeseen kuin allergeenejä koskevissa merkinnöissä, joissa vaadittiin merkintöjen tekemistä kaikilla mahdollisilla kielillä.

Samoin on oltava selvää, että on mahdotonta valvoa, mitä tynnyreiden tai puulastujen kanssa tehdään. Kypsytettiinpä viini tynnyreissä tai puulastuja lisäämällä, viini on alueellinen tuote, eikä vastalauseita voida esittää terveydelle aiheutuvan haitan perusteella. Viiniä on kypsytetty kosketuksissa puuhun monien sukupolvien ajan, ja sen vaikutuksista terveyteen ei edelleenkään kiistellä.

  Ari Vatanen (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun jäsen Daulin puolesta. Olen viininviljelijä, joten en välttämättä ole samaa mieltä kaikesta, mitä hän on kirjoittanut, mutta politiikassahan sanotaan usein asioita, joita ei oikeasti tarkoiteta. Hänen puheensa on kirjoitettu ranskaksi, joten onneksi meillä on täällä hyvät tulkit.

(FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin viiniala on erittäin tärkeä työpaikkojen ja tulojen lähde. Viinitarhat ovat pääasiassa pieniä ja keskikokoisia perheyrityksiä, joilla on näin ollen merkittävä asema maaseutualueiden kehityksessä.

Euroopan viinialaa koettelee kriisi, joka vaikuttaa moniin Euroopan alueisiin ja joka johtuu kysynnän asteittaisesta vähentymisestä. Viinipolitiikassa Euroopan unionin päättäjien tehtävän olisi perustuttava perinteisen tuotannon laadun parantamiseen ja edistämiseen sekä perinteisen tuotannon suojelemiseen kasvavalta kilpailulta unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

Aivan liian usein kehnot merkintäkäytännöt ovat suurin syy siihen, että perinteiset tuottajat ovat menettäneet markkinaosuuksiaan. Jotta epäreilu kilpailu – jolla olisi katastrofaalisia vaikutuksia tuottajiimme – saataisiin estettyä viinimarkkinoilla, on tärkeää suojella kuluttajia merkintöjä koskevilla säännöksillä. Merkinnöissä on esitettävä avoimesti tuotteen ominaisuudet, käytetyt menetelmät, alkuperä ja kypsyttämismenetelmät.

Keskiverto kuluttaja – kadunmies – kuvittelee viinintuotannon olevan tynnyreissä kypsyttämistä, joten on varmistettava, ettei kuluttajalle aiheudu sekaannuksen vaaraa eikä häntä voida pettää viinin laadun tai kypsyttämismenetelmän suhteen. Kuluttajalle on siis annettava asianmukaiset tiedot, jotta hänelle jää vapaus valita. Onkin erittäin tärkeää, että päällysmerkinnöissä on pakko mainita, mikäli puulastuja on käytetty viinin kypsyttämisessä.

Nyt lienee aika ottaa lasi punaviiniä, mieluiten Saint-Émilionia.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, saatatte ehkä hämmästyä kuullessanne, että viiniä, laatua ja perinteitä käsittelevän, parlamentin laajennetun työryhmän puheenjohtajana en ole käyttänyt tilaisuutta esittääkseni oman suullisen kysymyksen puulastujen käytöstä viininvalmistuksessa.

Keskustelemme parin seuraavan päivän aikana komission tiedonannosta, joka koskee viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista, joten meidän ei pitäisi tehdä asioita väärinpäin. Vie aikaa uudistaa lainsäädäntöä, joka on arkaluonteinen ja jakaa selvästi Euroopan viinintuottajat kahtia.

Jotkut viinintuottajat kertovat odottaneensa 10 vuotta, että saisivat käyttää puulastuihin perustuvaa menetelmää, kun taas toisista se on hyökkäys Euroopan perinteistä viinintuotantoa vastaan. He pelkäävät, että kuluttajia saatetaan pettää laajamittaisesti. Jotkut taas muistuttavat, että jäsenvaltioilla on vastuu etenkin tietyillä alueilla tuotettuja laatuviinejä koskevasta lainsäädännöstä. Ei pidä myöskään unohtaa, että kansainvälisellä viinijärjestöllä (OIV) on omat vastuunsa, jotka ulottuvat yhteisön lainsäädännön ulkopuolelle.

Piru piilee tapansa mukaan yksityiskohdissa, eikä yksityiskohtia voida ratkoa nyt täällä parlamentissa, joten haluan käyttää tilaisuutta varoittaakseni komissiota syöksymästä sopimattomasti suin päin eteenpäin, sillä matkan varrella on silloin monia vaaroja. Ensinnäkin on vaara, että ihmisille esitetään fait accompli, mikäli komiteamenettelyssä hyväksytään asetus sellaisesta viinintuotantomenetelmästä, joka olisi määriteltävä vasta viinin YMJ:tä uudistettaessa. Lisäksi vaarassa on syntyä hallitsematon byrokratiahirviö, johon liittyy pettämisen ja kilpailun vääristymisen riski.

Vaadin komissiota näin ollen jättämään hyväksymättä asetusten N:o 1622/2000, N:o 884/2001 ja N:o 753/2002 muuttamisesta annetun asetusluonnoksen, jota ei tietääkseni ole hyväksytty. Merkintöjen osalta varoittaisin luomasta ennakkotapausta, jolla voisi olla valitettavaa vaikutusta alkoholijuomien merkintöihin. Toistaiseksi olemme onnistuneet välttämään merkinnät, joista on haittaa tuotteille ja joita kuluttajien on lopulta mahdoton ymmärtää. On siis vältettävä leikkimästä tulella tällä arkaluontoisella alalla, jota jäsen Klaß käsitteli niin osuvasti.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, päinvastoin kuin ne, jotka ovat tämän aloitteen takana, en vastusta periaatteessa komission päätöstä, jolla se laillisti menetelmän, johon on viitattu esimerkiksi Yhdysvaltojen ja EU:n välisessä viinikauppasopimuksessa ja yksittäisissä sopimuksissa, joita on tehty unionin ulkopuolisten maiden kanssa vuodesta 1984. Aloite on laadittu Italian hallituksen kehotuksesta, mutta ihmettelen kuitenkin, miksi eri ryhmiin kuuluvat kaksi italialaista jäsentä sen esittivät. Komission päätös hyödyttää myös kuluttajia, sillä viinien kypsyttäminen puutynnyreissä on perinteinen valkoviinin ja eritoten punaviinin valmistusmenetelmä. Tällainen tammitynnyri, jonka tilavuus on 250 litraa, maksaa 600–800 euroa. Sitä voidaan käyttää enintään kolme kertaa, joten punaviini on vähintään euron kalliimpaa, kun se on kypsytetty tynnyrissä kuin jos kypsyttämiseen olisi käytetty puisia lautoja. Viimeksi mainittua menetelmää ei voida vastustaa kuluttaja- eikä terveydensuojelupolitiikan perustein.

Tällä tavalla päätös siis hyödyttää kuluttajia, jotka voivat ostaa laatuviinejä halvemmalla, joten näkemykseni on täysin päinvastainen kuin esityksen laatijoilla. Kysyn jäsen Batzelilta, jonka mukaan tällaista laatuviinien tuotantoa alhaisin kustannuksin ei pitäisi sallia, mihin joudummekaan, jos parlamentissa pyritään kieltämään teknologinen kehitys. Keskustelun on tietenkin liityttävä viinimarkkinoiden järjestelyyn, mutta Italian pyynnön takia komissiolle tuli paineita toimia, joten annan komission jäsenelle Špidlalle varauksettoman tukeni. Kuluttajan näkökulmasta katsottuna asiassa ei ole ongelmaa. Meidän on kuitenkin pohdittava, olisiko syytä sallia – huomaattehan "sallia", ei siis "määrätä" – merkinnät niin, että joku voisi käyttää mainoskeinona kuvausta "kypsytetty tammitynnyrissä". Se ratkaisisi kilpailuongelman. On joka tapauksessa parempi laillistaa menetelmä kuin tyytyä vuosikymmenien ajan siihen, että monet käyttävät menetelmää laittomasti. Valitsemamme lähestymistapa on siis mielestäni oikea.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen etuoikeutettu saadessani ajella Strasbourgiin tullessani Rheinland-Pfalzin ja Alsacen kauniiden alueiden läpi. Ostan noilta alueilta viinini. Minua on aina hämmästyttänyt Euroopan viinintuottajien tuotteiden laatu. Kotimaassani on nyt kokonaista kahdeksan viinintuottajaa, mutten puhu heidän puolestaan. Minusta on tärkeää, että Euroopan unioni on pyytänyt kyseisen menetelmän sallimista. Menetelmällä valmistettuja viinejä tuodaan suuria määriä, joten on selvää, että olisi hullua kieltää tämä tilaisuus Euroopan viinintuottajilta.

Samalla olisi kuitenkin valitettavaa, mikäli Euroopan viinien laatuun kohdistuisi tämän tuloksena paineita. En usko, että näin käy, sillä jos laatu on todella oikeasti erinomainen, voidaan osoittaa, että puulastujen ja puutynnyreiden käytön välillä on eroa. Jos puna- tai valkoviini on saanut kypsyä hyvässä, lujassa tynnyrissä, se on helpommin sulavaa. Tässä on puulastujen ja puutynnyrien käytön ero. Haluan painottaa tätä ja kehottaa Euroopan viinintuottajia, jotka valmistavat laatuviinejä ja saavat viininsä kaupaksi ongelmitta, jatkamaan joka tapauksessa puutynnyreiden käyttöä.

Kiinnittäisin huomionne myös muihin tapahtumiin Euroopassa. Kun suuret puutynnyrit väistyivät syrjään teräksisten tieltä, asiasta ei vaadittu merkintöjä eikä sitä myöskään merkitty etikettiin. Nyt pyydetään kuitenkin nimenomaisesti, että puulastujen käytöstä ilmoitettaisiin etiketissä. Kannatan tätä, mikäli alueille annetaan vapaus valita, noudattavatko ne kyseistä velvollisuutta. Missään tapauksessa ei kuitenkaan pidä sallia sitä, että etiketissä ilmoitettaisiin viinin kypsytetyn puun avulla, mikäli vain puulastuja on käytetty. Tämä on minusta ehdottoman tärkeää.

Tältä osin haluan yhtyä jäsen Langenin sanoihin siitä, että viinipullojen päällysmerkintöjen byrokratian kanssa on toimittava varovaisesti. Alaa on selvennettävä. Olen kotoisin maasta, jossa juodaan enemmän viiniä kuin tuotetaan, ja pyydän Euroopan komissiota harkitsemaan tätä asiaa huolellisesti uutta viinipolitiikkaa laatiessaan.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitos osallistumisesta keskusteluun. Ilmoitan kollegalleni, komission jäsenelle Marian Fischer Bölille, että pidätte asiaa merkittävänä.

Kuten totesin jo johdantopuheessani, neuvosto hyväksyi jo viime vuonna poliittisella tasolla puulastujen käytön viinintuotannossa. Viinin hallintokomiteassa on keskusteltu puulastujen käyttöön sovellettavista teknisistä säännöistä, ja suurin osa jäsenvaltioista on tukenut komission ehdotusta. Tämän päivän keskustelu on mielestäni parlamentin panos kyseiseen keskusteluun. Keskustelu on tärkeä, sillä se on osa laajempaa ongelmaa: miten Euroopan viinialan kilpailukykyä voidaan parantaa. Toimet ovat selvästi tarpeen. Komissio aloitti juuri erityisen tislaustoimenpiteen, jossa tislataan 5,6 miljoonaa hehtolitraa viiniä ja joka maksaa EU:lle yhteensä 131 miljoonaa euroa. Tislausmenot ovat tavallisesti yli 500 euroa vuodessa. Tämä ei ole tietenkään pitkällä aikavälillä kestävää.

Komissio antaa pian viinin sääntelyjärjestelmän uudistamistapoja koskevan tiedonannon, jota eittämättä analysoidaan ja käsitellään parlamentissa monelta kannalta. Kollegani, komission jäsen Fischer Böl on huomauttanut useita kertoja, että tulevaisuudessa viinialalla on lisättävä EU:n viinintuottajien kilpailukykyä ja parannettava EU:n viinien laadukasta mainetta maailman parhaina viineinä, voitettava takaisin vanhat markkinat ja voitettava lisäksi uudet markkinat sekä EU:ssa että muualla maailmassa. On luotava viinin sääntelyjärjestelmä, joka perustuu selkeisiin, yksinkertaisiin ja tehokkaisiin sääntöihin, esimerkiksi tarjontaa ja kysyntää tasapainottaviin. On luotava viinin sääntelyjärjestelmä, jossa EU:n parhaat viininvalmistusperinteet säilyvät, monien maaseutualueiden sosiaalinen rakenne vahvistuu ja kaikki tuotanto on varmasti ympäristöä säästävää.

Tänään keskustelun aiheena olevat toimenpiteet ovat täysin edellä lueteltujen päämäärien mukaisia. Viinialan tulevaisuus on riippuvainen muun muassa siitä, että parhaiden perinteiden ja nykyaikaisten käytännön uudistusten välille saadaan luotua symbioottinen yhteys.

Vastaan lyhyesti muutamiin esiin otettuihin seikkoihin. Ensiksi kysyttiin, miksei komissio tee pakolliseksi sellaisten viinien merkitsemistä, jotka on tuotettu puulastuja apuna käyttäen. Neuvoston asetuksessa luetellaan tietty määrä tietoja, jotka on ilmoitettava viinin päällysmerkinnöissä, ja vain neuvosto voi velvoittaa ilmoittamaan puulastujen käytöstä päällysmerkinnöissä. Komission asetuksessa asiasta ei voida tehdä velvoittavaa vaatimusta, kuten viinin hallintokomitean arvioimassa ehdotuksessa todetaan. Komissio on joka tapauksessa sitä mieltä, että nykyinen viinien päällysmerkintäjärjestelmä on liian monimutkainen ja tiukka, joten nykyisiä menettelyjä olisi tarpeen yksinkertaistaa ja joustavoittaa.

Tammilastujen ja -palojen käyttö kontaktissa kypsyvän viinin kanssa on ollut sallittua nyt jo 10 vuotta suurimmassa osassa Euroopan ulkopuolisista viinintuottajamaista, ja tällä tavoin tuotettu viini vastaa kuluttajien toiveita. Kansainvälinen viinijärjestö on alan kansainvälinen standardointielin, ja se hyväksyi tämän menetelmän vuonna 2001 ja pitää sitä hyvänä viinin valmistusmenetelmänä. Menetelmää ei siis ole mitään syytä kieltää, kuten ei ole myöskään syytä kieltää tällä menetelmällä valmistettujen viinien tuontia EU:hun.

Hyvät parlamentin jäsenet, viinin valmistusta koskeva kysymys on poikkeuksellisen tärkeä, koska viini on perinteinen osa eurooppalaista maanviljelystä. Kuten totesin aiemmin, komissio laatii parhaillaan asianmukaisia asiakirjoja, joista keskustellaan aikanaan parlamentissa. Viinejä ja puulastuja käyttäen tuotettujen viinien merkintöihin liittyvää komission toimivaltaa koskevassa kysymyksessä olen sitä mieltä, että tiedonantooni sisältyi riittävästi tietoa komission toimivallasta.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, minulla on jatkokysymys komission jäsenen selvityksistä. Ymmärsinkö oikein? Hän totesi, että asiasta on sovittu poliittisella tasolla viime vuonna, mutta tietääkseni surullisen kuuluisaa asetusluonnosta asetusten N:o 1622/2000, N:o 884/2001 ja N:o 753/2002 muuttamisesta ei ole vielä hyväksytty.

Kysyin komissiolta vain, suostuisiko se olemaan hyväksymättä asetusta komiteamenettelyssä ennen viiniä koskevan YMJ:n uudistuksesta käytäviä keskusteluja, sillä meitä kiinnostaa nimenomaisesti tämä. Hirvittävän byrokraattisia asetuksia valmistellaan selkämme takana, ja siksi pyytäisin, ettei niitä hyväksyttäisi ennen, kuin olemme saaneet keskustella täällä käytännöistä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, halusin toistaa jäsen Lullingin kysymyksen viiniä koskevasta YMJ:stä: miksi ette odottaneet keskustelua?

Toiseksi haluan pöytäkirjaan merkittävän, että puhuin jäsen Miguélez Ramosin puolesta, aivan kuin jäsen Vatanen puhui jäsen Daulin puolesta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Tarkoittamani poliittisen tason päätös oli neuvoston päätös, jossa todettiin, että menetelmää voidaan käyttää. Asia on nyt loppuun käsitelty, ja minusta se on selvä.

Tarkoittamastanne asiakirjasta keskustellaan parhaillaan, mutta käsitykseni mukaan lainsäädännössä ei anneta mahdollisuutta keskeyttää keskustelua menettelyllisin perustein.

  Puhemies. Yhteiskeskustelu on päättynyt.