Voiko Euroopan unionin neuvosto antaa lausunnon suunnitelmistaan edistää Suomen puheenjohtajuuden aikana Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä transatlanttisia suhteita?

(FI) Yhdysvallat on EU:lle erityisen tärkeä kumppani. Transatlanttinen vuoropuhelu on hyvin tiivistä, ja EU-Yhdysvallat-yhteistyö on johtanut konkreettisiin tuloksiin monilla osa-alueilla. Transatlanttinen suhde ei rajoitu ainoastaan EU:n ja Yhdysvaltain kahdenvälisiin asioihin. Yhteistyön avulla pyritään yhä enemmän myös vastaamaan erilaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin. Suomen puheenjohtajakauden aikana neuvoston tavoitteena on entisestään lisätä EU:n ja Yhdysvaltain välistä käytännön yhteistyötä ja syventää strategista dialogia.

Suomen puheenjohtajakauden transatlanttinen asialista pohjautuu suurelta osin 21.6.2006 Wienissä pidetyn EU-Yhdysvallat-huippukokouksen tuloksiin. Wienissä EU ja Yhdysvallat allekirjoittivat yhteisen julkilausuman, joka koostuu neljästä kokonaisuudesta:

rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen kaikkialla maailmassa,

maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen, turvallisuus mukaan lukien,

vaurauden ja mahdollisuuksien edistäminen,

energiaa ja energiaturvallisuutta, ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä koskevan strategisen yhteistyön edistäminen.

Tämän Wienissä hyväksytyn julkilausuman toimeenpano on perustana EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden kehittämiselle Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Erityisiä painopistealueita EU-Yhdysvallat-suhteissa ovat:

ilmastopolitiikka,

talousaloitteen toimeenpano,

demokratian ja vakauden edistäminen, konfliktinratkaisu ja hyvän hallinnon tukeminen etenkin itäisessä ja Kaakkois-Euroopassa.

Ilmastopolitiikan osalta Wienin huippukokouksessa saavutettiin merkittävä edistysaskel. Julkilausumassa EU ja Yhdysvallat sitoutuivat pohtimaan mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. EU ja Yhdysvallat pääsivät myös yhteisymmärrykseen ilmastoa, puhdasta energiaa ja kestävää kehitystä koskevan korkean tason dialogin käynnistämisestä syksyllä Helsingissä. Tämän huippukokoukselta saadun mandaatin pohjalta Helsinkiin valmistellaan ministeritason troikkakokousta.

Taloudellisen yhteistyön osalta yksi huippukokouksen konkreettisista tuloksista oli yhteinen teollis- ja tekijänoikeus- eli IPR-toimintaohjelma. Myös talouskumppanuudelle keskeisessä sääntelyalan yhteistyössä on viimeisen vuoden aikana saavutettu edistystä. Julkilausumassa sovittiin myös epävirallisen talousministerikokouksen järjestämisestä Suomen puheenjohtajakaudella. Talousministerikokouksen aiheiksi on mietitty mm. sääntely-yhteistyötä, innovaatioita ja kilpailukykyä sekä energiaa. Kokouksessa on myös tarkoitus tarkastella etenemistä EU-Yhdysvallat-talousaloitteen toimeenpanossa.

Toimiva transatlanttinen kumppanuus mahdollistaa hedelmällisen dialogin käymisen myös sellaisista aiheista, joissa näkemykset tuntuvat aluksi olevan kaukana toisistaan. Neuvoston puheenjohtajamaana Suomi jatkaa vuoropuhelua Yhdysvaltain kanssa kaikista transatlanttisella asialistalla olevista kysymyksistä. Yhteistyö laajenee jatkossa entisestään. Ilmastodialogin lisäksi yksi Wienin huippukokouksen tärkeistä saavutuksista oli EU:n ja Yhdysvaltain strategiselle tasolle nostettu energiayhteistyö.

Voiko Euroopan unionin neuvosto ilmoittaa, kuinka paljon rahaa EU aikoo antaa rauhanohjelman edistämiselle Irlannissa vuosien 2007 ja 2013 välisenä aikana? Miten tämä raha kohdennetaan?

(FI) Neuvosto sopi 5.5.2006 yleisnäkemyksestä, joka koskee ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä. Euroopan parlamentti ei ole vielä antanut ehdotuksesta puoltavaa lausuntoa. Asetuksessa täsmennetään joulukuun 2005 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti, että PEACE-ohjelmalle myönnetään kaikkiaan 200 miljoonaa euroa kaudella 2007–2013. Asetuksen mukaan ohjelma toteutetaan rajat ylittävänä ohjelmana, ja sillä pyritään edistämään alueen sosiaalista ja taloudellista vakautta erityisesti yhteisöjen välistä yhteenkuuluvuutta vahvistavin toimin. Tukikelpoinen alue on koko Pohjois-Irlanti ja Irlannin rajakreivikunnat. Ohjelma toteutetaan Euroopan aluekehitysrahastoa koskevan asetusehdotuksen mukaisesti osana Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitetta ja se noudattaa rakennerahastojen tukitoimien täydentävyysperiaatetta. Rahoituksen kohdentamisesta ja ohjelman sisällöstä päättävät Irlannin tasavalta ja Yhdistynyt Kuningaskunta, jotka valmistelevat yhteisen ehdotuksen Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliseksi PEACE-ohjelmaksi vuosille 2007-2013. Euroopan komissio hyväksyy ohjelmaehdotuksen ennen ohjelman käynnistymistä.

Voiko Eurooppa-neuvosto antaa lausuman Montenegron nykytilanteesta sen jälkeen, kun Montenegro äskettäin äänesti itsenäistymisen puolesta kansanäänestyksessä, ja voiko Eurooppa-neuvosto esittää laajemman katsauksen Balkanin tilanteen kehitysnäkymistä?

(FI) Neuvosto seuraa jatkuvasti Balkanin tilannetta.

Euroopan unionin neuvosto antoi Montenegron itsenäisyydestä järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen Montenegroa koskevat päätelmät 12.6.2006 pidetyssä istunnossaan. Neuvosto pani merkille Montenegron parlamentin ja Serbian parlamentin antamat julistukset, joissa Montenegro julistautui itsenäiseksi ja Serbia Serbia ja Montenegron valtioliiton seuraajavaltioksi.

Päätelmissä EU ja sen jäsenvaltiot päättivät "kehittää edelleen suhteitaan Montenegron tasavaltaan katsoen sen olevan täysivaltainen ja itsenäinen valtio ja ottaen täysin huomioon kansanäänestyksen tuloksen ja edellä mainitut parlamentaariset säädökset. Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet pannakseen tämän päätöksen kansallisesti täytäntöön kansainvälisen oikeuden ja käytännön mukaisesti." Julistuksen antamisen jälkeen useat jäsenvaltiot ovat tunnustaneet kahdenvälisesti Montenegron itsenäisyyden ja suvereniteetin ja aikovat luoda diplomaattisuhteet Montenegroon. Myös muut jäsenvaltiot valmistelevat tällaisia toimia.

Päätelmissä EU kehotti Serbiaa ja Montenegroa myös "jatkamaan suoraa ja rakentavaa vuoropuhelua tulevista suhteistaan". Maiden välinen vuoropuhelu on alkanut myönteisesti.

EU on antanut yleiskatsauksen alueesta julkilausumassa, joka hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston 15. ja 16.6.2006 pidetyssä kokouksessa. Thessalonikin toimintasuunnitelma on edelleen EU:n Länsi-Balkanin-politiikan perusta. Eurooppa-neuvosto esitteli myös yhteenvedon keskeisistä kysymyksistä, joiden ratkaisemiseen on paneuduttava jatkossa. Neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta aloitetaan Serbian kanssa uudelleen heti, kun Serbia on aloittanut täyden yhteistyön entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. EU aikoo edelleen tukea käynnissä olevia neuvotteluja Kosovon tulevasta asemasta ja on valmis kehittämään rooliaan Kosovossa sen jälkeen, kun alueen asema on määritelty (tässä vaiheessa keskeistä on mahdollisen tulevan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation suunnittelu). EU aikoo kehittää suhteitaan itsenäiseen Montenegroon sekä EU:n tasolla että kunkin jäsenvaltion tasolla erikseen. Bosnia ja Hertsegovinan on jatkettava tarvittavia uudistuksia ja kyettävä tekemään myös vaikeita päätöksiä mm. perustuslakiuudistuksessa. Entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa 5.7.2006 pidettävät parlamenttivaalit on toimitettava kansainvälisten normien mukaisesti. Albanian on vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen jatkettava uudistuksia. Vapaakauppa-alueen luominen on hyvin tärkeää alueelle. Viisumihelpotuksia koskevat neuvottelut yhdessä takaisinottosopimusten kanssa ovat tärkeä vaihe suhteiden vahvistamisessa EU:hun. EU aikoo edelleen tukea Länsi-Balkania koskevia politiikkojaan taloudellisesti. Ensi vuonna otetaan käyttöön uusi liittymistä valmisteleva rahoitusinstrumentti (Instrument for Pre-accession, IPA).

Voiko Eurooppa-neuvosto esittää kattavan katsauksen Sudanin Darfurin alueen poliittiseen nykytilanteeseen? Millainen rooli Euroopan unionilla on tämän alueen rauhan edistämisessä?

(FI) Sudanin hallitus ja yksi Sudanin vapautusliikkeen/-armeijan (SLM/A) ryhmittymistä allekirjoittivat Darfurin rauhansopimuksen 5. toukokuuta. Toinen SLM/A:n pääryhmittymistä ja toinen merkittävä Darfurin kapinallisliike, oikeus- ja tasa-arvoliike (JEM), kieltäytyvät edelleen allekirjoittamasta sopimusta. Joukko näiden kahden liikkeen edustajia on kuitenkin ilmoittanut kannattavansa Darfurin rauhansopimusta. He allekirjoittivat 8. kesäkuuta Afrikan unionin aloitteesta julistuksen sitoutumisesta Darfurin rauhansopimukseen.

Rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Darfurin turvallisuustilanne on ilmoitusten mukaan ollut suhteellisen rauhallinen ja parempi kuin viime kuukausina. Turvallisuustilanne on kuitenkin edelleen äärimmäisen heikko ja tulenarka.

EU on suhtautunut myönteisesti Darfurin rauhansopimukseen ja pitää sitä pysyvän rauhan ja turvallisuuden ennakkoedellytyksenä Darfurissa. Unioni on kehottanut kaikkia osapuolia panemaan sopimuksen täytäntöön nopeasti ja kokonaisuudessaan. Unioni on ilmoittanut olevansa valmis tukemaan Darfurin rauhansopimuksen täytäntöönpanoa sekä edistämään jälleenrakennusta ja sovittelua Darfurissa. Neuvosto suunnittelee seuraavia toimia tukeakseen Darfurin rauhansopimuksen täytäntöönpanemista:

EU aikoo edelleen Sudanin erityisedustajan välityksellä tukea pyrkimyksiä saada ne kapinalliset, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet Darfurin rauhansopimusta, liittymään siihen.

EU on valmis vastaamaan tehtävistä, jotka on osoitettu sille Darfurin rauhansopimuksessa, ennen kaikkea varapuheenjohtajan tehtävän aselepokomissiossa sekä Darfurin kriisin eri osapuolten vuoropuhelua ja neuvonpitoa valmistelevassa komiteassa.

EU on myös ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan Darfurin jälleenrakennukseen ja kehittämiseen.

Samalla EU aikoo myös jatkaa Afrikan unionin operaation (AMIS) tukemista Darfurissa. Unioni aikoo edelleen antaa rahoitus-, logistiikka-, suunnittelu- ja varustetukea AMIS:ille operaation toimeksiannon päättymiseen saakka. EU on osoittanut AMIS:ille ylimääräisen 50 miljoonan euron määrän Afrikan rauhanrahastosta, joten rauhanrahastosta AMIS:ille myönnettävän rahoituksen kokonaismäärä on 212 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä EU määrittelee AU:n kanssa aloja, joilla EU voisi antaa AMIS:ille lisää sotilaallista ja/tai poliisitukea pitäen silmällä Darfurin rauhansopimuksessa AMIS:ille osoitettuja uusia tehtäviä, sekä parantamaan edellytyksiä AMIS-operaation siirtämiseksi YK:n alaisuuteen.

Sen jälkeen, kun lentokentän siivoushenkilökunta oli havainnut käsiraudoissa kuljetetun vangin Shannonin lentokentällä Irlannissa, on käynyt ilmi, että Irlannin hallituksella ei ole asianmukaisia järjestelyjä tai määräyksiä tällaisten käytäntöjen varalta. Lisäksi on selvinnyt, että kyseisessä tapauksessa Yhdysvaltain viranomaiset kuljettivat Yhdysvaltain merivoimien vankia tilauslennolla olleella siviililentokoneella Shannonin lentokentän kautta ilman Irlannin viranomaisten lupaa. Irlannin viranomaiset eivät olleet tietoisia tapauksesta ennen kuin Yhdysvaltain suurlähetystö ilmoitti siitä niille seuraavana päivänä. Onko neuvoston mielestä riittävin toimenpitein huolehdittu siitä, että EU:n lentokentille tuotavien, Yhdysvaltain sotavoimien hallussa olevien vankien oikeuksia koskevia Euroopan unionin ja kansainvälisen oikeuden säännöksiä noudatetaan?

(FI) Neuvosto pyrkii jatkuvasti edistämään kaikkien kansainvälisten ihmisoikeuksien ehdotonta kunnioittamista ja kaikkien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien ehdotonta noudattamista terrorismin torjunnassa. Neuvoston kanta käy selvästi ilmi kaikista sen hyväksymistä säädöksistä ja ohjelmista.

EU ja sen jäsenvaltiot tuovat nämä kysymykset säännöllisesti esille Yhdysvaltojen kanssa terrorismin torjunnasta käytävissä vuoropuheluissa, joissa ne korostavat tarvetta noudattaa täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Jäsenvaltioiden alueella tapahtunutta perusoikeuksien loukkausta koskevan väitteen osalta neuvosto palauttaa mieliin, että neuvosto voi ainoastaan jäsenvaltioiden yhden kolmasosan ehdotuksesta tai komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan todeta jonkin jäsenvaltion loukanneen "vakavasti ja jatkuvasti" perusoikeuksia (SEU:n 7 artiklan 2 kohta).

Pentagonin esityksessä sotilaiden toimintasäännöiksi ei ole otettu huomioon Geneven yleissopimuksen 3 artiklaa, jossa kielletään halventava ja nöyryyttävä kohtelu. Bushin hallinto on aikaisemmin kieltäytynyt noudattamasta Geneven yleissopimusta nk. terrorismin vastaisessa sodassa. Entiset vangit ovat todistaneet Human Rights Watch -järjestölle ja Kansainväliselle Punaiselle Ristille, että yhdysvaltalaiset kuulustelijat häpäisivät Koraania ja nöyryyttivät muslimivankeja uskonnollisesti Guantánamon, Kandaharin ja Begramin vankiloissa.

Mikä on neuvoston kanta siihen, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön perusperiaatteista poiketaan edellä kuvatulla tavalla? Onko neuvosto huolestunut siitä, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sotilashenkilöstö voidaan vaitiololupauksella pakottaa liittymään Yhdysvaltain henkilöstön harjoittamiin laittomiin toimiin, kun se liittoutuu Yhdysvaltojen kanssa kansainvälisissä turvallisuusasioissa? Onko neuvosto huolestunut siitä, että ihmisarvon häpäisyn käyttö "hyväksi todettuna" kuulustelutekniikkana johtaa paitsi pakon alaisena annettuihin vääriin todistajanlausuntoihin myös siihen, että lännen ja islamilaisten valtioiden välinen kuilu levenee ja terrorismin vastainen sota pikemminkin kovenee entisestään kuin päättyy?

(FI) Neuvosto ei ole tutustunut tarkistettuun Yhdysvaltojen armeijan sotilaiden toimintasääntöön, koska Yhdysvaltojen viranomaiset eivät ole julkistaneet sitä.

Viimeisen neljän vuoden aikana Euroopan unionin neuvottelutarjoukset Iranin hallitukselle ovat järjestelmällisesti johtaneet Iranin ydinohjelman kiihdyttämiseen, Iranin johtajien voitonjulistuksiin ja terrorismin lisääntymiseen naapurimaissa sekä iranilaisiin kohdistuvien vainojen pahenemiseen.

Erityisesti YUTP:n korkean edustajan äskettäisen Iranin vierailun jälkeen Ahwazi-kansaan kuuluvien toisinajattelijoiden puolisoihin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltaisuudet Iranin tiedustelupalvelun taholta voimistuivat ja kuolemantuomiot lisääntyivät tuntuvasti, mikä käy ilmi Ahwazi-vastarintaliikkeen laatimasta luettelosta verkkosivulla

http://www.ahwazstudies.org/main/index.php?option=com_content[amp]task=view[amp]id=685[amp]Itemid=47[amp]lang=EN.

Miksi neuvosto pitäytyy vanhaan politiikkaansa eikä ota huomioon sen tuhoisia seurauksia?

(FI) Eurooppa-neuvosto vahvisti viime kokouksessaan 15.-16. kesäkuuta 2006, että se ponnistelee löytääkseen Iranin ydinohjelmaan liittyviin ongelmiin poliittisen ratkaisun, jossa otetaan huomioon Iranin ydinohjelmaa koskevat kansainväliset huolenaiheet mutta vahvistetaan samalla Iranin oikeus ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ydinsulkusopimuksen mukaisesti.

Neuvosto kehottaa Irania vastaamaan pikaisesti ja myöntävästi Iranin ydinohjelmaa koskevaan yhteistyöaloitteeseen, jonka EU:n korkea edustaja sekä Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat (ns. EU3+3 -ryhmä) esittivät Iranille. Lisäksi Iranin tulee luoda suotuisat edellytykset yhteistyötä koskevien neuvottelujen aloittamiselle sekä tehdä täyttä yhteistyötä IAEA:n kanssa.

Ihmisoikeuksien osalta neuvosto on useasti todennut olevansa huolissaan uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä Iranissa.

Neuvosto on edelleen hyvin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteesta, sillä Iran ei noudata yleismaailmallisia periaatteita eikä Iranin erityisiä velvoitteita. Neuvosto ilmaisi 15. toukokuuta pidetyssä istunnossaan huolensa teloitusten määrän kasvusta, mielivaltaisista pidätyksistä, lisääntyvistä tiedonsaannin rajoituksista ja ilmaisu- ja uskonnonvapauden lisääntyvistä loukkauksista. Se viittasi muun muassa erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, lakimiesten ja vähemmistöryhmien pelotteluun ja häirintään. EU aikoo jatkossakin tuoda ihmisoikeuskysymykset, myös etnisten vähemmistöjen kohtelun, esiin suoraan Iranin kanssa sekä kansainvälisissä elimissä.

Neuvosto myös toivoo, että ennen pitkää voidaan järjestää uusi tapaaminen EU:n ja Iranin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun puitteissa, jolloin voitaisiin käsitellä Iranin vähemmistöjen asemaa, ml. kysymyksessä mainitun ahwazilaisvähemmistön tilannetta.

Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan vain 22 prosenttia suomalaisista kannattaa EU:n perustuslain ratifioimista eduskunnassa. Kuitenkin puheenjohtajamaan hallitus ehdottaa sen ratifiointia. Mitä puheenjohtajamaa tavoittelee ratifioinnilla, kun sen hallitus perustelee sitä EU:n puheenjohtajuudella?

Useat johtohenkilöt EU:ssa, muun muassa Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüssel, ovat ilmoittaneet kannattavansa ajatusta Euroopan perustuslakia koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä yhtä aikaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Äänestyksen tuloksen ratkaisisi yhteenlasketun enemmistön tahto. Onko nykyinen puheenjohtajavaltio tällaisen menettelyn kannalla? Onko tällainen menettelytapa puheenjohtajavaltion mielestä demokraattinen, kun muistetaan, että viime vuoden toukokuussa ja kesäkuussa Ranskassa ja Alankomaissa järjestetyissä äänestyksissä kansalaiset asettuivat vastustamaan Euroopan perustuslakia?

(FI) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan 3 kohdassa määrätään sopimusten tarkistamisesta seuraavaa: "Muutokset tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti". Vastaavasti Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen IV-447 artiklan mukaan « sopimuspuolet ratifioivat sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti ». Näin ollen kukin jäsenvaltio päättää Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen ratifiointimenettelystä, mukaan lukien mahdollinen kansanäänestys, valtiosääntönsä mukaan.

Lisäksi neuvosto palauttaa mieleen, että 15 ja 16 kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston yhteydessä annettujen puheenjohtajavaltion päätelmien 43 kohdassa todetaan seuraavaa: "Perustuslakisopimuksen on kesäkuun 2005 jälkeen ratifioinut viisi jäsenvaltiota, ja sen ratifioineita jäsenvaltioita on nyt kaikkiaan 15. Kaksi jäsenvaltiota ei ole voinut ratifioida sopimusta, ja kahdeksan on vielä saatettava ratifiointiprosessi päätökseen; yksi näistä on äskettäin aloittanut ratifiointimenettelyn. On toivottavaa, että prosessi saatetaan päätökseen kesäkuussa 2005 annettujen päätelmien mukaisesti". Ratifioidessaan sopimuksen kukin valtio toimii jäsenvaltiona. Suomen hallituksen esitys perustuslakisopimuksen ratifioimisesta ei sisällä viittausta juuri alkaneeseen puheenjohtajakauteen.

Katsooko neuvosto, että Eurooppa voi edelleen toimia johtavassa roolissa Sri Lankan rauhanprosessissa, kun joitakin avainhenkilöitä on kielletty saapumasta EU:n alueelle?

(FI) Johtava rooli Sri Lankan rauhanprosessissa on Sri Lankan hallituksella ja Tamil Eelamin vapautustiikerit -järjestöllä (LTTE). Osapuolten toivomuksesta Norjalla on 1990-luvun loppupuolesta lähtien ollut päärooli rauhanvälittäjänä osapuolten välillä. Euroopan unioni on kautta linjan tukenut Norjaa välitysroolissaan ja antaa edelleen Norjalle täyden tukensa.

Yhtenä Tokion 2002 konferenssin puheenjohtajista EU:lla on tärkeä rooli Norjan välittäjäroolin avustamisessa ja molempien osapuolten kannustamisessa noudattamaan tulitaukosopimusta ja käynnistämään uusia rauhanneuvotteluja. EU:n LTTE:lle sen terroristilistauksen yhteydessä asettama matkustuskielto koskee virallisten LTTE-valtuuskuntien vastaanottoa EU-maissa. Matkustuskielto ei estä LTTE:iin kuuluvia yksittäisiä henkilöitä tai LTTE:n kannattajia matkustamasta EU-alueelle. Tällaisilta henkilöiltä - kuten keneltä tahansa - voidaan kuitenkin evätä pääsy EU:n alueelle, jos maahantuloa tai viisumien myöntämistä koskevat tavanomaiset edellytykset eivät täyty. Kielto ei myöskään estä vuoropuhelua LTTE:n kanssa. Esimerkiksi Sri Lankan parlamentissa virallisesti pohjois- ja koillisosien tamileita edustava TNA-puolue (Tamil National Alliance) edustaa käytännössä LTTE:tä ja sen intressejä, mutta TNA-valtuuskuntien viralliseen vastaanottoon ei EU maissa ole esteitä. Paraikaa TNA-parlamentaarikkojen valtuuskunta kiertää Euroopan maissa vedotakseen EU-maiden hallituksiin ja parlamentteihin Sri Lankan hallituksen painostamiseksi sitoutumaan omiin tulitaukolupauksiinsa.

Kaksikymmentäkaksi EU:n jäsenvaltiota ja niiden kansalliset tilastopalvelut osallistuivat eurooppalaiseen sosiaalitutkimukseen, jonka mukaan Eurooppa on läpikäymässä yleistä suuntaa koskevaa arvokriisiä. Näyttää siltä, että eurooppalaiset eivät luota omiin kansallisiin poliitikkoihinsa ja maidensa poliittisiin ja taloudellisiin instituutioihin, eivätkä myöskään EU:n vastaaviin tahoihin. Luottamus EU:n toimielimiin on käänteisesti verrannollinen luottamukseen kansallisiin instituutioihin: jos jäsenvaltion kansalaiset ovat epäluuloisia kansallisten parlamentaaristen instituutioidensa suhteen, he luottavat enemmän yhteisön toimielimiin, ja päinvastoin. Näin ollen maissa, joissa luottamus kansallisiin poliittisiin instituutioihin on korkea, kuten Ruotsissa, Suomessa ja Alankomaissa, on nähtävissä luottamuspula suhteessa Euroopan parlamenttiin ja muihin EU:n toimielimiin.

Kuinka neuvosto suhtautuu Euroopan kansalaisten luottamuspulaan kansallisia poliittisia instituutioitaan ja EU:n toimielimiä kohtaan? Saattaisivatko edellä mainitut seikat olla yksi pääsyy perustuslaillisen sopimuksen hylkäämiseen?

(FI) Eurooppa-neuvosto tarkasteli 15. ja 16. kesäkuuta 2006 pidetyssä kokouksessaan jälleen kerran kysyjän esille ottamaa asiaa, joka koskee kansalaisten sitoutuneisuutta Euroopan unioniin.

Jäsenvaltioissa käydyissä julkisissa keskusteluissa esitetyistä huolenilmaisuista huolimatta Eurooppa-neuvosto katsoo, että kansalaiset ovat edelleen sitoutuneet Euroopan yhteiseen hankkeeseen.

Komission toukokuussa 2006 julkaisema erityinen Eurobarometri Euroopan tulevaisuudesta osoittaakin, että Euroopan unionin "imago" on pääasiassa myönteinen. Sitä pidetään ennen kaikkea demokraattisena, uudenaikaisena ja suojelevana. Kansalaiset ovat toki arvostelleetkin EU:ta katsoen sen olevan teknokraattinen ja jossain määrin tehoton.

Vastatakseen tämäntyyppiseen arvosteluun Eurooppa-neuvosto pyrkii käymään tiiviimpää vuoropuhelua kansalaisten kanssa ja haluaa päästä konkreettisiin tuloksiin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien mukaan "kansalaiset odottavat unionilta, että se osoittaa tuovansa lisäarvoa ja vastaa toimillaan aikamme haasteisiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin: rauhan, vaurauden ja solidaarisuuden varmistaminen, turvallisuuden lisääminen sekä kestävän kehityksen ja eurooppalaisten arvojen edistäminen nopeasti globaalistuvassa maailmassa."

Eurooppa-neuvosto katsoi, että ensi käden tietojen antaminen kansalaisille unionin toiminnasta on edellytyksenä sille, että kansalaisten luottamus unionia kohtaan lisääntyy. Eurooppa-neuvosto onkin sopinut useista toimenpiteistä, joilla pyritään tehostamaan unionin toimintaa hyödyntämällä täysin nykyisten perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia ja joilla pyritään erityisesti saamaan neuvoston työskentely avoimemmaksi.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että pääsääntöisesti kaikki yhteispäätösmenettelyyn kuuluvat neuvoston keskustelut ovat tästä lähtien julkisia, mikä tekee Euroopan parlamentista ja neuvostosta yhtä avoimia silloin kun nämä toimielimet toimivat yhdessä lainsäätäjinä.

Eurooppa neuvosto muistutti myös siitä, että Euroopan unionin tuoman lisäarvon ilmaiseminen selkeämmin EU-lainsäädännössä voi edistää kansalaisten luottamusta Euroopan yhteiseen hankkeeseen ja kehotti unionin toimielimiä johdonmukaisesti tarkistamaan, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevassa pöytäkirjassa vahvistettuja periaatteita ja suuntaviivoja noudatetaan asianmukaisesti.

Lopuksi haluisin lisätä, että Eurooppa-neuvostossa ilmaistu unionin tahto tulla demokraattisemmaksi, avoimemmaksi ja tehokkaammaksi ei rajoitu vain EU:n tämän hetkiseen tulevaisuutta koskevaan pohdinta-aikaan. Suomi tämänhetkisenä puheenjohtajana pyrkii omalta osaltaan edistämään näiden periaatteiden toteuttamista EU:n käytännön toiminnassa.

Kesäkuussa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ehdotettiin, että EU:n kriisivalmiuskomitean olisi oltava toimintakykyinen 1. päivästä heinäkuuta 2006 lähtien. Toteutuuko tämä?

(FI) Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, 15. ja 16. kesäkuuta pidetty Eurooppa-neuvosto hyväksyi Euroopan unionin hätätila- ja kriisivalmiuksien vahvistamista koskevan puheenjohtajavaltion selvityksen. Selvityksessä mainittiin EU:n hätätila- ja kriisinkoordinointijärjestelyt, joihin kuuluu muun muassa tilapäisen kriisinhallinnan johtoryhmän perustaminen. Järjestelyt ovat olleet toimintakykyiset 1 päivästä heinäkuuta lähtien.

Laatiiko neuvosto aikataulun mahdollista Euroopan unionin yhteisen puolustuspolitiikan määrittelyä varten?

(FI) Unioni pyrkii kaikin tavoin panemaan täytäntöön ja kehittämään edelleen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa erityisesti toteuttamalla tällä hetkellä useita siviili- ja sotilasalan kriisinhallintaoperaatioita. Eurooppa-neuvosto ei ole tehnyt päätöstä siirtymisestä kohti yhteistä puolustusta.

Latviassa vietettiin 14. kesäkuuta valtion korkeimpien viranomaisten läsnä ollessa kommunistien kansanmurhan uhrien muistopäivää, jonka tarkoituksena oli muistaa päivää, jolloin 15 000 latvialaista pakkosiirrettiin Neuvostoliiton alueelle.

Nämä 14. kesäkuuta 1941 (tuskin viikkoa ennen natsi-Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon) pakkosiirretyt henkilöt olivat kuitenkin fasististen ja fasismia puolustavien järjestöjen jäseniä, jotka valmistelivat natsien kansannousua.

On tiedossa, että Latvian viranomaiset ovat tiuhaan tiedottaneet natsismin perinteiden oikeutuksesta. Waffen SS -ryhmään kuuluneille latvialaisnatseille on myönnetty virallisia kunniamerkkejä ja eläkkeitä. Heidän muistolleen on rakennettu kymmeniä tuhansia euroja maksaneita muistomerkkejä ja julkaistu historiallisia kirjoa, joihin maan presidentti on kirjoittanut esipuheen. Muutamaa lukuun ottamatta näissä kirjoissa natsien keskitysleirejä kutsutaan kuntoutusleireiksi.

Mikä on neuvoston kanta Latvian viranomaisten natsismia puolustavan politiikan lisääntymiseen tilanteessa, jossa natsismi yritetään uudelleen oikeuttaa Euroopassa?

(FI) Neuvosto ei ole käsitellyt kysyjän mainitsemaa asiaa.

Neuvosto haluaisi huomauttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan "Unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin".

Latvian presidentti, pääministeri ja ulkoministeri ovat toistuvasti tuominneet kaikki totalitarismin muodot. Helmikuun 14. päivänä 2006 Latvian ulkoministeri Pabriks julisti: "Tuomitsemme ankarasti holokaustin ja kansanmurhan sekä näiden ideologioiden jatkajien toiminnan. Rasististen ja muukalaisvihamielisten rikosten määrän kasvaminen Euroopan eri maissa osoittaa, etteivät totalitaariset ideologiat ole kuolleet. Myös Latviassa yhteiskunnan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen instituutioiden on jatkettava työtä ääriliikkeiden hävittämiseksi".

Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole moneen vuoteen käyttäneet kaikkia rakennerahastoista niille myönnettyjä varoja.

Mitä mieltä neuvosto on kierrätetyistä varoista koostuvasta rahastosta, joka voitaisiin rahoittaa näistä käyttämättä jääneistä varoista? Minkä periaatteiden mukaan kyseinen rahasto toimisi, mikä sen päätavoite olisi ja millä perusteella varat myönnettäisiin?

(FI) Neuvosto ei harkitse otsakkeen 1 b käyttämättömistä varoista koostuvan erityisrahaston perustamista.

Brittiläisen Save the Children -järjestön äskettäisen ilmoituksen mukaan YK:n rauhanturvaajat ja pakolaisten suojelusta vastaavat humanitaarisen työn tekijät ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen useita 8–18-vuotiaita tyttöjä Liberiassa sijaitsevilla pakolaisleireillä. Näiden tekojen kohteeksi on ilmeisesti joutunut lähes 50 prosenttia alaikäisistä.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2002 seksuaalisen hyväksikäytön ja väärinkäytösten rajoittamiseksi toteuttamista aloitteista huolimatta harvat asiat ovat muuttuneet. Miehet käyttävät rangaistusta saamatta edelleen väärin valtaansa hädänalaisessa tilanteessa, jossa pakolaiset ja heidän perheensä joutuvat elämään.

Onko neuvosto harkinnut ryhtyvänsä toimenpiteisiin, joiden avulla kyseisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet miehet voidaan asettaa syytteeseen, erottaa tehtävistään ja tuomita? Pitääkö neuvosto asianmukaisena, että Liberian pakolaisleireillä oleville tytöille ja heidän perheilleen annettavaa apua lisätään, jotta he voivat elää ihmisarvoisesti?

(FI) Ihmisoikeuksien kunnioittaminen kuuluu EU:n ulkoisen politiikan tavoitteisiin. Neuvosto pitää erittäin tärkeänä YK:n seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä koskevien käyttäytymissääntöjen noudattamista. YK:ssa on lisäksi esillä useita asiakokonaisuutta koskevia aloitteita. Väitteet YK:n henkilöstön syyllistymisestä seksuaaliseen hyväksikäyttöön on tutkittava tehokkaasti ja niiden on tarvittaessa johdettava asianmukaisiin kurinpitotoimiin. Ei ole yllätys, että kysyjän mainitsemat vakavat väitteet ovat herättäneet paljon huolta EU:ssa.

Kuten kysyjä toteaa, YK:lla on seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä koskevat käyttäytymissäännöt. Näissä YK:n koko henkilöstöön sovellettavissa säännöissä määritellään seksuaalinen hyväksikäyttö vakavaksi rikkomukseksi, joka voi johtaa kurinpitotoimiin, myös välittömään erottamiseen.

YK:n UNMIL-operaatiolla (UN Mission in Liberia), johon kysyjä erityisesti viittaa, on tehtävänään muun muassa suojella ja edistää ihmisoikeuksia Liberiassa, varsinkin heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten ja lasten, osalta. Kun kansalaisjärjestöt olivat kertoneet väitteistä, joiden mukaan UNMILin henkilöstö on syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, EU otti asian puheeksi YK:n erityisedustajan Alan Dossin kanssa, joka kertoi asiassa sovellettavasta nollatoleranssipolitiikasta ja toimista seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien väitteiden tutkimiseksi YK:n käytännesääntöjen mukaisesti.

Sen jälkeen julkistettiin 7.6.2006 päivätty UNMILin raportti, jonka mukaan kurinpitotoimiin on ryhdytty kuudessa tähän mennessä tutkitussa tapauksessa. Tutkimukset jatkuvat muiden vuonna 2005 ilmoitettujen 18 tapauksen ja vuonna 2006 ilmoitettujen 17 tapauksen osalta.

Neuvosto luottaa siihen, että UNMIL jatkaa pyrkimyksiään kaikenlaisten väärinkäytösten lopettamiseksi, ja neuvosto seuraa jatkuvasti tilannetta.

Mitä tulee Liberialle annettavaan kehitysapuun, niin neuvosto päätti äskettäin aloittaa uudelleen täysimääräisen kehitysyhteistyön Liberian kanssa. Liberia saa näin ollen rahoitusta yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta vuoden 2007 loppuun ja kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta sen jälkeen. Tämän päätöksen perusteena on maan hyvin myönteinen poliittinen kehitys sen jälkeen, kun pidettiin demokraattiset vaalit ja valittiin presidentiksi Ellen Johnson-Sirleaf, joka toimii määrätietoisesti maansa paremman tulevaisuuden hyväksi.

Viime aikoina on ollut havaittavissa tärkeää kehitystä kaupunkiliikennettä koskevissa toimintalinjoissa. Neuvosto pääsi 9. kesäkuuta 2006 poliittiseen sopimukseen julkisia liikennepalveluja koskevasta asetuksesta, jonka tarkoituksena on antaa kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille tarkoituksenmukaiset keinot julkisen liikenteen järjestämiseksi niiden omien tarpeiden mukaiseksi ja varmistaa samalla tarvittava oikeusvarmuus. Myös komissio kertoi muutama kuukausi sitten ehdotuksesta direktiiviksi, jolla varmistettaisiin, että viranomaiset käyttävät pienen osuuden hankintamäärärahoistaan puhtaisiin julkisiin liikennevälineisiin. Lisäksi voidaan mainita innovatiiviset ohjelmat, joiden tavoitteena on kehittää puhtaita julkisia liikennevälineitä (Civitas, Cute).

Liikennekomissaari Jacques Barrot ilmoitti hiljattain (15. kesäkuuta 2006 Pariisissa pidetty liikkuvuutta koskeva näyttely "Salon européen de la mobilité") aikovansa ehdottaa neuvotteluja, joihin osallistuisivat kaupunkiliikennealan kaikki toimijat. Yhtyykö neuvosto tähän ajatukseen ja komissaarin aikomukseen laatia asiasta vihreä kirja? Aikooko neuvosto tehdä aloitteita, joiden avulla voidaan toteuttaa tehokkaiden kaupunkiliikenneyhteyksien edistämistä koskevat suunnitelmat?

(FI) EU:n liikennepolitiikan päätavoitteena on turvallisten, tehokkaiden ja korkealaatuisten matkustajaliikenteen palvelujen tuottaminen siten, että sosiaaliset, alueelliset ja ympäristöön liittyvät tekijät otetaan huomioon. Lisäksi tavoitteena on tarjota erityistariffeja tietyille matkustajaluokille tai kaikille matkustajille sekä poistaa eri jäsenvaltioiden liikennealan yritysten välisiä eroja, jotka saattaisivat vääristää kilpailua. Neuvosto tukee tästä syystä voimakkaasti kaikkia aloitteita, joissa ehdotetaan kaikkien kaupunkiliikenteen osapuolten kuulemista siten, että ne saataisiin tiiviisti mukaan politiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen.

Neuvosto on hyväksynyt useita komission ehdotuksia, joiden tarkoituksena on ollut eri liikennemuodoilla tapahtuvan tehokkaan kaupunkien yhdysliikenteen sekä kaupunkiliikenteen edistäminen. Viimeisin näistä mainitaan jopa parlamentin jäsenen esittämässä kysymyksessä: neuvostossa 9. kesäkuuta saavutettu poliittinen yhteisymmärrys rautateiden ja maanteiden julkisia henkilöliikennepalveluita koskevasta komission asetusehdotuksesta, jolla pyritään nykyaikaistamaan osin vanhentunutta lainsäädäntöä ja avaamaan näiden alojen markkinat Euroopassa. Asiasta tehdyt tutkimukset sekä sellaisten valtioiden kokemukset, joissa kilpailua on ollut julkisen liikenteen alalla jo useita vuosia, osoittavat, että asianmukaisin suojatoimenpitein säännelty kilpailu liikenteenharjoittajien välillä johtaa houkuttelevampiin ja innovatiivisempiin palveluihin alhaisemmalla hinnalla, ilman että tämä estää julkisen palvelun tuottajille annettujen tehtävien suorittamista.

Tämä lähestymistapa hyväksyttiin myös Eurooppa-neuvostossa nk. Lissabonin prosessin nojalla 28. maaliskuuta 2000, jolloin komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita pyydettiin omien toimivaltuuksiensa puitteissa vauhdittamaan markkinoiden vapauttamista muun muassa liikenteen alalla.

Neuvosto ei ole vielä aloittanut käsittelyä kestävää liikennettä koskevasta komission tiedonannosta ("Keep Europe moving - Sustainable mobility for our continent - Mid-term review of the European Commission's 2001 Transport White Paper"), jossa tehdään myös väliarviointi Euroopan komission vuoden 2001 liikennettä koskevasta valkoisesta kirjasta, eikä se siitä syystä voi kommentoida siihen sisältyviä ehdotuksia. Tiedonantoa koskeva poliittinen keskustelu on tarkoitus käydä lokakuun liikenneneuvostossa.

Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi puhtaan maantieliikenteen edistämisestä on vasta käsittelyn alkuvaiheessa.

Energian toimitusvarmuus on aina ollut yksi EU:n merkittävimmistä taloudellisista ja poliittisista ongelmista. Energiariippuvuutta Venäjän öljystä ja kaasusta on käsitelty EU:ssa hyvin paljon erityisesti tänä vuonna, ja EU on selvästi ymmärtänyt, että tulevana vuosikymmenenä energiansaannilla on paljon tähänastista selvempi poliittinen merkitys. Koska EU:lla ei ole Venäjään nähden tehokasta energiapolitiikkaa, Kreml voi kilpailuttaa eurooppalaisia yhtiötä ja hallituksia keskenään kaasun ja investointimahdollisuuksien saannista. Energiaa käsittelevä vihreä kirja on täynnä suosituksia, mutta siihen ei liity mitään toimeenpanovaltaa energian monimuotoisuutta koskevissa keskeisissä kysymyksissä. Minkälainen on puheenjohtajavaltio Suomen ohjelma, joka koskee energiapolitiikan koordinointia? Pitääkö puheenjohtajavaltio Suomi mahdollisena EU:n yhteistä energiapolitiikkaa lähitulevaisuudessa? Jos pitää, mihin toimiin se aikoo ryhtyä? Onko puheenjohtajavaltio Suomi valmis edistämään Venäjän energia-alan vastavuoroisuuden takaamista ja sen avoimuuden parantamista?

(FI) Neuvosto on jo jonkin aikaa kehittänyt koordinoidumpaa energiapolitiikkaa laatimalla asteittain energialainsäädäntökokonaisuutta, joka kattaa niin uusiutuvien energialähteiden edistämisen kuin peräkkäiset markkinoiden vapauttamispaketit, joilla varmistetaan yhteisten energiamarkkinoiden avautuminen kokonaan vuoden 2007 heinäkuuhun mennessä.

Maaliskuussa 2006 kokoontunut neuvosto toimitti Eurooppa-neuvostolle päätelmänsä "Euroopan uusi energiapolitiikka". Eurooppa-neuvosto käsitteli itse tätä kysymystä maaliskuussa Euroopan energiapolitiikkaa koskevissa päätelmissään. Se kannusti kehittämään sellaisen Euroopan energiapolitiikan, jolla pyritään tehokkaaseen yhteisön politiikkaan, jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuuteen ja eri politiikan alojen toimien yhtenäisyyteen ja jolla saavutetaan tasapainoisella tavalla toimitusvarmuutta, kilpailukykyä ja ympäristön kestävyyttä koskevat tavoitteet. Toimitusvarmuutta olisi parannettava muun muassa kehittämällä yhteistä ulkoisen politiikan lähestymistapaa, viemällä eteenpäin energiavuoropuheluja EU:n ja sen tärkeimpien kumppanien välillä ja monipuolistamalla tehokkaammin ulkoisia sekä kotimaisia energialähteitä, toimittajia ja kuljetusreittejä.

Vastikään tehty Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös on tärkeä askel kohti energialähteiden ja kuljetusreittien monipuolistamista. Kaakkois-Euroopan maiden kanssa muodostettavan energiayhteisön perustamissopimuksen tekeminen edistää omalta osaltaan tähän tavoitteeseen pääsemistä, koska sisäisten energiamarkkinoiden lähestymistapa ulotetaan naapurivaltioihin.

Esimerkkeinä monipuolistamisstrategioiden vahvistamisesta neuvosto kiinnittää kysyjän huomion parhaillaan kehiteltävänä olevaan strategiseen kumppanuuteen Algerian kanssa sekä Mustanmeren ja Kaspianmeren valtioiden kanssa tehtävään energiayhteistyöhön. Nämä ovat jo konkreettisia vastauksia Eurooppa-neuvoston pyyntöön uusien kaasuntoimitusreittien avaamisesta erityisesti Kaspianmeren alueelta ja Pohjois-Afrikasta.

Kesäkuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto on vastikään vahvistanut uudelleen tämän yhteisen energiapolitiikan lähestymistavan ja lujittanut sitä, erityisesti energian toimitusvarmuuden ulkoisten näkökohtien osalta käyttämällä perustana muun muassa komission ja korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin yhteistä asiakirjaa nimeltä "Ulkoinen politiikka Euroopan energia-etujen tukena". Neuvosto aikoo yhdessä komission ja korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin kanssa löytää jatkossakin tapoja puhua yhdellä äänellä ulkoisissa energiakysymyksissä ja käyttää hyväksi kaikkia käytettävissä olevia välineitä, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja kauppapolitiikka mukaan lukien.

Mitä Venäjään tulee, neuvosto aikoo käyttää hyväkseen jo olemassa olevia rakenteita ja työskennellä yhdessä Euroopan komission kanssa tehostaakseen EU:n ja Venäjän välistä energiavuoropuhelua. Tähän kuuluu myös energiaperuskirjan ratifiointi ja kauttakulkupöytäkirjaneuvottelujen saattaminen päätöksen niin kuin Eurooppa-neuvosto on pyytänyt. Näiden välineiden tarjoama säädöskehys lisäisi energiamarkkinoiden avoimuutta ja kilpailua ja auttaisi omalta osaltaan luomaan investoinneille suotuisan toimintaympäristön sopimusvaltioihin. Tämän lisäksi neuvosto aikoo työskennellä yhdessä komission kanssa saadakseen aikaan kahdenvälisen energiasopimuksen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen seuraajasta neuvoteltaessa. Tässä yhteydessä sekä muilla asianmukaisilla foorumeilla kuten EU:n ja Venäjän välisen energiavuoropuhelun yhteydessä voitaisiin käsitellä vastavuoroisuutta ja avoimuutta koskevia kysymyksiä. Itse asiassa nämä avainkysymykset on jo aivan äskettäin otettu esille kirjeessä, jonka komission jäsen Andris Piebalgs ja energianeuvoston puheenjohtaja Martin Bartenstein lähettivät Venäjän energiaministerille Viktor Hristenkolle. Puheenjohtajavaltion aikomuksena on myös ratkoa näitä kysymyksiä Venäjän kanssa energia-asioille omistetussa pysyvässä kumppanuusneuvostossa ja myöhemmin EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa marraskuussa. Energian ulkosuhteet – ja erityisesti Venäjä – suhteet ovat myös Lahden epävirallisen päämiestapaamisen yhtenä aiheena lokakuussa. Venäjää koskevan yhteisen ulkoisen energiapolitiikan kehittäminen antaisi mahdollisuudet todelliseen energiakumppanuuteen, joka on molempien osapuolten kannalta turvallinen ja ennakoitavissa ja jolla varmistetaan oikeudenmukainen, vastavuoroinen, avoin ja syrjimätön pääsy markkinoille ja infrastruktuuriin.

Lopuksi on syytä todeta, että neuvosto aikoo Suomen puheenjohtajakaudella valmistella asianmukaista panosta komissiolle strategista energiakatsausta varten, jonka komissio aikoo esittää neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuonna 2007 ja jossa käsitellään erityisesti ulkoisen energiapolitiikan osalta tarvittavia tavoitteita ja toimia sekä riittävää monipuolistamista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Viime aikoina on erään videon ansiosta saatu tietää uusista siviileihin kohdistuneista rikoksista, joita Irakia miehittävä armeija on tehnyt Isakin kaupungissa. Videolla oikaistaan amerikkalaisten tapahtumista antamaa virallista versiota. Kyse on amerikkalaisten sotilaiden suorittamista todella kylmäverisistä siviilien teloituksista; siviilien joukossa oli viisi lasta. Kyseinen teko, joka on osaltaan lisäystä Hadithan kaupungissa tapahtuneisiin siviilien joukkomurhiin ja sarjaan muita epäinhimillisiä, siviiliväestöön ja vankeihin kohdistuneita tekoja, herättää välittömästi kysymyksen miehitysarmeijan asemasta Irakissa, kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten yleissopimusten rikkomisesta sekä myös kyseisen armeijan vetämisestä maasta.

Tuomitseeko neuvosto Yhdysvaltojen armeijan tekemät uudet rikokset, joiden rankaisemattomuus vain rohkaisee miehitysarmeijaa raakuuksiin? Aikooko neuvosto vaatia kaikkien ulkomaalaisten armeijoiden vetämistä Irakista?

(FI) EU pahoittelee syvästi kaikkia siviilien menetyksiä Irakissa.

Monikansallisten joukkojen osalta neuvosto toteaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on päättänyt joukkojen läsnäolosta ja valtuutuksesta Irakissa maan hallituksen nimenomaisesta pyynnöstä (ks. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1637 (2005), päivätty 8.11.2005). Turvallisuusneuvosto on samalla todennut olevansa valmis tarkastelemaan joukkojen valtuutusta uudelleen milloin tahansa Irakin hallituksen sitä esittäessä.

Neuvostolla on se käsitys, että kysymyksessä mainitut tapahtumat ovat sekä Yhdysvaltojen joukkojen että Irakin toimivaltaisten viranomaisten tutkimusten kohteena, eikä näin ollen voi ottaa kantaa asiaan.

Neuvosto on vastuussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenten valinnasta. Valinnan yhteydessä olisi kiinnitettävä erityisen suurta huomiota ehdokkaiden riippumattomuuteen ja kaikenlaisista poliittisista ja muista ammatillisista tehtävistä luopumiseen.

Tilintarkastustuomioistuimen belgialainen jäsen Karel Pinxten on nyt myöntänyt olevansa tosiasiallisesti Belgiassa yhä kaupunginjohtaja ja kuuluvansa suuren kemian alan yrityksen hallintoneuvostoon. Lisäksi Pinxteniä syytetään siitä, että hän viettää Luxemburgissa vain yhden työpäivän kuukaudessa.

Onko neuvosto tietoinen tästä tilanteesta ja tällaisesta toiminnasta? Mitä neuvosto aikoo tehdä? Ymmärtääkö neuvosto, että talousarvion valvontavaliokunnan koordinaattorit aikovat antaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi (perustamissopimuksen 247 artiklan määräyksiin viitaten), ja onko neuvosto yhtä mieltä menettelytavasta?

(FI) Tilintarkastustuomioistuimen jäsenet valitaan henkilöistä, jotka kotimaassaan kuuluvat tai ovat kuuluneet ulkopuolisiin tilintarkastuselimiin taikka ovat erityisen päteviä tähän tehtävään. Heidän riippumattomuutensa on oltava kiistaton. Neuvosto hyväksyy Euroopan parlamenttia kuultuaan jäsenluettelon, joka on laadittu kunkin jäsenvaltion ehdotusten mukaisesti.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, tilintarkastustuomioistuimen jäsenet hoitavat tehtäväänsä täysin riippumattomina ja pidättyvät kaikesta, mikä on ristiriidassa heidän tehtävänsä kanssa. He eivät saa toimikautensa aikana harjoittaa muuta palkallista tai palkatonta ammattitoimintaa.

Karel Pinxteniä koskevassa asiassa neuvosto ei ole tietoinen tilanteesta eikä kysyjän esittämästä kritiikistä. Neuvosto haluaa palauttaa mieleen, että EY:n perustamissopimuksen 247 artiklan 7 kohdan nojalla tilintarkastustuomioistuimen jäsen voidaan erottaa tehtävästään vain, jos yhteisön tuomioistuin tilintarkastustuomioistuimen pyynnöstä toteaa, että hän ei enää täytä tehtävänsä edellyttämiä vaatimuksia tai siihen kuuluvia velvollisuuksia.

Krimin väestö on estänyt Naton merivoimien harjoituksen Mustallamerellä ja karkottanut amerikkalaiset merisotamiehet, joiden oli tarkoitus osallistua tähän operaatioon. Tämä Krimin väestön reaktio oli uusi osoitus vastarinnasta sietämättömälle painostukselle, jota imperialistit harjoittavat tätä maata ja alueen väestöä vastaan laajemminkin ja joka ilmenee Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin autoritaarisina julistuksina ja provosoivina toimina.

Aikooko neuvosto olla puuttumatta Ukrainan sisäisiin asioihin ja kunnioittaa Ukrainan kansan ja yleensäkin kansojen tinkimätöntä oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan?

(FI) Neuvosto toimii yhteistyössä Ukrainan kanssa yhteisesti sovitun Euroopan Naapuruuspolitiikan toimintaohjelman toteuttamiseksi. Kysymys Ukrainan suhteista Natoon on Ukrainan ja Naton välinen asia.

Mitä toimenpiteitä neuvosto aikoo toteuttaa ekologisen turvallisuuden parantamiseksi Itämeren alueella?

(FI) Neuvosto käsittelee parhaillaan meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa EU:n teemakohtaista strategiaa ja erityisesti direktiiviä yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista. Direktiivillä pyritään meriympäristön suojeluun, myös Itämeren alueella. Itämeri on yksi perusalueista, joilla jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön direktiivin mukaiset velvoitteensa.

On muistettava, että lähtölaukauksena toimineessa Itämeren suojelukomission (HELCOM) sidosryhmien konferenssissa hyväksyttiin äskettäin ensimmäiset toimet Itämeren meriympäristön suojelemista ja elvyttämistä koskevan Itämeren toimenpideohjelman laatimiseksi. Toimenpideohjelmaan sisältyy Itämeren rannikkovaltioiden Latvian, Liettuan, Puolan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan, Venäjän ja Viron hallitusten välinen yhteistyö. Itämeren toimenpideohjelmalla on tarkoitus panna toimeen EU:n meristrategia Itämerellä kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden yhteistyöllä. Toimenpideohjelma noudattaa Itämeren hoidossa ekosysteemipohjaista toimintamallia. Siinä määritellään Itämerta varten "hyvä ympäristön tila" sekä vahvistetaan ympäristötavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet. Se edistää näin EU:n meristrategian menestyksellistä täytäntöönpanoa alueella. HELCOM:in ministerikokouksen on tarkoitus hyväksyä Itämeren toimenpideohjelma syksyllä 2007.

Komissio on tehnyt ehdotuksen niin sanotusta merenkulun kolmannesta turvallisuuspaketista, joka sisältää 6 direktiiviehdotusta ja yhden asetusehdotuksen. Neuvosto käsittelee parhaillaan kahta direktiiviehdotusta. Käsittelyssä ovat satamavalvontadirektiivin muutosehdotus ja alusliikenteen valvontadirektiivin muutosehdotus. Näiden ehdotusten tarkoituksena on estää onnettomuuksia ja lisätä ekologista turvallisuutta myös Itämerellä.

Useimmissa EU-maissa arvostellaan voimakkaasti Euroopan parlamentin kokoontumista sekä Strasbourgissa että Brysselissä. Financial Times viittasi 30. toukokuuta 2006 mielipidemittaukseen, jonka mukaan 68 prosenttia haastatelluista halusi, että Euroopan parlamentilla olisi vain yksi sijaintipaikka. Näistä 76 prosenttia oli sitä mieltä, että Brysselin pitäisi olla parlamentin ainoa sijaintipaikka. Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat ovat pyytäneet puhemiestä keskustelemaan Euroopan parlamentin sijainnista EU-maiden kanssa.

Pitääkö puheenjohtajavaltio järkevänä, että Euroopan parlamentti kokoontuu Brysselissä ja Strasbourgissa yleisestä mielipiteestä, kustannuksista ja nykyisestä tilanteesta aiheutuvasta ajallisesta tuhlauksesta riippumatta? Mikä on neuvoston yhteinen kanta tässä asiassa?

(FI) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 289 artiklan mukaan jäsenvaltioiden hallitukset vahvistavat yhteisellä sopimuksella yhteisön toimielinten kotipaikan.

Tällaiseen yhteisymmärrykseen päästiin ensimmäisen kerran 12.12.1992. Tällöin jäsenvaltioiden hallitukset tekivät Edinburghin päätöksen, jonka mukaan Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg. Päätös vahvistettiin Euroopan yhteisöjen toimielinten ja tiettyjen elinten ja yksikköjen sekä Europolin kotipaikan sijaintia koskevalla pöytäkirjalla, jonka jäsenvaltioiden hallitusten edustajat hyväksyivät ja joka liitettiin Amsterdamin sopimukseen. Kyseisen pöytäkirjan mukaan Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg, jossa pidetään kaksitoista kuukausittaista täysistuntoa, mukaan lukien talousarviota käsittelevä istunto. Euroopan parlamentin valiokunnat kokoontuvat Brysselissä. Ylimääräiset täysistunnot pidetään Brysselissä. Euroopan parlamentin pääsihteeristö ja sen osastot sijaitsevat edelleen Luxemburgissa.

Euroopan parlamentin tai jonkin muun toimielimen kotipaikka voidaan muuttaa ainoastaan jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella. Neuvosto ei ole käsitellyt asiaa eikä mikään jäsenvaltio ole ehdottanut Euroopan parlamentin kotipaikan muuttamista.

Voiko komissio antaa kattavan selvityksen siitä, paljonko Euroopan unioni on antanut Irakille taloudellista tukea sen jälkeen kun Saddam Husseinin hallinto kaatui vuonna 2003? Onko EU jo sitoutunut jatkamaan toimien rahoittamista Irakissa?

(EN) Vuonna 2006 komissio antaa neljättä vuotta taloudellista tukea Irakin jälleenrakentamiseen Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen. Irakin jälleenrakennusta käsitelleessä Madridin konferenssissa Euroopan yhteisö lupasi 200 miljoonaa euroa kansainvälisen jälleenrakennustyön käynnistämiseen Irakin auttamiseksi. Sen jälkeen EU:n talousarviosta on käytetty Irakin auttamiseen yhteensä 718,5 miljoonaa euroa tämän vuoden loppuun mennessä.

Tämä summa on muodostunut seuraavasti:

Vuonna 2003 Irakin jälleenrakentamiseen käytettiin 100 miljoonaa euroa Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimistolta (ECHO) sekä lisäksi 42 miljoonaa yhteisön talousarviosta.

Vuonna 2004 summa oli yhteensä 176,5 miljoonaa euroa.

Vuonna 2005 Irakille myönnettiin 200 miljoonaa euroa

Vuonna 2006 Irakille myönnettiin vielä 200 miljoonaa euroa; tähän sisältyvästä 120 miljoonan euron osuudesta tehdään maksusitoumus lähipäivinä.

Maailmanpankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien elokuussa 2003 tekemän tarvearvioinnin sekä Irakin kansallisen kehitysstrategian mukaisesti EU:n tuki on keskittynyt perustarpeisiin. Lähes 50 prosenttia EU:n tuesta on käytetty peruspalvelujen (koulutuksen, terveydenhuollon, vesihuollon ja puhtaanapidon) kehittämiseen. Lisäksi 25 prosenttia on käytetty köyhien toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen.

Toisin sanoen 75 prosenttia myönnetyistä varoista on mennyt irakilaisten jokapäiväisiä ongelmia helpottaviin toimiin. Lopuilla on tuettu YK:ta toimia, joiden tavoitteena on demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen.

Vaikka kaikista toistaiseksi luvatuista avustuksista on tehty maksusitoumukset, vaikka sopimukset on allekirjoitettu ja vaikka avustukset on suurelta osin jo maksettu, käytännön toteutus riippuu tällä hetkellä, niin kuin aiempinakin vuosina, ensinnäkin poliittisesta vakaudesta sekä toiseksi sekavasta turvallisuustilanteesta, joka on vakavana esteenä rauhan saamiselle maahan.

Komissio on sitoutunut tukemaan Irakin poliittista ja taloudellista jälleenrakennusta edelleen tulevina vuosina. Tätä varten se on laatinut uuden tiedonannon suosituksista Euroopan unionin uudistetulle sitoutumiselle Irakiin. Se on myös käynnistämässä neuvotteluja sopimussuhteiden solmimisesta ja jatkaa taloudellisen tuen myöntämistä jälleenrakentamiseen.

Intian etelärannikolle epätoivoisissa ja vaarallisissa olosuhteissa saapuvien tamilipakolaisten määrä on lisääntynyt dramaattisesti kahden viime kuukauden aikana. Rameswaranin saarelle on saapunut yli 2 000 pakolaista, ja 10 000 pakolaista odottaa poispääsyä Mannarin saarelta, missä he ovat avomeren ja vesistöhyökkäysten armoilla. Intiaan pyrkivät tamilit pakenevat Sri Lankan hallituksen ja LTTE:n joukkojen sekä hallituksen ja kapinallisten puolisotilaallisten ja niitä lähellä olevien joukkojen järjestelmällisiä hyökkäyksiä. Vaikuttaa siltä, että konflikti on sen verran lievä, että sitä ei pystytä lopettamaan tulitaukosopimuksella. Se heikentää kuitenkin rauhannäkymiä ja vaatii uhreja, joista 90 prosenttia on siviilejä.

Euroopan komissio on yksi rauhanprosessin yhteispuheenjohtajista. Mitä komissio tekee varmistaakseen Sri Lankan koillisosassa asuvien siviilien turvallisuuden ja taatakseen turvallisen matkan ja majoituksen niille, jotka ovat päättäneet hakea suojapaikkaa Intiasta? Onko komissio satoja viattomia ihmishenkiä pelastaakseen painostanut osapuolia perustamaan Madhun entisen avoimen vastaanottokeskuksen kaltaisia turvallisuusvyöhykkeitä, joilla sotatoimet olisi kielletty?

(EN) Euroopan komissio seuraa hyvin tarkkaan Sri Lankan tilannetta ja on erittäin huolissaan konfliktin kärjistymisestä. Yhtenä Sri Lankan rauhanprosessia käsitelleen Tokion konferenssin puheenjohtajista Euroopan unioni on edelleen sitoutunut edistämään rauhanomaisen ratkaisun löytymistä konfliktiin.

Auttaakseen Mannarin saarella odottavia ihmisiä ja Sri Lankan koillisosassa asuvia siviilejä Euroopan komissio rahoittaa Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimiston (ECHO) kautta YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston (UNHCR) ja Norjan pakolaisavun (NRC) tekemää suojelutyötä. Muutamat muut ECHOn rahoittamat kansalaisjärjestöt toimittavat avustustarvikkeita.

UNHCR:n tavoin komissiokaan ei tue avointen vastaanottokeskusten perustamista tai ole millään tavalla mukana niissä, sillä ne toimivat vetotekijänä ja mutkistavat muutenkin suojelu- ja avustuskysymyksiä. Sen sijaan olisi hyödynnettävä olemassa olevia avustuskeskuksia, muita julkisia rakennuksia sekä perinteistä isäntäperhejärjestelmää. Päätökset tarjottavista suojapaikoista tehdään kuitenkin kunkin kohteen arvioinnin perusteella.

Poliisien joukot tekivät 4. toukokuuta 2006 hyvin raa'an hyökkäyksen San Salvador Atencon kylään, joka sijaitsee Meksikon osavaltiossa Meksikossa. Ratsian yhteydessä pidätettiin, pahoinpideltiin ja karkotettiin maasta kolme Euroopan unionin kansalaista: espanjalaiset Cristina Vals Hernández ja María Cortés Torrida sekä saksalainen Samantha Dietmar. Mitä tietoja komissiolla on kyseisten kansalaisten pidättämisestä ja karkottamisesta? Onko Meksikon viranomaisille tehty kyselyjä poliisioperaatiosta ja kyseisten henkilöiden pidättämisestä? Miten komissio aikoo toimia saadakseen Meksikon hallitukselta nopeasti selvityksen tapauksesta? Miten komissio aikoo vaikuttaa Meksikon hallitukseen, jotta samankaltaiset tapaukset eivät toistuisi tulevaisuudessa?

(EN) Ihmisoikeuksien suojelu on keskeinen osa Euroopan unionin ja kolmansien maiden kesken tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia. Ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen on institutionalisoitu niin kutsutulla ihmisoikeus- ja demokratialausekkeella, joka on yksi EU:n ja Meksikon välisen assosiaatiosopimuksen perusosista.

Komissio on EU:n ja Meksikon välisen kumppanuuden yhteydessä käynnistänyt tiiviin vuoropuhelun ihmisoikeuskysymyksistä. Tämä on tapahtunut muiden EU:n toimielinten ja erityisesti parlamentin tekemää työtä täydentäen ja yhteistyössä niiden kanssa. Tämän vuoropuhelun puitteissa Meksikon viranomaiset tiedottavat meille säännöllisesti edistymisestään ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden juurruttamisessa Meksikoon sekä kaikista vaikeuksista ja puutteista, joita tässä työssä silloin tällöin tulee vastaan.

Komissio tukee Meksikon pyrkimyksiä entistä tehokkaampaan ihmisoikeuksien suojeluun, jota toteutetaan sekä maan sisäisillä toimilla että ulkopuolisilla yhteistyöohjelmilla, jotka on erityisesti tähdätty auttamaan Meksikoa vastaamaan kohtaamiinsa ihmisoikeushaasteisiin.

Tällä lähestymistavalla on saavutettu hyviä tuloksia. Meksiko on liittynyt kaikkiin tärkeimpiin kansainvälisiin aloitteisiin ja yleissopimuksiin, joiden tavoitteena on ihmisoikeuksien edistäminen, ja on niiden aktiivinen kannattaja. Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut Meksikon uuden kansainvälisen roolin ihmisoikeuksien edistämisessä, ja Meksiko onkin nimitetty äskettäin perustetun YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi. Tästä huolimatta komission on todettava, että työ on vielä kesken etenkin osavaltioissa ja paikallistasolla.

Atencon valitettavat tapahtumat – ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon kohdistuvat loukkaukset, joista jotkut mielenosoittajat ovat kertoneet – osoittavat, kuten Meksikon hallituskin välittömästi myönsi, että poliisivoimien ammattimaisuuden ja koulutuksen parantamisessa riittää edelleen haastetta Meksikolle. Atencossa tilanne oli vaikea. Kansa mellakoi ja poliiseja otettiin panttivangeiksi. Mikään ei kuitenkaan anna oikeutta pidätettyjen ja erityisesti naisten nöyryyttävään kohteluun.

Meksikon hallitus on kirjallisesti ilmoittanut komissiolle tapahtumista. Sen jälkeen komissio on ollut jatkuvassa keskusteluyhteydessä Meksikon viranomaisiin Atencon tapahtumiin liittyvistä kysymyksistä ja muista tapauksista, joissa ihmisoikeuksia ei ole turvattu Meksikossa asianmukaisesti. Komissio on myös saanut tietoja kansalaisyhteiskunnan edustajilta ja asian kanssa tekemisissä olevilta kansalaisjärjestöiltä, minkä ansiosta komissio on saanut laajemman kuvan tapahtumista ja pystynyt tarkastelemaan niitä eri näkökulmista.

Hallinnollinen ja oikeudellinen tutkinta on Meksikossa parhaillaan käynnissä. Joitakin poliiseja on erotettu, toisia pidätetty virantoimituksesta, 23 poliisia on määrätty pidätettäväksi ja heitä odottaa oikeudenkäynti. Meksikon yhteiskunta ja valtio reagoivat asiaan terveesti. Komissio jatkaa Atencon tapauksen seuraamista Meksikon kanssa käymänsä poliittisen vuoropuhelun yhteydessä ja seuraa myös muita tapauksia, joissa ihmisoikeudet ovat uhattuina.

Kristityt egyptiläiset (koptit) ovat ilmoittaneet olevansa laajan syrjinnän kohteena työmarkkinoilla, valtionhallinnossa ja koulutusjärjestelmässä sekä kirkkojen ym. korjaus- ja uudisrakentamisessa.

On myös esitetty raportteja, joiden mukaan poliisi on suojellut raiskaajia, jotka ovat raiskanneet kristittyjä nuoria naisia tarkoituksenaan saada nämä kääntymään islamin uskoon.

Mitä komissio on tehnyt Egyptin kristityn väestön (koptien) aseman huomioon ottamiseksi ja parantamiseksi?

(EN) Komissio on yhdessä jäsenvaltioiden Kairon lähetystöjen kanssa vieraillut Egyptin hallituksen luona useita kertoja keskustellakseen Egyptin koptiyhteisöä koskevista ihmisoikeuskysymyksistä.

Komissio pyrkii yhdessä Egyptin viranomaisten kanssa laajentamaan keskinäistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon alalla. EU:n ja Egyptin välinen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelma (jota koskevat neuvottelut ovat loppusuoralla) sisältää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseen, kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun sekä uskontojen ja kulttuurien kunnioituksen edistämiseen liittyviä sitoumuksia. Toimintasuunnitelman yhteydessä on mahdollista nostaa esiin myös koptiyhteisön ongelmat Egyptin viranomaisten kanssa.

EU:n Egyptin kanssa käymän vuoropuhelun odotetaan vahvistavan Egyptin hallituksen omia toimia ihmisoikeusperiaatteiden noudattamiseksi ja soveltamiseksi. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa Kairossa toimivan kansallisen ihmisoikeusneuvoston välityksellä. Komissio on äskettäin allekirjoittanut sopimuksen viiden miljoonan euron tukihankkeesta, jolla tuetaan ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista Egyptissä yhteistyössä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Syrjintään ja uskonnolliseen suvaitsevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat yhtenä aihepiirinä tässä hankkeessa.

Komissio ja erityisesti komission delegaatio Kairossa seuraavat Egyptin koptiyhteisön tilannetta, ja komissio aikoo jäsenvaltioiden lähetystöjen tuella nostaa aiheen jatkossakin tarpeen mukaan keskusteluihin Egyptin viranomaisten kanssa.

Kiinan hallitus jatkaa yhä syrjiviä toimiaan maan uskonnollisia yhteisöjä vastaan. Esimerkiksi Heibein provinssissa häirittiin katolista yhteisöä pääsiäisjuhlan aikana poliisin tekemillä ratsioilla sekä pidättämällä mielivaltaisesti pappisseminaarin jäseniä ja uskovia.

Aikooko komissio ottaa asian puheeksi Kiinan hallituksen kanssa?

(EN) Komissio on arvoisan parlamentin jäsenen tavoin huolissaan uskonnonvapauteen kohdistuvista rajoituksista Kiinassa. Tämä on kysymys, jota komissio pitää erittäin tärkeänä ja jonka se on nostanut ja nostaa jatkossakin esiin keskusteluissaan Kiinan hallituksen kanssa.

EU on pyrkinyt keskittymään Kiinan kanssa käymässään ihmisoikeusvuoropuhelussa kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin. Yleisesti tämä on merkinnyt Kiinan kannustamista ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus mutta myös mahdollisimman syvälle käyviä keskusteluja tietyistä aihealueista, kuten uskonnonvapaudesta.

Komissio on ilmaissut huolensa selkeästi ja korostanut perusvapauksien kunnioittamisen tärkeyttä. Noihin perusvapauksiin kuuluu yksilön vapaus ilmaista uskoaan ja mielipiteitään sekä harjoittaa valitsemaansa uskontoa esteettä.

Komissio voi vakuuttaa jatkavansa keskusteluja Kiinan hallituksen kanssa tästä tärkeästä aiheesta ja painostavansa sitä edistysaskeliin. Tämä tapahtuu ensisijaisesti ja perusteellisimmin ihmisoikeusvuoropuhelun kautta mutta tarvittaessa myös muita kanavia käyttäen.

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa hyväksyttiin 15. maaliskuuta 2006 ehdotus uuden ihmisoikeusneuvoston perustamisesta. Se korvaa Genevessä toimivan ihmisoikeustoimikunnan ja se aloitti toimintansa 19. kesäkuuta 2006. Ihmisoikeusneuvoston perustamista koskevassa päätöslauselmassa todetaan, että yleiskokous on saanut valtuutensa maailman johtajilta vuoden 2005 huippukokouksessa.

Millaisena komissio näkee EU:n aseman YK:n ihmisoikeusneuvoston tavoitteita täytäntöön pantaessa? Onko komissio valmistellut ohjelmaa YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa tehtävää yhteistyötä varten? Mitkä ovat kyseisen yhteistyön päänäkökohdat?

(EN) EU pyrkii panemaan ihmisoikeusneuvoston tavoitteet täytäntöön varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan, että se pystyy toiminnassaan parempaan kuin edeltäjänsä, ihmisoikeuskomissio. Pitemmällä aikavälillä tavoitteena on myös luoda Yhdistyneille Kansakunnille (YK) uudenlainen toimintakulttuuri ja uudenlainen lähestymistapa ihmisoikeuksiin. Tämä merkitsee sitä, että poliittisten julistusten sijaan painotetaan enemmän yhteistyön, yhteisymmärryksen ja teknisen avun lisäämistä. Aivan lähiaikoina on tehtävä lujasti töitä, jotta varmistetaan, että ihmisoikeuskomissiolta siirtyvien valtuutusten, menettelyjen ja tehtävien tarkistaminen ihmisoikeusneuvoston ensimmäisen toimintavuoden aikana todella johtaa käytännön parannuksiin. Mikään näistä ei ole helppo tehtävä, ja paljon riippuukin siitä, kuinka sitoutuneita neuvoston vastavalitut jäsenet ovat tehtäväänsä. EU on joka tapauksessa vahvasti sitoutunut tähän työhön.

EU:n ja ihmisoikeusneuvoston kesken ei ole olemassa mitään virallista yhteistyöohjelmaa, eikä ihmisoikeusneuvoston perustamispäätöslauselmassa edellytetä tällaista virallista yhteistyötä muiden hallitustenvälisten järjestöjen kanssa. Ihmisoikeusneuvostoon valittujen EU:n jäsenvaltioiden toimenkuvaan kuitenkin kuuluu, että ne edistävät hyvää yhteistyötä neuvoston ja EU:n välillä.

Lisäksi komissio, jolla on virallisen tarkkailijan asema ihmisoikeusneuvostossa, on tiiviisti mukana sen työssä. Komission ihmisoikeuspolitiikka ja rahoituksen painopistealueet heijastavat ihmisoikeusneuvoston painotuksia silloin kun se on asianmukaista ja mahdollista. Komissio jatkaa myös läheistä yhteistyötään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa, jota pidetään neuvoston tärkeimpänä kumppanina YK:n sisällä.

Voisiko komissio kertoa, Euroopan neuvoston äskettäin vankeinhoitosäännöistä antaman suosituksen (Rec(2006)2) taustaa vasten ja ottaen huomioon perusoikeuskirjan 7 artiklan, aikooko se esittää vankilassa olevien vanhempien tukitoimia koskevaa yhteistä kehystä siten, että erityisesti painotetaan asianmukaisten vankeusolosuhteiden turvaamista pienten lasten äideille? Katsooko komissio, että tällaisten toimien säätäminen Euroopan unionissa turvaisi myönteisemmän suhtautumisen vankien perhesuhteiden luonnolliseen kehitykseen ja ylläpitoon?

(FR) Tällä hetkellä ei ole olemassa Euroopan unionin lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena olisi auttaa vankilassa olevia vanhempia tai joka liittyisi pienten lasten äitien vankeusolosuhteiden erityisongelmiin. Tällaisen lainsäädännön laatimista ei myöskään ole suunnitteilla.

Tämä johtuu siitä, että rikosasioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla voidaan ryhtyä kansallista lainsäädäntöä yhdenmukaistaviin toimiin vain, jos se on välttämätöntä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamiseksi.

Komissio on kuitenkin kiinnostunut vankeusolosuhteista yleensä ja osallistuu useiden aihetta käsittelevien työryhmien työhön Euroopan neuvoston yhteydessä. Erityisesti komissio on mukana asiantuntijaryhmässä, joka vastaa Euroopan vankeinhoitosäännöksiä koskevan suosituksen päivittämisestä, joka liittyy epäsuorasti tähän aiheeseen. Tämä koskee erityisesti säännöstön 36 kohtaa, jossa käsitellään kysymystä siitä, pitäisikö pienen lapsen saada olla vankilassa toisen vanhempansa kanssa, ja jos pitäisi, kuinka pitkään. Ihannetilanteessa pienten lasten vanhemmille ei annettaisi vankeustuomioita lainkaan, mutta tämä ei ole aina mahdollista. Tältä osin on päädytty korostamaan, että päätös on tehtävä lapsen edun perusteella. Äidin oikeudet lapsen huoltajana on kuitenkin tunnustettava, ellei lapsen huoltajuutta ole siirretty pois häneltä, ja samaa koskee myös isää. On syytä korostaa, että kun lapsia pidetään vankilassa, heitä ei saa luokitella vangeiksi. Heidän on saatava säilyttää kaikki samat oikeudet kuin vapaana yhteiskunnassa elävällä lapsella on. Säännöissä ei määritellä mitään yläikärajaa, jolloin lapsi olisi erotettava vankilassa olevasta vanhemmastaan. Tässä kohtaa eri maiden kesken on suuria kulttuurieroja. Lisäksi kunkin lapsen yksilölliset tarpeet ovat hyvin erilaiset, ja lapsen edun vuoksi saattaa olla perusteltua, että hän asuu vanhempansa kanssa vankilassa tavallista pitempään.

Onko komissio tietoinen siitä, että useimpiin Euroopan unionin maihin prostituoidut tulevat unionin naapurimaista? Miten naisilla seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävä kauppa näistä maista aiotaan estää ja mitä varoja tarkoitukseen on osoitettu?

(EN) Lokakuun 18. päivänä 2005 antamassaan tiedonannossa "Ihmiskaupan torjunta: kokonaisvaltainen toimintatapa ja ehdotukset toimintasuunnitelmaksi"⁽¹⁾ komissio korosti, että ihmiskaupan torjuntaan tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ihmiskaupan maailmanlaajuinen luonne ja joka vaatii koordinoitua poliittista ratkaisua, jossa ovat mukana ulkosuhteiden ja kehitysyhteistyön alat.

Tätä taustaa vasten Tacis-ohjelman (kohteena Itä-Eurooppa ja Keski-Aasia), Cards-ohjelman (kohteena Kaakkois-Eurooppa), Aeneas-ohjelman (kohteena turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan hankkeet kolmansissa maissa) ja EIDHR:n (eurooppalainen ihmisoikeus- ja demokratia-aloite) kaltaisia ohjelmia voidaan käyttää ja käytetään ihmiskaupan ehkäisyyn ja torjuntaan tähtäävien hankkeiden taloudelliseen tukemiseen. Tällaisilla hankkeilla suojellaan ja autetaan uhreja, vahvistetaan asiasta vastaavia lainvalvontaviranomaisia, tuetaan valmiuksia kansallisen lainsäädännön laadintaan ja täytäntöönpanoon sekä parannetaan lainsäädännön ja hallintojärjestelmien tehokkuutta rikollisen toiminnan torjunnassa. Lisäksi ihmiskauppaa pyritään torjumaan tiedotuskampanjoiden sekä työmarkkinoihin kohdistuvien toimenpiteiden avulla.

Lisäksi Bulgariassa, Romaniassa, Turkissa, Albaniassa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Kroatiassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sekä Serbia ja Montenegrossa sijaitsevat järjestöt voivat osallistua liitännäiskumppaneina yhteisön Daphne II -toimintaohjelmasta tuettavin hankkeisiin, joiden tarkoituksena on tarjota yhteisön laajuista tukea jäsenvaltioiden toimille, jotka liittyvät lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Jotta näissä maissa toimivat järjestöt olisivat oikeutettuja saamaan EY:n rahoitusta Daphne-hankkeilleen, kyseisten maiden olisi ensin tehtävä erilliset sopimukset komission kanssa osallistumisesta ohjelman rahoitukseen. Mikään näistä maista ei ole tehnyt tällaista sopimusta. Näin ollen näissä maissa toimivat järjestöt voivat olla toistaiseksi mukana Daphne II -ohjelmassa ilman EY:n rahoitusta.

Lisäksi Agis-ohjelmasta⁽²⁾ – joka tosin keskittyy unionin sisäiseen yhteistyöhön – rahoitettavissa ihmiskaupan vastaisissa hankkeissa on usein mukana Euroopan unionin naapureina olevia kolmansia maita erityisesti Itä- ja Kaakkois-Euroopasta.

Lisäksi äskettäin antamassaan tiedonannossa "Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010" komissio toisti olevansa sitoutunut ihmiskaupan poistamiseen ihmiskaupan vastaisessa toimintasuunnitelmassa hahmotellulla tavalla. Samalla se ilmaisi olevansa halukas edistämään kaikkien olemassa olevien välineiden, myös Euroopan sosiaalirahaston, käyttöä uhrien kotouttamiseksi.

Eräiden jäsenvaltioiden parlamentit ovat vitkastelleet sietämättömän pitkään Europolia koskevan yleissopimuksen pöytäkirjojen ratifioinnissa, jolloin yhteiskuntaamme antaumuksellisesti kalvavan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen viivästyy. Komissio on ystävällisesti lähettänyt minulle luettelon ratifioimattomista parlamenteista vastauksena esittämääni kysymykseen E-4029/05.

Miten ratifioinnissa on tämän jälkeen edistytty?

(FR) Komissio toimittaa mielellään arvoisalle parlamentin jäsenelle vastauksena hänen kysymykseensä taulukon, jossa esitetään tämänhetkinen tilanne Europolia koskevan yleissopimuksen muuttamiseksi laadittujen kolmen pöytäkirjan ratifioinnista tehtyjen ilmoitusten osalta. Jäsen Dunnin esittämään kirjalliseen kysymykseen E-4029/05 antamaamme vastaukseen verrattuna hyvä uutinen on tällä kertaa se, että nyt myös Itävalta, Saksa, Italia, Luxemburg ja Ruotsi ovat saaneet ratifiointiprosessinsa päätökseen kyseisten kolmen pöytäkirjan osalta.

Mainittujen kolmen pöytäkirjan ratifioinnista on myös keskusteltu useaan otteeseen neuvostossa, ja tuolloin ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä virallisesti ilmoittaneet ratifioineensa kolmea pöytäkirjaa, kertoivat kaikki odottavansa, että ratifiointiprosessi saadaan päätökseen ennen vuoden 2006 loppua.

EUROPOLIA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN JA SEN PÖYTÄKIRJOJEN RATIFIOINTI

Neuvoston direktiivi oikeudesta perheen yhdistämiseen (2003/86/EY(1)) tuli voimaan 22. syyskuuta 2003, ja jäsenvaltioiden oli määrä saattaa voimaan kaikki tämän direktiivin kannalta tarpeelliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 3. lokakuuta 2005.

Koska yhteisen maahanmuuttopolitiikan tavoitteiden ja taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevan vihreän kirjan erityistavoitteiden saavuttaminen on tärkeää, ja koska komission on laadittava arviointikertomus direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, voisiko komissio kertoa ennakkotietoja asiasta?

Onko komissiolla jo antaa jäsenvaltiokohtaisesti vertailukelpoista tietoa menettelyistä, jotka koskevat muuttavia perheenjäseniä (lähinnä naisia ja lapsia), heidän asemaansa (itsenäinen – huollettava), oikeuksiaan (oikeus työhön, sosiaaliset oikeudet) ja arkaluontoisia kysymyksiä, kuten vale- tai pakkoavioliittoja, moniavioisuutta tai laillisen maahanmuuttajan aseman katoamista avioeron tai puolison kuoleman yhteydessä?

(EN) Oikeudesta perheen yhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86 saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika kului umpeen 3. lokakuuta 2005. Tämä tarkoittaa, että mainittuun päivämäärään mennessä kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännön on noudateltava direktiivin vaatimuksia. Direktiivi koskee kaikkiaan 22:a jäsenvaltiota eli kaikkia paitsi Tanskaa, Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Direktiivin 20 artiklassa säädetystä selkeästä oikeudellisesta velvoitteesta huolimatta tähän mennessä vain 12 jäsenvaltiota on ilmoittanut ottaneensa käyttöön säädöksiä, joilla direktiivi saatetaan kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässä tilanteessa komissio on ryhtynyt perustamissopimuksen edellyttämiin tavanomaisiin toimiin. Joulukuussa 2005 komissio lähetti jäsenvaltioille viralliset ilmoitukset, joissa niitä pyydettiin selvittämään, miten ne ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Niille kymmenelle jäsenvaltiolle, jotka eivät edelleenkään ole noudattaneet direktiivin vaatimuksia, lähetetään lähiaikoina perusteltu lausunto, jossa niitä kehotetaan ilmoittamaan kahden kuukauden kuluessa toimista, joilla direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos ne jättävät edelleen noudattamatta kehotusta, komissio harkitsee kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa kyseisiä jäsenvaltioita vastaan.

Lisäksi on tärkeää korostaa, että direktiivi on ollut voimassa vasta suhteellisen lyhyen aikaa. Siitä syystä olisi ennenaikaista esittää vertailuja direktiivin täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa, vaikka muutamat jäsenvaltiot ovatkin laiminlyöneet velvollisuutensa ilmoittaa direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sitä varten olisi analysoitava perusteellisesti sekä jäsenvaltioiden käyttöön ottamat säännökset että niiden viranomaisten noudattamat käytännöt direktiivin soveltamisessa.

Direktiivin 19 artiklassa velvoitetaan komissio laatimaan kertomus säädöksen soveltamisesta jäsenvaltioissa lokakuuhun 2007 mennessä. Kertomus esitetään sekä parlamentille että neuvostolle. Kyseiseen asiakirjaan sisällytetään kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida, miten kattavasti ja asianmukaisesti kaikki asianomaiset jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kertomus sisältää myös tiedot tässä kysymyksessä käsitellyistä asioista.

Sovelletaanko Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella koskevaa direktiiviä 2004/58/EY(1) myös niihin EU:n kansalaisiin, jotka on tuomittu rikoksesta vastaanottojäsenvaltiossa ja jotka ovat jo kärsineet tuomionsa kokonaisuudessaan?

Onko jäsenvaltioiden ilmoitettava komissiolle aina kun ne poikkeavat kyseisen direktiivin 28 artiklan 3 kohdassa säädetystä suojasta karkottamista vastaan? Millaista menettelyä siinä tapauksessa sovelletaan ilmoitusta tehtäessä?

Voidaanko tällaisia kansalaisia pitää 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yleistä turvallisuutta koskevien pakottavien syiden nojalla pidätettyinä tuomion kärsimisen jälkeen siksi aikaa, kunnes maahanmuuttoa koskevat tutkimukset on saatettu päätökseen ja mahdollinen päätös toiseen EU:n jäsenvaltioon karkottamisesta on tehty?

(EN) Huhtikuun 29. päivänä 2004 annettua parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/38/EY⁽¹⁾ Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella sovelletaan unionin kansalaisiin, jotka ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja henkilöitä, jotka on tuomittu rikoksesta vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja jotka ovat jo kärsineet tuomionsa kokonaisuudessaan.

Erityisesti direktiivin 2004/38/EY 33 artiklassa säädetään, että vastaanottava jäsenvaltio voi tehdä karkottamispäätöksen rangaistuksena tai vankeusrangaistuksen oikeudellisena seuraamuksena ainoastaan, jos tämä tapahtuu direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Samassa artiklassa säädetään myös, että jos karkottamispäätös pannaan täytäntöön yli kahden vuoden kuluttua sen tekemisestä, jäsenvaltion on varmistettava, että asianomaisen henkilön yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle aiheuttama uhka on edelleen todellinen, ja arvioitava, ovatko aineelliset olosuhteet muuttuneet karkottamispäätöksen tekemisen jälkeen.

Jäsenvaltiot eivät saa poiketa miltään osin tämän direktiivin määräyksistä.

Direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 3 kohdan mukaan unionin kansalaisia koskevaa karkottamispäätöstä ei saa tehdä, ellei päätös perustu jäsenvaltioiden määrittämiin yleistä turvallisuutta koskeviin pakottaviin syihin, jos he ovat oleskelleet vastaanottavassa jäsenvaltiossa edelliset kymmenen vuotta, tai he ovat alaikäisiä, jollei karkottaminen ole lapsen edun mukaista lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti.

Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi 17. helmikuuta 2005 antamassaan päätöksessä, joka koski asiaa C-215/03 Oulane, toimenpide, jolla henkilö otetaan säilöön, voi perustua vain nimenomaiseen poikkeussäännökseen, kuten direktiivin 73/148 8 artiklaan (joka on sittemmin korvattu direktiivin 2004/38/EY 27 artiklalla), jossa sallitaan, että jäsenvaltiot rajoittavat muiden jäsenvaltioiden kansalaisten oleskeluoikeutta siltä osin kuin nämä rajoitukset perustuvat yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä kansanterveyttä koskeviin syihin.

Niiden unionin kansalaisten kohdalla, joihin sovelletaan direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 3 kohdan mukaista korotettua suojaa karkottamista vastaan, toimenpiteen, jolla henkilö otetaan säilöön karkottamista varten, on näin ollen perustuttava yleistä turvallisuutta koskeviin pakottaviin syihin ja siinä on noudatettava direktiivissä säädettyjä aineellisia olosuhteita ja menettelyä koskevia takeita ja erityisesti 33 artiklassa mainittuja ehtoja, jotka koskevat karkotusta rangaistuksena tai vankeusrangaistuksen oikeudellisena seuraamuksena.

Komissio antoi neuvostolle suosituksen valtuuttaa puheenjohtajavaltio avaamaan neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa uudesta matkustajaluetteloita koskevasta sopimuksesta. Miksi tässä yhteydessä ei ole lainkaan mainittu Euroopan parlamentin ehdottamaa kaksivaiheista strategiaa, jota komission jäsen Frattini kannatti ja jonka mukaan vuoden 2007 jälkeiseksi kaudeksi olisi neuvoteltava uusi sopimus käyttäen hyväksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa olevaa siirtymälauseketta ja siten, että Euroopan parlamentti osallistuu neuvotteluihin? Miksi yhdysvaltalaisia yrityksiä ei ole otettu mukaan sopimustekstiin, vaikka siten voitaisiin varmistaa, että määräykset olisivat niitäkin sitovia, sekä varmistaa asianmukainen tietosuojan taso, jota 29 artiklassa tarkoitettu työryhmä ja Euroopan parlamentti pitävät välttämättömänä?

(EN) Kyllä komissio noudattaa kaksivaiheista strategiaa, jollaista muun muassa parlamentti ja 29 artiklan mukaisesti perustettu tietosuojatyöryhmä ovat sille suosittaneet.

Suositus on neuvoston lyhytaikainen ratkaisu vallitsevaan tilanteeseen, eli siinä ehdotetaan nykyisen sopimuksen voimassaoloajan (marraskuuhun 2007 asti) kattavaa ratkaisua.

Komissio tutkii parhaillaan, kuinka nykyisen PNR-sopimuksen (sopimus matkustajaluetteloista) sisältö voitaisiin säilyttää uudessa sopimuksessa, jolla taattaisiin sama tietosuojan taso ja oikeusvarmuus ja jossa viitattaisiin myös CBP:n (Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitos) antamiin sitoumuksiin.

Suositus ei ole oikea paikka pohtia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja, sillä suosituksessa olisi keskityttävä yksinomaan siihen, mitä haluamme saavuttaa välittömästi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö voisi jo nyt alkaa pohtia tulevaisuuden vaihtoehtoja keskipitkällä aikavälillä, sillä komission aikomuksenahan on rajoittaa lähiaikoina neuvoteltavan sopimuksen kesto marraskuun 2007 loppuun. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan käyttöä olisi harkittava yhtenä vaihtoehtona, mutta on muistettava, että tällaisen päätöksen voimaan saattaminen on varsin aikaa vievää etenkin, kun jäsenvaltioiden perustuslakien vaatimukset on otettava huomioon.

Yhteisöjen tuomioistuin kumosi hiljattain EU:n ja USA:n välisen sopimuksen, joka koski lentoyhtiöiden velvollisuutta toimittaa amerikkalaisviranomaisille henkilötiedot Yhdysvaltoihin lentävistä matkustajista. Kumoamisperusteena oli oikeusperustan puuttuminen. Tuomio on voitto niille, joiden mielestä kyseinen sopimus edusti demokraattisten perusoikeuksien räikeää rikkomusta. USA:lla ja EU:lla on kuitenkin muitakin vastaavanlaisia sopimuksia, jotka ovat edelleen voimassa ja joiden perusteella toimitetaan asianosaisten tietämättä heitä koskevia henkilötietoja.

Aikooko komissio toteuttaa konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että lentoyhtiöiden lisäksi myös muut julkiset ja yksityiset tahot lopettavat arkaluontoisten henkilötietojen keräämisen ja niiden toimittamisen Yhdysvaltain viranomaisille?

(EN) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi 30. toukokuuta 2006 antamassaan päätöksessä, ettei matkustajarekisteriin (PNR) sisältyvien henkilötietojen luovuttaminen Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitokselle, jonka tehtävänä on yleisen turvallisuuden valvominen sekä viranomaistoiminta rikosasioissa, kuulu tietosuojadirektiivin 95/46/EY soveltamisalaan.

Yksinomaan tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut komission päätöksen tietosuojan tason riittävyydestä siirrettäessä matkustajarekisteritietoja Yhdysvalloille. Samalla perusteella se on kumonnut myös neuvoston päätöksen, jolla annettiin valtuudet kansainvälisen sopimuksen tekemiseen Yhdysvaltojen kanssa. Tätä ei voitu tehdä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla.

Näin ollen komissio ei yhdy arvoisan jäsenen näkemykseen siitä, että sopimus edustaisi demokraattisten perusoikeuksien räikeää rikkomusta. Päinvastoin yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamiehen tavoin komissio katsoo sen olevan täysin sopusoinnussa henkilötietojen ja perusoikeuksien suojaamiseen sovellettavien periaatteiden kanssa. Itse asiassa tuomioistuin ei puuttunut ratkaisussaan komission päätöksen tai itse sopimuksen sisältöön, ja sopimus onkin edelleen voimassa, kunnes se irtisanotaan 90 vuorokauden irtisanomisajalla. Tuomioistuin siis jätti komission päätöksen voimaan syyskuun 30. päivään 2006 asti jättääkseen riittävästi aikaa päätöksensä täytäntöönpanoa varten.

Noudattaakseen tuomioistuimen päätöstä ja siinä annettua aikarajaa neuvosto teki 27. kesäkuuta 2006 kaksi aloitetta komission 16. kesäkuuta 2006 antaman suosituksen mukaisesti:

Se päätti tällä hetkellä Yhdysvaltojen kanssa voimassa olevan sopimuksen irtisanomisesta EY:n perustamissopimuksen 233 artiklan säännösten mukaisesti sekä antoi valtuutuksen neuvottelujen käynnistämiseen uuden sopimuksen aikaansaamiseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklojen nojalla.

Suosituksen tavoitteena on noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua kansainvälisen sopimuksen oikean oikeusperustan osalta, sillä tuomioistuin totesi, ettei tietojen luovuttaminen lainvalvontaan osallistuville viranomaisille yleisen turvallisuuden nimissä ja rikosasioihin liittyvää viranomaistoimintaa varten kuulu direktiivin eikä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan soveltamisalaan.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artikla on oikea oikeusperusta tämäntyyppisen kansainvälisen sopimuksen tekemiselle. Mainitussa 38 artiklassa viitataan 24 artiklassa säädettyyn menettelyyn. Näin ollen komissio suositteli neuvostolle, että se valtuuttaisi puheenjohtajansa käynnistämään komission avustuksella neuvottelut sopimuksen aikaansaamiseksi Yhdysvaltojen kanssa matkustajarekisteritietojen käytöstä.

Neuvotteluohjeissa tähdätään siihen, että laadittavan sopimuksen sisältö olisi sama kuin tuomioistuimen kumoaman sopimuksen ja että se tarjoaisi samantasoiset takeet oikeusvarmuudesta lentoyhtiöiden kannalta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, erityisesti yksityisyyden suojasta, sekä matkustajarekisteritietojen mahdollisista käyttötarkoituksista.

Komission tiedossa ei ole, että Yhdysvaltojen kanssa olisi tehty muita vastaavanlaisia sopimuksia.

Tšekin tasavallassa pidettiin yleisvaalit 2. ja 3. kesäkuuta äärimmäisen kommunismin vastaisessa ilmapiirissä, joka sai alkunsa hallituksen yrityksistä julistaa Tšekin tasavallan kommunistinen nuorisoyhdistys laittomaksi ja jatkui Böömin ja Määrin (Tšekin tasavallan) kommunistisen puolueen varapuheenjohtajan ja kommunistisen kansanedustajan Girzi Dolisin mukiloimisena. Tämän lisäksi painettiin peräti ulkoministeriön tuella aggressiivisilla iskulauseilla, kuten "Tapa kommunisti – edistä rauhaa", varustettuja T-paitoja ja järjestettiin "riippumattomien" kampanja. Kampanjassa tšekkejä kehotettiin varastamaan ja tuhoamaan Böömin ja Määrin kommunistisen puolueen vaalilippuja, jotka oli lähetetty äänestäjille postitse, ja tarjottiin alennuksia erilaisista tavaroista ihmisille, jotka pystyivät osoittamaan, etteivät olleet äänestäneet kommunistista puoluetta.

Tuomitseeko komissio mainitut käytännöt, jotka rikkovat vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien perussääntöjä ja lietsovat avointa hyökkäystä perusvapauksia sekä ilmaisun- ja poliittisen toiminnan vapautta vastaan?

(FR) Komissio pitää vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista sekä oikeusvaltion periaatteita äärimmäisen tärkeinä. Näistä periaatteista on säädetty selkeästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa. Lisäksi sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus on vahvistettu EU:n perusoikeuskirjassa (11 ja 12 artikloissa).

Äänioikeus on perustava poliittinen oikeus. Yleiset, yhtäläiset ja vapaat vaalit ja vaalisalaisuus kuuluvat jäsenvaltioiden perustuslakiperinteessä vaalittuihin periaatteisiin.

Vaalioikeuksien alalla Euroopan unionilla ei kuitenkaan ole toimivaltaa muutoin kuin tietyissä kunnallisvaaleihin ja Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvissä asioissa sikäli, että yhteisön lainsäädännössä toisaalta taataan unionin kansalaisille oikeus osallistua näihin vaaleihin asuinjäsenvaltiossaan ja toisaalta luodaan yleiset puitteet Euroopan parlamentin vaaleja varten.

Komissio ei näin ollen voi antaa lausuntoa arvoisan jäsenen mainitsemasta asiasta. Asiassa olisi tarpeen vaatiessa käännyttävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten puoleen mainittujen perusoikeuksien kunnioittamisen takaamiseksi.

Yksi tuoreimman laajentumisen myönteisistä piirteistä on se, että työntekijöiden liikkuvuus on lisääntynyt. Tämä aiheutuu siitä, että on lievennetty rajoituksia, jotka koskevat itäisestä Euroopasta tulevien siirtotyöläisten oikeutta työskennellä eri jäsenvaltioissa kaikkialla EU:ssa.

Koska kuitenkin on mahdollista, että häikäilemättömät työnantajat käyttävät tällaisia työntekijöitä hyväkseen, ja kun otetaan huomioon EU:n tuleva laajentuminen Bulgariaan ja Romaniaan, onko komissio huolissaan siitä, tekevätkö jäsenvaltiot tarpeeksi varmistaakseen, että näiden työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan kaikkialla EU:ssa erityisesti minimipalkan, enimmäistyöaikojen ja riittävän sosiaaliturvan osalta?

(EN) Komissio on toistuvasti ilmaissut huolensa arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemasta asiasta. Erityisesti se on käsitellyt aihetta 8. helmikuuta 2006 julkaisemassaan kertomuksessa vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (kausi 1. toukokuuta 2004 – 30. huhtikuuta 2006)⁽¹⁾.

Tässä kertomuksessa komissio korosti, että työnormien heikentämistä ja sosiaalista polkumyyntiä olisi vältettävä, sekä totesi, että laillista työtä koskevat rajoitukset saattavat johtaa pimeän työn lisääntymiseen. Kertomuksen päätelmissä ja suosituksissa komissio myös kehotti jäsenvaltioita pyrkimään entistä ponnekkaammin siihen, että voimassa oleva EY:n lainsäädäntö, työnormit ja erityisesti lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin säännökset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että hallinnollista yhteistyötä tehostetaan tarvittaessa. Lisäksi se totesi, että se, että kansalliset viranomaiset ovat panneet puutteellisesti täytäntöön voimassa olevaa yhteisön ja kansallista lainsäädäntöä, on todellakin voinut luoda epäsuotuisan ja väärän kuvan laajentumisesta ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden hyödyistä joissain maissa.

Vuosi 2007 on nimetty yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Olisiko tämä sopiva hetki lisätä tietoisuutta syrjinnästä, jota toisaalle Euroopan unioniin asumaan ja työskentelemään muuttavat Euroopan unionin kansalaiset kohtaavat? Koko ajan käy selvemmäksi, että minkään jäsenvaltion kansallinen politiikka maahanmuuttajien kotouttamiseksi ei toimi hyvin. Komissio sentään tunnistaa ongelmat, joita Euroopan laajuisen strategian puuttumisesta saattaa seurata tulevaisuudessa, ja aikoo jättää ongelman jäsenvaltioiden hallitusten ratkaistavaksi. Onko komissio selvillä myös siitä, että sadat tuhannet Euroopan unionin kansalaiset tuntevat itsensä syrjityiksi?

Mitä suunnitelmia komissiolla on toiseen jäsenvaltioon asumaan ja työskentelemään muuttavien naisten ja miesten kohtaaman syrjinnän poistamiseksi? Onko komissio samaa mieltä siitä, että nyt on aika vahvistaa Euroopan unionin syrjimättömyystilastoja ja muuttaa perusoikeuskirjaa siten, että kaikille kansalaisille annetaan oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi kansallisissa vaaleissa?

(FR) Yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalaisen teemavuoden 2007 tavoitteena on edistää monimuotoisuutta ja torjua sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen sekä uskontoon ja vakaumukseen perustuvaa syrjintää EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti. Se ei suoranaisesti liity EU:n kansalaisten rajatylittävään liikkuvuuteen.

Komissio on tietoinen haasteista, joita EU:n kansalaiset kohtaavat muuttaessaan toiseen jäsenvaltioon. Sen vuoksi komissio ehdottaakin vuoden 2006 nimeämistä Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi, jonka aikana olisi mahdollista paneutua arvoisan parlamentin jäsenen esiin nostamiin kysymyksiin.

Teemavuodelle on asetettu kolmenlaisia tavoitteita:

EU:n kansalaisten tietoisuuden lisääminen ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen liittyvistä oikeuksista, mahdollisuuksista ja välineistä,

uusien keinojen löytäminen siirtotyöläisten olosuhteiden parantamiseen sekä

jäljellä olevien liikkuvuuden esteiden poistaminen.

Työntekijöiden liikkuvuus on määritelty sekä Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiassa että Euroopan työllisyysstrategiassa yhdeksi keskeisistä välineistä, joilla luodaan työllisyyttä ja myötävaikutetaan aidosti eurooppalaisten työmarkkinoiden syntymiseen. Lisäksi kaikki EU:n kansalaiset pääsevät Eures-verkoston (Euroopan työnvälitysverkosto) kautta tarkastelemaan kaikkia työvoimaviranomaisten ilmoittamia avoimia työpaikkoja eli yhtä aikaa noin miljoonaa työpaikkaa. Verkosto myös tarjoaa tietoa asuin- ja työolosuhteista EU:ssa. Eures-verkostoon kuuluu myös yli 750 työvoimaneuvojaa, jotka auttavat työntekijöitä ja heidän perheitään työn vuoksi toiseen jäsenvaltioon muuttamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Perussopimusten valvojana komissio on täysin sitoutunut varmistamaan, että jäsenvaltiot sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset noudattavat perustamissopimuksessa tai sekundaarilainsäädännössä EU:n kansalaisille taattuja vapaaseen liikkuvuuteen ja tasa-arvoiseen kohteluun liittyviä oikeuksia.

Neljännessä kertomuksessaan unionin kansalaisuudesta komissio mainitsee saaneensa toistuvasti vetoomuksia, joissa on tuotu esiin se, ettei toisessa jäsenvaltiossa asuvilla unionin kansalaisilla ole oikeutta äänestää tai asettua vaaleissa ehdolle kansallisissa vaaleissa asuinvaltiossaan (lukuun ottamatta Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvia Irlannin kansalaisia ja päinvastoin).

Komissio myöntää, että tilanne on epätyydyttävä, sillä se merkitsee sitä, että unionin kansalaiset saattavat kokea, että heiltä riistetään osa heille kuuluvista poliittisista oikeuksista, kun he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

Komissio korostaa myös, että mahdollisia tulevia päätöksiä unionin kansalaisille myönnettävien oikeuksien laajentamisesta on pohdittava tarkasti ottaen huomioon päätöksentekoprosessille asetetut vaatimukset, jotka sisältyvät kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevään EY:n perustamissopimuksen toisen osan 22 artiklaan, sekä aiheen erityisluonne ja siihen liittyvät erilaiset tunneseikat.

UEFA soveltaa seuraavasta jalkapallokaudesta lähtien "home grown" -sääntöä, joka velvoittaa seurat ottamaan ydinjoukkueeseen vähimmäismäärän pelaajia, jotka on joko valmennettu omassa seurassa tai sitten sarjassa, jossa seura toimii.

UEFA hyväksyi säännön viime vuonna, ja käy siitä parhaillaan keskusteluja komission kanssa.

Asia on otettu useaan kertaan esiin myös parlamentissa. Parlamentin 3. toukokuuta jalkapallosta järjestämässä kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, että useimmat seurat tukevat sääntöä mutta pelkäävät oikeudellista epävarmuutta.

Voiko komissio ilmoittaa, onko se yhtä mieltä siitä, että toimenpide on oikeasuhtainen ja vielä yhteiskunnallisista syistä (seurojen kannustaminen sijoittamaan nuorten valmennukseen) erittäin suositeltava, ja tukeeko se näin ollen home grown -sääntöä?

(EN) Komissio arvioi parhaillaan UEFAn⁽¹⁾ käyttöön ottamien omassa seurassa valmennettuja pelaajia koskevien sääntöjen yhteensopivuutta yhteisön lainsäädännön kanssa. Komissio on tietoinen aiheen arkaluonteisuudesta ja ottaa asianmukaisesti huomioon kaikkien osapuolten näkemykset löytääkseen sopuratkaisun, jossa otettaisiin toisaalta huomioon yhteisön lainsäädännön vaatimukset ja toisaalta urheilujärjestöjen itsenäisyys, joka on vahvistettu Amsterdamin sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa sekä Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 antamassa Nizzan julistuksessa.

Koska kattavia vertailutietoja jäsenvaltioissa toimivista jalkapallokouluista ja seurojen valmentamista pelaajista ei ole saatavilla, komissio käynnistää lisäksi jäsenvaltioissa toimivia jalkapallokouluja tarkastelevan rinnakkaistutkimuksen, jonka yhteydessä käsitellään "home grown" -sääntöön liittyviä asioita.

Miten komissio aikoo edistää henkistä hyvinvointia työpaikalla ja miten se aikoo kannustaa työnantajia esittämään tätä koskevia vuosittaisia edistymiskertomuksia?

(FR) Kuten komission tiedonannossa "Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006"⁽¹⁾ todettiin, yhteisön työterveys- ja työturvallisuuspolitiikassa on siis seurattava muutoksia ja uusia vaatimuksia, jotta edistetään todellista työviihtyvyyttä.

Työviihtyvyys merkitsee fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja on siten laajempi käsite kuin työtapaturmilta ja ammattitaudeilta suojaaminen. Uudet taudit, kuten stressi, masennus ja ahdistuneisuus, sekä työpaikkaväkivalta, häirintä ja kiusaaminen, jotka yksistään muodostavat 18 prosenttia työterveyteen liittyvistä ongelmista, eivät liity niinkään tietylle riskille altistumiseen vaan moniin eri tekijöihin, kuten tehtävänjakoon, työaikajärjestelyihin, hierarkkisiin suhteisiin tai työmatkoista aiheutuvaan väsymykseen.

Nämä periaatteet olivat lähtökohtina 12. kesäkuuta 1989 annetussa puitedirektiivissä 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä. Direktiivi sisältää yleisiä periaatteita, jotka koskevat työssä ilmenevien vaarojen ehkäisyä, turvallisuuden ja terveyden suojelua, vaarojen ja tapaturman aiheuttajien poistamista, tiedottamista työntekijöille ja heidän edustajilleen, heidän kuulemistaan, heidän tasapuolista osallistumistaan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti ja heidän kouluttamistaan.

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vastuujako on esitetty direktiivissä hyvin selkeästi. Työntekijöiden viihtyvyys on selkeästi kaikkien osapuolten vastuulla (jäsenvaltioiden, työnantajien, työntekijöiden), joskin eri tasoilla. Esimerkiksi direktiivin johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, että jäsenmaiden tehtävänä on edistää työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista alueellaan ja että toimenpiteet on toteutettava kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

Raportointi- ja seurantavelvoitteen osalta puitedirektiivissä säädetään, että kansallisten viranomaisten on työmarkkinaosapuolia kuultuaan raportoitava komissiolle direktiivin käytännön toteutuksesta. Tämän jälkeen komissio antaa tiedot Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavalle komitealle. Komissio myös antaa määräajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta.

Työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin saattaa vaikuttaa kaksi seikkaa: työperäinen stressi ja työpaikkaväkivalta.

Näistä ensimmäisen osalta komissio haluaa huomauttaa arvoisalle jäsenelle, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat asiaa koskevan puitesopimuksen 8. lokakuuta 2004⁽²⁾. Toisen seikan osalta on tärkeää huomata, että tiedonannossaan "Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006" komissio ilmoitti, että se "tarkastelee työpaikkahäirintään ja -väkivaltaan liittyvän yhteisön säädöksen aiheellisuutta ja soveltamisalaa".

Joulukuun 23. päivänä 2004 komissio julkaisi kertomuksen työpaikkaväkivaltaa käsittelevän, perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan mukaisen työmarkkinaosapuolten kuulemisen ensimmäisestä vaiheesta. Myös tässä kertomuksessa huomioitiin se, että työmarkkinaosapuolet olivat sisällyttäneet työpaikoilla tapahtuvan häirinnän yhteiseen työohjelmaansa vuosiksi 2003–2005. Työmarkkinaosapuolet ovat päättäneet käynnistää keskustelut, joiden tavoitteena on neuvottelujen aloittaminen vapaaehtoisen sopimuksen aikaansaamiseksi tästä asiasta. Keskustelut aloitettiin helmikuussa 2006, ja niiden odotetaan jatkuvan vuoden 2006 loppuun.

Työhön liittyvien tekijöiden tärkeyttä henkisen hyvinvoinnin kannalta korostettiin myös komission vihreässä kirjassa "Väestön mielenterveyden parantaminen. Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia"⁽³⁾ ja sitä seuranneissa kuulemisissa. Tätä vihreää kirjaa koskevat kuulemiset päättyivät 31. toukokuuta 2006, ja komissio analysoi parhaillaan niiden antia.

Puolassa asuu noin 5,5 miljoonaa vammaista ja heistä noin 202 000 on lapsia. Joka kolmas vammainen lapsi asuu maaseudulla, mistä on vaikea päästä käyttämään terveydenhoitopalveluita, kuntoutusapua tai koulutuspalveluja.

Selvä enemmistö vammaisista - 84 prosenttia - elättää itsensä pääasiassa sosiaalietuuksilla, vanhuuseläkkeillä tai muilla eläkkeillä sekä avustuksilla. Ainoastaan 8 prosentille heistä pääasiallinen elannon antaja on työ, sen sijaan taas 8 prosenttia jää muiden henkilöiden elätettäviksi, koska heillä ei ole varoja omaan elantoonsa. Melkein puolet vammaisista ei pysty esittämään todistusta kuin korkeintaan peruskoulutuksesta, mikä aiheuttaa lisävaikeuksia työmarkkinoille pääsyssä ja työpaikan hankkimisessa.

Aikooko komissio, edellä mainitut seikat huomioon ottaen, lisätä rakennerahastojen puitteissa myönnettävää rahoitusta, tarkoituksena laajentaa ammatilliseen koulutukseen pääsyä ja näin parantaa vammaisten koulutustasoa? Aikooko se myös lisätä erityisoppilaitoksille myönnettäviä avustuksia, tavoitteena nuorten valmistaminen työhön ja työpaikan löytämisen helpottaminen heidän kohdallaan?

(EN) Yhtenä kaiken EU:n toiminnan keskeisistä tavoitteista on edistää vammaisten täydellistä integroitumista ja osallistumista yhteiskuntaan sen kaikilla aloilla. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä laaditun asetusluonnoksen 16 artiklassa kielletään vammaisuuteen perustuva syrjintä toimien täytäntöönpanossa ja rahoituksen myöntämisessä. Lisäksi siinä edellytetään, että saavutettavuuden parantaminen vammaisten osalta on yksi perusteista, joita on noudatettava määritettäessä rahastoista yhteisrahoitettavia toimintoja ja joka on otettava huomioon eri täytäntöönpanovaiheissa.

Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tavoitteena on kaikkien kansalaisten työllisyysmahdollisuuksien parantaminen. Koska vammaiset ovat erityisen heikossa asemassa oleva ryhmä ja heidän työllisyysprosenttinsa on alhainen, on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota heidän integroitumiseensa työmarkkinoille. Heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, sosiaalisen osallisuuden edistäminen on yksi niistä asioista, joihin ESR:n tuki keskittyy. Luonnoksessa yhteisön koheesiopolitiikan strategisiksi suuntaviivoiksi korostetaan myös vammaisten työllistämisen tärkeyttä ja kehotetaan jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota heikossa asemassa olevien ryhmien erityistarpeisiin koulutuksessa.

Toimet, joilla helpotetaan vammaisten pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja tuetaan vammaisten nuorten valmistautumista työelämään, ovat tärkeitä alueita, joilla ESR voi olla mukana ja yhteisrahoittaa toimintoja. Tällaiset toiminnot olisi suunniteltava kansallisissa strategisissa viitekehyksissä (NSRF) ja jäsenvaltioiden laatimissa ja komission hyväksymissä toimintaohjelmissa. Myös jäsenvaltiot myöntävät omia avustuksiaan ja niistä sovitaan komission kanssa vain niiden painopisteiden osalta, jotka on yleensä määritelty laajemmin. Komissio on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kansallisissa ohjelmissa olisi kiinnitettävä riittävästi huomiota vammaisten integroimiseen työmarkkinoille sekä heidän koulutustasonsa nostamiseen.

Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä nopeuttaakseen 18–30-vuotiaiden nuorten työttömyyden laskua unionin uusissa jäsenvaltioissa? Juuri tämä ikäryhmä kärsii eniten työttömyydestä unioniin liittyneissä kahdeksassa Keski- ja Itä-Euroopan maassa. Tilanne on pahin korkeakoulututkinnon suorittaneiden joukossa.

(EN) EU:n kasvu- ja työllisyysstrategia ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat muodostavat poliittisen viitekehyksen nuorisotyöttömyyteen kohdistuville toimille. Suuntaviivoissa vaaditaan uusien työllistymispolkujen rakentamista nuorille sekä lisää tasokkaampia investointeja yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Suuntaviivoissa myös korostetaan, ettei investointien tason nostaminen vielä riitä vaan että koulutusjärjestelmiä on mukautettava ja niiden valmiuksia kehitettävä, jotta ne vastaisivat paremmin työmarkkinoiden sekä tietoon perustuvan talouden ja yhteiskunnan tarpeita ja olisivat entistä tehokkaampia.

Kevään 2006 Eurooppa-neuvostossa valtioiden ja hallitusten päämiehet vahvistivat sitoutumisensa nuorisotyöttömyyden torjuntaan. Käytännössä tämä on tarkoitus toteuttaa tarjoamalla jokaiselle työttömälle nuorelle mahdollisuus uuteen alkuun koulutuksen, uudelleenkoulutuksen, työharjoittelun, työpaikan tai muun työllistämistoimenpiteen muodossa kuuden kuukauden sisällä työttömyyden alkamisesta. Tarkastaessaan jäsenvaltioiden joka syksy toimittamia kansallisia uudistusohjelmia komissio kiinnittää erityistä huomiota nuorisotyöttömyyteen liittyviin kysymyksiin.

Nuorisotyöttömyys on myös saanut näkyvän sijan komission koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa kaudelle 2007–2013 sekä uudessa Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) koskevassa asetuksessa. ESR tarjoaa rahoitustukea jäsenvaltioille nuorisotyöttömyyden torjuntaan sekä koulutusjärjestelmien parantamiseen. Kaikissa niissä maissa, joissa nuorisotyöttömyystilanne on huolestuttava, komissio kiinnittää asiaan erityistä huomiota jäsenvaltioiden kanssa laadittavissa kansallisissa strategisissa viitekehyksissä (NSRF) sekä rakennerahastojen (ESR mukaan luettuna) toimintaohjelmissa.

DBA (Dim Branded Apparel) ilmoitti 12. toukokuuta 2006 eurooppalaiselle yritysneuvostolle aikomuksestaan lakkauttaa Euroopassa 950 työpaikkaa, joista 450 on Ranskassa, 300 Espanjassa ja 140 Italiassa. Yrityksen johto on sitoutunut tiedottamaan asiasta eurooppalaiselle yritysneuvostolle, muta kieltäytyy kaikista neuvotteluista Euroopan tasolla. Tämä tapaus osoittaa, että työntekijöiden oikeus saada tietoa ja tulla kuulluiksi on hyvin merkityksellinen rakenneuudistukseen liittyvien tukitoimien toteuttamisen kannalta.

Miten komissio valvoo, että työntekijöiden oikeutta tulla kuulluiksi noudatetaan käytännössä?

Aikooko komissio ryhtyä tarkistamaan eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY(1)?

(FR) Yhteisön lainsäädäntö sisältää useita säädöksiä, joiden tarkoituksena on taata työntekijöiden tiedonsaantioikeus ja oikeus tulla kuulluksi yritysten rakenneuudistusten yhteydessä. Erityisesti tällaisia ovat työntekijöiden joukkovähentämistä⁽¹⁾ ja yritysten luovutuksia⁽²⁾ koskevat direktiivit sekä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi⁽³⁾. Työntekijöiden oikeus saada tietoa ja heidän kuulemisensa yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä on myös mainittu eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta annetun direktiivin 94/45/EY⁽⁴⁾ 1 artiklassa yhdeksi kyseisen direktiivin tavoitteista.

Jäsenvaltioiden velvollisuutena on varmistaa näiden direktiivien oikea ja tehokas soveltaminen. Jäsenvaltioiden on kaikin tarvittavin keinoin varmistettava, että säädöksiä noudatetaan täysimääräisesti, erityisesti pitämällä huolen siitä, että yhteisön lainsäädännön rikkomisesta seuraavat rangaistukset ovat tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Perussopimusten valvojana komissiolla on velvollisuus varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön lainsäädäntöä. Komissio käsittelee yksittäisten henkilöiden tai yhteisöjen toimiin tai laiminlyönteihin liittyvät valitukset, mikäli julkiset viranomaiset ovat olleet niissä osallisina tai eivät ole täyttäneet velvollisuuttaan puuttua tällaisiin toimiin tai laiminlyönteihin.

EY:n perustamissopimuksen mukaisesti komissio kuulee työmarkkinaosapuolia kahdessa vaiheessa ennen sosiaalipolitiikan alaan kuuluvien ehdotusten lopullista esittämistä. Huhtikuun 20. päivänä 2004 komissio aloitti työmarkkinaosapuolten kuulemisen ensimmäisen vaiheen eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamiseksi. Maaliskuun 31. päivänä 2005 komissio käynnisti tiedonantonsa "Rakenneuudistukset ja työllisyys"⁽⁵⁾ yhteydessä työmarkkinaosapuolten kuulemisen toisen vaiheen, jonka aiheena ovat sekä eurooppalaiset yritysneuvostot että rakenneuudistukset. Tuossa tiedonannossa komissio kehottaa työmarkkinaosapuolia tehostamaan yhteistyötään ja aloittamaan neuvottelut, joiden tavoitteena olisi parantaa eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaa ja tehokkuutta sekä erityisesti lisätä niiden valmiuksia ennakoida ja hallita muutoksia.

Kolmikantaisessa sosiaalihuippukokouksessa 23. maaliskuuta 2006 eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet esittelivät ohjelmansa vuosiksi 2006–2008. Siinä ne toteavat laativansa kansallisia selvityksiä taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista EU:n kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ja laajentavansa ne sitten kattamaan myös 15 vanhaa jäsenvaltiota. Näiden selvitysten perusteella ne edistävät ja arvioivat erilaisia lähestymistapoja muutosten ja niiden sosiaalisten seurausten hallintaan sekä eurooppalaisista yritysneuvostoista saatuja kokemuksia. Komissio arvioi jatkuvasti tämän työn tuloksia ja ryhtyy tarvittaessa lisätoimiin.

Aiemmin esittämässäni kysymyksessä (H-0501/04)(1) olin ottanut esiin sisätilojen raikasteita koskevan ongelman ja kuluttajien suojelemisen harhaanjohtamiselta, jota esiintyy näiden tuotteiden valheellisiin ominaisuuksiin ja niihin kätkeytyviin vaaroihin liittyen. Sittemmin komission erityinen tieteellinen tutkimus osoitti nämä kysymyksenasettelut perustelluiksi ja siinä ehdotettiin, että asian tutkimista jatkettaisiin. Komissio on jokin aika sitten käynnistänyt aloitteen aurinkosuojatuotteiden merkintöjen parantamisesta ja suosituksen antamisesta eurooppalaiselle teollisuudelle. Tavoitteena on auttaa kuluttajia yhdenmukaistetulla merkinnällä, jotta vältyttäisiin valheellisilta ja toteennäyttämättömiltä väitteiltä (esimerkiksi sataprosenttinen suoja), joita kuluttajille esitetään ja jotka antavat heille väärän turvallisuuden tunteen.

Aiotaanko samanaikaisesti järjestää, tämän toimen täydentämiseksi asianmukaisella tavalla, jokin kuluttajille suunnattu, aurinkosuojatuotteita koskeva tiedotuskampanja, johon sisällytettäisiin myös auringolta suojautumista koskeva hyvin tärkeä ja arka kysymys? Mihin muihin toimiin komissio aikoo ryhtyä tämän aloitteen yhteydessä kyseisten tuotteiden laadun valvomiseksi ja merkintöjen asianmukaisuuden seuraamiseksi, kun otetaan huomioon, että sisätilojen raikasteidenkin tapauksessa erityinen tutkimus laadittiin kovin myöhään?

(EN) Komissio on tietoinen siitä, etteivät tuotemerkinnät yksi riitä antamaan kuluttajille kaikkea tarvittavaa tietoa turvallisuudesta.

Tästä syystä komissio on toukokuussa 2006 toimittanut eurooppalaisille tiedotusvälineille yksityiskohtaista tiedotusmateriaalia varmistaakseen kansalaisten riittävän tiedonsaannin. Sitten, kun aurinkosuojatuotteiden merkinnät on korjattu parhaillaan valmisteilla olevien uusien suositusten mukaisiksi, kansalaisille on jaettava lisää tietoa. Jäsenvaltioiden viranomaisten on määrä huolehtia tästä tiedottamisesta.

Kosmetiikkatuotteiden laadun ja oikeiden merkintöjen valvominen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle. Komissio seuraa kuitenkin, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan tässä suhteessa asianmukaisesti, ja ottaa aurinkosuojatuotteiden tilanteen esille säännöllisissä tapaamisissaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Ranskassa sijaitsevan Hainaut'n alue (Valenciennes, Sambre-Avesnes, Douaisis) sai vuosina 2000–2006 yhteensä 405 miljoonaa euroa tavoitteen 1 määrärahoja, joita vastaisuudessa kutsutaan lähentymistavoitteen määrärahoiksi. Samanaikaisesti Belgiassa sijaitseva Hainaut'n alue (Hainaut Belge) sai 644 miljoonaa euroa.

Joulukuun Eurooppa-neuvostossa hyväksyttiin 70 miljoonan euron määrärahat tavoite 1 -määrärahojen lopettamisen kompensoimiseksi, ja samanaikaisesti Hainaut Belge saa lähentymistavoitteen määrärahoja 577 miljoonaa euroa kaudella 2007–2013.

Luvut eivät täsmää. Koska Hainaut Français'n alueella on samat laskentaperusteet kuin Hainaut Belgen alueella, Ranskan alueen pitäisi saada 360 miljoonaa euroa.

Aikooko komissio vahvistaa päätöksen ja näin tuoda korostetusti esiin Hainaut Français'n ja Hainaut Belgen kohtelun erot ja samalla aloittaa vääristyneen kilpailun alueiden välillä ja saattaa alueiden kumppanuustoiminnan huonoon valoon vai aikooko se toimia kuten vuonna 2000 ja antaa Hainaut Français'n alueen hyötyä poikkeuksellisesti lähentymistavoitteen määrärahoista?

(FR) Ainoa tilastollinen kriteeri, joka alueen on täytettävä, jotta se olisi oikeutettu saamaan lähentymistavoitteen määrärahoja, on 2. tason BKT asukasta kohti käytettäessä eurooppalaista alueiden luokittelujärjestelmää, joka tunnetaan lyhenteellä NUTS⁽¹⁾. BKT:n on oltava alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Näin ei ole millään Ranskan suuralueella.

BKT asukasta kohti lasketaan aluekohtaisesti (NUTS 2 -taso). Kunkin jäsenvaltion rahoitusmäärärahat perustuvat näihin laskelmiin. Aluetasoa alemman tason yksiköt, kuten departementit (NUTS 3 -taso) tai niitäkin pienemmät arrondissementit, eivät voi missään tapauksessa muodostaa maantieteellistä kokonaisuutta, johon sovellettaisiin omia valintakriteerejä.

Ranskassa sijaitsevaa Hainaut'n aluetta ei voida rinnastaa Belgian Hainaut'n alueeseen, koska viimeksi mainittu on NUTS 2 -tason alue, toisin kuin Hainaut Français, ja täyttää uudessa lähentymistavoitteessa laajentumisen tilastovaikutuksista kärsiville alueille asetetut kriteerit.

Kaudella 2007–2013 rakennerahastot eivät osallistu ainoastaan lähentymistavoitteen kriteerit täyttävien vähiten kehittyneiden alueiden rahoittamiseen, vaan niiden toiminta kattaa myös kaikki muut alueet "alueellinen kilpailukyky ja työllisyys" -tavoitteen yhteydessä. Ranskan viranomaisten ehdotuksen perusteella koko Nord-Pas-de-Calais'n alue saa jaettavakseen yhteensä noin 926 miljoonaa euroa "alueellinen kilpailukyky ja työllisyys" -tavoitteen määrärahoja. Näin se saa enemmän rahoitusta kuin mikään muu Ranskan suuralue jo kolmannella peräkkäisellä ohjelmakaudella. Tämän alueellisen kehyksen puitteissa Hainaut Français voi siis saada EU:n rahoitusta. Tähän rahoituskehykseen sisältyy vielä Eurooppa-neuvoston Hainaut Français'n alueelle myöntämä 70 miljoonan euron lisämääräraha, joka tehostaa rakennerahastojen oikaisuvaikutusta näiden kolmen arrondissementin alueella.

Nord-Pas-de-Calais'n alueen on ohjelmakauden aikana määriteltävä painopistealueensa seuraavaa ohjelmakautta varten. Varojen käytöstä päättäminen jää siis alueiden kumppanuustoiminnan varaan.

Toimintaohjelmia koskevissa neuvotteluissa komissio pyrkii varmistamaan, että varoja käytetään alueiden välisten suhteellisten erojen kaventamiseen.

Komissiolla ei ole valtuuksia muuttaa eri tavoitteille varattuja määrärahoja, joista neuvosto ja parlamentti ovat päättäneet.

Euroopassa värilliset piilolinssit ilman vahvuuksia eivät tällä hetkellä kuulu lääketieteellisiä laitteita koskevan sääntelyn piirin, toisin kuin Yhdysvalloissa. Kuitenkin sekä näköä korjaavilla että korjaamattomilla piilolinsseillä on samanlaiset riskit ja vaikutukset silmien terveyteen, jos linssit on valmistettu virheellisesti tai jos niitä käytetään ilman optikon ohjeita ja valvontaa.

Mitä mieltä komissio on täten kosmeettisiin tarkoituksiin valmistettavien piilolinssien sääntelyn tiukentamisesta lääketieteellisiä laitteita koskevan direktiivin puitteissa?

Mitä komissio aikoo tehdä varmistaakseen värillisten piilolinssien turvallisen valmistuksen ja kuluttajansuojan näönhuollon alalla?

(EN) Ilman vahvuuksia olevat piilolinssit eivät korjaa näköä, ja ne on tarkoitettu pelkästään silmän ulkonäön muuttamiseen. Tällaisten piilolinssien katsotaan olevan lähinnä koristeita.

Lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin 93/42/ETY⁽¹⁾ määritelmä lääkinnällisestä laitteesta edellyttää, että laite on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti lääketieteelliseen tarkoitukseen. Tuotteen lääketieteellisen tarkoituksen ilmoittaa sen valmistaja. Pakkausmerkinnöissä, käyttöohjeessa ja laitteeseen liittyvissä tuote-esitteissä valmistaja määrittelee laitteen nimenomaisen lääketieteellisen tarkoituksen.

Tämän vuoksi tuotteet, joilla on pelkästään esteettinen tarkoitus, eivät ole lääkinnällisiä laitteita.

Lääkinnällisten laitteiden määrittelyyn tarkoitettua opasta (MEDDEV 2.1) laadittaessa kuultiin kaikkia osapuolia ja todettiin, että ilman vahvuuksia olevilla piilolinsseillä, joiden tarkoituksena on muuttaa silmien väriä, ei tavallisesti voida katsoa olevan lääketieteellistä tarkoitusta.

Nämä tuotteet eivät näin ollen kuulu lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin 93/42/ETY soveltamisalaan.

Tämäntyyppisiin piilolinsseihin sovellettava sääntelykehys on yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY⁽²⁾. Näiden piilolinssien turvallista käyttöä säädellään tällä säädöksellä.

EY:n perustamissopimuksen 174 artiklassa todetaan muun muassa, että yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteena on luonnonvarojen järkevä käyttö.

Biskajanlahden anjoviskannan tilanteen johdosta viime vuonna komissio päätti keskeyttää anjoviksen kalastuksen. CEIM:n raporteissa suositellaan, että anjoviksen kalastusta ei aloiteta ennen kuin kesäkuussa 2006 ja silloinkin edellyttäen, että kaikututkimukset ja anjoviksen kutua koskevat tutkimukset osoittavat, että kanta on elpynyt selvästi. Komissiolla oli, saatuaan samanlaisen lausunnon kalatalousalan tieteelliseltä, tekniseltä ja taloudelliselta komitealta, aikomuksena, että kielto pidetään voimassa siihen asti, kunnes kesäkuussa 2006 saadaan tieteelliset raportit kantojen kehityksestä.

Miksi anjoviksen pyynti sallittiin vuonna 2006 ennen kesäkuuta ja ennen kuin asiaa koskevat tieteelliset arviot olivat saatavana? Onko komissio tietoinen Baskimaan meri- ja elintarviketeknisen tutkimuskeskuksen (AZTI) raportista, jossa arvioidaan, että anjoviksen biomassa on pienempi kuin "luhistumisriskiä" osoittava 21 000 tonnin raja? Miksi kalastusta ei ole vielä pysäytetty niin kuin Baskimaan kalastusala pyytää, vaikka EU:n kalatalousministerien neuvosto sopi joulukuussa kiellosta, mikäli biomassa on alle 28 000 tonnia?

(EN) Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmaankin tietää, komissio ehdotti joulukuussa 2005, että anjoviksen kalastus keskeytettäisiin vuonna 2006 siihen asti, kunnes tieteelliset todisteet osoittaisivat kannan elpyneen siinä määrin, että kalastuksen aloittaminen uudelleen olisi perusteltua. Ministerineuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt tuota ehdotusta. Espanjan ja Ranskan pyynnöstä rajoitettu anjoviksen pyynti kuitenkin sallittiin vuonna 2006, joskin tilanne määrättiin arvioitavaksi uudelleen vuoden 2006 kuluessa.

Komissio on tietoinen Baskimaan meri- ja elintarviketeknisen tutkimuskeskuksen (AZTI)⁽¹⁾ raportista "Provisional estimate of the anchovy biomass in May 2006 from the daily egg production method." Tätä raporttia koskevat tiedot, samoin kuin muut asiaan liittyvät tiedot, ovat parhaillaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean tarkasteltavana. Komitea on perustanut työryhmän, joka kokoontui 14.–16. kesäkuuta 2006. Heti kun komitealta saadaan lopullinen lausunto anjoviskannan tilanteesta, komissio ryhtyy tarvittaviin toimiin ja täyttää velvollisuutensa anjoviskannan hallinnoinnissa maatalous- ja kalastusneuvoston joulukuussa 2005 tekemän päätöksen mukaisesti.

EU panostaa politiikkaan, voimavaroihin ja rahoitusvälineisiin ylläpitääkseen turvallisuutta maailmassa. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tietyt toimintalinjat ja operaatiot kolmessa maanosassa edustavat unionin ulkoisen toiminnan käytännöllisiä luovia panoksia alueilla, joilla on turvallisuuskriisejä. Kysyn komissiolta seuraavaa: Mitä uskottavuutta EU:n tuloksellisuudella enää on ulospäin, kun unionin sisällä yksi jäsenvaltio (Kreikka) on vaarassa joutua ehdokasvaltion (Turkin) takia lisäämään turvallisuustoimia? Mikä on komission asenne sellaista ehdokasvaltiota kohtaan, joka sotilaallisin keinoin loukkaa jäsenvaltion suvereeneja oikeuksia kansainvälisen oikeuden ja yhteisön säännöstön vastaisesti? Turvallisuusmallin tunnetuksi tekeminen EU:n ulkopuolella ja sen hyväksyntä edellyttää turvallista eurooppalaista aluetta yhdessä EU:n tulevaa laajentumista koskevan strategian kanssa. Aikooko komissio kehittää turvallisuusstrategiaa koskevan kokonaissuunnitelman, joka kattaisi EU:n alueen, tulevan laajentumisen alue mukaan lukien?

(EN) Komission mielestä huolellisesti hallittu laajentumisprosessi on tehokas väline rauhan, vakauden ja vaurauden ulottamisessa kaikkialle Eurooppaan. Useiden sukupolvien ajan jatkuneen kahtiajaon ja konfliktien jälkeen EU on nyt rakentamassa yhtenäistä Eurooppaa rauhanomaisin keinoin.

Turkin kanssa lokakuussa 2005 sovitun neuvottelukehyksen 6 kohdassa todetaan, että edistymistä liittymisneuvotteluissa arvioidaan useiden eri vaatimusten perusteella. Yksi näistä vaatimuksista on nimenomaan Turkin selkeä sitoutuminen hyvien naapuruussuhteiden vaalimiseen sekä mahdollisten rajakiistojen ratkaisemiseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa vahvistettujen riitojen rauhanomaisen ratkaisemisen periaatteiden mukaisesti, mihin sisältyy tarvittaessa Kansainvälisen tuomioistuimen pakollisen tuomiovallan tunnustaminen.

Lisäksi 17. tammikuuta 2006 hyväksytyssä Turkin liittymiskumppanuudessa määritellään Turkin ensisijaisiksi tavoitteiksi selkeä sitoutuminen hyvien naapuruussuhteiden vaalimiseen, kaikenlaisten naapureiden välisten jännitteiden poistaminen sekä pidättyminen sellaisista toimista, jotka saattaisivat vaikuttaa kielteisesti rajakiistojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

Lisäksi Turkin on liittymisprosessin kuluessa liityttävä mukaan EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Tähän liittyen komissio haluaa muistuttaa Euroopan turvallisuusstrategiasta, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003.

Voiko Euroopan komissio antaa lausunnon seuraavien kuuden kuukauden suunnitelmistaan EU:n uusien politiikkojen ja aloitteiden esittelemiseksi Euroopan kansalaisille Eurooppa-asioista tiedottamista koskevan ohjelman puitteissa?

(EN) Komissio julkisti 1. helmikuuta 2006 eurooppalaista viestintäpolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan⁽¹⁾, jossa ehdotetaan kokonaan uudenlaista lähestymistapaa Eurooppa-asioita koskevaan tiedotukseen ja viestintään. Erityisesti valkoisessa kirjassa esitetään kansalaislähtöistä lähestymistapaa Eurooppa-asioista tiedottamiseen ja kehotetaan kaikkia EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja muita asianosaisia yhdistämään voimansa tiedotusvajeen poistamiseksi unionin ja kansalaisten väliltä.

Parhaillaan on käynnissä julkinen kuuleminen (vastausaikaa on pidennetty syyskuun 30. päivään 2006 asti), jonka tarkoituksena on kerätä palautetta komission ehdotuksesta ja saada uusia ajatuksia mukaan prosessiin. Vasta kuulemisten päätyttyä ja saatuaan lausunnot muilta toimielimiltä komissio ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä ja ohjelmia tuleviksi vuosiksi.

EU:n suhteet kansalaisiin kuuluvat myös K-suunnitelman⁽²⁾ – kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu – ytimeen. Esittelemällä tämän suunnitelman komissio on halunnut osoittaa olevansa halukas täyttämään valtioiden ja hallitusten päämiesten kesäkuussa 2005 sille asettaman erityistehtävän. Monet K-suunnitelmassa esitetyistä 13 erilaisesta toimesta ovat erityisen tärkeitä EU:n toiminnan tuomiseksi lähemmäs kansalaisia.

Nyt nämä aloitteet ovat alkaneet tuottaa tuloksia, eli niillä on onnistuttu saavuttamaan kansalaisia: Internetissä toimivaan DebateEurope-keskustelufoorumiin on osallistunut yli 10 000 kansalaista kaikista jäsenvaltioista ja kaikilla EU:n kielillä. Komission jäsenet ovat vierailleet ahkerasti jäsenvaltioissa ja myös kansallisissa parlamenteissa. Komission edustustot ja Euroopan parlamentin tiedotustoimistot ovat aktiivisesti pyrkineet saamaan yhteyden kansalaisiin (toteuttamalla satoja hankkeita).

On kuitenkin muistettava, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa keskustelujen järjestämisestä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Komission tehtävänä K-suunnitelmassa on auttaa keskustelujen järjestämisessä tarjoamalla jäsenvaltioille järjestelyapua sekä tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös taloudellista apua.

Komissio on koko ajan aikonut jatkaa vuoropuhelua ja keskustelua kesäkuun 2006 jälkeenkin ja auttaa kansalaisia ja unionin toimielimiä aidosti ja jatkuvasti kuuntelemaan toisiaan. K-suunnitelman toiseen vaiheeseen, "selittämisvaiheeseen", siirtymistä varten komission on käynnistettävä joitakin uusia toimia. Tätä varten myös edellä mainittuja käynnissä olevia toimia jatketaan ja tehostetaan erityisesti kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvoston ja parlamentin antaman palautteen perusteella. Joitakin aloitteista, kuten kansalaisten kansainvälisten hankkeiden tukemista, kehitetään vuoden 2006 toisella vuosipuoliskolla.

Komission molemmissa tiedonannoissa kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvostolle, "Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelma" sekä "Pohdinta-aika ja K-suunnitelma", korostetaan näitä kysymyksiä. Komission tarkoituksena on näin ollen keskittyä seuraavien kuuden kuukauden aikana toteuttamaan tehokkaasti niitä K-suunnitelmaan sisältyviä toimia, joilla voidaan taata kansalaisille mahdollisimman suuret osallistumismahdollisuudet ja jotka ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Lisäksi K-suunnitelmaa laajennetaan kattamaan kansalaisten keskinäiset hankkeet.

Voiko komissio ilmoittaa, millä EU:n tukemilla audiovisuaalisen alan ohjelmilla edistetään iirin kielen käyttöä Irlannissa?

(EN) Yhteisön toiminta Euroopan unionin audiovisuaalialalla tapahtuu Media Plus ja Media Training -ohjelmien kautta. Media-ohjelmaa toteutetaan vuosina 2001–2006, ja sen talousarvio on 513 miljoonaa euroa. Ohjelmasta rahoitetaan audiovisuaalialan ammattilaisille suunnattuja koulutusaloitteita, tuotantohankkeiden kehittämistä (elokuvat, tv-draamat, dokumentit, animaatiot ja uusmedia) sekä eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten jakelua ja esittelyä. Pilottihankkeilla tuetaan uusien tekniikoiden käyttöä kehitys-, tuotanto- ja jakeluvaiheissa.

Yksi Media Plus -ohjelman tavoitteista on Euroopan kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistäminen. Tältä osin myönnetään muun muassa tukia elokuvien dubbaamiseen ja tekstittämiseen jakeluyhtiöiden pyynnöstä. Yhteisön ohjelmassa kuitenkin jätetään kielen valinta tuen hakijalle, eikä iirin kielen käytön edistäminen sinällään kuulu Media-ohjelman tavoitteisiin.

Lopuksi on syytä todeta, että Euroopan unionin Europe by Satellite (EbS) -televisiouutispalvelulla on nyt tekniset valmiudet iirinkielisiin lähetyksiin, kun sellaisia on tarjolla.

Voiko Euroopan komissio ilmoittaa maailmankauppaneuvottelujen todennäköisen uudelleen käynnistämisen aikataulun ja antaa lausunnon siitä, mitkä ovat mahdollisen tulevan WTO-sopimuksen kompastuskivet EU:n näkemyksen mukaan?

(EN) Komission neuvotteluryhmä on parhaillaan Genevessä osallistumassa Maailman kauppajärjestön (WTO) ministeritason kauppaneuvotteluihin. Komissiolla on mahdollisuus raportoida kokouksen tuloksista ja esittää niistä arvionsa sen jälkeen, kun neuvottelut on saatettu päätökseen 2. heinäkuuta 2006.

Kuten kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen selitti kansainvälisen kaupan valiokunnalle 29. toukokuuta 2006, sopimuksen syntymiseen on mahdollisuudet lähiviikkoina. Tämä kuitenkin edellyttää, että kaikki tärkeimmät osapuolet tekevät vaikeita mutta välttämättömiä myönnytyksiä kantoihinsa löytääkseen yhteisen keskitien, joka takaa riittävän hyödyn kaikille.

EU:n osalta komissio teki selväksi, että olemme valmiita etsimään keinoja parantaa tarjoustamme maataloustuotteiden markkinoille pääsyn osalta ja tuoda sitä lähemmäs G20-ryhmän esittämiä vaatimuksia pysyen silti neuvoston antaman valtuutuksen rajoissa. Teemme kuitenkin uuden tarjouksen vain, jos muut tekevät samanaikaisesti tyydyttävät tarjoukset maatalouden kotimaisista tuista ja teollisuustulleista. Yhdysvaltojen kanta on tällä hetkellä jossain määrin epäselvä. Se ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon Yhdysvaltain kauppaneuvottelijan viraston johdossa tapahtuneet muutokset.

Komissio toivoo Yhdysvaltojen pystyvän vastaamaan WTO:n pääjohtajan tärkeimmille osapuolille esittämään vetoomukseen ja osoittamaan enemmän joustavuutta. Jos Yhdysvallat pystyy tekemään myönnytyksiä G20-ryhmän ajamissa maataloustukien leikkauksissa – samaan tapaan kuin me voimme tehdä markkinoille pääsyn osalta – komissio uskoo sopimuksen olevan näköpiirissä.

Toinen edellytys on, että kehittyneimmät kehitysmaat ovat valmiita alentamaan teollisuustullejaan tasolle, joka todella parantaisi eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten ja muiden viejien markkinoille pääsyä.

Kierroksella tehtävien tarjousten olisi tietenkin perustuttava kunkin kehitysmaan kykyyn tehdä tarjouksia. Kyseessä on edelleen kehityskierros. Ennen kaikkea meidän on syytä muistaa, että köyhimmillä mailla on erilaiset painotukset neuvotteluissa. Niiden kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat maatalouden perustuotteiden tullit, etuuskohtelun heikkeneminen, pienten ja heikkojen talouksien suojelu ja kaupankäyntivalmiudet, joihin meidän on myös kiinnitettävä huomiota.

Lopuksi saanen muistuttaa, että maatalous- ja teollisuustuotteiden kaupan ehdoista käytävien neuvottelujen lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi myös se, miten onnistumme palvelujen kaupan vapauttamisessa ja WTO:n sääntöjen vahvistamisessa, mihin liittyy myös kysymys maantieteellisistä merkinnöistä. Maataloutta koskevissa neuvotteluissa meidän on myös toimittava johdonmukaisesti kaiken muotoisten vientitukien poistamiseksi.

Eräs vaalipiiriläisistäni on valittanut minulle siitä, että hänen palatessaan kuljettamasta poikansa kodin tavaroita Englannista Itävaltaan, Itävallan viranomaisten lukuun työskentelevä urakoitsija pysäytti hänet ja antoi hänelle 1 200 euron sakon. Kuljetuksessa käytetty ajoneuvo oli vuokrattu, mutta hänelle kerrottiin, että hänellä olisi pitänyt olla eräänlainen "sähkörasia" asennettuna kojelautaan ja että oli Itävallan lain vastaista kuljettaa autoa ilman sitä. Koska hän on jo ikääntynyt eläkeläinen ei hänellä olisi ollut varaa maksaa kyseistä "sakkoa" ja mikä pahinta, auton vuokrannut yhtiö väitti, ettei se ollut kuullutkaan kyseisestä laista.

Millä perusteella voi tämänkaltaisia yksipuolisia sääntöjä esiintyä, pitäen mielessä Rooman sopimuksessa vahvistetun tavaroiden, palveluiden, pääomien ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden?

(EN) Moottoriteillä perittävien tie- ja käyttömaksujen oikeusperustana on ollut kyseisellä tapahtumahetkellä voimassa niin kutsuttu eurovinjetti-direktiivi⁽¹⁾, joka koski verojen ja maksujen kantamista raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä. Direktiiviä sovellettiin yli 12 tonnin painoisiin raskaan liikenteen ajoneuvoihin, mutta jäsenvaltioilla oli oikeus halutessaan periä tiemaksuja myös alle 12 tonnin painoisilta ajoneuvoilta. Itävalta perii maksua moottoriteiden käytöstä yli 3,5 tonnin painoisilta ajoneuvoilta ja edellyttää, että näihin ajoneuvoihin on asennettuna kuljettajan hyttiin tarralla kiinnitettävä pieni muovilaatikko. Esimerkiksi Lontoon ruuhkamaksujen tapaan Itävallan moottoriteiden käytöstä perittävästä tiemaksusta ilmoitetaan selkeästi tienvarsikylteillä ennen maksulliselle tieosuudelle saapumista. Tarvittavan laatikon voi ostaa 220 myyntipisteestä Itävallassa ja sen ulkopuolella, muun muassa kaikilta suurimmilta huoltoasemilta Itävallan tärkeimpien kauttakulkuteiden varrella, ja se maksaa vain viisi euroa. Kun laatikon palauttaa mihin tahansa myyntipisteeseen, rahan saa takaisin.

Komissio pahoittelee, ettei auton vuokrannut yhtiö ollut tiedottanut tästä asiasta.

Sakon suuruudesta on tietenkin mahdollista tehdä virallinen valitus sakon määränneille Itävallan viranomaisille ja viedä asia oikeuteen, jos perityn sakon määrän katsotaan olleen kohtuuton.

Tehokkaan valvonnan ansiosta salmonellamyrkytyksen saaminen Tanskassa tuotetusta lihasta on hyvin harvinaista. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien EU:n sääntöjen vuoksi Tanskan elintarvikeviranomaiset eivät kuitenkaan voi tehdä pistokokeita ulkomaiselle lihalle Tanskan rajalla, vaikka suurin osa sairaustapauksista koskee ulkomaisia lihatuotteita.

Voiko komissio esittää perustelut sille, että Tanska ei voi soveltaa erityismääräyksiä pitääkseen salmonellalihan maan rajojen ulkopuolella, kun sekä Ruotsi että Suomi soveltavat mainittuja erityismääräyksiä?

(EN) Komissio on tietoinen Tanskan tyydyttävästä salmonellatilanteesta ja arvostaa kansallisten viranomaisten ja tuottajien tehokkaita toimia korkean suojelutason takaamiseksi tanskalaisille kuluttajille.

Komissio haluaa selventää, että EU:n lainsäädäntö antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä pistokokeita mistä tahansa jäsenvaltiosta tulevalle lihalle ennen sen saattamista markkinoille.

Ruotsin ja Suomen käyttämien erityisten salmonellatodistusten osalta komissio voi vahvistaa, että yhteisön lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta laajentaa vastaavanlaisten todistusten käyttöä muihin jäsenvaltioihin, joissa on käytössä valvontajärjestelmä, jonka on tunnustettu vastaavan Ruotsissa ja Suomessa hyväksyttyjä järjestelmiä. Tällä perusteella jäsenvaltio – esimerkiksi Tanska – voi hakea samanlaista todistusta, kun se saa vähennettyä salmonellan esiintyvyyden samalle tasolle kuin Suomi ja Ruotsi.

Komissio tutkii parhaillaan Tanskan kanssa muita mahdollisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi virallisia kansallisia kriteerejä salmonellan pysäyttämiseksi.

Jean Monnet -oppituolin haltija ja Euroopan komission ulkopuolinen asiantuntija José Antonio Jáuregui menehtyi 5. kesäkuuta 2005 työmatkallaan Sibiussa (Romania). Matkasta oli sovittu komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston linja C:n ja Romanin hallituksen välillä. Professori Jáuregui oleskeli kyseisessä romanialaisessa kaupungissa komission hänelle antamassa tehtävässä valintalautakunnan puheenjohtajana. Valintalautakunnan piti arvioida Sibiun kaupungin ehdokkuutta Euroopan kulttuurikaupungiksi vuonna 2007.

On otettava huomioon, että professori Jáuregui kuoli toteuttaessaan tehtäväänsä komission asiantuntijana. Mitä komissio on tehnyt professori Jáureguin perheen hyväksi hänen kuolemansa jälkeisen vuoden aikana? Mitkä vakuutukset kattoivat hänen matkansa? Mitä korvauksia komissio on varautunut maksamaan tällaisissa tapauksissa?

(FR) Komissio on esittänyt surunvalittelunsa tiettyihin yhteisön toimiin aktiivisesti osallistuneen professori José Antonio Jáureguin odottamattoman kuoleman johdosta.

Komissio kutsui professori Jáureguin kahdesti Brysseliin asiantuntijaksi (14. toukokuuta 2003 ja 5. huhtikuuta 2004). Tämä tapahtui asiantuntijaksi kutsuttujen komission ulkopuolisten henkilöiden matkakulujen, oleskelukulujen ja matkan aikana aiheutuneiden kulujen korvaamista koskevien sääntöjen mukaisesti⁽¹⁾.

Sen sijaan 5. kesäkuuta 2005 Sibiuhun Romaniaan suuntautunut professori Jáureguin vierailu, johon arvoisa jäsen viittaa kysymyksessään, tapahtui yksinomaan Romanian viranomaisten kutsusta.

Lisäksi komissio haluaa huomauttaa, että vaikka komissio olisi kutsunut professori Jáureguin asiantuntijaksi edellä mainittujen sääntöjen mukaisesti, niiden 3 artiklan mukaan minkäänlaiseen korvaukseen ei olisi ollut aihetta, koska kyseisessä artiklassa todetaan, että "Komissiota vastaan ei voida nostaa kannetta henkisestä kärsimyksestä, omaisuusvahingosta tai ruumiinvammasta, joka kutsutulle voi aiheutua matkalla kokouspaikalle tai siellä oleskelun aikana, jollei vahinko aiheudu komissiosta johtuvista syistä. […]"

FR

ASIANTUNTIJOIKSI KUTSUTTUJEN KOMISSION ULKOPUOLISTEN HENKILÖIDEN MATKAKULUJEN, OLESKELUKULUJEN JA MATKAN AIKANA AIHEUTUNEIDEN KULUJEN KORVAAMISTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I. YLEISET SÄÄNNÖKSET

A. Matkakulut

1 artikla

Komission asiantuntijoiksi kutsumia ulkopuolisia henkilöitä, joilla on oikeus matkakulujen korvaamiseen, ovat:

(a) perustamissopimuksissa määrättyjen tai komission tai neuvoston säädöksellä erityisesti perustettujen pysyvien komiteoiden jäsenet, heidän varajäsenensä ja heitä avustavat asiantuntijat, lukuun ottamatta EHTY:n perustamissopimuksen 18 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa;

(b) neuvoa-antavien komiteoiden jäsenet, heidän varajäsenensä ja heitä avustavat asiantuntijat; sekä

(c) kaikki henkilöt, jotka on erikseen kutsuttu antamaan tiettyä asiaa koskeva asiantuntijalausunto.

2 artikla

1. Matkakulut korvataan seuraavin perustein:

- tavanomainen lyhin ja edullisin reitti rautateitse ensimmäisessä luokassa kutsussa mainitun lähtöpaikkakunnan ja kokouspaikkakunnan välillä;

- jos matkaan sisältyy vähintään kuuden tunnin matkustaminen yöllä klo 22.00–7.00, makuuvaunupaikka kahden hengen osastossa;

- kulut paikanvarauksista ja tarvittavien matkatavaroiden kuljetuksesta sekä erikoispikajunien lisämaksut.

2. Laivamatkojen kulut korvataan tositteiden perusteella. Auton kuljettamisesta laivalla aiheutuneita kuluja ei korvata.

3. Jos kutsuttu henkilö matkustaa henkilöautolla, matkakulut korvataan ensimmäisen luokan junalipun hinnan perusteella, lukuun ottamatta makuuvaunupaikkaa ja muita lisämaksuja. Jos vähintään kaksi matkakulujen korvaamiseen oikeutettua henkilöä matkustaa samalla henkilöautolla, korvaus suoritetaan vain ajoneuvosta vastuussa olevalle henkilölle puolitoistakertaisena.

4. Jos junamatka on yli 400 kilometriä tai jos reittiin sisältyy merimatka, korvataan lentolipun perusteella lentomatkakulut turistiluokassa tai, jos sellaista ei ole, liikemiesluokassa.

5. Taksikuluja ei korvata.

3 artikla

Komissiota vastaan ei voida nostaa kannetta henkisestä kärsimyksestä, omaisuusvahingosta tai ruumiinvammasta, joka kutsutulle voi aiheutua matkalla kokouspaikalle tai siellä oleskelun aikana, jollei vahinko aiheudu komissiosta johtuvista syistä.

Erityisesti omalla ajoneuvollaan matkustava henkilö on yksin vastuussa mahdollisesti aiheutuvista onnettomuuksista.

B. Oleskelukulut

4 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille henkilöille voidaan maksaa oleskelukulukorvauksia, jos tämä mainitaan kutsussa ja he osoittavat, etteivät he saa eikä heillä ole oikeutta saada muulta organisaatiolta tai henkilöltä tällaista korvausta saman oleskelun perusteella. Korvaus maksetaan suoraan 1 artiklassa tarkoitetuille luonnollisille henkilöille.

2. Oleskelukulukorvaus maksetaan kiinteänä ja kattaa kaikki kokouspaikalla aiheutuvat kulut, erityisesti majoituskulut, ateriat ja kuljetukset.

3. Oleskelukulukorvauksen määrä kokouspäivää kohti on sama kuin Brysselissä/Luxemburgissa voimassa oleva virkamatkapäiväraha palkkaluokissa A4–A8 ja ura-alueella B.

4. Jos kutsussa mainittu lähtöpaikkakunta sijaitsee enintään 100 kilometrin päässä, korvausta ei makseta.

5 artikla

1. Oleskelukulukorvaus voidaan maksaa myös seuraavissa tapauksissa:

- kutsuttu henkilö ei voi palata lähtöpaikkakunnalleen, koska kaksi kokousta sijoittuu ajallisesti lähelle toisiaan;

- poikkeukselliset syyt estävät häntä poistumasta kokouspaikkakunnalta;

- kutsuttu henkilö joutuu edullisemman matkalipun vuoksi oleskelemaan kokouspaikkakunnalla tietyn määrän päiviä.

2. Korvauksen kokonaismäärä ei saa olla 2 artiklassa mainittua edestakaisen matkan hintaa korkeampi.

II. ERITYISET SÄÄNNÖKSET

6 artikla

1. Kun kutsuttu asiantuntija on erittäin korkeassa asemassa, tulojen ja menojen hyväksyjänä toimiva pääjohtaja voi asianmukaisesti perustellulla erityispäätöksellä hyväksyä makuuvaunupaikasta yhden hengen osastossa tai, jos sellaista ei ole, erikoisluokassa tai ensimmäisen luokan lentolipusta aiheutuvien kulujen korvaamisen tai edellä 4 artiklassa tarkoitetun oleskelukulukorvauksen maksamisen kaksinkertaisena.

2. Tulojen ja menojen hyväksyjänä toimiva pääjohtaja voi hyväksyä poikkeuksellisesti tositteiden perusteella sellaisten kulujen korvaamisen, joita kutsutulle henkilölle aiheutuu saaduista erityisohjeista ja joiden vuoksi oleskelukulukorvaus olisi selvästi riittämätön.

III VAKIINTUNEIDEN KOMITEOIDEN KOKOUSASIANTUNTIJOIHIN SOVELLETTAVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

7 artikla

1. ’Kokousasiantuntijoilla’ tarkoitetaan edellä 1 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuja henkilöitä.

2. Tässä artiklassa tarkoitetuille kokousasiantuntijoille voidaan korvata matka- ja/tai oleskelukulut siitä komiteasta säädetyin edellytyksin, jonka jäseniä he ovat ja joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä:

Ryhmä 1: Hallitusten asiantuntijat ja muut kuin hallitusten asiantuntijat, jotka saavat matka- ja oleskelukorvauksen.

Ryhmä 2: Muut kuin hallitusten asiantuntijat, jotka saavat matka- ja oleskelukorvauksen.

Ryhmä 3: Hallitusten asiantuntijat, jotka saavat ainoastaan matkakorvauksen.

Ryhmä 4: Hallitusten asiantuntijat ja muut kuin hallitusten asiantuntijat, joista ensimmäiset saavat ainoastaan matkakorvauksen ja jälkimmäiset matka- ja oleskelukorvauksen.

3. Komiteoita ja asiantuntijaryhmiä koordinoivana elimenä pääsihteeristö valitsee ryhmän, johon komitea kuuluu.

4. Komiteat voivat kuulua ryhmään 1 vain komission pääsihteeristön ja budjettipääosaston nimenomaisella luvalla.

8 artikla

1. Kulujen korvaamiseen oikeutettujen henkilöiden enimmäismäärä on kaksi hallituksen asiantuntijana kutsuttua asiantuntijaa ja 25 yksityisesti kutsuttua asiantuntijaa⁽²⁾ kustakin jäsenvaltiosta.

2. Tulojen ja menojen hyväksyjänä toimiva pääjohtaja voi poiketa tästä säännöstä seuraavissa tapauksissa: yhteinen kokous, perustellulla päätöksellä, tai komitea, jonka sääntömääräinen jäsenmäärä on yli kaksi henkilöä kustakin jäsenvaltiosta.

Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa poikkeus edellyttää pääsihteeristön myönteistä lausuntoa.

3. Kansallisia, alueellisia tai paikallisia virkamiehiä voidaan kutsua yksityisesti vain tulojen ja menojen hyväksyjänä toimivan pääjohtajan asianmukaisesti perustelemissa erityistapauksissa. Perustelut on liitettävä kutsupyyntöön.

IV. LASKEMINEN JA MAKSAMINEN

9 artikla

Määrärahoja, jotka on otettu talousarvion alamomenteille näissä säännöissä tarkoitettujen kulujen kattamiseksi, voi hallinnoida joko menojen hyväksyjänä toimiva oma pääosasto tai henkilöstön ja hallinnon pääosasto.

10 artikla

Maksumääräykseen on liitettävä tositteena toimiva korvaushakemus, jonka allekirjoittaa edellä 1artiklassa tarkoitettu henkilö; tämän henkilön on osoitettava, ettei hän saa eikä hänellä ole oikeutta saada muulta organisaatiolta tai henkilöltä tällaista korvausta saman oleskelun tai matkan perusteella. Myös kokouksen sihteerin on menojen hyväksyjän edustajana allekirjoitettava hakemus läsnäolopäivien ja edellä 1 artiklassa tarkoitetulle henkilölle aiheutuneiden kulujen todistamiseksi.

11 artikla

1. Hallintoyksikkö voi koska tahansa tarkistaa korvaushakemuksissa ilmoitettujen tietojen paikkansapitävyyden hakemuksen muilta allekirjoittajilta.

2. Kaikki aiheettomasti maksetut määrät peritään takaisin.

12 artikla

1. Matkakulujen korvaukset suoritetaan euroina käyttäen kokouskuukauden ensimmäisenä päivänä voimassa ollutta valuuttakurssia.

2. Oleskelukulukorvaus suoritetaan euroina käyttäen sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä voimassa ollutta valuuttakurssia, jona virkamiesten virkamatkapäivärahojen mukauttamista koskeva päätös tehdään.

V. LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

1. Näillä säännöillä kumotaan 12 päivänä huhtikuuta 1983 voimaan tullut asetus asiantuntijoiksi kutsuttujen hallinnon ulkopuolisten henkilöiden matka- ja oleskelukulujen korvaamisesta (asiak. PV 688 SEC(83) 298).

2. Nämä säännöt tulevat voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona komissio ne hyväksyy.

Ruotsalaiset maanviljelijät ovat ilmoittaneet minulle, että EU:n säädöksiin liittyy ongelmia, kun on kyse mahdollisuudesta soveltaa Ruotsin vaatimusta käyttää pahnoja sikaloiden lattioilla (Direktiivi 91/630/EEY)(1). Koska nykyinen järjestelmä on hyvin monimutkainen, olisi hyvä priorisoida sikadirektiivin tarkistamista ja yksinkertaistaa eläimiä koskevan rekisterin pitoa sääntelyn parantamista koskevassa ohjelmassa. Aikooko komissio tehdä näin?

(EN) Sikojen suojelua koskevassa yhteisön lainsäädännössä⁽¹⁾ on edellytetty tammikuusta 2003 lähtien, että sioilla on oltava käytössään aineksia tai tarvikkeita, kuten olkia, jotka mahdollistavat tutkivan käyttäytymisen ja parantavat hyvinvointia.

Tieteelliset tulokset vahvistavat tällaisten toimien tärkeyden.

Komissio harkitsee Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon perusteella tiettyjen lattiatyyppejä ja lihasioille varattavaa tilaa koskevien säännösten tarkistamista, kuten eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa yhteisön toimintasuunnitelmassa ilmoitetaan.

Tuossa yhteydessä komissio saattaa myös harkita virikkeiden tarjoamista koskevan vaatimuksen muuttamista.

Eläinten kuolleisuutta ja lääkitystä koskevien rekisterien pitämisen on sen sijaan tunnustettu laajalti olevan välttämätöntä eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvien vaatimusten asianmukaisen täytäntöönpanon valvomiseksi.

Komissio pitää sääntelyn parantamista erittäin tärkeänä ja ottaa mielellään vastaan siihen liittyviä kannanottoja. Arvoisan jäsenen nimenomaisesti esiin nostamassa tapauksessa komissio tarvitsisi kuitenkin tarkempia lisätietoja siitä, miltä osin rekisterien pitämistä olisi arvoisan jäsenen mielestä yksinkertaistettava.

Säädetäänkö EU:n lainsäädännössä korkeajännitekaapeleiden pakollisesta kaivamisesta maahan alueilla, jotka jo kuuluvat kaupungin kaavaan tai sisällytetään siihen ensimmäistä kertaa? Missä yhteisön säädöksessä tästä säädetään?

(EN) Sähkönsiirtoverkkojen teknisistä vaatimuksista ei tällä hetkellä ole voimassa yhteisön säännöksiä. Asia, johon arvoisa jäsen viittaa kysymyksessään, eli korkeajännitekaapeleiden kaivaminen maahan, kuuluu kansalliseen toimivaltaan.

Heinäkuun 12. päivänä 1999 kokoontunut neuvosto antoi suosituksen väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz – 300 GHz) altistumisen rajoittamisesta⁽¹⁾.

Tässä tekstissä suositellaan, että jäsenvaltioiden olisi korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseksi otettava käyttöön perusrajoitusten ja viitearvojen järjestelmä.

Altistumisrajoituksia koskevien suositusten perusteena on käytetty ainoastaan osoitettuja vaikutuksia ihmisten terveyteen. Komission kyselyyn saatujen vastausten perusteella laadittiin kertomus suosituksen täytäntöönpanon tilanteesta jäsenvaltioissa, ja tämä kertomus julkaistiin vuonna 2002⁽²⁾.

Ottaakseen huomioon uusimmat tieteelliset tiedot komissio on pyytänyt vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevää tiedekomiteaa (SCENIHR)⁽³⁾ laatimaan kattavan arvion lausunnosta⁽⁴⁾, jonka myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea (SCTEE)⁽⁵⁾ antoi 30. lokakuuta 2001 sähkömagneettisten kenttien, radiotaajuuskenttien ja mikroaaltosäteilyn mahdollisista vaikutuksista ihmisten terveyteen. Koska vuoden 2001 jälkeen on saatu merkittävä määrä uutta tieteellistä tietoa, SCENIHR:n on määrä antaa aiheesta lausuntonsa syyskuussa 2006.

Korkeajännitekaapeleiden aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä koskevien suojatoimien täytäntöönpano kuuluu näin ollen kansallisille viranomaisille, joiden on käytettävä mahdollisuuksien mukaan hyväksi edellä mainittua yhteisön suositusta.

Energia on noussut yhä enemmän etusijalle poliittisissa keskusteluissa Euroopan unionissa, myös silloin, kun puhutaan taloudellisesta kasvusta, työllisyydestä ja muiden Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisesta. Ydinenergialla tuotetaan tunnetusti 30 prosenttia koko EU:n sähköenergiasta, se ei synnytä kasvihuonekaasuja ja tasoittaa tuontiriippuvuuttamme. Huolimatta siitä, että tänä päivänä ollaan huolissaan ydinturvallisuuden mahdollisimman korkeasta tasosta ja riittävän pätevistä henkilöstövoimavaroista, ydinenergiasta voi tulla tärkein osa tulevaisuuden energiatarjontaa Euroopan unionissa.

Euroopan parlamentilla ei ole ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla oikeutta osallistua päätöksentekoon, minkä vuoksi politiikan muotoilua koskevien tietojen vaihtaminen ajoissa on sitäkin tärkeämpää. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä nyt tai tulevaisuudessa ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla? Suunnitteleeko komissio uusien välineiden käyttöönottamista? Entä miten komissio aikoo tehdä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa tällä alalla ja suunniteltavien toimien muotoilussa, niin että yhteistyö olisi mahdollisimman tehokasta?

(EN) Yksittäisten kansallisten hallitusten tehtävänä on arvioida ja päättää, missä määrin ydinenergian avulla on mahdollista täyttää kansalaisten odotukset ja tarpeet. Komission tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat sekä Euratomin ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksista että kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteitaan säteilyturvan ja muiden ydinvoimaan liittyvien asioiden, kuten ydinturvallisuuden, ydinmateriaalivalvonnan ja ydinasesulun, osalta.

Komissio pitää ydinturvallisuutta ja EU:n kansalaisten suojaamista säteilyltä ensiarvoisen tärkeinä ydinenergian rauhanomaisen käytön kannalta. Edellä mainittuihin asioihin liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä tuetaan Euratomin puiteohjelmasta sekä suoraan Yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttamilla toimilla että epäsuorasti kansallisten tutkimusorganisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta.

Komissio tekee näin ollen läheistä yhteistyötä parlamentin kanssa ja raportoi säännöllisesti sen toimivaltaiselle valiokunnalle (teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta) ydinvoiman käyttöä koskevista voimassa olevista ja uusista lainsäädäntötoimista yhteisenä päämääränään EU:n ja sen kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen.

Ydinvoimalaitosten käytöstä poistamiseen osoitettujen varojen käytöstä komissio on jo laatinut vuotta 2005 koskevan vuosikertomusluonnoksen, joka on toimitettu parlamentille.

Parlamentille on ilmoitettu komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi radioaktiivisen jätteen ja käytetyn polttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta⁽¹⁾.

Samoin komissio raportoi säännöllisesti parlamentille edistymisestään neuvotteluissa kolmansien maiden kanssa ydinmateriaalin rauhanomaista käyttöä koskevien sopimusten aikaansaamiseksi.

Komission työohjelmaan vuodelle 2006 sisältyy niin kutsuttu yhteisön ohjeellinen ydinenergiaohjelma (PINC), joka perustuu Euratomin perustamissopimuksessa komissiolle asetettuihin oikeudellisiin vaatimuksiin⁽²⁾.

Voiko komissio ilmoittaa, kuinka se aikoo parantaa sisämaan uimapaikkojen yhä heikkenevää vaatimustenmukaisuuden tasoa, joka on tänä vuonna laskenut lähes neljällä prosenttiyksiköllä 86 prosenttiin, mikä käy ilmi äskettäin julkaistusta uimarannoille myönnettäviä sinisiä lippuja koskevasta kertomuksesta?

(EN) Kuten vuoden 2006 uimavesiraportista kävi ilmi, sisämaan uimapaikkojen vaatimuksenmukaisuus laski 3,8 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2005 raportin tuloksiin (89,4 prosentista 85,6 prosenttiin). Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon listalta poistettuja makeanveden uimapaikkoja. Yksityiskohtaiset tilastotiedot löytyvät uimavesiraporteista, jotka ovat saatavilla Internetissä⁽¹⁾.

Raportin luvuista voidaan todeta, että 25 jäsenvaltion EU:n vaatimuksenmukaisuuden lasku 3,8 prosenttiyksiköllä edelliseen kauteen verrattuna selittyy kokonaisuudessaan sillä, että uimapaikat, joilla näytteenotto on ollut riittämätöntä, ovat lisääntyneet 3,8 prosenttiyksiköllä. On syytä huomata, että EU:n 15 vanhan jäsenvaltion sisämaan uimapaikkojen vaatimuksenmukaisuus pysyi suhteellisen korkeana (91,4 prosenttia) ja muuttumattomana edelliseen vuoteen verrattuna. Tilanne EU:n 10 uudessa jäsenvaltiossa on kuitenkin merkittävästi erilainen.

Riittämätön näytteenotto liittyy monien uimapaikkojen kohdalla siihen, että useat uudet jäsenvaltiot vähensivät näytteenottoa niiden veden laatua koskevien mittaustulosten perusteella, jotka oli saatu ennen liittymistä Euroopan unioniin. Komissio ilmoitti jo viime vuonna jäsenvaltioille, että uimaveden laatua koskevien vaatimusten on täytyttävä vähintään kahtena peräkkäisenä vuonna unioniin liittymisen jälkeen, ennen kuin näytteenottoa voidaan vähentää. Komissio odottaa, että muutokset pannaan täytäntöön uimakaudella 2006.

Kaikkien sisämaan uimapaikkojen – myös niiden, joissa näytteenotto on ollut puutteellista – lähempi tarkastelu osoittaa, että niissä neljässä uudessa jäsenvaltiossa, jotka toimittivat tietonsa tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ainoastaan 51,3 prosenttia yhteensä 731 uimapaikasta täytti veden laadulle asetetut vähimmäisvaatimukset. Kaikissa 10 uudessa jäsenvaltiossa on siis yhtä lailla ongelmia veden laadulle asetettujen vaatimusten täyttämisessä.

On syytä huomata, ettei uusilla jäsenvaltioilla ollut siirtymäkautta uimavesidirektiivin täytäntöönpanossa. Uimavesien edellytettiin siis täyttävän uimavesidirektiivin vaatimukset heti liittymispäivästä lähtien.

Komissio lähettää yksityiskohtaisen kirjeen niille jäsenvaltioille, joiden uimapaikoista merkittävä osa on sellaisia, jotka eivät täytä vedenlaadulle asetettuja vähimmäisvaatimuksia ja/tai joissa näytteenotto on ollut puutteellista. Jäsenvaltioita pyydetään ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet (i) pilaantumisen lähteiden selvittämiseksi ja poistamiseksi sekä (ii) uimareiden terveyden suojelemiseksi niissä uimavesissä, jotka eivät täytä vähimmäisvaatimuksia. Myöhemmin komissio harkitsee tarvittaessa rikkomista koskevan menettelyn käynnistämistä EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti.

Työhyvinvointi on keskeinen kehittämisala Euroopan unionille. Mielenterveyskysymykset ovat lisänneet painoarvoaan osana kokonaisvaltaista työhyvinvointia. Yhdysvalloissa vuonna 1991 tehdyn tutkimuksen mukaan 11 prosenttia tutkimukseen osallistuneista juristeista oli ajatellut itsemurhan tekemistä. Toinen samana vuonna tehty tutkimus kartoitti sadan eri ammattikunnan edustajien taipumusta sairastua masennukseen. Juristit olivat myös tässä mittauksessa masennuskäyrän kärkipäässä.

Euroopan unionissa tiedossani on ainoastaan Ruotsin asianajajaliiton tutkimus, joka kartoitti asianajajakunnan työhyvinvointia. Tästä tutkimuksesta julkaistiin tietoa ammattikunnan lehdessä Advokaten Nr 3/2006. Onko Euroopan unionissa olemassa vastaavaa, koko unionia koskevaa tutkimustietoa eri ammattikuntien mielenterveyshäiriöiden määrästä? Onko olemassa erityisesti oikeudellisissa ammateissa toimivien työntekijöiden mielenterveyskysymyksiin liittyviä tilastoja?

(EN) Mielenterveyttä ja mielenterveyden häiriöitä Euroopan unionissa koskevan kattavan ja vertailukelpoisen tiedon puutteen korjaaminen on yksi niistä suurista haasteista, joita komissio nosti esiin mielenterveyttä käsitelleessä vihreässä kirjassaan lokakuussa 2005.

Komissiolla ei tässä vaiheessa ole käytettävissään tutkimustietoa eri ammattikuntien ja erityisesti juristien mielenterveyshäiriöiden määrästä.

Komissio kuitenkin kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan raporttiin "Types of employment and health in the European Union". Toisessa tutkimuksessa ("Work-related stress" vuodelta 2005) määriteltiin seitsemän alaa, joilla työskentelevillä on muita korkeampi riski kärsiä stressistä. Stressitilastojen kärjessä olivat terveys- ja sosiaalipalvelut sekä koulutus. Molemmat tutkimukset on julkaissut Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö vuonna 2002, ja ne ovat saatavissa säätiön verkkosivuilta.

Lisäksi vuonna 2007 Eurostatin työvoimatutkimukseen liitettäviin työtapaturmia ja työhön liittyviä terveysongelmia koskeviin lisäkysymyksiin sisältyy työhön liittyviä mielenterveyskysymyksiä kuvaavia muuttujia. Näitä tietoja voidaan siis tarkastella yhteydessä vastaajan ammattiin. Tämän tutkimuksen tulokset ovat saatavilla vuonna 2008.

Vastaavasti Euroopan terveyshaastattelututkimuksessa, josta on tarkoitus tulla julkisen terveydenhuollon tilastointiväline, kerätään lähivuosina tietoa henkisestä hädästä ja henkisestä hyvinvoinnista, jotka voivat olla sidoksissa ammattiin.

Lopuksi todettakoon vielä, että komissio analysoi parhaillaan noin 250:tä vastausta, jotka kertyivät mielenterveydestä laadittua vihreää kirjaa koskevassa kuulemisessa.

Vihreän kirjan seurannasta päätettäessä on arvioitava mahdollisuutta parantaa mielenterveyttä koskevien tilastotietojen saatavuutta EU:ssa.

Työviihtyvyyden jatkuva parantaminen kuuluu todellakin Euroopan unionin keskeisiin kiinnostuksen kohteisiin, kuten komissio totesi tiedonannossaan "Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006"⁽¹⁾. Työviihtyvyys merkitsee fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja on siten laajempi käsite kuin työtapaturmilta ja ammattitaudeilta suojaaminen. Se liittyy uusiin tauteihin kuten stressiin, masennukseen ja ahdistuneisuuteen, sekä työpaikkaväkivaltaan, häirintään ja kiusaamiseen, jotka yksistään muodostavat 18 prosenttia työterveyteen liittyvistä ongelmista ja joista neljännes johtaa vähintään kahden viikon poissaoloon työstä.

Mitä johtopäätöksiä komissio on tehnyt koheesiopolitiikan varojen käytöstä köyhimmissä EU-valtioissa edellisellä ohjelmakaudella (2000–2006)?

Olisiko komission perusteltua vähentää omaa panostaan, mikä usein estää myönnettyjen varojen käytön köyhimmissä valtioissa?

(EN) Komissio esittää ensimmäisen arvionsa ohjelmakaudella 2000–2006 saavutetuista tuloksista neljännessä taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa, joka julkaistaan vuonna 2007. Analyysi perustuu pääasiassa jäsenvaltioiden päivittämiin väliarviointeihin sekä komission aloitteesta käynnistettyyn strategiseen arviointiin. Varsinaiset jälkiarvioinnit aloitetaan vuonna 2007, ja ne on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2009 mennessä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Vuoden 1989 jälkeen toteutettujen koheesiopolitiikan kolmen ohjelmasukupolven aikana tärkeimmät yhteisötason investoinnit on tehty kasvun ja lähentymisen sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi. Tähän yhteisön rahalliseen panokseen on antanut oman lisänsä sekä julkisilta että yksityisiltä tahoilta saatava kansallinen rahoitus, mikä perustuu sääntöihin, joiden mukaan EU:n ohjelmiin on aina saatava yhteisrahoitusta jäsenvaltioilta. Jos EU:n koheesio-ohjelmia ei olisi ollut, on erittäin epätodennäköistä, että samanlaisia toimia olisi jatkettu yhtä johdonmukaisesti ja määrätietoisesti joka vuosi.

Pikemminkin on todisteita siitä, että köyhempien jäsenvaltioiden heikomman valtiontalouden, vähemmän kehittyneiden pääomamarkkinoiden, työvoiman alhaisemman koulutustason ja heikomman infrastruktuurin vuoksi taloudellisen tuloksen parantaminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Se olisi todennäköisesti johtanut unionin sisäisten erojen kasvuun.

Kansallinen yhteisrahoitus on kuitenkin edelleen koheesiopolitiikan keskeinen perusperiaate, jolla varmistetaan kaikkien osapuolten sitoutuminen strategioihin ja ohjelmiin ja velvoitetaan asianomaiset jäsenvaltiot ja alueet käyttämään yhteisön rahoitusta moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Komissio huomauttaa, että yhteisrahoituksen enimmäisosuutta nostetaan merkittävästi seuraavan ohjelmakauden 2007–2013 ohjelmissa nykyiseen kauteen verrattuna. Tämän vuoksi komissio katsookin, ettei ole tarkoituksenmukaista alentaa entisestään pakollisen kansallisen rahoitusosuuden alarajaa koheesiopolitiikan yhteisrahoituksessa.

Miten korkea on EU:n henkilöstösääntöjen liitteen XIII 22 artiklan mukaisesti eläkkeelle jääneen EU-virkamiehen keskimääräinen eläke?

Miten korkea on EU:n henkilöstösääntöjen liitteen XIII 23 artiklan mukaisesti eläkkeelle jääneen EU-virkamiehen keskimääräinen eläke?

Miten paljon EU:n virkamiehiä on vapautettu tehtävistään henkilöstösääntöjen 41 artiklan nojalla?

(FR) Vuonna 2005 joulukuun 31. päivä maksettuja uusia eläkkeitä oli yhteensä 7 472⁽¹⁾ kappaletta. Näistä 7 472 eläkkeestä 6 942 maksettiin virkamiehille, jotka olivat jääneet eläkkeelle saavutettuaan Euroopan yhteisöjen henkilöstösääntöjen liitteen XIII 22 artiklassa säädetyn eläkeiän. Näiden henkilöiden keskimääräinen nettoeläke on noin 4 800 euroa⁽²⁾ ja perhelisät mukaan luettuna noin 5 120 euroa.

Samaan aikaan virkamiehille, jotka olivat jääneet eläkkeelle ennen Euroopan yhteisöjen henkilöstösääntöjen liitteen XIII 23 artiklassa säädetyn eläkeiän saavuttamista, maksettiin yhteensä 530 eläkettä. Näiden henkilöiden keskimääräinen nettoeläke on noin 3 100 euroa⁽³⁾ ja perhelisät mukaan luettuna noin 3 480 euroa.

Yhtään virkamiestä ei vapautettu tehtävistään henkilöstösääntöjen 41 artiklan nojalla.

Olen monissa yhteyksissä ja monin eri keinoin pyytänyt ratkaisemaan kiireesti marjoja koskevan ongelman. Saman pyynnön ovat esittäneet myös monet muut parlamentin jäsenet, esimerkiksi Zbigniew Kuzmiuk, Czeslaw Siekerski ja Janusz Wojciechowski.

Komissio on käynyt Puolassa kahdesti tutkimassa tilannetta paikan päällä. Myös Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta vieraili Puolassa 9.–12. toukokuuta 2006.

Tästä huolimatta marjanviljelijät eivät valitettavasti vieläkään ole saaneet minkäänlaista apua, eikä parlamentti ole saanut edes raporttia komission edustajien Puolan käynnistä.

Komissio antaa sen vaikutelman, ettei se ole halukas ratkaisemaan eurooppalaisten marjantuottajien kohtaamaa ongelmaa ja että se suojelee kiinalaisten ja marokkolaisten tuottajien etuja.

Aikooko komissio edellä esitetyn tilanteen huomioon ottaen ryhtyä suojatoimiin alalla? Mihin toimiin se mahdollisesti aikoo ryhtyä ja milloin?

(EN) Marraskuussa 2004 laadittujen, hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistamista koskevien puheenjohtajavaltion päätelmien mukaisesti komissio on antanut 28. kesäkuuta 2006 kertomuksen, jossa analysoidaan jalostettavaksi tarkoitettujen marjojen yhteisömarkkinoiden tilannetta.

Tämän analyysin laatiminen edellytti käyntejä asianomaisissa jäsenvaltioissa tarvittavien tietojen keräämistä varten. Käyntejä tehtiin seuraaviin jäsenvaltioihin: Belgia, Tanska, Ranska, Saksa, Unkari, Puola (kaksi käyntiä) ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Analyysi kattaa neljä tärkeintä EU:ssa viljeltävää marjaa: mustaherukka, kirsikka, vadelma ja mansikka.

Komissio löysi karkeasti jaoteltuna kolmenlaisia syitä alan kohtaamiin vaikeuksiin:

Pakastettujen mansikoiden tuonti. Tuontia Kiinasta koskevat polkumyyntitutkimukset ovat parhaillaan käynnissä. Näiden tutkimusten mahdollisista tuloksista ei voida sanoa vielä mitään.

Ylituotanto markkinoiden tarpeisiin nähden (mustaherukat, hapankirsikat). Maaseudun kehittämisohjelmia voidaan käyttää helpottamaan tilojen tuotantosuunnan muuttamista. Kysynnän puolella voidaan käyttää myynninedistämistä ja maaseudun kehittämistoimia kulutuksen ja vientimahdollisuuksien lisäämiseksi.

Alan kilpailukykyä rajoittaa myös tuotantoketjun hajanaisuus. Erityisesti tuotannon ja teollisuudelle suunnattavan markkinoinnin pirstaleisuus muodostavat raskaan painolastin. Sekä hedelmien ja vihannesten yhteiseen markkinajärjestelyyn että maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluvia olemassa olevia välineitä voidaan ottaa käyttöön alan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Alan taloudellisen tilanteen seurannan parantamiseksi EU:n tasolla voitaisiin harkita alan asiantuntijoiden säännöllistä koollekutsumista Brysseliin, kuten tällä hetkellä tehdään joidenkin muiden hedelmien ja vihannesten kohdalla.

Tämän kertomuksen tulokset otetaan asianmukaisesti huomioon uudistettaessa hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä.