- Konradin mietintö (A6-0209/2006)

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietinnössäni tehdään tärkeä ehdotus arvonlisäveropetosten torjumiseksi Euroopan unionissa. Arvonlisäveropetoksilla eurooppalaisia veronmaksajia petkutetaan noin 60 miljardin euron verran joka vuosi. Pidän mietintöäni tärkeänä petosten torjumisessa, koska siinä ehdotetaan käänteistä verovelvollisuutta koskevaa menettelyä, joka olisi toteutettavissa myös kansallisella tasolla. Asiasta on keskusteltava, mutta juuri nyt on neuvoston ja komission vuoro. Parlamentti on nyt osoittanut olevansa yksimielinen asiasta, ja olen siitä hyvin kiitollinen.

- Zimmerin mietintö (A6-0211/2006)

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Molempia osapuolia hyödyttävä EU:n ja Karibian alueen kumppanuus kasvun, vakauden ja kehityksen edistämiseksi perustuu yhteisiin arvoihin ja tarjoaa molemmille osapuolille tilaisuuden toimia yhdessä demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen puolesta ja torjua köyhyyttä sekä rauhaa ja vakautta heikentäviä uhkia.

Kannatan komission ehdottamia toimia, joilla on tarkoitus auttaa alueen maita, jotka ovat jo aloittaneet alueellisen yhdentymisen, kuten CARICOM, CARIFORUM ja MEUC osoittavat.

Tavallisesti pienikokoisten Karibian maiden taloudet ovat helposti haavoittuvia. Ne ovat tehneet huomattavia toimia monipuolistaakseen talouttaan ja toteuttaakseen rakenneuudistuksia ja muita uudistuksia. Niiden pitäisi pystyä käyttämään Euroopan unionin tuella tehokkaasti hyväkseen globalisaation tarjoamat mahdollisuudet ja välttämään sen sudenkuopat.

Haluan kiittää parlamentin jäseniä siitä, että he hyväksyivät tarkistukseni, jossa kehotettiin ottamaan alueella sijaitsevat Ranskan merentakaiset departementit eli Ranskan Guayana, Guadeloupe ja Martinique mukaan tulevaan poliittiseen vuoropuheluun EU:n ja Karibian alueen välisestä yhteistyöstä, sillä ne ovat ilmiselvästi Euroopan unionin "sillanpäitä" kyseisessä maailmankolkassa.

- Hughesin mietintö (A6-0218/2006)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Veren kautta tarttuvan infektion vaara on olemassa, kun potilaan verestä mahdollisesti saastunut neula lävistää vahingossa ihon. Saastuneista neuloista voi saada yli 20 vaarallista veren kautta tarttuvaa taudinaiheuttajaa, muun muassa B-hepatiitin, C-hepatiitin ja HIV:n. Suurin osa tällaisista vahingoista tapahtuu sairaanhoitajille ja lääkäreille, mutta myös muu hoitohenkilökunta on merkittävässä vaarassa, samoin kuin muukin henkilöstö, kuten siivoojat, pesulatyöntekijät ja muut myöhempien vaiheiden työntekijät.

Olen tyytyväinen mietintöön, jossa esitetään ehkäiseviä toimenpiteitä; niitä olisi toteutettava terveys- ja eläinlääkintäpalveluissa työntekijöiden suojaamiseksi neuloista ja muista terävistä lääkinnällisistä välineistä aiheutuvilta vahingoilta. Toimenpiteisiin kuuluvat esimerkiksi kirjallisten ohjeiden antaminen työpaikoilla ja kaikkien työntekijöiden, erityisesti kanyyleja asentavien, kouluttaminen.

Mietinnössä painotetaan myös tehokasta reagointia ja jatkotoimia onnettomuuksien ja välikohtausten sattuessa ja muun muassa estolääkityksen antamista nopeasti altistumisen jälkeen. Lisäksi kaikille työntekijöille, jotka saattavat olla kosketuksissa neulojen tai muiden terävien lääkinnällisten välineiden kanssa, on tarjottava B-hepatiittirokote.

- Szymanskin mietintö (A6-0164/2006)

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, luottamus on hieno asia, mutta luottamus ei saa olla varauksetonta. Tänään on äänestetty useista rahoitusehdotuksista, mutta vakautusväline on niistä hankalin. Monimutkaisuus näkyy jo sen päämääristä. Suurpiirteinen määritelmä kattaa käytännössä lähes kaiken – esimerkiksi perustelut sille, ettei kenraali Francon suorittaman kaltaisiin oikeistolaisiin vallankaappauksiin ole tapana osallistua. Kaksi päivää sitten jäsen Giertych totesi, että tämän välineen tavoitteiden toisen osan mukaan jopa kenraali Francoa olisi ollut mahdollista tukea EU-varoista. Hän totesi, että Francoa kiinnosti ainoastaan perinteisten katolisten arvojen uudistaminen ja lujittaminen Espanjassa. Vaikkei asiakirjaan sisälly lukuja, komissio on luvannut toimittaa niitä piakkoin. Nyt voidaan todeta vain yksi asia: parlamentti on jäänyt täysin lehdellä soittelemaan. Parlamentin ulkoasiainvaliokunta painotti tätä vastikään neuvoston, parlamentin ja komission välisessä vuoropuhelussa ja vaati asiaan muutosta. Parlamentin ei pitäisi antaa kenellekään rajattomia valtuuksia. Asiakirja on osittain epäilyttävä, epäselvä ja selvästi avoin mahdollisille väärinkäytöksille. Äänestin näin ollen käsiteltävänä olevaa ehdotusta vastaan.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Olen esittelijän tavoin tyytyväinen komission ehdotukseen EU:n ulkoisen avun hallinnoinnin yksinkertaistamisesta siten, että noin 30 olemassa olevaa välinettä typistetään kuuteen, joista yksi on eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI). Tämä lisää tehokkuutta ja toimivuutta ja on todella järkevää.

Puollan monia mietinnössä ehdotetuista tarkistuksista, joilla on esimerkiksi tarkoitus vahvistaa parlamentin asemaa ENPI-ohjelmien suunnittelussa ja valvonnassa, lisätä kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista kuulemisiin ja pönkittää eri kumppanien – kuten paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien – asemaa.

On kuitenkin valitettavaa, ettei ENPI:n soveltamisalaan sisällytetä naapuruuspolitiikkaan liittyviä syrjäisimpiä alueita, kuten Kap Verdeä. Lähialueita koskevaa toimintasuunnitelmaa ehdotettiin aiemmin yhteistyön edistämiseksi syrjäisimpien alueiden ja niiden naapurimaiden välillä. Se oli osa syrjäisimpiä alueita koskevaa kestävän kehityksen strategiaa, jota komissio esitti noudattaakseen yhtä ensisijaisista painopistealoistaan eli saadakseen nämä alueet liitettyä niiden omaan alueelliseen ympäristöön.

Äänestin tästä huolimatta mietinnön puolesta.

- Beerin mietintö (A6-0157/2006)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kriisistä toipuville unionin ulkopuolisille maille tarjottua rahoitusapua sekä taloudellista ja teknistä apua koskevasta mietinnöstä laaditun, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelijana halusin huolehtia siitä, että vakautusvälineellä olisi todellista lisäarvoa ja että sillä voitaisiin vastata kriiseihin tehokkaasti, välittömästi ja yhtenäisesti.

Välineen oikeusperusta herätti alkuun huolta, mutta lopulta sovittiin, että se perustuisi kaksitahoisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaan sekä taloudelliseen ja tekniseen yhteistyöhön ja rahoitusyhteistyöhön. Tuen kehitysyhteistyövaliokuntaan kuuluvien kollegojeni näkemystä siitä, ettei rauhantukemiseen liittyvien toimenpiteiden lisääminen välineeseen saisi viedä määrärahoja kehitysyhteistyöltä.

Mikä tärkeintä, neuvoston, komission ja parlamentin aikaansaamaan sovintoon sisältyy parlamentin aloite tarkistuslausekkeesta, jonka avulla muutosten teko ja raportoinnin tehostaminen onnistuvat. Tämä on tärkeää, sillä väline on uusi ja kauaskantoinen.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Niin kutsuttu vakautusväline on osa laajempaa rahoitusvälinepakettia (kehitysyhteistyö ja taloudellinen yhteistyö, liittymistä valmisteleva tuki, naapuruus ja kumppanuus). Rahoitusvälineet ovat keskeinen keino harjoittaa EU:n imperialistista politiikkaa ehdokasvaltioissa, EU:n rajanaapureina olevissa maissa ja koko maailmassa. Antamalla "taloudellista tukea" unionin ulkopuolisille maille Euroopan unioni hankkii oikeuden puuttua niiden asioihin sen varjolla, että se muka auttaa ratkomaan epävakaita tilanteita, "kriisejä" ja "kehittyviä kriisejä" – tilanteita, jotka "uhkaavat" oikeusvaltion periaatteita, lakia ja järjestystä ja ihmisoikeuksien suojelua sekä kansainvälisen oikeuden periaatteiden edistämistä kansallisten ja kansainvälisten erityistuomioistuinten tukeminen mukaan luettuna.

Rahoitusta antamalla unionin ulkopuoliset maat pakotetaan samalla noudattamaan EU:n imperialistisia pyrkimyksiä. Näin puututaan avoimesti itsenäisten maiden sisäisiin asioihin. Hallituksia kyseenalaistetaan ja EU:n suosimille ehdokkaille annetaan rahoitusta, sillä välineellä on mahdollista tukea kansalaisyhteiskuntaa ja sen järjestäytymistä sekä kehittää riippumatonta, moniarvoista ja ammattitaitoista joukkotiedotusta.

Kreikan kommunistinen puolue äänesti mietintöä vastaan, sillä siinä puolletaan Euroopan komission asetusehdotuksen periaatteita ja osittain muutetaan niitä jopa vieläkin taantumuksellisempaan suuntaan.

- Corbettin mietintö (A6-0237/2006)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti hyväksyi vastoin suositustani jäsen Radwanin esittämän, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tarkistuksen, joka koski komiteamenettelyä.

Eilisillan keskustelussa esittämässään lausumassa komissio ilmoitti olevansa sitä mieltä, että tämä tarkistus todella vaarantaa ja pilaa neuvotteluissa aikaansaadut sopimukset. Tämä saattoi todella olla jäsen Radwanin tarkoituksena – mene ja tiedä – mutta tarkistuksessa viitataan parlamentin antamaan päätöslauselmaan, jossa suunnitellaan lainsäädäntävallan siirtämistä koskevien raukeamislausekkeiden käyttöönottoa ja soveltamista järjestelmällisesti kaikkeen rahoituspalvelualan lainsäädäntöön.

Pyytäisin komissiota kuitenkin hillitsemään reaktioitaan. Valitettavasti tarkistus hyväksyttiin, mutta se oli vain tarkistus johdanto-osan kappaleeseen ja siinä viitataan vanhaan päätöslauselmaan. Parlamentti ei vahvista uudelleen kannattavansa kyseistä päätöslauselmaa. Tällaisen tulkinnan perusteella komission pitäisi pystyä hyväksymään tekstimme ja katsomaan, että neuvoteltu sopimus on edelleen voimassa.

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin palata Corbettin mietintöön. Oletan, että äänestysselitystä koskeva pyyntöni kaikui kuuroille korville istuntosalista poistuneiden jäsenten aiheuttaman hälinän vuoksi. Haluan sanoa muutaman sanasen komiteamenettelystä. Äänestin mietintöä vastaan Tšekin kansalaisdemokraattiseen puolueeseen (ODS) kuuluvien kollegojeni tavoin. Tein näin, sillä mielestämme asia on kiistanalainen, koska jäsenvaltioilta siirretään valtaa komissiolle. Ranskan ja Alankomaiden äänestäjät kertoivat Euroopan unionin toimielimille mielestämme aika selvin sanoin, mitä mieltä he ovat vallan siirtämisestä komissiolle. Heidän päätöstään ei saisi kiertää takaoven kautta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Uudessa yhteispäätösmenettelyssä vuonna 1993 annettiin parlamentille ja neuvostolle (melkein) yhdenvertainen lainsäädäntävalta. Parlamentti asettui sille kannalle, että yhteispäätösmenettelyllä annetut säädökset, joissa neuvosto ja parlamentti voivat yhdessä siirtää täytäntöönpanovaltaa, tarkoittivat samalla sitä, että ne molemmat osallistuisivat siirretyn täytäntöönpanovallan käyttöä koskevien menettelyjen määrittämiseen ja että niillä olisi yhdenvertaiset oikeudet vaatia oikaisua tai uusintakäsittelyä. Neuvosto väitti kuitenkin, että EY:n perustamissopimuksen 202 artikla säilyi muuttumattomana niin, että neuvostolla on (yksin) valta määrittää täytäntöönpanovaltajärjestelmä.

Neuvoston ja komission kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena saatiin sovittua parlamentin kannalta tärkeästä seikasta: parlamentti voi estää "lainsäädäntötyyppisten" toimenpiteiden antamisen, jos se vastustaa niitä. Jos parlamentti tekee näin, komissio voi antaa uuden ehdotuksen tai esittää lainsäädäntöehdotuksen.

Olen tyytyväinen mietintöön, sillä siinä laajennetaan Euroopan parlamentin valtuuksia ja tehdään siitä tehokkaampi ja demokraattisempi toimielin.

- Corbettin mietintö (A6-0236/2006)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Pitäisikö meidän olla mielissämme vai huolissamme neuvoston, parlamentin ja komission välisestä sopimuksesta, joka koskee komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan käyttöön liittyviä menettelyjä?

Joku voisi olla mielissään siitä, että tätä demokratialle ennenkuulumattoman suhteetonta valtaa hillitään nyt hieman. Sen turvin Brysselin virkamiehet ovat pystyneet käytännössä muuttamaan säädöksiä ilman lainsäätäjää.

Monista asioista on kuitenkin syytä olla huolissaan. Ensinnäkin on jälleen tuotava esiin Euroopan unionin toimielinrakenteen suurin synti: komissio on toimielin, joka on vähiten legitiimi mutta jolla on eniten valtaa. Toiseksi Euroopan unionin lainsäädäntöä ei ole saatu yksinkertaistettua. Lainsäädännön parantamista koskeva aloite – kinkkinen "eurokratia" – josta parlamentti keskusteli ties kuinka monennen kerran viime kuussa, on vain asioiden kaunistelua. Kolmanneksi sopimuksella pannaan täytäntöön – tosin vain osittain, mutta kuitenkin pannaan – Euroopan perustuslakiin sisältyvä säädös. Euroopan perustuslaki on vanhentunut asiakirja – kuten parlamentti on eittämättä saanut kuulla kyllästymiseen asti – sillä kaksi Euroopan kansaa hylkäsi sen kansanäänestyksissä valtavalla enemmistöllä.

Paras tapa saada komission valtaa kuriin on tarkistaa perussopimuksia ja rakentaa kansakuntien Eurooppaa, jossa ei tarvita komissiota sen nykyisessä muodossa.

- Alvaron mietintö (A6-0196/2006)

  Alexander Alvaro (ALDE), kirjallinen. (EN) Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän on valitettavasti pakko äänestää tyhjää mietintöä koskevassa lopullisessa äänestyksessä. Ryhmän pyyntöä äänestyksen lykkäämisestä ei hyväksytty, joten meistä mietinnön hyväksyminen on ennenaikaista, kunnes äskettäistä SWIFT-skandaalia koskevat epäselvyydet on selvitetty. Käsiteltävänä oleva lainsäädäntöehdotus on hyväksyttävä kansainvälisen sopimuksen (FATF) pohjalta, jonka sopimuspuolia sekä EU että Yhdysvallat ovat. Yhdysvaltojen kantaa on selvennettävä, ennen kuin EU täyttää osansa sopimuksesta. Hyväksyminen edellyttää selvitystä myös EKP:ltä ja kansallisilta keskuspankeilta.

Kansalaisoikeudet ja EU:n kansalaisten henkilötietojen suoja herättävät yhä enemmän huolta, joten Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän mielestä alalla tarvitaan lisää vakuuksia. Olemme havainneet, että viime vuosina on toteutettu lukuisia turvallisuustoimia, mutta kansalaisoikeuksien ja yksityisyyden suojan vahvistamisessa on vitkasteltu. Alalla tehdään päätöksiä laajalti ilman tarkoituksenmukaista parlamentaarista valvontaa tai tuomioistuinvalvontaa. SWIFT-tapaus saa epäilemään tietosuojavälineiden asianmukaisuutta EU:ssa. Asiasta on ensin keskusteltava perusteellisesti.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kymmenen viime vuoden aikana terrori-iskut ovat lisääntyneet valtavasti eri puolilla maailmaa. Tämän vitsauksen torjunnasta onkin tullut yksi ensisijaisista poliittisista toimista Euroopassa ja muualla maailmassa.

Ehdotus kuuluu unionin toteuttamiin toimiin, joilla on tarkoitus heikentää terroristien mahdollisuuksia saada rahoitusta ja muita taloudellisia voimavaroja. Sen tarkoituksena on saattaa sähköistä rahansiirtoa koskeva rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuositus VII osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

Se on tarkoitettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaaville viranomaisille, ja siinä asetetaan säännöt varainsiirtoja tekeviä maksajia koskevien tietojen toimittamisvelvollisuudesta.

Tämä on hyödyllinen ja tehokas väline, jolla voidaan estää ja paljastaa terroristien ja muiden rikollisten toimet, tutkia niitä, panna asianosaiset syytteeseen ja jäljittää heidän varojaan.

Puollan ehdotettuja poikkeuksia, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon maksujärjestelmien erityispiirteet eri jäsenvaltioissa.

Kannatan jäsen Brejcin esitystä raukeamislausekkeesta, jonka mukaan asetus raukeaa viiden vuoden kuluttua, ellei siitä ole hyötyä. Kannatan myös jäsen Brejcin ja esittelijän välillä syntynyttä kompromissia.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (EN) Äänestämme mietinnöstä tyhjää, sillä parlamentin edessä on ratkaisematon ongelma. Yhtäältä mietinnöllä pannaan täytäntöön kansainvälinen sopimus ja sitä vastaan äänestäminen vain vahvistaisi komission asemaa. Toisaalta emme voi tukea yksityisyyteen puuttuvien säädösten lisäämistä ilman näyttöä siitä, että viattomien kansalaisten laajamittainen valvonta lisäisi turvallisuutta tai auttaisi estämään terrori-iskuja. On osoitettu, että terrorismiin suuntautuvat rahavirrat kulkevat entistä useammin "maan alla" käteisenä, kuriirien viemänä.

Tehtiinpä yksityisyyden suojelemiseksi mitä tahansa, viranomaisten kiusaus käyttää tietoja muihin tarkoituksiin tulee olemaan valtavan suuri. Toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut luomaan rekisteriä, josta tietoja ei vuotaisi.

Olemme myös erittäin huolissamme demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistäviin kansalaisjärjestöihin kohdistuvista vaikutuksista epädemokraattisesti hallituissa maissa. Laajat rekisterit heikentäisivät eittämättä kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia toimia, vaikka meille väitetäänkin, ettei rekistereitä käytettäisi tällä tavalla.

Äänestämällä tyhjää vaadimme samalla parlamenttia aloittamaan keskustelun yksityisyyden suojaa ja kansalaisoikeuksien suojelua koskevasta kattavasta politiikasta. Nykykäytännöstä, oikeuksien rajoittamisesta askel askeleelta, on tultava loppu.

- Grässlen mietintö (A6-0057/2006)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Varainhoitoasetuksen muuttamisen tarkoituksena on yksinkertaistaa hankintasopimuksia ja avustuksia ja selventää niitä. Teksti on tällä hetkellä epäselvä ja sekava, eli mahdollisten käyttäjien on hankala ymmärtää sitä.

Tämä byrokraattinen sääntökokoelma, josta vastaavat vain muutamat tahot komission pääosastoissa, tulee hyvin kalliiksi palvelujentarjoajille ja avustuksia hakeville järjestöille. Niinpä rannalle jää monia mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja pieniä yhdistyksiä, laitoksia ja kansalaisjärjestöjä.

Lisäksi komissiolla on harkintavaltaa, joten vain harvat yhtiöt ja järjestöt – aina samat – ovat perillä prosessin kulusta. Viime kädessä tämä saattaa johtaa siihen, että valinnat tehdään poliittisen tuen perusteella.

Kuten tilintarkastustuomioistuin kuitenkin totesi, tarkistuksella ei vähennetä rasitteita riittävästi eikä yksinkertaisteta menettelyjä tarpeeksi sen enempää komission kuin mahdollisten käyttäjienkään kannalta. Parlamentin ehdotuksilla parannetaan tilannetta, mutta niillä ei toteuteta kipeästi kaivattua varainhoitoasetuksen yleistä tarkistusta näissä asioissa.

- Gaubertin mietintö (A6-0186/2006)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, minulla on ollut syytä esittää useita kysymyksiä komission jäsenelle Frattinille jo aiemmissa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin liittyvistä keskinäisistä tiedottamismenettelyistä käydyissä keskusteluissa, sillä huomaan pohtivani, mitä lisäarvoa järjestelmä tarjoaa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. En väitä, että siitä olisi haittaa, mutta minusta se on yhtä tyhjän kanssa.

Tosiasiallinen ongelma on loppujen lopuksi, että Italiassa, Espanjassa ja Belgiassa käyttöön otettu laillistamispolitiikka on houkutellut satojatuhansia uusia maahanmuuttajia, jotka tulevat alueelle taloudellisin perustein ja jotka voivat levittäytyä ympäri Euroopan unionia vaivatta avointen rajojemme ansiosta. Jos Euroopan unioni haluaa todella puuttua laittoman maahanmuuton ongelmaan, sen on aloitettava alusta. On päivänselvää, että tuhoisasta laillistamisesta on luovuttava käytännössä, jotta tällaisen politiikan suunnaton vetovoima saadaan hiipumaan. Sen jatkoksi on välittömästi omaksuttava johdonmukainen käytäntö, jonka mukaan kaikki laittomat ja rikolliset maahanmuuttajat lähetetään takaisin sinne, mistä he ovat tulleet.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) On pantava täytäntöön kunnollinen yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka. Unionin kannalta on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltioilla on käytössään tietojenvaihtojärjestelmä.

Jos jäsenvaltiot saavat kattavamman kuvan toistensa lainsäädännöstä ja pystyvät vaihtamaan säännöllisesti parhaita käytäntöjä, ne pystyvät erittelemään tehokkaammin alat, joilla Euroopan unionin lainsäädäntö on tarpeen, ja vastaavasti pääsemään sopimukseen, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Olisi naiivia ja epäasiallista väittää, että jäsenvaltiot voisivat luopua nyt laillistamisesta, joka on joissakin jäsenvaltioissa välttämätöntä. Toimenpiteitä koskeva tietojenvaihto auttaa ymmärtämään niitä paremmin. Laillista maahanmuuttoa koskevalla tehoiskulla saatetaan kääntää maahanmuuttovirta toisen jäsenvaltion puoleen. Myös tällaisesta tehoiskusta olisi näin ollen ilmoitettava.

- Erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan muuttaminen (B6-0275/2006/rev)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Gargani on oikeassa vaatiessaan, että parlamenttia on kuultava, kun erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa muutetaan. Hän on samoin oikeassa vaatiessaan mietinnössä parlamentille oikeutta vedota yhteisöjen tuomioistuimeen, mikäli jäsenvaltiot eivät kunnioita jäsenten vapauksia, jotka on asetettu parlamentin oikeuksien puolustamiseksi ja etenkin parlamentin jäsenten suojaamiseksi sellaisia toimia vastaan, joita vihamielinen toimeenpanovallankäyttäjä voi päättää toteuttaa syyttäjän välityksellä. Näin etenkin sen jälkeen, kun Ranskan korkein oikeus sortui todelliseen petokseen – mikä ei ole lainkaan liian vahva ilmaus – entisen kollegamme Marchianin tapauksessa.

Arvoisa puhemies, oikeudellisten asioiden valiokunnan on myös kunnioitettava lakia: se ei saa käsitellä parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskevaa pyyntöä ilmeisen epäasiallisin perustein – tässä tapauksessa 9 artiklan perusteella, kun asia kuuluu 10 artiklan soveltamisalaan. Sen olisi asetuttava samalle oikeudelliselle kannalla sananvapautta puolustettaessa, kun kyseessä on selvästi fumus persecutionis -tilanne, kuten minun kohdallani. Lopuksi toteaisin, ettei parlamentin oikeudellisen yksikön pidä vesittää parlamentin päätöslauselmia eikä työjärjestykseen parlamentin itsensä lisäämiä kohtia, kun asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on vielä kesken.

- Yritysten uudelleenjärjestelyjen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Euroopassa (B6-0383/2006)

  Alexander Alvaro, Wolf Klinz, Silvana Koch-Mehrin, Holger Krahmer, Alexander Lambsdorff ja Willem Schuth (ALDE), kirjallinen. (DE) Arvoisa puhemies, me vapaaseen demokraattiseen puolueeseen kuuluvat jäsenet äänestimme yritysten uudelleenjärjestelyjen taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia Euroopassa koskevaa päätöslauselmaa vastaan, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että Euroopan markkinataloudessa yritysten on voitava päättää ilman poliittista painostusta, minne ne haluavat tuotantonsa sijoittaa. Kilpailu, myös alueiden välinen kilpailu, on yhtenäismarkkinoillamme keskeinen tekijä eurooppalaisten yritysten tulevaisuuden kehityksen ja niiden kunnossapysymiskeinojen suhteen. Poliittisella painostuksella haitataan viime kädessä markkinoiden toimintaa, joten sillä ei pidä estää yrityksiä toimimasta omien päätöstensä mukaisesti.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme vastaan seuraavin perustein:

– Päätöslauselmassa ei ole minkäänlaista mainintaa solidaarisuudesta Opel/GM-yhtiön työntekijöitä kohtaan, etenkään Azambujassa Portugalissa sijaitsevan Opelin tehtaan reilua 1700:aa työntekijää (ja heidän perheitään) kohtaan. Näiden työntekijöiden työpaikat ovat vaarassa GM:n johtokunnan suhtautuessa välinpitämättömästi mahdollisiin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja alueellisiin seurauksiin. Tällainen kanta on syötetty oikeistosta yhteisen päätöslauselman allekirjoittaneen Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän avustuksella.

– Siinä puolustetaan yhtiöiden oikeutta tehdä liikkeenjohdollisia päätöksiä, joilla on tarkoitus lisätä niiden omaa taloudellista kasvua mahdollisista yhteiskunnallisista seurauksista piittaamatta.

– Siinä ei mainita toiminnan siirtojen taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siirrot toteutetaan useimmiten yksinomaan kustannusten pienentämisen ja voittojen maksimoimisen toivossa. Esimerkiksi taloudellinen elinkelpoisuus ja tuottavuus eivät vaikuta päätökseen mitenkään. Siirroissa ei useinkaan noudateta sopimusvelvoitteita, vaan asianomaiset yritykset nauttivat erittäin laskelmoivasti paikallista, kansallista ja yhteisön julkista tukea ja jättävät taakseen vain työttömyyttä sekä vaarantavat paikallistalouden. Yksin viime vuonna EU:ssa irtisanottiin puoli miljoonaa työntekijää siirtojen seurauksena.

– Päätöslauselmalla ei päästä lähellekään samaan kuin maaliskuussa annetuilla päätöslauselmilla toiminnan siirtojen ja rakenneuudistusten vaikutuksista työllisyyteen ja aluekehitykseen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yrittäjyys ja yritysten asema ovat keskeisiä talouskasvun ja -kehityksen kannalta, ja talouden suuret muutokset edellyttävät monilta yhtiöiltä uudelleenjärjestelyjä. Samalla on kuitenkin totta, että ehdotukseen sisältyy kaksi erittäin oleellista seikkaa, jotka eivät saa jäädä huomaamatta. Ensinnäkin yrityksillä on yhteiskuntavastuu ja velvollisuus noudattaa sopimuksia etenkin, jos ne ovat saaneet tukia tai avustuksia tiettyä toimintaa varten. Tuen päätöslauselmaan sisältyviä pohdintoja, huolenaiheita ja ehdotuksia.

Minusta ehdotus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta muistuttaa kuitenkin erittäin osuvasti ongelman laajuudesta. Se on ratkaistava kauaskantoisella tavalla. Euroopan yrityspohjan – eritoten teollisuuden – uudelleenjärjestelyillä on toivon mukaan myönteistä vaikutusta, vaikka alkuvaiheessa niillä on myös kielteistä yhteiskunnallista vaikutusta. Euroopan unionilla – yksittäisten maiden hallituksilla ja yhteisön toimielimillä – on nyt velvollisuus valmistautua lähitulevaisuuteen. Rahaston lisäksi on keskusteltava myös muista ratkaisuista ja panostettava muihinkin mekanismeihin.

- Favan mietintö (A6-0213/2006)

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestämällä mietinnön puolesta osoitetaan kunnioitusta käänteelle, joka on kenties myönteinen: Euroopan parlamentti on alkanut tutkia, miten Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot noudattavat lakia sen sijaan, että parlamentti syyttelisi jatkuvasti Yhdysvaltoja. Kun on ollut kyse esimerkiksi henkilötietojen siirtoja tai matkustajalentoliikennettä koskevista laittomuuksista tai väärinkäytöksistä, olemme itse asiassa aivan liian usein piilottaneet omat laittomuutemme – kyvyttömyytemme noudattaa omia sääntöjämme – niiden laittomuuksien taakse, joihin Yhdysvallat on syyllistynyt.

Meidän on aika kantaa vastuumme, ja mielestäni jäsen Favan laatima mietintö on ensimmäinen askel siihen suuntaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Favan mietintöä vastaan, sillä se on tyypillinen esimerkki vasemmiston ennakkoluuloista. Väliaikainen valiokunta oli jo päättänyt kaiken etukäteen, joten nyt tarvittiin vain näyttöä asiasta.

Asia on vain niin, ettei näyttöä CIA:n harjoittamasta kidutuksesta tai muista laittomista toimista Euroopan unionin alueella ole saatu. Niinpä mietinnössä esitetään oletuksia ja vihjauksia järjestelmällisesti tosiseikkoina, mikä on järjen kannalta katsottuna epärehellistä.

Tämä on tyypillistä parlamentissa pesivälle asenteelle. Suoraan sanottuna voidaan todellakin todeta, että parlamentissa on jäseniä, jotka eivät halua terrorismiin puututtavan.

  Petr Duchoň (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ilmoittaa olevani katkerasti pettynyt Favan mietinnön hyväksymisen johdosta. Syitä tähän on yhteensä neljä. Ensinnäkin mietintö perustuu yksipuolisiin yleisiin tietoihin eikä täsmällisiin tosiseikkoihin, jotka olisi varmistettu useammasta lähteestä.

Toiseksi mietintö on täynnä ristiriitoja. Mikäli olisi kiistatonta näyttöä siitä, että CIA on käyttänyt Euroopan maita vankien kuljetuksiin ja laittomaan säilytykseen, sana "epäilty" olisi pitänyt poistaa otsikosta. Kolikon toinen puoli on, että kun esittelijä käyttää otsikossa sanaa "epäilty" kaikista väliaikaisen valiokunnan jäsenten ja muiden asianosaisten yrityksistä huolimatta, hän tunnustaa hiljaisesti, ettei valiokunta ole kyennyt osoittamaan, että mitään laitonta olisi tapahtunut.

Kolmanneksi ajan kuluessa on mahdollista, että osa julkituoduista epäilyistä osoittautuu lainvastaisiksi teoiksi tai uusia tapauksia tulee ilmi. Terrorismin torjunta on laajamittaista ja hankalaa, joten tämän ei pitäisi yllättää ketään. Tärkeintä olisi, että puhuisimme yksityiskohdista emmekä järjestelmän virheistä. Ihmiset, jotka katsovat oikeuksiaan rajoitetun, voivat käyttää asianmukaisia, toimivia kanavia perätäkseen oikeuksiaan ja vaatiakseen hyvitystä.

Neljänneksi ja viimeiseksi on tutkittava tarkkaan, miten paljon parlamentti uhraa aikaa epäillyn ongelman tutkimiseen ja miten paljon aikaa uhrataan todelliseen terrorismin ongelmaan. Jäsen Favan laatiman mietinnön hyväksyminen saa epäilemään, pystymmekö arvioimaan yksittäisten ongelmien suhteellista merkitystä ja onnistummeko puuttumaan niihin asianmukaisesti.

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään täällä täysistunnossa Tšekin kansalaisdemokraattisen puolueen (ODS) jäsenet päättivät olla tukematta Favan väliaikaista mietintöä Euroopan alueen maiden epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen. Mietintö perustuu nähdäksemme muodissa olevaan Yhdysvaltain-vastaisuuteen, jossa ei oteta huomioon kansainvälisen terrorismin vakavaa uhkaa. Amerikan yhdysvallat ja sen liittolaiset Tšekin tasavalta mukaan luettuna ovat keskittäneet kaikki toimensa tämän kamalan uhan torjuntaan edelliset viisi vuotta. Terrori-iskuja on tehty vuodesta 2001 Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa ja monissa muissa maissa. Uhka on hyvin todellinen, mutta Favan mietinnössä ei mainita sanallakaan sen torjumisen tarvetta. Mietinnössä sivuutetaan myös täysin se, että Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten liittolaisten yhteisesti hyväksymän lähestymistavan ansiosta kansainvälistä terrorismia on saatu vähennettyä merkittävästi ja Euroopan kansalaisten turvallisuutta on saatu näin lisättyä. Sen sijaan mietinnössä keskitytään muutamiin vahvistamattomiin tapauksiin, joissa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten turvallisuuspalvelujen toiminta on ollut epäilyttävää, ja tapausten pohjalta tehdään yleistäviä päätelmiä. Tšekin ODS-puolueen jäsenet eivät voi puoltaa tällaista kantaa äänestyksessä.

  Jas Gawronski (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka osa tarkistuksistamme hyväksyttiin, tänään äänestettävänä ollut Favan mietintö on edelleen täynnä ennakkoluuloja, yksipuolisia katsantokantoja ja ennakkoasenteita. Lisäksi siinä keskitytään tukemaan täysin perusteettomia teorioita.

Teksti on yksipuolinen sisältönsä puolesta, mikä on jopa vastoin Italian hallituksen näkemyksiä. Pääministeri Prodi asettui vastustamaan virallisessa tiedonannossa jäsen Favan näkemystä Abu Omarin tapauksesta. Jäsen Fava hylkäsi esittämäni tarkistuksen, jossa pidettiin kiinni siitä, ettei hallituksen ja Italian tiedustelupalvelun osallisuudesta ollut näyttöä. Pääministerin kansliasta vahvistettiin vielä eilisiltana, että tiedustelupalveluun luotetaan edelleen.

Jäsen Favan asenne osoittaa, miten paljon pahoja aikeita Italian vasemmistossa piilee. Se ei halua luopua aiemmasta Yhdysvaltain-vastaisuudesta eikä lopettaa Euroopan unionin toimielinten käyttämistä hyökätäkseen vastustajiaan vastaan.

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Vastustin äänestyksessä jäsen Favan valiokunnan toimeksiannon eli niin kutsuttujen "poikkeuksellisten luovutusten" tutkinnan jatkamista, sillä toistaiseksi se ei ole saanut kokoon pitävää näyttöä niin, että jatkaminen olisi perusteltua. Sen sijaan toimeksiantoa käytetään pikemminkin silmittömään Yhdysvaltain-vastaisuuden lietsontaan, ja siinä sorrutaan valikoivaan juoruiluun tutkittaessa jo etukäteen syyllisenä pidetyn CIA:n toimia.

  Gerard Batten, Roger Knapman ja Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP-puolue puolsi äänestyksessä tarkistusta 13, sillä siinä korostetaan, ettei EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorilla eikä EU:n korkealla edustajalla ole valtuuksia pyytää asiasta tietoja jäsenvaltioilta. UKIP vastustaa molempien toimien perustamista eikä tunnusta niiden valtuuksia. Näin ollen se on tyytyväinen valtuuksien rajoittamiseen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä on myönteisiä näkökohtia, jotka vahvistavat sen, minkä olemme tienneet ja mistä olemme puhuneet jo pitkän aikaa: CIA ja muut yhdysvaltalaiset yksiköt "ovat olleet suoraan vastuussa" kansalaisten "laittomista pidätyksistä, siirroista, sieppauksista ja vangitsemisista" – joista puhutaan hienommin termillä "poikkeukselliset luovutukset" – ja kansalaisten siirtämisestä kolmansiin maihin kuulusteltaviksi ja kidutettaviksi, mikä rikkoo pöyristyttävällä tavalla kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.

Samoin on tärkeää, että mietinnössä pidetään "epätodennäköisenä", että Euroopan maiden hallitukset eivät tietäisi näistä rikollisista toimista, ja "täysin epätodennäköisenä", että satoja lentoja olisi tehty Euroopan ilmatilan halki ilman, että asianomaiset viranomaiset olisivat tehneet mitään.

Mietintö auttanee paljastamaan, mitä "ennaltaehkäisevä sota" ja "terrorismin torjunta" todella tarkoittavat. Niiden varjolla Yhdysvallat liittolaisineen on iskenyt kansoja ja maiden itsemääräämisoikeutta vastaan ja rikkonut näin kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.

Mietintö auttanee myös selvittämään, mitä tapahtui, ja saattamaan vastuulliset tilille teoistaan selventämällä asiaa koskevien Naton sopimusten ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisten sopimusten sisältöä. Lisäksi sillä varmistetaan, että kansalliset parlamentit toteuttavat omat tutkimuksensa.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta, sillä minusta se on tärkeä käytännön edistysaskel: Euroopan parlamentti haluaa nyt asettua vastatusten rajojensa sisällä tapahtuneiden vakavien ihmisoikeusloukkausten kanssa, johon liittyvät myös sen suhteet Yhdysvaltoihin. Ystävällismielisten hallitusten vakuutteluja kidutuksen sekä julman ja halventavan kohtelun kieltämisestä ei voida noin vain hyväksyä. Meillä on velvollisuus varmistaa, että me ja liittolaisemme toimimme kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Poliittiselta kannalta katsottuna nyt on tutkittava, onko EU:lla ja sen jäsenvaltioilla tarvittavat välineet sen selvittämiseksi, mitä alueellamme todella tapahtuu ja mitä nimissämme todella tehdään, ja voidaanko kansalaisillemme ja asukkaillemme antaa riittävät turvatakeet. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentin enemmistö päätti jatkaa väliaikaisen valiokunnan toimeksiantoa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) En äänestänyt Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen annetun väliaikaisen valiokunnan päätöslauselmaesityksen puolesta.

Olen ensinnäkin sitä mieltä, ettei väliaikaista valiokuntaa olisi pitänyt alkuaankaan perustaa, sillä Euroopan neuvosto teki asiasta tutkimuksen Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 52 artiklan mukaisesti. Miksi toistaa sama tehtävä? Miksi sekaantua Euroopan neuvoston toimivaltaan ja tehtäviin?

Miksi vaivata pääministeriä hänen kotimaansa koosta riippumatta antamalla hänen tehtäväkseen laatia laaja kertomus parlamentin ja Euroopan neuvoston välisestä yhteistyöstä, jos tuhlaamme heti tilaisuuden tullen aikaamme laatimalla uuden päätöslauselman, jonka ainoana tarkoituksena näyttää olevan silmittömän Yhdysvaltain-vastaisuuden lietsonta?

Yhdyn vähemmistön näkemykseen. Sen mukaan väliaikainen valiokunta, joka ei ole toistaiseksi löytänyt mitään vahvistettua näyttöä siitä, että EU:n jäsenvaltiot olisivat rikkoneet eurooppalaista tai kansainvälistä oikeutta, on ylimääräinen ja tarpeeton eikä sen pitäisi jatkaa työtään.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Eilisessä täysistuntokeskustelussa, joka koski Yhdysvaltojen salaisia lentoja ja vankileirejä, nousi esiin kaksi täysin vastakkaista näkökantaa. Osa hallituksista pitää ihmisten oikeuksia ja vapauksia toisarvoisina suhteessa toimintaan, jolla torjutaan kaikkia toisinajattelevia eli näin ollen terrorismista epäiltyjä. Tällä tavoin ajattelevat tahot kuvittelevat, että vapautta ja demokratiaa voidaan suojella rajoituksilla ja kielloilla, ja niillä on usein läheiset suhteet Yhdysvaltoihin. Ne ovat erityisen lojaaleja Yhdysvaltain nykyhallinnolle ja sen politiikalle, joka on johtanut Irakin ja Afganistanin miehityksiin ja jonka takia Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden sietämätöntä tilannetta suvaitaan.

Sanoudun jyrkästi irti tällaisesta lähestymistavasta. Terrorismia ei torjuta laajentamalla sen kasvualustaa vaan pienentämällä sitä mahdollisimman tehokkaasti. Tällainen lähestymistapa ajaa vain lisää epätoivoisia ihmisiä kannattamaan "kuumakalleja", jotka väittävät tietävänsä, mikä on paras ratkaisu ja paras tapa parantaa ihmisten elinoloja.

Ihmisoikeuksia rikotaan röyhkeästi silmiemme edessä. Yksittäisten ihmisten oikeudet eivät ilmeisesti ole enää minkään arvoisia terrorismin torjunnassa. EU:n jäsenvaltioiden on tunnustettava osittainen vastuunsa asiasta.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Labour-puolueen jäsenet äänestävät Favan mietinnön puolesta, sillä mielestämme Euroopan parlamentin on edelleen tärkeää tutkia Euroopan maiden alueiden epäiltyä käyttöä CIA:n epäiltyihin vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen.

Väliaikainen mietintö on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin Euroopan parlamentin jäsenet valitaan suorilla vaaleilla ja he ovat vastuussa äänestäjilleen, toisin kuin Euroopan neuvoston jäsenet. Tutkimme kaikenlaisia kysymyksiä äänestäjien puolesta, emmekä voi sivuuttaa väitteitä, joiden mukaan jäsenvaltiot ovat saattaneet rikkoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisia sopimusvelvoitteitaan. Artikla pitää sisällään kansanvallan, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen. Euroopan parlamentti on ainoa elin, joka voi rangaista näitä sopimusvelvoitteita rikkovia jäsenvaltioita. Parlamentin mietintö on tärkeä myös siksi, että toisin kuin Euroopan neuvosto, valiokunta pystyi kutsumaan todistajia kuultaviksi. Valiokunta kuuli vahvoja henkilökohtaisia todistuksia, joista saatiin mietintöön raskauttavia todisteita.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Väliaikainen mietintö CIA:n toimista – sieppauksista, kuljetuksista, kuulusteluista ja kidutuksista Euroopan maiden alueella – vahvistaa järjestöjen ja tiedotusvälineiden paljastukset.

Kohu pakotti konservatiivit ja sosialidemokraatit perustamaan tutkintavaliokunnan vahvistamaan yleisesti tiedetyt tosiseikat, jotta ne näyttävät nyt itse "puhtailta pulmusilta" ihmisten silmissä ja jotta syntyy harhakuva EU:n roolista asiassa.

Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät tyhjää. He kieltäytyvät ottamasta osaa Euroopan parlamentissa meneillään olevaan absurdiin näytelmään: Ateenassa tehtiin EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus, jonka mukaan CIA:lla on oikeus toimia rankaisematta, ja nyt sopimusta tukeneet tahot esittävät muka vastalauseita sopimuksen seurauksista.

Jäsenvaltioiden hallitukset, sekä keskustaoikeistolaiset että keskustavasemmistolaiset, tiesivät CIA:n salaisista toimista ja ottivat niihin osaa. Sitä tukevien puolueiden jäsenet, joista monet olivat tietoisia tapahtumista, näyttävät nyt tuomitsevan sen teot. He pitävät maailmaa pilkkanaan.

Konservatiivit ja sosialidemokraatit ovat asettuneet puoltamaan Yhdysvaltojen "terrorisminvastaista" strategiaa ja hyväksyneet "ennaltaehkäisevän sodan" ja kansalaisten vapauksien ja demokraattisten oikeuksien joukkotuhon. Nyt he yrittävät pestä kätensä Pontius Pilatuksen tavoin.

Imperialismia tukevat puolueet eivät voi pestä Euroopan parlamentin mietinnöllä käsiään poliittisesta vastuusta, eikä mietinnöllä voi harhauttaa ihmisiä uskomaan, että Yhdysvaltojen ja EU:n terroritoimet loppuvat. Ne vain lisääntyvät, kun kansalaisten imperialismin vastainen liike kasvaa ja muuttaa valtasuhteita.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Mietinnön aihetta ei voi käsitellä huolettomasti. Ihmisoikeudet ja terrorismin torjunta sekä suhteet tärkeimpään liittolaiseen edellyttävät erityistä huomiota ja pohdintaa. Väliaikaisesta mietinnöstä ilmenee, että useita epäilyksiä ja olettamia on selvittämättä ja muutamien toimijoiden lausunnot ovat ristiriitaisia. Valiokunnan työtä on siis ymmärrettävää jatkaa, mutta on kohtuutonta esittää toteennäyttämättömiä olettamuksia päätelminä.

Vielä vakavampaa on, että tietyt tarkistukset hylättiin; niillä oli tarkoitus liittää mietintöön oleellisia tarkennuksia, joilla olisi kumottu osa syytöksistä ja vihjauksista. Tämä osoittaa halua uhitella sellaista liittolaista vastaan, joka ei halua paljastaa totuutta. Sanoudun täysin irti tällaisesta parlamentin roolia ja EU:n ulkosuhteita koskevasta tulkinnasta. Uskon, että sekä Euroopan maat että liittolaisemme saattavat tehdä virheitä ja lain vastaisia tekoja. Teot olisi tunnustettava ja niistä olisi rangaistava, mutta en ole valmis esittämään syytöksiä ilman tutkintaa enkä tuomitsemaan ilman näyttöä.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani ja minä emme voi puoltaa Favan mietintöä, sillä mielestämme siinä esitetään liian paljon syytöksiä ja liian vähän uusia todisteita ja näyttöä. Vastustimme alun alkaenkin tätä väliaikaista valiokuntaa, ja meistä sen toiminta on vain varojen tuhlausta ja toistaa senaattori Martyn toimia Euroopan neuvostossa.

Mitään näyttöä ei ole myöskään saatu CIA:n vankileirien olemassaolosta Romaniassa tai Puolassa, enkä usko, että Yhdysvallat olisi käyttänyt poikkeuksellisia luovutuksia järjestelmällisesti voidakseen kiduttaa siepattuja vankeja kolmansissa maissa.

  John Whittaker (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP-puolue (Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat IND/DEM-ryhmässä) puolsi äänestyksessä tarkistusta 13, sillä siinä painotetaan, ettei EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorilla eikä korkealla edustajalla ole valtuuksia pyytää jäsenvaltioilta kyseisiä tietoja.

UKIP vastusti näiden toimien perustamista eikä tunnusta niiden valtuuksia. Olemmekin tyytyväisiä tarkistukseen 13, sillä siinä rajoitetaan hieman niiden toimivaltaa.

- Yhdysvaltain salaisen palvelun toteuttamat SWIFT-järjestelmän pankkisiirtotietojen väitetyt sieppaukset (B6-0386/2006)

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun varainsiirtoja suoritetaan ulkomailla, kyse on tosiasiassa kaupallisista pankkitapahtumista, eikä niiden yhteydessä kerättyjä tietoja pidä käyttää järjestelmällisesti turvallisuustarkoituksissa.

Vahvistan puoltavani päätöslauselmaa, ja haluan painottaa, ettei ongelmana ole pelkästään tietojen laiton siirtäminen kolmansiin maihin, vaan ongelmallista on myös kaupallisessa tarkoituksessa kerättyjen tietojen käyttö turvallisuustarkoituksissa.

Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen mukaan tässä tapauksessa on kyse yleisestä valvonnasta, joka on vastoin Euroopan unionin direktiivejä ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tämänkin vuoksi puollamme Swift-mietintöä.

  Gérard Deprez ja Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Puolsimme äänestyksessä Euroopan kansanpuoleen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämää päätöslauselmaa, mutta vastustimme SWIFT-tapauksesta laadittua yhteistä päätöslauselmaa, sillä se on epätasapuolinen eikä sitä voi korjata tarkistuksilla.

Tiedämme kaikki, että on hankala arvioida, mihin olisi vedettävä raja erittäin tärkeän terrorismin torjunnan ja aivan yhtä tärkeän yksilön oikeuksien kunnioittamisen välillä. Keskustelua ovat herättäneet säännöllisesti uutiset Guantánamon vankiloiden oloista, CIA:n salaiset lennot, pidätyskeskukset Euroopassa ja nyt SWIFT-tapaus. Rajanveto on hankalaa. Tämä on kuitenkin tärkeä keskustelu, sillä terrorismi ylittää kansalliset rajat.

Belgiassa on ryhdytty tutkimaan, onko tietosuojalainsäädännössämme porsaanreikiä. Tämä kostonhalua huokuva päätöslauselma, joka on muodoltaan vihamielinen Yhdysvaltoja kohtaan, sisällöltään täysin moitteeton (4 ja 13: loistava ajatus, tiedustelupalvelujen operaatioista julkisia!) ja monesta kohtaa mahdoton ymmärtää, ei mielestämme kohenna eurooppalaisten meistä saamaa kuvaa. Olisimme voineet ilmaista muulla tavoin, että haluamme selvittää päättäväisesti kaikki rikkomukset, ja toistaa samalla olevamme lujasti sitoutuneita torjumaan niitä, joiden ideologia sotii arvojamme vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Emme ole kaikista näkökohdista samaa mieltä, mutta meistä päätöslauselman pitäisi tuoda selvästi esille, mitä niin kutsuttu "terrorismin torjunta" ja sille ominainen turvallisuuden korostaminen oikein ovat.

Terrorismin rahoituksen seurantaohjelmassa Yhdysvallat on päässyt salaisen sopimuksen turvin käsiksi kaikkiin rahoitustietoihin, jotka on tallennettu SWIFT-yhtiöön (Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunications), joka on 200:ssa eri maassa sijaitsevien 8 000 pankin ja rahoituslaitoksen – myös Euroopan keskuspankin – omistama osuuskunta.

Yhdysvallat on siis saanut käsiinsä poikkeuksellisen paljon tietoja varainsiirroista ja pankkitapahtumista, joita kansalaiset ja yritykset ovat tehneet eri puolilla maailmaa. Tiedot on annettu vastoin tietosuojaa koskevia lakimääräisiä menettelyjä ja ilman mitään oikeusperustaa. Näin on rikottu ihmisten oikeuksia, vapauksia ja takeita sekä kunkin maan suvereenia velvollisuutta suojata omia kansalaisiaan.

Totuus on siis saatava selville, ja tästä anteeksiantamattomasta asiaintilasta vastuussa olevat on saatava tilille teoistaan. Myös Euroopan keskuspankin rooli on selvitettävä.

Kyseessä ei ole yksittäinen tapaus vaan pelkkä jäävuoren huippu. Se osoittaa, mitä kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja takeita uhkaava, turvallisuutta painottava suuntaus todella merkitsee.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Yhdysvallat on seurannut EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten suostumuksella miljoonien viattomien ihmisten tekemiä tilisiirtoja, mikä osoittaa niin kutsutun terrorismin vastaisen strategian syvyyden ja päämäärän. Se on osa imperialistien maailmanlaajuista yhtenäistä tietojenkeruustrategiaa, jolla on tarkoitus valvoa, pakottaa ja terrorisoida kaikkia vastustajia.

Tässä paljastuu pankkijärjestelmän, yksityisten yritysten, kapitalististen maiden julkisten yritysten ja Euroopan keskuspankin rooli. Ne rikkovat jopa omia sääntöjään järjestelmän yleisen edun vuoksi.

EU:ssa ja jäsenvaltioiden hallituksissa valta-asemassa olevien konservatiivisten ja sosialidemokraattisten puolueiden päätöslauselmat ja vaatimukset kansalaisten yksityisyyden suojaamiseksi ja tasapainon löytämiseksi terrorismin torjunnan ja ihmisoikeuksien välillä ovat vain suurimittaista tekopyhyyttä.

Puolueet allekirjoittivat nämä sopimukset. Yhtä loukkaavaa on, että ne hyväksyivät samaan aikaan samassa kokouksessa mietinnön ja asetusehdotuksen kaikkien EU:n kansalaisten suorittamien pankkitapahtumien tallentamisesta.

Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät tyhjää. He kieltäytyvät ottamasta osaa yritykseen luoda vääriä vaikutelmia ja vapauttaa EU ja sitä tukevat tahot synneistään. Kreikan kommunistinen puolue auttaa paljastamaan lisää EU:n roolista. Yrittipä EU miten kovasti tahansa vaikuttaa vastaanottavaiselta ja demokraattiselta, se toteuttaa yhä ankarampia kansalaisvastaisia ja demokratiavastaisia toimia ja tuntee nahoissaan kansalaisten vastustuksen kasvavan.

- Lambrinidisin mietintö (A6-0190/2006)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, väitettiinpä Lambrinidisin mietinnössä miten kovasti tahansa, että kotouttaminen on periaatteessa kaksisuuntainen prosessi, minusta sitä ei juurikaan osoiteta tekstissä. Päinvastoin, tekstissä toistetaan vain samaa vanhaa virttä runsaista oikeuksista ja tuskin mistään velvollisuuksista.

Euroopan unionin jäsenvaltioita vaaditaan jälleen harjoittamaan myönteistä syrjintää maahanmuuttajien eduksi. Näin alkuperäisväestö joutuu väistämättä epäedulliseen asemaan tai syrjityksi. Lisäksi maahanmuuttajille olisi myönnettävä kaikki poliittiset oikeudet ilman, että pohditaan lainkaan heidän haluaan kotoutua. Yhdessä kohtaa jopa väitetään, etteivät tietyt kulttuuriset tai uskonnolliset tavat saa estää ulkomaalaisia käyttämästä oikeuksiaan tai kotoutumasta yhteiskuntaan. Rivien välistä voidaan vallan hyvin lukea, että tässä tarkoitetaan islaminuskon niin kutsuttuja kulttuurisia ja uskonnollisia tapoja, joista tässä on tosiasiassa kyse ja jotka ovat täysin vastoin eurooppalaisissa demokratioissa saavutettuja asioita ja niissä nautittuja oikeuksia.

Muun muassa tästä syystä äänestin luonnollisesti mietinnön hyväksymistä vastaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Lambrinidisin mietintöä vastaan siksi, ettei siinä esitetä minkäänlaista ratkaisua kyseisiin ongelmiin vaan se on päinvastoin itsekin osa ongelmaa. Tämän riittää osoittamaan esimerkiksi mietinnön toteamus, että Euroopan unionin 40:tä miljoonaa ulkomaalaista voidaan pitää 26. jäsenvaltiona. Jo ties kuinka monennen kerran Euroopan unionin äänestäjistä tehdään syntipukkeja ja mielipiteen ilmaisun vapautta rajoitetaan peitellyn verukkeen varjolla.

Mietinnössä vaaditaan muukalaisille äänioikeutta ja myönteistä syrjintää, mikä tarkoittaa toisin sanoen eurooppalaisten syrjintää muukalaisten hyväksi. Jo käytännön kokemus osoittaa, etteivät tällaiset epärealistiset säännöt toimi, eikä niillä kaiken lisäksi ole edes demokraattista pohjaa. Tällainen mietintö on uusin esimerkki Euroopan unionin demokratiavajeesta ja Euroopan unionin puuttumisesta asioihin, mikä vain murentaa entisestään eurooppalaisten luottamusta Euroopan unioniin.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Mikäli kaivattiin näyttöä Euroopan yhdentymistä kannattavan näennäiseliitin romahtamisesta, sen sekavista ajatuksista, maamerkkien kadottamisesta ja arvojen keikahtamisesta päälaelleen, sitä saatiin nyt Lambrinidisin mietinnössä. Esittelijä ehdottaa itse asiassa yleispätevää, institutionalisoitua ei-eurooppalaisten suosimista eli eurooppalaisten syrjintää heidän omalla maaperällään. Tähän liittyy rahoituksen osalta niin sanotulle 26. jäsenvaltiolle tarkoitettu eräänlainen Marshall-apusuunnitelma ja politiikan osalta valtion kansalaisille kuuluvien oikeuksien yksipuolinen myöntäminen.

Jäsen Lambrinidis, on aika herätä! Jos 40 miljoonaa Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttajaa hyväksytään virallisesti, padot avautuvat. Jäsenvaltiot varaavat jo nyt vuosittain satoja miljardeja euroja niin kutsuttuun kotouttamispolitiikkaan, jossa on epäonnistuttu räikeästi ja joka käy yhteiskunnalle kalliiksi ja rasittaa niiden talouksia. Ei pidä unohtaa etnisten ryhmien välisiä selkkauksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ei pidä unohtaa, miksi Theo Van Gogh on kuollut. Ei pidä unohtaa Ranskan mellakoita, joissa nuoriso purki vihaansa toimielimiämme, arvojamme ja kaikkea edustamaamme kohtaan. Monikulttuuriset yhteiskunnat, jollaisia haluatte luoda, ovat erittäin räjähdysalttiita.

Miljoonat eurooppalaiset kärsivät työttömyydestä, sosiaalisista ongelmista ja asunto-ongelmista. Heistä meidän pitäisi ensisijaisesti huolehtia.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani ja minä olemme tyytyväisiä Lambrinidisin mietinnön yleiseen lähestymistapaan ja tuemme sen monia myönteisiä ja tasapuolisia näkökohtia, joilla on tarkoitus edistää maahanmuuttajien kotoutumista eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

Haluamme kuitenkin toistaa, että on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota sen varmistamiseen, että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan täysin toiminnan kaikissa näkökohdissa tällä tärkeällä alalla.

Lisäksi olemme sitä mieltä, että turvapaikkapolitiikan on säilyttävä kansallisten hallitusten toimivallassa. Emme siis usko johdanto-osan L kohdan yleiseurooppalaiseen lähestymistapaan.

Näistä syistä päätimme äänestää mietinnöstä tyhjää.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Tällä hetkellä Euroopassa on noin 50 miljoonaa maahanmuuttajaa, joista suurin osa on kotoisin Afrikasta ja Aasiasta. Määrä kasvaa vuosittain miljoonan tai kaksi. Etnisen väkivallan puhkeaminen, monien kaupunkien islamisoituminen ja uusien saapujien tulvan takia vaikeuksiin joutuneen sosiaaliturvajärjestelmän vaarantuminen ovat pahimpia maahanmuutosta johtuvia seurauksia. Maahanmuuttajien on entistä vaikeampi sopeutua, sillä he tulevat omalle kulttuurillemme vieraista kulttuureista.

Esittelijän ehdottamalla kotouttamistavalla ei ratkaista ongelmia vaan pahennetaan niitä. Ranskassa kolme viikkoa kestäneissä mellakoissa marraskuussa 2005 tuhoutui kymmenittäin tällaisen politiikan perusteella rakennettuja rakennuksia, kuten monitoimitaloja, liikuntasaleja ja kouluja. Muilla ehdotuksilla, kuten edistämällä "maahanmuuttajien osallistumista politiikkaan" eli antamalla heille äänioikeus – minkä ministeri Sarkozy haluaa tehdä Ranskassa – hajotetaan yhteiskuntia entisestään.

Sen sijaan, että tuhansia ihmisiä pyritään kotouttamaan näennäisesti, hallitusten olisi ensinnäkin ryhdyttävä harjoittamaan aitoa, vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyöpolitiikkaa lähtömaiden kanssa ja toiseksi aloitettava laajamittaiset perhepoliittiset toimet, jotta varmistetaan kansojemme säilyminen hengissä pitkällä aikavälillä.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan kiittää jäsen Lambrinidisia, joka on laatinut erinomaisen mietinnön maahanmuuttajien kotouttamista EU:ssa koskevasta strategiasta ja välineistä. Annan sille täyden tukeni.

Haluan todeta tässä yhteydessä, että maahanmuuttajien kotouttamista koskevien yhteisön direktiivien tehokas täytäntöönpano on taattava.

EU:n on näin ollen seurattava kotouttamista koskevien direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä asiaan liittyvän lainsäädännön toimeenpanossa sovellettujen viranomaiskäytäntöjen toimivuutta maahanmuuttajien arkielämässä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yhdyn esittelijän esittämiin huoliin, mutten ole samaa mieltä kaikista hänen ehdotuksistaan, joilla on tarkoitus ratkaista yksi maahanmuuton keskeisistä ongelmista eli kotouttaminen.

Mainitsen pari esimerkkiä. Esittelijä sekoittaa keskenään ehdokasvaltioista tulevat (etenkin aiemmin tulleet) maahanmuuttajat ja muualta tulevat maahanmuuttajat. Virhe näkyy hänen päätelmissään. Hän esittää myös harhaan osuneen väitteen, jonka mukaan reilut 40 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista olisivat EU:n "26. jäsenvaltio" (ja viidenneksi suurin). Lisäksi Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän tältä pohjalta esittämä ajatus siitä, että jäsenvaltioiden olisi annettava maahanmuuttajille kansalaisuus, mainitsematta kuitenkaan, että asiasta on omat säädöksensä ja että siihen on omat perusteensa, on näin monimutkaisessa asiassa yksisilmäinen ajatus.

Tällä hetkellä EU:ssa on ongelmia joidenkin maahanmuuttajayhteisöjen kotouttamisessa, mikä osoittaa, ettei yksikään Euroopan yhteinen malli toimi täysin tehokkaasti. Kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi. Isäntämaiden (viranomaisten ja kansalaisten) on tarjottava siihen mahdollisuus, ja maahanmuuttajien on itsensä haluttava sitä ja toteutettava se käytännössä. Mikäli tätä ei tunnusteta, aloite ojennetaan kuin lautasella molempien puolien ääriliikkeille.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Maahanmuutto on liian vakava aihe jätettäväksi pelkästään mielipidetutkimuslaitoksille tai korostettavaksi ainoastaan valtakunnallisten vaalien aikaan. Maahanmuutto on todellisuutta: yli 40 miljoonaa ihmistä elää Euroopan unionin alueella, ja Euroopan unionilla näyttää olevan suuria vaikeuksia koordinoida toimiaan. Sen on toimittava nopeasti, jotta käyttöön saadaan johdonmukainen ja tehokas maahanmuuttopolitiikka. Puheenjohtajavaltio Suomi pyrkii viemään tätä hankalaa kysymystä eteenpäin poistamalla ministerineuvostosta yksimielisyyden esteen, joka hankaloittaa edistymistä tärkeällä oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön alalla, jotta ihmiskauppaa ja laitonta maahanmuuttoa voidaan torjua.

Toivon todella, että tämä pohjoismainen tahto pannaan pian täytäntöön toteuttamalla turvapaikkaoikeutta koskevaa yhteistä, inhimillistä politiikkaa tai tekemällä yhteistyötä 25 jäsenvaltion kesken kiintiöiden jakamiseksi niiden välillä. Toinen haaste, johon on vastattava, on maahanmuuttajien kotouttaminen. Kuten Lambrinidisin mietinnössä painotetaan, 25 jäsenvaltion unionissa on edistyttävä vielä paljon, jos kotouttamisen halutaan onnistuvan. Edistymistä kaivataan erityisesti työhönpääsyssä, syrjinnän estämisessä, naisten koulutuksessa, kielenopetusohjelmissa ja politiikkaan osallistumisessa. Jos tämä veto voitetaan, pääsemme askeleen lähemmäs yhteiskuntarauhaa.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaa ei voida typistää yksinomaan laittoman maahanmuuton torjuntaan: kolmansien maiden kansalaisille tarkoitettu Euroopan unionin kotouttamispolitiikka on laadittava kiireesti.

Komission tiedonanto yhteisestä toimintasuunnitelmasta kotouttamiselle onkin tärkeä askel eteenpäin, ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustaminen on hyvin laajalti samoilla linjoilla. Maahanmuuttajien on saatava tukea suoraan tästä rahastosta, ja sen avulla heidän on voitava osallistua aktiivisemmin kaikentasoiseen koulutukseen, kulttuuriin ja politiikkaan.

Parhaiden kotouttamiskäytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä on edistettävä, millä tasoitetaan tietä aidosti eurooppalaiselle kotouttamispolitiikalle.

Kannatan myös esittelijän ehdotusta siitä, että on otettava käyttöön nopeat ja inhimilliset menettelyt maassa pitkään oleskelleen henkilön aseman myöntämiseksi, perheiden yhdistämistä varten ja kansalaisoikeuksien myöntämiseksi maassa pitkään oleskelleille maahanmuuttajille.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU käsittelee maahanmuuttoa koskevaa kysymystä yksinomaan Lissabonin strategian yhteydessä lisätäkseen taloutensa kilpailukykyä – toisin sanoen lisätäkseen eurooppalaisen pääoman kannattavuutta. Maahanmuuttajien kotoutumista yhteiskuntaan koskevat lausunnot ovat näin ollen vain yleinen toiveluettelo, eikä käytännön tukea pahenevien ongelmien ratkaisemiseksi löydy lainkaan. Lausunnot ovat loukkaavan tekopyhiä, sillä maahanmuuttajat eri puolilla EU:ta joutuvat kärsimään pääoman ankarasta hyväksikäytöstä kehnosti palkatuissa töissä vailla vakuutuksia, vailla perustavanlaatuisia yhteiskunnallisia ja poliittisia oikeuksia, jäsenvaltioiden ja EU:n taantumuksellisen toimielinrakenteen pysyvinä panttivankeina. EU pitää miljoonia maahanmuuttajina laittomasti vankeinaan.

Kreikan kommunistinen puolue kannattaa maahanmuuttajien oikeudenmukaista mahdollisuutta hakea oikeudellista asemaa, ilman vakuutuksia tehtävän pimeän työn lopettamista, korkeampia palkkoja, samaa palkkaa samanarvoisesta työstä, ilmaiseksi annettavaa parempaa julkista koulutusta ja terveydenhuoltoa sekä täysimääräisiä poliittisia oikeuksia kaikille. Maahanmuuttajien ongelmat saadaan ratkaistua, kun he liittyvät työväenliikkeeseen, vastarintaan, ja kehittävät sen taistoa EU:n ja hallitusten ruohonjuuritason vastaista politiikkaa vastaan. EU ja hallitukset ovat vastuussa paikallisten työntekijöiden ja maahanmuuttajien köyhyydestä ja kurjuudesta EU:ssa ja koko maailmassa.

- Carlottin mietintö (A6-0210/2006)

  Nirj Deva (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Olen Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegojeni tavoin tyytyväinen Carlottin mietinnön yleiseen lähestymistapaan, ja tuemme sen monia myönteisiä ja tasapuolisia näkökohtia.

Vastustamme kuitenkin ajatusta maahanmuuttoasioiden sisällyttämisestä EU:n ulkopolitiikkaan, kuten 6 kohdassa esitetään. Yhteinen strategia ei ole mielestämme paras tapa käsitellä tätä kysymystä. Meistä tämän alan politiikan on säilyttävä kansallisten hallitusten toimivallassa. Emme usko yleiseurooppalaiseen lähestymistapaan maahanmuuttopolitiikassa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Esittelijä Carlottin pahin virhe, joka löytyy kaikista asiaa koskevista Euroopan parlamentin mietinnöistä, on se, että hänen mielestään maahanmuutto, joka ristitään tässä tilanteessa "ihmisten liikkuvuudeksi", on ihmisoikeus. Meillä kaikilla ei kuitenkaan ole luovuttamatonta oikeutta asettua pysyvästi mihin maahan haluamme. Valtioiden on voitava päättää, kuka saa tulla niiden alueelle, kuka saa jäädä ja miten pitkäksi aikaa.

Esittelijän puoliuskonnollinen filosofinen ennakko-oletus onkin johtanut vääriin vastauksiin. On selvää, että kehityksen ja maahanmuuton välillä on yhteys: satojentuhansien ihmisten on pakko lähteä kotimaastaan köyhyyden takia, ja on selvää – kuten Front National -puolue on jo vuosia sanonut – että kehitysyhteistyöpolitiikkaa tarvitaan, jotta ihmiset voivat pysyä kotimaassaan, jossa heille on tarjottava keinot elää ihmisarvoista elämää.

Yhtenä osana tähän kuuluu maahanmuuttajien paluu kotimaahansa, jotta kyseiset maat voivat hyötyä kokemuksista ja taidoista, joita maahanmuuttajat ovat hankkineet oleskellessaan Euroopan unionissa. Tämä on ainoa vaihtoehto, jota ei mainita sanallakaan Carlottin mietinnössä, ja siksi äänestämme sitä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Puolsimme mietintöä, sillä siihen sisältyi useita kohtia, joihin olemme tyytyväisiä. Siinä ei kuitenkaan arvostella EU:ssa käytössä olevaa maahanmuuttopolitiikkaa eikä tuomita miljoonien miesten ja naisten maastamuuton taustalla olevia syitä eri puolilla maailmaa.

Mietinnössä ei arvostella EU:n maahanmuuttopolitiikkaa; sen päätavoitteena on käyttää hyväksi halpatyövoimaa, jolta on viety oikeudet. Samalla toteutetaan sortotoimia, joilla pyritään kriminalisoimaan maahanmuuttajat – miehet ja naiset, jotka haluavat vain nauttia oikeudesta elää eli riittävästä ruuasta, terveydestä, vedestä, asumisesta, koulutuksesta ja kulttuurista, oikeudesta työhön ja oikeudesta ansioihin.

Mietinnössä sivuutetaan myös maastamuuton taustalla olevat syyt, jotka perustuvat yhä kasvavaan epätasa-arvoisuuteen. Epätasa-arvoisuus johtuu uusliberalistisista, militaristisista politiikoista, jotka ovat kapitalistisen globalisaation perusta. Liberalisoinnilla ja yksityistämisellä on tarkoitus edistää hyvinvoinnin ja vaurauden keskittymistä suurille talous- ja rahoitusryhmittymille sekä manipuloida jäsenvaltioita harjoittamaan niiden eduksi koituvaa hyväksikäyttöä, mikä osoittaa, etteivät ne tarvitse väliintuloja eivätkä sotia levittääkseen ajatusmalliaan.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Rabat'n konferenssin alla on oleellista pitää mielessä, ettei Euroopan unionin ja maahanmuuttajien lähtömaiden välinen yhteistyö saa typistyä siihen, että lähtömaita autetaan vain vahvistamaan rajojaan.

On aloitettava vuoropuhelu niistä perustavista syistä, joiden vuoksi ihmiset vaarantavat henkensä ja ylittävät meren etsiäkseen parempaa elämää Euroopassa. On edistettävä yhteistä kehitystä, joka on kohdennettu lähemmin ihmisiin, köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden – maastamuuton pääasiallisten syiden – vähentämiseksi. Euroopan yhteiskehitysrahaston perustaminen auttaisi pitämään kiinni tästä periaatteesta.

On muistettava, että maahanmuutto on nähtävä mahdollisuutena lähtömaille: maahanmuuttajia voidaan kannustaa panostamaan kotimaahansa ja vaikuttamaan näin mahdollisimman paljon sen kehitykseen.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestän mietinnön puolesta, sillä siinä ei määritetä lainsäädäntöä vaan esitetään monia kunnon ehdotuksia. Siinä painotetaan tasa-arvoa, turvapaikanhakijoiden oikeuksia sekä kotouttamisen ja yhteistyön tukemista. Vastustan kuitenkin mietintöön sisältyviä ehdotuksia, joiden mukaan EU:lle annettaisiin enemmän valtuuksia maahanmuuttopolitiikassa, sillä tällä olisi kielteinen vaikutus niin käytännössä kuin demokratian kannalta katsottuna. Vastustan ehdotettuja uusia rahastoja, joista tulisi tehottomia ja joita EU ei kykene hallinnoimaan onnistuneesti. Vastustan myös kallista ja tehotonta ehdotusta, jonka mukaan palkkojen erotus korvattaisiin kotimaahansa palaaville korkeatuloisille.

- Schmidtin mietintö (A6-0207/2006)

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Esittelijä Schmidtin mietinnössä Euroopan parlamentti on yrittänyt esittää, että reilulle kaupalle olisi saatava aidosti eurooppalaiset poliittiset puitteet.

Tällainen lähestymistapa on ehdottoman tärkeä, sillä maailmanmarkkinoiden jatkuva avautuminen luo paineita, jotka uhkaavat pahoin eri maatalousmallien taloudellista, ympäristöllistä ja yhteiskunnallista elinkelpoisuutta eri puolilla maailmaa. Viljelijöiden on ollut pakko myydä tuotteitaan yhä alempaan hintaan, jolloin heidän ansionsa ovat vaarantuneet, ja samalla maatalouden työntekijöiden työolot ovat huonontuneet ja ympäristö on pilaantunut.

Reilu kauppa tarjoaa vaihtoehdon tilanteessa, jossa pienimmän yhteisen nimittäjän suosiminen vaarantaa vuosituhattavoitteiden saavuttamisen. Komission onkin nyt viestitettävä puoltavansa kauppajärjestelmää, jossa taataan tuottajille asianmukaiset ansiot ja poistetaan kiusaus sosiaaliseen ja ympäristön kustannuksella tapahtuvaan polkumyyntiin. Reilun kaupan tuotteiden suosion kasvu Euroopan unionin kuluttajien keskuudessa kannustaa tällaisiin aloitteisiin.

Minusta on valitettavaa, ettei parlamentti katsonut aiheelliseksi puoltaa erityisiä tariffitoimenpiteitä (yleisen tullietuusjärjestelmän GSP+:n kaltaista eriytettyä lähestymistapaa) reilun kaupan tuotteiden edistämiseksi. Äänestän silti Schmidtin mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka mietinnön tarkoitusperät ovat mitä parhaat, siinä ei päästä lopulta pureutumaan ongelman ytimeen.

Tuottajan on tietenkin saatava oikeudenmukainen ansio, joka kattaa tuotantokustannukset ja takaa kestävän elannon. Hänen on lisäksi voitava osallistua tuotteidensa markkinoille saattamiseen. Tässä kaksi monista mietinnön myönteisistä kohdista.

Tällä ei saa peitellä sitä, että niin kutsutun reilun kaupan takana olevat yleiset näkemykset ovat laajalti ristiriidassa maailmankaupan liberalisoinnin kanssa. Esimerkiksi WTO:ssa (EU:n ja Yhdysvaltojen tukemista vapaakauppasopimuksista puhumattakaan) yritetään sormeilla taloudellisesti vähiten kehittyneiden maiden tuotantojärjestelmiä täyttämään pohjoisen pallonpuoliskon maiden suurten talous- ja rahoitusryhmittymien laajentumistarpeet.

Tarvitaan politiikkaa, jossa kunnioitetaan ihmisten oikeutta käyttää luonnonvaroja ja nauttia oman maansa tuotannosta ja taloudellisista voitoista parantaakseen elinolojaan. Tarvitaan politiikkaa, jolla kannustetaan molempia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön ja taataan itsemääräämisoikeus ruuan suhteen. Tarvitaan politiikkaa, jossa luonnonvarat ja talouden strategisesti tärkeä alat pysyvät julkisessa omistuksessa ja julkisen valvonnan alla.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän tasapuoliseen mietintöön, jossa pohditaan, millä tavoin reilun kaupan tuotteiden suosion ja määrän kasvu EU:ssa voisi auttaa pyrkimyksissä päästä sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja nostaa tuotannon tasoa kehitysmaissa.

Tuen monia mietinnön päätelmiä, kuten sitä, että kuluttajille olisi tarjottava riittävästi tietoa ja että on taattava reilu tuottajahinta sekä avoimuus koko tuotantoketjussa. Halusin muuttaa mietintöä varmistaakseni, että tuotanto-olosuhteet sisältyvät täysin reilun kaupan käsitteeseen, siten, että noudatetaan kahdeksaa keskeistä ILOn yleissopimusta.

Esitin myös tarkistuksen, jossa kehotetaan komissiota tekemään yhteistyötä kansainvälisen reilun kaupan liikkeen kanssa sellaisten selkeiden ja yleisesti sovellettavien kriteerien löytämiseksi, joita voitaisiin käyttää kuluttajille suunnattujen takuujärjestelmien arviointiin, jotta vahvistetaan kuluttajien luottamusta tällaisiin järjestelmiin. Useita kuluttajien tunnistamia kansallisia järjestelmiä on olemassa, joten tällä hetkellä en kannata EU:n laajuista reilun kaupan merkkiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tätä vaihtoehtoa on syytä pohtia, jos standardien ja merkkien nopea lisääntyminen aiheuttaa kuluttajien parissa sekaannuksia.

- Aids, aika toimia (B6-0375/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yleisesti tiedetään, että maailmassa yli 65 miljoonaa ihmistä on saanut HIV-tartunnan, noin 25 miljoonaa ihmistä on kuollut ja noin 15 miljoonaa lasta on jäänyt orvoiksi aidsin takia. Tämä on erityisen vakava ongelma kehitysmaissa: 40 miljoonasta HI-viruksen kantajasta 95 prosenttia asuu tällä hetkellä kehitysmaissa ja yli 70 prosenttia pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Haluan peilata naisten ahdinkoa tätä hirveää taustaa vasten. Aidsiin sairastuneista yli puolet on naisia ja Afrikassa aidsiin sairastuneista naisia on 60 prosenttia. Tartunnan todennäköisyys on 2–4 kertaa suurempi naisten kuin miesten keskuudessa.

Haluamme tuoda esiin YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa 2. kesäkuuta 2006 annetun julistuksen ja eritoten siinä olevat maininnat lääkkeiden yleisen saatavuuden edistämisestä, mukaan luettuna geneeristen antiretroviraalisten lääkkeiden ja aidsiin liittyvien infektioiden torjumiseksi välttämättömien muiden lääkkeiden tuotanto. On kuitenkin valitettavaa, ettei julistuksessa aseteta yleisiä tavoitteita eikä aikatauluja hoidolle, resursseille eikä ennaltaehkäisylle, eikä siinä esitetä toteuttamiskelpoista toimintasuunnitelmaa tueksi tavoitteelle, jonka mukaan kaikille HI-viruksen kantajille on taattava hoitoon pääsy vuoteen 2010 mennessä...

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)