- Cavadan mietintö (A6-215/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Eurooppaan suuntautuva laiton maahanmuutto ja siihen liittyvä rikollisuus ovat entistä ajankohtaisempia ongelmia, sillä tänne virtaa siirtolaisia tulvimalla. On vain yksi tapa välttyä siltä, että maahanmuuttajat menehtyvät surkealla tavalla matkallaan tänne tai elää kituuttavat EU:ssa orjatyöläisinä. Heidän kotimaissaan on järjestettävä koulutusta, ja meidän on pysyttävä tiukkoina siinä, että laittomat maahantulijat lähetetään takaisin kotimaahansa. Tätä meiltä nyt vaaditaan, kuten voidaan päätellä jäsen Cavadan mietinnöstä.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, salakuljetusta vastaan on toimittava päättäväisesti. Salakuljettajien tulot ovat nyt samaa luokkaa kuin huumekauppiaiden tulot. Euroopan unioni on toteuttanut lukuisia toimenpiteitä torjuakseen salakuljetusta, mutta ne eivät riitä. Olenkin tyytyväinen, että Euroopan unioni neuvottelee nyt Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa ja on allekirjoittanut lisäpöytäkirjan, jolla taataan, että salakuljetuksen torjumiseksi toteutetaan tulevaisuudessa yhteisiä toimenpiteitä muiden, Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

Näin ollen kannatin sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaa lisäpöytäkirjan, sillä siitä saadaan uusi väline salakuljetuksen torjuntaan ja siten myös järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

– Cavadan mietintö (A6-214/2006)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ilmoitukseni liittyy toiseen aihe-alueeseen, eli ihmiskauppaan. Aivan kuten maahanmuuttajien salakuljetuksestakin, Euroopan unioni on allekirjoittanut lisäpöytäkirjan myös ihmiskaupasta. Ihmiskauppa on toinen nykyajan merkittävä rikostyyppi, ja siitä saadaan miljoonien tulot yksityisten ihmisten kustannuksella.

Euroopan unioni toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä muttei pysty selvittämään ongelmaa yksin, ja siksi sen on aloitettava yhteistyö unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Yhdistyneiden Kansakuntien pöytäkirja on meille uusi kansainvälisen oikeuden väline, ja sen ansiosta kaikilla valtioilla, joita ongelma koskee, on mahdollisuus toteuttaa entistä tehokkaampia toimenpiteitä ihmiskaupan torjumiseksi. Toisaalta otamme näin käyttöön inhimillisen säädöksen ja toisaalta saamme erittäin tehokkaan lisävälineen järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälistä torjuntaa varten.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ihmiskauppa on yleistynyt hälyttävästi. Arvioiden mukaan noin 700 000 ihmistä eri puolilta maailmaa joutuu vuosittain ihmiskaupan uhriksi.

Ilmiö on rajat ylittävä, ja kansainvälisen yhteisön on reagoitava asiaan yhtenäisesti ja eri sidosryhmien yhteistyön on oltava koordinoitua. Järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on tehtävä tehokasta yhteistyötä ja esimerkiksi yhtenäistettävä kansallisten oikeusjärjestelmien määritelmät yksittäisistä rikoksista, annettava keskinäistä oikeusapua ja tehtävä yhteisiä tutkimuksia.

Kansainvälinen yhteisö otti merkittävän harppauksen eteenpäin, kun se hyväksyi järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen. Sopimuksen on ratifioinut 121 valtiota ja Euroopan yhteisö, ja se on ensimmäinen maailmanlaajuinen väline, jolla torjutaan rikollisverkostojen toimintaa.

Olen tyytyväinen, että Portugali on yksi yleissopimuksen ratifioineista valtioista, ja toivon, että loput 7 jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole ratifioineet sitä, tekevät niin mahdollisimman pian.

Olen tyytyväinen tehtyyn pöytäkirjaan, jossa määrätään tiukoista toimenpiteistä ihmiskaupan – etenkin nais- ja lapsikaupan – torjumiseksi. Sillä suojellaan kyseisiä ryhmiä orjuudelta, seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja laittomaksi työvoimaksi joutumiselta. Lisäksi pöytäkirjassa määrätään uhreille tarjottavasta oikeusavusta ja aineellisesta avusta sekä uhrien fyysisen ja henkisen toipumisen edistämiseksi toteutettavista toimista.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Ihmiskaupan uhriksi joutuu vuosittain yli 800 000 ihmistä. Tämä järjestäytyneeseen rikollisuuteen yhdistettävä "kaupankäynti" on yhtä tuottoisaa kuin kansainvälinen ase- ja huumekauppa. Ihmiskaupassa tavoitteena on ihmisten seksuaalinen tai taloudellinen hyväksikäyttö, ja se on näin ollen nykyaikainen muoto orjuudesta, jossa ei tunneta ihmisten perusoikeutta ihmisarvoon millään tavoin. Tästä vitsauksesta eroon pääseminen on vaikeaa ja kallista, sillä ihmiskaupan harjoittajien verkostot ovat usein kansainvälisiä. He hyötyvät kansallisten lainsäädäntöjen eroavaisuuksista ja käyttävät hyväkseen koordinointijärjestelmän porsaanreikiä.

Kannatin äänestyksessä neuvoston ehdotusta, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen tehdään kaksi lisäpöytäkirjaa, sillä niillä parannetaan menettelyjen koordinointia ja yhdenmukaisuutta.

Vaikka ihmiskaupan torjumisessa ja ihmiskauppiaiden syytteeseen asettamisessa onkin jonkin verran edistytty, on yhä äärimmäisen tärkeää antaa parempi suoja uhreille. Se, että nämä ihmiset ovat uhreja ja että uhreilla on oikeuksia, on tunnustettava selkeämmin ja osoitettava käytännössä. Uhreille on tarjottava järjestelmällisesti oikeusapua ja aineellista apua, ja lisäksi heille on myönnettävä väliaikaisia oleskelulupia tai heitä on avustettava kotiuttamisessa. Uhrit, jotka uskaltavat ilmiantaa ihmiskauppiaat, tarvitsevat erityissuojaa, sillä he elävät usein alinomaisessa kostotoimien pelossa.

– Bloklandin mietintö (A6-0231/2006)

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin markkinoille tuodaan joka vuosi noin 800 000 tonnia ajoneuvojen akkuja, 190 000 tonnia teollisuusparistoja ja –akkuja ja 160 000 tonnia kannettavia akkuja. Ne sisältävät kuitenkin rakasmetalleja (elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia), jotka ovat vahingollisia ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Tästä huolimatta vain kuudessa jäsenvaltiossa on tällä hetkellä kansallinen järjestelmä jäteparistojen ja -akkujen keräämiseksi kierrätykseen. Näiden maiden joukossa on tunnollinen Belgia: siellä keräysaste hipoo 60:tä prosenttia!

Kannatan äänestettävänämme olevaa direktiiviä, jolla nimenomaan pyritään saamaan tällainen järjestelmä koko EU:n alueelle vuoteen 2008 mennessä.

Kannatamme ehdotetuista toimenpiteistä erityisesti seuraavia: asetetaan yleinen kielto, jonka mukaan markkinoille ei saa tuoda paristoja tai akkuja, jotka sisältävät liikaa raskasmetalleja; laaditaan määrälliset tavoitteet keräys- ja kierrätysasteille; velvoitetaan tuottajat ilmoittamaan kuluttajille todellinen käyttöikä merkinnöin; tuetaan ympäristöä vähemmän kuormittavia paristoja ja akkuja koskevia tutkimuksia sekä uusia kierrätystekniikoita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Lähes puolet kaikista kannettavista paristoista ja akuista, jotka myytiin 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2002, hävitettiin lopulta polttamalla tai vietiin kaatopaikalle, ja siksi kyse onkin tärkeästä ympäristölainsäädännöstä.

Mietinnön pääkohdissa käsitellään tärkeimpiä toimenpiteitä jäteparistojen ja akkujen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.

Mietinnössä jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että valmistajat suunnittelevat laitteita, joista käytetyt paristot ja akut on helppo irrottaa, ja että laitteisiin liitetään ohjeet, jotka sisältävät tarvittavat tiedot kuluttajia varten. Tästä lähtien tuottajia vaaditaan maksamaan kaikki jäteparistojen ja –akkujen keräämisestä, käsittelemisestä ja kierrättämisestä koituvat nettokulut riippumatta siitä, milloin akut ja paristot on tuotu markkinoille. Kaikkien kannettavien ja ajoneuvojen paristojen ja akkujen tehomerkinnät otetaan käyttöön viimeistään 12 kuukautta sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Olen samaa mieltä siitä, että mietinnössä olisi korostettava ympäristöä vähemmän kuormittavia paristoja ja akkuja koskevan tutkimuksen merkitystä sekä kannustettava uusien kierrätystekniikoiden kehittämistä. Lisäksi siinä olisi asetettava 50 prosentin kierrätystavoite vaarattomille paristoille ja akuille.

  Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Mahtavatko East Anglian synkimmillä alueilla asuvat kelpo porvarit vaatia paristojen ja akkujen pakollista kierrätystä? Eivät. Epäilen, että useimmille asia ei ole tullut edes mieleen, ja vaikka he saisivatkin tietää tästä EU:n viimeisimmästä yli-innokkuutta tihkuvasta lainsäädännöstä, he laittavat transistoriradioittensa loppuun kuluneet paristot roskikseen.

Direktiivin johdanto-osassa todetaan: "Paristoja ja akkuja sekä käytettyjä paristoja ja akkuja koskevat kansalliset toimenpiteet olisi yhdenmukaistettava." Kuka päätti, että tässä käytetään englanninkielisessä toisinnossa sanaa "desirable" (haluttava)? Tämä on tässä yhteydessä kerrassaan outo ilmaisu. Mielestäni nainen voi olla haluttava mutta ei uusi typerä säännöstö paristojen ja akkujen käsittelyn yhdenmukaistamiseksi.

Lisäksi tuottajat velvoitetaan direktiivillä kattamaan kaikki uusista kierrätys- ja hävittämistoimista koituvat taloudelliset kustannukset. Tokihan tervejärkisessä, siis ilman EU:ta toimivassa maailmassa kuluttaja on tuotteen ostettuaan itse vastuussa sen asianmukaisesta hävittämisestä. Periaate, että tuottajan on maksettava hävittämisestä, kuvastaa EU:ssa vallitsevaa ajattelutapaa.

Lakatkaa kehittelemästä uusia tapoja lisätä kaikenlaisen tuotantotoiminnan kustannuksia. Yrityksillä ei ole varaa näihin ylimääräisiin kustannuksiin.

– Silva Penedan mietintö (A6-0220/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Käsiteltävänämme olevalla mietinnöllä hyväksytään vuosiksi 2007–2013 Euroopan sosiaalirahastosta 12. kesäkuuta 2006 annettu neuvoston yhteinen kanta. Yhteisessä kannassa on mielestäni joitakin hyviä näkökohtia, muttei riittävästi, ja joitakin näkökohtia, joita vastustamme.

Hyvinä näkökohtina pidämme erityisesti sosiaalisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä. Yhteisessä kannassa käsitellään kuitenkin puutteellisesti työn laadun korostamista, ja siinä olisi puututtava aktiivisemmin tuloerojen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen, jolloin tavoitteena olisi todellinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

Yhteisellä kannalla supistetaan edelleen sellaisten politiikkojen soveltamisalaa, joissa noudatetaan tarkasti Euroopan työllisyysstrategian mukaisia suuntaviivoja ja suosituksia sekä Lissabonin strategiaa. Kuitenkin tiedämme, että strategialla on lisätty eriarvoisuuksia ja edistetty työmarkkinoita koskevan sääntelyn purkamista.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä painopisteensä ja rahoitettavat alat. Toisin sanoen niillä on jonkin verran pelivaraa täytäntöönpanossa.

Näin ollen äänestimme tyhjää.

  Thomas Mann (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Äänestin jäsen Silva Penedan mietinnön puolesta. Neuvosto hyväksyi määräenemmistöllä kolme neljäsosaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan esittämistä tarkistuksista, ja tämän jälkeen Euroopan komissio hyväksyi ne. Puheenjohtajavaltio Itävallan merkitys kompromissin saavuttamisessa oli ratkaiseva. Sen hyvä työ kantaa jälleen hedelmää. Puheenjohtajavaltio herätti henkiin turvatun joustavuuden käsitteen pyrkiessään turvaamaan joustavat työmarkkinat ja samalla säilyttämään sosiaaliturvan sekä saamaan kannatuksen sekä työllisiltä että työttömiltä.

Euroopan sosiaalirahasto lisää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ja se on uuden Lissabonin strategian mukainen. Sosiaalirahasto edistää työllistyvyyttä, sillä sen ansiosta saadaan luotua erityisesti rakenteellisesti heikoille alueille kumppanuuksia ja perustettua työpaikkoja luovia yrityksiä. Rahaston avulla voidaan torjua nuorisotyöttömyyttä ja pitkäaikaistyöttömyyttä, selviytyä ammattitaitoisen työvoiman puutteesta sekä vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää.

Olen tyytyväinen suuntaukseen, että työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen edustajat aiotaan ottaa entistä tiiviimmin mukaan hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Euroopan sosiaalirahastosta on tarkoitus kehittää laadun tae, joka täydentää tehokkaasti kansallisia ohjelmia muttei kuitenkaan korvaa niitä. Sosiaalirahasto edistää merkittävästi toimia, joilla pyritään vastaamaan globalisaation ja demografisten muutosten aiheuttamiin haasteisiin sekä elvyttämään jäsenvaltioiden kiireelliset talous- ja sosiaalipoliittiset uudistukset.

– Favan mietintö (A6-0225/2006)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Viime ohjelmakautena ja nyt unionin laajennuttua on valjennut, että on yhä tärkeämpää suojella ympäristöä ja samalla varmistaa talouskasvu, parantaa vammaisten pääsyä julkisesti rahoitettuihin palveluihin, varmistaa yhtäläinen kohtelu ja poistaa kaikenlainen syrjintä.

Mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että suurempi määrä epäsuotuisia ja alikehittyneitä alueita saa kiinni kehittyneet alueet. Myös alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen saavuttaminen säilyy aluepolitiikan keskeisenä osa-alueena, ja suuri osa käytettävissä olevista resursseista keskitetään näihin painopisteisiin.

Parlamentti on ollut yhteistyöhaluinen neuvotteluissa sekä puheenjohtajavaltion että Euroopan komission kanssa, ja tärkeimpänä parlamentin saavutuksina voidaan pitää alueelliseen koheesioon osoitettujen taloudellisten resurssien huomattavaa lisäämistä. Tällä tavoitteella on erityisen suuri merkitys laajentumisen yhteydessä.

Parlamentti sai aikaan edellä mainitut muutokset, ja lisäksi se sai äänensä kuuluviin myös kumppanuuteen liittyvillä aloilla. Yleisasetuksessa edellytetään kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen suurempaa osallistumista. Komissio antaa lausuman rakennerahastoista, joiden varoja järjestäytynyt rikollisuus on väärinkäyttänyt.

– Hatzidakisin mietintö (A6-0224/2006)

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin rakennerahastoja koskevia yleisiä säännöksiä koskevan jäsen Hazidakisin suosituksen puolesta ja olin tyytyväinen huomatessani, että uudet ohjelmat voidaan käynnistää vuoden 2007 alussa. Tämä on tärkeää jäsenvaltioiden toimien jatkuvuuden kannalta.

Minusta on kuitenkin valitettavaa, että rakennepolitiikalle myönnetään rahoituskehyksestä tehdyn sopimuksen perusteella vähemmän varoja vuosiksi 2007–2013 kuin parlamentti ja Euroopan komissio alun perin pyysivät.

Erityisesti asetusten osalta parlamentti voi olla ylpeä siitä, että neuvosto on hyväksynyt monia sen esittämistä vaatimuksista ja ottanut entistä paremmin huomioon erityisesti vammaiset ja kestävän kehityksen.

Uusien säännösten ansiosta voimme noudattaa Euroopan unionin koheesiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on kehittää köyhimpiä alueita ja parantaa EU:n kilpailukykyä kokonaisuudessaan.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Tänään hyväksytyllä koheesiota koskevalla lainsäädäntöpaketilla, eli rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetulla asetusehdotuksella, on merkittävä vaikutus siihen, että EU:n jäsenvaltiot ja alueet voivat laatia omat viiteasiakirjansa ja toimintaohjelmansa sekä ryhtyä hyödyntämään Euroopan unionin rahastoja tammikuusta 2007.

Neuvoston kanssa käytyjen tuloksekkaiden neuvottelujen jälkeen asetusehdotukseen on sisällytetty lähes kaikki tärkeimmät näkökohdat, joita parlamentti esitti vuonna 2005 annetussa väliaikaisessa mietinnössään.

On valitettavaa, ettei säädökseen hyväksytty komission alun perin ehdottamaa ja koko parlamentin tukemaa summaa erityisrahoitukseksi, jonka avulla syrjäisimmät alueet saataisiin mukaan sisämarkkinoille ja niille myönnettäisiin korvauksia niiden erityisongelmiin.

Syrjäisimmille alueille myönnetyn lisärahoituksen lisäksi asetuksessa asetetaan tukikelpoisten kustannusten osarahoituksen määräksi 85 prosenttia.

Mikä tärkeämpää, Madeiran autonomista aluetta varten on säädetty uuteen alueelliseen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteeseen siirtymisen ajaksi erityisiä siirtymäajan – entistä suotuisampia – järjestelyjä.

Aion näin ollen äänestää suosituksen puolesta.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Vaikka olenkin harmissani siitä, että Euroopan parlamentti vahvisti 17. toukokuuta 2006 uuden rahoituskehyksen vuosiksi 2007–2013, meidän on nyt hyväksyttävä sen suomat vähäiset varat, jos aiomme määritellä, mikä merkitys rakennerahastoilla on ja kuinka suuria ne ovat seuraavien viiden vuoden ajan.

Tämän vuoksi olenkin iloinen, että Euroopan unionin aluepolitiikka on nyt tehty näin selkeäksi ja että aluepolitiikassa keskitytään kolmeen uuteen tavoitteeseen, jotka ovat entistä yhtenäisempiä ja helpommin tunnistettavissa.

Olen myös tyytyväinen, ettei EU:n varojen merkittävistä vähennyksistä aiheudu vakavia seurauksia syrjäisimmille alueille. Näiden alueiden erityisongelmien ja myös niiden alikehittyneisyyden vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että ne saavat tukea yhteisön solidaarisuutta lisäävistä välineistä.

Näin ollen syrjäisimmät alueet säilyvät tukikelpoisina "lähentyminen, kilpailukyky ja alueellinen yhteistyö"-tavoitteen (virallisesti Tavoite 1) mukaisesti. Näiden alueiden saama lisärahoitus, jota myönnetään 35 euroa asukasta kohti, helpottaa myös osaltaan niiden tarpeisiin vastaamista. "Euroopan alueellinen yhteistyö" -tavoitteen ansiosta syrjäisimmät alueet voivat laajentaa jo aloitettuja toimia synergioiden lisäämiseksi Intian valtameren ja Karibianmeren naapurivaltioiden kanssa.

Kaikki nämä syyt saivat minut äänestämään jäsen Hatzidakisin mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tänään hyväksytyn yhteisen kannan myötä ryhdytään noudattamaan toimielinten välistä sopimusta, jolla konkretisoituu vuosia 2007–2013 koskeva rahoituskehys. Rakennerahastojen osuus on 28 miljardia euroa vähemmän kuin komissio ehdotti, joten se vähenee 0,37 prosenttiin yhteisön BKTL:sta, kun nykyisessä rahoituskehyksessä osuus on 0,41 prosenttia. Tämän vuoksi taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tehokas toteuttaminen on vaikeampaa, todellinen lähentyminen vaarantuu ja yhteisön talousarviovarojen uudelleenjaon vaikutukset heikkenevät.

Rakennerahastojen tavoitteet ovat muuttuneet merkittävästi. Niissä korostetaan uusliberalistisen Lissabonin strategian mukaisesti kilpailukykyä ja yritysten etuja koheesion kustannuksella. Rakennerahastojen tärkeimpinä tavoitteina ovat näin ollen yksityisen ja julkisen sektorin väliset kumppanuudet, tiedon ja tutkimusten kaupallistaminen sekä työntekijöiden sopeutuvuus ja liikkuvuus.

N+2-säännön soveltamista jatketaan, eikä ainakaan neuvosto ole antanut minkäänlaisia takeita siitä, että rakennerahastoista leikatut ja käyttämättömät varat käytettäisiin jatkossakin ainoastaan tähän tarkoitukseen.

Haluan myös huomauttaa, että varojen vähentämisen vuoksi joulukuussa 2005 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa annettiin myönnytyksiä koheesiorahoitusta saavien maiden tukikelpoisuuksiin, ja nyt nämä myönnytykset voidaan ulottaa muihin jäsenvaltioihin.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Rakennerahastojen osuus Euroopan unionin talousarviosta on 35,7 prosenttia vuosina 2007–2013, eli 307,9 miljardia euroa. Ranskan kannalta kyse on huijauksesta, ja tähän on kolme syytä.

Brysselin talousarviotuloista yli 16 prosenttia on peräisin ranskalaisilta veronmaksajilta, mutta silti Ranskan osuutta Euroopan unionin alueellisista menoista on pienennetty vuoden 1994 jälkeen 10 prosentista nykyiseen alle 8 prosenttiin. Tämän vuoksi Ranskan Hainaut'n alueen kantonit eivät ole enää oikeutettuja tavoitetta 1 koskeviin rakennerahastoihin.

Lisäksi on todettava, että alueellisten määrärahojen lisäys on tehty yhteisen maatalouspolitiikan kustannuksella, ja Ranska on yhä suurin edunsaaja maatalouden alalla.

Euroopan unionin aluepolitiikka on ennen kaikkea taloudellista huijausta. Ranskassa rakennerahastot on lähinnä tarkoitettu taantumasta kärsiville teollisuusalueille ja maaseutualueiden elvyttämiseen, eli toisin sanoen Brysselissä päätetyn politiikan uhreille. Tämä politiikka on suuri syypää maataloutemme perikatoon, ja sillä on tuhottu kokonaisia teollisuudenalojamme.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Hatzidakisin mietintöä koskevassa äänestyksessä tyhjää, koska mietinnössä esitetty parlamentin kanta poikkeaa yleisesti sen alkuperäisistä kannoista kaikkien tärkeimpien seikkojen osalta. Lisäksi mietinnöllä vahvistetaan neuvoston yhteinen kanta, jolla heikennetään alueellisen ja sosiaalisen koheesion politiikkoja.

- Käytettävissä olevia varoja on toisin sanoen vähennetty vuosien 2000–2006 ohjelmakauden 0,41 prosentista 0,37 prosenttiin ohjelmakaudelle 2007–2013. Komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna varoja myönnetään 28 miljardia euroa vähemmän, vaikka parlamentti piti alkuperäistä ehdotusta vähimmäisrahoituksena koheesion ja ympäristön tukemiseen.

- Yhteisessä kannassa ei myöskään ole otettu huomioon, että parlamentti haluaa ottaa uudelleen käyttöön määrärahat, jotka jäävät käyttämättä, koska aluepolitiikkaan sovelletaan tiukasti n+2-sääntöä. Näin ollen käyttämättä jäävät määrärahat, joiden määrän odotetaan olevan suuri, päätyvät rikkaimpien jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin köyhimpien valtioiden ja alueiden kustannuksella.

- Yhteisessä kannassa myös hyväksytään, että taloudellista tukea myönnetään selkeästi vähemmän sekä 16:lle alueelle, jotka joutuvat niin kutsutun "tilastollisen lähentymisen" uhreiksi ja joista kolme sijaitsee Kreikassa (Attika, Keski-Makedonia ja Länsi-Makedonia), että 12:lle "luonnollisen lähentymisen" alueelle, joista kaksi sijaitsee Kreikassa (Sterea Ellada ja Etelä-Egea).

- Siinä hyväksytään n+2-säännön soveltaminen koheesiorahastosta tuettaviin hankkeisiin, ja tästä aiheutuu lisävaikeuksia ja varojen menetyksiä.

(Työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Nämä varat olisi suunnattava ainoastaan Euroopan köyhimmille alueille. Nykyään rahat menevät alueille, jotka ovat suhteellisen vauraita. Tätä ei voida hyväksyä.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU sekä keskusta–oikeistohallitukset ja keskusta–vasemmistohallitukset käyttävät hyväkseen rakennerahastoja koskevaa puitepäätöstä, jotta saavat nopeutettua ruohonjuuritason vastaisessa Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vahvistettua kilpailukykyä ja lisättyä pääoman tuottavuutta. Tätä edistetään tekemällä kapitalistisia uudelleenjärjestelyjä sekä puuttumalla työntekijöiden palkkaoikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin.

Rakennerahastojen varat kanavoidaan aloille, jotka lisäävät pääoman tuottavuutta, ja samalla jaetaan murusia, joilla pyritään hillitsemään ruohonjuuritason närkästystä ja pitämään työntekijöiden ja ruohonjuuritason liikehdintä kurissa.

Sosiaaliset ja alueelliset eriarvoisuudet pahenevat EU:ssa, mutta kuitenkin rakennerahastojen osuutta unionin talousarviosta ollaan vähentämässä vuosien 2007–2013 ohjelmakaudella 0,41 prosentista 0,37 prosenttiin. Samanaikaisesti käytetään hyväksi EU:n laajentumista ja kaupunkitilastoja, jotta vältyttäisiin myöntämästä rahoitusta alueille, joilla on suuria taloudellisia ongelmia ja valtavia puutteita infrastruktuurissa.

Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät puitepäätöstä vastaan.

– Andrian mietintö (A6-0226/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Koheesiorahastoa koskevaa uutta asetusta käsittelevän neuvoston yhteisen kannan ja edellisen rahoituskehyksen mukaan rahoitusta myönnetään edelleen vakaus- ja kasvusopimusta sekä Maastrichtin sopimuksen nimellisiä lähentymisperusteita noudattaen. Toisin sanoen koheesiorahoitusta saavia maita, joiden taloudellinen kehitys on hitaampaa, rangaistaan kaksin verroin. Kriisitilanteessa tällainen maa ei pysty täyttämään vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettuja edellytyksiä, ja on vaarassa menettää koheesiorahastosta myönnetyt rahat. Tämä on kiristystä, ja sitä ei voida hyväksyä.

Vastustamme koheesiorahaston erityisluonteen ja tavoitteiden vuoksi erittäin vahvasti myös sitä, että n+2(n+3-) -sääntöä aletaan soveltaa tähänkin rahastoon. Saksa laati tämän säännön edellisessä, vuosien 2000–2006 rahoituskehyksessä käyttämättä jääneille rakennerahastoille, ja on syytä muistaa, että säännöllä supistetaan rahastoja, joita ei ole pantu täytäntöön kahden (kolmen) vuoden kuluessa. Tämä ei selvästikään ole rakennerahastojen tavoitteen mukaista. Tällä uudella ehdolla voisi olla jopa suurempi vaikutus suurten hankkeiden rahoitukseen kuin koheesiorahastolla, ja siksi täytäntöönpanoon ja rahoitukseen liittyvät ongelmat olisivat entistä pahempia.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Keskustelimme tänään rakenne- ja koheesiorahastoista sekä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Jälkimmäisestä meillä on ollut kokemusta Pohjois-Irlannissa monien vuosien ajan, ja järjestely on toiminut. Viime aikoina näin ei kuitenkaan ole ollut. ICBAN on yksi pisimpään toimineista rahoituslaitoksista, mutta sen kokoonpano on muuttunut puolueelliseksi. ICBANin hallituksessa on 20 jäsentä, joista nykyään vain kolme edustaa unionistisia yhteisöjä. Hallituksessa ei vallitse enää tasapaino, ja se syrjii nykyään unionistisia yhteisöjä. Alueen unionistit eivät enää tue ICBANin hallituksen toimintaa. Tämä rahoituslaitos päättää 25 miljoonan euron käytöstä tulevina vuosina. Tilanne on sietämätön, ja siihen on saatava muutos. Mikäli syrjintä jatkuu, ICBANin varat on jäädytettävä, kunnes toiminta on taas täysin tasapuolista.

– Hatzidakisin mietintö (A6-0224/2006) ja Andrian mietintö (A6-0226/2006)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme EU:n rakennepolitiikan uudistamisesta annetun kahden mietinnön puolesta. Rakennepolitiikan uudistamiseksi aloitetut toimet ovat merkittävä askel oikeaan suuntaan.

Yleisesti olemme kuitenkin sitä mieltä, että EU:n aluetukea olisi myönnettävä rajoitetummin. Emme kannata alueellista tukea, jota käytetään asuntotuotantoon tai matkailutoimintaan. Emme myöskään kannata tutkimukseen liittyvää ehdotusta, jonka mukaan yksittäisestä tutkimuksesta tehdään monialaista sen sijaan, että tutkimuskohteita olisi vähemmän.

– Wortmann-Koolin mietintö (A6-0217/2006)

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Annoin Verts/ALE-ryhmän nimissä kannatukseni tarkistuksille, joilla pyritään asettamaan suuntaviivat hakurahtipalvelujen reilulle kilpailulle, sosiaalinormeille ja ympäristönsuojelulle. Tarkistuksissa kehotettiin ottamaan erityisesti huomioon pienten ja keskisuurten varustamojen erityistilanne.

Valitettavasti näitä tarkistuksia ei hyväksytty. Tuloksena on mietintö, johon ei yleisesti sisälly komission ehdotuksia kartellitoiminnan hajottamiseksi meriliikenteessä. Äänestin lopullista mietintöä vastaan, koska olen sitä mieltä, että komission alkuperäisellä ehdotuksella olisi monelta osin vähennetty paremmin meriliikenteen kustannuksia palvelujen luotettavuutta vaarantamatta.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Meriliikenteen osuus Euroopan unionin ulkomaankaupan arvosta on noin 45 prosenttia ja volyymista lähes 75 prosenttia. Kilpailuoikeuden yleisten sääntöjen soveltaminen kansainvälisiin hakurahtipalveluihin ja kabotaasipalveluihin ei oikeastaan ole ongelmallista, sillä niiden sääntely on jo purettu ja ne toimivat reilun kilpailun sääntöjen pohjalta.

Vain vuonna 1986 linjakonferensseille annetun, kilpailusääntöjä koskevan poikkeuksen poistamisesta on käyty todella katkeria keskusteluja kaikkien alaan liittyvien osapuolten kesken. Mielestäni jäsen Wortmann-Koolin mietinnössä ja omissa asiaa koskevissa mietinnöissäni esitetyt ratkaisut ovat täysin tasapuolisia ja niissä otetaan huomioon eri osapuolten intressit.

Tällä hetkellä ei todellakaan ole minkäänlaista näyttöä siitä, että linjakonferensseja olisi suojeltava kilpailulta, jotta ne voisivat tarjota palvelujaan.

Lisäksi tuntui tarpeelliselta laatia suuntaviivat, joilla säilytetään meriliikennealan oikeusvarmuus. Niillä autetaan palvelujen tarjoajia sopeutumaan uuteen sääntelykehykseen ja helpotetaan siirtymistä kilpailujärjestelmään. Jos kaikki parlamentin esittämät varotoimet toteutetaan, meriliikenneala hyötyy tästä varmasti.

– Lamassouren mietintö (A6-0223/2006)

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan selventää, miksi äänestin EU:n omien varojen järjestelmää koskevaa jäsen Lamassouren mietintöä vastaan. Äänestin näin yhdessä muiden Tšekin kansandemokraattista puoluetta (ODS) edustavien Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Olen vahvasti sitä mieltä, että neuvosto ja komissio antoivat EU:n omien varojen järjestelmän uudistamisesta kelvollisen ehdotuksen, eikä parlamentin olisi pitänyt tuhota sitä. Päinvastoin parlamentin olisi ollut viisasta tukea tällaista edistystä. Ennen kaikkea olemme tyytyväisiä, ettei eurooppalaista veroa aiota luoda lähitulevaisuudessa. Nykyinen järjestelmä on suurin piirtein toimiva, ja sillä taataan, että Euroopan unioni toimii asianmukaisesti. Ei siis ole mitään todellista syytä, miksi järjestelmästä pitäisi luopua ja korvata se uudella. En näin ollen voi hyväksyä jäsen Lamassouren mietinnön arvostelevaa sävyä.

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Yhdistyneelle kuningaskunnalle koituu sen hyväksi tehtävästä korjauksesta huolimatta 4 298 Englannin punnan kulut EU:sta vuonna 2006. Nettokustannukset ovat olleet tätä luokkaa joka vuosi, joten kansallisia varojamme on kaadettu ällistyttävä määrä Euroopan unionin mustaan aukkoon. Mitä tästä on hyödytty? Ajatella, millaisia infrastruktuurisia muutoksia tällaisella valtavalla rahamäärällä olisi voitu saada aikaan, jos se olisi käytetty vuodesta 1973 lähtien Yhdistyneen kuningaskunnan todellisiin sisäisiin tarpeisiin.

Vaikka jäsenvaltioita on nykyään 25, Yhdistynyt kuningaskunta maksaa kahdeksasosan (12,4 prosenttia) kaikista EU:n rahoittamiseksi vuonna 2006 tarvittavista 83 miljardin Englannin punnan budjettituloista. Ei mikään ihme, että euroskeptisyys yhä lisääntyy. Terveyspalvelumme ja elintärkeä koulutusalamme on vakavan paineen alla, ja siksi tuntuukin kamalalta, että näin paljon veronmaksajien varoja tuhlataan heikkenevään poliittiseen unioniin. Pääministeri Blair on suostunut luopumaan asteittain Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta, ja laajentumisen todelliset kustannukset alkavat tulla esille, joten tilanne vain pahenee.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani, jäsen Lamassouren erinomaisen mietinnön puolesta. Siinä käsitellään ehdotusta Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä. Jotta voimme jatkaa poliittisen Euroopan unionin luomista, meidän on pikaisesti uudistettava unionin budjettikehystä. Euroopan unionin rahoitus ei ole avointa, vaikka Eurooppa-neuvosto sai vaikeuksien jälkeen sovittua vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä ja komissio annettua ehdotuksensa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että etäännymme talousarvion oikeudenmukaisuuden periaatteesta, jonka mukaan jäsenvaltiot tällä hetkellä maksavat osuuksiaan Euroopan unionin toimintaa varten. Omia varoja koskeva keskustelu yhdistettynä mahdolliseen Euroopan liittovaltioon on varmastikin yksi tulevaisuuden ongelmallisimmista poliittisista aiheista. Mietin kuitenkin, että olisiko Euroopan unionin ja suurimpien nettomaksajina olevien jäsenvaltioiden talouden alijäämien vuoksi unionin aika ottaa jo lähitulevaisuudessa suuri investointilaina, jolla rahoitettaisiin kaikki merkittävät infrastruktuurit (ilmailuliikenne, moottoritiet, suurnopeusrautatiet, viestintätekniikat, satamat, lentoasemat ja niin edelleen), jotka ovat välttämättömiä talouskehityksen ja sosiaalisen kehityksen kannalta.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tänään Euroopan yhteisöjen omista varoja koskevasta neuvoston päätöksestä laadittua jäsen Lamassouren mietintöä vastaan. Vaikka onkin tärkeää luoda EU:lle entistä tehokkaampi ja avoimempi talousarvioprosessi, emme hyväksy lainkaan ajatusta siitä, että EU perisi tulevaisuudessa esimerkiksi energiaveroa, arvonlisäveroa tai yhtiöveroa.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Päätin äänestää tyhjää äänestyksessä, joka koski mietintöä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä.

Ongelmat ja mahdollisuudet ovat yhä useammin rajatylittäviä, ja siksi Euroopan unionista on tulossa entistä tärkeämpi foorumi, jolla voidaan ratkaista tällaisia ongelmia ja hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Vaikka toivon, että paremman säädöskäytännön prosessilla saadaan selvitettyä kasapäin asioita, joita mielestäni olisi käsiteltävä jäsenvaltioissa – ja miksipä ei jopa aluetasolla – katson, että suurin osa Euroopan kansalaisille niin tärkeistä asioista edellyttää yhteistä lähestymistapaa.

Tällaisia aiheita ovat muun muassa ympäristö, tutkimus ja kehitys sekä energia. Näiden alojen tilannetta parannetaan lisäämällä työpaikkoja ja pitkän aikavälin kasvua. Kannatan siis periaatteessa yhteisön rahoitusta varten luotavaa uutta järjestelmää. Jäsenvaltioiden maksamat osuudet kuvastavat lähinnä niiden kykyä neuvotella korjauksia eivätkä niiden näkemystä EU:n tarpeista. En toisaalta kuitenkaan katso, että ne pitäisi korvata uudella energiaan, arvonlisäveroon tai yhtiöiden tuloihin perustuvalla järjestelmällä, kuten komissio ehdottaa. Tällainen järjestelmä ei olisi yhtään tasapuolisempi. Tästä huolimatta kannatan suurelta osin äänestyksen kohteena olevan mietinnön sisältöä. Yksinkertaistaminen ja avoimuuden lisääminen ovat mielestäni ilman muuta hyviä asioita.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Eurooppa-neuvoston neuvotteluissa, joita käytiin 15. ja 16. joulukuuta 2005 pidetyissä kokouksissa, päästiin poliittiseen sopimukseen kauden 2007–2013 rahoituskehyksestä ja vahvistettiin lisäksi, että omien varojen järjestelmää on muutettava.

Euroopan yhdentyminen näyttää pysähtyneen erityisesti siksi, että jäsenvaltiot ovat taipuvaisia kansalliseen itsekkyyteen ja kansalaiset etääntymässä yhteisön toimielimistä. Tämä avoin kaupankäynti ja se, että kukin jäsenvaltio haluaa tarkastella talousarvioasioita ainoastaan omista etunäkökohdistaan, ovat tuoneet korostetusti esille tarpeen EU:lle selkeä ja yksiselitteinen omien varojen järjestelmä. Sen avulla EU säästetään mahdollisimman hyvin nykyisiltä kansallisia talousarvioita koskevilta satunnaisuuksilta.

On äärimmäisen tärkeää, että kansalaisia edustava Euroopan parlamentti osallistuu järjestelmän laatimiseen. Tänään äänestyksen kohteena oleva jäsen Lamassouren mietintö on erottamaton osa tätä laadintaprosessia, ja siinä esitetyt päätelmät – joissa kootaan yhteen monet edellä esitetyistä huolenaiheista – ovat oikeansuuntaisia. Niiden tavoitteenahan on Euroopan unioni, joka hallitsee rahavaransa ja joka on lähempänä kansalaisia.

Äänestin näin ollen mietinnön puolesta, vaikka olisinkin halunnut, että tekstissä olisi jo mainittu yhtenä EU:n omien varojen osana mahdollinen eurooppalainen yhtiövero.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Lamassouren mietinnössä käsitellään periaatteessa sitä, että EU muuttaa tilanteen sellaiseksi, että sillä on kattavat, tarpeitaan vastaavat omat varat, jotka eivät riipu jäsenvaltioiden maksamista osuuksista. Tämä tehdään tietenkin ennen vuotta 2008 ja odottamatta talousarvion monivuotisen suunnitelmakauden päättymistä. Tästä kaikesta voidaan päätellä, että parlamentti haluaa toteuttaa eurooppalaisen veron, ja nopeasti.

Mitä se oikein leikkii? Kyseessä on todellinen hyökkäys demokratiaa kohtaan, sillä pääperiaatteet, joista juuri on päätetty kuudeksi vuodeksi eteenpäin, aiotaan muuttaa jo kahden vuoden jälkeen. Lisäksi muutos aiotaan tehdä juuri sen jälkeen, kun monen jäsenvaltion hallitusten odotetaan muuttuneen. Tämä koskee erityisesti maita, joiden kansalaiset hylkäsivät perustuslakisopimuksen. Kaikessa hiljaisuudessa yritetään selvästikin luoda valtiota, sillä organisaatio, jolla on valta kantaa veroa, on käytännöllisesti katsoen valtio. Sillä ei ehkä ole perustuslakia eikä täyttä oikeutusta, mutta kyseessä on joka tapauksessa valtio, jolla on jäsenvaltioiden tavoin valta painostaa veronmaksajaa.

Euroopan unionilla on valtaa kaupallisella puolella, ja sillä on ollut riittävän säännölliset varat, jotka ovat olleet aidosti sen omia. Tarkoitan siis tullimaksuja. EU on perustamisestaan asti suunnitellut näiden maksujen keräämisen lopettamista. Näin ollen EU:n olisikin pyrittävä palauttamaan tullimaksut. Tämä olisi järkevää, ja näin saataisiin lisättyä EU:n varoja ja suojeltua Euroopan talouksia epäreilulta kilpailulta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Neuvosto päätti säilyttää kautta 2007–2013 koskevassa omien varojen järjestelmässä Yhdistyneen kuningaskunnan korjauksen (lukuun ottamatta laajentumismenoja) ja ulottaa samankaltaiset etuoikeudet muille nettomaksajille, eli Saksalle, Itävallalle, Alankomaille ja Ruotsille. Näiltä mailta peritään alempaan arvonlisäverokantaan perustuvia maksuja ja pienempiä suoraan BKTL:oon perustuvia maksuja, sen saavat perinteisistä omista varoista suuremman osuuden itselleen, ja lisäksi niihin sovelletaan rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahaston osalta "korjauksia".

Nämä vähennykset päätyvät muiden jäsenvaltioiden maksettavaksi, ja maksajiksi joutuvat myös koheesiorahoitusta saavat maat, joille koituu kaksinkertainen rangaistus. Nämä maat maksavat suuremman osuuden yhteisön budjettiin, ja rakenne- ja koheesiorahastoja pienennetään.

Tilanne on epäreilu, eikä sitä voida hyväksyä. Tämä riittää perusteluksi sille, että äänestimme mietintöä vastaan.

Osa ihmisistä kannattaa kuitenkin myös uutta omien varojen järjestelmää, joka perustuisi vastustamiimme eurooppalaisiin veroihin.

Katsomme, että tasapuolisen omien varojen järjestelmän perustana on oltava BKTL ja kunkin jäsenvaltion suhteellinen vauraus. Näin kaikkien kansalaisten rahoitusosuudet talousarviosta olisivat samat kaikkialla EU:ssa. Kun muistetaan, että tavoitteena on aito lähentyminen sekä taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, tällaisella järjestelmällä lisättäisiin solidaarisuutta ja saataisiin jaettua varoja uudelleen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tyhjää jäsen Lamassouren laatimasta omia varoja koskevasta mietinnöstä, vaikka siihen sisältyikin useita hyviä ehdotuksia nykyisen järjestelmän parantamiseksi. En voinut yhtyä esittelijän kantaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta. Olen edelleen vakuuttunut, että järjestely on perusteltu nykyisessä järjestelmässä ja että järjestelmää on uudistettava laajemmin ennen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävään korjaukseen voidaan tehdä uusia muutoksia.

  Jean-Claude Martinez (NI), kirjallinen. – (FR) Kun muistetaan, että Yhdysvaltain talousarvio on yhdenkin vuoden ajaksi 2 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria, on täysin käsittämätöntä, että koko EU:lle myönnetään alle 1 000 miljardin euron talousarvio vuosiksi 2007–2013.

Euroopan komission perimmäisenä tavoitteena on saada itselleen hieman liikkumavaraa kasvattamatta talousarviotaan, ja siksi se pyrkii pääsemään asteittain eroon yhteisestä maatalouspolitiikasta ja Euroopan pienviljelijöistä. Näin se saisi takaisin suuren osan 45 miljardin euron vuosittaisesta maatalousbudjetista. Tästä johtui Euroopan unionin neuvottelijoiden outo kanta 30. kesäkuuta 2006 pidetyssä Maailman kauppajärjestön kokouksessa, ja se, että he hyväksyivät kulisseissa 50 prosentin vähennyksen tullimaksuihimme ja jättivät näin Brasilialle ruokamonopolin. Keskeisin ongelma pysyy kuitenkin samana. Kaikki tietävät, että Brysselistä johdetun Euroopan on vuodesta 2014 alkaen pakko kasvattaa talousarviotaan ja ottaa käyttöön eurooppalainen vero.

Omia varoja käsittelevästä jäsen Lamassouren mietinnöstä tulee kaiken sumutuksen takaa esiin poliittinen kysymys, jonka käsittelyä on viivytelty vuodesta 1951, eli yhtenäismarkkinoiden ja myöhemmin yhtenäisvaluutan kautta todella syntymässä oleva poliittinen valtio. Siihen, mitä eurolla ei aikaansaatu ja mihin perustuslaki ei pystynyt, koska rahvas havahtui siihen, mitä oli tapahtumassa, pyritään nyt verotuksella vuosina 2014–2019. Veronmaksajia on varoitettu.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n talousarviota koskevassa keskustelussa on tähän asti keskitytty yksinomaan talousarvion jatkuvaan kasvattamiseen ja uusien tulonlähteiden etsimiseen. Sen sijaan, että vaadimme automaattisesi eurooppalaisen veron käyttöönottoa, meidän olisi tarkasteltava perinpohjaisesti, mistä menoja aiheutuu. Yhteisestä talousarviostamme vuotaa jatkuvasti miljardeja euroja epäilyttäviä teitä tai varoja jaellaan päämäärättömästi kaikkialle.

Tämän vuoksi tarvitsemme ensiksikin huippulaadukkaan petostentorjuntajärjestelmän, ja toiseksi meidän on hillittävä hallintomenoja esimerkiksi luopumalla parlamentin toisesta istuntopaikasta ja arvioimalla kustannuksia niiden toteutumisen pohjalta. Kolmanneksi voimme säästää miljardeja, jos emme tyrkytä laajentumisia kansalaisillemme, jotka eivät niitä halua.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kollegani, jäsen Lamassouren mietintö EU:n omista varoista on luonteeltaan erittäin tekninen, ja siksi onkin mielestäni tärkeää kiinnittää huomio Belgian ja Guy Verhofstadtin muutama vuosi sitten esittämään ajatukseen: tehdään EU:sta todellakin taloudellisesti riippumaton ja otetaan käyttöön niin kutsuttu eurooppalainen vero.

Onko kyse lisäverosta? Ei varmasti. Sen sijaan, että eurooppalaiset maksaisivat jäsenvaltioille sen, mitä olisi maksettava Euroopan unionille, he yksinkertaisesti saisivat mahdollisuuden osallistua suoraan EU:n rahoittamiseen, kuten amerikkalaisetkin osallistuvat liittovaltionsa rahoittamiseen. Euroopan unionin kansalaisen kannalta tällä suunnitelmalla ei olisi näin ollen suurta taloudellista merkitystä, mutta sen symbolinen arvo olisi huomattava, koska kaikki tietäisivät tällöin, kuinka suuri osa maksetuista veroista käytetään Euroopan yhdentymiseen. Huomautan muuten, että Euroopan unionista aiheutuu kullekin unionin kansalaiselle 26 sentin kulut päivittäin.

Jotkut jäsenvaltiot (erityisesti Itävalta ja Luxemburg) suhtautuvat hyvin myönteisesti tähän suunnitelmaan, mutta muut suhtautuvat edelleen epäilevästi välineeseen, jonka tavoitteena on kuitenkin tuoda Euroopan unioni lähemmäs kansalaisia. Suunnitelman ansiosta voisimme myös unohtaa tuloksettoman keskustelun nettomaksajien ja nettosaajien välillä. Euroopan unionilla olisi tällöin aivan varmasti tavoitteitaan vastaavat varat.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Nykyinen menetelmä yhteisön talousarvion rahoittamiseksi on vanhentunut, ja viime vuosina siinä on ilmennyt puutteita.

Viimeaikaiset keskustelut talousarviosta ovat muuttuneet nöyryyttäviksi tilanteiksi, joissa kukin vuorollaan puhuu siitä, kuka on ja kuka ei ole nettomaksaja. Nykyiseen järjestelmään liittyy niin monia poikkeuksia ja erillisjärjestelyjä, että siitä on tullut monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

Näin ollen EU:n on pikaisesti uudistettava rahoitusjärjestelmänsä.

Siksi olenkin tyytyväinen, että parlamentti on onnistunut uusinta rahoituskehystä 2007–2013 koskevissa neuvotteluissa esittämään välitarkistuksen laatimista vuosien 2008–2009 aikana. Se tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden laatia perinpohjainen arvio omien varojen järjestelmästä.

Kuten jäsen Lamassoure toteaa mietinnössään, kannatan yhteisön talousarvion rahoitusta varten järjestelmää, joka on avoin, reilu ja tasapuolinen ja jonka ansiosta EU:lle voidaan tarjota sen nykyisiä ensisijaisia tavoitteita ja varsinaisia suunnitelmia vastaava rahoituskehys.

Kaikkien uudistusten pääperiaatteena olisi oltava EU:n rahoituksen riippumattomuus jäsenvaltioiden nykyisistä tulonsiirroista ja talousarvion eurooppalaisuuden vahvistaminen. Näin varmistetaan, ettei tulevissa keskusteluissa jälleen alennuta taistelemaan jäsenvaltioiden omista eduista.

– Muscatin mietintö (A6-0170/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. - (PT) Vuoden 1990 jälkeen viidellä seitsemästä suurimmasta monikansallisesta muulla kuin rahoitusalan yrityksellä oli varoja noin 1280 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2003, eli toisin sanoen yli kolme prosenttia maailman BKTL:stä. Suurimmalla monikansallisella rahoituslaitoksella, Citibankilla, oli yksistään saman verran varoja, mikä kuvastaa, millainen valta rahoitusalalla on reaalitaloudessa.

Rahoituspalvelualan keskittymisellä tarkoitetaan tosiasiassa sitä, että sisämarkkinat keskitetään rahoituspalveluja varten ja että rahoitusmarkkinat yhtenäistetään tarkoituksena poistaa vielä olemassa olevat esteet pääoman vapaalta liikkuvuudelta sekä edistää yrityssulautumia ja yrityskappoja esimerkiksi pankkialalla, jotta ne pystyvät kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Kuten käsiteltävänämme olevassa päätöslauselmassa todetaan, vastustamme tällaista toimintaa, jossa euro on väline ja jonka tavoitteet ovat rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman mukaisia.

Kun rahoitusalan vaikutusta reaalitaloudessa on asteittain lisätty, ovat työpaikat vähentyneet merkittävästi ja reaalitaloutta on vietykeinottelutalouden suuntaan ohjaamalla tuotantoinvestointeja muualle. Tämä on myös lisännyt rahoitusalan ja näin ollen myös talousalan kriisejä, koska rahoitusmarkkinoiden luonne on äärimmäisen epävakaa ja alalla syntyy spekulatiivisia kuplia. Tällaisella kasinotaloudella on vain lisätty suurimpien arvopaperinvälittäjien voittoja erityisesti pankkialalla.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

– Szejnan mietintö (A6-0229/2006)

  Malcolm Harbour (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen valtuuskunta äänesti tyhjää mietintöä koskeneessa lopullisessa äänestyksessä. Kannatamme monia jäsen Szejnan mietinnössä esitettyjä yhtiöoikeuden kehittämistä ja tulevaisuudennäkymiä koskevia ehdotuksia. Olemme erityisesti yhtä mieltä siitä, että on tarpeen parantaa sääntelykäytäntöjä, välttämätöntä ottaa huomioon pk-yritysten tarpeet ja tärkeää kehittää parhaita toimintatapoja, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset perinteet ja järjestelmät. Kannatamme myös monia mietinnössä esitettyjä yksityiskohtaisia ehdotuksia avoimuuden ja sidosryhmien oikeuksien parantamiseksi.

Mietintöön sisältyy kuitenkin useita ehdotuksia, joita emme voi hyväksyä. Niillä lisättäisiin EU:n säädöksiä aloilla, joilla niistä ei olisi todistetusti hyötyä rahoituspalvelujen tehokkaiden sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta. Olemme myös samaa mieltä siitä, että työntekijöiden osallistumisesta työpaikkaa koskevaan päätöksentekoon olisi hyötyä yritykselle, mutta emme hyväksy minkäänlaista yhtä lakisääteistä "kaikille räätälöityä" osallistumisen mallia. Näin ollen äänestimme 3 kohtaa ja johdanto-osan F kappaletta vastaan.

– Lucasin mietintö (A6-0201/2006)

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluan selventää, miksi äänestin muiden Tšekin kansandemokraattista puoluetta (ODS) edustavien Euroopan parlamentin jäsenten tavoin Lucasin mietintöä vastaan. Lentoliikenne on kehittynyt nopeasti viimeisten 40 vuoden aikana, ja tämän kehityksen ansiosta päästöjä ja melua on saatu vähennettyä yli 40 prosenttia. Ei ole olemassa minkäänlaista tieteellistä näyttöä, että Lucasin mietinnössä esitetty ylenpalttinen sääntely olisi tarpeen. Jos nostetaan polttoaineveroja, heikennetään eurooppalaisten alusten kilpailukykyä ja korotetaan loppukäyttäjille koituvia hintoja. EU:n maailmanlaajuinen asema heikkenee entisestään, jos lentoliikenteen kilpailukyky huononee. Kyse on vain muoti-ilmiöksi muuttuneiden ympäristöasioiden huomioinnista, ja siksi äänestimme mietintöä vastaan.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuin jäsen Lukasin mietintöä koskeneessa äänestyksessä toimenpiteitä ilmastonmuutosvaikutusten vähentämiseksi. Ratkaisevaa on, että kaikki tuotannonalat tekevät oman osuutensa, myös ilmailuala.

On kuitenkin varmistettava, että ehdottamamme toimenpiteet ovat sekä järkeviä että käytännöllisiä. Päästöjä ei vähennetä pelkästään veroja lisäämällä. Ilmailuala ei myöskään voi käydä päästökauppaa itsensä kanssa: kauppaa on käytävä muiden tuotannonalojen kanssa.

Lentomatkustus on tietenkin lisääntynyt vuosien varrella, sillä sen käyttäjiä eivät ole enää ainoastaan keskiluokkaiset ja rikkaat. Esimerkiksi yksin Yhdistyneessä kuningaskunnassa 30 miljoonaa ihmistä – eli puolet väestöstä – matkustaa lentokoneella vähintäänkin kerran vuodessa. Nämä kaikki ihmiset ottivat ilolla vastaan Euroopan unionin aloitteet, joilla kannustettiin halpalentoyhtiöiden toimintaa ja pakotettiin suurimmat lentoyhtiöt alentamaan hintojaan. Eurooppalaiset eivät siis kannata joidenkin kollegoidemme asettamaa tavoitetta kieltää halpalentoyhtiöt tai lopettaa niiden toiminta.

Nämä samat kansalaiset ovat kuitenkin huolestuneita ilmastonmuutoksesta. He haluavat tasapuolisen ja järkevän verojärjestelmän sekä hallituksen ja ilmailualan yhteisiä toimenpiteitä. Kaikissa toimenpiteissä on otettava huomioon kuluttajien tarpeet ja toiveet siten, että varmistetaan ympäristöä koskevien huolenaiheiden olevan etusijalla.

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen syyskuussa 2005 annettuun komission tiedonantoon, jossa on ryhdytty selvittämään, mikä olisi tehokkain tapa puuttua kansainvälisen lentoliikenteen kasvihuonepäästöihin, jotka lisääntyivät 73 prosenttia vuosina 1990–2003.

Ilmailualan sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään saattaa olla paras tapa rajoittaa päästöjä ja varmistaa, että lentoliikenne tekee muiden alojen tavoin osansa haitallisten kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Jatkossa on tärkeintä tutkia, kuinka tehokkaasti ympäristöystävällisyyttä ja energiatehokkuutta koskevien parhaiden tavoitteiden saavuttamista edistetään päästöpolitiikan teknisillä välineillä. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota Irlantiin ja muihin syrjäisiin alueisiin, joiden pääkaupungit ja muutkin alueet ovat erityisen riippuvaisia lentoliikenteen palveluista.

Hintavaikutuksia ja päästöoikeuksien myöntämistä on tutkittava tarkemmin. Ilmailuala on Irlannin maantieteellisen aseman vuoksi ratkaisevan tärkeää infrastruktuurillemme, ja lentoliikenteen palvelut elintärkeitä taloudellisista ja sosiaalisista syistä. Kilpailuhenkiset markkinat lentoliikenteen harjoittajien kesken ovat näin ollen Irlannin taloudellisen kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä .

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Ruotsin konservatiivipuolueen edustajat haluaisivat, että ilmailuala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään. Tämä olisi tehokas ja oikeudenmukainen tapa saada ala vastaamaan ilmailuliikenteestä aiheutuvista ympäristökustannuksista "saastuttaja maksaa" -periaatteen mukaisesti.

Olemme harmissamme siitä, että Ruotsin hallitus on päättänyt ottaa käyttöön lentoveroja koskevan erityisjärjestelyn, joka vääristää kilpailua ja heikentää Ruotsin kilpailukykyä. Siihen verrattuna, että ilmailuala sisällytettäisiin päästökauppajärjestelmään, tästä järjestelystä saatavat ympäristöhyödyt ovat vain vähäisiä tai niitä ei saada lainkaan.

Koska mietinnössä kannatetaan erillisen päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa, Ruotsin konservatiivipuolueen edustajat eivät voi antaa sille tukeaan. Erillisellä järjestelmällä kasvihuonekaasupäästöjä saatetaan vähentää kokonaisuudessaan vähemmän, ja kaiken lisäksi kustannukset saattaisivat olla huomattavasti korkeammat. Me Ruotsin konservatiivipuolueen edustajat kannatamme päästökaupan aloittamista, mutta se on tehtävä oikealla tavalla.

Lentohintojen merkittävä halpeneminen on periaatteessa myönteinen asia, joka on lisännyt vaurautta, vapaata liikkuvuutta ja ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Olemme pahoillamme siitä, että esittelijä ja parlamentin enemmistö näyttävät olevan vastakkaista mieltä, ja täten emme tue erilaisia ilmailualaa koskevia veronkorotuksia, joita mietinnössä vaaditaan.

  Robert Evans, Mary Honeyball ja Linda McAvan (PSE), kirjallinen. (EN) Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet antavat täyden tukensa ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten torjumiseen tähtääville toimille. Kannatamme periaatetta, että lentoliikenteen päästöt sisällytetään päästökauppajärjestelmään, ja kehotamme komissiota esittämään käyttökelpoisia ehdotuksia. Äänestimme tyhjää mietinnön joitakin kohtia koskevissa äänestyksissä, sillä kohdat olivat ristiriitaisia eikä niiden vaikutuksista ollut tehty yksityiskohtaisia kustannusarvioita tai selvityksiä.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Aion äänestää ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentämisestä laaditun mietinnön puolesta. Ilmailu on yksi nopeimmin kasvavista kasvihuonekaasujen lähteistä.

Olen esittelijän kanssa lähes täysin samaa mieltä siitä, että tämä tärkeä aihe on tuotava esille. Kaikista hänen ehdotuksistaan, jotka koskevat esimerkiksi kerosiiniveron sisältävän arvonlisäveron välitöntä käyttöönottoa, kaikkien EU:n sisäisten lentojen verottamista tai ilmailualalle laadittavaa erillistä päästökauppajärjestelmää, ei ole kuitenkaan tehty kustannusarviota tai vaikutustenarviointia.

Samoin olen sitä mieltä, että Lounais-Englannin syrjäisyydestä aiheutuvat ongelmat antavat aihetta kiinnittää erityishuomiota kaikkein syrjäisimpiin alueisiin, kuten kotiseutuuni Cornwalliin ja Scillysaariin. Gibraltarin tapauksessa voidaan todeta, että Espanjan viranomaiset ovat omilla asenteillaan tehneet siitä maantieteellisesti ja poliittisesti eristyksissä olevan alueen. Näin ollen odotan innolla, että komissio hyödyntää tätä mietintöä antaakseen käyttökelpoisia toimintaehdotuksia, joista on tehty kustannusarvio.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Ilmailu tosiaankin vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Vaikka lentopolttoaine onkin muuttunut entistä tehokkaammaksi viimeisten 40 vuoden aikana, polttoaineen kokonaiskulutus on samaan aikaan kasvanut lentoliikenteen tuntuvan lisääntymisen vuoksi. Sellaista tilannetta ei saa syntyä, että lentoliikenteen päästöt nopeuttavat pitkällä aikavälillä merkittävästi ilmastonmuutosta.

Minkäänlaista nopeaa teknistä ratkaisua ei ole olemassa. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että samanaikaisesti sisällytetään ilmailun vaikutukset yhteisön päästöoikeuskaupan järjestelmään, jatketaan tutkimuksia, parannetaan ilmaliikenteen hallintaa ja otetaan käyttöön energiavero.

Uutta hyökkäystä ilmastonmuutosta vastaan ei kuitenkaan pitäisi aloittaa mihin hintaan tahansa.

Käyttöönotettava järjestelmä ei saa olla sellainen, että sillä rangaistaan eurooppalaisia lentoyhtiöitä, jotka toimivat maailmanmarkkinoilla, eikä sillä pidä myöskään aiheuttaa epäreilua kilpailua muiden liikennemuotojen kanssa.

Valinnoilla, joita komissio piakkoin tekee lainsäädäntöehdotuksessaan, on näin ollen ratkaiseva merkitys, ja eri vaihtoehtoja on arvioitava todella tarkasti.

Kehotan komissiota ehdottamaan ratkaisuja, jotka ovat järkeviä sekä talouden että ympäristön kannalta. Komission on kaikin tavoin vältettävä luomasta huonoa järjestelmää, jonka byrokraattisuuden vuoksi eurooppalainen ilmailuala häviää kansainvälisiltä markkinoilta.

  Caroline Jackson ja Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen edustajat äänestivät mietinnön puolesta, sillä ymmärrämme, millainen vaikutus lentoliikenteen päästöillä on ilmastonmuutokseen. Lentoliikenteen osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on noin neljä prosenttia, ja lentoliikenteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuodesta 2003 vuoteen 2020 mennessä.

Kannatamme ilmailun päästöjen sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään, joko osana nykyistä järjestelmää tai mahdollisesti rajoitetumpaa järjestelmää. Tällöin lentoyhtiöt voisivat toimia yhteistyössä kansallisten ja EU:n viranomaisten kanssa noudattaakseen sääntöjä korkeimpien mahdollisten ympäristönormien saavuttamiseksi ilman, että asetetaan tarpeettomia rangaistuksia EU:n matkustajille. Mikäli lentoyhtiöiden liikennöinti suuntautuisi EU:hun ja sen ulkopuolelle, liikenteenharjoittajat eivät maksaisi sen enempää kuin EU:n ulkopuoliset kilpailijansakaan. Kaikenlaiset EU:n järjestelmät olisivat lopulta kannattavimpia, jos ne olisivat osa maailmanlaajuista järjestelmää.

Emme kannata kerosiiniveroa tai lentoliikenteen sisällyttämistä arvonlisäverojärjestelmään. Emme halua aiheuttaa haittaa EU:n ilmailualalle tai pilata kansalaisten perusteltuja odotuksia lentomatkustuksen halpenemisesta.

Toivomme komission ottaneen opikseen päästökaupassa aikaisemmin tehdyistä virheistä ja käynnistävän ilmailualan päästökauppajärjestelmän.

  Caroline Lucas (Verts/ALE), kirjallinen. (PT) Lentoliikenne on yleisin liikennemuoto pitkiä matkoja matkustettaessa, ja tällä on ollut vakavia ympäristöllisiä seurauksia kasvihuonekaasupäästöjen kannalta.

Mielestäni päästömaksut ja päästökauppaluvat ovat tehokas keino ongelman ratkaisuun. Olen myös tyytyväinen, että ehdotuksessa on huomioitu EU:n sisäiset lennot, EU:n lentokentiltä lähtevät ja niille saapuvat lennot sekä Euroopan yhtenäisen ilmatilan luominen, minkä ansiosta on mahdollista vähentää lentoreittejä.

Mielestäni huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden erityistilanteeseen, sillä niille matkustaminen on vaikeaa, ja ne ovat näin ollen erittäin riippuvaisia lentoliikenteestä.

Kannatan mietintöä siis ainoastaan siksi, että tarkistus syrjäisimpiin ja syrjäisiin alueisiin kiinnitettävästä erityishuomiosta hyväksyttiin. Näille alueille olisi aiheutunut vakavia vahinkoja, jos uusia ilmailualan maksuja olisi ryhdytty soveltamaan yhdenmukaisesti koko Euroopan unionin alueella.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Lentoliikenne on yleisin liikennemuoto pitkiä matkoja matkustettaessa, mutta ilmailusta aiheutuvat päästöt ovat kuitenkin ristiriidassa päästöjen vähentämistä koskevan yleistavoitteen kanssa.

Mietinnössä ehdotetut toimenpiteet, erityisesti päästömaksut ja päästökauppaluvat, vaikuttavat minusta tehokkailta keinoilta ilmailun vaikutuksista aiheutuvan ongelman ratkaisuun.

Toinen tärkeä mietinnössä esitetty ehdotus on EU:n sisäisten lentojen sekä kaikkien EU:n lentokentiltä lähtevien ja niille saapuvien lentojen huomioiminen markkinoiden epätasapainon välttämiseksi. Lisäksi mietinnössä ehdotetaan Euroopan yhtenäisen ilmatilan luomista. Sen ansiosta voitaisiin vähentää lentoreittejä, sillä suorien lentojen lisääntyessä kasvihuonekaasut vähenevät.

Yksi erityisseikka on kuitenkin otettava huomioon. Tarkoitan syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden erityistilannetta. Kannatankin mietintöä siksi, että tarkistus syrjäisimpiin ja syrjäisiin alueisiin kiinnitettävästä erityishuomiosta hyväksyttiin. Näille alueille olisi aiheutunut vakavia vahinkoja, jos uusia ilmailualan maksuja olisi ryhdytty soveltamaan yhdenmukaisesti koko Euroopan unionin alueella. Näille alueille matkustaminen on vaikeaa ja aikaa vievää, joten lentoliikenne on niiden kannalta äärimmäisen tärkeää.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin jäsen Lucasin laatiman, ilmailun ilmastonmuutosvaikutuksia koskevan mietinnön puolesta. Annan täyden tukeni ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten torjumiseksi toteutettaville toimille. Kannatan myös periaatetta, että lentoliikenteen päästöt sisällytetään päästökauppajärjestelmään, ja toivon komissiolta käyttökelpoista ehdotusta. Äänestin monien kohtien osalta tyhjää yksinkertaisesti siksi, että mielestäni ehdotusten vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi. Äänestin tyhjää esimerkiksi äänestyksessä, joka koski lentoliikenteen arvonlisäverovapauden lopettamista, sillä ei ole selvää, olisiko tästä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa vai ainoastaan haittaa vähemmän varakkaille matkustajille.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Annan täyden tukeni ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten torjumiseksi toteutettaville toimille. Kannatan periaatetta, että lentoliikenteen päästöt sisällytetään päästökauppajärjestelmään, ja yhdyn kehotukseen, että komissio antaa käyttökelpoisia ehdotuksia. Äänestin joitakin mietinnön kohtia koskevissa äänestyksissä tyhjää, sillä kohdat olivat ristiriitaisia tai ehdotusten vaikutuksia ei ollut arvioitu riittävästi.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Allekirjoitin Euroopan parlamentissa toimivan 13:n belgialaisen kollegani kanssa yli vuosi sitten La Libre Belgique -lehteen kirjoitetun vetoomuksen, jossa pyydettiin, että 25 valtion- ja hallitusten päämiestä pyrkisivät ylittämään Kioton pöytäkirjassa asetetut tavoitteet.

Esitetyistä ehdotuksista tärkeimmäksi nousi ehdotus, että ilmailun ja meriliikenteen päästöt sisällytetään tuleviin ilmastonsuojelusuunnitelmiin.

Siksi olenkin tyytyväinen kunnianhimoisuuteen, jota osoititte Lucasin mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä. Mietinnössä ehdotetaan koko joukko toimenpiteitä ilmailun ympäristövaikutusten torjumiseksi. Esimerkkinä mainittakoon erityisesti ilmailussa käytetyn polttoaineen arvonlisäverovapauden lopettaminen.

Nykytilanne on huolestuttava. Lentoliikenteen päästöt tekevät tyhjäksi neljänneksen niistä vaatimattomista tuloksista, joita kasvihuonekaasujen torjunnassa on saatu aikaan. Haluan tehdä asian selväksi. Kyse ei ole siitä, että asetetaan veroja umpimähkään, vaan siitä, että päästään eroon epätasapainosta, jonka vuoksi ilmailuala ei saa riittävästi tukea investoidakseen uuteen teknologiaan. Tästä kärsii ensimmäisenä ympäristö. Ilmaston lämpeneminen on 2000-luvun suurin haaste, ja Euroopan unionin on ehdottomasti pysyttävä edelläkävijänä.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Olen samaa mieltä mietinnön yleisistä tavoitteista, mutta mielestäni tämänpäiväisen äänestyksen tulokseen liittyy vielä suuria ongelmia. Ensinnäkin on todettava, ettei ehdotuksista ole juurikaan laadittu kustannusarvioita ja että ehdotusten vaikutukset ovat epäsuhtaisia. Toiseksi lentoliikenne olisi sisällytettävä päästökauppajärjestelmään, mutta sille ei pitäisi laatia erillistä järjestelmää, sillä tällöin heikennettäisiin nykyistä päästökauppajärjestelmää.

Mietintö on osittain ristiriidassa komission erittäin käyttökelpoisten ehdotusten kanssa, eikä se näin ollen ole kovinkaan järkevä.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vaikka ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten ja erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on tavoitteena erittäin suositeltava, mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan parlamentti ottaa huomioon EU:n syrjäisimpien alueiden tilanteen.

Mikäli ilmailun arvonlisäverovapauden poistamista ja kerosiiniveron käyttöönottoa pidetään todellisina vaihtoehtoina, vaikutukset syrjäisimpien alueiden talouksiin ja alueiden väestön liikkuvuuteen olisivat tuhoisia.

Tämä olisi tilanne etenkin saarialueilla, joilta ei ole tie-eikä rautatieyhteyksiä EU:n muulle alueelle. Eniten tästä kärsisivät syrjäisimmät alueet, joilla ihmisten liikkuminen on yksinomaan lentoliikenteen varassa.

Kiitän Euroopan parlamentin jäseniä siitä, että he hyväksyivät tarkistukseni, jossa pyydetään kiinnittämään yhteisön lainsäädännössä erityishuomiota lentoliikennepalveluista erityisen riippuvaisten, kaikkein eristyneimpien alueiden tilanteeseen ja etenkin saarialueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin, joilla vaihtoehtoisia ratkaisuja on rajoitetusti tai käytännössä ei lainkaan.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. (EN) Annan täyden tukeni ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten torjumiselle päästökauppajärjestelmän avulla ja kehotan komissiota esittämään käyttökelpoisia ehdotuksia.

Äänestin tyhjää joitakin mietinnön kohtia koskevissa äänestyksissä, sillä kohdat ovat ristiriitaisia tai ehdotusten kustannusvaikutuksia ja muita vaikutuksia ei ole arvioitu yksityiskohtaisesti.

- Lamassouren mietintö (A6-223/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani, jäsen Korholan erinomaisen mietinnön puolesta. Siinä käsitellään Eurooppa-neuvostossa saavutettua kompromissia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusluonnoksesta, joka koskee tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon ja oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa. Olen tyytyväinen siihen, kuinka järkevästi tätä vaikeaa aihetta on käsitelty, sillä asian oikeudellisen monimutkaisuuden vuoksi luonnoksen poliittinen hyväksyminen on viivästynyt huomattavasti. Euroopan investointipankin rahoittamat ohjelmat on saatu loistavalla tavalla avoimiksi. Kansalaisjärjestöjen asema on aivan oikeutetusti määritelty tässä yhteydessä viittaamalla asiasta vastaaviin kansalaisjärjestöihin. Jäsen Vidal-Quadrasin johtaman valtuuskunnan aikaansaama kompromissi on pohjimmiltaan tyydyttävä ja hyvin tasapainoinen. Loppujen lopuksihan voidaan pitää Euroopan parlamentin kannalta menestyksenä, että hyväksyntä saatiin kolmannessa käsittelyssä.